Ihmisoikeudet ja terveys - Duodecim

Pääkirjoitus
Helena Ranta
Ihmisoikeudet
ja terveys
YK:n vuosituhannen tavoitteet
ovat toteutettavissa
– jos vain haluamme
O
ikeus terveyteen ja ihmisarvoiseen elämään,
kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun
kielto, lasten oikeudet, Pekingin toimintaohjelma
naisten aseman ja terveyden edistämiseksi
ja lukuisat valtiosopimukset yhdessä
YK:n ja sen alajärjestöjen päätöslauselmien
kanssa määrittelevät ihmisoikeuksien ja terveyden
yhteyden. Ylevät tavoitteet ja kunnianhimoiset
ohjelmat ovat kuitenkin kaukana todellisuudesta
kehitysmaissa (Leaders Statement on the
Right to Health 2005). Vain noin 10 % terveydenhuollon
ja lääketieteen kehitys- ja tutkimusrahoituksesta
suunnataan ongelmiin, joista kärsii
90 % maapallon väestöstä. Elinajanodote lähenee
rikkaissa maissa 80:tä vuotta mutta jää
kaikkein köyhimmissä maissa alle 40 vuoden.
Rikkaissa maissa alle kymmenen lasta tuhatta
syntynyttä kohden kuolee ennen viidettä ikävuottaan,
mutta kehitysmaissa vastaava luku
on yli sata. Puhdas vesi ja viemäröinti ovat toteutumaton
unelma yli miljardille ihmiselle.
Maailman terveysjärjestö WHO, joka perustettiin
v. 1946, käsitteli ensimmäisenä YK:n erityisjärjestönä
oikeutta terveyteen. YK:n ihmisoikeuksien
yleismaailmallisen julistuksen (1948)
25. artikla määrittää yksilön oikeuden terveyteen
ja lääkintähuoltoon. Julistus ei ole sellaisenaan
suoraan YK:n jäsenvaltioita sitova päinvastoin
kuin sen pohjalta solmitut kansainväliset
valtiosopimukset sopijavaltioiden osalta. Ihmisoikeuksien
ja terveyden kannalta tärkein näistä
on TSS-sopimus (Taloudellisten, sosiaalisten
ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus, 1976).
Sopijavaltiot tunnustavat »jokaiselle oikeuden
nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta
Duodecim 2006;122:1005–6
ruumiin- ja mielenterveydestä». Kahdestoista
artikla velvoittaa edelleen lapsikuolleisuuden vähentämiseen
ja lasten kehityksen turvaamiseen,
ympäristön ja teollisuushygienian parantamiseen,
toimenpiteisiin kulkutautien ja tarttuvien
tautien sekä ammattitautien ja muiden tautien
estämiseksi, hoitamiseksi ja valvomiseksi sekä
turvaamaan jokaiselle lääkärin ja sairaaloiden
palvelut tarvittaessa. On paradoksaalista, että
TSS-sopimuksen toisen artiklan velvoite tunnustettujen
oikeuksien toteuttamiseksi »käytettävissä
olevien voimavarojen puitteissa» on monissa
maissa haluttu tulkita takaportiksi kiertää 12.
artiklan määräykset.
Sopimus asettaa myös oikeudellisia velvoitteita
köyhyyden poistamiseksi sopijavaltioiden
rajojen sisä- ja ulkopuolella. Tämä tarkoittaa
käytännössä rikkaiden maiden velvollisuutta
auttaa kehitysmaita. Köyhyyden poistaminen on
kirjattu myös YK:n vuosituhannen tavoitteisiin.
Terveyden edistäminen hyödyttää kehitysmaissa
erityisesti köyhimpien, omasta työstään riippuvaisten
ihmisten asemaa sekä lisää taloudellista
kasvua, sosiaalista vakautta ja turvallisuutta.
Monet kehitysmaiden terveysongelmista (HIV
ja AIDS, tuberkuloosi, malaria) eivät ole yksinomaan
lääketieteellisiä, ja niiden ratkaiseminen
edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä TSSsopimuksen
velvoitteiden pohjalta.
Kansainvälisessä keskustelussa ihmisoikeuksista
on tapahtunut merkittävä muutos perinteisistä
kansalais- ja poliittista vapauksista »pehmeämpiin»
vapauksiin, joihin kuuluvat koulutus,
ravinto ja terveys. Kylmän sodan aikana
keskityttiin ensin mainittuihin, mutta Berliinin
1005

muurin sortumisen jälkeen kansainvälinen yhteisö
on kohdistanut huomionsa monin eri tavoin
jälkimmäisiin. YK:n ihmisoikeustoimikunta
nimitti vuosiksi 2002–2005 uusiseelantilaisen
lääkärin Paul Huntin »Oikeus terveyteen»
-erikoisraportoijaksi (Ihmisoikeustoimikunnan
päätöslauselma 2002/31). Toimenkuvansa mukaisesti
hän on puuttunut myös lääkkeiden hinnoitteluun
vapaakauppasopimusten puitteissa
korostaen niiden vaikeuttavan köyhien maiden
mahdollisuuksia hankkia tarvittavia lääkkeitä
(Office of the High Commissioner for Human
Rights 2004, 2005).
Oikeus terveyteen ja sairaanhoitoon liittyvät
tiiviisti YK:n kahdeksaan vuosituhannen kehitystavoitteeseen.
Kun G8-maat kokoontuivat
kesällä 2005 Skotlantiin päämääränään erityisesti
sopia näiden tavoitteiden toteuttamiseen
tarvittavista toimista vuoteen 2015 mennessä,
odotukset olivat kaikkialla suuret. Maailman
rikkaimmat valtiot eivät onnistuneet pyrkimyksessään,
ja seuraava pettymys koettiin YK:n
yleiskokouksessa syksyllä 2005 (Lancet 2005).
Viime vuosisadalla sotien ja aseellisten selkkauksien
luonne muuttui ratkaisevasti. Valtioiden
väliset sodat hävisivät lähes täysin, ja maiden
sisäiset aseelliset konfliktit ja kansallisvaltioiden
väkivaltainen hajoaminen lisääntyivät.
Samanaikaisesti siviiliuhrien määrä alkoi kasvaa,
ja erityisesti puolustuskyvyttömimmät ryhmät
eli naiset, lapset ja vanhukset olivat uhattuina.
Tämä kehitys jatkuu valitettavasti yhä vaarantaen
tuhansien ihmisten hengen ja terveyden
ympäri maailmaa.
Arkkipiispa Desmond Tutu (2005) tiivistää
maansa synkän historian pohjalta kansainvälisen
yhteisön suuren haasteen puhumalla globaalista
apartheidistä. Hän korostaa, että rikkaat tulevat
rikkaammiksi ja köyhät köyhtyvät entisestään.
»Meidän tulee luoda uusi taloudellinen järjestys,
joka takaa kaikille kestävän kehityksen. Tämä
on mahdollista vain, jos maailman rikkaat valtiot
kantavat vastuunsa kuten ne tekivät Etelä-
Afrikan apartheidpolitiikan lopettamisessa.»
YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisessa
lääkäreiden rooli korostuu taistelussa
äärimmäistä köyhyyttä ja sairauksia
vastaan, lapsikuolleisuuden vähentämisessä,
odottavien äitien terveyden parantamisessa ja
luotettavan tutkimustiedon keräämisessä. Jos
onnistumme, voimme jättää tuleville sukupolville
paremman ja turvallisemman maailman.
Velvollisuutemme on myös painostaa kansallisesti
ja kansainvälisesti poliittisia johtajia tekemään
sellaisia päätöksiä, että yksi tärkeimmistä
ihmisoikeuksista – oikeus terveyteen – toteutuu
maailmanlaajuisesti.
HELENA RANTA, oikeushammaslääkäri
helena.ranta@helsinki.fi
Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitos
PL 40, 00014 Helsingin yliopisto
Kirjallisuutta
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948. Saatavissa: http://www.
ihmisoikeudet.net
Ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselma 2002/31. Saatavissa: http://www.
unhchr.ch/Huridocda/Huridoca.nsf
Lancet. G8 2005: a missed opportunity for global health (pääkirjoitus).
Lancet 2005;366:177.
Leaders Statement on the Right to Health. Realizing Rights, the Ethical
Globalization Initiative 2005. Saatavissa: http://www.eginitiative.
org/images/stories/RR_health_12_02_05.pdf
Office of the High Commissioner for Human Rights 2004, 2005. Saatavissa:
http://www.ohchr.org. E/CN.4/2004/49/Add.1 ja E/CN.4/2005/51/
Add.3.
Tutu D. 2005. Saatavissa: http://www.realizingrights.org/index.php
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien koskeva kansainvälinen
yleissopimus 1966 (tuli voimaan Suomen osalta 1976).
Saatavissa: http://www.ihmisoikeudet.net
1006