Tiedokas - Turku
Tiedokas - Turku
Tiedokas - Turku
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
91 Kevät 2013
Jyrki Mäkinen.<br />
”Olin kotona yhdeksän aikaan illalla ja soitin<br />
heti lapsillemme ja pyysin heitä kuuntelemaan,<br />
kun aloin soittamaan viulullani ensimmäistä<br />
kertaa Cats musikaalista Memory kappaletta,<br />
silmät sumeina siinä soittelin.<br />
Mieheni tuli töistä hyvin myöhään, mutta se<br />
ei haitannut. Pyysin häntä istumaan ja soitin<br />
hänelle myös saman kappaleen, hän jakoi iloni<br />
ja ihmetteli miten viuluni soi kauniisti hänen<br />
mielestään. Siinä ihmettelimme, että olin saanut<br />
aikaiseksi ihan soivan viulun!<br />
Jouluna soittelen joululauluja itse tekemälläni<br />
viululla, joka on haaveissani ollut vuosia. Ihana,<br />
että oma haaveeni on toteutunut”<br />
Sirpa Salonen<br />
Heli Haalm ja penkkiporakone.<br />
Kuvat Pirjo Haapala<br />
2
TIEDOKAS 91 / kevät 2013 sisältö:<br />
Julkaisija<br />
TURUN TYÖVÄENOPISTON<br />
OPISKELIJAT ry.<br />
TIEDOTUSTOIMIKUNTA<br />
*****<br />
Toimitus:<br />
Markku Luoto (puheenjohtaja)<br />
Seija Luoto (sihteeri)<br />
Reijo Nurmela (toimitussihteeri)<br />
Hilkka Orrensalo<br />
Eila Tervakoski<br />
Pirjo Haapala<br />
Ulla Oksanen (piirtäjä)<br />
*****<br />
TIEDOKKAAN seuraava numero<br />
ilmestyy lokakuussa 2013.<br />
Lehteen tarkoitettu aineisto<br />
toimitettava toimitukselle<br />
10. syyskuuta mennessä.<br />
*****<br />
Toimituksen osoite:<br />
TURUN TYÖVÄENOPISTON<br />
OPISKELIJAT ry.<br />
TIEDOTUSTOIMIKUNTA<br />
Kaskenkatu 5. 20700 <strong>Turku</strong><br />
sähköposti: tiedokas@luukku.com<br />
Työväenopiston Internet-kotisivu:<br />
www.turuntyovaenopisto.fi<br />
*****<br />
Painopaikka:<br />
Offsetpaino PAINOLA<br />
Piispanristi<br />
***<br />
Kansikuvassa on opettaja, viulunrakentaja<br />
Tapio Vainisto, oppilaat Sirpa Salonen ja<br />
Martti Puhakka Vähä-Heikkilän koulun<br />
viulunrakennuskurssilla. Kuvasi Pirjo Haapala<br />
Puutyökuvia 2<br />
Puheenjohtajan palsta 4<br />
Marjo Heinonen<br />
Mauri Kauppila in memoriam 4<br />
Seija Luoto<br />
Kevätkokous 5<br />
Opistolaisyhdistyksen virkailijoita 2013 5<br />
Seija Luoto<br />
Katsaus työväenopiston vuoden 2012 6<br />
tapahtumiin<br />
Ilkka Virta, rehtori<br />
Tervehdys uudelta apulaisrehtori Sanna 7<br />
Orusmaalta<br />
Sanna Orusmaa<br />
Turun keskuspaloasemalla ollaan aina valmiita 8<br />
Pirjo Haapala<br />
Puutöitä täl pual jokkee 10<br />
Pirjo Haapala<br />
NAM, NAM herkkuja ja historiaa 12<br />
pääkaupunkiseudulta<br />
Pirjo Ekman<br />
Tiedokkaan piirtäjä Ulla Oksanen 14<br />
Ulla Oksanen<br />
Tutustuminen Moodleen 15<br />
Pirjo Haapala<br />
Suutari 16<br />
Markku Luoto<br />
Sieluttomat eli robottien elämää vuosituhannen 18<br />
vaihteessa<br />
Reijo Nurmela<br />
Kuvia Tenholasta 19<br />
3
Puheenjohtajan palsta<br />
Ennen joulua meillä oli jo kunnon postikorttimainen luminen luonto, mikä on harvinaista täällä<br />
Turun seudulla. Vuosi 2013 alkoi kuitenkin sateisena ja kosteana. Lumetkin sulivat lähes<br />
kokonaan. Toivotaan, että meillä olisi vielä edessä kunnon talvi, ajatellen esim. laskiaista ja<br />
hiihtolomaa. Tenholassa laskiaista vietetään sunnuntaina 10.2.2013 klo 12.00.<br />
Onhan mäkeä laskettu joskus mutaisessa ja syksyn lehtien peittämässä mäessä ja sen jälkeen lapset on<br />
laitettu jätesäkkiin, etteivät auton istuimet olisi kuraantuneet.<br />
Elämme kuitenkin siinä toivossa, että liukumäki saadaan tänä talvena tehdä lumesta.<br />
Kevät ja kesäkauden toimintaohjelma on ilmestynyt. Siihen kannattaa tutustua, jo sen runsaan retki-,<br />
tutustumis- ja konserttitarjonnan takia. Toimintaohjelmasta löytyy myös tietoja Tenholan kesästä.<br />
Kannattaa seurata myös tilannetta nettisivuilla<br />
http://www.turuntyovaenopisto.fi/opiston-esittely/opistolaisyhdistys<br />
sekä Tenholan tapahtumia sivulla www.Tenhola.fi<br />
Valoisaa kevättä!<br />
Marjo Heinonen<br />
Turun työväenopiston opiskelijat ry:n puheenjohtaja<br />
MAURI KAUPPILA IN MEMORIAM<br />
Teuvo Kaino Mauri Kauppila<br />
25.5.1931 – 16.10.2012<br />
Saimme loppuvuodesta suruviestin, että yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen ja entinen<br />
puheenjohtaja Teuvo Kaino Mauri Kauppila on kuollut. Opistomaailmassa hänet<br />
tunnettiin Maurina, perhe- ja työelämässä Teuvona.<br />
Mauri Kauppila ehti olla opistotyössä vuosikymmenien aikana monessa mukana. Hän<br />
toimi toverikunnan ja sittemmin opistolaisyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1972–<br />
86 ja 1989–98. Sen aikaiset johtokuntalaiset muistavat Maurin asiallisena ja asioita<br />
tarmokkaasti eteenpäin vievänä puheenjohtajana. Myös mukavat kesäkokoukset Maurin<br />
veneellä ja mökillä muistetaan.<br />
Yhteydenpito opiston johdon kanssa toimi hyvin niin johtokunnan kuin opintotoimikunnan kautta.<br />
Mauri oli myös aktiivisesti mukana oman opistomme ulkopuolisissa opistotyöhön liittyvissä asioissa mm<br />
Kansalais- ja työväenopistojen liiton johtokunnassa ja valiokunnissa sekä Lounais-Suomen Opistopiirin<br />
toiminnassa.<br />
<strong>Tiedokas</strong>ta Mauri oli tekemässä lähes sen alkuajoista saakka. Saimme lukea lehdistä vuosien varrella monia<br />
hänen tekemiään kirjoituksia.<br />
Seija Luoto<br />
4
Opistolaisyhdistyksen sääntömääräinen<br />
K E V Ä T K O K O U S<br />
tiistaina 19.3.2013 klo 18.30<br />
Opistotalossa, Kaskenkatu 5<br />
Kahvitarjoilu ennen kokousta eli klo 18.00<br />
Asialistalla mm.:<br />
– vuoden 2012 toimintakertomuksen ja tilien hyväksyminen<br />
– vuoden 2013 kesäkotimaksuista päättäminen<br />
– ehdotukset opiston opinto-ohjelmaan<br />
Kokouksessa tehdyt esitykset toimitetaan opiston rehtorille.<br />
Mieti siis, mitä uutta haluttaisiin lisätä opinto-ohjelmaan<br />
Jäsenkortti sekä opiston maksukuitti mukaan.<br />
Ellet vielä ole jäsen, voit liittyä ennen kokousta opiston toimistossa.<br />
Tervetuloa!<br />
Turun työväenopiston opiskelijat ry. / Johtokunta<br />
OPISTOLAISYHDISTYKSEN VIRKAILIJOITA 2013<br />
Opistolaisyhdistyksen johtokuntaan kuuluvat vuonna 2013 seuraavat henkilöt:<br />
Marjo Heinonen<br />
Juhani Ruokomäki<br />
Seija Luoto<br />
Teppo Rouhiainen<br />
Pirjo Haapala<br />
Aune Holmberg<br />
Raili Airomaa<br />
Markku Luoto<br />
Olli-Pekka Sandberg<br />
Suvi Helenius<br />
Yrjö Koivu<br />
puheenjohtaja, johtokunnan edustaja urheilutoimikunnassa<br />
varapuheenjohtaja<br />
sihteeri, jäsenkirjuri, johtokunnan edustaja tiedotustoimikunnassa<br />
varasihteeri, johtokunnan edustaja kesäkotitoimikunnassa<br />
taloudenhoitaja, johtokunnan edustaja kulttuuri- ja retkeilytoimikunnassa<br />
emäntä<br />
varajäsen<br />
varajäsen<br />
Toimikunnat (kesäkoti, tiedotus, urheilu sekä kulttuuri- ja retkeily) ovat myös järjestäytyneet ja<br />
aloittaneet toimintansa. Opistolaisyhdistyksen toimintaohjelmia on saatavilla Kaskenkadun ja<br />
Luostarivuoren toimitiloissa.<br />
Mikäli haluat lisätietoja toiminnastamme, ota yhteys Marjo Heinoseen (puh. 0400 824 328).<br />
Seuraa myös opiston ilmoitustauluja ja Turun Sanomien TS -yhdistyspalstaa.<br />
Opiston nettisivuilla on linkki yhdistyksen tietoihin:<br />
http://www.turuntyovaenopisto.fi/opiston-esittely/opistolaisyhdistys<br />
Kesäkodin nettisivujen osoite on: www.tenhola.fi<br />
Seija Luoto<br />
5
Ilkka Virta, rehtori<br />
KATSAUS TYÖVÄENOPISTON VUODEN 2012 TAPAHTUMIIN<br />
Englannin teemavuotta, kuvataidenäyttelyitä<br />
Nyt, kun vuosi on vaihtunut ja kevään työ<br />
opistossamme on saatu hyvään alkuun, on<br />
ehkä sopiva aika katsoa menneeseen eli<br />
siihen, miten kulunut vuosi 2012 opistossamme<br />
sujui.<br />
Turun suomenkielisesä työväenopistossa järjestettiin<br />
kalenterivuonna 2012 opetusta yhteensä<br />
23.019 tuntia jakautuen 870 kurssiin ja luentosarjaan.<br />
Opiskelijoita oli kaikkiaan 17.461. Talousarviosyistä<br />
opetusta supistettiin vuodesta 2011<br />
runsaalla puolellatoistatuhannella tunnilla, mutta<br />
onneksi kurssilaisten kokonaismäärä säilyi jokseenkin<br />
entisellä tasolla.<br />
Syksyllä 2012 opistossa käynnistyi Englannin teemalukuvuosi,<br />
joten koulutustarjontaamme sisältyi<br />
runsaasti mm. brittiläiseen kieleen ja kulttuuriin<br />
sekä Iso-Britannian historiaan liittyviä luentoja ja<br />
muita opintokokonaisuuksia. Viranhaltijaopettaja<br />
Pirjo Lakari on vastannut tämän hienon - kevääseen<br />
2013 saakka jatkuvan - teemavuoden ohjelmasta<br />
ja järjestelyistä.<br />
Elo- ja syyskuussa työväenopiston kuvataideryhmät<br />
pitivät -kuvataideopetuksen tiimiä koordinoivan<br />
opettajan Sinikka Mäki-Lertolan ohjauksessa<br />
- Hansatorilla, näyttelyn ”Orkidean tunne”. Tämän<br />
kolmiviikkoisen tapahtuman ansiosta opistomme<br />
sai runsaasti positiivista näkyvyyttä. Joulukuussa<br />
kuvataideosasto kokosi vielä toisenkin näyttelyn,<br />
jonka otsikkona oli ”Punainen”.<br />
Lokakuussa Turun kirja- ja antiikkimessujen yhteydessä<br />
toteutettiin yhdessä Venäjän pääkonsulaatin<br />
kanssa suomalaisia ja venäläisiä taideyhteyksiä<br />
käsittelevä kaksiosainen ja -kielinen seminaari.<br />
Järjestelyistä vastasi koulutussuunnittelija Elena<br />
Levantovskaja. Marraskuussa oppilaitoksemme<br />
Usko Puustinen -salissa pidettiin hieno konsertti,<br />
jossa esiintyi helsinkiläinen bluegrass-kvintetti<br />
”Jussi Syren & The Groundbreakers” sekä oman<br />
opistomme kokoonpano ”Tsuto Blues Band” opettajansa<br />
Sakari Kurjen johdolla.<br />
Syksyllä Turun seudun sukututkijat oli yhdessä<br />
kanssamme järjestämässä sukututkimusaiheista<br />
lauantaiseminaaria. Yhteistyötä luentojen suunnittelussa<br />
tehtiin myös mm. Turun Pietari-seuran<br />
sekä <strong>Turku</strong>seuran historiajaoston kanssa.<br />
Vaikka nykyisellään työväenopistossa ei enää<br />
olekaan samassa määrin projektitoimintaan kuin<br />
menneinä vuosina, viime vuonnakin veimme läpi<br />
yhdessä neljän muun varsinaissuomalaisen kansalaisopiston<br />
kanssa valtakunnalliseen Osaava-ohjelmaan<br />
kuuluvan Pramilla-hankkeen. Keskeisinä<br />
painopistealueina olivat tuntiopettajien pedagoginen<br />
koulutus, sosiaalisen median käyttö opetuksessa<br />
sekä kansalaisopistojen työhyvinvointi.<br />
Osana projektia Turun suomenkieliselle työväenopistolle<br />
rakennettiin ja vakiinnutettiin CAF-laadunarviointijärjestelmä.<br />
Sen käyttöä ja hyödyntämistä<br />
on tarkoitus tänä vuonna jatkaa. Pramillaa<br />
koordinoi projektisuunnittelija Annika Rae.<br />
Työväenopiston toiminnan kannalta merkittävä<br />
tieto saatiin hieman ennen joulua. Ministeriö oli<br />
näet päättänyt myöntää Turun kaupungille ylläpitoluvan<br />
kahdelle työväenopistolle. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaa sitä, että jatkossakin oma opinahjomme<br />
ja opistotalomme viidennessä kerroksessa<br />
toimiva Åbo svenska arbetarinstitut jatkavat itsenäisinä<br />
oppilaitoksina.<br />
Rehtori Ilkka Virta avaa ”Orkidean tunne”<br />
–näyttelyn Hansatorilla. Kuva Hanna Lakkala.<br />
6
Uusi vuosikin on käynnistynyt hyvin<br />
Turun kaupungin talousarviovalmistelu on vähän<br />
myöhässä, joten tälläkään hetkellä emme ihan täsmälleen<br />
tiedä, paljonko meillä on tänä vuonna rahaa<br />
käytössämme. Lähdemme siitä, että opetusta<br />
tullaan järjestämään suunnilleen viimevuotiseen<br />
malliin.<br />
Nyt, kun eletään tammikuun puoliväliä, ilmoittautumiset<br />
kevään kursseille ovat jo pääsääntöisesti<br />
päättyneet ja opintoryhmät on saatu käyntiin. Alkamaan<br />
on saatu kaikkiaan 176 uutta kurssia ja<br />
29 on jouduttu peruuttamaan. Alkuvuonna 2013<br />
erityisen runsaasti on ollut kysyntää suomenkielen<br />
kursseista sekä vieraiden kielten alkeiskursseista.<br />
Peruuntuneita opintopiirejä on ollut lähinnä kädentaidoissa<br />
ja tietotekniikassa.<br />
Myöhemmin keväällä on alkamassa vielä koko<br />
joukko opintoryhmiä, ja monissa käynnissä olevissakin<br />
ryhmissä on jokusia vapaita opiskelijapaikkoja.<br />
Niitä kannattaa tiedustella opistomme<br />
toimistosta.<br />
Toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille työväenopiston<br />
opiskelijoille ja koko henkilöstölle!<br />
Tervehdys uudelta apulaisrehtori Sanna Orusmaalta<br />
Olen Sanna Orusmaa, Turun suomenkielisen<br />
työväenopiston apulaisrehtori. Virallinen<br />
etunimeni on Sannaleena, mutta näin sähköpostin<br />
aikakaudella monet tapaavat kirjoittaa etunimeni<br />
väliviivalla eivätkä postit tästä syystä sitten tule<br />
koskaan perille. Siksipä päätin omatoimisesti käyttää<br />
kaikissa yhteyksissä pelkkää Sannaa, joka on tavallaan<br />
”lempinimeni”.<br />
Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa nelisenkymmentä<br />
vuotta sitten. Siellä asustelin elämäni ensimmäiset vuodet<br />
kunnes vanhempani päättivät muuttaa <strong>Turku</strong>un ollessani<br />
viiden. Siitä asti olen viihtynyt turkulaisena, jos<br />
<strong>Turku</strong> käsitetään hieman ”laajempana” alueena, lähikunnat<br />
mukaan lukien. Kouluni olen käynyt Norssissa<br />
– liekö sieltä jo jäänyt kiinnostus opettajan ammattiin?<br />
Lukion jälkeen hain Turun yliopistoon opiskelemaan<br />
matematiikkaa ja joitakin vuosia myöhemmin valmistuin<br />
”matikanopeksi” eli olen koulutukseltani filosofian<br />
maisteri pääaineenani matematiikka ja sivuaineina<br />
fysiikka, kemia ja tietotekniikka. Tietotekniikan aikakausi<br />
oli siinä vaiheessa vielä niin alkutekijöissä, ettei<br />
yliopistosta voinut edes valmistua tietotekniikan opettajaksi.<br />
Viimeisellä luennollani näin sellaisen ihmeen,<br />
kuin uuden tietokoneen johon oli kytketty hiiri ja sillä<br />
pystyi piirtämään. Näytössä oli uusi käyttöjärjestelmä<br />
nimeltään Windows! Netistä nyt ei oltu vielä kuultukkaan<br />
ja sen esiin tuloon meni vielä jokunen vuosi.<br />
Jo viimeisinä opiskeluvuosinani opetin työväenopistolla<br />
muutamia tietotekniikan kursseja. Opetus tapahtui<br />
silloin Aurakadun yksikössä jossa ATK- luokkia oli<br />
kaksi. Seinät pursuilivat innokkaista opiskelijoista, jotka<br />
kaikki halusivat oppia käyttämään tätä uutuuskapistusta<br />
nimeltään tietokone. Vuonna 1998 sain opistolta<br />
tietotekniikan opettajan viran, mikä sitten tarkoittikin<br />
kokopäiväistä opettamista ja töitähän riitti kosolti. Siitä<br />
lähtien olen viihtynyt työväenopiston mukavassa, lämpimässä<br />
ja inspiroivassa ilmapiirissä. Viimeisen puolentoista<br />
vuoden aikana olen kuitenkin jättänyt opetustyön<br />
lähes kokonaan pois ja siirtynyt hoitamaan apulaisrehtorin<br />
tehtäviä, edeltäjäni Riitta Reposen jäätyä<br />
eläkkeelle 15 vuoden pestistä. Työ on ollut monipuolista<br />
ja mielenkiintoista: uusia asioita on ollut paljon<br />
opittavana ja välillä salapoliisin taitoja on saanut kehittää<br />
etsiessä tietotaitoa, jota Riitalla oli paljon (myös<br />
ns. kirjoittamatonta tietoa ja osaamista). Hiljalleen minäkin<br />
alan päästä jyvälle kaikista työtehtävistä ja oma<br />
kädenjälkeni näkyy väistämättä työssäni.<br />
Asustelen Aurassa, maaseudun rauhassa, perheeni<br />
kanssa johon kuuluu mieheni ja kaksi tytärtä. Maalla<br />
asuminen on mahdollistanut rakkaan harrastukseni,<br />
ratsastamisen ja hevosten pidon. Kotitalli touhuissa<br />
kuluu suurin osa vapaa-ajastani, sen lisäksi yritän pitää<br />
kuntoa yllä lenkkeilemällä ja puutarhan hoidolla. Tässä<br />
lyhyesti minun tarinani. Nyt kun olen esitellyt itseni,<br />
toivon, että vastaavasti saan tutustua mahdollisimman<br />
moniin teistä työväenopiston opiskelija kuntaan kuuluvista.<br />
Tapaamisiin!<br />
Reipasta kevättä kaikille!<br />
-Sanna<br />
Vuoronvaihto. Riitta<br />
Reponen ja Sanna<br />
Orusmaa.
Turun keskuspaloasemalla ollaan aina valmiita<br />
Palomiehen arki on sattumia ja yllätyksiä täysi.<br />
Hälytyksen tultua palomiehet hyppäävät<br />
hampurilaisiin ja piipaa-auto starttaa minuutin<br />
päästä hälytyksestä. Ollaan menossa ja varustettuna<br />
kaikkeen, myös siihen, jota ei koskaan<br />
osannut edes ajatella tapahtuvan. Usean ammatin<br />
työtehtäviin varustaudutaan, suunnitellaan harkiten,<br />
palomiehen tulee tehdä isoja päätöksiä sekunneissa<br />
ennalta arvaamattomissa tilanteissa.<br />
Liki kaksikymmentä opistolaista kävi tutustumassa<br />
Turun keskuspaloasemalla mitä kaikkea sisältää<br />
palo-auto sekä palolaitoksen Museotila Kellari.<br />
Ryhmän otti vastaan varastomies Olli Saarinen.<br />
Hänen isänsä oli palomestari Rainer Saarinen ja<br />
Olli tuntui tietävän ja tuntevan palolaitoksen kulmat<br />
paremmin kuin omat taskunsa. Hän kertoi, että<br />
aikoinaan koko paloasema alue oli aidattu, portilla<br />
seisoi vartija ja päällystö asui asemalla. Nykyään<br />
asunnot ovat toimistotiloja. Rakennuksena palolaitos<br />
on loistavasti suunniteltu, sillä rakennus on<br />
toiminut paloasemana jo 90 vuoden ajan.<br />
Ajatus palomuseosta syntyi 1960 luvulla.<br />
Vastaavia hankkeita oli vireillä Helsingissä sekä<br />
Tampereella. Vihdoin keväällä 2007 vietettiin<br />
Museotila Kellarin avajaisia. Museossa on liki 100<br />
luetteloitua esinettä. Eläkkeellä oleva palopäällikkö<br />
Pentti Turjas on yksi museon puuhamiehistä.<br />
Hän kertoi meille menneistä, eikä kertaakaan käynyt<br />
mielessä, ettei mies olisi tiennyt mistä puhui.<br />
Karl Arell oli Turun pelastustoimen ensimmäinen palopäällikkö.<br />
Hampurissa vieraillessaan hän toi tuliaisena<br />
pukeutumista nopeuttavan saappaiden ja housujen<br />
muodostaman Latingin, Turun-kielellä hampurilainen.<br />
Voiko pikkupojan haave ”tulla paloauton<br />
kuljettajaksi” toteutua?<br />
Ikävä kyllä ei, ja harvemmin vastavalmistunut<br />
edes pääsee kuljettamaan paloautoa, ainakaan<br />
kiireellisissä tapauksissa. Esimies määrää kunkin<br />
vuorossa olevan palomiehen vastuualueen.<br />
Palomies Harri Koistinen kertoi pelastusyksikön<br />
kuljettajan tehtävistä:<br />
– Pelastusyksikön kuljettajan tehtävät vaihtelivat<br />
sen mukaan, minkälaisesta hälytyksestä on kysymys.<br />
Työvuoron aluksi kuljettaja varmistaa, että<br />
auto on lähtövalmis. Hälytyksen tullessa kuljettajan<br />
tehtävänä on kuljettaa yksikkö turvallisesti onnettomuuspaikalle.<br />
Tulipalon ollessa kysymyksessä,<br />
kuljettaja osallistuu letkujen selvitykseen, oven<br />
avaamiseen tai murtamiseen. Sammutustöiden ai-<br />
Hevosvetoinen ambulanssi on valmistettu 1901 ja on<br />
vanhin Suomessa säilynyt. Vaunut olivat käytössä<br />
vuoteen 1926.<br />
8
Palomies Pasi Kalliolla on myös sukeltajapätevyys.<br />
Mies ei ole kertaakaan katunut ammatinvalintaa. Työhön<br />
suuntautuva into uhkui miehestä miehen kertoessa<br />
sukeltajan tehtävistä.<br />
kana kuljettaja huolehtii sammutusveden oikeasta<br />
paineesta. Tarvittaessa kuljettaja toimii savusukeltajien<br />
turvaparina ja vaihtomiehenä. Mikäli tulipalo<br />
on suuri ja vettä tarvitaan paljon, kuljettajan<br />
tehtäviin kuuluu palopostin etsintä ja lisävesiselvityksen<br />
tekeminen palopostista paloautoon. Mikäli<br />
kyseessä on autokolari, kuljettajan tehtäviin paikan<br />
päällä kuuluu mm. hydraulisten työkalujen<br />
selvityksessä avustaminen sekä sähkögeneraattorin<br />
kytkeminen ja käyttö. Uhrien irrotustyön aikana<br />
kuljettaja saattaa joutua toimimaan vaikkapa<br />
palovartijana kolariauton luona ja tekemään auto<br />
virrattomaksi irrottamalla akkukaapelit, sekä toimimaan<br />
liikenteenohjaajana työturvallisuuden,<br />
lisäonnettomuuksien välttämisen ja liikenteen<br />
sujumisen takia. Hälytyksen jälkeen on kuljettajan<br />
vastuulla se, että auto on mahdollisemman<br />
nopeasti valmis uutta hälytystä varten. Kuljettaja<br />
huolehtii siitä, että kaikki työkalut ja tavarat mitä<br />
hälytyksessä on tarvittu, myös palautuu takaisin<br />
autoon. Asemalla auto ja eri koneet tankataan ja<br />
puhdistetaan, käytettyjen letkujen tilalle pakataan<br />
uudet. Luonnollisesti huoltotyöhön osallistuu auton<br />
koko henkilöstö, mutta kuljettaja on viime kädessä<br />
vastuussa siitä, että auto on aina lähtövalmiina.<br />
Kaiken kaikkiaan pelastusyksikön kuljettajan<br />
toimenkuva on vastuullinen, hyvin laaja ja monipuolinen<br />
kuten palomiehen tehtävät yleensäkin.<br />
Teksti ja kuvat Pirjo Haapala<br />
Paloauton sisuksista löytyy veden lisäksi monia apuvälineitä,<br />
mm. kuvassa oleva Nostotyyny. Palomies<br />
Harri Koistinen kertoo, jotta paisuvan tyynyn avulla<br />
saadaan nostettua 20 tonnia painava esine.<br />
9
PUUTÖITÄ TÄL PUAL JOKKE<br />
VÄHÄ-HEIKKILÄN KOULU<br />
Puutyöt B kurssin opettajana on seitsemän viimeisen<br />
vuoden aikana toiminut Juha Lahtinen.<br />
Ryhmä on tarkoitettu sekä aloittelijoille että puutyön<br />
perustaidot omaaville. Kurssilla perehdytään<br />
koneiden ja laitteiden turvalliseen käyttöön.<br />
Syksyn ryhmässä on kuusitoista henkilöä, juuri sopiva<br />
määrä näihin tiloihin. Kun kuusitoista tekee,<br />
liikettä syntyy: koneelta toiselle, puuta sinne ja tänne.<br />
Marraskuun lopulla loppuvan kurssin jälkeen<br />
maailmassa on mm. kahvipöytä mökille,<br />
sukkula kangaspuutyöskentelyyn, lapselle<br />
mopo, tarjotin, kirsikkapuusta tehty laatikko<br />
cd levyille, peilin kehys, punatulkun<br />
mallinen talipalloteline sekä leikkuulauta.<br />
rakentaja Tapio Vainisto.<br />
Koulu tarjoaa mahdollisuuden myös hopeatöihin.<br />
Karoliina Sulavuori opettaa hopeaketjutöiden perusteet<br />
ja tutustuttaa materiaaleihin ja työvälineisiin.<br />
Ulla-Maija Vuorinen opettaa hopealangan<br />
sekä -levyn työstämistä lenkkiketjuiksi ja koruiksi,<br />
riipuksiksi ja sormuksiksi.<br />
Monien koulujen puutyöluokat ovat ahkerassa<br />
käytössä. Vähä-Heikkilän koululta<br />
on onneksi saatu aika aamupäiväänkin.<br />
Matti Vainion opastuksella tutustutaan uusiin<br />
tekniikoihin hyödyntäen vuonna 2005<br />
valmistuneen Vähä-Heikkilän koulun uudisrakennuksen<br />
monipuolista konekantaa.<br />
Torstai iltaisin koululla rakennetaan viuluja.<br />
Viulun valmistamiseen lasketaan<br />
400 työtuntia. Yksi opistolukuvuosi pitää<br />
sisällään vajaa 100 tuntia, täten soittimen<br />
valmistamiseen tarvitaan 5 opintovuotta.<br />
Viulun tekeminen on kymmenesosamillin<br />
tarkkaa työtä. Ei ihme, että moni kurssilainen<br />
totesi työn opettavan pitkäjänteisyyttä.<br />
Yllättävää oli, että jokainen rakentaja ei<br />
soita viulua.<br />
”Viulun äänen hyvyyden ratkaisee 20–30<br />
osatekijää. Tärkeimpiä sointiin vaikuttavia<br />
tekijöitä ovat kannen ja pohjan ohentaminen<br />
oikeisiin paksuuksiin, jotka vielä<br />
vaihtelevat eri kohdissa. Rakentajan pitää<br />
ottaa puumateriaali huomioon, ja tehdä<br />
paksuudet sen mukaan: jos on pehmeä<br />
puu, jätetään paksummaksi, ja jos on kova<br />
puu, tehdään ohuemmaksi. Muita tärkeitä seikkoja<br />
ovat tallan istuvuus kantta vastaan, äänipinnan sijainti<br />
viulun sisällä, kielivalinta, lakka jne.” kertoi<br />
kuudetta vuotta kurssin opettajana toimiva viulun-<br />
Martti Puhakka (vas.) ja Seppo Lehtonen työstävät<br />
viulunkantta. Kuudetta vuotta kurssilla oleva Sirpa<br />
Salonen on saanut viulun lähes valmiiksi. Höyläpenkillä<br />
on viulun rakentamiseen tarkoitettu itse<br />
tehty työskentelyalusta.<br />
10
SAMPPALINNAN KOULU<br />
Koulun puutyötilat eivät ole kovin isot, joten<br />
on ymmärrettävää, että 16 henkilön ryhmä<br />
on maksimi. Aloittelijat, sekä aiemmin puutöitä<br />
harrastaneilla on mahdollisuus tehdä uutta, entisöidään<br />
vanhaa ja jopa pienet metallityöt ovat<br />
mahdollisia. Opettajan toimii Markku Salonen.<br />
Kurssilla on työn alla mm. kellotaulu, saunajakkara,<br />
allaskaappi, sohvapöytä ja tarjotinkannen kunnostaminen.<br />
Alpo Hörkkö (vas.) ja Matti Rantanen aloittivat kaappikellon<br />
tekemisen syksyllä 2012. Kaappikellon etuosa liimataan kapeista<br />
puu rimoista. Työ pitää saada ripeästi puristukseen,<br />
ettei se ei ala elämään, ei kupruile.<br />
Teemu Lehtinen (vas.) entisöi allaskaapin ovea. Itse<br />
kaappi tulee olemaan uusi ja kurssilla rakennettu.<br />
Jukka Pistemaalla on kuulosuojaimet – eivätkä turhaan.<br />
Jos joku, niin meteli puutyöpaikoissa yllätti.<br />
PUROPELLON KOULU<br />
Koulun isot väljät tilat tarjoavat loistavat puitteet<br />
kaappikellojen tekemiseen. Tarpeellista<br />
varastotilaakin on runsaasti, työtä on lähes mahdoton<br />
viedä kotiin työstettäväksi. Kurssilla oli erivaiheissa<br />
tekeillä olevia seinäkelloja, kaappikelloja<br />
ja pöytäkelloja. Yhden kaappikellon tekemiseen<br />
menee n. kaksi opintovuotta. Keväällä on erillinen<br />
koristeveisto kurssi, jossa perehdytään kellon koristeluun.<br />
Koristesorvaus vaatii taitoa.<br />
Koneiden surina, tekemisen suhina ja sanojen helke<br />
toi mieleen korvatunturin. Ei jäänyt epäselväksi,<br />
ettei käsillä tekeminen olisi palkitsevaa, siinä<br />
näkee työn edistymisen ja taito kasvaa. Neuvoa<br />
saattoi kysyä opettajalta tai työssään pidemmälle<br />
ehtineeltä. Oli selkeästi ilo oppia ryhmänä, ryhmässä<br />
ja ryhmältä. Kurssi-ilta antoi osallistujille<br />
vahvuutta jaksaa päivätyössä.<br />
Opettajat toivoivat päiväkursseja työttömille, nuorille,<br />
syrjäytyneille, maahanmuuttajille. Olisi yksi<br />
paikka, jossa voisi pitää paljon kursseja – myös<br />
päivällä.<br />
Turun työväenopisto, kuten muutkin kansalaisopistot<br />
tarjoavat juuri tätä, yleissivistävää toimintaa<br />
ilolla ja rauhassa.<br />
Teksti ja kuvat Pirjo Haapala<br />
Kaappikellokurssille mahtuu 18 henkilöä, joilta<br />
edellytetään aiempaa kokemusta puutöistä, ainakin<br />
konetyöstö pitää olla tuttua. Kello ei valmistu<br />
ilman koneita. Opettajana toimii Ilkka Salonen.<br />
Yhteistä kursseille oli tekemisen ilo.<br />
11
12<br />
NAM, NAM,
13
Tiedokkaan piirtäjä Ulla Oksanen<br />
Jo lapsena olin kiinnostunut piirtämisestä.<br />
Silloin ei vain ollut valkoista paperia kuin sanomalehden<br />
reunoissa. Mutta koulussa sitten<br />
sai omaa piirustuspaperia. Myöhemmin kun tuli<br />
perhe, ei ollut aikaa piirrellä.<br />
Usein ihminen saa toteuttaa haaveitaan vasta<br />
eläkeiässä. Siksi tämä aika on ihanaa. Menin<br />
Työväenopiston piirustuskurssille, jossa piirrettiin<br />
kaikkea, jopa alastonmallia. Aluksi vähän tirskuttiin,<br />
mutta sitten siihen tottui. Paperiakin oli aina<br />
metrin arkki käytössä. Parin vuoden päästä aloitin<br />
öljyvärikurssin. Malleina oli taidekirja tai lehti ja<br />
valokuvat. Maalasin niistä kissoja,<br />
koiria, maisemia ja kukkia. Olin<br />
nopea tekemään ja niitä kertyi laatikoittain<br />
kellariin.<br />
Taidenäyttelyissä käyn joskus. Mieleen painuvim<br />
mat kotimaiset ovat olleet Greta Schalinin ja<br />
Wrightin veljesten näyttelyt. Mutta olen käynyt<br />
myös Pariisin Louvressa ja Eremitaasin kultaa<br />
ihailemassa. Luonnossa kulkiessa ja vähän kaikkialla<br />
katsoo sillä silmällä, että minkälaisen taulun<br />
tästä saisi? Piirtäminen on ihana taito ja saatu taivaan<br />
lahjana elämän iloksi.<br />
Ulla Oksanen<br />
Siksi aloinkin maalata kotona seinille.<br />
Eteisen katonrajassa kiertää<br />
ruusuboordi. Seinällä iso teos<br />
Rebekka kaivolla. Makuhuoneen<br />
oven täyttää suojelusenkeli ja<br />
lapset. Yhdellä seinällä on piirros<br />
kukista – maalausta vailla.<br />
Aloittaminen on aina vaikeaa,<br />
mutta sitten se etenee tekemisen<br />
ilolla ja innostuksella. Suvussani<br />
on kyllä yksi taiteilija, mutta minä<br />
en olisi tällä taidolla leipääni saanut.<br />
Kursseilla en muista koskaan<br />
saaneeni kannustavaa palautetta,<br />
mutta harrastuksena taito on hyvä.<br />
Maalaus on myös hyvää ajankulua<br />
kotosalla.<br />
On minulla ollut muutamia näyttelyitäkin<br />
ja keittiön seinällä pysyvä<br />
näyttely. Olen kymmenen<br />
vuotta piirtänyt Tiedokkaaseen.<br />
Aikaisemmin enemmänkin, mutta<br />
nyt vain pakinoiden kuvitusta.<br />
Jopa kansikuvan. Värivalokuvat<br />
ovat vallanneet alaa. Lehden tekeminen<br />
on kaikkinensa mukavaa<br />
touhua. Olen iloinen, että saan olla<br />
siinä mukana.<br />
14
Opistolaisyhdistyksen<br />
100-vuotisjuhlamerkki<br />
– Yllätyin suuresti valinnasta, lausahti Tiedokkaan<br />
piirtäjä Ulla Oksanen, kun kuuli minkä piirtämänsä<br />
logon opistolaisyhdistyksen johtokunta valitsi<br />
100v tunnukseksi. Oksaselta pyydettiin logoehdotuksia<br />
hyvissä ajoin ennen juhlavuotta. Ulla toi<br />
esille liki kymmenen, joista tiedotustoimikunta äänesti<br />
kolme johtokunnan valittavaksi. Mikä valinnassa<br />
yllätti, Ulla Oksanen? – Se että monet muut<br />
piirtämäni logoehdotukset olivat hyvin perinteisiä,<br />
tämä valittu oli modernimpi.<br />
Pirjo Haapala<br />
Tutustuminen Moodleen<br />
Opistolle perustettiin toukokuussa 2012<br />
suunnitteluryhmä, jonka tarkoituksena on<br />
avata opettajien ja muun henkilöstön, sekä<br />
opettajien ja oppilaiden väliseen tiedonvälitykseen<br />
Moodle, virtuaalinen oppimisympäristö.<br />
Maisteri Minna Laitinen kohtasi Moodlen ensimmäistä<br />
kertaa vuoden 2012 keväällä Helsingin<br />
Yliopistossa järjestettävässä koulutuksessa. Miten<br />
kuvailisit Moodlea ?<br />
– Luennoitsija loi koulutuksen materiaalista, kotitehtävistä<br />
sekä hyödyllisistä linkeistä koostuvan<br />
”tietopankin”, jonne jokainen opiskelija pääsi tunnuksillaan<br />
netin kautta miltä tahansa tietokoneelta.<br />
Opiskelun ohella tästä ”tietopankista” sai vertaistukea.<br />
”Tietopankissa” oli keskustelupalsta, joka<br />
mahdollisti virtuaalisen sosiaalisen kanssakäymisen<br />
muiden oppilaiden kanssa. Jos oli ongelma itsellä,<br />
saattoi pyytää apua, tai auttaa muita heidän<br />
ongelmissa – tieto siis siirtyi myös oppilaalta oppilaalle<br />
– aivan kuin luokassa. Kaikki tieto tässä<br />
pankissa oli vain ja ainoastaan meidän käytettävissä,<br />
ja pääsen vieläkin tutustumaan kurssimateriaaliin.<br />
Minnan mielestä Moodle kaipaa vielä kehittelyä.<br />
– Monet linkit olivat toisen linkin takana. Olisi<br />
parempi, jos etusivulla olisi kaikki keskeisimmät<br />
alueeseen liittyvät linkit. Yksi huono asia oli se,<br />
että Moodlessa ei ole kirjoitusohjelmaa, täten vastaukset<br />
piti kirjoittaa koneen kirjoitusohjelmassa<br />
ja siirtää siitä Moodleen. Hyötyinä on se, että kaikki<br />
tieto pysyy tässä pankissa. Luento monisteet voi<br />
kadota, ne voi mennä epäjärjestykseen, Moodlessa<br />
materiaali pysyy koossa ja aina samannäköisenä.<br />
Opiston Moodle-työryhmään kuuluu myös opiston<br />
tuntiopettaja Tero Kuusela, jonka pitämällä Exceltaulukkolaskennan<br />
kurssilla tutustuin Moodleen.<br />
– Moodlen käyttöönotto on vielä melko vähäistä.<br />
Moodle-kursseja on luonut vasta viitisen opettajaa.<br />
Laajempi käyttöönotto tapahtunee ensi lukuvuoden<br />
aikana, kertoo Tero.<br />
Opettajan näkökulmasta Moodle mm. helpottaa<br />
materiaalien käsittelyä.<br />
– Korjaukset ja täydennykset materiaaleihin saa<br />
helposti jaettua kaikille, myös kurssin jälkeen.<br />
15
Lisäksi poissaolijat voivat hakea edellisen kerran<br />
materiaalin Moodlesta.<br />
Pirjo Haapala<br />
fi.wikipedia.org<br />
Moodlen nimi tulee alun perin kehittäjänsä Martin<br />
Dougiamaksen etunimen ensimmäisestä kirjaimesta,<br />
mutta sitten nimi on akronyymi englanninkielisistä sanoista<br />
”Modular Object-Oriented Dynamic Learning<br />
Environment”.<br />
Moodlea on alettu kehittää vuodesta 1999 (vuodesta 2001<br />
lähtien nykyisellä arkkitehtuurilla). Nykyinen versio on<br />
2.3.1, joka on julkistettu heinäkuussa 2012. Moodle on<br />
käännetty 80 eri kielelle. Toukokuun 2011 tilastojen mukaan<br />
Moodlea käyttää 54 305 rekisteröityä sivustoa, joissa 42<br />
miljoonaa käyttäjää ja 4,4 miljoonaa kurssia.<br />
Oppimisympäristön päätekijänä on australialainen Martin<br />
Dougiamas. Häntä avustavat työssä tuhannet kehittäjät<br />
ympäri maailmaa. Moodlen pedagoginen lähestymistapa<br />
perustuu sosiaalisen rakentumisen oppimiskäsityksen teoriaan<br />
(Sosiaalinen konstruktionismi). Siksi Moodlea pidetään<br />
sopivana opiskelukokonaisuuksiin, joissa opiskelijat ovat<br />
vuorovaikutuksessa keskenään ja opettajan kanssa.<br />
Suutari<br />
Että mikä suutari? Me kaikki varttuneemmat<br />
ihmiset tiedämme, mikä suutari on ja mitä<br />
hän tekee: No, korjaa niitä linttaan astutuita<br />
kenkärajoja. Mutta tämä suutari, mistä ajattelin jutella,<br />
on pikkaisen erilainen.<br />
Tuossa päivänä muutamana, kun rakkaan vaimon<br />
kanssa olimme verkkoja nostamassa, niin satuttiin<br />
saamaan pari parikiloista kalaa. Katseltiin ja ihmeteltiin<br />
mitä nämä tämmöiset merkillisen näköiset<br />
elävät ovat. Selkisihän se, ne olivat suutareita,<br />
punasilmäisiä särkikaloja, kropaltaan lyhyehköjä<br />
painoonsa nähden, nahkamainen pinta oikeastaan,<br />
hyvin pienisuomuinen. Ja tosiaan, kun se on punasilmäinen<br />
särkikala, niin tietysti piikkinen kuin<br />
mikäkin. Kummatkin painoivat lähes kaksi kiloa.<br />
Toinen päästettiin suvunjatkohommiin mereen takaisin<br />
ja toinen sitten otettiin ruokakalaksi. Ikinä<br />
suutarista ruokaa tehnyt. Ihmettelin, että miten<br />
tämmöisen kanssa pitää menetellä ja lopuksi päätöksenä<br />
oli, että pistetäänpä kalaparka fileiksi ja<br />
savustetaan toinen puoli ja paistetaan toinen puoli.<br />
esiinny kovinkaan pohjoisessa, liekö Rauman,<br />
Porin tuntumassa yläraja tällä hetkellä. Jotkut puhuvat<br />
mutaruapparista. Tarkoittaa sitä, että tämmöisissä<br />
mutaisissa kaislikkoisissa lahdissa elelee<br />
hyvinkin mielellään. Ja siinä mielessä outo elävä,<br />
että talven tullessa tämmöinen matala lahti saattaa<br />
jäätyä pohjaa myöten, mutta tämä suutari peijooni<br />
on ja torkkuu siellä jossain pohjasavessa, elää<br />
ja pysyy voimissaan siellä. Kunnes sitten jäät sulavat<br />
ja kevät koittaa ja lähdetään taas uudestaan<br />
sitä mutaa ruoppaamaan ja ruokaa hakemaan. Aika<br />
ihmeellinen otus. Mutta ei se ihmeellisyys tähänkään<br />
vielä loppunut.<br />
Suutari on suhteellisen uusi tulokas Suomen vesillä.<br />
Onhan sitä nyt jo vuosia ollut, mutta ei se<br />
mikään esihistoriallinen elävä täällä ole. Eikä se<br />
16
Nyt kun lähdetään tämmöistä suutaria ruuaksi<br />
valmistamaan, kolkataan ensin päähän, että taju<br />
karkaa ja ruvetaan perkaamaan sitä. Se suutarille<br />
ominainen vihertävä sävy muuttuu ja tulee semmoiseksi<br />
hiukan kellahtavaksi. Mistä tämä värimuutos<br />
johtuu? Sitä en kyllä yhtään hiukkaa tiedä.<br />
Yhtä kaikki, ei kun kala fileiksi. Fileerausveitsi<br />
käteen ja sisukset pois. Ja sen jälkeen yrittämään<br />
selkäruotoa irti, vaan eipä millään tavallisella fileerausveitsellä<br />
onnistu. Puukkoa siinä piti käyttää.<br />
Kylkiruodot ovat iankaikkisen paksuja ja kovia.<br />
Siis ihan toista luokkaa kuin lahnalla, lahnanruodot<br />
menevät vielä ihan helposti tähän suutariin<br />
verrattuna. Pitipä ottaa kunnon puukko tosiaan ja<br />
sen kanssa kylkiluita ratkomaan poikki. Ja tulipa<br />
niistä fileistä aika rääsityitä. Jossain vaiheessa<br />
kävi mielessä jopa sekin, että olisi pitänyt hakea<br />
sivuleikkurit, eräänlaiset pihdit, ja niitten kanssa<br />
katkoa ensin ne kylkiruodot ja sitten vasta yrittää<br />
saada sitä fileiksi.<br />
hyvinkin ahkerasti ja pidetään tosi erinomaisena<br />
herkkuna. Pannaanpas katsoen kuinka minun käy.<br />
Sumputampa seuraavan.<br />
Markku Luoto<br />
No onnistuihan se. Ja itse paistamisessa sinällään<br />
mitään uutta, merkillistä ole, ihan samaan tapaan<br />
paistaa kuin muutkin kalat. Maustaa sitten maun<br />
mukaan. Savustus ihan sama asia, ihan samaan tapaan<br />
kuin jonkun muunkin kokonaisen kalan tai<br />
kalafileen savustaa, se onnistuu ihan hyvin.<br />
Kun ruoka oli saatu valmiiksi niin mitäs sitten<br />
muuta kuin syömään, piikkejä syljeskelemään.<br />
Niitähän nyt riitti. Vaan eipä maistunut, ei niin<br />
savustettuna, kuin ei paistettunakaan mitenkään<br />
erityisen herkulliselta. Olihan toki syötävää. Ja<br />
ihmettelinpä vaan, että olenko tehnyt jonkun virheen,<br />
vai mistä johtuu, ettei kala oikein maistunut.<br />
Vaan sittenpä silakkamarkkinoilla törmäsin yhteen<br />
tietävään henkilöön ja kysyin häneltä tätä suutarin<br />
valmistusta. Ja hän sitten totesi, että sumputitko<br />
sinä sen? Mitä sumputin? Niin, niin etkö sinä tiedä<br />
mitä sumputtaminen on? Pistä se kala sumppuun<br />
ja makeaan veteen ja anna sen uida siellä neljä viisi<br />
päivää, niin se mudan maku häviää. Sen jälkeen<br />
se suutari on huomattavasti herkullisempi. Vaan<br />
koetapas ensi kerralla kun satut saamaan suutarin<br />
taas kiinni.<br />
Tähän voisi vielä lopuksi sanoa niin, että esimerkiksi<br />
Keski-Euroopassa suutareita sumputetaan<br />
17
Sieluttomat<br />
eli robottien elämää vuosituhannen vaihteessa<br />
Tiedenäyttelyssä lapset kiusasivat robottia,<br />
joka kulki hitaasti lattiassa olevaa valkoista<br />
viivaa seuraten. Jonkun seisoessa robotin<br />
kulkutiellä, robotti ensin anteeksi pyydellen pyysi<br />
tietä. Sitten sävy muuttui anovasta asialliseksi<br />
ja lopulta käskeväksi. Pienetkin tytöt, puhumattakaan<br />
pojista, seisoivat robotin kulkutiellä kädet<br />
puuskassa, eivätkä väistäneet vaikka robotti moneen<br />
kertaan kovaäänisesti vaati. Pikku julmurit.<br />
Pohjimmiltaan kaikki tietävät, ettei kone aidosti<br />
vaadi ja ajattele. Sillä ei ole sielua. Lopulta kiusattu<br />
robotti oli eksynyt viivalta, se seisoi ajautuneena<br />
kasvot seinää vasten ja vähän väliä se huusi<br />
suorastaan: ”Väisty!” Yleisön kasvoilla näkyi huvittuneita<br />
ilmeitä, eikä kukaan tehnyt elettäkään<br />
robottia auttaakseen.<br />
Taide, uskonto ja huumori, niiden ymmärtäminen<br />
ja harrastaminen ovat inhimillisiä ominaisuuksia.<br />
Eläimetkään eivät niitä harrasta saati ymmärrä.<br />
Eläimillä ei ole sielua vaikka niillä mieli ja tunteet<br />
onkin ja intuitio. Kissalla esimerkiksi on luullakseni<br />
kyky empatiaan: se käyttää kynsiä housunpunttiin<br />
mutta ei paljaaseen sääreen. Vai harrastavatko<br />
sittenkin eläimet tanssitaidetta, tanssia? Ei, eivät<br />
taiteena vaan tanssilla edistetään parinmuodostusta,<br />
miellytetään eri sukupuolta olevaa lajitoveria<br />
ja uhkaillaan samaa sukupuolta. Eläimet kylläkin<br />
leikkivät, ainakin nuoret.<br />
oletetulle kohdalle, se ikään kuin pelästyi, vetäytyi<br />
vähän taaksepäin ja kallisteli päätään.<br />
Kielen käännös koneelta onnistuu joskus kohtalaisesti<br />
mutta usein, kun se ei oikeasti ymmärrä tekstiään,<br />
on tulos vaikeaselkoista. Joskus hauskaa.<br />
Varuillaan sen suhteen saa olla.<br />
Tanskalainen robotti riehui hulluna betoniharkkotehtaalla.<br />
Tanskalaiset kutsuivat sitä levynkääntäjäksi.<br />
Sen työ oli ottaa rullaradalta vanerilevy ja<br />
laittaa se pesukoneen häkkiin. Kun sitten koeajossa<br />
jostain syystä vanerilevyä ei tullutkaan, robotti<br />
otti turhautuneen näköisenä rullaradasta kiinni<br />
ja väänsi sitä. Valkotakkinen teknikko juoksi sitä<br />
rauhoittamaan. Koetti tempoa magneettiventtiilin<br />
hattua irti pneumaattisen lihaksen kyljestä, jotta se<br />
hellittäisi otteensa. Hetkeä aiemmin olin ruuvannut<br />
sen ohimennen kiinni. Luulin sen unohtuneen,<br />
mutta sen pitikin olla turvasyistä koeajon aikana<br />
irti.<br />
Vaan älä kiusaa robottia. Joku niistä voi kostaa:<br />
pankkiautomaatti vie kortin, eikä anna rahaakaan,<br />
jos annat sille väärän tunnusluvun. Selitä sille sitten!<br />
Reijo Nurmela<br />
Teollisuusrobotit oli ohjelmoitu tanssimaan diskotanssia.<br />
Valot vilkkuivat ja tahti oli tarkka.<br />
Robottien kehonkieli näytti inhimilliseltä. Ja kun<br />
ne työssä ollessaan tekevät vain järkeviä ja taloudellisia<br />
liikkeitä työkalut käsissään, näyttää tanssi<br />
diskovalossa vapaa-ajanvietolta.<br />
Turvakopiointia tekevä kasettirobotti luki käsivarressaan<br />
olevalla kameralla hyllyssä olevan kasetin<br />
viivakoodin. Muutenkin se kyllä tiesi mistä<br />
haluamaansa kasettia haki. Se meni suoraan tietyn<br />
kasetin kohdalle. Huoltomies otti kasetin pois hyllystä<br />
ja sitten pyysi hakemaan sitä. Kun robotti tuli<br />
18
TERVETULOA TENHOLAAN<br />
Jos meren pohjaton kuilu arveluttaa, rantaviivalla on<br />
matalampaakin vesistöä.<br />
Tenholassa ulkoiset puitteet ovat loistavat -<br />
pilvisemmälläkin säällä. Talo on kaunis, merellinen<br />
luonto täydellinen. Suuren sysäyksen säkenöivään<br />
kesään tuo alueella vierailevat sekä vakituisemminkin<br />
säteilevät tähdet.<br />
Kuva Marjo Heinonen<br />
Jere isä lastensa Sirun ja Jessen kanssa matalalla<br />
uimapaikalla.<br />
Pilvisenä päivänä trampoliini on iloisessa käytössä<br />
Kuva Elisa Kalmi<br />
Tästä saunalaiturilta on helppo hulahtaa aaltoihin<br />
Tenholan rannassa on jokaisen käyttöön tarkoitettu<br />
soutuvene. Mikäli mielii merille, on hyvä selvittää<br />
paikalla olevilta missä ovat pelastusliivit. Kuvassa isä<br />
Juri ja lapset Sofia ja Alisa Sinishin.<br />
19
Toukokuussa opiston kesäkodilla siistitään aluetta ja<br />
rakennuksia useana viikonloppuna.<br />
Elokuussa klapipinot ovat komeat. Seuraavan kesän saunat<br />
vaativat moteittain puuta lämmetäkseen. Kuvassa Aila<br />
Ankelo.<br />
Talkooväen muonituksesta huolehditaan hyvin.<br />
Kuvassa Sirpa Virtanen, Hilkka Säteri ja Raili Airomaa.<br />
Kesäkuussa vietetään yhteistä juhannusjuhlaa<br />
Syyskuussa jätetään jäähyväiset menneelle kesälle<br />
ja kootaan kaikki kesän aikan iloa tuottaneet tavarat<br />
talvisäilöön.<br />
Heinäkuun helteillä huhkittaan klapejen kanssa.<br />
Teksti ja kuvat Pirjo Haapala
Change language