Ekoelo

Härkäpapu (Vicia faba) on
vanha rehu- ja ravintokasvi.
Härkäpapu muistuttaa
lähinnä hernettä,
sen siemenet ovat suuria
ja kasvi itse varsin kookas.
Lassilan luomutila Tuusulassa on eräs
harvoista härkäpapua viljelevistä tiloista
Suomessa. Tilasta vastaa nuori isäntä
Jukka Lassila, 34, joka on tehnyt erilaisia
kokeiluja muistakin harvinaisimmista
viljalajeista. Hän viljelee perinteisten viljalajien
ja vihannesten lisäksi muun muassa
hamppua – ja onpa kokeilussa ollut
myös lupiini.
Jukka Lassila sanoo härkäpavun viehättävän
lähinnä kasvissyöjiä.
– Ne ikäihmiset, jotka ovat tottuneet
arvostamaan härkäpapua ruoanlaitossa,
alkavat jo käydä vähiin. Pääosa asiakaskunnasta
on niitä, jotka haluavat suosia
kotimaisia, kasviperäisiä valkuaisravinnon
lähteitä, hän toteaa.
Härkäpapu on ihmiskunnan
vanhimpia viljelykasveja ja
luultavasti ensimmäinen
viljelty palkokasvi.
Härkäpapu muistuttaa
lähinnä hernettä, sen
siemenet ovat suuria ja
kasvi itse varsin kookas.
Härkäpapu onkin erittäin proteiinipitoinen
ja sisältää yli 30% proteiinia, tämä on
enemmän kuin lihassa tai herneessä. Sen
sijaan rasvaa härkäpavussa ei juuri ole.
Härkäpapu on savimaan kasvi
Lassilan tilalla luomua härkäpapua on
viljelty viiden hehtaarin verran vuosittain,
jo yli vuosikymmenen ajan. Jukka Lassila
kertoo härkäpavun olevan lähinnä savimaan
kasvi.
– Härkäpapu ei ole kovin vaikea kasvatettava.
Toiset lajikkeet kestävät tosin
kuivuutta huonommin kuin toiset.
– Härkäpapu ei ole kovin kylmänarka
ja se on ensimmäinen kylvettävä keväällä,
sillä se vaatii pitkän kasvuajan.
Sen jälkeen kun härkäpapu on kylvetty
maahan, se ei juuri vaadi hoitotoimenpiteitä.
– Kun se pääsee voimakkaaseen kasvuun,
ei juuri enää esiinny rikkaongelmia.
Satoa voidaan varmistaa myös seos-
viljelyllä. Olenkin viljellyt härkapapua
usein kauran kanssa, mikä auttaa hillitsemään
kostean kesän hometauteja.
Ravintona siemen
Rehuksi ja ravinnoksi
Härkäpapua on viljelty tuhansia
vuosia, etenkin Välimeren maissa.
Suomessa ensimmäinen kirjallinen
merkintä härkäpavusta on vuodelta
1324, jolloin Maunu Ladonlukko
ohjeisti talonpoikaispavun
viljelyksestä maksettavaksi kymmenykset
kirkolle.
Meillä härkäpavun viljely alkoi
viimeistään 1600-luvulla. Se oli alusta
asti nimenomaan ihmisen ravintokasvi,
kun taas monissa muissa maissa
sitä käytettiin tärkeänä rehukasvina.
Härkäpapu lihan korvikkeena
Härkäpapu oli Suomessa perunan ja herneen
tuloon asti hyvin suosittu ja yleinen
ravintokasvi. Sitä viljeltiin innokkaasti
etenkin Kaakkois-Suomessa. Etelä-Karjalassa
papurokka oli usein pitojen tärkeä
ruokalaji.
– Vanhoissa maatalousyhdyskunnissa
liha oli ennen vanhaan juhlapäivien ruokaa,
joten härkäpapu toi tarvittavan valkuaislisän
kastikkeisiin, keittoihin ja mu-
Jukka Lassila viljelee härkäpavun Kontulajiketta.
Siitä käytetään hyväksi vain
siemenet, mutta sellaisiakin lajikkeita on,
joista käytetään koko palko.
– Sato vaihtelee vuosittain. Kontu on
arka kuivuudelle, joten kuivina kesinä
sato jää pieneksi. Olosuhteiden ollessa
ihanteelliset, satoa tulee runsaasti, isäntä
selvittää.
Lassilassa luomuhärkäpapu on mukana
viljelykierrossa, ja se on samalla pellolla
kerran viidessä vuodessa. Syyskesällä varsin
kookkaaksi kasvanut härkäpapu puidaan
puimurilla ja sato päätyy siiloon.
– Puinnin jälkeen härkäpapu kuivataan,
lajitellaan ja säkitetään. Osa kuivatuista
pavuista varastoidaan kokonaisena.
Osasta tehdään rouhetta.
hennoksiin, selvittää Jukka Lassila.
1900-luvulla härkäpapua alettiin viljellä
rehukäyttöön ja sen käyttö ravintona
unohdettiin.
– Kun maatalous koneellistui, härkäpavun
viljely väheni, sillä sitä oli hankala
puimurilla leikata. Nykyisissä lajikkeissa
on se hyvä puoli, että sadon voi korjata
koneellisesti.
Edullinen härkäpapu
Nykyään härkäpavun tärkeimpiä viljelyalueita
ovat Kiina, Egypti ja Etiopia.
Egyptissä sitä suositaan nimenomaan
proteiinin lähteenä, etenkin köyhän väestönosan
keskuudessa.
Edullista härkäpapua viljellään paljon
rehuksi korvaamaan tuontisoijaa, jonka
maailmanmarkkinahinta on kallistunut
koko ajan.
Suomessa suosituin härkäpapulajike
on Kontu, joka on kehitetty aikaisempien
suomalaisten lajikkeiden perusteella. Virolainen
härkäpapulajike on Jõgeva. Melko
runsaasti lajikkeita on Ranskassa.
Rokkaa ja rouhetta
Härkäpapu on edullinen raaka-aine, mutta
hieman työläs kokille. Sitä saa liottaa
yön yli ja keittää noin 45 minuuttia ennen
syöntiä.
Jukka Lassila suosittelee kokonaista
papua syötäväksi sopassa. Tämä onkin
ollut perinteisin tapa nauttia härkäpapua.
– Papurokassa härkäpapu on parhaimmillaan.
Soppaan voi laittaa lisäksi vihanneksia
perunasta porkkanaan tai sen
mukaan kuin niitä keittiöstä löytyy. Pelkkä
papukeitto olisi liian voimakas, joten
monipuolisista vihanneksista saa maukkaimman
keiton.
Rouheiden muodossa härkäpavun
maku tulee miedommaksi. Rouhetta voi
hyödyntää vaikkapa kastikkeissa ja laatikkoruoissa.
– Itse teen usein härkäpapurouheesta
kastikkeen. Se valmistuu rypsiöljyssä
paistetusta sipulista ja papurouheista.
Härkäpapurouhetta voi käyttää myös keitoissa
ja jopa pizzan päällä, Jukka Lassila
ehdottaa.
Bulgurista ravintoaineita
Härkäpavuista valmistetun aterian lisukkeeksi
voi valmistaa vaikkapa bulguria.
Sananmukaisesti bulgur tarkoittaa
murskattua vehnää.
– bulgur valmistuu höyrytetyistä ja
kuivatuista vehnänjyvistä. bulguria voidaan
käyttää kuskusin ja riisin tapaan tai
lisäkkeeksi, Jukka Lassila kertoo.
– bulgur sisältää valmistusmenetelmän
vuoksi enemmän mineraaleja ja vitamiineja
kuin vastaavat muut lisäkkeet,
hän sanoo.
bulgurista saa b-vitamiineja, K-vitamiinia,
fosforia, rautaa, mangaania ja proteiinia
– ja kaikkia näitä enemmän kuin
riisistä, pastasta tai kuskusista.
– Rikkaan ravintoarvopitoisuutensa ansiosta
bulgur on suositeltava vaihtoehto
kasvisruokavaliota noudattaville.
Jalostustuote snacks
Uusi Lassilan jalostustuote on härkäpapu-snacks.
Snacksit ovat pähkinämäisiä
välipaloja.
Lassilasta löytyy
myös eläimiä, kuten
kanoja, lehmiä, ankkoja,
kaneja ja kissoja.
Kesäisin Lassila toimii
kotieläinpuistona myös vieraille.
Kuvassa tilan entinen isäntäpari
Arja ja Markku Lassila,
Jukka Lassilan
vanhemmat.
– Papurokassa härkäpapu on parhaimmillaan.
– Snackseja varten papu halkaistaan,
jonka yhteydessä myös kuoret irtoavat.
Pavut lajitellaan ja liotetaan. Sen jälkeen
ne vielä paistetaan rypsiöljyssä, Jukka
Lassila kuvaa valmistusta.
Hän on itse kokeilemalla jalostanut
snackseista maukkaat välipalat.
– Vastaavia jalostustuotteita on toki
olemassa muuallakin. Esimerkiksi Välimeren
maissa tehdään härkäpapu-snackseja
ja niitä tuodaan Suomeen myös jonkin
verran, myös pähkinäsekoituksissa.
Jalostusratkaisuja etsimässä
Jukka Lassila itse on ollut pitkään kasvissyöjä.
Ympäristöasiat ovat aina olleet
hänelle tärkeitä ja sen pohjalta hän on
rakentanut myös maataloutensa perusperiaatteet.
Nuori isäntä aloitti viljelyn
vuonna 1998 viljellen ensin osaa tilasta.
Ruokatalous
Härkäpavuista valmistuu
vihannesten kanssa vaikkapa
herkullinen papurokka.
Hampusiemenen
proteiinit ovat
helposti imeytyvässä
muodossa.
Ne sisältävät
huomattavan määrän
ihmisen terveydelle
välttämättömiä
aminohappoja.
76 | Ekoelo
Ekoelo | 77 >