Hauta - IIRO KARIn kotisivu

Samuel Johannis filius Roos, natus die 1. Jan: MDCCXCII. | Disp. pro ex. d. 22 Nov. 1815
Præs. Mag. N. G. af Schultén. | Philos. Cand. 1817. | Diss. pro gradu Philos. Præs. Prof.
Johanne Bonsdorff d. 18 Junii 1817. | Promot. Phil. Doctor d. 28 Junii 1819. | Medicinæ
Candidatus Pronuntiat. d. 17 ejusd. mensis, et anni. | Medic. Licent. Medicus Provincialis
Cajanæ 1823. Promotus Medicinæ Doctor d. 20 Junii 1832. Medicus provinc. Careliæ d. 2/14
Nov. 1832. | Dimissus 16/1 1840. | Medicus Raumoæ e. a. Respondentti 22.11.1815 pro
exercitio, pr. Nathanael Gerhard af Schultén 12860. FK 10.6.1817. Respondentti 18.6.1817
pro gradu, pr. Johan Bonsdorff 10389. LK 17.6.1819. FM 28.6.1819. LL 29.5.1821. LT
20.6.1832. Riemumaisteri 31.5.1869. — Suomen Lääkäriseuran sihteeri (1820?). Kajaanin
piirin piirilääkäri 1823, Karjalan piirin 1832, ero 1840. Rauman kaupunginlääkäri 1839–42.
Yksityislääkäri Mynämäessä ja vuodesta 1842 Vehmaalla. Kirjailija, suomentaja ja suomen
kielen ystävä. k. Vehmaalla 14.11.1878.
Pso: 1823 Maria Lovisa Rindell (k. 1865).
Äskettäin muistettiin julkisessa sanassakin, että suomalaisen sanasepon ja valistuskirjailijan
tohtori Samuel Roosin kuolemasta oli marraskuun 14 päivänä 1978 kulunut sata vuotta, onhan
Roos sähkösanan ja eräiden muiden luonnontieteiden alaan kuuluvien yleiseen käyttöön
päässeiden uutissanojen isä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kunnioitti Samuel Roosin
muistoa hänen kuolemansa satavuotispäivänä laskemalla kukkia hänen haudalleen Vehmaan
kirkkomaalla ja viime itsenäisyyspäivää vietettiin Vehmaalla hänelle omistettuna
juhlatilaisuutena. Samuel Roosin vahvasti omaleimainen persoonallisuus riittänee esityksen
aiheeksi myös Suomen Sukututkimusseurassa, - kuuluuhan henkilöhistoriakin seuramme
tutkimusohjelmaan.
Samuel Roosin elämäntyö on ymmärrettävästi joutunut samalla työkentällä myöhemmin
toimineiden kansallisten merkkimiestemme, ennenkaikkea Elias Lönnrotin varjoon, mutta ei
silti unohduksiin. Jo 1879 Julius Krohn esitteli hänet Biografisessa Nimikirjassa
"suomalaisena rahvaankirjailijana", Tor Carpelan 1903 Finsk Biografisk Handbokissa ja
Aarne Anttila 1932 Kansallisessa Elämäkerrastossa. Anja Aalto on Suomi-sarjassa 1959,
julkaistussa tutkimuksessaan selvittänyt hänen asemansa ja merkityksensä suomenkielen
varhaisena käyttäjänä ja kansanvalistajana sekä esittänyt pääpiirteet hänen elämänvaiheistaan.
Tähän puoleen Samuel Roosin elämäntyötä ei senvuo,ksi ole aihetta tässä enempää puuttua.
Samuel Roosin suvustakin, jota erotukseksi muista samannimisistä genealogisessa
kirjallisuudessa sanotaan Eurajoen Roos-suvuksi, on Tor Carpelanin tekemä selvitys
Wilskmanin Släktbokissa. Kun siihenkään ei ole oleellisesti uutta esitettävänä, ei ole aihetta
toistaa siinä esitettyjä tietoja. Mutta sensijaan hänen autobiografiset muistiinpanonsa, joita
säilytetään käsikirjoituksena Valtionarkistossa, [2] lääkintöhallitukselle vuosittain
lähettämänsä kertomukset toiminnastaan piirilääkärinä sekä hänen käsikirjoituksensa ja
kirjeenvaihtonsa, osittain Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, osittain jälkeläisten hallussa,
tarjoavat käyttämätöntäkin aineistoa, jonka perusteella voi joillakin piirteillä elävöittää hänen
henkilökuvaansa ja elämänpiiriään sekä työtään valtion terveyden- ja sairaanhoitotoimen
johdossa silloisen ja nykyisenkin Suomen kehitysalueilla Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
Tämän ekskursion jälkeen on aika palata takaisin Nurkin Samuel Juhaninpoikaan. Hän oli
hyvin erikoinen lapsi, sen hän itsekin totesi kirjoittaessaan vanhuksena muistelmiaan,
terveydeltään ja ruumiin rakenteeltaan heikko, vaikealaatuisen migreenin vaivaama jo
pienestä pitäen, yliherkkä, esim. lihaa ja kalaa kohtaan hänellä oli sellainen vastenmielisyys,