Ekoelo

Leena Vilkka
toivoisi, että kaikki
ihmiset oppisivat
kunnioittamaan
luontoa osana meitä.
– Kyllä voi sanoa, että asiassa on tapahtunut
iso muutos. Siinä missä vielä
1990-luvulla asiat olivat enemmän puheen
tasolla, tänä päivänä ekologia on
siirtynyt huomattavasti enemmän myös
käytännön tasolle, Leena Vilkka vastaa.
– Etenkin 2000-luvulla ja 2010-vuosikymmenen
alun jälkeen selkeää edistystä
on tapahtunut esimerkiksi luomuviljelyssä,
mikä näkyy viljelypinta-alojen nousuna
ja siinä, että kauppojen tiskeiltä löytyy
luomutuotteita ihan eri tavalla kuin
aiemmin.
Suomi Euroopan ekokartalla
Leena Vilkan mukaan muutokset näkyvät
myös valtiovallan tekemissä konkreettisissa
energialinjauksissa.
– Uusiutuvat energiamuodot on otettu
vakavammin. Tänä päivänä esimerkiksi
uusien talojen rakennusmääräykset
ovat jo niin tiukat, että ei ole mahdollista
rakentaa muita kuin energiatehokkaita
taloja.
Monien mittausten varjossa Suomi on
ekologisissa valinnoissa kuitenkin vielä
kaukana keskieurooppalaisesta tasosta.
Mihin me tutkijan mukaan sijoitumme
Euroopan ekokartalla?
– Verrattuna vaikkapa Saksaan me kuljemme
10–20 vuotta jälkijunassa, Leena
Vilkka vastaa.
– Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen,
sillä jo Pohjolan pitkistä talvista
johtuen meillä ei esimerkiksi ole jouduttu
käyttämään tavanomaisessa viljelyssä kemiallisia
torjunta-aineita samoissa määrin
kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Suomi ei ole siis mikään ekotakapajula.
Leena nostaa esiin myös suomalaisten
maailmanlaajuisestikin vahvan luonto-
suhteen, joka näkyy meillä eri elämänalueilla.
– Meillä on ollut perinteinen luontoa
kunnioittava suhde jo sen vuoksi, että
meidän on pitänyt oppia elämään täällä
ääriolosuhteissa.
Suomalaisten luontosuhde on siitä
huolimatta muuttunut. Etenkin Etelä-Suomen
kaupungeissa ihmisissä on Leenan
mukaan tapahtunut myös etääntymistä
luonnosta.
– Kaupunkikulttuurin keskellä elää
tänä päivänä ihmisiä, joilla on hyvin
neutraali suhde luontoon tai ei ole oikeastaan
minkäänlaista suhdetta siihen.
Etenkin toisen polven kaupunkilaisilla
saattaa puuttua lähes kokonaan kokemus
luonnossa kulkemisesta ja olemisesta,
hän arvioi.
– Kaikki eivät suinkaan ole tottuneet
marjastamaan tai sienestämään metsässä
tai edes ajattelemaan sellaista vaihtoehtoa
mitenkään tärkeänä.
– Sen sijaan kehä III:n ulkopuolella
pikkukaupungeissa ja maaseudulla ihmiset
elävät edelleen konkreettisemmin
tähtitaivaan alla.
Kulutuksen keskiössä ruoka
Kaupunkilaiset ovat kuitenkin ottaneet
luomu- ja lähiruoan paikoitellen jopa
enemmän tosissaan kuin maaseudulla
asuvat. Kaupunkien kivijalkaluomukaupat,
ekokaupat ja lähiruokatorit houkuttelevat
kuluttajia ensisijaisesti terveydellisistä
syistä.
– On tietenkin myös eettisiä kuluttajia,
mutta kyllä luomua ja lähiruokaa ostetaan
ensisijaisesti siksi, että ruoka on
puhtaammin tuotettua, terveellisempää ja
maukkaampaa, Leena Vilkka sanoo.
Kaupunkilaisten ekoelämäntavassa
ruoka näyttääkin olevan kulutuksen keskiössä.
Media on täynnä sisältöä, jossa
huippukokit esittelevät luomugourmetannoksia
ja korostavat raaka-aineiden
merkitystä ruoanlaitossa.
– Muutama vuosi sitten korostettiin
kierrätystä ja energiansäästöä. Nyt puhutaan
luomusta ja eettisestä ja lähiruoasta,
mikä on sinänsä oikein positiivinen trendi,
Leena toteaa.
Omassa elämässään hän nostaa tärkeimmäksi
asiaksi itse kuluttamisen. Hänen
mukaansa jopa luomua kestävämpi
vaihtoehto on pidättäytyminen kuluttamisesta.
– Ekovaatteen ostaminen kaupasta on
loppujen lopuksi vähemmän ekologinen
vaihtoehto sille, että käyttää vanhoja
vaatteita tai hankkii niitä kirpputorilta,
Leena täsmentää.
– Meidän perheessä yksi tärkeimmistä
ekovalinnoista on kuluttamisen vähentämisen
lisäksi myös kasvissyönti. Meillä ei
ole muita lihansyöjiä kuin kissa ja koirat!
hän nauraa.
Me tarvitsemme eläimiä
Leena Vilkka on pitkän linjan eläinsuojelija
ja hän on tunnettu myös susitutkijana.
Suden hän näkee heijastavan ihmiskunnan
tilaa ja sen tulevaisuutta.
– Kun maan päältä viimeinen susi tapetaan,
kuolee myös ihmisen vapaus.
Suden hävittämisen myötä häviää myös
ihmisen toivo ja unelma riippumattomuudesta
ja henkisestä vapaudesta.
Luonnossa elävien villieläinten lisäksi
Leena näkee myös tuotanto-, koti- ja
lemmikkieläinten olevan hyvin tärkeässä
roolissa ihmisten hyvinvoinnissa.
Susanna ja Ulla pitävät huolen
siitä, että perheen perhoskoirat
pääsevät säännöllisesti lenkille
lähimetsään.
– Ihmiset tarvitsevat eläimiä pysyäkseen
tasapainossa, ja lemmikkieläimillä
on keskeisen tärkeä rooli ihmisten kumppanina
ja jopa tassuterapeutteina. Tänä
päivänä meillä on paljon yksinäisiä vanhuksia,
joiden elämä olisi huomattavasti
tyhjempää ilman sitä omaa kissaa tai
koiraa.
Leena Vilkka hämmästeleekin Korkeasaaren
eläintarhan entisen johtajan seppo
turusen lausuntoja, joiden mukaan
lemmikkieläimistä olisi luovuttava pitkällä
tähtäimellä kokonaan.
Leenan perheen
eläinlauman uusin jäsen,
Kessu-koira, on innokas
ulkoilija, joka osallistuu
pentukoiran tavoin
riemumielellä kaikkeen
mahdolliseen.
– En ymmärrä tuota ollenkaan, Leena
sanoo.
– Tuollainen ajattelu edustaa äärimmäistä
nihilismiä ja täydellistä eläinkielteisyyttä,
jossa halutaan erottaa ihmiset,
eläimet ja luonto toisistaan omiin lokeroihin.
– Lopputuloksena ei syntyisi mitään
muuta kuin ihmisen ja luonnon yhteyden
katkeaminen, toteaa ympäristöfilosofi
Leena Vilkka. ☼
TEKSTI Ja KUVaT: MarJO-KaISU NIINIKOSKI
– Kuolemasta on tullut meille epäluonnollista
Leena Vilkka on juuri menettänyt rakkaan
äitinsä. Suru on perheessä läsnä,
mutta samanaikaisesti aistittavissa on
myös ymmärrystä siitä, että kuolema
on osa elämää.
– Kuolema on meidän yhteiskunnassamme
tabu. Valitettavasti se on pois
suljettu luonnollisena tapahtumana ja
se halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti
pois häiritsemästä normaalia elämää,
Leena toteaa.
– Olemme kadottaneet ymmärryksen
siitä, että elämä on kiertokulkua, jossa
raja elämän ja kuoleman välillä ei tarvitsisi
olla ollenkaan niin jyrkkä kuin
miksi se on nyt tehty.
Leena Vilkka, hänen miehensä ari
torvinen ja heidän yhteiset lapsensa
susanna ja Ulla kävivät vuosina 2005–
2006 läpi raskaan elämänvaiheen, kun
perheen esikoistyttö tekla sairastui va-
kavasti ja menehtyi aivorungon syöpään
vain 6-vuotiaana.
Tekla sai lähteä tästä maailmasta
omassa kodissaan.
– Se oli kaunis lähtö. Meille oli tärkeää,
että Tekla sai lähteä kotona rakkaittensa
ympäröimänä, Leena sanoo.
– Lapsen kuolema on aina hirvittävä
asia, mutta samalla se on myös helpotus.
On hirveän raskasta nähdä oman
lapsen kärsivän ja vain lipuvan pikkuhiljaa
pois.
Omien kokemustensa perusteella
Leena toivoisi, että Suomessa alettaisiin
suhtautua kuolemaan luonnollisemmin,
ihan kuten ennen vanhaan
oli tapana.
– Pehmeät ja henkisemmät arvot ovat
muutenkin nousemassa yhä enemmän
esiin, joten myös kuoleman voisi oppia
ottamaan pysähtymisen ja hiljaisuuden
14 | Ekoelo Ekoelo | 15
– Meillä on ollut perinteinen
luontoa kunnioittava suhde
jo senkin vuoksi, että meidän
on pitänyt oppia
elämään täällä
ääriolosuhteissa.
Metsä on suomalaisten
kirkko, jossa jokainen
voi hiljentyä ja kuulla
omaa ääntään.
paikkana, jossa on lupa liikkua rajan
molemmilla puolilla.
– Ihmisillä on hillitön kaipuu henkisempään
elämäntapaan, ja on sääli,
että kirkko ei pysty tuohon kaipuuseen
vastaamaan.
Leena muistuttaa, että maailma on
paljon enemmän kuin se, mitä me kykenemme
näkemään aisteillamme.
– Yhä useampi alkaa herätä siihen,
että on olemassa arvoja, joita ei voi kääriä
ostospaperiin jotakin rahasummaa
vastaan. ahneus ja jatkuva taloudellisen
kasvun tavoittelu jättävät ihmisen
aina lopulta henkisesti tyhjäksi, Leena
Vilkka muistuttaa.