Ihosyövät <strong>ovat</strong> <strong>Susanna</strong> <strong>Virolaisen</strong> työtä Luonto tekee hyvästä symmetrisen ja huonosta epämääräisen Tavallisimmat ihosyövät <strong>ovat</strong> tyvisolusyöpä, okasolusyöpä ja ihomelanooma. Lääkärikielessä ihosyövät jaetaan melanoomiin ja ei-melanoomiin. Tyvisolusyöpä ja okasolusyöpä kuuluvat eimelanoomiin. Aurinkokeratoosi on okasolusyövän esiaste. Teksti: Maija Krappe Kuvat: Jari Härkönen 2 | 2012 9
Ihotautien ja patologian erikoislääkäri, dosentti <strong>Susanna</strong> <strong>Virolaisen</strong> päivätyötä on tutkia ihonäytteitä HUSLABin patologian keskuslaboratoriossa Helsingin Meilahdessa. Hänen vastuullaan <strong>ovat</strong> laboratorion ihonäytteet. Noin kaksi kolmannesta näytteistä on ihon kasvaimia tai niiden epäilyjä. Lisäksi näytteeksi otetaan koepaloja ihottumista, joita ihopatologi tutkii. − Ihosyöpien määrä kasvaa koko ajan, hän sanoo. Määrän kasvuun löytyy monia syitä, joista <strong>Susanna</strong> Virolainen nostaa ensimmäiseksi väestön ikääntymisen. Ihosyövät syntyvät hänen mukaansa hitaasti ja aikaisemmin, kun elinikä oli lyhyempi, syövät eivät ehtineet muodostua. − Toinen tekijä ihosyöpien lisääntymiseen on se, että vapaa-aika lisääntyy. Aikaa vietetään enemmän ulkona eri harrastuksissa ja matkustellaan aurinkoisissa kohteissa. Hän tähdentää, että ihosyöpä ei synny yhden aurinkoloman jälkeen. Ihosyöpäpotilaat <strong>ovat</strong> aivan tavallisia Matti ja Maija Meikäläisiä, vaikka toki riskikäyttäytyjät eroavat omaksi <strong>ry</strong>hmäkseen. Syövän synnyssä merkittävää on kumulatiivinen UV-säteilyn määrä. − Sama koskee niitä ihotauteja sairastavia, joita hoidetaan valohoidoilla. Vuosia jatkunut toistuva valohoito voi altistaa ihosyövälle. Lääkärin ohjauksessa ja maltillisesti toteutetut hoidot <strong>ovat</strong> kuitenkin turvallisia, <strong>Susanna</strong> Virolainen vakuuttaa. Ihosyöpään ei yleensä kuolla Ihosyöpä ilmaantuu yleisimmin niille ihoalueille, jotka <strong>ovat</strong> jatkuvasti alttiina kohtisuoralle valolle. Tyypillisimpiä alueita <strong>ovat</strong> kasvot, kaula ja kädenselkä. <strong>Susanna</strong> <strong>Virolaisen</strong> mukaan suurin osa ihosyövistä on niin sanottuja kilttiä syöpiä. Ihosyöpiin ei yleensä kuolla. Alle 10 prosenttia melanoomista on niin aggressiivisia eli nopeasti leviäviä, ettei niitä ehditä hoitaa ajoissa. − Periaatteessa lähes jokainen ihosyöpäkuolema on turha, sillä jos ihomuutos huomataan ajoissa, se myös pystytään hoitamaan, hän jatkaa. Omatarkkailu onkin <strong>Susanna</strong> <strong>Virolaisen</strong> mukaan erittäin tärkeä ihosyöpien hoidon ja ennusteen kannalta. Hän muistuttaa kuitenkin, ettei missään tapauksessa ole potilaan vika, jos syöpä on aggressiivinen eikä sitä havaita ajoissa. Hän varoittaa myös liiasta hysteriasta. − Turhia luomia ei kannata poistaa. Esimerkiksi rintaliivien hankausalueen luomien poistolla ei ole mitään merkitystä ihosyövän kehittymisen kannalta. Vain 25 prosenttia melanoomista kehittyy luomeen. Haava-alueille kehittyy tyypillisesti tyvisolusyöpä tai okasolusyöpä, ei melanooma. Hänen mukaansa hyvä nyrkkisääntö on, että luonto tekee hyvän symmetriseksi ja huonon epäsymmetriseksi. Normaali symmetrinen luomi ei ole vaarallinen. Epäsymmetrinen ja nopeasti kasvava ihomuutos sen sijaan kannattaa tarkistuttaa asiantuntijalla. ”Vuonna 2009 Suomessa todettiin 1 165 uutta ihomelanoomatapausta ja 1 386 muuta ihosyöpää, joista valtaosa oli okasolusyöpiä. Samana vuonna ihomelanoomaan kuoli Suomessa 180 ihmistä ja muuhun ihosyöpään 44 ihmistä. Luvut kert<strong>ovat</strong> ihosyöpien biologisesta luonteesta: suurin osa sairastuneista paranee. Näissä luvuissa ei ole mukana kaikkein tavallisinta ihosyöpätyyppiä eli tyvisolusyöpää. Syöpärekisteri tilastoi niitä 7 555 tapausta vuonna 2009. Koodauskäytännöstä johtuen todellinen luku on kuitenkin paljon suurempi eli yli 12 000.” Kiltit ihosyövät Tyvisolusyöpä on tavallisin ihosyöpätyyppi. Se on ehytpintainen tai haavautuva kasvain, joka esiintyy tavallisimmin kehon niissä osissa, joihin auringonvalo eniten osuu, kuten päässä, ylävartalossa ja yläraajoissa. Kasvoissa sen tyypillisin sijainti on nenän, poskipäiden ja silmäluomien alueella. ”Suojavoiteita, suojavaatteita ja maalaisjärkeä käyttämällä auringolta voi suojautua riittävästi. Auringosta saa ja kannattaa myös nauttia!” − Tyvisolusyöpä kasvaa aina. Pienestä muutaman millimetrin läpimittaisesta täplästä, nystystä tai rupeutuvasta haavaumasta tulee ilman hoitoa ajan kuluessa kookas kymmenien senttimetrien kasvain. <strong>Susanna</strong> Virolainen ohjastaakin ihoa tarkkailtaessa kiinnittämään huomiota siihen, paraneeko ihomuutos. Yleensä tavallinen ja vaaraton haava, ihottuma tai muu muutos iholla paranee muutamassa viikossa. Tyvisolusyöpä ei juuri koskaan lähetä etäpesäkkeitä ja se saadaan yleensä leikkaamalla hoidettua kerralla pois. Okasolusyöpä on toiseksi tavallisin ihosyöpätyyppi. Suurin osa sairastuneista on iäkkäitä. Okasolusyöpä todetaan yleensä paikallisessa vaiheessa ja saadaan hoidettua. Okasolusyöpää esiintyy eniten niillä kehon alueilla, joihin auringonvalo osuu eli kasvoissa, päälaella, rintakehällä, hartioissa ja yläraajoissa. Korvalehden reuna ja huulten iho <strong>ovat</strong> okasolusyövän tyyppipaikkoja. Ulkonäöltään okasolusyöpä on monimuotoinen. Se voi olla punertava ja hilseilevä ihon paksuuntuma, haava, joka ei parane, tai syylämäinen ihosta ulkoneva kasvain. Joskus okasolusyöpä ilmaantuu pitkäaikaiseen haavaumaan tai aiemmin vaurioituneelle iholle, kuten palovamma-arpeen. Aurinkokeratoosi on tyypillinen okasolusyövän esiaste, joka esiintyy auringonvalolle alttiilla kehon alueilla punaisena, vaihtelevan kokoisena hilseläiskänä. − Paranemisen seuraaminen on tärkeintä. Ellei ihottuma normaalilla hoidolla parane, saattaa kyseessä olla aurinkokeratoosi. Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että ihosyöpä kehittyy hitaasti, joten tässäkään tapauksessa ei ole syytä paniikkiin, <strong>Susanna</strong> Virolainen rauhoittelee. ”Aurinkokeratoosi on auringon UVsäteilyn aiheuttama okasolusyövän esiaste, joka kehittyy vuosien aikana aurinkoa saaneille ihoalueille, kuten päänahkaan, kasvoihin, kämmenselkään ja käsivarsiin. Aurinkokeratoosi aiheuttaa pieniä punaisia ja satunnaisia valkoisia karheita läikkiä, jotka voivat olla aristavia tai kutiavia. Aurinkokeratoosia on yleensä yli 60-vuotiailla, mutta diagnooseja tehdään enenevästi myös alle 40-vuotialle kaikkialla maailmassa. Iho muistaa saamansa UV-säteilyn määrän, ja siksi aurinkokera- 10 2 | 2012
Change language