Lataa Raahelaista kirjakulttuuria -julkaisu - Raahen Porvari
Lataa Raahelaista kirjakulttuuria -julkaisu - Raahen Porvari
Lataa Raahelaista kirjakulttuuria -julkaisu - Raahen Porvari
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
RAAHELAISTA<br />
KIRJAKULTTUURIA<br />
Kirjoituksia <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun vanhoista kirjoista ja lukijoista
RAAHELAISTA KIRJAKULTTUURIA<br />
Kirjoituksia <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun vanhoista kirjoista ja lukijoista<br />
Kari Mäki (toim.)<br />
Raahe<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulurahastosäätiö
Taitto:<br />
Kalle Paakkari / Production Hut<br />
Valokuvat:<br />
Jani Marttanen / Production Hut<br />
Copyright: 2007 <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulurahastosäätiö<br />
Merikatu 2<br />
92100 Raahe<br />
Kustantaja: <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulusäätiö, Raahe 2007<br />
Tornion kirjapaino, Tornio 2007<br />
ISBN: 978–952-92-1710-6<br />
Etukansi:<br />
Kalle Paakkari
SISÄLLYS<br />
Lukijalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4<br />
Anja Pirttijärvi<br />
Rehtorin tervehdys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5<br />
Ilkka Mäkinen<br />
<strong>Porvari</strong>ston lukuharrastuksen synty Pohjanlahden<br />
pikkukaupungeissa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa . . . . . . . . . . . 6<br />
Kari Mäki<br />
Merkintöjä <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun<br />
kirjaston alkutaipaleelta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15<br />
Eija Turunen<br />
Varhaisen kokoelman signeeraajista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22<br />
Tuula Kuoppamäki<br />
Kirjaston kaunokirjallisista aineistoista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27<br />
Jorma Niemitalo<br />
Muutamia havaintoja vanhan kirjakokoelman<br />
sidoksista 1900-luvun alkuun mennessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32<br />
Leena Harju<br />
Mieluinen tehtävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
LUKIJALLE<br />
Kun tulin syksyllä 1994 Tampereelta töihin Porva-<br />
ri- ja Kauppakoululle uudistamaan oppilaitoksen<br />
kirjastoa, tietoni Raahesta rajoittuivat kuulopuheisiin.<br />
Outo merikaupunki veti puoleensa kuin meri<br />
isääni, joka oli 1950-luvulla toiminut parin kauppalaivan<br />
radistina. Hänen tarinansa niin Kokkolan<br />
Ykspihlajan rediltä kuin Pohjanmeren myrskyistä<br />
ovat unohtumattomia. Raahessa kohtasin lapsuuteni<br />
meren – ja myöhemmin työssäni palan merenkulun<br />
historiaa. Gripenbergin piirtämän vanhan<br />
koulurakennuksen alimmassa kerroksessa<br />
oli nimittäin ikkunaton soppi, jonka lehtori Jorma<br />
Pekkola esitteli minulle. Huone oli ahdettu täyteen<br />
vanhoja kirjoja. Silmiini osui merenkulkijoiden hyötykirjallisuutta<br />
ja useita kauniisti sidottuja maailmankirjallisuuden<br />
klassikoita, joiden on aikoinaan<br />
täytynyt tulla Pohjanmaan pikkukaupunkiin kauppamerenkulkijoiden<br />
pursissa. Kenties juuri silloin<br />
mielessäni alkoi itää ajatus vanhojen kirjojen palauttamisesta<br />
eläväksi osaksi koulun kirjastoa.<br />
Vuoden 1996 kesällä minulle tarjoutui kesäharjoittelijan<br />
avustuksella mahdollisuus inventoida kellariloukossa<br />
olevaa aineistoa. Arviomme mukaan<br />
kellarihuone sisälsi 1600-luvulta aina 1900-luvun<br />
alkupuolelle ajoittuvia, pääasiallisesti sidottuja kirjoja<br />
ja erilaisia vihko<strong>julkaisu</strong>ja noin 4600 nidettä.<br />
Kirjat jäivät kellariin vielä useiksi vuosiksi, kunnes<br />
koulun 125-vuosijuhlaa ennakoiden aloitimme<br />
vuonna 2005 kokoelman elvyttämiseen tähtäävän<br />
projektin.<br />
4<br />
Projektille asetettiin useita osatavoitteita, kuten aineistojen<br />
luettelointi, kokoelmasta valikoitujen kirjojen<br />
esillepano ja järjestäminen kirjaston tiloihin,<br />
yhteistyö korkeakoulujen kanssa kokoelmatutkimuksessa,<br />
tietokantaperustaisen verkkosivuston<br />
laatiminen sekä juhlanäyttelyn toteuttaminen keväällä<br />
2007. Tämän <strong>julkaisu</strong>n laatiminen on ollut<br />
yksi hankkeen haasteellisimpia rupeamia. Kirjoituskokoelman<br />
tavoitteena on valottaa itsenäisin<br />
artikkelein kirjaston kokoelmaa ja sen syntyhistoriaa<br />
eri näkökulmista: lukemisen, kirja- ja kirjastohistorian,<br />
kokoelmatutkimuksen, kirjansidonnan ja<br />
paikallishistorian. Julkaisun pääartikkelin on kirjoittanut<br />
kirjastohistorian dosentti, YT Ilkka Mäkinen<br />
Tampereen yliopistosta. Parhaimmat kiitokset<br />
kirjoittajille siitä mielenkiinnosta, jolla he ovat ottaneet<br />
hankkeemme vastaan. Lämmin kiitos myös<br />
Helena Hiirikoskelle ja Katja Karjalaiselle, jotka<br />
luetteloivat vanhimmat kirjat bibliografiaansa ja<br />
kokoelman myöhempiä tutkimuksia varten. Ilman<br />
Eija Turusen paikallishistorian asiantuntemusta ja<br />
rakkautta raahelaisten vuosisataiseen kulttuuriperintöön<br />
olisimme olleet pulassa. Rehtori Anja Pirttijärven<br />
päättäväisen ja rohkaisevan kannustuksen<br />
merkitystä työn etenemiselle on vaikea yliarvioida.<br />
Kirjastoprojekti on toteutettu <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja<br />
Kauppakoulurahastosäätiön tuella.<br />
Raahessa 30.3.2007<br />
Kari Mäki
REHTORIN TERVEHDYS<br />
Raahelaiset laivanvarustajaveljekset Johan ja Baltzar<br />
Fellman tekivät merkittävän sivistysteon lahjoittaessaan<br />
14.1.1863 päivätyllä testamentillaan varat<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun perustamiseen.<br />
Testamentin ehdot täyttyivät vuonna 1882, jolloin<br />
koulu aloitti toimintansa. Oppilaitoksen omistaja<br />
on <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulurahastosäätiö.<br />
Säätiön hallintoelimiä ovat valtuuskunta ja sen valitsema<br />
johtokunta. Oppilaitoksen rehtori toimii säätiön<br />
taloudenhoitajana.<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu on Suomen ensimmäinen<br />
opistotasoista koulutusta antava kauppaoppilaitos.<br />
Kauppakouluosasto aloitti toimintansa<br />
Raahessa vuonna 1922 ja ylioppilasosasto<br />
vuonna 1962. Oppilaitoksen opetuskieli oli aluksi<br />
ruotsin kieli. Vuonna 1909 suurten kiistojen jälkeen<br />
opetuskieleksi vahvistettiin suomen kieli.<br />
Yllä mainitussa koulun perustamisesta säädetyssä<br />
lahjakirjassa Johan Fellman määräsi koulun tarkoituksen<br />
ja myös nimen. <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun<br />
nimi on alusta asti herättänyt ja edelleen<br />
herättää suurta kiinnostusta. Johan Fellman itse<br />
ei ole jättänyt selitystä nimen valinnalleen, mutta<br />
valintaa on tulkittu lähtien 1800-luvun yhteiskuntarakenteesta.<br />
Yhden tulkinnan mukaan saksalainen pappi F.G.<br />
Resewitz oli jo 1700-luvun lopussa Kööpenhaminassa<br />
toimiessaan esittänyt, että kaupungin porvarissäädyn<br />
kasvatus- ja opetustarpeita piti tyydyttää<br />
ja tällöin opetusmenetelmien piti lähteä havainnosta<br />
ja kokemuksesta. Tämä ajatus oli saanut runsaasti<br />
kannatusta ja porvarikouluja oli 1800-luvulla<br />
esim. Saksassa useita. Johan Fellman oli kosmopoliitti<br />
joten oletettavaa on, että matkoillaan ulkomaille<br />
hän oli kuullut näistä kouluista. ”Havainto” ja<br />
”kokemus” merkitsi mm., että raahelaisille nuorukaisille<br />
piti opettaa käytännönläheisesti ulkomaalaisten<br />
miesten avulla esim. niitä kieliä, joita he tarvitsisivat<br />
kauppasuhteita ulkomailla hoitaessaan.<br />
Oppilaiden piti saada yleissivistys, joka perustuu<br />
kokemukseen. Nimen jälkiosa viittasi luonnollisesti<br />
siihen, että kaupan ala oli se toinen keskeinen opetusalue.<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun ensimmäinen<br />
rehtori Felix Heikel tulkitsi koulun nimeä koulun avajaispuheessaan<br />
vuonna 1882 näin: ”<strong>Porvari</strong>koululla<br />
ymmärretään oppilaitosta, joka antaa kansalaiselle<br />
yleissivistyksen ja valmiudet käytännön ammatteihin.<br />
Nimi porvari- ja kauppakoulu merkitsee siten,<br />
että tämän koulun tulee olla valmistava oppilaitos<br />
sekä kansalaiselämään että kauppiaan ammattiin”.<br />
Testamentissaan Johan Fellman uskoi lahjavaransa<br />
Kauppaseuralle, jonka tehtäväksi jäi koulun perustamisen<br />
käytännön toimet. Ensimmäiset 40 vuotta<br />
koulu kykeni toimimaan perustajiensa lahjavarojen<br />
turvin. 1920-luvulla sotavuosien jälkeen lahjoitusvarojen<br />
sijoitusten tuotot hupenivat ja niin Suomen valtio<br />
tuli mukaan oppilaitoksen toiminnan rahoitukseen.<br />
125-vuotisen historiansa aikana <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja<br />
Kauppakoulu on kokenut lukuisia isoja rakenteellisia<br />
ja muita muutoksia, monet hyvin vaikeitakin. Aina<br />
oppilaitos on kuitenkin kyennyt selviytymään ja jatkamaan<br />
toimintaansa itsenäisenä säätiön ylläpitämänä<br />
oppilaitoksena perustajiensa koululle antaman tarkoituksen<br />
mukaan.<br />
Johan Fellmanilla oli selkeä käsitys siitä, mitä perustamisensa<br />
aikoihin korkeinta kaupallista koulutusta<br />
Suomessa antava oppilaitos tarvitsee pystyäkseen<br />
toimimaan. Koulurakennuksen ja opettajien lisäksi<br />
rahaa tarvittiin mm. hyvien opetusvälineiden hankintaan<br />
sekä kirjaston perustamiseen ja sen kokoelman<br />
kartuttamiseen. Hyvät opetusvälineet tarkoittivat mm.<br />
karttoja, tavaranäytteitä sekä fysiikan ja kemian opetuksen<br />
kojeita.<br />
Vuosikymmenten saatossa eri syistä esille nousee<br />
ajanjaksoja, jolloin kirjaston kehittäminen on ollut<br />
erityisen voimakasta. Yksi merkittävä kehitysvaihe<br />
ajoittuu 1990-luvulle, jolloin <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu<br />
sai luvan ammattikorkeakouluopetuksen<br />
järjestämiseen liiketalouden alalla. Korkeakoulujen<br />
arviointineuvoston lausunnossa v. 1998 kirjasto- ja informaatiopalvelut<br />
arvioitiin yhdeksi oppilaitoksemme<br />
vahvuustekijäksi.<br />
Nykyisille toisen asteen opiskelijoillemme kirjasto on<br />
erittäin tärkeä oppimista tukeva resurssi. Opiskelijat<br />
ovat oppineet ja heitä on ohjattu hyödyntämään monipuolisesti<br />
kirjastomme palveluja opinnoissaan.<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun täyttäessä 125<br />
vuotta on suuri ilo voida todeta, että oppilaitoksemme<br />
vanha, arvokas kirjakokoelma on saanut arvoisensa<br />
kohtelun ja osa siitä on voitu tuoda kaikkien siitä kiinnostuneiden<br />
katseltavaksi ja tutustuttavaksi.<br />
Esitän parhaimmat kiitokseni kaikille vanhan kirjakokoelmamme<br />
tutkimus- ja luettelointityöhön sekä<br />
tämän <strong>julkaisu</strong>n kirjoitustyöhön osallistuneille. Erityiskiitokseni<br />
osoitan informaatikollemme Kari Mäelle syvällisestä<br />
paneutumisesta työhön, jolla kokoelmamme<br />
on saatu esille.<br />
Anja Pirttijärvi<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun rehtori<br />
5
PORVARISTON LUKUHARRASTUKSEN SYNTY POHJANLAHDEN PIKKUKAU-<br />
PUNGEISSA 1700-LUVULLA JA 1800-LUVUN ALUSSA<br />
Ilkka Mäkinen<br />
Valistuksen vuosisata<br />
Monesta aikakaudesta voi perustellusti sanoa,<br />
että ne olivat käänteentekeviä; yhtenä aikakautena<br />
keksittiin ruuti, toisena tehtiin löytöretkiä,<br />
kolmantena keksittiin kirjapainotaito. Mutta kaikki<br />
nämä merkkipaalutkin huomioonottaen on nostettava<br />
yhdeksi merkittäväksi vaiheeksi länsimainen<br />
1700-luku, koska sen aikana vakiinnutettiin ja<br />
laajennettiin ihmisen oikeus tietoon ja itsenäiseen<br />
ajatteluun. Suotta sitä ei ole kutsuttu valistuksen<br />
vuosisadaksi. Luonnollisesti näitä oikeuksia ja ajatuksen<br />
muotoja oli viljelty jo aiemmin, mutta nyt<br />
ensi kertaa ihmiskunnan historiassa periaatteeksi<br />
tuli, että kaikilla ihmisillä oli oikeus ja velvollisuuskin<br />
hankkia tietoa vapaasti ja muotoilla omat<br />
ajatuksensa itsenäisesti yksilöinä ja ryhminä. Samaan<br />
yhteyteen kuului myös vaatimus hyväksyä,<br />
että muilla oli samat vapaudet. Tämä oli hiljainen<br />
mullistus eikä se ratkaissut kaikkia maailman pulmia,<br />
koska ihmisten halu ja rohkeus ei kaikkialla<br />
riittänyt esim. orjuuden ja muiden vääryyksien<br />
poistamiseen, ja valistuksen hedelmät tulivat vielä<br />
aivan pienen ryhmän ulottuville. Esim. Suomessa<br />
tiedon suhteellisen vapaa saatavuus koski vain<br />
säätyläisiä, paria prosentti väestöstä, koska tietoa<br />
oli pääasiassa saatavilla vain kielillä, joita väestön<br />
enemmistö ei osannut. Yhteiskunnassa valtaa pitävät<br />
tahot eivät myöskään olisi halunneet sallia<br />
tiedon kulkea vapaasti. Kaikki tämä on totta, mutta<br />
silti periaatteellinen muutos oli valtava ja peruuttamaton.<br />
1700-luvun tiedon vallankumousta havainnollistaa<br />
hyvin porvarien lukuharrastuksen kehittyminen<br />
Pohjanlahden kauppakaupungeissa. Nämä kaupungit<br />
olivat pieniä, ne olivat oikeastaan kauppaasemia,<br />
jotka kanavoivat takamaidensa tuotteiden,<br />
tervan ja puutavaran, virtoja maailmalle ja<br />
maailman tavaravirtoja Suomeen. Raahessa oli<br />
1700-luvun puolivälissä asukkaita alle 450, vuosisadan<br />
lopulla ylitettiin 1100 raja. Tornion väkiluku<br />
pysyi 1700-luvun pääasiassa 700:n alapuolella.<br />
Oulussa oli 718 asukasta vuonna 1731, vuosisadan<br />
puolivälissä kuitenkin jo 2000, joten se oli<br />
6<br />
Pohjois-Suomen suurkaupunki. Pienuudestaan<br />
huolimatta kaupungit olivat taloudellisesti merkittäviä<br />
ja 1800-luvulla ne olivat johtavia laivanvarustuskaupunkeja<br />
Suomessa. Pohjanlahden kaupunkien<br />
kehitystä 1700-luvun puoliväliin saakka haittasi<br />
ns. purjehduspakko, jonka voimassa ollessa<br />
kaupunkien laivat eivät saaneet purjehtia kuin<br />
Tukholmaan saakka tai johonkin Suomen silloisista<br />
tapulikaupungeista, joita olivat Turku, Helsinki ja<br />
Hamina (ja kun se joutui Venäjälle 1743, Loviisa).<br />
Tarkoituksena oli taata Tukholman ja tapulikaupunkien<br />
vauraus, mutta samalla kuristettiin muita<br />
kaupunkeja. Käytännössä Pohjanlahden kaupungeista<br />
purjehdittiin vain Tukholmaan. Vuosina<br />
1765–66 Suomi sai neljä uutta tapulikaupunkia:<br />
Kokkolan, Oulun, Porin ja Vaasan. 1700-luvun lopulla<br />
ja 1800-luvulla ulkomaankauppa alkoi vapautua<br />
ja tapulioikeuksia jaettiin useimmille rannikkokaupungeille.<br />
Raahe sai tapulioikeudet 1791.<br />
Kaupunkien ydinväestöä, määrältään tarkasti sää-<br />
deltyä, olivat porvarit, joiksi luettiin käsityöläiset,<br />
kauppiaat ja laivanvarustajat. <strong>Porvari</strong>en ryhmän<br />
sisällä oli statukseltaan erilaisia ryhmiä. Huipulla<br />
olivat kauppiaat ja ylempi porvaristo, joiden joukossa<br />
oli mahtavia kauppahuoneita omistavien<br />
sukujen jäseniä. Alempana olivat käsityöläiset ja<br />
vielä heidän allaan “alemman porvariston” jäsenet,<br />
joiden ammatit ja tehtävät olivat sekalaisia. Valta<br />
kaupungeissa oli kauppiailla ja käsityöläisillä, koska<br />
vain heidän joukostaan voitiin valita raatimiehiä<br />
ja kaupunkien vanhimmat. (Viita 1995)<br />
Sivistys ja kaupankäynti<br />
Kulttuurinharrastusten leviämisen kannalta oli<br />
olennaista, että menestyvimmät kauppiaat ja porvarit<br />
useimmiten olivat ylioppilaita. Merkittävimpien<br />
kauppahuoneiden pojat opiskelivat yliopistossa.<br />
Kauppiaiden poikia lähetettiin Tukholmaan tai<br />
jopa ulkomaille kaupan alan taitoja ja sivistyneitä<br />
tapoja oppimaan, myös tyttäret saattoivat saada<br />
tapakasvatukseen kuuluvan silauksen Tukholmassa.<br />
Liiketoiminta ei ollut eikä ole pelkkää
teknistä kaupanhierontaa, vaan se vaati henkilö-<br />
kohtaisia suhteita ja sivistynyttä seurustelua. Jos<br />
eri paikkakunnilla tai eri maissa asuvat kaupan<br />
osapuolet tunsivat toisensa, pitivät toisiaan vastavuoroisesti<br />
sivistyneinä ja saattoivat luottaa toisiinsa,<br />
se oikaisi monia kaupanteon mutkia maailmassa,<br />
jossa viestintä ja matkanteko oli hidasta.<br />
Jos luottamusta ei ollut, kaupanteko tuli hyvin<br />
kalliiksi, koska ei voitu antaa luottoa sopivilla ehdoilla<br />
eikä muitakaan luottamusta vaativia kaupan<br />
edellytyksiä. (Ojala 1999.) Sivistyspääoma,<br />
jonka katsottiin olevan välttämätön kauppiaalle,<br />
ei ollut siis pelkkää kaupallista tietoutta — joskin<br />
“kaupallinen sivistys” eli kaupankäynnin periaatteiden<br />
ja tekniikoiden tuntemus oli osa sivistyspääomaa.<br />
Johan Fellman signeerasi 19-vuotiaana Lontoossa hankkimansa esseekokoelman<br />
The Polite Preceptor. Kirjan kannessa lukee: “To inspire<br />
into the minds of youth the love of virtue, and the principles of true taste<br />
and just reasoning.”<br />
Kaupalliseen sivistykseen kuuluvat mm. kirjanpidon<br />
ym. käytäntöjen tuntemus ja kielitaito.<br />
Saksa ja ranska olivat yleisiä taitoja säätyläisten<br />
keskuudessa, mutta englannin kielen taito levisi<br />
ensin kauppiasluokkaan. Ranska oli erityinen<br />
sivistyneen keskustelun kieli, saksaksi taas oli<br />
paljon kirjallisuutta ja tietenkin suuri osa kauppasuhteista<br />
hoidettiin saksaksi. Sivistyspääoman<br />
kannalta oli kuitenkin hyvä osata myös<br />
latinaa ja jopa kreikkaa. Monen porvarin kotikirjastossa<br />
olikin latinan kielioppeja ja sanakirjoja<br />
sekä latinankielisiä teoksia. Latinan taito oli vielä<br />
1700-luvulla niin yleistä, että sitä saatettiin käyttää<br />
hätätapauksessa kommunikointiin. Esim.<br />
Torniossa, jossa oli pedagogio, osattiin sen<br />
verran latinaa, että ranskalaiset tutkimusmatkailijat<br />
1736-37 saattoivat keskustella sen avulla<br />
kaupungin papin ja joidenkin porvarien kanssa.<br />
Ranskaa osasi vain pari henkeä. Kaupungin pedagogion<br />
kieliopetusta uudistettiin sittemmin,<br />
joten myöhemmät vierailijat, kuten G. Acerbi ja<br />
E.D. Clarke, saattoivat seurustella kaupunkilaisten<br />
kanssa nykykielillä. (Mäntylä 1971.)<br />
Lukemisen historian lähteet<br />
Sivistystä ja tietoa hankitaan koulun ohella itsenäisesti<br />
lukemalla. Lukemisesta on valitettavan<br />
vähän mainintoja aikakauden kirjeenvaihdossa<br />
ja muissa kirjallisissa lähteissä. Harvat tavalliset<br />
lukijat ovat merkinneet muistiin, mitä kirjoja<br />
lukivat ja mitä vaikutteita saivat lukemisestaan.<br />
Tämän vuoksi entisten aikojen lukemisesta on<br />
etsittävät tietoja kiertoteitä. <strong>Porvari</strong>en sivistyspääoman<br />
kehittymistä voi seurata perukirjoihin<br />
sisällytetyistä kirjaluetteloista. Jälkipolvien onneksi<br />
Ruotsin ajan loppuun saakka tehtiin tarkat<br />
luettelot kuolinpesän kirjoista. Nykyään ne ovat<br />
kaupunkien osalta kätevästi käytettävissä Henrik<br />
Grönroosin ja Ann-Charlotte Nymanin julkaisemassa<br />
kirjassa Boken i Finland. Bokbeståndet<br />
hos borgerskap, hantverkare och lägre sociala<br />
grupper i Finlands städer enligt städernas<br />
bouppteckningar 1656-1809 (1996). Samasta<br />
aineistosta on tekeillä vielä käyttökelpoisempi<br />
tietolähde, Henrik-tietokanta, joka avattiin yleisön<br />
käyttöön joulukuussa 2006 kattaen toistaiseksi<br />
Helsingin aineiston, mutta täydentyen ajan<br />
mittaan koko maata kattavaksi (http://dbgw.finlit.<br />
fi/henrik/index.php). Tähän tietokantaan otetaan<br />
mukaan myös kirjahuutokauppojen tiedot, kuten<br />
on jo tehty Helsingin osalta, mutta tähän saakka<br />
niitä ei ole vielä analysoitu kovin kattavasti<br />
(Henrik Grönroosin muutamia omia <strong>julkaisu</strong>ja<br />
lukuun ottamatta). Samalla tavalla käyttämätön<br />
mutta lupaava lähde ovat kirjojen tilauslistat.<br />
1800-luvun alkupuolella tärkeä tietolähde ovat<br />
lukukirjastojen (eli lukuseurojen kirjastojen) ja<br />
kaupallisten lainakirjastojen luettelot. Sensuurin<br />
uuttera toiminta, varsinkin v. 1829 annetun<br />
tiukan sensuuriasetuksen jälkeen, on turvannut<br />
jälkipolville runsaasti hyvää aineistoa, kuten<br />
kirjastojen ja kirjakauppojen kirjaluetteloita ja<br />
maahantuotujen kirjojen listoja.<br />
Esimerkkinä tilauslistoista on ohessa kuva yh-<br />
destä, lähes sattumanvaraisesti kirjoittajan kä-<br />
siin joutuneesta <strong>julkaisu</strong>sta, Upfostrings-Säl-<br />
skapets Historiska Bibliothek. Sitä lähetettiin<br />
tilaajilla vihkosina ja kunkin vihkosen alkuun<br />
painettiin uusien tilaajien nimet.<br />
7
Aikakauskirjan toimittaja C. G. Gjörwell, jolla oli<br />
jatkuvasti laajat valistukselliset <strong>julkaisu</strong>hankkeet<br />
meneillään, osasi haalia tilaajia joka puolelta<br />
valtakuntaa. Upfostrings-Sälskapets Historiska<br />
Bibliothek oli vain yksi hänen hankkeistaan, joita<br />
hän aina aloitti edellisten kaaduttua rahan puutteeseen.<br />
Julkaisun takana oleva “kasvatuksellinen<br />
seurakin” oli perustettu pääasiassa tukemaan<br />
hänen <strong>julkaisu</strong>hankkeitaan. Gjörwellillä oli yhteydet<br />
valistushaluisten säätyläisten kaikkiin ryhmiin,<br />
valtakunnan keskuspaikoilla asuvista aatelisista<br />
ja tukkukauppiaista etäisen Tornion porvareihin.<br />
Kuvassa olevan numeron tilaajalistassa on esim.<br />
torniolainen raatimies Anders Rechardt (kuollut<br />
1815) Torniosta kreivien ja paronien rinnalla. Saman<br />
niteen tilaajalistoissa tapaamme muitakin<br />
suomalaisia porvareita, kuten kokkolalaisen kauppiaan<br />
Henrik Pasasen (1719-1794).<br />
Tilaajalistoja ei ole vielä tutkittu systemaattisesti,<br />
joten niistä voi toivoa jatkossa valaistusta lukuharrastuksen<br />
leviämiseen myös Suomessa. Suurta<br />
osaa mahdollisia tilaajalistoja sisältäviä <strong>julkaisu</strong>ja<br />
ei edes löydy Suomen kirjastoista, joten niitä pitäisi<br />
mennä tutkimaan Uppsalaan ja Tukholmaan.<br />
Toinen satunnaisesti käsiin sattunut, Suomen sivistyshistoriaan<br />
kiinteästi kuuluva tilaajalista on<br />
painettu C. A. Gottlundin Otava-teoksen ensimmäisen<br />
osan alkuun. Teos painettiin “Tukhulmissa”<br />
1831, mutta tilaajalista oli kerätty monta vuotta aikaisemmin.<br />
Gottlund oli Gjörwellin tapaan taitava<br />
sitomaan ihmisiä <strong>julkaisu</strong>hankkeeseensa ja hänen<br />
teoksensa tilaajalista on vaikuttava osoitus suomalaisesta,<br />
suomenkielisestä valistusharrastuksesta.<br />
Listassa on suomalaisia nimiä lähes 400,<br />
isommista kaupungeista luonnollisesti enemmän,<br />
Turusta lähes 150, Helsingistä 30 nimeä, mutta<br />
8<br />
merkillepantavaa on se, että myös Pohjanlahden<br />
kauppakaupungeista on runsaasti nimiä. Kokkolasta<br />
ja Uudestakaarlepyystä on kummastakin viisi<br />
nimeä, Torniosta kuusi, Oulusta 28 (heistä 16<br />
kauppiaita, kapteeneja tai käsityöläisiä), Vaasasta<br />
23. Gottlundilla ei näytä olleen yhteyksiä Pietarsaareen<br />
ja Raaheen, koska niistä ei ole tilaajia tullut.<br />
Tilaajien kerääminen riippui paljolti siitä, oliko<br />
kirjan tarjoajalla paikkakunnalla luotettua ja innokasta<br />
yhdysmiestä. Tieto levisi suhdeverkostojen<br />
välityksellä.<br />
Mitä perukirjat kertovat<br />
Perukirjojen kirjaluettelot tarjoavat luotettavimman<br />
ja systemaattisimman lähteen porvarienkin lukuharrastuksen<br />
tutkimiseen. Tämän artikkelin tarpeisiin<br />
on kerätty Pohjanlahden kauppakaupunkien<br />
perukirjojen kirjaluetteloista tietoja, joista on laadittu<br />
alla oleva kuvio. Mukana ovat kirjatiedot Torniosta,<br />
Oulusta, Kokkolasta ja Pietarsaaresta. Raahesta on<br />
säilynyt niin vähän perukirjatietoja, ettei kaupunki ole<br />
mukana laskelmissa. Tässä esitetyt kirjanomistustiedot<br />
ovat alustavia. Mukaan on otettu sellaiset henkilöt,<br />
jotka selvästi kuuluvat kaupunkien porvariväestöön,<br />
ei siis pappeja, valtion virkamiehiä eikä apteekkareita,<br />
vaikka viimeksi mainitut tosin oikeastaan pitäisi<br />
laskea porvariluokkaan ja olivatkin usein lukuharrastusten<br />
aktiivisia toimijoita. Laskelmia, jotka on tehty<br />
Henrik Grönroosin ja Ann-Charlotte Nymanin kirjassa<br />
olevien perukirjatietojen perusteella, on pidettävä<br />
alustavina, koska kaikkien kirjojen identifiointia ei ole<br />
vielä suoritettu, samaten pitää henkilöiden taustoja<br />
tutkia tarkemmin. Tämä työ tehdään Henrik-tietokannan<br />
täydentämisen yhteydessä lähivuosien aikana.<br />
Kuvio on suuntaa-antava, mutta sellaisenaankin valaisee<br />
kirjavarallisuuden jakaantumista Ruotsin vallan<br />
ajalla.<br />
Kaikkine puutteineenkin kuvio, johon eri kaupunkien<br />
tiedot on yhdistetty, osoittaa selvää nousevaa kehitystrendiä,<br />
joskin 1770-luvulla on taantuma, jolle ei<br />
ole itsestään selvää selitystä. Perukirjoissa olevat kirjat<br />
on tietenkin useimmiten hankittu vuosikymmenien<br />
aikana, ja niiden jakautumista ajallisesti <strong>julkaisu</strong>vuoden<br />
mukaan (kuten olen tehnyt yhden erikoistapauksen<br />
kanssa, Mäkinen 2005) olisi kiintoisaa tutkia,<br />
mutta tätä analyysia ei kannata tehdä ennen kuin<br />
myös Pohjanlahden kaupunkien perukirjatiedot on sisällytetty<br />
Henrik-tietokantaan. Toisaalta myös tuonen<br />
viikatteen iskujen sattumanvaraisuus voi vaikuttaa
siihen, mitä ja kuinka paljon perukirjoissa kirjoja esiin-<br />
tyy minäkin ajanjaksona. Perukirjojen kirjoittamisen<br />
perustehtävä ei ollut sivistyshistoriallinen, joten niissä<br />
on usein paljon sattumanvaraisuutta, epämääräisyyttä<br />
ja summaarisuutta. Muutamat suuromistajat myös<br />
vääristävät pienten kaupunkien tietoja, kuten on Tornion<br />
laita, mutta yhdistettynä eri suuntiin vaikuttavat<br />
vääristymät tasaantuvat.<br />
Lukeminen yksilöllisyyden<br />
osoituksena<br />
Sivistykseen ja valistukseen kuuluu yksilöllisyys ja<br />
vapaa valinnanmahdollisuus. Ensimmäiseksi tietty<br />
yksilöllisyyden tavoittelu alkoi puhjeta esiin uskonnollisessa<br />
elämässä.<br />
<strong>Porvari</strong>skotien yleisin kirja, virsikirja ei ollut yksilöllisyyden<br />
ilmaus vaan osoitus kuulumisesta seurakuntaa.<br />
Varsin monessa porvarikodissa oli myös koko<br />
Raamattu, joka koko Suomen mittakaavassa oli vielä<br />
harvinainen kirja; vasta 1800-luvun alussa Brittiläisen<br />
Raamattuseuran tuella saatiin Suomessa aikaiseksi<br />
niin halpoja Raamattupainoksia, että kirja alkoi yleistyä<br />
talonpoikaiskodeissa. 1700-luvun jälkipuoliskolla<br />
erilaisten hartauskirjojen kirjo laajenee huomattavasti,<br />
joskin tietyt kirjat ja kirjoittajat toistuvat monissa perukirjoissa,<br />
sellaisia olivat mm. Arndtin ja Freseniuksen<br />
teokset. Yksilöllisiä valintoja osoittavat pietistisen ja<br />
herrnhutilaisen kirjallisuuden leviäminen sekä hengellisten<br />
laulukirjojen (mm. Zions sånger) ilmaantuminen<br />
virsikirjojen rinnalle. Tiettyjen hartauskirjojen ja postillojen<br />
esiintymät osoittavat myös uskonnollisesta<br />
valtavirrasta ja virallisesta kirkosta poikkeavia näkemyksiä,<br />
jotka joissakin tapauksissa johtivat ristiriitoihin<br />
virallisen tahon kanssa. Pohjanlahden rannikolla<br />
laajan levikin sai Johannes (tai Juhana) Wegeliuksen<br />
(1693-1764) pietistinen postilla Se pyhä evangeliumillinen<br />
valkeus (1747-49). Wegelius, jonka isä oli joutunut<br />
kahnauksiin “harhaoppisuuden” vuoksi, oli tuttu<br />
Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ihmisille, toimihan hän<br />
sekä Tornion pedagogion opettajana että Oulun kirkkoherrana.<br />
Yllättävän moni porvari harrasti 1700-luvulla klassisia<br />
kieliä. Monilla oli taustalla edes jonkin verran kouluopintoja<br />
ja toisaalta klassisen sivistyksen tuntemus<br />
oli sinänsä arvostettava asia. Ammattiin liittyvät kirjat<br />
ovat luonnollisesti runsaasti esillä. Lakitekstit ja muut<br />
virallis<strong>julkaisu</strong>t sekä oikeustieteelliset tekstit ja toisaalta<br />
suoraan kaupanteon taitoon liittyvät <strong>julkaisu</strong>t, teknologian<br />
alan ja matematiikan kirjat edustavat vuosikymmenestä<br />
toiseen vähintään kolmannesta kaikista<br />
perukirjoissa mainituista kirjoista. Kauppiaan pitää tietää,<br />
mistä ostaa tavaraa kohtuulliseen hintaan, mihin<br />
voi lähettää laivoja, mitä minnekin kannattaa tarjota,<br />
minkälaiset yleiset olosuhteet vallitsevat seuduilla,<br />
jossa kauppaa halutaan käydä jne. Tällaista välittömästi<br />
hyödynnettävää tietoa tarjosivat kauppakirjeenvaihdon<br />
ohella sanomalehdet ja matkakirjat. Sanomalehtiä<br />
tilattiin usein yhteisesti esim. kaupunginraadin<br />
toimesta, ja lehtiä kierrätettiin sitten muiden porvarien<br />
luona. Fakkitiedon lisäksi menestyvä kauppias tarvitsi<br />
myös tietoa kulttuurista, kirjallisuudesta, musiikista,<br />
muodista jne. voidakseen osallistua luontevasti sivistyneeseen<br />
keskusteluun kauppiastoverien ja muiden<br />
säätyläisten, myös naisten, kanssa.<br />
Kauppakaupunkien porvarit eivät olleet lukemisen etu-<br />
rintamassa, mutta omaksuivat uusia kirjallisuudenla-<br />
jeja vähitellen. Varhaisissa porvarien kirjakokoelmissa<br />
esiintyy pääosin uskonnollista kirjallisuutta. 1750-luvun<br />
loppuun saakka maallisia kirjoja oli tuskin neljännes<br />
porvarien kotikirjastoissa. 1770-1790 maallisten<br />
kirjojen osuus nousi parhaimmillaan kolmannekseen.<br />
Vasta Ruotsin vallan ajan kahdella viimeisellä vuosikymmenellä<br />
maallisten kirjojen määrä alkoi nousta<br />
yhtä suureksi kuin uskonnollisten. 1790-luvun tietoja<br />
vääristävät jonkun verran parin torniolaisen suuromistajan<br />
(Hellant ja Ramén) kirjat, joissa maallinen kirjallisuus<br />
on pääosassa. Ilman heitä myös 1790-luvulla<br />
maallisen kirjallisuuden osuus olisi vain kolmannes.<br />
9
Maailmallisessa mielessä yksilöllisyys kulttuurin alalla<br />
alkoi 1700-luvun mittaan näkyä uusien kirjallisuuden-<br />
lajien ilmaantumisena porvarienkin kotikirjastoihin.<br />
Alempien säätyjen jäsenten ryhtyminen fiktiivisen<br />
kirjallisuuden lukijoiksi oli korkean kynnyksen takana.<br />
Suorasanaisen kertomakirjallisuuden sillanrakentajana<br />
voi pitää Bunyanin Kristityn vaellusta, joka ilmesty<br />
ruotsalaisena käännöksenä v. 1727. Sitä esiintyy<br />
runsaasti myös porvarien kirjakokoelmissa. Uskonnollisuudestaan<br />
huolimatta se on muodoltaan selvä<br />
romaani. Asteittaista johdatusta kohti uudenlaista<br />
lukemista osoittaa myös tanskalaisen piispan Eric<br />
Pontoppidanin “teologinen matkaromaani” Menoza,<br />
en asiatisk printz, som reste verlden omkring för att<br />
söka christna […] men fant litet af thet han sökte, joka<br />
ilmestyi ruotsalaisena käännöksenä v. 1771-1773.<br />
Romaaneja esiintyi Suomessakin yksittäisinä kap-<br />
paleina varhain, joskin ennen 1700-luvun puoltaväliä<br />
myös porvarien kokoelmissa tavattavat romaanit olivat<br />
enemmän valistusfilosofian oppikirjoja kuin varsinaista<br />
fiktiota. Tällaisia olivat englantilaisen Barclayn<br />
Argenis (usein latinankielisenä) ja Fénelonin ranskankielinen<br />
Télémaque, joka kertoo allegorisesti Odysseuksen<br />
pojan matkoista isäänsä etsimässä, jolloin<br />
hän sai tutustua erilaisiin valtioihin ja hallintotapoihin.<br />
Fénelonin kirjaa käytettiin yleisesti ranskankielen<br />
opetuksessa. Toki sitä saatettiin lukea esteettisellä tai<br />
viihteelliselläkin tavalla, varsinkin sen jälkeen, kun se<br />
käännettiin ruotsiksi.<br />
Kohti massakulttuuria?<br />
Puhdas ajanviete ei aina tuntunut sopivan valistuksen<br />
vakaviin tavoitteisiin. Sen vuoksi yhteiskunnan<br />
moraalin ylläpitäjät suhtautuivat vieroksuvasti uusiin<br />
käyttäytymismuotoihin, joihin tuntui kuuluvan<br />
ei-didaktista ajanvietteellisyyttä. Tällaisia kulttuurivirtauksia<br />
olivat Ranskasta päin leviävä henkevä,<br />
mutta pinnallisena pidetty keskustelukulttuuri<br />
ja fiktiivinen, viihteellinen kirjallisuus, romaanit ja<br />
kevyet näytelmät. Niitä alkaa näkyä 1700-luvun<br />
puolivälissä aatelisten upseerien perukirjoissa.<br />
Aateliset upseerit olivat kosmopoliitteja ja toivat<br />
maahan uusia kulttuurivirtauksia. Pappien muuten<br />
runsaissa kirjastoissa ei tällaisia kirjoja ollut juuri<br />
ollenkaan, mutta sen sijaan teologisten teosten<br />
ohella runsaasti eri tieteen- ja käytännön alojen<br />
kirjallisuutta. <strong>Porvari</strong>en kotikirjastoihin Tukholman<br />
muotinäytelmiä ja saksasta käännettyjä romaaneja<br />
alkoi ilmestyä suuremmissa määrin vasta 1700-lu-<br />
10<br />
vun viime vuosina ja seuraavan vuosisadan alussa.<br />
Tämä näkyy mm. Torniossa.<br />
Torniossa oli poikkeuksellista se, että siellä kirjanomistuksessa<br />
esiintyi porvariluokassa sellaisia<br />
suuromistajia, joita muualla tapaa vain pappien ja<br />
ylempien virkamiesten parissa. “Ekonomiedirektör”<br />
Anders Hellantin kirjastossa oli n. 270 nimekettä,<br />
pormestarin ja laamannin Olof Raménin kirjastossa<br />
n. 220 nimekettä ja ruukinpatruuna Eric Daniel Christierninin<br />
kirjastossa 185 nimekettä. Hellant, Ramén ja<br />
Christiernin olivat poikkeusyksilöitä.<br />
Hellant oli loistava valistuksen ajan ihminen, jonka<br />
kirjasto vilisee luonnontieteellisiä kirjoja, mutta myös<br />
matkakirjoja, historiaa, lääketiedettä jne. Valistusajan<br />
monipuoliseen sivistysihanteeseen kuului sekin,<br />
että hänellä oli runsaasti nuotteja ja hän oli innokas ja<br />
taitava musijoija sekä sepitti runosäkeitä, mutta sen<br />
sijaan hänen kirjastostaan ei löydy juurikaan romaaneja<br />
ja näytelmiä. Ajanvietteellinen aines ei kuulunut<br />
hänenkaltaisensa miehen kirjakokoelmaan. Ylipäänsä<br />
1700-luvun viime vuosikymmeninä ja 1800-luvun<br />
alussa odottaisi suurempaa näytelmien ja romaanien<br />
esiintymistä perukirjoissa, koska niitä tuotettiin ja<br />
luettiin suuria määriä Ruotsissa tuohon aikaan. Voi<br />
olla, että aikakauden sivistysihanne ei vielä täysin<br />
sopeutunut tähän tietynlaiseen viihteellistymiseen<br />
ja massakulttuuriin, jota vastaan nuoret älyköt nousivat<br />
1800-luvun alkupuolella. Erityisenä silmätikkuna<br />
“nuorille vihaisilla miehillä”, kuten Lorenzo Hammarskjöldillä,<br />
oli se, että niin suuri osa näytelmistä<br />
ja romaaneista oli ulkomaista, erityisesti saksalaista<br />
alkuperää. Hammmarskjöld tuhahtikin 1820-luvulla,<br />
että Ruotsin kirjallisuus oli “vain käännösten summa”.<br />
Osansa näytelmien vähäiselle esiintymiselle perukirjoissa<br />
oli siinä, että ne <strong>julkaisu</strong>ina olivat pienikokoisia<br />
vihkosia, joita ei aina edes sidottu kansiin,<br />
mikä muuten oli aikakauden tapa. Tavallisesti kirjat<br />
kirjakaupastakin ostettiin paperikantisina ja sidotettiin<br />
sitten kunkin mieltymysten mukaisesti erikseen<br />
kirjansitojilla. Näytelmävihkosia ei aina sidottu kansiin,<br />
koska se olisi tullut yksittäin kalliiksi, ja toisaalta<br />
senlaatuinen kirjallisuus käsitettiin yhtä ohimeneväksi<br />
kuin televisio-ohjelmat nykyään. Tämän vuoksi<br />
perukirjoissa on sellaisia merkintöjä kuin diverse<br />
pjeser, joiden takana saattoi piillä vaikka kymmeniä<br />
näytelmiä. Näytelmä<strong>julkaisu</strong>ista käytettiin nimitystä<br />
piece tai pjes. Ruukinpatruuna Christierninin perukirjassa<br />
on merkinnän “swänska små Pjeser och
Böcker” kohdalla vain lukumääriä, joista yhteensä<br />
koostuu 76 kappaletta. Suuri osa niistä lienee ollut<br />
näytelmiä.<br />
Suurten kotikirjastojen esiintyminen kuvaa Tornion<br />
kaupunkiyhteisön luonnetta, johon kuului keskittyminen<br />
muutamien mahtiporvarien ympärille, mikä johti<br />
1700-luvun loppupuolella kaupungin kehityksen kuihtumiseen.<br />
Jos suuromistajat jätetään Tornion perukirjatiedoista<br />
pois, Ruotsinvallan ajan viime vuosikymmeninä<br />
Tornion porvarien perukirjoissa mainittujen<br />
kirjojen lukumäärä suorastaan romahtaa. Kaupungin<br />
negatiivisen kehityksen näkee siis myös Tornion porvarien<br />
kirjavarallisuuden muutoksissa. Oulussa ja<br />
Pietarsaaressa kehityssuunta on joistakin takapakkivuosista<br />
huolimatta selvästi nouseva. Heijastaako<br />
kirjojen määrä kaupungin elinvoimaa? Kokkolassa<br />
Ruotsin vallan ajan parina viime vuosikymmenenä<br />
kasvu taittuu mutta suhteellisen maltillisesti. Ehkä<br />
Kokkolassa järkeistettiin kirjanomistusta hankkimalla<br />
kirjoja yhteisvoimin, jolloin jokaisen ei tarvinnut täyttää<br />
kirjahyllyjään ainakaan samoilla kirjoilla. Alettiin<br />
siirtyä kollektiivisen kirjanomistuksen aikaan.<br />
Kollektiivista kirjallisuuden<br />
hankintaa<br />
Ruotsin vallan loppuajan ja Venäjän vallan alun (n.<br />
1790-1830) lukemiskulttuurin kehittymistä voi parhaiten<br />
seurata luku- ja lainakirjastojen leviämisen ja<br />
niiden kirjakokoelmien koostumuksen perusteella.<br />
Joitakin tietoja lukuseuran tapaisista yhteenliittymistä<br />
on Suomestakin jo 1760-luvulta, mutta varsinaisesti<br />
niiden läpimurto tapahtui v. 1794 jälkeen, jolloin ensimmäinen<br />
lukuseuran kirjasto perustettiin Vaasaan<br />
(lukuseurojen tulosta Suomeen ks. Mäkinen 1997 ja<br />
Nurmio 1947). Taustalla ovat kansainvälisesti merkittävät<br />
kirjallisuuden välitysmuodot, lukukirjastot, jotka<br />
olivat lukuseurojen ylläpitämiä ei-kaupallisia kirjastoja,<br />
ja kaupalliset lainakirjastot, joita yksityiset ihmiset<br />
ylläpitivät taloudellisen voiton saavuttamiseksi. Suomalaiset<br />
kaupungit olivat niin pieniä, että nämä kaksi<br />
erillistä instituutiota usein yhdistettiin luku- ja lainakirjastoksi.<br />
Lukuseurojen, siis kollektiivisen kirjanomistuksen,<br />
taustalla on yksityisten ihmisten keskinäinen yhteistyö<br />
lukemisen hankinnassa. Jo ennen lukuseurojen<br />
aikaa yksityiset lainasivat kirjoja naapureille, niitä ostettiin<br />
yhdessä, sanomalehtiä kierrätettiin talosta taloon.<br />
Kaupunkien perukirjoissa on lukuisia mainintoja<br />
siitä, kuinka perukirjaa tehdessä kirjoja on ollut lainassa<br />
muilla kaupunkilaisilla. Pietarsaaressa kolme<br />
kaupunkilaista, joista kaksi tiedetään, nimittäin raatimies<br />
ja kauppias Nathanael Steen (perukirja 1784)<br />
ja kauppias Johan Böckelman (perukirja 1790), omistivat<br />
kolmistaan kirjoja. Heidän perukirjoissaan on<br />
maininta: “1/3 uti Ludovici Kaufmans Lexicon 6: band,<br />
1/3 uti Hamburger Contoiret, 1/3 uti en Atlas om 20<br />
st Landcartor”. Kyseessä oli siis kirjayhtiö. 1791 Kokkolassa<br />
tehdyssä kihlakunnantuomarin lesken Brita<br />
Möllerin perukirjassa merkinnän “2/3 delar uti några<br />
Latinska Scholae böcker eller pieser” yhteydessä sanotaan<br />
kirjojen olleen “hos rådman Pasanen”. Vaikka<br />
näitä esimerkkejä on muistakin kaupungeista, Kokkola<br />
tuntuu olevan kollektiivisen omistuksen ja keskinäisen<br />
lainauksen erityinen tyyssija. Ei siis ole ihme,<br />
että Vaasan jälkeen seuraava lukuseura perustettiin<br />
Kokkolaan 1800. <strong>Porvari</strong>t ymmärsivät lukuseuran<br />
osakkuuden myös taloudellisena arvona, joka voitiin<br />
periä. Kokkolalaisen kauppiaan Nils Rahmin perukirjassa<br />
(1805) mainitaan (joskin yliviivattuna) yhtenä<br />
arvioituna osana “Andel uti Bibliotheket Gl. Carleby”.<br />
Lukuseurojen kirjastoja perustettiin Suomessa kym-<br />
menkuntaan rannikkokaupunkiin, sisämaassa ai-<br />
nakin Leppävirralle ja Hämeenlinnaan, hajatietoja<br />
on muualtakin. Uranuurtajan, Vaasan lukukirjaston<br />
(1794), toiminta oli hyvin järjestettyä ja vireää, kirjastolla<br />
oli pitkäaikaiset hoitajat, säännölliset aukioloajat<br />
ja painetut luettelot. Vaasan lukuseuran alkuvaiheessa<br />
mukana oli kaupungin arvohenkilöitä hovioikeuden<br />
presidentistä alkaen, virkamiehiä ja upseereja.<br />
Myöhemmin jäsenkunta porvarillistui huomattavasti.<br />
Mukana oli myös naisia, osakkaiden puolisoina tai<br />
osakkuuden perineinä leskinä. Romaanit, naisten<br />
kirjallisuus, olivat suomalaisissa lukukirjastoissa paremmin<br />
edustettuina kuin saksalaisten lukuseurojen<br />
kokoelmissa.<br />
Vaikka Vaasan lukuseuran alku oli ilmeisesti saanut<br />
vahvasti vaikutteita paikkakunnan hovioikeuden virkamiehiltä<br />
ja upseeristolta, lukuseurojen myöhempi<br />
historia oli paljon porvarillisempi. Kokkolaan 1800 perustetun<br />
lukuseuran jäsenistö oli lähes täysin porvarillinen,<br />
joskin jälkimaailman kannalta tunnetuin jäsen<br />
oli kirkkoherra Anders Chydenius. Lukuseura oli merenkulusta<br />
elävän pikkukaupungin henkisen elämän<br />
keskus. Se tarjosi yhteyden suureen maailmaan,<br />
kokoontumispaikan miehille, sivistystä nuorisolle ja<br />
lukemista naisille. Lukukirjastot nosti vuosikymmeniä<br />
myöhemmin myönteisesti esiin J. V. Snellman<br />
esimerkkinä 1800-luvun alun virkeästä lukuhalusta.<br />
11
Hän oli itse nuorena käyttänyt Kokkolan lukukirjastoa<br />
ja arvosti vuosikymmeniä myöhemminkin erityisesti<br />
lukukirjastojen historiallisten kirjojen tarjontaa, samaten<br />
kuin sitä, että Pohjanlahden pikkukaupungeissa<br />
kierteli ruotsalaisia aikakauslehtiä, joista nuorukainen<br />
saattoi imeä uusia vaikutteita. Toinen myöhempi suurmies,<br />
Z. Topelius, käytti kotikaupunkinsa Uudenkaarlepyyn<br />
lukukirjastoa lainaten sieltä mm. Don Quijoten<br />
ruotsinkielisenä käännöksenä. (Nurmio 1947.)<br />
Kaikki Vaasan pohjoispuoliset Pohjanlahden rannikon<br />
suomalaiskaupungit saivat lukukirjastonsa, on myös<br />
tieto sellaisen perustamisesta Uumajaan. Torniossa<br />
oli lukuseuramaista toimintaa jo 1804, jolloin mukana<br />
oli mm. aiemmin mainittu ruukinpatruuna Christiernin,<br />
mutta varsinainen lukuseura aloitti toimintansa<br />
1805. Tämä “Sällskaps Bibliothek”, kuten sitä kutsui<br />
piirilääkäri Henric Deutsch kertoessaan siitä sensuuriviranomaisille<br />
1830, koki vahinkoja vuoden 1808<br />
sodankäynnissä eikä se enää elpynyt entiselleen.<br />
Pietarsaaren kirjastosta ei tiedetä syntyaikaa eikä<br />
paljon muutakaan, mutta Uudenkaarlepyyn lukukirjasto<br />
syntyi 1813, <strong>Raahen</strong> 1821. Oulussa toimi yksi tai<br />
useampi lukuseura 1820-30-luvuilla. Lisäksi eräissä<br />
näistä kaupungeista toimi myös yksityisen ylläpitämiä<br />
kaupallisia lainakirjastoja.<br />
Lukukirjastojen kokoelmissa suosikkeja olivat matka-<br />
kirjat, historia ja elämäkerrat sekä romaanit. Matkakir-<br />
jallisuus oli suosittua 1700-luvulla, mutta historia, elä-<br />
mäkerrat, valtiotiede yms. tulivat kiinnostavammiksi<br />
vuosisadan lopun valtiollisten mullistusten ja Napoleonin<br />
sotien takia. Romaanit olivat kuitenkin lukukirjastojen<br />
ylivoimaisesti suurin kirjallisuusluokka, yleensä<br />
vähintään kolmanneksen osuudella. Ruotsalaisten<br />
käännösromaanien tulva saavutti täydellä voimalla<br />
entisestä emämaasta eroon joutuneen Suomenkin.<br />
<strong>Raahen</strong> lukuseuran kirjasto perustettiin sen verran<br />
myöhään, että romaanien ylivalta oli jo itsestäänselvyys.<br />
Kun seura 1830 lähetti sensuuriviranomaisten<br />
vaatimuksesta kirjastonsa luettelon Helsinkiin sen<br />
kokoelma oli n. 175 nimekkeen laajuinen. Siitä oli historiaa<br />
ja elämäkertoja 19%, saman verran matkakertomuksia,<br />
10% runoja ja näytelmiä, mutta kokonaista<br />
47% romaaneja. Raahelaiset olivat selvästi ajan hermolla,<br />
koska sensuuri löysi 1830 heidän kirjoistaan<br />
17 kiellettyä teosta eli n. 10% kokonaismäärästä. Yksi<br />
näistä kielletyksi todetuista teoksista oli Walter Scottin<br />
kirjoittama Napoleonin elämäkerta, joka sensuurin<br />
kynsistä säilyneenä on yhä <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja<br />
Kauppakoulun kokoelmissa (ks. s. 16).<br />
12<br />
Alkuperäinen asiakirja Sensuuriylihallituksen arkistossa<br />
Kansallisarkistossa.<br />
Oulussa taas toimi 1830 rinnakkain sekä lukuseuran<br />
lukukirjasto että kaupallinen lainakirjasto. Tällöin<br />
syntyi luonnollisella tavalla työnjako, joka oli tavallista<br />
manner-Euroopan kaupungeissa: lukuseura<br />
tarjosi miehiselle jäsenkunnalleen vakavaa, asiapitoista<br />
ja kriittistä lukemista, kun taas lainakirjastossa<br />
oli romaaneja ja muuta viihdyttävää luettavaa,<br />
joka sopi myös naisille. Niinpä Oulun lukukirjaston<br />
kokoelmissa ei ollut yhtään romaania, kun taas lainakirjaston<br />
tarjonnasta (yli 200 nimekettä) oli lähes<br />
puolet romaaneja. Sensuurin kieltämiä kirjoja oli lukukirjaston<br />
kirjoista viitisentoista, kun taas lainakirjastosta<br />
niitä löytyi vain muutamia.<br />
Sensuurin aiheutettua ongelmia v. 1830 Kokkolan<br />
lukuseuran jäsenet päättivät hajottaa seuransa ja<br />
kirjastonsa mieluummin kuin jättää sen sensuurin<br />
armoille; näin tehtiin myös Raahessa, missä kirjat<br />
piilotettiin kerta kaikkiaan eikä yhtään kiellettyä kirjaa<br />
toimitettu viranomaisille, kun taas joillakin paikkakunnilla<br />
lukuseurat ja niiden jäsenet lähettivät<br />
kiltisti kielletyiksi tuomitut kirjat Helsinkiin. Saattaa
olla merkillepantavaa, että kansalaisrohkeutta olla<br />
luovuttamatta kirjoja esiintyi etenkin paikkakunnilla,<br />
joissa lukuseurat olivat selvimmin porvarillisia, kuten<br />
juuri Kokkolassa ja Raahessa, osin myös Oulussa.<br />
Kauppiaat ja laivanvarustajat olivat jo omaksuneet<br />
kansalaisyhteiskunnan arvot, joihin taantumukselliset<br />
sensuuritoimet eivät kerta kaikkiaan kuuluneet.<br />
Romaanisarjoja<br />
Lukukirjastojen kukoistuskausi loppui 1830-luvulla.<br />
Sensuurin hyökkäys oli selkeä haittatekijä, mutta<br />
hiipuminen saattoi olla seurausta myös jäsenten<br />
mielenkiinnon herpaantumisesta tai kirjakauppojen<br />
yleistymisestä. Merkittävä tekijä olivat todennäköisesti<br />
hinnaltaan edulliset ruotsalaiset romaanisarjat,<br />
joita aikakauslehtien tapaan tilattiin kotiin. Sensuurin<br />
toimenpiteet joka tapauksessa tekivät lukuhaluiset<br />
varovaisemmiksi julkisuudessa ja he luultavasti alkoivat<br />
pitää lukemisensa entistä enemmän yksityisasiana<br />
tai vain pienen piirin tiedossa. Ulkomaankauppaa<br />
harjoittavilla kauppiailla oli edelleen erinomaiset<br />
mahdollisuudet pysyä tietoisena ruotsalaisen ja kansainvälisen<br />
kirjallisuuden uutuuksista.<br />
Kun Suomessa ei 1830-luvulle saakka juuri ollut ruot-<br />
sin- sen paremmin kuin suomenkielistäkään ominta-<br />
keista kaunokirjallisuutta, maan lukeva yleisö oli lä-<br />
hes kokonaan ruotsalaisen kirjatuotannon varassa.<br />
1810- ja 20-luvuilla kirjojen maahantuontia valvottiin<br />
vielä melko lepsusti. Sormien läpi katsominen loppui<br />
vuoden 1829 sensuuriasetukseen. Kirjallisuuden<br />
julkista maahantuontia voidaan seurata vuodesta<br />
toiseen kirjoja maahantuoneiden kirjakauppiaiden<br />
sensuurille toimittamien kirjalistojen perusteella (listat<br />
ovat Kansallisarkistossa Sensuuriylihallituksen<br />
arkistossa). Tätä tietomassaa ei ole vielä yksityiskohtaisesti<br />
analysoitu, mutta jo pinnallisestikin sitä<br />
tarkastellessa havaitsee selviä muutoksia maahantuodun<br />
kirjallisuuden koostumuksessa.<br />
Vuoden 1830 kaunokirjallisuuden tuonti koostui pää-<br />
asiassa erillisistä teoksista, romaaneista, runokirjois-<br />
ta, näytelmistä jne., jotka tosin usein julkaistiin vih-<br />
koittain. Kymmenen vuotta myöhemmin (1840) paino-<br />
piste oli siirtynyt ruotsalaisiin romaanisarjoihin. Niitä<br />
oli perustettu (saksalaisen mallin mukaan) 1830-luvulta<br />
lähtien. Kaksi tunnetuinta olivat Läse-Bibliothek<br />
af den nyaste utländska litteraturen, jota julkaisi L. G.<br />
Hierta vuodesta 1833, ja N. H. Thomsonin Kabinets<br />
Bibliothek af den nyaste literaturen (v:sta 1835). Sar-<br />
jojen nimet osoittavat, että lukuseurojen eri muodot<br />
olivat arvostettuja ja kaikkien tietoisuudessa. Romaanisarjat,<br />
jotka olivat hinnaltaan edullisempia kuin<br />
yksittäin julkaistut romaanit, lähetettiin tilaajille kuin<br />
aikakauslehdet. Romaanikirjallisuuden aikakauslehtimäistyminen<br />
jatkui, mikä näkyy selvästi sensuurin<br />
kirjalistoissa jälleen kymmenen vuotta myöhemmin<br />
(1850). Romaanisarjat muuttuivat oikeiksi aikakauslehdiksi.<br />
Samalla romaaneja yhä enemmän julkaistiin<br />
jatkokertomuksina sanomalehdissä. Jatkokertomus,<br />
följetongen (ransk. feuilleton) koki erityisesti Ranskasta<br />
lähtien valtavan menestyksen. Jatkokertomuksia<br />
kirjoittivat niin ranskalainen Alexandre Dumas,<br />
englantilainen Charles Dickens kuin suomalainen<br />
Zacharias Topelius. Ruotsissa Bonnier alkoi julkaista<br />
aikakauslehteä Europeiska Följetongen. Tidskrift<br />
för utländska Roman Litteraturen. Sen ohessa suuren<br />
suosion saavutti myös tällä puolen Pohjanlahden<br />
ruotsalainen viikkolehti Läsebibliotheket. (Mäkinen<br />
1999.)<br />
Alkuperäinen asiakirja Sensuuriylihallituksen arkistossa<br />
Kansallisarkistossa.<br />
Muutos havainnollistuu myös siitä, että kun Reinhold<br />
Frosterus 1850 lähetti sensuurikomitealle Raahessa<br />
toimivan kaupallisen lainakirjastonsa luettelon, siinä<br />
mainittiin lähes 280 kirjan ohessa, että hän tilaa liik-<br />
13
keeseensä myös seuraavia aikakauslehtiä: “Euro-<br />
peiska Följetongen [....], Läsebibliotheket, Veckos-<br />
krift och Magasin för den Sköna Litteraturen, samt<br />
Läsebibliotheket i Finland, innehållande Svenska<br />
Original Romaner [...]”. Viimeksimainittu oli esimerkki<br />
niistä paradoksaalisista “siunauksista”, joita tuotti<br />
Ruotsista Suomeen tuotavien kirjojen tullin voimakas<br />
korottaminen 1845. Tullin korotus ei ollut sensuurin<br />
syy, vaan seurausta siitä, että ruotsalaiset olivat jo<br />
pitkän ajan omaa kirjatuotantoaan suojellakseen perineet<br />
korkean tullin Ruotsiin tuotavilta ruotsinkielisiltä<br />
kirjoilta. Pääasiallisena kohteena oli kirjojen tuonti<br />
Tanskasta, mutta tietenkin tullista kärsivät myös Suomesta<br />
Ruotsiin vietävät kirjat. Ruotsin tullia oli vuosikausia<br />
valitettu Suomessa ja toivottu ruotsalaisilta<br />
vastavuoroista kohtelua täältä vietäville kirjoille. Lopulta<br />
vastavuoroisuus toteutettiin nostamalla Ruotsista<br />
Suomeen tuotavien ruotsalaisten kirjojen tullia.<br />
Tästä seurasi se, että alkoi olla kannattavaa julkaista<br />
Suomessa samanlaisia romaanisarjoja kuin Ruotsissa.<br />
Sensuurista piittaamatta<br />
Vaikka sensuurin kirjalistat ovatkin oivat tietolähde,<br />
ei tietenkään kaikista kirjoista tullut tietoa sensuurille,<br />
koska painotuotteiden salakuljetus oli yleistä ja<br />
arkipäivästä toimintaa, jota myös kirjakauppiaat harjoittivat<br />
systemaattisesti ja kylmäverisesti (Hakapää<br />
2002). Kirjojen ohessa tuotiin salaa sanomalehtiä,<br />
joita kotimainen sensuuri oli kieltänyt tuomasta maahan.<br />
Esim. J. V. Snellman sai 1840-luvulla Kuopioon<br />
oululaisen serkkunsa ja kaimansa kauppaneuvos J.<br />
W. G:son Snellmanin välityksellä Tornion kautta tukholmalaista<br />
Aftonbladetia, jonka maahantuonti kiellettiin<br />
jo 1830-luvulla.<br />
Rannikon kauppakaupungeilla on tietenkin parem-<br />
mat mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä sivistyksen<br />
keskuksiin kuin sisämaan asujilla. Ennen rautateiden<br />
rakentamista maaliikenne oli hidasta ja hankalaa varsinkin<br />
kesäaikaan. Postin ja tavaroiden liikuttelu oli<br />
kallista ja aikaa vievää. Rannikkokaupungeista, joista<br />
joka tapauksessa ylläpidettiin vilkasta purjehdusta<br />
Tukholmaan ja kauemmaksikin, oli luontevaa saada<br />
yhteys rikkaisiin kirjamarkkinoihin. Tästä esimerkkinä<br />
olkoon <strong>Raahen</strong> museon kokoelmista löytynyt<br />
kuitti:<br />
14<br />
Alkuperäinen asiakirja <strong>Raahen</strong> museossa.<br />
Kaupungin tärkeimpiin kauppiaisiin kuuluva Zacha-<br />
rias Franzén siinä kuittaa saaneensa <strong>Raahen</strong> luku-<br />
kirjaston hoitajalta Carl Wichmanilta 60 riikintaalaria<br />
ostaakseen Tukholmasta kirjoja lukukirjastolle. On<br />
varmaa, että näillä varoilla ostettuja kirjoja ei näytetty<br />
tullille eikä sensuurille.<br />
Lähteitä<br />
Gardberg, C.- R. 1938. Läsesällskapet i Gamlakarleby och dess samtida.<br />
Historiska och litteraturhistoriska studier 14, 265-310.<br />
Gottlund, C. A. 1831. Otava eli suomalaisia huvituksia. I osa. Tukhulmi.<br />
Grönroos, H. & Nyman, A.-C.1996.Boken i Finland. Bokbeståndet hos<br />
borgerskap, hantverkare och lägre sociala grupper i Finlands städer enligt<br />
städernas bouppteckningar 1656-1809. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet<br />
i Finland.<br />
Hakapää, J. 2002. Vem bryr sig om censuren? Försäljningen av förbjudna<br />
böcker i Finland i början av 1800-talet. Historisk Tidskrift för Finland 2, 173-<br />
193.<br />
Halila, A. 1953. Oulun kaupungin historia II. 1721-1809. Oulu: Oulun kaupunki.<br />
Hautala, K. 1975. Oulun kaupungin historia III. 1809-1856. Oulu: Oulun kaupunki..<br />
Mäkinen, I. 1997. ”Nödvändighet af LainaKirjasto”. Modernin lukuhalun tulo<br />
Suomeen ja lukemisen instituutiot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia<br />
668. Helsinki: SKS.<br />
Mäkinen, I. 1999. Lukemisen vallankumous. Teoksessa: Y. Varpio ja L. Huhtala<br />
(toim.) Suomen kirjallisuushistoria. 1. Hurskaista lauluista ilostelevaan<br />
romaaniin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 163-177.<br />
Mäkinen, I. (red. toim.) 2005. Bokvurm i Tammerfors. Lantmätare Gustaf<br />
Adolph Tuderus (1766-1817) bibliotek. Tampereen kirjatoukka. Maanmittari<br />
Gustaf Adolph Tuderuksen (1766-1817) kirjasto. Tampere. Tutkivi: Tampereen<br />
yliopiston Virtain kulttuurintutkimusaseman raportteja 34.<br />
Mäntylä, I. 1971. Tornion kaupungin historia. 1. osa. 1621-1809. Tornio:<br />
Tornion kaupunki.<br />
Nurmio, Y. 1947. Maamme lukuseuroista ja niiden kirjastoista 1700-luvun lopulla<br />
ja 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Historiallinen Aikakauskirja 45, 1-47.<br />
Ojala, J. 1999. Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa.<br />
Purjemerenkulun kannattavuus ja tuottavuus 1700-1800-luvulla. Helsinki:<br />
Suomen historiallinen seura.<br />
Viita, O. (toim.) 1995. <strong>Raahen</strong> tienoon historia II. <strong>Raahen</strong> kaupungin ja<br />
Salon pitäjän eli Saloisten, Pattijoen ja Vihannin historia isonvihan jälkeen<br />
1860-luvulle. Raahe, Pattijoki, Vihanti: <strong>Raahen</strong> kaupunki, Pattijoen kunta,<br />
Vihannin kunta.<br />
Söderhjelm A. 1911. <strong>Raahen</strong> kaupunki 1649-1899. Helsinki: Akateeminen<br />
kirjakauppa.
MERKINTÖJÄ PORVARI- JA KAUPPAKOULUN<br />
KIRJASTON ALKUTAIPALEELTA<br />
Kari Mäki<br />
Esittelen kirjoituksessani <strong>Porvari</strong>- ja Kauppa-<br />
koulun kirjaston ja sen varhaisen kokoelman<br />
rakentumisen lyhyen kronikan. Tarkasteltava<br />
ajanjakso kattaa koulun ensimmäiset neljä vuosikymmentä<br />
1882–1921. Merkintäni kirjaston<br />
kokoelman karttumisesta perustuvat pääosin<br />
koulun vuosikertomuksiin ja kartuntaluetteloihin.<br />
Kirjoitustani olen pyrkinyt konkretisoimaan<br />
esimerkeillä, jotka painottuvat kirjaston saamiin<br />
varhaisiin lahjoituksiin. Koulutoimen aloituksen<br />
jälkeen hankittuun kokoelmaan olemme<br />
päässeet tutustumaan aikaisempaa paremmin<br />
vasta viimeksi kuluneen vuoden aikana aineistoja<br />
luetteloitaessa. Tämän historiallisen kokoelman<br />
laajimman osan sisällöstä ja rakenteesta<br />
ei kuitenkaan ole projektimme tässä vaiheessa<br />
olemassa raportoitavaksi riittävästi tietoa. Vanhimmista<br />
kirjoista <strong>julkaisu</strong>aikaväliltä 1690–1869<br />
Hiirikoski ja Karjalainen (2006) ovat laatineen<br />
opinnäytetyönään valikoimabibliografian.<br />
Kokoelma alkaa rakentua<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun taloudellinen<br />
asema oli ensimmäiseen maailmansotaan saakka<br />
erinomainen. Koulurahaston korkotuloilla katettiin<br />
kokonaan koulun menot. Lukukausimaksuja ei peritty,<br />
eikä valtion tai kaupungin avustusta tarvittu.<br />
Korkotuloista jäi joka vuosi osa rahaston pääoman<br />
lisäykseksi. Oppilaitoksen vauraus loi loistavat edellytykset<br />
myös kirjaston aineistohankinnoille.<br />
Koulun ensimmäinen vuosikertomus painettiin<br />
vuonna 1883 Hufvudstadsbladetin kirjapainossa<br />
Helsingissä. Sitä seuraavien painopaikka oli pääsääntöisesti<br />
1826 perustettu Christian Evert Barckin<br />
kirjapaino Oulussa. Poikkeuksena oli vuosi 1890,<br />
jolloin työn teki raahelainen Heickell & Sareliuksen<br />
kirjapaino. Viidennestätoista lukuvuodesta 1896–<br />
1897 lähtien painotyöt tehtiin Raahessa, useimmiten<br />
Robert Rossanderin kirjapainossa.<br />
Vuosikertomuksissa ei kirjaston tapahtumia ole joka<br />
vuosi raportoitu seikkaperäisesti. Silti kirjaston rooli<br />
ja merkitys oppilaitoksen olennaisena osana oli<br />
tunnustettu. Kuvaillessaan opinahjon tarkoitusta<br />
ja vahvuuksia oppilaitoksen johtokunta jo vuonna<br />
1888 mainitsee koulun eduksi runsaan (rikhaltig)<br />
kirjaston. Ei sovi myöskään unohtaa, että Johan ja<br />
Baltzar Fellman olivat jo lahjakirjassaan määränneet,<br />
että koululla tulee olla kirjasto. Erityisesti koulun<br />
perustajien mielessä olivat oppilaat, joiden mahdollisuudet<br />
hankkia kirjoja omin varoin olivat heikot.<br />
Kirjaston aineistot luetteloitiin ja luokitettiin aiheen-<br />
mukaisin luokkiin heti koulun ensimmäisestä toimin-<br />
tavuodesta lähtien. Aikavälillä 1882–1920 kirjaston<br />
käytössä oli kaksi eri luokitusjärjestelmää. Vanhemmassa<br />
luokituksessa kirjaston aineisto jaettiin seitsemään<br />
luokkaan, jotka merkittiin ensin kirjaimilla<br />
A – G, sittemmin laajennettuna H – I. Vanhimman<br />
ruotsinkielisen luokituksen perustalta järjestetty lista<br />
kirjallisuudesta julkaistiin lukuvuoden 1883–1884<br />
kertomuksessa. Lista sisälsi 228 teosta. Niistä 44<br />
oli saatu Fellmanien kirjakokoelmasta. Mainittakoon<br />
erityisesti historiallisten teosten sarja, josta osa<br />
käännöksiä, osa alkuperäiskielisiä, kuten Macaualyn<br />
The history of England (1849), Georg Buistin<br />
lyhennelmä vuodelta 1793 filosofi David Humen samasta<br />
aiheesta kirjoittamasta teoksesta ja Nordbergin<br />
kaksiosainen suurteos Konung Carl den XIItes<br />
historia (1740). Kokonaisena 16 osan sarjana on<br />
säilynyt Gibbonin ruotsinnos Historia om romerska<br />
kejsardömets aftagande och fall (1820–1834). Neliosainen,<br />
Langhornien niin ikään kreikasta kääntämä<br />
Plutarch´s lives (1810) on ulkoasultaan hienosti<br />
viimeistelty sidos kreikkalaisen biografin ja filosofin<br />
pääteoksesta. Luettelon kaunokirjallisuusosassa<br />
mainitaan Fellmanien omistamia kirjallisuusklassikoita,<br />
kuten kaksitoistaosainen The Plays of William<br />
Shakespeare (1809), Cervantesin englanniksi<br />
käännetty Don Quixote ja vuoden 1804 kuvitettu<br />
painos Croxallin käännöksestä Fables of Aesop and<br />
others.<br />
Arvoitukselliset lukuseurakirjat<br />
Kysymyksiä herättävä merkintä ”Läse Bibliotheket<br />
i Brahestad” on Walter Scottin kymmenosaisessa<br />
elämänkertasarjassa Lefvernesbeskrifning öfver<br />
Napoleon Bonaparte (1827–1830). Johan Fellman<br />
palasi meriltä kotikaupunkiinsa vuonna 1820. Gard-<br />
15
ergin (1938) mukaan kymmenen virkamiestä ja<br />
porvaria perusti Raaheen lukukirjaston, ja syksyl-<br />
lä 1821 sovittiin kirjojen sijoittamisesta apteekkari<br />
Wichmanin tiloihin. Vuonna 1829 voimaan tulleen<br />
tiukan sensuuriasetuksen jälkeen lukuseura oli 6.<br />
toukokuuta 1830 purettu ja kirjat jaettu osakkaiden<br />
kesken. Seuran hajoamisen jälkeen samainen Carl<br />
Wichman anoi ja sai luvan yksityisen lainakirjaston<br />
pitämiseen Raahessa. Se jatkoi ilmeisesti jo<br />
1810-luvulla perustetun Wichmanien kaupallisen<br />
lainakirjaston perinnettä. (Nurmio 1947.) 1<br />
Koulun toisessa vuosikertomuksessa Walter Scottin<br />
Napoleonin elämänkerta on merkitty Johan Fellmanin<br />
peruista saaduksi kirjallisuudeksi. Mielenkiintoinen<br />
havainto on, ettei kirjasarjan kolmeen viimeiseen<br />
osaan alkaen vuodesta 1829 enää kirjoitettu<br />
lukuseuran omistuskirjoitusta. Esimerkiksi Kokkolan<br />
lukuseurassa oli runsaasti Napoleon-kirjallisuutta,<br />
jota Gardbergin mukaan sensuuriviranomaiset tähän<br />
aikaan katsoivat kokonaisuudessaan karsaasti.<br />
<strong>Raahen</strong> lukuseuran kirjastosta sensuuriylihallitus<br />
kielsi 17 teosta, joihin kuului myös Scottin Napoleonkirjasarja<br />
(Nurmio 1947). Maistraatti ei tosin voinut<br />
toimeenpanna sensuuriylihallituksen määräämää<br />
takavarikkoa, koska seuraa ei enää ollut.<br />
Mutta oliko Johan Fellman vuosina 1821–1830 toi-<br />
mineen <strong>Raahen</strong> lukuseuran jäsen, jollei yksi sen pe-<br />
rustajista? Varsinainen osakas hän ei ilmeisesti ol-<br />
lut, vaikka entinen merikapteeni on vielä tänäänkin<br />
tunnettu juuri kirjallisuusharrastuksestaan. Sen sijaan<br />
seurallisuudestaan jälkipolvien muistama Baltzar<br />
Fellman mainitaan <strong>Raahen</strong> maistraatin vuonna<br />
1830 Oulun maaherralle lähettämässä kirjelmässä<br />
yhtenä lukuseuran kymmenestä osakkaasta, joita<br />
olivat myös muun muassa raatimiehet ja kauppiaat<br />
Z. Franzen ja F. Sovelius ja kaupunginnotaari C. G.<br />
Swanljung (Nurmio 1947). Otaksun, että Johan Fellman<br />
oli perinyt useita vuonna 1862 poismenneen<br />
veljensä Baltzarin omistamia kirjoja, joihin kuului<br />
muun muassa koululle Johanin jäämistöstä saatu<br />
Scottin kirjasarja.<br />
Yllättävänä huomiona lisättäköön, että Fellmanien<br />
peruihin merkityn, signeeraamattoman, kreikasta<br />
ruotsiksi käännetyn 12-osaisen Bibliothek af grekiske<br />
och romerske prosaiker – sarjan niteiden selkiin<br />
on kirjansitoja laittanut kullatun tekstin ”Läse Bibliothek”,<br />
ja selän koristuksessa käytetty lyyrakuvio<br />
on sama kuin Napoleon-sarjassa. Sarjan joidenkin<br />
osien nimiölehdiltä voi havaita heikosti näkyvänä F-<br />
1 Myös Mäkisen asiaan liittyvä sähköpostiviesti 14.3.2007.<br />
16<br />
kirjaimen, millä aineisto lienee korvamerkitty. Sarja<br />
on kuitenkin julkaistu vasta vuosina 1831–1835, jolloin<br />
lukuseura oli jo lakkautettu. Miksi sidoksissa on<br />
lukukirjastomerkintä, jää toistaiseksi arvoitukseksi.<br />
Jatkettiinko seuran toimintaa suljettuna kuten Mäkinen<br />
(1997) mainitsee Kokkolassa tapahtuneen? Varmasti<br />
tiedetään, että Johan Fellman lahjoitti ennen<br />
kuolemaansa vuonna 1870 pormestari K. Hildénin<br />
1852 perustamalle <strong>Raahen</strong> lainakirjastolle kirjoja ja<br />
rahaa 4000 markkaa, jonka perusrahaston korot oli<br />
käytettävä kirjojen ostoon (Werkko 1879).<br />
Lukuseuramerkintä Napoleon-kirjasta. Myös Bibliothek af grekiske och<br />
romerske prosaiker – kirjasarjaan on kirjansitoja laittanut kullatun tekstin<br />
”Läse Bibliothek”.
Kirjat ja lehdet 1800-luvun lopulla<br />
Aleksanteri II:n hallituskaudella 1800-luvun puo-<br />
lessavälissä oli alkanut liberalismin aika. Vapaata<br />
kilpailua estänyt ammattikuntajärjestelmä oli purettu<br />
vuonna 1868 ja 1879 säädetty asetuksella elinkeinovapaus.<br />
Ei ihme, että kirjaston ensimmäiset<br />
kansantalouden kirjahankinnat olivat taloudellisen<br />
ja poliittisen liberalismin klassikoita: Adam Smithin<br />
(1723–1790) An inquiry into the nature and causes<br />
of the wealth of nations ja John Stuart Millin<br />
(1806–1873) The Principles of Political Economy.<br />
Kirjat eivät ole kansantaloutta sanan modernissa<br />
merkityksessä, vaan oman aikansa yhteiskuntafilosofisia,<br />
ei niinkään taloudellisia analyysejä.<br />
Esimerkiksi Kansojen varallisuudessa Smith ensisijaisesti<br />
pohtii uuden, syntyvässä olevan yhteiskuntamuodon<br />
(commercial society) moraalisia ja<br />
poliittisia vaikutuksia, mitkä kysymykset Suomen<br />
oloissa alkoivat vasta ajankohtaistua. (Saastamoinen<br />
1998.) Muita hankinnan aihealueita olivat kielet,<br />
matematiikka, juridiikka, kirjanpito, kauppakirjeenvaihto,<br />
historia, maantiede, tilastot sekä luonnontieteistä<br />
erityisesti fysiikka ja kemia. Kokoelma<br />
karttui lukuvuosina noin sadalla teoksella.<br />
Kaunokirjallisuus lisääntyi 1890-luvulta lähtien.<br />
Vuosina 1892–1896 koulun johtajana toiminut FT<br />
Gustaf F. Lönnbeck kannusti oppilaita klassisen<br />
kirjallisuuden lukuun, mitä hän piti koulun opetustyön<br />
tärkeänä täydentäjänä. Myös aikakaus<strong>julkaisu</strong>t<br />
muodostavat merkittävän osan kokoelmaa.<br />
Lukusaliin tilattiin useita kotimaisia uutislehtiä ja<br />
ulkomaisia aikakaus<strong>julkaisu</strong>ja. Pääperiaatteena<br />
näyttää olleen, että ulkomailta tilattiin vähintään<br />
yksi saksankielinen, englanninkielinen ja ranskankielinen<br />
<strong>julkaisu</strong>.<br />
Etenkin kirjaston alkutaipaleella oli tapana sitoa<br />
ulkomaisten lehtien numerot vuosikirjoiksi, joten<br />
ne ovat säilyneet hyväkuntoisina. 1800-luvulta<br />
säilyneitä sidoksia on muun muassa The Graphie,<br />
Illustrierte Zeitung ja Fliegende Blatter – lehdistä.<br />
Kirjaston merkinnöistä ja <strong>julkaisu</strong>jen sidonnasta<br />
päätellen Zeitschrift das gesammte kaufmännische<br />
Unterrichtswesen – lehden numerot vuosilta<br />
1898–1911 ovat liitetty yhteen vuosikirjoiksi<br />
1900-luvun puolella. Tidskrift i sjöväsendet- lehdet<br />
1830-luvun lopulta ovat sen sijaan mahdollisesti<br />
sidottu ja koristeltu kauniisti kullattuine selkäkuvioineen<br />
ja teksteineen 1800-luvulla jo ennen koulun<br />
toiminnan alkamista.<br />
Myöhemmät lahjoitukset<br />
Vuosisadan taitteessa kokoelma kasvoi edelleen<br />
myös lahjoituksilla. Erityisen merkittäviä olivat<br />
merikapteeni, raatimies G. H. Möllerin lahjoitus ja<br />
kauppias Johan Soveliuksen jäämistöstä lahjoitettu<br />
kirjallisuus. Möllerin kokoelman lahjoituspäiväksi<br />
on aineistoihin kirjattu 18. syyskuuta 1897.<br />
Häneltä saatu aineisto on sisällöltään niin vaihteleva,<br />
että lahjoituskokoelman kuvailu on erittäin<br />
vaikeaa. Poliittista historiaa edustavat muun muassa<br />
vuosisadan vaihteen tapahtumiin keskittyvä<br />
The Public Characters of Europe (1814), Yhdysvaltain<br />
itsenäisyydenjulistukseen liittyvä History<br />
of Independence Hall (1859) ja Leipzigiläisen<br />
Tauchnitzin kolmiosainen editio Macaulayn Englannin<br />
historiasta. The Book of Common Prayer<br />
(1797) eli ”yhteinen rukouskirja” on englanninkielisen<br />
uskonnollisen kirjallisuuden klassikko, mutta<br />
kokoelmaan sisältyy myös kiivasta debattia herättäneen<br />
uskontokriittisen David Friedrich Straussin<br />
myöhäisteos Der alte und der neue Glaube (1873).<br />
Möller lahjoitti kirjaston kokoelmiin myös useita<br />
saksankielisiä kaupan alan aikakaus<strong>julkaisu</strong>ja, kuten<br />
Vorwärts! Magazin für Kaufleute. 1800-luvun<br />
englanninkielistä kertovaa kirjallisuutta lahjoituksessa<br />
on kymmenkunta teosta, mukana matkakirjakin,<br />
eversti Richard Levingen Pohjois-Amerikan<br />
kuvaus Echoes from the backwoods (1859). Keväälle<br />
1898 kirjattu suppeampi lahjoitus kauppias<br />
Johan Soveliuksen jäämistöstä sisältää niin ikään<br />
englanninkielistä proosaa ja runouttakin, mutta<br />
myös pari kveekariliikkeeseen liittyvää kirjaa sekä<br />
historiankirjoja. Ulkoasultaan koristeellisia ovat värikuvapiirroksia<br />
sisältävän The Great Battles of the<br />
British Navy (1872) ja aikalaistensa keskuudessa<br />
erittäin suositun amerikkalaisrunoilijan Henry<br />
Wadsworth Longfellowin kootut runot, jotka omistuskirjoituksen<br />
mukaan on saatu 21-vuotislahjaksi<br />
1870. Selvä pesäero Fellmanin kirjallisuuteen<br />
on juuri tässä. Fellmania nuorempien Möllerin ja<br />
Soveliuksen aineistoissa esiintyy 1800-luvulla<br />
populaaria kaunokirjallisuutta (esim. Dickens,<br />
Lytton), jota Johan Fellman ei näytä hankkineen.<br />
Hänen kirjallis-esteettiset ideaalinsa nojasivat ymmärtääkseni<br />
lujasti valistuksen perintöön, ja mitä<br />
ilmeisimmin hän vieroksui viihteellissävyistä uudempaa<br />
fiktiivistä kirjallisuutta.<br />
Vuosikertomuksessa 1905–1906 mainitaan Vaa-<br />
san hovioikeuden presidenttinä toimineen Isak<br />
Fellmanin lahjoittama ”laaja ja kiintoisa” neliosai-<br />
17
nen teos Anteckningar under min vistelse i Lapp-<br />
marken (1906). Sidos sisältää lähes kaikki presiden-<br />
tin isän rovasti Jacob Fellmanin kirjoitukset Lapista<br />
ja saamelaisista poikansa Isakin toimittamana.<br />
Lahjoitus ei ollut sattumanvarainen. Rovasti Jacob<br />
Fellman oli Johan ja Baltzar Fellmanin isän veljen<br />
Esaias Fellmanin poika. Esaias Fellmanin tyttären<br />
Susanna Sofia Fellmanin ja Tervolan kappalaisen<br />
Christian Castrénin avioliittoon syntyi puolestaan<br />
Matthias Alexander Castrén, joka loi jopa kansallisen<br />
suurmiehen maineen tieteellisellä urallaan.<br />
<strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoululle päätyneessä Castrénin<br />
teossarjassa Nordiska resor och folkningar (1852–<br />
1855) on Baltzar Fellmanin signeeraus.<br />
Vuonna 1914 kirjastoon saatiin Johan Fellmanin<br />
peruihin kuulunutta kirjallisuutta yhteensä 104 nidettä.<br />
Vuosikertomuksessa asia kuitataan vain lyhyellä<br />
maininnalla, jonka mukaan lahjoitus sisälsi<br />
kirjoja kaupan ja merenkulun aihepiireistä. Kaikkiin<br />
kirjoihin ei kirjaston merkintöjä tehty. Ehkä haluttiin<br />
pitää kirjat erillään muusta kokoelmasta lisäämättä<br />
niihin myöhempiä kirjauksia. Varmasti lahjoitukseen<br />
kuuluivat takilointia käsittelevä Art of rigging (1806),<br />
Fellmanien vanhin kirja, Johanin todennäköisesti jo<br />
18<br />
Archibald Duncanin The Mariner’s Chronicle (1804–1805) oli ensimmäinen laaja englanninkielinen, selvästi kaupallisille markkinoille suunnattu<br />
merionnettomuuksista ja -taisteluista uhrien näkökulmasta kertova runsaasti kuvitettu kirjasarja. Ensimmäisessä ja neljännessä osassa on<br />
signeeraus Joh. Fellman.<br />
nuorukaisena signeeraama Lüneburgissa painettu<br />
Biblia vuodelta 1690 sekä esimerkiksi – vastoin vuosikertomuksen<br />
ylimalkaista kuvausta - harvinainen,<br />
yhdeksän niteen painos Laurence Sternen klassikosta<br />
The life and opinions of Tristram Shandy (1777).<br />
Oletan, että samassa erässä koululle päätyivät myös<br />
Lars Andreas Chierlinin merenkulkutaidon käsikirja<br />
Sjömans dagelige assistent (1777), takiloinnin ohjeistus<br />
Afhandling om taklingars proportionerande<br />
(1797), Fabian Casimir Roswallin Navigation, eller<br />
en sjömans dagliga hjelpreda (1806) sekä aikansa<br />
”laivauskäsikirja” The Merchant and Ship-Master´s<br />
Assistant vuodelta 1814. Koska yli sadan niteen kokoelma<br />
on lähemmin tarkasteltuna varsin sekalainen,<br />
todennäköisesti kyseessä on etupäässä Johan<br />
Fellmanin opinto- ja merimiesajan kirjallisuutta.<br />
Emme toistaiseksi tiedä, miten kirjat näin myöhäisessä<br />
vaiheessa siirtyivät koululle – olihan Johan<br />
Fellmanin kuolemastakin jo aikaa liki 45 vuotta.<br />
Mahdollisesti juuri niiden mukana tuli myös veljesten<br />
äidin Freitag-suvulle kuulunut ainutlaatuinen<br />
puukantinen sidos, joka sisältää 39 ruotsinkielistä<br />
asiakirjaa ja <strong>julkaisu</strong>a 1700-luvulta. Kuten sanottu,<br />
vuosikertomuksista vastausta ei löydy, eikä kirjoja
ole merkitty kirjaston kartuntaluetteloon. Miska Sli-<br />
denin 2 arvelun mukaan kirjat olisi ehkä saatu kou-<br />
lulle naimattomina kuolleiden Leufstadius-veljesten<br />
kautta, joista vanhempi – ja myöhemmin 1906<br />
kuollut – Hans-Johan Leufstadius oli jo eleässään<br />
lahjoittanut koululle Fellmaneilta saamaansa omaisuutta.<br />
Olettamuksen mukaan kirjat olisivat kulkeutuneet<br />
koululle Leufstadiuksen talosta, jonka Hans-<br />
Johan oli sisarensa Annan kanssa testamentannut<br />
säätyläisnaisia varten perustettavalle vanhainkodille.<br />
Olettamus jättää arvailujen varaan kysymyksen,<br />
miksi kirjat olisivat päätyneet koululle vasta viiden<br />
vuoden kuluttua vanhainkodin toiminnan aloittamisen<br />
(1909) jälkeen. On toki luontevaa ajatella, että<br />
Fellmanien – ehkä koulukäyttöön sopimattomiksi<br />
ajatellut – henkilökohtaiset kirjat sekä merenkulkuun<br />
ja laivanrakennukseen liittyvä hyötykirjallisuus<br />
olisivat siirtyneet Johan Fellmanilta häntä lähellä olleille<br />
veljeksille, joista Hans-Johan oli merikapteeni.<br />
Ne ovat kuitenkin voineet yhtä hyvin mennä jollekin<br />
Fellman-puolen sukulaiselle, ja suvun myöhemmistä<br />
jäämistöistä siirtyneet Fellman-kokoelman osaksi<br />
kauppakoululle. 3<br />
Vuonna 1916 koulu sai vielä <strong>Raahen</strong> Kotiseutuyhdistykseltä neiti<br />
Jenny Hårdin jäämistöstä tekemän lahjoituksen. Kuvassa on Roloff<br />
Anderssonin Genwäg till borgerliga räkne-konsten (1798). Kirja on<br />
ostettu Lohtajan markkinoilta ja sen ensimmäinen signeeraaja on<br />
todennäköisesti vuonna 1825 kuollut maanmittari Lars (Laurentius)<br />
Jervell.<br />
Oppilaitoksen suomalaistuminen<br />
Vuonna 1902 kirjaston kokoelmassa oli 1450 nidettä.<br />
Uuden vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä<br />
sen koko edelleen moninkertaistui. Koulun opetuskieli<br />
vaihtui ruotsista suomeksi vuonna 1909, ja koulun<br />
johtajaksi rekrytoitiin Jyväskylän seminaarista<br />
Nestor Ojala. Myös kirjasto haluttiin suomalaistaa.<br />
Käyttöön otettiin uusi luokitusjärjestelmä, jossa oli<br />
kymmenen roomalaisin numeroin merkittyä luokkaa<br />
suomalaisin selittein. Kartuntatilastot alettiin raportoida<br />
Ojalan suomenkielisissä vuosikertomuksissa<br />
uuden luokitusjärjestelmän mukaisesti aineistoryhmittäin.<br />
Nidemäärältään suurimpia ryhmiä olivat<br />
kaunokirjallisuus ja kirjallisuudenhistoria, viralliset<br />
tilastot sekä kokoelma koulun oppi- ja käsikirjoja,<br />
joihin kuuluivat myös kirjanpitoa käsittelevät kirjat.<br />
Kirjoituskielinä oli ruotsia, saksaa, englantia, suomea,<br />
ranskaa, venäjää, jopa tanskaa ja norjaakin.<br />
Myös kokoelman historiasta, maantieteestä ja kielitieteestä<br />
koostuva osa oli huomattava. Nidemäärä<br />
oli keväällä 1910 4124.<br />
Suomalaistuminen alkoi vähitellen näkyä koululle<br />
hankituissa oppikirjoissa ja lehtitilauksissa. Kirjastoprojektimme<br />
2500 niteen vanhojen kirjojen otoksessamme<br />
suomenkielisten oppikirjojen osuus<br />
osoittautui kuitenkin varsin vähäiseksi. Kokoelman<br />
atk-luetteloiduista oppi-, käsi- ja kirjanpitokirjoista<br />
<strong>julkaisu</strong>aikaväliltä 1832–1920 45 % oli ruotsinkielisiä,<br />
35 % saksankielisiä ja vain 14 % suomenkielisiä.<br />
Suomenkielisen kaupan alan oppikirjatuotanto<br />
kauppakouluja varten otti vasta ensi askeliaan. Kuten<br />
Aukusti Liliuksen varhaisen kirjanpito-oppaan<br />
nimestä käy ilmi, kirja ei ollut niinkään tarkoitettu<br />
koulujen oppikirjaksi vaan elinkeinon harjoittajille.<br />
Aukusti Liliuksen Käytännöllinen opastus yksinkertaisessa kirjanpidossa<br />
warsinkin tehdastelioille ja ammattilaisille vuodelta 1862<br />
2 Miska Slidenin kanssa käymäni keskustelut ja Slidenin sähköpostiviesti 30.1.2007.<br />
3 Eija Turusen sähköpostiviesti 2.3.2007.<br />
19
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun opettajat<br />
ja – ja vähitellen myös - koulusta valmistuneet<br />
oppilaat ansioituivat paitsi elinkeinoelämässä<br />
ja suomenkielisten kauppakoulujen perustajina<br />
myös kirjoittajina ja tutkijoina. Arthur Lagerlöf<br />
laati Yleisen kauppaopin, jonka ensimmäinen<br />
ruotsinkielinen painos julkaistiin 1900. Vuotta<br />
myöhemmin kirja tuli käyttöön suomenkielisenä,<br />
ja siitä otettiin uusia painoksia aina vuoteen<br />
1926 saakka. Koulusta 1892 valmistunut Valmis<br />
Westerlund ehti julkaista kolme kirjaa ennen<br />
varhaista kuolemaansa 26-vuoden iässä. Huomattavin<br />
niistä oli Kaksinkertaisen kirjanpidon<br />
oppikirja (1895). Koulun johtajana vaikeina vuosina<br />
1916–1918 toiminut Eino Kuusi oli väitellyt<br />
talvityöttömyydestä ennen Raaheen tuloaan.<br />
Raahessa toimiessaan Kuusi julkaisi oppikirjan<br />
Kauppahistoria (1916). Kirjailija Juhani Ahon<br />
veli, Kaarlo Brofeldt (Kalle Aho), sai <strong>Porvari</strong>koulun<br />
päästötodistuksen vuonna 1886. Ensimmäinen<br />
suomenkielinen talouslehti, Kauppalehti alkoi<br />
ilmestyä säännöllisesti vuodesta 1899 aluksi<br />
juuri Brofeldtin johdolla. Lehden nimeä täsmensi<br />
määritys ”Suomen liikemiesten äänenkannattaja”.<br />
Ilmeisesti kielikysymys oli vuosisadan<br />
vaihteessa ruotsinkielisessä <strong>Porvari</strong>koulussa<br />
niin arka asia, että löytämäni ensimmäinen<br />
Kauppalehden sidottu vuosikerta on vasta vuodelta<br />
1910, jolloin koulun opetuskieli oli virallisesti<br />
vaihtunut. Samalta ajalta kokoelmassa on<br />
sidoksia muun muassa Virittäjän, Ajan, Valvojan,<br />
Lakimiehen, Yhteiskuntataloudellisen ja<br />
Historiallisen aikakauskirjan ja Suomen urheilulehden<br />
vuosikerroista. Lukuvuoden 1916–1917<br />
kertomuksessa Kuusi raportoi kirjaston kokoelman<br />
nidemääräksi 5303. Saman vuoden kevätlukukaudesta<br />
alkaen kirjastonhoitajana toimi<br />
koulun pitkäaikainen opettaja Heikki Impivaara,<br />
joka myöhemmin jo muualle siirtyneenä kirjoitti<br />
muun muassa kirjastoa käsittelevän osuuden<br />
koulun 50-vuotisjuhla<strong>julkaisu</strong>un.<br />
Tulipalo tuhosi kirjastoa<br />
Marraskuussa 1917 syttyi tulipalo, joka turmeli<br />
koulurakennuksen yläkerran. Tulipalossa tuhoutui<br />
myös koulun irtaimistoa. Pahiten kärsi<br />
kirjasto. ”Kirjasto joutui tulipalon johdosta aivan<br />
sekaisin” – Kuusi kirjoitti. Lukuvuotena 1918–<br />
1919 kirjaston tilapäisjärjestelyt takasivat lainaustoiminnan<br />
jatkumisen. Myöhemmin, vuoden<br />
20<br />
1920–1921 kertomuksessa, mainitaan kirjastonhoitajana<br />
toimineen FM Lauri Lokan järjestäneen<br />
kirjaston uudelleen ja ”täyteen kuntoon”.<br />
Tarkkaa tietoa tulipalon aiheuttamasta hävikistä<br />
ei ole. Vuoden 1921 lopulla nidemäärä oli 4516.<br />
Tästä päätelleen hävikin voidaan arvioida olleen<br />
noin 800 nidettä. Tulipalon tärvelemää aineistoa<br />
ei – yhtä todennäköistä poikkeusta lukuun<br />
ottamatta - ole löydetty koulun tiloista, joten ne<br />
on luultavimmin poistettu kokonaan.<br />
Josephus Flaviuksen teoksen ranskalaisesta tulkinnasta<br />
käännetty Judiska historia (1749) on tärveltynyt ilmeisesti juuri<br />
vuonna 1917 koulun yläkerrassa riehuneessa tulipalossa.<br />
Flaviuksen teoksessa on Baltzar Freitagin signeeraus.<br />
Vuodesta 1917 lähtien Kauppakoulurahaston<br />
korot eivät enää riittäneet toiminnan ylläpitämisestä<br />
syntyvien menojen katteeksi. Lahjoitusrahaston<br />
varat oli suureksi osaksi sidottu<br />
kiinnityslainoihin ja arvopapereihin. Niiden<br />
arvo laski nopeasti ensimmäistä maailmansotaa<br />
seuranneessa inflaatiossa. Taloutta rasittivat<br />
myös tulipalon ja kansalaissodan aiheuttamien<br />
tuhojen korjaustyöt. Tultuaan toimeen<br />
omillaan neljä vuosikymmentä koulu joutui<br />
anomaan valtionapua vuonna 1919. Vaikka<br />
kirjaston ostohankintojen määrä väheni verrattuna<br />
koulun vauraisiin alkuvuosiin, se toimi<br />
hyvin hoidettuina käsi- ja lainakirjastoina lehtikokoelmineen.
Koulukirjasto - osa raahelaista<br />
<strong>kirjakulttuuria</strong><br />
On korostettava, että merkintäni rajoittuvat Por-<br />
vari- ja Kauppakoulun kirjastoon hankittuun ja<br />
raahelaisten sinne lahjoittamiin aineistoihin. Kirjastoprojektimme<br />
jättää avoimeksi monia vanhaan<br />
raahelaiseen kirjakulttuuriin liittyviä kysymyksiä.<br />
Mitä kirja-aarteita raahelaisten porvarisukujen<br />
yksityisiin kokoelmiin kätkeytyy? Myöskään kaupunginkirjastossa<br />
säilytettävää vanhojen kirjojen<br />
kokoelmaa ei tietääkseni – luetteloita lukuun ottamatta<br />
– ole tutkittu järjestelmällisesti. Ne, kuten<br />
museon taltioimat aineistot, ovat mitä tärkein osa<br />
vuosisadan takaista raahelaista kirja- ja lukukulttuuria.<br />
Etenkin kaupunginkirjaston kotiseutukokoelma<br />
osoittaa, ettei Fellmanin veljesten kirjallinen<br />
perintö missään tapauksessa rajoitu koululle<br />
saatuun kirjallisuuteen. Johan ja Baltzar Fellmanin<br />
kirjallisuuskokoelma on ollut selvästi laajempi.<br />
Koulun toisessa vuosikertomuksessa 1884 lue-<br />
tellut parisataa kirjaa – Fellmanien kirjat mukaan<br />
lukien - ovat lähes kaikki säilyneet koululla yli vuosisadan.<br />
Mikä esti niiden ja myöhemmin saatujen,<br />
<strong>julkaisu</strong>ajaltaan vielä vanhempien, kirjojen ”katoamisen”?<br />
Miksi kirjoja ei ole luovutettu esimerkiksi<br />
maakunta- tai yliopistokirjastoille?<br />
Oletan, että kokoelman yhtenäisenä säilymiseen<br />
on vaikuttanut koulun perustajia kohtaan tunnettu<br />
kunnioitus ja kiitollisuus. Useat ajallisesti varhaisimmat<br />
kirjat ovat Fellman-suvun perua, ja kauppakoulun<br />
perustaminen heidän elämäntyönsä yksi<br />
keskeinen merkkipaalu. Ehkä ajateltiin, että kirjojen<br />
paikka on heidän koulullansa. Käytännössä<br />
ansio vanhojen kirjojen suojelemisesta ja hoidosta<br />
epäilemättä – johtajia unohtamatta - kuuluu pitkän<br />
uran tehneille lehtoreille Impi Lahtiselle ja Ossian<br />
Swanljungille sekä heidän lukuisille edeltäjilleen,<br />
jotka kantoivat vastuun opetustyön ohessa myös<br />
koulun kirjastosta.<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kappakoulun historiallisella<br />
kokoelmalla on erityinen arvo ja merkitys raahelaisille,<br />
mutta myös koko seutukunnalle. Kokoelmassa<br />
on monia harvinaiskirjoja, mutta erityisesti se<br />
muodostaa mielenkiintoisen kokonaisuuden oppikirjoja,<br />
hakuteoksia, historiallisia sarjoja ja ajan<br />
tieteellistäkin kirjallisuutta korkeamman kotimaisen<br />
kauppaopetuksen alkutaipaleelta. Kokoelman<br />
tutkimus- ja tallennustyö etenee koulun ajankoh-<br />
taisen kirjastotyön ohessa. Organisoinnissa ja tutkimuksessa<br />
jatkamme hyvin alkanutta yhteistyötä<br />
korkeakoulujen ja oppilaitoksen omien koulutusohjelmien<br />
kanssa. Koulukirjastossa säilyy merkittävä<br />
pala <strong>Raahen</strong> tienoon kulttuuriperintöä ja Suomen<br />
kauppaopetuksen historiaa.<br />
Lähteitä<br />
Brahestads Borgare- och Handelsskola: inträdesforningar, - lärokurser<br />
m.m. 1888. Uleåborg: Chr. Ev. Barcks boktryckeri.<br />
Brahestads Borgare- och Handelsskola. Årsberättelser 1882-1909.<br />
Fellman, J. 1899. Johan och Baltzar Fellmans donationsbref till förmon<br />
för Brahestads Borgare- och Handelsskola. Brahestad: Heikell & Sarelius´<br />
boktryckeri.<br />
Gardberg, C-R. 1938. Läsesällskapet i Gamlakarleby och dess samtida.<br />
Historiska och litteraturhistoriska studier 14, s. 265-310.<br />
Hiirikoski, H. ja K. Karjalainen 2006. Laivanvarustajien perintö. <strong>Raahen</strong><br />
<strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun vanhan kirjakokoelman valikoimabibliografia<br />
vuosilta 1690–1869. Opinnäytetyö. Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma.<br />
Oulun seudun ammattikorkeakoulu.<br />
Impivaara, H. 1932. Katsaus <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun vaiheisiin.<br />
Aika vuoteen 1920. Teoksessa Saariaho (toim.) <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja<br />
Kauppakoulu 1882–1932. Juhla<strong>julkaisu</strong>, 14–37.<br />
Kontuniemi, Y. 1916. Suomenkielinen kirjanpitokirjallisuus: aakkosellinen<br />
ja ajanmukainen luettelo. Kirjassa: <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu. Kertomus<br />
lukuvuodelta 1915–1916, 45–61.<br />
Mäkinen, I. 1997. ”Nödvändighet af LainaKirjasto”. Modernin lukuhalun<br />
tulo Suomeen ja lukemisen instituutiot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran<br />
toimituksia 668. Helsinki: SKS.<br />
Nurmio, Y.1947. Maamme lukuseuroista ja niiden kirjastoista 1700-luvun<br />
lopulla ja 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Historiallinen aikakauskirja<br />
45, 1-47.<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu. Vuosikertomukset 1910–1921.<br />
Saariaho, L. (toim.) 1932. <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu 1882–1932.<br />
Juhla<strong>julkaisu</strong>. Helsinki: <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun muisto<strong>julkaisu</strong>toimikunta.<br />
Saastamoinen, K.1998. Eurooppalainen liberalismi. Etiikka, talous, politiikka.<br />
Jyväskylä: Atena.<br />
Werkko, K. 1879. Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lasten-kirjastoista<br />
ynnä lukuyhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875. Jyväskylä: [K. Werkko].<br />
21
VARHAISEN KOKOELMAN SIGNEERAAJISTA<br />
Eija Turunen<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun kirjaston van-<br />
himpien kirjojen signeerauksista löytää tuttuja<br />
raahelaisia sukuja, tuttuja vaikuttajia. Yleensäkin<br />
henkilöt, jotka olivat toimeliaita omissa monialaisissa<br />
yrityksissään, vaikuttivat monella alalla kotikaupunkinsa<br />
hyväksi, olivat nk. valveutuneita.<br />
Lahjoittajien perheitä tutkiskellessa törmää melkein<br />
aina samoihin sukuihin. Siltä ei voi <strong>Raahen</strong><br />
kaltaisessa kaupungissa välttyä, suurin piirtein<br />
kaikki porvarissuvut olivat tuolloin jotain kautta<br />
“kusiineja” keskenään.<br />
Olen poiminut kirjoista muutaman nimen, joidenka<br />
taustaa selvittelen hieman tarkemmin. Jotta lukija<br />
ei aivan ensi hetkessä putoaisi kärryiltä, olen laittanut<br />
elinvuodet sulkuihin nimen perään jonkinlaista<br />
selvyyttä aikaansaadakseni.<br />
Fellmanin sukukunta oli tunnettua pohjois-suomalaista<br />
pappissukua. Johan ja Baltzar Fellmanin<br />
esi-isiä toimi pitkään pappeina varsinkin Lapissa.<br />
Fellman-veljesten isoisä Nils (1718-99) toimi viimeisimmäksi<br />
Limingassa kirkkoherrana. Poikien<br />
isä Jacob Fellman (1752-1803) lähti kauppamiehen<br />
uralle. Hänen veljensä ja serkkujaan toimi<br />
Oulussa kauppiaina, joten Jacob katsoi parhaaksi<br />
siirtyä toisille markkinamaille. Jacob tuli parikymmenkesäisenä<br />
Raaheen, kasvavaan merenkulkukaupunkiin.<br />
Sen laajenevat markkinat antoivat toiveita<br />
menestyksestä. Jacob aloitti tutustumisensa<br />
<strong>Raahen</strong> liike-elämään kauppias Baltzar Freitagin<br />
(1720-95) kauppa-apulaisena. Muutaman vuoden<br />
kuluttua Jacob avioitui Freitagin tyttären Marian<br />
(1758-1827) kanssa. Avioliiton myötä hänestä tuli<br />
erään kaupungin arvostetuimman ja varakkaimman<br />
suvun jäsen. Suvun sukulaisuus- ja kauppasuhteiden<br />
myötä avioliittoa voisi luonnehtia vähintäänkin<br />
edulliseksi.<br />
Perhe kasvoi yhdeksällä lapsella vuosien 1781-<br />
1799 välillä, lapsista kolme kuoli aivan pieninä.<br />
(Johan 1781, Sara 1783, Baltzar 1784-85, Baltzar<br />
1789, Maria 1791, Jakob 1792, Frans Didrik 1794 ja<br />
Gustava Catharina 1794-1794 ja Isak 1799-1802).<br />
Kauppias Fellmanin varhainen kuolema paljasti yrityksen<br />
isonpuoleiset velat, leski joutui lujille selvitäkseen<br />
velkojien saatavista. Veloista selvittiin, mutta<br />
22<br />
perheen toimeentulo jäi niukaksi. Vastuu perheen<br />
toimeentulosta jäi esikoisen, Johanin (1781-1870)<br />
vastuulle. Johan oli ollut isänsä kauppaliikkeessä<br />
oppipoikana, mutta rippikoulun jälkeen matkusti<br />
Englantiin, missä opiskeli Hullin kauppakoulussa<br />
vuoteen 1800 asti. Tuolloin opittu englanninkieli oli<br />
myöhemmin suureksi hyödyksi. Kauppaopintojen<br />
jälkeen Johan antautui meriuralle, joka siihen aikaan<br />
antoi varman leivän. Hän suoritti Tukholmassa<br />
perämiehen tutkinnon 1805 ja kapteenin tutkinnon<br />
kolme vuotta myöhemmin. Johan vannoi porvarivalan<br />
Tukholmassa 1808, muttei oikeastaan sen kummemmin<br />
harjoittanut liiketoimintaa siellä, vaan toimi<br />
lähinnä kapteenina. Hän vannoi laivuriporvarivalan<br />
Raahessa 1810 jatkaen edelleen merenkulkua.<br />
Vuonna 1820 Johan jäi kotikaupunkiinsa ja alkoi<br />
hoitaa veljensä kanssa yhteistä liikeyritystä.<br />
Jacobin signeeraus on kolmiosaisen vuosina 1776-80 ilmestyneessä<br />
Daniel Djurbergin Geographie-kirjassa. Kirjasta löytyvät myös Frans ja<br />
Baltzar Fellmanin signeeraukset.<br />
Kuusi vuotta nuorempi Baltzar (1789-1862) oli
teini-ikäinen isä-Jakobin kuollessa. Koulunkäynti<br />
ei ”Paltsulle” maistunut, hän pääsi enonsa Died-<br />
rich Freitagin (1760-1817) liikkeeseen kauppaapulaiseksi.<br />
Välillä Baltzar kirjoitti veljelleen, ettei<br />
perustaisi kauppahommista, mutta veli kannusti<br />
jatkamaan sitkeästi. Lopulta Baltzarkin huomasi<br />
olevansa seuralliselle ja välittömälle luonteelleen<br />
sopivalla alalla. Naimaton Diedrich-eno lahjoitti<br />
Baltzarille talonsa Brahenkadun varrelta ja hän<br />
myös peri liikkeen aikanaan. Vuonna 1817 Baltzar<br />
sai täydet oikeudet harjoittaa kauppaa ja meriliikettä<br />
Raahessa. Veljekset yhdistivät taitonsa ja<br />
isoveli Johanin huoleksi tuli tukkukauppa, tuontija<br />
vientiliike sekä laivanvarustus. Baltzarin huolena<br />
olivat maakauppiaat, joiden kanssa seurustelu<br />
ja kaupanteko oli hänelle mieluisaa puuhaa. Ulos<br />
vietiin lähinnä tervaa ja potaskaa ja paluulastissa<br />
tuli suolaa, rautaa ja siirtomaatavaroita.<br />
Veljesten luonteiden erilaisuus tulee esiin monis-<br />
sa muisteluksissa. Varreltansa Johan oli lyhyehkö,<br />
hoikka, luonteeltaan vähäpuheinen, lähes umpimielisen<br />
oloinen, jämpti mies, joka ei paljon ympärilleen<br />
vilkuillut. Vanhojen raahelaisten mukaan<br />
hän olisi oivallisesti sopinut sotalaivan kapteeniksi.<br />
Raahelaiset puhuivat ”Velemannin katteinista”.<br />
Baltzar oli myös lyhyehkö, mutta hyvin leveä, ”kuin<br />
tervatynnöri”, puhelias, seurallinen ja leikkisä mies.<br />
Raahelaisille hän oli ”Paltsu”. Luonteenomaista<br />
molemmille oli vaatimaton, pröystäilemätön elämä,<br />
sitä he odottivat myös muilta kaupunkilaisilta.<br />
Veljesten taloutta hoiti naimaton sisar Sara ja heidän<br />
kanssaan asui myös nuorin veli Frans Didrik,<br />
joka kirkonkirjoissa mainitaan heikkomieliseksi.<br />
Jacob Fellmanin apen Baltzar Freitagin (1720-95)<br />
suku oli alkujaan Lyypekistä. Baltzar Freitagin isä<br />
Frans Diedrich tuli sieltä Baltian kautta Raaheen<br />
1700-luvun alussa. Isonvihan ajaksi Freitagit pakenivat<br />
kaupungin muun porvariston tavoin Ruotsiin,<br />
jossa Baltzarkin syntyy. Kirjaston kokoelmissa<br />
on 1700-luvulta peräisin oleva upea sidoskokoelma,<br />
jonka on ilmeisesti sidotuttanut Diedrich<br />
Freitag (1760-1817, poikien eno), jonka nimi on<br />
kirjan etusivulla. Etusivulla Diedrichin nimen alapuolella<br />
on yliviivattu kirjoitus, joka ei harmillisesti<br />
jätä edes arvailulle varaa. Kirjan kannessa sisäpuolella<br />
on nimi Joh.Lundström (1805-59). Tämä<br />
herra Lundström oli Johan ja Baltzar Fellmanin laivanvarustamon<br />
osakas ja serkku. Kirjoista löytyy<br />
Baltzar ja Maria Freitagin signeerauksia, tai pelkästään<br />
nimi Freitag. Kokoelmaan on sidottu mm.<br />
Nils Soveliuksen taloustieteen väitöskirja vuodelta<br />
1759. Nils Sovelius (1737-1802) lie ensimmäinen<br />
Raahessa syntynyt näin pitkälle opiskellut. Sidoskokoelmasta<br />
löytyy Tukholmassa v. 1765 painettu<br />
kirja ”I Guds namn…”, jossa on signeeraajana<br />
Madame Maria Freitag. Kyseinen madame on<br />
Johanin ja Baltzarin äidin äiti, Maria Freitag (1734-<br />
1813), omaa sukua Sovelius, edellä mainitun Nilsin<br />
sisar. Marian isä oli kauppias ja raatimies Johan<br />
Sovelius (1700-65) ja äitinsä oli Christina Walling<br />
(1700-85). Soveliuksen suku on vaikuttanut kaupunkimme<br />
alueella jo ennen sen perustamista, sillä<br />
Pietari Brahe tai oikeammin kuningatar Kristiina<br />
perusti kaupungin osittain Sovion maatilan maille.<br />
Suvun ensimmäinen pitemmälle opiskellut jäsen,<br />
pappi Joseph Sovio latinalaisti nimensä ajan<br />
muodin mukaan Soveliukseksi. Johan oli sitten<br />
hänen ensimmäinen ”seuraajansa”. Soveliuksen<br />
suku vaikutti voimallisesti <strong>Raahen</strong> liike-elämässä<br />
ja monella muullakin alalla sen alkuhetkistä aina<br />
1900-luvun puolelle asti.<br />
Johan ja Baltzar Fellmanin nimen kirjoitusharjoituksia voi nähdä v. 1784<br />
painetun jykevän saksa-ruotsi –sanakirjan etuaukeamalla. Sivulta löytyy<br />
myös ylivedetty Matthias Keckmannin nimikirjoitus. Oikeassa yläkulmassa<br />
olevan signeeraukseen mukaan näyttäisi siltä, että Matthias<br />
Keckmann on hankkinut kirjan Tukholmassa 27 elokuuta 1789. Mathias<br />
Keckmann lienee ollut v. 1790 kuollut Siikajoen kirkkoherran poika.<br />
Maria Sovelialla (1734-1813) ja puolisollaan kauppias,<br />
laivanvarustaja ja valtiopäivämies Baltzar<br />
23
Freitagilla (1720-95) oli kaikkiaan kymmenen las-<br />
ta, joista seitsemän eli aikuiseksi. Vain yksi poika<br />
eli aikuisikään, tämä liikkeensä aikoinaan Baltzar<br />
Fellmanille testamentannut Diedrich Freitag<br />
(1720-1817). Tytöistä yhtä lukuun ottamatta kaikki<br />
avioituivat. Tyttäristä Maria avioitui Jakob Fellmanin<br />
kanssa. Annan (1764-1838) ensimmäinen<br />
aviomies merikapteeni Lorenz Tvetman hukkui laivansa<br />
haaksirikossa v. 1801 ja Anna solmi uuden<br />
avioliiton merikapteeni, kauppias Hans Hallbergin<br />
kanssa. Tästä toisesta avioliitosta on peräisin tytär<br />
Catharina Christina, jonka sittemmin tapaamme<br />
Öregrundista Raaheen tulleen merikapteeni Johan<br />
Leufstadiuksen aviopuolisona. Tytär Elisabeth<br />
avioitui kauppias Olof Lundströmin kanssa (Johan<br />
Lundströmin vanhemmat). Marian ja Baltzarin tyttäristä<br />
Katharina (1769-1840) jäi ikäneidoksi. Muistitieto<br />
kertoo Katharinan ja serkkunsa Johan Soveliuksen<br />
(1770-1856) traagillisesta rakkaustarinasta<br />
kaipauksen eli ”räytymisen” merkkinä poltettavine<br />
kynttilöineen. Serkukset eivät moninaisista anomuksista<br />
huolimatta saaneet lupaa avioliitolleen.<br />
Katharina asui Brahen- ja Rantakadun kulmassa<br />
(talo edelleen olemassa) ja Johan Sovelius kotitalossaan<br />
silloisen kauppatorin, nykyisen Myhrbergin<br />
puiston pohjoislaidalla. Myös tämä talo<br />
on edelleen olemassa (<strong>Raahen</strong> museon toimisto,<br />
näyttelytilat ja Laivapatruunin koti –interiöörimuseo)<br />
ja kokemuksesta tiedän, että rakkaudessaan<br />
pettynyt Johan kuljeskelee vieläkin talossaan<br />
Sweriges rikets lag -teoksen ensimmäinen sig-<br />
neeraaja oli Baltzar Freitag, jolta kirja on siirtynyt<br />
joko perinnönjaossa tai muuten tyttärensä Annan<br />
tyttären Catharina Christinan (1806-89) aviomiehelle<br />
Johan Leufstadiukselle (1795-1867).<br />
Isä-Leufstadiukselta kirja on siirtynyt vanhimman<br />
pojan Hans Johanin (1829-1906) omistukseen.<br />
Johan Leufstadius tuli Raaheen monen öregrundilaisnuorukaisen<br />
tavoin merenkulun houkuttamana.<br />
Johan Leufstadius toimi merikapteenina<br />
useilla raahelaisilla laivoilla ja ryhtyi sittemmin<br />
”tupakkivaprikööriksi”. Hän viljeli tupakkaa kotitalonsa<br />
pihamaalla Ranta- ja Cortenkadun kulmassa.<br />
Pihapiirissä olevassa tupakkitehtaassa tuo<br />
alun alkaen venäläinen kessu muuttui mm. ”Best<br />
Virginia Tobacco” –nimiseksi piipputupakaksi.<br />
Leufstadiuksen vanhempi poika Hans Johan oli<br />
24<br />
Vuonna 1754 Tukholmassa painetun ”Sweriges rikets lag” –kirjan<br />
nimiölehdeltä löytyvät nimet Baltzar Freitag, Joh. Leufstadius ja<br />
H.J.Leufstadius.<br />
myös merikapteeni, joka merenkulun lopetettuaan<br />
piti kotitalossaan mm. paloviinan kauppaa.<br />
Hans Johan ja sisarensa Anna, jotka olivat<br />
molemmat naimattomia, testamenttasivat kotitalonsa<br />
ja omaisuuttaan säätyläisnaisia varten<br />
perustettavalle vanhainkodille. ”De gamlas<br />
hem” aloitti toimintansa Leufstadiuksen talossa<br />
v. 1909. Leufstadiuksen talo on edelleen<br />
komistamassa Rantakadun vartta.<br />
Kirjan merkintöjen mukaan merikapteeni Hans<br />
Johan Leufstadius on lahjoittanut kirjan <strong>Raahen</strong><br />
<strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoululle. Hans Johanin<br />
ainokainen veli Lars Fredrik (1835-89) toimi<br />
vuosikymmenet Fellman-veljesten liikkeessä<br />
”puukhollarina” ja kaikenlaisena korvaamattomana<br />
apuna. Lars Fredrik kokeili nuoruudessaan<br />
merenkulkijan uraa, mutta ilmeisesti koki<br />
maajalan enemmän omakseen. Lars Fredrik oli
vuodesta 1856 lähtien veljesten palveluksessa,<br />
aina heidän kuolemaansa saakka. Raahessa<br />
puhuttiinkin Fellman-Leufstadiuksesta. Lars<br />
Fredrik sai veljeksiltä huomattavan perinnön;<br />
talon ja mm. osuuksia laivoista. Ollessaan veljesten<br />
palveluksessa Lars Fredrik jätti työnantajiensa<br />
toiveesta sukunimestään f-kirjaimen<br />
pois esiintyen Leustadiuksena! Lars Fredrik<br />
testamenttasi huomattavan summan rahaa<br />
<strong>Raahen</strong> kaupungille käytettäväksi yleishyödyllisiin<br />
tarkoituksiin. Niillä rahoilla rakennettiin<br />
<strong>Raahen</strong> kunnalliskoti v. 1898. Leufstadiuksen<br />
sisarukset ovat erinomainen esimerkki raahelaisten<br />
porvarien yhteisvastuu-ajattelusta.<br />
Omaa varallisuutta haluttiin viimeistään jälkisäädöksellä<br />
osoittaa muidenkin kaupunkilaisten<br />
hyväksi<br />
Merikapteeni, kauppias, raatimies ja viinateh-<br />
tailija Gustav Herman Möller (1821-98) vai-<br />
kutti koulun toimintaan monellakin tavoin. Hän<br />
kuului kauppakoulurahaston hoitokuntaan ja<br />
oli näin ollen jo ennen koulun perustamista<br />
vaikuttamassa sen asioihin. Mölleriltä saatiin<br />
v. 1897 monipuolinen kirjalahjoitus. Värjäri<br />
Möllerin poika Gustav Herman tuli synnyinkaupungistaan<br />
Oulusta Raaheen merenkulun<br />
suomien työpaikkojen myötä. Hän suoritti<br />
kapteenin tutkinnon v. 1846. Gustav Herman<br />
avioitui v 1851 Maria Christina Kaarakaisen<br />
(1829-1900) kanssa. Maria oli avioton lapsi,<br />
jonka isäksi melkoisella varmuudella tiedettiin<br />
Matts August Sovelius. Maria sai muistitietojen<br />
mukaan kasvatuksensa Tukholmassa. Kyseessä<br />
lienee eräänlainen ”ruokkomaksu”, sillä<br />
tyttären opinnot Ruotsissa eivät merimiehen<br />
perheessä tulleet kysymykseenkään. (Marian<br />
äiti meni sittemmin naimisiin merimies Kaarakaisen<br />
kanssa). Herra Möller otettiin mukaan<br />
osakkaaksi Soveliusten laivoihin. Nuoripari<br />
lähti häiden jälkeen miehen työn myötä merille<br />
priki Tapiolla. Perheen esikoinen Carl August<br />
syntyy 2.6.1852 Singaporessa Itä-Intiassa.<br />
Gustav Herman Möller kokeili elämänsä aikana<br />
monenlaista liiketoimintaa. Lapin kultaryntäyksen<br />
aikaan 1870-luvun alussa hän perusti<br />
kultayhtiön ja joukko raahelaisia merimiehiä<br />
etsi hänen nimissään kultaa. Tulokset jäivät<br />
sangen vähäisiksi, mutta se ei Möllerin taloutta<br />
keikauttanut. Herra Möller perusti kolmen<br />
muun porvarin kanssa Pattijoen Höyrypolttimo<br />
–nimisen viinatehtaan Pattijoelle Joensuun ti-<br />
lalle v. 1872. Tehtaan tuotteita myytin valmistuspaikan<br />
lisäksi myös Möllerin puodissa Kauppakadulla.<br />
Kauppias myi ihmetteleville ukoille<br />
samasta tynnyristä konjakkia ja rommia. Kuulemma<br />
hanasta toiseen suuntaan kääntämällä<br />
sai tulemaan milloin toista milloin toista laatua.<br />
Gustav Herman Möller vaimoineen lahjoitti v.<br />
1900 <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoululle 75<br />
000 silloista markkaa (n. 274 721 €), nk Möllerin<br />
rahastoksi.<br />
John Soveliuksen kuolinpesä on yksi kirjojen<br />
lahjoittajista. Tämä John Sovelius oli viralli-<br />
sesti Matts Johan Ernst Sovelius (1849-97).<br />
Hän oli merikapteeni, kauppias ja raatimies<br />
Johan Sovelius nuoremman (1812-53) ja Olivia<br />
Vilhelmina Winstenin (1827-97) esikoinen.<br />
Johan Sovelius nuoremman isä oli Fredrik<br />
Sovelius vanh. (1778-1837) ja äiti Catharina<br />
Frieman (1779-1855), hänen sisaruksiaan mm.<br />
olivat laivanvarustajat Matts August (1806-70),<br />
komerssi eli kauppaneuvos Fredrik nuorempi<br />
(1822-97) ja Henrik eli Heikku (1817-1904) ja<br />
Emilia Catharina Hårdh (1807-55). Johan nuoremman<br />
oma elämä päättyi sangen varhain.<br />
Kuunari Vilkas toi kesällä 1853 mukanaan<br />
Lyypekistä koleran, joka levisi kaupunkiin. Parikymmentä<br />
raahelaista menehtyi tautiin Johan<br />
Soveliuksen lisäksi. Leski Olivia Sovelius<br />
jatkoi miehensä jälkeen kauppaliikettä ja laivanvarustusta.<br />
Olivia Sovelius oli kauppaseuran<br />
jäsen ja mitä ilmeisemmin kovan luokan<br />
liikenainen. Poika John lähti myös liikealalle.<br />
Hän oleskeli nuoruudessaan joitain aikoja ulkomailla,<br />
ainakin Saksassa ja Englannissa.<br />
Tuon ajan nuorukaisille oli tyypillistä käydä<br />
kuukausien, jopa vuosienkin mittainen opintomatka,<br />
”grand Tour” Euroopassa, joskus Amerikassakin.<br />
Kaupan alalle suuntaavat nuoret<br />
miehet menivät vanhempiensa tai jonkun tutun<br />
ulkomaisten liikekumppaneiden hoiviin ”työssäoppimaan”.<br />
John Sovelius toimi kauppiaana<br />
Raahessa ja kuului <strong>Raahen</strong> kauppaseuraan.<br />
Naimaton John asui äitinsä kanssa Pekkatorin<br />
kaakkoiskulmassa, synnyinkodissaan nk. Kivi-<br />
Soviossa, nykyään Hansana tunnetussa talossa.<br />
John kuoli keuhkotaudin aiheuttamaan<br />
verensyöksyyn alle viisikymmenvuotiaana.<br />
Vuonna 1916 koulu sai vastaanottaa <strong>Raahen</strong><br />
Kotiseutuyhdistyksen kautta neiti Jenny Hårdhille<br />
kuuluneita kirjoja. Jenny Hårdh (1848-<br />
25
Vuonna 1861 ilmestyneen kirjan ”Wanderings in India: and other sketches<br />
of life in Hindostan” nimösivulla on omistuskirjoitus, jonka mukaan<br />
kirja on saatu Bengalinlahdella Linnéa-laivalla 13.4.1862.<br />
1916) eli Rosina Johanna Hårdh oli kihlakunnantuomari<br />
Gustaf Adolf Hårdhin (1804-88) ja<br />
Emilia Catharina Soveliuksen (1807-55) tytär.<br />
Kirjat, jotka Jenny Hårdhin perusta koululle<br />
lahjoitettiin, näyttävät olevan suurelta osin<br />
Hårdhin sisarusten kirjoja. Myös perheettömän<br />
enon Matts August Soveliuksen (1806-<br />
70) kirjoja tuli tässä lahjoituksessa. Matts<br />
August Sovelius eli ”Matti-patruuni” oli yksi<br />
<strong>Raahen</strong> huippukauden laivanvarustajista ja<br />
kauppiaista. Samassa lahjoituksessa tuli kokoelmiin<br />
toisenkin enon kauppaneuvos Fredrik<br />
Sovelius nuoremman (1822-97) signeeraama<br />
kirja. Jenny Hårdh lahjoitti myös kotikaupunkinsa<br />
museolle perheelleen ja suvulleen kuulunutta<br />
esineistöä. Siitä huolimatta, että asui<br />
elämänsä ehtoon Helsingissä, Jenny Hårdh<br />
halusi tulla haudatuksi Raaheen, Haaralan<br />
hautausmaalle sukunsa leposijoille.<br />
26<br />
Baltzar ja Johan Fellman perustivat koulunsa,<br />
jotta nuoriso saisi korkeampaa kauppaopetusta<br />
kotikaupungissaan. <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja<br />
Kauppakoulun käynnistäessä toimintaansa<br />
1880-luvulla <strong>Raahen</strong> voittoisimmat vuodet<br />
kauppapurjehduskaupunkina olivat jo ohi.<br />
Koulun merkitys kasvoi entistäkin suuremmaksi.<br />
Sen antaman koulutuksen turvin moni<br />
nuori varmisti tulevaisuutensa, moni löysi<br />
tiensä myös maailmalle. Lahjoittajat olivat<br />
kirjalahjoituksillaan mukana tukemassa tätä<br />
kaukonäköistä hanketta. Veljesten omien kirjalahjoitusten<br />
lisäksi kirjastoon saadut kirjat<br />
osoittavat, että koulun toiminta ja sitä kautta<br />
nuoren polven tukeminen ja opastaminen katsottiin<br />
yhteiseksi asiaksi.<br />
Lähteitä:<br />
<strong>Raahen</strong> kirkkoherranvirasto, rippikirjat.<br />
<strong>Raahen</strong> museon arkisto ja valokuva-arkisto.<br />
Oulun maakunta-arkisto, Samuli Paulaharjun kokoelmat.<br />
Heikel F. 1903. Johan och Baltzar Fellman: minnesteckning. Uleåborg.<br />
Aftr. ur Brahestads Borgare- och Handelsskolas första årsberättelse.<br />
Kojonen E. (toim.) 1971. Sursillin suku. Helsinki: Weilin + Göös.<br />
Impivaara H. 1914. Kolme <strong>Raahen</strong> kauppiassukua. Kirjassa: <strong>Raahen</strong><br />
<strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu. Kertomus 1913-1914, 9-33.<br />
<strong>Raahen</strong> Lehti 24.3.1900<br />
<strong>Raahen</strong> Sanomat huhtikuu 1916.<br />
Sovelius-Sovio E. 1999. Sovio-Sovelius-suku. Historia ja matrikkeli 1600-<br />
2000. [S.l.]: Sovio-Sovelius-suku.<br />
Söderhjelm A. 1911. <strong>Raahen</strong> kaupunki 1649-1899. Helsinki: Akateeminen<br />
kirjakauppa.
KIRJASTON KAUNOKIRJALLISISTA AINEISTOISTA<br />
Tuula Kuoppamäki<br />
Luonnehdin lyhyesti <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kaup-<br />
pakoulun kirjaston kaunokirjallisuuden kokoel-<br />
maa kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta.<br />
Käsittelen kokoelmaa kolmessa osiossa, josta<br />
vanhimman muodostaa ennen 1830-lukua painetut<br />
kirjat. Seuraavan kokoelman muodostaa<br />
määrältään jo suuremman ja epäyhtenäisemmän<br />
1800-luvun puolivälin tienoon kirjallisuus. Lopuksi<br />
luon katsauksen oppilaitoksen kirjastoon<br />
varsinaisesti hankitusta kaunokirjallisuudesta,<br />
jota alettiin aktiivisesti kartuttaa 1890-luvulta<br />
lähtien.<br />
Varhaisimmat kirjat saatiin<br />
lahjoituksina<br />
Kokoelman vanhin osa koostuu lahjoituksista,<br />
joista vanhimmat, 1700-luvulla julkaistut kirjat,<br />
ovat kuuluneet koulun perustajalle Johan Fellmanille.<br />
Hänen signeeraamia kaunokirjallisia<br />
teoksia on 8 nimekettä ja kaiken kaikkiaan 36<br />
nidettä. On luontevaa, että Fellmanille kuulunut<br />
kokoelma on englanninkielistä, opiskelihan<br />
hän Englannissa. Tosin myös muiden kirjaston<br />
kokoelmaa kartuttaneiden, kuten G. H. Möllerin<br />
ja Johan Soveliuksen perikunnan, lahjoittama<br />
kaunokirjallisuus on pääosin englanninkielistä.<br />
Raahelaisten kauppasuhteet Englantiin olivat vireät.<br />
Yleensä englantilaista kirjallisuutta luettiin<br />
Suomessa 1700- ja 1800 – luvuilla ruotsinnoksina,<br />
koska niitä oli helpommin saatavilla.<br />
Kokoelman 1700-luvun painoksiin kuuluvat Hen-<br />
ry Fieldingin Tom Jones (1750 (teoksesta puut-<br />
tuu signeeraus), Laurence Sternen The life and<br />
opinions of Tristram Shandy: gentleman (1777) ja<br />
Sentimental Journey to France and Italy (1777?),<br />
Alexander Popen Complete Works (1767) sekä<br />
tapakasvatukseen liittyvä kirjoituskokoelma The<br />
polite preceptor (1788). John Gayn Beggar’s<br />
operasta puuttuu vuosiluku, mutta se on painet-<br />
tu todennäköisesti 1700-luvun loppupuolella tai<br />
1800-luvun alkupuolella. 1800-luvun alkupuolen<br />
laitoksia ovat Fables of Aesop and others (1804),<br />
William Shakespearen näytelmät 12-osaisena<br />
laitoksena (1809), Alain Lesagen Gil Blas de<br />
Santillanan tarina (1809), John Davisin Post-<br />
Captain (1811) sekä Jonathan Swiftin Gulliver’s<br />
travels into several remote nation of the world.<br />
(Gulliverin matkat) (1823).<br />
Koska kokoelma on peräisin eri lahjoittajilta, teosten<br />
yhtenäinen luonnehdinta voi vaikuttaa keinotekoiselta.<br />
Tuskin kukaan voi kuitenkaan välttyä<br />
ensihuomiolta, että melkein kaikki varhaisimmat<br />
teokset ovat kuin kirjallisuudenopiskelijan maailmankirjallisuuden<br />
tenttikirjallisuuslistalta. Ne<br />
ovat siis muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta<br />
maailmankirjallisuuden klassikoita, yhä kestävää<br />
ja elävää kaunokirjallisuutta, joita ilmestyy jatkuvasti<br />
uusina painoksina ja käännöksinä. Fieldingin<br />
ja Sternen tuotanto liittyy keskeisesti ”uudenaikaisen”<br />
eli porvarillisen romaanin syntyhistoriaan,<br />
jota jo ranskalainen Alain Lesage ennakoi.<br />
Nykyaikainen romaani syntyi nimenomaan Englannissa,<br />
missä porvaristo oli päässyt 1700-luvun<br />
alkupuolella kaikkein vaikutusvaltaisimpaan<br />
asemaan Euroopan maista. Uudenaikainen romaani<br />
ilmensi porvariston maailmankuvaa realismillaan<br />
ja individualismillaan. Ensimmäistä<br />
kertaa kuvauksen kohteeksi otettiin tavallinen<br />
ihminen ongelmineen, ja kerronnassa oli kuultavissa<br />
persoonallisen kertojan ääni. Kirjojen lukijakunnassa<br />
tapahtui myös huikea kasvu, jonka<br />
myötä kirjasta tuli myytävä tuote ja kirjailijasta<br />
ammatti. (Saariluoma 1989).<br />
<strong>Porvari</strong>ston vaikutusvallan noustessa kiinnostus<br />
yhteiskunnallisia olosuhteita kohtaan kasvoi.<br />
Valistusajan tapaan Fieldingin, Sternen ja Swiftin<br />
teokset irvailevat oppineiden kirjaviisaudelle<br />
ja kapulakielelle. Monet teoksista ovat syntyneet<br />
reaktiona aikaisempaa kirjallista traditiota vastaan.<br />
Samalla ne ovat luonteeltaan moraalisia.<br />
1700-luvun englantilaiset romaanit opettivat nimenomaan<br />
porvarillista moraalia. Näiden kahden<br />
piirteen vuoksi varhaisten englantilaisten<br />
romaanien on todettu olleen suosittuja Suomessa<br />
ja Ruotsissa.<br />
27
Raatimies G. H. Möllerin lahjoittaman, Pariisissa kahtena osana vuonna<br />
1823 julkaistun Gulliver’s travels – kirjan kuvitusta.<br />
Gulliverin matkat ilmestyi vuonna 1726. Tämä var-<br />
sin tunnettu poliittinen allegoria kertoo haaksirikon<br />
tehneestä Gulliverista, joka päätyy mitä mielikuvituksellisimpiin<br />
seikkailuihin. Jonathan Swift on<br />
kirjallisuushistorian kitkerimpiä satiirikkoja. Hän<br />
kyseenalaisti jatkuvasti ihmisten kykyä rakentaa<br />
inhimillistä yhteiskuntaa teoksissaan, jotka sisälsivät<br />
monimuotoisen ihmisinhon piirteitä.<br />
Tom Jonesissa (ilmestyi alun perin v. 1749) romaa-<br />
ni löytää ensimmäisiä muotojaan. Romaani kuvaa<br />
löytölapsen tarinan kuvaamalla koko yhteiskunnan<br />
luonnetyyppien kirjon. Fielding itse nimitti teostaan<br />
koomiseksi eepokseksi.<br />
”Kuka ei olisi Tristram Shandya lukenut? Onko<br />
kukaan kuolevainen niin sivistymätön?” Nämä<br />
James Boswellin lauseet kuvaavat hyvin Tristram<br />
Shandyn (1759–67) saamaa suosiota, mikä pe-<br />
28<br />
rustui paljolti kirjan sisältämiin säädyttömyyksiin.<br />
Tosin Sterne kykeni verhoamaan ne kaksimielisiin<br />
vihjailuihin: jos lukija on kyllin likainen mielikuvitus,<br />
hän ei voi kuin syyttää itseään. Anonyyminä julkaistu<br />
teos aiheutti vielä lisää kohua, kun paljastui,<br />
että sen oli kirjoittanut pappismies. Teoksen asenteen<br />
kun saattoi helposti tulkita vapaamieliseksi<br />
skeptismiksi. Tristram Shandyn sisältämät muotokokeilut<br />
ja seksuaalinen vihjailu saivat täydellistä<br />
ymmärrystä vasta vuosisatoja myöhemmin modernismin<br />
aikana. Ja vuosikymmeniä myöhemmin<br />
postmodernistit löysivät hengenheimolaisensa<br />
Sternestä lukijan kanssa leikittelystä ja teoksen<br />
anarkistisesta naurusta. (Allen 2002)<br />
Johan Fellman omisti harvinaisen, yhdeksästä niteestä koostuvan vuoden<br />
1777 painoksen Laurence Sternen romaanista The life and opinions<br />
of Tristram Shandy (suom. 1998).<br />
Tristram Shandyn viimeisen osan ilmestyessä lu-<br />
kijakunta alkoi jo kyllästyä teoksen absurdismiin.<br />
Sterne vaihtoikin tyylilajia seuraavassa teoksessaan<br />
A Sentimental Journey Through France and<br />
Italy, joka saavutti melkein yhtä suuren suosion<br />
kuin edeltäjänsä. Matkakirjan kertoja, Mr. Yorick,<br />
ei kuitenkaan kuvaa perinteisesti matkansa maisemia,<br />
vaan tuo esille oman mielensä maisemia,<br />
jotka vaihtelevat sentimentaalisista kyynisiin.
Aikaisempaan aikakauteen, Englannin klassis-<br />
min kulta-ajan merkittävimpiin kirjailijoihin kuu-<br />
lunut Alexander Popen tuotantokin on jäänyt<br />
jälkipolville elämään nimenomaan satiiriensa ja<br />
Homeroksen käännöstyön kautta. Klassismin<br />
tyyliin Pope suosi henkevää ja opettavaista parodiaa.<br />
Yhteiskuntakriittisyys ei kuitenkaan ole uusi<br />
asia. Kirjallisuushistoriallisesti vanhinta proosakirjallisuutta<br />
edustavat eläinsadut eli faabelit,<br />
joista kuuluisimmat liitetään kreikkalaisen vapautetun<br />
orjan Aisopoksen (noin 500-luvulta<br />
eKr) nimeen. Näitä satuja on totuttu pitämään<br />
opettavaisina tarinoina, mutta moraaliset ja<br />
viihdyttävät ainekset ovat vasta myöhäisempää<br />
perua. Alun perin monet niistä olivat pelkästään<br />
julmaa poliittista satiiria.<br />
Beggar’s opera (Kerjäläisooppera, ilm. v. 1728)<br />
on satiirinen musiikkinäytelmä, jonka idean Jo-<br />
nathan Swift alun perin esitti Alexander Popelle.<br />
Heidän ystävänsä John Gay toteutti idean kir-<br />
jalliseen muotoon. Teoksessa pilkattiin niin tuol-<br />
loin muodissa ollutta italialaista oopperaa kuin<br />
tuonaikaista sosiaalista ja poliittista ilmapiiriä.<br />
Gay loi uuden draamamuodon, laulunäytelmän,<br />
joka sisälsi kansanomaisia lauluja ja karkean<br />
koomista vuoropuhelua. Valtavirrasta poiketen<br />
päähenkilöinä esiintyvät rikolliset ja heidän tyttönsä.<br />
Näytelmä oli valtava menestys.<br />
Raahelaiset lahjoittajat osoittautuvat ensiksikin<br />
satiirin ystäviksi. Toinen yhteinen piirre on se,<br />
että he ovat hankkineet omana aikanaan varsin<br />
suosittua kirjallisuutta. Aika on kestänyt ja<br />
kohdellut teoksia hyvin. Tristram Shandykin sai<br />
vuonna 1998 ansaitsemansa suomennoksen,<br />
josta kääntäjä Kerttu Juva palkittiin. Kerjäläisooppera<br />
on myös pysynyt teattereiden ohjelmistossa,<br />
tosin Bertold Brechtin version ansiosta.<br />
Gulliverin matkat ja Aisopoksen faabelit ovat<br />
päätyneet paremminkin lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.<br />
Monet klassikot saivat ensisuomennoksena<br />
nimenomaan nuorisomukaelmina<br />
1800-luvun loppupuolella. Tämä johtui fennomaanien<br />
toiveesta, että maailmankirjallisuus<br />
saataisiin myös rahvaan ja nuorison ulottuville.<br />
Myös nuorisokirjallisuuden kysyntä lapsuusiän<br />
pidentyessä loi kysyntää käännöskirjallisuudelle.<br />
(Kuivasmäki 1996.) Näistä nuorisomukaelmi-<br />
en ruotsinnoksista löytyy esimerkkejä kirjastoon<br />
varsinaisesti hankitusta kirjallisuuskokoelmasta.<br />
Taskukirjojen aikakausi<br />
Suurin osa kirjakokoelman 1840–1880 -lukujen<br />
välillä ilmestyneistä teoksista on myös lahjoituksia.<br />
Merkittävä osuus siitä on Collection of<br />
British Authors –kokoelma, joista enemmistö<br />
oli ainakin vielä kevättalvella 2007 luetteloimatta<br />
niiden huonokuntoisuudesta johtuen. Tämä<br />
kirjasarja on ns. Tauchnitz-painoksia: kustannusmaailman<br />
ensimmäisiä taskukirjoja. Sarja<br />
sai alkunsa, kun leipziglainen kustantaja Bernhardt<br />
Tauchnitz rupesi kustantamaan brittituristeille<br />
alkuperäiskielellä matkalukemista vuonna<br />
1842. Taskukirjoja myytiin pääasiallisesti rautatieasemilla,<br />
mutta niitä ei saanut myydä Englannissa<br />
eikä sen alusmaissa. Tauchnitz kunnioitti<br />
kirjailijan tekijänoikeuksia ja pian hän oli<br />
hyvissä suhteissa kustantamiinsa kirjailijoihin,<br />
niin että joskus kirja julkaistiin jopa aikaisemmin<br />
mannermaalla kuin Englannissa ja vieläpä<br />
lukijaystävällisempään hintaan. Painokset<br />
poikkesivat englantilaisista siinä, että kirjailijat<br />
saivat säilyttää tekstinsä niissä kokonaan, kun<br />
taas kotimaassa niitä muokattiin brittiyleisölle<br />
kelpaaviksi. Tyypillistä näille matkakirjoille on<br />
myös se, että samasta kirjasta otettiin vuosien<br />
saatossa jopa kymmeniä painoksia, mutta siitä<br />
löytyy vain ensipainoksen vuosiluku. Vuonna<br />
1869 kirjasarjassa oli kustannettu jo 1000 nimekettä.<br />
(Särömaa 2003.)<br />
Tauchnitz-sarjan ensimmäisiä kirjailijoita oli-<br />
vat Dickens, Bulver-Lytton, kapteeni Marryat ja<br />
amerikkalainen J. F. Cooper. Lukuisia muitakin<br />
amerikkalaisia kirjailijoita kustannettiin, vaikka<br />
sarjan nimessä mainitaankin vain brittikirjailijat<br />
(Särömaa 2003.) <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun<br />
kirjaston kokoelmaan kuuluu useita kymmeniä<br />
Tauchnitz-painoksia. Muista 1800-luvun<br />
puolivälin teoksista mainittakoon ensipainokset<br />
Johan Ludvig Runebergin Nadeschda (1841) ja<br />
hänen vaimonsa Fredrika Runebergin Teckningar<br />
och drömmar (1861).<br />
29
Kirjaston omat hankinnat<br />
1890–1920<br />
Kirjaston oman kaunokirjallisuuden hankkimi-<br />
nen alkoi aktiivisesti 1890-luvulla. Kirjallisuutta<br />
hankittiin koulun johtaja Lönnbeckin mukaan<br />
yleissivistävään tarkoitukseen. 1890–1920 -lukujen<br />
välisenä aikana (ilmestyneistä) ja hankituista<br />
hyväkuntoisina säilyneistä kirjoista on<br />
luetteloituna yli 750 kirjaa. Huonokuntoisten<br />
luetteloimattomien teosten ja vuoden 1917 tulipalon<br />
mahdollinen tuho aiheuttaa tietenkin<br />
loven kokoelmaan. Pääsääntöisesti kaunokirjallinen<br />
teos on hankittu koulun kokoelmaan<br />
seuraavana vuonna ilmestymisestään, useimmiten<br />
koulun opetuskielen mukaan, joka vaihtui<br />
ruotsista suomen kieleen vuonna 1909, mutta<br />
mikään ehdoton tämä jako ei kuitenkaan ole.<br />
Useat kirjat ovatkin kokoelmassa sekä ruotsiksi<br />
että suomeksi. Kaikki kaunokirjallisuusluokkaan<br />
VIII (koulun vuoden 1909 jälkeisen luokitusjärjestelmän<br />
mukaan) eivät ole kuitenkaan<br />
kaunokirjallisuutta, vaan mukaan on luokiteltu<br />
myös jonkin verran matkakirjoja. 1800-luvun<br />
puolella varsinkin käsitys kaunokirjallisuudesta<br />
oli avarampi kuin nykyään. William Shakespearen<br />
näytelmiä kokoelmassa riittää: vuonna<br />
1809 painetun englanninkielisen sarjan lisäksi<br />
on hankittu 12-osainen ruotsinnos Shaksperes<br />
dramatiska arbeten sekä Suomen kirjallisuuden<br />
seuran Paavo Cajanderilta tilaama suomennossarja<br />
Shakespeare’ n dramoja. Suomen<br />
kirjallisuuden seuran julkaisema teossarja<br />
oli varsin kallis, ja sitä hankittiin yleisiin kirjastoihin<br />
vähän (Kovala 1996.) Kauppakoulun kirjastolla<br />
ei siis ollut määrärahoista puutetta.<br />
Pidän <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun kaunokirjalli-<br />
suuskokoelmaa hyvin laaja-alaisena, monipuo-<br />
lisena ja edistyksellisenä. Tietynlainen suppe-<br />
us näkyy kirjailijoiden tuotannon kattavuuden<br />
kohdalla; mutta ainakin perinteisesti kanonisoiduilta,<br />
lukukelpoiseksi noteeratuilta tuon aikakauden<br />
kirjailijoilta on kokoelmassa yleensä<br />
ainakin yksi teos. Juhani Ahon teoksia löytyy<br />
ehkä kaikkein kattavimmin: yhteensä 17 teosta,<br />
joista 3 on ruotsinnoksia. Kokoelma on yleensä<br />
ottaen hyvin kirjava, sisältäen sekä kotimaista<br />
kirjallisuutta, että käännöskirjallisuutta eri<br />
maista.<br />
30<br />
Naiskirjailijoiden osuus on kokoelmassa merkittävä.<br />
Mukana on naisemansipaatiosta keskustelua<br />
herättänyt Ellen Key pääteoksellaan<br />
Lifslinjer. Myös Nobelin rauhanpalkinnon saaneen<br />
itävaltalaisen paronittaren Bertha von<br />
Suttnerin teos Aseet pois löytyy sekä ruotsiksi<br />
että suomeksi. Kokoelma peilaa kirjallisuuskentän<br />
koko kirjoa viihteellisuskonnollista romaaneista<br />
(Nataly von Eschstruth, Ingeborg Sick,<br />
J. Blicher-Clauser) realistisiin Minna Canthin ja<br />
Alexander Gripenbergin tuotantoon.<br />
Skandinaviasta ja Keski-Euroopasta kotoisin<br />
olevia kirjailijoita on kokoelmassa paljon. Varsinkin<br />
maalais- ja kyläkertomukset, jotka usein<br />
sisälsivät huumoria, ovat hyvin edustettuina<br />
(Gottfried Keller, Fritz Reuter, Gustav Frenssen,<br />
Bertold Auerbach ja Hans Aanrud). Pohjoismaisista<br />
klassikkokirjalijoista puolestaan mukana<br />
ovat mm. August Strindberg, Carl Jonas<br />
Love Almqvistin, Selma Lagerlöf, Björnstjerne<br />
Björnson ja Jonas Lie. Ruotsalaisista historiallisten<br />
kirjojen kirjoittajista mainittakoon C. Georg<br />
Starbäck, Viktor Rydberg ja Carl Blink.<br />
Yhden vertailukohdan kokoelmaan tarjoaa Eija<br />
Eskolan (1991) tutkimus suomennetun kaunokirjallisuuden<br />
valinnasta yleisissä kirjastoissa.<br />
Tutkimus hahmottaa yleisten kirjastojen kirjanhankintaa<br />
helpottavaksi tarkoitetutun Arvostelevan<br />
kirjaluettelon ”ohjeistusta” ja todellista<br />
kirjanvalintaa. Arvostelevan kirjaluettelon<br />
mukaan ainoastaan kehittyneen lukijan käsiin<br />
saattoi antaa Guy de Maupassantin tuotantoa.<br />
Yleensä erotiikkaan ja seksuaalisuuteen liittyvät<br />
nähtiin sopimattomina aiheina. Myös epämoraalisuutta<br />
paheksuttiin. Esimerkiksi Anatole<br />
Francen suomennettuja teoksia pidettiin<br />
lukijalta liikaa pohjatietoja vaativina. France oli<br />
kiinnostunut sosiaalisista kysymyksistä: häntä<br />
pidettiin kirkonvastaisena kirjailijana ja kommunistina.<br />
Zolan ja Hugon teoksia ei myöskään pidetty<br />
kirjastokelpoisina. (Eskola 1991) Kaikkien<br />
heidän teoksiaan kuuluu kuitenkin <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>-<br />
ja Kauppakoulun kirjaston kokoelmaan.<br />
Kokoelmaan kuuluu myös perinteisesti työvä-<br />
enliikkeen kustantamia kirjailijoita, kuten yh-<br />
teiskuntakrittistä Upton Sinclairia ja Tolstoita,<br />
mutta myös itse työväenkirjailijoita, kuten Kon-
ad Lehtimäen tuotantoa. Tiiviisti ruotsinkieli-<br />
seen työväenliikkeeseen yhteyttä pitänyt Arvid<br />
Mörnen runoja löytyy kokoelmallinen. Myöskin<br />
työväenkirjailija Hilda Tihlän teos Hilma, elämän<br />
satua (1913) löytyy kaunokirjallisuuskokoelmasta.<br />
Teos kuvaa naissosialistin näkökulmasta<br />
naisliikkeelle keskeistä prostituutiokysymystä.<br />
Ennen vuoden 1918 tapahtumiahan<br />
sivistyneistö, kuten monet kirjailijat, sympatisoivat<br />
sosialistisia aatteita, mutta useimpien<br />
sympatiat loppuivat sisällissodan jälkeen.<br />
Ja sitten kuriositeetteihin: itse löysin runsaasti<br />
kokoelmasta monia uusia tuttavuuksia, joiden<br />
pariin aion myöhemmin palata. Heillä kaikilla<br />
on jonkinlainen kytkös Pohjois-Suomeen. Yksi<br />
näistä kirjailijoista on Rafael Engelberg, jonka<br />
novellikokoelma Tuulten tuoreitten hiljainen<br />
humina (1910) löytyy kirjastosta. Engelberg oli<br />
pulkkilalaisen maanviljelijän poika, joka kouluja<br />
käytyään väitteli tohtoriksi Kalevalan rakenteesta<br />
ja sisällöstä. Hän myös kirjoitti Amerikan<br />
suomalaisten elämästä.<br />
Mielenkiintoinen löytö oli Edvin Christianson<br />
(1874-1911), Oulusta kotoisin oleva merikapteenintutkinnon<br />
suorittanut luotsiesimies. Hän<br />
kirjoitti ensimmäisen varsinaisen suomalaisen<br />
science fiction –romaanin Med den starkarens<br />
rätt, jota kelpaa vertailla hyvin kansainvälisestikin.<br />
Christiansonin ensimmäinen teos, Röjd ur<br />
vägen, löytyy kirjaston kokoelmasta ja on lajityypiltään<br />
dekkari. (Koponen 1995.)<br />
Edellisiä tunnetumpi on Jac. Ahrenberg, joka<br />
toimi lääninarkkitehtina Oulussa ja Viipurissa.<br />
Ahrenberg oli monitoimimies, joka hallitsi lu-<br />
kuisia kieliä. Hän keräsi kansankäsitöitä, suunnitteli<br />
taideteollisia esineitä ja maalasi tauluja<br />
sekä kirjoitti kirjoja. Teokset ovat kansanelämäkuvauksia,<br />
jotka sisältävät runsaasti folkloreaineistoa.<br />
Lähteitä<br />
Allen, B. 2002. Laurence Sterne. The New Criterion 5 (20), 25-29.<br />
Eskola, E. 1991. Rukousnauha ja muita romaaneja. Suomennetun kaunokirjallisuuden<br />
valinta yleisissä kirjastoissa 1880-1939. Jyväskylä. Nykykulttuurin<br />
tutkimusyksikön <strong>julkaisu</strong>ja 28.<br />
Koponen, J.1995. Politiikkaa ja kuolemansäteitä. Yliopisto, 24-26.<br />
Kovala, U. 1996. Maailmankirjallisuuden ja kansalliskirjallisuuden välissä?<br />
Suomennoskirjallisuuden asemasta 1800-luvulla. Teoksessa J.<br />
Niemi (toim.) Rakkaudesta lukemiseen. Suomalaisen kirjallisuusharrastuksen<br />
kehityksestä. Helsinki: Yliopistopaino.<br />
Kuivasmäki, R. 1996. Kuinka nuorisokirjallisuus löysi paikkansa kirjallisuusinstituutiossa?<br />
Teoksessa J. Niemi (toim.) Rakkaudesta lukemiseen.<br />
Suomalaisen kirjallisuusharrastuksen kehityksestä. Helsinki: Yliopistopaino.<br />
Saariluoma, L.1989. Muuttuva romaani. Johdatus individualistisen lajin<br />
historiaan. Hämeenlinna: Karisto.<br />
Särömaa, M. J. 2003. Taskukirjan aikakausi alkoi Saksanmaalta. Bibliophilos,<br />
33-37.<br />
31
MUUTAMIA HAVAINTOJA VANHAN KIRJAKOKOELMAN SIDOKSISTA<br />
1900-LUVUN ALKUUN MENNESSÄ<br />
Jorma Niemitalo<br />
Kirjaan ja kirjan käyttöön kuuluu olennaisesti se,<br />
miten kirja on sidottu käyttöä varten. Aina 1800-lu-<br />
vun puoleen väliin saakka kirjapaino ei saanut si-<br />
toa kirjoja, vaan sitomisen tekivät ammattikuntaan<br />
kuuluneet kirjansitojat. Kirjojen sidostyylit ja –materiaalit<br />
ovat vaihdelleet eri aikoina, mutta käsinsidotun<br />
kirjan perustekniikka ja osin materiaalit ovat<br />
olleet samanlaiset nykyaikaisen kirjan alkuvaiheista<br />
eli 1500-luvulta lähtien.<br />
Esittelen tässä lyhyessä artikkelissa <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>-<br />
ja Kauppakoulun vanhaa kirjakokoelmaa kirjojen<br />
sidosten kautta, jotka kyllä tarjoavat kiinnostavia<br />
yksityiskohtia ja ovat siten osa kirjaston kokoelman<br />
historiaa. Tässä esityksessä keskitytään vain käsin<br />
sidottuihin kirjoihin. Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty<br />
teolliset kirjansidokset, jotka poikkeavat käsintehdystä<br />
kirjan valmistuksesta. Käsikirjansidonnan<br />
perustekniikka voidaan jakaa seitsemään eri vaiheeseen:<br />
(1) vihkojen ompeleminen sidontanarujen<br />
kanssa, (2) kirjan selän liimaaminen, (3) kirjan selän<br />
pyöristäminen, (4) kansien kiinnittäminen, (5) selän<br />
päänauhojen ompelu/liimaus ja selän muotoilu, (6)<br />
nahan ohentaminen ja kiinnittäminen kansiin sekä<br />
(7) kultauksien tekeminen. Kokonahkasidos tarkoittaa<br />
sellaista kirjaa, jossa kirjan kannet ja kirjan selkä<br />
on päällystetty kokonaan nahalla. Puolinahkasidoksessa<br />
kirjan selkä ja kulmat ovat nahkaa. Kirjan selässä<br />
voivat näkyä bindit eli sidontanarujen kohoumat.<br />
Kiintoselkäisessä kirjassa (yleinen sidostyyppi<br />
1700-luvulle saakka) kirjan nidososa on kiinni kirjan<br />
selässä, kun taas irtoselkäisessä kirjassa nidososa<br />
on irti kirjan selästä (yleinen sidostyyppi 1800-luvulta<br />
lähtien). Nämä kirjansidosten tyypit voidaan löytää<br />
koulun kokoelmista 1 .<br />
Suomessa on aika vähän kiinnitetty huomiota kirjojen<br />
sidosten historiaan ehkä siksi, että Suomesta ei<br />
tunneta niin paljon loistokkaita kirjan sidoksia kuin<br />
useissa Keski-Euroopan maissa. Kuitenkin käsityönä<br />
valmistettu kirja on aina yksilöllinen ja juuri sidos<br />
antaa kirjalle yksilöllisen leiman. Tämä kirjaan liittyvä<br />
ainutkertaisuus muuttui vasta koneellisen kirjansidonnan<br />
yleistyessä 1800- luvun loppupuolella (Nuorteva<br />
1989, 5-6).<br />
Useimmiten ei tiedetä sitä, kuka on tehnyt käsityönä<br />
kirjansidoksen. Kirjansitoja ei yleensä merkinnyt sito-<br />
miaan kirjoja puumerkillä tai muulla signeerauksella.<br />
Raahessa on toiminut vuosina 1723 – 1851 viisi kirjansitojien<br />
ammattikuntaa kuulunutta porvaria (Vallinkoski<br />
1992, 148-151). <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun<br />
kirjakokoelman vanhin kirja on 1600-luvun<br />
puolelta, mutta pääosin teokset ovat 1700- ja 1800-luvuilta,<br />
joten on hyvin mahdollista, että osa teoksista<br />
on sidottu Raahessa. Kokoelman sidostutkimuksen<br />
tässä vaiheessa ei voida varmuudella löytää raahelaisten<br />
kirjansitojamestareiden sitomia kirjoja.<br />
Koulun kirjakokoelmasta voidaan erottaa kolme eri<br />
sidoskäytäntöä. Ensinnäkin ovat sellaiset kirjat, jotka<br />
ovat alkuperäisessä sidosasussa. Nämä kirjat<br />
ovat pääosin ulkomaalaisia. Toiseksi voidaan erottaa<br />
sellaiset kirjat, jotka on joko sidottu tätä kokoelmaa<br />
varten tai ne hankittu tai saatu lahjoituksena yhtenäisenä<br />
kirjasarjana. Näiden kirjojen aikakausi ulottuu<br />
1800-luvun lopulle. Viimeisenä voidaan erottaa ne<br />
kirjat, jotka on sidottu juuri ja vain tätä kokoelmaa<br />
varten ns. mustakantiset kirjat (ks. kuva 1), joiden aikakausi<br />
alkaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.<br />
kuva 1<br />
SEGERSTEDT, ALB. JUL.: Inledning til kunskapen om de jordiske kropparne....<br />
Strengnäs : [s.n.], 1798. 203 x 134 x 18 mm<br />
Irtoselkäinen, puolinahkasidos, kannet kohokuviopaperia, piilokulmat<br />
kansikulmien vahvistuksena, selässä lehtikultauslinjoja, koulun kokoelmissa<br />
tätä sidostyyppiä on useista satoja. Sidos on todennäköisesti<br />
raahelaista käsityötä 1900-luvun alusta, nidososan syrjiä ei ole leikattu,<br />
niistä näkee alkuperäisen lumppupaperin rakenteen.<br />
1 Artikkelissa on käytetty kirjansidonnan työvaiheiden ja sidotun kirjan osista seuraavia lähteitä: Johnson, Arthur W. (1978). The Thames and Hudson<br />
Manual of Bookbinding. London: Thames and Hudson., Knapas (1996) ja Moilanen (1997)<br />
32
kuva 2 Sidoskokoelma 1700-luvun lopusta<br />
207 x 175 x 105 mm<br />
Kiintoselkäinen, puolinahkasidos, vuodennahkaa, ns. rahvaansidos, puukannet,<br />
sisältää 39 erilaista tekstiä, ei kultauksia, todennäköisesti raahelaista<br />
käsityötä, 4 korkeaa bindiä, molemmissa päissä matalat bindit,<br />
kivimarmoroitu kansipaperi.<br />
kuva 3 NORDBERG, JÖRA: Konung Carl den XII:tes historia, II osa. 1740.<br />
Stockholm. 402 x 173 x 57 mm<br />
Kiintoselkäinen, kokonahkasidos, lampaannahkaa, 7 bindien kohoumaa,<br />
kirjan etulehti kampamarmoroitua värikästä paperia, selässä taitavat kultaukset,<br />
ylempi nimikilpi pergamenttia, marmoroidun kirjansyrjät, kannessa<br />
kuninkaan kansiexlibris eli monogrammi, teos edustaa kuninkaallista<br />
hovisidostyyliä.<br />
Kirjansidonta on ollut arvokasta ja kallista käsityötä,<br />
minkä voi havaita 1700-luvun sidoskokoelmassa<br />
erittäin hyvin (ks. kuva 2). Aina 1800-luvulle<br />
saakka oli yleistä, että useita kirjoja sidottiin samoin<br />
kansiin kustannussyistä. Tässä sidoksessa<br />
on yhteensä 39 erilaista taloutta ja valtiohallintoa<br />
käsittelevää tekstiä. Sidos on poikkeus kokoelmassa,<br />
sillä se on ainoa ns. rahvaansidos, joka<br />
oli yksinkertainen, ilman kultauksia ja pelkistetty,<br />
mutta silti kestävä.<br />
Mutta kirja voitiin sitoa myös komeisiin kansiin.<br />
Kuninkaallista hovisidosta edustaa kuningas<br />
Kaarle XII:sta elämästä kertova iso teos (korkeus<br />
402 mm ja paksuus 57 mm), johon kuuluu kaksi<br />
osaa (ks. kuva 3). Kirjan kannessa on kuninkaan<br />
monogrammi eli kansiexlibris ja sidosta kaunistavat<br />
runsaat lehtikultakoristeet. Kirjan syrjät on<br />
koristeltu värikkäästi kampamarmorointikuvioilla.<br />
Kirjan ylempi nimikilpi on pergamenttia, mikä oli<br />
yleistä 1700-luvun loistokkaissa sidoksissa (Knapas<br />
1996, 175-176). Tämä kirjansidos on loistava<br />
esimerkki hovityylisestä ruotsalaisesta kirjansidontamestarin<br />
taidosta.<br />
Koulun vanhan kirjakokoelman arvokkaan osa<br />
muodostavat ulkomailta hankitut teokset. Fellmanit<br />
olivat kirjojen ystäviä ja tämä voidaan hyvin<br />
havaita Plutarkhoksen elämästä kertovassa<br />
teossarjassa, jonka Johan Fellman on hankkinut<br />
ja merkinnyt omistuskirjoituksellaan (ks. kuvat 4<br />
ja 5). Sarjaan kuuluu neljä osaa ja ne ovat taidokasta<br />
ja klassista englantilaista kirjansidontatyötä<br />
1800-luvun alusta. Sidos on ns. peilisidos, jossa<br />
kannessa on lehtikullalla kehystetty yksinkertainen<br />
vinoneliömäinen painokuvio. Teokset ovat sidottu<br />
kokonaan vasikannahkaan, joka oli vuohen<br />
nahan ohella arvokkain kirjojen kansimateriaali.<br />
Sidoksessa on runsaasti kultakoristeita ja etupaperi<br />
on ajalle tyypillisesti hyvin värikästä kivimarmoroitua<br />
paperia. Lisäksi etulehdellä on englantilaisen<br />
kirjakaupan nimilaput ja yhteystiedot (ks.<br />
kuva 5).<br />
kuva 4 PLUTARKHOS: Plutarch´s lives... VOL II,<br />
London : J. Mawman […], 1810. 181 x 112 x 46 mm<br />
Kiintoselkäinen, kokonahkasidos, vasikannahkaa, kannessa vinoneliömäinen<br />
painatuskuvio, tehty laattaleimasimella sekä kannessa kaksinkertaiset<br />
kultareunat, myös kannen syrjät on kullattu, viisi bindiä, selässä<br />
koristeelliset kultaukset, englantilaista kirjansidontatyötä.<br />
33
kuva 5 Plutarkhos-teoksen värikäs kivimarmoroitu etupaperi ja<br />
kirjakaupan nimikyltit.<br />
kuva 6 TJEDER, MICHAËL: Tankar om Frihet i Handel. Akatemisk<br />
afhandling. Åbo : J.C. Frenkell & Son., 1826. 203 x 133 x 5 mm<br />
Kokopaperisidos, ns. narusidos, kannet läpivärjättyä vihreää paperia<br />
(kartuusipaperia), sidos on tehty kirjapainossa. Sidostyyppi oli halvin ja<br />
yleinen 1600-luvulta 1800-luvulle saakka, sillä kirjojen sitominen oli arvokasta<br />
käsityötä. Tämä Turun akatemian väitöskirja on julkaistu 1826 eli<br />
vuotta ennen kuin Turun akatemian kirjasto paloi Turun palossa 1827.<br />
Palossa tuhoutui noin 40 000 teosta ja vain 827 säästyi tuholta. Teos on<br />
vain kolmen suomalaisen tieteellisen kirjaston kokoelmissa.<br />
Painettu teos voitiin jättää sitomattakin jostakin<br />
syystä. Tästä on koulun kokoelmasta esimerkkinä<br />
Michael Tjederin väitöskirja vuodelta<br />
1826 Turun Akatemiasta (ks. kuva 6). Sidos on<br />
kirjanpainon tekemä ns. narusidos. Kansina on<br />
läpivärjättyä harmaata ja karkeatekoista paperia<br />
34<br />
(kartuusipaperia). Narusidos rikkoo helposti kirjan<br />
taitetut vihot, ja ne irtoavat toisistaan, vaikka<br />
kirja on painettu lujalle lumppupaperille.<br />
Kokoelman uusinta sidostyyliä edustavat ns.<br />
mustakantiset kirjat (ks. kuva 1). Näitä teoksia<br />
on kokoelmassa satoja. Sidostyyppi on puolinahkainen<br />
ja kansimateriaali on kuviopainettua<br />
paperia. Kirjan selässä on kultauslinjoja ja koristepainanteita.<br />
On hyvin todennäköistä, että teos<br />
on sidottu 1900-luvun alussa jossakin raahelaisessa<br />
kirjansitomossa.<br />
Näiden sidosesimerkkien avulla olen tehnyt<br />
muutamia havaintoja <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja kauppakoulun<br />
arvokkaasta kirjakokoelmasta. Kokoelman<br />
kirjansidokset ovat peräisin laajalta alueelta:<br />
ulkomailta, niitä sidottu mahdollisesti myös<br />
koulun yhteydessä tai ilmeisesti myös <strong>Raahen</strong><br />
kirjansitomoissa. Kokoelman sidosten tarkastelun<br />
kautta avautuu uusi, täynnä kiinnostavia<br />
yksityiskohtia oleva maailmansa. Sidosten historia<br />
on myös <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun<br />
vanhan kirjakokoelman arvokasta historiaa, josta<br />
tässä esityksessä on käsitelty vain muutamien<br />
esimerkkien kautta.<br />
Kirjansidos on taidekäsityötä, jonka avulla kirjan<br />
sivuilla aukeava, typografian ”mustan taiteen” ja<br />
kirjapainotaidon avulla paperille ikuistettu henkinen<br />
sisältö laajenee symbolisisällöltään itse tekstin<br />
kanssa yhtenäiseksi mikromaailmaksi. Kirjansidosten<br />
materiaalit, ornamentit, värit, tuoksut,<br />
tuntu kädessä, kultaukset ja marmoroinnit ovat<br />
parhaimmallaan oma merkitsevä, historian viestejä<br />
täynnä oleva maailmansa.<br />
– Rainer Knapas<br />
Lähteitä<br />
Kirjansitoja Matti Laitinen Oulun yliopiston kirjaston kirjansitomosta<br />
on avustanut sidosmateriaalien tunnistamisessa.<br />
Knapas, R. 1996. Kirjansidosten historia. Teoksessa T. Laine (toim.) Kirjahistoria.<br />
Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen. Helsinki. Suomalaisen<br />
Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 647, 165 – 184.<br />
Moilanen, T. 1997. Kirjansidonnan opas. Helsinki: Taide.<br />
Nuorteva, J.1989. Kirja yksilönä. Bibliophilos 48 (4), 4-9.<br />
Pousar, J.1988. Suomalaisesta kirjansidonnasta. Kirjapainotaito-Graafikko:<br />
graafinen aikakauslehti 80 (2): 38-40.<br />
Vallinkoski, J. 1992. Suomen kirjansitojamestarit. Finlands bokbindarmästare.<br />
Die Buchbindermeister Finnlands. J. Pousar (toim.) Helsingin<br />
yliopiston kirjaston <strong>julkaisu</strong>ja 54.
MIELUINEN TEHTÄVÄ<br />
Leena Harju<br />
Gradun tekeminen on korkeakouluopiskelijalle<br />
jo sanana pelottava, ja jo opintojen alussa, vaik-<br />
kakin kaukaisen tulevaisuuden projektina, pelk-<br />
kä gradun ajatteleminenkin sitoo voimavaroja ja<br />
kummittelee takaraivossa perus- ja yleisopintoja<br />
läpi kahlatessa. Liian usein aihe täytyy tekemällä<br />
tehdä, ilman, että aiheeseen on mitään varsinaista<br />
paloa tai kiinnostusta. Vaikkakin suppeaa<br />
ja pientä, on gradunkin tekeminen kuitenkin tutkimusta<br />
ja on ajan ja ymmärryksen tuhlaamista<br />
tehdä muuta kuin tekijälle kiinnostavaa ja mahdollisesti<br />
myös lukijalle hyödyllistä tutkimusta.<br />
Onnellista on kun aihe annetaan etsimättä ja<br />
kun se heti vaikuttaa kiinnostavalta ja kuin tekijöilleen<br />
varta vasten tarkoitetulta. <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>-<br />
ja Kauppakoulun informaatikko Kari Mäen<br />
otettua yhteyttä Oulun yliopiston pohjoismaisen<br />
filologian professoriin Paula Rossiin, on pelkkää<br />
sattumaa, että prof. Rossilla oli tieto raahelaisuudestani<br />
ja graduaiheen tarpeesta työparini Petra<br />
Weckmanin kanssa.<br />
Äkkiseltään voisi ajatella RPKK:n vanhan kirjas-<br />
ton kiinnostavan lähinnä historian laitoksen opis-<br />
kelijoita, mutta koska suuri osa kirjaston kirjoista<br />
on ruotsinkielisiä, on vanhojen kirjojen tutkiminen<br />
kiinnostavaa myös kielitieteen näkökulmasta.<br />
Vastasimme heti tarjoukseen myöntävästi,<br />
vaikkei minkäänlaista käsitystä itse materiaalin<br />
käyttömahdollisuuksista ollut varmasti kummallakaan.<br />
Aihe houkutti paikallisuudellaan, sosiolingvistisillä<br />
aspekteillaan ja olemalla todellisella<br />
tavalla omaa historiaamme aitoina pohjoisen<br />
rannikkoseudun tyttärinä. Käytännössä saimme<br />
materiaalin, jonka perusteella kehittäisimme<br />
luontevan ja mielekkään idean tutkittavalle aiheelle.<br />
Kirjastoon tutustuminen ei auttanut punaisen lan-<br />
gan löytymisessä; päinvastoin. Ajauduimme ihan<br />
hakoteille kumpikin nurkkaansa kääntelemään,<br />
haistelemaan ja lukemaan näitä ihmeellisiä inhimillisen<br />
dokumentoinnin pakon ilmentymiä, jotka<br />
selvästi olivat kuluneet meitä edeltäneiden sukupolvien<br />
arvostavissa käsissä. Kuvasimme sum-<br />
mittaisesti muutamia nimiölehtiä ja esipuheita<br />
kotona tutkittaviksi ja annoimme ajan kulua muita<br />
opintoja suorittaen ja samalla kirjaston antamia<br />
tutkimusmahdollisuuksia kypsytellen.<br />
Aihe alkaa hahmottua<br />
Aihe löytyi käytännön sanelemana. 1700- ja<br />
1800-luvun ruotsin kieli on huomattavan vaikeatajuista<br />
monella eri tavalla. Ulkoiset painotekniset<br />
seikat kuten esim. vaihteleva fontti on selvä<br />
hidaste lukemiselle. Äänteiden kirjaaminen on<br />
hajanaista, epäloogista ja usein kirjailijan maun<br />
tai tottumuksen mukaan päätettävissä. Sanoissa<br />
on joko enemmän tai vähemmän kirjaimia kuin<br />
tänään. Lainasanoja on runsaasti saksan-, englannin-,<br />
ranskan- ja latinankielestä. Jos sanat<br />
joskus ovatkin arvoituksellisia ja tekivät tekstin<br />
ymmärtämisestä vaikeaa, on silmiinpistävintä<br />
kuitenkin lauseiden yletön pituus ja sivulauseiden<br />
huoleton viljely, joka joissain teksteissä venyttää<br />
lauseen sivunsa ainokaiseksi. Vaikeus tekstien<br />
tulkinnassa antoikin meille tarpeen saneleman<br />
näkökulman tekstien tutkimiseen. Sana luettavuus<br />
käsittää kaikki edellä mainitut tekstin ominaisuudet,<br />
jotka vaikuttavat tekstin ymmärrettävyyteen<br />
ja helppolukuisuuteen. Näkökulmamme<br />
tulisi siis olemaan luettavuus, ja nimenomaan<br />
tämän päivän lukijan kokemuksena.<br />
On olemassa erilaisia määritelmiä ja indeksejä,<br />
joilla teksti voidaan numeerisesti purkaa vertailukelpoisiksi<br />
arvoiksi. Gradumme, joka valmistunee<br />
syksyllä 2007, sisältää kolme neljän kirjan<br />
ryhmää, siten, että aikajaksojen väliin jää aina<br />
noin 30 vuoden aika, jonka vaikutusta verrokkiryhmien<br />
ruotsinkieleen eritellään ja tulkitaan.<br />
Tarkasteluun otetaan mukaan oleellisesti mm.<br />
kirjapainotoimintaan vaikuttaneet vallanvaihdot<br />
uudenlaisine sensuurimääräyksineen ja ajankohdan<br />
kirjallinen ilmapiiri ja ihanteet. Myös kirjallisuuden<br />
asema ja merkitys vaihteli, kuitenkin<br />
pitkällä aikavälillä nousevana ja uusia merkityksiä<br />
ja käyttäjäryhmiä valtaavana ilmiönä.<br />
35
Kirjahistoriallisia faktoja Fellmanin<br />
ajalta<br />
Kuinka pitkän ajanjakson kuluessa kirjasto on-<br />
kaan koostunut ja kuinka suuri osa on Johan ja<br />
Baltzar Fellmanin aikana varta vasten ja tietoisesti<br />
kotikirjastoon hankittua, on vaikea tietää,<br />
mutta jo pelkästään Fellmanin veljesten elinaikana<br />
kirjoitettu, käännetty ja painettu kirjallisuuskin<br />
on syntynyt kirjahistoriallisesti mielenkiintoisten<br />
vaiheiden lomassa. Valtakunnalliset mullistukset<br />
ja vallanvaihdot, niin Ruotsi-Suomen sisällä kuin<br />
Venäjän vallan alkaessakin, ovat aina vaikuttaneet<br />
kansakunnan kaikkiin kerroksiin sekä käyttäjä-<br />
että tekijätasolla. Ymmärtääkseen menneiden<br />
sukupolvien todellisuutta on usein käytettävä<br />
jonkinlaisia muistisääntöjä, joiden avulla<br />
historiallinen kalenteri ja joku tietty yksilöhistoria<br />
saadaan nivottua yhdeksi kokonaisuudeksi.<br />
Mielenkiintoisia ja laajalti vaikuttavia tapahtumia<br />
Fellmanien elinaikana riitti alkaen heti Johanin<br />
syntymävuodesta 1781.<br />
Johan Fellman syntyi Kustaa III:n itsevaltaisesti<br />
hallitsemaan valtakuntaan, jossa tapahtui kiivaaseen<br />
tahtiin muutoksia koskien lukuharrastusta<br />
ja kirjapainotoimintaa. Vuonna 1774 päivitettiin<br />
1766 voimaan tullut painovapausasetus vastaamaan<br />
paremmin vuoden 1772 hallitusmuotoa<br />
ja hallitusvuosien kertyessä kuningas, vastoin<br />
alkuperäistä ihannettaan, rajoitti painovapautta<br />
koskien perustuslakeja, kuningasta tai hallitusmuotoa<br />
kritisoivia kirjoituksia siten, että siitä voitiin<br />
rankaista jopa kuolemantuomiolla syytteen<br />
nimikkeenä ollen valtiorikos. Uskonnollinen kirjallisuus<br />
sai niskaansa tuomiokapitulin ennakkosensuurin<br />
lisäksi vielä ns. toleranssiediktin 1781,<br />
jossa kiellettiin julkaisemasta mitään luterilaisuuden<br />
vastaista. Rajoituksista huolimatta kirjallisuuden<br />
kulutus oli kovassa kasvussa.<br />
Vuonna 1797, kun Johan Fellman lähti ensimmäi-<br />
sen kerran merille, oli Raahesta jo mahdollista<br />
tehdä kauppaa ja purjehtia suoraan ulkomaille<br />
<strong>Raahen</strong> saatua vuonna 1791 tapulikaupunkioikeudet.<br />
Kustaa III salamurhattiin 1792 ja valtaan<br />
nousi edellisen hallitsijan alaikäisen pojan,<br />
Kustaa IV Aadolfin holhoojahallitus. 1796 kuningas<br />
täytti 18 vuotta ja isänsä mallin mukaan<br />
hän ensitöikseen palautti holhoojahallituksen<br />
aikana löystyneen sensuurin kansliakollegion<br />
36<br />
ja hovikanslerin tarkkailun alle. Painovapauden<br />
kaapuun verhottu sensuuri leimasi myöhäiskustavilaista<br />
kirjallista aikaa ja vaikka Pohjanmaan<br />
rannikkokaupunkien porvarit hankkivatkin kirjansa<br />
suoraan pääkaupungista Tukholmasta, oli tarjonta<br />
sielläkin tarkkaan säädeltyä.<br />
Fellman opiskeli Tukholman merikoulussa valmistuen<br />
vuonna 1805 ensin perämieheksi ja sotavuonna<br />
1808 merikapteeniksi.<br />
Gradumateriaaliksi valitun Lars Anders Chierlinin Sjömäns dagelige<br />
assistent – kirjan nimiösivu. Johan Fellman käytti tätä 1777 julkaistua<br />
merenkulun käsikirjaa todennäköisesti mm. Tukholman merikoulussa<br />
Fellman vannoi myös porvarivalan vuonna 1808<br />
ennen Suomen ja Ruotsin teiden erkaantumista<br />
ja Suomen muuttumista suuriruhtinaskunnaksi<br />
1809. Samana vuonna Kustaa IV Aadolf joutui<br />
luopumaan kruunustaan ja uuden hallitusmuodon<br />
myötä Ruotsi sai todellisen painovapauden,<br />
jossa lainvastaiset kirjoitukset asetettiin laillisen<br />
tuomioistuimen tuomittaviksi. Muutoin jokaisella<br />
ruotsalaisella oli sen mukaan oikeus ilman valtiovallan<br />
asettamia rajoituksia julkaista kirjoituksia.<br />
Uuden hallitusmuodon Ruotsiin tuoma painovapaus<br />
ei luonnollisestikaan ehtinyt enää koskea<br />
Suomea, vaan täällä jäivät voimaan kustavilaisen<br />
ajan painovapauslaki (1774) ja - asetus (1792).<br />
(Laine 1996, 210)
Kirjallinen ilmapiiri<br />
Tutkimuksen teon mukavin osa on kaikenlaisen<br />
vähänkään aiheeseen viittaavan kirjallisuuden<br />
läpikäyminen. Usein tulee luettua päiväkausia<br />
aivan asian vierestä, kun käsiin sattuu mielenkiintoinen<br />
teos, jota muuten ei olisi koskaan edes<br />
käsiinsä osannut hakea. Tämän tutkimuksen<br />
puitteissa eräs sellainen kirja on vuonna 2000<br />
julkaistu Hanna Östholmin väitöskirja Litteraturens<br />
uppodling: Läsesällskap och litteraturkritik<br />
som politisk strategi vid sekelskiftet (1800). Kirja<br />
antaa lukijalleen tarkan ja yksityiskohtaisen<br />
kuvauksen kirjallisen ilmapiirin ja käytännön<br />
kirjallisuusharrastuksen vaikeuksista ja mahdollisuuksista<br />
saman valtion kahdessa yliopistokaupungissa,<br />
Turussa ja Uppsalassa. Kyseessä on<br />
tutkimus, joka ihanteellisella tavalla, tinkimättä<br />
tieteellisestä tarkkuudesta, herättää päähenkilönsä<br />
henkiin ja avaa lukijalleen oven lähihistoriaan.<br />
Kirjailijan käyttämä termi uppodling on alun<br />
perin maataloussanastoa merkityksenään uuden<br />
maan viljelykselle valtaaminen. Ranskalaishenkisen<br />
valistus-sanan käyttöä paremmin Ruotsi-<br />
Suomen kehitystä kuvaa kirjailijan mukaan termi<br />
uppodling, joka ehkä käännettynä vaikka sanaksi<br />
viljely, paremmin korostaa täällä tapahtunutta<br />
painottumista nimenomaan tietoon ja sen levitykseen,<br />
valistus-termin monialaisuuteen verrattuna.<br />
Kirjan herättämissä tunnelmissa on helppoa<br />
kuvitella J. Fellmanin pyrkimys ja toive raahelaisten<br />
nuorten tiedon ja maailmankuvan laajentamisesta.<br />
Kirjaston kokoaminen ja sen luonne<br />
nimenomaan tietokirjallisuuteen painottuvana,<br />
kertoo juuri väitöskirjan kuvaamasta tiedonviljelystä<br />
puhtaimmillaan. Omaa etuakin on varmaan<br />
tavoiteltu, mutta vain tarkoituksena oman henkilökohtaisen<br />
tiedonjanon sammuttaminen.<br />
Johan Fellmanin aikalaisen Frans Michael Fran-<br />
zenin (1772-1847) Runokokoelmaan Samlade<br />
dikter; andra bandet (1867-1869) sisältyy kuvaa-<br />
va ja samoja pyrkimyksiä heijastava runo, jonka<br />
otsikossa Finlands uppodling on kaksimerkityksinen<br />
sävy ja jonka ensimmäisen kappaleen<br />
viimeiset rivit sopivat kirjoitukseni loppusanoiksi<br />
kuvaamaan Johan ja Baltzar Fellmanin vastuullista<br />
ja aktiivista panosta tiedon ja taidon<br />
lisäämisen eteen kotikaupungissaan. Runossa<br />
peräänkuulutetaan sankareita taisteluun tylsyyt-<br />
tä, itsekkyyttä, vähätaitoisuutta ja pinnallisuutta<br />
vastaan.<br />
” Och se: dig bjuda här upplysningen och friden<br />
Ej mindre mödors glans, än i bedriftens verld.<br />
Det fordras hjeltar ock i striden<br />
Mot tröghet, egenvinst, fåkunnighet och flärd. ”<br />
Lähteitä<br />
Andersson, I. 1950. Ruotsin historia.<br />
Suomentaja: Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY.<br />
Laine, T. (toim.) 1996. Kirjahistoria. Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen.<br />
Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 647.<br />
Östholm, H. 2000. Litteraturens uppodling. Läsesällskap och litteraturkritik<br />
som politisk strategi vid sekelskiftet 1800. Hedemora : Gidlund.<br />
37
KIRJOITTAJAT<br />
Leena Harju<br />
Filosofian ylioppilas<br />
Raahelainen kansainvälisen yritysviestinnän opiskelija pääaineena pohjoismainen filologia<br />
Oulun yliopisto<br />
Tuula Kuoppamäki<br />
Filosofian maisteri<br />
Siikajoen kunnan kirjastotoimenjohtaja<br />
Kari Mäki<br />
Yhteiskuntatieteiden maisteri<br />
Informaatikko<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulu<br />
Ilkka Mäkinen<br />
Yhteiskuntatieteiden tohtori<br />
Kirjastohistorian dosentti ja lehtori<br />
Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen laitos<br />
Jorma Niemitalo<br />
Filosofian lisensiaatti<br />
Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman yliopettaja<br />
Oulun seudun ammattikorkeakoulu<br />
Anja Pirttijärvi<br />
Kauppatieteiden maisteri<br />
<strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>- ja Kauppakoulun rehtori<br />
Eija Turunen<br />
Filosofian maisteri<br />
Museoamanuenssi<br />
<strong>Raahen</strong> museo<br />
39
Kirjoituksia <strong>Raahen</strong> <strong>Porvari</strong>-<br />
ja Kauppakoulun vanhoista<br />
kirjoista ja lukijoista
Change language