You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
että ei voinut ylenantamatta nähdä toistenkaan niitä syövän. Vasta pappisetänsä luona<br />
asuessaan setä totutti hänet vähitellen siihen. Joskus hän sai pyörtymiskohtauksia ja kaatui<br />
tajuttomana lattialle, kerran Eurajoen kirkossakin veljensä konfirmatiotilaisuudessa.<br />
Kaatumatautia se ei kuitenkaan ollut ja kohtaukset lakkasivat myöhemmin. Epämääräinen<br />
"kaukokaipaus" häntä vaivasi, ja usein hän pikkupoikana itki ollenkaan tietämättä miksi.<br />
Lääkärinä hän määritteli itsensä hypokondrian vaivaamaksi, mikä tarkoittaa hermostoperäisiä<br />
pelkotiloja ja luulosairautta. Siihen oli ilmeisesti yhteydessä hänelle ominainen ankara<br />
itsekritiikki ja toisinaan vaivanneet masennustilat. Aamuyöt ja aamut olivat usein vaikeita,<br />
kuten hän ystävälleen ja kolleegalleen Elias Lönnrotille valittaa. Viina ja toti olivat siihen<br />
tehokkaimpia lääkkeitä, mutta ne aiheuttivat jälkeenpäin työkyvyn alenemista ja syyllisyyden<br />
tuntoja. Sairaaloisuus varjosti hänen muuten onnellista elämäänsä, mutta se ei estänyt häntä<br />
elämästä lähes 90-vuotiaaksi eikä olemasta hauska seuramies ja uuttera lääkäri ja kirjailija.<br />
Tavaton luku- ja oppimishalu Samuelilla oli varhaisimmasta lapsuudesta alkaen. Lukemaan<br />
hän oppi jo 3 vuoden ja muutaman kuukauden ikäisenä ja siinä ijässä hänet vietiin kinkereille,<br />
missä hän papin ihmeeksi lasketteli aapisen melkein kokonaan ulkoa ja sai lukusetelin<br />
taitonsa todistukseksi.<br />
Muistelmissaan Samuel Roos piirtää monta eloisaa ja hauskaa kuvaa Nurkin elämänmenosta,<br />
joilla ehkä olisi kansantieteellistäkin mielenkiintoa. Tila ei kuitenkaan myönnä niissä<br />
enempää viipyä.<br />
Samuelin kaltainen lukuhaluinen poika alkoi luonnollisesti pian ajatella opin tielle lähtöä.<br />
Siihen suuntaan varmaankin vaikuttivat myös isoisän kertomukset oppineista esi-isistä,<br />
pappisedän esimerkki ja tämän sekä muiden sukulaisten antamat kirjat. Pojan innokkaisiin<br />
pyyntöihin vanhempien oli vihdoin suostuttava, ja kevättalvella 1804 hän lähti äitinsä kanssa<br />
Raumalle etsimään itselleen opettajaa, joka valmistaisi hänet pääsemään "isoon kouluun" eli<br />
Porin triviaalikouluun. Raumalla piti Fredrik Ancker-niminen entinen ylioppilas kotonaan<br />
jonkinlaista valmistavaa koulua, minne Samuel pääsi näytettyään, että osasi sisältä lukea<br />
ruotsia. Ancker oli pitkä tummaverinen mies, jolla oli salamoivat silmät ja käskevä puhetapa<br />
ja jota oppilaiden oli puhuteltava herra rehtoriksi, mutta hän oli hyvä opettaja, muistelee<br />
Samuel, ja seuraavana vuonna hän pääsikin Porin triviaalikouluun läpäistyään helposti<br />
sisäänpääsykuulustelun, jossa pääaineina olivat latinan kielioppi ja katekismus.<br />
Sivuutamme tässä Samuel Roosin kouluvuodet, vaikka hän niistäkin kertoo paljon sellaista,<br />
mikä hyvin kuvaa silloisia kouluoloja ja hänen opettajiaan ja koulutovereitaan.<br />
Ylioppilastutkinnon hän suoritti Turussa 1811 prof. A. J. Lagukselle. Tehtyään<br />
ylioppilasvalan akatemian rehtori professori Gabriel Bonsdorffin edessä ja käytyään<br />
ilmoittautumassa Borealis-osakunnan inspehtorille tuomiorovasti Gadolinille ja kuraattorille<br />
dosentti F. W. Pippingille hän saattoi aloittaa akateemiset opintonsa.Pipping oli niin<br />
ystävällinen, että lupasi maksutta antaa Roosille ja eräälle hänen toverilleen ohjausta<br />
ruotsalaisten ja latinalaisten harjoitusaineiden kirjoittamisessa, minkä tarjouksen he<br />
kiitollisina ottivat vastaan. Kotipitäjäläistenkin silmissä Roos nousi oikean ylioppilaan<br />
arvoon, kun hän joulupäivänä 1812 oli saarnannut Eurajoen kirkossa.<br />
Opintonsa Roos aloitti filosofisessa tiedekunnassa maisterin arvo tavoitteenaan ja seurasi siinä<br />
tarkoituksessa mm. kaunopuheisuuden professorin J. F. Walleniuksen, kreikankielen<br />
professorin Johan Bonsdorffin ja filosofian professorin Gabriel Palanderin luentoja.<br />
Viimeksimainittu luennoi Kantin teoksista, joita nyt esimmäistä kertaa esiteltiin Suomessa.<br />
Walleniuksen suosituksesta hän sai 1815 kunnian toimia maisteri (myöhemmin Helsingin<br />
yliopiston professori) Natanael Gerhard af Schulténin tohtorinväittäjäisissä respondenttina.
Change language