Ekoelo
06.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Ekoelo

ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
juha.rantanen

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

<strong>Ekoelo</strong><br />

Luonnonmukaisesti ◆ Ekologisesti ◆ Puhtaasti ◆ Aidosti<br />

Turvallinen<br />

lapsuus<br />

kivijalka<br />

vapaudelle<br />

HärKäPAPu<br />

peittoaa<br />

lihan proteiinin<br />

määrässä<br />

NoKKosvAAtE<br />

pehmenee<br />

ajan mittaan,<br />

lopuksi se on<br />

kuin toinen iho<br />

Kulutuksen<br />

vähentäminen<br />

paras<br />

ekoteko<br />

UUSI LEHTI<br />

Tutustumishintaan!<br />

2,90<br />

1/2012<br />

6,50<br />

100<br />

sivua<br />

Koti puhtaaksi<br />

• etikalla<br />

• soodalla<br />

• sitruunalla<br />

KESTovaIpaT<br />

ToImIvaT!<br />

Metsiin mätänevät miljoonat<br />

eurot kansantalouteen<br />

Kansanedustaja<br />

Sirkka-Liisa Anttila:<br />

ViLLiruoAStA<br />

Suomen uusi Nokia

Satojen vuosien ikäiset puut<br />

uutuuselokuvan pääroolissa<br />

Dokumenttielokuva Metsän tarinan pääosissa ovat puiden lisäksi<br />

metsän lukuisat asukkaat: karhut ja hirvet, käärmeet ja pöllöt,<br />

muurahaiset, sammakot ja liito-oravat sekä muinaiset sielulinnut,<br />

kuten kuukkeli, palokärki ja monet, monet muut.<br />

Elokuva on syntynyt parikkalaisen luontokuvaajan, Hannu Siitosen<br />

ja simpeleläisen luontokuvaajan, Mikko Pölläsen yhteistyönä,<br />

MRP Matila Röhr Productionsin toimeksiannosta.<br />

Siitonen ja Pöllänen käyttivät aikaa elokuvan tekoon yli neljä<br />

vuotta ja kuvasivat materiaalia, josta syntyi esileikattua elokuvaa<br />

yli 20 tuntia. Tästä valtavasta kuvamäärästä leikkaaja Kim Saarniluoto<br />

hioi yli puolitoista vuotta kestäneen työrupeaman aikana<br />

elokuvan lopulliseksi kestoksi noin 75 minuuttia.<br />

Elokuvan on käsikirjoittanut Ville Suhonen. Hänet muistetaan<br />

myös Poika ja Ilves –elokuvan käsikirjoituksesta. Metsän tarinan<br />

ensi ilta on 28.12.2012.<br />

Uhanalaisista eläimistä kertovat<br />

pelit valmistettu ekologisesti<br />

Eläinten maailmaan sijoittuvat WWF-lautapelit edustavat<br />

kestävän kehityksen mukaista pakkausdesignia.<br />

Osassa peleistä on niin sanottu origamipakkaus, jolloin<br />

laatikon pohja levitetään pelialustaksi, jolloin ylisuuria ja<br />

poisheitettäviä pakkauksia ei tarvita.<br />

Pelien valmistuksessa on käytetty ympäristön kannalta<br />

ja sosiaalisesti vastuullisia materiaaleja, kuten FSC-merkittyä<br />

puuta ja orgaanisia musteita.<br />

Eläinaiheiset pelit viihdyttävät koko peliseuruetta, mutta<br />

tarjoavat samalla rautaisannoksen tietoutta uhanalaisista<br />

eläimistä. Yhteistyössä Maailman luonnonsäätiö WWF:n kanssa suunnitelluissa peleissä<br />

muun muassa hiotaan strategioita pingviinien<br />

kanssa Etelänmerellä sekä norsujen kanssa Kongossa,<br />

tai kiidetään gepardien kyydissä safarilla.<br />

2 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Kierrätyskeskuksen<br />

noutopalvelu pienentää<br />

jätekustannuksia<br />

Kierrätyskeskuksen maksuttoman noutoauton<br />

voi tilata nyt myös taloyhtiöihin.<br />

Hyvä kiertää -autoon kaikki talon asukkaat<br />

voivat tuoda itselleen tarpeettomaksi jäänyttä,<br />

ehjää ja hyväkuntoista pientavaraa, kuten astioita,<br />

kenkiä, vaatteita, kirjoja, levyjä ja harrastevälineitä.<br />

Auto ottaa vastaan myös kaikenkuntoisia<br />

polkupyöriä. Huonekaluille ja suurille esineille<br />

kannattaa tilata erillinen noutoauto.<br />

Noutoautopalvelu pienentää taloyhtiöiden jätekustannuksia,<br />

kun käyttö- tai korjauskelpoisen<br />

tavaran voi laittaa kiertoon, sen sijaan, että tavarat<br />

heittäisi pois.<br />

Noutoauto tilataan noutolomakkeella tai puhelimitse<br />

vähintään kaksi viikkoa ennen sovittua<br />

aikaa. Auto päivystää sovitussa paikassa sovitun<br />

ajan, mutta korkeintaan tunnin.<br />

Lähiruoka tuo uutta<br />

työtä Saloon<br />

Salo on yksi Etelä-Suomen merkittävimmistä<br />

maatalouskaupungeista. Salossa on noin 1100<br />

tilaa ja viljeltyä peltoalaa 56 000 hehtaaria. Salo<br />

on yksi maan suurimmista viljantuottajista sekä<br />

kasvien tuottajien kärjessä. Salossa tilojen koko<br />

on kasvusuunnassa kuten muuallakin Suomessa.<br />

SaloFood – tuoreita makuja läheltä on Salon<br />

alueen elintarviketuottajien muodostama reilun<br />

40 eri alojen tuottajan yritysverkosto, joka<br />

kokoaa hajallaan olevat elintarviketuottajat yhteisen<br />

tuotemerkin alle. Tämä mahdollistaa paikallisen<br />

lähiruuan tunnettuutta kuluttajien suuntaan.<br />

SaloFood kehittää lähituotteiden jakelua<br />

päivittäistavarakauppoihin ja edistää paikallisten<br />

elintarvikkeiden markkinointia olemalla mukana<br />

järjestämässä kuluttajatapahtumia.<br />

Tyypillinen ongelma lähiruoassa on tuotteiden<br />

jakelu, johon SaloFood tarjoaa ratkaisuja.<br />

Hankkeella on rakennettu malli, jossa kaupan,<br />

tuottajien ja logistiikkatoimijan yhteistyöllä<br />

helpotetaan pientuottajien tuotteiden pääsyä<br />

kauppaan ja kuluttajien ostoskoriin saakka.<br />

SaloFood tarjoaa ratkaisuja lähiruoan jakeluun.<br />

Hankkeella on rakennettu malli, jossa kaupan,<br />

tuottajien ja logistiikkatoimijan yhteistyöllä<br />

helpotetaan pientuottajien tuotteiden pääsyä<br />

kauppaan ja kuluttajien ostoskoriin.<br />

Luomutuotanto<br />

lisääntynyt eniten<br />

Etelä-Pohjanmaalla<br />

Luomutuotanto on kasvanut tänä<br />

vuonna reippaasti koko Suomessa,<br />

mutta suhteellisesti eniten se<br />

on lisääntynyt Etelä-Pohjanmaalla.<br />

Luomutilojen määrä lakeuksilla<br />

on lisääntynyt tänä vuonna<br />

16 prosenttia ja luomupeltoala<br />

laajentunut 20 prosenttia. Etelä-<br />

Pohjanmaalla on nyt yhteensä 362<br />

luomutilaa ja luomupeltoa 18 500<br />

hehtaaria.<br />

Kovat kasvuluvut selittyvät osin<br />

matalalla lähtötasolla. Tähän asti<br />

luomu on ollut Etelä-Pohjanmaalla<br />

melko harvinaista.<br />

Kunnat tärkeitä<br />

luomuruokapäättäjiä<br />

Hallitus kirjasi Huomisen ruoka<br />

-strategiassaan haluavansa luomua<br />

julkisiin elintarvikehankintoihin.<br />

Kunnat tekevät kuitenkin<br />

luomun käyttämisessä omat päätöksensä,<br />

arvojensa mukaan.<br />

Luomuliitto kannustaa kuntia<br />

tekemään yhteistyötä luomutuottajien<br />

kanssa.<br />

– Luomuruokaa olisi tärkeää<br />

saadaan enemmän kouluihin ja<br />

muihin kunnallisen päätöksen<br />

teon piirissä oleviin julkisiin ruokailuihin,<br />

toteaa Luomuliiton puheenjohtaja<br />

Jukka Lassila.<br />

– Luomuruoassa on vähemmän<br />

haitallisia aineita, kuten nitraatteja,<br />

torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita,<br />

kertoo Lassila ja muistuttaa,<br />

että erityisesti lapset ja vanhukset<br />

ovat herkimpiä ruoassa oleville<br />

haitta-aineille.<br />

Luomuruoan ottaminen mukaan<br />

ruokahankintoihin ei Lassilan<br />

mielestä välttämättä lisää ruoan<br />

kokonaiskustannuksia.<br />

– Esimerkiksi kasvisraakaaineet<br />

on useinkin mahdollista<br />

hankkia läheltä ja edullisesti, hän<br />

huomauttaa.<br />

Sitoutunut isä voi hyvin<br />

Miehen panostaminen<br />

isyyteen ja isä-lapsisuhteeseen<br />

tukee ja<br />

tuottaa positiivisia<br />

seurauksia miehen<br />

terveydelle. Isyystutkija ja yliopistonopettaja<br />

Johanna Mykkänen on perehtynyt<br />

isyyden fyysisiin ja psyykkisiin<br />

vaikutuksiin.<br />

Sitoutuneet isät ovat Mykkäsen mukaan<br />

tyytyväisempiä elämäänsä. He ovat<br />

psyykkisesti kypsempiä ja hyvinvoivempia<br />

kuin miehet, jotka eivät halua tai<br />

kykene sitoutumaan lapsensa elämään.<br />

Isyys motivoi miehiä pitämään huolta<br />

myös fyysisestä terveydestään.<br />

– Kaikkiaan isyyden on todettu kasvattavan<br />

miestä ihmisenä: isänä, kasvattaja-<br />

Vuoden 2012 uusmaalaiseksi yritykseksi valittu<br />

Narikka edistää kehitysvammaisten tasa-arvoa<br />

Muovi-Heljanko Oy Askolan Monninkylästä<br />

ja Narikka Erja-Birgit Oy Järvenpään Nummenkylästä<br />

on valittu Vuoden uusmaalaisiksi<br />

yrityksiksi 2012. Erikkila Oy Kirkkonummen<br />

Masalasta sai kunniamaininnan.<br />

Vuonna 1985 perustetussa muovipulloja,<br />

kanistereita ja teknisiä puhallustuotteita valmistavassa<br />

Muovi-Heljanko Oy:ssä on otettu<br />

käyttöön uusi, täysin automatisoitu PET-pullojen<br />

puhalluslinjasto.<br />

Kauppa- ja palvelualan vuoden yritys Narikka<br />

Erja-Birgit Oy tuottaa asumispalveluja<br />

ja elämyksiä kehitysvammaisille. Periaatteena<br />

on, että kehitysvammaisille luodaan<br />

mahdollisuudet osallistua kaikkeen, mitä<br />

elämä tarjoaa. Palveja on tarjolla sekä Narikassa<br />

asuville että lähiseudulla itsenäisesti<br />

asuville kehitysvammaisille. Yritys on perustettu<br />

vuonna 1997.<br />

Kunniamaininnan saanut Erikkila Oy on<br />

vuonna 1912 perustettu perheyritys, joka<br />

Ohran perimä<br />

avautumassa<br />

Ohra on maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä<br />

viljakasvi. Helsingin yliopiston ja<br />

MTT:n tutkijoiden työn avulla sen ravintoarvo,<br />

tuottavuus ja vastustuskyky voivat<br />

kohentua huomattavasti.<br />

Ohran perimän aukeaminen tuo tutkijoiden<br />

mukaan lisää mahdollisuuksia parantaa<br />

maailman ruokatilannetta.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 3<br />

Ajassa<br />

na, puolisona, työntekijänä ja kansalaisena,<br />

kertoo Mykkänen.<br />

Sitoutunut isyys edistää myös hyvinvointia<br />

parisuhteessa. Yhteiskunnallisella<br />

tasolla sitoutuminen isyyteen tukee yhteiskunnallista<br />

tasa-arvokehitystä.<br />

suunnittelee ja valmistaa nosturijärjestelmiä<br />

ja nostolaitteita teollisiin ympäristöihin kotimaan<br />

lisäksi Viroon, Ruotsiin ja Venäjälle.<br />

Vuoden 2012 valinnat julkistettiin Uusmaalaisessa<br />

Yrittäjäjuhlassa Karkkilassa lauantaina<br />

10. marraskuuta.<br />

Vuoden Luomuyritys 2012:<br />

Topin Maatilamyymälä<br />

Luomuliitto on valinnut Topin Maatilamyymälän<br />

tämän vuoden luomuyritykseksi.<br />

Palkitseminen tapahtui Uutta tuotantoon<br />

-luomupäivänä 14. marraskuuta<br />

Tampereella.<br />

– Topin Maatilamyymälä on mieleenpainuva<br />

elämys matkailijoille ja tärkeä<br />

alueellinen toimija. Haluamme palkita<br />

pitkäjänteisestä työstä luomun edistämiseksi,<br />

perustelee valintaa Luomuliiton<br />

hallituksen puheenjohtaja Jukka<br />

Lassila.<br />

Pohjois-Savossa Muuruvedellä toimiva<br />

myymälä perustettiin vuonna 1999 ja<br />

laajennettiin vuonna 2011. Laajennusosan<br />

avajaiset olivat taitekohta siinäkin mielessä,<br />

että toimitusjohtaja Niina Laitinen<br />

nousi esiin myymälän perustaneen isänsä<br />

Topi Laitisen työn jatkajana.<br />

Kesän kynnyksellä 2012 Topin Maatilamyymälä<br />

avasi Topin Nettikaupan, mikä<br />

on erikoistunut luomun, lähiruuan ja ekotuotteiden<br />

myyntiin.

<strong>Ekoelo</strong> Tässä numerossa ◆ 1/2012<br />

Luonnonmukaisesti ◆ Ekologisesti ◆ Puhtaasti ◆ Aidosti<br />

6<br />

Villit visiot<br />

ruoan voimasta<br />

Kun kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila<br />

syyskuussa nosti villiruoan mahdolliseksi<br />

uudeksi Nokiaksi, sosiaalisen median negativistit<br />

ulostivat idean märehtimättä. Me<br />

märehdimme ja päädyimme tulokseen, että<br />

villiruokavisiossa on voimaa.<br />

12<br />

Kulutuksen vähentäminen<br />

on paras ekoteko<br />

Ympäristöfilosofi Leena Vilkka on pohtinut<br />

luonnonmukaiseen elämään liittyviä arvoja<br />

ja päämääriä jo silloin, kun muu maailma<br />

ei vielä puhunut trendikkäästi luomusta,<br />

lähiruoasta, reilusta kaupasta tai eettisestä<br />

kuluttamisesta.<br />

22<br />

Jokaisella tuotteella<br />

on tarina<br />

Vaatesuunnittelija Netta Kervisen suunnittelutyötä<br />

inspiroivat menneet vuosikymmenet,<br />

hylätyt rakennukset, luonto ja musiikki.<br />

61<br />

75<br />

☼ Lassilan luomutila Tuusulassa on eräs<br />

harvoista härkäpapua viljelevistä tiloista<br />

Suomessa. Nuori isäntä Jukka Lassila<br />

on tehnyt erilaisia kokeiluja muistakin<br />

harvinaisimmista viljalajeista.<br />

Puukerrostalojen läpimurto<br />

vahvin rakennustrendi<br />

Asemakaavoissa on mahdollisuus rakentaa<br />

7700 asuntoa Suomeen vuoteen 2015<br />

mennessä. Tämä tarkoittaa 300–400 uutta<br />

puukerrostaloa.<br />

☼ Mitä luonnonmukainen elämä on<br />

tutkijan näkökulmasta? Tapasimme<br />

ympäristöfilosofi Leena Vilkan<br />

hyvinkääläisessä ”peikkometsässä”.<br />

16<br />

EkoElämä<br />

16 Kestovaipat<br />

toimivat!<br />

Anna Naskalin perheessä Helmi-tyttö käyttää<br />

kestovaippoja kertakäyttövaippojen ohella. Perheeseen<br />

pian syntyvä lapsi saa kestovaipat käyttöön<br />

syntymästään saakka.<br />

42<br />

Ekoelämää Andalusian<br />

auringon alla<br />

Idyllisen espanjalaisen vuoristomaiseman keskellä<br />

Andalusiassa elää suomalaispariskunta, joka elää<br />

ja hengittää yhdessä jylhän luonnon kanssa.<br />

56<br />

12<br />

Pelkkä ärsyttäjä vai<br />

mielekkään elämän mestari?<br />

Pekka Raukko on tunnettu sosiaalisessa mediassa.<br />

Mies ärsyttää monia, esimerkiksi niin, että Uusi<br />

Suomi on sulkenut hänet ulos keskustelupalstoiltaan.<br />

Miten oikein on ekomoralistin oma elämä?<br />

☼ Ritu Kokkolan Sirinä Design on<br />

keskittynyt ekologisten materiaalien,<br />

erityisesti nokkosen hyödyntämiseen<br />

tekstiileissä.<br />

kädEn taidot<br />

26<br />

Nokkonen on<br />

täydellinen kasvi<br />

☼ Anna Naskali<br />

kertoo ostavansa<br />

94 prosenttia<br />

vaatteista<br />

kirpputorilta.<br />

Lasten ulkoiluvaatteet<br />

ovat<br />

yleensä laadukkaita<br />

kierrätettäviä.<br />

Tekstiilisuunnittelija Ritu Kokkolan mielestä<br />

metsien ja pihamaiden kasvit tulisi ottaa entistä<br />

paremmin hyötykäyttöön.<br />

36 Rakkaudesta<br />

käden taitoihin<br />

Orimattilalaiset käsityöntekijät yhdistivät voimavaransa<br />

26 vuotta sitten ja perustivat yhdistyksen<br />

ylimääräisten tuotteidensa myyntiä varten.<br />

Ekoyritys<br />

66<br />

26<br />

Ekologinen maailmankatsomus<br />

kohtaa työn ja arjen<br />

Ruohonjuuren markkinointi- ja ostopäällikkö<br />

Johanna Koskisen arjessa on säilynyt hieman<br />

punk-henkeä.<br />

Pääkirjoitus<br />

Ekoteot alkavat pokstaaveista!<br />

Viisaus alkaa pokstaavista, sanotaan <strong>Ekoelo</strong>-lehden<br />

kustantajan, erikoisaikakauslehtien<br />

kustantamiseen erikoistuneen<br />

perheyritys Karprint Oy:n eteisaulassa<br />

olevassa, kuvanveistäjä Uuno Poikosen<br />

vuonna 1980 veistämässä puuveistoksessa. Se kuvaa<br />

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Jukolan veljesten<br />

katekismuksen opettelua.<br />

Onneksi me suomalaiset olemme edelleen lukevaa<br />

kansaa, siksi me Karprint Oy:ssä ajattelemme, että<br />

myös omia luonnonvarojamme lempeän tuottoisasti,<br />

ympäristöä ja suomalaista kulttuuria kunnioittava sekä<br />

suomalaista identiteettiä terveeseen kasvuun kannustava<br />

elämäntyyli alkaa sekin pokstaaveista. Arvoisa<br />

lukija, kiitos, että olet valinnut uutuuslehti <strong>Ekoelo</strong>-lehden<br />

ensimmäisen numeron luettavaksesi.<br />

<strong>Ekoelo</strong> esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan ihminen<br />

voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa valintoja, joissa<br />

korostuvat arvot: luonnonmukaisesti, ekologisesti,<br />

puhtaasti, aidosti. Luontoa ja luonnonvaroja sekä<br />

suomalaisuutta kunnioittavassa elämäntyylissä on<br />

mahdollisuus myös globaalisti menestyvään liiketoimintaan.<br />

Tämän lehden haastattelussa kansanedustaja<br />

Sirkka-Liisa Anttila on sitä mieltä, että puhtaassa luonnossamme<br />

kasvavalla villiruoalla on kaikki mahdollisuudet<br />

nousta Nokiassa menetettyjen työpaikkojen ja<br />

verotulojen korvaajaksi sekä suomalaisen identiteetin<br />

kirkastajaksi.<br />

Onnistumiseksi tarvitaan koulutuksen ja pitkäjänteisen<br />

työn lisäksi ennen kaikkea asennemuutos. Esimerkiksi<br />

elintarvikeviennissä mallia voisi katsoa sieltä,<br />

mistä me suomalaiset olemme aina tottuneet eli<br />

Ruotsista. Ruotsalaiset elintarvikeviejät, ylpeinä omista<br />

tuotteistaan, analysoivat kohdemarkkinat ja korostavat<br />

alkuperää, suomalaiset vastaavasti painottavat tuotteiden<br />

teknis-biologisia ominaisuuksia ja jopa peittelevät<br />

alkuperää ja suomalaiskansalliseen tyyliin miettivät<br />

<strong>Ekoelo</strong><br />

4 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 5<br />

70<br />

Lähilankaa omista<br />

eläimistä<br />

Hietasessa, vartin ajomatkan päässä Mikkelistä, kirkasvetisen<br />

Hietasenjärven rannalla sijaitsevan kotieläintilan<br />

asukeissa on lampaiden lisäksi muita erikoisuuksia.<br />

ruokatalous<br />

75<br />

Härkäpapu peittoaa<br />

lihan proteiinin määrässä<br />

Härkäpapua näkee harvoin suomalaisten ruokapöydässä,<br />

vaikka se on ollut aikoinaan meilläkin yleinen palkokasvi.<br />

84<br />

Kasvisvalkuaisen tuote-<br />

kehittelyssä riittää työsarkaa<br />

Kasviperäisiä valkuaisia hyödynnetään yhä enemmän<br />

Suomessa, mutta tuotekehittelyssä on ympäristöpolitiikan<br />

tutkija Jere Niemisen mukaan vielä parantamisen varaa.<br />

kotona keskenään, miten opettaa kohdemaiden kuluttajat<br />

ymmärtämään suomalaisen ruoan arvon!<br />

UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn Wahlroosin<br />

mielestä valtio on unohtanut metsäteollisuuden ja<br />

uskonut liikaa it-alan kasvuun. Kommunikaattoreita ja<br />

iPadeja näpsytellessään poliitikot eivät ole huomanneet,<br />

mitä kaikkea puusta voisi tehokkaammin toimien<br />

ja metsäverotusta uudistaen hyödyntää, mutta he<br />

eivät ole myöskään huomanneet puiden alla kasvavia<br />

luonnonrikkauksiamme: marjoja, sieniä ja riistaa.<br />

Takaisin luonnonainetutkimuksen<br />

piilaaksoksi<br />

1990-luvun alussa Suomessa tehtiin paljon luonnonainetutkimusta,<br />

Suomea kutsuttiin jopa luonnonainetutkimuksen<br />

piilaaksoksi. Yksi merkittävä kansainvälinen<br />

tutkimushanke oli kasvien fenolisten yhdisteiden<br />

tutkiminen, jonka rahoitusajatus perustui terveysvaikutteisten<br />

eli syöpiä ja sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevien<br />

elintarvikkeiden kehittämiseen Suomen<br />

metsäluonnon antimista, metsämarjojen lisäksi puiden<br />

neulasista, nilasta ja kuoresta. Luonnonvaratutkimushankkeet<br />

jatkuvat edelleen innovatiivisina, mutta<br />

valitettavassa julkisessa hiljaisuudessa. Olisikohan<br />

poliitikkojemme paikallaan jättää jokunen ulkomaille<br />

suuntautuva valiokuntamatka tekemättä ja tehdä retki<br />

suomalaisten tutkijoiden kanssa metsään?<br />

Viisaus alkaa pokstaavista. Jukolan veljesten tie sivistykseen<br />

alkoi Raamattuun painetuista pokstaaveista.<br />

Vanhan testamentin Mooseksen kirjaan on kirjoitettu<br />

koko ihmiskunnalle elämän antava ja meitä luontoa<br />

kunnioittamaan velvoittava lause: Eedenistä sai alkunsa<br />

joki, joka kasteli puutarhan.<br />

Inspiroivia lukuhetkiä uuden <strong>Ekoelo</strong>-lehden parissa!<br />

Reetta Ahola<br />

Ensimmäinen numero.<br />

Vuonna 2013 ilmestyy 6 numeroa.<br />

Päätoimittaja: Reetta Ahola<br />

reetta.ahola@karprint.fi<br />

Ilmoituspäällikkö: Anne Virtanen<br />

anne.virtanen@karprint.fi<br />

Toimituksen osoite: <strong>Ekoelo</strong><br />

Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari<br />

Puh. 09-413 97 300<br />

Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari<br />

Toimitusjohtaja: Juha Ahola<br />

juha.ahola@karprint.fi<br />

Karprint Oy kustantaa 16 erikoisalan<br />

aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä<br />

ja 3 kaupunkilehteä. Yritys on perustettu 1962.<br />

<strong>Ekoelo</strong> ISSN-L 2323-5160<br />

<strong>Ekoelo</strong> ISSN 2323-5160<br />

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:<br />

tilaukset@karprint.fi<br />

Puh. 09-413 97 333<br />

Tilaushinnat:<br />

Määräaikainen: 6 numeroa 44 €.<br />

Kestotilaus: 6 numeroa 39 €.<br />

UUDEN LEHDEN TILAAJILLE<br />

KESTOTILAUS<br />

VUODEKSI 25 €. EXTRA-HINTA<br />

VOIMASSA 15.1.2013 SAAKKA.<br />

Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan<br />

käyttää suoramarkkinoinnissa.

– Suomalaisten<br />

tulevaisuuden työ ja<br />

toimeentulo pitää rakentaa<br />

entistä vankemmin omien<br />

vahvuuksiemme hyödyntämiseen,<br />

joista villiruoka on yksi,<br />

kansanedustaja<br />

Sirkka-Liisa Anttila<br />

muistuttaa.<br />

Voiko villiruoka nousta Nokiassa<br />

menetettyjen työpaikkojen ja tulojen korvaajaksi,<br />

suomalaisen identiteetin kirkastajaksi?<br />

Villit visiot<br />

ruoan voimasta<br />

6 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Kun Sirkka-Liisa Anttila<br />

syyskuussa nosti villiruoan<br />

mahdolliseksi uudeksi<br />

Nokiaksi, sosiaalisen<br />

median negativistit ulostivat<br />

idean märehtimättä.<br />

Me märehdimme ja<br />

päädyimme tulokseen,<br />

että villiruokavisiossa<br />

on voimaa.<br />

Villiruoka on puhtaassa luonnossamme kasvavista<br />

raaka-aineista tehtyä ruokaa.<br />

– Se on luonnonantimiemme nykyistä<br />

tehokkaampaa hyödyntämistä tavoitteena<br />

tehdä ruoasta entistä luonnonmukaisempaa<br />

ja ruokailutapahtumasta entistä<br />

nautittavampi elämys, luonnehtii kansanedustaja<br />

Sirkka-Liisa Anttila (kesk.), joka<br />

edellisenä maatalousministerinä ponnisteli<br />

lähiruokaketjun menestysesteiden poistamiseksi.<br />

– Ruokastrategia tehtiin koko ketjun yhteistyöllä, mutta siinä ei keskitytty erikoisuuksiin.<br />

Ne pitää seuraavaksi hyödyntää, hän vaatii.<br />

Villiruoka on sikälikin oivallinen keksintö, että se tekee turhaksi keskustelun<br />

luomun rajoista luonnonraaka-aineiden osalta.<br />

– Emme saa unohtaa villiruoan ympärille mahdollisesti rakennettavia elämyksiä,<br />

joita luonnossa liikkuvat voivat hyödyntää aina erä- ja luontomatkailukin<br />

huomioon ottaen. Eränkäynti, metsästys jo sinänsä tarjoavat luontoelämyksiä,<br />

samoin kalastus, Anttila muistuttaa.<br />

Hän huomauttaa, että tälle alalle panostaminen vaatii koulutusta.<br />

– Tarvitaan erä- ja luonto-oppaita, tarvitaan alan kokkeja ja osaajia, jotka loihtivat<br />

villiruoan raaka-aineista meille ikimuistoisia makuelämyksiä, Anttila<br />

luettelee.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 7<br />

>

– Eurooppalaiset osaavat ostaa ruokansa ilman<br />

satojen miljoonien mainosbudjetteja, joilla<br />

Suomen kaupat mainostavat ruoan hintaalennuksia.<br />

Kauppa on tehnyt suomalaisesta<br />

ruoasta pelkän hintatuotteen, bulkkia!<br />

MaRa-kasvu korvaa 24 000 työpaikkaa<br />

Negativistin on helppo nähdä Nokia jonakin ylivoimaisen<br />

suurena ja ”joku” villiruoka vain pippurina laihassa<br />

keitossa.<br />

Verrataanpa mittasuhteita. Parhaimmillaan globaali<br />

Nokia työllisti Suomessa 24 000 ihmistä, kunnes hiljaa<br />

kuihtui.<br />

Matkailuala on maailman suurin toimiala ja se kasvaa<br />

vauhdilla, myös Suomessa.<br />

– Luomme työpaikkoja ja hyvinvointia kaikkialle<br />

Suomeen nyt ja tulevaisuudessa. Matkailu- ja ravintola-alan<br />

työpaikat ja verotulot pysyvät aina Suomessa,<br />

todetaan MaRa:sta.<br />

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa on matkailu-,<br />

majoitus-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualan sekä niihin<br />

liittyvän hyvinvointipalvelualan yrittäjien ja työnantajien<br />

edunvalvoja ja työmarkkinajärjestö. Se muistuttaa:<br />

– Matkailualat tarjoavat työpaikan Suomessa yli 130<br />

000 henkilölle. Majoitus- ja ravitsemisalan työvoiman<br />

määrä kasvoi 37 prosenttia vuosina 1995–2010 samalla,<br />

kun perinteiset toimialat vähensivät työvoimaansa.<br />

Työpaikkojen määrällä mitaten MaRa-alan kasvu<br />

hyvinkin korvaa Nokian työpaikat. Työ- ja elinkeinoministeriö<br />

nimittäin ennakoi MaRa-alan työllistävän<br />

vuonna 2020 jo 170 000 henkilöä. Villiruoka taitavasti<br />

toteutettuna tukee tuota kasvua vahvasti.<br />

Bkt-vajausta korvaamaan!<br />

Suomen bruttokansantuote (bkt) oli viime vuonna 189<br />

miljardia euroa ja jää tänä vuonna edelleen reaalisesti<br />

3 prosenttia pienemmäksi kuin ennen finanssikriisiä<br />

2008.<br />

Nokia tuotti parhaimmillaan vuonna 2000 noin 4<br />

prosenttia Suomen bkt:stä.<br />

Matkailualojen osuus Suomen bkt:sta on nyt lähes<br />

4 prosenttia. Kaksinkertaistamalla määrä korvataan<br />

koko Nokian parhaat Suomen-vuodet ja saavutetaan<br />

vuoden 2008 bkt-taso.<br />

MaRa-alojen ei tarvitse tehdä tätä yksin, jos kasvun<br />

vahvaksi vauhdittajaksi valitaan villiruoka. Villiruokaalalla<br />

nimittäin tuloja tulee myös raaka-aineiden keräilijöille,<br />

jalostajille ja jalosteiden myynnille erilaisissa<br />

kauppapaikoissa, kotimaassa sekä ulkomailla.<br />

Suomi pyrkii jalostamaan puunkin itse. Miksi herkkutatit<br />

sitten viedään raaka-aineena Italiaan, jonne<br />

tultuaan ne maksavat 20 euroa kilolta, nelinkertaisesti<br />

poimijan palkan? Miksi helposti säilöttävien suppilovahveroiden<br />

tai puolukoiden metsiin jääviä miljoonakiloja<br />

ei hyödynnetä?<br />

Puunjalostusalan raaka-ainetuotanto metsätaloudessa<br />

työllistää noin 25 000 suomalaista. Kun kerran kaivostoimintaa<br />

laajennetaan miljardeilla, vaikka se ei luo<br />

työpaikkoja metsätaloudenkaan vertaa, niin miksi ei<br />

metsien ja villien niittyjen ruoka-ainehankintaan kannattaisi<br />

investoida vastaavasti?<br />

– Omien luonnonvarojemme hyödyntäminen on<br />

kaikissa tilanteissa järkevää, koska se ei rasita vaihtotasettamme,<br />

vaan pikemminkin lisää vientiä, Sirkka-<br />

Liisa Anttila muistuttaa.<br />

Trendin aallolla ratsastettava<br />

Yhdysvaltalainen CitiBank rahoittaa Turun telakan uusinta<br />

risteilyalustilausta, jonka 2500 asiakasta palvelee 1000<br />

hengen miehistö. Jos suomalaiset osaavat nyt hoitaa<br />

asiat taitavasti, niin TUI:n kahdella uudella loistoristeilijällä<br />

ovat tarjolla paitsi suomalaisen laivanrakennustaidon<br />

tuottamat mukavuudet, myös trendibrändi Suomalainen<br />

villiruoka Wild Food from Finland.<br />

CitiBankin asiantuntija-arvion mukaan älypuhelinmarkkinoille<br />

ei synny uutta Nokian kaltaista jättiä,<br />

joka hallitsisi kaikkia eri hintaluokkia. Pankin mukaan<br />

ala muuttuu kolmessa vuodessa siihen suuntaan, että<br />

markkinoilla pärjäävät halpapuhelinten ja toisaalta<br />

kalliiden laitteiden valmistajat. Ja kun katteet heikkenevät,<br />

Citi suosittaakin ostettavaksi Foxconnia, joka<br />

valmistaa hyviä puhelimia, kaikissa tapauksissa.<br />

Miten tämä trendi näkyy MaRa-alalla? Siten, että alkuperäisessä<br />

ympäristössä valmistettu, usein tarjottukin,<br />

ruoka nostaa suosiotaan maailmanlaajuisesti. Ja se<br />

kuuluu kalliiden tuotteiden ryhmään, jossa työpaikat<br />

säilyvät alkuperäpaikassa.<br />

Gastronomit ovat jo aloittaneet<br />

Miten nopeasti tämän lähi- ja alkuperäisherkkutrendin<br />

työllistävä vaikutus saadaan Suomessa toteutumaan?<br />

Siihen tarvitaan taitavia suomalaisen matkailumaaidentiteetin<br />

kirkastajia, jotka innostuvat ja osaavat, eivätkä<br />

lannistu vähättelijöistä.<br />

8 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Suomi<br />

pyrkii jalostamaan<br />

puun itse. Miksi<br />

helposti säilöttävien<br />

puolukoiden metsiin<br />

jääviä miljoonakiloja ei<br />

hyödynnetä?<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 9<br />

Maailmankuulu suomalainen suunnittelija Klaus<br />

Haapaniemi on luonut villiruoalle oman visuaalisen<br />

ilmeen ja on näin lähtenyt mukaan edistämään suomalaista<br />

gastronomiaa. Ruoka-alan huippuammattilaisten<br />

vuonna 2009 Gastronomie Finlande -nimellä perustama<br />

säätiö, vuodesta 2011 ELO-säätiö, on määrittänyt<br />

villiruoan yhdeksi suomalaisen ruokakulttuurin vahvuudeksi,<br />

ja Wild Food on myös Suomen Bocuse d´Or<br />

-tiimin teema tammikuun kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa.<br />

Säätiön toiminnan tavoitteena on, että suomalainen<br />

ruoka – ja siihen liittyvät perinteet ja kulttuuri – on<br />

kansainvälisestikin laadukas ja kiinnostava vuoteen<br />

2015 mennessä.<br />

Keväällä 2015 valmistuu myös TUI:n toinen risteilyalus.<br />

Aikataulu vaatii ripeyttä ministeriöltä<br />

Maailmankuulu<br />

suomalainen<br />

suunnittelija<br />

Klaus Haapaniemi<br />

on luonut<br />

villiruoalle<br />

oman visuaalisen<br />

ilmeen ja on näin<br />

lähtenyt mukaan<br />

edistämään<br />

suomalaista<br />

gastronomiaa.<br />

Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila korostaa, että nyt<br />

tarvitaan nopeasti uusi ohjelma ja strategia luonnon<br />

antimiemme hyödyntämiseksi jatkossa.<br />

– Suomalaisten tulevaisuuden työ ja toimeentulo<br />

pitää rakentaa entistä vankemmin omien vahvuuksiemme<br />

hyödyntämiseen, joista villiruoka<br />

on yksi, hän sanoo.<br />

– Ruokaministeriön, siis maa- ja metsätalousministeriön,<br />

pitää tehdä villiruoasta<br />

ihan kunnon tutkimus- ja kehittä-<br />

misselvitys yhdessä alan toimijoiden<br />

kanssa. Ehdotan, että menemme joukolla<br />

lähetystönä tapaamaan ministeri<br />

Jari Koskista ja hänen erittäin osaavaa<br />

kansliapäällikköään Jaana Husu-<br />

Kalliota, joka on ollut viime vaalikaudella<br />

rakennetun kotimaisen ruokastrategian<br />

alullepanija.<br />

Anttila korostaa, että käsite villiruoka pitää<br />

ensin määritellä ja tuotteistaa.<br />

– Emmekä saa unohtaa tutkimuksen ja tuotekehityksen<br />

merkitystä.<br />

Hänen mukaansa villiruoka tarvitsee tuekseen<br />

vahvan tutkimus- ja kehittämistyön, jolla sille luodaan<br />

tutkittu perusta, joka voidaan dokumentoida<br />

alkuperän ja kasvupaikan sekä luonnonmukaisuuden<br />

mukaisesti.<br />

>

– Tutkimusta tarvitaan myös villiruoan terveysvaikutuksien<br />

selvittämiseen, koska tämän päivän kuluttajat<br />

ovat entistä kiinnostuneempia tietämään, mitä<br />

heidän nauttimansa ruoka on, miten se on tuotettu,<br />

missä se on tuotettu ja jalostettu.<br />

Tämän päivän kiireinen, mutta maksukykyinen ihminen<br />

kaipaa valmiiksi rakennettuja palvelukonsepteja,<br />

joista voi valita erilaisia vaihtoehtoja.<br />

– Tähän puoleen pitää villiruokaprojektissa erityisesti<br />

panostaa, muistuttaa Anttila.<br />

Keräilyketjusta vahva perustus<br />

Suomessa mätänee vuosittain miljoonien eurojen edestä<br />

kullanarvoista villiruoan raaka-ainetta metsiimme.<br />

– Olemme pitäneet liian itsestäänselvyyksinä luontomme<br />

ruokarikkauksia, Sirkka-Liisa Anttila suree.<br />

Ensimmäinen ehto villiruokamarkkinoiden kehittämisessä<br />

hänen mukaansa onkin metsiimme mätänevien<br />

uusiutuvien luonnonvarojen, kuten marjojen, sienien,<br />

kasvien, yrttien keräilyn, puhtaiden vesien kalojen<br />

sekä villisian ja muun riistan pyynnin tehokas<br />

toteutus.<br />

– Marjojen ja sienien sekä kasvien ja yrttien poiminta<br />

pitää järjestää tehokkaasti, vaatii Anttila.<br />

Meillä on lähes 200 000 työtöntä ihmistä.<br />

– Tarvitaan asennemuutos, muutos työn arvotuksessa<br />

ja hyvä organisointi. Marjojen ja sienten poiminta<br />

on rehellistä ja tuottavaa työtä. Siitä pitää maksaa<br />

sellaisella systeemillä, että suomalaisetkin kerääjät<br />

motivoituvat keräämään rahat kotiin. Se voisi olla<br />

edelleen verotonta tuloa, mikä kohtuullistaisi korjuukuluja,<br />

Anttila miettii.<br />

Hän kertoo, että hän koetti ministeriaikanaan saada<br />

liikkeelle Mikkelin–Savonlinnan–Kuopion seudulla<br />

kehittämishankkeen, jossa maakuntien liitot<br />

yhdessä alueen yrittäjien kanssa olisivat rakentaneet<br />

kuhan ympärille oman brändin ja siitä jopa vientituotteen.<br />

– Kuhaa on riittävästi, pitäisi löytyä ne innovaattorit,<br />

jotka sen tuotteistamiseen tarttuvat. Ei pitäisi luovuttaa!<br />

Ongelmana on kalastajien määrän väheneminen ja<br />

sen ammatin vaativuus, joka ei innosta nuoria kalastajiksi.<br />

– Erityisen suurissa vaikeuksissa ovat olleet merirannikon<br />

kalastajat. Tuoreen kalan saantia pitäisi<br />

lisätä ehdottomasti. Se olisi villiruokaa aidoimmillaan.<br />

Tuoretta kalaa vesiltä ja kalastajalta suoraan<br />

kuluttajille, ilman tukkuja ja kauppoja! hehkuttaa<br />

Anttila.<br />

– Emme saa<br />

unohtaa villiruoan<br />

ympärille mahdollisesti<br />

rakennettavia elämyksiä,<br />

joita luonnossa liikkuvat<br />

voivat hyödyntää aina erä-<br />

ja luontomatkailukin<br />

huomioon ottaen,<br />

Sirkka-Liisa Anttila<br />

muistuttaa.<br />

– Alkuperäisessä ympäristössä<br />

valmistettu, usein tarjottukin,<br />

ruoka nostaa suosiotaan<br />

maailmanlaajuisesti.<br />

Ja se kuuluu kalliiden tuotteiden<br />

ryhmään, jossa työpaikat<br />

säilyvät alkuperäpaikassa.<br />

Hän muistuttaa, että villisian ja riistan metsästys pitää<br />

sopia paikallisten metsästysseurojen kanssa.<br />

– Se vaatii riistakannan kasvattamista, riistan hoitoa<br />

ja riistan metsästyslupapolitiikan uudistamista.<br />

Suomen Riistakeskus vastaa näistä toimenpiteistä,<br />

sanoo Anttila.<br />

Vahvuutta alkuperä ja läpinäkyvyys<br />

Sirkka-Liisa Anttila korostaa, että villiruoankin koko<br />

raaka-aine- ja valmistusketju vaatii lain mukaiset säilytyksen<br />

ja kuljetuksen.<br />

– Elintarvikelainsäädäntöön tarvitaan muutoksia,<br />

jolla villiruoka saa omat tarvittavat säädöksensä, jotka<br />

eivät saa olla ”tiukkapipoisten” tekemiä.<br />

Hän peräänkuuluttaa, että meidän on yhdessä pidettävä<br />

vahvuuksistamme huolta.<br />

– Se tarkoittaa myös elintarvikelainsäädäntöä ja<br />

sen valvontaa.<br />

– Vahvuuksilla tarkoitan elintarvikeketjumme jäljitettävyyttä<br />

aina pellolta, metsästä kuluttajan lautaselle<br />

asti. Meillä on mahdollisuus jäljittää tuottajat ja jalostajat<br />

aina kauppaan asti todistettavasti.<br />

Anttila on kuunnellut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen<br />

tiedekunnan taloustieteen laitoksen<br />

markkinoinnin lehtoria Petri Ollilaa. Hän otti<br />

esiin jo viisi vuotta sitten sen, miksi Ruotsi jyrää Suomen<br />

selvästi elintarvikeviennissä:<br />

– Ruotsalaiset analysoivat kohdemarkkinan ja korostavat<br />

alkuperää, suomalaiset painottavat tuotteiden<br />

teknis-biologisia ominaisuuksia ja jopa peittelevät<br />

alkuperää.<br />

– Kun ruotsalainen elintarvikevienti, ylpeänä omasta<br />

alkuperästään, lähtee ottamaan selvää, millaiset<br />

tietyn kohdemarkkinan asiakkaiden tarpeet ovat,<br />

suomalaiset vielä miettivät kotona keskenään, miten<br />

opettaa kohdemaiden kuluttajat ymmärtämään suomalaisen<br />

ruuan arvon, Ollila kuvasi.<br />

Lähiruokapuroista isoiksi virroiksi<br />

Sirkka-Liisa Anttila painottaa, että villiruoka on lähiruokana<br />

pienten elintarvikeyritysten suuri mahdollisuus.<br />

– Meillä on erinomaisia pieniä elintarvikeyrityksiä,<br />

jotka tuotteistavat juuri luonnon villiruokaa, mutta<br />

eivät käytä siitä villiruoka-nimitystä. Eniten näitä löy-<br />

10 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 11<br />

tyy marjasektorilta, toki muiltakin. Kuusen kerkkä on<br />

yksi upea juoma, villiruokaa!<br />

– Minä en vanno tässä villiruoka-asiassa suurten jalostajien<br />

nimeen, koska itsekin ostan mieluiten lisäaineetonta<br />

lähiruokaa, jossa tuoteseloste kertoo kaiken<br />

tärkeän kuluttajan tarvitseman informaation, Anttila<br />

miettii.<br />

Hän aloittaisi villiruoan hyödyntämisen ja markkinoinnin<br />

koto-Suomesta.<br />

– Jos emme ensin itse opi näitä raaka-aineita käyttämään<br />

ja arvostamaan, emme onnistu niiden markkinoinnissa<br />

muillekaan. Hyvät aloituskohderyhmät ovat<br />

Anttilan mukaan Suomeen tulevat luontomatkailijat.<br />

– Esimerkiksi Kolin kansallispuistoon jos mihin istuu<br />

villiruoka kaikkine mahdollisuuksineen. Samoin<br />

Lapissa on omat villiruoan herkkunsa, kunhan siellä<br />

ensin tiedostavat toimivansa juuri villiruoan tuottajina<br />

ja jalostajina poron liha mukaan lukien.<br />

Ei järkiruokaa, vaan tunnetilaa<br />

Ranskalaiset elävät syödäkseen. Ruokailu on heille<br />

suuri makuelämys, nautinnollinen hetki.<br />

– Suomessa syödään liian usein kiireellä, ja ruoka<br />

koetaan välttämättömänä tankkauksena, Anttila kuvaa<br />

asenne-eroa.<br />

Euroopassa ruokaa mainostetaan elämystuotteena,<br />

nautintona ja tunteisiin vedoten.<br />

– Hinnasta ja määrästä mainoksissa ei puhuta yhtään<br />

mitään! Eurooppalaiset osaavat ostaa ruokansa<br />

ilman satojen miljoonien mainosbudjetteja, joilla Suomen<br />

kaupat mainostavat ruoan hinta-alennuksia, Anttila<br />

muistuttaa.<br />

– Kauppa on tehnyt suomalaisesta ruoasta pelkän<br />

hintatuotteen, bulkkia! hän huudahtaa.<br />

Kiltisti suomalainen kuluttaja maksaa tästä usean<br />

sadan miljoonan euron laskun vuodessa.<br />

– Villiruokaprojektin pitää lähteä liikkeelle siitä,<br />

että se ei ole halvan hinnan tuote. Se on toimivan villiruokaketjun<br />

arvokas herkku, jota ostetaan ei hintansa<br />

vaan korkean laadun, terveellisyyden, turvallisuuden<br />

ja luonnonmukaisuuden vuoksi, korostaa kansanedustaja<br />

Sirkka-Liisa Anttila. ☼<br />

TEKSTI: TERTTU IISKOLA

Ympäristöfilosofi<br />

Leena Vilkalla on ollut<br />

lapsesta saakka voimakas ja<br />

mutkaton suhde luontoon.<br />

Ympäristöfilosofi Leena Vilkka:<br />

– Kulutuksen vähentäminen on<br />

paras<br />

eKoteKo<br />

12 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Mitä luonnonmukainen elämä on<br />

tutkijan näkökulmasta? Tapasimme<br />

ympäristöfilosofi Leena Vilkan<br />

hyvinkääläisessä ”peikkometsässä”.<br />

Kuusen oksat roikkuvat raskaina<br />

metsän siimeksessä.<br />

Sumuisen maiseman keskellä<br />

havupuut ja sammaleiset<br />

kalliokivet luovat<br />

tunnelman, joka muistuttaa lähinnä peikkometsää.<br />

Hyvinkääläinen ympäristöfilosofian<br />

dosentti, tutkija ja kirjailija Leena Vilkka<br />

kurkistaa jykevän, jäkälän peittämän<br />

puun takaa ja pitää löysästi kiinni hihnasta,<br />

jonka toisessa päässä on Vilkan perheen<br />

uusin tulokas.<br />

Vuodenikäinen susikoirakakara Kessu<br />

tuijottaa korvat höröllä ja kieli pitkällä<br />

suoraan kameraan ja ihmettelee, mitä tässä<br />

nyt oikein tapahtuu.<br />

– Kessu vielä opettelee näitä elämän ihmeellisyyksiä,<br />

Leena toteaa.<br />

Perheen tytöillä, Ullalla ja susannalla<br />

on myös pitelemistä. Perhoskoirat Josefiina,<br />

Vimpula ja Lissu ovat päässeet<br />

mukaan metsälenkille ja haistelevat innokkaasti<br />

metsän hajuja. Paitsi että vanha<br />

rouva Josefiina tuntuu nostelevan pikkutassujaan<br />

siihen malliin, että se loikoilisi<br />

mieluummin kotisohvalla.<br />

– Josefiina inhoaa märkää, mutta sillekin<br />

tekee hyvää ulkoilla, joten tuossa se<br />

kulkee mukana, Leena naurahtaa.<br />

Leena Vilkalle luonto ja luonnonmukainen<br />

elämä ovat itsestään selvä asia siitäkin<br />

huolimatta, että hän asuu kaupungis-<br />

sa. Hän on tänä syksynä aloittanut uuden<br />

työnsä pääkaupunkiseudun 4H-yhdistyksen<br />

toiminnanjohtajana.<br />

– Se on unelmatyö. Koen tärkeänä saada<br />

viedä etenkin kaupunkilaislapsille ja<br />

nuorille luonto- ja ympäristöarvoja ja käytännön<br />

kokemusta siitä, miten tärkeää ihmiselle<br />

on säilyttää elävä suhde luontoon,<br />

hän kuvaa.<br />

Puheista käytännön<br />

toteutuksiin<br />

Leena Vilkka on ekologisen elämäntavan<br />

edelläkävijä. Ympäristöfilosofina hän on<br />

pohtinut luonnonmukaiseen elämään liittyviä<br />

arvoja ja päämääriä jo silloin, kun<br />

muu maailma ei vielä puhunut trendikkäästi<br />

luomusta, lähiruoasta, reilusta kaupasta<br />

tai eettisestä kuluttamisesta.<br />

– Itse asiassa olen ollut kiinnostunut<br />

luonnosta, eläimistä ja niiden kunnioittamisesta<br />

jo ihan pienestä lähtien. Yritin<br />

ryhtyä kasvissyöjäksi jo murrosiässä, mutta<br />

se onnistui vasta vähän myöhemmin<br />

aloittaessani opinnot Helsingin yliopistossa,<br />

Leena toteaa.<br />

Miten pitkän linjan ympäristöfilosofi<br />

sitten näkee tämän päivän ihmisten suhteen<br />

ekologiseen elämäntapaan? Onko<br />

ekoilu, luomuilu ja lähiruokainnostus<br />

pelkkää trendihypetystä vai onko muutos<br />

kestävämmän kehityksen suuntaan todella<br />

tapahtunut?<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 13 >

Leena Vilkka<br />

toivoisi, että kaikki<br />

ihmiset oppisivat<br />

kunnioittamaan<br />

luontoa osana meitä.<br />

– Kyllä voi sanoa, että asiassa on tapahtunut<br />

iso muutos. Siinä missä vielä<br />

1990-luvulla asiat olivat enemmän puheen<br />

tasolla, tänä päivänä ekologia on<br />

siirtynyt huomattavasti enemmän myös<br />

käytännön tasolle, Leena Vilkka vastaa.<br />

– Etenkin 2000-luvulla ja 2010-vuosikymmenen<br />

alun jälkeen selkeää edistystä<br />

on tapahtunut esimerkiksi luomuviljelyssä,<br />

mikä näkyy viljelypinta-alojen nousuna<br />

ja siinä, että kauppojen tiskeiltä löytyy<br />

luomutuotteita ihan eri tavalla kuin<br />

aiemmin.<br />

Suomi Euroopan ekokartalla<br />

Leena Vilkan mukaan muutokset näkyvät<br />

myös valtiovallan tekemissä konkreettisissa<br />

energialinjauksissa.<br />

– Uusiutuvat energiamuodot on otettu<br />

vakavammin. Tänä päivänä esimerkiksi<br />

uusien talojen rakennusmääräykset<br />

ovat jo niin tiukat, että ei ole mahdollista<br />

rakentaa muita kuin energiatehokkaita<br />

taloja.<br />

Monien mittausten varjossa Suomi on<br />

ekologisissa valinnoissa kuitenkin vielä<br />

kaukana keskieurooppalaisesta tasosta.<br />

Mihin me tutkijan mukaan sijoitumme<br />

Euroopan ekokartalla?<br />

– Verrattuna vaikkapa Saksaan me kuljemme<br />

10–20 vuotta jälkijunassa, Leena<br />

Vilkka vastaa.<br />

– Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen,<br />

sillä jo Pohjolan pitkistä talvista<br />

johtuen meillä ei esimerkiksi ole jouduttu<br />

käyttämään tavanomaisessa viljelyssä kemiallisia<br />

torjunta-aineita samoissa määrin<br />

kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.<br />

Suomi ei ole siis mikään ekotakapajula.<br />

Leena nostaa esiin myös suomalaisten<br />

maailmanlaajuisestikin vahvan luonto-<br />

suhteen, joka näkyy meillä eri elämänalueilla.<br />

– Meillä on ollut perinteinen luontoa<br />

kunnioittava suhde jo sen vuoksi, että<br />

meidän on pitänyt oppia elämään täällä<br />

ääriolosuhteissa.<br />

Suomalaisten luontosuhde on siitä<br />

huolimatta muuttunut. Etenkin Etelä-Suomen<br />

kaupungeissa ihmisissä on Leenan<br />

mukaan tapahtunut myös etääntymistä<br />

luonnosta.<br />

– Kaupunkikulttuurin keskellä elää<br />

tänä päivänä ihmisiä, joilla on hyvin<br />

neutraali suhde luontoon tai ei ole oikeastaan<br />

minkäänlaista suhdetta siihen.<br />

Etenkin toisen polven kaupunkilaisilla<br />

saattaa puuttua lähes kokonaan kokemus<br />

luonnossa kulkemisesta ja olemisesta,<br />

hän arvioi.<br />

– Kaikki eivät suinkaan ole tottuneet<br />

marjastamaan tai sienestämään metsässä<br />

tai edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa<br />

mitenkään tärkeänä.<br />

– Sen sijaan kehä III:n ulkopuolella<br />

pikkukaupungeissa ja maaseudulla ihmiset<br />

elävät edelleen konkreettisemmin<br />

tähtitaivaan alla.<br />

Kulutuksen keskiössä ruoka<br />

Kaupunkilaiset ovat kuitenkin ottaneet<br />

luomu- ja lähiruoan paikoitellen jopa<br />

enemmän tosissaan kuin maaseudulla<br />

asuvat. Kaupunkien kivijalkaluomukaupat,<br />

ekokaupat ja lähiruokatorit houkuttelevat<br />

kuluttajia ensisijaisesti terveydellisistä<br />

syistä.<br />

– On tietenkin myös eettisiä kuluttajia,<br />

mutta kyllä luomua ja lähiruokaa ostetaan<br />

ensisijaisesti siksi, että ruoka on<br />

puhtaammin tuotettua, terveellisempää ja<br />

maukkaampaa, Leena Vilkka sanoo.<br />

Kaupunkilaisten ekoelämäntavassa<br />

ruoka näyttääkin olevan kulutuksen keskiössä.<br />

Media on täynnä sisältöä, jossa<br />

huippukokit esittelevät luomugourmetannoksia<br />

ja korostavat raaka-aineiden<br />

merkitystä ruoanlaitossa.<br />

– Muutama vuosi sitten korostettiin<br />

kierrätystä ja energiansäästöä. Nyt puhutaan<br />

luomusta ja eettisestä ja lähiruoasta,<br />

mikä on sinänsä oikein positiivinen trendi,<br />

Leena toteaa.<br />

Omassa elämässään hän nostaa tärkeimmäksi<br />

asiaksi itse kuluttamisen. Hänen<br />

mukaansa jopa luomua kestävämpi<br />

vaihtoehto on pidättäytyminen kuluttamisesta.<br />

– Ekovaatteen ostaminen kaupasta on<br />

loppujen lopuksi vähemmän ekologinen<br />

vaihtoehto sille, että käyttää vanhoja<br />

vaatteita tai hankkii niitä kirpputorilta,<br />

Leena täsmentää.<br />

– Meidän perheessä yksi tärkeimmistä<br />

ekovalinnoista on kuluttamisen vähentämisen<br />

lisäksi myös kasvissyönti. Meillä ei<br />

ole muita lihansyöjiä kuin kissa ja koirat!<br />

hän nauraa.<br />

Me tarvitsemme eläimiä<br />

Leena Vilkka on pitkän linjan eläinsuojelija<br />

ja hän on tunnettu myös susitutkijana.<br />

Suden hän näkee heijastavan ihmiskunnan<br />

tilaa ja sen tulevaisuutta.<br />

– Kun maan päältä viimeinen susi tapetaan,<br />

kuolee myös ihmisen vapaus.<br />

Suden hävittämisen myötä häviää myös<br />

ihmisen toivo ja unelma riippumattomuudesta<br />

ja henkisestä vapaudesta.<br />

Luonnossa elävien villieläinten lisäksi<br />

Leena näkee myös tuotanto-, koti- ja<br />

lemmikkieläinten olevan hyvin tärkeässä<br />

roolissa ihmisten hyvinvoinnissa.<br />

Susanna ja Ulla pitävät huolen<br />

siitä, että perheen perhoskoirat<br />

pääsevät säännöllisesti lenkille<br />

lähimetsään.<br />

– Ihmiset tarvitsevat eläimiä pysyäkseen<br />

tasapainossa, ja lemmikkieläimillä<br />

on keskeisen tärkeä rooli ihmisten kumppanina<br />

ja jopa tassuterapeutteina. Tänä<br />

päivänä meillä on paljon yksinäisiä vanhuksia,<br />

joiden elämä olisi huomattavasti<br />

tyhjempää ilman sitä omaa kissaa tai<br />

koiraa.<br />

Leena Vilkka hämmästeleekin Korkeasaaren<br />

eläintarhan entisen johtajan seppo<br />

turusen lausuntoja, joiden mukaan<br />

lemmikkieläimistä olisi luovuttava pitkällä<br />

tähtäimellä kokonaan.<br />

Leenan perheen<br />

eläinlauman uusin jäsen,<br />

Kessu-koira, on innokas<br />

ulkoilija, joka osallistuu<br />

pentukoiran tavoin<br />

riemumielellä kaikkeen<br />

mahdolliseen.<br />

– En ymmärrä tuota ollenkaan, Leena<br />

sanoo.<br />

– Tuollainen ajattelu edustaa äärimmäistä<br />

nihilismiä ja täydellistä eläinkielteisyyttä,<br />

jossa halutaan erottaa ihmiset,<br />

eläimet ja luonto toisistaan omiin lokeroihin.<br />

– Lopputuloksena ei syntyisi mitään<br />

muuta kuin ihmisen ja luonnon yhteyden<br />

katkeaminen, toteaa ympäristöfilosofi<br />

Leena Vilkka. ☼<br />

TEKSTI Ja KUVaT: MarJO-KaISU NIINIKOSKI<br />

– Kuolemasta on tullut meille epäluonnollista<br />

Leena Vilkka on juuri menettänyt rakkaan<br />

äitinsä. Suru on perheessä läsnä,<br />

mutta samanaikaisesti aistittavissa on<br />

myös ymmärrystä siitä, että kuolema<br />

on osa elämää.<br />

– Kuolema on meidän yhteiskunnassamme<br />

tabu. Valitettavasti se on pois<br />

suljettu luonnollisena tapahtumana ja<br />

se halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti<br />

pois häiritsemästä normaalia elämää,<br />

Leena toteaa.<br />

– Olemme kadottaneet ymmärryksen<br />

siitä, että elämä on kiertokulkua, jossa<br />

raja elämän ja kuoleman välillä ei tarvitsisi<br />

olla ollenkaan niin jyrkkä kuin<br />

miksi se on nyt tehty.<br />

Leena Vilkka, hänen miehensä ari<br />

torvinen ja heidän yhteiset lapsensa<br />

susanna ja Ulla kävivät vuosina 2005–<br />

2006 läpi raskaan elämänvaiheen, kun<br />

perheen esikoistyttö tekla sairastui va-<br />

kavasti ja menehtyi aivorungon syöpään<br />

vain 6-vuotiaana.<br />

Tekla sai lähteä tästä maailmasta<br />

omassa kodissaan.<br />

– Se oli kaunis lähtö. Meille oli tärkeää,<br />

että Tekla sai lähteä kotona rakkaittensa<br />

ympäröimänä, Leena sanoo.<br />

– Lapsen kuolema on aina hirvittävä<br />

asia, mutta samalla se on myös helpotus.<br />

On hirveän raskasta nähdä oman<br />

lapsen kärsivän ja vain lipuvan pikkuhiljaa<br />

pois.<br />

Omien kokemustensa perusteella<br />

Leena toivoisi, että Suomessa alettaisiin<br />

suhtautua kuolemaan luonnollisemmin,<br />

ihan kuten ennen vanhaan<br />

oli tapana.<br />

– Pehmeät ja henkisemmät arvot ovat<br />

muutenkin nousemassa yhä enemmän<br />

esiin, joten myös kuoleman voisi oppia<br />

ottamaan pysähtymisen ja hiljaisuuden<br />

14 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 15<br />

– Meillä on ollut perinteinen<br />

luontoa kunnioittava suhde<br />

jo senkin vuoksi, että meidän<br />

on pitänyt oppia<br />

elämään täällä<br />

ääriolosuhteissa.<br />

Metsä on suomalaisten<br />

kirkko, jossa jokainen<br />

voi hiljentyä ja kuulla<br />

omaa ääntään.<br />

paikkana, jossa on lupa liikkua rajan<br />

molemmilla puolilla.<br />

– Ihmisillä on hillitön kaipuu henkisempään<br />

elämäntapaan, ja on sääli,<br />

että kirkko ei pysty tuohon kaipuuseen<br />

vastaamaan.<br />

Leena muistuttaa, että maailma on<br />

paljon enemmän kuin se, mitä me kykenemme<br />

näkemään aisteillamme.<br />

– Yhä useampi alkaa herätä siihen,<br />

että on olemassa arvoja, joita ei voi kääriä<br />

ostospaperiin jotakin rahasummaa<br />

vastaan. ahneus ja jatkuva taloudellisen<br />

kasvun tavoittelu jättävät ihmisen<br />

aina lopulta henkisesti tyhjäksi, Leena<br />

Vilkka muistuttaa.

Anna Naskali, 21,<br />

kertoo Helmin<br />

syntymän<br />

herättäneen hänet<br />

arjen ekologisiin<br />

ratkaisuihin.<br />

Inhoan kestovaippoja. Sänky on<br />

ihan märkä. Vaatteetkin ovat<br />

märkiä, kun käyttää kestovaippaa.<br />

Eivät ne toimi. Näin tuumasi<br />

Anna Naskali, 21, kestovaipoista.<br />

Kun Annan tytär Helmi, 16 kk, oli 3–4<br />

kuukauden ikäinen, Annan ystävä perehdytti<br />

hänet kestovaippojen käyttöön<br />

– ja ne toimivat!<br />

– Sain myös netistä apua ja nyt Helmillä<br />

käytetään kestovaippoja lähimpien<br />

sukulaisten suureksi hämmästykseksi,<br />

Anna kertoo.<br />

Läheiset ovat kummastelleet nuoren äidin<br />

jaksamista kestovaippojen käytön ja<br />

pesun keskellä.<br />

– Ikään kuin joutuisin hakemaan veden<br />

järvestä ja lämmittämään saunan, ennen<br />

kuin pääsen pesemään vaippoja, Anna<br />

tuhahtaa.<br />

Kestovaippoja kierrätetään<br />

Nykyisissä äitiyspakkauksissa on kestovaippoja<br />

valmiina. Kirpputoreilta ja nettikaupoista<br />

löytyy myös kestovaippoja<br />

ja niitä voi tehdä itse. Omat verkostot<br />

kannattaa myös käyttää hyväksi. Anna<br />

kertoo, että Helmillä on kierrätysvaippoja,<br />

jotka ovat olleet käytössä toisella<br />

perheellä, jossa vaipat ovat olleet käytössä<br />

jo kolmella lapsella.<br />

– Kun meille joulukuussa syntyy toinen<br />

vauva, aion käyttää hänellä kestovaippoja<br />

alusta asti ja lainata alkuun<br />

Kestovaippayhdistyksen vaippalainaamosta<br />

vastasyntyneelle sopivia, Anna<br />

toteaa.<br />

KestovAipAt<br />

toimivAt!<br />

Anna Naskalin perheessä Helmi-tyttö käyttää kestovaippoja<br />

kertakäyttövaippojen ohella. Perheeseen joulukuussa syntyvä<br />

lapsi saa kestovaipat käyttöön syntymästään saakka.<br />

Nykyiset kestovaipat ovat materiaaliltaan<br />

helppohoitoisia, pitkäikäisiä ja<br />

nopeasti kuivuvia. Ne pestään 60 asteessa.<br />

Materiaaleja on moneen lähtöön ja<br />

monille eri käyttäjille. Silkkiä, bambua<br />

ja villaa on myös mahdollista käyttää<br />

perinteisen puuvillan ja puuvillaflanellin<br />

sijaan.<br />

Isä teki kestovaippa-aloitteen<br />

Helmin isä, Annan avopuoliso Henri,<br />

22, alkoi alunperin puhua kestovaippojen<br />

puolesta.<br />

Hiilijalanjälki jäisi kertakäyttövaippoihin<br />

verrattuna pieneksi. Käytännön<br />

tasolla hyödyt ovat näkyneet kukkarossa<br />

sekä Helmin ihon kunnossa: iho ei<br />

kestovaippojen jälkeen punoita ja ärry<br />

niin kuin teollisten kertakäyttövaippojen<br />

käytön jälkeen. Keskeinen ero kertakäyttövaippojen<br />

ja kestovaippojen välillä<br />

on hengittävyys. Kertakäyttövaipat<br />

eivät hengitä.<br />

– Eikä kestovaippojen kanssa pelaaminen<br />

ole yhtään sen työläämpää kuin<br />

muukaan pyykkääminen, kun taloudessa<br />

kuitenkin on pesukone, Anna sanoo.<br />

Hän toteaa, että yhden lapsen osaaikainen<br />

kestovaippailu voi tuntua hölmöltä,<br />

sillä parin päivän osa-aikainen<br />

kestovaippasatsi jää vajaaksi koneelliseksi.<br />

Kokoaikaisesti kestovaippoja<br />

käytettäessä koneen saa täyteen parissa<br />

päivässä, mutta vaippoja on oltava<br />

kaapissa enemmän.<br />

– Likaisten vaippojen säilyttäminen<br />

ei ole haastavaa, sillä ne kipataan meil-<br />

Kertakäyttövaipat ovat Helmillä käytössä<br />

matkustettaessa ja vierailuilla.<br />

lä vaipparoskikseen, josta ne päätyvät pesupussissa<br />

pesukoneeseen, Anna kertoo.<br />

Edullista vaippailua<br />

Lapsiperheet<br />

Annan ja Henrin laskelmien mukaan kertakäyttövaipat<br />

maksavat noin 360 euroa<br />

vuodessa. Kestovaippoja käyttäessä vaippakulut<br />

jäävät noin 200 euroon. Kulut jäävät<br />

vieläkin pienemmiksi, jos vaippoja ja<br />

päällysvaippoja eli kuoria voi tehdä itse.<br />

16 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 17 >

Anna Naskali<br />

kertoo ostavansa 94<br />

prosenttia vaatteista<br />

kirpputorilta. Lasten<br />

ulkoiluvaatteet ovat<br />

yleensä laadukkaita<br />

kierrätettäviä.<br />

– Seuraava lapsi puolittaa vaippakulut,<br />

sillä kestovaipat voi kierrättää, jos<br />

vain malli ja materiaali sopivat lapselle,<br />

Anna laskeskelee ja mainitsee, että vaipat<br />

voi melko hyvällä jälleenmyyntiarvolla<br />

myydä eteenpäin.<br />

Koska kuorivaippoja voi tehdä itse ja<br />

tilata nettikaupoista, on kuoseissa valinnan<br />

varaa ja jopa trenditietoisuutta.<br />

– Nykyiset kuosit ovat niin ihania,<br />

että niihin voi koukuttua, Anna, 57 erityyppisen<br />

kestovaipan omistaja kertoo.<br />

Oikeasti yhdelle lapselle riittäisi 15–<br />

20 vaippaa.<br />

– Näppärät kiinnitystarrat ja lahkeiden<br />

suun nepparisäädöt ovat käteviä ja<br />

lisäävät vaipan käyttöikää lapsen kasvaessa.<br />

Taskuvaippoihin on helppo lisätä<br />

imua. Uudet taskuvaipat maksavat<br />

18–24 euroa kappaleelta.<br />

Anna käyttää Helmillä useimmiten<br />

ihoa vasten Coolmax-materiaalia tai<br />

kuivaliinaa. Coolmax siirtää kosteuden<br />

pois iholta seuraavaan kangaskerrokseen<br />

eli imuvaippaan. Myös mikrofleeceä<br />

ja polyestermokkaa voidaan käyttää<br />

pintakankaina ihoa vasten, mutta kaikille<br />

ne eivät sovi.<br />

Villahousut on hyvä hankinta, sillä<br />

niitä voi käyttää läpi vuoden, ne ovat<br />

hyvin hengittävät ja tuulettuvat.<br />

– Olemme käyttäneet Helmillä pitkälahkeisia<br />

villahousuja kesälläkin. Eivätkä<br />

ne hiosta, Anna toteaa.<br />

Kertakäyttövaipat päätyvät<br />

kaatopaikalle<br />

Kestovaippa on ekologinen vaihtoehto.<br />

Kriittisimmät väittävät, että kestovaippojen<br />

käyttö on epäekologista toistuvien<br />

pesujen eli vedenkäytön ja pesuaineenkäytön<br />

vuoksi, sillä pesuaineet jäävät<br />

rasittamaan vesistöä.<br />

Anna muistuttaa, että vaippapyykin<br />

pesemiseen voi käyttää myös ekologisia,<br />

kompostoituvia pesupähkinöitä, joiden<br />

hintakin on huomattavasti tavallista pesupulveria<br />

edullisempi.<br />

– Todellisuudessa lapsiperheen suurin<br />

yksittäinen jäte on juuri vaipat. Yksikin<br />

päivä ilman kertakäyttövaippoja<br />

tarkoittaa vähemmän jätettä kaatopaikoilla,<br />

valistaa Anna.<br />

Kotiaskartelija ja -ompelija pystyy<br />

säästämään huikeasti, jos osaa hyödyntää<br />

esimerkiksi vanhoja froteepyyhkeitä,<br />

joustofroteelakanoita ja collegekankaita<br />

ja trikoota vaippoihin. Hyvälaatuiset<br />

kestovaipat ovat mitä parhaimpia kierrätystuotteita<br />

alkutuotannosta lukuisiin<br />

käyttäjiin.<br />

Vaippoja voi saada eri kokoja, mutta<br />

Blogisti toimii<br />

vertaistukena ja<br />

jakaa toimivia<br />

käytänteitä<br />

Anna Naskali julkaisee netissä Lapsellista-blogia.<br />

Kaksi vuotta sitten<br />

alkanut harrastus on kirjoittajansa<br />

mukaan kuin päiväkirjamerkintöjä,<br />

jotka jatkuvat netissä.<br />

– Olen tallentanut sinne raskausajan<br />

tuntoja ja vinkannut uusista<br />

asioista ja omalla kohdallani<br />

toimivista seikoista, jotka voivat<br />

helpottaa ja auttaa myös muita,<br />

Anna kertoo.<br />

– Raskausajan ajoista siirryin<br />

vauva-ajan seuraamiseen ja jatkan<br />

kirjoittamista edelleen.<br />

Annan motiivina on myös jättää<br />

muistijälki lapsilleen. Blogia hän<br />

pyrkii päivittämään kolme kertaa<br />

viikossa.<br />

Tällä hetkellä Lapsellista-blogissa<br />

käydään noin 60 000 kertaa<br />

kuukaudessa.<br />

saatavana on myös yhden koon vaippoja,<br />

jotka voivat olla käytössä aivan pienestä<br />

noin kolmen vuoden ikään asti.<br />

lapsen syntymä herätti<br />

Anna Naskali kertoo, että heidän perheessään<br />

ympäristö- ja kierrätysasioihin alettiin<br />

kiinnittää enemmän huomiota Helmin synnyttyä.<br />

Ravinnoksi on ryhdytty valitsemaan<br />

entistä enemmän luomua, lelujen laatuun ja<br />

materiaaliin suhtaudutaan kriittisesti, vaatteet<br />

hankitaan enimmäkseen käytettyinä,<br />

mutta niiltäkin vaaditaan laatua, jotta ne<br />

olisivat kierrätettävissä.<br />

– En ollut tiennyt, että lastenruokaa on<br />

saatavissa myös kartonkipakkauksissa painavien<br />

ja vaikeasti kierrätettävien lasipurkkien<br />

sijaan, Anna hämmästelee.<br />

Perheeseen hankitaan tätä nykyä biohajoavia<br />

puhdistusaineita, jotka on hajustettu<br />

eteerisillä öljyillä.<br />

– Uskon ekopuhdistusaineiden olevan<br />

vähemmän vaarallisia kaiken suuhunsa<br />

laittavalle pienelle lapselle, Anna tuumaa.<br />

Vaippojen huuhteluaineena perheessä<br />

käytetään etikkaa, joka on biohajoavaa ja<br />

desinfioivaa. Anna lisää usein etikkaan antibakteerista,<br />

eteeristä teepuuöljyä tuomaan<br />

raikasta tuoksua.<br />

Kierrätys on Annan ja Henrin perheessä<br />

normaali käytäntö eikä suuria ponnisteluja<br />

vaativa ideologia.<br />

Vantaalla, jossa kol-<br />

mihenkinen perhe<br />

asustaa, on paljon<br />

kierrätyspaikkoja<br />

– Aion käyttää<br />

joulukuussa<br />

syntyvälle vauvalle<br />

kestovaippoja alusta<br />

asti, Anna Naskali<br />

kertoo.<br />

All In onE (AIo, A-I-o)<br />

Täysin käyttövalmis vaippa, jossa on kuori-<br />

ja sisävaippa yhdessä, eli tähän ei tarvita<br />

mitään muita lisäosia. Vastaa käytön yksinkertaisuudessa<br />

lähinnä kertakäyttövaippaa.<br />

HAHtuvAHousut<br />

(hahtuvavillahousut, hahtuvat)<br />

Hahtuvalangasta eli kiertämättömästä, villan<br />

oman rasvan sisältämästä langasta neulotut<br />

villavaippahousut. Toimivat kosteussulkuna.<br />

Villa on luonnonmateriaalina erittäin hengittävä<br />

ja puhdistuu pisuista tuulettamalla,<br />

sillä ilma puhdistaa villan.<br />

HousuvAIppA<br />

(Kuivaksiopetteluhousut,<br />

harjoitteluhousut)<br />

Alushousutyyppinen yhdistelmävaippa, jota<br />

käytetään pottaharjoitteluvaiheessa, sekä<br />

varmuuden vuoksi (esimerkiksi öisin) isommalla<br />

jo päiväkuivaksi oppineella lapsella.<br />

KuItupApErI<br />

Puu- tai riisikuidusta valmistettu pintakuiva<br />

hoitoliina, joka heitetään käytön jälkeen<br />

pois.<br />

KuorIvAIppA (vaippakuori,<br />

vaippahousu, Kosteussulku)<br />

Sisävaipan paikoillaan pitävä kosteutta läpäisemätön,<br />

mutta hengittävä ulkokuori. Perusmallit<br />

ovat alushousutyyppinen villahousu ja<br />

kertakäyttövaipan muotoinen tarra- tai painonappikiinnitteinen<br />

kuorivaippa.<br />

lAnolIInI (villarasva)<br />

Villan oma rasva. Villahousut tarvitsevat<br />

säännöllistä lanoliinikäsittelyä villan oman<br />

rasvaisuuden ja kosteudenpidon palauttamiseksi.<br />

Käsittely tehdään lanoliinipitoisella<br />

hoitoaineella pesun jälkeen, ei kuitenkaan<br />

tarvitse toistaa joka pesun yhteydessä.<br />

lIsäImu (boosteri)<br />

Lapsiperheet<br />

Kestovaippayhdistyksen<br />

vaippasanastoa<br />

Voi olla pötkö, taiteltava flanellineliö tai<br />

esimerkiksi tiimalasin muotoon ommeltu<br />

lisäimu vaipan sisälle imukykyä tehostamaan<br />

esim. pitkille unille. Saatavana myös<br />

valmiiksi kuivaliinakankaalla.<br />

Sanasto jatkuu sivulla 21<br />

18 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 19<br />

>

Vaipparatkaisut eivät rajoita pukemista eivätkä ulkoilua.<br />

Kestovaippa<br />

saattaa<br />

päätyä myös<br />

leikkeihin.<br />

ja kirpputoreja. Käytetty ei Annan mukaan<br />

tarkoita välttämättä huonoa tai rikkinäistä.<br />

Talouteen on juuri hankittu uusi pöytä<br />

keittiöön kierrätyskeskuksesta. Pöytä<br />

odottaa lakkakerrosta, muuten se on valmis<br />

käyttöön. Tavaran hankkiminen on<br />

vain toinen puoli kierrätyksestä: tavarasta<br />

pitäisi osata myös luopua.<br />

– En ole kiintynyt tavaraan. Jos en jotain<br />

tarvitse, annan sen heti kiertoon, Anna<br />

sanoo topakasti. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: TIINA TENKANEN<br />

Kestovaippayhdistys<br />

toimii<br />

vapaaehtoisvoimin<br />

Kestovaippayhdistys on valtakunnallisesti<br />

toimiva edunvalvonta- ja harrastejärjestö.<br />

Yhdistys tekee tunnetuksi<br />

nykyaikaisia kestovaippoja ja toimii kestovaippailun<br />

asiantuntijatahona.<br />

Kestovaippayhdistyksen tarkoituksena<br />

on edistää myönteistä suhtautumista<br />

kestovaippailuun tiedottamalla ja tekemällä<br />

yhteistyötä sekä yksittäisten perheiden<br />

että päättäjien kanssa.<br />

Alueelliset yhdistyksen toimijat tukevat<br />

ja neuvovat kestovaippojen käyttäjiä<br />

perhekerhoissa, neuvoloissa ja perhevalmennuksissa<br />

ympäri Suomea. Kestovaippayhdistys<br />

järjestää myös lukuisia<br />

tapahtumia kestovaippahulinoista ompeluiltoihin.<br />

Lisäksi yhdistyksellä on<br />

kattava tukihenkilöverkosto, joka auttaa<br />

vaipanvaihtoarjessa.<br />

Valtakunnallisella tasolla Kestovaippayhdistyksen<br />

päätavoite on vaikuttaa<br />

päättäjien asenteisiin. Koska kertakäyttövaipat<br />

muodostavat merkittävän osan<br />

yhdyskuntajätteestä ja kuluttavat käyttöikäänsä<br />

nähden suhteettoman paljon<br />

luonnonvaroja, yhdistys haluaa päättäjien<br />

suhtautuvan kestovaippojen käytön<br />

edistämiseen positiivisesti. Yhdistys<br />

pyrkii hakemaan yhteistyötahoja ministeriöistä,<br />

ympäristökeskuksista ja kuntien<br />

edustajista.<br />

Yhdistyksen toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.<br />

Netissä www.kestovaippayhdistys.fi<br />

muotoon ommEltu vAIppA<br />

Valmiiksi vaipan muotoon ommeltu sisävaippa, joka voi<br />

olla puuvillatrikoota, flanellia, froteeta tai hamppua. Kiinnityksenä<br />

voi olla tarranauha, nepparit tai vaippa voi olla<br />

ilman kiinnitystä, jolloin käytetään erillistä vaipan kiinnitintä,<br />

ns. Näpsyä eli Nappinippaa. Yleensä muotoon ommellut<br />

vaipat ovat ulkonäöltään kertakäyttövaippojen mallisia.<br />

nAuHAvAIppA<br />

Puuvillaneuloksinen sisävaippa, joka kiinnitetään nauhoilla.<br />

Isommilla lapsilla nauhavaipan sisälle tarvitaan lisäimukerros,<br />

esimerkiksi pötkövaippa. Nauhavaipan, kuten muidenkin<br />

sisävaippojen päälle laitetaan vaippahousut.<br />

pIntAKuIvA HoItolIInA<br />

(vaippasuoja, kuivaliina)<br />

Tai kuitupaperinen liina, joka voidaan laittaa sisävaipan ja<br />

ihon väliin pitämään vaipan pinta kuivana. Helpottaa myös<br />

vaipan pesemistä.<br />

sIlKKIvAIppA<br />

Ohuehko silkkiliina, joka voidaan laittaa sisävaipan ja ihon<br />

väliin lapsen ihon ollessa ärtynyt. Silkin sisältämä silkkiliima<br />

hoitaa ihoa ja auttaa pahaankin punoitukseen.<br />

sIdEHArsot<br />

(puuvillavaippa, sideharso<br />

vaippaliina,vaippaharso)<br />

Suuria puuvillaisia kangaskappaleita, jotka taitellaan vaippahousun<br />

sisälle imeväksi kerrokseksi.<br />

sIsävAIppA<br />

Kuorivaipan sisään laitettava kosteutta imevä kerros: muotoon<br />

ommeltu vaippa, nauhavaippa, taiteltava flanelli, tiimalasimallinen<br />

frotee- /flanelli-/ hamppuvaippa, sideharso<br />

tai sideharson ja flanellin yhdistelmä, tarra- tai nepparikiinnitteinen<br />

sisävaippa.<br />

tAIttovAIppA<br />

(flanellivaippa, prefold, vaippaliina)<br />

Neliönmallisia taitto-ommeltuja vaippoja, joissa keskelle on<br />

valmiiksi ommeltu paksumpi imukerros ja jotka näin imevät<br />

kokoonsa nähden enemmän kosteutta kuin sideharsot.<br />

Taittovaippaa voidaan käyttää kuten sideharsoja tai taitella<br />

pötköksi sideharson väliin, tai käyttää sellaisenaan. Koot<br />

vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.<br />

tsI (t-s-I)<br />

Tee-se-itse eli itsetehdyt vaipat. Voivat olla minkä tahansa<br />

tyyppisiä ja mallisia vaippoja.<br />

tAsKuvAIppA (täyttövaippa)<br />

Täyttövaippaa on kahta tyyppiä:<br />

1. Kosteussulullinen, jossa imuja laitetaan tarvittava määrä<br />

vaipan, jonka jälkeen vaippa on valmis käyttöön. Erillistä<br />

kuorta ei tarvita.<br />

2. Sisävaippa, jonka taskuun laitetaan imuosia kulloisenkin<br />

imutarpeen mukaan (yövaippaan tuhdimmin imukerroksia,<br />

päivävaippaan vähemmän). Tämä täyttövaippa tarvitsee vielä<br />

vaippakuoren lisäksi pitämään kosteuden erossa vaatteista.<br />

20 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 21<br />

Lapsiperheet<br />

lapset oppivat ympäristökäyttäytymisen<br />

vanhemmiltaan<br />

Filosofian maisteri Jaana Leppänen tutki ympäristötieteiden<br />

väitöskirjassaan Mother like son? Aspects of<br />

Parent-Child Associations in Environmentally Responsible<br />

Behavior, Generation gap, gender differences, and<br />

influence of parents’ education perheen merkitystä lasten<br />

ympäristökasvattajana.<br />

Leppänen selvitti vanhempien ja nuorten ympäristöasenteita,<br />

ympäristötietoja ja -käyttäytymistä.<br />

Tutkimustulokset osoittavat, että naiset ja tyttäret asennoituvat<br />

positiivisemmin ja käyttäytyvät keskimäärin ympäristövastuullisemmin<br />

kuin ikäryhmänsä miehet.<br />

Vanhempien ympäristöasenteet ja ympäristökäytös näyttävät vaikuttavan<br />

eri tavoin heidän samaa ja eri sukupuolta oleviin lapsiinsa.<br />

Tämä voi selittyä sillä, miten ja missä vanhemmat viettävät lastensa<br />

kanssa aikaa. Esimerkiksi luontoharrasteissa pojan ja isän<br />

väliltä löytyi samankaltaisuutta, kun taas tyttöjen ja äitien väliltä<br />

yhtäläisyyksiä löytyi kierrätyksessä. Kierrätyksen osalta merkitystä<br />

voi olla sillä, että naiset ja tytöt tekevät yhä enemmän kotitöitä,<br />

joihin kierrätys pääosin kuuluu.<br />

Nuoret ovat tulevaisuuden ympäristöpolitiikan tekijöitä työpaikoillaan<br />

ja kodeissa. He myös kasvattavat tulevat sukupolvet. Kuten<br />

muukin lapsen oppiminen, ympäristöarvot, asenteet ja -vastuullisuus<br />

kehittyvät pienestä pitäen hitaasti vanhempien, median,<br />

ystävien ja koulun vaikutuksesta.<br />

Vaikka koulu ja muut instituutiot vastaavat enenevästi nuorten<br />

ympäristökasvatuksesta, yksilön ympäristövastuun perusta rakentuu<br />

vahvasti nimenomaan kodeissa. Tästä syystä ympäristökasvatuksen<br />

tulisikin keskittyä siihen, että ympäristöosaaminen vahvistuu<br />

nimenomaan perheissä.<br />

Perheen merkitys tulevaisuudessa korostuu, sillä tuoreen OECDraportin<br />

mukaan kotitalouksien kulutuskäyttäytymisen vaikutus<br />

ympäristön tilaan kasvaa vuoteen 2030 mennessä.<br />

– Jatkossa koulujen opetussuunnitelmia olisi hyvä tarkastella<br />

siitä näkökulmasta, kuinka ne edistävät oppimista perheissä niin,<br />

että nuoret kasvavat arkielämän ympäristövastuuseen. Perhe- ja<br />

ympäristönäkökulma sopivat hyvin yhdistettäväksi oppiaineena<br />

esimerkiksi retkeilytapahtumiin<br />

sekä kotitalouteen.<br />

Ympäristönäkökulmaa<br />

voisi tulevaisuudessa<br />

vahvistaa kaikilla<br />

koulutuksen sektoreilla,<br />

vapaa-ajan<br />

toiminnoissa sekä<br />

järjestöissä, tutkija<br />

Jaana Leppänen<br />

toteaa. ☼<br />

Lapsi oppii<br />

ympäristöarvot,<br />

asenteet ja<br />

ympäristövastuullisuuden<br />

vanhemmiltaan.

Suunnittelija Netta<br />

Kervisen Ainokainentuotemerkkiä<br />

saa paitsi<br />

Studio 18:sta, myös<br />

Palonista. Molemmat<br />

sijaitsevat Helsingissä.<br />

Menneet vuodet,<br />

hylätyt talot<br />

ja musiikki<br />

Nuori vaatesuunnittelija Netta Kervinen uskoo<br />

itseensä ja tuotteisiinsa. Ajatus kierrätyksestä<br />

ja ajattomuudesta ylittää trendit.<br />

Helsingissä, Punavuoren ytimessäMerimiehenkadulla,<br />

sijaitsee kolmen vaatetusyrittäjän<br />

kivijalkaliike,<br />

Boutique 18.<br />

Liike on pienehkö, mutta mannermaisen<br />

viihtyisästi sisustettu. Värimaailma on hillityn<br />

tyylikäs. Boutique 18:ssa toimii nelivuotiaan<br />

Ainokaisen lisäksi kaksi yritystä:<br />

Belle Modeste ja First Crush.<br />

– Suunnittelen kotimaisia, eettisiä ja ekologisia<br />

luksusvaatteita naisille: Uniikeille ihmisille<br />

uniikkeja tuotteita, suunnittelija Netta<br />

Kervinen Ainokaisesta kertoo.<br />

Vanhaa, vaan ei ilmaista<br />

Jo opiskeluaikanaan Netta Kerviselle oli<br />

selvää, että hän haluaa perustaa yrityksen<br />

ja toteuttaa tuotteissaan itselleen tärkeää<br />

teemaa, kierrätystä. Ainokainen valikoitui<br />

yrityksen nimeksi, sillä vaatteet tehdään<br />

uniikeiksi, yksittäiskappaleiksi.<br />

Tuotantosarjan eri kappaleisiin yksilöllisyyttä<br />

saadaan esimerkiksi koristeluilla,<br />

kuten erilaisilla napeilla, pitseillä ja nauhoilla.<br />

Tuotantosarjalla Kervinen tarkoittaa<br />

joitakin kymmeniä kappaleita.<br />

– Mutta koska teen kaikki vaatteet käsityönä,<br />

ei sarjatuotanto toteudu sanan varsinaisessa<br />

merkityksessä, Netta Kervinen<br />

valistaa, sillä jokainen tuote leikataan ja<br />

ommellaan yksilönä.<br />

Lisäksi koristeluilla saadaan jokaiseen<br />

tuotteeseen haluttu ilme. Materiaalit vaatteisiin<br />

Kervinen hankkii lopettavien liikkeiden<br />

ylijäämistöstä, tehtaiden ylijäämävarastoista<br />

ja kierrätyksestä. Suunnittelija<br />

käyttää myös vintage-materiaaleja.<br />

– Materiaalin hankkimiseen menee yllättävän<br />

paljon aikaa, enkä todellakaan saa<br />

sitä ilmaiseksi, Netta Kervinen tuumaa ja<br />

tuulettaa samalla pinttynyttä käsitystä, että<br />

vanhaa tavaraa saisi ilmaiseksi.<br />

Piensarjoina tehtyjen, yksittäisten tuotteiden<br />

materiaalikustannukset ovat usein<br />

paljon suuremmat kuin suuryritysten suurissa<br />

sarjoissa valmistettujen. Vanhat verhot<br />

voivat saada uuden elämän hameena tai<br />

mekkona. Jos kangasta riittää, mekkoja voi<br />

syntyä samasta kankaasta jopa useampi.<br />

– Mallin saatavuus riippuu materiaalin<br />

saatavuudesta, suunnittelija kertoo.<br />

Slow fashionia<br />

Pukeutuminen<br />

Koska suunnittelija Netta Kervinen itse valmistaa<br />

mallit lopputuotteeksi alusta loppuun,<br />

voi asiakas osallistua valmiin tuotteen<br />

lopputulokseen.<br />

– Jos mallistosta löytyy jokin asiakkaalle<br />

sopiva, voin esimerkiksi koristelussa ottaa<br />

huomioon asiakkaan toiveet.<br />

Mittatilaustöitä Ainokaisesta ei saa, mutta<br />

Netta Kervinen on avoin esimerkiksi<br />

uniikkien korujen suunnitteluun asiakkaan<br />

kanssa yhdessä.<br />

Pintamuoti tai trendit eivät ole Ainokainen-brändin<br />

keskeistä aluetta. Kervinen<br />

tähtää kestäviin tuotteisiin, slow fashioniin,<br />

jossa näkyy ajattomuus ja kekseliäät<br />

ratkaisut. Menneet vuosikymmenet inspiroivat<br />

Netta Kervisen suunnittelutyötä, samoin<br />

hylätyt rakennukset, vanhat paikat<br />

ja luonto. Musiikillisista innoittajista Kervinen<br />

mainitsee Dinah Washingtonin ja<br />

muut jazzin klassikot. Myös blues on sydäntä<br />

lähellä.<br />

22 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 23 ><br />

Kuva Juha antti-PoiKa.<br />

Netta Kervisen suunnittelutyötä inspiroivat

Kuva: Kai Lindqvist.<br />

– Musiikki herättää minussa voimakkaita tunteita.<br />

Haluaisin, että asiakas kokee voimakkaita tunteita<br />

myös mallistostani, Netta Kervinen toivoo.<br />

Jokaisella tuotteella tarina<br />

Tarinat ovat Netta Kerviselle tärkeitä.<br />

Valokuvausta, teatteripuvustusta ja kuvataiteita<br />

opiskelleena hän pystyy hyödyntämään monialaisuuttaan.<br />

Tuotekuvauksissa Kervinen haluaa luoda<br />

tuotteen ja mallin ympärille kokonaisen maailman,<br />

jossa tuotteen tarina toistuu. Kuvat ovat satumaisia,<br />

jopa mystisiä ja salaperäisiä. Markkinoinnissa visuaalisuuden<br />

hallinta on erinomainen taito, sillä kuvan<br />

herättämät tunteet herättävät mielenkiinnon ja<br />

halun tutustua brändiin paremmin. Ainokainen on<br />

ollut esillä Berliinin muotiviikoilla sekä kotimaisessa<br />

ja ulkomaisessa mediassa. Näkyvyyden eteen on<br />

kuitenkin jatkuvasti tehtävä työtä.<br />

– Otan osaa erilaisiin tapahtumiin ja myyjäisiin,<br />

jos ne sopivat ideologialtaan Ainokaiseen, Kervinen<br />

luonnehtii.<br />

Syvällinen suhde luontoon<br />

Kierrätys- ja vihreä ideologia ei ole Netta Kerviselle<br />

viherpesua, vaan hän tekee päätökset yksityiselämässäänkin<br />

ympäristön huomioon ottaen. Hän on<br />

kasvissyöjä, kierrätyskeskuksen asiakas ja ekosähkön<br />

hyödyntäjä.<br />

– Olen lapsesta asti ollut luonnon ystävä ja kysynyt<br />

vanhemmilta, miksi esimerkiksi vanha jääkaappi<br />

Keväinen retki<br />

inspiraationa<br />

Mustarastaalle<br />

Ainokaisen Mustarastas-vaatemalliston väreissä<br />

musta ja ruosteenpunainen yhdistyvät. Puisissa<br />

koruissa lintu on päässyt kokovartalokuvaan.<br />

Korvakorut, kaulakorut ja hiuspannat toistavat<br />

samaa teemaa.<br />

– Kävellessäni keväällä erään vanhan hylätyn<br />

talon liepeillä, mustarastas lauloi puissa. Katselin<br />

talon pudonnutta, ruosteen peittämää peltikattoa<br />

ja hiiltyneitä ovenpieliä. Hetken kuluttua<br />

rastas hyppeli lähettyvilleni kuin talon vanha<br />

asukas. Sulkapukunaan sillä oli hiiltyneet lankut<br />

ja jaloissaan ruosteiset peltikengät, Netta<br />

Kervinen kertoo.<br />

Puussa laulava mustarastas inspiroi<br />

Ainokaisen mustaan ja ruosteenpunaiseen<br />

Mustarastas-kokoelmaan.<br />

on tuotu metsään, muistelee Kervinen.<br />

Nuoruudestaan asti hän on harrastanut kirpputoreja<br />

ja tehnyt omat vaatteensa. Hän mainitsee kulkeneensa<br />

varsin omaperäisissä vaatteissa yläaste- ja<br />

lukioikäisenä.<br />

– Silloin minulla oli vahvasti 1970-lukulainen kausi,<br />

29-vuotias Kervinen selvittää.<br />

Sukupolvelleen ominaisesti hän ryhtyi kasvissyöjäksi<br />

ja ystäviensä tavoin harrasti kierrätystä.<br />

Pieni yritys, paljon työtä<br />

Boutique 18 on osa Desing District Helsinki -aluetta,<br />

johon erityisen designtoimijoita luettelevan kartan<br />

avulla houkutellaan kiinnostuneita.<br />

– Japanilaisia turisteja Ainokainen kiinnostaa. Asiakaskunta<br />

on hyvin eri-ikäistä, mutta yhdistävänä tekijänä<br />

on kiinnostus kestävään eettiseen ja ekologiseen<br />

elämäntapaan sekä kauniisiin tuotteisiin, Netta<br />

Kervinen kertoo.<br />

Vuoden 2012 Jussi-gaalassa näyttelijätär Amanda<br />

Pilke pukeutui Ainokaisen samettiseen mekkoon.<br />

Myös muusikot Yona, Anna Inginmaa, Maija Vilkkumaa<br />

sekä Ona Kamu ovat esiintyneet Ainokaisen<br />

vaatteissa.<br />

– Kyllä kansainvälisyys kiinnostaa. Pienyrittäjällä<br />

on vain niin paljon työtä, että ponnistukset viedä<br />

tuotteita maailmalle ovat rajoitetut, Netta Kervinen<br />

toteaa. ☼<br />

TeKSTi: TiiNA TeNKANeN<br />

Netta Kervisen<br />

suunnittelemat korut<br />

kuvan etualalla ovat<br />

kierrätysmateriaalista.<br />

Netta Kervinen<br />

syntynyt 1983<br />

kotoisin Kotkasta,<br />

asuu Helsingissä<br />

yrittäjä<br />

vaatetusalan<br />

artesaani 2008<br />

Ainokainen<br />

vaate- ja korumerkin<br />

suunnittelija<br />

Kuva: Juha antti-PoiKa.<br />

24 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 25<br />

Pukeutuminen<br />

Graffitimaalaus Netta Kervisen suunnitteleman asun<br />

taustalla muodostaa uuden kokonaistaideteoksen<br />

Jussi Hellstenin ottamassa kuvassa.<br />

– Olen lapsesta asti ollut<br />

luonnon ystävä ja kysynyt<br />

vanhemmilta, miksi<br />

esimerkiksi vanha jääkaappi<br />

on tuotu metsään.

Nokkoskangas<br />

tuotetaan Nepalista.<br />

Helsingissä Ritu<br />

Kokkola värjää,<br />

ompelee ja<br />

jatkojalostaa kankaan<br />

tuotteiksi.<br />

26 | <strong>Ekoelo</strong><br />

– Nokkonen on<br />

täydellinen kasvi<br />

Tekstiilisuunnittelija Ritu Kokkola toteuttaa ekologista<br />

elämäntapaa yrityksensä kautta ja omassa elämässään.<br />

Hänen mielestään metsien ja pihamaiden kasvit tulisi<br />

ottaa entistä paremmin hyötykäyttöön.<br />

Tekstiilisuunnittelija Ritu Kokkola<br />

käyttää yrityksensa Sirinä-design<br />

tuotteissa ekologisia<br />

materiaaleja, kuten<br />

nokkosta, bambua ja hamppua.<br />

Koska Suomesta ja Euroopasta on<br />

aikanaan loppunut nokkosen viljely ja<br />

jatkokäsittely, materiaali tuodaan Nepalista.<br />

Nepalilainen naisosuuskunta jalostaa<br />

maansa nokkosviljelmiltä kuidut suoraan<br />

kankaaksi.<br />

– Osuuskunnan naiset saavat toimeentulon<br />

ja lapset pääsevät kouluun, kertoo<br />

Ritu Kokkola.<br />

Kokkola antaa arvon paitsi nokkoselle<br />

myös muille ”rikkaruohoille”. Hän kokeilee<br />

eri kasvien hyvää tekeviä ominaisuuksia<br />

omatekemissään voiteissa.<br />

–Tavalliset suomalaiset, villinä kasvavat<br />

kasvit ovat ekologisia vaihtoehtoja, joita<br />

pitäisi arvostaa ja tutkia enemmän, Ritu<br />

Kokkola toteaa.<br />

Metsien ja pihamaiden kasvit tulisi Kokkolan<br />

mielestä ottaa entistä paremmin hyötykäyttöön.<br />

Kasvivärit – joilla Kokkola värjää<br />

suunnittelemansa tekstiilit – saadaan<br />

myös luonnosta.<br />

Pitkäkuituinen nokkonen<br />

kasvaa Nepalissa<br />

Nokkonen on hyvin ekologinen kasvi, Ritu<br />

Kokkolan mielestä aivan täydellinen. Siitä<br />

saa kestävää kuitua ja se on tutkitusti<br />

erinomainen ravintokasvi ja teeaines. Nok-<br />

konen pystyy kasvamaan ja viihtyy lähes<br />

missä tahansa. Sitä ei tarvitse myrkyttää ja<br />

se kestää kuivuutta. Kokkolan käyttämä nepalilainen<br />

nokkonen on pitkäkuituisempaa<br />

kuin kotimainen, joten se sopii kankaan<br />

tuottamiseen hyvin.<br />

– Kotona minulla on nokkospelto tutkimuksiani<br />

varten, johon perheenjäsenet eivät<br />

saa koskea, Ritu Kokkola nauraa.<br />

– Tavalliset suomalaiset,<br />

villinä kasvavat kasvit ovat<br />

ekologisia vaihtoehtoja,<br />

joita pitäisi arvostaa ja<br />

tutkia enemmän.<br />

Nokkonen vaatteena käyttäytyy kuin pellava:<br />

se pehmenee ajan mittaan ja on lopuksi<br />

kuin toinen iho. Nokkonen on ollut<br />

jopa arvostetumpi kuitu kuin puuvilla tai<br />

pellava, sillä siitä on saatu hyvin hienoa<br />

kangasta, jota on käytetty muun muassa<br />

hienoston nenäliinoihin. Kun vaate on pidetty<br />

loppuun, se maatuu. Keinokuituinen<br />

tekstiili jää ongelmajätteeksi.<br />

Halpatuotanto ahdistaa<br />

Opiskeluaikanaan tekstiilisuunnittelijaksi<br />

Ritu Kokkolaa alkoi ahdistaa halpatuontivaatteiden<br />

massiivinen tuotanto. Suomessa<br />

Käden taidot<br />

tekstiiliala oli näivettymässä. Nykyäänkään<br />

oppilaitokset eivät anna Kokkolan mukaan<br />

mitään näkemystä tai neuvoa, miten ala pelastetaan.<br />

– Keskustelen paljon näistä asioista työharjoittelijoiden<br />

kanssa. Joillekin on täällä<br />

työskennellessä valjennut, että todellakin<br />

on väliä, miten esimerkiksi vaate tuotetaan<br />

ja minne se loppujenlopuksi sijoittuu: kaatopaikalle<br />

vai takaisin maaperään.<br />

Oikein käsiteltynä ja kasviväreillä<br />

värjättynä nokkosesta<br />

ei jää edes kemikaaleja luontoa<br />

kuormittamaan, Ritu Kokkola<br />

valistaa.<br />

Vaatteiden loppukäsittelylle<br />

ei nykyään ole muuta paikkaa<br />

kuin kaatopaikka, sillä Helsingin<br />

ainut lumpputehdas lopetti<br />

toimintansa muutama vuosikymmen<br />

sitten. Räsymattoja ei enää tehdä<br />

kotitalouksiin siinä määrin, että puhkikulutettuja<br />

tekstiilejä leikattaisiin matonkuteiksi.<br />

Luovat kierrättäjät ja käsityöharrastajat<br />

jaksavat työstää eri materiaaleja uusiokäyttöön<br />

mutta nykyisenä valmistavaraaikakautena<br />

kaikilla ei ole edes valmiuksia<br />

tällaiseen ajatteluun. Kotona tekeminen on<br />

vähentynyt.<br />

Teot merkitsevät enemmän<br />

kuin saarna<br />

Saarnaajaksi Ritu Kokkola ei kuitenkaan<br />

ole ryhtynyt.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 27 >

– Omat teot painavat eniten. Jokaisen on<br />

löydettävä oma tapansa toimia ekologisesti<br />

ja saatava oma ahaa-elämyksensä.<br />

Tutkitusti ihmiset haluavat elämyksiä.<br />

Tätä on hyödynnetty myös kaupallisesti,<br />

joten esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty<br />

suuria kauppakeskuksia, joiden keskellä<br />

saattaa olla vaikkapa uima-allas tai kasvihuone.<br />

Elämysten keskellä shoppailukin<br />

sujuu.<br />

– Perheet ja nuoret äidit lastenvaunujen<br />

kanssa menevät ”ulkoilemaan” kauppakes-<br />

Entinen<br />

soppatykki on<br />

kasvivärjäri<br />

Ritu Kokkolalla<br />

hyötykäytössä.<br />

– Kulutustottumuksissa<br />

ei ole tapahtunut<br />

juuri mitään<br />

muutosta ihmisten<br />

tiedostavuudesta<br />

ja tietoisuudesta<br />

huolimatta.<br />

kukseen. Menisivät mieluummin metsäretkelle!<br />

Kokkola kummastelee.<br />

Yllättävänä asiana ekologinen tekstiilisuunnittelija<br />

kokee, ettei kulutustottumuksissa<br />

ei ole tapahtunut juuri mitään muutosta<br />

ihmisten tiedostavuudesta ja tietoisuudesta<br />

huolimatta. Poliitikkojen päätökset<br />

– tai päättämättömyys – junnaavat Kokkolan<br />

mukaan paikoillaan.<br />

– Ehkä taiteilijoiden pitäisi ensin näyttää<br />

esimerkkiä elämäntavoillaan, kuten menneinä<br />

aikoina on ollut tapana, hän pohtii.<br />

Kurssilaiset viedään metsään<br />

Ritu Kokkolan<br />

Sirinä Design on<br />

keskittynyt ekologisten<br />

materiaalien,<br />

erityisesti nokkosen<br />

hyödyntämiseen<br />

tekstiileissä.<br />

Ritu Kokkolan Sirinä-design on saanut alkunsa<br />

ekologisuuden ideologiasta.<br />

Vaate- ja kodintekstiilituotannon lisäksi<br />

hän kurssittaa kiinnostuneita kasvivärien<br />

maailmaan. Värjäyskurssien lisäksi Kokkola<br />

järjestää kursseja myös kankaanpainannassa.<br />

Kurssilaiset viedään metsään ja monelle<br />

on elämys, että luonnosta voi hakea tarveaineita<br />

ja samalla oppia kasveja nimeltä.<br />

– Eräällä kurssilla oli myös lapsiosallis-<br />

tujia, joiden kanssa värjäsimme<br />

lankoja. Pataan lensivät kaikenlaiset<br />

kasvikset käpyjä myöten.<br />

Kävimme keskustelua, ettei rikkaruohojakaan<br />

saa riistää, ja aina on<br />

kiitettävä luontoa, kun poimii kasvin,<br />

Kokkola kertoo.<br />

Ympäristöstä saatava esteettinen<br />

Ekologisuus on kantava voima Ritu Kokkolan<br />

yrityksessä ja elämäntavassa.<br />

Luomuruoka tuottaa hänelle itselleen<br />

hyvää mieltä ja lähiruoan voimakkaampi<br />

tuotanto ja markkinointi voisi jättää pois<br />

monia välikäsiä. Helsinkiläisenä Kokkola<br />

harrastaa palstaviljelyä ja kasvattaa omalla<br />

pihallaan yrttejä ja salaatteja. Ylipäätään<br />

hänen mukaansa suuria viljelyaloja ei yksi<br />

kotitalous tarvitse: parvekkeellakin tai ikkunalaudalla<br />

on mahdollista viljellä vaikkapa<br />

keittiöyrtit. Kerrostalojen pihalle voidaan<br />

rakentaa viljelylaareja.<br />

Talosuunnittelu ja lähiöt antavat aihetta<br />

kritiikkiin, Kokkolalla kun on myös rakennuspiirtäjän<br />

koulutus.<br />

– Eikö Suomessa enää osata rakentaa,<br />

kun puurakentaminen on niin vähäistä,<br />

Kokkola kummastelee ja perää kaunista,<br />

esteettistä rakentamista.<br />

Hän toivoo, että jokaisen kansalaisen<br />

ulottuvilla olisi metsä lähellä, sillä hän kokee<br />

luonnon läsnäolon kaikille tärkeäksi.<br />

– Sielun pitäisi pystyä lepäämään asuinympäristössä.<br />

Kauneus ja luonto ovat mielenterveydelle<br />

tärkeitä, Kokkola muistuttaa.<br />

Vanhat ammattikunnat uuteen<br />

arvoon<br />

Pihakasvien Ritu Kokkola antaa kasvaa<br />

rauhassa: väri-, kosmetiikka ja ravintotutkimukset<br />

tarvitsevat raaka-aineita. Unelmana<br />

Kokkolalla on oma tuulimylly osaksi puulämmitteisen<br />

kotinsa pihalle. Silti hänellä<br />

on kritisoitavaa myös omassa elämässään.<br />

– Yritän kuluttaa mahdollisimman vähän<br />

ja silti minulla on nurkat täynnä tavaraa,<br />

hän tunnustaa.<br />

Omassa elämässään Kokkola luottaa vahvasti<br />

intuitioon ja elämän ohjautuvuuteen.<br />

Jos jokin asia tuntuu menevän eteen päin,<br />

on luotettava, että se on oikea tie.<br />

– Pienyrittäjällä on aina paljon haasteita,<br />

mutta on ihanaa, kun voi omalla työllään<br />

luoda itselleen työpaikan.<br />

Suomalaiselle tekstiilialalle Kokkola toivoisi<br />

uutta ajattelua, perinteitä unohtamatta.<br />

Hänen mielestään nykyinen halpatuotan-<br />

28 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 29<br />

non aikakausi ei voi olla kestävää. Vanhat<br />

ammattikunnat voisi hänen mukaansa elvyttää<br />

ja nostaa uuteen arvoon. Kestävää kehitystä<br />

loisi hänen mielestään luonnollinen<br />

tuotantoketju, jossa alku- ja jatkotuotanto<br />

olisivat paikallisesti omissa käsissä.<br />

– Suomessa voitaisiin viljellä kuitukasveja<br />

ja muokata kuidut jatkokäsittelyä varten.<br />

Värjärit ja kutojat saataisiin tätä kautta<br />

työllistettyä. Lisäksi eri maantieteellisten<br />

alueiden väriperinteet saataisiin uudestaan<br />

käyttöön, Ritu Kokkola ehdottaa. ☼<br />

Oikealla nokkoskuitua, josta<br />

on poistettu puumaiset osat.<br />

Vasemmalla sekoitelankaa.<br />

Käden taidot<br />

Kangastaulu<br />

sudenkorentoineen toistaa<br />

luonnon värejä.<br />

>

Muokkaa nokkosta<br />

Ritu Kokkolan neuvoin<br />

Nokkoskuidut voidaan käsitellä samalla tavalla kuin pellava.<br />

Nurmiliotuksessa on huomioitava, että maan on oltava mahdollisimman<br />

märkä, jotta hajottajasienet pääsevät tekemään tehtävänsä<br />

eli pehmittämään nokkosen kovan ja vahamaisen kuoren.<br />

On myös hyvä, että nokkosia välillä käännellään liotuksen<br />

aikana.<br />

Liotuksen voi myös tehdä altaassa.<br />

Malttia liotukseen<br />

Liotus kestää muutaman viikon, kunnes rungot ovat muuttuneet<br />

ruskeiksi, jonka jälkeen varret nostetaan kuivumaan muutamaksi<br />

päiväksi ja kasvin runkoa voidaan alkaa varovasti rikkomaan.<br />

Nokkosta loukutetaan joko käsin pyörittämällä tai varovasti<br />

loukuttimella. Kuitu irtoaa, mutta päistäreitä ja vahapintaa jää<br />

vielä kiinni niihin. Lihtaamalla ne voidaan irrottaa ja pestä saippuavedessä.<br />

Lopuksi kuidut häkilöidään ja harjataan.<br />

On kuitenkin todettu, että liotustekniikka ei ole paras mahdollinen<br />

tapa muokata nokkosta, sillä sen kova ja vahamainen<br />

kuori ei pehmene tarpeeksi. Nurmiliotuksessa on myös huomioitava,<br />

ettei typpeä liukene rehevöittämään vesistöä.<br />

Kuivaus korvaa liotuksen<br />

Kuivatusmenetelmällä jätetään liotusvaihe kokonaan pois.<br />

Nokkoset kerätään kesällä tai syksyllä ja kuivataan ilmavassa<br />

paikassa noin puoli vuotta ennen kuoren irrottamista. Kuivauksen<br />

jälkeen kuori rikkoutuu helposti vaikka käsin. Loukutinta<br />

voidaan käyttää, mutta on varottava kuidun rikkoutumista. Harjaamalla<br />

saadaan rikkoutuneet puuosat eli päistäreet pois kuidusta.<br />

Irrota kuitu tuoreena<br />

Helpoin tapa irroittaa nokkosen kuidut on heti keräämisen jälkeen,<br />

ennen kuin varret ehtivät puutua.<br />

Nokkoset kerätään juhannuksen jälkeen ennen heinäkuun<br />

puoliväliä. Nokkonen katkaistaan juuresta, lehdet ja latva karsitaan.<br />

Ontto varsi halkaistaan. Kuoriosa irrotetaan päistäreistä<br />

vetämällä se irti tyvestä latvaan. Jos puuosa on ehtinyt kovettua,<br />

sitä voi katkomalla saada irrotettua kuidusta – oma tekniikka<br />

tähän löytyy tekemällä.<br />

Kuorisuikaleet asetetaan kuivumaan tai niitä voidaan heti<br />

keittää sooda-, pyykinpesuaine- tai tuhkavedessä.<br />

Resepti keitinvedelle:<br />

z soodaa 1,5 dl / 10 l vettä<br />

z pyykinpesuainetta 2 rl/ 10 l vettä<br />

z puuntuhkaa noin 3 dl/ 10 l vettä.<br />

z Liuoksen pH-arvo tulee olla 11.<br />

Nokkoskuituja keitetään 10-20 minuuttia. Puuntuhkalla keitetään hiljaisella tulella useita<br />

tunteja ja kuidut voi vielä jättää yön yli liuokseen. Kuidut huuhdellaan huolellisesti ja kuivatetaan.<br />

Kuiturihmoissa voi vielä jäädä liima- ja vaha-ainetta, mikä saadaan pois häkilöimällä<br />

ja harjaamalla.<br />

Talvella lumihangen läpi löytyy nokkosia, jotka ovat hyvin lionneet lumen alla. Niistä voi<br />

jatkaa kuidun muokkausta loukuttamalla, lihtaamalla ja häkilöimällä.<br />

30 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Nokkoskuitua hyödynnettiin<br />

jo kivikaudella<br />

Arkeologisten löytöjen perusteella on todettu, että nokkoskuitua<br />

on käytetty kalaverkkojen ja tekstiilien raaka-aineena jo kivikaudella.<br />

Kööpenhaminassa, Tanskan kansallismuseossa, on<br />

näytteitä tällaisista löydöistä. Myös suomensukuiset kansat ovat<br />

käyttäneet jo varhain nokkoskankaita, ja esimerkiksi hantit ja<br />

mansit ovat tehneet kansanpukujensa paitoja nokkoskankaasta<br />

vielä 1900-luvulla.<br />

Suomessa on tavattu nokkoskangasta rautakautisista hautalöydöistä.<br />

Ensimmäinen kirjallinen maininta nokkosesta kuitukasvina<br />

on 1200-luvulta. Keskiajalla nokkosta käytettiin yleisesti<br />

Keski- ja Länsi-Euroopassa, ja vielä 1700-luvulla Saksaan, Leipzigiin<br />

valmistui nokkoskutomo.<br />

Ruotsin kuningas kielsi 1700-luvun ylellisyysasetuksissa maarahvaalta<br />

nokkoskankaiden käytön; niitä tuotiin Hollannista ja<br />

Ranskasta, ja ne olivat mitä hienointa laatua. Myöhemmin sana<br />

nättelduk tarkoittikin yleensä ohutta ja hienoa kangasta, olipa<br />

se sitten vaikka puuvillaa.<br />

Nokkosen käyttö unohtui vähitellen noustakseen esiin aika<br />

ajoin. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan materiaalipula sai<br />

katseet kääntymään kotimaisen, runsaasti saatavilla olevan ja<br />

ilmaisen kuitumateriaalin puoleen monissa maissa, myös Suomessa.<br />

Berliinissä 1914 järjestetyssä korvikemateriaalien näyttelyssä<br />

oli myös nokkoskuitu edustettuna. Emäntälehdessä Hulda<br />

Kontturi vuonna 1942 ja Sofia Reini vuonna 1943 kehottivat<br />

keräämään nokkosia muun muassa mattoloimien ja säkkikankaiden<br />

materiaaliksi, koska pellavasta ja hampusta alkoi olla<br />

pulaa.<br />

Sodan jälkeen nokkonen sai taas jäädä paikoilleen navetan<br />

takusille ja tienvierille, kunnes jälleen 1970-luvulla heräsi kiinnostus<br />

luonnonmateriaaleja kohtaan. Ruotsissa tehtiin laajamittainen<br />

nokkoskuidun muokkausprojekti. Myös Saksassa alkoi<br />

nokkosen paluu kiinnostuksen kohteeksi.<br />

Suomessakin kiinnostus heräsi, ja 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin<br />

ainakin pari opinnäytetyötä nokkoskuidun käsittelystä. Kuralan<br />

kylämäellä Turussa Hannele Köngäs teki 1990-luvun<br />

alussa mittavan tutkimuksen nokkosen kehruusta, joka liittyi<br />

Turun yliopiston Arkeologian laitoksen nuorakeramiikkalöytöjen<br />

tutkimuksiin. Keramiikka-astioiden koristekuviot on tehty<br />

nokkoslangalla, jollaista Köngäs pyrki rekonstruoimaan värttinällä<br />

tehdyissä koekehräyksissään.<br />

1990-luvulla alkoi myös Liisa Hakkaraisen vetämä EU-rahoitteinen<br />

nokkosprojekti, jossa pyrkimyksenä oli saada Suomessa<br />

kuitunokkosen viljely, koneellinen muokkaus ja jatkojalostus<br />

valmiiksi tuotteiksi<br />

käyntiin. Projekti on kuitenkin<br />

jo loppunut.<br />

Nokkonen on taas nousemassamaailmanlaajuisesti<br />

varteen otettavaksi,<br />

teollisesti työstettäväksi<br />

tekstiilikuiduksi ekologisena<br />

vaihtoehtona esimerkiksi<br />

puuvillalle.<br />

Lähde: Papu Pirtola<br />

TeksTi ja kuvaT: Tiina Tenkanen<br />

Tellervo Heinosen<br />

tekemän Jokelatarkierrätyskuningattaren<br />

vartalo<br />

on vanhaa katiskaverkkoa,<br />

selkärankana on tilan käytöstä<br />

poistunut heinäseiväs, puku<br />

on liukuvärjättyä, vanhaa,<br />

harmaata pellavalakanaa.<br />

Jokelatar seisoo vanhan<br />

autonrenkaan päällä.<br />

Jokelatar<br />

on kierrätyskuningatar<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 31<br />

Käden Ekoyritys taidot<br />

Nisulan kylässä Toivakassa perheineen<br />

asuvan Tellervo Heinosen,<br />

64, kädet taipuvat monenlaisiin<br />

käsitöihin: puutöihin, savitöihin,<br />

pajutöihin, risutöihin, tiffanytöihin,<br />

kaisloista tehtyihin enkelihahmoihin, maito-<br />

ja mehupurkeista tehtyihin koreihin.<br />

Kierrätys on sekin kunniassa. Hiekkatien toisella<br />

puolella Jokelan tilan pääportista maailmaa<br />

katselee vanhoista lakanoista, katiskaverkosta<br />

ja savimassasta muotoiltu sadunhohteinen naishahmo,<br />

Jokelatar. Ajan patinoima polkupyörä on<br />

löytänyt tiensä kukkatelineeksi.<br />

Paju risua vaativampi<br />

Savitöitä Tellervo Heinonen ei juurikaan tee kotonaan,<br />

harrastuspiirissä ovat tarvittavat välineet<br />

ja uunit. Puutöiden tekoa varten Tellervolle on<br />

hankittu kotiin muun muassa vannesaha ja hiomakone.<br />

Risu- ja pajutöitä syntyy niitäkin kotona, ja<br />

materiaalia riittää lähiluonnossa.<br />

– Paju on materiaalina risua vaativampi. Se<br />

vaatii viikon liotuksen, ennen kuin sitä voi muotoilla,<br />

risu on käyttövalmista siitä vain, Tellervo<br />

Heinonen kertoo.<br />

Paras pajun ja risun korjuuaika on keväällä<br />

ennen lehtien puhkeamista ja syksyllä lehtien<br />

pudottua.<br />

Kaisloja säilytetään<br />

kymmenen asteen lämmössä<br />

Tellervo Heinonen on kuuluisa kaislatöistään.<br />

Hänen kaislaenkeleitään on lähetetty postipakettina<br />

aina Viroon saakka.<br />

Järvikaislan hän nostaa juhannuksen tienoilla<br />

läheisestä Päijänteestä.<br />

– Sitten kaisloja kuivatetaan viikkokausia ulkona.<br />

Säilytyksessä kaislat ovat puurakenteisessa,<br />

kaislamajaksi kutsumassani parinkymmenen neliön<br />

ulkorakennuksessa, jossa lämpötila on kesät<br />

talvet kymmenen asteen korvilla. Se takaa, että<br />

kaislat säilyvät kuivina ja muotoiltavina.<br />

Enkelien lisäksi hän muotoilee kaisloista esimerkiksi<br />

hattuja, ja tuoliakin.<br />

Heinosilla lähiluontoa hyödynnetään rikkaasti<br />

myös ruokapöydässä. Isännän metsästysharrastus<br />

on täyttänyt vuosikymmenet pakastimen syksyisin<br />

hirvenlihalla. Päijänteestä nousee kuhaa, siikaa<br />

ja muikkuja. Metsät ovat marjoja täynnä. ☼<br />

Teksti ja kuva: Reetta Ahola<br />

>

Terhi Juurisen<br />

uudet astiat<br />

syntyvät intuitiosta.<br />

Muodon sanelee<br />

käyttötarkoitus.<br />

Ideoita tulee myös<br />

matkatuliaisena.<br />

32 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Kauniit esineet kirkastavat arjen<br />

Keramiikka kestää<br />

sukupolvien ketjussa<br />

Kivitavara ei säikähdä vähästä, vaan kestää sukupolvelta<br />

toiselle. Lasite korostaa esineen yksilöllisyyttä ja antaa<br />

lujuutta pintaan. Kaunis käyttöesine on samalla silmän ilo.<br />

Kolmekymmentä vuotta sitten<br />

kolme nuorta keraamikkoa<br />

päätti toteuttaa<br />

unelmansa. Terhi Juurinen<br />

perusti yhdessä ystäviensä<br />

kanssa keramiikkaa valmistavan<br />

yrityksen, Seenat Oy:n Nurmijärven Palojoelle.<br />

– Alun perin meillä oli ajatuksena tehdä<br />

yksilöllistä käyttökeramiikkaa. Halusimme<br />

tehdä astioita, joita ei oteta esiin<br />

vain juhlapäivällisille, vaan käytetään arkisinkin,<br />

Terhi Juurinen kertoo.<br />

Viimeiset 15 vuotta Terhi Juurinen on<br />

hoitanut Seenat Oy:tä yksin, mutta periaate<br />

on pysynyt samana.<br />

Keramiikasta oppii aina uutta<br />

Terhi Juurinen lähti opiskelemaan keramiikan<br />

tekemistä puolittain sattumalta.<br />

Hänen äitinsä serkku toimi Arabialla taiteilijana.<br />

Terhi Juurinen kävi joskus katsomassa<br />

tämän työskentelyä.<br />

– Koulun jälkeen mietin, mihin ryhtyisin,<br />

silloin kyseinen sukulaiseni sanoi:<br />

”Ateneumiin on tullut Kyllikki Salmenhaara<br />

keramiikan opettajaksi. Sinne kannattaa<br />

nyt hakea”.<br />

Terhi Juurinen pääsi opiskelemaan ensimmäisellä<br />

yrittämällä. Ala vei mukanaan:<br />

mitä enemmän keramiikasta oppi,<br />

sitä enemmän halusi tietää lisää.<br />

– Tämän alan hyviin puoliin kuuluu se,<br />

ettei koskaan ole valmis. Savi on materiaali,<br />

joka opettaa nöyräksi.<br />

Puupoltossa ainulaatuinen jälki<br />

Keramiikka on yhteisnimitys savipohjaista<br />

raaka-aineista valmistetuille esineille, jotka<br />

on poltettu uunissa. Korkeassa lämpötilassa<br />

esineistä tulee kovia ja vedenkestäviä.<br />

Polttolämpötilasta ja savenkoostumuksesta<br />

riippuen keramiikkaesine on joko<br />

posliinia, fajanssia, terrakottaa tai kivitavaraa.<br />

Eri savilaadut vaativat erilaisen<br />

polttolämpötilan. Keramiikan polttoon<br />

käytetään joko sähkö-, kaasu tai puupolttouuneja.<br />

Viimeksi mainitut ovat Suomessa<br />

harvinaisia.<br />

Terhi Juurisen pitkäaikainen toive toteutui<br />

vuonna 2000, kun työpajan yhteyteen<br />

rakennettiin puupolttoinen keramiikkauuni.<br />

Viikko jäähdytysaikaa<br />

Puupolttouunissa syntyy yksilöllisempää<br />

jälkeä kuin sähköuunissa, sillä tulokseen<br />

vaikuttavat lämpötilan lisäksi myös hapen<br />

määrä, puun kosteus ja sää.<br />

Voimakas ilmavirtaus synnyttää<br />

pyörteitä uunin sisällä ladontatilassa.<br />

Pyörteiden ansiosta<br />

tuhka muodostaa oman jännittävän<br />

kuvionsa poltettavan<br />

esineen pintaan.<br />

Kivitavara vaatii 1250 asteen<br />

lämpötilan. Puupolttouunia on<br />

lämmitettävä kaksi vuorokautta<br />

yhteen menoon, ennen kuin<br />

haluttu lämpötila on saavutettu.<br />

Jäähtymiseen kuluu viikko.<br />

Uunin sisätila on pienen huoneen<br />

kokoinen. Poltettavat esineet<br />

ladotaan uuniin useaan kerrokseen.<br />

– Vain polton alkuvaiheessa lämpötilaa<br />

voi seurata mittarista. Sen jälkeen<br />

uunin kuumenemista seurataan<br />

Käden taidot<br />

– Kivitavara on<br />

kestävää, se ei juuri<br />

rikkoudu, ellei aivan<br />

kivilattialle pudota.<br />

Lattemukien<br />

alaosan<br />

muotoilu antaa<br />

mukille kevyen<br />

sävähdyksen.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 33 >

Puu-uunissa syntyy<br />

ainutlaatuista jälkeä.<br />

Lopputulokseen<br />

vaikuttavat myös<br />

puun kosteus ja sää.<br />

Saven Terhi<br />

Juurinen<br />

sekoittaa raakaaineista<br />

itse.<br />

keraamisesta massasta tehtyjen keilojen<br />

avulla. Keilojen taipuminen ja sulaminen<br />

kertoo kuumuuden, Terhi Juurinen kuvaa.<br />

Useita valmistusmenetelmiä<br />

Keramiikkaa voi valmistaa monin tavoin:<br />

käsin muovaamalla, dreijaamalla, puristamalla<br />

ja valamalla.<br />

Terhi Juurinen käyttää lähinnä kahta viimeksi<br />

mainittua valmistustapaa. Dreijaa hän<br />

käyttää kipsimuottien valmistamiseen.<br />

– Olen kiitollinen siitä että, Kyllikki Salmenhaara<br />

opetti laajasti erilaisia tekniikoita,<br />

vaikka hän itse olikin nimenomaan dreijaamisen<br />

mestari.<br />

Taideteollisen korkeakoulun opettajista<br />

myös Kaj Franck oli minulle tärkeä. Hän<br />

antoi ohjeen, joka painui tulevien taiteilijoiden<br />

mieleen: ”Tärkeää ei ole nimi, vaan<br />

lopputulos”.<br />

Häränveren punaista<br />

Saven Terhi Juurinen sekoittaa alusta alkaen<br />

itse, samoin kuin lasitteenkin.<br />

– Lasite tehdään itse asiassa samoista<br />

Dreijaa Terhi<br />

Juurinen käyttää<br />

muottien<br />

tekemiseen.<br />

raaka-aineista kuin savimassakin: liidusta,<br />

maasälvästä, savesta ja kvartsista, mutta<br />

mittasuhteet ovat erilaiset. Lasitteessa<br />

kvartsia on paljon enemmän, Terhi Juurinen<br />

selittää.<br />

Värin syventämiseen hän käyttää rautaoksidia,<br />

josta syntyy sekoittamalla lämpimiä,<br />

maanläheisiä värejä sekä kuparioksidia,<br />

joka antaa esineelle häränveren punaisen<br />

värityksen.<br />

– Kuparioksidi on vaikeasti hallittava<br />

väriaine ja siksikin kiehtova, hän toteaa.<br />

Vähäeleisyys puhuttelee<br />

Terhi Juurisen uudet astiat syntyvät intuitiosta.<br />

Muodon sanelee käyttötarkoitus.<br />

Ideoita tulee myös matkatuliaisena. Kiinassa<br />

syntyi ajatus Hauduta tee -kupista.<br />

Kiinassa tee juodaan korvattomista mukeista,<br />

joita suojaa kansi. Hyvän teen ystävänä<br />

Terhi Juurinen kehitti suomalaiseen<br />

käteen sopivan teemukin.<br />

– Teen lehdet laitetaan kupin pohjalle<br />

ja kuuma vesi kaadetaan päälle. Annetaan<br />

hautua ja nautitaan. Lehdet saavat jäädä<br />

Kannellisessa<br />

teemukissa<br />

tee hautuu<br />

aromikkaaksi.<br />

34 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 35<br />

Käden taidot<br />

kupin pohjalle. Samoja teenlehtiä voi käyttää<br />

päivän mittaan moneen kertaan.<br />

Terhi Juurinen vaikuttui kiinalaisesta<br />

keramiikasta, mutta kertoo kallistuvansa<br />

enemmän Japanin suuntaan.<br />

– Japanilaisessa ihmisluonteessa ja muotoilussa<br />

on arvokasta pidättyväisyyttä, jotakin<br />

hyvin samanlaista kuin suomalaisessa.<br />

Japanissa keramiikan valmistuksella on<br />

pitkät perinteet ja huimaavan korkea laatu.<br />

– Japanilaiset arvostavat sitä, että jokaisessa<br />

esineessä on jotakin, mikä erottaa<br />

sen muista. Toivon, että myös meillä yksilöllisen<br />

keramiikan arvostus kasvaisi ja<br />

alan koulutus säilyisi.<br />

Terhi Juurinen on saanut keraamikon<br />

työstään runsaasti tunnustusta ja palkintoja.<br />

Uusin arvostuksen osoitus on vuonna<br />

2011 saatu Jenny ja Antti Wihurin rahaston<br />

-palkinto kädentaitojen ylläpitämisestä ja<br />

kehittämisestä. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: ANNE JESSEN<br />

Terhi Juurinen puupolttoisen keramiikkauunin äärellä. Jäähtymisen aikana<br />

uuniin ei voi kurkistaa. Yksi vilkaisu saattaa rikkoa astioita.

36 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Kerttu Tamminen<br />

tarvitsi Tauno<br />

Meurasalon apua<br />

kangaspuiden<br />

kokoamisessa.<br />

Rakkaudesta<br />

käden taitoihin<br />

Orimattilalaiset käsityöntekijät yhdistivät voimavaransa 26 vuotta<br />

sitten ja perustivat yhdistyksen, jonka avulla he saavat myytyä<br />

ylimääräiset tuotteensa eteenpäin.<br />

Kaikkia Orimattilan Käsityöntekijöiden<br />

jäseniä yhdistää<br />

sama asia: rakkaus käsitöihin<br />

ja niiden tekemiseen.<br />

Lähes kaikilla jäsenillä on<br />

toinenkin yhdistävä tekijä.<br />

– Olemme miltei kaikki valtion virkamiehiä,<br />

veistelee puukäsitöitä tekevä yleismies<br />

Tauno Meurasalo ja viittaa jäsenten<br />

eläkeikään.<br />

Myymälän perustaminen lähti ajatuksesta,<br />

kun käsityöntekijöiden omat komerot ja<br />

säilytystilat alkoivat täyttyä tehdyistä töistä.<br />

– Ystävät, naapurit ja sukulaiset olivat<br />

saaneet tuotteita jo riittävästi lahjoiksi,<br />

joten piti keksiä uusi kanava päästä val-<br />

mistuvista töistä eroon, kertoo Orimattilan<br />

Käsityöntekijöiden puheenjohtaja Kaija<br />

Vartiainen.<br />

Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin<br />

30 jäsentä. Parhaina vuosina jäseniä on<br />

ollut 65.<br />

– Jäsenmäärän lasku on ollut normaalia<br />

ikääntymisestä tai paikkakunnalta muutosta<br />

johtuvaa. Halukkuutta jäsenyyteen<br />

verottaa varmaan jonkin verran se, että<br />

tässä täytyy sitoutua olemaan vuorollaan<br />

myymälässä sen aukioloaikana.<br />

Vartiainen on huomannut, että vaikka<br />

nuorempia käsityöntekijöitä löytyy paikkakunnalta,<br />

eivät he ole kiinnostuneita Käsityövakan<br />

toiminnasta.<br />

Käsitöiden ideat syntyvät tekijöiden arjessa.<br />

VHS-videokasetin nauhoista ja<br />

poppanakuteesta on kudottu kestäviä<br />

ostoskasseja.<br />

Pitkävartiset kirjoneulesukat ovat Kaija<br />

Vartiaisen tavaramerkki. Uusia kuvioita hän<br />

kehittelee kutomisen yhteydessä.<br />

Edulliset myyntihinnat<br />

Käden taidot<br />

Käsityövakan myymälässä myytävät tuotteet<br />

ovat jäsenten itsensä tekemiä.<br />

Orimattilalaista käsityötä löytyy ison<br />

myymälän hyllyistä useita kymmeniä hyllymetrejä.<br />

Voisi sanoa, että sellaista tuotetta,<br />

mitä ei Käsityövakasta löydä, ei tarvitse.<br />

Ostoskoriin saa kerättyä samalla kertaa<br />

niin villasukat, matot, liinat, katajatyöt, keramiikan,<br />

taiteen, korut kuin pitsitkin. Ja sopivan<br />

hintaisia lahjaideoita on mittava määrä.<br />

Yhdistyksen tarkoituksena on paitsi tukea<br />

käsityöntekijöiden toimintaa, myös<br />

edistää perinteisen käsityötaidon säilyttämistä.<br />

Tämä on laihialainen roskakori. Laihialaisen<br />

tästä tekee se, että hedelmäpussejahan saa<br />

kaupasta ilmaiseksi!<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 37 >

Pitsinnypläys on<br />

hidasta ja tarkkaa työtä.<br />

Käsityövakkalaisten<br />

lahjoituksena saadussa<br />

nypläystyynyssä on työn<br />

alla kaunis pellavainen<br />

pitsikaulus.<br />

Kaija Vartiainen<br />

saa voimaa<br />

käsitöistä. Vartiaisen<br />

takana kuuluisaa<br />

Heinämaan pitsiä.<br />

Napeista saa aikaiseksi<br />

vaikkapa helmet.<br />

Myymälän edulliset hinnat ihmetyttävät<br />

varsinkin pääkaupunkiseudulta ostoksille<br />

tulevia.<br />

– Jäsenten tuotteistaan maksama myyntiprosentti<br />

on vain viisi prosenttia. Sen vuoksi<br />

pystymme pitämään hinnat alhaisina.<br />

Vuokra- ja muut kulut yhdistys kerää<br />

jäsenmaksuista sekä arpamyynnillä, Kaija<br />

Vartiainen kertoo.<br />

Käsityöt voimavarana<br />

Orimattilan Käsityöntekijöiden puheenjohtaja<br />

Kaija Vartiainen on hyvä esimerkki<br />

siitä, kuinka rakas harrastus pitää mielen<br />

virkeänä.<br />

– Kaikki vapaa-aika kuluu käsitöitä tehden.<br />

Mieluiten ompelen tai kudon sukkia.<br />

Vartiaisen villasukat eivät olekaan mitä<br />

tahansa pässinpökkimiä, vaan pitkävartisia<br />

kirjoneulesukkia.<br />

– Kyllästyisin yksiväristen sukkien kutomiseen,<br />

hän myöntää.<br />

Mallit hän kehittelee yleensä vasta kutomisvaiheessa.<br />

– Kudon myös joitakin tavallisimpia perinnemalleja.<br />

Kaija Vartiaisen ompelutöitäkin löytyy<br />

myymälän hyllyistä paljon. On esiliinoja,<br />

patalappuja, pannumyssyjä ja pyyheliinoja.<br />

Yhdessä Tauno Meurasalon kanssa Vartiainen<br />

on kehitellyt lehtitelineen, jossa lehdet<br />

pystyy kuljettamaan kätevästi paperinkeräykseen.<br />

– Uusia ideoita syntyy jatkuvalla tahdilla,<br />

Vartiainen myöntää.<br />

Ideat syntyvät omassa arjessa<br />

Käsityövakan myymälän hyllyjä tutkiessa<br />

huomaa, kuinka idearikkaita käsityöntekijät<br />

ovatkaan.<br />

Lintuystävällinen lintupönttö on kätevä<br />

siivota ja sopii erikokoisille linnuille. Talouspaperitelineeseen<br />

on kehitetty stoppari-systeemi,<br />

joka mahdollistaa arkin repimisen<br />

yhdellä kädellä. Pieni puinen koukku<br />

pitää pesuvadin näppärästi saunan seinällä.<br />

Hierontaan on kehitetty jos jonkinlaisia<br />

koukkuja ja mollukoita.<br />

– Toiset ideoista syntyvät ihan omassa<br />

arjessa, mutta kyllä joitain ideoita on tarttunut<br />

mukaan esimerkiksi matkoilta, kertoo<br />

puutöiden parissa kunnostautunut Tauno<br />

Meurasalo esitellessään muun muassa<br />

myanmarilaisen luostarin mallin mukaan<br />

tehtyä puista hierontavälinettä.<br />

– Tauno on meille arvaamaton apu monessa<br />

asiassa. Soitto vain, niin hän tulee<br />

ratkaisemaan ongelmiamme, kangaspuita<br />

kokoava Kerttu Tamminen kertoo.<br />

Tällä kertaa kangaspuihin tarvittiin<br />

muutama lisäruuvi, jotka Meurasalo asensi<br />

hetkessä paikoilleen.<br />

Samalla reissulla hän toi porakoneeseen<br />

kehittämänsä puolauslaitteen vakkalaisten<br />

käyttöön.<br />

– Aikaisemmin lanka jouduttiin puolaamaan<br />

nappuloihin käsin.<br />

Isoisän opettama<br />

Marja Salminen on perinyt käden<br />

taitonsa isoisältään, joka opetti Salmiselle<br />

muun muassa himmeleiden<br />

teon.<br />

– Paras himmeli syntyy kauran oljesta,<br />

joka on väriltään kauniin vaalea<br />

ja melko kestävä. Ainoa hanka-<br />

Lankarullat odottavat<br />

siisteissä riveissään käyttöä.<br />

Käden taidot<br />

Hartioille, niskalle, pohkeille ja vielä<br />

jalkapohjillekin käyvä hieromalaite on<br />

myös Tauno Meurasalon keksintöjä.<br />

Vanha<br />

kahvilusikka<br />

on päätynyt<br />

helminauhan<br />

koristeeksi.<br />

38 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 39 >

Marja Salmisen<br />

himmelit ovat<br />

kysyttyjä varsinkin<br />

joulun alla.<br />

luus on se, että korret ovat nykyisin melko<br />

lyhyitä. Pitkiä korsia on vaikea löytää,<br />

Salminen kertoo.<br />

Himmeleiden mallit syntyvät hänellä lähinnä<br />

omasta päästä.<br />

– Himmeleitä menee kaupaksi varsinkin<br />

joulun alla. Nykyisin, kun nuoret remontoivat<br />

vanhoja rakennuksia, halutaan<br />

sinne myös perinnekoristeita, Salminen on<br />

huomannut.<br />

Salmisen käsissä syntyvät myös sukat<br />

ja Lapin lapaset, joiden kutomisen hän on<br />

opetellut pikkutyttönä.<br />

Käsityövakan sesonkiajat ovat joulunalusviikot<br />

sekä kesä, jolloin lomalaisia liikkuu<br />

enemmän pienen maalaiskaupungin<br />

puodeissa.<br />

– Kesälomien jälkeinen aika on hiljaista,<br />

kunnes joulumyynti vilkastuttaa taas<br />

toimintaa. Sesongit ovat toimintamme pelastus,<br />

Kaija Vartiainen kertoo.<br />

Kuuluisat Heinämaan pitsit<br />

Käsityövakan vuokratiloihin on kasattu<br />

juuri uudet kangaspuut, joita yhdistyksen<br />

jäsenet voivat vuorollaan käyttää. Tiloissa<br />

on myös ompelukoneita ja saumureita, joilla<br />

valmistetaan arpajaisvoitot talkootyönä.<br />

– Saamme jonkin verran paikallisilta yksityishenkilöiltä<br />

lahjoituksia, joista tuunaamme<br />

uutta kierrättämällä. Esimerkiksi vanhoista<br />

lakanoista, joissa oli kauniit pitsit,<br />

valmistimme ikkunaverhot myyntiin.<br />

Kaija Vartiaisen tekemä Molla tarvitsee vielä hieman lisää hiuksia, ennen kuin kelpaa arpajaisvoitoksi.<br />

Arvokas lahjoitus oli äskettäin saatu nypläystyyny,<br />

jossa oli työn alla keskeneräinen<br />

pitsikaulus.<br />

– Sanoin lahjoittajalle, että emme millään<br />

voi ottaa vastaan näin arvokasta lahjaa. Hän<br />

uhkasi heittää tyynyn ja siihen kuuluvat tarvikkeet<br />

roskikseen, joten ajattelimme, että<br />

pakkohan tämä on pelastaa! Marja Salminen<br />

kertoo.<br />

Nyt jäsenet vuorollaan nypläävät haastavaa<br />

pitsityötä valmiiksi.<br />

Orimattilan Heinämaa on kuuluisa pitseistään,<br />

joita Käsityövakassakin on jatkuvasti<br />

myynnissä.<br />

– Kaikki heinämaalaiset ovat nyplänneet<br />

pitsiä ainakin pikkutyttöinä, kertoo myymälässä<br />

pyörähtänyt heinämaalainen asiakas.<br />

– Itse en enää nyplää, sillä 95-vuotias<br />

tätini pitää huolen, että minulla riittää pitsiliinoja<br />

loppuelämäkseni, hän nauraa. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: SOILI KAIVOSOJA<br />

Käsityöt tekevät hyvää aivoille<br />

Käsitöiden vaikutusta aivotoimintaan on tutkittu myös tieteellisesti.<br />

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija ja Helsingin yliopiston<br />

professori Minna Huotilaisen mukaan aivotutkimuksen<br />

perusteella voidaan päätellä, että käsitöillä on paljon positiivisia<br />

vaikutuksia aivotoimintaan.<br />

– Käsitöissä käytettävät materiaalit ovat aivojen tuntojärjestelmän<br />

kannalta voimakkaasti stimuloivia, koska niissä on erilaisia<br />

tuntokokemuksia kuin esimerkiksi näppäimistön käytössä.<br />

Myös töiden kolmiulotteisuus stimuloi aivoja voimakkaasti.<br />

Aivot tarvitsevat palautumiseensa mielekästä, monenlaista<br />

tekemistä ja aivomme toimivat parhaiten vaihtelevissa olosuhteissa.<br />

– Käsillä tekeminen, silloin kun se on yksinkertaista ja automatisoitunutta<br />

niin, ettei käsityötä oikeastaan tarvitse koko ajan<br />

edes katsoa, voi sopia oppimisen tehostajaksi joillekin henkilöille.<br />

Tämä saattaa johtua aivojen kielellisen järjestelmän ja käsien,<br />

erityisesti oikean käden, alueen läheisestä sijainnista toisiinsa<br />

nähden aivoissa.<br />

– Moni on huomannutkin, että esimerkiksi radion tiedeohjelmia<br />

tai syvällisiä keskusteluohjelmia on mukava kuunnella käsityötä<br />

tehden, Huotilainen sanoo.<br />

Neulomisen terveysvaikutuksia tutkinut opetusneuvos Eija<br />

Vähälä puolestaan toteaa, että käsin neulominen tekee hyvää<br />

aivoille.<br />

Neulominen ruokkii muun muassa kolmiulotteista ajattelua,<br />

luovaa ongelmanratkaisua ja parantaa aivopuoliskojen yhteistyötä.<br />

Taustalla on se, että kahdella kädellä tekeminen aktivoi<br />

molempia aivopuoliskoja.<br />

– Neulomisella on samanlaisia vaikutuksia aivoihin kuin esimerkiksi<br />

pianonsoitolla. Lisäksi mukana on esteettinen nautinto,<br />

kun pehmeät langat hyväilevät sormia ja luomisen ihanuus,<br />

kun voi sommitella värejä, Vähälä kuvaa.<br />

Neulomisesta on apua myös tupakkalakossa ja painonhallinnassa.<br />

Vähälä itse pääsi irti tupakasta neulonnan avulla yli kymmenen<br />

vuotta sitten.<br />

Maria Viita voitti Terveyttä<br />

taiteesta -palkinnon<br />

Terveyttä taiteesta -palkinto on Suomen Messusäätiön perustama<br />

5000 euron arvoinen palkinto, jolla halutaan nostaa esiin<br />

taiteen merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Palkinto<br />

jaetaan vuosittain Terveysmessujen yhteydessä, jotka tänä vuonna<br />

olivat lokakuun lopulla.<br />

Tämänvuotisen palkinnonsaajan valitsi yli 40 palkintohakemuksen<br />

joukosta Terveyttä taiteesta -raati, johon kuuluvat arkkiatri<br />

Risto Pelkonen, FL Pirkko Lahti ja VTT Assi Liikanen.<br />

Tänä vuonna palkintosumma luovutettiin lahtelaiselle opettajalle,<br />

Maria Viidalle, joka ohjaa Näppärät mummot ja Marian<br />

mummot -ryhmiä. Näppärät mummot -ryhmän ajatuksena on<br />

tehdä muistojen kirjontaa.<br />

Raadin mielestä Marian Viidan vetämiin ryhmiin kuuluminen<br />

poistaa iäkkäiden henkilöiden ikävää ja yksinäisyyttä sekä lisää<br />

innostuneisuutta käsityöhön. Ikäihmisiä aktivoivan taidetoiminnan<br />

ytimessä ovat yhdessäolo, muistelu ja käsinkirjonta. Töiden<br />

aiheet tulevat suoraan tekijöidensä omasta elämästä.<br />

40 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 41<br />

Klapipinokin voi olla<br />

käsityötaidonnäyte!<br />

Käden Ekoyritys taidot<br />

Tonnikalapurkeista herkkiä<br />

koristeita juhlakattaukseen<br />

Tonnikalapurkkeja ei ole syytä viskata syömisen jälkeen roskakoriin,<br />

vaan pestä ja kuivata ne huolellisesti. Pestyt ja maalatut<br />

tonnikalapurkit tekevät uuden tulemisensa<br />

esimerkiksi hääjuhlan pöytäkattauksessa.<br />

Kuvassa olevat hääjuhlakattauksessa<br />

käytetyt koristeet ovat Vihdin kirkonkylässä<br />

toimivan Utufiguuri-sisustusliikkeen<br />

yrittäjien Miia Laakson ja Ulla-<br />

Riikka Vänskän käsialaa.<br />

Tonnikalapurkki on<br />

tukeva ja siro alusta<br />

pienelle kukkaasetelmalle.<br />

Lehtikuusenoksaan<br />

punotut hopeasydämet<br />

ja helmet ovat herkkä<br />

lisä juhlakattauksen<br />

koristeeksi.<br />

Pehmeä bambu kiillottaa<br />

kuohuviinilasit naarmuttamatta<br />

Sataprosenttisesta,<br />

unelmanpehmeästä<br />

bambulangasta virkattu<br />

liina on oivallinen<br />

apuväline juhlakattauksen<br />

lasien kiillottamiseen.<br />

Sinisen bambuliinan<br />

on virkannut ja<br />

lasinkiillotusvinkin<br />

antanut oululainen<br />

luokanopettaja Leena<br />

Reinman.<br />

Tammelalainen<br />

Matti Hento osaa<br />

pinoa koivuklapit<br />

esteettisesti.<br />

Pönkänä<br />

puunrunkoa.<br />

>

Andalusian<br />

auringon<br />

alla<br />

Maarit Kero-Nässling<br />

on henkeen ja vereen<br />

eläinrakas. Tällä hetkellä<br />

hänen kotitilallaan asustaa<br />

sulassa sovussa viisi koiraa,<br />

neljä hevosta, yksitoista<br />

kissaa, kaksi lammasta ja<br />

kuusi ankkaa.<br />

Idyllisen<br />

espanjalaisen<br />

vuoristomaiseman<br />

keskellä<br />

Andalusiassa elää<br />

suomalaispariskunta,<br />

joka elää ja<br />

hengittää yhdessä<br />

jylhän luonnon<br />

kanssa.<br />

Punkaharjulta Espanjan Aurinkorannikolle<br />

ei ole liian pitkä<br />

matka silloin, kun sydän ohjaa<br />

elämänpolkua.<br />

36-vuotias Maarit Kero-<br />

Nässling toteutti unelmansa ja muutti pari<br />

vuotta sitten pysyvästi Costa del Solille<br />

idylliseen Alhuarin el Granden kylään, jossa<br />

hän asustelee yhdessä miehensä ja kaikenkarvaisen<br />

eläinkatraansa kanssa.<br />

– Tykästyin jo vuosikausia sitten tähän<br />

paikkaan, ihmisiin, ilmastoon ja elämäntapaan<br />

niin, että minun piti päästä tänne<br />

joka talvi, Punkaharjulta kotoisin oleva<br />

Maarit kertoo.<br />

Kun sitten tapasin vuonna 2007 Suomessa<br />

miehen, joka oli asunut Espanjassa<br />

enemmän tai vähemmän jo lapsesta saakka,<br />

oli luonnollinen askel muuttaa pysyvästi<br />

tänne hänen luokseen.<br />

Maarit ja hänen puolisonsa elävät todellisessa<br />

espanjalaisessa maalaisparatiisissa.<br />

Tunnelmallinen maalaistalo sijaitsee isolla<br />

tontilla, jossa on eteläeurooppalaiseen<br />

tyyliin useita eri tasoja ja kaunista kasvillisuutta.<br />

– Tämä on täydellinen paikka meille<br />

ja kaikille meidän löytöeläimille, jotka<br />

ovat saaneet kodin luotamme ja jotka<br />

ovat meille vähän kuin omia lapsia, Maarit<br />

kertoo.<br />

Tämä paikka tarjoaa myös ihanat puitteet<br />

erilaisille kursseille, joita järjestämme<br />

täällä. Minä vedän kursseja luovasta tanssista<br />

ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.<br />

Mieheni puolestaan vie ihmisiä maastoratsastusretkille<br />

Andalusian maisemiin, Maarit<br />

lisää.<br />

Käytännön ekovalintoja<br />

Luonnonmukainen elämäntapa merkitsee<br />

Maaritille lyhykäisyydessään luonnon ja<br />

elämän kunnioitusta. Hän haluaa elää Andalusian<br />

maaseudulla siksi, koska luonto<br />

tuo hänelle mielenrauhaa.<br />

– En voi hyvin kaupungin hälinässä,<br />

vaan tarvitsen luontoa ja eläimiä ympärilleni.<br />

Luonto rentouttaa ja eheyttää. Täällä<br />

kiehtovat myös raikkaus ja puhtaus, ja<br />

ilmanlaatu on maalla parempi kuin kaupungissa,<br />

Maarit kuvaa.<br />

Maatilallaan Maarit ja hänen perheensä<br />

pyrkivät elämään mahdollisimman pitkälle<br />

ekofilosofiansa mukaisesti. Eli ajatella<br />

päivittäisiä valintoja luonnon ja kierrätyksen<br />

kannalta.<br />

– Minulle on tärkeää myös ottaa huomioon<br />

kulutuksen eettiset näkökulmat eli<br />

se, että ketään tai mitään ei ole riistetty<br />

missään vaiheessa.<br />

Käytännön ekovalinnoista Maarit mainitsee<br />

ensimmäisenä kierrätyksen. Heidän<br />

huushollissaan kaikki jätteet kierrätetään,<br />

samoin vaatteet ja tavarat käytetään<br />

loppuun asti. Myös ylijääneestä ruoasta<br />

suurin osa menee tilan eläimille.<br />

– Esimerkiksi hevoset syövät vanhentuneet<br />

leivät. Meidän ei onneksi tarvitse<br />

heittää ruokaa niin paljon pois kuin aiemmin.<br />

Suurin osa huonekaluistamme on<br />

toisten pois heittämiä, ja vaatteet ostan<br />

yleensä kirpputorilta. Kerään usein myös<br />

toisten heittämiä roskia pois luonnosta ja<br />

kuljen työmatkani bussilla, Maarit jatkaa<br />

ekotekolistaansa.<br />

Elämää eläinten ehdoilla<br />

Maarit on henkeen ja vereen eläinrakas,<br />

ja se näkyy myös kaikessa siinä, mitä hän<br />

tekee. Tällä hetkellä hänen kotitilallaan<br />

asustaa sulassa sovussa viisi koiraa, neljä<br />

hevosta, yksitoista kissaa, kaksi lammasta<br />

ja kuusi ankkaa.<br />

– Eläimet ovat aina olleet osa elämääni.<br />

Leikin ja touhusin niiden parissa jo<br />

42 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 43<br />

Ekoelämä Ekoyritys<br />

lapsena ja pyrin suojelemaan niitä. Eläimet<br />

antavat minulle seuraa, rakkautta ja<br />

lämpöä. Ne ovat luotettavia, herttaisia,<br />

ihania ja hyviä, Maarit kuvaa.<br />

– Ne ovat miun ystäviä, perhe ja lapsia,<br />

hän lisää kotoisalla murteellaan.<br />

Miten eläinkatraan hoitaminen nivoutuu<br />

ekologiseen elämäntapaan?<br />

– Lampaat ja hevoset syövät nurmen,<br />

kun se tulee tarpeeksi pitkäksi, eli meidän<br />

ei tarvitse ajaa nurmea ruohonleikkurilla<br />

kovinkaan usein. Hevoset antavat<br />

meille myös luomulannoitetta ja ankoilta<br />

saamme luomuankanmunia syötäväksi,<br />

Maarit vastaa.<br />

– Kissat syövät hiiret ja rotat, joita<br />

muuten pyörisi täällä aivan varmasti. Eli<br />

kaikki kulkee luonnon omia polkuja, niin<br />

kuin Luoja on kaiken tarkoittanut, hän<br />

korostaa.<br />

– Minulle on tärkeää ottaa huomioon kulutuksen<br />

eettiset näkökulmat eli se, että ketään tai mitään<br />

ei ole riistetty missään vaiheessa.<br />

Maastoratsastusretket ovat puolestaan<br />

Maaritin ja hänen miehensä asiakkaille<br />

tapa tutustua aitoon espanjalaiseen luontoon<br />

hevosen selässä.<br />

– Ei tarvitse mennä mönkijäsafareille,<br />

joita täälläpäin myös järjestellään. Hevosella<br />

ratsastus ei tuota niin paljon päästöjä<br />

kuin moottoreilla päristely, Maarit<br />

täsmentää.<br />

Valintana kasvissyönti<br />

Maarit on puhtaasti kasvissyöjä. Hän perustelee<br />

valintaansa yksinkertaisesti sillä,<br />

että ei halua syödä ystäviään.<br />

– Jo paljon ennen kasvissyöjäksi ryhtymistäni<br />

minua inhotti syödä eläimen lihasmassaa<br />

ja ajatella, että se on ollut joskus<br />

elävä eläin, jolla on tunteet ja tuntoaisti.<br />

Asuin tuolloin vielä Suomessa enkä<br />

löytänyt mitään korvaavaa lihan tilalle,<br />

kun siihen aikaan Suomessa maalla ei<br />

ollut saatavana soija-, seitan- tai vastaavia<br />

tuotteita, Maarit kertoo.<br />

– Söin jonkin aikaa kuitenkin vain kananlihaa,<br />

ennen kuin jätin senkin pois.<br />

Vuoden 2006 alussa Maarit vieraili Espanjassa<br />

vegaaniserkkunsa luona, joka<br />

>

opetti häntä sukeltamaan lihan korvaavien<br />

tuotteiden runsaaseen maailmaan.<br />

– Siitä se lähti. Huomasin, että moni<br />

muukin pähkäili saman ongelman kanssa<br />

eli he eivät tienneet, mitä laittaa lihan<br />

korvikkeeksi, vaikka halusivatkin jättää<br />

lihan syönnin. Sain siitä idean järjestää<br />

kasvisruokakursseja, jolla opetetaan nimenomaan<br />

vaihtoehtoja lihalle.<br />

Kasvissyöntiin Maarit liittää myös eetti-<br />

– Luovassa<br />

tanssituokiossa<br />

luovuuden voimat vievät<br />

ja vapauttavat tanssijan<br />

hoitavaan liikkeeseen ja<br />

monenlaisiin olemisen<br />

tasoihin, Maarit Kero-<br />

Nässling kertoo.<br />

– Jos lihaa kerran halutaan syödä, miksi<br />

sitä ei voi kasvattaa eläinten luontaista<br />

elämää kunnioittaen, kuten luomutiloilla<br />

pyritään tekemään? Olen kuullut, että<br />

lihan maku kertoo, onko se tuotettu luomuna<br />

vai tehotuotannossa.<br />

Kursseja<br />

aloitteleville<br />

kasvissyöjille<br />

Luonnon väki, sekä<br />

näkyvä että näkymätön,<br />

hoitaa Maarit Kero-<br />

Nässlingiä monin<br />

eri tavoin. Kuvassa<br />

Maarit on tänä kesänä<br />

Suomessa Hyvinkäällä<br />

ystävättärensä<br />

kodin lähimetsässä<br />

aistimassa luonnon<br />

väen voimaa.<br />

Ekoelämä Ekoyritys<br />

Luomua sen olla pitää<br />

Maarit Kero-Nässling järjestää kasvisruokakursseja<br />

ihmisille, jotka haluavat jättää<br />

lihan pois ja siirtyä kasvisruokavalioon.<br />

– Kurssini on suunnattu aloittelijoille,<br />

jotka haluavat oikeaa tietoa kasvissyöntiin<br />

siirtymisestä. Tavoitteeni on helpottaa<br />

Maarit käyttää perheineen paljon erilaisia<br />

heidän siirtymistään ja antaa konkreetti-<br />

luomutuotteita. Esimerkiksi kaikki heidän<br />

sia vaihtoehtoja, hän kertoo.<br />

keittiössään käytettävät soija-, seitan- ja<br />

Maarit keskittyy kokkauksessa eri-<br />

tofutuotteet ovat luomua.<br />

tyisesti lihan korvaavien kasvisperäis-<br />

– Välillä käyn myös luomutorilta ostaten<br />

tuotteiden käyttöön. Ruoat sisältävät<br />

massa luomuriisiä, linssejä ja kasviksia.<br />

paljon soijaa, tofua ja seitania, joita hän<br />

Joskus tulee ikävä kyllä myös turvaudut-<br />

myös itse käyttää lihan korvikkeena.<br />

tua markettiruokiin, mutta maun eron<br />

Maarit antoi myös <strong>Ekoelo</strong>n lukijoille<br />

huomaa kyllä heti. Ne eivät maistu juuri<br />

kasvisruokareseptejä espanjalaisittain.<br />

millekään ja niiden ravintoarvo on alhainen<br />

verrattuna luomuun.<br />

Olé! ja Buen Provecho!<br />

Toisinaan Maarit saa naapureiltaan luomukananmunia<br />

ja erilaisia kasviksia.<br />

– Emme ole ehtineet vielä perustamaan<br />

omaa kasvimaata, vaikka tarkoitus<br />

AlkuruoAksi:<br />

Avokadosalaatti<br />

kyllä on. Haluan kasvattaa ainakin omat<br />

salaattia<br />

porkkanat, sipulit, perunat, paprikat ja<br />

avokadoa<br />

tomaatit, Maarit unelmoi.<br />

sipulia<br />

Omalta pihalta löytyy tosin jo nyt sit-<br />

tomaattia<br />

ruunapuita ja granaattiomenapuita, ja<br />

kurkkua<br />

naapurin pihalta tulee luomusatona appelsiinia,<br />

päärynöitä ja persikoita.<br />

omenaa tai viinirypäleitä<br />

– Kaipaan omia avokadoja. Edellisessä<br />

paikassa meillä oli satoja avokadopuita,<br />

Silppua salaatti, leikkaa viipaleiksi tomaatit,<br />

kurkku ja sipuli, poista avokados-<br />

Ekoilua espanjalaisittain<br />

ja kehittelin avokadosta paljon erilaisia<br />

ta kuori ja siemen, pilko se viipaleiksi, Espanjassa asuva Maarit Kero-Nässling luomutiloja ja luomu on saanut oman<br />

ruokia. Avokadot ovat kalliita myös Es-<br />

pilko omenat ja/tai viinirypäleet ja sekoi- antaa paikalliselle eko- ja luomukulttuu- kannattajakuntansa, hän arvioi.<br />

panjassa, joten niitä en raaski ostaa kovin<br />

ta kaikki ainekset keskenään.<br />

rille hyvän arvosanan.<br />

Maarit kertoo eräästä katsomastaan<br />

usein.<br />

– Täällä on erittäin hyvät kierrätyssys- dokumentista, jossa esiteltiin moottori-<br />

Ekoilu on Maaritille kaiken kaikkiaan<br />

itsestään selvä elämäntapa. Koska hän<br />

rakastaa luontoa, hän myös haluaa sen<br />

Tomate al ajo –<br />

valkosipulitomaatit<br />

teemit. Paperi, pahvi, metalli, muovi, lasi<br />

ja biojäte kierrätetään. Kaikkien asuntojen<br />

lähellä on kierrätyspisteet, mihin ne<br />

tien varrella sijaitsevaa luomutilaa.<br />

– Mielestäni on kornia tuottaa kasveja<br />

luonnonmukaisesti, kun samanaikaisesti<br />

pysyvän puhtaana ja kunnossa.<br />

– Ekologinen elämäntapa on loppupe-<br />

2 hengelle<br />

on helppo viedä. Myös paristoille ja vaaralliselle<br />

tai haittajätteelle löytyy paikko-<br />

niihin kerääntyy hirmuinen määrä pakokaasuja<br />

ja myrkkyjä.<br />

lissä myös ihmisen selviytymisen ehto,<br />

ja, mihin ne voi viedä.<br />

Luomuruokaa espanjalaiset ostavat<br />

mikä pitäisi mennä pikkuhiljaa myös<br />

1 iso tomaatti<br />

Myös vanhat huonekalut poimitaan yleensä luomukaupoista, sillä normaasiä<br />

syitä. Hän kertoo järkyttyvänsä katsel- ihmiskunnan valtavirran ymmärrykseen.<br />

2–3 kpl isoja valkosipulinkynsiä<br />

roskiksien vierestä ja aurinkopaneelit leista marketeista luomua on vaikea löylessaan<br />

videoita siitä, miten eläimiä koh- Kun luonto voi hyvin, ihminenkin on hy-<br />

merisuolaa<br />

ovat alkaneet yleistyä sähköntuotannostää. Eko- ja luomukauppoja löytyy maasdellaan<br />

nykypäivän lihantuotannossa. vinvoiva. Tuhotessaan luontoa ihminen<br />

sitruunaa<br />

sa. Miinusta on se, että roskia heitetään ta runsaasti. Luomun hinta on myös Es-<br />

– Ennen kaikilla lehmillä oli nimi, mut- tuhoaa itse itsensä.<br />

oliiviöljyä<br />

täällä edelleen luontoon vähän miten panjassa suhteellinen käsite.<br />

ta nyt etenkin suuressa maailmassa niillä – Jokainen voi vaikuttaa pienillä teoil-<br />

sattuu.<br />

– Luomu on täälläkin kallista verrattu-<br />

ei ole minkäänlaista elämänarvoa, sillä la eli keräämällä roskia luonnosta, käyt-<br />

Leikkaa tomaatit viipaleiksi. Laita tomaat- Itse luomutuotannon ja luomuviljelyn na markettien ruokaan, mutta halvempaa<br />

markkinat haluavat halvalla tehotuotettua tämällä julkista liikennettä, hankkimalla<br />

tiviipaleiden päälle ripaus merisuolaa ja tila vaihtelee Maaritin mukaan alueittain. kuin luomu Suomessa. Mutta jos haluaa<br />

lihaa eläinparkojen hyvinvoinnin kustan- aurinkopaneelit tuottamaan sähköä kotiin<br />

tilkka sitruunaa. Lisää pienitty valkosipuli – Esimerkiksi Barcelonan alueella ol- terveellistä ja ravintorikkaampaa ruokaa,<br />

nuksella. Ahdistaa, kun ajattelen sitä, mi- tai hankkimalla kierrätettäviä tuotteita,<br />

ja oliiviöljy.<br />

laan paljon valveutuneempia kuin täällä niin kyllä se muutama euro kannattaa liten<br />

tuotantoeläimiä kohdellaan.<br />

Maarit muistuttaa. ☼<br />

Reseptit jatkuvat sivulla 46<br />

Andalusiassa, vaikka kyllä täälläkin on sätä siihen ruokalaskuun, Maarit sanoo.<br />

44 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 45 >

TApAs-välipAlAksi:<br />

Täytetyt pitaleivät<br />

pitaleipiä<br />

tofua tai soijakuutioita<br />

sipulia<br />

pinaattia<br />

salaattia<br />

juustoraastetta<br />

ketsuppia<br />

Valmista täyte. Täytteeksi voi laittaa esimerkiksi<br />

edellä mainittuja herkkusieni- ja<br />

tomaattitäytteitä, paistettua, viipaloitua<br />

tofua, paistettua ja maustettua pinaattia,<br />

sekä lisukkeeksi sipulia, ketsuppia, juustoraastetta.<br />

Lämmitä pitaleivät leivänpaahtimessa<br />

tai uunissa.<br />

pääruoAksi:<br />

Tortillat<br />

maissitortilloja<br />

soijarouhetta tai kuutioita (voi tehdä<br />

myös tofusta)<br />

sipulia<br />

valkosipulia<br />

tomaattimurskaa<br />

mausteita<br />

tomaattia<br />

salaattia<br />

juustoraastetta<br />

guagamolea<br />

Valmista täytteet. Liota soijarouhetta<br />

noin 10–15 minuuttia vedessä, kunnes<br />

se pehmenee. Paista se öljyssä sipulin,<br />

valkosipulin ja tomaattimurskan kera.<br />

Lisää mausteet.<br />

Pilko tuore tomaatti pieniksi kuutioiksi.<br />

Pilko myös salaatti pieneksi. Laita<br />

tomaattisilppu, salaattisilppu ja juustoraaste<br />

eri kippoihin. Laita soijatäyte kulhoon.<br />

Valmista avokadolevite itse tai osta<br />

valmis guagamole kaupasta.<br />

Lämmitä tortillaletut mikrossa (noin<br />

10 sekuntia/1 kpl) tai paistinpannulla<br />

noin 10 sekuntia/puoli tai uunissa ohjeen<br />

mukaan. Jokainen voi täyttää itse<br />

oman tortillansa mielensä mukaan.<br />

JälkiruoAksi:<br />

Hedelmäsalaatti<br />

Esimerkiksi omenaa, banaania, ananasta,<br />

päärynää, appelsiinia<br />

– Hevosella ratsastus ei tuota niin<br />

paljon päästöjä kuin moottoreilla<br />

päristely mönkijäsafareilla, joita<br />

täälläpäin myös järjestellään! Maarit<br />

Kero-Nässling painottaa.<br />

Hän järjestää miehensä kanssa<br />

maastoratsastusretkiä, ja niiden<br />

myötä turistit pääset tutustumaan<br />

aitoon espanjalaiseen luontoon<br />

andalusianhevosen selästä käsin.<br />

– Kun luonto voi<br />

hyvin, ihminenkin<br />

on hyvinvoiva.<br />

Pilko hedelmät kuutioiksi, sekoita ja<br />

tarjoa heti tuoreeltaan. Halutessasi voit<br />

vatkata soikakermavaahtoa salaatin päälle.<br />

Appelsiinirenkaat<br />

Leikkaa appelsiinit poikkisuuntaisesti viipaleiksi.<br />

Laita lautaselle ja päälle esimerkiksi<br />

suklaakastiketta ja granaattiomenan<br />

siemeniä tai mintunlehtiä.<br />

Juustolautanen<br />

Osta kaupasta 3–5 erilaista juustoa oman<br />

makusi mukaan. Pilko suuhun sopiviksi<br />

paloiksi tai viipaleiksi. Asettele kauniisti<br />

lautaselle. Laita joukkoon viinirypäleitä,<br />

omenoita viipaloituna sekä suolakeksejä.<br />

Nauti esimerkiksi viinilasillisen kera.<br />

Maarit Kero-Nässling on puhtaasti kasvissyöjä.<br />

Hän perustelee valintaansa yksinkertaisesti<br />

sillä, että ei halua syödä ystäviään.<br />

TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI<br />

KUVAT: REETTA AHOLA JA<br />

MAARIT KERO-NäSSLINGIN KOTIALBUMI<br />

RESEPTIT: MAARIT KERO-NäSSLING<br />

46 | <strong>Ekoelo</strong><br />

<strong>Ekoelo</strong> | 47<br />

Ekoyritys<br />

Luonto<br />

pääosassa<br />

Oululainen ekokampaaja,<br />

vyöhyketerapeutti sekä<br />

kalevalaisen jäsenkorjauksen<br />

kisälli Linda Kuvaja<br />

perusti Vihreän Huoneen<br />

vuonna 2008. Asiakkaat voivat Vihreässä<br />

Huoneessa ottaa hiuksiinsa energialeikkauksen<br />

tai nauttia vaikkapa korvakynttilähoidosta.<br />

Vihreä Huone sijaitsee Oulun keskustan<br />

tuntumassa, joen äärellä.<br />

Vierailimme<br />

kemikaalit minimissä<br />

<strong>Ekoelo</strong> kävi<br />

tutustumassa<br />

oululaisen<br />

Vihreän Huoneen<br />

hoitovalikoimiin<br />

ja yrityksen<br />

ekologiseen<br />

toimintakonseptiin.<br />

MisiKangas.<br />

Katja<br />

Vihreä Huone on kalustettu<br />

osittain vanhoilla huonekaluilla. Kuva:<br />

Ekokampaaja Linda Kuvaja värjää hiukset<br />

kasviväreillä tai Organic Colour System- sarjan<br />

tuotteilla, joissa haitallisten kemikaalien<br />

määrä on minimoitu.<br />

– Hennapohjaisia kasvivärejä käyttämällä<br />

saadaan yksilöllinen ja hiusta hoitava lopputulos.<br />

Hiusta ei tosin voida vaalentaa ja<br />

voimakas tummentaminenkin tehdään asteittain,<br />

hän kertoo.<br />

Hiuspohjaa voidaan hoitaa monin tavoin.<br />

– Rauhoittava savihoito lääkitsee ärty-<br />

>

– Pyrimme tuottamaan vähän jätettä,<br />

kierrättämään ja säästämään energiaa.<br />

Käyttämämme sähkö on vihreää.<br />

nyttä hiuspohjaa ja puhdistaa päänahkaa.<br />

Merilevähoito kosteuttaa kuivuneita ja kemiallisten<br />

käsittelyiden rasittamia hiuksia.<br />

Öljyhoidot puolestaan ravitsevat kuivuneita<br />

hiuksia. Savi- ja öljyhoitojen yhteydessä<br />

voidaan käyttää myös erilaisia yrttejä hoitamaan<br />

hiuspohjan ongelmia.<br />

Hiusten energialeikkauksen yhteydessä<br />

tehdään aina hieronta, jossa käydään läpi<br />

niska-hartiaseutu sekä pää.<br />

– Energialeikkauksen tavoitteena on tasapainoinen,<br />

ilman muotoiluakin toimiva<br />

leikkaus. Tarjolla on myös perusleikkauksia<br />

ilman hierontaa, Kuvaja kertoo.<br />

Allergiat ja hajusteherkkyys<br />

huomioon<br />

Aloittaessaan toimintansa vuonna 2008<br />

Linda Kuvaja tarjosi asiakkailleen ekokampaamopalveluiden<br />

lisäksi vyöhyketerapiaa.<br />

Nykyisin Vihreän Huoneen luontaishoitovalikoimasta<br />

löytyy ayurvedisia hoitoja, kalevalaista<br />

jäsenkorjausta, klassista hierontaa,<br />

korvakynttilähoitoja, kuumakivihierontaa,<br />

Rosen-menetelmään perustuvaa kehoterapiaa,<br />

shiatsua sekä turvehoitoja.<br />

– Teen itse intialaisen päähieronnan lisäksi<br />

vyöhyketerapiaa. Opiskelen myös paraikaa<br />

kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi, Linda<br />

Kuvaja kertoo.<br />

Luonnonmukaisissa kauneushoidoissa<br />

käytetään puhtaita luomuraaka-aineita<br />

sekä sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.<br />

Tuotteiden valinnassa otetaan myös huomioon<br />

asiakkaan mahdolliset allergiat tai<br />

hajusteherkkyys.<br />

Kasvivärit lyöneet<br />

itsensä läpi<br />

Linda Kuvajan mukaan yksi suosituimmista<br />

Vihreän Huoneen palveluista on ekologinen<br />

hiustenvärjäys.<br />

– Viimeisen vuoden aikana on tullut sellainen<br />

olo, että kasvivärit ovat todella lyöneet<br />

läpi, Linda Kuvaja kertoo.<br />

– Ihmiset haluavat selvästi välttää turhia<br />

kemikaaleja. Onhan näitä kasvivärejä ollut<br />

tarjolla jo useampia vuosia, mutta tietoisuus<br />

asiasta on selvästi lisääntynyt vasta<br />

viime aikoina.<br />

Kierrätystä ja<br />

kirpputoritavaraa<br />

Vihreän Huoneen toiminnassa näkyvä luonnonläheisyys<br />

ja ekologisuus ovat arvoja, joita<br />

Linda Kuvaja, kuten myös muu henkilökunta,<br />

tunnustaa omassa arjessaankin.<br />

– Luonnonläheisyys ja ekologisuus näkyvät<br />

toiminnassamme monella tavalla. Pyrimme<br />

tuottamaan vähän jätettä, kierrättämään<br />

ja säästämään energiaa. Käyttämämme sähkö<br />

on vihreää.<br />

Liiketilojen sisustuksessa on käytetty vanhoja<br />

huonekaluja ja hankinnoissa suosittu<br />

kierrätystavaraa. Kuvajan mukaan on kuitenkin<br />

muutamia käytännön seikkoja, joissa<br />

yrittäjien on ollut pakko tehdä myönnytyksiä<br />

ekoajatteluunsa.<br />

– Hoitopöydillä käytettävät lakanat oli<br />

vaihdettava kertakäyttöisiin, sillä öljytahrat<br />

eivät ekopesuaineilla pestäessä lähteneet<br />

pois, Kuvaja kertoo.<br />

– Myös muovien lajittelusta täytyi luopua,<br />

sillä Oulussa on otettu vastikään käyttöön<br />

jätteenpolttolaitos, jonne myös muoviroskat<br />

päätyvät.<br />

Ammoniakki<br />

ei haise!<br />

Ekokampaamon puolella ei ammoniakki<br />

haise.<br />

– Pyrkimys vähentää kemikaaleja kampaamotuotteissa<br />

tekee myös koko ympäristöstä<br />

erilaisen. Luonnosta peräisin olevat<br />

raaka-aineet tekevät ilmasta puhtaamman<br />

hengittää – niin asiakkaille kuin työntekijöillekin,<br />

Linda Kuvaja huomauttaa.<br />

Jotkut ekokampaajat keräävät osan käyttämistään<br />

yrteistä sekä muista kasveista itse.<br />

Kuvaja ei töiltään ehdi metsään kovin usein,<br />

vaikka kertookin keräävänsä silloin tällöin<br />

kehäkukkia sekä käpyjä kampaamoa var-<br />

Kuva: Katja MisiKangas.<br />

Tarjolla Vihreä Huoneessa<br />

on ekokampaamopalveluiden<br />

lisäksi esimerkiksi erilaisia<br />

hierontoja, shiatsua ja<br />

vyöhyketerapiaa.<br />

ten. Kasvivärit tulevat kampaamolle tukusta.<br />

Kampaamon sekä hoitolan puolella käytettävien<br />

tuotteiden lisäksi myös myynnissä<br />

olevat luontaiskosmetiikka tuotteet ovat<br />

vapaita synteettisistä hajusteista sekä lisäaineista.<br />

Ekokampaamo ei Linda Kuvajan mukaan<br />

ole herättämistään mielikuvista huolimatta<br />

”hippikampaamo”.<br />

– Meillä ei ole ns. tyypillistä asiakasta,<br />

vaan asiakkaita on todella laidasta laitaan:<br />

eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä, hän kertoo.<br />

← ← Sisustuksessa<br />

panostetaan yksityiskohtiin.<br />

← Hopi-intiaanien vanhaan<br />

hoitomenetelmään perustuvan<br />

korvakynttilähoidon sanotaan<br />

poistavan epäpuhtauksia<br />

poskionteloista, rentouttavan ja<br />

lämmittävän.<br />

48 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 49<br />

Kuva: Katja MisiKangas.<br />

Kuva: Linda Kuvaja.<br />

– Kun aikaa varataan<br />

tarpeeksi, voidaan<br />

hoidon aikana ottaa<br />

ihminen huomioon<br />

kokonaisvaltaisesti.<br />

Radio ei raikaa,<br />

eikä puhelin pirise<br />

Ekoajattelun lisäksi toinen Vihreän Huoneeen<br />

kantava teema on kiireettömyys.<br />

Vihreän Huoneen kampaamotilassa ei<br />

radio raikaa, eikä puhelin pirise. Muiden<br />

hoitojen aikana puhelimet pidetään suljettuina<br />

ja ulko-ovi lukittuna.<br />

– Puhelimeen vastataan silloin, kun se ei<br />

häiritse asiakaspalvelua. Meillä on myös käytössä<br />

erittäin kätevä nettiajanvaraus, jota asiakkaat<br />

voivat käyttää, Linda Kuvaja kertoo.<br />

Hänen mukaansa kiireettömyys antaa<br />

mahdollisuuden paneutua asiakkaan ongelmiin<br />

tarkemmin.<br />

– Kun aikaa varataan tarpeeksi, voidaan<br />

hoidon aikana ottaa ihminen huomioon<br />

kokonaisvaltaisesti. Jos esimerkiksi kampaamoasiakkaalla<br />

on ongelmia hiuspohjan<br />

kanssa, voidaan hoito suunnitella juuri hänen<br />

tarpeitaan vastaavaksi. Kiireettömyys<br />

on myös filosofia, jota me työntekijät pyrimme<br />

omassa elämässämme noudattamaan.<br />

Tulevaisuuden<br />

visioita<br />

Vierailimme<br />

Linda Kuvajan mielestä Vihreän Huoneen<br />

liikeidea on toimiva.<br />

– Näillä nykyisillä eväillä mennään varmasti<br />

pitkälle myös tulevaisuudessa. Meillä<br />

aloitti elokuussa uusi parturi-kampaaja,<br />

Hanna Mattila, joka on hyvin innokas. Eihän<br />

sitä tiedä, mitä kaikkea Hanna vielä<br />

keksii!<br />

– Voisivatko terveyskeskus ja luontaishoitola<br />

joskus toimia saman katon alla? Linda<br />

Kuvaja pohtii.<br />

– Ehdottomasti, vaikka tuskin aivan lähitulevaisuudessa.<br />

Tilanteena se olisikin ihanteellinen.<br />

Käsitys ihmisen terveyden hoitamisesta<br />

ennaltaehkäisyn ja hoidon kokonaisuutena<br />

on mielissämme jo ehkä läsnä.<br />

Mutta järjestelmänä olemme yhteiskunnassamme<br />

vielä kaukana siitä, hän toteaa. ☼<br />

TEKSTI: HILLA OKKONEN

50 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Linnea Ruda elää kierrätyksen,<br />

eläinsuojelun ja luonnonsuojelun puolesta<br />

Luonnonsuojelu<br />

Pienillä askelilla<br />

maailma muuttuu<br />

Linnea Rudalle<br />

kierrätys on elämäntapa.<br />

Taloyhtiönsä hallituksen<br />

puheenjohtajana hän<br />

keksi sijoittaa maisemaa<br />

rumentavat roska-astiat<br />

piharakennukseen.<br />

En ikinä lopeta tätä hommaa! Näin vakuutti luonnon<br />

ystävä, eläinaktivisti Linnea Ruda nuorena äidilleen<br />

ja näin vakuuttaa edelleen. Hän on ainut elossa oleva<br />

eläinsuojelujärjestö Animalian perustajajäsen.<br />

Eläinaktivisti ja luonnon ystävä,<br />

nummelalainen Linnea<br />

Ruda, 66, on syystäkin ylpeä.<br />

Asunto-osakeyhtiön hallituksen<br />

puheenjohtajana hänelle oli annettu<br />

tehtäväksi ratkaista esillä olevien<br />

roska-astioiden siirtäminen jonnekin pois<br />

näkyvistä. Rahaa oli varattu erilliseen, rakennettavaan<br />

roskarakennukseen.<br />

Perusteellisen pohdinnan ja Linnean<br />

ahaa-elämyksen myötä roskalaatikot löysivät<br />

tiensä pihan työkaluvajaan, johon<br />

rakennettiin palonkestävä väliseinä.<br />

– Laatikossa on asukkaiden toivomuksesta<br />

kierrätettäviä aikakauslehtiä, Linnea<br />

esittelee uutta keksintöä.<br />

Lajiteltavat jätteet päätyvät nykyaikaiseen<br />

tapaan mikä pahvinkeräykseen,<br />

mikä lehtikeräykseen, muovikeräykseen,<br />

bioroskikseen ja sekajätteisiin. Kierrätys<br />

on tehty helpoksi.<br />

– Pienillä askelilla maailma muuttuu,<br />

hän muistuttaa.<br />

Animaliasta se alkoi<br />

Linnea Ruda on ainut elossa oleva eläinsuojelujärjestö<br />

Animalian perustajajäsen.<br />

Hänellä itselläänkin on ollut kaikenkaikkiaan<br />

yksitoista kotieläintä elämänsä aikana.<br />

Useimmat viidestä koirasta ja kuudesta<br />

kissasta ovat tulleet Linnean kotiin eläinsuojelun<br />

kautta. Viimeinen kissa kuoli<br />

vuosi sitten. Uutta lemmikkiä hän ei halua<br />

enää ottaa.<br />

– Olen kuullut, että vanha ja yksinäinen<br />

ihminen ja kotieläin ei ole hyvä yhdistelmä!<br />

väittää 66-vuotias Linnea.<br />

Eläinrakkaus ei silti ole hävinnyt hänestä.<br />

Paljon Linnea Ruda on saanutkin<br />

aikaan eläinsuojelun ja luonnonsuojelun<br />

hyväksi.<br />

Opettava<br />

hallitustyöskentely<br />

Kun Animalia vuonna 1961 perustettiin,<br />

Linnea Ruda oli vasta koulutyttö.<br />

– Menin Helsingin yliopistoon kuuntelemaan<br />

Johan Börtzin luentoa tuskallisista<br />

eläinkokeista.<br />

Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa<br />

12.3.1961 pidetyn luennon jälkeen<br />

pyydettiin kaikkia kiinnostuneita kokoontumaan.<br />

22.3.1961 perustettiin yhdistys<br />

nimellä Pohjoismaiden Liitto tuskallisten<br />

eläinkokeiden vastustamiseksi – Suomen<br />

osasto ry. Vasta 1990 muutamien yhdistyksen<br />

nimenmuutosten jälkeen Animalia<br />

sai nimensä.<br />

– Menin suoraan Animalian hallitukseen.<br />

Hallitustyöskentelyssä opin paljon<br />

lainsäädäntötyöstä, muun muassa oikeustieteen<br />

tohtori Inkeri Anttila ohjasti meitä<br />

lakiehdotuksien teossa, Linnea Ruda<br />

muistelee.<br />

Koe-eläinten inhimillisen<br />

kohtelun puolesta<br />

Animalia on ollut yhteiskunnallinen vaikuttaja<br />

ja erityisesti koe-eläinten puolestapuhuja.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 51 >

Jätteiden lajittelu on<br />

Linnean arkea, sitä ei tarvitse<br />

erikseen miettiä.<br />

Linnea Ruda kertoo esimerkinomaisesti,<br />

miten Helsingin yliopiston fysiologian<br />

laitoksen naapurissa asuvat tekivät valituksia,<br />

kun koe-eläinten tuskanhuudot<br />

kuuluivat laboratoriosta asuintalon paksujen<br />

kiviseinien sisäpuolelle asti.<br />

Ivallinen professori ja hänen hallinnoimiensa<br />

30 simpanssinaaraan ja 45-vuotiaan<br />

simpanssiuroksen häkkielämä ovat<br />

jättäneet Linneaan lähtemättömät muistot.<br />

Samoin lastenklinikan ulvovat koirat ja<br />

monet muut tuskallisista kokeista kärsineet<br />

eläimet.<br />

Eläinkokeet on lailla saatu loppumaan<br />

ja nyt EU-direktiivit ovat asettaneet rajat<br />

eläinten käytölle myös tutkimuksissa.<br />

En ikinä lopeta tätä hommaa!<br />

Opiskeluaikoinaan Linnea Ruda toimitti<br />

samaan aikaan Animalian lehteä. Aika ei<br />

tahtonut riittää.<br />

▲<br />

Hyvin litistetyt pahvipakkaukset<br />

vievät vain vähän tilaa<br />

pahvinkeräyslaatikossa.<br />

– Äitini kehotti minua lopettamaan jo<br />

moisen harrastuksen, mutta vastasin, että<br />

en ikinä lopeta tätä hommaa!<br />

Animalia jäi vuonna 1970, sillä työelämä<br />

veti Linnean puoleensa nopeasti hänen<br />

äitinsä kuoleman jälkeen. Koulutustehtävät<br />

olivat Linnean ominta aluetta ja<br />

hän saikin työstään paljon kiitosta. Postipankin<br />

kamreerina koulutustyöt jatkuivat.<br />

Myöhemmin Linnea Ruda oli tekemässä<br />

uutta jätelakia Luonnonsuojeluliiton jäsenenä<br />

vuonna 1981.<br />

– Herätin Vihdin Luonto ry:n henkiin<br />

monen vuoden jälkeen, ja siitä hyvästä<br />

Luonnonsuojeluliitto myönsi minulle ansiomerkin,<br />

hän kertoo tyytyväisenä.<br />

Metsä tärkeä henkireikä<br />

Metsä on Linnea Rudalle henkireikä. Koska<br />

hän pitää kävelemisestä, hän nauttii<br />

siitä myös metsässä.<br />

Linnea Rudan terveysvinkki flunssakauteen:<br />

Sinappikylpy<br />

jaloille<br />

Tarvitaan kaksi ämpäriä, molemmille jaloille oma, joihin laitetaan niin<br />

kuumaa vettä kuin iho sietää. Molempiin ämpäreihin sekoitetaan kourallinen<br />

sinappijauhetta. Jalkoja kylvetetään 7–20 minuuttia. Sinappijauheesta<br />

muodostuvaa vaahtoa ei kuorita pois. Hoito auttaa aukaisemaan<br />

tukkoisen nenän ja jopa poskiontelot.<br />

• • • • • • • • • • •<br />

Linnea Ruda on<br />

ainut elossa oleva<br />

eläinsuojeluyhdistys<br />

Animalian perustajajäsen.<br />

Eläinten ja luonnon<br />

suojeleminen ovat hänelle<br />

sydämenasioita.<br />

Roskien kuljettajalta tuli kullanarvoinen vinkki.<br />

Jätevajan ovenpielet pitää vahvistaa, jotta<br />

jätelaatikoiden kulmat eivät käsiteltäessä<br />

kolhisi ja kuluttaisi puuta rikki.<br />

Metsän epätasainen pohja pitää pienet<br />

lihakset, erityisesti tasapainolihakset kunnossa.<br />

– Ikäihmisillä kaatumisen vaara on<br />

suuri, koska lihakset eivät saa tasaisella<br />

alustalla tarpeeksi monipuolista treeniä,<br />

hän huomauttaa.<br />

– Runkojen yli kiipeäminen ja oksien<br />

väistely antaa kuin itsestään erilaista ja<br />

monipuolista jumppaa keholle. Kaiken<br />

lisäksi metsäliikunta on kaikkien suomalaisten<br />

ulottuvilla ja maksutonta, hän<br />

muistuttaa.<br />

Erityisiä varusteita Linnea ei metsäkävelylleen<br />

ota.<br />

– Sauvat ovat toisinaan hyväksi, mutta<br />

joskus jopa haitaksi.<br />

Sen sijaan taskulamppu kuuluu vakiovarusteisiin,<br />

samoin henkilökohtainen<br />

Taloyhtiön asukkaat voivat kierrättää<br />

aikakauslehtiä postilaatikon avulla. Jokainen<br />

asukas hyötyy.<br />

hälytin, sillä omituisia ihmisiä voi joskus<br />

olla liikkeellä.<br />

Mikään sää ei estä metsäkävelyä. Ukkosen<br />

aikaan Linnea mieluummin pysyttelee<br />

sisällä.<br />

– Kerran minun piti lähteä linja-autolle<br />

ja sillä Helsinkiin Luonnonsuojeluyhdistyksen<br />

kokoukseen. Oven avattuani eteen<br />

iski salama, aivan oven ulkopuolelle, Linnea<br />

muistelee.<br />

Ukkosen voiman ja vaaran näin todettuaan<br />

hän on jättänyt ukkosen alla ulkoilun.<br />

Karhuakin Linnea väistää, jos kohdalle<br />

sattuu. Tosin hän ei sellaiseen vaaraan ole<br />

joutunut, vaikka onkin jakanut kävelyreittinsä<br />

otson kanssa Ojakkalan taajaman<br />

tienoilla.<br />

– Pitää vain mekastaa, jos karhu on lähettyvillä,<br />

Linnea tietää.<br />

Linnea Rudan turvallisuusvinkki:<br />

HenkilöHälytin<br />

kaiken varalle<br />

Hanki vyöllä pidettäväksi tai laukun hihnaan ripustettavaksi henkilöhälytin.<br />

Hälyttimen narua repäisemällä se päästää ilmoille 110 desibelin<br />

hälytysäänen. Ääni herättää ympäristön huomion, joten laitteesta on<br />

hyötyä asutuskeskuksissa ja niiden läheisyydessä. Laitteita saa monilta<br />

eri valmistajilta. Hälyttimen hinta on noin kaksikymmentä euroa.<br />

OlE AjAn hERmOllA! Tilaa uutuuslehti <strong>Ekoelo</strong>! Soita 09-413 97 300.<br />

52 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 53 ><br />

EXTRA-tarjous uuden lehden tilaajalle. Vuoden kestotilaus, 6 numeroa 25€ (39€). Tarjous voimassa 15.1.2013 asti.<br />

▲<br />

>

– Kummastelen<br />

havupuiden viisautta.<br />

Miten ne ovat<br />

aikojen saatossa<br />

käpristäneet lehtensä<br />

neulasiksi?<br />

Päivän taulu<br />

aina erilainen<br />

Metsässä hiljaisuus sekä hämäryys rauhoittavat<br />

ja ovat auttaneet Linneaa löytämään<br />

tähtitaivaan. Se kun näkyy selvemmin<br />

taajamien hajavalon ulkopuolella.<br />

Nummelanharjulta katsottaessa taivas ja<br />

metsämaisema näyttää joka ilta erilaiselta.<br />

– Puhun ”Päivän taulusta”, sillä auringonlasku<br />

ja siniset hetket ovat aina erilaisia,<br />

Linnea kuvailee.<br />

Metsä on hänelle monimuotoinen elämys<br />

myös vaihtuvien vuodenaikojen myötä.<br />

Alkukesän kirkas vihreys on hänen<br />

mielestään suloista aikaa, mutta myös ruska<br />

viehättää kauneudellaan.<br />

– Japanissa ajatellaan, että myös metsän<br />

ja puutarhan kuivat lehdet ovat arvokkaita.<br />

Nekin kuuluvat luonnon kiertoon,<br />

Linnea muistuttaa.<br />

Onnettomuudet kohtaavat joskus metsääkin.<br />

Viimejouluinen puita kaatanut<br />

ankara myrsky aiheutti Etelä-Suomessa<br />

pahoja tuhoja.<br />

– Pahimpien myrskyjen aikana, kun<br />

puita kaatui ryskyen Nummelanharjulla,<br />

lähetin osanottoni puille ajatuksen avulla,<br />

Linnea Ruda kertoo.<br />

Ajokortti on,<br />

autoa ei<br />

Kävelemällä Linnea Ruda pääsee kotikulmillaan<br />

Nummelassa paikkaan kuin<br />

paikkaan, linja-auto vie tarpeen vaatiessa<br />

pitkät matkat.<br />

– Tasapainon kehittäminen on kaikenikäisten asia<br />

Lonkkamurtumia tapahtuu Suomessa noin<br />

7 000 vuodessa. Viime vuonna hoitokustannukset<br />

murtumaa kohti olivat 20 000-50 000<br />

euroa. Murtumat johtuvat paljolti kaatumisista,<br />

joten tasapainon hallitseminen on ensiarvoisen<br />

tärkeää. Monipuolinen liikunta on lääke<br />

moneen muuhunkin, mutta myös tasapainon<br />

hallintaan ja kehittämiseen.<br />

– Luonnossa liikkuminen – sienestäminen,<br />

marjastaminen, metsästys ja kalastus – on erinomaista<br />

liikuntaa. Se kehittää tasapainon lisäksi<br />

lihasvoimaa, nivelliikkuvuutta ja koordinaatiota,<br />

kertoo tutkija Maarit Piirtola UKKinstituutista.<br />

– Kaikki hyötyliikunta on hyödyksi, jalkojen<br />

kotihoito sekä jalkajumppa, jossa nostellaan<br />

riisipussia ja siirrellään pikkuesineitä varpain.<br />

Piirtolan ohje on, että sisällä tulisi kävellä<br />

paljain jaloin, ja kesäisin ulkona. Diabeetikoiden<br />

tosin pitää varoa rikkomasta ihoaan<br />

esimerkiksi terävillä rantakivillä kävellessä.<br />

Kotona on mahdollista tehdä jumppaa,<br />

kuten seisomaan nousuja esimerkiksi tuolilta,<br />

porraskävelyä ja kyykkyponnistuksia. Jumpan<br />

yhteydessä voi käyttää painoja tarpeen<br />

mukaan.<br />

Liikkumattomuus ja päihteet<br />

rapauttavat tasapainoa<br />

Liikkumaton elämäntapa, huumeet, alkoholi<br />

ja tupakka sekä yksipuolinen ruokavalio rapauttavat<br />

tasapainoa.<br />

Useat sairaudet, kuten diabetes, kaihit, kuulon<br />

ja välikorvan sairaudet, Parkinson, MS ja<br />

aivohalvauksen jälkitilat aiheuttavat tasapaino-ongelmia,<br />

niin ikään unettomuusongelmat,<br />

masennus, pitkälle edenneet muistisairaudet,<br />

ja reuma. Niskan kulumat ja erittäin jäykät<br />

niska-hartiaseudun lihakset voivat aiheuttaa<br />

huimausta.<br />

54 | <strong>Ekoelo</strong><br />

– Minulla ei ole autoa, vaikka ajokortti<br />

onkin, hän paljastaa.<br />

Jätteiden lajittelu ja kierrätys on ollut<br />

jo pitkän aikaa Linnean normaalia arkea<br />

– sitä ei tarvitse erikseen miettiä. Taloyhtiön<br />

uusi roskavaja tuli kierrätyksenomaisen<br />

toteuttamistapansa ansiosta halvemmaksi<br />

kuin budjetoitu erillinen jätekatos.<br />

Linnea vain näki olemassaolevan vajan<br />

uusin silmin.<br />

– Kierrätys vaatii kekseliäisyyttä ja luovuutta!<br />

hän korostaa.<br />

Linnea Rudaa harmittaa, miten me nykyihmiset<br />

olemme pakkausten ja tölkkien<br />

armoilla.<br />

– Kaikki elintarvikkeet on valmiiksi<br />

pakattu.<br />

Luomudeodorantista<br />

luomuruokaan<br />

Linnea Ruda käyttää vähemmän pesuaineita,<br />

osittain siksi, ettei omista astianpesukonetta<br />

eikä omaa pesukonetta. Taloyhtiön<br />

pesutupa on asukkaita varten, mutta<br />

Linnea hyödyntää sitä vain harvoin.<br />

– Yksinäinen ihminen ei saa kokonaista<br />

pesukoneellista kovinkaan nopeasti<br />

täyteen likapyykistä. Pesen pyykkini mieluiten<br />

kotona, hän kertoo.<br />

Mahdollisimman paljon ekologisia tuotteita,<br />

luomudeodorantista luomuruokaan.<br />

Siinä kiteytettynä Linnea Rudan elämäntapa.<br />

☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: TIINA TENKANEN<br />

– Kaikenlainen, mahdollisimman säännöllinen<br />

aktiivisuus on tärkeää. Olennaista on myös<br />

henkinen vireys, johon kuuluu sosiaalinen aktiivisuus<br />

ja ystävät, sillä tasapainon säätely on<br />

useiden eri aistinjärjestelmien ja vireystilan yhteistoimintaa,<br />

Maarit Piirtola tähdentää.<br />

Hän korostaa erityisesti alaraajojen hyviä<br />

lihasvoimia ja monipuolista ravintoa, johon<br />

tulisi sisältyä D-vitamiini, proteiinit ja kalkki.<br />

Piirtolan mukaan koskaan ei ole liian myöhäistä<br />

aloittaa säännöllistä liikuntaa ja siirtyä<br />

monipuoliseen ruokavalioon.<br />

Tosin naisten tulisi tehdä vaihdevuosien<br />

kynnyksellä elämäntapojen inventaario ja kysyä<br />

itseltään, tuleeko kehoa harjoitettua monipuolisesti.<br />

Miesten olisi syytä tehdä sama kysymys itselleen<br />

mieluiten jo keski-iässä mutta viimeistään<br />

eläkeiän kynnyksellä. Liikunnasta on hyvä<br />

muodostua elämäntapa jo lapsena.<br />

Karprint kustantaa tilattavia laatulehtiä, toimitamme<br />

tilaajillemme lehtituotteet täynnä mielenkiintoista asiaa.<br />

Meiltä markkinoiden<br />

korkeatasoiset aikakauslehdet<br />

joissa on runsaasti luettavaa! Karprintin aikakauslehdet ovat hintansa arvoisia!<br />

Meidän Koira<br />

Mitä enemmän opit<br />

tuntemaan ihmistä, sitä<br />

enemmän opit<br />

rakastamaan koiraa.<br />

Kaikkea koirasta,<br />

100 sivua/nro<br />

6 nroa vuodessa 31€<br />

Hevosmaailma<br />

Hevonen on on isäntänsä<br />

parhain kumppani<br />

ratsailla, raviradalla<br />

metsässä.<br />

Kaikki hevosesta,<br />

92 sivua/nro<br />

6 nroa vuodessa 37€<br />

Kissafani<br />

Kuinka rakas se kissa<br />

onkaan kotieläimenä!<br />

Kissafani on monelle<br />

kissan korvike.<br />

Lämpöä ja<br />

läheisyyttä!<br />

6 nroa vuodessa 37€<br />

Akvaariomaailma<br />

Lehti opastaa vaikean ja<br />

haastavan harrastuksen<br />

pariin. Kala on viehättävä<br />

kotieläin vesielementissään.<br />

Opettele uusi<br />

hieno harratus!<br />

6 nroa vuodessa 39€<br />

Sukeltajan Maailma<br />

Sukeltajan Maailma on<br />

harrastajan tietolähde,<br />

tekniikan salat avaava,<br />

extreme kokemuksista<br />

kertova monipuolinen<br />

alan lehti.<br />

6 nroa vuodessa 37€<br />

Luontaisterveys<br />

Luonto on parhain parantaja!<br />

Sen tietää Suomen<br />

kansa vuosisataisella<br />

kokemuksella. Luontaiset<br />

hoidot, luonnon vitamiinit.<br />

Yli 100 sivua/nro.<br />

8 nroa vuodessa 53€<br />

<strong>Ekoelo</strong><br />

Luonnonmukaisesti,<br />

ekologisesti, puhtaasti ja<br />

aidosti. Uutuuslehti esittelee<br />

vaihtoehtoja, miten<br />

nykyajan ihminen voi<br />

luoda uutta elämäntapaa.<br />

6 nroa vuodessa 39€<br />

Sielunpeili<br />

Lehti tarjoaa työkaluja<br />

sisäisen kasvun tueksi,<br />

se avaa polun sisäiseen<br />

maailmaasi. Lehdestä<br />

löytää tietoa kasvaa ihmisenä<br />

kohti tasapainoa.<br />

8 nroa vuodessa 52€<br />

Senioriterveys<br />

Lehden keskeisiä aihealueita<br />

ovat fyysisen terveyden<br />

koko laajaa alue:<br />

suuta ja silmiä myöden<br />

unohtamatta psyykkistä<br />

ja sosiaalista terveyttä.<br />

6 nroa vuodessa 34€<br />

Bodaus<br />

Kuntosalikävijöiden<br />

ja kehonrakentajien<br />

peruslehti - enemmänkin<br />

tietopaketti. Näyttänyt<br />

tietä alalle tuleville ja<br />

meneville vuodesta 1983.<br />

8 nroa vuodessa 52€<br />

OlE AjAn hERmOllA!<br />

Tilaa uutuuslehti <strong>Ekoelo</strong>!<br />

Soita 09-413 97 300. • • • • • • •<br />

EXTRA-tarjous uuden lehden tilaajalle.<br />

Vuoden kestotilaus, 6 numeroa 25€ (norm. 39€)<br />

Tarjous voimassa 31.5.2013 asti.<br />

Talomestari<br />

Lehti on vakiinnuttanut<br />

asemansa pientalorakentajien,<br />

talossaan asuvien<br />

ja sitä korjaavien keskuudessa.<br />

Sisustamisen extra-<br />

numerot kahdesti vuodessa.<br />

6 nroa vuodessa 36€<br />

Meidän Sauna<br />

Meidän Sauna - voiko sen<br />

suomalaiselle paremmin<br />

sanoa! Saunominen on<br />

pakkoharrastus meille<br />

jokaiselle. Lehti antaa<br />

saunojalle vielä enemmän.<br />

5 nroa vuodessa 27€<br />

Viherikkuna<br />

Pihan, kodin ympäristön<br />

suunnittelun, rakentamisen<br />

ja ylläpidon tietolehti.<br />

Opastaa luomaan<br />

viihtyisyyttä kotiimme<br />

parhaina vuodenaikoina.<br />

5 nroa vuodessa 27€<br />

Ase&Erä<br />

Ase&Erä metsästää<br />

aktiivisten lukijoittensa<br />

mukana eri puolilla<br />

maata, testaa teknisiä<br />

välineitä sekä esittelee<br />

aseuutuudet ja patruunat.<br />

8 nroa vuodessa 55€<br />

Kiinteistö ja Isännöinti<br />

Kiinteistöalan monipuolinen<br />

ammattilehti vuodesta<br />

1975. Maamme<br />

suurimman kansallisomaisuuden<br />

avoin ja riippumaton<br />

tiedonvälittäjä.<br />

10 nroa vuodessa 65€<br />

Voit tilata lehdet:<br />

Internetissä:<br />

www.karprint.fi<br />

E-mail:<br />

tilaukset@karprint.fi

56 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Tästä kulmahuoneesta<br />

käsin Pekka Raukko<br />

keskustelee vilkkaasti<br />

netissä, toteuttaa<br />

identiteettiään, jonka<br />

hän itseironisoi<br />

viherpiipertäjäksi tai<br />

ekoänkyröijäksi.<br />

Pelkkä<br />

ärsyttäjä<br />

vai mielekkään<br />

elämän mestari?<br />

Pekka Raukko on tunnettu<br />

sosiaalisessa mediassa.<br />

Mies ärsyttää monia,<br />

esimerkiksi niin, että<br />

Uusi Suomi on sulkenut<br />

hänet ulos keskustelupalstoiltaan.<br />

Pakko kysyä, miten oikein on<br />

ekomoralistin oma elämä.<br />

Ekoelämä<br />

Pekka raukon, 52, sanansäilä viuhuu<br />

netin palstoilla sarkastiseen, purevan<br />

ivalliseen tyyliin: Ydinvoimalan poksahdus<br />

silloin tällöin on pieni hinta<br />

siitä, että saamme jatkuvasti enemmän<br />

roinaa ja rompetta, joka hajoaa yhä nopeammin<br />

käyttöönoton jälkeen. (SK 29.10.2012 Saksalaiskuluttajat<br />

hyväksyvät ydinvoimaloiden sulkemisen,<br />

vaikka energian hinta nousee).<br />

Tämä lyhyt lause kuitenkin sisältää juuri sen, mikä<br />

on Pekan oman arjen ydin:<br />

– Tietoisesti en hanki enempää rahaa, koska tiedän,<br />

että en pystyisi olemaan kuluttamatta kaikkea,<br />

minkä saan. Ekologinen jalanjälki kasvaa sitä mukaa,<br />

kun rahaa tulee, hän sanoo entiseen kouluun<br />

rakennetussa olohuoneessaan Kouvolan Ummeljoella,<br />

arki-iltapäivänä, jolloin itsensä ja perheensä elättävät<br />

ihmiset yleensä ovat poissa kotoa.<br />

Miten Pekka on hankkinut itselleen lähes täyden<br />

vapauden ja mahdollisuuden viettää aikansa itselleen<br />

tärkeissä tekemisissä?<br />

Olkiukko ja puheradio<br />

– Olen ekovihreä yrittäjä, joka tekee töitä vain sen<br />

verran, että tulee omillaan toimeen, Pekka Raukko,<br />

Vihreät yrittäjät -yhdistyksen jäsen määrittää.<br />

– En ole koskaan ollut virallisesti työtön, mutta<br />

en ole hirveän paljon töitäkään tehnyt. Ei minun<br />

tarvitse kerätä mitään omaisuuksia, hän sanoo.<br />

Menemme katsomaan Pekan olkisavottaa seinän<br />

takana. Hän näyttää, miten ison veteraaniseppeleen<br />

runko sitoutuu oljesta. Hän on tehnyt niitä ansiokseen<br />

Heinävaaran kranssi -yrityksenä vuodesta<br />

1990.<br />

– Työ on mennyt yli 20 vuodessa niin selkäytimen<br />

jatkeelle, ettei sitä tarvitse ajatella. Teen kransseja<br />

mieluiten sellaiseen aikaan, kun puheradiosta<br />

tulee mielenkiintoisia keskusteluja ja voin rauhassa<br />

miettiä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä tai kiinnostavia.<br />

Yle tosin pilasi paljolti Yle Puheen, kun toi<br />

sinne urheilua. Sen jälkeen ei ole ollut lempikanavaa,<br />

sanoo mies, jota musiikin kuuntelu työn ohessa<br />

jotenkin häiritsee.<br />

– Kaveri sanoi, että minulla täytyy olla siinä aivovamma.<br />

Tosi kuitenkin on, että myös ajattelen ja kirjoitan<br />

parhaiten, jos vieressä kuuluu puheohjelma.<br />

Biologia jäi, tekemiset vei<br />

Pekka Raukko lähti intin 1979 jälkeen lukemaan<br />

biologiaa Joensuun yliopistoon.<br />

– Olen ollut Luonto-Liiton jäsen 13-vuotiaasta. Jo<br />

pikkupoikana kuljeskelin yksin metsissä, karkasin<br />

mökiltäkin metsään.<br />

Biologia oli siis luonnollinen valinta, – mutta ei<br />

Pekka koskaan valmistunut.<br />

– Jotakin oli tehtävä, mitä kuusankoskelaisen<br />

inttitaistelijaparin juha salmisen kanssa keksittiin.<br />

Marjojen ja sienien poimiminen oli silloin hyvää tienestiä.<br />

Ämpärillisestä sai 60 verotonta markkaa, ja<br />

sillä oli kova ostovoima silloin (esim. bensiini 3,40-<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 57 >

3,70 markkaa litralta). Sata kiloa kerättiin keväisin<br />

korvasieniä.<br />

– 1980-luvun lopulla – Mauno koiviston nimittämän<br />

kulutusjuhlan aikaan – kaikenlainen keikkahomma<br />

oli todella kannattavaa. Teimme kuukauden<br />

pituisia suurten toimistolattioiden pesu/vahauskeikkoja<br />

pääkaupunkiseudulle ja saimme kuukaudesta<br />

sellaisen tilin, ettei kolmeen kuukauteen tarvinnut<br />

tehdä mitään. Toki sinä kuukautena tehtiin 48-tuntisia<br />

päiviä... Ne työt loppuivat lamaan.<br />

– Tietoisesti en hanki enempää rahaa,<br />

koska tiedän, että en pystyisi olemaan<br />

kuluttamatta kaikkea, minkä saan.<br />

– Nimi Heinävaara tulee siitä, kun olimme 1990<br />

kaverin kanssa pellavaa nyhtämässä Kiihtelysvaarassa,<br />

ja jostakin pälähti päähän, voisiko pellavasta<br />

tehdä kransseja. Lähdettiin käymään kukkamessuilla<br />

Saksassa ja ostettiin sieltä kone. Todetaksemme Suomeen<br />

tultuamme, ettei sillä voinut kransseja tehdä,<br />

mutta seppeleen pohjia...<br />

– Monta vuotta meillä oli myös isot kuivakukkaviljelmät<br />

kaverin maatilalla.<br />

Ja niin vieri 15 vuotta Joensuussa, tuli perustetuksi<br />

perhe, ja syntyi kolme tytärtäkin.<br />

Lähemmäksi asiakkaita<br />

Asiakkaiden hankkiminen oli opittu, mutta tuli<br />

vastaan itäsuomalaiselle pientuottajalle tyypillinen<br />

ongelma:<br />

Entinen koulukiinteistö<br />

lämpenee<br />

puulla ja pelletillä.<br />

Yritys jalostaa olkea,<br />

jonka säilymiseksi kuivana<br />

on rakennettu katos.<br />

Alakerrassa on<br />

voimailusali ja<br />

oikealla perällä<br />

Raukkojen koti.<br />

– Kuljetus asiakkaille Helsinkiin maksoi enemmän<br />

kuin tuotekuormasta sai hintaa.<br />

Olkiseppelyritys muutti Pekan synnyinseudulle,<br />

Myllykosken naapurikylään 1996.<br />

– Naapuripitäjässä Valkealassa oli iso asiakkaamme,<br />

ja suurin tamperelainen asiakkaamme noutaa<br />

nykyisin tuotteet aina ohi mennessään, kun kuljetusautossa<br />

on tilaa, Pekka kertoo.<br />

Kodiksi löytyi Auvorannan koulu, joka lopetti toimintansa<br />

1995. Kymijoen rannassa ollut koulu oli palanut<br />

ja uusi rakennettu kau-<br />

emmaksi Korventien varteen<br />

1946.<br />

– Kunnalle tällaisen<br />

1000-kuntaneliöisen kiinteistön<br />

ylläpito oli kallista, joten<br />

saimme tämän edullisesti. Katkaisimme<br />

koulun käytävän ja<br />

rakensimme siihen keittiön, isoon luokkahuoneeseen<br />

olohuoneen ja alemmaksi päätyyn lasten huoneita ja<br />

työhuoneen, yhteensä noin 180 neliötä.<br />

Seinän taa jäi sopiva tila seppelpajalle ja liiterissä<br />

on varasto olkipaaleille. Puutyöluokassa Kymenlaakson<br />

lintutieteellinen yhdistys järjestää syksyisin linnunpönttötalkoot.<br />

– 200 –300 pönttöä viedään ympäri metsiä.<br />

– Lisäksi vuokraan kaupungille olkiverstaan alla<br />

kellarissa voimailusalia, jossa on noin 70 säännöllistä<br />

kävijää. Kiinteistössä on kaksi muuta asuntoa vuokralla.<br />

Niistä tulee apua omiin asumiskuluihin.<br />

Pekka Raukon tulot kertyvät monista virroista.<br />

– Ehkä olkitöitä suurempi osuus tulee nykyisin<br />

Christer Majanderin auttamisesta pihapuiden<br />

kaatamisessa.<br />

– Ei tämä mitään kivaa ole.<br />

Tällaista työtä tehdään siksi,<br />

että on pakko, Pekka Raukko<br />

sanoo ja näyttää miten ison<br />

veteraaniseppeleen runko syntyy.<br />

Yli 20 vuodessa valmistus on mennyt<br />

selkärankaan, joten hän ajoittaa<br />

työn aikoihin, jolloin Yle tarjoaa<br />

mielenkiintoisimmat<br />

puheohjelmat.<br />

Lämmitys puulle<br />

Koulu lämpeni vesikierrolla, alakerrassa oli öljykattila<br />

sekä puukattila, johon oli kytketty öljypoltin.<br />

– Otin polttimen pois ja aloin pistää puuta pökköön,<br />

johon kertyy nykyisin mukavasti metrisiä pöllejä<br />

pihapuiden kaadosta. Vuosituhannen vaihteessa<br />

hankin pellettikattilan, kun isän tuttu toi ensimmäisiä<br />

Latviasta. Silloin oli pelletti halpaa, mutta nyt hinta<br />

taitaa nousta öljyn mukaan. Silti se on edullinen ja<br />

ekologinen lämmitystapa.<br />

Pellettikattilan tulon aikoihin isän ja kolmen tyttären<br />

perhe kasvoi kolmella. Nettideittailusta syntyneen<br />

uusperheen kirjanpitäjä-äiti terhi ylen toi kahdelle<br />

tytöistä ”kaksossiskon”.<br />

– Hm, minunkin äitini oli kirjanpitäjä..., Pekka naurahtaa<br />

ja kertoo, että enää nuorin, lukiolainen, asuu<br />

vakituisesti kotona. Terhin tytöistä tulee ratsuttaja ja<br />

eläinklinikan hoitaja, Pekan keskimmäisestä restonomi,<br />

ja toinen on kaupassa töissä opiskelupaikkaa etsiessään.<br />

Moraalikoodi perimässä<br />

Isoikkunaiseen entiseen<br />

luokkaan on sisustettu<br />

viihtyisä olohuone.<br />

Taustalla ovi kouluaulaan<br />

rakennettuun keittiöön.<br />

Miten perhe on sietänyt isän askeettisen elämänkatsomuksen?<br />

– Kyllä se aiheuttaa konfliktia perheen kanssa. Lasten<br />

ja erityisesti nuorten on vaikea hyväksyä, että<br />

”kaikilla on enemmän, me ollaan köyhiä”. Nuorin sanoi<br />

minulle kerran: ”Menisit oikeisiin töihin”.<br />

– Lapset eivät varmasti pyri samaan kuin minä.<br />

Olen lentänyt vain kerran, Keniaan, mutta lapset käyvät<br />

lähes kerran vuodessa etelässä. Sehän ei maksa<br />

58 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 59<br />

Ekoelämä<br />

Pekka Raukko<br />

• Syntynyt 1960 Kouvolan kauppalassa<br />

merkonomivanhemmille, jotka muuttivat hänet 4<br />

kuukauden iässä Sippolan Myllykoskelle.<br />

• Luonto-Liiton jäseneksi 13-vuotiaana, armeijan<br />

jälkeen Joensuun yliopistoon opiskelemaan biologiaa.<br />

• Heinävaaran Kranssin yrittäjä vuodesta 1990.<br />

• Kolme tytärtä ensimmäisestä liitosta, uusperheessä<br />

vuodesta 2000 yhteensä viisi tytärtä, pian aikuisia<br />

kaikki.<br />

• Kouvolan Vihreiden varapuheenjohtaja,<br />

Kaakkois-Suomen Vihreiden hallituksen<br />

jäsen, eduskuntavaaliehdokkaana 2011,<br />

kuntavaaliehdokkaana 2012 ei päässyt läpi (isä Jussi,<br />

77, meni edelleen läpi kokoomuksen ehdokkaana).<br />

• Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuutettu,<br />

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin hallituksen<br />

jäsen, Pohjois-Kymen Luonto ry:n puheenjohtaja,<br />

Kymenlaakson Lintutieteellisen yhdistyksen jäsen ja<br />

ahkera petolintujen rengastaja, harrastuksena myös<br />

hyönteisten tutkiminen.<br />

enää mitään; kun kesän myy jäätelöä, se riittää matkaan.<br />

– Moraalikoodisto on ihmisen perimässä, ei niitä<br />

tuoda ulkopuolelta, ja ne tulevat sieltä esiin myöhemmällä<br />

iällä, jos ovat tullakseen, isä luottaa.<br />

Evoluutiobiologia kiehtoo eniten<br />

Pekka Raukon esikuva on Keniassa 1941 syntynyt<br />

englantilainen evoluutiobiologi ja tieteen kansanomaistaja<br />

richard Dawkins.<br />

– Hän on merkittävin hahmo luonnontieteissä sitten<br />

Charles Darwinin. Hänen perusteoksensa Geenin<br />

itsekkyys selittää ihmisen käyttäytymisen itsestään selviä<br />

asioita, joita Darwinin kehitysoppi ei vielä osannut<br />

selittää. Näkökulman vaihtaminen yksilöstä geeniin<br />

oli Dawkinsin keskeinen oivallus.<br />

Pekalla itsellään on varmasti kivikautishistoriasta<br />

keräilijän perimä. Hän kerää hyvänä marjavuotena<br />

Terhin kanssa jopa tuhat litraa mustikoita, puolukoita<br />

ja karpaloita, sienestää ja suojelee luontoa monin tavoin.<br />

Kiisseliä ja terveysvaikutteisiksi todettuja marjoja<br />

syödään joka päivä.<br />

– Kyllä minulla varmasti on metsästäjä-keräilijän<br />

geenit. Voisin hyvinkin harrastaa metsästystä. Tappaminen<br />

on keskeinen ekosysteemiä ylläpitävä toiminta,<br />

ja oikeastaan koko ekosysteemi on laaja tappamisen<br />

ja lajisorron verkosto, josta ihmisen pitäisi pitää hyvää<br />

huolta.<br />

– Se, mitä en ymmärrä, on metsästäjät ja suomalainen<br />

metsästyskulttuuri. Se perustuu vihan ja kateuden<br />

lisäksi tietämättömyyteen, jonka rinnalla pimein<br />

>

keskiaika näyttää valaistuneelta ja sivistyneeltä<br />

vaiheelta historiassamme, Pekka<br />

Raukko ruoskii.<br />

– Mielestäni ihminen on biologisesti<br />

sekaravinnon käyttäjä, joten tarkoitus on<br />

syödä vähän kaikkea, minkä kiinni saa.<br />

Ongelma on se, että nykyisin saa kiinni<br />

mitä vain. Onneksi itselläni on geenit,<br />

jotka pelastavat lihomiselta, eli minulla ei<br />

liene kykyä varastoida energiaa.<br />

Auvorannan pihalla toki kasvatetaan<br />

kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, mutta<br />

se ei tahdo oikein menestyä, kun maa on<br />

savista ja kylvöt pitäisi perustaa lintujen<br />

rengastusaikaan.<br />

– Koululta muuten löytyi sodan jälkeisten<br />

vuosien kartta, jonka mukaan 1,5<br />

hehtaarin pihalle oli merkitty viljelypalstat<br />

lapsille ja opettajalle.<br />

Pakottaako geeni<br />

ekosaarnaamaan?<br />

Pekka Raukko uskoo, että hänen nettikirjoittelullaan<br />

on pienen pieni vaikutus<br />

asenneilmastoon, ja se ehkä on havaittavissa<br />

vuosikymmenen kuluttua.<br />

– Ja onhan se muutenkin mukavaa!<br />

– En oikein usko henkilökohtaiseen<br />

elämäntapavalintaan riittävänä ja toimivana<br />

ratkaisuna, vaan katson, että politiikasta<br />

löytyy ratkaisun avaimet, jos ne jostain<br />

ylipäätään löytyvät. Tässä suhteessa<br />

me (Ekovihreät ry) poikkeamme uskoakseni<br />

monista muista ”ekohipeistä”, joilla<br />

usko poliittiseen järjestelmään on heikko,<br />

Pekka selittää.<br />

– Itseäni tarkkailemalla olen havainnut,<br />

että ihminen menee hyvin helposti<br />

sieltä, missä aita on matalin. Jos siis jou-<br />

– Luteista olemme kolmeen<br />

äijään keränneet ”pinnoja” vuoden<br />

verran. Suomessa on noin 510 ludelajia,<br />

ja yhteensä me olemme löytäneet niistä 352.<br />

Itse olen kisassa viimeisinä vaatimattomalla<br />

284:llä lajilla, Pekka Raukko kertoo.<br />

Tutkittavana hänellä on tässä<br />

olkinaskalilude, jonka tuntee<br />

genitaaleista mikroskoopilla<br />

katsoen.<br />

dun arkisissa asioissa päivittäin tekemään<br />

päätöksen, ostanko kallista lähiluomua<br />

ja parannan hieman rehevöityvien vesistöjemme<br />

tilaa, vai ostanko halpaa mangoa<br />

Brasiliasta ja tuhoan yhteistä ilmakehäämme,<br />

mutta samalla säästän rahaa ja<br />

vältyn työnteolta, valitsen usein mangon.<br />

– Politiikalla voimme järjestää niin, että<br />

niitä matalimpia aitoja korotetaan yhdessä<br />

esimerkiksi erilaisilla ympäristöveroilla,<br />

tai selvillä kielloilla. Silloin minä voin<br />

päivittäiset päätökseni tehdä oman laiskuuteni<br />

ohjaamana.<br />

– Hetkellisesti ihminen voidaan saada<br />

ajattelemaan omien lastensa ja lastenlastensa<br />

tulevaisuutta ja tekemään sen varjolla<br />

moraalisesti oikeita päätöksiä. Tätä<br />

moraalin aktivoitumisen hetkeä pitää<br />

politiikassa käyttää yhteisten sääntöjen ja<br />

määräysten sorvaamiseen.<br />

Loputon inttäjä?<br />

Vaikka Pekka Raukko sanoo olevansa<br />

uskonnoton, hän keskustelee mielellään<br />

uskonnoista ja vinkkaa Matt ridleyn kirjaan<br />

Jalouden alkuperä: Epäitsekkyyden<br />

ja yhteistyön biologiaa.<br />

– Koko ihmiskunta kokee samat asiat<br />

oikeiksi ja vääriksi, uskomusjärjestelmistä<br />

riippumatta. Geeniperimässä on oppi,<br />

että tavaroiden vaihto, vastavuoroisuus<br />

on hyödyllistä ja hyvää.<br />

Harvat jaksavat netissä kuunnella, mitä<br />

Pekalla on sanottavaa. Ihminen, jolla on<br />

toisenlainen maailmankuva, kohtaa miehessä<br />

erilaisen, melkeinpä uskonnollisen<br />

ajattelutavan, moraalisaarnaajan.<br />

– Aina pitää pystyä perustelemaan. Kovassa<br />

uskossa ei kuunnella argumentteja,<br />

ei oteta riskiä, että toisen argumentti on<br />

paras ja voittaa, Pekka arvioi.<br />

– Sarkasmi on helmasyntini ja melkein<br />

aina kaduttaa myöhemmin, sillä useimmiten<br />

se ei toimi, eikä tyylilaji tule edes<br />

ymmärretyksi oikein. Kai se on useimmiten<br />

juuri se turhautuminen, mikä kääntää<br />

sarkasmivaihteen päälle.<br />

Uskonnottoman elämän tarkoitus?<br />

Pekka Raukko korostaa, että elämän tarkoitus<br />

on elämän jatkuminen.<br />

– En minä ole koskaan kaivannut sille<br />

mitään sen syvällisempää merkitystä, hän<br />

sanoo.<br />

– Elämän säilyttäminen maapallolla on<br />

prioriteettilistallani ykkönen. Ihmisen säilyminen<br />

lajina mahdollisimman pitkään<br />

on bonus, jota kannattaa aivan ehdottomasti<br />

tavoitella erittäin vakavasti. Nämä<br />

fundamentit tai dogmit ovat luonteeltaan<br />

uskonnollisia, koska en osaa niitä mitenkään<br />

jäännöksettömästi perustella. Järjellä<br />

ajatellen kun maapalolla, ja elämällä<br />

sen pinnalla, ei ole kosmisessa mittakaavassa<br />

mitään väliä. Jos keskustelukumppani<br />

ei kuitenkaan näitä dogmeja kanssani<br />

jaa, ei keskustelussa ole mitään mieltä.<br />

– Mitä vielä Dawkinsiin tulee, niin yhtä<br />

asiaa en hänen ajattelussaan kuitenkaan<br />

ymmärrä, ja se on se ”Jumal-harhassa”<br />

esiin tuleva viha uskontoja kohtaan. Minusta<br />

Dawkinsin – jos jonkun – pitäisi<br />

nähdä, että uskonnollisuus on ihonväriin,<br />

pituuteen, laktoosi-intoleranssiin ja muihin<br />

perinnöllisiin ominaisuuksiin verrattavissa<br />

oleva asia, ja sitä vastaan taisteleminen<br />

on verrattavissa rasismiin, eli kuten<br />

nykyisin sanotaan roturealismiin.<br />

– Näen uskonnollisuuden evoluution<br />

lajillemme tuottamana ominaisuutena,<br />

joka on kehittynyt puolustamaan yhteisöä<br />

ulkopuolista uhkaa vastaan. Vakaissa<br />

ja rauhallisissa oloissa uskonnot ovat vähän<br />

kuin lepotilassa. Ne laimenevat lähes<br />

olemattomiin niillä yksilöillä, joilla taipumus<br />

uskonnollisuuteen on heikko.<br />

– Suomessa elämme tällaisessa tilanteessa.<br />

Islamilaisissa maissa, jonne länsimaat<br />

ovat ”ulkoistaneet” sotansa, eletään<br />

kokonaan erilaisessa maailmassa. Siellä<br />

on minusta aivan luonnollista, että uskonnollinen<br />

fundamentalismi elää ja voi<br />

hyvin. Jos Suomi miehitettäisiin esimerkiksi<br />

Iranin toimesta, olen täysin varma,<br />

että uskonnollinen fundamentalismi heräisi<br />

täälläkin, Pekka Raukko uskoo. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: TERTTU IISKOLA<br />

KUVA: PUUINfO/JUSSI TIAINEN.<br />

Puisissa<br />

toimistotaloissa<br />

puun kantavat<br />

rakenteet voi<br />

vahvasti jättää<br />

näkyviin.<br />

Kuvassa<br />

Metla-talo.<br />

Yhteiskunta Ekoelämä<br />

Puukerrostalojen läpimurto<br />

vahvin rakennustrendi 2010-luvulla Suomessa<br />

Asukkaat kiinnostuneita,<br />

poliitikot tukevat,<br />

sprinklaus kilpailuetu<br />

Asemakaavoissa on mahdollisuus<br />

rakentaa 7700 asuntoa<br />

Suomeen vuoteen 2015 mennessä.<br />

Tämä tarkoittaa 300–400 uutta<br />

puukerrostaloa.<br />

60 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 61 >

Ensimmäiset<br />

modernit<br />

puukerrostalot<br />

rakennettiin<br />

1990-luvun<br />

jälkipuoliskolla.<br />

Kuvasssa<br />

Kiinteistö Oy<br />

Viikinmansio<br />

Helsingissä.<br />

Se valmistui<br />

vuonna 1997.<br />

KUVA: PUUINfO/SUOMEN ILMAKUVA OY.<br />

Suomeen on<br />

syntymässä kokonaisia<br />

puukerrostalokortteleita.<br />

Kuvassa Oulun Linnanmaa.<br />

Puukerrostalojen ja muiden<br />

suurten puurakennusten rakentaminen<br />

on 2000-luvulla<br />

edennyt Suomessa hyvin.<br />

– Vaikka puutuoteteollisuus<br />

tarjoaa upean, ekologisen tarinan, alan on<br />

tässä vaiheessa oltava kilpailukykyinen ilman<br />

tukia tai helpotuksia, kertoo Puutuoteteollisuus<br />

ry:n toimitusjohtaja, arkkitehti<br />

ja tekniikan lisensiaatti Mikko Viljakainen.<br />

Suomessa on iät ja ajat rakennettu suuria<br />

hirsirakennuksia, mutta moderneja puukerrostaloja<br />

alkoi valmistua vasta 1990-luvun<br />

puolivälissä. Silti niitä on Suomessa vielä<br />

alle sata.<br />

Nyt 2010-luvulla asiat kuitenkin etenevät<br />

nopeasti.<br />

– Asemakaavoissa on mahdollisuus rakentaa<br />

7700 asuntoa vuoteen 2015 mennessä.<br />

Tämä tarkoittaa 300–400 uutta puukerrostaloa.<br />

Työ- ja elinkeinoministeriön<br />

tavoitteen mukaan puukerrostalojen markkinaosuus<br />

voisi nousta noin kymmeneen<br />

prosenttiin uusista kerrostaloista, sanoo<br />

Viljakainen.<br />

Asukkaille puukerrostalojen valtteja ovat<br />

muun muassa hyvä ääneneristys, erinomainen<br />

paloturvallisuus ja ekologisuus.<br />

– Puutuoteteollisuus haluaa tuoda rakentamiseen<br />

uuden kilpailukykyisen vaihtoehdon,<br />

joka myös vastaa rakennusalalla<br />

ajankohtaisiin energia- ja materiaalitehokkuuden<br />

haasteisiin. Kolmantena voi mainita<br />

hiilijalanjäljen merkityksen.<br />

Pelkkä tarina ei riitä<br />

Hyvä ympäristötarina on arkkitehti Mikko<br />

Viljakaisen mukaan vain yksi osa kokonaisuutta.<br />

Kaikki lähtee siitä, että asukkaat<br />

haluavat puumateriaalia.<br />

– Puukerrostalot ovat kestäviä ja teknisesti<br />

hyviä. Kyselyjen mukaan puukerrostalojen<br />

asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä<br />

muun muassa äänieristyksiin.<br />

Erittäin tärkeä tekijä on Viljakaisen mukaan<br />

ollut viranomaisten ja poliitikkojen aiempaa<br />

ennakkoluulottomampi suhtautuminen.<br />

– Kunnat ja valtiovalta ovat kaavoituksella<br />

ja palomääräysten uudistamisella luoneet<br />

mahdollisuuden rakentaa entistä enemmän<br />

puukerrostaloja.<br />

Mikko Viljakainen antaakin tunnustusta<br />

poliitikoille.<br />

– Nykyinen kansanedustaja lasse Männistö<br />

(kok.) oli asuntoministeri jan Vapaavuoren<br />

(kok.) erityisavustajana uudistamassa<br />

rakentamisen palomääräyksiä ja<br />

laatimassa valtiovallan puurakentamisen<br />

edistämisohjelmia.<br />

– Kannattaa kuitenkin huomata, että<br />

emme ole hakemassa puurakentamiselle<br />

tukia tai helpotuksia, vaan tasavertaista<br />

kilpailuasemaa.<br />

Viljakaisen mukaan suurten puurakennusten<br />

kalleus on virhekäsitys.<br />

– Esimerkiksi PEAB on kertonut rakentaneensa<br />

Helsingin Viikin puukerrostalot<br />

10–15 prosenttia perinteisiä menetelmiä<br />

edullisemmin. Myös rakennusliike Reponen<br />

Oy on kertonut Heinolan puukerrostalon<br />

olleen kustannuksiltaan kilpailukykyinen<br />

suhteessa heidän muuhun tuotantoonsa.<br />

– Suuret puualan yritykset, kuten Stora<br />

Enso, UPM ja Versowood ovat tulleet puurakennusteollisuuden<br />

toimintaan mukaan.<br />

Pienempiä elementtien tekijöitä on kymmenkunta.<br />

Yksi näistä on Teerikolmio, joka<br />

toimii Ylöjärvellä.<br />

– Puulta edellytetään usein sertifiointia ja<br />

alkuperätodistusta, joita muilta materiaaleilta<br />

ei vaadita, muistuttaa Puutuoteteollisuus ry:n<br />

toimitusjohtaja, arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti<br />

Mikko Viljakainen. Hän uskoo puukerrostalojen<br />

läpimurron tapahtuvan tällä vuosikymmenellä.<br />

Yritysten tavoitteena on luoda edellytykset<br />

entistä kilpailukykyisempien puupohjaisten<br />

rakentamisen ratkaisujen käyttöönottamiselle.<br />

– Puurakentamisen viennissä onnistuminen<br />

edellyttää ensin näyttöjä kotimaassa.<br />

Nopeita voittoja ei ole tiedossa. Viennin<br />

haasteena ovat rakentamisen paikallinen<br />

luonne. Rakentamisen määräykset ja traditio<br />

vaihtelevat maittain.<br />

Suomen rakentamismääräykset tulee<br />

Viljakaisen mukaan viedä eurooppalaisen<br />

kehityksen kärkeen, mistä hyötyy koko rakennustuoteteollisuus.<br />

– Suomessa kehitetyt ratkaisut eivät ole<br />

kansainvälisesti kilpailukykyisiä, jos määräyksemme<br />

ovat muuta Eurooppaa jäljessä.<br />

Puu on turvallinen<br />

Materiaalien välinen kilpailu on rakennusalalla<br />

tosiasia.<br />

– Puualan kannalta se ei ole haitallista,<br />

vaan rakentamisessa eri materiaalien tu-<br />

Yhteiskunta<br />

leekin kilpailla, jotta kuhunkin käyttöön<br />

löydetään paras ratkaisu, sanoo Mikko Viljakainen.<br />

– Julkisissa kilpailutuksissa ja vastaavissa<br />

puuta ei suinkaan ole suosittu, pikemminkin<br />

päinvastoin. Puulta edellytetään usein<br />

sertifiointia ja alkuperätodistusta, joita muilta<br />

materiaaleilta ei vaadita, muistuttaa Viljakainen.<br />

Materiaalitehokkuuden parantamisen<br />

lähtökohta voisikin olla, että myös muilta<br />

materiaaleilta alettaisiin edellyttää sertifiointia<br />

ja alkuperätodistusta.<br />

– Puukerrostaloilla on lisäksi sprinklausvelvoite,<br />

mitä muilla materiaaleilla ei ole. Huhtikuussa<br />

2011 voimaan tulivat onneksi uudet,<br />

järkevämmät palomääräykset, jotka tulivat lähemmäksi<br />

muiden maiden standardeja.<br />

Viljakaisen mukaan nykyajan puutalot<br />

ovat erittäin turvallisia ja sprinklaus puutaloille<br />

selvä kilpailuetu.<br />

– Uusissa ratkaisuissa sprinklereistä ei<br />

tule vettä vaan vesisumua, joten ne eivät<br />

62 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 63 >

kastele taloa pahasti esimerkiksi virhehälytyksen<br />

vuoksi.<br />

Kaikki puujakeet käytössä<br />

Noin viidesosa Suomen viennistä on edelleen<br />

puunjalostusteollisuuden tuotteita.<br />

Tästä noin 1/3 on puutuotteita ja 2/3 kemiallisen<br />

metsäteollisuuden tuotteita.<br />

– Kaksi kolmasosaa kantorahoista tulee<br />

tukkipuukaupasta (ei siis kuitupuusta tai<br />

energiapuusta) ja neljä viidesosaa tukista<br />

saatavista tuotteista päätyy rakentamiseen.<br />

Voisi siis sanoa, että puolet metsäomistajien<br />

puunmyyntitulosta tulee kotimaan puurakentamisesta,<br />

Viljakainen sanoo.<br />

Hän muistuttaa, että puun käytön lisääminen<br />

rakentamisessa palvelee koko metsäteollisuuden<br />

raaka-ainehuoltoa.<br />

– Meillä Suomessa kaikille hakkuujakeille<br />

löytyy järkevää käyttöä, ja ne itse asiassa<br />

täydentävät toisiaan hyvin.<br />

– Jos rakentamisen tulevaisuutta arvioidaan<br />

erilaisten ympäristö- ja luonnonvarakysymysten<br />

näkökulmasta, puun käytön<br />

lisääntyminen rakentamisessa näyttää kansainvälisesti<br />

väistämättömältä, arvioi Mikko<br />

Viljakainen.<br />

– Suomen pitää olla mukana tässä hyödyntämässä<br />

mahdollisuuksiaan myös vientimarkkinoilla.<br />

Kotimaassa käytännön tasolla<br />

tulee huolehtia siitä, että suunnittelijat<br />

voivat jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa<br />

vertailla rakennushankkeiden ympäristövaikutuksia.<br />

Viljakainen muistuttaa, että rakennusala<br />

on kovassa murroksessa. EU:n ja kansalliset<br />

säädökset, ilmastomuutos sekä energia- ja<br />

materiaalitehokkuusvaateet asettavat tulevaisuudessa<br />

rakentamiselle uusia haasteita.<br />

– Emme kuvittele, että uusi säädösmaailma<br />

syntyy puun ehdoilla, mutta pidämme<br />

tärkeänä, että puu ekologisena ja uusiutuvana<br />

materiaalina on mukana siinä, muistuttaa<br />

Viljakainen.<br />

Heinäkuussa tänä vuonna tulivat voimaan<br />

uudet energiatehokkuusmääräykset,<br />

joilla uudisrakennusten energiatehokkuutta<br />

parannetaan noin 20 prosentilla. Pitkäjänteisenä<br />

tavoitteena on vuosikymmenen<br />

loppuun siirtyminen kokonaan nollaenergiataloihin,<br />

joissa on erityisesti kiinnitetty<br />

huomiota ympäristöä säästäviin energiantuotantomuotoihin,<br />

lämmöneristykseen ja<br />

ilmanvaihtoon.<br />

Vuosaaren<br />

Omenamäki<br />

voitti Vuoden<br />

puupalkinnon<br />

2007.<br />

Isokuusi ja Woodcity<br />

näyttävät tietä<br />

Puutuoteteollisuuden tavoitteena on kehittää<br />

Suomeen kansainvälisesti kilpailukykyinen<br />

puurakennusteollisuus.<br />

Sen aikaansaamiseksi kotimaahan tarvitaan<br />

kansainvälisesti kiinnostavia puurakentamisen<br />

esimerkkihankkeita.<br />

Suurin ja yksi mielenkiintoisimpia hankkeita<br />

on vireillä Tampereella Vuoreksen kaupunginosan<br />

Isokuusen alueella.<br />

– Isokuuseen tulee noin neljä tuhatta<br />

asuntoa, joista noin tuhat on puukerrostaloasuntoa.<br />

– Isokuusi on kansainvälisestikin mittavan<br />

kokoinen kohde, arkkitehti Mikko<br />

Viljakainen sanoo.<br />

Noin 50 hehtaarin (plus mahdollisesti<br />

10 lisähehtaaria) alueen asemakaavoitus<br />

on käynnissä, ja tontinluovutus tapahtuu<br />

ensi vuonna.<br />

Helsingin Jätkäsaareen rakentuu noin<br />

28 000 kerrosneliömetrin suuruinen Wood<br />

City, joka muodostaa valmistuessaan merkittävän<br />

suomalaisen puurakentamisen<br />

näyteikkunan. Laajaan kaupunkikortteliin<br />

tulee toimisto-, asuin-, hotelli- ja liikera-<br />

KUVA PUUINfO/JUSSI KALLIOPUSKA.<br />

kennuksia.<br />

Stora Enso Building and Living, SRV ja<br />

Helsingin kaupunki järjestivät arkkitehtuurikilpailun<br />

Wood Cityn suunnittelusta.<br />

Hanke perustuu Stora Enson Urban MultiStorey-konspetiin,<br />

jota on kehitetty SRV:n<br />

kanssa. Arkkitehtuurikisan tulokset julkistetaan<br />

marraskuun lopussa.<br />

Suuria puukerrostaloprojekteja on suunnitteilla<br />

myös muun muassa Porvooseen<br />

(Länsiranta), Turkuun (Linnanfältti), Haminaan<br />

(Tervasaari) ja Vantaalle (vuoden 2015<br />

asuntomessut).<br />

Mikko Viljakainen kuitenkin huomauttaa,<br />

että suurten projektien lisäksi on myös<br />

koko joukko pienempiä.<br />

– Myös yksittäisiä puukerrostaloja valmistuu.<br />

Täydennysrakentaminen on hänen<br />

mukaansa myös yksi mahdollisuus.<br />

– Varsinkin Helsingin kantakaupungin<br />

alueella tulisi etsiä täydennysrakentamisesta,<br />

ullakko- ja lisäkerrosten rakentamisesta<br />

ratkaisuja, johon kevyen rakentamisen tekniikka<br />

tarjoaa mahdollisuuksia. ☼<br />

Teksti: Klaus Susiluoto<br />

Kuvat: Puuinfo, Klaus Susiluoto<br />

Rakennusteollisuudessa<br />

puuteollisuusvuosi<br />

Puutuoteteollisuus ry on ammattimaisen<br />

puurakentamisen ja puupohjaisten rakennustuotteiden<br />

valmistajien edunvalvontaorganisaatio.<br />

Puutuoteteollisuus ry edustaa kattavasti<br />

puurakentamista, kantavia puurakenteita<br />

sekä puupohjaisten rakennustuotteiden<br />

valmistajia.<br />

Kantavien puurakenteiden rinnalla<br />

yritysten tuotteita ovat ikkunat, ovet,<br />

keittiökalusteet, kiinto- ja erikoiskalusteet,<br />

naulalevyristikot ja pientalot.<br />

Puutuoteteollisuus ry toimii Rakennusteollisuus<br />

RTT yhteydessä. Puutuoteteollisuus<br />

ry:n toiminta vahvistui merkittävästi<br />

viime vuonna, kun Stora Enso,<br />

UPM ja Versowood liittyivät toimintaan<br />

mukaan.<br />

Puutuoteteollisuus ry toimii aktiivisessa<br />

yhteistyössä Puuinfon ja finnish<br />

Wood Researchin kanssa.<br />

64 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 65<br />

HiRsitalo<br />

ilmastoihme<br />

Jokainen hirsirakennukseen käytetty puutonni sitoo lähes kaksi tonnia<br />

hiilidioksidia ilmakehästä, joten ilmastoystävällisyys on kiistaton.<br />

Hirsitaloteollisuus ry:n asiamies, arkkitehti Matti Alasaarela antaa<br />

konkreettisen esimerkin.<br />

– Keskikokoisessa hirsitalossa on noin 30 tonnia puuta. Siihen sitoutuu<br />

hiilenä samaa määrä hiilidioksidia kuin syntyy 400 000 kilometrin ajosta<br />

henkilöautolla.<br />

Myös tärkeä hyvän sisäilman – usein käytetään termiä sisäilmasto<br />

– tekijä eli kosteustasapaino on hirsitalossa kunnossa.<br />

– Hirsiseinä hengittävänä rakenteena on optimaalinen<br />

huoneilman kosteuden sitoja ja luovuttaja, kertoo Alasaarela.<br />

– Hengittävä rakenne ei oikeastaan tarkoita ilman<br />

vaihtumista, vaan vesihöyryn käyttäytymistä eli<br />

miten hirsi antaa ja luovuttaa kosteutta. Hirsi tasaa<br />

sisäilman kosteutta. Asumisviihtyvyys tuntuu<br />

raikkaana sisäilmana ja optimaalisena ilmankosteutena.<br />

Ilmanvuotoluku puolestaan kertoo, miten ilmatiivis<br />

rakennus on. Jos tiiviys on huono, asuntoon<br />

tulee vedon tunnetta ja energiankulutus kasvaa.<br />

Huolellisesti rakennettu hirsitalo on yhtä ilmatiivis<br />

kuin muista materiaaleista tehdyt talot. Energiankulutuksen<br />

vertailuarvon laskennassa käytettävä<br />

ilmanvuotoluku N5 =2,0 voidaan hyvin saavuttaa.<br />

Parhaimmat hirsitaloista mitatut ilmanvuotoluvut ovat<br />

olleet alle 0,5 1/h. Tämä täyttää jo passiivitalolle asetetun<br />

tiiviysvaatimuksen.<br />

Ohuin mahdollinen hirsi ympärivuotiseen asumiseen<br />

käytetyissä taloissa on 180 milliä. Suurin osa hirsirunkoisista<br />

omakotitaloista rakennetaan 200–275 millin hirrestä.<br />

Yksityiseen vapaa-ajan käyttöön rakennettavissa kakkoskodeissa<br />

on hirsirakenteen keskimääräisen paksuuden oltava jatkossa vähintään<br />

130 milliä.<br />

Hirsi ei sovellu puukerrostaloihin<br />

Yhteiskunta<br />

– Hirsiseinä ei<br />

homehdu, sen<br />

ääneneristyskyky<br />

on hyvä ja se<br />

tasaa sisäilman<br />

lämpö- ja<br />

kosteustilojen<br />

vaihteluja.<br />

Moderni hirsi on yhä suositumpi myös omakotitalojen materiaalina.<br />

Prosenttiosuus on pyörinyt kymmenen molemmin puolin.<br />

– Niin hyvä materiaali kuin hirsi onkin, puukerrostaloihin se ei sovellu,<br />

sillä perinteinen hirsi painuu aina jonkin verran, mikä näkyy varsinkin<br />

korkeissa rakennuksissa. Esimerkiksi hissin rakentaminen ei tämän<br />

vuoksi onnistu. Sen sijaan uudet puuratkaisut kuten CLT, cross-laminated<br />

timber soveltuvat useampi kerroksisiin rakennuksiin, Matti Alasaarela<br />

kertoo.<br />

Hirsistä toki voidaan rakentaa korkeitakin rakennuksia.<br />

– Itse olen suunnitellut kirkon Venäjälle Kazakstaniin. Kyseisessä<br />

kirkossa suurin korkeus on 27 metriä.Tämä kirkko tulee ajan myötä<br />

mataloitumaan noin 60 senttiä, mikä on normaalia ja johtuu hirsien kutistumisesta<br />

ja kuivumisesta ajan myötä.

Ekologinen<br />

maailmankatsomus kohtaa<br />

TYöN JA ARJEN<br />

Ruohonjuuren markkinointi- ja<br />

ostopäällikkö Johanna Koskisen arjessa<br />

on säilynyt hieman punk-henkeä.<br />

Mahtavaa, että työssä ja<br />

arkielämässä pystyy<br />

noudattamaan samoja<br />

arvoja, sanoo Johanna<br />

Koskinen, 36, ekologisiin<br />

tuotteisiin keskittyvän Ruohonjuuren<br />

markkinointi- ja ostopäällikkö.<br />

Jo nuoruudessaan Koskinen kannatti<br />

eläinten ja ihmisoikeuksia sekä ympäristötietoista<br />

punk-ideologiaa.<br />

– Ryhdyin teini-iässä kasvissyöjäksi. Tavoitteenani<br />

oli ympäristötoimittajan ammatti,<br />

sillä halusin parantaa maailmaa.<br />

Koskinen julkaisi viiden vuoden ajan<br />

omaa lehteä. Helsinkiin muuton myötä<br />

hän pääsi ekokauppa Ruohonjuureen töihin.<br />

Paikka tuntui oikealta, sillä Jyväskylässä<br />

asuessaan Johanna oli työskennellyt<br />

Kehitysmaakaupassa, jossa oli kokenut<br />

voivansa tehdä konkreettisia tekoja ympäristön<br />

ja kehitysmaiden hyväksi.<br />

– Olen myös myynyt kaljaa, tupakkaa ja<br />

dallaspullia kioskissa, mutta en tuntenut<br />

olevani oikealla asialla! Johannaa naurattaa.<br />

Konkreettiset teot painavat<br />

Nykyään Ruohonjuuren osto- ja myyntitoimintaa<br />

koordinoidessaan hän kokee edelleen<br />

jatkavansa konkreettisia tekoja ympäristön<br />

ja ihmisten hyväksi.<br />

– Toiminta sopii hyvin perusarvoihini.<br />

Tämä on vaihtoehto perusmarketien valikoimille,<br />

Johanna Koskinen kertoo Ruohonjuuren<br />

linjauksista.<br />

Tuotevalikoimat keskittyvät luomu- ja<br />

superruokaan, luonnonkosmetiikkaan ja<br />

ekologisiin puhdistusaineisiin.<br />

– Asiakkailta tulee valtavan paljon palautetta,<br />

joka ohjaa meitä edelleen kehittämään<br />

valikoimaa, hän kehuu.<br />

Ympäristö- ja ravintotietoiset asiakkaat<br />

ovat jopa niin aktiivisia, että myymälöiden<br />

myyjät joutuvat välillä tiukille. Asiantuntemusta<br />

tarvittaisiin lääkäristä ravintoterapeuttiin,<br />

jotta asiakas saisi vaatimansa,<br />

juuri hänelle sopivat tuotteet. Nykyään on<br />

paljon erilaisia ruokavalioita, kuten karppaamista,<br />

kivikauden dieettiä ja veriryhmädieettiä,<br />

puhumattakaan lääketieteellisistä<br />

allergioista ja keliakiasta.<br />

– Omavalintaiset dieetit ovat ihan hyviä,<br />

jos ne eivät aiheuta ahdistusta. Tietotulvan<br />

keskellä ihmiset tuntuvat joskus olevan ravinnosta<br />

epävarmoja ja hämillään, Johanna<br />

Koskinen miettii.<br />

Ekologiset arvot kotonakin<br />

Vapaa-aikana Johanna Koskinen<br />

toteuttaa samoja arvoja kuin<br />

työssään.<br />

Arvot näkyvät muun muassa<br />

kasvisruokana, joka<br />

tehdään kotona alusta asti.<br />

Usein kerralla tehdään iso<br />

annos, jota syödään monta<br />

päivää tai sitten ruoka säilötään<br />

pakastimeen.<br />

– En koskaan käytä eineksiä!<br />

hän huudahtaa.<br />

Työpaikkaetuna Koskinen mainitsee<br />

viljamyllyn käytön, joka onnistuu<br />

Kampin liikkeessä.<br />

Johanna Koskinen<br />

• markkinointi- ja<br />

ostopäällikkö<br />

• syntynyt Saarijärvellä 1976<br />

• opiskellut viestintää ja ympäristötieteitä<br />

Jyväskylän yliopistossa<br />

• asuu Helsingissä<br />

• perheeseen kuuluu 7-vuotias<br />

Onni-poika<br />

• Ruohonjuuren palveluksessa<br />

vuodesta 2000<br />

Luonnonmukaiset<br />

pesuaineet ovat myös<br />

Johanna Koskisen<br />

kotona käytössä.<br />

Täyttöpullot säästävät<br />

luontoa muovipullo<br />

kerrallaan.<br />

Sen verran Johannassa on edelleen punkhenkisyyttä,<br />

että hän on pitänyt sissipuutarhaa<br />

Sörnäisten vankilan kupeessa, Helsingissä.<br />

Tempauksella on kansainvälinen<br />

nimikin, Guerilla Gardening. Tavoitteena<br />

on ottaa joutomaat viljelemällä käyttöön.<br />

– Riskinä julkisen maan viljelyssä on, että<br />

viljelyn saavutukset joutuvat vieraisiin suihin.<br />

Vaikka niin kävisikin, joka tapauksessa<br />

viljely on parantanut maaperää, kun maata<br />

on hoidettu luomutuotannon menetelmin,<br />

hän sanoo.<br />

Luonnonmateriaalit tuntuvat hyviltä<br />

Vaatteet Johanna Koskinen kertoo hankkivansa<br />

pääasiassa kirpputorilta.<br />

– Suosin luonnonmateriaaleja,<br />

sillä ne tuntuvat hy-<br />

viltä. En osaa kuvitella käyttäväni<br />

turkiksia tai nahkavaatteita,<br />

vaikka ne olisivatkin<br />

kierrätettyjä, hän pohtii.<br />

– Luonnonkosmetiikkatarjonta<br />

on viimeisten viiden<br />

vuoden aikana kasvanut<br />

hurjasti, hän kehuu.<br />

Teollista kosmetiikkaa Johanna Koskinen<br />

ei ole koskaan käyttänyt, joten hän ei<br />

osaa verrata sitä teollisuuskosmetiikkaan<br />

omakohtaisesti.<br />

Luontoa säästävät pesuaineet ovat yksi<br />

Ruohonjuuren tuotealueita, joita Johanna<br />

Koskinen itsekin käyttää. Hän kertoo kiinnittäneensä<br />

pesuaineisiin huomiota etenkin<br />

silloin, kun perheessä oli vauva.<br />

– Pesupähkinät ovat erittäin ympäristöystävällisiä.<br />

Laitan pesukoneeseen mukaan<br />

muutaman tipan eteeristä öljyä, esimerkiksi<br />

laventelia.<br />

Etikkaa Johannan perheessä käytetään<br />

peilien kirkastamiseen ja soodaa kuuman<br />

veden kanssa viemäreiden aukaisemiseen.<br />

Trendejä ei tarvitse noudattaa<br />

Trendien ja ajan ilmiöiden seuraaminen on<br />

markkinointityössä olennaista. Ruohonjuu-<br />

66 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 67<br />

Infotiskistä liikeketjuksi<br />

Ekoyritys<br />

Ruohonjuuri aloitti toimintansa Helsingissä,<br />

VR:n vanhoilla makasiineillä 1982. Kaupan valikoimissa oli tuotteita<br />

kestovaipoista luomuruokaan ja kauppa toimi myös yleisenä<br />

ekologisen elämän info-tiskinä helsinkiläisille.<br />

Nyt Ruohonjuuri toimii Tampereella, Turussa ja Helsingissä,<br />

jossa sillä on kaksi liikettä, Kampissa ja Hakaniemessä.<br />

Asiakkaat ovat ilmeisesti ottaneet Ruohonjuuren<br />

ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen tähtäävän<br />

toimintaidean omakseen. Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna<br />

7,7 miljoonaa euroa. Pääoman tuotolla mitattuna Ruohonjuuri<br />

Oy:n kannattavuus oli vuonna 2011 erinomainen.<br />

ren asiakkaista suurin osa on naisia, joten<br />

naistenlehtiä tulee seurata. Naistenlehdistä<br />

Johanna Koskinen saa tuntuman trendeihin<br />

ja uusiin villityksiin, vaikka ei itse niihin<br />

juurikaan osallistukaan. Värit, muotoilu, sisustus,<br />

vaatteet ja terveys- ja ruokatrendit<br />

Etikkaa Johanna Koskisen perheessä<br />

käytetään peilien kirkastamiseen<br />

ja soodaa kuuman veden kanssa<br />

viemäreiden aukaisemiseen.<br />

ovat muuttuvia ja niistä pitää olla perillä.<br />

– Meillä lapsi sisustaa enemmän kuin<br />

minä! hän nauraa.<br />

– En hae esimerkiksi trendivärejä tai uusimpia<br />

villityksiä kotiin, mutta tiedän, mistä<br />

ihmiset ovat kiinnostuneita.<br />

Johanna Koskisen mukaan viimeisin innostus<br />

hyvää tekevien ravintoaineiden listalla<br />

on kirsikkamehu.<br />

Aamuvirkku avantouimari<br />

Harrastuksekseen Johanna Koskinen ei pelaa<br />

golfia, eikä laskettele, vaan juoksee ja<br />

harrastaa kylmävesiuintia sekä avantouintia.<br />

– Avantouinnissa tuntee voittavansa ja se<br />

antaa erittäin hyvän olon, hän vakuuttaa.<br />

Tunnin juoksulenkillä Johanna selättää<br />

stressin ja saa kertomansa mukaan hyvän<br />

olon nopeasti.<br />

– Lapsen kanssa lähdemme usein metsäretkelle.<br />

>

– Avantouinnissa tuntee voittavansa<br />

ja se antaa erittäin hyvän olon<br />

Hyvää oloa Johanna Koskinen<br />

pitää yllä tyrnimehulla ja<br />

vehnäorasjauheella. Aamuvirkkuina<br />

Johanna ja Onni nousevat<br />

jo aamuviideltä ylös, jolloin aamupalaksi<br />

Johanna nauttii kahvia,<br />

leipää ja kasviksia.<br />

– Jos valmistaisin aamusmoothien,<br />

laittaisin siihen mustikkaa,<br />

banaania, maca-jauhetta<br />

ja goji-marjoja, Koskinen kertoo,<br />

ja kehuu maca-jauheen suoritusta<br />

nostavaa vaikutusta.<br />

PSSST:<br />

Koodilla M9BLN3B6<br />

verkkokaupastamme<br />

- 10 %<br />

kaikista tuotteista<br />

31.12. asti.<br />

www.ruohonjuuri.fi<br />

Elinvoimaa elämääsi!<br />

– Voin juosta miten paljon vain,<br />

jos otan macaa! Pahaahan se ainakin<br />

aluksi on, mutta sen voi aina<br />

sekoittaa muihin ruoka-aineisiin.<br />

Muuten Koskisen perheessä<br />

wokataan paljon ja syödään sieniä.<br />

Jos Onni saisi valita, hän<br />

söisi tempehiä, soijakastiketta<br />

ja perunamuusia. Johanna puolestaan<br />

nauttisi ison annoksen<br />

seitania, jonka maustaisi mustapippurilla<br />

ja lisukkeena nauttisi<br />

kasviksia.<br />

– Pidän huolen, että saan ravinnosta<br />

riittävästi proteiinia ja<br />

kuituja. Hiilihydraatteja saan tarpeeksi<br />

leivästä, hän uskoo.<br />

Tue suomalaista<br />

Hankinnoissa Johanna Koskinen<br />

kertoo kannattavansa kotimaisuutta<br />

ja kestävyyttä. Parvisänkyä<br />

valikoidessaan hän päätyi<br />

nettikaupan suomalaisvalmisteiseen<br />

tuotteeseen, josta sanojensa<br />

mukaan maksoikin aika<br />

paljon. Kolmen kuukauden toimitusajan<br />

jälkeen parvisänky<br />

saapui.<br />

– Paketissa lukikin, että se on<br />

tehty Virossa. Ihmettelin, mitä<br />

nyt mahdoinkaan tukea tällä ostoksella.<br />

Oliko tuote vain pakattu<br />

Suomessa?<br />

– Voin mennä töihin samanlaisin<br />

arvoin kuin mitä kotona<br />

toteutan, Johanna Koskinen<br />

kiittelee. Ruohonjuuri on hänen<br />

mielestään hyvä vaihtoehto<br />

teollisille massakulutustuotteille<br />

ja marketeille.<br />

Myyjä Jani Kinnunen<br />

keskustelee tuotevalikoimasta<br />

Koskisen kanssa.<br />

Hän haluaisi, että suomalaista<br />

työtä tuettaisiin esimerkiksi<br />

käyttämällä suomalaisia<br />

palveluja.<br />

– Vaihtoehdot Euroopan keskittyneimmälle<br />

vähittäiskaupalle<br />

olisivat tervetulleita, erityisesti<br />

ne vaihtoehdot, jotka tukevat<br />

pientuottajia ja jatkojalostusta.<br />

Nykyinen byrokratia saa huutia<br />

markkinontipäälliköltä.<br />

– Yrittäminen on tehty Suomessa<br />

kalliiksi. Meidät suojellaan<br />

hengiltä, Johanna Koskinen<br />

kritisoi ja ihmettelee erityisesti<br />

pientilojen pakkoinvestointeja,<br />

joita perustellaan terveysnäkökohdin.<br />

☼<br />

TEKSTI JA KUVAT:<br />

TIINA TENKANEN<br />

Mitä eroa on<br />

suklaalla ja suklaalla?<br />

Kun ulkona ripeltää ja roiskuu, on pimeää<br />

ja kylmää, maailman mukavin paikka on<br />

sohvannurkassa viltin alla. Käpertymisen<br />

kruunaa usein vielä suklaa, joka on aika<br />

monen suomalaisen ase kaamosväsymystä<br />

ja ankeaa oloa vastaan.<br />

Onko suklaasta oikeasti apua nuupahtaneeseen<br />

oloon?<br />

– On ja ei, vastaa superruoka-asiantuntija<br />

Jaakko Halmetoja CocoVilta.<br />

– Suklaa on aivoille parasta ruokaa, sillä<br />

kaakaopavuissa on todella paljon erilaisia<br />

ravintoaineita. Kaupan suklaalevyillä on kuitenkin<br />

hyvin vähän tekemistä oikean suklaan<br />

kanssa, Halmetoja sanoo.<br />

Perinteisen suklaan ongelma on hänen<br />

mukaansa se tapa, jolla kaakaopavuista tehdään<br />

suklaata. Kun kaakaopapuja käsitellään<br />

korkeissa lämpötiloissa, suuri osa alkuperäisen<br />

pavun rakenteista tuhoutuu ja<br />

terveyshyödyt katoavat.<br />

– Tavallisessa suklaassa on prosessoituja<br />

öljyjä, valkaistua sokeria, maitojauhetta ja<br />

monenlaisia lisäaineita, jotka ovat elimistölle<br />

haastava yhdistelmä. Ne saattavat nostaa<br />

tulehdustasoja ja aiheuttaa iho- ja maksaongelmia.<br />

Sokeriryöppy kyllä antaa hetkellisesti<br />

hyvän olon, mutta fiilis tulee samalla<br />

vauhdilla alas.<br />

Hurja määrä ravintoaineita<br />

Raa’assa kaakaossa on niin suuret määrät<br />

muun muassa vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja<br />

ja antioksidantteja, että suurin<br />

osa terveellisinä pidetyistä ruoka-aineista<br />

jää kakkoseksi. Esimerkiksi antioksidantteja<br />

raa’assa kaakaossa on noin kymmenen kertaa<br />

enemmän kuin vaikkapa mustikassa, ja<br />

vitamiinien määrä on samaa luokkaa kuin<br />

sitrushedelmissä.<br />

Ainoa tapa pitää ravintoaineet mukana<br />

kyydissä on Halmetojan mukaan valmistaa<br />

suklaata ilman korkeita lämpötiloja, jolloin<br />

lopputuloksena on raakasuklaata.<br />

– Mielialan kohottajana ja piristäjänä raakasuklaa<br />

toimii paljon tasapainoisemmin<br />

kuin tavallinen suklaa. Siinä on runsaasti<br />

mielialaa kohottavia aineita, kuten esimerkiksi<br />

serotoniinia, Halmetoja kertoo.<br />

– Mitä enemmän alkuperäisiä raaka-aineita<br />

ja mitä vähemmän niin sanottua turhaa<br />

tavaraa suklaa sisältää, sitä terveellisempää<br />

se on.<br />

Supersuklaata<br />

Miltä raakasuklaa maistuu, jos siihen ei saa<br />

lisätä sokeriakaan?<br />

– Tottakai suklaaseen pitää saada makeutta.<br />

Siihen ei kuitenkaan tarvita valkaistua<br />

sokeria, vaan suklaan voi makeuttaa<br />

esimerkiksi hunajalla tai ruokosokerilla,<br />

neuvoo superruoka-asiantuntija Jaakko<br />

Halmetoja.<br />

Raakasuklaata voi ostaa valmiina kaupasta,<br />

mutta kuten monen muunkin purtavan<br />

kohdalla, parempaa saa usein tekemällä itse.<br />

Kotikeittiössä suklaaseen voi myös lisätä<br />

mielin määrin erilaisia mausteita ja muitakin<br />

superruokia, kuten esimerkiksi macajauhetta<br />

ja gojimarjoja.<br />

– Teen itsekin aika usein suklaata kotona.<br />

Aikaisemmin käytin paljon monimutkaisia<br />

raaka-aineita, mutta nyt suosikkireseptiini<br />

tulee vain hyvää kaakaota,<br />

hunajaa, aitoa vaniljaa, maca-jauhetta ja<br />

lucuma-jauhetta. ☼<br />

Herkku-<br />

hetki<br />

NäiN valmistat<br />

raaKasuKlaata<br />

Tällä reseptillä valmistat 25 jääpalan<br />

kokoista suklaakonvehtia.<br />

Ainekset:<br />

• 4 dl kaakaovoita raastettuna<br />

• reilu ruokalusikallinen<br />

kylmäpuristettua kookosöljyä<br />

• reilu ruokalusikallinen<br />

juoksevaa kotimaista<br />

luomuhunajaa<br />

• 1 dl kaakaojauhetta<br />

(tai murskattuja kaakaonibsejä<br />

kokonaisia kaakaopapuja)<br />

• reilu teelusikallinen<br />

maca-jauhetta<br />

• 1 dl lucuma-jauhetta<br />

• 1 dl cashew-pähkinöitä<br />

murskattuna<br />

Aseta syvä kulho lämpimään vesihauteeseen<br />

(lavuaariin tai hellalla<br />

olevaan kattilaan).<br />

Laita kulhoon kaakaovoi ja kylmäpuristettu<br />

kookosöljy ja anna<br />

niiden sulaa nestemäisiksi. Sekoita<br />

joukkoon hunaja.<br />

Lisää kulhoon kaakaojauhe, maca-jauhe<br />

ja lucuma-jauhe ja sekoita,<br />

kunnes seos on tasaista ja juoksevaa.<br />

Lisää joukkoon cashew-pähkinät.<br />

Kaada juokseva massa jääpalamuotteihin<br />

tai erillisiin suklaamuotteihin.<br />

Jäähdytä suklaata pakastimessa<br />

noin 20-30 minuuttia, kunnes se on<br />

kovettunut. Nauti.<br />

Voit maustaa suklaan cashewpähkinöiden<br />

sijaan myös esim.<br />

gojimarjoilla, vaniljalla, mulperimarjoilla,<br />

chilijauheella tai vaikka<br />

hyppysellisellä laadukasta<br />

suolaa. Suklaa säilyy jääkaapissa<br />

tai pakkasessa useita viikkoja.<br />

Suklaa kannattaa laittaa<br />

ilmatiiviiseen rasiaan tai peittää<br />

kelmulla, että kosteus ei pääse<br />

vaikuttamaan koostumukseen.<br />

68 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 69 >

Myynnissä on myös ulkomaisia ekolankoja, kuten nämä kierrätetystä sarisilkistä valmistetut langat.<br />

Käsin kehrätty nokkoslanka on uutuustuote.<br />

→ Kirjavasta<br />

suomenlammaslangasta<br />

saa<br />

lämpimän villapuseron.<br />

Laurilan tilan lampolassa elelee tyytyväisiä lampaita<br />

Lähilankaa<br />

omista eläimistä<br />

Laamat ovat<br />

aktiivisia ja<br />

uteliaita eläimiä.<br />

Käsin kehrättyä hamppulankaa.<br />

Hietasessa, vartin ajomatkan<br />

päässä Mikkelistä, kirkasvetisen<br />

Hietasenjärven rannalla<br />

sijaitsevan kotieläintilan<br />

asukeissa on lampaiden lisäksi<br />

mielenkiintoisia erikoisuuksia.<br />

Amerikanminiatyyrihevosille<br />

pitää seuraa minishettis sekä<br />

suomenpienhevonen varsoineen.<br />

Angorakanit nuuhkivat<br />

tuttavallisesti mikropossuja,<br />

eivätkä säikähdä jättikania,<br />

poroja, vuohia tai laamojakaan.<br />

Sarisilkistä valmistettua lankaa.<br />

Ekoyritys<br />

Laurilan tilaa isännöi Auli ja<br />

Mika Luukkonen yhdessä<br />

lastensa Petran ja Patrikin<br />

kanssa. Lampaiden ja<br />

laamojen villasta jalostettu<br />

lähilanka on tilan toiminnan alusta asti<br />

ollut innostavin ja tärkein tuote.<br />

– Langat jalostetaan lähellä sijaitsevassa<br />

Pirtin kehräämöllä. Lampaiden<br />

ja laamojen villan lisäksi tuotamme<br />

myös angorakanin villaa sekä ostamme<br />

kotimaista alpakkaa.<br />

– Teemme erilaisia sekoituksia ja<br />

montaa erilaista lankaa. Langat myydään<br />

pääosin netin kautta, vaikka pihassa<br />

on myös tunnelmallinen lankapuoti,<br />

Auli Luukkonen kertoo.<br />

Tilalla on emolampaita on 30–40<br />

välillä ja siitospässejä keskimäärin viisi.<br />

Laamoja on viisi, joiden lisäksi vaihteleva<br />

määrä angorakaneja.<br />

Lankaa tuotetaan sekä omista villoista,<br />

että muutamalta tutulta kasvattajalta<br />

ostetuista raaka-aineista.<br />

– Vuodessa lankaa tulee keskimäärin<br />

ehkä pari-kolmesataa kiloa.<br />

Eläimet ruokitaan pääosin lähellä<br />

tuotetulla laadukkaalla, esikuivatulla<br />

säilörehulla ja osittain itse tuotetulla<br />

luomukuivaheinällä.<br />

– Väkirehuna on pääasiassa itse<br />

tuotettu tai naapurilta ostettu kaura<br />

sekä lähituottajan herne ja ohra. Lisäksi<br />

annamme eläimille kivennäistä<br />

ja suolaa.<br />

– Tarpeen mukaan joitakin lisiä.<br />

Kesäisin lampaat laiduntavat omilla<br />

perinnebiotoopeilla, metsälaitumilla,<br />

hakamailla ja pysyvillä laitumilla.<br />

Kaikki ovat myrkyttämättömiä eikä<br />

niissä käytetä pussilannoitteita, Luukkonen<br />

toteaa.<br />

Suomenlampaat tekevät<br />

70 | <strong>Ekoelo</strong><br />

tärkeää maisemointityötä.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 71<br />

>

Uuden aikakauden tuotantotila<br />

Laurilan tilalla ei ole varsinaisesti koskaan<br />

ollut kotieläinpihaa, mutta ryhmät<br />

ovat olleet tervetulleita tutustumaan pihapiirin<br />

eläimiin.<br />

Pääasiassa ryhmät ovat olleet erityislapsia,<br />

perhepäivähoitajia hoitolapsineen,<br />

senioreita sekä käsityöharrastajia.<br />

– Ensi vuonna otamme mahdollisesti<br />

jälleen ryhmiä vastaan ja saatamme<br />

pitää eläinpihaa myös auki. Kiinnostuneiden<br />

kannattaa seurata facebook- ja<br />

nettisivujamme. Päätämme mahdollisesta<br />

aukiolosta vasta alkukevään aikana.<br />

Todennäköisesti otamme vastaan ryhmiä<br />

toukokuussa ja pidämme eläinpihaa auki<br />

jonkin aikaa joko kesä- tai heinäkuussa.<br />

Erityisesti toivotamme tervetulleiksi erilaisia<br />

ryhmiä. Koska eläimet asuvat kotipihassamme,<br />

toivomme aina yhteydenottoa<br />

ennen meille tuloa. Emme ole tavallinen<br />

kotieläinpiha, emmekä eläintarha<br />

vaan pieni “uuden aikakauden tuotantotila”,<br />

Auli Luukkonen määrittelee.<br />

Pihapiirissä sijaitseva vanha vilja-aitta<br />

on korjattu majoituskäyttöön soveltuvaksi.<br />

Tunnelmallisessa kaksikerroksisessa<br />

aitassa on yöpymismahdollisuus yhdeksälle<br />

aikuiselle. Omat langat myydään<br />

pääosin nettimyymälän kautta.<br />

– Omien lankojen lisäksi myynnissä<br />

on muutamia Pirtin kehräämön lankoja<br />

sekä muutamia ulkomaisia ekolankoja,<br />

kuten kierrätetystä sarisilkistä valmistetut<br />

langat. Uutuutena on tulossa muun<br />

muassa käsin kehrätyt nokkos- ja hamppulangat.<br />

Käsityöt on valmistettu pääosin<br />

omista langoistamme ja lisänä on myös<br />

muutamia mikkeliläisten käsityöläisten<br />

tuotteita.<br />

Lisäksi Luukkoset tuovat maahan käsityötarvikkeita<br />

ja myyvät myös eläintenhoitotuotteita<br />

sekä siitoseläimiä.<br />

Enemmän tilaa elää ja olla<br />

Kysytäänpä Laurilan tilan väeltä, ovatko<br />

he aina olleet maaseutuihmisiä?<br />

– Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Olemme<br />

mieheni kanssa pääkaupunkiseudulta<br />

Auli Luukkonen<br />

puolivuotiaan<br />

suomenhevosvarsa<br />

Voivilman<br />

seurassa.<br />

kotoisin, mutta kumpaakin on kiehtonut<br />

kaupungin ulkopuolella asuminen<br />

jo parikymppisinä. Erityisesti vanhat<br />

hirsitalot, oma ranta ja oma metsä ovat<br />

olleet tärkeitä elementtejä. Alun perin<br />

tarkoituksenamme ei ollut suinkaan kotieläintilan<br />

pitäminen, mutta eläimistä<br />

olemme molemmat aina tykänneet kovasti.<br />

Miehen perheellä on ihastuttava<br />

perinnetila Puumalassa ja itse olen viettänyt<br />

lapsuuden kesät Rantasalmella sukutilalla,<br />

Auli Luukkonen vastaa.<br />

Mikä maalla asumisessa kiehtoo?<br />

– Mahdollisuus pitää eläimiä ja juosta<br />

paljain varpain illalla töiden jälkeen<br />

rantasaunalle tai omaan rantaan uimaan.<br />

Itse tekeminen ja oman kotiympäristön<br />

hoitaminen. Mahdollisuus<br />

Isoon taloon<br />

mahtuvat<br />

ilot ja surut.<br />

Tilauksesta avoinna olevassa Tilapuodissa<br />

on myynnissä lankojen lisäksi paikallisten<br />

käsityöläisten tekemiä tuotteita.<br />

lähteä aamuhommien jälkeen miehen<br />

ja koiran kanssa metsään sieniä keräämään<br />

ja tulla kotiin jänispaistin kanssa.<br />

Omasta järvestä nostettavat tuoreet<br />

siiat, ravut ja muikut. Metsänhoito ja<br />

hiljaisuus.<br />

Myös enemmän tilaa elää ja olla on<br />

tärkeä asia Auli Luukkoselle ja hänen<br />

perheelleen.<br />

– Maaseutu mahdollistaa lapsille ihanan<br />

kasvuympäristön, jossa on aina kavereillekin<br />

tilaa. Lapset oppivat lähes huomaamattaan<br />

monenlaisia elämässä tarvittavia<br />

taitoja auttaessaan tilan töissä.<br />

Isoon taloon mahtuvat ilot ja surut.<br />

– Jokaisella on mahdollisuus olla<br />

omassa rauhassa, kun siltä tuntuu. Tilallamme<br />

on ihana koti, rantasaunalli-<br />

Laurilan tilan huvila sijaitsi alun perin<br />

Kivennavan pitäjässä,<br />

Kuokkalan kylässä.<br />

72 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 73<br />

Laurikkalan tilan historian<br />

lyhyt oppimäärä<br />

Ekoyritys<br />

Nykyinen Laurilan tila on alun perin ollut Laurikkalan perintötila. Laurikaiset<br />

kuitenkin päätyivät myymään tilansa 4.5.1905 kauppias Wihtori Puolakalleja<br />

vaimolleen Selma Puolakalle. Kauppias Puolakka osti kaksikerroksisen<br />

hirsihuvilan 28.6.1923 MihailAleksandrovitseh<br />

Ljvaffinilta52 500 Suomen markan hintaan. Huvila sijaitsi tuolloin Kivennavan<br />

pitäjässä, Kuokkalan kylässä.<br />

Pihapiiristä on vuosien saatossa tuhoutunut mittava määrä talousrakennuksia.<br />

Vanha kivinavetta 1800-luvulta oli vielä kesällä 2004 erittäin huonossa<br />

kunnossa, mutta seuraavan kesän aikana se laajannettiin ja korjattiin<br />

käyttökuntoiseksi. Samalla navetan kylkeen rakennettiin uusi rehuvarasto,<br />

jota voidaan käyttää esimerkiksi karitsoiden alkukasvatustilana.<br />

Navettaa suurennettiin jälleen vuonna 2011 lampaiden kylmäpihatolla,<br />

ja seuraavan kesän aikana korjattiin vanha hevostalli vastaamaan nykyajan<br />

tarpeita.<br />

Väentuvasta puolet korjattiin tilapuodiksi syksyllä 2007 ja aitat kunnostettiin<br />

keväällä 2008. Isännälle rakennettiin konepaja/traktorisuoja vuonna<br />

2010.<br />

Ainuttakaan vanhaa rakennusta ei ole purettu, vaan tilan isäntä on korjannut<br />

vanhoja rakennuksia muiden töidensä ohessa. Lisäksi eläimille on<br />

rakennettu laitumille säänsuojia ja vanhat pellot ja hakamaat on otettu laidunkäyttöön.<br />

Lähde: www.laurilan.net<br />

Kuuno-pässin turpa on huurussa. Suloiset angoravauvakanit. Kaverukset. Suomenvuohipukki Hepsu ja ahvenanmaanlammas Sigurd. Kahden päivän ikäinen karitsa. Mikropossuilla riittää vauhtia. Aappo.<br />

>

– Ekologisesta<br />

elämäntavasta ei<br />

saa tulla stressiä.<br />

nen kesämökki ja inspiroiva koko perheen<br />

työpaikka samassa paketissa ilman,<br />

että se ahdistaisi.<br />

Stressittömästi ekologisesti<br />

Auli Luukkosen mukaan ekologiset arvot<br />

merkitsevät heille paljon, mutta eivät kuitenkaan<br />

liikaa.<br />

– Mielestäni ekologisesta elämisestä ei<br />

saa tulla stressiä. Pyrimme kuitenkin tekemään<br />

mahdollisimman ekologisia ratkaisuja<br />

elämässämme. Olemme alusta asti<br />

painottaneet tilan toimintaa kotimaisten<br />

alkuperäisrotujen kasvatukseen ja omalta<br />

osaltamme edistäneet lajitietoutta erityisesti<br />

suomalaisten lammasrotujen ja suomenvuohen<br />

osalta.<br />

Luukkonen korostaa, että heidän eläimillään<br />

on huomattavasti suuremmat<br />

elintilat kuin eläinsuojelumääräykset vaativat,<br />

ja kaikki saavat ulkoilla mahdollisimman<br />

paljon.<br />

– Emme myrkytä, emmekä käytä pussilannoitteita<br />

laitumillamme, pelloillamme<br />

tai pihassamme.<br />

Laurilan tilalta myytävät tuotteet pyritään<br />

tuottamaan eettisesti ja ekologisesti.<br />

– Kuljetusmatkat yritetään pitää mahdollisimman<br />

lyhyinä ja suosimme lähellä<br />

sijaitsevien toimijoiden palveluita. Suureksi<br />

iloksemme Pirtin kehräämö sijaitsee<br />

lähellä maatilaamme ja esimerkiksi valmiiden<br />

käsityötuotteiden taitavia tekijöitä<br />

on löytynyt lähipiiristämme. Taljat muokkautetaan<br />

Suomessa ja teuraaksi menevien<br />

eläinten kuljetus hoidetaan mahdollisimman<br />

stressittömäksi.<br />

Maalla tuntee<br />

olevansa itsensä herra<br />

Auli Luukkosen mielestä maaseudulla on<br />

erilainen elämänrytmi kuin kaupungissa.<br />

– Täällä maalla tuntee paremmin olevansa<br />

oman itsensä herra. Välillä töitä on<br />

liiankin kanssa, mutta omaa aikaakin on<br />

helppo järjestää halutessaan. Kun tekee<br />

sellaista työtä, josta tykkää, niin kiirettäkin<br />

on helpompi kestää.<br />

Hän kertoo, että eläinten hoidon jälkeen<br />

on kiva jäädä kuuntelemaan, kun<br />

ainoa ääni on tyytyväisten eläinten tasainen<br />

heinien rouskutus.<br />

– Pään painaminen hevosen lämpimälle<br />

kaulalle, häntää heiluttavan lampaan<br />

rapsuttaminen tai kehräävän kissan silittäminen<br />

kiireen keskellä on niin paljon<br />

parempaa kuin kaupungilla jakkupuvussa<br />

juokseminen. Ei tulisi mieleenkään<br />

vaihtaa tätä ihan heti pois.<br />

Luukkosen perhe arvostaa vanhaa ja<br />

tykkää kierrättää.<br />

– Mahdollisuuksien mukaan ostamme<br />

itse tuotettujen ruokien kyytipojaksi luo-<br />

Perheen<br />

Petra-tytär viihtyy<br />

hevosten kanssa.<br />

mua ja lähiruokaa. Kirpparit ovat kuuluneet<br />

aina elämäämme sekä osto- että<br />

myyntipaikkana.<br />

Perhe syö runsaasti itse metsästettyä ja<br />

kasvatettua lihaa.<br />

– Kalaa tulee sekä omasta järvestä että<br />

Saimaasta. Lisäksi omassa pihassa kasvaa<br />

marjoja sekä omenia. Keräämme paljon<br />

sieniä ja pakastimet ovat yleensä pullollaan<br />

herkkuja.<br />

Tulevaisuudessa he toivoisivat voivansa<br />

tuottaa mieleenpainuvia maatilan elämyksiä<br />

vaikkapa kaupunkilaislapsille,<br />

senioreille ja erilaisille erityisryhmille.<br />

– Tilamme toimintaa kehitetään jatkuvasti<br />

ja eläinten olot pyritään saamaan<br />

mahdollisimman mukaviksi ja lajinomaisiksi,<br />

Auli Luukkonen korostaa. ☼<br />

TEKSTI: SOILI KAIVOSOJA<br />

KUVAT: LAURILAN TILA JA<br />

LUUKKOSTEN PERHEALbUMI<br />

Mikropossuvauvojen elämää. Mikropossu Ellin kanssa samalla ruokakupilla. Mikäpä tässä on ollessa pieni mikropossu.<br />

Ikivanha palkokasvi sisältää runsaasti<br />

ravitsevaa valkuaista, mutta niukasti rasvaa<br />

peittoaa lihan<br />

proteiinin määrässä<br />

Lassilan tilalla<br />

luomuhärkäpapua on<br />

viljelty viiden hehtaarin<br />

verran vuosittain, yli<br />

vuosikymmenen ajan.<br />

Tilan isäntä Jukka Lassila<br />

kertoo härkäpavun olevan<br />

lähinnä savimaan<br />

kasvi.<br />

Ruokatalous Ekoyritys<br />

HärkäPAPu<br />

Härkäpapua näkee harvoin<br />

suomalaisten ruokapöydässä, vaikka<br />

se on ollut aikoinaan meilläkin yleinen<br />

palkokasvi. Härkäpavusta valmistuu<br />

maistuva papurokka.<br />

Rouheita voi käyttää kastikkeissa ja<br />

laatikkoruoissa.<br />

74 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 75 >

Härkäpapu (Vicia faba) on<br />

vanha rehu- ja ravintokasvi.<br />

Härkäpapu muistuttaa<br />

lähinnä hernettä,<br />

sen siemenet ovat suuria<br />

ja kasvi itse varsin kookas.<br />

Lassilan luomutila Tuusulassa on eräs<br />

harvoista härkäpapua viljelevistä tiloista<br />

Suomessa. Tilasta vastaa nuori isäntä<br />

Jukka Lassila, 34, joka on tehnyt erilaisia<br />

kokeiluja muistakin harvinaisimmista<br />

viljalajeista. Hän viljelee perinteisten viljalajien<br />

ja vihannesten lisäksi muun muassa<br />

hamppua – ja onpa kokeilussa ollut<br />

myös lupiini.<br />

Jukka Lassila sanoo härkäpavun viehättävän<br />

lähinnä kasvissyöjiä.<br />

– Ne ikäihmiset, jotka ovat tottuneet<br />

arvostamaan härkäpapua ruoanlaitossa,<br />

alkavat jo käydä vähiin. Pääosa asiakaskunnasta<br />

on niitä, jotka haluavat suosia<br />

kotimaisia, kasviperäisiä valkuaisravinnon<br />

lähteitä, hän toteaa.<br />

Härkäpapu on ihmiskunnan<br />

vanhimpia viljelykasveja ja<br />

luultavasti ensimmäinen<br />

viljelty palkokasvi.<br />

Härkäpapu muistuttaa<br />

lähinnä hernettä, sen<br />

siemenet ovat suuria ja<br />

kasvi itse varsin kookas.<br />

Härkäpapu onkin erittäin proteiinipitoinen<br />

ja sisältää yli 30% proteiinia, tämä on<br />

enemmän kuin lihassa tai herneessä. Sen<br />

sijaan rasvaa härkäpavussa ei juuri ole.<br />

Härkäpapu on savimaan kasvi<br />

Lassilan tilalla luomua härkäpapua on<br />

viljelty viiden hehtaarin verran vuosittain,<br />

jo yli vuosikymmenen ajan. Jukka Lassila<br />

kertoo härkäpavun olevan lähinnä savimaan<br />

kasvi.<br />

– Härkäpapu ei ole kovin vaikea kasvatettava.<br />

Toiset lajikkeet kestävät tosin<br />

kuivuutta huonommin kuin toiset.<br />

– Härkäpapu ei ole kovin kylmänarka<br />

ja se on ensimmäinen kylvettävä keväällä,<br />

sillä se vaatii pitkän kasvuajan.<br />

Sen jälkeen kun härkäpapu on kylvetty<br />

maahan, se ei juuri vaadi hoitotoimenpiteitä.<br />

– Kun se pääsee voimakkaaseen kasvuun,<br />

ei juuri enää esiinny rikkaongelmia.<br />

Satoa voidaan varmistaa myös seos-<br />

viljelyllä. Olenkin viljellyt härkapapua<br />

usein kauran kanssa, mikä auttaa hillitsemään<br />

kostean kesän hometauteja.<br />

Ravintona siemen<br />

Rehuksi ja ravinnoksi<br />

Härkäpapua on viljelty tuhansia<br />

vuosia, etenkin Välimeren maissa.<br />

Suomessa ensimmäinen kirjallinen<br />

merkintä härkäpavusta on vuodelta<br />

1324, jolloin Maunu Ladonlukko<br />

ohjeisti talonpoikaispavun<br />

viljelyksestä maksettavaksi kymmenykset<br />

kirkolle.<br />

Meillä härkäpavun viljely alkoi<br />

viimeistään 1600-luvulla. Se oli alusta<br />

asti nimenomaan ihmisen ravintokasvi,<br />

kun taas monissa muissa maissa<br />

sitä käytettiin tärkeänä rehukasvina.<br />

Härkäpapu lihan korvikkeena<br />

Härkäpapu oli Suomessa perunan ja herneen<br />

tuloon asti hyvin suosittu ja yleinen<br />

ravintokasvi. Sitä viljeltiin innokkaasti<br />

etenkin Kaakkois-Suomessa. Etelä-Karjalassa<br />

papurokka oli usein pitojen tärkeä<br />

ruokalaji.<br />

– Vanhoissa maatalousyhdyskunnissa<br />

liha oli ennen vanhaan juhlapäivien ruokaa,<br />

joten härkäpapu toi tarvittavan valkuaislisän<br />

kastikkeisiin, keittoihin ja mu-<br />

Jukka Lassila viljelee härkäpavun Kontulajiketta.<br />

Siitä käytetään hyväksi vain<br />

siemenet, mutta sellaisiakin lajikkeita on,<br />

joista käytetään koko palko.<br />

– Sato vaihtelee vuosittain. Kontu on<br />

arka kuivuudelle, joten kuivina kesinä<br />

sato jää pieneksi. Olosuhteiden ollessa<br />

ihanteelliset, satoa tulee runsaasti, isäntä<br />

selvittää.<br />

Lassilassa luomuhärkäpapu on mukana<br />

viljelykierrossa, ja se on samalla pellolla<br />

kerran viidessä vuodessa. Syyskesällä varsin<br />

kookkaaksi kasvanut härkäpapu puidaan<br />

puimurilla ja sato päätyy siiloon.<br />

– Puinnin jälkeen härkäpapu kuivataan,<br />

lajitellaan ja säkitetään. Osa kuivatuista<br />

pavuista varastoidaan kokonaisena.<br />

Osasta tehdään rouhetta.<br />

hennoksiin, selvittää Jukka Lassila.<br />

1900-luvulla härkäpapua alettiin viljellä<br />

rehukäyttöön ja sen käyttö ravintona<br />

unohdettiin.<br />

– Kun maatalous koneellistui, härkäpavun<br />

viljely väheni, sillä sitä oli hankala<br />

puimurilla leikata. Nykyisissä lajikkeissa<br />

on se hyvä puoli, että sadon voi korjata<br />

koneellisesti.<br />

Edullinen härkäpapu<br />

Nykyään härkäpavun tärkeimpiä viljelyalueita<br />

ovat Kiina, Egypti ja Etiopia.<br />

Egyptissä sitä suositaan nimenomaan<br />

proteiinin lähteenä, etenkin köyhän väestönosan<br />

keskuudessa.<br />

Edullista härkäpapua viljellään paljon<br />

rehuksi korvaamaan tuontisoijaa, jonka<br />

maailmanmarkkinahinta on kallistunut<br />

koko ajan.<br />

Suomessa suosituin härkäpapulajike<br />

on Kontu, joka on kehitetty aikaisempien<br />

suomalaisten lajikkeiden perusteella. Virolainen<br />

härkäpapulajike on Jõgeva. Melko<br />

runsaasti lajikkeita on Ranskassa.<br />

Rokkaa ja rouhetta<br />

Härkäpapu on edullinen raaka-aine, mutta<br />

hieman työläs kokille. Sitä saa liottaa<br />

yön yli ja keittää noin 45 minuuttia ennen<br />

syöntiä.<br />

Jukka Lassila suosittelee kokonaista<br />

papua syötäväksi sopassa. Tämä onkin<br />

ollut perinteisin tapa nauttia härkäpapua.<br />

– Papurokassa härkäpapu on parhaimmillaan.<br />

Soppaan voi laittaa lisäksi vihanneksia<br />

perunasta porkkanaan tai sen<br />

mukaan kuin niitä keittiöstä löytyy. Pelkkä<br />

papukeitto olisi liian voimakas, joten<br />

monipuolisista vihanneksista saa maukkaimman<br />

keiton.<br />

Rouheiden muodossa härkäpavun<br />

maku tulee miedommaksi. Rouhetta voi<br />

hyödyntää vaikkapa kastikkeissa ja laatikkoruoissa.<br />

– Itse teen usein härkäpapurouheesta<br />

kastikkeen. Se valmistuu rypsiöljyssä<br />

paistetusta sipulista ja papurouheista.<br />

Härkäpapurouhetta voi käyttää myös keitoissa<br />

ja jopa pizzan päällä, Jukka Lassila<br />

ehdottaa.<br />

Bulgurista ravintoaineita<br />

Härkäpavuista valmistetun aterian lisukkeeksi<br />

voi valmistaa vaikkapa bulguria.<br />

Sananmukaisesti bulgur tarkoittaa<br />

murskattua vehnää.<br />

– bulgur valmistuu höyrytetyistä ja<br />

kuivatuista vehnänjyvistä. bulguria voidaan<br />

käyttää kuskusin ja riisin tapaan tai<br />

lisäkkeeksi, Jukka Lassila kertoo.<br />

– bulgur sisältää valmistusmenetelmän<br />

vuoksi enemmän mineraaleja ja vitamiineja<br />

kuin vastaavat muut lisäkkeet,<br />

hän sanoo.<br />

bulgurista saa b-vitamiineja, K-vitamiinia,<br />

fosforia, rautaa, mangaania ja proteiinia<br />

– ja kaikkia näitä enemmän kuin<br />

riisistä, pastasta tai kuskusista.<br />

– Rikkaan ravintoarvopitoisuutensa ansiosta<br />

bulgur on suositeltava vaihtoehto<br />

kasvisruokavaliota noudattaville.<br />

Jalostustuote snacks<br />

Uusi Lassilan jalostustuote on härkäpapu-snacks.<br />

Snacksit ovat pähkinämäisiä<br />

välipaloja.<br />

Lassilasta löytyy<br />

myös eläimiä, kuten<br />

kanoja, lehmiä, ankkoja,<br />

kaneja ja kissoja.<br />

Kesäisin Lassila toimii<br />

kotieläinpuistona myös vieraille.<br />

Kuvassa tilan entinen isäntäpari<br />

Arja ja Markku Lassila,<br />

Jukka Lassilan<br />

vanhemmat.<br />

– Papurokassa härkäpapu on parhaimmillaan.<br />

– Snackseja varten papu halkaistaan,<br />

jonka yhteydessä myös kuoret irtoavat.<br />

Pavut lajitellaan ja liotetaan. Sen jälkeen<br />

ne vielä paistetaan rypsiöljyssä, Jukka<br />

Lassila kuvaa valmistusta.<br />

Hän on itse kokeilemalla jalostanut<br />

snackseista maukkaat välipalat.<br />

– Vastaavia jalostustuotteita on toki<br />

olemassa muuallakin. Esimerkiksi Välimeren<br />

maissa tehdään härkäpapu-snackseja<br />

ja niitä tuodaan Suomeen myös jonkin<br />

verran, myös pähkinäsekoituksissa.<br />

Jalostusratkaisuja etsimässä<br />

Jukka Lassila itse on ollut pitkään kasvissyöjä.<br />

Ympäristöasiat ovat aina olleet<br />

hänelle tärkeitä ja sen pohjalta hän on<br />

rakentanut myös maataloutensa perusperiaatteet.<br />

Nuori isäntä aloitti viljelyn<br />

vuonna 1998 viljellen ensin osaa tilasta.<br />

Ruokatalous<br />

Härkäpavuista valmistuu<br />

vihannesten kanssa vaikkapa<br />

herkullinen papurokka.<br />

Hampusiemenen<br />

proteiinit ovat<br />

helposti imeytyvässä<br />

muodossa.<br />

Ne sisältävät<br />

huomattavan määrän<br />

ihmisen terveydelle<br />

välttämättömiä<br />

aminohappoja.<br />

76 | <strong>Ekoelo</strong><br />

<strong>Ekoelo</strong> | 77 >

Lassilan tilalta voi ostaa<br />

luomutuotteiden lisäksi<br />

vapaiden kanojen munia, jotka<br />

tuotetaan lattiakanalassa. Tuoreus on<br />

taattu, sillä usein asiakas voi saada<br />

jopa samana päivänä munittuja<br />

munia. 200 kanaa ei Lassilassa<br />

ehdi tuottaa kuitenkaan niin<br />

paljon munia, kuin niitä<br />

haluttaisiin ostaa.<br />

Vuonna 2008 tila siirtyi kokonaan hänelle<br />

isältään.<br />

– Olen pyrkinyt löytämään ekologisesti<br />

kestäviä ratkaisuja. Tuotteiden kehittely<br />

on lähtenyt suurelta osalta omasta kiinnostuksestani<br />

kasvisruokavaihtoehtoihin.<br />

Jos olen ollut itse tyytyväinen tuotteisiin,<br />

olen voinut niitä myydä muillekin, hän<br />

sanoo.<br />

Jukka Lassila pyrkii tuomaan markkinoille<br />

koko ajan jotakin uutta, joten jatkojalostuksen<br />

kehittäminen on suuressa<br />

roolissa tulevaisuudessakin.<br />

Jukan isä, Markku Lassila, osallistuu<br />

vielä aktiivisesti tilan hoitamiseen. Äiti,<br />

Arja Lassila, vastaa suoramyynnistä ja<br />

osallistuu lastenhoitoon. Oma työsarkansa<br />

on vielä tilan parisataa kanaa.<br />

– Vapaankanan munilla olisi enemmän<br />

kysyntää kuin ne pystyvät tuottamaan.<br />

Luomun suosio kasvanut<br />

Luomuyrittäjän elämä on nykyisin jo huomattavasti<br />

helpompaa kuin vielä vuosikymmen<br />

sitten.<br />

– Tällä hetkellä luomu tuntuu kiinnostavan<br />

myös Suomessa ihmisiä yhä enemmän.<br />

Nykyisin ennakkoluulot luomua<br />

kohtaa ovat jo valtaosin hävinneet. Maataloutta<br />

toki varjostaa aina taloudellinen<br />

epävarmuus. Luomuviljelyn rasitteena on<br />

myös koko ajan lisääntynyt byrokratia,<br />

Jukka Lassila toteaa.<br />

Ruoantuottajan on mahdollista olla<br />

myös pitkälle omavarainen ja luomupainotteinen.<br />

– Pääsääntöisesti laitan ruokaa useimmiten<br />

omista aineksistani, jos ruoanlaittoon<br />

on aikaa. Kun on kiire, on toisinaan<br />

helpompi ostaa ruokaa kaupasta.<br />

Jukka Lassila kokee pärjäävänsä hyvin<br />

kasvikunnan proteiinilla. Hän käyttää<br />

myös maitotuotteita ja kananmunia.<br />

– Näen tärkeäksi myös kotieläintuotannon,<br />

mutta mielestäni kasvikunnan ja<br />

eläinkunnan tuotteiden välinen kulutus<br />

voisi olla suhteeltaan toisenlainen. Lihaa<br />

syödään nykyisin aika paljon, ja soisin<br />

valkuaisainekasveja hyödynnettävän huomattavasti<br />

enemmän, hän sanoo. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: MERJA KIVILUOMA<br />

78 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Jukka Lassila<br />

viljelee mielellään<br />

harvinaisia,<br />

valkuaisainepitoisia<br />

viljakasveja.<br />

Valkuaisainekasvien puolesta<br />

Lassilan tila on yksi Paijalan viidestä alkuperäisestä talosta,<br />

jotka 1500-luvulla rakennettiin Tuusulanjärven länsirannalle.<br />

Nykyisen suvun hallinnassa tila on ollut yli 315 vuotta ja se<br />

on toiminut luomuviljelyssä 14 vuotta.<br />

Useimpia tilan viljoja voi hyödyntää siemeninä ja jyvinä.<br />

Lassilasta löytyy myös eläimiä, kuten kanoja, lehmiä, ankkoja,<br />

kaneja ja kissoja. Kesäisin Lassilan tila toimii kotieläinpuistona.<br />

Vaihtoehtona hamppu<br />

Jukka Lassila on erikoistunut viljelemään niemenomaan<br />

valkuaisainekasveja. Härkäpavun lisäksi Lassilassa kasvaa<br />

hamppua. Hampun kasvatus tarvitsee sopivan maan, pitkän<br />

kasvukauden ja oikea-aikaiset toimenpiteet. Linnut saattavat<br />

syödä siemenet, joten katovuosiakin on Lassilassa nähty.<br />

– Hamppu on hyvin monikäyttöinen ja monipuolinen<br />

kasvilaji. Öljyhamppu sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat<br />

aminohapot ja omega-rasvahapot. Sen valkuainen on hyvin<br />

imeytyvää ja laadultaan erinomaista, Jukka Lassila sanoo.<br />

Hampunsiemenet sisältävät proteiinia noin 25 prosenttia<br />

ja monityydyttämätöntä rasvaa noin 33 prosenttia. Siemenet<br />

ja niistä puristettu öljy ovat gluteenittomia ja kolesterolittomia.<br />

Tutkimusten mukaan hampunsiemenet sisältävät kaikki<br />

ihmisen terveydelle välttämättömät 20 aminohappoa.<br />

Siemeniä, rouhetta ja öljyä<br />

Lassilan tilalta saa kokonaisia hampunsiemeniä sekä niistä<br />

puristettua öljyä.<br />

– Siemenistä saa helposti murskaamalla hamppumaitoa,<br />

josta valmistuu esimerkiksi hampputofua eli hefua. Hamppumaitoa<br />

voidaan juoda tai käyttää sellaisenaan ruoanlaitossa,<br />

Jukka Lassila neuvoo.<br />

– Omega-rasvahappojen huonon säilymisen vuoksi en<br />

suosittele hampun kuumentamista, sillä rasvahapot tuhoutuvat<br />

kuumennettaessa. Hamppurouhetta voi laittaa viilin,<br />

jogurtin tai puuron päälle sellaisenaan.<br />

Toki sitä ruoanlaitossakin , mutta Jukka itse käyttää kuumennettavien<br />

ruokalajien valmistukseen mieluummin härkäpapua.<br />

Harvinainen lupiini<br />

Makealupiini on ollut menneinä vuosina yksi Lassilan tilan<br />

harvinaisimmista viljakasveista. Sitä on aikoinaan käytetty<br />

ruokakasvina Andeilla. Lassilassa sitä on viljelty muutamia<br />

vuosia, mutta tänä vuonna satoa ei ole tarjolla.<br />

Makealupiini on syötäväksi tarkoitettu, viljelyyn jalostettu<br />

laji, josta on poistettu typpipitoiset, myrkylliset alkaloidit.<br />

Koostumukseltaan kasvi on lähellä soijaa, mutta lupiini ei<br />

aiheuta allergiaoireita soija-allergisille. Valkuaisainetta lupiini<br />

sisältää noin 38 %.<br />

Maku lupiinissa on hernemäinen, kypsennettäessä neutraali.<br />

Jukka Lassila on käyttänyt rouhetta mielellään myös<br />

kasvispihveissä ja letuissa. Kokonaisia siemeniä voi lisätä<br />

vaikka salaatteihin tai käyttää muhennoksissa. Laihduttajat<br />

suosivat lupiinia sen kuitupitoisuuden vuoksi.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 79<br />

Lassilan tilan<br />

valkuaisaine-<br />

pitoisia<br />

reseptejä<br />

Ruokatalous Ekoyritys<br />

Papurokka<br />

Noin litra härkäpapuja keitetään pehmeiksi.<br />

Niistä otetaan erikseen hyvä<br />

kauhallinen, muut pavut puserretaan<br />

lihaliemeen tahi kiehuvaan veteen.<br />

Hienonnettu punasipuli ja puoli lusikallista<br />

jauhoja paahdetaan vähän<br />

voissa ja puserrettu keitto kaadetaan<br />

siihen. Ehjät pavut pannaan sekaan ja<br />

höystetään suolalla sekä muutamalla<br />

valkopippurilla.<br />

Lihaliemen puutteessa voi papurokkaa<br />

keittää aivan kuin hernerokkaakin,<br />

silavan kanssa; kuitenkin pavut<br />

on aina puserrettava. Sipulin voi jättää<br />

sekaan panematta. Rokkaa voi höystää<br />

jollakin imelällä tahi happamalla.<br />

(Lähde: lassilantila.fi)<br />

Härkäpapumakaronilaatikko<br />

3 dl makaronia<br />

4 dl vettä<br />

150 g härkäpapurouhetta<br />

2 kananmunaa/ 1-2 rkl soijajauhoa<br />

sipuli<br />

1 –2 rkl ruokaöljyä<br />

1 – 2 tl yrttisuolaa<br />

5 dl maitoa tai soijamaitoa<br />

(juustoraastetta)<br />

rosmariinia<br />

muita yrttejä<br />

Keitä makaroneja puolikypsiksi vedessä.<br />

Silppua sipuli. Sekoita härkäpapurouhe,<br />

sipulisilppu, rikotut kananmunat,<br />

öljy ja mausteet maitoon. Sekoita<br />

hyvin keskenään. Sekoita makaronit<br />

muiden ainesten sekaan. Kaada seos<br />

voideltuun vuokaan. Ripottele pinnalle<br />

juustoraaste. Paista 200 asteessa 30<br />

minuuttia.<br />

(Lähde: lassilantila.fi)

Kuva: Leipätiedotus ry.<br />

– Leivänteossa tärkein asia on tietää, miten oma uuni käyttäytyy!<br />

Ruisleipää<br />

juuReen<br />

Juureen tehty ruisleipä on yksi Puukarin Pysäkin<br />

perinneherkuista. Luomurukiista tehty leipä paistuu<br />

leivinuunissa ja jälkilämmöllä valmistuvat muut<br />

itäsuomalaisen keittiön erikoisuudet.<br />

Valtimon kunnassa, Majatalo<br />

Puukarin Pysäkillä on<br />

ruisleivän teossa pitkät perinteet.<br />

Nykyisen emännän<br />

Anni Korhosen äiti, Anita<br />

Ovaskainen, oppi leivänteon nuorena<br />

tyttönä omalta äidiltään. Myös Anni Korhonen<br />

vihittiin leivänteon salaisuuteen<br />

muutama vuosi sitten.<br />

– Juuri on yhtä vanha kuin suvussamme<br />

leivänteon perinne, Korhonen kertoo.<br />

80 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Puukarin Pysäkillä tehdään ruisleipää<br />

kolme tai neljä kertaa viikossa.<br />

– Kerrallaan tehdään noin 15 limppua<br />

ja 15 reikäleipää. Kasvatamme tilalla itse<br />

ruista ja voimme jauhaa ruisjauhot sitä<br />

mukaa, kun teemme leipää.<br />

– Meidän vesijohtovetemme on lähdevettä,<br />

joten sekin antaa oman makunsa<br />

leipään.<br />

Anni Korhosen mukaan leiväntekoon<br />

menee kaksi päivää. Juuri herätellään<br />

edellisenä iltana ja seuraavana päivänä<br />

tapahtuu varsinainen leivänteko.<br />

Leivänteon perinnettä jatketaan majatalossa<br />

myös kurssien muodossa. Puukarin<br />

Pysäkillä leiväntekokursseja on järjestetty<br />

nyt kolmisen vuotta.<br />

Leipään karkeita jauhoja<br />

Ennen aloittamista on varmistettava, että<br />

tarvittavat aineet ja työvälineet löytyvät<br />

talosta.<br />

– Leiväntekoon tarvitaan leipätiinu,<br />

hierin (tai ”härkin”; puinen, nuoresta<br />

männystä tehty taikinan sekoitin), leivontapöytä,<br />

tarpeeksi karkeita ja tuoreita<br />

ruisjauhoja, suolaa, vettä sekä leivinuuni,<br />

Anni Korhonen opastaa.<br />

– Tosin saa leivän onnistumaan sähköuunissakin,<br />

hän toteaa.<br />

Parhaat jauhot syntyvät Anni Korhosen<br />

mukaan omassa maassa kasvavasta<br />

rukiista.<br />

– Me kasvatamme itse luomuruista,<br />

hän kertoo.<br />

– Varastossa on koko ajan kahden vuoden<br />

viljat, koska aina ruis ei onnistu niin<br />

hyvin. Esimerkiksi tänä vuonna ruis meinasi<br />

kokonaan jäädä puimatta liiallisen<br />

kosteuden takia.<br />

Ruis kylvetään peltoon syksyllä.<br />

– Sen tähden joka kevät on jännitettävä,<br />

miten hyvin ruis on talvehtinut lumen alla.<br />

Ruis pysyy Korhosen mukaan tuoreimpana<br />

jyvinä.<br />

– Jos mahdollista, kannattaa aina käyttää<br />

juuri jauhettuja jauhoja. Jauhojen on myös<br />

oltava tarpeeksi karkeita. Jos karkeita jauhoja<br />

ei ole mistään saatavilla, voi lirujauhojen<br />

joukkoon sekoittaa ruisleseitä.<br />

Leipä valmistuu<br />

useassa vaiheessa<br />

– Keväällä, lumien sulettua olemme<br />

ajatelleet järjestää villiyrttikursseja.<br />

Luomuruisleivän tärkeimpänä aineksena<br />

on hapanjuuri, jota säilytetään kuivassa ja<br />

viileässä paikassa.<br />

– Leiväntekoa varten juuri laitetaan tekeytymään<br />

lämpimiin tiloihin jo edellisenä<br />

iltana, jolloin se myös “herätellään”,<br />

Anni Korhonen kertoo.<br />

Puolet taikinan vesimäärästä lämmitetään<br />

kädenlämpöiseksi ja lisätään taikinapyttyyn.<br />

Tämän jälkeen juuri herätellään<br />

voimakkaasti hierimellä hämmentäen.<br />

Sama toistetaan muutaman kerran, niin<br />

että juurivesi vaahtoaa. Sen jälkeen lisätään<br />

loput vedestä. Jauhoja lisätään vähän<br />

kerrallaan tunnin välein niin, että juuresta<br />

tulee vellimäinen seos.<br />

– Lisäyksen aikana pitää jauhot sekoittaa<br />

veteen voimakkaasti hämmentäen, jotta<br />

happaneminen käynnistyy, Korhonen<br />

korostaa.<br />

Yöllä taikina annetaan hapata huoneen<br />

lämmössä. Seuraavan päivän aamuna taikina<br />

on kupliva.<br />

– Tuolloin lisätään loput jauhot. Kun<br />

taikina on paksuhkoa, aletaan alustamaan<br />

käsin. Tässä vaiheessa taikinaan lisätään<br />

suolaa. Taikina on valmis, kun se irtoaa<br />

käsistä ja taikinapytyn reunoista.<br />

Taikina on Korhosen mukaan kohonnut<br />

tarpeeksi, kun sen pinta on repeillyt<br />

ja taikina on noin puolitoistakertainen.<br />

– Leivät leivotaan ja kohotetaan tilassa,<br />

joka on vedoton. Uuniin leipä on valmis,<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 81<br />

Ruisleivät<br />

paistuvat<br />

leivinuunissa.<br />

Anita<br />

Ovaskainen<br />

laittaa<br />

limppuja<br />

uuniin.<br />

Anni Korhonen<br />

oppi leivänteon<br />

äidiltään,<br />

Puukarin Pysäkin<br />

edelliseltä<br />

emännältä,<br />

Anita<br />

Ovaskaiselta.<br />

Ruokatalous<br />

kun sen pinta on halkeillut. Ennen arinalle<br />

laskemista leipä pistellään esimerkiksi<br />

haarukalla, jotta leivästä ei tulisi kohokuorista.<br />

Limppuruisleipää paistetaan 45–60 minuuttia.<br />

Jälkiuunissa syntyy hyviä reikäleipiä.<br />

– Oikean tavan tehdä leipää oppii vain<br />

kokeilemalla ja tekemällä, Anni Korhonen<br />

muistuttaa.<br />

Uuni on tunnettava<br />

Puukarin Pysäkillä leipä valmistuu puuuunissa.<br />

Uunin lämmittäminen aloitetaan,<br />

kun leivänteko on alustusvaiheessa.<br />

– Leivinuunin käyttö vaatii opettelua<br />

ja siinä on omat niksinsä, Anni Korhonen<br />

muistuttaa.<br />

– Ensin täytyy tietää, millainen uuni on<br />

kyseessä: miten se lämpiää ja miten sitä<br />

tulee lämmittää eri vuodenaikoina. Leivänteossa<br />

tärkein asia onkin tietää, miten<br />

oma uuni käyttäytyy!<br />

Puukarin Pysäkillä uuni lämmitetään noin<br />

300- asteiseksi.<br />

– Tämä siksi, että leivomme noin 15 limppua<br />

ja 15 reikäleipää kerrallaan, Korhonen<br />

kertoo.<br />

– Meidän leivinuunimme on myös kaksikerroksinen<br />

– ja sekin tuo mukanaan omat<br />

haasteensa. Leivän paistoa varten uunin tulisi<br />

olla ainakin alussa 250-asteinen. Kaikki<br />

riippuu kuitenkin myös siitä, miten paljon<br />

leipiä on paistettavana, miten suuri uuni on<br />

kyseessä, ja miten hyvin siellä lämpö pysyy.<br />

>

Jälkilämmöllä hautuu<br />

monta ruokaa<br />

← Savusaunan<br />

kiuas on<br />

ladottu<br />

käsin kivistä.<br />

Puukarin Pysäkin leivontapäivinä uunin<br />

lämmössä paistuu ruisleivän lisäksi<br />

myös monia muita ruokia.<br />

– Leivinuunin jälkilämpö käytetään<br />

hyödyksi hauduttamalla siellä erilaisia<br />

ruokia ja liemiä, Anni Korhonen<br />

kertoo.<br />

– Leivontapäivinä teemme usein uunilaatikkoa,<br />

eli viipaloituja perunoita,<br />

vettä, suolaa, sipulia ja sian kylkilihaa.<br />

Se on todella herkullista!<br />

Uunin jälkilämmössä paistuu myös<br />

piirakkapuuro, joka tehdään rikotuista<br />

ohraryyneistä tankkimaitoon. Aamupalapuuro<br />

tekeytyy samalla tavoin, mutta<br />

käyttämällä kokonaisia ohraryynejä.<br />

– Luut lihakeittoon paahdetaan jälkilämmössä,<br />

jotta saadaan maukas liemi.<br />

Ternimaidosta tehty uunijuusto kypsyy<br />

jälkilämmössä ja uunirahka on aivan<br />

ihanaa makean hillon kanssa. Uuniin<br />

laitetaan myös karjalanpaistia, kotikaljan<br />

mäskiä ja niin edelleen, Anni Korhonen<br />

luettelee.<br />

Itäsuomalainen ruokaperinne perustuu<br />

uunissa haudutettuihin ruokiin.<br />

Länsi-Suomessa ruokaa on perinteisesti<br />

valmistettu avotulella, ja nämä erot näkyvät<br />

edelleen ruoanlaittokulttuurissa.<br />

Anni Korhonen muistuttaa myös uunissa<br />

hauduttamisen terveellisyydestä.<br />

– Kun raaka-aineita haudutetaan pitkään<br />

uunissa, ei tarvita paljoa rasvaa,<br />

suolaa tai muita mausteita. ☼<br />

TEKSTI: HILLA OKKONEN<br />

← Laudeliinoina<br />

savusaunassa<br />

ovat rukiin oljet.<br />

→ Vanha<br />

riihi toimii<br />

Puukarin<br />

Pysäkillä<br />

savusaunana.<br />

Kuivilla koivuklapeilla syntyy<br />

makoisimmat savusaunalöylyt<br />

Puukarin Pysäkiltä löytyy omaan sekä asiakkaiden<br />

käyttöön sekä puulämmitteinen<br />

sauna että savusauna.<br />

– Puulämmitteisen saunan lämmitykseen<br />

tarvitaan kuivia puita, isäntä jarno Korhonen<br />

opastaa.<br />

– Paras saunanlämmittäjä on tietysti koivu.<br />

Meillä sauna lämpiää yhdellä täydellä<br />

pesällisellä puita.<br />

Korhonen neuvoo ottamaan edellisen<br />

kerran tuhkat pois joka lämmittämisen<br />

yhteydessä.<br />

– Myös säännöllinen nuohous kiukaalle<br />

on muistettava. Nuohoojalta saa myös<br />

hyviä vinkkejä uunin huoltoon ja lämmittämiseen,<br />

hän sanoo.<br />

Puukarin Pysäkin savusauna lämpiää<br />

6–8 tunnissa, riippuen vuodenajasta.<br />

– Meillä savusaunana on entinen riihi,<br />

Jarno Korhonen kertoo.<br />

– Ison kokonsa vuoksi se vaatii pitkän<br />

lämmitysajan. Me lämmitämme saunan<br />

leppäpuulla, mutta myös koivu käy. Meidän<br />

kiuas on myös käsin ladottu, joten pitää<br />

olla tarkkana, kun puita laittaa uunin<br />

pesään, etteivät kivet romahda päälle!<br />

Räppänä auki ja ovi raolleen<br />

Ennen kuin tuli laitetaan palamaan, savusaunan<br />

kiukaaseen avataan räppänä, jota<br />

kautta savu pääsee ulos.<br />

– Tulen sytyttyä jätän myös saunan<br />

oven hieman raolleen, jottei saunaan<br />

muodostuisi liikaa savukaasuja. Ne voivat<br />

nimittäin sytyttää saunan herkästi tuleen.<br />

Saunaan lisätään puita aina edellisen pesällisen<br />

palettua, ja kiuasta lämmitetään<br />

ainakin neljästä kuuteen tuntia. Samalla<br />

lämmitetään pesuvettä kiukaan lähellä<br />

82 | <strong>Ekoelo</strong><br />

olevissa vanhoissa maitotankeissa. Myös<br />

ulkona sijaitsevassa vanhassa padassa<br />

lämpiää kylpy- ja löylyvettä.<br />

Kun lämmitys lopetetaan, kylpyyn ei<br />

vielä pääse.<br />

– Saunan annetaan ensiksi siintyä, Jarno<br />

Korhonen kertoo.<br />

– Eli saunasta lähtee savu ja häkä pois.<br />

Siintyminen kestää 1–2 tuntia. Sen jälkeen<br />

on hyvä heittää kiukaalle vielä häkälöylyt,<br />

jotta ensimmäisten saunojien silmiä ei<br />

kirvelisi.<br />

Korhonen neuvoo vielä ottamaan saunan<br />

pesästä tuhkat pois.<br />

– Muuten ne jäävät turhaan levittämään<br />

tuhkapölyä, kun kiukaaseen heitetään<br />

löylyä.<br />

Löylyveden tulisi aina olla kuumaa, ettei<br />

kiuas turhaan kylmenisi.<br />

– Vettä heitetään eri puolille kiukaan<br />

kiviä, jotta joka kivestä oleva lämpö saadaan<br />

löylyssä istujille, Korhonen opastaa.<br />

Rukiin oljet laudeliinoina<br />

Puukarin Pysäkin savusaunassa käytetään<br />

laudeliinoina rukiin olkia.<br />

– Seiniin ei savusaunassa kannata nojailla,<br />

jos ei halua nokea selkään ja käsivarsiin,<br />

Anni Korhonen huomauttaa.<br />

– Löylyjen välissä käymme joessa vilvoittelemassa.<br />

Talvella myös lumihangessa<br />

kieriskelemässä.<br />

Korhosten savusaunassa ei ole suihkua<br />

eikä sähköjä.<br />

– Tämä osaltaan antaa saunojalle jollain<br />

tavalla alkukantaisen olon. Joka kerta kun<br />

tuolta jokivarren saunasta tulee, on todella<br />

puhdas ja levollinen olo. En tiedä, mikä<br />

taika se on, Anni Korhonen miettii.<br />

– Ruisleivänjuurta ei<br />

tarvitse hankkia kuin<br />

kerran. seuraavina<br />

leivontakertoina riittää,<br />

että sen herättää.<br />

Riittävästi aikaa<br />

ja iloista mieltä!<br />

Ei kannata lannistua,<br />

jos ruisleipä ei ensimmäisellä yrittämällä onnistu.<br />

– Tärkeintä on, että varaat riittävästi aikaa ja<br />

iloista mieltä! Anni Korhonen muistuttaa.<br />

Juurta ei ensimmäisen leivontakerran jälkeen<br />

tarvitse ostaa enää erikseen.<br />

– Jätä leivonta-astian reunoille edellistä taikinaa ja laita<br />

astian päälle liina. Säilytä leivonta-astiaa kuivassa ja<br />

viileässä paikassa. Seuraavan kerran,<br />

kun alat leipoa, lisää astiaan vain vesi ja<br />

juuri herää henkiiin!<br />

Ruisleivän<br />

teko-ohje<br />

(2-3 leipää)<br />

sähköuunissa<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 83<br />

Ruokatalous<br />

1. päivänä<br />

50 g kuivattua luomuleivänjuurta<br />

2,5 dl lämmintä vettä<br />

1 dl ruisjauhoja<br />

Murenna leivänjuuri lämpimän veden joukkoon<br />

ja sekoita voimakkaasti vispilällä. Kuivatun<br />

leivänjuuren täytyy liuota hyvin veden<br />

joukkoon. Lisää ruisjauhoja voimakkaasti sekoittaen.<br />

Jatka ”taikinavellin” vatkaamista noin<br />

puolen tunnin välein muutaman tunnin ajan,<br />

että leivänjuuri ”herää”.<br />

Taikinajuuren pinnalle pitäisi muodostua<br />

kuplia, eli taikina alkaa käymään. Taikinakulho<br />

kannattaa pitää mahdollisimman lämpimässä<br />

paikassa tai vesihauteessa. Jätä taikinakulho<br />

yöksi liinan alle tekeytymään.<br />

2. päivänä<br />

1,25 l lämmintä vettä<br />

n. 1,4 kg luomuruisjauhoja<br />

1–2 rkl suolaa<br />

Hämmennä taikinaa ennen veden lisäystä. Lisää<br />

vesi ja sekoita voimakkaasti. Lisää jauhoja<br />

pikkuhiljaa puuhaarukalla sekoittaen.<br />

Siirry alustamaan käsin, kun puuhaarukalla<br />

sekoittaminen muuttuu raskaaksi. Lisää jauhoja<br />

niin kauan, kunnes taikina alkaa irrota<br />

astian reunoilta ja käsistä. Taikinasta ei kuitenkaan<br />

saa tulla liian paksua ja kovaa, koska<br />

silloin leivät on vaikea saada kohoamaan. Tee<br />

pieni painauma kämmensyrjällä taikinan pintaan,<br />

että näet, milloin taikina on kohonnut<br />

riittävästi. Kun painauma on kohonnut miltei<br />

näkymättömiin, on taikina valmista leivottavaksi.<br />

Taikinan kohottamiseen kannattaa varata<br />

riittävästi aikaa, noin tunti. Taikina nousee<br />

vedottomassa ja lämpimässä paikassa.<br />

Leivo taikinasta joko paksuja limppuja tai<br />

ohuita reikäleipiä. Kohota valmiita leipiä taas<br />

noin 30–45 minuuttia. Pistele niihin haarukalla<br />

reiät ja paista kuumalla pellillä (ilman leivinpaperia)<br />

250 asteessa. 15 minuuttia myöhemmin<br />

voi lämpötilan laskea 225 asteeseen.

– Sekasyöjänä söin<br />

toisinaan aika yksipuolista<br />

ruokaa. Kun kiinnostuin<br />

erilaisista saatavilla<br />

olevista kasvisruokaainevaihtoehdoista<br />

sekä<br />

ylipäänsä ruoanlaitosta,<br />

koin, että ruokavalinnat<br />

lisääntyivät huomattavasti,<br />

Jere Nieminen kertoo.<br />

Seitan on valmistettu vehnägluteenista. Sillä on<br />

lihan kaltainen sitkeä ja kiinteä rakenne, korkea<br />

proteiinipitoisuus ja se on lähes rasvatonta.<br />

Kasvissyönti kuormittaa<br />

ympäristöä ja ilmastoa<br />

huomattavasti vähemmän<br />

kuin lihansyönti<br />

Kasvisvalkuaisen<br />

tuotekehittelyssä riittää<br />

Suomessa työsarkaa<br />

Kasviperäisiä valkuaisia<br />

hyödynnetään yhä enemmän,<br />

mutta tuotekehittelyssä on<br />

ympäristöpolitiikan tutkija<br />

Jere Niemisen mukaan<br />

vielä parantamisen varaa.<br />

Hän itse on vegaani, jonka<br />

ravitsemukselliset valinnat<br />

perustuvat ekologisiin<br />

ja ympäristöä säästäviin<br />

periaatteisiin.<br />

Ympäristöpolitiikan tutkija<br />

Jere Nieminen, 35, ryhtyi<br />

kasvissyöjäksi teini-iässä,<br />

vegaanina hän on ollut<br />

viimeiset 15 vuotta. Syyt<br />

siirtyä kasvisruokaan olivat teini-iässä<br />

eläinsuojeluun ja ekologisuuteen liittyviä.<br />

Terveystekijät olivat enemmän taustalla.<br />

– Siihen aikaan tuotantoeläinten ympäristökuormituksesta<br />

ei puhuttu yleisesti.<br />

Nykyisin jo tiedetään, että kasvissyönti<br />

kuormittaa ympäristöä ja ilmastoa huomattavasti<br />

vähemmän kuin lihansyönti.<br />

Tästä on olemassa jo selvää tutkimustietoa,<br />

hän sanoo.<br />

Ekologisuus on Jere Niemisen omassa<br />

elämässä keskeinen arvo. Hän on mukana<br />

myös Tampereen ympäristösuojeluyhdistyksen<br />

toiminnassa. Hän ei omista<br />

autoa ja muutenkin pyrkii kuormittamaan<br />

luontoa mahdollisimman vähän<br />

omilla valinnoillaan. Käytännön valintoja<br />

ei tarvitse enää miettiä, sillä ne sujuvat<br />

jo rutiinilla.Tampereen yliopistossa<br />

tutkijana työskentelevä Nieminen tekee<br />

väitöskirjaa, joka liittyy Suomen hirvipolitiikkaan.<br />

Kohti kasviproteiineja<br />

Jere Niemisen avovaimo, Outi Tehomaa<br />

on myös vegaani, mikä helpottaa ruoanlaittoa<br />

kotona. Työpäivinä Jere Nieminen<br />

käy usein lounaalla paikallisissa ruokaravintoloissa.<br />

– Nykyisin on tarjolla kiitettävästi erilaisia<br />

kasvis- ja vegaaniaterioita ravintoloissa<br />

ja ruokaloissa. Ne ovat useimmiten<br />

valmistettu soijasta, tofusta, kikherneistä<br />

tai pavuista. Kikherneistä tehty falafel<br />

löytyy myös monista pikaruokapaikoista.<br />

Aina ei ole ollut näin.<br />

– Kun siirryin kasvisruokaan, esimerkiksi<br />

falafelia tai tofua oli vaikea löytää.<br />

Edes kiinalaisissa ravintoloissa ei tuolloin<br />

tarjottu tofua. Nykyisin molempia<br />

saa kiitettävästi. Soijamaitoakin sai ennen<br />

hakemalla hakea ja sitä myytiin lähinnä<br />

terveyskaupoissa. Nykyisin Suomesta saa<br />

jopa mantelimaitoa, Jere Nieminen toteaa.<br />

Tuotekehittelyä tarvitaan<br />

Jere Niemisen mukaan Suomessa olisi tänä<br />

päivänä hyvät markkinat monimuotoisille<br />

proteiinipitoisille kasvisvaihtoehdoille<br />

ja niiden jalostamiselle.<br />

– Euroopassa, kuten Ruotsissa, Saksassa<br />

ja Englannissa, sekä Yhdysvalloissa<br />

ollaan paljon pitemmällä. Vaikkakin Suomessa<br />

suunta on oikea, tulemme vielä<br />

jäljessä.<br />

Yleisesti tarjolla ei ole esimerkiksi<br />

Tempeh-tuotetta.<br />

– Kyseessä on fermentoitu proteiinipitoinen<br />

valmiste, jota tehdään yleensä<br />

soijapavusta, mutta sitä voi tehdä myös<br />

esimerkiksi härkäpavuista ja herneistä,<br />

Nieminen kertoo.<br />

Eräs uusi tulokas on sieniproteiini.<br />

Quorn-tuotteet on valmistettu mykoproteiinista<br />

(sieniproteiinista) patentoitua<br />

teknologiaa hyödyntäen. Niiden rakenne<br />

ja maku mukailevat lihaa.<br />

– Quorn-tuotteita on Ruotsissa on ollut<br />

jo vuosikymmen tavallisten markettien<br />

hyllyillä. Suomeen quorn tuli vasta tänä<br />

syksynä. Edelleen, soijan tavoin tarjolla<br />

voisi olla esimerkiksi härkäpapurouhetta,<br />

joka puuttuu vielä kokonaan kauppojen<br />

hyllyiltä, Nieminen sanoo.<br />

Hampusta on moneksi<br />

Japanissa elintarvikekaupoissa on tofuosastoja,<br />

ja saatavilla on kymmeniä eri<br />

tuotevaihtoehtoa. Jere Niemisen mielestä<br />

soijapohjaisten tofujen valikoima voisi olla<br />

meilläkin huomattavasti laajempi.<br />

– Lisäksi tofua ja erilaisia soijatuotteita<br />

tehdään Suomessa pelkästään soijasta.<br />

Tofua voi kuitenkin tehdä muistakin proteiinipitoisista<br />

pavuista ja viljoista, hän<br />

huomauttaa.<br />

Hamppu on eräs vaihtoehto.<br />

– Hampputofua (hefu) on helppo tehdä.<br />

Tarvitaan vain tehosekoitin, kattila ja<br />

harso. Hamppupihvi on erittäin maistuva,<br />

proteiinipitoinen vaihtoehto ruokailuun.<br />

– Myös maistuva hamppumaito olisi<br />

tervetullut lisä kasvimaitoihin. Sitä<br />

voi toki tehdä itsekin tehosekoittajalla.<br />

Hamppu taipuu todella moneksi, ja se<br />

on vielä kotimaista, Jere Nieminen huomauttaa.<br />

Kotimaisia lisukkeita<br />

Lisukkeiden maailmaa voisi Jere Niemisen<br />

mukaan rikastaa riisistä moniin kotimaisiin<br />

vaihtoehtoihin.<br />

– Riisin rinnalla voi nauttia monenlaisia<br />

viljalisukkeita. Ohra on ollut ehkä<br />

menestyksekkäin tällä saralla. Tosin ohraakaan<br />

ei ole kauan saanut keittovalmiina<br />

jyvinä.<br />

– Kuoritusta, kokonaisesta kaurasta saa<br />

myös erittäin hyvän lisukkeen. Kaura on<br />

hieman makeaa, joten joukkoon voi lorauttaa<br />

etikkaa. Samaan tapaan japanilaiset<br />

lorauttavat etikkaa makean riisin joukkoon<br />

ennen tarjoilua, Nieminen kertoo.<br />

Kuorittuja kauranjyviä on kuitenkin<br />

vielä Suomesta vaikea löytää. Niitä on lä-<br />

84 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 85<br />

Ruokatalous<br />

Kasvissyöjän<br />

leivänpäällysteitä<br />

•<br />

Maustamaton tai maustettu tofu<br />

Paistettu tai paistamaton tofu<br />

Soijajuusto tai soijatuorejuusto<br />

Seitanleikkeet tai –makkarat<br />

• Tartex-kasvistahna<br />

• Hummus<br />

• Vegaaniset tahnat ja pestot<br />

• Paputahna<br />

• Merilevästä valmistettu kaviaari<br />

• Maapähkinätahna<br />

• Avokado<br />

• Tuoreet vihannekset<br />

• Aurinkokuivattu tomaatti<br />

• Hapankaali<br />

Hampunsiemenet ovat erittäin<br />

aminohappopitoisia ja proteiinirikkaita.<br />

hinnä ekokaupoissa.<br />

Tattaria voivat hyödyntää ne, jotka ovat<br />

herkkiä gluteiinille. Myös gluteiinitonta<br />

kvinoaa saa nykyään kotimaisena vaihtoehtona.<br />

Luomua ja lähiruokaa<br />

Jere Nieminen itse syö luomua niin paljon<br />

kuin mahdollista.<br />

– Ravintola-annoksissa luomu on harvinaista,<br />

mutta kaupoista luomua jo saa<br />

hyvin. Luomuviljatuotteita on kiitettävästi,<br />

luomuvihanneksia ei vielä yhtä paljon,<br />

hän sanoo. Jos tavarataloista ei löydy sitä<br />

mitä tarvitaan, Jere Nieminen kääntyy<br />

ekokauppojen puoleen.<br />

Kasviproteiineja kuluu hänellä paljon.<br />

– Käytän paljon tofua, erilaisia soijavalmisteita<br />

suikaleista rouheisiin ja leikkeistä<br />

hiutaleisiin. Suosin runsaasti myös<br />

herneitä, palkokasveja, kikherneitä ja<br />

hampunsiemeniä.<br />

>

Jouluna tofu korvaa kalan,<br />

seitan kinkun<br />

Jere Nieminen viettää usein joulunsa<br />

mummonsa luona, jossa tarjotaan<br />

perinteistä jouluruokaa. Mitä vegaani<br />

syö jouluna?<br />

– Monet jouluruoat käyvät vegaanille.<br />

Tarjolla joulupöydässämme on<br />

monia vihanneksia, juureksia, herneitä,<br />

papuja sekä laatikoita. Kasvimaidot<br />

korvaavat lehmänmaidon.<br />

– Kylmänä leikkeenä kalan sijaan<br />

vegaani voi nauttia esimerkiksi kylmäsavustettua<br />

tofua, hän sanoo.<br />

Jere Nieminen pitää erityisesti Tofumoonin<br />

valmistamasta kylmäsavustetusta<br />

tofusta, jota saa mm. Stockmannilta<br />

ja Ruohonjuuresta.<br />

Seitankinkku on monen vegaanin<br />

kinkkuvaihtoehto. Proteiinipitoinen<br />

seitan on kotoisin Aasiasta. Suomessa<br />

seitan ei ole kovin yleisesti käytetty.<br />

Monissa muissa maissa ravintolat ja<br />

kaupat tarjoavat useita erilaisia seitanruokia<br />

pihveistä leikkeisiin ja kinkusta<br />

makkaroihin.<br />

– Suomessa seitan pitää tehdä itse,<br />

se valmistuu ekokaupoista ostetuista<br />

gluteiinijauhoista, Jere Nieminen kertoo.<br />

☼<br />

➤<br />

Jere Nieminen antaa <strong>Ekoelo</strong>n lukijoille<br />

vinkkejä kasvisproteiinien hyödyntämiseen.<br />

Hän aloittaa soijasta, joka on proteiinipitoisuudestaan<br />

tunnettu. Soijan avulla<br />

pystyy hänen mukaansa tekemään lähes<br />

minkä tahansa ruoan, johon normaalisti<br />

käytettäisiin jauhelihaa.<br />

– Soijarouheen paras mauste on soijakastike,<br />

mutta hyviä ovat mustapippuri ja<br />

jauhettu paprika, Nieminen sanoo.<br />

Soijarouhepakkauksissa neuvotaan<br />

yleisesti liottamaan rouhe ennen käyttöä.<br />

Niemisen mielestä liottaminen ei ole aina<br />

tarpeen.<br />

– Erinomainen vaihtoehto on paistaa<br />

kuivaa rouhetta pannulla öljyssä ja imeyttää<br />

siihen mausteet ja vesi paistamisen<br />

aikana. Soijarouheen voi haluttaessa korvata<br />

kotimaisilla vaihtoehdoilla: härkäpapu-<br />

tai hernerouheella.<br />

Soijasuikaleet vastaavat paremmin<br />

kokolihaa. Suikaleet paistetaan rapeiksi<br />

keittämisen jälkeen.<br />

Kermapippuripihvit<br />

Seitanpihvit:<br />

4 dl vehnägluteiinijauhoa<br />

0,5 dl korppujauhoja<br />

1,5 dl suolaa<br />

0,5 dl HP-kastiketta<br />

4 rkl soijakastiketta<br />

4 rkl paprikajauhetta<br />

3 rkl rypsiöljyä<br />

2 tl rouhittua mustapippuria<br />

noin 2 dl vettä taikinaan<br />

vettä keittämiseen<br />

rypsiöljyä paistamiseen<br />

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää<br />

kulhoon vesi, rypsiöljy, HP- ja soijakastike.<br />

Vaivaa taikinaa pari minuuttia tai<br />

Vinkkejä kasviproteiinien käyttöön<br />

– Soijasuikaleita kannattaa keittämisen<br />

jälkeen valuttaa esimerkiksi siivilän läpi.<br />

Paketeissa mainittu keittoaika on yleensä<br />

liian pitkä. Useimmiten kolmen minuutin<br />

keittoaika riittää suikaleiden turvottamiseen.<br />

– Maustaminen hoituu kätevästi paistamisen<br />

aikana pannulla. Pari ruokalusikallista<br />

soijakastiketta antaa makua, Nieminen<br />

neuvoo.<br />

Tofua pihvinä tai<br />

salaateissa<br />

Tofu on myös soijaa, ja sitä on saatavana<br />

monenlaisina versioina. Helpoin tapa on<br />

syödä tofu sellaisenaan. Etenkin kylmäsavustettu<br />

tofu maistuu ilman erityistä<br />

valmistustapaa.<br />

Tofu on herkullista myös paistettuna.<br />

– Tofun palaset kannattaa paistaa rapeiksi<br />

öljyssä pannulla ja maustaa parilla<br />

ruokalusikallisella soijakastiketta tai<br />

suolaa.<br />

• • • • • • • • • • •<br />

kunnes rakenne on kimmoisa.<br />

Leikkaa taikina noin 5 samankokoiseen<br />

pihviin. Tässä vaiheessa<br />

ennen keittämistä muotoile pihvit<br />

sopiviksi. Voit käyttää muotoiluun<br />

myös lihanuijaa. Keitä<br />

pihvejä noin 15 minuuttia. Kaada<br />

keitinvesi pois ja anna pihvien<br />

jäähtyä hieman.<br />

Paista pihvejä keskilämmöllä<br />

reilussa rypsiöljyssä pari minuuttia<br />

molemmilta puolilta. Tarjoile<br />

valmiit pihvit kerma-pippurikastikkeen<br />

ja lohkoperunoiden kera.<br />

Kerma-pippurikastike:<br />

2 nokaretta margariinia<br />

2 dl kaurakermaa<br />

1 rkl sinappia<br />

1 rkl soijakastiketta<br />

1 rkl vastarouhittua mustapippuria<br />

1 tl murustettuja viherpippureita<br />

0,5 tl suolaa<br />

Sulata margariini paistinpannussa. Lisää<br />

kerma paistinpannuun ja paista kastiketta<br />

kasaan muutama minuutti. Lisää<br />

kastikkeeseen paistamisen aikana loput<br />

ainekset samalla sekoittaen. Säilytä valmis<br />

kastike kannellisessa pikkukattilassa<br />

tarjoiluun saakka.<br />

Paistetut tofunpalat sopivat ruokiin sellaisenaan<br />

tai vaikka leivän päälle. Tofun<br />

voi myös hienontaa erilaisten pihvien ja<br />

pyöryköiden raaka-aineeksi, Jere Nieminen<br />

sanoo.<br />

Tofupihvi valmistuu leikkaamalla kokonainen<br />

tofu vaakasuunnassa kahtia reilunkokoisiksi<br />

pihveiksi. Pihvit paistetaan<br />

ja maustetaan pannulla.<br />

– Paistettu tofu sopii hienosti hampurilaisten,<br />

patonkien ja sämpylöiden täytteeksi.<br />

Paistetut ja maustetut tofukuutiot<br />

sopivat myös ruokaisiin salaatteihin,<br />

vinkkaa Nieminen.<br />

Seitan, lihan korvike<br />

Seitanin valmistus on nopeaa ja helppoa.<br />

Jere Nieminen leikkaa taikinan ennen<br />

keittämistä esimerkiksi pihvin muotoisiksi<br />

palasiksi. Seitan maustetaan taikinan<br />

sekoittamisvaiheessa, myöhemmin se ei<br />

enää onnistu.<br />

– Laitan ensin seitanin keittoveden lie-<br />

Hamppupyörykät<br />

1 keskikokoinen kiinteämaltoinen peruna<br />

2–3 valkosipulinkynttä<br />

1 ruukku tuoretta persiljaa<br />

4 dl kuorimattomia hampunsiemeniä<br />

0,5 dl tahinikastiketta<br />

0,25 dl vettä<br />

2 tl perunajauhoja<br />

2 tl sitruunamehutiivistettä<br />

2 tl jauhettua korianteria<br />

1 tl cayennepippuria tai jauhettua chiliä<br />

1 tl suolaa<br />

rypsiöljyä pyöryköiden paistamiseen<br />

delle kattilaan ja valmistan veden kiehuessa<br />

taikinan. Seitan turpoaa keitettäessä<br />

reilusti, joten se tarvitsee ison kattilan,<br />

jossa vettä on puolet.<br />

Keittämisen jälkeen vesi valutetaan seitanista<br />

pois siivilässä tai puristellen. Taikina<br />

säilyy jääkaapissa. Sen voi paistaa<br />

heti tai myöhemmin.<br />

Niemisen mukaan paras seitanin koostumus<br />

tulee siten, että keittää keskikokoista<br />

palaa noin 15 minuuttia. Pidempi<br />

keittoaika kadottaa lihamaista sitkoa.<br />

Mureutta seitaniin<br />

korppu- ja gluteiinijauhoilla<br />

Seitanin valmistaminen on hieman haasteellista<br />

eikä se välttämättä pysy koossa –<br />

etenkin jos ei noudata tarkasti ohjetta.<br />

– Jos seitan ei pysy koossa, se kannattaa<br />

kuitenkin keittää kypsäksi. Murentuneesta<br />

seitanista valutetaan vesi pois ja<br />

se käristetään reilussa rypsiöljyssä. Näin<br />

valmistuu seitankäristystä. Omat epäon-<br />

Kuori ja raasta peruna raastimen hienommalla<br />

terällä. Kuori valkosipulinkynnet.<br />

Hienonna perunaraaste, valkosipulinkynnet,<br />

persilja, hampunsiemenet, tahini,<br />

öljy, vesi ja sitruunamehutiiviste sauvasekoittimella.<br />

Lisää astiaan perunajauhot ja<br />

mausteet.<br />

Muotoile taikinasta kosteilla käsillä<br />

pyöryköitä ja paista ne pannulla keksilämmöllä<br />

reilussa öljyssä. Tarjoile hamppupyörykät<br />

couscousin kanssa tai pitaleipien<br />

täytteenä. Kastikkeeksi hamppupyöryköille<br />

sopivat esimerkiksi ketsuppi,<br />

tahinikastike, bbq-maustekastike tai salsakastike. <br />

nistuneet seitankokeiluni ovat päätyneet<br />

käristyksiin eivätkä ole syömättä jääneet,<br />

Jere Nieminen toteaa.<br />

Mureaksi seitanin saa lisäämällä taikinaan<br />

korppujauhoja ja vehnägluteiinijauhoja<br />

(1:8).<br />

– Gluteiinijauhoissa ei ole juurikaan<br />

rasvaa, joten seitantaikinaan ja etenkin<br />

grilliseitaniin kannatta lisätä öljyä, Nieminen<br />

pohtii.<br />

Papuja, herneitä ja hamppua<br />

Pavut ja kikherneet sopivat moniin ruokiin<br />

sellaisenaan. Pyöryköihin ja pihveihin<br />

ne kannattaa soseuttaa sauvasekoittimella.<br />

Hernekeitto valmistuu kotimaisista<br />

herneistä.<br />

– Tölkkihernekeitto kelpaa myös pihvien<br />

ja pyöryköiden raaka-aineeksi. Pakasteherneitä<br />

voi lisätä useimpiin patoihin<br />

ja wokkiruokiin. Pavuista ja herneistä saa<br />

myös maistuvia levitteitä leivän päälle.<br />

86 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 87<br />

Tomaattinen<br />

kikhernekeitto<br />

Ruokatalous<br />

1 porkkana<br />

1 sipuli<br />

2–3 valkosipulinkynttä<br />

rypsiöljyä kasvisten paistamiseen<br />

500 g tomaattimurskaa<br />

3,5 dl vettä<br />

265 g kikherneitä<br />

1 dl tuoretta tai<br />

2 rkl kuivattua basilikaa<br />

1,5 rkl jauhettua paprikaa<br />

2 tl jauhettua korianteria<br />

1 tl jauhettua chiliä tai<br />

cayennepippuria<br />

1,5 tl suolaa<br />

Kuori ja paloittele porkkana, sipuli<br />

ja valkosipuli. Paista kasviksia kattilan<br />

pohjalla reilussa rypsiöljyssä<br />

pari minuuttia. Lisää kaikki loput<br />

ainekset kattilaan ja kiehauta. Tarjoile<br />

kikhernekeittoa raikkaan salaatin<br />

ja vaalean leivän kera.<br />

Tällöin ne soseutetaan öljyn, mausteiden<br />

ja suolan kanssa. Salaatteihinkin herneet<br />

soveltuvat, Jere Nieminen listaa.<br />

Kuorimattomat hampunsiemenet antavat<br />

hamppupyöryköille ja -pihveille rouskuvan<br />

suutuntuman ja aromikkaan popcornin<br />

sivumaun. Hampun maku voi tottumattomalle<br />

olla melko vahva.<br />

– Makua voi pehmentää erilaisilla kastikkeilla.<br />

Ekokaupoista voi löytää myös<br />

kuorittuja hampunsiemeniä, joista saa<br />

hamppupyöryköihin ja –pihveihin pehmeämmän<br />

maun ja koostumuksen.<br />

Jere Nieminen on kirjoittanut Vegaanin<br />

kotiruokakirjan (Moreenikustannus,<br />

2010). Kirjassa on monia herkullisia<br />

kasvisruokavaihtoehtoja. Tässä<br />

artikkelissa olevat reseptit ovat kyseisestä<br />

Jere Niemisen kirjasta.<br />

TEKSTi: MERJA KiViLUOMA<br />

KUVAT: MOREENi JA OUTi TEHOMAA<br />

OlE AjAn hERmOllA! Tilaa uutuuslehti <strong>Ekoelo</strong>! Soita 09-413 97 300.<br />

EXTRA-tarjous uuden lehden tilaajalle. Vuoden kestotilaus, 6 numeroa 25€ (39€). Tarjous voimassa 15.1.2013 asti.

Alitalon omenaviinitila kukoistaa rehevässä, kalkkipitoisessa Lohjansaaressa<br />

Omenat kypsyvät<br />

viineiksi ja viideriksi<br />

Alitalon omenaviinitilalla<br />

kypsyy vuosittain<br />

100 000 kiloa omenoita.<br />

Valtaosa sadosta menee<br />

ruokakauppoihin<br />

sellaisenaan syötäväksi.<br />

Tilalla tehdään omasta<br />

sadosta myös viiniä,<br />

likööriä ja viideriä 15 000<br />

litraa vuodessa. Seitsemän<br />

veljeksen mukaan nimetyt<br />

omena- ja marjaviinit ovat<br />

pitkäaikaisen, salaisenkin<br />

tuotekehittelyn tulos.<br />

– Omena on<br />

herkempi<br />

käsiteltävä kuin<br />

kananmuna.<br />

Alitalon tila Lohjansaaressa<br />

tuli Sanna Maulan suvun<br />

haltuun 1970-luvulla. Sannan<br />

isovanhemmat aloittivat<br />

tilalla omenan viljelyn,<br />

jota puolestaan Sannan vanhemmat<br />

Kaisa Söderberg ja Seppo Söderberg<br />

jatkoivat. Lohjansaaren ilmanala on osoittautunut<br />

ideaaliksi sijainniksi kasvattaa<br />

hedelmiä. Alitalon 16 hehtaarin omenaviinitilalla<br />

kasvaakin 13 000 omenapuuta,<br />

sataa eri lajia.<br />

– Lohjanharju luo saariston kupeeseen<br />

lämpöpussin, ja ympäröivä vesistö lämmittää<br />

ilmanalaa entisestään. Alue lukeutuu<br />

hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen.<br />

Tämä tarkoittaa lauhkeaa sekametsävyö-<br />

88 | <strong>Ekoelo</strong><br />

hyettä, jossa tammi kasvaa luonnonvaraisena,<br />

Sanna Maula kertoo.<br />

Kasvukausi on Lohjansaaressa pari<br />

viikkoa pidempi kuin muualla Suomessa.<br />

Saaren kalkkipitoinen maaperä tuottaakin<br />

muhkean omenasadon, joka kypsyy<br />

ensimmäisten joukossa Lohjan alueella.<br />

Omenapuut leikataan joka vuosi<br />

Lohjan seudulla omenapuut leikataan<br />

mataliksi. Tämä helpottaa poimintaa ja<br />

tehostaa hedelmien kasvua.<br />

– Puut leikataan joka talvi helmikuusta<br />

alkaen. Leikkaus vaikuttaa sadon määrään.<br />

Leikatuista puista omenat on helppo<br />

poimia. Kun omenat menevät ruokakauppaan,<br />

ne eivät saa käydä maassa,<br />

– Viini vaatii syntyäkseen vision.<br />

Pitää tietää, minkälaista viiniä<br />

haluaa lähteä kehittämään,<br />

Sanna Maula sanoo.<br />

eivätkä kolhiintua tai puristua käsissä.<br />

Omenahan on herkempi käsiteltävä kuin<br />

kananmuna, Sanna Maula huomauttaa.<br />

Jotta omenat kasvaisivat meheviksi, ne<br />

tarvitsevat typpilannoitusta ravinteikkaassakin<br />

maassa. Lisäksi omenapuita valvotaan<br />

tuholaisten varalta.<br />

– Petopunkit syövät hedelmäpunkit.<br />

Pihlajanmarjakoit pidetään aisoissa feromonipyydyksillä.<br />

Pyydyksissä hyödynnetään<br />

naaraskoin sukupuolihormonia,<br />

joka houkuttaa koiraat satimeen. Vain,<br />

jos pihlajanmarjakoiden määrä nousee,<br />

turvaudumme torjuntaan, joka sekin tehdään<br />

mahdollisimman haitattomasti, muita<br />

siivekkäitä vahingoittamatta, Sanna<br />

Maula kertoo.<br />

Kun on sadonkorjuuaika, Alitalon tilalla<br />

ahertaa kolmesta viiteen poimijaa.<br />

Omenia kerätään elokuun alusta lokakuulle<br />

saakka. Omenalajikkeet on valittu<br />

siten, että poimittavaa riittää koko sadonkorjuuajaksi,<br />

mutta niin, että kaikki omenat<br />

ehditään kerätä talteen.<br />

Yksi lajike viiniä kohti<br />

Sanna Maula ja hänen miehensä Marko<br />

Maula siirtyivät jatkamaan Sannan vanhempien<br />

työtä omenanviljelijöinä vuonna<br />

2005.<br />

– Itse olen koulutukseltani agrologi ja<br />

suorittanut lisäksi Lepaalla viinintuotannon<br />

ammattitutkinnon. Mieheni on käynyt<br />

vastaavan koulutuksen Turlassa Piik-<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 89<br />

Ruokatalous<br />

Alitalon<br />

omenaviinitilalla<br />

kasvaa 13 000<br />

omenapuuta,<br />

sataa eri lajia.<br />

kiössä, Sanna Maula kertoo.<br />

– Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna<br />

1995, tilaviinien tuottaminen kävi mahdolliseksi.<br />

Ensimmäiset omat viinimme<br />

esiteltiinkin yleisölle heti vuonna 1996.<br />

Alitalon omenaviinitilan 100 000 omenakilosta<br />

valtaosa menee myyntiin ruokakauppoihin,<br />

mutta viineihinkin riittää<br />

satoa. Omenoiden lisäksi Sanna ja Marko<br />

Maula käyttävät viineihin valkoherukkaa,<br />

mustaherukkaa, puolukkaa sekä karviaista.<br />

Alitalon omenaviinitilalla kypsyy<br />

vuodessa reilut 100 000 kiloa omenoita.<br />

KUVA: ALITALOn OMEnAVIInITILA.<br />

>

Alitalon viinit on<br />

nimetty perinteikkään<br />

suomalaiskansallisesti.<br />

Omenaviini sopii<br />

kinkun kanssa.<br />

Mustaherukka istuu<br />

riistaruoan kaveriksi<br />

ja valkoherukka kalan<br />

seuraan.<br />

– Perusviiniin käytetään aina yhtä<br />

omenalajiketta. Valkeakuulaasta saa kevyemmän<br />

viinin kuin esimerkiksi Lobosta<br />

tai Atlaksesta. Kaikkien omenalajikkeiden<br />

aromit eivät sovellu yhteen. Jos eri lajikkeista<br />

tehtyjä viinejä sekoitetaan, tehdään<br />

se aina vasta käymisen jälkeen, Sanna<br />

Maula kertoo.<br />

Viinit eivät synny hetkessä, vaan ovat<br />

kovan tuotekehittelyn tulosta. Koska Alitalon<br />

viineihin käytetään aitoja hedelmiä<br />

ja marjoja, vaihtelevat saman viinin vuosikerrat<br />

jonkin verran.<br />

– Ensin tarvitaan visio, josta viinin valmistus<br />

lähtee. Pitää tietää ennalta, minkälaista<br />

viiniä tavoittelee. Tämän jälkeen<br />

valmistetaan täysmehu, joka laitetaan<br />

sokerien, hiivojen ja ravinteiden avulla<br />

käymään kolmeksi, neljäksi kuukaudeksi.<br />

Riittävän pitkä käymisaika tuo viiniin<br />

pehmeän maun, Sanna Maula opastaa.<br />

– Käymisen jälkeen viini suodatetaan<br />

ja laitetaan kypsymään vähintään puoleksi<br />

vuodeksi, jonka jälkeen se suodatetaan<br />

uudestaan. Viinit käytetään kuivaksi ja<br />

siksi makeammat viinit jälkimakeutetaan.<br />

90 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Viideri on<br />

Alitalon uusi hitti.<br />

Viideri tarkoittaa<br />

hiilihapotettua, 4,7<br />

prosenttista viiniä.<br />

Punaposkiset<br />

omenat jalostuvat<br />

meheviksi viineiksi.<br />

Viinivalmistus on tarkkaa työtä. Jo tuoremehukin<br />

käy läpi laboratorioanalyysin.<br />

Valmiin viinin alkoholipitoisuutta, sokeripitoisuutta,<br />

tai happojen määrää analysoidaan<br />

niin ikään laboratoriossa.<br />

Viinit Seitsemän veljeksen mukaan<br />

Alitalon viineillä on hauskat ja mieleenpainuvat<br />

nimet, kuten Eero, Juhani, Tuomas,<br />

Simeoni ja Lukkari. Seitsemän veljeksen<br />

innoittamat viinit saivat nimensä<br />

naapurikunnassa, Siuntiossa vuonna 1998<br />

järjestetyn Jukolan viestin myötä.<br />

– Juhlaviestiin toimitimme viinit, jotka<br />

olivat nimeltään Venlan Viettelys, Simeonin<br />

kiusaus ja Lukkarin rakkaus. Viinien<br />

nimet kuitenkin nopeasti lyhenivät Lukkariksi<br />

ja Simeoniksi. Viinin ystävät tuntuvat<br />

pitävän perinteikkäistä nimistä, Sanna<br />

Maula kertoo.<br />

Kun alkuun Alitalon omenaviinitilalla<br />

oli yksi viini ja yksi siideri, on valikoima<br />

vuosien mittaan laajentunut viiteentoista<br />

viiniin, kahteen siideriin, kahteen likööriin<br />

sekä viideriin.<br />

– Viideri tarkoittaa 4,7 prosenttista,<br />

hiilihapotettua viiniä. Olimme pohtineet,<br />

että tarjoaisimme siideriämme ruokakauppaan.<br />

Arvelimme kuitenkin, että aidon,<br />

omenista tehdyn siiderin olisi vaikea<br />

kilpailla esanssisten, suurtuotettujen juomien<br />

rinnalla.<br />

– Eräänä päivänä Marko sitten kotiin<br />

tullessaan kertoi jo luvanneensa kauppiaalle,<br />

että toimittaisimme hänelle siideriä.<br />

Siltä istumalta menin alakertaan, sekoitin<br />

viiderin, ja hitti oli valmis! Sanna Maula<br />

kertoo.<br />

Alitalon liköörit valmistetaan yhdestä,<br />

Sannan salaisena pitämästä omenalajikkeesta.<br />

Seunalan Anna on voimakkaan<br />

omenainen likööri ja Koivulan Kaisa on<br />

puolestaan hienostunut vadelmalikööri.<br />

– Liköörejä voimme tarjota tilalla vain<br />

laseittain maisteltavaksi, sillä saamme<br />

myydä ainoastaan alle 13 prosenttisia,<br />

käymisteitse valmistettuja juomia, Sanna<br />

Maula kertoo.<br />

Kesäkuusta elokuulle Alitalon tilalla on<br />

mahdollisuus poiketa kahvilassa, saaribaarissa<br />

ja viinimyymälässä. Sopimuksen mukaan<br />

tilaan ja viinimyymälään pääsee tutustumaan<br />

vuoden ympäri. Tilalla on mahdollista<br />

järjestää myös juhlia ja tilaisuuksia.<br />

Erityisesti kesäaikaan opastetut kierrokset,<br />

joissa voi tutustua omenan viljelyyn,<br />

kiinnostavat yleisöä. Kesällä pihamaalla<br />

on myös perheen pikkuväkeä<br />

kiinnostavia kotieläimiä, kuten vuohia,<br />

lampaita, pupuja, villisikoja ja hevosia.<br />

Syksyllä vierailijat voivat poimia Lohjansaaren<br />

omenoita kotiin vietäväksi. ☼<br />

TEKSTI JA KUVAT: TUULA KOLEhMAInEn<br />

Kaurakuitu pitää<br />

pitkään kylläisenä<br />

Kaurajyvän sisäpuolella olevasta Branosasta,<br />

jossa ei ole jyvän kuorta eikä<br />

rasvaa, valmistetussa, Ryytihyppysen<br />

markkinoimassa R-kaurakuidussa on vähintään<br />

91 % kuitua.<br />

Kaurakuitu paksuuntuu suolistossa<br />

noin 7-kertaiseksi. Sitä ei neuvota ottamaan<br />

kuin 1/2–1 tl aamuisin pieneen vesitilkkaan<br />

sekoitettuna ja sen päälle tulisi<br />

juoda lasillisen vettä. Korkein päivittäinen<br />

käyttösuositus aikuiselle on 20 g eli<br />

noin 1 dl kaurakuitua.<br />

Kaurakuidun käyttö on syytä aloittaa<br />

vähitellen. Liian yhtäkkinen kuitujen<br />

lisääminen voi ärsyttää suolistoa ja aiheuttaa<br />

kipuja, turvotusta ja ilmavaivoja<br />

– varsinkin jos ei muista juoda tarpeeksi<br />

nestettä.<br />

Kuitu on välttämätön ravintoaine, vaikka<br />

se kulkeekin sulamattomana ruoansulatuskanavan<br />

läpi. Koko ruoansulatuskanava<br />

tarvitsee kuitua toimiakseen kunnolla.<br />

Mahalaukussa kuitu lisää mahanesteen<br />

eritystä, jolloin ruoka sulaa paremmin.<br />

Kuitu myös imee vettä ja turpoaa<br />

mahalaukussa. Kuitupitoinen ruoka pitää<br />

nälkää pitkään ja estää siten lihomista.<br />

Ohutsuolessa runsaskuituinen ruoka<br />

sulaa hitaammin kuin niukka-kuituinen.<br />

Ravinto imeytyy verenkiertoon tasaisesti<br />

koko ohutsuolen alueelta.<br />

Erityisen hyviä ” paranemiskokemuksia”<br />

kaurakuidulla on saatu ummetuksesta<br />

sekä korkeasta kolesterolista kärsivien<br />

ihmisten parissa.<br />

Kaurakuitu sopii myös keliaakikoille,<br />

koska se ei sisällä lainkaan gluteenia.<br />

Kaurakuitua voi nauttia veden, viilin,<br />

jogurtin, kiisselin tai puuron kanssa. Sitä<br />

voi käyttää myös ruoanlaitossa kastikkeisiin,<br />

keittoihin, lettuihin ja leivonnaisiin.<br />

R-kaurakuitua voi tilata ja tiedustella<br />

osoitteesta www.ryytihyppynen.fi, esimerkiksi<br />

110 gramman pussi maksaa<br />

5,45 €.<br />

Ekologinen lahjaidea<br />

talvisten<br />

juustoiltojen<br />

kruunaajaksi<br />

Perinteikäs ranskalainen veitsimerkki<br />

Lion Sabatier on tuonut<br />

markkinoille bambusta valmistetun<br />

juustoveitsisetin. Settiin sisältyy<br />

kauniisti muotoiltu juustoveitsi<br />

sekä juustohaarukka.<br />

Materiaalina bambu on mielenkiintoinen.<br />

Se on nopeakasvuinen<br />

ruokokasvi ja kasvaa ilman<br />

keinotekoisia lannoitteita,<br />

keinokastelua ja torjunta-aineita.<br />

Elinkaarensa loppuvaiheessa<br />

bambutuotteet hajoavat nopeasti<br />

ja maatuvat.<br />

Bambu juustosetti maksaa<br />

noin 16,90 €, tuotetta myyvät<br />

Decanter-myymälät ja verkkokauppa<br />

decanter.fi.<br />

Suihkauksen<br />

raikkautta kotiin<br />

Rento-sarjan suihkutettavia huone-<br />

ja saunatuoksuja käytetään<br />

ilmanraikastajan tavoin.<br />

Tuoksuvaihtoehtoja on kolme:<br />

eukalyptus, viherminttu ja juhannuskoivu.<br />

Tuoksua voi suihkauttaa myös<br />

liinavaatteille ja saunatekstiileille.<br />

Tavarataloissa myynnissä olevat<br />

400 ml:n suihkepullot maksavat<br />

noin 7,50 euroa.<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 91<br />

Tuoteuutiset<br />

Suomalaiselta Soyalta<br />

maailman ensimmäinen<br />

Reilun Kaupan tofu<br />

Tammisaaressa toimiva Soya tuo maailman<br />

ensimmäisen Reilu Kauppa -sertifioidun<br />

tofu-tuotteen markkinoille joulukuun<br />

alussa.<br />

Tofussa käytetty FLO-sertifioitu soijapapu<br />

on peräisin Lounais-Brasiliasta,<br />

pienestä Capaneman kylästä, mistä pienviljelijöiden<br />

kasvattama soija matkustaa<br />

Suomeen jättäen erityisen pienen hiilijalanjäljen<br />

jälkeensä (55 - 80 g CO2e / 100<br />

grammaa tuotetta). Tofumakuja on yhteensä<br />

viisi (Kylmäsavu, Marinoitu, Pehmeä,<br />

Maustamaton, hamppu), joista uusin<br />

on pähkinäinen hampputofu.<br />

Soya-tofuja saa lähes kaikista<br />

marketeista<br />

ja luontaistuotekaupoista.<br />

Esimerkiksi<br />

Soya Kylmäsavutofu<br />

maksaa noin<br />

3,49 €.<br />

Clipperin luomuyrttiteesarjassa<br />

kuusi makua<br />

päivän eri teehetkiin<br />

Clipperin uusi luomuyrttiteesarja sisältää<br />

kuusi erilaista makua: Rise & Shine-sitrustee,<br />

After Dinner Mint -yrttitee, Love<br />

Me Truly -chai yrttitee, Cloud nine -yrttihedelmätee<br />

ja Snore & Peace -yrttitee.<br />

Toisiaan täydentävät maut on suunniteltu<br />

sopiviksi päivän eri hetkiin.<br />

Esimerkiksi Zen Again -yrttitee on saanut<br />

inspiraationsa kylpylöiden höyryävästä<br />

ja pysähtyneestä tunnelmasta. Teen<br />

maku on virkistävä yhdistelmä sitruunamelissaa<br />

ja mentolin raikasta eukalyptusta.<br />

Tee sisältää myös häivähdyksen nokkosta<br />

ja ruusunmarjaa. Kupillinen Zen<br />

Again -teetä sopii erityisesti rentoutumishetkeen.<br />

Uuden yrttiteesarjan tuotteet ovat saaneet<br />

Soil Association -järjestön luomuserftifikaatin.Yrttiteemakuja<br />

on saatavilla luontaistuote-,<br />

eko- ja verkkokaupoista<br />

sekä tavarataloista<br />

kautta maan.<br />

Teepaketti maksaa 4–5<br />

euroa jälleenmyyjästä<br />

riippuen.

Luonto on<br />

inspiroinut<br />

Esa Hellsténin myös<br />

säveltämään ja<br />

sanoittamaan.<br />

92 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Työssään terveyden<br />

ja musiikin<br />

parissa Esa Hellstén<br />

keskittyy yhä<br />

enemmän myös<br />

henkisen valmennuksen opetukseen,<br />

jolle hän kokee olevan<br />

ajan tilaus.<br />

– Muuttuvan maailman keskellä<br />

on hyvä pyrkiä pitämään<br />

oma ajattelu ja elämäntapa terveenä.<br />

Se merkitsee toisinaan<br />

vastavirtaan menemistä.<br />

– Erityinen huolenaiheeni<br />

on se, että ihmisen identiteettiä<br />

mataloitetaan nykypäivän maa-<br />

ilmassa mitä erilaisin keinoin,<br />

hän sanoo.<br />

Turvallinen lapsuus<br />

kivijalkana vapaudelle<br />

60-vuotias Esa Hellstén on paljasjalkainen<br />

imatralainen. Hän<br />

kokee eläneensä turvallisen lapsuuden,<br />

joka tarjosi riittävästi<br />

tukea kasvuun. Luonnonmukaisuus<br />

oli itsestään selvä asia.<br />

– Se tuli esille tavallisen elämän<br />

kautta, kuten perheen yhteisten<br />

retkien, kalastuksen,<br />

marjastuksen, pyöräilyn ja monenlaisten<br />

muiden arkipäivän<br />

toimien välityksellä.<br />

Kotona ei pyritty manipuloimaan<br />

lapsia mihinkään suuntaan.<br />

– Jos jossain oli parantamisen<br />

varaa, kysyttiin vain hienovaraisesti,<br />

miten asioita voisi tehdä<br />

toisin. Uskoisin, että tämä on<br />

vaikuttanut omaankin elämääni<br />

terveellä tavalla.<br />

Esa muistelee isänsä kuitenkin<br />

varoitelleen häntä mm. politiikasta.<br />

– Isän mielestä politiikassa ei<br />

hoidettu asioita solidaarisesti,<br />

yhteisen hyvän kannalta oikealla<br />

tavalla. Isä sanoi, että kaiken-<br />

Kulttuuri<br />

Luonto kutsuu<br />

Imatralainen Esa Hellstén kehottaa käymään villissä luonnossa säännöllisesti,<br />

eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina. Niin hän tekee itsekin.<br />

Hän on huolissaan kaikenlaisista pyrkimyksistä murtaa ihmisten omaa identiteettiä.<br />

laisissa taisteluissa ja riitelyissä<br />

menettää elämänsä. Hän oli sitä<br />

mieltä, että pitäisi löytää yhteiskunnallisesti<br />

kestävämpi ja ihmisyyttä<br />

kunnioittavampi tapa<br />

hoitaa yhteisiä asioita.<br />

Luomuperuna ei<br />

aiheuttanut allergiaa<br />

Aikuisena Esa Hellstén kiinnostui<br />

yhä enemmän luonnonmukaisuudesta<br />

ja ryhtyi alan yrittäjäksi.<br />

Hän piti Imatralla pitkään<br />

kahta luontaistuotekauppaa. Samalla<br />

hän viljeli maata, lähinnä<br />

oman kiinnostuksen ja tutki-<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 93<br />

><br />

>

– Jos ihmisen<br />

oma identiteetti<br />

murentuu, koko<br />

kansakunnan<br />

itsetunnon<br />

runko hajoaa.<br />

muksen vuoksi. Peruna oli tärkeä<br />

tutkimuksen kohde.<br />

– Satuin näkemään erään artikkelin,<br />

jossa joku professori<br />

kertoi, että 1940-luvulla peruna<br />

oli vielä paras ravinnon lähde.<br />

Hän väitti, että ihminen olisi voinut<br />

selvitä jopa vuoden pelkällä<br />

luomuperunalla. Perusteluna oli<br />

se, että perunassa oli 31 samaa<br />

hivenainetta kuin ihmisessäkin,<br />

Hellstén kertoo.<br />

94 | <strong>Ekoelo</strong><br />

Esa Hellstén teki perunan<br />

puhtauteen liittyvän kokeilun<br />

omalla tilallaan.<br />

– Totesin, että laadukas peruna<br />

kasvaa parhaiten levänneessä<br />

maassa 3–5 vuoden välein.<br />

Hellstén vei tarjolle itse kasvattamaansa<br />

luomuperunaa luontaistuoteliikkeeseensä.<br />

– Eräs naisasiakas kertoi, että<br />

hänen 15-vuotias tyttärensä ei<br />

ollut voinut koskaan syödä perunaa,<br />

koska oli sille pahasti allerginen.<br />

Tytölle tuli paha laikullinen<br />

ihottuma jo pienestäkin<br />

perunamäärästä. Äiti halusi<br />

kuitenkin testata luomuperunaa<br />

ja kertoi jälkeenpäin, että meiltä<br />

ostamastaan perunapussista ei<br />

koitunut tytölle mitään yliherkkyysreaktioita.<br />

Luonnollisia valintoja<br />

arkielämässä<br />

Kauppareissut sujuvat Esa ja<br />

Merja Hellsténiltä ilman paineita.<br />

Luomua kuitenkin suositaan.<br />

– Meille on muodostunut rutiininomainen<br />

ymmärrys siitä,<br />

mitä kannattaa syödä ja mitä ra-<br />

Esa Hellstén ja kuvassa<br />

laskeva Juha Julkunen pitävät<br />

elossa Pohjois-Suomen<br />

tukkilaiskulttuuria. Julkunen<br />

on moninkertainen SM-mestari<br />

sekä tukkilaismaratonissa että<br />

koskenlaskussa.<br />

vintolisiä käyttää. ruoka ei mielestäni<br />

saa tuottaa ylimääräistä<br />

stressiä, Esa Hellstén sanoo.<br />

Luonnon puoleen käännytään<br />

kuitenkin yleensä ensimmäiseksi<br />

sekä ravitsemuksessa että terveydenhoidossa.<br />

– Syömme paljon itse pyydettyä<br />

kalaa. Hyödynnämme yrttejä,<br />

kaikkia marjoja ja sieniä Suomen<br />

luonnosta. En muista, että<br />

olisimme koskaan ostaneet esimerkiksi<br />

marjoja, vaan olemme<br />

aina keränneet ne itse.<br />

Hellsténit ovat toimineet luontaisalalla<br />

vuodesta 1979. Nykyinen<br />

yritys, Finn-Col, on perheen tukku-<br />

ja verkkokauppa, joka perustettiin<br />

2005. Tarjolla on terninmaitotuotteita,<br />

luonnonmukaista kosmetiikkaa,<br />

antioksidantteja, teetä<br />

ja ravintolisiä.<br />

Kiireetöntä<br />

laatuaikaa metsässä<br />

Aikoinaan Esa Hellstén myös<br />

metsästi satunnaisesti, mutta<br />

nykyisin hän viettää metsässä<br />

laatuaikaa eläinten, ystävien tai<br />

vain itsensä kanssa.<br />

– Jos menen metsään aseen<br />

kanssa vain ampuakseni jotakin,<br />

jään paljosta paitsi ja on vaikea<br />

kokea luontoa kokonaisvaltaisesti,<br />

hän sanoo.<br />

Luonnossa Esa Hellsténillä on<br />

vahva tunne siitä, että hän on<br />

osa luontoa.<br />

– Niinhän ihminen on – emme<br />

me siitä mihinkään pääse. Samaa<br />

tunnetta ei saa esimerkiksi<br />

puistossa kävellessä.<br />

Esa Hellstén kehottaakin käymään<br />

villissä luonnossa säännöllisesti,<br />

eri vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina.<br />

– Metsään kannattaa mennä<br />

kiireettömänä, sen harmoniaa<br />

aistien ja kunnioittaen – ei kiireellä<br />

miettien seuraavaa palaveria.<br />

Esa Hellsténin pyytämä<br />

lohi maistuu Merja-vaimolle<br />

ja hänen sisarelleen, Arja<br />

Kolhille. Ruokailu tapahtuu<br />

Barentsinmeren äärellä.<br />

Mies ja kala ottavat mittaa toisistaan. Mies voittaa lohen.<br />

Koskenlaskun<br />

puolesta<br />

Esa Hellstén on ollut mukana<br />

myös koskenlaskuperinteen<br />

nostamisessa. Miestä itseä ei<br />

tukin päällä nähdä, mutta hän<br />

on mielellään katsomassa ja tukemassa<br />

lajin harrastajia. Hän<br />

on tehnyt laulun muun muassa<br />

Juha Julkusesta, moninkertaisesta<br />

koskenlaskun suomenmestarista.<br />

Menneenä kesänä järjestettiin<br />

Imatran kalastuspuistossa tukkilaisnäytös,<br />

jonka järjestelytehtävissä<br />

Hellstén oli mukana vuoden<br />

päivät. Siitä hän sai kiitosta<br />

mm. Suomen Metsäurheiluliitolta,<br />

joka palkitsi hänet hopeisella<br />

ansiomitalilla lajin hyväksi tehdystä<br />

työstä.<br />

Metsässä Esa Hellstén viettää<br />

laatuaikaa eläinten, ystävien tai vain<br />

itsensä kanssa. Kiireettömyydestä<br />

ja vapaudesta viestivä perhonen tuli<br />

häntä tervehtimään.<br />

– Koskenlasku on puhdas ja<br />

luonnonläheinen urheilulaji, jossa<br />

ei ole korruptiota eikä politiikkaa.<br />

– Lajin takana ei ole valtarakenteita,<br />

vaan urheilijoita, jotka<br />

ovat nähneet valtavasti vaivaa<br />

kehittäessään taitojaan kaikessa<br />

hiljaisuudessa. Koskenlasku<br />

edustaa myös suomalaista identiteettiä,<br />

Hellstén korostaa.<br />

Ihmisyyden<br />

ehdoilla<br />

Esa Hellstén puhuu ihmisen identiteetin<br />

puolesta. Hän kokee, että<br />

ihmisiä viedään nykypäivänä<br />

kuin koiria talutushihnassa kaikenlaisten<br />

määräysvaltojen alla.<br />

– Ihmisen identiteettiä ei saa<br />

romuttaa; siksi haluan tukea ihmisen<br />

omaa ajattelun vapautta.<br />

Vapauden rajoittamisen takana<br />

on aina joku, joka pyrkii hyötymään<br />

kontrolloinnista.<br />

Hellsténin mielestä valtamedia<br />

on eräs vedättäjä.<br />

– Taustalla vaanivat isot valtarakenteet<br />

pankeista poliittisiin<br />

tahoihin ja lääkefirmoihin.<br />

– Kaikenlainen manipulointi<br />

vahingoittaa ihmisen itsetuntoa.<br />

Jos ihmisen oma identiteetti murentuu,<br />

koko kansakunnan itsetunnon<br />

runko hajoaa.<br />

– Ainoastaan terveellä itsetunnolla<br />

voidaan rakentaa tervettä<br />

maailmaa, hän korostaa. ☼<br />

TEKSTI: MErJA KIVILUoMA<br />

KUVAT: HAASTATELTAVAN ALbUMI<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 95<br />

Kulttuuri<br />

Hoitava musiikki tarjoaa<br />

elämän eliksiiriä<br />

Esa Hellstén on myös esiintyvä taiteilija. Hän säveltää, sanoittaa,<br />

soittaa, sovittaa ja esittää omaa musiikkiaan. Musiikki<br />

on ollut laulaja-lauluntekijän elämässä 10-vuotiaasta<br />

pikkupojasta alkaen.<br />

Hellsten on innostunut etenkin musiikin hoitavasta vaikutuksesta.<br />

– Hoitava musiikki tarjoaa kuulijalleen elämän eliksiiriä,<br />

voimaa ja rohkaisua arkeen. Antaessaan myös muusikko<br />

saa.<br />

Esa Hellstén sanoo improvisaation olevan hoitavan musiikin<br />

tärkein elementti.<br />

– Hoitava musiikki on parhaimmillaan silloin, kun se<br />

syntyy inspiraation tuottamana ja improvisoituna. Silloin<br />

sävel, teksti ja musiikki syventävät toisiaan niin, että myös<br />

kuulija saa syvällisen kokemuksen.<br />

Jos improvisaatiota ja tulkintaa ei ole, kappaleet jäävät<br />

hänen mukaansa kuolleiksi ja kylmiksi.<br />

– Tekemällä tehty kappale ei kosketa. Näin silloinkin,<br />

vaikka se olisi esitetty ammattitaidolla.<br />

Kokemuksia ja henkilökuvia<br />

Esa Hellstén tekee enimmäkseen hengellisiä lauluja sekä<br />

luontoaiheisia lauluja. Mukana on monia henkilökuvia.<br />

Paikkakunnistakin on lauluja. Hiljattain on syntynyt mm.<br />

Savukoskesta kertova laulu.<br />

– Elämä ja elämänkokemukset, ympäristö ja jokapäiväinen<br />

elämä ovat rajattomia aiheita sanoihin ja säveliin, hän<br />

sanoo.<br />

Hellsténillä on kotonaan musiikkihuone, jossa hän tallentaa,<br />

kokoaa ja kuuntelee. Musiikin tekemiseenkin tarvitaan<br />

kuitenkin oikea hetki.<br />

– En itse tee sävellyksiä siten, että istun jonkun koneen<br />

ääreen sointuja etsien. Ne syntyvät enemmänkin tietyllä<br />

aaltopituudella, tietyssä tunnetilassa – kuin itsestään.<br />

Teksti on kappaleen ydin<br />

Esa Hellstén kokee sanoituksen erityisen tärkeäksi kappaleessa,<br />

tempo ei ole niinkään ratkaiseva tekijä.<br />

– Teksti muodostaa kappaleen ytimen. Teksti on kuin<br />

taulun sisältö ja melodia sen raamit. Toki hoitava puoli rakentuu<br />

kokonaisuudesta, hän sanoo.<br />

Kuulija etsii samastumiskohtia kappaleeseen. Ihmisyyteen<br />

liittyvät tunteet ja kokemukset ovat pääosin universaalisia<br />

kansallisuudesta tai musiikkigenrestä riippumatta.<br />

Mitä enemmän laulaja-lauluntekijä pystyy ilmentämään ja<br />

tuottamaan kuulijoille sisäisiä kokemuksia ja elämyksiä, sitä<br />

hoitavampaa musiikki Hellsténin mukaan on.<br />

– Itse käytän myös nyansseja ja pitkiä intervalleja, jotka<br />

tuovat mausteita kappaleeseen.<br />

Luovuus nostaa ja kantaa. Mikään ei tule kuitenkaan<br />

”ilmaiseksi”.<br />

– Hoitava musiikki tarvitsee uskaltamista, antautumisen<br />

ja vapautumisen tilan, Esa Hellstén kiteyttää.

Kodin pinnat puhtaaksi<br />

Etikalla<br />

Soodalla<br />

Sitruunalla<br />

Kodin siivouskaappi pursuaa<br />

erilaisia pesuaineita ja<br />

siivousvälineitä on joka lähtöön.<br />

Usein täysin turhaan.<br />

Tampereella toimivan Suopa<br />

& Sitruuna -yrityksen perustaja<br />

Aino-Maija Leinosen<br />

mielestä ekologisessa siivouksessa<br />

pääpaino on hyvien<br />

välineiden valitsemisella. Laadukkaat ja<br />

säännöllisin väliajoin huollettavat siivousvälineet<br />

kestävät käytössä pidempään.<br />

– Me käytämme siivouksessa mikrokuituliinoja<br />

niiden tehokkuuden ja pitkäikäisyyden<br />

vuoksi, hän kertoo.<br />

– On totta, että mikrokuituliinat on<br />

valmistettu keinokuidusta, mutta ne ovat<br />

hyvin kestäviä.<br />

Leinosen mukaan mikrokuituliinojen<br />

käyttöä puoltaa kestävyyden lisäksi myös<br />

toinen seikka:<br />

– Koska liinat ovat tehokkaita, ne<br />

myös vähentävät tarvetta käyttää pesuaineita.<br />

Kun veden ja pesuaineiden kulutus<br />

vähenee, siivouksesta tulee ympäristöystävällisempää.<br />

Muissa siivousvälineissä, kuten tiski- ja<br />

vessaharjoissa voi olla vaihtopää.<br />

– Näin välineen vartta ei heitetä pois,<br />

vaan vaihdetaan ainoastaan kulunut harjaosa.<br />

Imuria hankkiessa kannattaa valita<br />

klassinen malli tunnetulta valmistajalta.<br />

Tällainen todennäköisesti toimii, kuten<br />

sen kuuluu ja kestää käytössä vuosikausia,<br />

Leinonen sanoo.<br />

Pesuaine tahran mukaan<br />

Aino-Maija Leinosen mielestä jokaiselle<br />

pinnalle ei tarvitse hankkia erillistä pesuainetta.<br />

Paljon oleellisempaa on huomioida<br />

likatyyppi.<br />

– Rasva- ja valkuaislialle valitaan<br />

emäksinen pesuaine, kalkki- ja muille<br />

kivettymille hapan. Voimakkaat kemialliset<br />

pesuaineet voi korvata kotikonstein<br />

miedommilla ja ympäristöystävällisillä<br />

aineilla. Matonpesusta monelle tuttua<br />

mäntysuopaa voi käyttää lattia- sekä<br />

kaikkien vesipestävien pintojen puhdistukseen.<br />

Mäntysuopa tehoaa myös useisiin<br />

tahroihin.<br />

– Ikkunanpesussa voi käyttää lämmintä<br />

vettä ja ekologista tiskiainetta. Keittiön<br />

sekä kylpyhuoneiden hanojen kalkkisaostumiin<br />

puolestaan tehoaa väkiviinaetikka.<br />

Etikalla saa hanat kiiltämään, mutta<br />

syövyttävyytensä vuoksi sitä ei tulisi käyttää<br />

esimerkiksi kaakelien saumoille.<br />

Poista tahrat tuoreeltaan<br />

Tahrat istuvat tekstiileissä usein lujassa ja<br />

ovat vaikeita poistaa.<br />

– Tahrat kannattaa aina poistaa tuoreeltaan,<br />

Aino-Maija Leinonen neuvoo.<br />

Esimerkiksi sohvassa olevia tahroja<br />

voi hangata mikrokuituliinalla ja pienellä<br />

määrällä pesuainetta. Sappisaippua tehoaa<br />

hyvin vaikeisiinkin tahroihin.<br />

Yleispyykinpesuainetta valittaessa Leinonen<br />

suosittelee ekologista vaihtoehtoa,<br />

joka ei sisällä fosfaatteja eikä hajusteita.<br />

Pieni määrä etikkaa voi korvata pyykinhuuhteluaineen.<br />

– Pesuainetta ei myöskään tarvitse annostella<br />

koneeseen tarpeettoman paljon.<br />

Annettu annosteluohje tarkoittaa maksimimäärää.<br />

Pesulämpötilaa valitessa kannattaa<br />

muistaa aina silloin tällöin käyttää<br />

myös kuumimpia ohjelmia: tämä on hyväksi<br />

pesukoneelle ja auttaa pidentämään<br />

sen käyttöikää.<br />

Tiskiainetta säästeliäästi<br />

Usein paras<br />

pesuaine on se<br />

yksinkertaisin.<br />

Kannattaisiko astiat pestä koneessa vaiko<br />

tiskata käsin?<br />

– Astianpesukoneet ovat nykyisin mel-<br />

ko tehokkaita ja ne käyttävät esimerkiksi<br />

vähemmän vettä kuin mitä käsinpesussa<br />

kuluu, Aino-Maija Leinonen vastaa.<br />

– Toisaalta astianpesukoneiden valmistus<br />

ei ole lainkaan ekologista touhua. Jos<br />

astiat pesee käsin, kannattaa hyödyntää<br />

lämpötilaa ja aikaa. Ennen varsinaista tiskausta<br />

astioita on hyvä liottaa kuumassa<br />

vedessä.<br />

– Konepesussa kiinnittäisin jälleen<br />

huomiota pesuaineen annosteluun ja etsisin<br />

ns. turmarajaa, jonka alle mentäessä<br />

pesutulos ei enää miellytä. Vähemmälläkin<br />

tiskiainemäärällä saa usein hyvän<br />

lopputuloksen.<br />

Myös keittiön puolella tahranpoistossa<br />

voi hyödyntää ekologisia menetelmiä.<br />

– Ruoanvalmistusastioista saa pohjaan-<br />

96 | <strong>Ekoelo</strong> <strong>Ekoelo</strong> | 97<br />

Kodinhoito<br />

Imuria hankkiessa<br />

kannattaa valita klassinen<br />

malli tunnetulta<br />

valmistajalta. Tällainen<br />

todennäköisesti toimii,<br />

kuten sen kuuluu ja kestää<br />

käytössä vuosikausia<br />

palaneet ruoanjämät irti hankaamalla niitä<br />

sokeripalalla ja pienellä määrällä pesuainetta,<br />

Leinonen neuvoo.<br />

Keittiövälineiden oikeaoppinen huolto<br />

myös lisää niiden käyttöikää.<br />

– Suosittelen pesemään esimerkiksi<br />

puiset leikkuulaudat heti käytön jälkeen<br />

miedolla pesuaineella ja huuhtelemaan<br />

kylmällä vedellä.<br />

>

– Puiset ruoanvalmistusastiat kannattaa<br />

säilyttää kuivassa paikassa. On myös<br />

hyvä muistaa, että esimerkiksi lihalle tulisi<br />

olla oma leikkuulautansa.<br />

Hopea kiiltämään<br />

Puhdistusnesteisiin turvautumisen sijaan<br />

hopeaesineiden kiillotuksessa kannattaa<br />

Leinosen mielestä käyttää hyväkseen<br />

elektrolyyttistä menetelmää.<br />

– Yksinkertaisella konstilla kodin hopeat<br />

saa hetkessä kiiltämään. Riittää kun<br />

täyttää tiskialtaan lämpimällä vedellä ja<br />

ruokasuolalla. Tiskialtaan pohjalle asetetaan<br />

alumiinifoliota ja hopeaesineet folion<br />

päälle.<br />

Leinosen mukaan hammastahnalla on<br />

kyseenalainen maine hyvänä hopeankiillottajana.<br />

– Hankaamisen kanssa kannattaa olla<br />

varovainen. Hopea on pehmeää ja sen<br />

pinta menee herkästi pilalle.<br />

Ilahduta ekologisella<br />

hyvän mielen<br />

lahjalla!<br />

EKOLOGINEN<br />

Pyörällä töihin<br />

Jokaiselle kodin<br />

pinnalle ei tarvitse<br />

hankkia erillistä<br />

pesuainetta.<br />

Oleellisempaa on<br />

huomioida<br />

likatyyppi.<br />

Aino-Maija Leinonen aloitti ympäristöystävällisten<br />

siivouspalveluiden tarjoamisen<br />

vuonna 2010.<br />

– Olen pyrkinyt ekologisuuteen myös<br />

toimistohommissa: käytämme ekosähköä<br />

ja uusiopaperia, Leinonen kertoo.<br />

– Meillä kannustetaan työntekijöitä<br />

liikkumaan pääasiassa pyörällä tai julkisilla<br />

kulkuvälineillä. Emme myöskään<br />

käytä toiminnassamme kertakäyttöisiä<br />

tuotteita.<br />

Suopa&Sitruuna ei vain siivoa koteja ja<br />

toimistoja.<br />

– Opastamme myös asiakkaitamme esimerkiksi<br />

kierrätykseen ja kodinhoitoon<br />

liittyvissä asioissa. ☼<br />

www.olehyvaluonnontuote.fi<br />

TEKSTI: HILLA OKKONEN<br />

Ruokakaapin tavikset<br />

apuna siivouksessa<br />

Etikka<br />

– Hapan etikka kiillottaa sekä poistaa<br />

kalkkisaostumia.<br />

– Etikkaa voi hyödyntää myös<br />

ikkunanpesussa.<br />

– Pieni määrä etikkaa korvaa<br />

huuhteluaineen pyykinpesussa.<br />

SitRuuna<br />

– Puupintojen puhdistus sujuu<br />

sitruunamehun ja oliiviöljyn<br />

sekoituksella. Ota pieni määrä<br />

sekoitusta puhdistusliinaan ja pyyhi<br />

puupinnat.<br />

– Kylpyhuoneen hanojen<br />

kalkkikertymät voi poistaa<br />

sitruunalla ja suolalla.<br />

– Sitruuna toimii kätevästi myös<br />

huoneen tai astianpesukoneen<br />

raikastimena.<br />

Sooda<br />

– Ruokasoodalla saa kattilat ja<br />

lavuaarit kiiltämään.<br />

– Uuninpuhdistuksessa voi kokeilla<br />

ruokasoodasta (2 rkl),<br />

suolasta (2 rkl) ja kuumasta<br />

vedestä (noin 2 rkl) tehtyä tahnaa.<br />

Mikrokuituliinalla<br />

pintoja<br />

puhdistettaessa<br />

pesuainetta tarvitsee<br />

vain pienen<br />

määrän.<br />

Tilauslomake<br />

Tilaaja tai lehden saaja<br />

Sukunimi Etunimi<br />

Lähiosoite<br />

Postinumero Postitoimipaikka<br />

Puhelin Sähköposti<br />

Tilauksen maksaja, jos eri kuin tilaaja<br />

Sukunimi Etunimi<br />

Lähiosoite<br />

Postinumero Postitoimipaikka<br />

<strong>Ekoelo</strong> | 99<br />

Puhelin Sähköposti<br />

Kodinhoito<br />

Ekologisuus on 2010-luvun merkittävin trendi.<br />

Ole ajan hermolla! Tilaa uutuuslehti<br />

• <strong>Ekoelo</strong> esittelee vaihtoehtoja, miten nykyajan<br />

ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja,<br />

jotka tukevat ekologista elämäntapaa.<br />

• Keskiössä lehden aihevalinnoissa ovat kotona toteutettavat<br />

arvovalinnat ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa.<br />

Lisäksi lehdessä esitellään runsaasti erityylisiä suomalaisia<br />

lähipalveluiden tuottajia ja heidän toimintaansa.<br />

• Luonnonmukaisesti, ekologisesti, puhtaasti, aidosti<br />

– olisiko siinä Suomen uusi menestysbrändi?<br />

Myös visionäärinen yhteis-<br />

kunnallinen pohdinta<br />

saa lehdessä palstatilaa.<br />

Teemoina seuraavassa<br />

numerossa 1-2013:<br />

☼ Ekologinen pukeutuminen<br />

☼ Käsityöt ja nikkarointi<br />

☼ Vaatehuolto<br />

☼ Taimet kasvamaan<br />

kesää varten<br />

Nopeus on valttia!<br />

EXTRA-tarjous<br />

uuden lehden tilaajille<br />

voimassa 15.1.2013 saakka.<br />

25€<br />

Vuoden<br />

kestotilaus,<br />

6 numeroa<br />

(normaalihinta 39€)<br />

Tilaa <strong>Ekoelo</strong> kätevästi:<br />

Sähköpostilla<br />

tilaukset@karprint.fi<br />

Internetissä<br />

www.karprint.fi<br />

Puhelimitse<br />

09-413 97 300<br />

tai 09-2569 108/24 h<br />

◆ Luonnonmukaisesti<br />

◆ Ekologisesti<br />

◆ Puhtaasti<br />

◆ Aidosti<br />

Satasivuinen <strong>Ekoelo</strong><br />

on tilauspohjainen lehti ja<br />

lisäksi irtonumeromyynnissä<br />

lehtipisteissä<br />

ympäri Suomen.<br />

<strong>Ekoelo</strong>-lehti ilmestyy<br />

vuonna 2013 kuusi kertaa.<br />

EkoElon tilaushinnat:<br />

Kestotilaus:<br />

6 numeroa vuodessa 39 €.<br />

Määräaikainen tilaus:<br />

6 numeroa vuodessa 44 €.<br />

1.<br />

luokan<br />

postimerkki<br />

Karprint Oy<br />

<strong>Ekoelo</strong><br />

Vanha Turuntie 371<br />

03150 HUHMARI<br />

>

C.G.F. - merkillinen<br />

kasvutekijä<br />

Klorellasolun tumassa oleva C.G.F.kasvutekijä<br />

on klorellan arvokkain aine.<br />

Sen on todettu elvyttävän kasvua,<br />

kudosten uusiutumista ja parantumista<br />

enemmän kuin minkään muun ruokaaineen.<br />

C.G.F.:n korjausmekanismi<br />

elvyttää eri elintoimintojen ”tietokoneohjelmat”<br />

DNA–RNA -tasolla niin, että<br />

solujen energiantuotanto virkistyy.<br />

1 gramma luonnonmukaisesti viljeltyä<br />

klorellajauhoa sisältää noin 100 mg<br />

RNA:ta ja 30 mg DNA:ta, jotka auttavat<br />

suojaamaan solujamme ja nostamaan<br />

energiatasoja.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!