Finnish Architecture 0809 - Suomen rakennustaiteen museo

Suomen arkkitehtuuria 0809
Poimintoja suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä
9.6.–26.9.2010
Finnish Architecture 0809
Leading edge of current Finnish architecture
June 9 – September 26, 2010
Kestävän kehityksen kärjessä
Maailman kulttuuria rakennettaessa on ihmisen toiminnan
ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen
8.10.–21.11.2010
Sustainable architecture
To build our global civilisation on new relations between
human organisation and resources
October 8 – November 21, 2010
SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO kesä – syksy 2010 | Museum of finnish architecture summer – autumn 2010

JUULIA KAUSTE
Museon uusi johtaja | New Museum Director
Arkkitehtuuri on yhdessä muotoilun kanssa
aivan ehdottoman keskeinen osa meidän
kaikkien elämää. Itse asiassa, arkkitehtuurilla ja muotoilulla
on jopa niin itsestään selvä osa, ettemme edes
huomaa niitä. (Arkkitehtiuutiset 4/2010)
Kuva suomalaisesta arkkitehtuurista on erilainen ulkomailta
katseltuna. Suomalaisen arkkitehtuurin arvostus
ja ihailu on maailmalla suurta. Meillä on yksi maailman
vanhimmista alan museoista, jolla on hyvät ja arvostetut
kokoelmat sekä osaamista että rautaista kokemusta
näyttelyiden tekemisestä... Haluaisin meidän rohkaistuvan
olemaan aivan keskellä kansainvälistä diskurssia.
(Arkkitehtiuutiset 4/2010)
Museoiden välinen lisärakennus elävöittäisi kaupunginosaa.
Tästä voisi tulla keskus, jonka ympärillä alan toimijat
muutenkin toimivat ja jossa voisi olla mahdollisuuksia
erilaisille ruohonjuuritason spontaaneille tapahtumille
ja toiminnoille... Nämä historialliset suojelukohteet ovat
ihan hienoja, mutta nämä eivät ole niitä käyntikortteja,
miten tämän päivän arkkitehtuuri ja muotoilu esitellään.
(Helsingin Sanomat 18.2.2010)
Taidehistorijoitsija Juulia Kauste, 42, aloittaa museon
johtajana 1.6.2010. Kauste on toiminut runsaat kymmenen
vuotta Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin
johtajana. Tänä aikana hän on toteuttanut lukuisia suuria
suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua esitteleviä näyttelyhankkeita.
Hän on opettanut pitkään arkkitehtuurin
ja muotoilun historiaa Parsons School of Designissa
New School Universityssä ja tekee kaupunkitutkimuksen
väitöskirjaa saman yliopiston The Graduate Faculty
of the New School for Social Research -osastolle. Yksi
Kausteen suunnitelmista on tiivistää Rakennustaiteen
museon ja Designmuseon yhteistyötä. Museot kaavailevat
tontilleen uutta arkkitehtuurin ja muotoilun keskusta.
Art Historian Juulia Kauste, 42, has been chosen to be
the new director of the Museum of Finnish Architecture.
Her tenure starts on June 1, 2010. For the last ten
years Ms. Kauste has acted as the Executive Director
of the Finnish Cultural Institute in New York. During this
time she produced and curated numerous exhibitions,
presenting Finnish architecture and design. She has
been teaching Interior and Architectural Design at
Parsons The New School for Design and is working on
her Phd. in The Graduate Faculty of the New School for
Social Research.
Kuva: Patrik Rastenberger/SRM

La biennale di venezia 2010
Todennäköisesti maailman suurin arkkitehtuuritapahtuma,
Venetsian kansainvälinen arkkitehtuuribiennaali, on
yleisölle auki 29.8.–21.11. Kahdennentoista biennaalin
teema on ”People Meet in Architecture”.
Alvar Aallon 1956 suunnittelemaan pieneen mutta
keskeiseen Suomen paviljonkiin Giardini-alueella
sijoitetaan koulurakennuksiamme esittelevä näyttely.
Rakennustaiteen museon tuottamassa näyttelyssä on
seitsemän 2000-luvulla rakennettua kohdetta, joista
jokaisen suunnittelijana on toiminut
eri toimisto.
Koulut ovat suomalaisen
maiseman olennainen osa ja hiljattain
myös kansainvälisellä kentällä
Pisa-tutkimuksen ansiosta
näkyvään asemaan nousseita.
Pisassa on todettu koulujärjestelmämme
kuuluvan suoritusten
perusteella maailman parhaimmistoon.
Tässä on myös koulun
kuorilla merkittävä rooli.
Biennaalin sadastatuhannesta kävijästä iso lohko
on koululaisia ja opiskelijoita. Tälle yleisölle esityksen
on suuntauduttava, ja viesti on muokattava yksinkertaiseksi
ja vauhdikkaasti omaksuttavaksi. Tehtävä on
haaste.
Rappiotilassa 1970-luvulla virunut paviljonki on
saatettu erinomaiseen kuntoon. Aiemmin Argentiinalle,
Portugalille ja Islannille vuokrattu rakennus on nyt otettu
kokonaan Suomen käyttöön. Vuorovuosina paviljongissa
on esillä arkkitehtuuri ja taide.
Suomi on mukana myös Pohjoismaiden paviljongin
näyttelyssä, joka esittelee kustakin maasta viisi ihmisten
kohtauspaikkana toimivaa rakennusta. Näyttelystä
vastaa tänä vuonna Ruotsi.
The 12th international Biennial of Architecture in
Venice will be open to the public from August 29 to November
21, 2010. It has been described as the largest
architecture event of its kind in the world. This year the
theme of the biennal is ”People Meet in Architecture”.
The Museum of Finnish Architecture will produce an
exhibition in the small but centrally located Finnish Pavilion
designed by Alvar Aalto in 1956. The pavilion is in
Giardini, Venice. The exhibition presents seven Finnish
21st century school buildings
designed by different offices.
School buildings are an
integral part of the Finnish landscape
and recently, thanks to the
Pisa study, internationally recognized.
According to the study
our school system is one of the
highest-performing in the world.
The school building itself plays a
significant role in this as well.
Many of the hundred thousand
biennial visitors are pupils and students. This
means the exhibition has to be geared towards the general
public and the message easily adapted. This task
is a challenge.
The pavilion was neglected during the 1970s but it
has now been renovated and is in excellent condition.
Previously rented to Argentina, Portugal and Iceland
the pavilion is now used for Finnish exhibitions only.
Architecture and art are presented in the pavilion in
alternate years.
Finland is also taking part in the Nordic pavilion
exhibition, which is being produced by Sweden this
year. Each Nordic country will be represented by five
buildings, which act as meeting places for people.
Suomalaista maisemasuunnittelua Shanghain maailmannäyttelyssä
Pohjoismaat esittelevät Shanghain maailmannäyttelyssä
1.6.–18.8. ympäristö- ja maisemasuunnitelmia
teemalla ”New Nordic Landscapes”. Esiteltävien projektien
yhteisenä tavoitteena on tuoda esille ja korostaa
maisemasuunnittelun oleellista merkitystä erityisesti
kestävään kehitykseen pyrkivässä laaja-alaisessa
suunnittelussa.
Suomen projektiin esitellään Vuosaaren huipun
puistoalue teemalla luonnon monimuotoisuus. Puiston
rakentamisessa on käytetty aivan uudenlaisia työtapoja,
joiden ansiosta pystytään lyhyessä ajassa luomaan
luonnon monimuotoisuutta korostavia maisematyyppejä.
Ulkoilukäyttöön rakennettu puisto tarjoaa samalla
suotuisan ympäristön laajalle eliölajistolle. Puiston
rakentamisessa on hyödynnetty läheisen sataman ylijäämämaita
ja alueella osittain sijainnutta kaatopaikkaa.
Projekti toteutetaan Dansk Arkitektur Centerin johdolla
ja sen rahoittaa Pohjoismaiden Ministerineuvosto.
Suomen osuudesta vastaa Suomen maisema-arkkitehtilliitto
MARK ry yhteistyössä Suomen rakennustaiteen
museon kanssa. Näyttelyn kuraattorina toimii Meri
Mannerla-Magnusson, MARK.
FCG Finnish Consulting Group Oy

finnish architecture 0809
Jury: Heikki Aitoaho, Selina Anttinen, Johan Celsing
Suomen arkkitehtuuria 0809 kaksivuotiskatsaukseen
valitut työt ovat poimintoja suomalaisen
nykyarkkitehtuurin kärjestä. Laadun
rinnalla tavoitteena on monipuolinen poikkileikkaus
ajankohtaisen arkkitehtuurin ilmenemismuodoista
ja lähestymistavoista aina
detaljeista kaupunkialueisiin. Kokonaisuus
kuvaa samalla ammatin nykykentän laajuutta
sekä usein ristiriitaisia tavoitteita ja arvoja.
Ehdotusten määrä oli tällä kertaa poikkeuksellisen suuri,
noin kaksinkertainen verrattuna edelliseen. Valittu
joukko edustaa ajalle tyypillisesti erilaisten ajattelutapojen
ja arkkitehtuurikielten rikasta rinnakkaiseloa.
Kansallisten ja kansainvälisten vaikutteiden jatkuvaa
ja rauhatontakin liikettä ja suhdetta edeltäjiinsä voinee
perustellusti arvioida vasta viiveellä.
Materiaalisen hyvinvoinnin ja elintason jatkuva
kehittäminen on muuttunut huoleksi inhimillisen elämän
edellytysten turvaamisesta. Samalla kun huoli ympäristön
tilasta on moninkertaistunut, kestävän rakentamisen
kommentointi taannehtivalla ajanjaksolla on varsin
vaikea ja epäkiitollinen tehtävä.
Vuosien 2008 ja 2009 rakentamista voinee
luonnehtia normien ohjaamaksi ja niihin luottavaksi.
Kestävän rakentamisen esimerkit ovat valitettavan
The works selected for this biennial survey
represent individual projects picked out from
the leading edge of current Finnish architecture
with the aim of creating a broad and
diverse cross-section ranging from small
details to whole urban areas. The collection
thus describes both the current extent of the
field and its frequently conflicting goals and
values.
Exceptionally many proposals were put forward, about
twice the number in the previous survey, and those selected
represent the richness of architectural styles and
ways of thinking typical of the times. The constant restless
movements of national and international influences
and their relations with their predecessors may with
justification be assessed only after a certain interval
in time. One factor that unites all the works selected is
nevertheless their carefully considered relation to their
context in terms of culture, time and place. In the best
cases they speak to us both on a general and a special
level as also on an international and a local level.
The continuous development of material welfare
and living standards has given way to an anxiety to
safeguard the prerequisites for human life. As concern
for the state of the environment has vastly increased,
Villa Mecklin, Naantali. Huttunen–Lipasti–Pakkanen Architects. Photo: Marko Huttunen

Anttolanhovi Lakeside Villas, Mikkeli.
Emma Johansson Architects. Photo: Jussi Tiainen.
vaatimattomia ja näkyvät pikemminkin pakotettuna
uteliaisuutena tulevaa kohtaan kuin määrätietoisena
ennakoivana toimintana. Toisaalta valituissa töissä on
läsnä kokonaisvaltaisesti tiedostavan arkkitehtuurin
ajasta riippumattomia arvoja, jotka luovat perustaa
rakennetun ympäristön arvostamiselle ja kestävälle
elämäntavalle. Paikkaan sitoutuvien ratkaisujen, inhimillisyyden,
osallisuuden, luontevan vaatimattomuuden
sekä materiaalin kunnioituksen rinnalla nousevat esiin
elämyksellisyys, yllätyksellisyys sekä vaihtoehtojen ja
yksilöllisten ratkaisujen tarjoaminen.
Vuosien 2008 ja 2009 aikana maailman ja Suomen
talous ajautui taantumaan. Tässä katsauksessa kerätään
kuitenkin vielä korkeasuhdanteen satoa. Nousukauden
jälkiaalloissa korostuu asuntorakentaminen.
Rakentamisen keskittyessä kaupunkeihin keskustelua
kaupunkien roolista rakennemuutoksen ja ympäristöongelmien
ratkaisussa käytiin
laajalla rintamalla.
Maanlaajuisesti
puhuttivat
kuntaliitokset,
kaupunkirakenteen
tiivistäminen ja
joukkoliikenteen
uudet mahdollisuudet.
Rakentamisen
kulttuurissa tiiviin
kaupungin vastapainona
kangastaa
kuitenkin edelleen
kaipaus luontoon.
Tämä ilmenee yhä
laajemmin ympäristöön hajoavassa pientalorakentamisessa
ja heijastanee laajempaa epätietoisuutta ja
epävarmuutta hyvän ja tavoiteltavan elämisen malleista.
Tämän katsauksen tarjonnassa jäi erityisesti
kaipaamaan yrityksiä kehittää suomalaisten edelleen
ja monesti perustellusti suosimaa pientaloasumista
it has been realised that the retrospective assessment of
buildings in terms of sustainability is a fairly difficult and
unrewarding exercise.
It can probably be said that building in 2008 and
2009 was in general governed by norms and proved faithful
to these. The examples of sustainable building during
this period are modest and represent compulsive curiosity
for what lies ahead rather than determined anticipatory
action.
During 2008 and 2009 the global economy went into
a recession and the Finnish economy with it. This survey
is nevertheless still able to reap the harvest of the preceding
economic boom. In the wake of economic growth
the emphasis in building tends to be on housing.
As building was concentrated in urban areas, a wide
discussion was carried on concerning the role of towns
and cities in reacting to structural change and resolving
environmental problems. The consolidation of municipalities,
the increasing density of urban structure and new
public transport opportunities have been to the fore. As a
counterbalance to the compact city, our building culture
nevertheless still reflects our longing for nature. This is
manifest in the scattered building of new private houses
and probably reflects general uncertainty and doubt
regarding models for a good and desirable way of living.
The material available for this survey showed a notable
lack of efforts to develop the private house concept that
many Finns still favour, often with good reason, in a more
sustainable, egalitarian, socially stimulating and architecturally
ambitious direction.
Other themes that have emerged in addition to more
compact urban structures are recycling and new uses and
the culture of impermanence and participation. Vuosaari
Harbour in Helsinki was opened in 2008, and the city is
now entering upon its greatest face-lift in a hundred years
as the previous harbour areas are redeveloped for housing
and business purposes. This provision of workplaces close
to the city centre, where they are excellently situated with
regard to public transport, is a welcome alternative to the
business parks on the outskirts.
The imperatives that attend a sustainable future call
for creativity and adaptability in our architecture. Apart
Provincial Archives, Hämeenlinna. Heikkinen–Komonen Architects.
Photo: Jussi Tiainen.

Paulig Roastery, Helsinki. Tommila Architects Ltd. Photo: Jussi Tiainen
kestävään, tasa-arvoiseen, sosiaalisesti stimuloivaan ja
arkkitehtonisesti kunnianhimoiseen suuntaan.
Kaupunkirakenteen tiivistämisen rinnalla sen
kierrätys ja uudet käytöt sekä väliaikaisuuden ja
osallistumisen kulttuuri nousivat vahvasti keskusteluun.
Helsingissä Vuosaaren satama otettiin käyttöön
vuonna 2008. Kaupungissa on alkanut suurin muutostyö
sataan vuoteen, kun entiset satama-alueet
rakennetaan asuin- ja työpaikkakäyttöön. Työelämän
keskittymä kantakaupungin jatkeena ja erinomaisesti
joukkoliikenneyhteyksien saavutettavissa on tervetullut
vastine kaupungin reuna-alueiden yrityspuistoille.
Kestävän huomisen imperatiivit edellyttävät
arkkitehtuurilta luovuutta ja muuntautumiskykyä.
Paitsi kommunikoida ympäristön ja käyttäjien kanssa
arkkitehtuurin tehtävänä on luoda esimerkkejä ennen
kokemattomasta, yhteisen ponnistelun arvoisia tavoitteita.
Tämän voi nähdä myös arkkitehtuuria uudistavana
mahdollisuutena.
from communicating with its environment and users, the
task of architecture is to create examples of something
unprecedented – goals worthy of concerted effort. This
can also be seen as an opening for architectural renewal.
Finnish Architecture 0809
Exhibition June 9 – September 26, 2010
The biennial survey presents 25 pickings from the
leading edge of current Finnish architecture. The book,
“Finnish Architecture 0607”, is published in English. The
book and the exhibition constitute the fourth biennial
survey intended to make contemporary Finnish architecture
known in Finland and internationally. Producers:
Alvar Aalto Academy, Finnish Association of Architects
SAFA, Museum of Finnish Architecture.
Blocks of Flats in Myllypuro, Helsinki. A6 Architects. Photo: Hannu Koivisto
Suomen arkkitehtuuria 0809
Näyttely 9.6.–26.9.2010
Kaksivuotiskatselmuksessa esitellään 25 poimintaa
suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä. Näyttelyyn
liittyy englanninkielinen julkaisu ”Finnish Architecture
0809”. Kirja ja näyttely ovat neljäs uuden arkkitehtuurimme
kaksivuotiskatselmus, jolla korkealaatuista
nykyarkkitehtuuria tehdään tunnetuksi niin kotimaassa
kuin ulkomaillakin. Valitut kohteet löytyvät museon
verkkosivulta www.mfa.fi. Tuottajat: Alvar Aalto Akatemia,
Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ja Suomen rakennustaiteen
museo.

Pohjoismaisuus Pohjolan arkkitehtuurissa
Onko Pohjoismailla jonkinlainen yhteinen arkkitehtuuri
vai onko Pohjoismaissa syntyvä rakennustaide
tunnistettavissa pohjoismaiseksi? Myönteistä vastausta
pidetään usein itsestäänselvyytenä. Arkkitehtien
piirissä tunnettiin innostusta pohjoismaisuuteen 1900-
luvun alussa. Ensimmäisiä merkkejä oli ns. viikinki- tai
lohikäärmetyyli, jota esiintyi lähinnä kesäasuntojen
arkkitehtuurissa. 1910-luvulla pohjoismaisuus merkitsi
kiinnostusta vanhaan tiiliarkkitehtuuriin. Yhteenkuuluvuuden
tunne huipentui ehkä 1920-luvulla, jolloin
syntyi käsite 20-luvun klassisismi tai pohjoismainen
klassisismi lähinnä tanskalaisen ja ruotsalaisen arkkitehtuurin
ja Gunnar Asplundin innoittamana. Sama
sukupolvi, joka eli nuoruutensa 20-luvun klassisismin
merkeissä, vei pohjoismaisen harrastuksen aina 1950-
luvulle saakka. Mutta onko sen jälkeen pohjoismaisuudesta
enää mitään jäljellä? 1950-lukua pidetään
yleensä suomalaisen arkkitehtuurin kultakautena, jolloin
se kohosi kansainvälisen huomion kohteeksi. Tuliko
siitä niin ylivertainen, ettei enää ollut tarvetta seurata,
mitä naapurissa tapahtui? 50-luvun myötä esikuvat ja
vaikutteet haettiin muualta maailmasta.
Mitkä ovat pohjoismaisia piirteitä arkkitehtuurissa?
Sitä voitaisiin tarkastella tuosta yhteisestä huippuhetkestä,
klassisismista lähtien. 20-luvun sukupolvelle se
oli paljolti yhteinen ”Italian ikävä”. Alvar Aallon tuotannossa
se näkyi loppuun saakka. Vaikka Peter Celsing
oli huomattavasti nuorempi eikä kuulunut enää tuohon
sukupolveen, näkyi sama innostus hänen monissa
kirkoissaan ja myös Riksbankenissa. Sverre Fehnin
kaipuu suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Jørn Utzonin paljon
julkaistu loma-asunto on Välimeren rannalla. Tästä
”ikävästä” ei taida olla paljoakaan jäljellä, sillä nykyisen
nuoren sukupolven kiinnostus suuntautuu pikemmin
Intiaan, Japaniin ja Australiaan.
Pohjoismaisella klassisismilla oli myös toinen
puolensa. Se löysi oman vanhan maatalousmiljöönsä ja
-kulttuurinsa. Alettiin nähdä sen esteettiset arvot: yk-
Kärsämäki wooden church, 2004. Anssi Lassila. Photo: Jussi Tiainen.
sinkertaiset, luontevan klassilliset, loivasti harjakattoiset
rakennusvolyymit, niiden eloisat ryhmittelyt, punamullan
ja keltamullan kauneus pohjoisessa maisemassa, samoin
kuin niiden kulttuurihistoria. Tästä kiinnostuksesta on
jäljellä ehkä enemmän kuin kaipuusta Italiaan. Tegnestuen
Vandkunstenin töistä löytyy tuo tuttu rakennusvolyymi.
Varsinkin Ruotsissa tulee esiin aika ajoin kauniita
esimerkkejä tämän ilmiön olemassaolosta. Siellä sitä
tukee myös eräänlainen kustavilaisuuden jälkikaiku.
Parhaita esimerkkejä viime ajoilta on Juhan Celsingin
suunnittelema loma-asunto Anne Sofie von Otterille. Se
on asiaan kuuluvasti maalattu ”med Falu rödfärg”. Samansuuntaista
kiinnostusta osoittavat myös uudelleen
käyttöön otetut tekniikat kuten olki-, turve- ja paanukatot.
Viimeksi mainittu muistetaan Asplundin pienestä
Skogskapelletista Tukholman eteläisellä hautausmaalla.
Viimeaikojen hienoimpia esimerkki samasta tekniikasta
on Kärsämäen Paanukappeli tai Viikin kirkko.
Pesunkestävänä pohjoismaisena piirteenä on pidetty
arkkitehtuurin luonnonläheisyyttä tai luonnon palvontaa.
Tässä lajissa Reima Pietilä oli huippu pyrkiessään häivyttämään
rakennuksen ja maaston välisen rajan kokonaan.
Luonnon palvonta näkyy myös ns. luontokirkoissamme
kuten Temppeliaukion kirkossa, Otaniemen kappelissa ja
Turun Ylösnousemuskappelissa. Samanlainen luonnolle
antautuminen näyttää olevan harvinaisempaa muissa
Pohjoismaissa. Tanskassa on kuitenkin tässä suhteessa
hienoin taidemuseo eli Louisiana Pohjois-Själlannissa,
jossa taideteokset ovat jatkuvasti rinnakkain maiseman
kanssa. Viime aikojen paras ruotsalainen esimerkki on
Gert Wingårdhin suunnittelema Öijaredin golfklubi, jossa
nurmi kiipeää peittämään koko rakennuksen alleen.
Norjassa Jan Olav Jensenin suunnittelema Mortensrudin
kirkko palvoo kiveä materiaalina lähes Temppeliaukion
kirkon tapaan. Eräänlaisena luonnon tai luonnonilmiön
palvontana voidaan pitää myös Juha Leiviskän valoarkkitehtuuria.
Sillä on tietysti todistusvoimaa, että pohjoismaisuudesta
löytyy samankaltaisia esimerkkejä useista Pohjoismaista.
On toinen kysymys, löytyykö näistä maista myös
todellista kiinnostusta toistensa nykyarkkitehtuuriin.
Toimiiko jonkun Pohjoismaan arkkitehtuuri esimerkkinä
jollekin toiselle? Tanska on ollut pitkään esimerkkinä korkeatasoisesta
ja hyvin hallitusta kokonaismiljööstä. Se
on edelleenkin maisema-arkkitehtuurin pohjoismainen
johtaja. Ruotsi on puolestaan ollut tiennäyttäjä vanhojen
rakennusten ja puukaupunkien suojelussa. Mutta onko
jonkun pohjoismaisen arkkitehdin työn jälki inspiraation
lähde muille, esimerkiksi Asplundin tapaan? Vastaus on
luultavasti kielteinen. Nykyään tiennäyttäjinä toimivat
muutamat kansainväliset tähtiarkkitehdit. Näkyvyyttä
ei näytä jäävän alueellisille tulkinnoille, puhumattakaan
kansallisista. On vaikeata rajautua vain lähiympäristöön,
kun puuarkkitehtuuria tehdään Itävallassa, Sveitsissä tai
Japanissa yhtä hyvin kuin Pohjoismaissa. Kun italia-

Meet The Tapiovaara Family: As
Domus, Ovalette, Nana, Pirkka,
Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hipp
Pelimanni, Nalle, Colette, Casan

lak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu,
Lukki, Hongisto, Mademoiselle,
o, Trienna, Fanett, Crinolette,
ova, Tee-Tee.
AERO Design Furniture Oy
Yrjönkatu 8
00120 Helsinki
+358 9 680 2185
www.aerodesignfurniture.fi
www.tapiovaara.fi

lainen Renzo Piano peittää uudet ostokeskuksensa,
taidemuseonsa ja tiedekeskuksensa istutuksilla tai
ranskalainen Jean Nouvel ja sveitsiläiset Herzog & de
Meuron uudet julkisivunsa kasvillisuudella, on vaikeata
puhua luonnonpalvonnasta pelkästään Pohjoismaisena
piirteenä. Toisaalta sellaiset ”jäävuoret” kuin Finlandia-talo
Helsingissä ja Snöhettanin suunnittelema
oopperatalo Oslossa ovat luontevampia pohjoismaisten
pääkaupunkien rannoilla kuin etelämpänä Eurooppaa.
Professori Simo Paavilainen
Simo Paavilaisen luento ”Pohjoismainen klassisismi” kuultiin
24.11.2009 osana museon pohjoismaista luentosarjaa.
Öijared Country Club, Lerum, 1987–88. Gert Wingardh.
Photo: Stefan Hallberg
Nordic features in Nordic architecture
Is there such thing as Nordic architecture, or is architecture
in the Nordic countries automatically and characteristically
Nordic? We often take it for granted that
the answer to both of these questions is yes. Architects
were inspired by Nordicness in the early 20th century.
One of the first signs was the Viking style, or dragon
style, seen mainly in summer homes. In the 1910s, Nordicness
manifested itself as an interest in traditional
brick architecture. You could say Nordic commonality
culminated in the 1920s with the emergence of 1920s
classicism, or Nordic classicism, a concept primarily
inspired by Danish and Swedish architecture and, particularly,
Gunnar Asplund. The generation whose junior
years were marked by 1920s classicism propelled an
enthusiasm for Nordic themes well into the 1950s. But
after that – what is left of Nordicness? The 1950s is
generally considered the Golden Age of Finnish architecture,
during which it started receiving international
acclaim. Did this entail such a feeling of superiority
that Finnish architects no longer found it necessary to
follow what happened in the neighbouring countries?
By the 1950s, they began seeking influences beyond
Scandinavia.
What features can be regarded as Nordic in
architecture? To investigate this issue, we need to go
back to the shared peak of Nordic classicism. What
the 1920s generation had in common was a “longing
for Italy”. Alvar Aalto retained this feature throughout
his career. Although Peter Celsing was much younger
and certainly cannot be considered a member of the
same generation, a similar enthusiasm is clearly visible
in many of his churches and the Riksbank. Sverre
Fehn, on the other hand, longed for northern Africa.
Jørn Utzon’s summer house, which is widely covered in
publications, is on the Mediterranean Sea. Today, there
seems to be little left of this Mediterranean longing;
contemporary young architects are more interested in
India, Japan and Australia.
Yet there was another aspect to Nordic classicism:
a rediscovery of Nordic vernacular milieu and culture.
Architects began to see its aesthetical values: simple,
naturally classical, gently sloping pitch-roofed building
volumes in lively, varied groups; the beauty of earthtone
reds and yellows in the Nordic landscape and
their cultural history. There is perhaps more left of this
feature than of the longing for Italy. It can be found,
for example, in the works of Tegnestuen Vandkunsten.
In Sweden you frequently see beautiful proofs of the
existence of this phenomenon, where it is further supported
by a sort of late echo of Gustavianism. Prime
recent examples include the summer house by Juhan
Celsing for Anne Sofie von Otter, duly painted in Falu
red. Rekindled enthusiasm for traditional techniques,
such as thatched, peat and shingle roofs, also bear
witness to a similar interest. Shingles are a prominent
feature of Asplund’s small Woodland Chapel in the
southern cemetery of Stockholm. Fine recent examples
of shingled buildings include the Kärsämäki Shingle
Church and the Viikki Church in Helsinki. Adjacency
to nature, or downright adoration of nature has been
considered a quintessentially Nordic feature in architecture.
Reima Pietilä excelled in the art of attempting
to completely erode the border between building and
terrain. Adoration of nature is also present in a number
of nature-inspired Finnish churches, such as Temppeliaukio
Church, Otaniemi Chapel and the Resurrection
Chapel in Turku. In the other Nordic countries, a similar
devotion to nature seems somewhat harder to spot.
Denmark, however, boasts a splendid example of the
genre: the Louisiana Museum of Modern Art in north
Sjaelland, with works of art presented side by side with
the surrounding landscape. The best contemporary example
from Sweden is Gert Wingårdh’s Öijared Country
Club, where the lawn rises to cover the entire building.
In Norway, the Mortensrud Church by Jan Olav Jensen
adores stone as a material in much the same way as
10

uutuushankinta: Kellosepän haave
Usko Nyström, suunnitelma elokuvateatteriksi Kajaaniin,
julkisivu Kainunkadulle ja leikkaukset a ja b, 1919.
Museon viimeaikaisiin hankintoihin kuuluvat arkkitehti Usko
Nyströmin (1861–1925) piirustukset Kajaanin kaupungin II
kaupunginosaan tontille 34 suunniteltua kaksikerroksista
asuinrakennusta ja elävienkuvien teatteria varten toukokuulta
1919. Tussilla ja vesivärillä 50 x 65 cm suuruisille kartonkiarkeille
tehtyä kiinteistönomistajan piirustussarjaa täydentää
kolme kalkiokangaskopiota.
Hankkeen primus motorina toimi kajaanilainen kelloseppä
August Lappalainen, joka antautui 1910-luvun alussa
elokuva-alalle. Ensi kerran liikkuvaa kuvaa oli nähty Kajaanissa
2. joulukuuta 1899, jolloin alan pioneeri, ympäri Suomea
kinematografinsa kanssa kierrellyt Oskar Alonen oli järjestänyt
näytöksen kirjaston lukusalissa. 1 Lappalainen lumoutui
elävistä kuvista ja tajusi alan kasvumahdollisuudet; asiaa
vauhditti avioliitto valokuvausliikettä pitäneen Maria Hynnisen
kanssa. 2 Näytäntötoimintansa “Ihmeitten maailman” esityksillä
aloittanut kelloseppä osti keväällä 1916 puolet Aleksanterinkadun
ja Kainunkadun (nyk. Kauppakatu – Urho Kekkosen katu)
kulmatontista 3 rakennuttaakseen vuokramaalla toimineelle
OTAVA-teatterilleen oman talon.
Suunnittelijaksi Lappalainen palkkasi Usko Nyströmin, valokuvaaja
Into K. Inhan arkkitehtiveljen, jonka tunnettuja töitä on
mm. Imatran Valtionhotelli. Niin valokuvauksesta kuin ylipäänsä
kaikenlaisista keksinnöistä kiinnostuneelle Nyströmille tehtävä
oli epäilemättä mieluinen, olihan elokuvateatterisali uusi tilatyyppi,
joka jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli innoittanut
arkkitehtien parhaimmistoa luomaan toinen toistaan ylellisempiä
miljöitä arkitodellisuudesta pakenemiselle.
Nyströmin suunnitelmassa katujen kulmassa on mansardikattoinen
kivitalo, jonka pohjakerroksessa on liikehuoneistoja ja
toisessa kerroksessa kaksi kolmen huoneen ja keittiön asuntoa.
Toimeksiantajan varsinaisen ammatin paljastaa kulmaa kiertävään
barokkipäätyyn sijoitettu kello. Elokuvateatteri sijaitsee
Kainunkadun varrella omassa rakennuksessaan, joka ilmentää
hankkeen kunnianhimoisuutta. Pieneen 4000 asukkaan Kajaaniin
– johon tosin seminaari ja vastikään perustettu rajavartiosto
toivat nuorta väkeä – arkkitehti piirsi suuren elokuvateatterin
pyörökaarisine sisäänkäynteineen, ikkunarivistön valaisemine
lämpiöineen ja spiraaliornamentein koristeltuine saleineen, jonka
permannolla on 297 ja parvekkeella 136 paikkaa.
Suunnitelma kertoo kaikessa epärealistisuudessaan toimeksiantajansa
suurista tavoitteista. Vuosikymmenten kuluessa
Lappalaisen onnistuikin luoda Kajaaniin merkittävä elokuvadynastia.
Vielä tässä vaiheessa hän joutui kuitenkin tyytymään insinöörikokelas
Haatajan suunnittelemaan noin 100-paikkaiseen
elokuvateatteriin, joka aloitti toimintansa kulmaan rakennetussa
vaatimattomassa talossa 1920. 4 Nyströmin suunnitelma on yksi
1910-luvun lopun monesti varojen puutteessa toteuttamatta
jääneistä haaveista.
Eija Rauske, tutkija, FT
1
Sven Hirn, Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien
kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa. Suomen elokuvasäätiön
julkaisusarja no 11, 1981, 146–147.
2
Panu Pulma, Mullistusten aika 1906–1939 teoksessa Panu Pulma,
Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976.
Kajaanin kaupunki 1994, 234.
3
Lainhuudatusasiain pöytäkirja 1.5.1916 § 28. Kajaanin raastuvanoikeuden
arkisto, ICa:144. Oulun maakunta-arkisto.
4
Piirustukset Kajaanin kaupunginarkisto.
Temppeliaukio Church. We could also say that Juha
Leiviskä’s architecture of light also belongs to the same
domain, as a form of adoration of nature or a natural
phenomenon.
The fact that we can identify similar Nordic features
in several Nordic countries is one thing. It is quite
another to ponder if genuine interest in each other’s
architecture exists in the Nordic countries. Does the
architecture of one Nordic country function as an
example for the others? For quite some time, Denmark
has been exemplary in implementing high-quality, controlled
overall environments. Today, it continues to be
the leading Nordic country in landscape architecture.
Sweden has been a pioneer in the preservation of old
buildings and wooden towns. But is there an individual
architect serving as a source of inspiration for others,
in the footsteps of Asplund? I think the answer is negative.
Today, it is a handful of international starchitects
who lead the way. It seems there is little visibility left
for regional, let alone national interpretations. True, it
is difficult to limit yourself to your immediate vicinity,
knowing that wooden architecture is of equally
high quality in Austria, Switzerland or Japan as in the
Nordic countries. And when the Italian Renzo Piano
coats his new malls, art museums and science centres
with plants and the French architect Jean Nouvel and
the Swiss team Herzog & de Meuron their new facades
with vegetation, you can hardly speak of the adoration
of nature as a solely Nordic feature. On the other hand,
such icebergs as the Finlandia Hall in Helsinki and the
Oslo Opera House by Snöhettan look more natural on
the shores of Nordic capitals than somewhere further
south in Europe.
Professor Simo Paavilainen
11

Energia- ja ympäristökriisi koettelee kaikkia
maailman maita yhtä aikaa. Vastaavaa globaalia
ongelmaa ei nykymaailma ole aiemmin kohdannut.
1900-luvulla teollinen kehitys kulki “edistysjunassa”,
joka jakeli samaa elämäntapa- ja
kaupunkimallia mukautettuna kuhunkin yksittäiseen
yhteisöön ja sen historiaan. Nyt “kestävän
kehityksen junat” lähtevät samaan aikaan, mutta
eivät enää käytä samaa energiaa eivätkä samoja
ratoja.
The energy and environmental crisis is affecting
all societies at the same moment. Such a global
and simultaneous rupture has never before occurred
in the modern world. In the 20th century,
industrial development was borne along on a
“train of progress” which disseminated the same
model of life and the city, commensurate with
each society and its history. Today, “sustainable
development” trains leave at the same time, but
they no longer use the same energy or follow
the same paths.
1
2
3
12

Keskeisessä asemassa on kaupunki ja sen arkkitehtuuri.
Energian ja muiden resurssien suurkuluttajina kaupungit
toimivat kestävän tulevaisuuden ja sen edellyttämien
suurten muutosten koelaboratorioina. Chilestä Suomeen
ja USA:sta Kiinaan arkkitehtuurin etujoukko on omaksunut
uuden näkökulman: maailman kulttuuria rakennettaessa on
ihmiskunnan ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen.
Läntisessä maailmassa on syntynyt monia luovia
ratkaisuja, joissa arkkitehdit ovat energiaan ja materiaaliin
pohjaavan teollisen vallankumouksen uranuurtajia. On syntymässä
uusi yhteinen narratiivi, jonka arkkitehtuuri tekee
näkyväksi antamalla sille muodon ja merkityksen. Eteläisellä
pallonpuoliskolla kriisi panee uusiksi kehityksen yhtälöt:
teknologia ja yhteiskunta, kehitys ja edistys, kaupunki ja
tasapuolisuus…Tilanteen vakavuus johtaa innovaatioihin,
jotka ovat usein radikaalimpia kuin lännessä, mikä ennakoi
aivan uudenlaista suhdetta eteläisen ja pohjoisen maailman
välille. Arkkitehtuurikysymyksistä tulee maailmanlaajuisia,
ja niistä keskustellaan kiihkeästi, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen
päämääristä
ja eettisistä periaatteista.
1900-luvun lopun globaalistunut
muodonanto tekee
tilaa sellaisen arkkitehtuurin
yleismaailmallistumiselle, joka
pyrkii uudenlaiseen tasapainoon
kunkin alueen lähtökohdista
käsin. Jokainen hanke
jäsentää maailmaa sen yhtenä
osasena.
Kansainvälinen kestävän
kehityksen arkkitehtuuripalkinto
(Global Award for
Sustainable Architecture)
on perustettu edistämään
maailmanlaajuista arkkitehtuurikeskustelua.
Palkinnon
saa vuosittain viisi arkkitehtia,
jotka ovat sitoutuneet kestävän kehityksen etiikkaan ja
tekevät innovatiivista työtä ekologisista lähtökohdista,
toimivat he sitten länsimaailmassa tai kehittyvissä maissa,
maailman kehittyneimmissä kaupungeissa tai haavoittuvimmissa
yhdyskunnissa.
Palkinnon tarkoitus on muodostaa lahjakkaiden arkkitehtien
yhteisö, tehdä heidän työtään tunnetuksi ja edistää
pohjoisen ja eteläisen maailman välistä kokemustenvaihtoa.
Suomen rakennustaiteen museo on yksi asiantuntijalaitoksista,
jotka vuosittain valitsevat palkintoehdokkaat.
Vuodesta 2007 lähtien palkinto on myönnetty viidelletoista
arkkitehdille. Näyttely esittelee tämän kärkijoukon töitä.
The focus of priority is the city and its architecture. At
present costly in energy and resources, they are the
laboratories of a sustainable future and of the profound
transformations it demands. From Chile to Finland, from
the USA to China, an architectural vanguard has adopted
a new perspective: to build our global civilisation on new
relations between human organisation and resources.
The West is home to several nuclei of invention. In
them, energy and materials are the focus of an industrial
revolution for which architects are the trailblazers. A new
collective narrative is coming into being. Architecture
makes it visible by giving it form and meaning.
In the southern hemisphere, the crisis is rewriting the
development equations: technology and society, development
and progress, city and equity... The urgency of the
situation drives innovations that are often more radical
than in the West, and this augurs an entirely new relationship
between South and North. A worldwide architectural
scene is emerging. The exchanges between its protagonists
are intense, towards
a shared goal and ethical
framework. The globalised
design of the late 20th century
is giving way to the universality
of an architecture which, from
the depths of each territory,
reflects the search for a new
balance. Every project is a
fragment of the world, and
orders the world.
The Global Award for Sustainable
Architecture was created
to foster this worldwide
debate on architecture.
Every year, the Global
Award rewards five architects
who share the ethic of
sustainable development and
have constructed an innovative and ecological approach,
whether in the West or in the emerging countries, in developed
cities or on behalf of the planet’s most vulnerable
populations.
The purpose of the Global Award for Sustainable Architecture
is to create a community of these highly talented
architects, to publicise their approach and to stimulate the
exchange of experience between North and South.
The Museum of Finnish Architecture is a member of
the Scientific Board, which annually chooses the nominees
for the award. Since 2007, fifteen architects have won the
award. The exhibition displays the work of this new avantgarde.
We architects must finally
stop wanting to build monuments.
Françoise-Hélène Jourda
13

IMAGES
1. Hermann Kaufmann (Schwarzach,
Vorarlberg, Austria)
2. Françoise-Hélène Jourda (Paris, France)
3. Diébédo Francis Kéré (Gando, Burkina
Faso / Berlin, Germany)
4. Fabrizio Carola (Naples, Italy)
5. Thomas Herzog (Munich, Germany)
6. Rural Studio (University of Auburn,
Alabama, USA)
7. Patrick Bouchain and Loïc Julienne
(Paris, France)
8. Philippe Samyn (Brussels, Belgium)
9. Sami Rintala (Bodo, Norway
10. Carin Smuts (Cape Town, South Africa)
11. Elemental (Santiago, Chile)
12. Wang Shu (Hangzhou, China)
13. Studio Mumbai (Bombay, India)
14. Balkrishna Doshi (Ahmedabad, India)
15. Stefan Behnisch (Stuttgart, Germany)
4
5
Architecture
is to frame the
beauty of nature.
Sami Rintala
PUBLICATION
Sustainable design. Towards a new ethic
in architecture and town planning
The book document the approach of the
prizewinners of the Global Award for Sustainable
Architecture from 2007 and 2008.
A first section introduces the work and
thinking of each architect, while a second
takes an in-depth approach.
2009, Birkhäuser, Basel / 192 p., English
Authors: Marie-Hélène Contal and Jana
Revedin with a foreword by Thomas Herzog
Editor: Henriette Mueller-Stahl, Berlin
Price: €49.90
6
7
Scientific Committee
• Cité de l’architecture et du Patrimoine,
Marie-Hélène Contal, Deputy Director Ifa
• CIVA International Centre for the City,
Christophe Pourtois, Director
• Deutsches Architekturmuseum, Peter
Cachola Schmal, Director
• Università IUAV Venezia, Benno Albrecht,
Professor
• Museum of Finnish Architecture, Kristiina
Nivari, Deputy Director
• International Architecture Biennale of
Ljubljana, Spela Hudnik, Director
8
9
14

Kestävän kehityksen kärjessä
Kansainvälisen arkkitehtuuripalkinnon
saajat 2007 • 2008 • 2009
Näyttely museossa 8.10.–21.11.2010
Global Award for Sustainable
Architecture 2007 • 2008 • 2009
Exhibition at the museum
October 8 – November 21, 2010
Näyttelyyn liittyy ohjelmaa!
Seuraa www.mfa.fi
Follow www.mfa.fi
for programmes!
13
Sustainability is about people.
Carin Smuts
10 14
11
China can
civilise modernity
by its culture. With
the wapan technique
we build with true
material fragments.
Wang Shu
12
15
15

KALENTERI
KALENTERI
JULKAISUT
JOY Jokaisen oma ympäristö
Kulttuuriympäristökampanja
2010
Kansalaisten yhteinen, ruohonjuuritason
kampanja kulttuuriympäristön
arvostuksen ja hoidon parantamiseksi.
Kampanjavuoden päähanke museossa on
Aarne Ervi – tilaa ihmiselle –näyttely ja sen
oheisohjelma, mm. yhdessä Didrichsenin
taidemuseon kanssa toteutettu opaskartta
Aarne Ervin ja Viljo Revellin kohteista
pääkaupunkiseudulla sekä siihen liittyvät
kiertokäynnit. Lisäksi museo kokoaa tietopaketin
rakennusperinnön vaalimisesta. Sen
tarkoitus on herättää kiinnostusta rakennettuihin
ympäristöihin ja toimia johdantona
rakennussuojeluun.
Eero Saarinen -juhlaluento 19.8.
Eero Saarisen syntymästä tulee kuluneeksi
100-vuotta 20.8.2010. Merkkipäivän kunniaksi
järjestetään 19.8. juhlaluento, josta
suunnitellaan jokavuotista tapahtumaa.
Taiteiden yö 27.8.
Taiteiden yönä järjestetään perinteiseen
tapaan koko perheen ohjelmaa Rakennustaiteen
museon ja Designmuseon välisellä
piha-alueella.
Lukunurkka Habitaressa 1.–5.9.
Suomen rakennustaiteen museon, Alvar
Aalto -museon ja Designmuseon yhteisessä
Lukunurkassa voi hengähtää suomalaisen
arkkitehtuurin ja muotoilun parissa tutustumalla
museoiden toimintaan ja julkaisuihin.
Julkaisumyynnin lisäksi osastolla järjestetään
ohjelmaa. Rakennustaiteen museo
tuottaa myös ammattikävijöille suunnatun
seminaarin Ahead!-alueen Foorumilla 1.9.
OpenHouseHelsinki 2.–4.9.
Nyt jo kolmipäiväisenä järjestettävä
tapahtuma avaa ovet kaupunkilaisille ja
vierailijoille sinne, minne ei tavallisesti
pääse. Luvassa jälleen opastettuja kierroksia
kiinnostaviin sisätiloihin, sisäpihoille
ja uusiin arkkitehtuurikohteisiin. Museo on
yksi ohjelmanjärjestäjistä.
Euroopan rakennusperintöpäivät
10.–12.9.
Tämän vuoden teema Rakennettu maisema
liittyy JOY-kulttuuriympäristökampanjaan.
Aarne Ervi – tilaa ihmiselle -näyttely
1.12 .2010–20.2.2011
Ervi on tunnettu tasokkaan ja viihtyisän
ympäristön luojana, jonka laaja ja monipuolinen
arkkitehdintuotanto levittäytyy ympäri
Suomea. Näyttelyn yhteydessä museo
julkaisee kattavan monografiajulkaisun ja
järjestää oheisohjelmaa.
Verkossa
Museo nyt myös Facebookissa
Liity faniksi!
Suomalaisen arkkitehtuurin osoite
on nyt www.finnisharchitecture.fi
Lue ja ilmoita uutisia ja tapahtumia!
Uusi tietopaketti suomalaisesta
puutarha- ja maisema-arkkitehtuurista
Museo on julkaissut uuden suomalaista puutarha-
ja maisema- arkkitehtuuria esittelevän
tietopaketin. Sivustolta selviää myös,
mitä aiheeseen liittyvää aineistoa löytyy
museon kokoelmista. www.mfa.fi/maisemaarkkitehtuuri
Raili And Reima Pietilä. Un Desafío A La
Arquitecta Moderna. Challenging Modern
Architecture
Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin
haastajat -kirjan täydennetty espanjanja
englanninkielinen painos. Juhani Pallasmaan,
Aino Niskasen ja Olli-Paavo Koposen
artikkelien lisäksi kirjassa on espanjalaisen
Diego Moreno de Calan näkökulma Pietilöiden
arkkitehtuuriin. Kirja sisältää myös
täydellisen työluettelon. Julkaisijat: Fundación
ICO ja Suomen rakennustaiteen museo.
(40,00 €)
Aarne Ervi ja Viljo Revell kartalla
Rakennustaiteen museo ja Didrichsenin
taidemuseo ovat yhteistyössä tuottaneet
arkkitehtuurikartan, jossa esitellään Ervin ja
Revellin tunnetuimpia kohteita Helsingissä
ja Espoon Tapiolassa. Karttaan on poimittu
arkkitehtien suunnittelukohteita Helsingin
ydinkeskustassa, Kuusisaari–Meilahti
-alueella ja Tapiolassa. Karttaa on saatavissa
molemmista museoista.
Satukuvitustyöpajat Pohjoisen Venäjän
puukirkkoja -näyttelyn yhteydessä johdattivat
mielikuvitusmatkalle Venäjän
menneisyyteen.
MFA-lehti
Julkaisija: Suomen rakennustaiteen museo
Toimitus: Salla Bedard, Hanna Galtat,
Kristiina Nivari ja Kristiina Paatero.
Ulkoasu ja taitto: Salla Bedard
Paino: Trio-Offset Oy, 2010
Kansi: Pasilan konepaja-alueen aloituskorttelit,
Helsinki. Arkkitehdit NRT Oy. Kuva
Jussi Tiainen.
Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista
muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja
ohjelmatiedot: www.mfa.fi.
Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa
2010
16
Suomen rakennustaiteen museo
Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki
Puh. (09) 8567 5100
mfa@mfa.fi, www.mfa.fi
Sisäänpääsy: 5/2,50 $
Vapaa sisäänpääsy alle 18-vuotiaille ja
sotaveteraaneille, perjantaisin kaikille!
Helsinki-kortti, Smartum Kulttuuriseteli,
Virikeseteli.
Avoinna: ti, to–pe 10–16, ke 10–20,
la–su 11–16.
Poikkeukselliset aukioloajat: 12.5. avoinna
10–16, 24.6. avoinna 10–14. Museo on
suljettu juhannuksena 25.–27.6.
© Kaupunkimittausosasto,
Helsinki 135 / 2009