Ekoelo

3,70 markkaa litralta). Sata kiloa kerättiin keväisin
korvasieniä.
– 1980-luvun lopulla – Mauno koiviston nimittämän
kulutusjuhlan aikaan – kaikenlainen keikkahomma
oli todella kannattavaa. Teimme kuukauden
pituisia suurten toimistolattioiden pesu/vahauskeikkoja
pääkaupunkiseudulle ja saimme kuukaudesta
sellaisen tilin, ettei kolmeen kuukauteen tarvinnut
tehdä mitään. Toki sinä kuukautena tehtiin 48-tuntisia
päiviä... Ne työt loppuivat lamaan.
– Tietoisesti en hanki enempää rahaa,
koska tiedän, että en pystyisi olemaan
kuluttamatta kaikkea, minkä saan.
– Nimi Heinävaara tulee siitä, kun olimme 1990
kaverin kanssa pellavaa nyhtämässä Kiihtelysvaarassa,
ja jostakin pälähti päähän, voisiko pellavasta
tehdä kransseja. Lähdettiin käymään kukkamessuilla
Saksassa ja ostettiin sieltä kone. Todetaksemme Suomeen
tultuamme, ettei sillä voinut kransseja tehdä,
mutta seppeleen pohjia...
– Monta vuotta meillä oli myös isot kuivakukkaviljelmät
kaverin maatilalla.
Ja niin vieri 15 vuotta Joensuussa, tuli perustetuksi
perhe, ja syntyi kolme tytärtäkin.
Lähemmäksi asiakkaita
Asiakkaiden hankkiminen oli opittu, mutta tuli
vastaan itäsuomalaiselle pientuottajalle tyypillinen
ongelma:
Entinen koulukiinteistö
lämpenee
puulla ja pelletillä.
Yritys jalostaa olkea,
jonka säilymiseksi kuivana
on rakennettu katos.
Alakerrassa on
voimailusali ja
oikealla perällä
Raukkojen koti.
– Kuljetus asiakkaille Helsinkiin maksoi enemmän
kuin tuotekuormasta sai hintaa.
Olkiseppelyritys muutti Pekan synnyinseudulle,
Myllykosken naapurikylään 1996.
– Naapuripitäjässä Valkealassa oli iso asiakkaamme,
ja suurin tamperelainen asiakkaamme noutaa
nykyisin tuotteet aina ohi mennessään, kun kuljetusautossa
on tilaa, Pekka kertoo.
Kodiksi löytyi Auvorannan koulu, joka lopetti toimintansa
1995. Kymijoen rannassa ollut koulu oli palanut
ja uusi rakennettu kau-
emmaksi Korventien varteen
1946.
– Kunnalle tällaisen
1000-kuntaneliöisen kiinteistön
ylläpito oli kallista, joten
saimme tämän edullisesti. Katkaisimme
koulun käytävän ja
rakensimme siihen keittiön, isoon luokkahuoneeseen
olohuoneen ja alemmaksi päätyyn lasten huoneita ja
työhuoneen, yhteensä noin 180 neliötä.
Seinän taa jäi sopiva tila seppelpajalle ja liiterissä
on varasto olkipaaleille. Puutyöluokassa Kymenlaakson
lintutieteellinen yhdistys järjestää syksyisin linnunpönttötalkoot.
– 200 –300 pönttöä viedään ympäri metsiä.
– Lisäksi vuokraan kaupungille olkiverstaan alla
kellarissa voimailusalia, jossa on noin 70 säännöllistä
kävijää. Kiinteistössä on kaksi muuta asuntoa vuokralla.
Niistä tulee apua omiin asumiskuluihin.
Pekka Raukon tulot kertyvät monista virroista.
– Ehkä olkitöitä suurempi osuus tulee nykyisin
Christer Majanderin auttamisesta pihapuiden
kaatamisessa.
– Ei tämä mitään kivaa ole.
Tällaista työtä tehdään siksi,
että on pakko, Pekka Raukko
sanoo ja näyttää miten ison
veteraaniseppeleen runko syntyy.
Yli 20 vuodessa valmistus on mennyt
selkärankaan, joten hän ajoittaa
työn aikoihin, jolloin Yle tarjoaa
mielenkiintoisimmat
puheohjelmat.
Lämmitys puulle
Koulu lämpeni vesikierrolla, alakerrassa oli öljykattila
sekä puukattila, johon oli kytketty öljypoltin.
– Otin polttimen pois ja aloin pistää puuta pökköön,
johon kertyy nykyisin mukavasti metrisiä pöllejä
pihapuiden kaadosta. Vuosituhannen vaihteessa
hankin pellettikattilan, kun isän tuttu toi ensimmäisiä
Latviasta. Silloin oli pelletti halpaa, mutta nyt hinta
taitaa nousta öljyn mukaan. Silti se on edullinen ja
ekologinen lämmitystapa.
Pellettikattilan tulon aikoihin isän ja kolmen tyttären
perhe kasvoi kolmella. Nettideittailusta syntyneen
uusperheen kirjanpitäjä-äiti terhi ylen toi kahdelle
tytöistä ”kaksossiskon”.
– Hm, minunkin äitini oli kirjanpitäjä..., Pekka naurahtaa
ja kertoo, että enää nuorin, lukiolainen, asuu
vakituisesti kotona. Terhin tytöistä tulee ratsuttaja ja
eläinklinikan hoitaja, Pekan keskimmäisestä restonomi,
ja toinen on kaupassa töissä opiskelupaikkaa etsiessään.
Moraalikoodi perimässä
Isoikkunaiseen entiseen
luokkaan on sisustettu
viihtyisä olohuone.
Taustalla ovi kouluaulaan
rakennettuun keittiöön.
Miten perhe on sietänyt isän askeettisen elämänkatsomuksen?
– Kyllä se aiheuttaa konfliktia perheen kanssa. Lasten
ja erityisesti nuorten on vaikea hyväksyä, että
”kaikilla on enemmän, me ollaan köyhiä”. Nuorin sanoi
minulle kerran: ”Menisit oikeisiin töihin”.
– Lapset eivät varmasti pyri samaan kuin minä.
Olen lentänyt vain kerran, Keniaan, mutta lapset käyvät
lähes kerran vuodessa etelässä. Sehän ei maksa
58 | Ekoelo Ekoelo | 59
Ekoelämä
Pekka Raukko
• Syntynyt 1960 Kouvolan kauppalassa
merkonomivanhemmille, jotka muuttivat hänet 4
kuukauden iässä Sippolan Myllykoskelle.
• Luonto-Liiton jäseneksi 13-vuotiaana, armeijan
jälkeen Joensuun yliopistoon opiskelemaan biologiaa.
• Heinävaaran Kranssin yrittäjä vuodesta 1990.
• Kolme tytärtä ensimmäisestä liitosta, uusperheessä
vuodesta 2000 yhteensä viisi tytärtä, pian aikuisia
kaikki.
• Kouvolan Vihreiden varapuheenjohtaja,
Kaakkois-Suomen Vihreiden hallituksen
jäsen, eduskuntavaaliehdokkaana 2011,
kuntavaaliehdokkaana 2012 ei päässyt läpi (isä Jussi,
77, meni edelleen läpi kokoomuksen ehdokkaana).
• Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuutettu,
Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin hallituksen
jäsen, Pohjois-Kymen Luonto ry:n puheenjohtaja,
Kymenlaakson Lintutieteellisen yhdistyksen jäsen ja
ahkera petolintujen rengastaja, harrastuksena myös
hyönteisten tutkiminen.
enää mitään; kun kesän myy jäätelöä, se riittää matkaan.
– Moraalikoodisto on ihmisen perimässä, ei niitä
tuoda ulkopuolelta, ja ne tulevat sieltä esiin myöhemmällä
iällä, jos ovat tullakseen, isä luottaa.
Evoluutiobiologia kiehtoo eniten
Pekka Raukon esikuva on Keniassa 1941 syntynyt
englantilainen evoluutiobiologi ja tieteen kansanomaistaja
richard Dawkins.
– Hän on merkittävin hahmo luonnontieteissä sitten
Charles Darwinin. Hänen perusteoksensa Geenin
itsekkyys selittää ihmisen käyttäytymisen itsestään selviä
asioita, joita Darwinin kehitysoppi ei vielä osannut
selittää. Näkökulman vaihtaminen yksilöstä geeniin
oli Dawkinsin keskeinen oivallus.
Pekalla itsellään on varmasti kivikautishistoriasta
keräilijän perimä. Hän kerää hyvänä marjavuotena
Terhin kanssa jopa tuhat litraa mustikoita, puolukoita
ja karpaloita, sienestää ja suojelee luontoa monin tavoin.
Kiisseliä ja terveysvaikutteisiksi todettuja marjoja
syödään joka päivä.
– Kyllä minulla varmasti on metsästäjä-keräilijän
geenit. Voisin hyvinkin harrastaa metsästystä. Tappaminen
on keskeinen ekosysteemiä ylläpitävä toiminta,
ja oikeastaan koko ekosysteemi on laaja tappamisen
ja lajisorron verkosto, josta ihmisen pitäisi pitää hyvää
huolta.
– Se, mitä en ymmärrä, on metsästäjät ja suomalainen
metsästyskulttuuri. Se perustuu vihan ja kateuden
lisäksi tietämättömyyteen, jonka rinnalla pimein
>