Mistä on parhaat boksit tehty? - MikroPC

Testi
Humax LP32-TDR1 (VERTAILULAITE)
Hinta: 1600 euroa
Kiintolevy: 320 Gt
Kanavien tallennus ja katselu: 1 / 1
Tv-kuvan skaalaus: 720p, 1080i
65
PISTETTÄ
SISÄÄNRAKENNETULLA digivirittimellä
varustettu 32-tuumainen lcdtelevisio
on näppärä vaihtoehto erilliselle
digiboksille. Yksi etu on yksinkertainen
käytettävyys, kokonaisuutta voi ohjata yhdellä
kaukosäätimellä eivätkä digiboksi ja televisio
tarvitse molemmat omia kapuloitaan.
Television sisäänrakennettu digiboksi muistuttaa
testattua Humaxin Pvr-9200t-digiboksia.
Ohjelmaopas on loistava ja valikot ovat
selkeät.
Laitteen perusasennus on erittäin helppo ja
yksinkertainen, mutta kanavien hakuun tuhlataan
seitsemän ja puoli minuuttia. Siitä tosin
ensimmäiset kaksi minuuttia kuluu analogikanavien
metsästämiseen.
Kahdesta virittimestä huolimatta laite ei
osaa tallentaa kuin yhtä kanavaa kerrallaan. Lisäksi
ajansiirto ei onnistu tallennuksen aikana.
Kanavanvaihto sujuu boksimallia hitaammin ja
osa Ylen tekstityksestä jäi näkymättä tai vilahteli
väärään aikaan.
Lp32-tdr1 on kätevä ”kaikki samassa paketissa”
-ratkaisu, mutta erilliset digiboksit ovat
joustavampia ja ominaisuuksiltaan monipuolisempia
kuin yhteen hitsattu yhdistelmä.
Jos helppokäyttöinen perusdigivastaanotin
on haussa, Humaxin televisio on varteenotettava
vaihtoehto.
+ ohjelmaopas
+ näppärä kokonaisuus
– ajansiirto
– tallennusominaisuudet
Testaajan kommentti
Valta vaihtuu
Parempi kuva kotikonstein
JOS TV-KUVA MUISTUTTAA mosaiikkia,
nykii tai katoaa välillä kokonaan, peliä ei
ole menetetty. Ensin kannattaa tarkistaa
digiboksin ilmoittamat antennisignaalin
tiedot, sillä niitä voi käyttää vianetsintään.
Signaalista kerrotaan erikseen taso ja
laatu. Yksinkertaistettuna signaalin laatu
kertoo, kuinka suuri osa lähetetyistä datapaketeista
päätyy digiboksiin asti, ja
signaalitaso kertoo sen voimakkuuden.
Laatu on siinä mielessä vakio, ettei
sitä voi kotikonstein juuri parantaa. Jos
osa lähetyksestä jää matkan varrelle esimerkiksi
maastoesteiden takia, kadonnutta
signaalin osaa ei voi taikoa tyhjästä.
Digiboksin virheenkorjaus kompensoi
heikkolaatuista signaalia, mutta mahdottomuuksiin
sekään ei pysty.
VIELÄ JOKIN
aika sitten olisin
kumarrellut
uskollisena
Topfieldin
valtaistuinta
kohti, mutta
nopeasti kehittyvällä
digiboksirintamalla
kuninkuus on hetkellistä. Kilpailijat
kirivät nopeasti ohi – Maximum ja Procaster
tarjoavat sellaisia herkkuja, joista Topfield-käyttäjät
voivat vain uneksia.
Jos ominaisuuksia voisi poimia mielensä
mukaan, ihanteellinen digiboksi
yhdistäisi Handanin vikkelyyden, Topfieldin
laajennettavuuden sekä parhaat palat
Procasterin ja Maximumin ominaisuuksista.
Toistaiseksi laajasta ominaisuuskirjosta
täytyy valita itselleen tärkeimmät.
Kaikkea ei saa yksissä kuorissa.
Kohentunut helppokäyttöisyys on
kaksiteräinen miekka. Mitä selkeämmin
ja yksinkertaisemmin digiboksi toimii,
sitä vähemmän säätövaraa tehokäyttäjille
jää. Osa valmistajista kuten Humax
olettavat, että kaikki käyttäjät haluavat
samoja asioita. Toiset, kuten Maximum,
antavat käyttäjän säätää aivan kaikkea.
Tasapainoilu ominaisuuksien ja käytettävyyden
välillä on hankalaa, niin
valmistajan kuin käyttäjienkin näkökulmasta.
Itse voin viettää onnesta soikeana
tuntitolkulla valikoissa jokaista pientä
yksityiskohtaa viilaten, mutta äitimuorini
tuskin jaksaa kiinnostua laitetuulettimen
kierrosnopeuden säätöparametreistä. ■
OSSI JÄÄSKELÄINEN
AINOAT KEINOT signaalin laadunparantamiseen
ovat antennin parempi sijoittelu
tai uuden antennin hankkiminen. Osa
heikosta laadusta voi johtua huonolaatuisesta
tai liian pitkästä kaapelista, mutta
usein laatu on heikko jo vastaanottovaiheessa.
Sen sijaan signaalin heikkoon tasoon
kaapelointi on usein vähintään osasyyllinen,
sillä kaapeli vaimentaa signaalia. Jos
antennin kaappaama signaali on heikko,
pitkä tai heikkolaatuinen kaapeli saattaa
vaimentaa sitä ratkaisevasti.
Signaalin tasoa voi parantaa antennivahvistimella.
Säädettävät antennivahvistimet
maksavat edullisimmillaan 10–20
euroa, joten se on halpa ensiapu satunnaisesti
pätkivälle digi-tv-lähetykselle.
Vahvistin kannattaa kytkeä mahdollisimman
lähelle antennia, koska silloin
signaali on hyvälaatuisin. Jos vahvistimen
kytkee antenniliittimeen juuri ennen digiboksia,
se vahvistaa myös kohinaa. Signaalin
lähtötaso ja s/n-taso on heikompi
pitkän kaapelin päässä kuin heti antennin
jälkeen.
Vahvistusta ei kannata liioitella, sillä
liian vahva signaali aiheuttaa samanlaisia
ongelmia kuin liian heikkokin. Lisäksi laitteiden
signaaliherkkyydet eroavat toisistaan.
Yhdelle sopiva signaali voi olla liian
vahva toiselle. ■
>
WWW.MIKROPC.NET
MikroPC 8/2007
29