Kultahammas 2/2012

”Hammasmaskeerauksen tarkoitus on
myös auttaa näyttelijää roolinsa ilmaisemisessa.
Nalle puh
Kansallisteatterin
näyttämöllä.
NÄYTTELIJÄN
TYÖN TUKENA
Roolihahmon hampaiden
suunnittelu vaatii maskeeraajalta
taiteellisen käden lisäksi
myös taitavaa tulkintaa ja
yhteistyötä.
– Maskeerauksen tehtävä
on auttaa näyttelijää roolinsa
ilmaisussa. Usein fyysisen
olemuksen muuttaminen on
juuri se efekti, mitä näyttelijä
hakee työnsä tueksi, Kylmälä
muistuttaa.
Usein vähemmän on
enemmän. Maskeeraus ei saa
olla liian alleviivaavaa, mutta
sen pitää silti pystyä luomaan
oikeanlaista illuusiota. Tasapainon
löytämiseksi maskeeraajan näkemys elää ja etsii
muotoaan pitkään ennen näytelmän ensiesitystä.
– Hampaita suunnitellaan ja tehdään joskus turhaankin.
Alussa ajatus tuntuu hyvältä, mutta treenien edetessä
huomataan, että hampaat ovat ehkä kuitenkin liikaa tai
eivät jostain syystä enää esityksen lähestyessä istu roolihahmoon.
Samalla tavalla maskeeraus elää myös
peruukkien ja silmälasien kanssa.
Esimerkkinä Kylmälä muistelee Nalle Puh -näytelmän
Tuomas Mattilan esittämää Kanin roolihahmoa. Kanin
kaksi pitkää etuhammasta eivät sopineetkaan ihan odotetusti
näyttelijän suuhun.
– Kanin hahmon hakeminen oli mielenkiintoista. Miten
saat eläinhahmon toimimaan niin, että se toimii ihmisen
fyysisen olemuksen kanssa?
– Ihmisen suuhun ei voi laittaa kamalan isoja hampaita,
jottei se häiritse näyttelemistä. Samalla hampaiden
pitää kuitenkin näyttää kanin hampailta. Kanin hampaita
jouduttiin säätämään ja hakemaan, pienentämään ja hiomaan
moneen otteeseen ennen kuin päädyttiin toivottuun
tulokseen, Kylmälä hymyilee.
KARIKATYYRIEN KAUTTA
Kylmälä on maskeerannut monia satuhahmoja, mutta
mielenkiintoisimpina hän pitää ihmishahmojen luomista.
Roolihahmon persoonaa tuodaan usein esille karikatyyrien
kautta. Kultaisella hammaskuorella loihditaan gangsterin
karismaa ja tasaisen kiiltävä hammasrivistö puolestaan
korostaa sopivasti lipevän poliitikkohahmon persoonaa.
– Hampaita käytetään ilmentämään satua tai menneisyyttä
tai korostamaan hahmon luonnetta. Hampaiden
maskeerauksella haetaan aina jotain suurempaa kokonaisuutta
ja sitä myötä hampaat nousevat erityisasemaan
lavalla.
Usein hampaiden tehtävä on muuttaa roolihahmoa
epämiellyttävämmän näköiseksi.
– Minusta groteskien hahmojen luominen on mielenkiintoisinta.
Yleensä ne ällöttäviksi maskeeratut ovat
myös lavalla mielenkiintoisimpia, maskeeraaja miettii.
Parhaillaan Kylmälä työskentelee tammikuun 23.
päivä ensi-iltansa saavassa Frankenstein-näytelmässä.
Produktio on vasta alkutekijöissään ja Frankensteinin
hahmo luomisasteella.
Kylmälä on luomistyössä mukana aina lukuharjoituksista
alkaen. Hän ottaa vastaan näyttelijöiden ja ohjaajan
ideoita, kehittelee niitä eteenpäin ja lopullisen hahmon
rakentuessa tarjoaa valmiin tuotteen roolihahmolle.
Oleellisena osana työhön kuuluu myös tiivis yhteistyö
puvustajan kanssa.
Teatteriesitystä harjoiteltaessa Kylmälä osallistuu niin
neljän tunnin päivä- kuin iltaharjoituksiin. Näytelmän
valmistuttua hän työskentelee kaikissa esityksissä.
– Työn kenttä on todella monipuolinen ja työ mielenkiintoista
sekä erittäin sosiaalista. Näytelmien
vaihtuminen pitää vireänä, vaikka joskus itse työ voikin
olla yksitoikkoista. Odotan innolla Frankensteinia – ja
mahdollisia hampaita, joita siihen pääsen hiomaan, Jani
Kylmälä virnistää.
11