Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista
Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista
Tutkimus lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksista
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Liikunnan harrastaminen seuroissa on kallistunut. Harrasteliikunta on kallistunut<br />
jonkin verran, mutta niiden lajien kilpaurheilu, joissa harrastusintensiteetti on kasvanut<br />
selvästi, on kallistunut paljon; jopa 2–3 –kertaiseksi. Harrastuskaudet ovat pidentyneet <strong>ja</strong><br />
vuosittaisten harrastuskertojen määrä on lisääntynyt. Mikäli tavoitteena on mahdollisuus<br />
harrastaa <strong>ja</strong>/tai kokeilla useita laje<strong>ja</strong> nuorena, on se harrastusintensiteetin kasvun <strong>ja</strong> kausien<br />
pitenemisen myötä vähentynyt. Kun kymmenen vuotta sitten lapset harrastivat usein<br />
kolmea lajia nuorimmassa ikäluokassa, kahta keskimmäisessä <strong>ja</strong> yhtä vanhimmassa, on<br />
usean liikuntalajin harrastaminen kilpailumielessä tullut mahdottomaksi jo 11–14 -vuotiaana.<br />
Kun kilpailumielessä taitoluistelua harrastetaan jo 6–10 -vuotiaana keskimäärin 229<br />
kertaa vuodessa, ei se jätä muulle harrastamiselle paljoa tilaa. Toisaalta yksi hyvä harrastus<br />
on parempi kuin ei harrastusta lainkaan tai yhden lajin monipuolinen <strong>ja</strong> laadukas harrastus<br />
varmasti hyödyllisempää kuin usean lajin yksipuolinen, heikosti järjestetty toiminta.<br />
Kilpaurheilijoille kalleimpia laje<strong>ja</strong> tässä tutkimuksessa nuorimmalle ikäryhmälle (6–10<br />
–vuotiaat) olivat ratsastus <strong>ja</strong> taitoluistelu, edullisimmat salibandy, pesäpallo <strong>ja</strong> koripallo.<br />
Ikäryhmässä 11–14 -vuotiaat kalleimpia laje<strong>ja</strong> olivat ratsastus, tanssi, taitoluistelu <strong>ja</strong> jääkiekko<br />
sekä halvimpia pesäpallo <strong>ja</strong> salibandy. Vanhimmassa 15-18 –vuotiaiden ikäryhmässä<br />
kalleimpia laje<strong>ja</strong> olivat tanssi, taitoluistelu <strong>ja</strong> ratsastus sekä edullisimpia pesäpallo <strong>ja</strong><br />
salibandy.<br />
Harrasteliikkujille kalleimpia laje<strong>ja</strong> ikäryhmälle (6–10 -vuotiaat) olivat ratsastus, taitoluistelu,<br />
tanssi <strong>ja</strong> jääkiekko; edullisimmat yleisurheilu, voimistelu, uinti, salibandy <strong>ja</strong> pesäpallo.<br />
Ikäryhmässä 11–14 -vuotiaat kalleimpia laje<strong>ja</strong> olivat ratsastus, jääkiekko, maastohiihto<br />
<strong>ja</strong> tanssi sekä halvimpia uinti <strong>ja</strong> pesäpallo. Vanhimmassa 15-18 -vuotiaiden ikäryhmässä<br />
kalleimpia laje<strong>ja</strong> olivat maastohiihto, jääkiekko <strong>ja</strong> ratsastus sekä edullisimpia uinti<br />
<strong>ja</strong> salibandy. Tähän harrasteryhmään vastauksia ei saatu pesäpalloilijoilta, maastohiihtäjiltä<br />
eikä koripalloilijoilta.<br />
Selvää yhteyttä lajien kokonaiskulujen <strong>ja</strong> harrasta<strong>ja</strong>perheidenbruttotulojen välillä ei<br />
löydetty. Ainoastaan perheiden, joissa lapsi tai nuori harrasti taitoluistelua kilpailumielessä,<br />
keskimääräiset kokonaistulot olivat noin 90.000 euroa tai enemmän. Kun kymmenen<br />
vuotta sitten ainoastaan noin 34 prosenttia vastaa<strong>ja</strong>perheistä hankki nykyrahassa<br />
yli 70.000 euroa, kaikkien vastanneiden keskimääräiset bruttotulot nyt olivat yli 80.000<br />
euroa. Kun keskimäärin noin 36 prosenttia kaikista lapsiperheistä ansaitsi tuon summan<br />
samaan aikaan, viittaa kaikki tämä vahvasti siihen, että huomattava osa lapsiperheistä on<br />
viime vuosien aikana tipahtanut organisoidun seuratoiminnan ulkopuolelle.<br />
Esimerkiksi Aira, Kannas, Tynjälä, Villberg <strong>ja</strong> Kokko (2013) toteavat tutkimuksessaan<br />
Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta?, että murrosikäisten liikunta-aktiivisuuden väheneminen<br />
murrosiässä Suomessa on rajumpaa kuin muissa länsimaissa <strong>ja</strong> että erityisesti<br />
a<strong>ja</strong>npuute, murrosikä, pitkä kodin <strong>ja</strong> koulun välinen etäisyys <strong>ja</strong> passiivinen a<strong>ja</strong>nkäyttö vaikuttavat<br />
liikunta-aktiivisuutta alentavasti. Väittäisin, että kaksi merkittävää lisäsyytä ovat<br />
harrastusten kallistuminen <strong>ja</strong> edellä mainittuun a<strong>ja</strong>npuutteeseen viittaava voimakas harrastusintensiteetin<br />
kasvu liikuntaseuratoiminnassa. A<strong>ja</strong>npuute varmasti vaivaa murrosikäistä,<br />
jos ainoa mahdollisuus harrastaa liikuntaa seurassa on vähintään 240 kertaa vuodessa.<br />
Silloin kun seurat eivät tarjoa mahdollisuutta harrastaa lajia murrosikäisenä noin kaksi<br />
kertaa viikossa vaan keskittyvät vähintään 220 kertaa vuodessa tapahtuvaan kilpaurheiluun,<br />
on kysymyksessä - ei suinkaan drop-out/off vaan throw-out (vrt. esimerkiksi<br />
Tiirikainen & Konu 2013). Seurat käytännössä heittävät suuret määrät vielä lajista kiinnostuneita<br />
nuoria pois harrastuksesta <strong>ja</strong> lajitoiminnasta. Samanaikaisesti seurat valittavat<br />
vapaaehtoistyöntekijöiden vähäisyyttä <strong>ja</strong> hylkäävät kiinnostuneita harrastajia <strong>ja</strong> tulevaisuuden<br />
potentiaalisia vapaaehtoisia, varainhankkijoita tai yhteistyökumppaneita pois laji-<br />
73
Change language