TÃ¤stÃ¤!

Nro: 1 

Svappavaarassa 22.6.1975 

Rakas vanha sisareni Herrassa, Sophia Hill, joka asut siellä kaukana valtameren ja vuorten 

takana, Jumalan armo ja rauha olkoon runsaana tykönäsi ja lämmittäköön sydämesi tämän 

tervehdyksen saatuasi. Kiitän ensin kalliin kirjeesi edestä. Elämän henki sinussa on kirjeenkin 

perusteella, ja kun vielä olemme saaneet hyviä todistuksia Niskalta sinusta. 

Olemme täällä Ruotsin Lapinmaalla viettämässä Johannes Kastajan muistopäivän kokouksia 

ja on tänne tullut paljon muuttolintuja lämmittelemään sen elävän viinapuun raoissa, jossa 

vieläkin on kaikilla pikku linnuilla turvan ja suojan paikka-, vaikka myrskyt ja maanjäristykset ja 

isot petolinnut piirittävät ja ympäri käyvät meitä. On täällä kesäpääskysiä ja talvitiaisia ja vielä 

satakielisiä, jotka visertävät kiitosvirttä Jumalalle heidän armolla täytetyissä sydämissään 

ensimmäisen valonsäteen edestä, joka armon auringosta paistaa. 

Yhdessä mielessä ja ymmärryksessä olemme olleet koolla vielä Amerikan ystäväin kanssa. Ja 

suuri armo on Jumalalta ollut teille amerikkalaisille, että Jumala on valinnut yhden uskollisen 

saarnaajan sieltä huutamaan totuuden torveen siellä suuressa Amerikan maassa. Vielä on teillä 

toivo paremmasta tulevaisuudesta kristillisyydelle, ja tahdomme mekin koko sydämellä rukoilla 

sitä suurta Ristinkantajaa, että Hän antaisi taivaallista kastetta Amerikan maahan, jotta olisi vielä 

katuvaisten kyyneleet ja palavat huokaukset näkymässä ja kuulumassa, niin että olisi sellainen 

kostea peltomaa, mihin armon aurinko saa paistaa ja kasvun antaa Hengen Hedelmälle, joka 

Jumalan puhtaasta siemenestä nousee. 

Pian me saamme jättää matkasauvamme sen viimeisen virran rannalle ja mennä siihen maahan, 

jossa maitoa ja hunajaa vuotaa laskemattoman armonauringon alla. Siellä on meillä hauska olla 

kaikkien Jumalan lasten kanssa Hyvän Paimenen asumakaupungissa. Ei muistu siellä enää 

matkan vaivat ja vihollisen meille tekemät haavat mieleen, vaan saamme jättää vajavuudet ja 

synnin arvet tämän vieraan maan päälle. Siellä saamme uuden kirkastetun ruumiin ja puhtaan 

sydämen ja sielun, missä synnin myrkky ja syntinen liha ei enää vaivaa Jumalan Henkeä, joka 

meissä asuu. 

Niin sanon hyvästiä teille tällä kertaa ja saarnaan ja todistan kaikki synnit ja heikkoudet ja 

viimeiset epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä Amerikan ystäviltä ja 

Euroopan kristityiltä. 

Lauri, Sirkka ja lapset 

1/127 

copyright Lauri Koistinen

Nro: 2 

Tjautjasjärvi 20.2.1977 

Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja 

iankaikkisesti, amen. Kiitos kalliista kirjeestä ja uhrauksestasi alastomalle ja köyhälle Jumalan 

Pojalle Lapinmaalla. Jumala rakas Isä sinua siunatkoon ja varjelkoon, niin että saat 

satakertaisesti Herralta palkan jo täällä armon ajassa. 

Täällä on vuosi kääntymässä valoisampaan suuntaan luonnollisesti, vaan hengelliset asiat 

ovat ennallaan. Turmeltuneet sydämet vain yhä enempi turmeltuvat ja vanhurskaat tulevat yhä 

vanhurskaammiksi, niin kuin Ilmestyskirja sanoo. Se joka paha on, tulkoon vielä pahaksi, ja se 

joka hurskas on, tulkoon vielä hurskaaksi. Kuolemantapauksia ei ole kristittyin keskuudessa 

tapahtunut viime aikoina, vaan ikä on monella korkea ja sen kautta ruumiin voimat myös 

katoavat ja nykyistä aikaa on vaikea seurata. Stöckelinkin leski on jo niin vanhuuden 

heikkoudessa, ettei tunne monta kristityistäkään, joitten kanssa on viimeiseen asti yhdessä ollut. 

Vanhan Leevin hän vain tuntee, ja niin hän onkin usein sanonut rukoilleensa, ettei Jumala ottaisi 

Leeviä pois ennen häntä, sillä Leevi on hänen ainoa turvansa Svappavaarassa ollut koko tämän 

raskaan sekaannuksen ajan läpi. On tässä Jellivaarassa talven yli asumassa vanhusten talossa 

vanha pariskunta, Mikko ja Anna-Liisa Nilsson Killimästä, missä he aina kesäisin asustavat 

maapaikallaan metsän keskellä. He ovat hyvin korkeassa iässä, molemmat yli 80 vuotta. He ovat 

vanhinten oppilaat ja kantavat elämän henkeä. Vanhuudesta huolimatta ovat he Hengen kautta 

tuntemassa totiset sielut ja myös haistavat vääryyden kaukaa, jonka tähden he ovat totuudessa ja 

puhtaudessa säilyneet. Tässä Tjiautjasjärvessä he ovat aina Blombackella kortteerissa ja heillä on 

aina ollut sama henki. Hauskat ovat sellaiset vanhukset kumppanina tässä hirveässä maailman 

ajassa, jossa nyt elämme. 

Kuulumisia ei ole suuria. Mikään ei ole muuttunut siitä, mitä viimeksi kirjoitin. Toivossa 

kuitenkin elämme ja uskalluksessa Jumalaan. Hän käy vieläkin laumansa edellä ja omansa 

varjelee ja onnellisesti johdattaa elämän tiellä kohti iankaikkista paratiisia. Syntein 

anteeksisaamisen armosta olemme valtakunnan perilliset, jonka Kristus meille valmisti 

kärsimisellään ja kuolemallaan. Rukoilkaa puolestamme. Terveisiä Leviltä, Eerolta y.m. Jääkää 

Jumalan rauhaan. Piirsi 

nuori veli elämän tiellä Lauri Koistinen 

vaimoni ja lasteni kanssa. 

2/127 


Nro: 3 

Tjautjas 17.4.1977 

Kallis vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja 

iankaikkisesta, amen. 

Kiitos pikku kirjeestäsi, josta näen, että olet vielä joltisessa terveydessä ja jaksat vielä seurata 

tätä maailman menoa, niin että saan sieltä joitakin sanomia aina joskus. Kyllä on meillä ikävä 

aika nyt maailmassa, kun piti pikku kristittyin joukonkin mennä aivan sekaisin. Eikä vain 

sekaisin, mutta täysin pilalle monessa sydämessä on kristillisyys mennyt. On kuitenkin joitakin 

pieniä valon pilkahduksia näkymässä, vieläpä Laestadiuksen nimen allakin. 

Hyviä sanomia saan kertoa Norjasta, missä olimme Eero Mäkelän kanssa pääsiäisen yli. 

Meillä oli mukana autossa Edvin Abrahamsson Kiirunasta vaimonsa Agdan kanssa sekä Alva 

Thyni Vittangista. Kävimme tervehtimässä ystäviä ja vihollisia. Kun saavuimme kiirastorstaina 

Kjöllefjordiin, menimme aluksi nuoren veljemme Atle Akselsenin luokse syömään ja lepäämään 

pitkän erämaataipaleen jälkeen. Matkamme yli Ruijan lakeuksien meni hyvin ja sää oli hyvä. 

Kiirastorstai-iltana menimme Eeron kanssa rukoushuoneelle, missä Thoralf-vanhus oli pikku 

lauman kanssa. Menimme sisään viimeisen virren aikana ja ensin tervehtelimme salissa olevia 

kristityitä, joita oli alle kymmenen. Sitten menimme saarnaajain luokse ja tervehtelimme heitä. 

Kun sanoin vanhalle Thoralfille "Jumalan rauhaa", niin hän sano: "Älä turhaan lausu Jumalan 

nimeä." Niin pilalle oli rakkaus mennyt hänen sydämessään, että ei sietänyt minun käyttävän 

Jumalan nimeä tervehdyksessäkään, saati sitten muussa tarkoituksessa. Saarnaajat sanoivat 

meidän tulleen Norjaan saatanan asialle. Pimeys oli laskeutunut kuin yö entisten ystäväin päälle. 

Meillä oli Kjöllefjordin kylässä noin kymmenen ystävää, joitten kanssa pidimme autuaallista 

kanssakäymistä. Pidimme kuudet rukoukset ja me Eeron kanssa saarnasimme molemmat kaksi 

kertaa. Norjan nuorehkot veljet Atle Akselsen ja Reidar Öfeldt saarnasivat molemmat kerran. 

Ihana oli pyhien seura, niin kuin Takkinen sanoo: Oma sydän on huono ruokapöytä, mutta 

joukko Jumalan ihmisiä on enkelein seura." Muuan sisar Margith Karlsen oli joku aika sitten 

saanut armon Jumalalta tehdä parannuksen lankeemuksestaan. Hän oli nähnyt näyn, missä itse 

Jumala tuli hänen tykönsä pilvestä, ja käski nyt nousta ylös. Jumala oli sanonut hänelle, että 

pitää vanhain säädyistä kiinni. Hän oli suuressa alkuhartaudessa. 

Norjassa on siis tapahtunut täydellinen kahtia jakautuminen, eikä mitään yhtymistä ole 

odotettavana. Norjan saarnaajat, jotka nyt ovat vastaan nousseet ja hyljänneet meidät, sanoivat, 

että niin kauan kuin pidämme kiinni vanhinten ulkonaisesta esikuvasta, niin ei tule heidän 

kanssaan yhteyttä. Sanomme heille hyvästit niin kuin Luther aikanaan Zwinglin kanssa. Pienestä 

on ero tullut, mutta se on pohjaton juopa, joka on välissämme. 

Sieltä Amerikasta tulleessa lähetyskirjeessä on suuri kysymys minun ahtaassa portissa 

olemisestani, johon en katso aiheelliseksi vielä vastata mitään. Levi-vanhus on Eero veljen 

kanssa kirjoittanut vastauksen vanhalle Melvinille, josta sinä saat meiltä pian kopion. Saamme 

nähdä, miten amerikkalaiset siihen suhtautuvat. Siinä ei erityisemmin kainostella totuutta 

sanomasta. Saamme odottaa vain pahennuksen siitä syystä vain kasvavan. Saapi nähdä, kuinka 

asiat siellä alkavat kehittymään. 

Me suunnittelemme helluntaikokouksia Jellivaaraan, jos Jumala suopi. Asunnon saamme 

Malmivaarasta toukokuun puolivälissä kerrostalosta. Se on 3 huonetta ja keittiö, jonka kunta 

omistaa. Kävimme katsomassa sitä asuntoa Sirkan kanssa, ja se on oikein hyvän näköinen ja 

alimmassa kerroksessa. Siinä saamme sitten palvella Jumalaa ja Jumalan ihmisiä. 

Jää nyt hyvästi Jumalan haltuun. Toivottavasti saat kuulla jotakin sieltä Minnesotan seuroista 

pääsiäisenä. Kerro jollakin sanalla kuulumisista siellä, vaan ole varovainen puheessa, ettet 

ilmoita mitään siitä, mitä täältä kautta saat tietää. Muutoin sinut pannaan mustalle listalle ja 

kierretään kaukaa, niin ettet saa kuulla mitään ympäristöstäsi, et iloa etkä murhetta. Aika on 

pian tuova monen monta uutista mukanaan, sillä nyt alkaa tapahtumaan paljon ja nopeassa 

tahdissa. Olemme hyvässä rauhassa ja turvaamme Jumalaan kaikissa koettelemuksissa. 

3/127 


Nro: 3 

Uskomme Jumalan kääntävän kaiken parhaaksi omillensa. Rukoile puolestamme ja kanna 

anteeksiantavaista sydäntä kaikkea viheliäisyyttämme kohtaan. Jää Jumalan rauhaan ja usko 

riettaalle harmiksi synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Paljon terveisiä 

Leviltä, Eerolta, Edviniltä sekä tämän kylän uskollisilta matkaystäviltä, Hilma Blombackelta ja 

Gun-Marilta. Kaikkia olemme äsken puhutelleet ja olemme kaikki lähellä toisiamme. Nuori 

veljesi Herrassa 

Lauri Koistinen vaimoni Sirkan ja lasten kanssa. 

4/127 


Nro: 4 


Rakas vanha kristillisyyden sisar Sophia. Armo ja rauha ylhäältä Valkeuden Isältä olkoon 

sydämessäsi nyt ja iankaikkisesta, amen. 

Lähetän tässä lupaamani kopiot, joista voit nähdä, kuinka Amerikan pojat tänne kirjoittavat 

viisauksiaan ja kuinka Levi vanhin heille kärsivällisyydellä vastaa. Hupsuiksi menivät siellä 

aikamiehet, mutta ei ole pirun kanssa leikkimistä. Saapi nähdä, kuinka he suuttuvat ja pahentuvat 

Leville tästä kirjeestä. En usko Amerikan poikien jääneen ilman Johanssonin myrkyllistä 

vaikutusta lähetysreissulla, sillä tämä kirje kuvastaa juuri sen miehen henkeä. Olen täysin varma 

siitä, että se musta haaskalintu, jolla oli valkea rinta, jonka ilmestyksen näki unessa meidän 

päätalon emäntä viime vuonna, se lintu oli juuri Johanssoni. Hän on hienokäytöksinen ja 

kaunopuheinen silmäin edessä, mutta missä hän haistaa mustaa pirullisuutta, siellä hän vahvistaa 

pirulta riivatuita ja turmeltuneita sydämiä vielä vahvemmaksi vääryydessään. Siitä on paljon 

todisteita. 

Kävimme Norjassa Eeron kanssa ja mukanamme olivat Alva Thyni Vittangista ja 

Abrahamssonit Kiirunasta. Matka oli oikein ihana, josta taisinkin kertoa sinulle viime kirjeessä. 

Viime pyhänä olin Kiirunassa Eeron rukouksissa Levi vanhuksen kanssa. Oli 13 henkeä, vaan ei 

näkynyt Johanssonia. Hänen tapansa on ollut jo pitemmän aikaa luikkia Nikkalahteen 

kylästelemään silloin kun toisilla on rukousvuoro Kiirunassa. Hauskat olivat rukoukset, vaikka 

kyllä meillä on ikävä aika nyt kristillisyydessä. Kuitenkin uskomme Jumalan tulevan omillensa 

avuksi suurimpana hädän ja ikävän hetkenä. 

Odotamme kirjettäsi ja kuulumisia. Toivottavasti jaksat istua ja kirjoittaa muutaman sanan 

meille. Jää nyt Jumalan rauhan haltuun ja älä unohda puhua Isälle meistä täällä, kun Hengen 

kautta Hänen istuintaan lähestyt. Uskomme sinun rukouksesi vaikuttavan paljon. Synnit ovat 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerro terveisemme Wilenille ja Williamille Omahaan, jos 

saat yhteyttä heihin. Vähä lapsi suuressa sodassa 

Lauri rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. 

P.S. Paljon terveisiä Levi vanhimmalta, Eerolta, Hilma Blombackelta y.m. 

5/127 


Nro: 5 


Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia. Armo ja rauha Jumalalta olkoon henkesi kanssa tällä 

armon hetkellä. Lähetän tässä äsken kääntämäni kirjeen, joka tuli Norjan ystäviltä meidän 

reissumme jälkeen. Saat siitä nähdä, kuinka asiat ovat tähän mennessä kehittyneet. 

Nyt on pyhä, ja menemme pikku joukolla Nattavaaraan rukouksiin. Tästä kylästä menee 

minun autossa Blombacken leski Hilma ja nuori sisar Gun-Mari. Muut ovat eri hengessä. Vanha 

Levi tulee Eeron pikku bussissa, jossa on mukana Alva Thyni Vittangista ja Abrahamssonit 

Kiirunasta. Käymme siis ilahduttamassa vanhaa Dynesiuksen leskeä, joka on yksinään 

Nattavaarassa tässä opissa. Koko kylä on muuten Boremannin opissa. Olen käynyt myymässä 

siellä pikku kirjaamme, ja ovat muutamat ostaneet, vieläpä Boremannilaisetkin. 

Jää nyt hyvästi, uskollinen äiti Israelissa. Jumala sinua siunatkoon ja puettakoon Henkensä 

lahjoilla kestämään kaikki viimeisen ajan vaivat. Kannustakoon sinuakin vaivoissasi toivo siitä, 

että aivan pienen hetken päästä pääset nuorempaan ruumiiseen ja parempaan elämään, jossa ei 

ole synnin kirousta eikä pirun valtaa. Taistelemme urhoollisesti Jumalan avulla viimeisen lyhyen 

taistelumme, jossa olemme valmiit antamaan viimeisen veripisaramme sen opin puolesta, joka 

meitä ja kaikkia uskovia on auttanut helvetin vallasta Jumalan lasten valtakuntaan. Emme ole 

aikomassa lieventää tätä tietä, vaikka kaikki takaperin kääntyisivät, sillä silloin olisimme itsekin 

hukkaan taistelleet. Ja tie on ollut aivan liian kevyt verrattuna apostolisen ajan kristillisyyteen. 

Emme pääse iloisesta maailmasta iloiseen taivaaseen, vaan meidän pitää kantaman Kristuksen 

ristiä, jossa on koko jumalisen ja jumalattoman maailman kiroukset, syljet ja häväistykset 

yhdessä pohjattoman vihan ja murhanhengen kanssa. On meillä kuitenkin Pyhä Valkea Siionissa, 

jossa saamme joskus palavilla sydämillä tuntea uuden elämän voimaa ja iloa Pyhässä Hengessä. 

Jää nyt hyvästi, vanha sisaremme, ja ole turvattuna sen väkevän kotkan siipein alla, joka on 

lentänyt sinnekin Amerikkaan elävän uskon siivillä. Ei ole Herran käsivarsi lyhennetty, vaan vielä 

ylläpitää ja kädestä kuljettaa kaikki omansa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Rukoile puolestamme. Piirsi 

Lauri vaimoni ja lasteni kanssa. 

6/127 


Nro: 6 

Malmberget 5.6.1977 

Rakas vanha sisar ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon sydämessäsi 

valona ja lämpönä tälläkin armon hetkellä ja iankaikkisesti kotona taivaassa. 

Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen vasta saanut. On ollut hyvä ja tarpeellinen saada 

sieltä tuoreita tietoja, niin ettei tule meille suurempia yllätyksiä Amerikan suhteen. Olemme 

saaneet nähdä, kuinka entinen työkumppanimme Sten Johansson on nykyään työtä tekemässä 

kristillisyyden laveudessa. Olemme siis täysin ajan tasalla myös Amerikkaan nähden. 

Olimme tänään Svappavaarassa pyhärukouksissa Levi-vanhimman luona. Siellä oli koolla 

Eero Mäkelä, Edvin ja Agda Abrahamsson, Alva Thyni, Svante Nilsson, Mikko ja Anna-Liisa 

Nilssort vanhukset ja veljeni tytär Päivi, joka on meillä kesälomalla. Viikko sitten olimme koolla 

tässä Jellivaarassa, jossa oli kristityitä koolla Lapista, Suomesta ja Norjasta. Lähetän ohessa 

valokopion siitä lähetyskirjeestä, jonka siellä kirjoitimme Amerikkaan. Lähetän samanaikaisesti 

Melvin Niskalle sen alkuperäisen, sillä sain vasta tänään sen alkuperäisen haltuuni, kun se oli 

Kangosessa vanhan Janne Kuoppalan allekirjoitettavana, joka ei jaksanut saapua 

helluntaikokouksiimme tänne Jellivaaraan. Kaikki nimikirjoitukset ovat omakätiset, paitsi Mikko 

Nilssonin vaimo kirjoitti Mikon nimen, koska Mikko vapisee niin paljon käsistä, ettei pysty 

puumerkkiään tekemään. Mikko oli kuitenkin mukana kirjeen tutkinnossa ja hyväksyi sen täysin. 

Kalliit olivat helluntaikokoukset. Kolme päivää niitä pidimme keskellä Jellivaaran 

kirkonkylää, valtiokirkon seurakuntakodissa, missä meillä oli käytössä monta sataa neliömetriä 

parhaita huoneita, keittiöt, salongit ja kirkkosali. Jellivaaran kirkkoherra Ingemar Öberg on 

kotoisin Torniolta ja kuuluu vanhoillis-lestadiolaisiin. Kävin häneen tutustumassa pappilassa 

kuukauden päivät sitten. Hän sanoi, etteivät vanhoilliset ole niin kaukana meistä opissa, kuin me 

kuvittelemme, vaan että kysymyksessä on vain pikku eroavaisuudet. Hän kyllä moitti minua sen 

kirjan vuoksi, jonka vasta olen toimittanut ruotsinkielellä. Hän valitti sitä, että minä tuomitsin 

koko Tornion laakson. Kaikesta huolimatta hän kuultuaan kertomukseni lapsuuden 

kristillisyydestä, heräyksestä ja parannuksestani, hän sanoi minulla olevan oikean kristillisen 

uskon ja kehotti pysymään uskollisena siinä. Hänen mielestään kaikki lestadiolaiset ovat 

luterilaisia ja niin muodoin oikeita kristityitä. Kirkkoherra on ollut meidän suojelijamme näinä 

aikoina ja takasi meille rauhallisen kokousten pidon tänä helluntain aikana. Hän oli saanut tietää 

jostakin, että Stenin ja Levin välillä on olemassa jonkinlaista jännitystilaa, johon jouduin 

vastaamaan myöntävästi. Hän kysyi, jos kokouspaikoilla riidellään ja tehdään rettelöitä, niin 

vastasin siihen, että en usko niin tapahtuvan, sillä olemme saaneet tiedon, että meidän 

vastustajamme eivät tule näihin kokouksiin, vaikka olemmekin heitä kutsuneet. Ja jos he tulevat, 

niin emme me tee rettelöitä, mutta meidän vastustajamme saattavat sitä tehdä. Kun Frans 

Martinsson sitten vähän jälkeen minun pappilassa käyntiäni soitti kirkkoherralle, että hän varaisi 

huoneen helluntaiksi, niin vastasi kirkkoherra, että seurakuntasali on jo varattu. Varauksen oli jo 

tehnyt Gun-Mari Martinsson ja Lauri Koistinen. Me kutsuimme kaikkia Lapin kristityitä ja 

saarnaajia sinne Parakassa helatorstain kokouksissa, mutta Sten ja Frans y.m. sanoivat, että he 

eivät tule. Jellivaaran helluntaikokoukset olimme järjestäneet vanhan tavan mukaan yhdessä 

kaikkien Jellivaaran kristityitten kanssa. Täällä olivat mukana vanhat kristityt, Mikko ja Anna- 

Liisa Nilsson, Gun-Mari Martinsson ja Svante Nilsson, joka on tehnyt parannuksen pari vuotta 

sitten helluntaina. Parakassa sanoivat Frans Martinsson ja Uno Martinsson, että minun pitää 

peruuttaa Jellivaaran kokoukset tai antaa niissä kaikki määräysvalta ja järjestely heidän käsiinsä, 

sillä muutoin he eivät tule eivätkä muutkaan Lapin kristityt. En suostunut yhtään heidän 

vehkeilyynsä. 

Parakassa nimittäin vehkeiltiin hirveästi. Vanha kristillisyyden järjestys oli kaikki nurin. 

Leevi, minä ja Eero olimme hyljättynä siellä, vaikka Leeviä oli Hulda Wettainen kutsunut sinne 

saapumaan. Helatorstai oli seuraavanlainen. Aamulla menimme Eeron autossa sinne, Levi sekä 

minä. Aamiaisen söimme ruokapalkalla. Siellä sanoi Frans Martinsson minulle, että kun en 

7/127 


Nro: 6 

häpeäkään tulla kristittyin kokouspaikalle. Leevin haukkui Sten Johansson monen kuullen 

sellaiseksi kuninkaaksi, jonka ohi ei mitään saisi tehdä ja toimittaa kristillisyydessä. Fransi purki 

kaiken sappensa minun päälleni sormella osoitellen ja nimitti vaikka miksi, muun muassa senkin 

paskahousuksi. Sellaiset hengellisen vihan puuskaukset oli keveä kantaa. Rietas tuli hukan 

haamussa. Istuin hiljaa kuunnellen kaikki pahat sanat vastaamatta mitään. 

Sitten menimme kokoushuoneelle. Siellä on oma rukoushuone, jossa valtiokirkolla on osansa. 

Alttarit oli syrjällä ja saarnapöytä tilalle pantu. Levi menee pöydän taakse, niin myös Sten ja 

Frans Martinsson. Levi sanoo, että Eero, tule lukemaan Laestadiuksen saarna. Fransi ja Steni 

sanovat heti äänekkäästi, että "ei, mutta Arvi tulee lukemaan." Eero istui penkissä, Arvi kiipesi 

pöydän taakse ja alkoi lukemaan. Lukemisen jälkeen alkoi Levi puhumaan muutaman 

tervehdyssanan. Hän aikoi saarnata Roomalaiskirjeen 10 luvun rinnalla tuntien olonsa hyväksi. 

Silloin huusi hänen ehdittyään sanoa vain pari sanaa, Frans Pekkari salista, että Stenin he 

haluavat saarnaamaan. Levi sanoi, että tahtokaa kenet tahansa, mutta hän tahtoo tervehdellä 

kristityitä yhteisesti, sillä hän tuntee heidät kaikki ja on työtä tehnyt Parakassa jo Frans Parakan 

eläessä noin 40 vuotta sitten. Hän kertoi myös saaneensa Fransi-vainaalta viimeiset kalliit 

neuvonsanat hänen ollessaan viimeisellä tautivuoteellaan. Sitten alkoi Sten saarnaamaan. 

Kokous oli aika kolkko ja kylmä, ja Stenin emäntä kätkeytyi yhden pylvään taakse, ettei olisi 

kasvotusten minun kanssani, sillä Levi oli viitannut minut tulemaan rinnalleen pöydän taakse. 

Iltakokous oli samantapainen. Levi meni pöydän taakse, pyysi Eeroa lukemaan, mutta sama peli 

jatkui kuin aamulla. Fransi huusi, että ei Eero lue, vaan Uno. Eero jäi penkkiin ja Uno meni 

lukemaan. Lukemisen jälkeen alkoi Levi puhumaan, kuinka kallis Laestadiuksen saarna oli, 

hänen puheensa keskeyttäen huusi Frans Pekkari, että Fransin he tahtovat saarnaamaan. Levi 

sanoi, että hänellä vissiin on lupa ylistää Laestadiuksen kallista saarnaa, ja sen jälkeen saapi kuka 

tahansa saarnata. 

Silmät suurena katsoi muuan uskoton Parakkalainen tätä menoa. Vanhin opettaja oli aivan 

hyljätty ja julkisesti pilkkana pidetty tällä menettelyllä. Pekkarin veli, jolla on totinen kristitty 

vaimo, vaan ei itse ole uskossa ollut, hän sanoi, että tämä oli viimeinen kerta, kun hän antaa 

varoja kokousten laittamiseen Parakassa, koska tuollainen kauhea meno on täällä vallalla. 

Lähdimme Levin kanssa Parakasta illalla jättäen Eeron sutten keskelle. Kyllä häntä siellä purtiin, 

vaan ei saatu syödyksi. Suomesta oli tullut Yrjö Mäkelä, Koljonen ja Ylenius seuraavana päivänä 

Parakkaan ja siellä he yhdistyivät heti niitten kanssa, jotka julkisesti Leeviä ja meitä vastaan 

sanoivat ja meidän kirjaamme vääräksi väittivät y.m. Pyhänä menimme taas Levin kanssa 

Parakkaan, ja käytös oli entisenlainen. Leevi tosin ei jaksanut enää sanoa sanaakaan ja meni ulos 

heikon sydämensä tähden kesken Stenin saarnan, joka tuli monessa paikoin Raamattua vastaan. 

Sen väärän saarnan ylisti Yrjö Mäkelä taivaaseen asti, sanoen Frans Parakan hengen vieläkin 

elävän. Vaan ei ole Stenillä Frans Parakan henkeä, vaan Frans Pekkarin henki, joka saa vakaitten 

todistusten mukaan henkeä paloviinasta. Häntä on suomalaiset moittineet jo kymmenen vuotta 

sitten siitä, että hän pitää radiota ja kukkia luvallisena kotonaan. Hän on erityisesti kukkasten 

rakastaja. 

Parakassa saarnasi Sten neljä kertaa, Fransi pari kertaa ja Yrjö kerran. Ei tarvinnut meidän 

työhön ryhtyä, sillä työväkeä oli tullut paljon. Jellivaarassa oli sitten toinen meno. Pyhän 

Hengen tuli paloi voimalla. Siellä oli saarnaajia Levi, Eero, minä, Kalle veli, Heimo Mäkelä ja 

Severi Mäkelä. Kyllä oli puhtaat ja rakentavaiset saarnat Raamattuin pohjalla. Vaikutukset 

olivat ihmeelliset. Horjuvia sieluja vahvistettiin. Rakkaus tuli palavammaksi ja tulevaisuuden 

toivo aukeni niin kuin uusi aamunkoitto. Gunnarin lampaita kävi joka päivä ja viimeisenä iltana 

oli Koskivaaralaisia useita, jotka näyttivät hyvin yksinkertaisilta ja vakavalta. He istuivat koko 

saarnan ja loppuvirren ajan paikallaan. Olikohan joku sana tarttunut sydämeen Kristityt 

tahtoivat minua avaamaan kokoukset. Levi pyysi minut ensin saarnaamaan. Minä tahdoin häntä 

palvelemaan, vaan hän ei tuntenut jaksavansa. Sitten saarnasimme kaikki vuorotellen. Kaikki 

8/127 


Nro: 6 

sujui rakkaudessa ja kaikilla oli virkansa. Ketään ei syrjitty. Eikä olisi syytäkään, sillä yksi Henki 

oli kaikilla. Vieras henki ei tullut sinne. Kyllä olisimme antaneet Stenin saarnata, jos olisi tullut, 

mutta hän ei tullut kutsusta huolimatta, vaan laittoi Kiirunan läheisyyteen Kaalasluspaan omat 

kokoukset, jonne Fransi ja Uno täältä Tjautjasjärvestä menivät. Unon tytär Gun Mari ja vävy 

Svante olivat Jellivaarassa. Ollakseen puolueeton miehensä ja lastensa keskellä, matkusti Unon 

vaimo Linnea Uumajaan erään uskottoman tyttärensä luokse aivan yllättäen kokousta edellisenä 

päivänä. Muutoin ovat Uno ja Linnea olleet oikein rauhaa rakastavaiset ja hyvät meidän 

kanssamme asuttuamme talven yli heidän pihamökissään. Eri henki vaikka onkin tullut heille, niin 

olemme olleet luonnollisissa asioissa sovinnossa ja välttäneet kristillisyydestä puhumista, sillä 

siinä tulee pian riita, ei Linnean kanssa, mutta Unon. Hän on veljensä Fransin oppilas, eikä 

opetuslapsi ole opettajaansa suurempi. 

Soitin juuri Jellivaaran kirkkoherralle pyytäen seurakuntasalia ensi pyhäksi pieniä 

pyhärukouksiamme varten. Hän sanoi olevansa vaikeassa asemassa, sillä Gunnarin kannattajat 

ovat kirkkoneuvoston jäseniä. Hän sanoi, että hän ei uskalla luvata meille säännöllistä 

kokousmahdollisuutta kirkossaan ennen kuin hän kuulee ja neuvottelee kirkkoneuvoston kanssa 

tiistai-iltana. Silloin saan kuulla, jos saamme eli emme. Kirkkoherra sanoi, että Jellivaara on 

keskuspaikka sille isolle kristillisyydelle, ja niin muodoin varsin tulenarka tällaiselle toimelle, jota 

me harrastamme. 

Kysyit, jos Williamille voisi avata näitä asioita. En katso sitä aiheelliseksi, sillä kyllä hän saa 

aikanaan nähdä, mitä tästä tulee. Uskon Amerikasta jonkun veljen ja sisaren selkenevän, vaan 

Herra yksin tietää heidän kohtalonsa. Amerikassa ei näytä olevan luottamusta Leeviin, koska he 

kirjoittavat lapsellisia neuvomakirjeitä vanhimmalle Lapissa. Se pimeys, jolla ne lähetyskirjeet 

sieltä ovat kirjoitetut, on suurempi kuin itse synkkä yö. Kuitenkin on lieventävänä asianhaarana 

amerikkalaisille se seikka, että Steni on täältä käsin heitä myrkyttänyt. Jos he saisivat meidän 

viimeisestä lähetyskirjeestä silmänvoidetta, niin ehkä se menisi onnellisesti heille. Aika on paras 

selvittäjä tälle sotkulle. Jumalan voima pakenee pois pimeistä miehistä ja heidän kristillisyytensä 

muodostuu hurmahenkisyydeksi eli kuolleeksi jumalisuudeksi, joka on kylmä kuin jääkellari. 

Totuuden seuraajat taas saavat paljon Jumalan voimaa ja kasvavat armossa kaiken ahdistuksen 

keskellä. Ei esikoisuus eli esikois-oikeus ole vääryyden alla, siksi olemme varmat siitä, että 

olemme. hyvässä turvassa ja vakuutetut siitä, että olemme vieläkin esikoisten seurakunnan 

helmassa, vaikka vääryyden puolella olisi kuinka suuret saarnaajat ja lahjat tahansa. 

Norjasta oli Jellivaarassa kolme sielua. Atle Akselsen vaimonsa Randin ja vasta 

parannukseen uudistetun sisaren Margit Karlsenin kanssa. He ovat niin kuin oma sydämeni. 

Margit näki lankeemuksen tilassa ollessaan unen, jossa Jumala tuli hänen tykönsä taivaan pilvistä 

kehoittaen häntä nousemaan ylös lankeemuksestaan. Samalla oli Jumala sanonut hänelle, että hän 

pitäisi kaikki vanhinten säädyt kristillisyydessä. Sen jälkeen näki hän Alva Thynin unessa, joka 

kehotti häntä laittamaan esiliinan itselleen, sinisen ja vihreän. Ja niin hän parannukseen 

uudistuttuaan teki uniensa mukaan ja oli kuuliainen. Kaunis oli nähdä Norjan vaimoilla Lapin 

vaimojen esikuva yllään. Ei tarvitse paljon mainita ulkonaisista puhtaille sydämille, sillä he ovat 

vireät seuraamaan Hyvän Paimenen ääntä kaikissa asioissa. Emme lue vanhurskautta töihin, 

mutta teemme työt ilolla, vaikutettuina Kristuksen rakkauden palavuudesta. 

Jää nyt hyvästi, vanha uskollinen palvelija. Vähässä olet sinä ollut uskollinen ja paljon päälle 

on Herra sinut pannut, sillä pian saat matkasauvan laskea ja hyvästit jättää tälle pirulliselle 

maailmalle, jossa ei Jumalan lapsilla ole yhtään pysyväistä asumasijaa eikä kaupunkia. Sitä 

tulevaista me etsimme, jossa vanhurskaus asuu. Niin saarnaan ja todistan vaimoni ja Päivi tytön 

kanssa sinulle kaikki synnit ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja viattomassa 

sovintoveressä. Rukoile meidän harvain valittuin edestä täällä. Paljon terveisiä ystäville siellä. 

Kirjoitti vähä lapsi suuressa sodassa 

Lauri, vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. 

9/127 


Nro: 7 


Rakas vanha sisar ja äiti Israelissa, Sophia, Jumalan armo ja rauha olkoon sinun henkesi 

kanssa nyt ja iankaikkisesta, amen. 

Kiitos kalliitten kirjeittesi edestä, joita olet meille kirjoittanut, vaikka tiedämme sinun olevan 

suuresti rasitettuna kirjoittaessasi. Tunnemme sen, että Kristuksen rakkaus on sinua vaatinut 

siihen toimeen, vaikka terveytesi ei antaisi niin paljon tilaa kirjoittamiseen. Sitäkin 

kiitollisemmalla sydämellä olemme niitä vastaanottaneet. 

Olemme olleet Svappavaarassa kokouksissa yli 40 henkeä Lapista, Suomesta ja Norjasta, ja 

ihanat ovat kokoukset olleet. Paljon oli nuorta väkeä Suomesta. Ei ole minulla sanoja 

kuvatakseni sitä taivaallista seuraa, jonka keskellä saimme nauttia Jumalan lasten vapautta ja 

ravita sielujamme taivaan mannalla. Yhtään erimielista ei tullut sinne, vaikka oli sinne kutsuttu 

Sten Johanssoniakin moneen kertaan. Kun Levi vanhin soitti hänelle, niin vastasi Johansson, ettei 

hän aivan varmaan tiedä luvata. Sitten kävivät jotkut Suomen nuoret hänen tykönään puhutellen 

häntä, vaan tuloksetta. Mäkelän Toivo, joka on minun ikäiseni, puhutteli häntä rohkeasti. 

Ensiksi hän kysyi Johanssonilta, miksi hän ei tullut Svappavaaran kokouksiin, johon Johansson 

vastasi, että Lapissa on tehty niin hirveitä asioita, ettei hän saata mennä Svappavaaraan, ennen 

kuin Levi y.m. korjaavat itsensä. Kun Toivo kysyi, mitkä ne hirveät asiat ovat, niin sanoi 

Johansson, ettei hän tahdo antaa niitä ulkomaille. Toivo vastasi, että kyllä siinä jo paljon on 

ulkomaille sanottu, kun jäädään pois kokouksista ja puhutaan hirveistä asioista. Vaan ei tullut 

selvää. Silloin Toivo kertoi, että kun Yrjö Mäkelä ja Ylenius y.m. palasivat Parakan kokouksista 

Suomeen, niin he levittivät jos jonkinlaista roskaa Lapista sanoen, ettei ne olleet mitkään 

salaisuudet, vaan julkisesti niistä Parakassa puhuttiin. Sitten Johansson alkoi puhumaan 

kirjastamme. Hän sanoi, että koko kirjahoito on kristillisyyden vanhinten oppia vastaan. Vaikka 

itse kirjoituksessa ei ole syytä, mutta eivät ole vanhimmat historioita kirjoittaneet. Silloin Toivo 

kysyi, että suruttomatkos ne ovat Apostolein tekoraamatun kirjoittaneet, sillä se on 

kristillisyyden historiaa. Siihen Johansson sanoi, että apostolein ajalla se tarvittiin, vaan nyt on 

toinen aika. Sitten Toivo sanoi, että pikku kirjassa on Parakan kirjoitus mukana, että onkos se 

väärin Siihen vastasi Johansson, että sehän on Havaksen historiaa vastaan kirjoitettu, eikä niin 

muodoin ole mikään historia. Muutakin "hirveää" oli Johansson ilmi koettanut tuoda hänelle, 

vaan ei hän kaikkia selityksiä muistanut. 

Veli Kalle kävi myös Johanssonin puheilla, mutta ei siitä mitään muutosta tullut. Kalle 

muistutteli hänelle siitä, kuinka Johansson oli toissa pääsiäisenä hajoittanut kristittyin mielet 

Kiirunassa kokousten aikana kotonaan, jossa Kalle oli mukana. Levi makasi silloin sairaalassa. 

Myös muistutti hän Johanssonia siitä liikkeestä, mitä vuosi sitten helluntaina tehtiin Jellivaarassa, 

kun Levi hyljättiin. Levihän makasi silloin sivuhuoneessa kokouspaikalla. Kun Johansson teki 

diktaattorin päätöksiä salissa, eikä kysynyt Leviltä mitään, niin huomasimme, kuinka Levi 

heitettiin yli laidan. Johansson sanoi, että miksei Levi tullut tutkintoon mukaan. Siihen vastasi 

Kalle, että kyllä sinä hyvin tiedät, kuinka heikkona Levi oli silloin. Kalle huomautti, että olisi 

pitänyt Stenin mennä Leviltä kysymään, eikä alkaa isännöimään suoraa päätä, ja lisäksi ei 

Jellivaarassa ollut silloin yksimielisyyttä kirjan nimikysymyksessä. 

Kyllä on selvästi julkinen ero tullut meillä heidän kanssansa. Tämä vastauksemme 

Amerikkaan, jonka ohessa lähetän, tulee varmasti olemaan kova pala niille siellä, jotka ovat 

myrkkyä nielleet. Se panee heille kastetun palan kurkkuun, jolloin perkele menee heihin, niin 

kuin Juudas Iskariotin sydämeen. Vaan toivomme on, että jokukaan sielu pelastuisi. 

Nyt ovat kokoukset siunatussa muistossa, ja suomalaiset ja norjalaiset ovat menneet 

kotimaihinsa. Loppuviikolla lähdemme mekin Suomeen. Ensi pyhänä alkavat kokoukset 

Honkilahdessa, missä Suomen kristityt tulevat kokoon, ja jonne mekin menemme, vieläpä vanhin 

Levikin on lähtemässä. Jumala suokoon, että Levi jaksaisi lähteä ja kestäisi reissun. Suomalaiset 

ovat kyllä täydellisesti niin kuin yksi sydän ja yksi sielu meidän kanssamme, lukuunottamatta 

10/127 


Nro: 7 

joitakin horjuvia sieluja. Vaan siellä on enin ja paras osa totuudessa Jumalan armon kautta. 

Minulla on neljän viikon kesäloma nyt, ja kuljen läpi Suomen Siionin vahvistellen heikkoja 

Jumalan armon kautta. Kerron sitten, mitä sinun syntymämaastasi kuuluu. Syy on olla iloinen 

Herrassa, joka meitä armonsa siipien alla johdattaa, niin että saamme sydämestä uskoa ja veisata 

"en pelkää, vaikka piirittäis mont sataa tuhat miestä," niin kuin virren tekijä kirjoittaa. 

Ole sisar rakas hyvässä turvassa. Ei ole Jumala kauempana sinusta kuin meistäkään. Hän 

asuu omiensa kanssa, ja niin on Hän sinunkin huoneessasi kaikkien vanhurskasten henkien 

kanssa. Synnit ja vihollisen peljätykset todistan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Pian pääsemme täältä onnellisempaan maahan, missä matkan ikävät eivät mieleen tule. Terveisiä 

lapsillesi y.m. 

Lauri ja perhe 

Kokousväki pyysi laittamaan sinulle terveisiä. 

11/127 


Nro: 8 


Vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa 

nyt ja iankaikkisesta, amen. 

Olemme nyt palanneet Suomen Siionista pitkältä reissulta. Neljän viikon aikana ajoin lähes 

7000 kilometriä. Kävimme tervehtelemässä kaikkia hajalla asuvaisia kristityitä joka puolella 

Suomen maata. Ei ole syytä masentua Suomenmaan kristillisyyden vuoksi, sillä kyllä siellä on 

puhdas kristillisyys sijan saanut monessa sydämessä. Valheen henki tosin on merkinnyt muutamia 

pedon merkillä, mutta emme me siihen mitään voi. Joitakin meidän entisistä matkakumppaneista 

on myrkyttynyt niin paljon, etteivät enää tahdo meidän kanssamme vaeltaa ja rukoilla. Vaan 

kaikki ne suomalaiset, jotka nyt ovat poikenneet pois, ovat olleet tunnetut meille jo pitemmän 

aikaa sellaisina, jotka ovat hyvin helposti langenneet kaikenlaisiin vihollisen juoniin. Ei siis ole 

kumma, jos näin suureen vihollisen juoneen kompastuvat. 

Tampereen suuri saarnaaja Kalle Nurminen on kuollut joku päivä sitten. Hän oli oikeassa 

mielessä vielä vuonna 1968 syksyllä ja antoi minulle kalliita neuvoja siihen aikaan. Hän saarnasi 

Turussa Jumalan Sanan muutoksia vastaan postilloissa ja raamatuissa sekä virsikirjoissa, lisäksi 

hän tuomitsi nauhalle saarnaamiset synniksi jne, Silloin kiitin häntä sen kalliin saarnan edestä, 

jolloin Nurminen rohkaisi minua pysymään vahvana mielessäni. Kun Nurminen sitten 

Jellivaarassa joskus 1970 näki minut joulukokouksissa, niin hän soimasi minua liian viisaaksi. 

Minä kun en kääntänytkään kelkkaani hänen mukanaan. Surullinen mieli vain tulee siitä, kun 

ajattelee, kuinka monet sielut olisivat Suomessa totuudessa pysyneet, jos Nurminen ei olisi 

maallisen voiton tähden hyljännyt alkuperäistä kutsumustaan. Hän sai elää 10 vuotta 

herraskristillisyydessä ja Tornion eriseuraa vahvistaa sen lankeemuksen jälkeen, vaan mitä hän 

sillä tienasi Lyhyen ajallisen voiton, herrassaarnaajan kunnian ja kansan kiiltävän kiitoksen 

huulilla, vaan ei sydämellä. Miksis raukka tuon kurjan tien valitsi Ei ole minulla koston henkeä, 

mutta soisin mielelläni, että Jumala hänetkin armahtaisi iankaikkisesta onnettomuudesta, vaan 

todistusta hänen autuudestaan ei ole olemassa. 

Niin se kuolema kulkee, ei se armahda saarnaajaa eikä sanankuulijaa, ei suurta eikä pientä, 

vaan se ottaa kunkin vuorollaan, sekä hyvät että pahat. Usein me huokaamme päästä pois täältä, 

mutta kenties Jumala tahtoo meitä vielä koetella ja puhdistaa murheen tulessa, sillä maailman 

kylmä tuuli tahtoo jäähdyttää meidän sydämemme. Saattaa vielä Jumala käyttää meitä 

välikappaleinaan elävässä kristillisyydessä, sillä näemmehän sen, ettei enää ole monta tähteä 

taivaalla näyttämässä tietä yksinäiselle matkamiehelle. Halu olisi olla huutavan äänenä korvessa, 

mutta suuri synnin voima ja heikkous ovat esteenä hengen halua täyttämään. Tosin on se mieli 

säilynyt, mikä alustakin oli, mutta vähäksi on kristillisyyden voiman tunteminen käynyt. Sen 

tähden se aina tarvitsee uudistua Jumalan Sanan kautta, jota elävää Sanaa vieläkin saamme 

nauttia täällä Lapinmaalla muutamaan harvain sieluin kanssa. 

Meillä on aikomus pitää rukoukset tulevana sunnuntaina, kun Kiirunassa taas pitää Sten 

Johansson joukkoineen omia kokouksiaan. Ei meitä ole sinne kutsuttu, emmekä myös mene. 

Aika on näyttävä, minkälainen loppu itse kullakin on, vaan sen me tiedämme, että Jumalan 

seurakunnan viholliset joutuvat itse maksamaan kymmenen tuhannen leiviskän velan 

iankaikkisuudessa. Kyllä toivottaisimme armoa kaikille viettelijöille ja vietellyille, mutta ilman 

raamatullista armonjärjestystä ei kukaan armoon tule. Kirkkolain hylkääjät ovat itse sitoneet 

itsensä ylitsekäymisillään, kun eivät ole seurakuntaa eli Kristusta kuulleet, sillä seurakunta on 

Kristuksen kanssa yksi. Ei muutu seurakunnan tuomio viimeisellä tuomiollakaan, vaan 

ainoastaan vahvistetaan. Sen tähden olemme tuomiosta vapaat, koska seurakunta on meitä täällä 

tuominnut armolla ja laupeudella. Ole siis iloinen niin kuin kesähevonen, sinä olet nyt vapaa, 

Barabbas, mutta Jumalan Poika on sinun tähtesi sidottu, tuomittu ja ristiinnaulittu, vieläpä 

helvettiin asti laskettu. Tässä on meidän vanhurskautemme, eikä meille muuta hurskautta 

kokoon tule parhaallakaan kilvoituksellamme. Kuuliaisuuden kautta Pyhän Hengen äänelle 

12/127 


Nro: 8 

pysymme siinä liitossa, jonka itse Jumala on kanssamme tehnyt. Ja tämä kuuliaisuus on se mieli, 

joka puhdas on. Suurena syntisenä joudumme uskomaan itsemme autuaaksi, vaikka se välistä on 

ihan mahdotonta, sillä kärsimättömyys ja vanha aatami ovat välistä voiton päällä, kun 

vastoinkäymiset kohtaavat elämän tiellä. 

Toivon, että olet vielä terveenä ja Jumalan armon kautta horjumattomana siinä mielessä, 

jonka olet jo alusta saanut. Kyllä olisi hauska nähdä sinut täällä Vittangin kokouksissa 27 

elokuuta, vaan ei ole sinulla siipiä vielä tänne lentää muutoin kuin hengessäsi. Ei ole kuitenkaan 

Jumala voimaton omiansa auttamaan ja vahvistamaan, vaikka yksinkin joutuisivat täällä olemaan. 

Ovathan entiset kristityt olleet yksin ahtaissa paikoissa, niin kuin Johanneskin Patmoksen 

saarella, Lapin Maria vaellusmatkoillaan ja rovasti Laestadius pakanain keskellä, joille saarnasi 

niin kuin Johannes Kastaja korvessa. Eikä Lutheruskaan ollut kristittyin ympäröimänä, kun hän 

vastasi Wormsissa oppinsa puolesta, eikä Hussillakaan ollut monta puolesta puhujaa, kun hänet 

sidottiin roviolle poltettavaksi. Vaan Jumala on ollut heitä kaikkia läsnä niin suurella 

kirkkaudelta, että ilolla he ovat läpi menneet kaikki ahtaatkin paikat. Eikä Jumala ole vieläkään 

sen heikommaksi tullut eikä omistansa välinpitämättömäksi. Eikä kukaan ole ollut niin 

yksinäinen kuin Jumalan oma Poika ristillä, kun Isäkin tuomitsi hänet helvettiin, sillä hän oli 

totisesti koko maailman synneissä vikapää sen tähden, että otti meidän syntimme omalle 

tunnolleen, omiksi synneikseen. Ja tämän tähden Isän vanhurskas viha lankesi hänen päälleen. 

Mutta ei perkele saattanutkaan pitää Jeesusta helvetissä, vaan Jeesus voitti kuoleman ja helvetin. 

Ajan merkit antavat aavistaa, että Jumalan viha on pian lankeava koko maailman päälle, ja 

siinä koettelemuksessa saavat vanhurskaatkin mennä ahtaitten paikkojen läpi. Kuitenkin 

tiedämme sen, että Jumalalla ei ole mitään muuta tarkoitusta ylläpitää tätä maailmaa, kuin 

ainoastaan valituittensa tähden. Hän kutsuu vielä muutamia lapsia tykönsä, eli synnyttää itselleen 

lapsia niitten lasten sijaan, jotka ovat nuorena kuolleet. Toivomme olisi, että sinunkin lapsistasi 

joku saisi armon Jumalalta tällä viimeisellä ajalla. Kyllä voit antaa Williamillekin tiedon kaikesta, 

mitä täällä on tehty, sillä nyt on tapahtunut se, mikä tapahtunut on. Eikä se muuksi voi muuttua. 

Terveisiä paljon Levi-vanhimmalta, Eerolta, Gun-Marilta ynnä muilta kristityiltä Lapissa ja 

Suomessa sekä Norjassa, josta sain kirjeen. Muista meitä rukouksissasi, ja kanna anteeksiantavaista 

sydäntä kaikkea heikkouttamme kohtaan. Vielä annan ja todistan kaikki synnit ja 

epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan rauha olkoon henkesi kanssa. 

Kirjoitti vähä lapsi suuressa sodassa vaimoni ja lasteni kanssa 

Lauri Koistinen 

13/127 


Nro: 9 


Kallis vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt ja 

matkan loppuun asti, amen. 

Muutamalla harvalla sanalla haluan vain tervehdellä sinua sinne kauas maailman toiselle 

puolelle, missä totisesti olet niin kuin yksinäinen lintu oksalla. Kiitos kalliista kirjeistäsi, joista 

olemme saaneet iloa tänä surun aikana. 

Olimme viime pyhänä Jukkasjärvellä kokouksia pitämässä, Levi, Eero ja minä. Mukana oli 

Gun-Mari, Alva ja Abrahamssonit. Muut olivat joko sairaina tai muuten vanhuuden tähden 

estetyt tulemasta sinne asti. Siinä kylässä ei ole monta totista kristittyä, ehkä vain kaksi vanhusta, 

jotka eivät pääse oman kynnyksensä ulkopuolelle. Yksi pariskunta, joka on ollut totuuden 

puolella on nyt mennyt eri henkeen kokonaan. Kylmä vastaanotto oli meillä heidän luonaan. 

Aivan samanlainen kuin Boremannin joukossa. Joku aika ennemmin olimme Vittangissa 

kokouksissa, missä Alva sisar yksin laittoi kyläänsä kokoukset. Siellä oli Norjasta Atle Akselsen 

vaimoineen, Suomesta Kalle ja Heimo sekä nuorta väkeä. Kokoukset olivat kalliit molemmissa 

paikoissa ja uskotontakin väkeä oli peräti kymmeniin asti, vaan ei yksikään ole saanut armoa 

nousemaan ylös epäuskostansa. 

Nyt Mikkelin pyhäksi panemme kokoukset pystyyn Jellivaaraan. Pappi on kirkkoraatin kanssa 

päättänyt antaa meille kirkon tilat kerran kuukaudessa, joten ei ole puutetta kokoustiloista 

meillä. Sitä paitsi koko hoito on aivan ilmainen, niin että on helppo siltäkin puolelta. 

Olen saanut työn valtion laitoksessa, missä istun konttorissa. Se on tässä Malmivaarassa aivan 

keskellä kaupunkia. Jumala on siunannut meitä ajallisissa ja hengellisissä, niin ettei ole mitään 

syytä olla pahalla mielellä. Tosin murhetta tuottaa se ajatus, että Amerikassakin meni hyvän 

näköinen kristillisyyden alku heti pilalle. Kyllähän se Ralph Niskan ja Pikku Melvinin saarna jo 

näytti, että pimeätä on, mutta emme uskoneet, että kaikki menee laitoja myöten hulluksi, niin 

kuin nyt kirjeet osoittavat. Aika saa näyttää, kuinka sellainen kristillisyys menestyy ja hedelmää 

kantaa. 

Jää nyt hyvästi sen suuren Paimenen haltuun, joka Hengellänsä lämmittää omiansa täällä 

korven matkalla ja vielä kuoleman virrassakin, missä viimeinen vihollinen päällemme karkaa. 

Olemme kuitenkin hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä, 

missä vielä priiskoitusveri on, joka meidän saastaisuutemme pois pesee. Uskomme kaikki synnit 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ollen vakuutetut siitä, että meillä on edesvastaaja Isän 

tykönä nyt ja sinä suurena tuomion päivänä, joka pian tuleva on. Muista meitä kaikkia 

rukouksissasi. Kerro terveisiä niille, joille kelpaa meidän terveisemme. Levi, Eero, Gun-Mari 

y.m. lähettävät terveisiä. Kirjoitti nuori veljesi 

Lauri perheeni kanssa 

14/127 


Nro: 10 

Kjöllefjord 13.11.1977 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa 

nyt ja iankaikkisesta. Kiitos viime kirjeestä ja siitä Solomon Johnsonin kirkkohistorian 

lainaamisesta, josta otan kopion kun kerkiän. Jumala sinua siunatkoon ja palkitkoon sen hyvän 

työn edestä. 

Ilolla ovat kristityt kirjeesi täällä Lapissa ja ympäri Pohjolaa lukeneet. Olen ottanut kopioita 

muutamista kirjeistäsi ja antanut kristityille Suomessa ja Lapissa. Saattaa olla mahdollista, että 

sinä saat vielä vanhoina päivinäsi sotia kristillisyyden puolesta, koska sinun kirjeesi julkisesti 

tunnetuksi tulevat. Mutta minä uskon, että kyllä sinä olet monta sotaa ennenkin käynyt, niin että 

et nytkään tule hämmästymään, jos vielä enempi vihollisia itsellesi saat. Jumala kyllä sinua 

vahvistaa kaikissa ahtaissa paikoissa. 

Olemme Kalle veljen ja Erkki Hiltusen kanssa käymässä täällä Norjassa tervehtelemässä 

kristityitä, joitten kanssa olemme yksi sydän ja yksi sielu sieltä asti, kun tutuiksi tulimme 

seitsemän vuotta sitten. Tässä Kjöllefjordissa on mennyt läpi monta tuulta näinä vuosina, ja ei 

ole sitten kumma, jos suruttomat ihmiset ovat hämillään tästä kaaoksesta. Täällä on nyt 

tapahtunut kolme hajaannusta, ja on neljä eri laumaa tullut yhdestä isosta seitsemän vuoden 

aikana. Ihme on kuitenkin meille nähtävänä, sillä Jumala on siunannut täällä kaksi veljeä 

kristillisyyden työhön, nimittäin Atle Akselsenin ja Reidar Öfeldtin. Molemmilla ovat yksimieliset 

kristityt vaimot. Lauma ei ole suuri, mutta noin kymmenkunta sielua aikuisia ihmisiä. Ihme on 

sekin, että tästä hajaannuksesta huolimatta on yksi aviopari tullut sisälle oikeaan seurakuntaan 

oven Herran Jeesuksen kautta. Siitä näkyy, että Jumala voi ilmoittaa puhtaan kristillisyyden vielä 

suurenkin sekaannuksen aikana niille, joilla totinen halu on autuaaksi tulla. 

Olemme iltaisin olleet täällä koolla Jumalan sanan ympärillä, ja olemme saaneet virvoitusta 

sieluillemme ja nauttineet hengellisestä seurasta, yhdessä mielessä ja Hengessä kristillisyyden 

uskollisten vanhinten opetusten perustuksella. Tänä iltana olemme koolla viimeisen kerran tässä 

Atle Akselsenin talossa. Kaikki kristityt lähettävät sinulle ja Wilenille sydämelliset terveiset. 

Toivomme, että Jumala antaisi Davelle ja Evelynille silmän voidetta, niin että he tuntisivat sen 

eksytyksen hengen, jonka Sten Johansson Lapista on sinnekin vahvistanut eli vaikuttanut. Emme 

käsitä, miksi Dave niin tyhmiä tuomioita julistelee kirjeessään. Jätämme Jumalan haltuun tämän 

asian siinä rukouksessa ja toivossa, että Jumala armossansa avaisi näille nuorille ystävillemme 

ymmärryksen oikeata esikoisten seurakuntaa tuntemaan. Silloin olisi sinultakin iloa 

vanhuudessasi siellä korvessa ja toivoa valoisammasta tulevaisuudesta vielä lastesikin kohdalle, 

kun olisi elämän Henki lepäämässä näitten nuorten ystäväin sydämissä. 

Kaikki kristityt lähettävät terveisiä sinulle ja pyydämme vielä sinua muistamaan meitä 

esirukouksissasi. Synnit ja epäilykset todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vieläpä 

Davelle ja Evelynille olen anteeksi antanut sen taitamattoman kirjeen. Jää hyvästi sen suuren 

Paimenen haltuun. 

Nuori veljes Herrassa Lauri yhdessä läsnäolevain kristittyin kanssa 

Lauri Koistinen, Atle Akselsen, Erkki Hiltunen, 

Klemet Karlsen, Margit Karlsen, Hans Andreassen, 

Johan Sörensen, Randi Akselsen, Kalervo Koistinen, 

Maija Koistinen, Reidar Öfeldt, Agnes Öfeldt. 

_ 

Kaikki nimikirjoitukset omakätisiä. 

15/127 


Nro: 11 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi nyt ja 

aina, amen. Muutamalla harvalla sanalla vain annan tietää, että olemme palanneet Norjasta 

onnellisesti kotiin, samoin Kalle veli sekä Hiltunen, jotka olivat mukana siellä. 

Lähetän tässä sanoman Iisakin kuolemasta. Hän jäi siihen ikävään sieluntilaan, johon Sten 

Johansson hänet kuljetti. Nyt hän on sen Tuomarin edessä, joka ei todistajia tarvitse ja joka 

tekee oikeat tuomiot. Täydyn sanoa niin kuin Nurmisenkin kohdalle, että kyllä minä mielelläni 

taivaan hänelle soisin, jos minulla se valta olisi, vaan seurakunnan todistusta ei hänelle jäänyt. 

Miten sitten Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan todistuksen laita on, sen saapi kukin ajatella. 

Taitaa päteä tässä kolmen todistuksen kohdalla se sääntö, että kaikki tai ei mitään. Jos yksi 

puuttuu, niin puuttuu toisetkin. Tulkoot vain erimieliset uskollaan autuaaksi, mutta emme näe 

Raamatussa kahta seurakuntaa, niin sanoi Raattamaa aikoinaan. 

Jää nyt sisar rakas Jumalan armon haltuun siinä uskossa, että synnit ja puutokset ovat 

anteeksi annetut Jeesuksen nimen ja veren kautta. Muista meitä rukouksissasi 

anteeksiantavaisella sydämellä. Norjasta olen kirjoittanut sinulle kirjeen, jossa on Norjan ystäväin 

nimikirjoituksillaan vahvistamat terveiset sinulle ja Wileneille. Saat näyttää sen kirjeen heille. 

Jumala sinua siunatkoon. Piirsi vähä nuorukainen suuressa sodassa. 

Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kassa. 

Terveisiä Leviltä, Eerolta ja Gun-Marilta, joita olen puhutellut Norjasta palattuani. 

16/127 


Nro: 12 


Rakas vanha sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua 

ja lapsiasi. Kiitän myös kaikista kirjeistäsi, jotka ovat olleet iloksi minulle ja monille oikean tien 

matkamiehille täällä Euroopassa. 

Olen kyllä muistamassa sinua, vaan ei sitä tule niin vireästi kirjoitetuksi, kun tahtoo olla 

monenlaisia menoja ja toimia viemässä pois lyhyttä aikaani. Sellaista se on nuorena perheen 

huoltajana ja työmiehenä kristillisyydessä. Tosin en saata sanoa tehneeni paljon työtä Jumalan 

asiassa, vaan olen tahtonut parastani kuitenkin koettaa. 

Ajattelin ilahduttaa sinua kääntämällä Atle-veljen kirjeen Norjasta sinulle luettavaksi, niin että 

saat jotakin hyvää sanomaa kuultavaksi näinä huonojen sanomien aikana, jolloin Jobin postia on 

yhtenään virrannut totisille kristityille näinä viime vuosina, kun rietas on pitänyt sen päiväistä 

mylläkkää Jumalan lasten ympärillä hukuttaakseen heitä. Vaan Jumalan armon kautta emme ole 

hukkuneet niissä viettelijöitten syövereissä, vaikka ne ovat yli päittemme kohonneet. 

Meillä on nyt tulevana pyhänä rukoukset Jellivaaran kirkolla. Kalle veli tuli Suomesta jo eilen 

illalla Levin tykö, ja Atle Norjasta on puolittain luvannut saapua myös perjantai-iltana, eli 

huomenna. Meillä on pyhänä kaksi kokousta, ja odotamme kohtalaisen monta osanottajaa sinne. 

Lehdessäkin olemme ilmoittaneet kokouksestamme. 

Muuten olemme terveet, ja vanhat ystävämme ovat vielä keskuudessamme tukena ja turvana. 

Emme ole yksinäiseksi jääneet, vaikka piru on sitä meille toivottanut. Tässäkin Jellivaarassa on 

kaksi vanhaa pariskuntaa, jotka ovat niin kuin muuttolinnut siirtyneet talveksi Killimän 

tunturikylästä lämpimään Jellivaaraan. Täällä heillä on hyvät ja helpot päivät. Tarkoitan Mikko ja 

Anna-Liisa Nilssonia sekä Viktori ja Lovisa Pålssonia, jotka kaikki ovat jo vanhoja. Ei paljon 

sinusta nuorempia. (Mikko on syntynyt 1891). Ole nyt tervehditty kaulasta pitäen ja usko kaikki 

synnin vaikutusvoima anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, äläkä unohda rukoilla meidänkin 

puolestamme. Jumalan rauhaan. Terveisiä kaikille, joille kelpaa. Kirjoitti nuori veljesi 

Kristuksessa 

P.S. Leviltä ja Eerolta terveisiä. 

Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa. 

17/127 


Nro: 13 


Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi 

kanssa näissä ahtaissa asumasijoissa, joissa olemme nyt elämässä vähän aikaa, amen. 

Tahdon kiittää sinua juuri kaulasta pitäen sen kalliin ja ihanan kirjeesi edestä, jonka vasta sain 

rakkauden merkin kanssa. Jumala rakas Isä sinut palkitkoon vaivoistasi. Luin kirjeesi tänään 

meillä kokoontuneille kristityille, jotka olimme rukouksiin yhdistyneenä Jeesuksen nimeen. Tässä 

oli Levi vanhin Julian kanssa, Eero veli, joka saarnasi. Hänellä oli mukanaan omat lapset ja 

appimuorinsa Agda Abrahamsson. Jellivaarasta oli Mikko ja Anna-Liisa, Viktor ja Lovisa. 

Tjautjasjärveltä oli Hilma Blombacke ja Gun-Mari Martinsson. Ja meidän kotoväki oli kokonaan 

tässä. Ihanaa on pyhien ihmisten yhteydessä levätä levottomalla ajalla. Nyt istuvat keittiössä vielä 

Hilma ja Gun-Mari juttelemassa Sirkkani kanssa. Muut ovat jo kotona tai kotimatkalla. 

Olen nyt tekemässä lähtöä Luulajaan nelipäiväisille kursseille. Siellä on minulla 

kortteeripaikkana vanhan totuuden kristityn Kuoppalan Jannen pojan talo, josta saan aina 

huoneen. Tässä valtion työssä joutuu silloin tällöin aina keskuskonttoriin Luulajaan oppimaan 

uusia konsteja. Pietiläisen poika Ingvar on kutsunut minua kylään siellä. Näin häntä Jellivaaran 

Marianpäivän kokouksissa, joissa kävin eilen. Björkki saarnasi hellää evankeliumia ja Gunnari 

veisasi metallinsointuisella äänellään niin että raikui. Paljon siellä oli heräystä kansassa ja 

valitusääniä, vaan ei sen eriseuran opilla yksikään vapaaksi tule. Parakkakin sanoi muuan 

kirjeessä, ettei eriseuraiset autuaaksi tule, vaikka itkevät ja huutavat. Jospa nuo kansat saisivat 

oikean ja puhtaan opin äänen kuulla, niin ehkä joku armon käsittäisi ja eksytyksen hengestä pois 

pääsisi vanhinten opin perustukselle, jossa me Jumalan suuresta armosta vielä olemme 

hengittämässä armon raitista ilmaa. 

Kirjoitit vanhinten kirjeistä, joita olit löytänyt. Kyllä olisi halu saada niistä kopiot eli ne tänne 

kopioitaviksi, minulla kun on oma kopiokone. Kyllä minua kirveli, kun kuulin vasta, että Viktor 

Björkmannin vintillä oli ollut kolme säkillistä sen aikaisia kirjeitä, ja ne vietiin kaikki, muutamaa 

lukuunottamatta kaatopaikalle. Sellainen valkeus on hänen lapsillaan kristillisyydessä. Paljon 

tarvitsisimme aseita vanhimmalta, vaan piru on tehnyt tuhoa niin paljon kuin on kerennyt. 

Björkmannikin kuoli niin pikaisesti, että ei kerennyt mitään jälkeensä jääväisiä papereita 

järjestää. 

Jää Jumalan rauhaan. Lähetä oheisia kopioita niin paljon kuin kerkeät. Se on Levin neuvo. 

Kaikki kristityt lähettävät terveisiä, ja synnit olemme todistamassa anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Vähä veli 

Lauri perheineen 

18/127 


Nro: 14 


Kallis ja uskollinen sisar Herrassa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt 

ja iankaikkisesta, amen. 

Kiitos kirjeestäsi, johon jo olenkin vastannut. Kirjoitan taas kuulumisia täältä Euroopasta, niin 

että saat tietää, kuinka täällä asiat kehittyvät kristillisyydessä. Olen ollut Suomessa pääsiäisen yli. 

Olimme koolla kristittyjen kanssa Kaltimossa ja Heinävedellä. Oli meitä siellä puolen sataa tämän 

tien matkamiestä nauttimassa Jumalan runsaista armolahjoista, sillä Jumala puetti palvelijansa 

saarnaamaan voimalla korkeudesta. Ihana oli armon raitis ilma ja Hengen puhdas kevättuuli 

keskuudessamme. Ei tuo Johanssonin riettaus ole Suomessa paljon tuntumassa. Syynä siihen on 

se, että Levi vanhin kerkesi rakentaa kahdeksalla lähetysreissulla Suomen kristillisyyden niin 

lujasti oikean opin perustukselle, ettei uudet opetuksen tuulet saaneet siellä jalansijaa, niin kuin 

Amerikassa ja Norjassa, missä kristityt eivät seuranneet Levi-vanhinta vaan luottivat omaan 

älliinsä. Ja oman ällinsä päällä ovat miesrievut lujina, monet iankaikkisesti. Ei siitä Kooran 

kapinasta ole moni poika koskaan selvinnyt, sillä Mooseksen aikana maa nieli heidät, jotka 

vanhinta vastaan olivat nousseet, syösten heidät elävältä helvettiin. Calumettilaiset olivat 

Kooran kapinassa silloin, kun nousivat Takkista vastaan ajaen hänet ulos pappilasta ja 

saarnavirasta. Raattamaa vanhin tuomitsi sen rikoksen parannuksen alle, mutta ilman parannusta 

menivät ne raukat onnettomuuteen eriseuran hengen kautta. 

Olemme antaneet sen pikku kirjan nyt Suomessa kirjapainoon, ja, se tulee suomeksi 

toukokuussa parina tuhantena kappaleena. Lähetän sinulle heti paketin niitä, kun ne valmistuvat. 

Siihen tulee vielä lyhyt esitys tästä Lapin uudesta hajaannuksesta, mutta ei mitään mainintaa 

Amerikan eikä Norjan kristillisyydestä. Pääasia on, että Lapin keskipiste tulee kirkastettua, kyllä 

laitapaikoissa sitten asiat myös kirkastuvat sen rinnalla. 

Olemme terveet ja hyvin ovat kaikki asiat meillä sekä ruumiin että sielun puolesta. Levi 

vanhin on ennallaan terveyden puolesta ja niin myös ne vanhat Lapin kristityt, jotka kanssamme 

ovat yksi sydän ja sielu. Nyt helatorstaina kokoonnumme Jellivaarassa 4 päivää ja viikkoa 

myöhemmin helluntaina Jukkasjärvellä kaksi päivää. Ensi pyhänä menemme Hilma Blombacken 

luokse pyhärukouksiin Tjautjasjärvelle. Muistat kai vanhinten kirjoista, että Takkinen sai luvan 

ottaa ehtoollisen metodisteiltä eli joltakin muulta kirkolta, kun ei ollut muuta mahdollisuutta. 

Sinullakin on siihen mahdollisuus siellä ja vapaus niin tehdä. Otammepa mekin ehtoollisen 

valtiokirkosta, vaikka papit olisivat suruttomat ja jumalankieltäjät. Sakramentti on Sanan kautta 

oikea, eikä palvelijan tähden. 

Meillä on nyt isoäiti joitakin viikkoja apuna ja kumppanina täällä, niin ettei yksinäisyys ole 

kotonakaan tuntuvana. Muistamme kyllä sinua siellä korven keskellä ja tiedämme, ettet sinä 

yksin ole, sillä koko taivaallinen Jerusalemi on ympärilläsi kaikkien vanhurskasten henkien 

kanssa. Ole vain, sisar rakas, hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen 

yhteydessä. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pidä kiinni siitä sanasta ja anna 

riettaan vain vapaasti kantaa päällesi, sano vielä pirulle, että et ole puoliakaan vielä minun 

synneistäni ja vioistani saattanut luetella. vaikka oletkin jo maan ja taivaan välin täyttänyt 

päällekanteillasi. Enempikin syytä olisi. Sano sitten vielä omanvanhurskauden perkeleelle, että 

Jeesus on kaikki syntini maksanut Golgatan ristillä, niin että hukkaan menee sinun saarnasi. 

Edesvastaaja Isän tykönä on sinun vaatimuksesi täysin maksanut. Ota Häneltä maksu ja kanna 

Hänen päällensä viimeisenä päivänä, jos luulet siihen pystyväsi. Vaan silloin Jumalan lasten 

päällekantaja heitetään iankaikkiseen helvettiin, eikä hänen saarnaansa taivaassa kuunnella. 

Siellä on parempi saarna kuulumassa, niin kuin virressä veisataan: "Siell saat sitt iloss olla, ja 

minun oppini kuulla, Isäni aina myös nähdä." 

Jumalan rauha olkoon kanssasi. Rukoile meidän edestämme. Kirjoita joku sana kuulumisia 

sieltä. Piirsi nuori veljes Herrassa Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa. 

Terveisiä Levi vanhimmalta, Eerolta, isoäidiltä Olgalta y.m. ystäviltä. S.s. 

19/127 


Nro: 15 


Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen Kristuksen palvelija, Sophia. Jumalan armo ja rauha 

olkoon kanssasi, amen. 

Kiitän sen kalliin kirjeen ja paketin edestä, jonka vastikään sain. Riemastuksella olen lukenut 

erityisesti Parakan kirjoituksia. Kyllä sen näkee joka sanasta, jonka hän oli kirjoittanut, että 

Pikku-Leevillä on juuri sama oppi. Alan heti kopioimaan niitä, ja lähetän sitten ne kaikki sinulle 

takaisin. 

Kirjoitan töistä, joten en voi niin paljon kertoa. Olemme terveet ja uskomassa kuten ennenkin. 

Kirjoitan toisen kerran enemmin. Ilmoitan vain, että paketti tuli ehjänä perille. 

Jää Jumalan rauhan haltuun ja usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. 

Rukoile puolestamme. Kirjoitti vähä veljesi Herrassa 

Terveiset Levi-vanhimmalta ja Eerolta y.m. 

Lauri Koistinen perheeni kanssa. 

20/127 


Nro: 16 


Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen Kristuksen seuraaja, Sophia. Jumalan armo ja rauha 

olkoon henkesi kanssa, amen. 

Saan kertoa iloiset terveiset sinulle nyt päättyneistä kokouksistamme täällä Jellivaaran 

kirkolla, missä olimme koolla neljä päivää. Saarnaajia oli Suomesta kaksi, nimittäin Severi ja 

Heimo Mäkelä, Lapista vanha Levi ja Eero minun lisäksi. Seitsemän kertaa olimme koolla 

seurakuntasalissa, ja Jumalan Sana saarnattiin voimalla korkeudesta. Kyllä olivat Lapinmaan 

vanhat kristityt iloiset, kun meitä nuoriakin on työssä ja Jumala on meille avannut Sanansa oven 

rohkeasti huutamaan totuuden torveen. Ei tullut montaa ulkopuolelta kokouksiimme, mutta 

Appelqvistin poika, joka on Boremannilainen, kävi ostamassa vanhinten kirjeitä, joita olen 

kopioinut niistä sinulta saamistani kirjeistä. Lisäksi Appelqvistin vävy osti minun pikku kirjani, 

joka on ruotsinkielinen. 

Johassonin joukko kokoontuu sitten viikko meidän jälkeemme tähän Jellivaaraan. Silloin me 

menemme Jukkasjärvelle kokousta pitämään. Siellä olemme kolme päivää helluntain yli. 

Toivottavasti siellä tapahtuu jotakin parempaa muutosta. Viime kerralla, vuosi sitten, oli kirkko 

täynnä kuulijoita, ja monet lappalaiset tulivat kiittämään minua saarnani jälkeen. Kiirunan 

kirkkoherrakin oli siellä silloin, mutta hän oli vain tullut Jeesusta kiinni ottamaan, vaan ei ollut 

mistä olisi kiinni saanut. Tervehtelin häntä silloin. Hän kuuluu Boremannilaisiin. 

Olemme saaneet tietää Suomesta, että Johanssoni menee sinne kesäkuussa lähetysmatkalle. 

Silloin tulee Amerikasta joku 16 henkeä häntä seuraamaan ja vahvistamaan. Saamme nähdä 

sitten, mitä ne miehet aikaan saavat. Emme kuitenkaan usko heidän kykenevän Jumalan valituita 

viettelemään, mutta jos he jonkun saaliin saavat, niin he tekevät siitä kaksi kertaa enemmin 

helvetin lapsen kuin itse ovat. Ei Jumalan asia kaadu, vaikka vielä saarnaajiakin kaatuu, sillä 

niinhän se on aina ollut. Appelqvisti meni, samoin Lumijärvi ja koko vanha eriseura, joita 

Suomessa on satoja tuhansia, mutta ei niitä erota maailman joukosta, sillä ei hellällä 

evankeliumilla ja laidattomalla ja aidattomalla viinimäellä ole mitään parempaa vaikutusta kuin 

maailmassakaan. Sinne maailman syliin ne ovat hukkuneet, vaikka Jeesusta nimeltä hokevatkin, 

vaan perkele on sydämessä, jonka töitä he tekevät toimellisesti. Eriseura on Lutherin 

Roomalaiskirjeen selityksen mukaan kaikkein suurin ja pahin lihan työ. Siitä Jumala meitä 

varjelkoon. Jää hyvästi ja usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä kaikilta 

kristityiltä. Anni Brolakin alkaa paranemaan. 

Kirjoitti veljesi 


21/127 


Nro: 17 


Rakas vanha sisar Herrassa ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella 

Amerikan maalla, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa nyt ja 


Sydämestä kiitän kalliitten lähetystesi edestä, joita olen ahkeroinut antaa vielä muittenkin 

kristityitten iloksi. Niinpä olenkin kopioinut jo enimmän osan vanhinten kirjoituksista, joita 

sinulta saanut olen, mitkä ovat Euroopassa tähän asti olleet tuntemattomat. Vissimmästi meillä 

on Suomessa ollut hyviä vanhinten kirjoja painettuina, vaan kyllä ne parempiakin olisivat voineet 

olla, sillä enempikin heiltä on kirjoituksia jäänyt. Toivottavaa olisi, että saisimme vielä kaikki 

vanhinten kirjeet painetuksi kirjaan, sillä niissä on vieläkin muruja koottavaksi siitä 

ensimmäisestä kristillisyydestä. Jos Jumala suo, niin sekin aikanaan toteutuu. 

Meidän pikku kirjamme on nyt painossa ja viimeiset korjausluvut on suoritettu. Se tulee ulos 

2000 kappaleena keskikesän aikoihin. Se on ollut vähän isotöisempi, kuin mitä alusta luulimme. 

Lähetän sinulle ja lapsillesi niitä heti, kun ne tulevat painosta. Paketti voi kyllä viipyä 

loppukesään, ennen kuin se ehtii perille. Luultavasti panen yhden kirjan jo ennemmin 

lentopostissa, jotta saat siihen heti tutustua. Siinä on myös kirjoitettu tämä Johanssonin hapatus 

ja vääryys täällä Lapissa, sekä vielä pikku kirjoitus suurseuroja vastaan, sillä Gunnar Jönsson 

menee Suomeen juhannukseksi, ja Lahdessa pidetään Joutjärven kirkossa suurseurat, joista on 

Suomessa ollut isot sanomalehtikirjoitukset. 

Tällä hetkellä on Suomessa Sten Johansson ja Soutsas-Fransi laakinsa kanssa. Amerikkalaisia 

ei kuulemma ole vielä sinne tullut. Meikäläiset olivat käyneet puhuttelemassa heitä, vaan 

vastaukseksi saivat vain järjetöntä äänen touhua, huutoa ja tylyyttä. Sellaiseksi se vääryys 

ihmiset pilaa. Jumalalle kiitos, että emme ole siihen pimeyteen joutuneet. 

Meiltä lähtee sotaväki Suomeen keskellä heinäkuuta. Minä ja Eero Mäkelä kuljemme 

Suomen kristittyin kanssa vähän ristiin rastiin Etelä-Suomessa, ja Leevi harkitsee mukaan 

lähtemistä, jos terveys myöten antaa. Saa sitten nähdä, miltä Suomen Siioni näyttää Johanssonin 

ja Jönssonin lähetysten jälkeen. En usko heidän siellä mitään muutosta matkaan saattavan. 

Olemme saaneet sanomia, että Helsingissä on Gunnarin joukko hajaantumaisillaan pariin 

kolmeen osaan. Yksi osa puolustaa jo meitä, nimittäin Pikku-Leeviä. Saa nähdä, mitä siitä 

viimein tulee. David Björk oli käynyt Helsingissä joku aika sitten ja itkeskellyt rukoushuoneella 

sanoen: Älkää hajottako tätä kristillisyyttä. 

Täällä Lapissa ei ole mitään muutoksia vielä tapahtunut. Jukkasjärven kokoukset menivät 

koko hiljaisesti, ei tullut nyt enää niin paljon väkeä kuin viimeksi. Emme kuitenkaan ole 

toivoamme heittäneet, vaikka ei kristillisyys joka hetki mene myötätuulessa. Kyllä se aika vielä 

muuttuu paremmaksikin kristillisyyden puolesta, kun Jumalan aika on käsillä. Silloin Hän antaa 

voimansa kristillisyyden menestykseksi ja kristillisyys lähtee levenemään niin kuin kulovalkea. 

Vaan raskas rangaistuksen vitsa pitää edellä käydä. On täällä kuitenkin jotkut vakaat kristityt 

uneksineet pienestä hartaudesta aivan lähiaikoina, vaan ei ole vielä mitään käsillä koeteltavaa 

vyöryä tapahtunut, vaan kunhan kesä menee, niin ehkä jo olemme viisaampia. 

Huomenna menemme Nattavaaraan Josefina Dynesiuksen tykö rukouksiin. Leevi ja Eerokin 

tulevat sinne. Josefiina on aivan yksin koko kylässä jäänyt oikean opin pohjalle. Hän jäi leskeksi 

joku vuosi sitten. Hänen miesvainajansa Gustav oli vakainen ja hurskas mies, jota rakkaudella 

muistan. Hänellä oli keppi aina matkassa, ja muistan, kuinka usein olimme vanhuksen jalkain 

juuressa rukoushuoneen kahvihuoneessa Tjautjasjärvellä kuunnellen hänen sydämellisiä 

muisteluksiaan kristillisyydestä. Hän oli hyvin vanha kuollessaan, jokseenkin sinun ikäisesi. 

Lähetän tässä lähipäivinä sinulle kopioimiani kirjoituksia, jotta saat nähdä, mitä jälkeä täällä 

syntyy. Sinun kirjalliset aarteesi ovat olleet kaikille Suomen nuorille suureksi iloksi. Kyllä se on 

hyvä, että nuori ja harras väki saa kätkeä kirjoituksia sydämiinsä, niin että on sota-aseita 

seisomaan pirua vastaan tässä viimeisessä ajassa, joka ei tule olemaan kevyt aika niille, jotka 

22/127 


Nro: 17 

aikovat loppuun asti vahvana pysyä. Sillä nuoret saavat nähdä kaikki lopun ajan kauhistukset ja 

vihan maljain vuodatukset maan päälle. Vanha väki voi levolle päästä vielä hyvän sään aikana. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun, kallis sisaremme. Rukoile puolestamme, että 

Jumala antaisi Henkensä voimaa meille sodassa seisomaan tämän siunatun kristillisyyden 

levittämiseksi ja rakentamiseksi. Usko synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Jumala sinua siunatkoon ja lahjoittakoon vielä ruumiinkin terveyttä, jotta olisit vielä yksi 

totuuden todistaja ja vartiomies yksinäisellä vartiopaikallasi. Pian pääset kirkkaamman ilman 

alle, joten ole toivossa iloinen, sillä meidän paikkamme on suurempi kuin meidän vaivamme. 

Vähä veljesi Herrassa 


Terveiset Leviltä ja Eerolta y.m. 

23/127 


Nro: 18 


Rakas vanha sisar Herrassa Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua. 

Kiitos kalliin kirjeesi edestä, joka oli saapunut tänne sillä aikaa kun olimme Suomea kiertämässä. 

Lähetin sinulle 8 kirjaa Lahdesta ja Kalle pani 10 kirjaa Heinävedeltä paketissa, joten kyllä 

sinulla kirjoja riittää vähäksi aikaa. Ei niitten maksusta väliä ole, vaan jos haluat, niin saatat 

laittaa joskus Kallen osoitteella 5 Dollaria kappaleella postimaksu hintaan mukaan otettuna. Jos 

siis myyt niitä esimerkiksi lapsillesi, niin ota 5 taalaa kirjasta. Kun olet kaikki myynyt, niin sitten 

voit panna rahan tulemaan Kallelle. 

Suomen reissu meni hyvin.14 paikkakuntaa läpi käytiin. Paljon oli nuorta kansaa useimmissa 

paikoissa koolla. Tämän pikku kirjan vain olisi pitänyt olla valmiina jo ennemmin, vaan hyvä kun 

tuli edes elokuun alussa. Saimme myydyksi sitä kokousten yhteydessä Lahdessa, Padasjoella ja 

Teuvalla. Sitä on hauska antaa sellaisille ihmisille, jotka jäävät kokousten jälkeen kanssapuheisiin 

kanssamme ja kyselevät erityisesti hajaannuksen eli eron syistä kristillisyydessä. Kirja antaa 

siihen kysymykseen koko selvän vastauksen. 

Täällä Lapissa on nyt arkinen elämä taas alkanut. Norjasta on tullut vieraaksi uskollinen 

veljemme Atle Akselsen vaimonsa Randin kanssa. He ovat nyt Eeron luona, ja huomenna he 

menevät Leevin luokse. Ensi pyhänä meillä on Kiirunan kirkon seurakuntasalissa pyhärukoukset, 

ja Eero pani lehteen ilmoituksen niistä. Ei meitä niin paljon nyt koolle tule, mutta joitakin sieluja 

kuitenkin. Tulkatakin täytyy norjalaisten tähden. Saa nähdä, tuleeko sinne ulkopuolisia. 

Kiirunassa on Sten Johansson pitänyt kokouksensa ja Amerikasta on kuulemma ollut yli 10 

sielua häntä tukemassa. Ensi pyhän aikoihin he ovat Parakassa. Soutsas-Fransi makaa 

Gellivaaran sairaalassa keuhkokuumeessa. Saa nähdä, onko hänen elämänsä aika loppumassa. 

Onneton se raukka vain on sieluntilansa puolesta. Hengellinen viha on muuttanut hänen 

muotonsakin sen hengen kaltaiseksi, joka häntä kuljettaa. 

Jää nyt, sisar rakas, Jumalan armon haltuun. Usko synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä. Muista meitäkin rukouksissasi. Kerro terveisiä lapsillesi. Anni Brolakin 

pääsi sairaalasta kotiinsa päivää jälkeen lähtöämme Kaltimosta. Vähä veljesi 

Lauri perh. 

24/127 


Nro: 19 


Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi 


Kiitos sydäntä liikuttavasta kirjeestäsi, kirjoitettu 11. elokuuta, jonka olen myös kopioinut 

annettavaksi kristityille Levi-vanhimman pyynnöstä. Hänkin piti kirjettäsi tosi kalliina. Mitä tulee 

erityiseen pyyntöösi, niin siihen ei minulla vain ole mitään vastaan sanomista, jos niin tapahtuu, 

kuin kirjoitat, vaan hauskempi olisi sinua elossa nähdä kuin mykkänä vain arkussa, jossa on vain 

savimaja, eikä sielua eikä henkeä. Vaan henkesi on esikoisten seurakunnassa kaikkien 

vanhurskasten henkien kanssa nyt ja iankaikkisesti. Emme me niin kaukana ole toisistamme, sillä 

ei henki tunne aikaa eikä paikkaa, eikä mitään rajoja. Jos silmämme olisivat vain kirkkaammat, 

niin näkisimme tälläkin hetkellä kaikki pyhät enkelit ja kalliin Lunastajamme ympärillämme. Vaan 

uskon kautta me heitä toivossa katselemme. Onhan meillä vieläkin valittuin lasten henki, joka 

huutaa Abba, rakas Isä. Me olemme uusi luontokappale hengen puolesta, yhdistettynä 

Kristuksen kanssa niin kuin morsian ja ylkä, iankaikkisella liitolla vahvistetut, jossa olemme 

pantin itseltään Jumalalta saaneet uuden syntymisen kasteessa, nimittäin Pyhän Hengen. 

Uskomme hyvää Jumalasta ja toivomme Amerikassakin löytyvän valituita sieluja vielä. Kyllä 

Kuningasten Kuningas asiansa hoitaa ja valittunsa kokoaa neljän ilman alta tälläkin ajalla, siitä ei 

ole epäilystä. Hän käyttää pieniä ja ylenkatsotuita välikappaleita aseinaan, jotta ei olisi ihmisillä 

kerskaamista itsestään. Pienillä välikappaleilla on suuret laumat koottu Jeesuksen ristin juurelle. 

Ei ole ollut monta viisasta eikä monta suuresta suvusta, vaan pienille ja sydämestä 

yksinkertaisille on Jumala ilmoittanut salaisuutensa ja salannut ne viisaalta ja toimellisilta. 

Nyt syyskuussa meidän on Eero-veljen ja mahdollisesti Levin kanssa lähteminen Norjaan 

lähetysreissuun. Viime pyhän aikoihin oli täällä Atle Akselsen veli vaimonsa kanssa ja he 

muutaman harvain kanssa ovat kutsuneet lähetystä Norjaan. Tarkoitus on pitää kokoukset 

Ruijassa kahdessa paikassa, Lakselvissa ja Kjöllefjordissa. 

Jää nyt, sisar rakas, hyvästi sen Suuren Paimenen haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä. Onnellinen olet, kallis sisareni, sillä Kuningasten Kuningas seisoo 

rinnallasi elämässä ja kuolemassa Henkensä kautta. Jää Jumalan rauhaan. Terveisiä paljon 

Leviltä, Eerolta ynnä muilta. Kirjoitti 

Lauri perheen kanssa. 

25/127 


Nro: 20 

Malmivaarassa 18.9.1978 

Kallis kristillisyyden sisar ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi 


Kiitos kalliista kirjeistäsi, joihin en aina ole erikseen vastannut, vaan hauska ja kallis asia on 

olla jatkuvassa yhteydessä kanssasi, sillä aina sinulla on ollut ilosanomaa ja virvoituksen tuulia 

kirjeissäsi, sillä sinulla on se henki, josta Jeesus sanoo Samarian kaivolla: Joka siitä vedestä juo, 

ei hän koskaan janoo, sillä se vesi tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen 

elämään. 

Olemme nyt saapuneet kotiin Norjan reissulta, missä oli monenlaista kokemusta. Aloitimme 

kokoukset Kjöllefjordissa lauantaina 9.p. ja pidimme illalla kokoukset valtion kirkossa. Atle 

Akselsen pyysi minua saarnaamaan sinä iltana, vaikka minä esitin, että hän olisi aloittanut 

kokoukset Norjassa. Minä jouduin kuitenkin palvelemaan ja selitin armonjärjestystä. Siellä oli 

meidän ystäviä vajaa kymmenen sielua ja lisäksi joitakin kyläläisiä. Oli siellä kaksi suurta kalaa, 

joista Atle veli näki unen päivää ennen. Hän näki, että kaksi kiiltävää ja isoa kalaa tuli uiden 

kohti sitä verkkoa, jota olimme laskemassa mereen. Ne kalat sukelsivat kuitenkin syvälle ja 

menivät verkon ali. Niin se näytti myös käyneen, sillä Pohjois-Norjan piispa Bremer-Hansen ja 

Kjöllefjordin uusi pappi istuivat kirkossa koko ajan sinä iltana. Annoin piispa Bremerille tämän 

pikku kirjan ruotsinkielisenä lahjaksi kokouksen päätyttyä. Hän oli herrasmies ja kiitteli kädestä 

pitäen. 

Ei siellä Kjöllefjordissa niin suuria ihmeitä tapahtunut, vaan kristityt saivat vahvistusta ja 

virvoitusta hengellensä. Pidimme siellä kokouksia tiistaihin asti kahdesi päivässä. Oli siellä eräs 

nuori suomalainen tyttö Rovaniemeltä, nimeltään Teija Tervo, joka oli heränneellä tunnolla. Hän 

oli ollut vain viikon ajan Kjöllefjordissa, sillä hän oli tullut Suomesta Norjaan työtä etsimään ja 

oli saanut paikan kalatehtaan pakkaamossa. Hän vain kuunteli hartaalla sydämellä joka saarnan. 

vaan ei vielä käsittänyt kristillisyyden asiaa sen enempää. Hän oli rukoillut ennen kirkkoon 

tuloansa, että löytäisi kristityitä siellä vieraassa paikassa ja tuli kirkkoon. Ihmeekseen hän sai 

löytää sieltä suomalaisia ja sai niin ollen rukouksensa kuulluksi. Toivomme, että Jumala tämän 

piikaisen johdattaisi oikean äidin syliin, niin ettei lahkot ja piru saisi häntä vietellä. Paljon se 

tyttö-riepu oli raamattuaan lukenut, sillä käydessämme vaimoni kanssa hänen kämpällään 

vilkaisin hänen raamattuaan. Siellä hän asuu työläisten asuntolassa, jossa on helvetillinen ja 

sikamainen elämä ympärillä, vaan ei hän ole siinä saastassa osallinen ollut. 

Niin lähdimme sitten Kjöllefjordista uusille kalavesille ja pidimme kokoukset Kvalsundin 

kirkossa ja vanhainkodissa perjantaina 15. päivänä.Tämä kylä on noin 32 km päässä Hammer - 

festistä etelään. Siinä ei ole kuulemma ollut kuin vanhaa eriseuraa, ja nekin ovat niin sammuneet, 

ettei niillä ole edes saarnaajaa. He vain lukevat hengellisiä kirjoja kokouksissaan. Boremannilaisia 

ei siellä ole ollenkaan. Atlella on siinä kylässä sisar postikonttorin hoitajana, ja hänen 

tähtensä Atle tahtoi panna kokoukset kylään. Kyllä tällä Signe-sisarella oli kristillisyyden ainetta, 

vaan eriseuran vesissä oli maku mennyt. Ei hän kuitenkaan ollut vastaan millään lailla, vaan istui 

yksissä kokouksissa vanhainkodilla, kun Eero-veli selitti armonjärjestystä suomeksi, ja minä 

tulkitsin norjaksi. Kvalsundin kirkossa ei ollut aamukokouksissa yhtään ulkopuolista, vaan Atle 

saarnasi meille siellä liikuttavalla tavalla. Olihan meitä siellä kuitenkin kaksi tai kolme Jeesuksen 

nimeen koossa. Meitä oli siellä Atlen ja Eeron lisäksi vaimoni Sirkka, pikku poikani Heikki, 

Atlen vaimo Randi ja Alva Thyni-sisar Vittangista, joka on ymmärtäväinen vaimo kristillisyyden 

asiassa. Sitten illalla pidimme kolmannen kokouksen Kvalsundin kirkossa. Silloin minä saarnasin 

norjaksi Ilmestyskirjan 2. luvun rinnalla Efeson seurakunnan enkelin tilasta. Ei ollut kuin pappi 

ja pari muuta ulkopuolista kuulijana. Eniten kuulijoita oli siellä vanhainkodilla, sillä siellä oli 

useita kymmeniä sieluja koossa, vaan kyyneleitä kyllä näkyi, muttei yksikään noussut ylös 

epäuskostansa. 

26/127 


Nro: 20 

Kolmas kokouspaikkamme oli sitten Lakselv, missä pidimme kokouksia lauantaina ja 

pyhänä kahdesti päivässä. Alusta ei tullut kuin muutama sielu kokoon, vaan joka kerta 

kuulijamäärä lisääntyi. Saarnasimme siellä kaikki vuorollamme ja minä olin tulkkina toisille. 

Alva-sisar tulkitsi minulle, kun puhuin suomeksi. Siellä vain on sairaalassa eräs Atlen ystävistä, 

keski-ikäinen mies, vaan en muista nimeä. Hän vain on uskomassa ja oli anteeksianovaisena. 

Liikutetulla sydämellä hän vain nautti Jumalan sanan saarnoista. Viimeisenä iltana oli siellä 

Lakselvin kirkon seurakuntasalissa joku pari kymmentä sielua koossa ja isoin osa oli tästä 

Gunnarin laumasta. Tuntui, että meitä otettiin vastaan peräti hyvin, vaikka eivät 

anteeksianovaisina olleetkaan. Ostivat kyllä kuitenkin näitä pikku kirjoja suomen ja ruotsin 

kielellä, ja esittelin muutamille heistä tätä Boremannin postillaväärennöstä. Päivittelivät suuresti, 

että Jumalan sanaa oli niin muutettu, vaan eivät olleet ennen mitään tienneet. Yksi saarnaajan 

leski, jonka mies oli ollut nimeltään Nabot Johansson, sanoi, että hänellä on ollut pikku kirjamme 

jo pitemmän aikaa, sillä hän oli sen saanut Kjöllefjordista, vaan hän oli pannut sen laatikkoon 

piiloon, sillä hän sanoi siitä muuten tulevan riitaa. Siitä vain tulee ilmi, että mielet ovat hajallaan 

Boremannin joukossa keskenään. Atle veli kertoikin, että niillä on jonkunlainen hajaannus 

käynnissä siellä. Saapi nähdä, kuinka asiat sitten lähtevät menemään. Lupasivat siellä muutamat 

nuoremmat miehet lähteä Lappiin tutkimaan asioita, kun saavat tilaisuuden. Heillä on kuulemma 

olleet sellaiset aikeet jo jonkin aikaa. 

No, parempi oli vastaanotto Lakselvissa kuin Lake Nordenissa Wilbur Koistisella, joka ei 

sallinut puhua hengellisistä asioista mitään. On niitä kirkkaita tähtiä Amerikan taivaalla. Vaan 

toivossa me teemme työtä täällä vähän aikaa. Olemme siitä varmat, että totuus kyllä seisoo, 

vaikka kuinka heikot ja vähäiset sen puolustajat ovatkin. Ei vain meille kukaan nauranut Norjan 

reissulla, vaikka Sten Johanssoni sanoi jo aikoja sitten Kalle-veljelle, että koko lähetystoimi 

joutuu naurunalaiseksi, kun nuori poika otetaan lähetysreissuun. Nyt meitä oli kaksi poikaa, ja 

Atlekin on vielä aika nuori, vaan ei ollut naurun haluja Norjan maalla yhdelläkään, ei edes 

August Krågilla eikä Hans Danielsenilla, joita näimme Kjöllefjordin kadulla. Nekin sudet olivat 

tulleet lakeiksi kuin karitsat, sillä Vähäpoikanen kaitsee heitä. Kyllä Jumalan voima tyrmää 

vääryyden miehet, niin että joutuvat vaikenemaan ja puhumaan vain kauniista ilmasta ja 

luonnollisista asioista. Ei ollut niillä meille mitään sanomista hengellisistä asioista. Mekin jätimme 

heidät rauhaan, koska olemme kyllä heille jo ennemmin kylliksi suolaa uhranneet, vaan 

eksytyksen henki heidät vei. Vapaat olemme heidän ja amerikkalaisten verestä, jotka ovat 

yhdessä sopassa keskenään. 

Levi vanhin on vielä kotona ja kohtalaisen terveenä, vaan hänen vaimonsa Julia on saanut 

veritulpan toiseen käteensä ja makaa nyt Kiirunan sairaalassa. On siinä Leevillä murhetta, kun 

sellainen koettelemus tuli meidän ollessamme Norjassa. Meillä on kuitenkin tarkoitus pitää 

pyhärukoukset tulevana pyhänä Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa, ja pappi on meille antanut 

salin käyttöömme. Olen pannut ilmoituksen myös lehteen. 

Sain viime kuun lopulla postikortin Melvinin sisarelta Helen Nelsonilta, jossa hän kiittää 

hänelle lähettämistäni vanhinten kirjeistä. Minä vastasin hänelle englanniksi ja lähetin valokopiot 

kaikista kaulankatkaisukirjeistä, joita amerikkalaiset ovat tänne syytäneet joukolla. Pyysin 

vastausta, jos hän hyväksyy ne kovat tuomiot, jotka niissä kirjeissä ovat, vaan en ole saanut vielä 

vastausta. 

Meillä on nyt iso-äiti vieraana, joka on hoitanut lapsia Sirkan ollessa Norjassa mukana. Olga 

vain on jaksanut hyvin ja kaikki on mennyt hyvin poissa ollessamme. 

Enempiä sanomia ei minulla olekaan tällä kertaa, vaan tahdon tervehdellä juuri kaulasta 

lämpimästä. Puhuimme Eeron kanssa matkallamme Norjasta kotiin, että jos minä joudun 

menemään Amerikkaan Sophian vuoksi, niin hän lähtee mukaan vaikka omilla varoillaan. Kyllä 

me siellä pitäisimme kokouksia pian useammassa paikassa, vaikka ei kukaan olisi vastaan 

ottamassa eli kutsumassa. Ei niitä kutsuja tällä ajalla ole sen enempää kuin apostoleinkaan 

27/127 


Nro: 20 

aikana. Ei Paavaliakaan kutsunut kukaan Roomaan, vaan Jumala lähetti hänet sinne. Tällaisena 

aikana pitää tehdä työtä niin kuin apostolien aikana, sillä eriseurat ovat vieneet alleen melkein 

koko maailman. 

Jää nyt hyvästi, Jumalan armon ja rauhan haltuun. Ole hyvässä turvassa, uskollinen sielu. 

Kyllä Herra omansa tuntee. Pianpa tämä vaivalloinen matka loppuu ja pääsemme siihen maahan, 

missä ei enää pilvet peitä armon aurinkoa. Usko kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä. Rukoile meidänkin harvain puolesta, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, 

koska se totinen on. Kirjoitti nuori veljesi elämän tiellä 

Terveisiä Lapin saarnaajilta ja kristityiltä ynnä muilta. 


28/127 


Nro: 21 


Rakas sisar Herrassa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua. 

Kiitos kalliista kirjeestä, jonka olen vastaan ottanut. 

Minulla ei ole tällä kertaa erityistä sanomaa, sillä kirjoitin sinulle viimeksi kyllä kaiken 

mahdollisen. Täällä Euroopassa vain ovat kristityt entisellä rajalla terveyteen nähden. Itä- 

Suomestakin kuuluu, että Brolan sisaret ovat kotona kohtalaisessa voinnissa. On siellä pari 

muuta sisarusta heränneellä ja kaipaavaisella tunnolla, vaan joku niitä pidättelee siellä porstuan 

ovella. Vissimmästi omavanhurskaus. 

Täällä Lapissa ovat olot ennallaan. Pidimme rukoukset Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa, 

vaan ei tullut monta sielua kokoon. Oli Atlen nuori poika läpikulkumatkalla Etelä-Norjasta 

Lakselviin, ja hän poikkesi tässä yli yön ja oli myötä rukouksissa. Kyllä Eero saarnasi 

rakentavasti ja selvästi, ja minä tulkkasin. Levi puhui muutaman sanan alusta, vaan ei jaksanut 

montaa lausetta puhua, kun jo otti sydämestä. Atlen pojassa kyllä Jumalan sana vaikutti niin, että 

hän painoi kasvonsa kämmeniään vasten itkien pitkän aikaa. Puhuttelin häntä ja kysyin, miltä 

tuntuu. Hän vastasi, että parannus pitäisi tehdä, vaan ei ole nyt voimaa. Levi sanoi, ettei siihen 

voimia pidä odottaa, ei se ole kuin nousta ja anoa anteeksi, kyllä Jumala sitten voimat antaa 

vaeltamaan elämän tiellä. Tämä Ove-poika on kantanut kristillisyyttä rippikouluikään asti, vaan 

siitä meni maailmaan. Nyt hän on minun ikäiseni, siinä kolmenkymmenen paikkeilla. 

Atle veli Norjasta on kirjoittanut kiitoskirjeen reissumme johdosta Leville, vaan en ole vielä 

sitä lukenut. Olen vain puhelimessa kuullut kalliit terveiset ja kiitokset sieltä kaikilta. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Panen tähän oheen pikku kirjoituksemme, joka on 

yhden vanhinten kirjan lopussa lisänä. Olen pannut niitä postissa vähän moneen paikkaan näille 

Boremannilaisille. Voit sinäkin laittaa jollekin. Aion panna Niskan väelle useammallekin. Muista 

meitä rukouksissasi ja usko kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä 

viattomassa taivaaseen asti. Jumalan rauha olkoon henkesi kanssa. Kirjoitti nuori poikanen 

suuressa sodassa 

Terv. Leviltä & Eerolta. 

Lauri Koistinen vaimoni ja lasteni kanssa. 

29/127 


Nro: 22 



nyt ja iankaikkisesti, amen. 

Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen lukenut Lapinmaan vanhoille kristityille ollessamme 

koolla Kiirunassa pari viikkoa sitten. Paljon terveisiä heiltä kaikilta. 

Minulla on ollut paljon kiireitä töissä viime aikoina, joten ei ole ollut sopivaa tilaisuutta 

hiljentymään ja kirjoittamaan. Sitten tahtoo lisäksi olla niinkin, ettei näe mitään erityistä syytä 

kirjoittamaan, kun ei ole mitään isompaa tapahtunut. Silloin on sula riemu kirjoittaa, kun tosiaan 

tuntee, että on aihetta sydän täynnä ja innostunut mieli. Vaan innostus kun loppuu ja mieli on 

maassa, niin ei sitä viitsi paljon paperia tuhlata. Onhan sitä kyllä aina aihetta kirjoittamaan 

kristitylle ystävälle maailman toisella laidalla joitakin lohdutuksen sanoja yksinäiselle 

matkamiehelle, vaan lihasta vaikuttaa turmelus niin paljon vastavalkeaa, että sydämen himmeä 

liekki jää niin kuin vakan alle. 

Toivossahan me työtä teemme kristillisyyden rakennukseksi, vaan hitaaksi joutuu väkisin siinä 

kilvoituksessa. Syynä siihen on sekin, että kristillisyys niin harvoille kelpaa, ja vuosia on mennyt, 

ettei ole juuri moni Pyhän Hengen verkkoon tarttunut. Emme kuitenkaan ole vaipuneet 

kokonaan väsymykseen ja voimattomuuteen, vaan Jumalan armosta saamme vielä joskus tuntea 

Hänen armollista läsnäoloaan näissä Keedarin majoissa. 

Kiirunan kokouksissa saimme kuulla veljien voimalla saarnaavan, niin että varmasti olisivat 

maailman viisaat hulluiksi luulleet, jos olisivat nähneet ja kuulleet meidän jumalanpalveluksemme 

viettoa Eero Mäkelän talossa viimeisenä kokouspäivänä. Heimo Mäkelä siellä saarnasi, huusi 

niin että kuurotkin kuulivat, ja ei siinä tulessa tainnut yksikään silmä kuivaksi jäädä eikä kukaan 

jäänyt istumaan penkkiin. Ollapa meillä aina sellaiset huutajat pöytäin takana, jotka särjetyillä 

sydämillä saarnaavat niin, että sana vaikuttaa murheen synnistä, jota totisesti meistä löytyy, ja 

ilon autuudesta anteeksisaamisen armon tähden. 

Emme usko niin heikkoon Jumalaan, joka ei kykene valituitansa ottamaan kiinni maailman 

korvesta ja heitä perille saattamaan. Vaan me uskomme väkevän ja mahtavan Jumalan päälle, 

joka kutsutaan Raamatuissa ihmeitten tekijäksi. Siksipä meillä on synti epäillä Hänen 

voimastaan ja armostaan, sillä kaksinkertaisesti olemme saaneet Herran kädestä kaikkein 

synteimme edestä. Eipä hän ole mahtimiehiä asianajajikseen koskaan pannut, ei monta viisasta, ei 

monta suuresta suvusta. Eivätpä Lapin vanhimmatkaan olleet mitään Billy Graham-miehiä, jotka 

kulkevat sellaisella mahdilla, että kaikki maailman valtakunta sen voiman näkee ja siitä puhuu. 

Hiljaisten rivien miehiä he olivat maailman porukurkkujen suhteen, vaikka he kyllä tekivät paljon 

rauhattomuutta perkeleen valtakunnalle. Ja niin olemme mekin tehneet Jumalan voiman ja 

ihmeellisen kaitselmuksen kautta. 

Kalle veli ilmoitti Itä-Suomesta, että Kaltimossa on kansa alkanut kokoontumaan, niin että 

Kurosten pikku mökki oli viime kerralla jo täynnä kuulijoita. Kymmenkunta kuitenkin. Joten 

siellä päin alkaa menemään peräti hyvin. 

Näin tässä unta joku päivä sitten, että meidän rukouksiimme tuli monia kymmeniä kuulijoita, 

enimmäkseen nuorta väkeä, eivätkä he niin huonolta ainekselta näyttäneetkään. Vaan saa nähdä, 

koska se aika tulee, että Pietarin verkot tulevat täyteen. Tähän asti on vedetty pikkuisia saaliita, 

vaan kalastettu kuitenkin on. 

Vanha Levi on jokseenkin entisessä terveydessä. Hänen vaimonsa Julia makaa Kiirunan 

sairaalassa toinen käsi halvaantuneena. Ikävä hänellä siellä on olla kuukausittain. Levi käy 

monta kertaa viikossa hänen luonaan ja hieroo vaimonsa kättä. Kyyneleillä Julia vastaanottaa ja 

hyvästelee kristityt, jotka käyvät katsomassa. Kokousten aikana Kiirunassa kävivät monet 

kymmenet häntä katsomassa. Hän on kuitenkin onnellinen, kun on usko kalliina sydämessä. 

Stenin joukosta yksi vanha lappalaisvaimo tuli takaisin meidän luoksemme Kiirunassa. Hän on 

sinun ikäluokkaasi, kotoisin Nikkaluoktasta, Elli etunimeltään. Hän vain ei tykännyt oikein 

30/127 


Nro: 22 

Stenin liikkeestä. Näki siinä niin paljon kummituksia, että tuli sieltä pois. Eero Mäkelä oli 

hänelle lähettänyt kirjani sekä kirjeen, jossa nuhtelee Levi-vanhimman hylkäämisestä niitä, jotka 

Stenin joukkoon ovat menneet. Ensimmäisellä kerralla Elli istui Kiirunan kirkon takaosassa 

muitten lappalaisten kanssa, vaan siitä eteenkäsin hän tuli melkein etupenkkiin. Puhuimme hänen 

kanssaan aika paljon ruokapalkalla, joka on Gunnarin joukon rukoushuone. Saamme sitä 

vuokrata. 

Nyt pyhänä, siis aamulla, lähden Kiirunaan rukouksiin Jellivaaran vanhusten kanssa. Heitä 

lähtee mukaan Viktori ja Loviisa sekä Mikko. Sitten tulee nuori tytär Gun Mari lisäksi. Hilmasta 

en vielä tiedä, kuulen aamulla. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä 

viattomassa. Ole hyvässä turvassa ja toivossa iloinen. Rukoile puolestamme. Terveiset Leviltä ja 

Eerolta. Jumalan rauhaan. 

Terveisiä Williamille ja kiitoksia kirjoituksesta. 

Lauri perheineen 

31/127 


Nro: 23 


Kallis vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä lähestyn teitä. 

Kiitos kirjeistäsi ja terveisistä, joita olen aina saanut ilokseni vastaanottaa. Tosin nyt en ole 

vielä kuullut mitään sen jälkeen, kun matkustit Omahaan Williamin luokse. Uskon sinun voivan 

siellä hyvin. 

Olemme eilen käyneet Kiirunassa katsomassa Levi-vanhinta ja hänen vaimoaan Juliaa sairaalassa. 

Levi oli pari päivää sitten kyllä kuoleman kielissä ja lääkärikin kutsui jo hänen poikansa 

sinne, niin kuin tapana on, kun kuolemanvaara on läsnä. 

Torstaita vasten yöllä hän oli kuulemma jo melkein tajuttomana. Vesi oli mennyt keuhkoihin 

ja sydän löi heikosti. Nyt hänessä on tapahtunut käänne ja hän näyttää voittavan kovan 

taudinkohtauksen. Maanantaina hän pääsee tavalliselle osastolle tältä teho-osastolta. Kyllä hän 

oli kehnona, ja sanomat kuuluivat heti aina Vittangiin asti, että Levi on kuollut. Mutta ei ole 

siinä sanomassa toistaiseksi yhtään perää. Saattaapa mennä niinkin, että Levi vielä saarnaa 

Vittangilaisille niin että sydämiä vihloo. Hengellinen viha on häntä vastaan niin suuri, että hänen 

kaulaansa tahtoisivat kyllä olla heti katkaisemassa, vaan Jumala hoitaa asiansa, minkä kerran on 

alkanut, eikä sitä kesken jätä. 

Alva Thyni Vittangista oli nähnyt unta jo ennen Levin kovaa koetusta, että joku kristityistä 

nosti Levin vanhan Mikko Nilssonin syliin ja siinä vanhukset olivat iloisena. Alva uskoi sen 

merkitsevän sitä, että Levi saa vielä hyvän vanhuuden terveyden, niin kuin Mikollakin on. 

Mikko on 10 vuotta vanhempi kuin Levi, vaan kohtalaisen terve. Ei hänen lääkärissä tarvitse 

kulkea. Oli Kiirunassa myös Levin sisaren talosta kuulunut jonkun tuttavan unesta, että unessa 

oli sille miehelle ilmoitettu, että "ei Levi kuole, vaan makaa oikealla kyljellä." Niin ollen taitaa 

käydä, että hänen kuolemansa aika ei vielä ole tullut. Kyllä häntä tarvitaan kristillisyyden työssä, 

ja mitä terveempi hän on, sitä parempana apuna hän on Jumalan asiassa. Minä muistan Levin 

kertoneen jo ennen, että hän näki unta, kuinka olimme kaloja puhdistamassa. Hänkin kerkesi 

niitä puhdistamaan aikasen läjän. Nämä kalat ovat niitä, jotka tarttuvat Pyhän Hengen verkkoon. 

Uskomme kristillisyyden menestyvän lähiaikoina suuremmassa mitassa kuin tähän asti. Vaan 

aikoja ja hetkiä emme tiedä sanoa. 

Lapinmaan vanhukset ovat muuten entisellään terveyden puolesta, ja kristillisyys menee 

menoansa. Suomessa on nyt veljillä paljon tointa kristillisyyden työssä. Tänä pyhän aikana he 

ovat Heinävedellä Kallen paikassa. Pitävät siellä muutamia päiviä kokouksia ja kristityitä on 

tullut kokoon eri puolilta Suomea. Siellähän ovat saarnaajat Severi, Heimo ja Kalle ja nyt on 

nuori veli Toivo Mäkelä saarnannut jo pian toista vuotta. Jumalan lahjat on heillä kaikilla hyvät, 

ja koska heitä on niin monta, niin keveämpi on työtä tehdä, sillä ei yhden päälle tule silloin liikaa 

kuormaa. Saarnaajat peräti tuntevat, kuinka paljon se merkitsee, kun on työkumppaneita, joihin 

voi luottaa sydämestä asti, jotka ovat koettelemuksissa uskollisiksi löydetyt. 

Siellä Itä-Suomessa on alkanut kansa tulemaan paremmin kokoon. Kaltimossa on paljon 

tullut ulkopuolisia tavallisiin rukouksiinkin kristittyin pirtteihin. Norjasta olemme myös saaneet 

kirjeitä ja puhelinyhteyksiä. Atle veli kertoo siellä asiain olevan hyvin meidän ystäviemme 

keskuudessa. Tosin on Stenin seuraajat hajaantuneet keskenään ja myyneet pois rukoushuoneen. 

Thoralf Jensen poikansa Akselin kanssa on erkaantunut Stenistä, kun taas August Krågh ja Hans 

Danielsen ovat Stenin puolella. Ei näytä pysyvän koossa heidän joukkonsa. Norjassa voipi sanoa 

Stenin joukon lakanneen työtä tekemästä. Tosin he pitävät pyhä-hartauksia kodissaan. Thoralf 

muutaman sielun kanssa ja toiset saarnaajat taas muutaman kannattajansa kanssa. Vissiin he 

pitävät, että itse kukin ovat esikoisten seurakunta. Voi pimeyttä Euroopan maassa! 

Täällä Lapissakin on ilmi tullut taas lisää tästä Stenin kaksinaamaisuudesta. Frans 

Martinssonin vaimo oli tipalla erkaantua siitä laakista, vaan saivat hänet villalangalla takaisin. 

Häntä oli Sten muutamain ämmäin kanssa alkanut syyttää saippuan varkaudesta, kun yksi vanha 

32/127 


Nro: 23 

muori kantoi hänen päälleen sellaisesta asiasta. Ja kun Steni oli roiskinut muoripahaista 

saippuavarkaaksi, niin oli muori peräti suuttunut, kun viattomasti päälle kannettiin. Näin 

lapsellisen asian ympäriltä sitten kuului muutakin. Fransin emäntä turvasi Alva Thyniin 

Vittangissa, joka on vanhastaan tämän Esterin ystäviä. Siinä tuli sitten "keittiön kautta" julki, 

että Sten oli jo talvella 1976, kun olin kirjaa tekemässä, ilmoittanut Frans Martinssonille, että ei 

saa antaa rahaa eikä nimeä siihen kirjaan. Samalla Steni ilmoitti minulle (1976), että nimet saa 

panna ketkä haluaa esipuheen alle. Samanaikaisesti hän takana teki työtä, että ei kukaan antaisi 

nimeä kirjaan todistajaksi. Levi vanhin silloin oli sairaalassa eikä voinut toimia asiassa yhtään. 

Sellainen on ruotsalainen saarnaaja. Hän veisaa haikeasti, on pää kaltossa, itkee hellästi pöydän 

takana, puhuu rakkaudesta, ja valehtelee niin raskaasti, että kukaan ei saata todeksi uskoa, 

vaikka olisi sata todistajaa asiassa. Jumala varjelkoon meitä ruotsalaisista saarnaajista, amen. 

(Huomautan, että ruotsalaisia saarnaajia on ollut ennekin kristillisyydessä, nimittäin August 

Lundberg ja Gunnar Jönsson, ja he ovat juuri samanlaista henkeä kuin Steni). 

En tällä tarkoita, etteikö valheapostoleita voi ilmestyä suomalaisista, norjalaisista ja 

amerikkalaisistakin, vaan ruotsalaiset ovat niitä suurimpia konnia olleet ja vissiin ovat vieläkin. 

Tosin on Erlandsson vainaja Luulajasta ollut ruotsalainen ja mahdollisesti kuollut autuaana, vaan 

ei ole häntäkään lähetetty vanhinten aikana kertaakaan ulkomaille lähetysmatkalle. Eikä pitäisi 

koskaan ruotsalaisia lähettää, sillä se on että panna pukki kaalimaan vartijaksi. Olkoon tässä nyt 

kylliksi ruotsalaisista. 1 

Olemme kuitenkin toivossa iloiset ja odotamme vain, mitä tuleman pitää. Ahkeroimme työtä 

tehdä vähän aikaa, sillä pian tämä maailma on valmis tulen ruuaksi. Valittuin tähden tätä 

maailmaa vielä säästetään vähän aikaa, vaan kun viimeinen valittu merkitään, niin silloin lyödään 

tulta ruumeniin. 

Jää nyt hyvästi taas tällä kertaa ja ole iloinen vanhuudessasi, sillä olethan saanut koetella, että 

se Jumala, jota olet nuoruutesi päivinä kuullut ja seuraamaan lähtenyt, on uskollinen ollut ja 

onnellisesti kuljettanut läpi vaarallisten retkien täällä synnin erämaassa. Vieläkin on syy uskoa 

kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, jonka minäkin tahdon todistaa Jumalan 

puolesta. Muista meitäkin rukouksissasi. Toivottavasti. saisimme vielä nähdä toisiamme ja pitää 

Jumalan palvelusta yhdessä, vaan Jumala yksin tietää, kuinka Amerikan asiat kehittyvät. Hänelle 

ei ole mikään mahdotonta. Terveiset vanhalta Leviltä ja Eerolta y.m. vähä veljes elämän tiellä 

Lauri Koistinen perheeni kanssa 

1 Ruotsalaiset eivät kansallisuutensa puolesta ole yhtään kelvottomampia eivätkä kelvollisempia Jumalan asian ajajia 

kuin suomalaiset tai muutkaan kansat. L. L. Laestadius oli ruotsalainen, samoin Per Brandell. Syyt eksytyksiin 

ovat aina perkeleen työtä, käyttipä hän sitten välikappaleinaan mihin tahansa kansallisuuteen kuuluvia ihmisiä. 

Yllä olevat lausunnot ruotsalaisista tarkoittavat ruotsalaisen valtakulttuurin turmiollista vaikutusta Lapissa. Tämä 

valtakulttuuri on turmellut elävää kristillisyyttä Lapissa m.m. median, valtiokirkon ja koulujen välityksellä. 

Sama ilmiö on havaittavissa Suomessa ja muissakin maissa. 

Huom. 2011-09-19 / Lauri 

33/127 


Nro: 24 


Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä lähestyn sinua lastesi kanssa. 

Kiitän aluksi kalliista kirjeestäsi sekä rakkauden merkistä, jonka olen saanut jokin aika 

sitten. Hauska oli kuulla kirjeestäsi, että olet paranemaan päin ja saatat vielä palata omaan 

asuntoon Belle Fourcheen. Onhan se aina hauska olla omassa pesässään. 

Meillä on ollut kalliit kokoukset täällä Jellivaarassa nyt uuden vuoden pyhinä. Oli paljon 

vieraita Suomesta, ja Jumala antoi sanansa oven olla auki kaikille saarnaajille, jotka näissä 

kokouksissa saarnasivat. Suomesta oli yli 30 kristittyä ja 3 saarnaajaa, nimittäin Kalle veli, 

Heimo Mäkelä ja nuori Toivo Mäkelä. Kokouksia oli 4 päivää, ja kävimme myös Jellivaaran 

vanhainkodilla lauantaina, jossa pyysin nuorinta saarnaajaamme Toivoa puhumaan 

armonjärjestyksen rinnalla. Tulkkasin sen ruotsiksi. Siellä oli noin 80 kuulijaa, joista oli noin 

puolet kristityitä vieraita pääasiassa Suomesta. Ihana oli kuulla, että kolme vanhusta oli anteeksi 

anovaisia ja yksi hyvin vanha ja heikko vaimo alkoi visertää elävällä äänellä. Vanha Levi ei ollut 

mukana, sillä hän makaa vieläkin Kiirunan sairaalassa vaimonsa kanssa. Levi on aikaisemmin 

käynyt täällä vanhainkodilla pitämässä rukouksia, vaan siitä on jo vuosia aikaa. Hän on siellä 

tuntenut joitakin oikeita kristityitä, vaan me nuoremmat emme ole tunteneet heistä ketään. Tulin 

vakuuttuneeksi siitä, että se oli Jumalan Hengen vaatimus, että mennä vanhuksille kokouksia 

pitämään, kun he eivät saata mihinkään enää lähteä sieltä. Menen vieläkin näitä vanhuksia 

tervehtimään, kun tilaisuutta tulee. 

Olen käynyt jouluna ison joukon kanssa samaan aikaan Jellivaaran kirkossa Herran pyhällä 

ehtoollisella, sekä pikapuolin kuuntelemassa muutaman lyhyen lauseen Gunnar Jönssonin suusta 

rukoushuoneella. Sain niin tarpeekseni Hugo Gustafssonista, etten viitsinyt jäädä häntä 

kuuntelemaan toisena joulupäivänä, koska hän oli kirkossa joka paikassa mäkättämässä. Hän oli 

papin tulkkina alttarilla ja pöntössä sellaisella innolla, että minua jo iljetti nähdäkin sitä touhua. 

Gunnar Jönsson on valittu kirkolliskokouksen jäseneksi nyt tammikuussa Tukholmaan, ja 

siellä hän ajaa pappien asiaa, nimittäin kirkon vapauttamista valtion ikeestä ja täydellisen 

pappisvallan perustamista luterilaisessa kirkossa Ruotsissa. Hänen omasta joukostaankin on 

noussut suuri meteli Gunnaria vastaan tämän syyn tähden. Hän on kirkollisissa vaaleissa päässyt 

toiseksi Lapinläänin edustajaksi tähän piispain kokoukseen. Saa sitten nähdä, mitä siitä syntyy. 

Olemme sitten uuden vuoden alkaneet ja kuka tietää, mitä tämä vuosi vielä mukanaan tuo. 

Muistan vielä amerikkalaisten kertomuksen jonkun ison joukon kristityn unesta eli näystä, missä 

oli palavilla eli kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu vuosiluku 197., 1 jossa viimeisen numeron päällä 

oli ihmisen käsi niin, että se oli peitetty. Olen ajatellut, että olikohan se vuosi 1979, joka on 

viimeinen mahdollisuus enää jäljellä, jos uni on tosi. Silloin piti tapahtua Amerikan 

kristillisyydessä joku suuri ihme eli Kristuksen toinen tulemus tapahtua. Emme rakenna unien 

päälle mitään, mutta aika ne unet on selittävä, jos ne ovat Jumalan ilmoittamia. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimen ja 

veren kautta. Rukoile meidänkin puolestamme. Lähetän nipun Atlen kirjeen käännöksiä 

jaettavaksi kelle tahdot. Terveisiä Leviltä, Eerolta y.m. Lapin ja Suomen kristityiltä. 

Lauri perheeni kanssa. 

1 Mahtoiko olla v. 1975 

34/127 


Nro: 25 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä 

lähestyn sinua. 

Kiitos kalliista kirjeestäsi, jota jo odottelin. Luin sen Vittangissa viime pyhänä rukousväelle, 

joita oli Alva Thyni miehensä Unon kanssa, Abrahamssonit Kirunasta, Eero Mäkelä perheineen, 

Jellivaaran vanhukset Mikko, Viktori ja Loviisa, nuori sisar Gun-Mari, Parakasta Aili ja Juhani 

Pekkari sekä Lea Holmelid. Sitten oli vielä Alvan uskottomia naapureita neljä aikuista ja joitakin 

lapsia. Saarnasin siellä Ilmestyskirjan toisen luvun rinnalla, kun pyydettiin palvelemaan. Eero luki 

rukoukset ja saarnan. Kallista kanssakäymistä siellä pidimme. Eeron sisar Tuula oli myös siellä, 

ja nyt hän on meillä jonkun aikaa. Hänellä on tarkoitus alkaa Levin ja Julian hoitajaksi, kun he 

pääsevät sairaalasta kotiin. 

Toiveita heidän paranemisestaan on olemassa. Leevi on leikattu eilen ja se meni hyvin. On 

ilmeistä, että Leevi on jalkeilla parin viikon sisällä ja pääsee kotiin. Heti sen jälkeen tulee 

kysymykseen Julian kotiin siirtyminen. Hän on rullatuolissa lopun aikansa, sillä hänellä on toinen 

jalka ollut poikkinaisena jo vuosia, ja kun se ei parane ja toinenkin jalka heikkeni, niin on selvää, 

ettei hän jaksa kävellä, paitsi tuen avulla jonkun askeleen. 

Mitään erityistä ei nyt kuulu tänne päin. Hiljaista on niin kuin tyyni ennen myrskyä. 

Tjautjas-Fransi on kuollut pari päivää sitten, ja niin ollen on Steni nyt jokseenkin yksin. Saa 

nähdä kuinka he sitten kulkevat eli tekeekö hän saarnaajan jostakin pölkystä, joita hänellä on pari 

vielä matkassaan. Soutsas-Fransi vain oli niitä miehiä, jotka odottivat Leeviä kuolevaksi, vaan 

odottavan aika tuli pitkäksi. Minä olen jo ennen sanonut, että Stenin joukko on kuolemaan 

tuomittu syystä, että he itse tekevät sellaista työtä, joka ei voi jatkua heidän jälkeensä. Se työ, 

jota olen Herrassa tehnyt, ei heille kelvannut, vaan minä olen varma siitä, että työlläni on 

tulevaisuus edessään, sillä en ole omalla asiallani, vaan Hänen, joka on meitä valinnut 

opetuslapsiksensa ja Henkensä kautta johdattanut kristillisyyden työssä. Vanha Leevi on 

kasvattajamme ja opettajamme, joka oli itse Kuoksun ja Parakan hoivissa ollut hengellisessä 

lapsuudessaan ja niin tuonut vanhinten Hengen läpi hajaannuksien meidän ajoille asti uskossa, 

opissa ja elämässä. 

Lähdemme Suomeen lähetysreissulle Eeron kanssa huhtikuussa. Aloitamme Uudesta 

Kaarlepyystä, sitten vaellamme Teuvan kautta Tampereen ja Turun ympäristöön, siitä sitten 

Hämeenlinnaan, Lahteen, Savitaipaleelle ja Itä-Suomen kolkalle. Päätämme kuun lopulla Enossa. 

Kaiken kaikkiaan on ohjelmassa 15 paikkaa. 

Boremannin joukossa on aika rauhatonta yli koko Euroopan ja luulen Amerikassakin olevan 

jonkinlaista liikehdintää pinnan alla. Lähetän sinulle kopioita toisessa kirjeessä, kun se tulee siten 

halvemmaksi. Panen siis painotuotteina "Rauhan Siteen" 1 numeron ja sitten Aulis Paloniityn 

kirjeen Gunnar Jönssonille. Saat antaa niitä Amerikan Boremannilaisille. Lähetä Lake 

Nordeniin, Brush Prairielle y.m. mihin havaitset. Vaan älä anna Niskan väelle vielä. Saavat olla 

nyt rauhassa jonkin aikaa. Lähetin heille joulun alla kirjani. 

Muista rukouksissasi meitä täällä. Jumala sinua vielä vahvistakoon ja terveyttä sinulle 

antakoon. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Terveisiä käskivät 

sanoa kaikki Vittangin rukousväki, erikoisesti Edvin Abrahamsson. Jää Jumalan rauhaan. 


35/127 


Nro: 26 

Heikinsuolla pääsiäisviikon tiistaina 1979 

Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä lähestyn sinua yhdessä kristittyin lauman kanssa täällä Suomessa. 

Olemme nyt pitämässä kokouksia tässä Karinaisten kirkossa ja ympäristössä. Tähän mennessä 

olemme jo käyneet Enossa, Joensuussa, Karkussa ja Tampereella, ja toinen viikko reissusta on jo 

menemässä. Kristityitä on joka paikassa ollut koolla eri puolilta Suomea, eikä yhtään kokousta 

ole niin mennyt, ettei myös joku ulkopuolinen olisi osaa ottanut. Jumala on ollut voimallinen 

omiensa kanssa, ja niin olemme saaneet kokea, että ei Jumalan voima eikä Henki ole meistä 

erkaantunut, vaikka nuoret olemme. Emme tarvitse epäillä siitä, etteikö tämä lähetystoimi olisi 

esikoisten seurakunnan lähetys, vaikka mukamas vanha kristillisyys on niin pitämässä. Emme 

kuitenkaan tottele eriseuraisten tuomioita, sillä apostolikin joutui sanomaan, että "vähän minä 

siitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä säädyltä." Jumalan tuomio se on joka 

painaa. Ja Hänen tuomionsa on aina ollut Jumalan Sanan mukainen. Niin ollen olemme vahvat 

siitä, että olemme Jumalan seurakunnassa niin kauan kuin siinä opissa pysymme, josta Hengen ja 

elämän saaneet olemme. Vaikka koko maailma olisi Boremannilainen ja sinä yksin olisit tässä 

opissa, joka alusta on, niin olisit sinä yksin totuudessa ja koko maailma vääryydessä. Siis ei tule 

kysymykseen, jos vaikka yksin jäisimme, sillä niin sanoo Lutheruskin, että vaikka yksin jäisimme, 

pitää meidän tässä tunnustuksessa vahvana pysyä. 

Lapinmaalta ovat mukanamme kulkemassa kallis sisar Alva Thyni Vittangista sekä Edvin 

Abrahamsson vaimonsa kanssa. Kaltimon kristityitä on ollut matkassa, Emil ja Anna Kuronen, 

sekä Aili Kuronen. Brolan sisaret eivät jaksa matkustaa mukana. Pidimme Annin ja Nastin luona 

yhdet rukoukset siellä ollessamme. Uskomassa ovat he molemmat. Annin terveys on 

huononlainen, mutta ei hänellä niin silmiinpistäviä kipuja ollut, tosin paljon sairautta hän joutuu 

kärsimään. 

Olemme olleet yhteydessä Lapinmaalle puhelimella ja kuulimme, että vanha Levi vaimonsa 

kanssa pääsevät kotiin sairaalasta tällä viikolla. Niin ollen kuuluu sieltäkin iloisia sanomia. Levi 

on meitä matkalle siunannut kyyneleillä ja rukouksilla, ja olemme yksi sydän ja yksi sielu hänen 

kanssaan, ja hän on hengessä mukana tällä matkallamme täällä Suomen maalla. 

Matkamme jatkuu tästä Heikinsuolta Turkuun, Laitilaan, Honkilahdelle, Hämeenlinnaan, 

Lahteen, Lappeenrantaan, Rautjärvelle, Heinävedelle ja Pohjanmaalle, jossa päätämme matkan 

Uudessa Kaarlepyyssä Ojalan luona. Paljon on työtä edessä, vaan Jumala käy edellämme ja 

saamme olla turvallisella mielellä, sillä olemme koetelleet apostoli Paavalin kanssa: "Jos Jumala 

on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla." Suuren heikkouden läpi saamme Jumalan 

Pojalle suumme avata, vaari Ihmeellinen neuvonantaja on avannut Sanansa oven meille kaikissa 

paikoissa ja niin on Israel saanut voiton voiton perästä, josta Jumalalle kiitos ja ylistys olkoon. 

Tässä Heikinsuon ympäristössä on suuri Boremannin joukko ja suuret saarnaajat, kuten Kalle 

Luoma, joka kylläkin on tällä kertaa Karhulassa lähetysreissussa. He ovat lujasti kieltäneet 

laumaansa meidän kokouksiimme osallistumasta, vaan kirkon lehterillä on ollut kymmenkunta 

kuulematonta, enimmäkseen nuorta kuulijaa siitä joukosta. He ovat kuunnelleet saarnat loppuun 

asti, vaan ennen viimeistä virttä ovat luikkineet tiehensä ja piilotelleetkin muutamat, niin 

ettemme heitä näkisi. Joku niistä on kertonut jo vuosia sitten, että heitä on ankarasti kielletty 

menemästä kuuntelemaan "eriseuraisia". 

Kalle veli kävi eilen tässä, vaan hänen pitää olla Helsingissä sairaan poikansa luona. Hänen 

10-vuotiaalla Risto-pojallaan on kasvi päässä, ja siellä tutkitaan tietokoneen avulla, olisiko sitä 

mahdollista leikata. On todennäköistä, että tauti korjaa tämän kristityn lapsen pois tästä pimeästä 

ja viheliäisestä maailmasta. Se olisi pojalle voitto. Kalle kävi myös tavoittamassa vanhaa 

saarnaajaa Kalle Luomaa, joka asuu tässä lähellä, mutta ei tavoittanut, koska hän oli matkoilla. 

Hän kertoi kuitenkin Luoman naapurille, että Luoma on nähnyt ihmeellisen unen, jonka selitystä 

hän voisi kysyä Luomalta. Se uni oli seuraavanlainen. (Luoma oli kertonut sen Paloniitylle 

36/127 


Nro: 26 

Hämeenlinnassa): Muuan kuopassa oli vettä - se oli talon perustuksen kaivanto - siinä oli miehiä 

onkimassa kaloja. Luomakin ajatteli mennä kokemaan onneaan. Otti keksin ja pani sen pään 

veteen. Siihen tarttui iso musta peto, joka tuli vähän näkyviin ja se peto sanoi ruotsin kielellä: 

"Älä tapa perkelettä!" Siinä onkin ajattelemisen aihetta. Perkele puhui ruotsin kieltä. 

Jää nyt hyvästi, vanha sisar ja ole hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen 

yhteydessä. Usko kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä 

meiltä kaikilta. 

(Kiitos kalliista kirjeestäsi.) 

Lauri Koistinen, Eero Mäkelä 

37/127 


Nro: 27 

Pajalassa 19.5.1979 

Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä tulen luoksesi. Kiitän ensin kalliista kirjeestäsi, jonka olen saanut jo aikoja sitten, 

vaan en ole saanut vastatuksi monien kiireitten tähden. Muistossa olet kuitenkin ollut usein. 

Olemme täällä Pajalassa käymässä tänä lauantaina perheeni ja kahden kalliin kristityn sisaren 

kanssa, Tuula ja Terttu Mäkelän, jotka ovat saarnakumppanini Eero Mäkelän sisaret. He ovat 

olleet Levin ja Julian hoitajana pääsiäisen jälkeisestä ajasta aina näihin asti, jolloin sekä Levi että 

Julia joutuivat taas Kiirunan sairaalaan. Levi sydämen tähden ja Julia monien vakavien 

sairauksien vuoksi. Niin on siis Svappavaaran kylä taas autiona, vaikka Levin talossa asuttiinkin 

jonkun viikon aika. Kerkesin käydä yhden kerran heitä tervehtimässä kotonaan Jellivaaran 

vanhusten kanssa, vaan nyt näyttää siltä, ettei ainakaan Juliasta tule kotona eläjää. 

Kävimme tässä Pajalan vanhainkodissa eli sairashuoneessa tervehtelemässä vanhaa 

kristillisyyden veljeä Janne Kuoppalaa, joka on jo vanhuuden heikkouden tähden toisten 

hoidokkina. Nyt hän oli hyvässä henkisessä vireessä ja tunsi meidät hyvin. Hänellä on elävän 

uskon kallis päärly sydämen saviastiassa kätkettynä, ja niin hän on yksi sydän ja yksi sielu meidän 

kanssamme. Hänen vaimonsa Emma tuli myös miestään katsomaan Kangosesta nuorimman 

poikansa kanssa. Saimme siis pitää hetken kallista kanssakäymistä vanhusten kanssa Pajalan 

sairashuoneessa. 

Olemme pysähtyneet tähän Pajalan laidalle Tornionjoen varrelle eväitä syömään. Tässä on 

avoin lepokämppä, jossa on takkavalkea. Ulkona on vielä aika kylmä, vaikka aurinko paistaa ja 

poutapilvet vain vaeltavat taivaalla Tornionjoen vapautuessa jäistään. Suuret valkeat jäälautat 

ajelehtivat virran täydeltä kohti merta. Tässä Tornionvirrassa on paljon menneitä muistoja 

kristillisyyden alkuajoilta, ja vinhaa vauhtia virratessaan se saarnaa siitä ajan virrasta, joka 

pakenee edestämme nopeasti lähes huomaamattomasti. Tähän virtaan hukkui Anna Greta 

Iisakintytär pikku lapsen kanssa Laestadiuksen aikana. Heistä Laestadius kirjoitti liikuttavan 

hautapuheen, jonka olen myös kopioinut ja liittänyt Laestadiuksen Rippi- ja kinkerisaarnoista 

kokoamaani monisteeseen. Lähetän sen sinulle paketissa kotoa. 

Kävin jättämässä Pajalan pappilaan vanhan Kirkkopostillan ja oman pikku kirjani niitten 

vierailijoitten luettavaksi, jotka käyvät Laestadiuksen vanhaa pappilaa katsomassa, joka nyt on 

museona kesä-aikaan. Kirkkoherra Leskinen on vanhoillisia. Hän osti kaksi vanhaa 

Kirkkopostillaa, nimittäin niitä Luulajan painoksia, joista olemme ottaneet kopiopainoksen 

n.v.1972. 

Huomenna meillä on rukoukset kotonamme, ja Eero veli Kiirunasta on luvanut tulla meille. 

Kokoonnumme Jellivaaran vanhusten kanssa kotonamme. Sitten ensi viikolla ovat kokoukset 

Jukkasjärvellä Eero Mäkelän toimesta ja helluntaina ovat kokoukset Jellivaaran kirkon tiloissa 4 

päivää. Odotamme vieraita Suomesta ja Norjasta Lapinmaan lisäksi kokouksiimme. Atle veli 

Norjasta on soittanut puhelimella ja puolittain luvannut tulla. Hauska olisi kanssakäymistä pitää 

eläväin sieluin kanssa täällä vieraalla maalla. 

Suomenmaan lähetys vain meni hyvin. Tosin mitään erityistä ei ole kerrottavana sieltä. Ei 

vielä näytä kansa olevan etsimässä Herraa, mutta joitakin merkkejä on siitä näkösällä eli 

tuntumassa, että ehkä sittenkin kristillisyys lisääntyy lähiaikoina. Jumalan aika tulee silloin kun 

Hän on sen nähnyt parhaaksi omillensa. Olemme kuitenkin hyvässä turvassa esikoisten 

seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Uskokaamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Muista meitä vielä rukouksissasi. Jää Jumalan rauhan haltuun toivossa, että pian uuden 

maan aurinko meille koittaa kuolemattomuuden ja vanhurskauden maassa. Vähä veljesi Herrassa 


Jatkoa pyhäiltana 20.5.1979 

38/127 


Nro: 27 

Muutama sana vielä. Nyt on pyhä ilta ja tulimme juuri Kiirunasta kotiin. Meillä oli rukoukset 

päivällä ja Eero makasi kotonaan sikotaudissa, eikä siten voinutkaan tulla. Oli meitä tässä koolla 

vanhukset Mikko ja Anna-Liisa, Viktori ja Loviisa, Hilma Blombacke, Gun Mari, Tuula, Terttu 

ja meidän oma väki. Hauskat yhdessäolon hetket meillä vain olivat. 

Vein autolla Eeron sisaret veljensä luo auttamaan huushollissa, kun heillä on kokoukset 

tulossa torstaina. Kävin myös vaimoni ja Eeron siskojen kanssa Leviä ja Juliaa katsomassa 

Kiirunan sairaalassa. Levi pyysi kertomaan sinulle terveisiä, kun kuuli minun olevan aikeissa 

lähettää kirje sinulle. Hän on hyvin heikkona. On eilen saanut happikaasua hengityksen 

helpottamiseksi. Hänellä oli viides veritulppa sydämen läpi tällä kertaa. Nyt hän on taas 

toipumassa. Julia on entisellä terveydentilalla. Ei tule hänestä kotona eläjää. Terveiset myös 

Eerolta, joka makaa kotonaan poski paksuna. Jumalan rauhan haltuun taas tällä kertaa. Kirjoita 

kun jaksat 


39/127 


Nro: 28 

Tjautjasjaur 17.6.1979 

Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauha tervehdyksellä 

lähestymme sinua. Kiitos kalliista kirjeestä ja rakennusaineista, jotka olemme saaneet. Ilo on 

saada tietää, että olet vielä niinkin hyvässä terveydessä, kuin kerroit. Ymmärrämme hyvin 

ikäväsi, kun saat olla hyljättynä kelvottomana Ihmisen Pojan tähden, mutta eivät amerikkalaiset 

ole sinua hyljänneet, vaan Jumalan. Jos he eivät olisi Jumalaa hyljänneet, niin he olisivat sinun 

kanssasi yksi sydän ja yksi sielu, eikä sinulta silloin ystäviä puuttuisi kattosi alta. Saat olla 

hyvässä turvassa, sillä Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. 

Olemme nyt pitämässä kokouksia tässä Tjautjasjärven kylässä muutamat harvat sielut 

Lapinmaalta. Ei vain ole monta sielua kokoon tullut tästä kylästä. Kaikkialla näyttää nyt olevan 

samantapaiset merkit taivaalla. Ei ole Jumalan Sana ihmisille kallis, vaan koko maailma juoksee 

kadotuksen lavealla tiellä ikään kuin rietas ajaisi heitä tulisella ruoskalla helvettiin, niin ettei moni 

jouda edes hetkeksi pysähtymään juoksustaan ajatellakseen pitkää iankaikkisuutta. Koko 

Ruotsin kansa on vajoamassa viinatynnyriin, niin ettei maallinenkaan hallitus voi enää tätä kansaa 

hallita. Näyttää siltä, että saatana on kokonaan irti ja pitää suurta vihaa tietäen itsellänsä vähän 

aikaa olevan. Sen lisäksi ovat monen väriset eriseurat ja lahkot nyppimässä pienimmätkin oraat 

Herran pellosta. Ja hengensammuttajat turmelevat valheen kautta heränneitä ja autuutta 

kaipaavaisia sieluja. Kyllä huutaa Kristuksen Henki tällä ajalla kovemmin kuin koskaan ennen, 

että "voi maailmaa pahennusten tähden", sillä näin paljon pahennusta ei ole ollut ennen maan 

päällä. Ei edes Sodomassa ja Gomorrassa. Jumalan Poika sanookin tulemisensa olevan kuten 

Noan päivät olivat. Silloin Jumala tuhosi maailman vedenpaisumisella, vaan pian Hän tekee siitä 

viimeisen lopun tulella, josta Pietari kirjoittaa. Tosin valittuin luku pitää täytetyksi tuleman 

ennen viimeistä päivää, ja olemme siitä varmat, että Jumala vie asiansa päätökseen kaikkivaltiaan 

voimansa kautta. Hän on pannut maailman merelle rajat ja sanonut saatanan valtakunnalle: 

Tähän asti, mutta ei edemmäksi. 

Olemme siis hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa. Kaikki vanhurskaat henget 

ovat kanssamme ja priiskoitusveri, joka parempia puhuu kuin Abelin veri. Synnit ovat anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme. Seurakunnan kanssa ja puolesta. 


Eero Mäkelä y.m. 

P.S. Leviltä terveisiä. Hän on vaimonsa kanssa Kirunan sairaalassa, mutta vielä elämässä. 

S.S. 

40/127 


Nro: 29 

Jellivaarassa 18.7.1979 

Rakas vanha sisareni Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä lähestyn sinua. 

Kiitos kaikista kalliista kirjeistäsi, joita kirjekyyhky on lennättänyt jo kolme melkein yhtä 

aikaa. Niistä näen, että olet ollut huolissasi poikasi Williamin autuudesta. Oli hyvä, että ilmoitit 

Eino-poikasi puhelinnumeron, niin että sain soittaa puhelimella hänen vaimolleen eilen illalla. 

Sain häneltä kuulla, että William on jo kotonaan Omahassa ja terveenä. Niin se Jumala asiansa 

hoitaa, kuten uskoinkin tapahtuvan heti ensimmäisen hätäsanoman sinulta saatuani. Minulle tuli 

heti sellainen varma tunne, että Jumala voi kuolleistakin herättää. Sen tähden eri hätäillyt sinne 

lähtemään suoraa päätä, vaan soitin puhelimella heti ja sain tietää, että asiat olivat kääntyneet 

parempaan päin Williamin kohdalla. 

Siksipä olenkin odottamassa tuloksia sinun toimistasi yhdessä lastesi kanssa Amerikan 

lähetysreissun hoitamiseksi. Olemme valmistautumassa sen varalle, että syksyllä sinne 

lentäisimme jos Jumala suo. Onpa sinulla aikaa asiata ajatella ja lapsiltasi kuulla, jos he ovat 

avulliset kokousten laittamisessa ja vielä osaa ottamassa sanan kuulijoina. Voisivathan pojat 

vaimoineen tulkata penkissä kuten lapsilleenkin ympärillään. Sehän olisi ihana kokous, missä 

lapset ja lasten lapset olisivat äitinsä kanssa yhdessä. Emme usko Jumalan Hengen vielä niin 

köyhäksi ja lahjattomaksi tulleen, etteikö puhdas Jumalan Sana vieläkin sijan saisi ihmisten 

sydämissä. Siinä toivossa kuitenkin tahdomme työtä tehdä. 

Nyt olen valmistautumassa Suomen matkalle perheeni kanssa. Isäni on kuollut 

suruttomuudessa tanssipaikalle, mutta tahdon kuitenkin mennä häntä saattamaan viimeiseen 

lepoon - joskaan en voi uskoa hänen päässeen vanhurskasten lepoon, vaan hän on sen Tuomarin 

edessä, joka oikein tuomitsee. Minä olen kohdaltani kaikki anteeksi antanut, vaan kuinka Jumala 

on sovitettu epäuskoisessa sieluntilassa, se on toinen kysymys. 

Iloisemmat hautaukset ovat sitten viikko jälkeen isän hautausta, kun Kallen pikku poika 

Risto, 11 vuotinen, saatetaan siihen suloiseen lepokammioon, jonka Herra Jeesus on pyhittänyt 

omillensa. Tämä nuorukainen pääsi parempaan maahan pari päivää sitten rauhallisesti nukkuen 

kotonaan. Hänellä oli kasvi päässä, joka teki hänestä lopun. Paljon hän sai kärsiä ruumiin 

vaivoja, vaan kaiken hän kantoi ihmeteltävällä kärsivällisyydellä loppuun asti. Hänen sielunsa on 

tallella, sillä hän on seurannut elävää kristillisyyttä, ja tautivuoteellakin ollessaan hän sai kantaa 

omantunnon puhtautta ja tunnustaa tunnollansa olleet synnit isälleen, joka holhosi lastaan 

puhtaalla Kristuksen opilla. Risto poika on odottamassa isäänsä ja veljiänsä iankaikkisuuden 

ihanalta rannalla pian sinne saapuvaksi. Hän on jo iankaikkisen perimisen saanut Kristuksen 

luona, missä ei enää matkan vaivat eivätkä mitkään ikävät mieltä paina. Palavalla rinnalla hän 

saa nyt katsella suurta Luojaansa kasvoista kasvoihin laskemattoman auringon alla. 

Jää hyvästi, vanha uskollinen Herran palvelija. Vähässä olet sinä ollut uskollinen, vaan Herra 

on paneva sinut paljon päälle. Nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan. Iloitse hengessäsi siitä, että 

pian saamme mekin nukkua tästä turhasta elämästä pois ja avata silmämme kirkkaamman taivaan 

alla. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Terveisiä Leeviltä, Eerolta 

y.m. kristityiltä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Nuori veljesi Herrassa 

Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. 

41/127 


Nro: 30 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon 

kanssanne nyt ja aina, amen. 

Kiitos kalliista kirjeistäsi, joita olemme iloksemme saaneet lukea. Olemme siinä uskossa, että 

Amerikan matkasta tulee todellisuutta vielä tänä vuonna, ehkä lokakuussa, jos Jumalan tahto niin 

on. Olemme kuitenkin valmistautumassa matkalle, valmistamassa passit kuntoon j.n.e. Sinulla 

siellä on huolenasi olla meitä vastaanottamassa lastesi kanssa. Uskon, että poikasi William ja 

Eino vaimoineen ovat asiassa mukana kuten muutkin lapset. Einon vaimo tuntui puhelimessa 

ainakin olevan hyvin miellyttävä ihminen ja kristillismielinen, vaikka ei siinä paljon ollut tilaisuus 

keskustella. Williamin taas tunnen Dakotan preerialta asti, kun siellä seikkailimme yhdessä Lake 

Nordeniin asti. 

Suomen reissuni olen tehnyt jo aikoja sitten. Siellä ovat asiat kristillisyydessä ylipäänsä 

ennallaan. Mitään muutoksia ei ole vielä tapahtunut. Toivossa sielläkin eletään, että 

kristillisyydellä olisi vielä menestystä ja kansalla etsikon aikaa Jumalalta. Täällä Lapissa on 

samanlaista. Ei mitään erityistä uutta kuulu. Levi vanhin elelee yksin kotonaan, vaan ruumiin 

voimat ovat heikonlaiset. Viime pyhänä hän ei uskaltanut lähteä Killimän rukouksiin, koska sinne 

oli noin 90 kilometriä matkaa hänen paikastaan, ja lisäksi huono hiekkatie 40 km. Olimme siellä 

Eeron kanssa ja sitten meidän kumppaneita, perheet, sisaria ja äitini, joka on Savitaipaleella 

asumassa, mutta on nyt meillä ollut pari viikkoa. 

Norjasta ei kuulu kummempia. Atle Akselsen, joka on yksi meidän kanssamme, soitti 

(foonasi) joku päivä sitten Lakselvista. Hän on nyt muuttopuuhissa, sillä hän siirtyy 

Kjöllefjordista Lakselviin. Siellä ovat asiat entisellä rajalla. Hengelliset kalat eivät ole liikkeellä, 

eikä saaliita ole saatu sielläkään. Atle voi tulla Vittangin kokouksiin nyt pyhän aikoihin, vaan ei 

hän varmaa tiennyt luvata. Suomesta kuitenkin tulee muutamia autoja sinne. Levi vanhin aikoo 

uskaltaa yrittää olla mukana Vittangissa. Matka Vaskivuoresta sinne on vain 25 km ja tie on 

hyvä, parempi kuin Dakotassa. 

Jää nyt Jumalan rauhan haltuun. Synnit ja heikkoudet ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Ole hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä 

äitiseurakunnan kanssa. Rukoile puolestamme. Jumalan rauhaa. vähä veli Herrassa 

Lauri Koistinen perh. 

Terveisiä Eerolta, Leviltä, Alvalta y.m. kristityiltä (äidiltäni Martalta). 

42/127 


Nro: 31 


Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä tulemme luoksesi jollakin harvalla sanalla. 

Kiitos ensin kalliista kirjeistäsi, joilla olet ilahduttanut sydämiämme täällä Lapinmaalla. 

Olemme jo valmistamassa matkasuunnitelmaa ja kiinnittäneet menoja paluuajat. Lähdemme 

täältä lauantaina lokakuun 6. päivänä Kiirunasta kohti USA:ta. Reitti kulkee seuraavasti: Kiiruna 

- Stockholm – Copenhagen - Montreal - Chigago - Denver - Rapid City. Siitä tulemme suoraan 

Belle Fourcheen ja pysähdymme viikoksi siihen. Sopii oikein hyvin käydä sen viikon aikana 

Omahassa, Nebraskassa. Sitten olemme ostaneet lipun suoraan Seattleen, jossa olemme 

aikoneet käydä ison lauman kokouspaikalla totuuden tunnustamassa Brush Prairiella. Jos löydän 

tuttuja, niin koetan saada heitä kiinni. Muussa tapauksessa laitamme kokoukset vaikka johonkin 

julkiseen paikkaan eli kirkkoon, ja ilmoitamme lehdessä kokoukset, vaikka niinkin kävisi, että 

minä saarnaan Eerolle ja Eero minulle, ja niin olemme kahden kesken kirkossa. Vaan Jeesus on 

luvannut olla siinä, kussa kaksi eli kolme hänen nimeensä kokoon tulee. Seattlesta lennämme 

suoraan kotiin. Pysähdymme siis vain kahdessa paikassa. Viikon päivät kummassakin, jos 

Jumala suopi. Seattlesta lähtee kone kotiin lokakuun 23. päivänä. Olen ajatellut olla kaksi pyhää 

länsirannikolla. Ensimmäisenä pyhänä kuulijana Brush Prairiella ja seuraavana mahdollisesti 

pitämässä kokouksia, sen saa sitten nähdä. Meillä on lampaan villoja lippuihin, vaan saattehan 

tekin villoja kantaa jos niitä on päässyt kasvamaan liiaksi. Emme tule kuitenkaan sinne lampaita 

nylkemään. Olkoon oma asianne. Emme siihen pane mitään siteitä omalle tunnolle. 

Kiirunaan tulee isot kokoukset syyskuun 21. päivänä ja sieltä kirjoitamme lähetyspreivin 

sinulle, josta kopion panemme Niskallekin, niin että saavat rohki tietää tulostamme. Emme me 

heitä pakoon lähde. Tulkoot vain meitä ojentamaan Jumalan sanalla. Vaan ei taida niillä olla 

aseita, joilla meitä kaatavat, niin kauan kuin tässä opissa pysymme ja mieli puhtaana säilyy. 

Paljon terveisiä Leeviltä, jolle foonasin äsken ja luin kirjeesi foonissa hänelle. Iloinen hän oli 

sanomistasi. Kiitokset häneltä sinulle. Hän on heikko, ja jalkoja ja muitakin paikkoja särkee 

kovin, vaan vielä hän on kotona. Apua hän saa vanhusten hoitajalla 5 tuntia joka päivä, vaan 

yksin hän siellä oleskelee. Ei jaksa mihinkään lähteä. Pajalassa teki kaksi vanhoillista vaimoa 

parannuksen, kun olimme siellä pitämässä kokouksia. 

Jää hyvästi ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muista rukouksissasi 

meitä. Kirjoitti nuori taistelija Herran sodassa 

Lauri Koistinen vaimon ja lasten kanssa. 

43/127 


Nro: 32 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä tulen luoksenne. 

Ilmoitan nyt tässä alla luettelon tapaan, kuinka matkamme kulkee: 

- Lähtö Lapista lokakuun 6. päivä lauantaina. 

- Tulo Rapid Cityyn luultavasti 7 päivänä lokakuuta, joka on sunnuntai. 

- Lähtö Rapid Citystä Seattleen 12. päivänä lokakuuta, joka on perjantai. 

- Lähtö Seattlesta takaisin Rapid Cityyn 15. päivänä lokakuuta, maanantaina. 

- Lähtö Rapid Citystä Seattleen perjantaina 19. päivänä lokakuuta. Siellä pidämme kokouksia. 

Paikat järjestämme itse, jos ei muuta apua löydy. 

- Lähtö Seattlesta kotiin 23. päivänä lokakuuta, joka on tiistai. 

Siinä sinulla onkin ymmärtämistä, vaan uskon että ymmärrät, kuinka vaikea on ison lauman 

kristityitä kiinni saada muualta kuin heidän omalta rukoushuoneeltaan Brush Prairiella. Minulla 

on Hengen ilmoitus juuri sinne rientää, eikä esimerkiksi teidän luona olevaan joukkoon, missä 

Reazo Redinger on päänä. Saatammehan niitäkin yrittää tavoittaa siellä ollessamme. Sinun 

luonasi olemme siis kaksi eli kolme eri kertaa, riippuen siitä, tuleeko Omahan reissu vai ei. Saat 

siis ensimmäiset sanomat ja kuulumiset länneltä heti sen jälkeen, kun olemme siellä heidän 

kokouksissaan käyneet ilmoittamassa tulostamme, kutsumassa heitä kuulemaan ja etsimässä 

entisiä tuttuja, joita muistan Euroopassa nähneeni. 

Matkaliput olen jo ostanut, vaan en ole vielä saanut lippuja välille Chigago - Denver - Rapid 

City. Ne tulevat postissa lähipäivinä. Niistä näen sitten tarkat kellonajat, koska olemme sinun 

paikassasi, eli Rapid Cityn lentoasemalla. Emme voi enää muuttaa reittiämme, koska olemme jo 

ostaneet liput. Omahan matkan teemme kai autolla eli caaralla, kuten kirjoitat. 

Tämän viikon perjantaina 21 päivänä alkavat isot kokoukset Kiirunassa, mistä kirjoitamme 

vielä lähetyskirjeen sinulle, josta kopion panemme Melvin Niska vanhemmalle (Senior). Olemme 

odottamassa Kiirunaan paljon vieraita Suomesta, sekä Atlea ja Randia Norjasta. 

Lähetyskirjeestäpä näet, ketkä sinulle kirjoitimme. 

Olemme käyneet Jellivaaran sairaalassa katsomassa sisaruksia Hilmaa ja Loviisaa, jotka ovat 

siellä molemmat viikon päivät. Hilma leikataan sapesta ja Loviisalla on sydänvika. Terveisiä 

heiltä molemmilta, niin myös Leviltä y.m. Jää Jumalan rauhan haltuun. 


44/127 


Nro: 33 


Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä tulemme luoksesi muutamalla sanalla täältä kaukaa Lapista. 

Kirjoitin jo ennen, että saavumme sinne Rapid Cityyn lokakuun 6-7 päivänä, ja nyt kun 

saimme liput niin näemme, että olemme perillä keskellä yötä tai hiukan aamupuolella, siis pyhää 

vasten yöllä. Sinä saat kyllä nukkua rauhassa sen yön, vaan jos Eino voisi tulla vastaan 

lentoasemalle, niin että pääsisimme katon alle, eikä tarvitsisi hakea taksia, kun niistä ei tiedä mitä 

ne on.Vaan jos ei kukaan voi tulla vastaan, niin sitten tulemme taksilla sinun luoksesi ja 

paukutamme niin kovin ovelle, että kyllä heräät. 

Tietenkin kaikki on Jumalan kädessä ja uskon, että Hän ei salli estettä tulla tielle, ja lisäksi 

antaa terveyttä, ettei matka senkään tähden jää tekemättä. Ovathan meillä vanhurskasten 

esirukoukset turvana, jotka Jumala kaikkivaltias kyllä hajulla kuulee. 

Olen lähettänyt kopion kirjeestämme Kiirunan kokouksista Melvinille, vaan en pannut mitään 

muuta siihen mukaan. Jos haluavat tulla, niin tervetulemaan. Onpahan sana mennyt heille, että 

sinne tulemme. 

Ole vain iloinen ja turvallisella mielellä, kallis uskollinen sielu. Kyllä Jumala sinua on 

siunannut ja vieläkin siunaa, sen uskomme. Tahdomme tulla sinne uskalluksessa Israelin 

väkevään Jumalaan ja tehdä sen työn kaikella tarmolla, jota varten meitä sinne olet kutsunut ja 

täältä vanhat ovat meidät lähettäneet matkaan. Kyllä ovat kristittyin ajatukset ja onnen ja 

menestyksen toivotukset mukanamme siellä. Kyllä Jumala asiansa hoitaa heikkoin palvelijainsa 

kautta. Ja saamme valmiin päällä olla, sillä muut ovat työn tehneet Vapahtajan sanain mukaan. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit ja vihollisen tuliset nuolet 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Rukoile puolestamme, että Herra pahasta 

varjelisi. Tämä on viimeinen kirjeeni ennen matkaa, ja tämä on perillä päivää tai paria ennen 

meitä. 

Terveisiä Levi vanhimmalta ja kaikilta Lapinmaan kristityiltä. Meitä tulee siis kaksi veljeä, 

minä ja Eero tällä kertaa. Vähä veljesi Herrassa, pieni sotamies suuressa sodassa 


45/127 


Nro: 34 

Belle Fourche 9.10.1979 

Rakas vanhin ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä Ruotsin Lapin maalla, Levi Älvgren 

sekä kaikki esikoisten seurakunnan elävät jäsenet siellä. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä 

lähestymme teitä. 

Olemme saapuneet onnellisesti tänne Etelä-Dakotaan ja alkaneet kokoukset jo pyhäiltana vanhan 

kristillisyyden sisaren Sophia Hillin talossa, jossa oli koolla hänen lisäksi muutamat hänen lapsistaan, 

joilla ei kuitenkaan ole kristillisyyttä, vaikka he ovatkin hyvin kristillismieliset ja rakkaat kristityitä 

kohtaan. 

Kävimme ensimmäiseksi pyhä aamuna Boremannilaisten rukouksissa heidän kirkossaan ja 

saimme tervehdellä siellä koolla olleita ihmisiä, joita ei kyllä ollut montaa, koska suuri osa oli 

matkustanut suuriin kokouksiin Wyomingin valtioon. Kuulimme saarnaaja Reazo Redingerin pojan 

saarnan. Hänen nimensä on Darol Redinger. Hän saarnasi suuresta ehtoollisesta sekä ylimmäisestä 

että alimmaisesta sijasta häissä. Hän sanoi saarnassaan, että he eivät anna yhtään sijaa niille 

saarnaajille, jotka kutsumatta ja lähettämättä kulkevat, tarkoittaen meitä muka niiksi. Saarnan 

jälkeen menimme puhuttelemaan häntä ynnä muita miehiä kirkossa, vaan ei hän tiennyt muuta sanoa 

kuin että sovintoon Jumalan kanssa tullaan, kun anteeksi anotaan kristityiltä. Siihen vastasi Eero, että 

niin tekevät uudestiheränneet ja vanhoillisetkin. Hekin anovat anteeksi ja saarnaavat anteeksi syntiä. 

Siihen Redinger sanoi, että vain heidän laumassaan on syntein anteeksiantamus, joka on esikoisten 

seurakunta. Tähän Eero veli lisäsi, että Lapinmaalla on kristillisyys hajonnut kahtia juuresta 1964 ja 

kysyi Redingeriltä: Kumpi on esikoisten seurakunta, se joka muuttaa Laestadiuksen saarnakirjat ja 

ottaa synnin luvallisuuksia syntymäpäiväjuhliin ynnä muihin, vai ne, jotka ovat sellaista vastaan. 

Silloin Redinger lähti pakoon ruokahuoneeseen. Hän sanoi meidän olevan perkeleen lähetysmiehet ja 

perkeleen pettämät, jotka emme ole tulleet oman tarpeemme tähden kokouksiin, vaan olemme niin 

kuin täydet vesiastiat, joihin ei mahdu yhtään tippaa lisää. Minä sanoin Redingerille, että jos hänellä 

on kristillistä rakkautta, niin hänen pitää tulla kuulemaan meidän saarnaamme ja näyttämään, missä 

kohdassa olemme väärin opettamassa, niin että voimme Jumalan Sanan ojennusnuoran jälkeen saada 

ojennusta häneltä. Vaan hän sanoi, että se on väärin, jos hän tulee meitä kuulemaan. Kun kysyin 

miksi hän niin tiesi meitä tuomita, kun emme tunnekaan toisiamme ja niin harvat sanat vain olimme 

vaihtaneet heidän kirkossaan, niin hän vastasi, että hän on kyllä kuullut meistä, ketä me olemme. Hän 

oli kuullut Amerikan saarnaajilta, mitä pahaa työtä olemme tehneet, perätikin Lauri Koistinen 

kirjoituksien levittämisellä. Kutsuimme kaikkia kirkossa olleita tulemaan Sophian luokse kokouksiin, 

vaan ei kukaan tullut. 

Dave ja Evelyn kävivät pyhänä luonamme, vaan pakoon lähtivät ennen rukousten alkua. Kyllä 

ne ovat entisessä pimeydessään lujasti kiinni. Dave lupasi tulla hakemaan meitä heille asioita 

selvittämään, vaan luvata ja täyttää, se ei ole sellaisten tapa. Pelkään pahoin, ettei hän tule enää 

luoksemme. Saamme nähdä, kun tässä viivymme. 

Olemme tässä paikassa tämän viikon perjantaihin asti. Emme menekään Omahaan, koska 

Sophian poika William on tullut tänne sieltä. Ei näytä kuitenkaan siltä, että sydän olisi hänellä vielä 

särkynyt, ja niin emme tiedä, minkä päämaalin hän itselleen valitsee. Mukana hän vain on 

kanssapuheissa ja avullinen kaikessa. Olemme saaneet kokoushuoneen tästä Belle Fourchesta tiistaiillaksi 

ja keskiviikoksi. Lehteen olemme panneet ilmoituksen, vaan se tulee vasta keskiviikkona. Saa 

sitten nähdä, jos sinne tulee enempi kokoon, kun lehdestä näkevät suuremmat kansat. Vaikeahan sitä 

on vieraassa maassa vanhain ja heikkoin kanssa järjestää kokousten pitoa, kun joutuu ulkomaan 

saarnaajat itse paljon juoksemaan ja järjestämään huoneita, vaan ovathan meillä apuna Sophian 

lapset. Kyllä Leevi sen tietää, mitä yksi sairas vanhus yksin saattaa toimittaa. Kahdella sauvalla on 

kulku ja ei askeltakaan saa ilman kipuja otetuksi. Vanha Sophia on iloinen ja Jumalalle kiitollinen 

tulostamme. Rukoilemme hänelle Jumalalta pysyväistä hengellistä iloa ja lohdutusta aina matkan 

loppuun asti. Paljon terveisiä Sophialta ja meiltä. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Muistakaa meitä rukouksissanne. Jumalan rauhan haltuun, veljenne Herrassa 


Eero Mäkelä 

46/127 


Nro: 35 

Salmon Creek lokakuun 19. pnä 1979 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia, Jumalan armon ja rauhan tervehdyksensä 

tulemme luoksesi jollakin sanalla lupauksemme mukaan. 

Ensiksi saamme kertoa sydämelliset terveiset vanhalta ystävältäsi Mrs. Adamsilta, jonka luona 

olemme käyneet kahdesti täällä ollessamme. Hänen rinnassaan on elävä henki ja niin häntä 

saimme vielä ilahduttaa sinun terveisilläsi ja armon ja rauhan tervehdyksellä. Anteeksianovaisena 

ja syntinsä tuntevaisena hän on ollut, ja niin jätimme tänään hänelle hyvästit aina kotikunnian 

rannalle asti, jossa toivomme jälleen saavamme kohdata toisemme koko maasta ostetun lauman 

kanssa. 

Olemme pitäneet kokouksia tässä Salmon Creekin metodistikirkossa ja sinne on tullut 

muutamia heränneitä ihmisiä kuulemaan, joista muutamalla näytti olevan särjetty sydän. He 

olivat apostolisluterilaisesta kirkosta Hockinsonista. He kutsuivat meitä kotiinsa ja niin saimme 

heiltä sellaisen vastaanoton, jota emme osanneet odottaakaan. Siinä joukossa on paljon 

heränneitä sieluja ja muutamat ovat sydämen särkymäpaikalle asti tulleet Jumalan Hengeltä 

johdatetuksi. Muun muassa heidän saarnaajansa nimeltä Carl Kulla, jonka kanssa myös 

pääsimme lähemmin puhumaan ja kanssakäymiseen erittäinkin ollessamme aterialla kutsuttuina 

Bob Mattilan taloon, missä oli pari kymmentä henkeä koolla heidän kirkostaan. Alhaisella 

hengellä he kyselivät meiltä kristillisyyden painavia asioita ja kaikessa he näyttivät sopivan 

yhteen, vaan muutamat moittivat seurakuntaoppiamme. Kun selvitimme heille Purnun sanoilla 

seurakuntaopista, niin he eivät voineet muuta kuin vaieta. Yksi nuorukainen kuullessaan siinä 

huoneessa Eeron muistelevan kristillisyyteen tulostaan, kun saarnaaja Kullan vaimo Martha 

tulkitsi englanniksi, pakahti itkuun ja huusi: ”Noin selvä tie se on taivaaseen." Ja siinä 

saarnasimme hänelle yhteisesti synnit anteeksi. Nuorukainen pelkäsi olevansa hukassa ja 

pilkanneensa Pyhää Henkeä, vaan Eero selitti hänelle, mitä Pyhän Hengen pilkka on, josta 

nuorukainen oli vapaa. Siinä Mattilan huoneessa oli ihmeellinen kokous. Minusta tuntui, että 

Jumalan voima tuli huoneeseen yht'äkkiä, ja särjetyt sydämet käsittivät luottamuksen meihin. 

Saarnaaja Kullan hyvästelimme sitten pyhä-iltana heidän rukoushuoneellaan, jossa hän särjetyllä 

ja niin kuin pakahtuneella sydämellä katsoi meidän päällemme kyynelsilmin. Sanoin hänelle, että 

sinä saarnasit särjetyllä sydämellä ja sellaiselle sydämelle kuuluu armon sana, ja kehotin häntä 

olemaan hyvässä turvassa ja rohkaisemaan sydämensä uskomaan. Hän sanoi vielä ahdistuksen 

läpi, että muistaisimme häntä rukouksissamme, jota emme saatakaan olla tekemättä, sillä koko 

viime yön sieluni teki työtä näissä raskaassa paikoissa, niin etten, saanut juuri nukutuksikaan. 

Jumala joka heissä on hyvän työn alkanut, on sen myös täyttävä. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kirjoitan kotoa lisää. Älä ilmoita näitä asioita 

kenellekään. Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kirjoitti vähät poikaset suuressa 

sodassa. 

Lauri Koistinen ja Eero Mäkelä 

47/127 


Nro: 36 

Gällivare 6.11.1979 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä tulen 

luoksesi muutamalla sanalla. Ensiksi kiitän kaikesta palveluksesta ja rakkaudesta siellä 

ollessamme ja nyt tästä viime kirjeestä, joka tuli tänään. 

Lupasin kirjoittaa muutamat rivit sieltä länsirannikon reissusta. Vaan mitäpä ihmeempiä 

minulla on viejä sieltä kirjoittaa, sillä asiat ovat jokseenkin ennallaan. En ole vielä saanut sieltä 

yhtään kirjettä, joten jää arvoitukseksi, kuinka pysyvät hedelmät matkastamme tulee. Toivon 

kuitenkin, että muutamat jäisivät pysyväisiksi ystäviksi. 

Lähetän tässä ohessa kopion kirjeestäni saarnaaja Carl Kullalle, jota olen jäänyt muistamaan 

kaipauksella. Kunpa Jumala sen miehen valaisisi kokonaan, niin että hän kokoaisi metsälampaita 

oikeaan lammashuoneeseen esikoisseurakunnan helmaan ja hengen yhteyteen. Panen mukaan 

vielä kopion sanomalehti-ilmoituksesta, joka meillä oli Columbianissa siellä Salmon Creekissä 

kokouksia pitäessämme. Se ilmoitus tärppäsi niin, että muutamat kalat tulivat kalamiehiä 

katsomaan. Ja taisi muutama kala jäädä verkkoon kiinnikin, siltä se ainakin tuntui siellä 

ollessamme. Olen kirjoittanut myös Jonathan Olsenille ja Paul Mattilalle siellä Hockinsonin 

kirkossa käyväisistä. Heidän käsityksensä mukaan on heidän kirkko pian hajoamassa. Silloin on 

kysymys heränneille ja hätääntyneille sieluille kirkastaa opin asioita, niin että näkisivät mistä 

kiinni pidetään, ettei tulisi haaksirikkoa sielun puolesta. 

Olemme täällä pitäneet pyhärukouksia ensimmäisenä pyhänä paluumme jälkeen Parakassa ja 

nyt viime pyhänä Kiirunassa. Ensi, pyhän seutuna olemme Lakselvissa Norjassa Atle-veljen y.m. 

kutsumana. Toivottavasti siellä myös olisi jotakin myötäkäymistä. Sillä paikkakunnalla on kaikki 

luopuneet Gunnar Jönssonin hirmuvallasta, vaan ei niillä ole monellakaan paljon parempaa 

kristillisyyttä kuin Gunnarillakaan. Maailman muoto on joka paikassa päälle näkyväinen. 

Jää nyt hyvästi kallis uskollinen sielu. Jumala sinua siunatkoon kaiken elinaikasi. paljon 

terveisiä lapsillesi Williamille, Einolle ja Aarolle. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Muista meitä vielä esirukouksissasi. Jää Jumalan rauhan haltuun. Merkitsi vähä veljesi 

Herrassa 

Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan kanssa. 

Terveisiä Eerolta ja Leviltä y.m. Lapinmaan kristityiltä. 

48/127 


Nro: 37 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksellä tulen luoksesi täältä Lapin korvesta. Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen 

ilokseni saanut. Aina se virkistää sielua, kun saa jonkun sanan Jumalan omilta vielä maailman 

toiselta puolelta saakka. 

Talvi on nyt kovimmillaan täällä ja olemme paksun hangen keskellä. Lunta on enempi kuin 

tavallisesti ja pakkasta noin 20 astetta Celsiusta. Aurinko käy vähän hetken taivaan rannalla ja 

painuu taas piiloon. 

Viikko sitten kävimme Suomessa pikapuolin, sillä Anni Brola oli viimeisinä hetkinään 

lähettänyt minulle sanan tulla häntä saattamaan viimeiseen lepoon. Hän nukkui pois toisena 

joulupäivänä elävässä uskossa. Hän sanoi vähän ennen lähtöänsä, että hän pitää kiinni siitä 

kristillisyydestä, missä on Levi, Eero, Lauri ja Kalle, myös oli hänellä pikku historiamme 

vuoteensa ääressä, jota hän oli lueskellut, kun jaksoi. 

Hautajaisissa oli mukana yksi Boremannilainen pariskunta, joka asuu Brolan naapurissa, 

nimeltä Väänänen. Kun sanoin heille hautausmaalta poispäin kävellessä, että Anni ei ollut 

Boremannin höyryssä, niin vastasi emäntä, ettei Anni ollut Koistisenkaan höyryssä. Hän sanoi, 

että kysykää hänen sisareltaan Nastilta, mitä Anni viimeisinä hetkinään puhui. Väänäskä tarkoitti, 

että Anni olisi muuttanut mielensä viime hetkenä meikäläisiä vastaan. Jälkeen päin. sitten tuli 

ilmi, että Anni olisi Väänäskältä kysynyt sairaalassa, että pitikö Väänäskä Annia kristittynä, 

johon Väänäskä oli vastannut, että kyllä hän piti. Siinä siis koko sensaatio. Väänäskä tästä 

sanasta otti sen käsityksen, että Anni tarvitsi ottaa Väänäskän taivaallisen valkeuden turvakseen, 

kun Koistisen höyry ei auttanut. Minä ajattelen, että voin suruttomaltakin kysyä, pitääkö hän 

minua kristittynä, vaan en minä sen suruttoman tunnustukseen mitään painoa pane. Ja jos Anni 

anoi anteeksi Boremannilaiselta esimerkiksi kärsimättömyyttään, jota oli osoittanut eli tuntenut 

häntä kohtaan, niin asia on aivan oikein. Mutta toinen asia on, jos oikean opin hylkää vääränä ja 

esikoisuuden kiroaa, ja sitten menee eriseuran höyryyn. Vaan Annista on meillä vakaat 

todistukset, että hän on pysynyt esikoisten seurakunnassa loppuun asti. Tämä vain osoittaa sen, 

kuinka perkeleen riivaamat ihmiset hengellisessä vihassa punovat valheita vielä vanhurskasten 

päälle. — Kuka tiesi mitä he punovat, kun meistä yksi ja toinen pois muuttaa. Siksi on hyvä, että 

meitä tunnetaan ystävien keskuudessa ja aina yhteyttä pidämme, ettei pirun riivaamat manalaiset 

saa meistä punoa viekkaita valheita yksinkertaisten sielujen pettämiseksi. 

Vanha Leevi voi vielä hyvin ja elää kotonaan. Lapinmaalla on aika hiljaista hengellisellä 

rintamalla. Ilo on meille, kun Ullatin kylästä tuli yksi kadonnut lammas takaisin oikeaan 

lammashuoneeseen. Tämä Martta Nilsson foonasi äsken minulle ja virvoitti mieltäni. Menemme 

häntä huomenna katsomaan, jos terveys myöten antaa. Olen vähän vilustunut. Martta kertoi, 

että Evald Larsson oli muuan Ullattilaista puhutellut sanoen, ettei kukaan Ullatista ollut 

Jel1ivaaran joulukokouksissa. Tämä muori oli vastannut, että olihan Martta siellä. Vaan Evald 

sanoi, missähän kokouksissa se Martta oli ollut, kun ei näkynyt heidän seassaan. Kyllä se vielä 

ilmi tulee Evaldille, missä Martta oli ollut, sillä Martta aikoo laittaa kokoukset Ullattiin ja kutsua 

meitä sinne. 

Ei nyt muuta tällä kertaa. Muista meitä rukouksissasi ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä viattomassa. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveiset Leviltä ja 

Eerolta y.m. matkaystäviltäsi. 


49/127 


Nro: 38 

Jellivaarassa tammikuun 20 p:nä 1980 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill, Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä 

lähestyn sinua. Kiitos kalliista kirjeestä, jonka taas sain ilokseni loppuviikolla. Ei ole ikäero 

näkymässä kirjeessäsi, vaan saman ikäiset olemme hengen puolesta, aina lapset jotka emme 

ilman Taivaallisen Vanhimman apua tule toimeen, vaan aina saamme Häneen turvata toivossa, 

että Hän kääntää kaikki asiat viimein parhaaksemme, vaikka välistä näyttääkin synkältä sekä 

sielun että ruumiin puolesta. 

Hiljaista on täällä Lapissa ja Euroopassa kristillisyyden puolesta. Jotakin pientä merkkiä 

parempaan alkaa tuntumaan, sillä eri puolilta kristillisyyden laveutta on ääniä kuulunut, että 

jotkut alkavat saamaan silmiään auki näkemään sitä kuilua, johon Boremannin höyry on 

kuljettamassa suurta kansaa. Emme sitä epäile, etteikö Jumala voi asioita kirkastaa kelle tahtoo. 

Emmepä mekään ole itse itsellemme ymmärrystä antaneet. Jeesushan sanoo, ettei kenkään tunne 

isää vaan Poika, eikä Poikaa muu kuin Isä, ja se jolle Poika tahtoo ilmoittaa. Tämä ilmoitus on 

Jumalan oma asia Poikansa kautta. Uskoa ja Pyhää Henkeä emme voi kellekään antaa, mutta 

synnit voimme anteeksi antaa katuvaisille, Jumalan puolesta, vaan uskon alkaja ja päättäjä on itse 

Herra Jeesus. Tämä tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, kuten apostoli sanoo. Ei se 

lahja tipahda kenellekään suoraan taivaasta ulkopuolella esikoisten seurakuntaa. 

Luin kirjeesi tänään Jellivaaran vanhoille, kun olin heidän luonaan käymässä vaimoni kanssa. 

Leeville luin sen puhelimessa eilen. Levi on vielä jokseenkin ennallaan terveyden puolesta, vaan 

nyt kun hänen vaimonsa Julia kuoli, on hän ollut peräti allapäin ja ikävissään, kuten 

ymmärrettävää onkin. Julia nukkui pitkällisen sairauden jälkeen kuoleman uneen Vittangin 

sairaalassa, tammikuun l4 päivänä, siis noin viikko sitten. Hän sai paremman perimisen siinä 

maassa, jossa ei enää ole kirousta synnin tähden. Hautaus on ensi pyhänä Svappavaarassa ja 

menemme sinne Levin pyynnöstä, jos Jumala terveyttä antaa. 

Eeron vaimo on vieläkin kehnonlaisessa terveydessä, vaan taas kotona tällä kertaa. 

Koettelemuksia on hänenkin perheessään, vaan Jumala antaa voimaa kantamaan ristiä 

kärsivällisyydellä toimellisuudella. 

Suuret tuulet puhaltavat nyt maailman merellä ja näyttää siltä, että tämä vuosi voi tuoda 

tullessaan jo suurempiakin laineita. Jumalan Sana näyttää kuitenkin, että aikain merkit ovat 

täyttymässä, ja ne ajat ovat ovella, joista vaivain päivistä on myös kirjoitettu, ettei sellaista 

kurjuutta ole nähty maailman alusta ei ennen eikä jälkeen, mitä viimeisellä ajalla tuleva on. 

Saamme katsella sitten niin kuin lapset, mitä Isä sallii tapahtua synnin rangaistukseksi. 

Ullatista on jo ennen mainitsemani Martta Nilsson saanut armon Jumalalta uudistua 

kristillisyyden tiellä oikean parannuksen ja ylösnousemisen kautta. Hänestä vain on meille iloa, 

sillä hän on suuressa hartaudessa ja rakkaudessa vaeltamassa elämän tiellä. Hän on Levin entinen 

palveluspiika niiltä ajoilta, jolloin kristillisyys oli paremmalla rajalla täällä Lapin maalla. Hän on 

luvannut tulla käymään meillä tällä viikolla, kun hän käy Jellivaaran sairaalassa saamassa hoitoa - 

sairasvoimistelua. 

Eipä nyt muuta tällä kertaa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. 

Muista meitä vielä rukouksissasi armoistuimen tykönä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. 

Terveiset Leviltä, Eerolta ja Lapin vanhoilla kristityiltä. Kirjoitti vähä nuorukainen Juuressa 

sodassa 

PS. Terveisiä paljon pojille. Onhan Eino saanut puukkonsa postissa. 


50/127 


Nro: 39 

Palohuornasessa 2.3.1980 

Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha 

olkoon kanssanne nyt ja iäisesti, amen. 

Kiitos kalliista kirjeestäsi, joka on kuin tuore öljypuun lehti tänne arkkiin, jossa saamme olla 

ahtaalla synnintulvan pauhatessa ympärillämme. On kuitenkin kallista saada todistuksia siitä, että 

pyhä kyyhkynen on lepäämässä vielä valtameren takanakin sinun sydämessäsi. 

Olemme pitäneet rukouksia uudessa kodissamme tänään. Oli meitä koolla aika monta, pari 

kymmentä sielua eri Lapin kylistä. Olemme ostaneet melkein uuden talon tästä Palohuornasen 

kylästä, missä nyt on tilaa omalle väelle sekä vieraille. On 6 huonetta ja keittiö, sauna ja autotalli 

y.m. Hyvä valtatie vie työpaikalle, joka nyt on 5 peninkulman päässä tästä (30 mailia). 

Vanha Leevi makaa Vittangin sairastuvalla ja Alva tiesi kertoa, että hänellä on 

hengenahdistusta sydämen heikkouden vuoksi. Taitaa pian käydä niin, että Jumala tempaa 

vanhurskaan pois onnettomuudesta. Meille se on aina murheeksi, vaan vanhurskaalle voitto ja 

uskollisille kilvoittelijoille kruunajaisjuhla. Parempi elämä siellä on, missä vanhurskaus asuu ja 

uuden maan kirkkaus loistaa, jota ei silmä nähnyt ole, eikä korva kuullut, eikä yhdenkään 

sydämeen ole astunut, mitä Herra on omillensa valmistanut. Siellä ensi näkeminen maksaa kaikki 

matkan vaivat. 

Saimme kuulla, kun äitini soitti Suomesta äsken, että Kaltimossa on taas kaksi sielua tehnyt 

parannuksen, kun Kalle piti siellä tänään pyhärukoukset. Hauskahan se on kuulla hyviä sanomia 

Siionista täällä vieraalla maalla matkustaissa. Kyllähän Jumala valittunsa kokoaa neljän ilman alta 

ennen viimeistä tuomiota. Onhan täälläkin Lapissa muuan suomalainen alkuaan, vaan täältä 

nainut, Martta Nilsson saanut armon nousta ylös ja uudistaa kristillisyytensä lankeemuksen 

jälkeen, mikä on meille iloksi. Pidimme Ullatissa kokoukset joku viikko sitten. Hän on käsittänyt 

puhtaan rakkauden tälle kristillisyydelle ja kilvoitellut omantunnon puhtauteen asti. Nyt hän on 

matkustanut Helsinkiin "lähetysmatkalle" puhuttelemaan suurta ystäväjoukkoa, joka on tuossa 

suuressa Boremannin joukossa. Saapi kuulla sitten, mitä sieltä kuuluu. 

Norjasta olen saanut äsken kirjeen. Atle veli vain kertoo kuulumisia Jäämeren rintamalta. 

Siellä on taas jokseenkin hiljaista, vaan ne harvat sielut, jotka olemme tunteneet, ovat yhä 

kilvoittelemassa uskollisesti kohti oikeata isänmaata. Rakkauden siteet ovat pysyneet ehjinä läpi 

monia koettelemuksia ja myrskyjä, joita kyllä piru nostaa niin paljon kuin vain ehtii. Vaan kyllä 

Ylipaimen käy laumansa edellä ja sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista jakaa, kuten 

vanhimmat usein kirjoittivat Amerikkaan entisenä aikana. 

Meillä on nyt uusi koti, ja tahdomme olla kristittyjen kestikievarina ja majatalona. Olisi ihana 

saada tänne sinunkin lapsiasi vieraiksemme, perätikin helluntain aikaan ja kun suuremmat 

kokoukset pidetään, ja Jumalan lapset tulevat koolle monista valtakunnista ja kielistä. Toivomme 

niin tapahtuvan, että sinunkin lapsistasi olisi sinulle iloa, niin ettei tarvitsisi vanhan Israelin 

kanssa valittaa lapsistaan, että ”te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan." Paljon 

terveisiä kaikille ystäville siellä. Tutuille ja tuntemattomille. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä. Muista meitä rukouksissasi armoistuimen tykö. Jumalan rauhaa. Vähä veli 

Herrassa 


51/127 


Nro: 40 

Palolohuornas 15. maaliskuuta 1980 


tervehdyksellä lähestyn teitä ikuisessa muistossa olevia ystäviä Amerikan maalla. 

Kiitos kalliista kirjeestä, jonka vasta sain. On virvoittavaa saada kuulla sanomia kristillisyyden 

laveudesta, lähempää ja kauempaa, missä Jumalan Henki lepää ja asuu särjetyissä sydämissä. 

Kaipasit kuulumisia Tyynen meren rannoilta, ja saat ohessa kopion Paul Mattilan kirjeestä, joka 

mielestäni on ystävällinen käden ojennus. Paul on herännyt ihminen ja sellaiset luetaan 

kuuluvaksi taivaan valtakuntaan muun muassa 10 neitseen vertauksessa. Kysymys on vain siinä, 

että heränneet tulisivat johdatetuiksi särkymäpaikalle Golgatalle ja syntyisivät oikeasta äidistä, 

joka on seurakunta. Heräyksen armo on suuri lahja Jumalalta ja ilman heräystä ei kukaan pääse 

matkaan autuuden tielle. Onhan Jeesus vuorisaarnassa ottanut heräyksen armon ensimmäiseksi 

autuuden pääkappaleeksi – autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta 

— se on: armon taivas on säädetty sellaisten vaivaisten parantamispaikaksi. Eivät terveet tarvitse 

parantajaa, vaan sairaat, niin sanoo Herra itse. Toivon, että Tyynen meren rannalla vielä 

kirkastuu täyteen valkeuteen 12 apostolin oppi niille särjetyille sydämille, joita siellä kohtasimme. 

Rukoukset nousevat rinnasta heidän puolestaan. 

On myöskin surusanoma tällä kertaa, sillä rakas vanhin ja uskollinen opettajamme Levi on 

torstaina 13. päivä maaliskuuta otettu meiltä pois ja siirretty vanhurskasten lepoon. Hänelle se 

oli voitto, vaan meille jälkeen jääväisille suuri suru ja syvä kaipaus, joka ei lakkaa niin kauan kuin 

täällä maan päällä vaellamme. Aina soi vanhimman rakas ääni sielussa, ja hänen puhdas 

esikuvansa kristillisyyden työssä on kirkkaana kajastuksena aina muistossa. Vaan pian mekin 

saamme matkasauvamme laskea sillattoman virran rantaan, kun viimeinen pasuuna kutsuu kaikki 

ihmislapset tilille elämästään. Vanhin on kylvänyt puhtaat siemenet ja saarnannut meille puhtaan 

Kristuksen opin. Hän oli Jumalan valittu ase ja monen autuudeksi säädetty työtä tekemään 

Lapissa, Suomessa, Norjassa ja Amerikassa. Hänen hautansa päällä kasvaa muutamia 

iankaikkisuuden kukkasia, jotka ovat ruusunpunaiset ja lumivalkoiset. Ne kukkaset vuodattavat 

auringon koittaessa kirkkaita kastepisaroita vanhimman multain päälle. Jospa ne mullat olisivat 

hedelmälliset, niin että armosta pois langenneet vanhimman entiset opetuslapset ja vielä omat 

lapset ja lasten lapset muuttuisivat iankaikkisuuden kukkasiksi vanhimman haudan päälle. 

Hautaus on 29 päivä maaliskuuta Svappavaarassa. Sinne tulee Vanhimman opetuslapset 

Suomesta ja uskottavasti myös Norjasta. Myös odotamme monta ystävää saapuvaksi sinne, 

hajalla asuvaisia taivaan tien matkamiehiä. Vanhimman halu oli, että minä kirjoittaisin hänen 

kuolemanmuistonsa, ja mielellään sen teenkin rukoillen Jumalalta oikeata valkeutta vanhimman 

muistoksi kirjoittamaan tuleville kansoille. Hän on yksi niistä muistokivistä Jordanin virrassa, 

joita oli 12 kappaletta muistoksi pantu siitä ajasta, että tästä kävivät isämme kuivin kengin yli 

Jordanin virran — joka kuvaa kuoleman virtaa. Kristuksen vanhurskauden kautta on kuoleman 

sillaton virta yli käyty. 

Meille tulevat kokoukset tänne Lappiin Jukkasjärvelle pääsiäisen aikaan. Levin hautausväestä 

jää moni tänne ja viipyy yli kokousten. Olethan sinäkin täällä kanssamme hengessäsi. 

Hyvästi nyt tällä kertaa sen suuren paimenen haltuun, joka pitää murheen lampaistaan. Usko 

kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Muista meitä rukouksissasi 

armoistuimen eteen. 

Lauri perheeni kanssa, 

Terveiset Eero veljeltä y.m. 

52/127 


Nro: 41 

Palohuornas pitkäperjantai 1980 

Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti, Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha 

olkoon kanssanne nyt aina matkan loppuun asti. 

Tahdon muutamalla sanalla ilmoittaa täältä viimeiset kuulumiset. Olen sairaana ja en jaksa 

vielä tänään mennä kokouksiin Eero veljen tykö Jukkasjärven kirkolle, vaan jos huomenna olisin 

jo parempi. Sain Levin haudalla palella ja siitä seurauksena tuli katarri henkitiehyeisiin, ja 

kuumetta oli neljä päivää, kunnes sain eilen lääkäriltä penisilliini-tabletteja, jotka vei kuumeen 

yhdessä vuorokaudessa, vaan voimat on pois ja rinta tuntuu raskaalta. 

Lähetän kopion muistopuheestani, jonka Levi minun pyysi pitämään haudallaan. Se on myös 

ruotsiksi, ja niin minä luin sen suomeksi ja Eero lause lauseelta käänsi ruotsiksi eli luki 

käännöksen paperista. Svappavaaran kirkko oli täynnä väkeä, kristityitä oli Suomesta ja Lapin 

kylistä, vaan enin osa suruttomia, Boremannilaisa ja muita fariseuksia.Vanhan eriseuran pappi 

piti pitkän muistopuheen ja luuli siten sulkevansa meiltä suun kiinni. Vaan me teimme työn 

valmiiksi asti, vaikka pappi tuli puheen alkuvaiheessa (sivun 2 lopussa) luokseni arkun viereen 

alttarin eteen, jossa puhuimme, ja sanoi, että "pysytäänhän asiassa" meinaten estää minua 

puhumasta enempää, vaan minua suututti, kun vanha fariseus tulee Jumalan Pojalta suuta 

tukkimaan. Vaan vastasin papille — jonka nimi on Leo Esko Johansson Vittangista — että pidän 

puheeni loppuun asti ja käännyin papista poispäin ja aloin jatkamaan entistä kovemmalla äänellä 

ja kiivaammalla hengellä — vaan se oli Pyhän Hengen vaikutus, sillä vanhurskaan haudalla pitää. 

totuus tunnustaa, vaikka hirteen pantaisiin. Olihan se törkeää, että pappi sanoi Levin olleen 

uskonveljensä, vaikka Levi oli esikoinen ja pappi vanhoillinen. Niin se Baabelin portto levittää 

säärensä jokaiselle ohikulkijalle. 

Kirkossa istui melkein koko ajan Sten Johanssonin lauma, itse piispa Sten ja vaimonsa Aina, 

sitten Johannes Vingbäck, Frans Pekkari, Arvid Stälnacke, Tjautjas-Fransin leski, Lapin Elli, 

Fredrika ja Ville y.m. Stenin lampaita. Se oli kova paikka heille istua. Ulos tuli lähtö kesken 

puheeni ensin Boremannilaisten puskuhärälle Vaskivuoressa, Kaupille. Hän oli penkissä sanonut, 

ettei kehtaa kuunnella tommosta puhetta. Ovelta vilkutti riettaasti meille alttarin edessä seisoville 

nauraen, vaan pää oli mustasta verestä täyttynyt. Levin eläessä Kauppi on uhannut ampua Levin. 

Sitten lähti kolme vaimoihmistä ulos ja vissiin joku toinen mies. Murinaa kuului penkeistä, vaan 

ei mitään huutoa. Sten oli mennyt ulos kirkosta niska suorana. vaan niin tulipunaisena, että 

näytti siltä, että pää paukahtaa halki. Vaikka Sten vannoi 1976 Tjautjasjärvessä, ettei häntä 

Suomen pojat opeta, niin hän kuitenkin tuli kuuntelemaan Suomen poikain opetusta — ja saikin 

omakohtaisen opetuksen parannusta tekemään, vaan ei saarnaajan kunnia anna sitä periksi. En 

minä tervehtinyt yhtään Stenin joukosta, sillä he karttavat minua kuin ruttoa, eivätkä ole 

näkevinäänkään, vaan kääntävät katseensa poispäin, kun sivuitse menevät. Jos ei nyt aivan 

kaikki, niin kuitenkin johtomiehet ja -vaimot. Stenin joukko istui loppuun asti kirkossa ja tuli 

myös hautausmaalle, vaan Sten tultuaan haudan läheisyyteen ja nähtyään Kalle veljen puhuvan, 

lähti pois ja meni autoonsa, jossa odotti, kunnes vaimonsa ja muut kumppaninsa tulivat haudalta 

pois. Kukaan heistä ei tullut surutaloon eikä ruokailuun kylän koululle. 

Ei nyt muuta tällä kertaa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja muista meitä 

rukouksissasi, ettei perkele piskuista laumaa raiskaisi vanhimman haudan päällä. Jää Jumalan 

rauhaan. 

Vähä poikanen suuressa sodassa Lauri vaimoni ja lasteni kanssa. 

53/127 


Nro: 42 

Palohuornanen 24.5.1980 


kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen. 

Kiitän ensiksi kalliista kirjeestäsi, jonka sain joku aika sitten. Olemme sinua muistamassa joka 

päivä, vaan ei tule kirjoitetuksi niin usein, kun ei ole mitään erityistä sanomista. Meillä oli 

kokoukset tässä viikon päivät takaperin helatorstain aikoihin, kaksi päivää Gellivaarassa ja kaksi 

päivää meillä täällä Palohuornasessa (iltaisin Hakasen kirkossa, päivällä tämän kylän koululla.) 

Kansaa ei ollut paljon meitä liikkeellä, vaan kuitenkin kymmenkunta kyläläistä oli tullut meitä 

katsomaan Palohuornasen koululle. 

Nyt Helluntaina on sitten Sten Johanssonilla eli lempinimeltä "Nikkarituomaalla" 

kokouksensa Gellivaaran kirkolla, jonne he tunkeutuivat Uno Martinssonin avulla, joka ei 

kuitenkaan asu siellä, eikä heillä ole ketään Jellivaarassa, joka heidän joukossaan olisi, vaan he 

ovat jääneet sairastamaan kunnian ja vanhan aatamin tautia, ja sen tähden tunkeutuvat meidän 

paikoillemme ja valtiokirkon tiloihin, vaikka tietävät meidän silloin kokouksia laittavan. Saimme 

muuttaa kokous-aikamme viikkoa varhaisemmaksi, vaan ei se mitään vahinkoa tee. Joonas 

Purnu sanoo, ettei seurakunta ole sidottu johonkin erityiseen paikkaan eli aikaan j.n.e. Meillä 

olivat ihanat kokoukset ja saimme kyllä runsaasti lahjoja Jumalalta, sillä Hän oli ruokansa ja 

juomana vanhurskasten seurassa. Iloiset olemme olleet sekä vanhat että nuoret, sillä Kristuksen 

rakkaus on se kirkas aurinko, joka meitä lämmitti ja yhä lämmittää. Kyllä Jumala asiansa ajaa 

voitolliseen loppuun asti. 

Olen lukenut sanomalehdestä, että Vancouverissa on ollut tulivuoren purkaus ja uhkaa vielä 

tulvalla hukuttaa alueita. Kyllähän vedenpaisumus olisi oikeuden mukaan koko maailman osa 

jumalattomuuden tähden, vaan Pietari sanoo, että maailma säästetään tulen varaksi. Jumalan 

armollista kuritusta ja vitsaa se on, jos siellä lännellä saarnaa itse kovempaa lakia ja 

kuolemanmuistutusta kansoille, sillä siellä Hockinsonissa oli ihmisiä, joista voi Jumala kurituksen 

kautta saattaa muutamia sieluja oikeaan parannukseen ja niin alas johdattaa, että kelpaa ottaa 

neuvot vastaan esikoisten seurakunnasta, joka on koko maailman sontatunkioksi tullut. Olemme 

odottamassa sanomia sieltä länneltä, ja ehkä sinne tulee vieläkin menoa — jos Jumala niin on 

edeskatsonut — kuten näyttää katsoneen. Suuret merkit nämä tulivuoren purkaukset ja 

vedenpaisumukset ovat, joista eivät pakanat mitään usko, vaan luulevat kaiken olevan 

luonnostaan tapahtunutta. Jeesus kuitenkin sanoo viimeisten aikain merkeiksi sodat, 

maanjäristykset y.m. 

Suomen lähetysmatka on juhannuksesta kolme viikkoa eteenpäin. Matka alkaa Heinävedeltä 

ja menee Enoon, Tampereen ympäristöön, Honkilahdelle, Heikinsuolle, Laitilaan ja 

Pohjanmaalle. Teemme sen, minkä saatamme Jumalan avulla. 

Levin kuolemanmuisto valmistuu lähiaikoina ja lähetän niitä Amerikkaan aika paljon. Ei sinun 

tarvitse maksua kysyä niistä, mitä postissa saat. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun uskollinen sielu. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä viattomassa. Muista meitä rukouksissasi armoistuimen eteen. Kirjoitti vähä 

poikanen suuressa sodassa 


Terveisiä Eero Mäkelältä ja Lapinmaan kristityiltä. 

54/127 


Nro: 43 

Karkku 30.06.1980 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä tulemme luoksesi, kalliissa muistossa oleva 

kristillisyytemme sisar, joka olet niin kuin yksinäinen lintu oksalla siellä kaukaisella pakanamaalla. 

Lähetin sinulle 30 kpl Levi-vanhimman kuolemanmuistoja, jotka saat antaa lapsillesi ja 

ystävillesi siellä. Se on oikein terveellinen lahja annettavaksi suuren kirkon kristityille, sillä siinä 

on hiukan totuuden suoloja heitäkin varten. 

Kokouksia olemme pitäneet jo monessa paikassa tällä reissulla, nimittäin Heinävedellä 3 

päivää, Enossa 2 päivää, Joensuussa 1 päivän, Karkussa 3 päivää, (josta käsin 1 kokous 

Tampereen Kalevan kirkossa ja 1 kokous Vammalan kirkolla). Matka jatkui sitten Kyröön 

(Heikinsuolle), Laitilaan ja Honkilahteen. Sitten Helsinkiin Alppilan kirkkoon ja viimein Uuteen 

Kaarlepyyhyn, Margith Ojalan luokse. Kristityitä on ollut koolla joka paikassa ja uskottomiakin 

on ollut jokunen aina joka paikassa. Levin kuolemanmuistoja annamme lahjaksi kaikille, jotka 

tulevat kuulemaan ja vielä kadullakin on Kalle antanut niille, jotka ovat olleet tuosta 

Boremannin. joukosta. 

Jumala on ollut omiensa kanssa voimallinen ja antanut Sanansa oven olla auki. Ihana on ollut 

koolla olla, kun tässäkin Karkun rukoushuoneessa, jonka olemme saanet vuokrata, oli sali täynnä 

Suomen kristityitä, nuoria ja vanhoja. Niin se on kasvanut Herran lauma täällä Suomessa, että 

virren veisu soi ja raikui huoneessa niin kuin ennen lapsuuden aikana Lappeenrannan suurissa 

kokouksissa vanhalla rukoushuoneella. Kyllä sydäntä liikutti, kun sain nähdä omat lapset istuvan 

rukoushuoneessa ja näkevän ympärillään näin ihanan kristittyin lauman ja kuulla elävän Jumalan 

sanan saarnatuksi. Mieleeni tuli ajatus, että lasten sydämiin painuisi ikuinen muistikuva tästä 

tilaisuudesta, niin kuin minunkin sieluuni on ikuisella kaipauksen muistolla jäänyt lapsuuden 

aikaiset seuranpidot siinä vanhanaikaisessa kristillisyydessä, jota ei enää juuri ole olemassakaan, 

paitsi mitä Jumala meille jättänyt on. Jospa sinäkin olisit saanut olla täällä meidän kanssamme. 

Ole kuitenkin nyt iloinen toivossa, ettei Jumala ole vielä Amerikan maatakaan hyljännyt. Ja 

pian sinä pääset suurempaan kokoukseen toisella puolella Jordanin virran luvatussa Kaanaan 

maassa. Ensimmäinen näkeminen siellä maksaa kaikki matkan vaivat. Sano rakkaat terveiset 

lapsillesi ja nuorelle everstiluutnantille, jota olemme jääneet muistamaan. 

Olen aikeissa hankkia kopiot rovasti Laestadiuksen saarnain käsikirjoituksista, joita säilytetään 

valtion arkistossa Helsingissä. Tarkoitus on mahdollisuuksien mukaan oikaista ne sanainväärennökset, 

joita perkeleen henki on tehnyt myöhemmissä postilloissa. 

Paljon terveisiä meiltä kaikilta, Eero Mäkelältä, jonka tunnet, Kallelta, joka sinulle kirjoittaa, 

Ritvalta, joka oli silloin siellä, kun ensi kerran olimme siellä. Sekä kaikilta saarnaajilta ja 

kristityiltä. Synnit ja heikkoudet todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile 

puolestamme. 

Kirjoitti vähä poika suuressa sodassa. 


55/127 


Nro: 44 

Vittangissa elokuun 16.p 1980 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa Sophia lastesi kanssa, ynnä ne sielut Amerikan maalla, 

jotka ovat kaipaamassa puhdasta Jumalan Sanaa. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne nyt ja 


Kiitämme kalliitten kirjeitten edestä, joita olemme saaneet vastaanottaa iloksemme ja 

lohdutukseksemme tällä korven matkalla. Usein ovat ajatuksemme siellä Amerikan suuressa 

maassa, missä Jumala vielä on säilyttänyt siemeneksi sinua, vanha Sophia, joka esikoisten 

seurakunnassa olet pysynyt Jumalan voimallisen käsivarren avulla. Siinä toivossa olemme, että 

Amerikan Siionissa vielä puhaltaisi Pyhän Hengen tuuli, niin että lapsiraukat saisivat osan 

Jumalan pyhien kanssa siinä perinnössä, jonka Jeesus on ansainnut kärsimisensä ja katkeran 

kuolemansa sekä voitollisen ylösnousemisensa kautta. Meistä näyttää siltä, että Länsi-rannikolla 

on tapahtumassa jotakin ihmeellistä, koska syvyyden ruhtinas on niin vihainen, että maanalaiset 

voimat liikkuvat sellaisella pauhinalla, ettei sellaista ole ennen kuulunut siellä tapahtuneen. Kyllä 

tulivuori Saint Helenin viisi purkausta tämän vuoden aikana ovat olleet yksi merkki luonnon 

valtakunnassa. Onpa täällä Lapissakin maan järistys tapahtunut silloin, kun etsikon aikamme on 

alkanut, josta rovasti Laestadius kirjoittaa Huutavan Äänessä. Kyllä meistä näytti siltä, että 

Jumalan Henki tekee voimallisesti työtä siellä Brush Prairien alueella, silloin kun siellä olimme 

kokouksia pitämässä Hazel Dellin kirkossa. Kyllä Jumala asiansa ajaa voitolliseen loppuun asti. 

Me olemme vain kelvottomat palvelijat Hänen kädessään tehden sen, minkä saatamme. 

Olemme palanneet Suomen lähetysmatkalta, jossa pidimme kokouksia kolmen viikon ajan 

kulkien yhdessätoista eri paikkakunnassa. Sieltä olenkin jo kirjoittanut joitakin kuulumisia. Nyt 

olemme koolla Vittangin kirkossa, jossa saamme rauhassa koolla olla piskuinen lauma Herran 

omia, ja nauttia Jumalan armolahjoista, sekä puhtaan Jumalan sanan kuulemisesta, että Maria 

Magdaleenan veljien ja sisarien seurasta, joka on enkelten taivaallinen seura. Kaipaamme kyllä 

uskollista vanhinta Leviä, joka nyt jo on päässyt suurempaan kokoukseen tuolla puolen hautaa. 

Sinne mekin halajamme päästä tästä mustasta maailmasta. 

Jää nyt hyvästi uskollinen sielu siellä kaukaisella maalla. Synnit ja heikkoudet saarnaamme ja 

todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile meidän kaikkien 

puolesta. 


Severi Mäkelä 

Eero Mäkelä 

Kalervo Koistinen y.m. 

56/127 


Nro: 45 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. 

Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestymme teitä taas täältä kylmästä Pohjolasta. 

Kiitos kalliista kirjeestä, jonka sain. Kyllä kirje on perille tullut kokonaisena, ettei mitään ole 

puuttunut. 

Olemme nyt menneenä pyhänä käyneet saattamassa haudan lepoon vanhan ja elämästä 

kyllänsä saaneen kristillisyyden sisaren, Hilma Stöckelin Svappavaarassa. Hän oli sinun ikäinen, 

vaan ei niin virkeä kuin sinä. Hän sai olla monta vuotta sairashuoneessa, ja muisti oli kaikki 

mennyt. Hän oli totinen kristitty ja usein olemme Levi vanhimman kanssa käyneet häntä 

katsomassa silloin, kun hän asui vielä kotonaan Svappavaarassa. Kolme päivää ennen hänen 

kuolemaansa kävimme häntä katsomassa Vittangin kokousten aikana. Hän makasi Vittangin 

sairashuoneella. Hautapaikka on aivan Levi. vanhimman haudan lähellä, niin ettei ole 

ruumiillisestikaan kaukana opettajastaan. Viimeisen pasuunan äänellä saavat yhdessä nousta ja 

tulla temmatuksi Herraa vastaan tuulihin. Suuri on se aamu, joka silloin aukeaa vanhurskaille 

sieluille, jotka Herrassa ovat saanet nukkua pois tästä elämästä. 

Hautauspaikalla oli paljon kansaa. Sten Johansson piti myös muistopuheen, samaten pappi. 

Eero puhui kirkossa ja minä hautausmaalla. Kaikki hengelliset konnat täällä tunkeutuvat 

vanhurskasten haudoille paskantamaan ja oksentamaan valheitaan, niin ettei kukaan tietäisi, 

missä totuus on. Kyllä pirulla on hätä kotonsa varjella, ettei kukaan vaan pääsisi sisälle taivaan 

valtakuntaan. Annoimme Levin kuolemanmuistoja hautajaisissa aika monelle ihmiselle, ja 

mielellään ihmiset sitä ottivat. Tosin ei se kaikille ole mieleen, kuten Vittangin sairashuoneella 

näimme, kun Kalervo kysyi yhdeltä mieheltä, jos hän tunsi Pikku-Leevin. Mies vastasi: Kyllä. 

Kalervo sanoi, että tässä saatte hänen muistokirjoituksensa. Mies vastasi vihaisesti: En minä sitä 

tarvitse. Kyllä vanhurskasten hautajaiset vahvistavat Raamatun sanat tosiksi: He kaunistavat 

profeettain hautoja, vaikka heidän isänsä ovat profeetat tappaneet. Ja nämä nykyiset fariseukset 

ovat itse olleet tappamassa profeettoja aikakaudessamme ja tulevat hautoja kaunistamaan. Voi 

aikoja, voi tapoja! 

Jää nyt Jumalan armon haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä 

viattomassa. Rukoile meidän puolestamme, että pysyisimme voiton päällä loppuun asti. 

Vähä veljesi vaivassa ja valtakunnassa 

Terveisiä Eerolta y.m. Lapinmaan kristityiltä. 


57/127 


Nro: 46 

Palohuornasessa 9.11.-80 


henkenne kanssa, amen. 

Kiitos kalliista terveisistä siinä pikku kirjeessä, jonka olen saanut. Kyllä tiedämme, ettei 

sinulla siellä suuressa Amerikan maassa ole niin monta näkyvästä ilon aihetta, vaan ei Herran 

käsivarsi ole niin lyhyt, etteikö se sinnekin ulottuisi. Senpä tähden olet hyvässä turvassa 

esikoisten seurakunnan helmassa, jossa kaikki vanhurskasten henget ovat ympärillämme, vaikka 

emme heitä aina näe. 

Olen juuri tullut Jellivaarasta, missä olimme koolla suuressa seurakuntasalissa, pieni lauma 

Jeesuksen veljiä ja sisaria. Severi Mäkelä saarnasi, joka on Eeron isä. Hän on ollut Eeron luona 

jo muutaman kuukauden ajan, koska Eeron vaimo on ollut silloin tällöin sairaalassa astman 

vuoksi. Severin vaimo Anna on myös ollut miehensä mukana täällä Lapissa. 

Oma sydän on huono ruokapöytä, mutta joukko Jumalan ihmisiä on enkeleitten seura. Siinä on 

murheellisten huvitushuone ja nälkäisten ravintola, kuten vanha Takkinen aikoinaan jo on 

koetellut. Maailman meri pauhaa ja suuret tuulet puhaltavat joka haaralta, mutta Jumalan omat 

ovat vielä saaneet olla tallella niin kuin Herran kukkarossa. Rauhaa, vapautta ja kaikkea 

siunausta olemme nauttineet lahjana Jumalalta, joka muistaa lupauksensa, jotka Hän Henkensä 

kautta on vanhimmille jo ilmoittanut. Herran Henki lepää viimeisinä aikoina Pohjan maalla. 

Totisesti on lepo kristillisyydellä niitten tykönä, joilla se puhtaana on. Eivät ole Jumalan runsaat 

lahjavarastot suinkaan vieläkään tyhjäksi tulleet, vaan Häneltä riittää jakamista lastensa tarpeeksi 

ylitsevuotavaisesti. Saamme sanoa Davidin kanssa: "Hyvä on Herraa kiittää, aamulla julistaa 

Sinun armoasi ja ehtoolla sinun totuuttasi. ”Ihmeitten tekijä, Jumala, voi ylentää ja alentaa." 

Meillä tulee adventtipyhän aikoihin lähtö Jäämeren rannalle Norjan Ruijaan. Atle Akselsen 

veli oli täällä käymässä Kiirunan kokouksissa joku viikko sitten vaimonsa kanssa. Kuten 

varmasti muistat viime Norjan reissultamme, niin odotamme kyllä siellä hedelmällistä matkaa. 

Meistä näyttää siltä, että Jumala kutsuu siellä erityisen voimakkaasti kansoja, sillä ei missään ole 

niin paljon ollut halaavaisia sieluja kuin siellä, paitsi Suomen maata, missä kristillisyys on jo 

lisääntynyt ja kasvanut näitten vähän yli 10 vuoden aikana, jolloin sinne on oikea lähetystoimi 

Lapista taas voimaan pantu Levi vanhimman kautta. 

Ilmoitamme sitten kuulumisia Norjasta, kun palaamme kotiin. Kalle velikin tulee mukaan 

Norjaan. Hän on erityisen hyvä ase vaikuttamaan kärsivällisyydellä ja mukaansa tempaavalla 

tavalla arkojen metsälampaitten keskellä. Hänellä on apostoli Johanneksen lahjaa. Minä olen 

enempi Luukkaan mallinen ja Eerossa löytyy Pietaria ja Jaakoppia enemmin, jos nyt sanon 

ajatuksiani. Kaikkia lahjoja kuitenkin tarvitaan, eikä käsi sano jalalle: En minä sinua tarvitse. Ei 

kaikki jäsenet voi olla vain kuulo, sillä missä sitten näkö Ei ole ihmisten tekoa Jumalan lahjat, 

sillä Jumala on jakanut armolahjoja itse kullekin niin kuin Hän itse on viisaudessaan parhaaksi 

katsonut. 

Ole lohdutettu toivossa, että pian matkan vaivat loppuvat ja aukenee uusi ja oikea isänmaa, 

missä ensi näkeminen maksaa kaikki matkan vaivat. Siellä ei tarvitse eroikävän enää kyyneleitä 

vaikuttaa, vaan saamme sanoa: ”Tervetuloa Karitsan häihin". Saamme pitää silloin seuraa 

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakopin kanssa siinä maassa, missä aurinko paistaa keskellä taivasta eikä 

synti ja piru enää ole karvastelemassa lihassamme. Nosta pääsi ylös, Sionin tytär, sillä silmut 

ovat puhjenneet viikunapuun oksiin, ja aikain merkit ovat iäisen kevään merkit, joka on pian 

tuleva. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa, rakkaudesta ulosvuotaneessa 

sovintoveressä. Rukoile puolestamme. Terveiset kaikilta matkaystäviltä täällä Euroopassa. 


58/127 


Nro: 47 

Jellivaarassa 2.tammikuuta 1981 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha 

lisääntyköön teille. 

Kiitos kirjeestä ja siinä kerrotuista terveisistä. Kallis asia oli kuulla, että William on tarttunut 

Pyhän Hengen verkkoon. Emme ole häntä unohtaneet, vaan muistoon hän on meille jäänyt sieltä 

Dakotan kokouksista, kun saimme yhdessä olla kanssanne Jumalan Sanan ympärillä. Muistamme 

myös Einoa ja Fernyä. Kunpa Jumala saisi heitä kaikkia johdattaa Sionin vuorelle, sitä me 

toivomme. 

Meillä on nyt suuri juhla-aika, kun saamme rauhassa viettää uuden vuoden kokouksia tässä 

Jellivaaran kirkon seurakuntasalissa. Vieraita olemme saaneet läheltä ja kaukaa, hajalla asuvaisia 

valituita sieluja. Toivorikkaana teemme työtä kristillisyyden rakentamiseksi ja levittämiseksi 

uskalluksella Jumalaan, joka kyllä asiansa ajaa voitolliseen loppuun asti. Kun Jumala on meidän 

puolestamme, niin kuka voi meitä vastaan olla, sanoo jalo apostoli Paavali. Emme yhtään epäile 

siitä, etteikö tämä tie, jota vaellamme, olisi se oikea elämän tie, jota on saarnattu 

aikakaudessamme rovasti Laestadiuksesta alkaen aina tähän asti. Vaikka keskuudestamme on 

moni lähtenyt omille retkilleen ja viholliseksi tullut, niin ei kristillisyys siihen kaadu, sillä Jumala 

antaa siunauksen uskollisten opettajain työlle, jota puhtailla omillatunnoilla tehdään. Jeesus 

onkin tullut nousemiseksi ja lankeemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. 

Ei ole Jumala lapsiansa hyljännyt ja viluun jättänyt kuolemaan, vaan Hän on vielä siunannut 

edesmenneen Levi-vanhimman työn niin runsaasti, että kristillisyydessä on jäänyt vieläkin 

voimaansa saarnavirka ja lähetystoimi, joka ulottuu Jäämeren rannoilta aina Tyynen meren 

rantaan asti. Vieläkin on syy sanoa: "O´ Immanuel, kuinka suuri on sinun armos". Ei ole 

ihmisvoimalla tällainen menestys mahdollista saada, sen me tiedämme, jotka asian suuruuden 

käsitämme. 

Monta vei kuolema meiltä kuluneena vuonna täältä Lapinmaalta lepäämään päivätyöstään: 

Levi-vanhimman vaimonsa kanssa, Hilma Stöckelin, Johan Kuoppalan vaimonsa kanssa (joka 

kuoli 1979). Kaikki nämä poisnukkuneet olivat sydämestä meille tunnetut esikoisten 

seurakunnan jäsenet, joista on todistus jäänyt sydämiimme, että he ovat Herran omat olleet ja 

totuudessa pysyneet uskollisina loppuun asti. Kuitenkin on heidän kaikkien hautain päällä eli 

ruumiin siunauksen yhteydessä kiivaimmat Jeesuksen ristin viholliset olleet valheen kanssa 

vannomassa, että nämä ovat olleet veljet Kristuksen murhaajain kanssa, eikä esikoisten 

seurakunnan jäsenten kanssa. Tästä näemme, kuinka suuri hätä pirulla on haudata tämä 

kristillisyys kuolleen uskon hautaan, jotta ei viimeinen villitys tulisi pahemmaksi kuin 

ensimmäinen. Vaan me sanomme: "Tässä on se, joka sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista 

jakaa. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on." 

Kuinka monta tämä alkanut uusi vuosi pois korjaa, sen Herra tietää, mutta emme tarvitse 

pelätä, ettei Jumala asiaansa valmiiksi tekisi, jonka Hän jo ennen maailman perustuksen 

laskemista on päättänyt tehdä ja profeetoille ilmoittanut on. Jos Hän kutsuu meistä muutamat jo 

iankaikkisuuden kotiin, niin Hän herättää aina uusia väkikappaleita itselleen tarpeen mukaan. 

Jätämme nyt hyvästi tällä kertaa tervehdellen teitä Amerikan ystäviä. Saarnaamme ja 

todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Toivomme, että saamme vielä 

nähdä kasvojanne. Jääkää Jumalan armon haltuun. Seurakunnan kanssa ja puolesta. 



Heimo Mäkelä 

Eero Mäkelä 

Kalervo Koistinen 

y.m. 

59/127 


Nro: 48 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa. Sophia lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 

tervehdyksel1ä lähestyn teitä. 

Kiitän kalliin kirjeesi edestä, jonka olen vasta saanut. Näen siitä, että olet huonommassa 

terveydentilassa kuin ennen, koska et enää saa olla kotona. Eikä se kumma olekaan, sillä onhan 

sinulla jo korkea ikäkin. Maa vaatii lainansa takaisin, sanoi muuan saarnaaja aikoinaan. Lainaksi 

olemme maan mullasta saaneet tämän kuolevaisen ruumiin, joka on kuolemattoman Hengen 

temppelinä tämän lyhyen ajan, jonka täällä vaellamme. Kun aika tulee, niin sielumme pääsee tästä 

turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kunnian vapauteen. Halvassa majassa asuu kallis uusi 

luontokappale, joka huokaa turmeluksen orjuudessa, toivossa, että pian uusi ja kirkkaampi päivä 

koittaa tuolla puolen Jordan virran. Niin kuin perhonen asuu talven toukkana harmaassa ja 

rumassa kotelossaan, mutta kevätauringon koittaessa astuu ulos kotelostaan uudessa muodossa, 

perhosena, joka iloisesti lentää Jumalan kevätilmaan, niin sielummekin lentää tästä ruumiin 

raihnaisesta kotelosta uuden kevään aurinkoon Jumalan paratiisissa. Ei, ole kuolema 

vanhurskaalle katkera, vaan se on portti uuteen ja parempaan elämään, josta esimakua olemme 

jo täällä armon ajassa saaneet maistaa, kun Herra Jeesus on armollisella läsnäolollaan tehnyt 

rintamme palavaisiksi rakkaudesta uudensyntymisen ja Pyhän Hengen vuodattamisen hetkellä. 

Kevyt oli rinta silloin, kun syntivelka pois pyyhittiin ja Jumalan armo täytti sydämen. Silloin on 

moni veli ja sisar veisannut kiitosta Luojalle ensimmäisen säteen edestä. Armonlinnut ovat 

veisanneet elämän puun oksalla tälläkin etsikon ajalla. 

Lähetän tässä kopion Suomeen kirjoitetusta lähetyskirjeestä, josta näet, että teemme sinne 3 

viikon matkan tässä keskikevät-talvella. Toivossa ahkeroimme työtä tehdä, sillä meidän pitää 

työtä tekemän niin kauan kuin päivä on, siltä yö on tuleva, jolloin ei yksikään saata työtä tehdä. 

Ei ollut enää työn teon aika Jerusalemin hävityksen tultua siinä kaupungissa. Enkä tiedä, kuka 

saattaa työtä tehdä suuren maailmansodan aikana siellä, missä kuoleman enkeli kulkee 

hiirenkarvaisen orhiin päällä. On kyllä enkeli seisomassa paljastetulla miekalla taivaan rannalla 

odottaen käskyä alkaa miekkaansa huitomaan. Kyllä synnin mitta nyt jo alkaa olla täysi. Niin 

meistä näyttää nyt olevan. 

Kunpa Eino ja Fern, samoin kuin William ja muut lapsesi saisivat armon näkemään sitä 

kaupunkia, joka vuorella on, jota ei taideta peittää. Hyvän paimenen a asumakaupungissa on 

hyvä olla. Kyllä on syytä olla iloinen ja kiitollinen Jumalalle, kun olemme sen armon saaneet, että 

nimemme on tullut kirjoitetuksi Karitsan elämän kirjaan. Olkoon Herra Jeesus kiitetty 

kutsumisen armosta, kun mekin etsikon ajan saimme ja koitto ylhäältä meille valkeni. Mistä nyt 

lähtisimme elämän lähdettä etsimään, jos emme olisi etsikon aikaamme tunteneet Taitaisimme 

nyt joutua niitten raukkain paikalle, jotka vaeltavat yli yhdeksän meren ja puolen kymmenettä, 

eikä kuitenkaan sieltä löytyisi puhdasta Jumalan Sanaa. Olemmehan saaneet kaksinkertaisesti 

Herran kädestä. 

Jää taas hyvästi tällä kertaa, vaikka paratiisiin asti, jos Jumala on parhaaksi katsonut. Ensi 

näkeminen uuden auringon alla maksaa kaikki matkan vaivat. Jumala siunatkoon viimeiset 

askeleemme täällä vieraalla maalla. Synnit annan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä iankaikkisesti. Valittuin lasten hengeltä Sanomme: "Abba, rakas Isä. " Turvallisella 

mielellä jäämme Hänen siipeinsä suojaan. 

Rakkaat terveiset Lapille. Kirjoitti vähä poikanen suuressa sodassa 

Terveisiä Eerolta y.m. 


60/127 


Nro: 49 



kanssanne, amen. 

Muutama rivi sinne Amerikan maalle tervehdykseksi kaukaisesta Pohjolasta. Minulla on vasen 

käsi paketissa, kun sahasin sirkkelissä peukalon juureen aika syvälle. Olen kotona vähän toista 

viikkoa sen syyn tähden. 

Kävimme Eeron kanssa Norjassa Narvikin kaupungissa. Siellä olimme yksissä Boremannilaisten 

kokouksissa valtiokirkon tiloissa. Yhtä pimeät ovat siellä saarnaajat niin kuin sielläkin 

Spearfishissä, vaan jonkin verran parempi käytös oli norjalaisilla. Annoimme Levin 

kuolemanmuistoja vanhoille ja nuorille siellä kirkon ovella ja ulkona. 

Saimme järjestymään Narvikista hyvän kokoushuoneen keskeltä kaupunkia, ja tarkoitus on 

mennä sinne kolmeksi päiväksi toukokuun puolivälissä. Olen pyytänyt Atlea Itä-Norjasta 

mukaan. Saamme sitten nähdä, kuinka kristillisyys menestyy siellä. Ennen ei ole koskaan siellä 

kokouksia pidetty tämän suuren eron jälkeen. Paljon siellä oli kristityitä, perätikin nuorta kansaa. 

Saa nähdä, mitä Jumalan mielessä on heidän kohdalleen. Toivossa teemme työtä ja heitämme 

verkot oikealle puolelle venettä. 

Nyt tulevana pyhänä on meillä rukoukset Tjautjasjärvellä Hilma Blombacken luona, joka jäi 

leskeksi 1976. Hänen miehensä Kalle oli totuuden kristitty viimeiseen asti. Sitten seuraavana 

lauantaina Tjautjasjärven rukousten jälkeen alkavat kokoukset Suomessa Oulun kaupungissa. 

Siitä on matka Uuteen Kaarlepyyhyn, Honkilahteen ja Turun tienoille, Helsinkiin, Hämeenlinnaan, 

Lahteen ja Itä-Suomeen. Jumala asiansa antakoon menestyä. 

Täällä on nyt kevätpuoli talvesta ja lämmintä on. Lumi sulaa jo aika vauhdilla, vaan kyllä sitä 

riittää sulaakin, kun reiteen asti on lunta pihalla. 

Ajan merkit puhuvat tulta ja savua. Vaan kansat nukkuvat pahaa aavistamatta. Pian alkaa kyllä 

kovemmat saarnat kuulumaan, niin, että maakin järisee. Vaan Jumala asiansa ajaa päätökseen. 

Tässä on Immanuel, joka sotii ja voittaa, ja väkevien kanssa saalista jakaa. 

Jääkää Jumalan haltuun. Synnit todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoilkaa 

puolestamme. Terveisiä Lapin kristityiltä. Eerolta vielä kiitokset kirjeen edestä. 

Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa 

61/127 


Nro: 50 

Karkku / Hämeen lääni 23.4.1981 



Kirjoitan muutaman sanan kuulumisia Suomen lähetysreissultamme. Kokouksia on pidetty 

tähän mennessä Oulussa, Uudessa Kaarlepyyssä, Honkilahdessa, Kyrössä, Karkussa ja Tampereella. 

Tänä iltana aikaa kokoukset Hämeenlinnassa. Siitä mennään Helsinkiin, Lahteen, Joensuuhun, 

Enoon ja Heinävedelle. Meitä on 6 saarnaajaa, jotka jaamme kuorman keskenämme. 

Hauska on kuulla oikeita ja ihmeellisiä Raamatun selityksiä. Jumala on avannut sanastaan aivan 

niin kuin uusia ymmärryksiä veljille, vaikka eivät uudet ymmärrykset ole vanhaa kristillisyyttä 

kaataneet. Päinvastoin, olemme vahvistuneet siinä totuudessa, jonka Jumala jo L. L. Laestadiuksen 

kautta meille lahjoitti etsikkoaikamme alussa. 

Muutama sielu suuresta joukosta on käynyt kuulemassa meitä. Tästä olemme saaneet syyn 

iloita. Kun saarnasin Kristuksen kirkkolaista ja sanoin, että myllynkivi kuuluisi kaikkien Suomen 

saarnaajien kaulaan, jotka ovat pieninten pahentajia boremannilaisella opillaan – niin eräs suuren 

joukon kristitty jäi kiinni siihen sanaan niin raskaasti, että tuli useaan kertaan Kalervo-veljen 

luokse hokien hämmästystään: myllynkiven pani kaikkien saarnaajien kaulaan. Toivottavasti hän 

saa käsityksen asiasta, niin että hän Jumalan Sanan perusteella löytää totuuden niin olevan. 

Kun sitten viimein palaamme kotiin, on meillä Hakasen kirkossa kokoukset heti seuraavana 

viikonloppuna. Siitä taas viikko eteenpäin matkustamme Norjaan Narvikin kaupunkiin, missä 

pidämme 3 päivää kokouksia. Kävimme siellä Narvikissa Eeron kanssa joku viikko sitten 

puhuttelemassa boremannilaisia. Tilasimme sieltä kokoushuoneen työväen talolta, koska papit 

eivät anna meille kirkkoja. Olimme silloin heidän kokouksissaan valtiokirkon temppelissä, missä 

Ingvald Fagerjord saarnasi. Jaoimme kokouspaikalla ja ulkona Levin kuolemanmuistoja. Illan 

istuimme saarnaaja Kåre Kuraasin luona ja keskustelimme kristillisyydestä. Kåre oli kuullut, että 

Sten Johansson on erkaantunut meistä, samoin kuin Kjöllefjordinkin saarnaajat. Hän ei tiennyt, 

että vielä on muutama uskollinen veli Kjöllefjordissa jäljellä, nimittäin Atle-veli vaimoineen, 

Reidar Öfeldt vaimoineen sisarensa Hjördiksen kanssa. Olen ilmoittanut Atlelle, että hänen 

pitäisi tulla mukaan Narvikiin. –Kåre Kuraas on suuren saarnaajan Ole Kuraas-vainajan poika ja 

tehty saarnaajaksi kuoleman jälkeen. Kåre sanoi, että meidän pitäisi jo huomata, kuinka rietas on 

meidät eksyttänyt, kun Levi ja Augusti ovat kuolleet ja muut erkaantuneet, ettei Lapissa ole 

jäljellä muuta kuin me nuoret saarnaajan ja jotkut harvat kristityt ympärillämme. Vaan kun hän 

näki meidän olevan vakaat siitä, että olemme oikeassa opissa pysyneet ja kaikki meistä 

erkaantuneet ja boremannilaiset ovat eksyneet, niin hän sanoi meidän olevan hengellisessä 

ylpeydessä. Jätin Kårelle Levin kuolemanmuiston. 

Nyt kun matkustamme Hämeenlinna – Helsinki – Lahti linjalle, niin odotan jotain hyvää 

tapahtuvaksi. Jumala ihmeitä tehköön. 

Jää nyt hyvästi uskollinen sielu. Kiitos kirjeestä, jonka vaimoni Sirkka sanoi minulle tulleen 

postissa, kun eilen foonasin kotiin. Hyvin voivat Lapinmaan kristityt. Usko synnit anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa aina paratiisiin asti. Rukoile meidän puolestamme. 

Vähä veljesi Lauri uskollisten kumppanien kanssa. 

Terveisiä Williamille ja Einolle vaimoineen ja nuorelle everstiluutnantille. Jos nuoret ovat 

asiaan avulliset, niin voisimmehan tulla Amerikkaankin syksymmällä. Ajatelkaa asiaa. 

(Laurin, Eeron, Kalervon ja Severin omakätiset nimikirjoitukset) 

62/127 


Nro: 51 

Jukkasjärvi 21.6.1981 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi ja ystäviesi kanssa. Jumalan armo ja 

rauha olkoon teidän kanssanne, amen. 

Haluamme tervehdellä teitä harvoja sieluja siellä kaukaisessa Amerikan maassa näistä meidän 

juhannuskokouksistamme täällä Jukkasjärvellä, missä olemme kokoontuneet esikoisseurakunnan 

jäsenet, hajalla asuvaiset Suomesta ja Lapista sen opin ympärille, jota rovasti Laestadius 

ensimmäisenä alkoi huutamaan täällä laihassa Lapinmaassa. Tiedämme, että teillä olisi myös halu 

täällä olla, missä vielä Jumalan lapset saavat toisiansa nähdä, nuoria ja vanhoja kristityitä, joille ei 

ole etsikkoaikamme ensimmäinen kristillisyys liian ahtaaksi tullut, uskossa, elämässä ja 

esikuvassa. Olemmekin ainoat ihmiset maailmassa, jotka sydämestämme sen tunnustuksen 

lausumme, että "emme tahdo, emmekä kaipaa uutta ja parempaa kristillisyyttä, kuin se mikä 

alusta on ollut". Jos vain saatamme sen vanhan kristillisyyden säilyttää, niin siinä on meillä elämä 

ja autuus ajassa ja iankaikkisuudessa. 

Toivossa teemme työtä kristillisyyden peltovainiolla Euroopan maalla, missä vanhimmat ovat 

ensin raakaa metsää raivanneet ja raskasta työtä tehneet väsymättä. Vaikka aika onkin kolkko ja 

hengelliset kalamiehet saavat usein tehdä työtä koko yön saamatta mitään vaivastaan, niin 

uskomme kuitenkin Israelin paimenen käyvän edellä ja valittunsa kokoavan neljän ilman alta tällä 

viheliäisellä ajalla. Ei ole vielä tämän etsikon ajan aikana näin suurta hengellistä kurjuutta Lapissa 

ollut kuin nyt Levi-vanhimman kuoleman jälkeen. Usein nousevat vanhurskasten sydämissä 

samat sanat, jotka Kuningas Daavid 12. psalmissa huudahtaa: "Auta Herra, sillä pyhät ovat 

vähentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa." Ja saman psalmin lopussa Daavid 

valittaa sanoen: "Sillä joka paikka on jumalattomia täynnä, koska ne huonot ihmisten lasten 

seassa korotetaan." 

Ei ole Levi-vanhimman työ hukkaan mennyt eikä Kristuksen oppi hukkunut, vaikka se suuri 

ruskea lohikäärme on meidänkin keskellä riehunut puuskien vettä suustaan sen vaimon päälle, 

joka poikalapsen synnytti. Kyllä on kuolleen uskon liivaa paljon puuskittu meitä vastaan, vaan 

Jumalan avulla olemme voiton päällä pysyneet. Meillä nuorilla saarnaajilla on vakaa turva vielä 

niihin harvoihin vanhuksiin täällä Lapissa, jotka ovat pyhän siemenen sydämissään kantaneet 

nuoruudestaan asti - sen siemenen Kristuksen - jonka he ovat sydämilleen saaneet jo sillä ajalla, 

kun kristillisyys oli palavimmillaan vanhinten Wettasjärven, Kuoksun, Parakan, Nikun y.m. 

aikana. He ovat käsiämme ylhäällä pitämässä ja tuntevat meidät sydämen puolesta, joiden kanssa 

olemme yksi sydän ja yksi sielu, rauhan siteen kautta yhteen liitetyt. Emme ole Lapinmaalle 

tuoneet etelän vaikeutta emmekä Suomen poikasten villitystä niin kuin soimataan, vaan olemme 

täällä Lapinmaalla ahkeroineet koota muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä Laestadiuksen 

sanain mukaan: "Kootkaat, kootkaat muruja siitä ensimmäisestä kristillisyydestä." Ehkemme ole 

saattaneet muruja niin vireästi koota kuin olisi tullut tehdä vanhimman eläessä, vaan vieläkin 

olemme todeksi löytäneet, että muruista on kertynyt kaksitoista koria täyteen - se täydellinen ja 

puhdas apostolinen oppi, joka vieläkin ruokkii kaikki nälkävieraat, kuten olemme näissäkin 

kokouksissamme saaneet todeksi löytää. Totisesti on Jumala uskollinen ja hyvä meitä kohtaan. 

Hän ei ole jättänyt meitä orvoiksi, vaan on Henkensä kautta meitä ravinnut, valaissut ja 

virvoittanut, kun olemme ensiksi saaneet samalta Hengeltä hopitusta, nuhdetta ja rangaistusta, 

sillä paljon olemme löytäneet puutosta itsessämme. Aina tarvitsemme uudistaa liittojamme 

Herran kanssa, ettemme väsyisi korven matkalla. 

Jätämme nyt hyvästi tällä kertaa kiittäen kirjeestä. Vielä saarnaamme ja vakuutamme kaikki 

synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muistakaa meitä teidän rukouksissanne. Merkitsee 

seurakunnan kanssa ja puolesta: 

Lauri Koistinen Eero Mäkelä 

Severi Mäkelä Kalervo Koistinen y.m. 

63/127 


Nro: 52 




Kiitos kalliista kirjeestäsi, joka ilahdutti sydämemme, kun saimme tietää, että olet vielä 

terveenä ja kykenemässä vielä kirjoittamaan kuten ennenkin. Jumalan ihme se on, että sinun 

iällä vielä huolta ja murhetta kannetaan kristillisyyden menestyksestä. Kyllähän ajatuksiin tulee 

meillekin, että olisi suurenmoista vielä pitää kokouksia elävän ja puhtaan Jumalan sanan 

ympärillä kanssanne tämän maan päällä. Jumalan on asia, jos siihen vielä tilaisuutta tulee. 

Tarkoitukseni oli kirjoittaa yhteinen kirje Vittangin kokouksista nyt menneenä pyhän seutuna, 

mutta aika kävi niin lyhyeksi pyhäpäivänä, ettei ollut siihen tilaisuutta. Olihan meitä siellä koolla 

nuoria ja vanhoja Lapista ja Suomesta. Tulipa kylän uskottomiakin parhaina kertoina toista 

kymmentäkin kuulemaan, vaan ei ole maailman joukosta yksikään noussut ylös. Kyyneleitä vain 

oli. Meitä puhuvaisia veljiä oli siellä Eero, Severi, Kalervo ja Toivo minun lisäkseni, ja jokainen 

saarnasi yhden kerran. Viidet kokoukset siellä oli kaikkiaan. Alva Thyni sisar Vittangista on 

ainoa kristitty siinä paikassa, ja hän oli yksin kaikki siellä järjestänyt. Kirkon oli saanut papilta, 

ruokahuoneen myös kirkon tiloista. Siinä vain on yksi oikea Israelin vaimo, joka kaunistaa 

kristillisyytemme töillänsä ja vaelluksellansa. Hän on kai siinä 60 ikäinen. 

Kokoukset ovat nyt loppuneet ja jokainen on mennyt kotipaikkaansa. Suomesta oli kolme 

kaaraa. Kalle veli meni vasta tänä aamuna, ja on nyt perillä Heinävedellä. Kesä alkaa 

kallistumaan kohti syksyä ja taas on vuosi kulunut. Siitäkin ajasta, kun olimme sinun tykönäsi, 

on mennyt jo kauan aikaa, taitaa olla kaksi vuotta. 

Meillä on tarkoitus kopioida Laestadiuksen kirja Huutavan Ääni Korvessa kristittyin 

tarpeeksi, kun vain ensin saan Hellmanin toimittaman kirjan tarkastettua alkuperäisen lehden 

rinnalla, jonka sain Uppsalan yliopiston kirjastosta mikrofilmillä. Sitten olemme myös 

puuhaamassa postillaa Laestadiuksen alkuperäisistä saarnoista. Niitä olen saanut Helsingistä 

valtion arkistosta mikrofilmillä. Niissä on paljon aikaa vievää työtä. Hitaasti se työ menee, kun 

on maallisia töitä ja vielä kristillisyyden matkoja niin useasti. 

Maailma tällä kolkallakin alkaa käymään rauhattomaksi, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan 

rauha kestää näissäkään Pohjoismaissa. Itämerellä on nyt sotalaivoja enemmin kuin 

maailmansodan aikana. Kansat ovat nousemassa villiin, ja niin näyttää pian käyvän toteen se 

sana, että maan järistykset tulevat kaikkiin paikkoihin, kuten Jeesus sanoo lopun ajalla käyvän. 

Maan järistykset hengellisessä tarkoituksessa ovat vallankumouksia ja verenvuodatuksia. 

Sellaisia kuin nyt on Iranissa ja Puolassa. Saa nähdä säästyykö Amerikkakaan niistä hengistä. Ei 

taida sielläkään olla niin paljon kristillisyyden valkeutta kansoissa. 

Ei nyt muuta tällä kertaa. Synnit todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole 

hyvässä turvassa, uskollinen sisaremme. Rukoile puolestamme. Terveisiä Eerolta, Kalervolta ja 

kaikilta kristityiltä täällä Lapissa. 

Jää Jumalan rauhan haltuun. Vähä veljesi Herrassa 


64/127 


Nro: 53 

Boden 11.10.1981 


lisääntyköön teille, amen. 

Kiitos taas ja rakentavaisesta kirjeestäsi, jonka olen lukenut rukousväelle Tjautjasjärvellä ja 

vienyt luettavaksi vanhalle Anna-Liisa Nilssonille Jellivaaraan. Aina vanhukset halajavat 

sinusta saada sanomia ja kuulla kirjeitäsi. Eivät he ole paljon nuoremmat kuin sinäkään ruumiin 

puolesta, joten yhteiset ovat teillä vanhuuden koettelemukset ja vaivat. Nämä hengelliset 

murheet ja ilot ovat taas meille kaikille yhteiset, joilla sama Pyhä Henki on. Jumalan Henki 

kuljettaa välistä Öljymäelle itkemään Jerusalemin lapsia ja joskus Punaisen Meren rannalle, 

Siinain vuoren tykö ja Jordanin virralle seuraamaan Ylipaimenen jälkiä. Joskus Pyhä Henki 

johdattaa myös Golgatan mäelle, missä kadonneet lampaat enimmästi ovat löytyneet. Vaan 

emme voi pysyä oikealla valvomapaikalla sen poisottamattoman syntiturmeluksen tähden. 

Kuitenkin Herra meitä sinnekin joskus kuljettaa. 

Teemme kuitenkin työtä autuutemme eteen hyvällä ja pahalla ajalla pitäen rovasti 

Laestadiuksen sanaa ojennusnuoranamme, kun hän sanoo, että meidän pitää saarnata, vaikka 

yksikään ei uskoisi. Kyllä piru pian tekisi lopun koko kristillisyydestä, jos me a1kaisimme 

istumaan kukin kotonamme kädet ristissä ja odottamaan sellaista aikaa, kun suuret 

kansanjoukot tulisivat itsestään kristityksi eli heräisivät ja tulisivat meitä hakemaan sohvan 

kannelta heille profeteeraamaan. Onhan Vapahtaja sanonut, ettei kenkään sytytä kynttilää ja 

pane sitä vakan alle, vaan kynttilän jalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Jos 

mielimme olla Herran kynttilät pimeässä maailmassa, niin pitäähän meidän uskaltaman 

Jumalaan ja lähtemän saarnaamaan siitä suuresta vaikeudesta, johon olemme Jumalan armosta 

tulleet johdatetuikdi. Ja ellemme itse ole saarnaajat, niin teemme työtä sen päälle, että Jumalan 

Sana saarnatuksi tulee niin laajalti kuin mahdollista on. Ei sitä kaupunkia taideta salata eli 

peittää, joka vuorella on.Ei taida myös Pyhä Henki sallia hengellistä mykkätautia meissä, sillä 

eivät apostolisen ajan kristityt vaienneet kristillisyydestä puhumasta, vaikka tukka päästä 

revittiin ja ruumis rikki revittiin. Johannes Hus piti hyvästijättösaarnan roviolla ja päätti sen 

kiitosveisulla liekkien keskellä. Me emme tahdo korvapuustiakaan kestää. Jokseenkin tähän 

tapaanhan muuan kristitty vaimo puhui 

Laestadiuksen aikana nähtyään ilmestyksen Jumalalta. Hopitusta me tarvitsemme, ettemme 

tien päälle väsyisi kuivan ja kylmän pohjatuulen aikana, joka nyt puhaltaa sydämiämme kohti 

maailmasta. 

Olemme nyt Bodenissa pitämässä pikku kokouksia Edvin ja Agda Abrahamsonin luona. He 

ovat siirtyneet tänne Kiirunasta ja ovat Eeron appivanhemmat. Lauantai-iltana ja pyhäpäivänä 

on kokoukset tuossa Sävastin kylässä valtiokirkon huoneessa. Eilen illalla ei tullut yhtään 

ulkopuolista sinne. Olimme vain lasten ja näitten 

paikkakunnan ystävien kanssa koolla. Pieni oli kokous, vaan ei turha, sillä Jumalan Sana ei ole 

koskaan halpa, vaikka ihmiset olisivatkin ihmisten silmissä halvat, jotka sitä Sanaa kuulevat 

sielunsa ravinnoksi ja iankaikkisen elämän tarpeeksi. 

Kiirunaan tulevat suuremmat kokoukset Pyhäin miesten päivän aikoihin. Silloin olemme 

koolla 4 päivää kirkossa ja toivomme Jumalan siunaavan kokouksemme runsailla hengellisillä 

lahjoilla, niin että Israel saapi voiton ja Herran sotaväki saa iloita niin kuin elon aikana iloitaan, 

niin kuin saaliinjaossa iloitaan. 

Sinulle toivotamme myös maasta ylennettyä mieltä ja hengellistä iloa murheeseen. Pian 

tämä maallinen tämä maallinen vaellus on ohitse, ja väsynyt matkamies pääsee perille 

isänmaalle, jonne toivon ankkuri on kiinnitetty jo matkan alussa. Jeesus sanoo: Ole uskollinen 

kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan. Pidä sekin armona, että saat vielä elää 

täällä lastesi tähden, sillä vielä on toivoa, että sinä voit myös vaikuttaa viimeisinä päivinäsi 

heidän autuudeksensa. Ei ole sinun elämäsi ilman tarkoitusta, sillä Jumala on sinua säästänyt 

65/127 


Nro: 53 

Amerikan maalla siemeneksi monen sielun autuudeksi. Niin uskomme olevan. Tutkimattomat 

ovat Herran tiet. Suurimmat voitot Jumala on tehnyt heikkoin ja kokonaan arvaamattomien 

välikappalten kautta. Sillä tavalla Hän ilmoittaa voimansa, parhaiten osoittaen, ettei Hän anna 

kunniaansa vieraalle, eikä tarvitse miesvoimaa sodassansa, vaan Henkensä voimalla ainoastaan 

kaiken vaikuttaa. 

Ole nyt tervehditty tältä pikkuiselta kokousväeltä täällä Bodenissa. Synnit ja kaikki 

epäilykset todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikuiseen muistoon olet jäänyt. 

Terveisiä ovat lähettäneet Lapin kaikki kristityt vanhukset viime kirjeesi kuultuansa. Jää 

Jumalan armon ja rauhan haltuun. 

Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta 

Lauri Koistinen, Eero Mäkelä, Edvin Abrahamsson y.m. perheittensä kanssa. 

66/127 


Nro: 54 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armo ja rauha olkoon 


Lähetän jonkun rivin kuulumisia täältä Lapinmaalta nyt, kun jo on kulunut viikon päivät 

Kiirunan kokouksista. Siellä oli meillä kallis kanssakäyminen ja runsas armopöytä sieluin 

ravinnoksi. Kävimme myös Herran ehtoollisella kaikki kristityt. Jumala antoi Sanansa oven olla 

auki kaikille puhuvaisille veljille, ja Jumalan voima oli tuntuvalla tavalla keskellämme. Tulipa 

todeksi virrenkirjoittajan sana Davidin psalmista: ”Se ompi Herrall´ aivan huokia, ett' tomust' 

köyhän korottaa..” Kyllä Jumalan Henki saattaa avata taivaallisen viisauden aarreaitan köyhille 

hengessä, niin kuin entisinä aikoina. Jumalalle olkoon kiitos kaikesta siunauksesta, jota olemme 

nauttineet sielun ja ruumiin puolesta. 

Lähetän ohessa kopion Suomeen lähettämästämme kirjeestä. Norjaan lähetettyä kirjettä en 

nyt ehdi kääntämään suomeksi. 

Maailman merellä lainehtii nyt suuret tuulispäät, ja vain Herra tietää, koska sodan pauhina 

alkaa myllertää ympärillämme. Jo on aika synnin tulla rangaistuksi. Jo on aika Jumalalla näyttää 

voimansa pilkkaajilleen. Jo on aika kostaa jumalattomille heidän töittensä ansion jälkeen. Jo on 

aika meidänkin saada väkevä muistutus kuolevaisuudestamme, niin että saisimme sydämemme 

irti katoovista kappaleista. Jos Herra rankaisee ulkonaisella hädällä, niin Hän siunaa meitä 

hengellisellä siunauksella. Kun Jumalan Henki vain sydämiämme hallitsee, niin sanomme 

virrentekijän kanssa: "Menköön matkaans' kalu, ei oll´ siihen haluu, Jeesus tavaran´... Ja 

Lutherus sanoo: "Jos veis he aarteemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän 

iät on, Jumalan valtakunta." 

Olemme tänään käyneet katsomassa vanhaa ja raihnaista sisarta Josefiina Dynesiusta 

Nattavaarassa. Hän on pian lähtijä tästä maailmasta. Kävimme sanomassa luultavasti viimeiset 

terveisemme ja hyvästimme. Anteeksi, siinä anoimme ja toisillemme vakuutimme Jumalan 

puolesta. Niin ikä voittaa ja maa ottaa lainansa takaisin. Vaan vanhurskaan muisto pysyy 

ikuisesti. 

Empä tiedä sanoa, saammeko mekään toisiamme tämän maan päällä enää nähdä, vaan pian se 

aika tulee, jolloin uusi aurinko nousee ja iankaikkinen uusi vuosi alkaa laskemattoman auringon 

maassa tuolla puolella Jordan-virran. Kaunis on maasta ostettu lauma, joka silloin koolle tulee. 

Ei ole siinä kokouksessa valitusta, eikä huokauksia, ei riettaan kiusauksia, eikä ruumiin vaivoja. 

Ei silloin tule katumus meille siitä, että täällä armon ajassa etsikon aikamme tunsimme ja 

maailman ilon hylkäsimme ja Jeesuksen ristiä kannoimme. Toivon ankkuri on iankaikkisuuden 

rannalle kiinnitetty, ja jos koska, niin kuoleman ja koettelemuksen aikana tuo toivo lohduttaa 

sydämemme. Toivo antaa voimaa kärsiä ristiä pitkämielisyydellä – sillä mitä onkaan meidän 

vaivamme sen autuuden rinnalla, joka on täydellinen taivaissa. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Uskollinen ja totinen Jumala on kanssamme joka 

päivä maailman loppuun asti. Ei enkelit, eikä esivallat, ei korkeus, eikä syvyys, ei nykyiset eikä 

tulevaiset, saata meitä pois erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, 

meidän Herrassamme. Tästä pitäkäämme kiinni, kun omavanhurskaus tulee Jumalan lasten päälle 

kantamaan. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme. 

Synnit ja epäileväisyydet annan ja todistan anteeksi Jumalan puolesta. Ole iloinen kuin 

kesähevonen ja niin kuin ansasta päästetty lintu. Täysi hinta on maksettu syntivelastamme 

Golgatalla ja verinen risti velkakirjamme päälle vedetty. 

Terveisiä kaikilta Lapin ja Suomen kristityiltä. Kaikki saivat kuulla kirjeesi Kiirunassa ja 

liikutetuin sydämin niitä lukeneet. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Vähä veljesi Herrassa 


67/127 


Nro: 55 



kanssanne. 

Lähetän tässä ohessa ensimmäisen pikku osan Laestadiuksen puhtaista saarnoista, joita 

olemme hommaamassa niistä mikrofilmeistä, mitä olemme ostaneet valtion arkistosta 

Helsingistä, yliopiston kirjastosta Helsingistä ja Oulun maakunta-arkistosta. Minulle on niitä 

käsikirjoituksia kotona 13 rullaa mikrofilmillä, mikä tarkoittaa yli 10.000 sivua tavallisia 

kirjepapereita. 

Nyt olen keskittynyt kopioimaan Huutavan Ääntä korvessa alkuperäisessä muodossa. Olen 

korjannut J. F. Hellmannin toimittaman laitoksen vuodelta 1906 ja otan valokopiojäljennöksenä 

Hellmannin kirjan, kun olen siihen ensin korjannut muutetut sanat ja lisännyt poisjätetyt lauseet. 

Niitä Huutavan Ääniä tulee 50 kappaletta. Siinä on 480 sivua. Ensimmäiset kappaleet 

valmistuvat uudeksi vuodeksi. 

Olen myös saanut tietää, että saan melko varmasti ostaa ison kassakaapin tästä 

valtionvirastosta, jossa olen töissä. Sitten saan panna mikrofilmit ja kaikki vanhinten kirjeet ja 

tärkeimmät nykyisetkin kristillisyyden paperit varmaan talteen kotona. Ei varkaat kaiva eikä tuli 

syö, kun Jumala varjelee. 

Olen nyt töissä ja täytyy lopettaa, sillä työkin pitää hoitaa. Olemme nyt odottamassa vain 

uuden vuoden kokouksia Jellivaaran kirkolle. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveisiä Williamille, Einolle, Fernille, nuorelle 

everstiluutnantille vaimonsa kanssa y.m. ystävillemme. Lähetä niitä nuoria tänne Lappiin uudeksi 

vuodeksi. Meillä on iso talo, jonne mahtuu paljon. Synnit ja vihollisen peljästykset saarnaan ja 

todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme. 

Vähä poikanen suuressa sodassa 


PS. Jos sinulla olisi vielä tallella arvokkaita vanhinten kirjeitä, niin laita tulemaan tänne. Kyllä 

ne kassakaapissa tallella pysyvät. Tarkoitus on niitä kopioida eli painaa useammalle 

rakennukseksi. Minä saan apua Suomen nuorilta kristityiltä tässä työssä. Hannu Viljakainen 

kirjoittaa koneella puhtaaksi L.L.L:n saarnoja ja muut ovat apuna muulla tavoin. 

Sama. 

PS.2. Tuli muistoon, kun vanhus Mickel Filip Nilsson, 90 vuotias, kuultuaan sinulta tulleen 

vanhan Frans Parakan kirjeen, kertoi, että hän oli 1920 kyytimiehenä saarnaajille Killimästä 

Paukin kautta Soutujärveen. Parakka puhui kirjeessä tästä reissusta. Vielä elää vanhinten 

kyytipoika, ja on meillä turvana kristillisyydessä. Kerropa sinäkin elämäsi tarinaa kirjeessä. 

Koska sait kristillisyyden ja ketkä saarnaajat sinulla olivat ensimmäiset opettajat Koska menit 

Amerikkaan Oletko nähnyt vanhimmat siellä Amerikassa ollessasi Kerro mitä satut 

muistamaan. 

Sama 

68/127 


Nro: 56 




Kiitos rakennusaineista ja terveisistä sinulle ja Einolle vaimonsa kanssa. Kaipaus on 

sydämessä teitä kaikkia nähdä, kuten myös Williamia ja sotaherraa. Ikävä vain, kun ei 

sotaherralla ollut aikaa silloin jäädä olemaan kanssamme pitempää aikaa, kun piti mennä 

lentokentälle töihinsä. Kunpa Jumala varjelisi heitä kaikkia ja johdattaisi sisälle Jumalan 

valtakuntaan, jotta ei sielun vahinko tapahtuisi. 

Olemme pitäneet uudenvuoden kokoukset Jellivaarassa kuten entisinä vuosinakin. 

Saarnaavaisia veljiä oli tullut Suomesta veljeni Kalervo sekä Severi ja Heimo Mäkelä. 

Kristityitä oli koolla noin 50 sielua kolme päivää seurakuntasalissa. siellä Lapin vaimot 

palvelivat yhdessä muutamien Suomen vaimoin kanssa keittiössä. Meillä kotona oli noin 19 

yövierasta Suomesta. Lapin kristityt majoittuivat Jellivaaraan ja Keskijärveen. Meiltä on noin 

35 mailia Jellivaaran kirkolle, ja jouduimme ajamaan autoilla edestakaisin tätä väliä. 

Kaikki asiat menivät hyvin sekä hengellisten että ruumiillisten olosuhteitten puolesta. 

Saimme viettää Karitsan häitä uudella ja parhaalla viinalla nautiten vanhurskautta, iloa ja 

rauhaa Pyhässä Hengessä, josta Jumalalle kiitos olkoon, amen. 

Olen saanut valmiiksi 10 ”Huutavan Ääntä korvessa” korjattuna alkuperäisen tekstin 

mukaan, vaan myin kaikki suomalaisille. Sinulle lähetän yhden niin pian kuin seuraava erä 

valmistuu. Lähetän sen lentopostissa vanhaan adressiin. Tilasin taas eilen Helsingin yliopiston 

kirjastosta mikrofilmattuna kaikki loput Laestadiuksen käsikirjoitukset, jotka siellä ovat. 

Foonattuani sinne eilen, sain tietää, että niitä on vielä paljon jäljellä, vaikka minulla on jo 13 

rullaa kotona. Yhdessä täysinäisessä rullassa on 600 kuvaa, ja jokaiseen kuvaan mahtuu 2 

tavallista preivin sivua. Olemme Eeron kanssa kristittyin avulla hankkineet mikrofilmin 

lukulaitteen ja valokopiolaitteen, jolla voi kopioida tavalliselle paperille kahden puolen. 

Huutavan Ääni on kokonaan kotona tehtyä käsityötä. Yksi kirja on ottanut yli 10 tuntia 

valmistaa. Lapset ovat olleet apuna ompelemassa lehtiä yhteen. 

Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä luki sinun kirjeitäsi meillä ja iloitsi Hengessä, kun 

tunsi sinun Hengen niistä. Hän pyysi minun kirjoittamaan häneltä sydämenpalavaiset 

terveiset. Margit on jo aika vanha, luulisin päälle 70 vuotta. Hänen päälle ovat 

boremannilaiset tehneet paljon työtä voittaakseen hänet joukkoonsa takaisin. Hän ei ole 

voinut koskaan hyväksyä lihallista vapautta eikä hengellistä vääryyttä, jota on näkösällä ollut 

Suomessakin jo kauan aikaa. Hänhän pyysi minua vastaamaan Väinö Vinkille, joka nyt on jo 

kuollut. Saarnaaja Vinkki lähetti minun kirjeeni takaisin avaamattomana ja kirjoitti kuoreen 

sanat: ”lähetetään takaisin lähettäjälle”. Kun Margit kuuli tämän kohta asian tapahduttua, niin 

hänpä allekirjoitti minun kirjeeni omalla kädellään ja lähetti sen Vinkille Uudesta 

Kaarlepyystä. Se kirje meni perille. Ei Vinkistä ole kuultu sen jälkeen mitään. Hän on nyt 

kuollut semmoisenaan. Muuten Margit Ojala on Suomen ruotsalainen ja puhuu molempia 

kieliä, paremmin ruotsia. Hän on saarnaaja Otto Tastin sukua, joten ei ole kumma, että hän on 

katkera menetys boremannilaiselle herrasväelle. Onhan näet suuri häpeä, kun on 

”eriseuraisia” omassa suvussa. 

Suomeen tulee tehtäväksi saarnareissu tänä vuonna eeron kanssa, jos Jumala suopi. Emme 

ole vielä sitä asiaa sen tarkemmin päättäneet. Ei se reissu aivan heti tule. Vuosi on vasta 

alkanut. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja epäilykset todistamme anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile edestämme. 


69/127 


Nro: 57 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armolla ja rauhalla 

tervehtelen teitä. 

Kiitos kalliista kirjeestäsi, jonka olemme saaneet taas virkistykseksi. Vanhat Lapin kristityt 

ovat myös saaneet kuulla sen, ja lähettävät terveisiä. Ei täällä ole mitään erityistä tapahtunut 

viime aikoina. Vanha sisaremme Maria Johansson Kuusihuornasesta on haudattu Jellivaaran 

hautausmaalle joku aika sitten. Hyvin hänen lapsensa meitä vastaan ottivat, kyynelillä ja ympäri 

kaulan. Eero puhui kotipihalla arkun ääressä muistosanoja ja muistutuksia, minä vuorostani 

hautausmaalla. Veisasimme lopuksi virren: ”Minä vaivainen mato ja matkamies, monta 

vaarallist´ vaellan retkee - - - Ei kotoo ja kaupunkii pysyvää, mull´ ilmass´ tässä liene…” 

Siellä Jellivaaran hautausmaalla lepää monta vanhurskasta sielua, kuten esimerkiksi Viktor 

Björkman vanhin, jonka muisto pysyy ikuisesti. Lohduttelimme itseämme ja matkaystäviä sillä 

sanalla, että kohta haudat aukenevat ja Jeesus tulee noutamaan omansa pois parempaan 

maahan ja taivaaseen. 

Norjassa kävin perheeni kanssa menneen pyhän yli. Pysähdyimme Porsangerin alueelle 

lähelle Lakselvia, missä asuimme Atle ja Randi Akselsenin luona. He ovat sinne siirtyneet 

Kjöllefjordista joku vuosi sitten, ja rakentaneet uuden talon sinne. Heillä on muutamat lapset 

siinä samassa kylässä, jotka ovat jo aikuiset – vaan uskottomat ja suruttomat. Kävin 

katsomassa muutamia saarnamiehiä siellä, jotka ovat nyt eronneet toisistaan. Peder Eriksen on 

Gunnar Jönssonin puolueessa, vaikka ei olekaan aivan yksimielinen hänen kanssaan. Toinen 

saarnamies Hans Hansen, joka siellä on, pitää omia kokouksiaan muutaman kymmenen kanssa. 

Hänet Gunnar heitti yli laidan pari kolme vuotta sitten. Kävimme Hans Hansenia kuulemassa, 

samoin hänen kumppaniaan Hilmar Iverseniä. Meistä näytti siltä, että he saarnaavat aidatonta 

ja laidatonta evankeliumia. Koreuteen ovat hukkuneet korviaan myöten, eikä synnillä ollut 

yhtään nimeä. Emme tiedä enempää heistä, vaan sen verran olemme saaneet käsittää, etteivät 

he tahdo meitä sinne opettamaan. Olemme kaiketi liian lakihenkiset heidän mielestään. Hyvin 

he kyllä palvelevat ja ihmisiksi käyttäytyvät, niin ettei ole moitetta siitä. Onhan niitäkin nähty, 

joilla on suorastaan päälle näkyväinen hengellinen viha kristityitä kohtaan, vaan nykyään 

näyttää suuri joukkokin tasaantuvan. Laestadius sanoo, että sydämen viha voi muuttua 

rakkaudeksi, mutta sappiviha ei muutu koskaan. Niin ettei vihakaan aina ole kaikkein pahin 

aine. Pahempi taitaa olla vilpillinen rakkaus ja ulkokultaisuus, joka Juudaksella oli. 

Nyt olemme lähdössä Bodeniin pikku rukouksiin Edvin Abrahamssonin luokse. Eero meni 

sinne jo eilen perheensä kanssa. Eihän siellä Bodenissa ole muita tunnetuita, kuin nämä kaksi, 

vaan on siellä rukouksissa käynyt joku eriseuran metsälammas, jotka ovat anteeksikin anoneet, 

vaan jääneet taka-alalle. Ei ole mitään sen koommin kuulunut. Samankaltaisia olemme 

tavanneet Pajalassakin joku vuosi takaperin, kun siellä kävimme rukoukset pitämässä kirkon 

huoneessa, kun Janne Kuoppalakin vielä oli elämässä. 

Katse on nyt käännetty Suomeen käsin, jonne tulee suuri matka tehtäväksi huhtikuun 

aikana. Silloin saamme olla lämpimämmässä ilmassa, sillä ei missään maailmassa ole tällä 

hetkellä niin viljavaa kristillisyyttä, kuin Suomessa, missä saamme olla koolla suuremmin 

lukumäärin ja hartaammin mielin. Siellä on paljon nuorta väkeä, ja joitakin vanhempiakin. 

Siellä on näkösällä hedelmä siitä opista, mitä Levi-vanhin opetti. Ei hellä evankeliumi kanna 

sellaista hedelmää. 

Huutavan Ääniä on muutama kymmenen. Ne on kalliita (200 mk) kappale. Käsityö ja 

valokopio on kallista. Aineetkin maksaa. Sinun kirja on jo maksettu. 

Kyllähän minulla on usein mielessä, että tarvitsisi voittaa joku ystävä väärästä mammonasta 

kristillisyydelle, niin että saisi painaa kirjapainossa puhtaita Jumalan Sanan kirjoja. Raamatun, 

Lutherin ja Laestadiuksen sekä vanhinten kirjoituksia. Olisihan meillä käsillä yksi iso 

saarnakokoelma näissä valtionarkiston ja yliopistonkirjaston kokoelmissa. Olisihan sitten 

70/127 


Nro: 57 

aihetta painaa kaikki sinulta saadut vanhinten kirjeet Amerikkaan, joita ei koskaan ole painettu. 

Minä olen kopioinut niitä 100 kpl, mutta parempi olisi saada ne kirjaksi muutama 1000 kpl. 

Olen joskus sanonut, että helposti kristillisyyden työssä saisi 5 miljoonaa kulumaan, kun 

vain painaisi puhtaita Jumalan Sanan kirjoja ja antaisi niitä lahjaksi ihmisille. Meillä on jo 

kysymys, saammeko edes yhden kirjan painetuksi näin pienellä ja köyhällä joukolla. Uskon 

kuitenkin, ettei Jumala ole köyhä. Kun tarve vaatii, niin Hän antaa tarvittavat työvälineet 

kristillisyyden käyttöön. Vanhimmat ovat kuitenkin sanoneet, että tämä kristillisyys on 

rakennettu köyhäin varoilla. Ei tämän maailman rikkaat sinne uhraa, vaan he uhraavat pirulle 

kaikkensa. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun lastesi kanssa. Synnit ja viat on anteeksi monen 

todistajan kautta, Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole nyt lohdutettu yksinäisyydessäsi tietäen, 

että nimesi on kirjoitettu taivaassa. Terveisiä lapsille minulta väkeni kanssa samoin kuin 

Eerolta, joka eilen tässä meillä matkallaan Bodeniin perheensä kanssa. 

Piirsi vähä veljesi Herrassa 


71/127 


Nro: 58 

Palohuornas 25. 3. 1982 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armolla ja rauhalla 

tervehtelen teitä siellä kaukaisella Amerikan maalla. 

Lähetän tässä tämän päivän lehdestä leikatun Gunnar Jönssonin kuolinilmoituksen. Siinä lukee 

suomennettuna seuraavaa: 

”Minun rakastettuni, meidän rakkaamme Gunnar Jönsson s. 1. 2. 1905 k. 22. 3. 1982 on 

kodissaan rauhallisesti ja hiljaa nukkunut elävässä uskossa Vapahtajaansa, jättänyt meidät 

sisarukset, sukulaiset ja monet ystävät syvään suruun ja kaipaukseen, vaan jäänyt meille valoisaan 

muistoon säilymään. Hirvijärvi 24. 3. 1982 Hanna (lasten nimet ja puolisot). Lasten lapset ja lasten 

lastenlapset… 

Niin lepää siunattuna, sinä hyvä uskollinen palvelija. Mene sinun Herrasi iloon ja saa palkkasi 

vaivoistasi. Seutujen ympäri kuuluu suru ja itku, suuri valitus käy Sionin linnasta. Sinä olet poissa, 

sinä, joka olit meille paimen, ystävä, isä. Kiitos kaikesta. Lepää rauhassa. 

Hautaus Ylitornion kirkossa lauantaina 3. 4. klo 13.00. Ne, jotka läsnäolollaan tahtovat 

kunnioittaa poismenneen muistoak, kutsutaan hautaustoimituksen jälkeen seurakuntatalolle. 

Ilmoittautuminen viimeistään 30. 3. puhelin se ja se. Kukkia ei sallita. Ajatelkaa mielellään 

Hirvijärven ruoushuonetta ja Ylitornion seurakuntataloa…” 

Niin on se suuri ja metallinsointuinen ääni sammunut. Ikävä vain, kun eksyneet tähdet saavat 

raskaan tuomion töistään. En vain olisi siitä surullinen, jos Jumala olisi hänetkin taivaaseen ottanut, 

vaan ei sinne pääse sivuitse esikoisten seurakuntaa ja sivuitse sitä oppia, jota aikakaudessamme on 

puhtaana saarnattu ensin Laestadiuksen suulla ja aina Pikku-Leeviin asti, ja niin meihin asti – jotka 

siinä opisssa olemme olleet pysyväiset Jumalan armon kautta. 

Nyt valmistelememme Suomen matkaa, ja kiirettä piisaa. Perheenikin lähtee Suomeen 3 

viikoksi, mutta vaimoni on lasten kanssa sukulaisten luona, ja joissakin paikoissa kokouksissakin, 

missä on mahdollisuudet siihen. Eero tulee meidän autossa Suomeen. Hänen väkensä jää kotiin, ja 

appivanhemmat auttavat jonkun ajan siellä. 

Kirjoitan sitten Suomesta kuulumisia matkan varrelta. En ole saanut sinulta kirjeitä taas vähään 

aikaan, mutta kyllä sinä taas pian kirjoittanet. Ja jos et itse jaksa, niin kyllä Eino tai William jonkun 

sanan panee tulemaan. Toivon, että olet terveenä vielä. 

Hyvästi nyt tällä kertaa. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Usko kaikki synnit ja pahat 

tuntemiset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoile puolestamme. Terveisiä kaikille lapsillesi 

ja lasten lapsille, erityisesti everstiluutnantille. 

Piirsi vähä veljesi Herrassa 


72/127 


Nro: 59 

Karinainen 17. 4. 1982 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill, lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha olkoon 

teidän kanssanne. 

Kiitämme kalliista kirjeestäsi, jota olemme lukeneet kristittyin kanssapuheissa täällä Suomessa. 

Sanoit olevasi meidän mukanamme hengessä, kuten oletkin sydämiimme kirjoitettu uskollisena ja 

koeteltuna kristittynä. Tiedämme, että sinä kiittäisit Jumalaa suurella äänellä jo kokoushuoneen 

ovelle tultuasi nähdessäsi oikeat Israelin lapset kokoontuneina. Me tunnemme hyvin sinun ahtaan 

asuinsijasi siellä kaukaisella pakanain maalla, missä ei yksikään oikea Israelin lapsi käy sinua 

lohduttamassa. Vaan Israelin Jumala elää, eikä Pyhä Henki, joka on oikea lohduttaja, ole rajoitettu 

vain yhteisiin kristittyin kokouksiin. Lohduttaja on lohduttanut apostoli Johannesta yksinäisyydessä 

Patmoksessa, ja niin Hän lohduttaa sinuakin siellä kaukaisessa Amerikan Patmoksessa, missä olet 

hyljättynä Ihmisen Pojan tunnustamisen tähden. Ole sen tähden vahvassa turvassa esikoisten 

seurakunnan helmassa, johon olet päässyt jo nuoruutesi aikana. Olethan autuas ja onnellinen 

kaikkien amerikkalaisten suhteen, koska olet Jumalan voiman kautta vieläkin Siionin vuorella ja 

elävän Jumalan kaupungissa priiskoitusveren tykönä. Ethän sinäkään kaipaa uutta eli parempaa 

kristillisyyttä. Eihän seurain suuruus ole asiain totuus. Vaikka 10.000 laulaisi yhteen ääneen, mitä 

se merkitsisi Jumalan edessä Parempi on mennä yksin taivaaseen kuin kolmen miljardin kanssa 

helvettiin. Parempi seurata yksi Jeesusta kuin koko maailman kanssa perkelettä. Eikös näin ole 

Suomenmaalla olemme matkaa tehneet ja Jumalan voima on ollut kanssamme. Muutama on 

tehnyt parannuksen matkan aikana ja tarttunut Pyhän Hengen verkkoon. Näin tapahtui 

Lappeenrannassa ja Joensuussa. Toivomme, että Jumala antaa soveliaan ilman, niin että kylvetty 

Siemen hedelmän kantaa. Kristityt ovat saaneet myös uudistaa ensimmäisiä liittoja Yljän Jeesuksen 

kanssa, herätä parempaan ahkeruuteen ja uneliaisuuden synnistä parannusta tehdyksi. Ilman 

alinomaista ahkeroimista eteenpäin emme kauan totuudessa pysyisi, vaan maailman rakkaus ja 

hengellinen uni tekisi kaikesta lopun. 

Matka on mennyt yli puolivälin ja Jumala on varjellut kaikesta pahasta. Ei ole monta siitä 

suuresta joukosta tullut, koska heitä on ankarasti kielletty tulemasta, kuten Vanajan kirkkoherrakin 

tiesi meille kertoa Vanajassa kokouksia pitäessämme. On kuitenkin Mikkelissä käynyt muuan siitä 

joukosta, joka on syvästi herännyt ja autuutta kaipaavainen sielu, jonka Kalle veli hyvin tuntee. 

Siellä Vanajan kokouksissa oli myös sisaremme Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä. Hän oli 

matkustanut sinne jo hyvissä ajoin ennen kokouksia ja asui jonkun vanhan ystävänsä luona. Margit 

ei vain saanut ketään mukaansa kokouspaikalle. Hän tarjosi meille ruuan eräässä ruokalassa 

Hämeenlinnassa. 

Kävimme myös tässä paikkakunnassa Yrjö Mäkelän luona. Hän ei tervehdi ketään Jumalan 

terveellä, vaan alkaa pilkkaamaan niitä, jotka niillä sanoilla tervehtivät. Tämä on pohjoisesta tullutta 

Lemminjoen valkeutta. Kun Eero veli huomautti Yrjölle, että kristillisyyden vanhimmat ovat 

tervehdelleet niillä sanoilla, niin vastasi Yrjö, että vanhimpia on ollut monenlaisia. Kun Eero 

mainitsi Apelqvistin, niin Yrjö sanoi, että vielä on kolme huoravanhinta Appelin kuoleman 

jälkeenkin, joista yksi oli August Isaksson. Vaan tämä on helvetistä ylösnostettu valhe. Olihan 

Laestadiuksesta ja Purnusta samanlaisia valheita matkaan pantu, joita ei kaikki pirutkaan usko, vaan 

jotkut sen mieliset. 

Kristillisyys Suomessa on kasvanut ja lisääntynyt Jumalan armossa. Hedelmälliset oksat ovat 

täällä viinapuussa, ja toivomme Jumalan antavan kastetta taivaasta omalle peltopalaselleen täällä 

kylmässä Pohjolassa. Muutamat ovat kyllä häpeäpilkutkin kristillisyydessä, vaan ei kristillisyys sen 

tähden ole väärä. Itse kunkin asiaksi jää kohtansa korjata ja vikansa parantaa. Jumalan Sanaa 

saarnataan ihmisten muotoon katsomatta. Vieläpä nimeltä puhutellaan ja muistutetaan 

huolimattomia parannusta tekemään, jos mieli Jumalan perilliseksi tulla. Pian on perinnön jako 

tuleva, sillä loppu on lähellä. 

Lahdessa ollessamme kuulimme (ohikulkumatkalla, yövyttyämme Hilma Laaksosen luona) kun 

muuan boremannilainen sattui tulemaan tiellä vastaan, että Gunnar Jönssonin hautajaisia 

73/127 


Nro: 59 

kuunnellaan ääninauhalta Lahden rukoushuoneella. Lohduttakoon nyt itseään Gunnarin rakastajat 

kuuntelemalla kuoleman kasettia. Sellaiseksi mustaksi magiaksi on se boremannilaisuus 

muodostunut. 

Ei muuta tällä kertaa. Jumalan rauha hallitkoon sinua, uskollinen sielu. Synnit ja heikkoudet 

saarnaamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole lohdutettu murheessasi ja 

ikävässäsi. 

Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta, vähä veljesi Herrassa 

Kaikki kristityt lähettävät sinulle ja lapsillesi terveisiä. 


74/127 


Nro: 60 

Palohuornasessa 16. 5. 1982 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön 

teille. 

Kiitos ensiksi kalliista kirjeestä sekä Huutavan Äänistä suoritetusta maksusta, joka tuli kauniisti 

perille. Hauska oli kuulla, että sinun lapsesi ovat luvanneet niitä lukea. Kyllä olisi suuri ilo Jumalan 

enkeleillä taivaassa, jos sinun lapsesi saisivat armon syntyä Hengestä uudeksi luontokappaleeksi. 

Usein on sydämessä ikävä ja kaipaus saada nähdä kasvojasi ja lapsiasi tämän maan päällä, vaan 

Herra tietää, jos niin tapahtuu. Nyt on rauhaton aika maailmassa, eikä kukaan tiedä, kuinka pian 

yksi ja toinen valtakunta joutuu sotaan ja muihin raskaisiin koettelemuksiin. Silloin ei enää ole 

mahdollista merten yli lentää, jos meidänkin valtakuntamme näihin pyörteisiin joutuvat. Vaan 

Jumalan kädessä ovat kaikki asiat. Ei Hän anna omiensa hukkua, vaikka maailma hukkuisikin. 

Elämme toivossa, että Jumala tekee työtä väsymättä lastemmekin kohdalle, niin että heistä tulisi 

Hänelle iloa vanhalla iällänsä. Sitähän meidän pitää väsymättä rukoilla uskossa. 

Lähetän tässä ohessa muutaman pienen kirjoituksen etsikkoaikamme aamupuolelta. Ne ovat 

hyvät kirjoitukset, joissa on totuuden pettämätön perustus. Anna lastesikin niitä lukea. Ne kertovat 

meille poisnukkuneitten autuaallisesta kuolemasta. Siinä on Laestadiuksen oman tyttären kuoleman 

muisto, Eleonoran, joka pääsi maallisenkin isänsä luo samalla kuin Taivaallisenkin. Laestadiuksella 

oli 12 lasta, joista suurin osa meni maailmaan. Pieni poika Leevi, joka oli kaksonen, pääsi jo 

lapsena paratiisiin. Aatu Laitinen sanoo, että ainakin kolme Laestadiuksen tytärtä seurasi sitä 

kristillisyyttä, jota heidän isänsä opetti. Näistä yksi oli tietenkin Eleonora, josta tässä on muistopuhe 

kirjoitettu. 

Elämme toivossa, että Jumala lähettää meille virvoituksen ajan, sillä sitä me kaikki kristityt sielut 

olemme kaipaamassa. Kunpa saisimme vielä nähdä kristillisyyden menevän voimalla eteenpäin. 

Kunpa se taivaallinen Sotasankari, Herra Jeesus, johdattaisi sotajoukkonsa valkeilla ratsuilla 

voitosta voittoon. Kunpa saisimme vielä nähdä sen tulen loimuavan, jota Herra tuli sytyttämään 

maan päälle. Siinä tulessa palavat heinät ja oljet, ja kulta ja kalliit kivet vain pysyvät. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveisiä matkaystäviltä täältä Lapista. Synnit 

saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. 

Piirsi vähä veljesi Herrassa vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa 


75/127 


Nro: 61 

Jukkasjärvi 27. kesäkuuta 1982 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa siellä kaukaisella Amerikan 

maalla. Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne nyt ja iankaikkisesta, amen. 

Tahdomme tervehdellä teitä näistä Juhannuskokouksistamme täällä Jukkasjärven kirkossa ja 

Tuolluvaarassa, missä olemme yhteen tulleet, joukko Jumalan ihmisiä Lapista ja Suomesta. 

Jumalan Sana on puhtaana saarnattu ja vaikuttanut vielä terveellistä parannusta ja uudistusta 

kristittyin sydämissä. Uusia liittoja ja lupauksia olemme taas tehneet Herran Jeesuksen kanssa ja 

olemme vieläkin vakuutetut sitä, ettei tämä kristillisyys ole ihmisistä vaan Jumalasta. Kokouksiin 

on tullut muutamia uskottomia ja eriseuran nuoria pappeja, ja toivomme, että Jumalan Sana saisi 

vaikuttaa heidänkin sydämissään. Ei mikään ole pirulle suurempi harmi, kuin kristillisyyden onni 

ja menestys. Sen tähden tahdomme työtä tehdä Herran viinamäessä niin kauan kuin kynnelle 

kykenemme kaikille totisille kristityille iloksi ja kaikelle perkeleen joukolle mielikarvaudeksi. 

Emme ole sinua unohtaneet, vaikka oletkin Ihmisen Pojan tähden hyljätty koko Amerikan 

kansalta, vaan usein olet muistossamme ynnä lastesi kanssa. Vuodet vain kuluvat ja sinunkin 

lapsesi vanhenevat ja matkustavat väistämättömästi kohti hautaa. Voi, kuinka suuri suru se olisi 

meille, jos saisimme kuulla kuoleman sanomia sinun lapsistasi, niin että ei todistusta jäisi sielun 

autuudesta. Älä koskaan väsy rukoilemasta heidän, sielujensa edestä. Kyllä meidänkin 

sydämistämme nousevat huokaukset heidänkin puolestaan. Kunpa he eivät katsoisi etsikon 

aikaansa ylen. Nyt jos koskaan Jumala heitä kutsuu tykönsä palaamaan, kun Hän on lahjoittanut 

heille sinut ja sinun kauttasi vielä antanut tietää, kuinka Kristuksen seurakunta Lapissa ja 

Suomessa vieläkin on elämässä ja työssä ja toimessa. Kunpa Jumala kirkastaisi heille tätä suurta 

salaisuutta, jota ei yksikään ihminen voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä. Vielä olisi Isän 

huoneessa ruokaa ja juomaa tuhlaajapojille ja tyttärille. Vielä ovat palvelijat täällä, jotka Jumalan 

käskystä pukevat parhaat vaatteet alastomain raukkain päälle. 

Pian tämä vaivalloinen elämä loppuu. Pian me pääsemme lepäämään ja suurta sapattia 

pitämään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa, missä itse Herra Jeesus 

jakaa meille ehtoollista. Tahdomme tunnustaa totuuden ja toimittaa hengellistä virkaamme 

viimeiseen hengen vetoon asti. Todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Tämän vakuutuksen kanssa saamme turvallisin mielin kallistaa päämme kuoleman uneen, kun se 

hetki kohdallemme tulee. 

Kaikki ystävät Lapista ja Suomesta lähettävät sinulle sydämen rakkaita terveisiä, erityisesti 

Margit Ojala Uudesta Kaarlepyystä. 

Seurakunnan kanssa ja puolesta. 



Toivo Mäkelä 

Eero Mäkelä 


y.m. 

76/127 


Nro: 62 

Pajalassa 14.p. syyskuuta 1982 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha 


Kiitos siitä kalliista ja iloisesta kirjeestä, jonka saimme noin viikko sitten. Oli hauska kuulla 

sinun sanomiasi sieltä kaukaiselta Amerikan maalta. Onnellinen asia on, että sinun lapsistasi 

löytyy sellaisia sydämiä, jotka ottavat vastaan kristittyin kirjeitä ja lukevat Jumalan Sanaa. 

Jumalan suokoon, että se sana vaikuttaisi heissä Jumalan tahdon mukaisen hedelmän. 

Olemme lukeneet sinun kirjeesi kaikille kristityille täällä Lapinmaalla, jotka ovat olleet koolla 

tämän syksyisen saarnareissumme aikana, kun kuljemme ympäri Lapinmaan 8 eri paikkakunnassa 

yhdessä Lapinmaan ja Suomen kristittyin ja saarnaveljein kanssa. Suomesta on ollut paljon 

kristityitä mukanamme, joista osa jo on palannut kotiin. Matka on nyt jo mennyt läpi Ullatin, 

Kompelusvaaran ja Tärännön kylät. Nyt olemme Pajalassa ja vielä on edessä Junosuvanto, 

Vittangi ja Yli-Soppero. 

Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan Sanan ihmisten muotoon katsomatta, ja Jumala on 

antanut sanansa oven olla auki jokaisessa kokouksessamme. Kansaa on ollut koolla erityisen 

paljon Kompelusvaarassa ja Tärännössä, missä on neljättäkymmentä ihmistä ollut koolla. 

Viimeksi mainitussa paikassa oli pruustinnakin kuulemassa. Kaikkialla olemme antaneet 

historiankirjoja ja muita pikku kirjoituksia ihmisille, jotta totuus tulisi kuljetetuksi valheen 

rinnalla, jota täällä Lapissa on niin paljon kuljetettu jo vanhoista ajoista asti. Näinhän 

edesmenneet kristillisyyden vanhimmatkin ovat ahkeroineet työtä tehdä hyvällä ja 

sopimattomalla ajalla. Joku saattaa kysyä, miksi me kuljemme niin paljon, vieläpä sellaisissakin 

paikoissa, missä ei yhtään kutsun ääntä kuulu. Tähän vastaamme, että me Suomen poikaset ja 

kaikki oikeat kristityt, jotka olemme Lapinmaalta saaneet oikean kristillisyyden suuresta Jumalan 

armosta, olemme kaikki velkaa Lapin kristillisyydelle niin paljon uhrein edestä, joita Lapin 

kristillisyys on meidän tähtemme uhrannut aamunkoitosta asti, että olemme pakotetut 

kiitollisuutemme osoittamaan tällä tavalla, nimittäin saarnaamalla ja huutamalla niin paljon kuin 

kurkusta lähtee ja kynästä irtoaa, totuutta kansoille, jonka saatana on tahtonut hukuttaa 

erittäinkin tällä viimeisellä ja viheliäisellä maailman ajalla. Jos kristillisyyden vanhimmat olisivat 

kotonaan nukkuneet ja odottaneet kutsuja tulla saarnamaan, niin ei meillä olisi mitään 

kristillisyyttä. Aikoina, jolloin synkkä pimeys vallitsee paikkakunnissa, ei ole kutsuja 

odottamista. Vaan silloin on kysymys, että esikoisten seurakunta lähettää saarnaavaiset veljet 

viemään totuuden sanomaa pimeään korpeen toivossa, että jokukaan sielu tulisi pelastetuksi 

helvetistä. Teemme siis työtä toivossa, vaikka ihmissilmän mukaan olisi kaikki toivotonta. 

Laestadius sanoo, että meidän pitää saarnata, vaikkei yksikään uskoisi. Ja niin me tahdommekin 

tehdä viimeiseen hengen vetoon asti. Sielläkin sinun paikassasi antoi vanha saarnaaja kaiken 

omaisuutensa kristillisyyden levittämiseksi niihin paikkoihin, missä ei vielä ollut kristillisyyttä, 

vaan mitä niillä varoilla tehtiin. Joo, niillä rakennettiin kirkko omaan kylään, missä sai syödä ja 

paskantaa, sekä haista paikallaan niin kuin seisova vesi altaassa. Tätähän sinä meille muistelit 

siellä ollessamme. Voi niitä mukavuutta rakastavia laiskavatsoja Amerikan maalla, jotka näin 

väärinkäyttivät saarnaajan testamentin. 

Vanha kristillisyytemme veli Viktor Pålsson on nukkunut kuoleman uneen eilen aamulla ja 

näin on sisaremme Loviisa tullut murhekumppaniksi omalle sisarelleen Hilmalle, joka myös jäi 

leskeksi joku aika sitten. On kuitenkin meillä siitä lohdutus, ettei meidän tarvitse murehtia niin 

kuin niitten, joilla ei toivoa ole. Autuaat ovat ne kuolleet, jotka herrassa kuolevat. Jaa, sanoo 

Henki, heidän pitää lepäämän heidän töistänsä. Viktori veli sai lyhyen tautivuoteen Jellivaaran 

sairaalassa, missä kävimme häntä tervehtelemässä. Hän sai myös valmistaa itsensä viimeiselle 

matkalle ja puhui vielä omantunnon asioita ja rukoili anteeksi kristityiltä, joita siinä oli. Hän 

sanoi jaksavansa uskoa ja niin hän sai pian nukkua pois. 

77/127 


Nro: 62 

Pian tulee meillekin se käsky, jonka vanhan liiton aikana muuan kuningas sai kuulla: "Toimita 

talosi, sillä sinun pitää kuoleman". Sen tähden on syytä valvoa, ettei öljy puuttuisi lampusta, kun 

Ylkä tulee. Emme tiedä aikaa emmekä hetkeä, jona Ihmisen poika tulee. 

Tervehdimme sinua kaikki yhdessä näistä juhlahetkistämme täällä Pohjan maalla, missä saamme 

lämmitellä kylmiä rintojamme sen kynttilän paisteessa, joka vieläkin keskellämme on. 

Saarnaamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. 

Jääkää sydämellisesti hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, amen. 

Seurakunnan kanssa ja puolesta: 



Hannu Viljakainen 

Eero Mäkelä 


Kalervo Mäkelä 

y.m. 

78/127 


Nro: 63 

Malmivaarassa kirjoitettu 4.11.1982 


kanssanne, amen. 

Kirjoitan muutaman rivin taas pitkästä aikaa. Kirjeen olen saanut sinulta, josta kiitän. Kyllä 

sinun kirjeitäsi mielellään vastaanottaisi vaikka joka päivä. Ne ovat aina yhtä tuoreita. 

Kuulumisia ei ole erityisiä. Elämässä ovat kristityt täällä Lapissa, vaan sairautta on vanhuksilla 

yhtä ja toista. Vanha Anna-Liisa Nilsson, Mikon vaimo, on sairaalassa astman takia. Eeron vaimo, 

Inga, taas on tällä kertaa paremmassa kunnossa. Hänelläkin on astma. 

Kokoonnumme nyt pyhäinmiesten päivän aikoihin Kiirunan kirkossa ja Nikkaluoktan kappelissa 

kolmena päivänä. Suomesta on luvannut tulla muutamia kristityitä. Muun muassa Kalle veli, Margit 

Ojala Uudesta Kaalepyystä ja Hannu Viljakainen muutaman nuoren miehen kanssa. On meillä 

silloin pieni valon aika tässä syystalven pimeydessä. 

Saarnakokoelma, jota olemme puuhaamassa, valmistuu vähä kerta. Suuri apu on meillä Hannuveljestä, 

joka kirjoittaa koneella niitä puhtaaksi. Hän on oikein toimellinen ja lahjakas siinä työssä. 

Hän herää jo kello neljä aamulla ja kirjoittaa saarnoja ennen töihin lähtöään autokauppaan, ja illalla 

töistä tultuaan taas jatkaa. Arvioni mukaan tulee kirjasta 500 – 1000 sivua suuri. Jos hyvin menee, 

niin se valmistuu vuoden 1983 aikana. 

Olemme käyneet Suomen Ylitorniolla viime lauantaina kopioimassa Mathilda Fogmanin 

kirjekokoelman. Siinä on kaksi alkuperäistä J. Takkisen kirjettä ja useita J. Raattamaan kirjeitä 

alkuperäisinä ja jäljennöksinä. Sitten parin viikon päästä on tarkoitus mennä Kittilään, missä 

kirkkoherra Toivo Kulpakko ottaa minut vastaan. Hän on telefoonissa luvannut antaa minun 

kopioida kirkonarkiston vanhoja papereita. Siellä on kirkon rangaistuskirjat, joista näkyy, kuinka 

kristityitä on vaivattu 1800-luvulla. Tämä kirkkoherra on aikaisemmin antanut minulle tietoja L. L. 

Laestadiuksen saarnakarttojen säilytyspaikoista. 

Olisihan minulla vähän kertomista Suomenmaan tapahtumista äskettäin, vaan en tiedä 

kiinnostaako sinua sen kaltaiset asiat. Tämä Niskan joukon suuri lapinvanhin Sten Johansson on 

kulkenut noin puolen tusinan kannattajan kanssa muutamissa paikoissa nyt syksyllä, muun muassa 

Tampereella, Lahdessa ja Joensuussa. Siellä oli vastaanottajina Yrjö Mäkelän lisäksi Aulis 

Paloniitty ja joitakin saarnaaja Paavo Peltos- vainaan jäännöksiä. Heitä on Suomessa 10 – 20 

paikkeilla. He ovat samoja boremannilaisia kuin muutkin siitä isosta joukosta. Minä nimittäisin 

heitä puoliboremannilaisiksi. Hekin pitävät karkeat synnit syntinä, mutta maailman muotoisuus ja 

turistimatkat etelän aurinkoon ovat luvalliset samoin kuin vähäiset Jumalan sanan muutokset, 

esimerkiksi Suomen postilloissa. 

Tampereella menivät meidän ystävämme Johanssonin kokouksiin. Hän saarnasi Kalevan kirkon 

rippikoulusalissa heikkoa ja hellää evankeliumia, eikä ottanut ollenkaan tekstiä. Puhuttuaan hetken, 

pyysi hän Yrjö Mäkelää jatkamaan. Muutamat Paavo Peltosjoukon jäännöksistä olivat kovin 

tyytymättömän näköisiä. Taisivat vähemmin tykätä Yrjön esiintymisestä. Hän kun on puhunut 

paskaa August Isakssonista, muun muassa huoravalheita. Johansson on kuulemma vaatinut 

parannusta Yrjöltä, vaan eihän Yrjö sitä suinkaan ole tehnyt. Peltoslaiset kai ovat painostaneet 

Johanssonia vaatimaan Yrjöltä parannusta jo vuosia sitten kirjeen kautta. Melvin Niskan joukko 

kutsuu kuitenkin Yrjöä ”vanhimmaksi”. Sitten kokousten jälkeen menivät meikäläiset Yleniukselle 

kylään, jonne kaikki oli kutsuttu. Sinne meni siis Kalervo veli, Severi Mäkelä, Hannu Viljakainen 

ynnä muita. Siellä he saivat pitää ”rakasta kanssakäymistä” kuten seuraavasta näkyy: 

Meidän ystävämme olivat tarkoituksella alkaneet pitämään kanssapuheita kristittyin esikuvasta, 

koska Johansson antaa toisille luvallisuuden olla pitämättä esiliinaa, vaikka muutamat hänen 

lampaistaan Lapissa pitävät sitä. Severi oli maininnut Kuoksu vanhimman sanat: ”Vyöliinaton 

vaimo on niin kuin hännätön koira.” Johanssonin kumppani, Albert Jänkänpää, oli sanonut, että 

Lapissa heitä on opetettu sitä esikuvaa kantamaan (vyöliinaa). Veljeni Kalervo oli yhdessä 

huoneessa istumassa ja puhumassa vapaasti kristillisyydestä. Silloin Sten Johansson meni siihen 

lähelle kuuntelemaan. Kalervopa teki suoran kysymyksen Johanssonille sanoen: ”Kuule, Steeni, 

79/127 


Nro: 63 

oletko sinä näille ihmisille saarnannut esiliinan kuuluvaksi kristillisyyden esikuvaan” Silloin 

Johansson vihastui ja punehtui sanoen varsin kiivaasti: ”Sinulla ei ole mitään lupaa puhua täällä, 

kyllä minä sinut tunnen. Menkää heti pois täältä tai me otamme virkavallan tähän avuksi (siis 

poliisin). Kalervo vastasi, että tämä kokoushan on julkinen tilaisuus ja tänne kyläpaikkaan on Salme 

Ylenius (talon emäntä) kutsunut kaikki kirkolla. Johansson sanoi: ”Mitä te tulette meidän 

kokouksiimme, sillä emme mekään tule teidän kokouksiinne.” Pian tämän jälkeen meidän 

ystävämme läksivät pois sieltä. (Paitsi anoppini Olga Syrjä, joka on Tampereella asumassa ja on 

Yleniuksen emännän kanssa kanssakäymisessä, vaan aivan täysin meidän kanssamme 

yksimielinen.) 

Tässä on nyt vähän niitä varjopuolen kuulumisia. Saamme tästä nähdä, mitä niistä tulee, jotka 

vääryyteen suostuvat. Eivät he kestä totuuden sanaa kuulla. 

Olen tätä kirjoitellut töissä aina jonkun minuutin silloin tällöin. Harjoittelen kirjoittamaan 

kymmenellä sormella, vaan kyllä se käy hitaasti alussa. Kun on aikaa töiltäni, jotka hoidan parhaan 

kykyni mukaan, niin voin istua omalla tuolillani ja kirjoittaa. Tätä kirjoittaessa on mennyt aikaa 

kaksi päivää. 

Kirjoitan toiste paremman kirjeen. Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun, ja usko kaikki 

synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Kun tulee tilaisuus, niin lähetän sinulle 

joitakin Takkisen kirjeitä, joita sain Mathilda Fogmanin kokoelmassa Ylitorniolta viime lauantaina. 

Kirjoitti vähä poikanen suuressa sodassa 


Terveisiä Eerolta ja kaikilta Lapinmaan kristityiltä. 

80/127 


Nro: 64 

Kiirunassa 7.11.1982 


olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja iankaikkisesti, amen. 

Tahdomme tervehtiä teitä muutamalla rivillä täältä Kiirunasta, missä olemme kokoontuneina 

Jumalan sanan ympärille Lapista ja Suomesta. Kokouksia pidämme Kiirunan kirkossa ja 

Nikkaluoktan kappelissa vuorotellen. Vaikka olemme harvalukuiset kristityt koolla, niin olemme 

kuitenkin saaneet sen vakuutuksen Pyhältä Hengeltä, että itse Herra Jeesus on keskellämme 

sanansa ja lupauksensa mukaan, niin kuin Hän sanoi opetuslapsilleen: "Kussa kaksi tai kolme 

teistä tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen teidän keskellänne." Hän sanoi vielä, että 

"Katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti". Jeesuksen nimeen 

kokoontua, se tarkoittaa, että Hänen oppinsa kanssa kokoontua - ja niin me ymmärrämme, ettei 

ketkään muut voi Jeesuksen nimeen kokoontua, kuin Pyhän Hengen saaneet kristityt, joilla 

ainoastaan Kristuksen oppi on sydämessä ja suussa. Ja kenellä tämä oppi on, hänellä on myös 

oikea usko, oikea elämä ja oikea esikuva. 

Olemme lukeneet kokouksissa käsikirjoituksista otettuja rovasti Laestadiuksen saarnoja 

suomeksi, joita eivät viisasten kädet ole korjanneet. Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan 

sanan opettaen niin kuin se jolla valta on, eikä niin kuin kirjanoppineet ja fariseukset. 

Tarpeellisia varoituksen sanoja, synnin nuhdetta ja rangaistusta olemme kuulleet ja myös 

hopituksen ja lohdutuksen sanoja näinä synkkinä maailman lopun päivinä. Kaikkia näitä olemme 

tarvinneet, ja kiitolliset olemme Jumalalle sen suuren armon edestä, jonka olemme saaneet. 

Ihmeellisesti on Jumala asiansa kuljettanut, jota saamme ihmetellä kerran jos toisenkin. 

Lutheruksen sanat ovat todeksi löydetyt, kun hän sanoo, että Jumala vie asiansa läpi heikkoin 

kautta, ikään kuin verrattaisiin Jumalan joukko maailmassa yhteen heikkoon saviruukkuun, jonka 

Jumala asettaa vihollisen rauta-aseilla varustetun sotajoukon keskelle, juuri niin kuin Gideonin 

aikana. Jumala sotii juuri suurimman heikkouden alla ja voittaa vihollisen sotajoukot, jotka ovat 

kyllä voimalliset ja mahtavat, kuten Goljatti, jonka kuitenkin vähäpoikanen David tappaa pikku 

kivipalasella. 

Aika on nyt lähestymässä loppuaan, ja edessämme seisoo viimeiset rangaistukset, viimeinen 

verinen vaino, josta Raattamaa puhuu. Senpä tähden onkin aihetta nostaa silmänsä taivasta päin, 

josta pian on Tuomari tuleva viimeisellä pasuunalla kokoon soittamaan hyvät ja pahat. Irrottakaamme 

sydämemme pois maasta ja ahkeroikaamme kiinnittämään mieliämme taivaallisiin. Ei ole 

se hartaus enää kristillisyydessämme, joka ensimmäisillä kristityillä on ollut. Hengellinen laiskuus 

ja mykkätauti tahtoo väkisin vallata alaa, vieläpä maailman muoto tahtoo yhdellä ja toisella 

tavalla tunkeutua vanhurskastenkin huoneisiin. Ei ole Marian pojan ääni enää kuulumassa 

kristittyin huoneissa niin kuin ensimmäisten kristittyin aikana. Ja kun löydämme kaikki itsemme 

takaperin menneeksi kristillisyydessämme, niin tarvitsemme toinen toiselta esirukouksia pyytää. 

Yhteinen rukouksemme on se, että Jumala puettaisi väsyneitä matkamiehiä voimalla korkeudesta 

ja ennen kaikkea saarnaavaisia miehiä, niin että jaksaisimme Jumalan totuuden tunnustaa 

pelkäämättä niitä, jotka ruumiin tappavat, vaan eivät voi sielua tappaa. Uskomme sen, että 

Jumala tahtoo varjella meitä uskon haaksirikosta, kun vain se puhdas mieli meissä säilyy, jonka 

olemme Jumalalta saaneet matkan alussa. 

Oheisena lähetän kopion kirjeestä Amerikkaan vuodelta 1977, josta näkyy, kuinka niille on 

käynyt, jotka ovat uskon haaksirikkoon joutuneet. 

Jätämme teidät nyt hyvästi tällä kertaa, Jumalan armon ja rauhan haltuun annettuina. Jäämme 

siihen toivoon, että Sophian lapset alkavat enemmin pitämään murhetta sieluistaan ja ottamaan 

vaarin siitä taivaallisesta opista ja valkeudesta, joka heidän vanhalla äidillään on ollut vanhoista 

ajoista asti. Olkaa tervehdetyt koko esikoisten seurakunnalta Euroopassa. Synnit ja epäilykset 

annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kirjoittaa seurakunnan kanssa ja 

puolesta: 

81/127 


Nro: 64 



Kalervo Mäkelä 

Mauno Vainiola 

Edvin Abrahamsson 

ynnä muut. 

Eero Mäkelä 


Leevi Mäkelä 

Eero Kinnunen 

Hannu Viljakainen 

(Margit Ojala ei päässyt tänne tällä kertaa kotiesteitten vuoksi.) 

82/127 


Nro: 65 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Armo ja rauha Jumalalta ja 

meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja 

iankaikkisesti, amen. 

Tahdomme tervehdellä teitä näistä uuden vuoden kokouksistamme täällä Jellivaaran 

kirkolla, missä olemme koolla jo kolmatta päivää. Kristityitä on tullut Lapin maalta ja 

Suomesta näihin kokouksiimme. Jumala on antanut sanansa oven olla auki kaikille saarnaajille 

ja Jumalan voima on tullut kristittyin matkassa, niin että saamme vieläkin hämmästyä siitä, että 

kristillisyyden valkeus niin kirkkaasti paistaa keskellämme uskon, opin ja esikuvankin puolesta. 

Kuuliaisia kristityitä on sekä nuorissa että vanhoissa, jotka kaunistavat kristillisyytemme, vaan 

kuulemattomat ja kovakorvaiset häväisevät heidän opettajansa. Eivät häpeäpilkut sitä käsitä, 

että Kristuksen nimi tulee heidän tähtensä häväistyksi pakanain keskuudessa. Kyllä viinamäen 

aitaa vieläkin on syytä korjata rauenneista paikoista, sillä vihollinen on monessa paikassa 

kaatanut viinamäen aidan kokonaan maahan. Ja jos ensimmäiset työmiehet joutuivat likaista 

työtä tekemään kantaessaan viinamäestä ulos pirunpaskaa, niin kyllä vieläkin on pirun paska 

haissut viinamäessä joissain paikoissa Euroopankin mantereella. Jos Laestadius myöntää 

Hietasen Heikin saarnanneen oikein, koska tämä nuorukainen sanoi viinamäen aidan kaatuneen 

maahan jo etsikkoaikamme aamunkoitossa, kuinka paljon enemmin nyt on se aita rapistunut, 

kun ei ole enää sellaisia voimallista työmiehiä Herran viinamäessä, kun silloin oli. Viinamäen 

Isäntä on kuitenkin lähettänyt tälläkin ajalla joitakin työmiehiä eloonsa, ja uskomme vakaasti 

sen, että Hänen tarkoituksensa on pikkuinen vuodentulo tästäkin pikkuisesta pellosta, joka 

jäljellä on täällä Pohjanmaalla. Eloa tosin on paljon, vaan uskollisia työmiehiä on vähän. Sen 

tähden tarvitsevat kaikki kristityt rukoilla elon Herraa lähettämään työmiehiä eloonsa, ja 

vahvistamaan niitä työmiehiä työssä työläässä, jotka jo työtä tekevät Herran viinamäessä. 

Olemme lukeneet Lutherin vanhaa kirkkopostillaa kanssapuheissamme, joka on painettu 

Vaasassa 1800-luvun puolivälissä. Ei vanha Lutherus vain kristillisyyttämme kaada, vaan 

päinvastoin todistaa sen oikeaksi uskon, opin ja esikuvankin puolesta. Luther selittää vanhan 

Simeonin sanat Marialle peräti sydäntä liikuttavalla tavalla. "Hän on pantu lankeemiseksi ja 

nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi eli maalitauluksi, jota vastaan sanotaan". Luther 

antaa ymmärtää, ettei kristillisyytemme olisi oikea, jos ei sitä vastaan sanottaisi joka puolelta. 

Ensimmäiset vastaan sanojat ovat kaikki jumaliset joukot: boremannilaiset, vanha eriseura, 

kuolleen uskon papit, helluntailaiset, jehovalaiset j. n. e. Sitten tulevat maailman viisaat 

yliopistojen opettajat ja oppilaat, apinateorian kannattajat, jumalankieltäjät, kommunistit, 

sosialistit ja kaiken maailman koirankuonolaiset. Mutta ei Kristus sittenkään huku, vaan Hän 

on vain maalitaulu, jota ammutaan, häväistään, ja syljetään. Luther sanookin, että hengellinen 

Kristus on evankeliumi eli Kristuksen oppi. Tätä vastaan ovat siis kaikki yksimielisesti 

nousseet, sillä maailma on kokonaisuudessaan yksi perkeleen valtakunta, sillä ihmisluonto on 

täysin perkeleellinen. Olemme siis vahvistetut kristillisyyden käsityksessämme Lutherin opin 

kautta. Olemme myös siitä varmat, että meillä ei olisi yhtään Lutherin valkeutta, ellei 

Laestadius olisi Lutherin puhdasta oppia taas alkanut uudestaan tuomaan päivänvaloon 

etsikkoaikamme alussa. 

Ei meidän tarvitse hävetä kristillisyyttämme tämän nurjan ja huorintekijä sukukunnan 

keskellä, vaikka maailma ei meitä kiitäkään. Pilkatkoon maailma ja kaikki perkeleen orjat 

meitä eriseuraisiksi ja paaviksi, ei se mitään meitä vahingoita. Maailman Jumala ei voi sietää 

kuulemattomia ihmisiä, vaan sortaa kaikkia perkeleelle kuulemattomia yötä ja päivää. 

Maailman jumala vaatii meitä seuraamaan tämän maailman muotoa, eikä salli meidän ollenkaan 

seurata Herraa Kristusta, Sionin kuningasta ja Hänen lakiansa. Maailman jumala vaatii meitä 

ensiksi luopumaan kristillisyyden ulkonaisesta esikuvasta vaatetuksessa. Ei saa esiliinaa kantaa, 

se on omaa vanhurskautta. Sen sijaan pitää panna minihame tai niin ahdas hame, että kaikki 

83/127 


Nro: 65 

häpeälliset paikat näkyvät. Ei saa miehet olla ilman sormusta, vaan pitää olla vähintäänkin 

vihkisormus. Ei saa olla taskukello, vaan pitää olla rannekello, ja vielä kultaranneke, jos 

suinkin varaa on. Ei saa olla lippalakki, vaan pitää olla lierihattu. Ei saa olla tumma paita, vaan 

pitää olla valkoinen paita. Ei saa olla puoliverhot, vaan pitää olla saatanan housut, jotka 

laahaavat lattiaan asti. 

Ei tulisi päätä tästä luettelosta, jos koko maailman jumalan esikuva pitäisi ylöskirjoittaa. 

Maailman jumala vaatii joka adventti, että hänen seuraajansa panevat adventtitähden ikkunaan. 

Maailman jumala vaatii, että joulukuusi pitää tuoda sisälle jouluksi. Maailman jumala vaatii, 

että joulukortti, pääsiäiskortti, äitienpäiväkortti ja kukkaisrahastoadressi lähetetään juuri 

oikealla ajalla. Maailman Jumalalla on niin paljon ulkonaisia säätyjä ja lakeja, ettei kukaan 

jaksa niitä luetella. Kuitenkin maailman jumala saarnaa apostoleittensa kautta kristityille: 

"Teillä on ulkonaiset säädyt ja pykälät, te olette lain orjuudessa ja seuraatte ulkonaisia 

muotoja". Katso perkelettä, kuinka nokkela veikko se on kääntämään silmät nurin. 

Maailman jumala ei salli Jumalan sanaa olevan olemassakaan. Sen tähden se muuttaa 

kirjoitetun Jumalan Sanan raamatusta alkaen niin postilloihin ja virsikirjoihin asti. Maailman 

jumala sallii kyllä profeettain hautoja koristeltavan ja kaunisteltavan, mutta profeettain oppia ei 

maailman jumala kärsi. Hän rakennuttaa muistopatsaita Laestadiukselle ja Lutherille. Hän 

rakennuttaa kirkon Pietarin muistoksi Roomaan. Hän tekee elokuvafilmin profeetoista, 

Lutherista, Laestadiuksesta ja Raattamaasta. Hän kirjoittaa romaaneita näistä kaikista, vaan 

valehtelee aina sopivassa paikassa, kuten esimerkiksi rovasti Boreman tekee väärentämänsä 

Laestadiuksen postillan jälkipuheessa sanoessaan, että Laestadius ja Raattamaa saivat elävän 

uskon ja syntein anteeksiantamuksen tavallisissa valtiokirkon kirkonmenoissa. Aikaa ja hetkeä 

hän ei sano. 

Jää nyt hyvästi uskollinen sielu, siellä kaukaisella Amerikan maalla. Koko Herran lauma 

tervehtää sinua ja lapsiasi täältä kaukaa Pohjolasta. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen kalliissa ja viattomassa sovintoveressään taivaaseen asti. 

Pyydämme vielä esirukouksiasi. 


Lauri Koistinen, Eero Mäkelä, Severi Mäkelä, Kalervo Koistinen y. m. 

PS. Sisaremme Margith Ojala Uudesta Kaarlepyystä lähettää sinulle sydämen rakkaat 

terveiset. Hän on täällä ja luki sinun uusimman kirjeesi. 

84/127 


Nro: 66 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan 


Muutamalla sanalla vain annan tietää, että kirjeesi on tullut perille rakennustarpeitten kanssa, 

josta kiitos. Kuulen, että olet joutunut koettelemaan maailman nurjuutta vanhoina päivinäsi, vaan 

oikein olet ajatellut, sillä Luther opetti virressään: Jos veis he aarteemme, osamme onnemme, ne 

heidän olkohon, vaan meidän iät on, Jumalan valtakunta. 

Tänä pyhänä ei ole meillä yhteisiä kokoontumisia, vaan menemme vain Jellivaaraan katsomaan 

yksinäistä leskeä, Loviisaa, joka on meidän kanssamme yksimielinen kristitty. Hänen miehensä 

Viktor kuoli joku aika sitten. 

Ensi lauantaina lennämme Tukholmaan pitämään kokouksia. Siellä on sisareni Toinin tytär 

Marita tehnyt parannuksen ja anonut anteeksi lankeemustaan. Meillä on siellä kaksi päivää 

kokouksia valtiokirkossa ja kaupunkilähetyksen kirkkosalissa vanhassa kaupungissa lähellä 

kuninkaan linnaa. Sinne tulee Kalervo, Heimo, Toivo ja Jarmo Suomesta lennolla, samaten kuin 

täältä menemme minä ja Eero sekä vaimoni Sirkka, joka auttaa huushollissa Maritaa. 

Suomeen tulee lähetysreissu pääsiäiseksi ja niin kolme viikkoa yli pääsiäisen viivymme siellä. 

Kuljemme vanhoja totuttuja paikkoja läpi alkaen Uudesta Kaarlepyystä. Siitä sitten Honkilahden 

puoleen, Kyröön ja vähä kerta Itä-Suomeen asti. Sitten saamme nähdä, mitä Jumala tällä kertaa 

tekee. 

Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kaikki synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Muista meitä rukouksissasi. 

Kirjoitti vähä veljesi 

Lauri Koistinen vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. Eerolta terveisiä sinulle ja lapsillesi. 

85/127 


Nro: 67 



tervehdyksellä lähestymme teitä. 

Usein olemme teitä muistamassa, jotka olette siellä kaukaisella maalla Atlantin valtameren 

takana, missä nyt niin suuri hengellinen pimeys vallitsee. On kuitenkin Jumala vielä kanssanne, 

kun on vanhan äitinne Sophian säästänyt muistoksi vanhasta kristillisyydestä, jossa 

etsikkoaikamme vanhimmat ovat autuaana nukkuneet kuoleman uneen. Emme tiedä, mitä 

Jumalan mielessä on, sillä kirjoitettu on: "Kuka on Jumalan mielen tiennyt ja kuka on Hänen 

neuvonantajansa ollut" Usein Jumala on yhden ainoan sielun kautta matkaan saattanut suuret 

muutokset kristillisyydessä. On Suomeenkin yksi köyhä vaimoriepu saarnaajat hommannut 

Lapista entisenä aikana, ja myynyt ainoan lehmänsä ja matkarahat saarnaajille laittanut. Niin se 

oli köyhällä maailman ajalla. Tällaisia asioita vain ei ole ylöskirjoitettu historioissa, sillä niissä on 

vain kuuluisammat nimet mainitut. Jeesus kuitenkin käski yhden vaimorievun mainita joka 

paikassa, kussa tämä evankeliumi saarnataan, syystä että tämä vuodatti lasin kallista narduksen 

voidetta Jeesuksen pään päälle rakkaudesta. Kyllä nimekkäät miehet, niin kuin Juudas Iskariot, 

oli valmis sanomaan: "Mihinkä kelpaa tämä voiteen haaskaus "Kyllä me olemme siinä toivossa, 

että Amerikassakin vielä tapahtuu jotakin myönteistä kristillisyyden kulussa. Saattaa käydä niin, 

että jotkut saavat tuntea eksytyksen hengen, ja jotkut kääntyä mustasta maailmasta 

kristillisyyteen. Vaan tiedämme sen, että meidän tulee kaikkemme tehdä Jumalan asian hyväksi. 

Ja onhan Amerikassa käyty tälläkin ajalla, sekä puhtaita kirjoituksia sinne toimitettu, niin ettei 

koko Amerikan maa aivan pussissa ole, eli täydellisessä tietämättömyydessä taivaan juoksusta 

Lapissa ja Euroopassa. 

Olemme nyt pitämässä pikku kokouksia tässä Purnun kylässä ja Hakasen kirkossa kahtena 

päivänä. Kyllä purnulaisille oli monta estettä kokouksiin tulemisen tiellä, kun heille puhelimella 

ilmoitin kokoukset kylän koululla. Oli meillä ilmoitus lehdessäkin, jonka kaikki olivat lukeneet, 

joille puhelimella soitin. Yksi siitä suuresta joukosta sanoi menevänsä musiikkijumalanpalvelukseen 

laulamaan kuorossa juuri samalla ajalla, kuin kokoukset oli Purnussa. Joonas 

Purnun tytär sanoi olevansa niin väsynyt lumen kanssa taistelemisesta, ettei jaksanut tulla. Kun 

sanoin vanhalle Lapin miehelle, Albert Perssonille, joka asuu aivan koulun vieressä, että 

purnulaiset ovat tulleet sairaaksi, kun kokoukset tulee kylään, niin hän sanoi, että kyllä ne on 

rohki kaikki sairaat nyt. Tuli sinne kuitenkin meille jo tuttu pariskunta, jotka ovat vähän 

nuoremmasta päästä, nimittäin Joonas Purnun pojan pojan poika. Hän oli ensi kertaa 

kokouksissamme ja sanoi jälkeen, että "soma se oli kuulla". Hän mahtaa olla vähän heränneellä 

tunnolla. Olisihan se suuri asia, kun profeetan lapset neljännessä polvessa ottaisivat profeettain 

opista vaarin ja tulisivat esi-isiensä kanssa yhteen taivaan valtakunnassa. Luulen profeettain 

heidän edestään myös rukoilleen, vaikka niin ikävästi on käynyt profeettain lapsille kolmannessa 

sukupolvessa, että ovat päätä pahkaa eriseuroihin menneet. 

Nyt olemme viimeisiä kertoja koolla Lapinmaan kristittyin kanssa ennen Suomen reissua, 

jossa alkaa kokoukset pitkänä perjantaina. On meillä siellä tilaa virvoitusta saada särjettyin 

sydänten kanssa. Siellä on kaunis kristillisyys Levi-vanhimman haudan päällä. Kyllä työ tekijänsä 

kaunistaa ja hedelmät ilmoittavat, onko siemen ollut puhdas. Onpa Raamatun sana toteutunut, 

että "viisaus vanhurskautetaan hänen lapsiltansa". Kyllä nyt on tullut näkösälle, että Levi-vanhin 

on Jumalan profeetta ollut, sillä se työala, joka hänen kauttansa on nyt keskellämme, on 

ilmoittanut silmiin nähtävänä tavalla, että totisesti hän oli Jumalan profeetta. Vaikka hän sai 

elämänsä aikana täällä olla kirottuna ja hyljättynä vääräoppisena, niin nyt nähdään ja tästedes 

tullaan vielä enemmin näkemään, että totisesti on hänen oppinsa ollut Jumalasta. Tulee aika, että 

eriseurat saavat myös tämän nähdä silmillänsä, jotka ovat totuuden katkerimmat vihamiehet. 

Ei nyt muuta tällä kertaa. Tahdomme vain tervehtää teitä muutamalla sanalla matkan 

varrelta. Hyvässä turvassa olemme esikoisten seurakunnan helmassa toivossa, että kun vajaa 

86/127 


Nro: 67 

lakkaa, niin täydellisyys alkaa meille, jotka seuraamme pilkattua ja maailmalta vihattua Jumalan 

poikaa, kantaen Hänen ristiänsä vähän aikaa. Pianpa se aika tulee, että Kuningasten Kuningas 

tulee viimeiselle tuomiolle, ja erottaa lampaat vuohista. Suuri on se hetki, kun saamme kuulla 

Kunnian istuimella istuvan suusta sanat: "Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, 

joka teille on valmistettu maailman alusta!" Ei ole se riemu syntisellä kielellä mahdollinen kertoa, 

joka silloin vanhurskasten rinnan täyttää. Suuri on se korotus, kun pilkan ja häväistyksen, vihan 

ja valheen kautta vaivatut sielut, jotka täällä ovat onnettomain tuntemisten alla kilvoitelleet 

toivossa Jeesuksen ristiä kantaissa, saavat vaihtaa surun iloksi, alennuksen ylennykseksi, 

syntisyyden synnittömyydeksi, saastaisuuden puhtaudeksi, huokaukset ilon ja riemun ja kiitoksen 

virreksi kirkkaassa ilmassa. Tätä muistaessamme jaksamme päämme nostaa ylös nyt viimeisten 

aikain merkkien ilmestyessä, niin kuin Jeesus käskee meidän tehdä. Tätä muistaessa ei meidän 

vaivamme ja ristimme mitään paina. Tätä uskolla omistaessa jää tämä maailma niin kuin pieni 

pallo jalkain alle, turhana, halpana, tomuna, tuhkana ja tulen ruokana. 

On meillä siis syytä iloita toivossa. Synnit ja epäilykset annamme ja todistamme anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä kaikille syntiänsä katuvaisille sieluille. Jääkää Jumalan armon ja 

rauhan haltuun muistaen meitä teidän esirukouksissanne. 

Seurakunnan kanssa ja puolesta 

Lauri Koistinen Eero Mäkelä ynnä muut 

87/127 


Nro: 68 

Tarvasjoki 7.4.1983 



Olemme nyt siirtyneet neljänteen paikkakuntaan tällä matkallamme, nimittäin Tarvasjoelle, 

jossa asuvat "kirjurini" ja korvaamattoman kallis apulaisena Laestadiuksen saarnojen puhtaana 

julkaisemisessa, Hannu Viljakainen perheensä kanssa, samoin kuin hänen sisarensa Ritva 

perheensä kanssa. Tämä viimeksi mainittu kristillisyyden sisar oli myös Amerikassa silloin, kun 

olimme ensimmäistä kertaa siellä 1976 syksyllä. 

Matkamme on sujunut onnellisesti tähän asti ja Suomenmaan nuoret kristityt ovat seuranneet 

mukana, niin ettei kirkot ole ollenkaan näyttäneet tyhjiltä ja autioilta missään paikkakunnassa. 

Niin on se työ näkyväisellä tavalla siunattu ollut, jota Levi vanhin Herrassa teki Suomenmaan 

lähetystoimen matkaan pantuaan hajaannusten ja boremannilaisen eriseuran tultua kaikki 

vanhinten työn turmelemaan. Saarnaavaiset veljet, jotka kaikki Levi vanhin siihen työhön vaati ja 

koulutti, ovat kasvaneet armossa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, niin 

että saamme kuulla korvillamme ja koetella sydämissämme, että ei Levi vanhin ole mukanaan 

vienyt vanhinten oppia ja Jumalan voimaa maan mustain multain alle pois nukuttuaan, vaan 

Pyhän Hengen lahjat ovat jääneet siihen seurakuntaan, jossa nyt Jumalan armon kautta olemme. 

Raamatun sana: Viisaus vanhurskautetaan hänen lapsiltansa, on tullut näkösälle vanhimman 

haudan päällä. Se työ jota Hän Herrassa teki on kantamassa runsaan hedelmän. Turhaan ovat 

rauenneet Gunnar Jönssonin sanat August Isakssonille silloin, kun hän voitonriemussa ja 

hengellisessä vihassa sanoi, että Augusti jää yksin. Kyllä ovat ennenkin papit ja eriseuraiset ylen 

varhain kristillisyyden haudanneet, niin kuin Joonas Purnunkin aikana. Silloin sanoivat papit, 

että kolmen vuoden perästä ei Joonaksella ole laumassaan enempää, kuin pivon täysi lappalaisia. 

Vaan historia on toista osoittanut. Totuuden oppi ei ole hukkunut, vaan se on hedelmää 

kantanut, vaikka pimeimpinä hetkinä onkin siltä näyttänyt, että kaikki valkeus sammuu. 

Olemme jääneet muistamaan Parakka vanhimman sanoja Havaksen historian oikaisussa, jossa 

vanhin sanoo, ettei historia voi miltään aikakaudelta osoittaa sellaista, että jälkeen tulleissa 

heräyksissä olisi suurempi valkeus ollut kuin siinä ensimmäisessä. Ei ole siis valkeus tullut 

suuremmaksi etsikkoajan iltapuolella, kuin se valkeus, joka etsikkoajan alkaessa Jumalalta 

annettiin. Niinpä ei ole Laestadiuksen vertaista opettajaa hänen jälkeensä tullut, eikä tule, sillä 

hän oli esikoinen etsikkoaikamme kristillisyydessä ja vanhin, jonka Jumala oli Poikansa kuvan 

kaltaiseksi säätänyt. Hän oli Ilmestyskirjassa mainittu 7:s enkeli, jonka suun kautta Jumala puhui 

viimeisen etsikkoajan maailmalle iankaikkisesta pysyvän Jumalan Sanan. Ne jotka sen sanan 

ovat hyljänneet ja siihen enempi eli vähempi muutoksia tehneet, ovat tulleet viisaammiksi kuin 

Pyhä Henki, ja ovat niin muodoin opettamassa Pyhää Henkeä. Tällaisia Pyhää Henkeä 

opettavaisia ovat olleet ensiksi eriseuran papit Enontekiön kokouksessa 1896, jossa he päättivät 

opettaa Pyhää Henkeä Uudessa Postillassa tekemillään korjauksilla. Sitten ovat Oulun vanhan 

eriseuran kantaisät jo 1800-luvun lopulla muuttaneet muutaman sanan Christian Evert Barckin 

kirjapainossa painetuissa saarnavihkoissa, joita olemme saaneet Helsingin Yliopiston kirjastosta 

kopioituna. Sitten ovat uudestiheränneet Kolmannessa postillassa 1 opettaneet Pyhää Henkeä jo 

1930-luvulla, josta kirjasta sanoit, ettei Amerikan vanhat kristityt tunteneet Kolmatta postillaa 

oikeaksi kirjaksi. Eikä tämä uusi Boremannin joukkokaan ole parempaa työtä tehnyt Lapissa, 

Suomessa, Norjassa eikä Amerikassa, kuin eriseurain joukotkaan, vaan ovat yhä enemmin vain 

Jumalan Sanan kirjoja väärentäneet ja niin Pyhää Henkeä entistä enemmin opettaneet. 

Me emme kaipaa uutta ja parempaa kristillisyyttä, kuin mitä etsikkoaikamme alussa oli 

Lapissa. Ja kaikkialla missä se puhtaana vastaanotettiin, siellä se kelpaa esikuvaksi myöhemmille 

sukupolville. Ne, jotka huutavat Havaksen tavalla, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, menkööt 

1 1.painos v.1924 

88/127 


Nro: 68 

suoraan maailmaan ja eriseurain joukkoihin, lohkoihin ja lahkoihin, sillä niissä on kyllä paljon 

uusia muotoja, nimittäin maailman muotoja, joita kaikki perkeleet ovat ylösrakentaneet. Mitä 

järkeä olisi alkaa uutta ja parempaa kristillisyyttä tekemään, kun sellaisia seurakuntia on 

maailmassa jo lukemattomia valmiina, joissa ei ole puutetta papeista, saarnaajista eikä 

sanankuulijoista. 

Takkinen kirjoitti aikanaan siveästä luontokappaleesta, joka oli Jäämeren rannalla isänä 

jollekin osalle kristillisyydessä. Silloin jo Laestadiuksen saarnat tulivat niin saastaisiksi, ettei niitä 

voitu lukea siveitten korvain kuullen. Kyllä sama siveä luontokappale oli Laestadiuksen eläessä 

jo luterilaisen kirkon patsaitten isänä, kuten vanhat asiakirjat Härnösandin tuomiokapitulin 

arkistossa osoittavat. Viinaporvarit olivat valittaneet loukkaavista puheenparsista ja hävyttömyyksistä 

hänen saarnoissaan, ja näihin valituksiin luterilaisen kirkon patsaat ottivat osaa, ja 

vaativat pappisvalan nojalla Laestadiusta niistä luopumaan, mutta Laestadius vastasi, että jos 

pappisvala estää häntä käyttämästä samoja sanoja kuin profeetat ja Johannes Kastaja ynnä muut 

Raamatun kirjoittajat, niin hän vaatii konsistorilta asiaan vahvempia perusteluita. Vaan ei siveä 

luontokappale voinut päällekanteitaan perustella, ja niin sai asia jäädä sikseen. 

Olemme yhä vain tulleet vahvemmiksi siinä, että olemme samassa käsityksessä kristillisyyden 

asioissa kuin Laestadius, Raattamaa, Takkinen, Frans Parakka ja muut vanhimmat Leviin asti, 

jotka ovat yhdellä äänellä opettaneet kaikissa asioissa. Pyhä Henki on tänne meidät johdattanut 

ja tahdomme horjumatta tässä opissa pysyä kuolemaan asti. Onhan Ilmestyskirjassa luvattu 

elämän kruunu niille, jotka ovat uskolliset kuolemaan asti siinä liitossa, jonka ovat uuden 

syntymisen päivänä Veriyljän Herran Jeesuksen kanssa tehneet. Olemme ahkeroineet uudistaa 

matkaliittojamme, ja ne jotka ovat löytäneet, että he ovat ensimmäisen rakkauden ylen antaneet 

Efeson seurakunnan enkelin tavoin, ovat näissäkin kokouksissa tehneet parannusta ja lähteneet 

tekemään ensimmäisiä töitä, se on, suulla tunnustamaan Kristusta, nuhtelemaan jumalattomia ja 

jumalisia synnistä, ettei kalliisti lunastetut sielut hukkaan menisi. Ei kuolleessa uskossa ole 

rakkautta niin kuin elävässä uskossa, vaan kuollut usko sanoo: Pitäköön kukin vaarin itsestänsä. 

Vaan elävässä uskossa olevaisilla on sellainen rakkaus lähimmäisen sielua kohtaan, että hän 

tunnustaa totuutta ja saarnaa Jumalan Sanaa, vaikka tukka päästä revittäisiin ja ruumis 

rääkättäisiin ja palasiksi kiskottaisiin, niin kuin Hussilta, Hieronymolta ja kaikilta marttyyreilta. 

Lopuksi lohdutamme sinua, vanha uskollinen Herran palvelija Sophia sanoen, että pian matka 

päättyy ja kaikki matkan vaivat maksetaan ensimmäisessä näkemisessä. Synnit saarnaamme ja 

todistamme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ikuiseen muistoon 

olet jäänyt sydämiimme. Tervehdä lapsiasi ja tuttaviasi Jumalan seurakunnan terveisillä tämän 

kirjeen kautta. Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun annettuna. 

Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta: 



Eero Mäkelä 

Severi Mäkelä y.m. 

89/127 


Nro: 69 

Heinävesi 21.4.1983 



Tervehdämme teitä taas täältä Suomen matkallamme, kun olemme jo joutuneet Joensuun 

kaupungin kirkkoon, jonka jälkeen ovat vain yhdet kokoukset jäljellä Enossa, Anni Brolavainajan 

kylässä, missä on Emil ja Anna Kuronen, Aili Kuronen, Nasti (Anastasia) Brola y.m. 

Kotiin lähdemme pyhänä 24.4.1983. 

On tällä matkalla noussut 4 sielua eriseurasta ja maailmasta, josta on ilo tullut työmiehille 

Herran viinamäessä. On lisäksi langenneita nuoria noussut ylös lankeemuksestaan, vaan monta 

on vielä kristittyin vanhinten lapsista lankeemuksessa makaamassa, joista ei tiedä, saako Jumala 

heitä koskaan enää kiinni omantunnon puolesta. 

Toivorikkaana olemme ahkeroimassa työtä tehdä kristillisyydessä. Totuus ei pala tulessakaan, 

ja aika tulee, että suuret valheet julki tulevat Amerikassa ja Euroopassa. Kärsivällisen työn 

kautta totuus lyö alas valheen. Sen tähden tarvitsemme aina kuljettaa totuutta valheitten rinnalle, 

joita valheita monet eriseuraiset ja suruttomat kuljettavat. Olemme saaneet tietää, että 

Amerikkaan tulee ensi kesänä esikoisten seurakunnasta eronnut, hengellistä vihaa täynnä oleva 

saarnaaja Sten Johansson. Luultavasti hän tulee paikkaamaan sitä reikää, mikä Niskan perheen 

keskellä vallitsee, kun Melvin on eri joukossa kuin Ralph ja Charles. Onpa Eero Mäkelä veli 

nähnyt unessa, että Melvin Niska itki. Taisipa itkeä sitä, että veljensä Ralph ja poikansa Charles 

ovat tulleet vihollisiksi. Saammepa nähdä, jos Sten Johansson saa sovinnon aikaan. Vaan ei hän 

täällä ole sovintoa tahtonut rakentaa Levi vanhimman eläessä eikä kuoltuakaan, vaan päin 

vastoin rakentaa valheilla ja väärällä opilla riitaa ja vihaa Lapissa ja Suomessa. Hoitaisi 

Johansson ensin oman portaansa edustan, niin sitten voisi alkaa toisten portaita siivoamaan. 

Yksimielisyys ja rakkaus vallitsee Suomenmaan kristillisyydessä, ja saamme sanoa, että muut 

ovat työtä tehneet, ja me saamme valmiin päällä olla. Uskomme kristillisyyden menestyvän täällä, 

sillä onhan Suomessa vireä toimi kristillisyyden rakennukseksi. Onhan täällä saarnaavaisia veljiä 

Severi Mäkelä, Heimo Mäkelä, Toivo Mäkelä ja Kalervo Koistinen, sekä hajalla asuvaiset elävät 

kristityt, jotka kantavat kortensa kekoon yhteisessä rakennuksessa. 

Vanhimmat ovat sanoneet, että kristityt ovat rakentaneet tätä kristillisyyttä niin kuin 

muurahaiset — siis suurella ahkeruudella lakkaamatta. Niin tälläkin ajalla. Vaikka olemme vain 

harvat ja halvat ihmiset, vieläpä köyhät maailmassa ruumiin puolesta, niin on meillä kuitenkin jo 

päälle näkyväistä siunausta keskellämme. Meillä on puhdas Laestadiuksen Kirkkopostilla, 

painettu Luulajassa 1876, on puhdas Virsikirja, jossa ei ole hengellisiä huoralauluja eikä 

fariseusten rukouksia, vaan Amerikan Aapisesta otetut rukoukset, on historia hajaannuksesta 

ruotsiksi ja suomeksi, jota jakelemme ulos ilmaiseksi kaikissa kokouspaikoissa, niin että totuus 

pääsee kulkemaan valheen rinnalla, onpa meillä sitten työn alla uusi L. L. L:n saarnakirja 

puhtaana, josta jo on valmiina puhtaaksikirjoitettuna 450 sivua. Onpa meillä vielä lähetystoimi 

Lapissa, Suomessa ja muuallakin voimassa pidetty, joka vain lisääntyy, eikä vähene 

tulevaisuudessa. On siis syytä Jumalaa kiittää, kun Hän on kaiken taas rakentanut ylös, vaikka 

välillä näytti kaikki totuus sammuvan maan päältä. Gamalielin sana pätee vieläkin: Jos tämä 

kristillisyys on Jumalasta, niin sitä ei voida hävittää, vaan jos se on ihmisistä, niin se tyhjään 

raukee. 

Uskomme Jumalalla olevan työtä Amerikan maaliakin, ja kun aika täyttyy, niin saamme 

sielläkin nähdä silmillämme Jumalan työtä. Onhan siellä jo totuus päässyt valheen rinnalle aika 

laajalti, kun olemme siellä kulkeneet ja vielä saaneet ulos kirjoituksia suomeksi ja englanniksi, jo 

Niskan ystävyyden aikana. Jakoivathan he ulos Viktor Wettaisen kirjeitä englanniksi ja minunkin 

kirjoituksiani näistä asioista. Vaikka he itse ovatkin minun nuoruuteeni pahentuneet ja 

nuoruuden tähden selkänsä kääntäneet meille - niin heidän työnsä 1975 on kuitenkin ollut 

merkityksellistä. Samoin olemme Tyynen meren rannalla antaneet ulos koko joukon kirjoituksia 

90/127 


Nro: 69 

Hockinsonin rukoushuoneen väelle ja Hazell Dellissa olemme julkiset kokoukset pitäneen 

Metodistikirkossa, ja suuri ilmoitus oli sanomalehdissä "The Oregonian" ja "The Columbian". Ei 

siis ole Amerikka aivan säkissä eli pussissa, vaan totuus on siellä huudettu julki. Kyllä Jumala 

työtä tekee sitten hiljaisuudessakin. Saamme vain odottaa päälle näkyviä merkkejä tulevaksi 

Amerikassa. Emme ole unohtaneet sinua emmekä lapsiasi. 

Lopetan tällä kertaa. Ole vanha sisaremme toivossa iloinen. Jumala asiansa hoitaa ja 

valittunsa varjelee. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa 

sovintoveressä. Kanna meitä ja lapsiasi ja koko Amerikan kansaa rukouksissasi armoistuimen 

eteen. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. 

Lauri Koistinen, Eero Mäkelä 

Kalervo Koistinen, Severi Mäkelä 

Toivo Mäkelä, Heimo Mäkelä y. m. 

91/127 


Nro: 70 

Vesisaari 15. 5. 1983 


teille, amen. 

Kirjoitan muutaman tervehdyssanan teille täältä kaukaa Jäämeren rannalta, missä olemme 

tutkimusmatkalla katsomassa, jos tänne kannattaisi tulla joskus pitämään kokouksia, ja näyttää siltä, 

että kyllä se kannattaa, kun vain siihen tilaisuus tulee. 

Olemme tutustuneet nyt Vesisaareen ja Annijoen paikkoihin, ja monta uutista olemme saaneet 

kuulla ja nähdä. Tässä Vesisaaressa istuimme yhden illan erään kauppamiehen luona, joka on 

johtavana jäsenenä erään vanhan eriseuran lahkon seurassa. Hänen nimensä on Andreas Esbensen. 

Hän on kohta 70 vuotinen ja puhuu norjaa sekä suomea, ja osaa myös saksaa. Hän on Lyngensuuntaa, 

eli Erik Johnsenilaisia. Koettelin hänen toivon perustustaan ja siveyden hengessä hän vain 

vastasi minulle. Vaimoni oli mukanani, ja sai myös olla mukana keskustelussa. Esbensenin vaimo 

puhui hyvää suomea. Esbensen tarjosi meille iltapalan ja oli kutsunut myös kotiinsa seurakuntansa 

päähenkilöt. Eivät he pidä Laestadiuksen Huutavan Ääntä missään arvossa, vaan osittain he 

Laestadiuksenkin oppia pitävät hyvänä. Pääasiassa he turvaavat Lutheriin – vaan eivät tiedä, kuinka 

puhtaana Lutherin oppi heillä on. Annoin useille heistä historian kirjan ja muita pikku 

kirjoituksiamme. Esbensen kertoi, että ”esikoisuus” on kahdessa osassa tässä Annijoessa (norjaksi 

Vestre Jakobselv). Hän foonasi myös sinne lauantai-iltana ja ohjasi meitä toisen ”esikoisuuden” 

yhteyteen. Niinpä me kävimmekin siellä tänään pyhänä. 

Ensiksi menimme valtiokirkkoon kello 11. Siellä oli konfirmaatiojuhla, ja kirkonmenojen 

jälkeen jakelin Joonas Håkaninpojan ilmestyksiä aika monelle, lapsille ja aikuisille kirkon pihalla. 

Annoin myös muutaman kuolemanmuiston kolmen vanhurskaan haudalla, jotka Laestadius ja 

Raattamaa ovat pitäneet. Eräs herra kysyi, millä tarkoituksella me niitä jakelemme, johon vastasin, 

että sillä tarkoituksella, että ihmiset ajattelisivat kuolemaa ja sitä, mikä kuoleman jälkeen tulee. 

Kaikki ottivat kirjoitukset vastaan, joille niitä tarjosimme. 

Kirkonmenojen jälkeen menimme vanhalle tuttavalle Leif Törmäselle sisälle. Hänet olin nähnyt 

Gellivaarassa 1967 jouluna. Leif otti meidät hyvin vastaan, ja sain kertoa hänelle paljon niistä 

väärennöksistä, mitä postilloissa on tehty. Hän vain ei sanonut sanallakaan minua tai vaimoani 

vastaan missään asiassa. Olimme yllättyneitä hyvästä vastaanotosta ja avoimesta keskustelusta. 

Jätin Leifille koko joukon lukemista, kuten Luulajan Kirkkopostillan, oman historian, pikku 

virsikirjan ja kolmen vanhurskaan kuolemanmuistot. Näytin hänelle myös sitä noin 500 sivuista 

postillalaitostani, jota on olemassa vain kaksi kappaletta koko maailmassa. Selitin, kuinka olemme 

puuhaamassa käsikirjoituksista Laestadiuksen koko saarnatuotantoa puhtaana suomeksi. Siitä Leif 

vain ilostui. Leif kertoi, että ei hän niin kovin vanha kristitty ole, vaikka onkin 50 vuotta iältään, 

sillä hän teki parannuksen vasta 1966 paikkeilla. On siis nuorempi kristitty kuin minä, jota 

kutsutaan Suomen poikaseksi. Toivon Leifistä tulevan todellisen ystävän, niin että hän käsittäisi 

tuon boremannin eksytyksen. 

Leif Törmänen soitti (foonasi) sitten iltapäivällä naapuriinsa, jossa on toisen joukon esikoisia, 

mies nimeltä Ingvar Pedersen, vaan se mies sanoi, ettei hän tahdo ottaa Koistista vastaan, sillä hän 

oli kuullut sanomia Koistisen täällä olosta jo lauantaina. Emme me siis menneet Pedersenille. Tämä 

Pedersen ei hyväksy Leif Törmäsen ystävää, Trygve Marjavaaraa saarnaajaksi, ja siitä syystä on 

heillä keskinäinen ero, mutta molemmilla on sama seurakunta Lapissa, tuo Boremannin joukko. 

Leifistä en oikein tiedä, kuinka hän ajattelee pohjimmiltaan, vaan ystävällinen hän oli. Tuo 

Pedersen teki niin kuin Wilbur Koistinen Dakotassa – ei halua keskustellakaan kanssamme 

kristillisyydestä. 

Lähdemme huomenna Suomen läpi Lappiin takaisin. Ei tämä matka turha ollut. Tulemme ehkä 

takaisin saarnamiesten kanssa ja pidämme kokouksia täällä. On täällä heränneitä ihmisiä ja surkea 

kurjuus kristillisyydessä – kolme joukkoa laestadiolaisia pienessä paikassa. Kyllä olisi hyvä, jos 

Jumala antaisi niin suuren voiman huutamaan totuutta, että valheapostolit sotkuinensa vaikenisivat. 

Vaan Jumalan rangaistus se on, että vääryys pääsee kasvamaan. 

92/127 


Nro: 70 

Olemme me onnelliset, joilla vielä puhdas kristillisyys on. Harvat ovat ne, joilla se on. Ole 

hyvässä turvassa, rakas matkakumppani elämän kaidalla tiellä. Jumala pitää huolen omistaan. 

Synnit ja epäilykset saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä Einolle, 

Williamille, Aarolle, everstille, Mabelille y. m. 

Rukoile puolestamme 

Lauri Koistinen rakkaan vaimoni ja lasteni kanssa. 

93/127 


Nro: 71 

Palohuornas 9. 6. 1983 


teille. 

Kiitos ensinnä siitä kalliista kirjeestä, jossa muistelit, kuinka Jumalan Henki sinua lohdutti. 

Kiitos myös mukana tulleesta August Isaksson - vanhimman kirjeestä. Siitä olen ottanut kopioita 

kristityille. 

Olemme odottamassa suurta Johanneksen juhlaa, kun Eero laittaa kokoukset Jukkasjärvelle ja 

Svappavaaraan. Veljeni Kalervo tulee koko viikoksi tänne Lappiin, sillä meillä on kokoukset 

Tjautjasjärvellä viikkoa ennen juhannusta, jonne Kalervo on luvannut tulla. 

Aikomuksemme on lähettää pieni tervehdys koko Niskan joukolle Johanneskokouksistamme 

Jukkasjärveltä. Laitan sinulle jo nyt yhden kopion, vaan pidä se omana salaisuutenasi toistaiseksi. 

Se Melvinin ja Ralphin välinen riita on arka asia heille. 

Lähetän sinulle muutaman kappaleen Mikkelinpäivän saarnoja, jotka olen kopioinut kesken 

varsinaisen kirjan toimituksen. Minua niin itketti, kun luin sen saarnan. Siinä on murheellisille 

kaidan tien matkamiehille monta autuaallista lohdutuksen sanaa. Hyvä Paimen siinä lohduttaa 

Jeesuksen lampaita. 

Ei nyt enempää tällä kertaa. Näin unta teistä, vaan Herra tietää, saammeko toisiamme kohdata 

tämän maan päällä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä. Jumala teitä onnellisesti kuljettakoon sielun ja ruumiin puolesta. 

Kirjoitti vähä veljenne Herrassa 


94/127 


Nro: 72 

Svappavaara Johanneksen päivänä 1983 


olkoon teidän henkenne kanssa. 

Olemme viettämässä Johannes Kastajan muistojuhlaa täällä Lapinmaalla, missä olemme 

kokoontuneina Jumalan puhtaan Sanan ympärille Suomesta ja Lapista nuoria ja vanhoja 

kristityitä. Ihana on olla yhdessä Jumalan lasten kanssa näinä viheliäisinä maailman lopun 

aikoina. 

On syytä olla kiitollinen Jumalalle, koska Hän on niin hyvin asiansa johdattanut meidän 

kohdallemme, että etsikkoaikamme ensimmäinen kristillisyys on vieläkin elävänä tykönämme. Ei 

olisi asia näin onnellisesti, jos ei Levi-vanhin olisi ollut Jumalan valittuna aseena huutamassa niin 

urhoollisesti totuuden torveen, kuin hän teki. Hän uskalsi Jumalaan ja sanoi usein, että hän oli 

Jumalan Hengen kautta pakotettu katsomaan Suomen maan puoleen, sillä siellä oli Jumalalla 

aivoitus asiaansa kuljettaa. Nyt näemme, että Suomen maan kristityt ovatkin kantamassa 

kristillisyyttä sydämensä asiana. Sieltä on väki tullut Jumalan asian ajajaksi nuorista ja vanhoista. 

Ei olekaan koko Euroopan maalla muita saarnaamassa Jumalan Sanaa puhtaana kuin 

suomalaiset. Sanokoon sitten perkele mitä tahtoo, mutta totuus on näin. Ei ole ruotsalaisista 

ollut millään ajalla seisomaan sodassa, vaan he ovat aina olleet ensimmäiset vääryyden perään 

menemään. Ei ole tämän kristillisyyden ajalla ruotsinkielisiä opettajia lähetystoimessa ollut 

ulkomaille. Ja hedelmät ovatkin näyttäneet, ettei ruotsalaisista ole mitään hyvää matkaan 

lähtenyt. Saamme vielä nähdä mitä Sten Johanssonin lähetystoimi Amerikassa matkaan saapi. 

Tuleeko sovinto Niskan veljesten välillä, sen saamme sitten kuulla. 

Toivossa teemme työtä vanhimman haudan päällä. Emme ole aikomassa kilvoitustamme 

heittää kesken, vaan olemme taas uudistaneet liittoja ja lupauksia Herralle, että tahdomme 

loppuun asti kilvoitella, tuli vastaan mitä tuli. Ahkeroimme rakentaa toinen toisiamme 

hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi vanhan Pietarin neuvon mukaan. Pesemme 

toinen toistemme jalkoja Jeesuksen käskyn jälkeen vaelluksen vioista ja synnin tomusta, joka 

aina tarttuu ja hitaaksi tekee. Herran lauma on rauhassa ja yksimielisyydessä, josta on ilo 

Jumalalla ja kaikilla pyhillä enkeleillä. Ei ole aina näin onnellisesti asiat olleet. Surkea on nähdä, 

kuinka paljot saarnaajat tämänkin etsikon ajan alla ovat sorakielisiksi tulleet ja seitsemän kertaa 

pahemmiksi tulleet. Ei ole Juudas yksin Jeesusta pettänyt, vaan monta on Juudaksella veljeä ja 

sisarta ollut aina meidän päiviimme asti. On kuitenkin nyt koetellut kristityt ilmoitetuksi tulleet 

riitain ja eripuraisuuksien jälkeen apostolin sanain mukaan. Ja koeteltuihin on voinut kaikki 

totuutta halaavaiset sielut luottamuksella turvata. Ihana on puhuvaisilla veljilläkin, kun saa toinen 

toiseensa luottaa ja työnsä liittää heidän kanssansa vilpittömänä sydämellä. Ja niin onkin 

saarnaajain joukko Jumalan silmäteräksi sanottu vanhoilta. Ja joka siihen silmäterään rupee, se 

saa nähdä, kuinka onnettomasti hänelle käypi. Sanoipa Jumala Samuelille: "Ei kansa ole sinua 

hyljännyt, vaan minut". Niin mekin sanomme: "Eivät ole eriseuraiset Leviä hyljänneet, vaan 

Jumalan". Kyllä ne saavat niittää, mitä ovat kylväneet, jotka Levi-vanhinta soimasivat 

kuninkaaksi, vanhuuden höperöksi ja paaviksi y.m. Viimein he saavat nähdä, ketä he ovat 

pistäneet. 

Tahdomme tervehtiä sinua, vanha Sophia lastesi kanssa näillä sanoilla. Ei ole syytä epäillä, 

etteikö Jumala lupauksiansa täyttäisi, jotka lupaukset Hän antoi jo esi-isille. Vielä tulee aika, että 

Herran viinamäki pohjan maalla antaa runsaan hedelmän. Vaan Jumalan kädessä ovat ajat ja 

hetket. Uskomme myös, että Amerikan maalla vielä eloa löytyy, sillä ei Jumala anna kaiken 

poroksi palaa. Vaan työtä pitää meidän ahkeroida tehdä kaikella voimalla niin kauan kuin päivä 

on, sillä yö on tuleva, jolloin ei kukaan saata työtä tehdä. Jääkää Jumalan armon ja rauhan 

haltuun. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Teitä tervehtää koko Lapinmaan ja Suomen kristillisyys. Seurakunnan kanssa ja puolesta: 



Eero Mäkelä 

Kalervo Koistinen y.m. 

95/127 


Nro: 73 

Laitilassa 24.7.1983 


tervehdyksellä lähestymme teitä. 

Kiitos kalliista kirjeestäsi, josta näemme, että olet vielä sielun puolesta terve, ja saatat vielä 

kirjoittaa omalla kädelläsi kuulumisiasi meille sieltä kaukaiselta Amerikan maalta, minne olet 

jäänyt niin kuin muistokiveksi kristillisyyden vanhinten työlle. Näemme, että Israelin Jumala on 

sinut rakentanut ja hengen lahjoilla kaunistanut, sillä muutoin et olisi voinut olla seisovainen siinä 

opissa, jota etsikkoaikamme ensimmäiset opettajat Laestadiuksesta ja Raattamaasta asti ovat 

opettaneet. 

Suuret myrskyt on perkele nostanut pohjattomuudesta tätä kristillisyyttä vastaan 

aamunkoitosta alkaen, mutta ei ole Kristus vieläkään hukkunut. Kuningas Daavid sanoo 

psalmissa: Miksi kansat turhia ajattelevat Ja maan kuninkaan hankitsevat heitänsä Herraa ja 

Hänen Voideltuansa vastaan Ja Raattamaa kirjoittaa v.1873: "Ilmestyskirjan 19 luku osoittaa, 

että elävä kristillisyys levenee, vaikka sokea maailma vainoo ja vastaan seisoo: he pitävät neuvoa 

keskenänsä, ja ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel". Olemme saaneet nähdä todeksi kaiken 

tämän. Ei ole esikoisten seurakuntaa voitettu, vaikka monen väriset eriseurat ovat nousseet. 

Välistä isommat, välistä pienemmät. Hukkaan meni Lapinmaan pappien ennustus Jonas Purnun 

aikanakin, kun he profeteerasivat, ettei Purnulla ole kolmen vuoden päästä laumassaan enempää, 

kuin pivon täysi lappalaisia. Turhaan raukesi edesmenneen saarnaajan Gunnar Jönssonin sana 

August Iskaksson- vanhimmalle, että hän jäisi yksin. Hukkaan meni myös saarnaaja Sten 

Johanssonin sana, että koko kristillisyyden lähetystoimi joutuu naurunalaiseksi, kun nuoria 

miehiä siihen otetaan. Sillä vanhassa Lahden virsikirjassa on seuraavat värssyt: (V.47) Niin kuin 

sotamies kädessäns´ tuntee vasamans´ ja nuolens´, Jotk´ hän viepi edessäns´, Niill´ varjelee 

pääns´ ja suolens´: Niin nuoret myös Herra tuntee, Jotk´ Hän silloin sotaan tunkee, koska hän 

auttaa tahtoo. Autuaat ovat, joiden viini Senkaltaisii on täynnäns´, Eip´ yksikään heit´ saa kiinni, 

Eik´ vihamies heit´ häväis´: Kosk´l he puolestans´ sotivat. Päältäns´ vihollisia otivat, Niin heidän 

myötä käypi". 

Muistathan vanhan eriseuran vanhimman saarnaajan Erkki Antin Juhonpietistä, joka nimitteli 

lännen saarnaajia poikasiksi. Hän tarkoitti ilmankin Kuoksua, Wettasjärveä y.m. Silloin nämä 

saarnaajat olivat noin 40 vuoden ikäisiä, ja muut lännen saarnaajat olivat vielä nuorempia. Jonas 

Purnu vanhin liitti työnsä näitten nuorten kanssa yhteen, niin kuin sinulta saamamme kirjoitukset 

osoittivat, nimittäin julkaisu nimeltä: "Merkillisiä vanhinten kirjeitä." 

Kerskatkoon eriseuraiset vanhuudestaan, ei se mitään tee. Onhan paavikuntakin vanha, ja 

Mooseksen usko vielä vanhempi. Luther sanoo kuitenkin, että Kristuksen seurakunta on vielä 

vanhempi. Me tahdomme pitää kiinni etsikkoaikamme ensimmäisten opettajien neuvoista ja 

opetuksista kaikissa asioissa. Sen tähden teemme myös työtä, että saisimme painetuksi sekä 

rovasti Laestadiuksen saarnat puhtaina, että vanhinten kirjat muuttamattomana. Teemme työtä 

tulevaisuutta ajatellen, ja uskomme kristillisyyden vielä kasvavan ja lisääntyvän. 

Lapin maalla ei meitä ole enää saarnaamassa enempää kuin kaksi Suomen poikasta - niin kuin 

muutamat vanhat karhakat sanovat - vaan on kristittyin joukossa vielä joku vanhakin elämässä, 

joka sinun tavallasi on meille turvana ja tukena. Kun olemme nähneet teidät, niin olemme 

nähneet ne vanhimmat, joitten syliin olette syntyneet. Levi vanhin oli myös opettajiensa 

kaltainen, nimittäin Kuoksun ja Parakan. Täällä Suomessa, missä nyt olemme pitämässä 

kokouksia, on useampia saarnaavaisia veljiä, joista vanhin on Severi Mäkelä. Ei hänkään häpeä 

olla poikasten kanssa lähetysmatkalla saarnaamassa sitä oppia, jota sydämestä ja korvista 

ympärileikkaamattomat eivät kärsi kuulla. Hän lukee turvansa meihin ja me luemme turvamme 

häneen. Tunnemme tarvitsevamme kaikki ne Jumalan lahjat keskuudessamme, jotka Jumala on 

meille lahjoittanut tälläkin viimeisellä ja viheliäisellä maailman ajalla. 

96/127 


Nro: 73 

Päätämme kirjeen tällä kertaa tähän. Ole nyt lohdutettu murheessasi, uskollinen vanha sisar. 

Pian pääset lepäämään kaikista matkan vaivoista iankaikkiseen Sabatin lepoon. Vielä todistamme 

kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. 







y.m. 

97/127 


Nro: 74 



teille. 

Kiitos ensiksi kalliista kirjeestäsi, jonka sain. Olen sitä lukenut taas vanhoille täällä, jotka aina 

ovat iloinneet, kun ovat saaneet sinulta sanomia. 

Pyysit Jonas Håkaninpojan ilmestyksiä, joita laita tässä ohessa tulemaan sinulle suomenkielisinä. 

Haluaisin saada yhden englanninkielisen samasta kirjoituksesta, jotta voisin sitä tehdä pikku 

vihkoksi, niin kuin nämä suomenkielisetkin. Olen tehnyt niitä tässä kotona omilla koneilla. 

Meille tulevat kokoukset Vittangiin nyt ensi viikolla, ja sinne on tulossa monta vierasta 

Suomesta. Alva sisar siellä Vittangissa on niitä kokouksia laittanut jo monena vuotena peräkkäin, 

aivan yksin, vaan nyt hänellä on apuna leskivaimo nimeltä Ester Martinsson, joka sinne siirtyi 

Kiirunasta. Toivomme, että Jumala antaisi menestyksen työllemme, jota teemme uskossa ja 

uskalluksessa Häneen, jonka asialla olemme. 

Emme ole kuulleet mitään sanomia Amerikasta Johanssonin matkan jälkeen. Tiedämme heidän 

kuitenkin palanneen takaisin sieltä. Taitavat kulkea niin salaa matkoillansa, niin kuin varkaitten ja 

ryövärien tapa on ollut, ettei kukaan saa kuulla, mitä he ovat siellä toimittaneet. Entiset saarnaajat 

ovat aina kirjoittaneet lähetyskirjoja, ja pyytäneet antaa erimielisillekin. Mutta nämä hiipparit eivät 

kestä päivän valoa. 

Alva sisar näki hauskan unen, ja olisihan se hauskaa, jos se olisi totta. Hän näki paljon 

lappalaisia kokoontuneen saarnapöydän ympärille kokouksissamme, joitten keskitse pikku 

tyttäremme Salla tuli häntä tervehtimään. Alva oli unessaan ajatellut, että Lauri on nyt iloinen, sillä 

hän on aina kaivannut lappalaisia. 

Ja kun ajatukset lentävät entisiin aikoihin kristillisyydessä, niin mieli liikkuu. Niistä ajoista 

voidaan sanoa, että silloin Jeesus oli täällä joka päivä. Mutta nykyisistä ajoista voidaan sanoa, että 

”silloin kaipaatte nähdä yhtäkään Ihmisen Pojan päivää.” On ikään kuin Ylkä olisi otettu meiltä 

pois. Vaan emme silti epäile Jumalan lupauksista, sillä onhan Hän jättänyt meille Hengen pantiksi, 

joka huokaa sanomattomilla huokauksilla sydämessämme tällä viimeisellä ja viheliäisellä maailman 

ajalla. Toivossa kuitenkin vaellamme eteenpäin tietäen Jumalan kuljettavan asiansa onnelliseen ja 

voittoisaan loppuun. Valittuin luku täytetään varmasti, niin totta kuin Herra elää. 

Minulle tuli kuninkaallisesta kirjastosta mikrofilmi Lutheruksen postillasta 1500- luvulta. Se on 

saksankielinen. Siinä esipuheessa on sanottu, että evankeliumi ei pysy puhtaana kuin 40 vuotta. 

Sitten se sekaantuu ihmisopeilla. Näin Luther sanoo käyneen apostolein aikana ja niin kaikkina 

historian aikoina, missä puhdas oppi vain on ilmestynyt. Se on lyhyt vieras maan päällä. Se on niin 

kuin kulkevainen rankkasade, joka ei jää koskaan seisomaan paikalleen, vaan se vaeltaa kulkuansa 

paikasta toiseen. Ei se myöskään palaa takaisin sinne, mistä se kerran on pois siirtynyt. Ei ole siis 

syytä pitää outona asiana sitä, että kristillisyys on tälläkin etsikonajalla jo sekaantunut niin monta 

kertaa eri paikoissa kristillisyyden laveudessa. Ihme on, että siemenkään löytyy enää. Ja se siemen, 

joka täällä Lapissa vielä on, se on se kallis aine, josta Kuoksu vanhin sanoi Lumijärvelle, että 

vaikka kuulisit Lapinmaan kristillisyyden poroksi palaneen, niin pitää siitä tuhkaläjästä joku kallis 

aine löytymän. 

Sieltä kuninkaallisesta kirjastosta tuli myös Lutherin saksalainen raamatunkäännös 1530- 

luvulta, josta on aikomus tarkastaa muutamia kohtia tarpeen mukaan. Kun en osaa kreikkaa enkä 

hepreaa, vaan vähän saksaa, niin on tämä Lutherin Raamattu ainoa alkukieli minulle. Oppineet ovat 

sanoneet, että vanha suomalainen raamattumme on hyvä ja alkukielen mukainen, vaan ainahan 

käännös on joissakin paikoissa vaikeampi ymmärtää kuin alkukieli. Lutherin raamattu on 

alkukielestä käännetty, ja koska uskonpuhdistaja itse oli työssä, niin on varmaa, ettei se 1530- luvun 

saksankielinen raamattu ole mikään ”lehmänsilmäisten” jumaluusoppineitten kyhäelmä. Se on 

Pyhän Hengen valaiseman, raamatun tohtorin, Martti Lutherin vaivalloisen työn tulos, monen 

oppineen ja Jumalaa pelkääväisen miehen avulla tehty, jossa yhtä ainoata sanaa on tutkittu 

98/127 


Nro: 74 

viikkotolkulla oppineitten miesten kanssa, jotta se tulisi oikein käännetyksi. Niin kirjoittaa 

kirkkohistoria. 

Olemme tänään matkustaneet vanhoja kristityitä tapaamassa Jellivaarassa ja Tjautjasjärvellä. 

Meillä ovat myös käymässä Eeron sisaret Tuula ja Terttu, jotka huomenna menevät Kiirunaan 

veljensä luokse. Eeron vaimo Inga on sairaalassa (hospitalissa) astman takia, eikä tiedä, kuinka 

hänen terveytensä kestää. Jumalan kädessä on ihmispoloinen täällä, monen vaivan kanssa on 

matkaa tekeminen. Yhdellä on yhtä, toisella toista. 

Jääkää nyt hyvästi tällä kertaa. Synnit saarnaamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Muista meitä esirukouksissasi. 


Terveisiä Eerolta ja kaikilta Lapin ja Suomen kristityiltä. 

Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa 

99/127 


Nro: 75 


Rakas vanha Sophia 

Jumalan armo ja rauha olkoon kanssasi. Lähetän tässä heti perään lisää lukemista. Saat Ralph 

Niskan kirjeestä kopion ja käännöksen, sekä Kalervon kirjeen saarnaaja Erkki Ahoselle 

Lappeenrannassa. 

Jää Jumalan rauhaan 

Lauri & Sirkka ja lapset 

100/127 


Nro: 76 

Stockholm 16.10.1983 


olkoon teidän kanssanne. 

Tahdomme tervehdellä sinua täältä suuresta turmeluksen kaupungista, missä olemme 

pitämässä kokouksia jo toista päivää. Täällä ovat meitä palvelleet sisareni tytär Marita ja hänen 

miehensä Roger. Kokouspaikkana meillä on luterilainen kirkko tässä Kistan kaupunginosassa. 

Tässä kaupungissa asuu pari miljoonaa ihmistä, mutta ei ole täällä Jumalan Sanan nälkää. Täällä 

on niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa - yksi eli kaksi sielua pirujen keskellä. 

Veljet Suomesta ovat tulleet tueksemme, ja kummipoikani Tapani, Kalervon poika, joka on 

saanut sydämellisen kristillisyyden. Veljet ovat saarnanneet puhtaan Jumalan Sanan ja selittäneet 

Raamattua, samaten kuin olemme lukeneet Laestadiuksen alkuperäisiä saarnoja suomeksi 

kokouksissamme. Emme epäile opista emmekä seurakunnasta, sillä Jumalan armon kautta 

olemme tulleet rakennetuiksi etsikkoaikamme ensimmäisessä kristillisyydessä, jota ei ole 

ihmisopeilla sotkettu. Meillä on puhdas Jumalan Sana ja hengen yhteys vielä elävien vanhusten 

kanssa Lapissa ja kaikkialla, missä heitä löytyy, jotka ovat vanhinten aikana jo valkeuden 

käsittäneet. Vanhimmilla tarkoitan silloin Kuoksua, Nikua, Parakkaa, Vettasjärveä ja August 

Isaksson Jänkänpäätä. Samassa hengessä oli myös Leevi-vanhin, joka meille oli niin kuin isä. 

Onnettomat olisimme, jos meillä olisi turva ollut Nikkari Tuomaksessa tai sen kaltaisissa 

saarnaajissa, joilla ei ole yhtään totuutta, vaan pelkästään valhetta, petosta, ulkokullaisuutta ja 

hengellistä vihaa. Onnettomat olisimme, jos Niska olisi ainoa turvamme. Onnettomat olisimme 

Ralph Niskan seuraajana, joka turvaa Jeesukseen sivuitse seurakuntaa. Onnettomat olisimme 

Yrjö Mäkelän seuraajana, joka täällä pullikoitsee ja miehustelee omassa viisaudessaan 

itsekkyyden pöhöttämänä. Luimme täällä kopion Yrjön kirjeestä nuorelle Melvin Niskalle, jossa 

Yrjö sanoo, että Amerikan nuorukaiset ovat pahan voittaneet, kun ovat sanoneet August 

Isaksson-vanhinta Apelqvistin kanssa yhdenlaiseksi, joka hengellisessä ylpeydessä kiipesi 

temppelin harjalle ja sieltä putosi huoran perseeseen. Huoravalheita Yrjö levittää Augustin päälle 

samoin kuin vanha eriseura Purnun päälle. 

Jos meillä vielä joskus tulee matka Amerikkaan, niin otamme kyllä mukaamme Kalervo-veljen 

ja Toivon, jos vaan siihen mahdollisuutta on.He ovat täällä Tukholmassa olleet molemmilla 

kerroilla täällä kokouksia pitäessämme. 

Pian lähetän sinulle kolme kansiota, joissa on pikainen vedos tästä tekeillä olevasta 

kirjastamme. Se ei maksa mitään sinulle, vaan tarkoitus on, että pidät sen hyvässä tallessa siellä, 

jos piru vaikka polttaisi meidän paperimme, kuten saksalaiset polttivat sodassa Jäämeren rannalla 

Börresenin keskeneräisen käännöksen viime sodan aikana. Voit antaa vaikka Einon asiaksi pitää 

papereita tallella, jos itse alat sairastelemaan eli pelkäämään, että kuolema tulee pian. Toivomme 

ja rukoilemme, että eläisit vielä kauan. Jumala voi kyllä pitkää ikää lisätä. Sinä olet puhdas 

siemen Amerikassa, viimeinen valtakunnan lapsista vanhinten haudan päällä, niin kuin yksi 12 

kivestä Jordanin virrassa, jotka Israelin lapset panivat muistokiveksi, että tästä ovat isät menneet 

virran yli kuivin kengin. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja epäilykset ovat anteeksi annetut 

Jeesuksen nimessä ja veressä iankaikkisella unhotuksella. Muista meitä kaikkia 

esirukouksissasi anteeksi antavaisella sydämellä. 




Eero Mäkelä 


P.S. Terveisiä Severi ja Heimo Mäkelältä. He jäivät kotiin. 

101/127 


Nro: 77 



tervehdyksellä lähestyn teitä jollakin harvalla sanalla. Sattuu olemaan joku minuutti aikaa 

kirjoittamaan töissä, niin kirjoitan kuulumisia. 

Ensiksi kiitos kirjeestäsi, jonka olen saanut. Hauska kuulla, että paketti tuli perille. 

Suunnitelmat ovat hiukan muuttuneet kirjamme kanssa. En tee niitä ollenkaan kotona, koska ei 

se homma kannata. Olemme tehneet paremman ratkaisun. Kristityt ovat myötä asiassa, ja niin 

panemme kirjat heti joulukuun alusta kirjapainoon Pieksämäelle Suomeen. Siellä painetaan 1000 

kirjaa. Kirja kopioidaan suoraan meidän kotona olleesta originaalista, eli meidän omasta 

kappaleestamme. Kirjapainossa olivat sitä mieltä, että se on kyllin hyvän näköinen teksti. 

Säästämme paljon rahaa, kun se tehdään meidän omasta kirjoituksesta vain offset-menetelmällä 

kuvattuna. Painotyö maksaa vain 110.000 markkaa eli hiukan yli. Jos kirjapaino joutuisi 

kirjoittamaan eli latomaan sen uudestaan, niin hinta olisi 170.000. Olemme siis omalla työllä 

voittaneet jo alusta 60.000. Tarkoitus on, että kaikki ostavat läjän kirjoja itselleen, jotkut 100 

kirjaa, jotkut enemmin, jotkut vähemmin. Kappaleen hinta tulee olemaan noin 200 markkaa 

myydessä, koska meidän työvälineet, mikrofilmit ja kirjoituskoneet maksoivat yli 50.000. Työlle 

emme ole laskeneet markkaakaan, vaikka olemme panneet siihen vapaa-aikaa kahteen mieheen 

yli 2 vuoden ajan. 

Kirja valmistuu kolmen kuukauden kuluttua painoon antamisesta, eli maaliskuussa 1984, jos 

Jumala suo. Lähetän kyllä sitten sinulle niitä, jos en tule itse tuomaan. Sittenhän sen näkee, kun 

se aika joutuu. 

Kristityt voivat muuten hyvin. Eeron vaimolla oli astmasta hankaluuksia lapsen 

synnyttämisessä, mutta se meni hyvin. Hän on Bodenin suuressa sairaalassa. Hän pääsee 

luultavasti pian kotiin. Meidän väki jaksaa hyvin. Suomessakin on kristillisyys toimellinen ja 

hedelmällinen. Ei ole kuolemansanomia kuulunut. 

Kalervo veli tullee hakemaan paperit kirjapainoon parin viikon päästä. Pidämme silloin 

rukoukset Vittangissa Alvan luona. 

Odotan vain uutta vuotta, jolloin kokoonnumme tässä Jellivaarassa. Toivomme suurta juhlaa 

saapuvaksi ja paljon vieraita. 

Jääkää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit ja viat annan ja todistan anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja kalliissa sovintoveressä. 

Kirjoitti vähän poikanen suuressa sodassa 

Terveisiä Eerolta ja meidän molempain perheiltä. 


102/127 


Nro: 78 


Tykö rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha 


Kiitos kalliitten kirjeitten edestä, joita olet meille lähettänyt. Suuresta merkityksestä se on 

meille, että saamme Sinunkin kauttasi vielä kuulla lohdutuksen ja rohkaisun sanoja sodassa 

perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Näemme kirjeistäsi, että sinä olet kätkenyt 

kristillisyyden vanhinten opetukset ja Jumalan Sanat sydämellesi. Sen tähden oletkin jäänyt 

vanhinten todistajaksi heidän hautainsa päälle Amerikan maalla. On kallista kuulla, kun muistat 

vanhaa saarnaajaa Stickingeriä, Salomon Johnsonia ynnä Lapinmaan vanhimpia. Tästä näemme, 

että mekin olemme Jumalan armon kautta vielä oikealla tiellä, kun löydämme hengen yhteyden 

edesmenneittenkin vanhain opettajain kanssa. 

Meistä näyttää siltä, että Jumala tekee työtänsä Amerikassakin. Olemme saaneet Tyynen 

meren rannikolta kirjeen yhdeltä saarnaajalta, joka kiittää meitä siitä työstä, että olemme 

ahkeroineet painattaa Jumalan Sanan kirjoja puhtaana, erityisesti Laestadiuksen kirjoituksia, joka 

onkin etsikkoaikamme ensimmäinen ja paras työntekijä. Mielellämme tahdomme olla hänen 

opetuslapsiansa, sillä Jumala puhui Laestadiuksen suun kautta. Ilman Laestadiusta ei meillä olisi 

yhtään ainutta Jumalan Sanaa, vaan olisimme helvetin omat olleet. Ei puhdas kristillisyys ole 

ollut tarjolla joka kirkon nurkassa, eikä joka kuusen juurella. Kyllä siihen on tarvittu Pyhän 

Hengen saaneet saarnaajat, että olemme Jumalan valtakuntaan sisälle tulleet johdatetuiksi. Sen 

tähden kiroamme kaikki ihmiset, jotka ovat Jumalan Sanaa muuttaneet, siitä pois ottaneet ja 

siihen omiansa lisänneet. Ilmestyskirjakin todistaa, että heidän loppunsa on kadotus. Vaan jos ne 

raukat syntinsä tuntisivat ja katumuksen armon saisivat Jumalalta, niin olisimme valmiit Jumalan 

puolesta heitä armahtamaan syntein anteeksiantamuksen saarnalla. Vaan kysymys on, saavatko 

sellaiset väärintekijät koskaan katumuksen armoa. Vaara on, että he ovat tehneet tätä vääryyttä 

vastoin parempaa tietoaan, jolloin he ovat tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jota ei anneta 

anteeksi tässä eikä tulevaisessa elämässä. 

Olemme saaneet viettää uudenvuoden juhlaa täällä Jellivaarassa ja Jumala on antanut sanansa 

oven auki olla, niin että väsyneet ja murheelliset matkamiehet ovat saaneet virvoitusta ja uutta 

voimaa tällä viheliäisellä ja vaarallisella maailman ajalla. Veljellinen rakkaus on tullut 

vahvistetuksi keskuudessamme, kun olemme saaneet uskollisia matkakumppaneita 

ilovieraiksemme Suomesta asti. Muistaessamme niitä ikäviä aikoja, kun Levi-vanhinta sorrettiin 

ja monen väriset eriseurat tulivat isommassa ja pienemmässä mitassa, niin tunnemme iloa siitä, 

että sovinto ja rakkaus vallitsee kristittyin keskuudessa, 

ja 

kaikki opettajat ovat yksimieliset ja keskinäisessä rakkaudessa puhtaat. Voi, kuinka suuri armo 

se on, että, Jumalan lapset pysyvät sovinnossa. Salomo sanookin, että parempi on nälkää kärsiä 

rakkaassa seurassa, kuin lihavaa pitoa syödä riidassa. Meillä vain ei ole puutetta ruumiin eikä 

sielun puolesta, vaan saamme pitää häitä parhaan viinan ja ytimen kanssa Siionin vuorella. 

Jää nyt hyvästi, vanha uskollinen sisaremme. Vielä annamme ja todistamme kaikki synnit 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jumalan pyhät Lapinmaalla tervehtivät teitä. Tänä vuonna 

on Lapinmaan seurakunta luvannut lähetysmiehet Suomeen. 


Lauri Koistinen Eero Mäkelä Kalervo Koistinen Heimo Mäkelä 

Edvin Abrahamsson y. m. 

103/127 


Nro: 79 

Rakas ystävä, Aaro Mackie perheesi kanssa 


Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn teitä. Vanha äitisi Sophia on kirjeessään 

minulle pyytänyt minua kirjoittamaan sinulle jonkun sanan kristillisyydestä, koska hän on 

huolissaan sinun sielusi iankaikkisesta kohtalosta. Kirjeesi äidillesi jouluna oli herättänyt 

erityisesti hänen huoliaan sinusta. 

Olen käynyt kaksi kertaa äitisi luona, ja molemmilla kerroilla on veljesi William ollut 

kanssamme. Viimeksi 1979 oli sinunkin poikasi siellä, ja saimme vaihtaa muutaman ajatuksen 

heidän kanssaan. 

Tulisi pitkäksi muistella tämän elävän kristillisyyden vaiheista Amerikassa ja Euroopassa. 

Lyhyesti sanottuna asia on niin, että vanha äitisi on yksin koko Amerikan maalla, joka on 

säilynyt Jumalan seurakunnassa, eikä ole eksynyt vääriin oppeihin. Kaikki apostolis-luterilaiset 

siellä ovat hyljänneet sekä apostolien että Lutherin opin. Heillä on vain nimi jäljellä, mutta Pyhä 

Henki on heistä lähtenyt pois. Tämän me näemme siitä, ettei sieltä kukaan muu ole pitämässä 

yhteyttä Lapinmaan apostolis-luterilaiseen seurakuntaan, kuin yksin vanha äitisi. 

Sinun, kuten kaikkien, jotka tahtovat autuaaksi tulla, on ensiksi löydettävä Kristuksen 

seurakunta maan päältä. Paavali ei saanut syntejään anteeksi Damaskon tiellä, vaan vasta 

Kristuksen hengellisen papin Ananiaksen kätten päällepanemisen kautta. Korneliukselle ilmestyi 

Herran enkeli näyssä, mutta ei tämä enkeli voinut hänelle anteeksi antaa syntejä, vaan se johdatti 

hänet turvaamaan apostoli Pietariin, jonka sanasta Kornelius sai Pyhän Hengen lahjan, eli uskon 

ja syntein anteeksisaamisen. (Ap.t. 10:1-48). Luther sai Pyhän Hengen köyhän kerjäläismunkin 

kautta, ja rovasti Laestadius köyhältä Lapin Marialta. Sinunkin tarvitsee turvautua Pyhän 

Hengen saaneeseen ihmiseen tullaksesi sovintoon Jumalan kanssa. 

Sinä olet lapsuuden ja nuoruuden aikana kuullut ja nähnyt Jumalan Pyhiä ihmisiä siellä 

Amerikassa. Sellaiseen kristillisyyteen sinun pitäisi pyrkiä, jotta saattaisit autuaaksi tulla. Jos 

tahdot, niin voimme tulla sinne pitämään kokouksia muutaman veljen kanssa. Puhu asiasta lastesi 

ja Williamin ja Einon y. m. kanssa. 

Jumalan siunausta toivottaen 


104/127 


Nro: 80 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armon ja rauhan 


Tänään tuli lahjasi postillaamme varten, kiitos siitä. Huhtikuussa se kirja tulee valmiiksi. 

Olemme antaneet painoluvan kirjapainolle tarkastettuamme, ettei virheitä enää ole jäänyt. 

Täällä on yksi nuori mies Johanssonin joukosta saanut silmänsä auki ja anonut anteeksi 

eksytyksen hengen. Hänen nimensä on Tenho Sukari. Hän asuu Turussa. Hänen äitinsäkin on 

käynyt meidän rukouksissamme siellä Honkilahden lähellä viime pyhänä. Onhan se ilosanoma 

kristityille. 

Tänne Lappiin ei kuulu mitään ihmeellistä. Kristityt ovat jokseenkin entisenlaisessa kunnossa. 

Rukouksia pidetään siellä täällä, ja meille tulee Hakasen kirkkoon ensi pyhänä pyhärukoukset. Ei 

sinne niin monta vierasta tule. Sitten maaliskuun lopulla Eero laittaa suuremmat kokoukset 

Kiirunaan. Sinne tulee suomalaisiakin. 

Kiitos Lindan kirjeistä, joista näemme heidän kuulumisiansa. Ei se ole iloksi meille, että heillä 

on monenlaista kolhua, sekä hengellistä että ruumiillista. Menestystä ja onneahan me heille 

toivottaisimme. Ikävä vain kun he hylkäsivät Levi-vanhimman ja minut väärinä opettajina. Olikos 

Sten Johansson parempi saarnaaja Miksis he sitten ei pysyneet koossa Omat lapset marssivat 

pois heidän joulukokouksistaan! Voi, kuinka suuri onnettomuus heille tuli. Aivan niin kuin 

Jumala olisi heidän hengellisen työntekonsa kokonaan kironnut. Vieläkin toivon, että he saisivat 

katumuksen armon Jumalalta. Kyllä meidän olisi kevyt heille antaa anteeksi kaikki 

pahanilkisyydet ja kirouskirjeet. 

Minä olin Niskalle liian nuori kristillisyyden työhön. Ja Levi taisi olla taas liian vanha, joten he 

ottivat saarnaajan siitä välistä, Leviä nuoremman, mutta minua vanhemman, nimittäin Sten 

Johanssonin. Vaan kun hän on yksi emävalehtelija, ja selittää raamattua aivan nurin, niin ei ole 

heidän yhteistyönsä menestynyt. Kyllä minä sen ymmärrän, että lihallinen ihminen katsoo aina 

ulkomuotoon, mutta Jumala katsoo sydämeen. Aika näyttää, kenen työn Jumala siunaa, eli kuka 

on Jumalan kädessä uskollinen palvelija. 

Sinäkin olet yksi halpa vanha vaimo siellä suuressa Amerikassa. Ei siellä kukaan käsitä, mikä 

merkitys sinulla on Jumalan asiassa. Me käsitämme sen. Sinä olet Jumalan kädessä yksi 

uskollinen palvelija, eikä sinunkaan työsi pidä jäämän ilman hedelmää, eikä ole jäänyt. Kuoksu 

sanoo, että kun "vaimo pakeni korpeen kahdella suuren kotkan siivellä" niin se merkitsee, että 

kristillisyys kuljetetaan yli maita ja meriä niin että särjetyt sydämet, hajalla asuvaiset, kätkevät 

Jumalan Pojan povessansa. Siellä korvessa Jumalan Poika nyt on, yhden särjetyn sydämen luona 

Amerikassa, yhden jossakin Lapin kylässä, yhden jossakin Etelä-Suomessa j. n. e. Eikä 

lohikäärme saata sellaista hajallaan asuvaa laumaa niin helpolla hukuttaa, sillä vaikea pirun on 

monta valtakuntaa niin vain allensa ottaa. Jos Ruotsin esivalta vainoaisi kristityitä, niin Amerikan 

esivalta ehkä vielä säästäisi heitä j. n. e. Kuitenkin kun aika täyttyy, niin vaino tulee, ja verinen. 

Lopetan tähän tällä kertaa. Lähetän ohessa Kalervon kirjeen Sten Johanssonille Kiirunaan, 

jonka hän kirjoitti Tenho Sukarin puolesta. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki 

synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä rakkaille lapsillesi. 


Lauri 

105/127 


Nro: 81 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo, ja rauha olkoon henkesi kanssa 


Kiitos kirjeestäsi, jossa tuli m. m. vanhinten kirjeitä. Olen niistä tehnyt kopioita ja lähettänyt 

sinulle eilen Vittangista. Siinä pussissa tulee parikymmentä kirjettä ja joku muu lisäksi. Tuli 

mieleeni, että tarvitsisin oikeastaan saada sinulta ainakin lainaksi kaikki pikku vihkoset, joista 

olisi helppo tehdä suoraan tällaisia pikkukirjoja, kun ei nyt ole lähiaikoina isompia kirjoja tulossa. 

Varsinkin se pitkä Parakan Fransin kirje länteen 1931, josta minulla on jäljellä joku himmeä 

kopio. Tarvitsisi saada se alkuperäinen, päivätty 2.5.1931 Parakassa. 

Olimme lauantaina Sopperon kappelissa pitämässä iltarukoukset. Sinne tuli muutama 

kymmenen lappalaista ja muita kyläläisiä muutamien kristittyjen lisäksi. Siellä on vanha eriseura 

hallitsevana. On sinne rakennettu vasta uusi Ristin Kirkko, joka on joku uskonlahko. Se on 

merkki siihen, että siellä on heränneitä ihmisiä, joita piru kovalla kiireellä tahtoo eksyttää. Kyllä 

me sinne vielä toistekin menemme, jos Jumala suo. Pyhänä pidimme päivärukoukset Vittangin 

kirkossa. Sinne ei tullut niin montaa kuulijaa, vain 5 uskotonta vaimoa. Oli siellä kuitenkin 

meidän lähimmät kristityt ystävämme Lapista, nimittäin Alva Thyni, Hilma Blombacke, 

Abrahamssonit, Gun Mari Dagerhult, Ester Agnehäll (Tiautias-Fransin leski) sekä minun ja 

Eeron perheet. Vanha Lea Holmelid Parakasta on jo niin vanhuuden ja sairauden heikentämä, 

ettei kykene tulemaan kokouksiin enää. Muistikin on melkein kokonaan poissa. Kävimme 

pyhäaamuna häntä katsomassa. Poispääsyä maailmasta hän vain halajaa. Nattavaarassa on myös 

vanha Josefina Dynesius, jota kävimme viikon päivät sitten katsomassa. Hän on myös hyvin 

heikkona. Jellivaarassa asuvat Mikko ja Anna-Liisa (jotka sinun kirjeistä saavat usein kopion ja 

niin saavat virvoitusta hengelleen) ovat myös kykenemättömät käymään ulkopuolella asuntoaan. 

Odottavat poismuuttoa maailmasta. 

Suomesta ei kuulu mitään suurempia uutisia. On kuitenkin taas yksi nuorukainen nimeltä 

Juha-Lassi Tast tehnyt parannuksen Honkilahdessa. Hän oli Sten Johanssonin joukossa jonkun 

aikaa ja kulki tulkkina hänen matkassaan Amerikassa asti. Sanoo, ettei löytänyt turvaa Stenin 

laumassa. On myös käsittänyt Johanssonin luopuneen pois esikoisuuden opista. 

Suomeen saattaa tulla isot lakot, eli työnseisaus. Se voi vaikuttaa kirjapainon viipymistä, vaan 

toivomme, että Jumala sallisi kirjamme tulevan lupauksen mukaan tässä huhtikuun paikkeilla. 

Maailma on nyt siinä tilassa, että pian paukahtaa. Vuosi 1984 on vasta alussa, mutta paljon 

ennättää tapahtua, ennen kuin on vuosi 1985. Jos minun ajatukseni Ilmestyskirjan 12. luvun 

kohdasta pitää paikkansa, niin vuosi on erittäin tapahtumarikas. Ken elää, hän näkee. 

Lähetä siis pikkuiset vihkot tänne kopioitaviksi, niin että saamme tehdä pikkukirjoja suoraan 

niistä. Kerro terveisiä Williamille, Mabelille, Einolle, Fernille, Aarolle vaimonsa kanssa ja kaikille 

muille ystävillemme. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen Jumalan palvelija, ja usko 

kaikki synnit ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ikuiseen muistoomme olet 

jäänyt. Joka päivä sinua ajattelemme ja olemme hengessä luonasi. Rukoile puolestamme, että 

urhoollisesti loppuun asti taistelisimme puhtailla omillatunnoilla. 



106/127 


Nro: 82 

Kiirunassa 25.3.1984 

Kallis vanhus ja hyvä ja uskollinen Jumalan palvelija Amerikan maalla, Sophia Hill ynnä 

lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille. 

Kiitos kaikista kirjeistä, joita olet lähettänyt Kalervolle ja Laurille, joissa olet lähettänyt 

terveisiä, meille kaikille saarnaajille ja kristityille täällä Euroopassa, jotka yhtä armon raitista 

ilmaa hengitämme sen aikakaudessamme ensiksi syntyneen seurakunnan helmassa ja hengen 

yhteydessä. Kallista oli kuulla kirjeestäsi, että sinun lapsillasi on rakkautta kristillisyyttä kohtaan, 

niin että lähettävät meille terveisiä ja lisäksi tahtovat kirjeitämmekin vastaanottaa. Rukoilemme, 

että Jumala heitäkin johdattaisi siihen seurakuntaan, johon mekin Jumalan armon kautta olemme 

sisälle tulleet verisen oven, Herran Jeesuksen kautta. 

Oikein olet hengessä nähnyt, kun kirjoitat näistä Marian päivän kokouksistamme täällä 

Kiirunassa, sanoen: "Oi aikaa autuasta, kuin Siionissa nyt on!"Paljon on uskollisia ystäviä tullut 

kokoon Suomen maaltakin, jotka ovat ilovieraiksemme tulleet. Jumalan voima kulkee kristittyin 

matkassa. Jumalan Sana on puhtaasti saarnattu, niin että ei Haagarin poika ole jäänyt 

hallitsemaan, vaan on ulos ajettu, niin kuin kirjoitettu on: "Aja pois palkkavaimo poikinensa!" 

Kristillisyyden vanhimmat kirjoittivat lähetyskirjassansa Amerikkaan, että perkeleen joukko 

on aamunkoitosta asti pyytänyt peittää niitä jälkiä, jotka uskolliset opettajat ovat jättäneet, 

nimittäin Laestadiuksen, Raattamaan, Joonas Purnun y.m. Frans Parakkakin sanoo Havaksen 

historian vastalauseissa, että kirjailija tahtoo haudata Joonas Purnun ja Juhani Takkisen niin 

mustain multain alle, että jälkimaailma kauhistuksella selkänsä kääntäisi heille. Paljon onkin 

valhetta levitetty ja uskottu niistä saarnaajista, jotka ovat Jumalan totuuden saarnanneet ja julki 

tuoneet ihmisten muotoon katsomatta. Ei ole kumma, että Jumalan Poikakin joutui huutamaan: 

"Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat, voi kuitenkin sitä 

ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!" Ei rietas kuitenkaan ole koskaan saattanut koko 

kristikuntaa hävittää, vaan Jumala on siemenen säästänyt aina meidän päiviimme asti. Olemme 

saaneet nähdä Jumalan väkevän käden voimaa tälläkin ajalla, kun Jumala johdatti kalliin 

nuorukaisen Juha-Lassi Tastin sen esikoisten seurakunnan helmaan, johon mekin tulleet olemme. 

Hän oli joutunut monta valhetta kuulemaan, ja jossain määrin niitä uskomaankin, mutta kun 

hänellä on ollut vilpitön pyrkimys totuuden perään, niin eivät mitkään valheen henget ole häntä 

voittaneet. Suuri apu hänellä on ollut kristillisyyden vanhinten kirjoista etsiessään sitä vanhaa 

kristillisyyttä, missä vieläkin vanhinten oppi ja henki vallitsee. Kyllä oli Sten Johanssonin ja 

Melvin Niskan joukko mustalla värillä Levi-vanhimman ja meidän, hänen opetuslastensa muodon 

maalannut. Juha-Lassi on kirjoittanut suuren kirjeen Sten Johanssonille pyytäen siihen vastausta, 

mutta kun hän soitti perjantaina 23. 3. Johanssonille, niin vastaus oli: "En vaihda yhtään sanaa 

Juha-Lassin kanssa!" Hänen vaimonsa Aina oli puhelimessa, kun Juha-Lassi soitti, eikä Sten itse 

tullut ollenkaan puhelimeen, vaikka oli kotona. Tulee mieleen ne ajat, kun Leevi-vanhin yritti 

mennä Luomaa puhuttelemaan Suomessa, niin Luoma pani ovet lukkoon. Kaikki oikeat kristityt 

ovat aina olleet valmiit vastaamaan jokaiselle, joka heiltä tahtoo kysyä kristillisyyden asioista. 

Olemmekin löytäneet sen Herran edessä oikeaksi, että julkaisimme Juha-Lassin kirjeet 

ihmisten luettavaksi, koska niissä on totuus ilmi tuotu. Lähetämme niitä koko Sten Johanssonin 

joukolle sillä tarkoituksella, että jokukaan raukka saisi silmänsä auki. Ei luulisi olevan vaikeata 

nähdä niitä karkeita valheita, joita he ovat uskottaneet kirjeissä aina Amerikkaan asti. 

Vielä ilmoitamme, että meillä tulee lähetysmatka Suomen Lappiin kolmen viikon päästä 

yhdessä Suomen veljien kanssa. Kuljemme Kuusamossa, Kemijärvellä, Sallassa, Rovaniemellä, 

Kittilässä sekä Suomen ja Ruotsin Yli-Torniolla. Etelä-Suomen lähetys tulee kesäkuussa. 

Lapinmaan ja Suomen kristityt lähettävät teille rakkaita terveisiä. Sisaremme Margit Ojala on 

myös täällä parannuttuaari sen verran, että kykenee matkustamaan. Pyydämme, että rukoilette 

meidän heikkoin puolesta. Vielä saarnaamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja veressä. 

107/127 


Nro: 82 

Kirjoitti seurakunnan kanssa ja puolesta: 


Eero Mäkelä 



Toivo Mäkelä y. m. 

108/127 


Nro: 83 

Kemijärvi 17.4.1984 

Tykö rakkaalle vanhukselle ja sisarelle Herrassa Amerikan maalla, Sophia Hill lastesi kanssa. 

Armo ja rauha Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon kanssanne. 

Kiitos kaikista rakkaista kirjeistäsi, joita olet lähettänyt. Nyt viimeksi kuulemme, että William 

on siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen. Kuoleman enkeli kulkee ja niin me kaikki viimein tulemme 

sille paikalle, että lähtö tulee pois tästä maailmasta. Siinä vain on suuri kysymys, että olisi öljyä 

lampussa, kun huuto tulee: "Katso, Ylkä tulee, menkää ulos Häntä vastaan". Lohduta sinä vanha 

sisaremme itseäsi sillä, ettei yksikään päivä ole niin pitkä, ettei ehtoo tule. Pian sinä ja me harvat 

kristityt saamme muuttaa pois tästä murheen maasta siihen uuteen maahan, missä ensimmäinen 

näkeminen maksaa kaikki matkan vaivat. 

Olemme nyt lähetystoimessa täällä Suomen Lapissa uskollisten saarnaajaveljien kanssa Etelä- 

Suomesta. Olemme saaneet nähdä, kuinka hirveää jälkeä omanvanhurskauden henki 

Rauhanyhdistyksen saarnaajien kautta on täällä tehnyt. Eriseurat ovat nämä maat niin tarkoin 

poroksi polttaneet, ettei ole paljon Laestadiuksen nimeä varaa mainita, kun jo koko kansa 

kauhistuu. Kuulimme Kuusamossa, että siellä on ihmisiä mennyt hirttosilmukan sisälle näinäkin 

aikoina, kun niitä on yhdestä ja toisesta syystä ajettu ulos rukoushuoneista. Kaikenlaiset vanhan 

Aatamin oikut siellä ovat hengellistä hallitusta, joilla heränneitä ihmisiä rääkätään. Suuri 

hengellinen viha on Rauhanyhdistyksellä meitä kohtaan vielä tänäkin päivänä. Ei ne meidän 

kokouksiimme ole tulleet, mutta me olemme heitä puhutelleet Kuusamon kirkon edustalla ja 

kirkossa, kun he tulivat omia pappejansa kuulemaan Palmusunnuntaina. Jakelimme kirkon 

edustalla heille Jonas Häkanin pojan ilmoituksia ja Laestadiuksen markkinasaarnoja. Joku 

Rauhanyhdistysläinen huusi siinä kirkon edessä kumppanilleen, että "Älä ota niitä kirjoituksia, ei 

ne ole muuta kuin humpuukia". 

Olemme nähneet, että uskoton kansa vihaa Rauhanyhdistystä ja halveksia heitä heidän 

tyhmyytensä tähden. On tullut kuitenkin ilmi, että sitä vanhaa kristillisyyttä, jota täällä ei enää 

ole, ollaan vielä pitämässä arvossa. Sen tähden olemme löytäneet sen tarpeelliseksi, että 

painamme David Juho Rautiaisen kirjeen muutamana tuhantena kappaleena ja levitämme sitä 

näille maille. Niistä näkyy, kuinka Rauhanyhdistykset ja eriseurat Suomessa ovat syntyneet ja 

mistä hedelmistä ne voidaan vääriksi nähdä. Samalla tavalla on Boremannin joukkokin syntynyt, 

kuin vanha eriseura. He ovat hyljänneet Lapin vanhinten ymmärrykset, Laestadiuksen saarnat ja 

vanhinten esikuvan. Valheen hengeltä he ovat ylimmäiset orasten nykijät ja hengen sammuttajat 

monen heränneen sielun surmaksi ja iankaikkiseksi kadotukseksi. 

Kirjamme on nyt tullut ulos painosta, ja lähetämme pian pari kappaletta sinulle, joitten hinnan 

ja postikulut olet jo ennen tänne lähettänyt. Ne on siis maksettu. Matkamme jatkuu tästä 

Kemijärveltä Rovaniemelle, Kittilään, Alakylään, Ylitornioon ja Ruotsin Övertorneåån. Sinne 

tulee joitakin ystäviä lisää Lapista ja Etelä-Suomesta. 

Ole Sophia-sisar hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. 

Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kerro terveisiä kaikille 

lapsillesi ja ystävillesi. Seurakunnan kanssa ja puolesta: 




Eero Mäkelä 


y.m. 

109/127 


Nro: 84 

Honkilahdessa 29.4.1984 


olkoon kanssanne, amen. 

Nyt olen täällä Etelä-Suomessa noutamassa sitä postillamäärää, joka tulee Ruotsin Lappiin. 

Kirjapaino on sen tehnyt valmiiksi, ja nyt laatikoita levitetään tilaajille. Kirjasta tuli sangen hyvä, 

josta kaikesta Jumalalle kiitos olkoon. Ei ole puhdas Jumalan sana niin halpa, että tällaista asiaa 

ei saisi ilmoittaa kansalle suurena uutisena. Harvat kristityt ovat uhranneet melkein kaiken, mitä 

ovat saattaneet, yhteisen asian hyväksi. Tästä kaikesta uskon Jumalan heille palkan maksavan. 

Lähetän sinulle kaksi kirjaa sen 100 dollarin edestä, jonka lähetit kirjaa varten. Jos tahdot 

niitä lisää, niin jokainen kappale maksaa 200 markkaa plus postikulut. 

Eero jäi kotiin Lappiin, sillä hänellä ei tällä kertaa ollut tilaisuutta tänne lähteä, kun ei vielä 

ollut erityistä tarvettakaan. Asianahan on vain noutaa kirjoja Lappiin. Lisäksi Eeron vaimo on 

Gellivaaran sairaalassa muutaman viikon ajan, koska häneltä meni jalka polvesta rikki meidän 

ollessamme Suomen Lapin lähetysmatkalla. Oli siellä Suomen Lapissa joku herännyt sielu, joka 

tuli kokouksiimme, nimittäin Rovaniemellä. Pääasia on, että Jumalan sana tulee julkisesti 

saarnatuksi. Jumala on se joka kasvun antaa. Nyt meillä on täällä Honkilahdessa pyhärukoukset, 

ja tarkoitus on lähteä kirjalastin kanssa kotiin Tampereen kautta maanantai-iltana. 

Et ole kirjoittanut mitään Williamin kuoleman jälkeen. Ymmärrän sinulla olevan murhetta 

lapsistasi tällaisena aikana, niin etten ihmettele, vaikka et jaksaisikaan kirjoittaa vähään aikaan. 

Ole kuitenkin toivossa iloinen ja kärsivällinen murheessa. Onhan sinun nimesi kirjoitettuna 

Karitsan elämänkirjassa, ja kolme vahvaa todistusta, nimittäin Jumalan Sanan, Pyhän Hengen ja 

seurakunnan todistus. Ole siis hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa, ja usko kaikki 

synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ikuisessa muistossa olet. Kerro 

terveisiä lapsillesi. Terveisiä Kalervolta, Severiltä, Toivolta y. m. vaimoinsa kanssa. 

Vähä veljes Herrassa 

Lauri 

110/127 


Nro: 85 

Palohuornas 31.5.1984 



Kiitos kalliin kirjeen edestä, josta taas olemme saaneet virvoitusta täällä korven matkalla. 

Olemme lukeneet sen tänään pienelle rukousväellemme Kompelusvaaran koululla, missä olimme 

viettämässä Kristuksen taivaaseenastumisen muistoa. Tuli sinne pari kylän ihmistä kristillisyyden 

ystävien lisäksi. Tämä olikin viimeinen yhteentulomme täällä Lapinmaassa ennen Suomeen 

lähtöämme, joka tapahtuu ensiviikolla. Ensimmäiset kokoukset ovat Uudessa Kaarlepyyssä 

Margit ja Kalle Ojalan luona, josta matka jatkuu sitten Honkilahteen ja Turun kaupungin 

ympäristöön, ja niin eteenpäin läpi koko Etelä-Suomen aina itärajalle asti. Käymme myös 

Savonmaan Nilsiässä, mistä Koistisen suku on kotoisin. Kalle on järjestänyt sinnekin kokoukset, 

ja serkkumme ovat luvanneet tulla, vaikka ovatkin Paavo Ruotsalaisen eli Savon herännäisyyden 

piirissä. Kalervo sanoi Niilo Koistisella olevan heräystä. Olipa Niilo pannut hänelle neljä 

perunasäkkiä matkaan, kun hän oli siellä käynyt noin viikon päivät sitten. 

Nuorukainen Juha-Lassi Tast on sisällisen pakotuksen voimasta kirjoittanut paljon kirjeitä 

eksyneille ystävilleen Amerikassa ja Euroopassa. Lähetän sinulle nipun hänen kirjeenvaihdostaan 

tässä ohessa, niin että näet, kuinka Jumalan Henki etsii hänen sydämessään eksyneitä lampaita 

Israelin huoneesta. Hän kantaa murhetta lähimmäistensä sielusta ja on kasvanut armossa ja 

Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Niin on Vapahtajan sanat todet vieläkin, kun Hän 

sanoo: "Niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enempi kuin 99 

hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. 

Olethan sinä hengessä mukanamme joka paikassa, missä kuljemme Suomenmaalla saarnaten 

ja ilmoittaen evankeliumia Jumalan valtakunnasta. Me olemme kelvottomat palvelijat, mutta 

tiedämme, että Jumala on heikoissa väkevä, ja antaa menestyksen niille, jotka tiiviisti kylvävät, 

sillä profeetta sanoo, että heidän pitää myös tiiviisti niittämän. Uskalluksella astua sotaan Hänen 

asiaansa ajamaan ja totuutta tunnustamaan ihmisten muotoon katsomatta. 

Jää nyt hyvästi sen suuren Israelin paimenen haltuun. Kerro terveisiä kaikille ystäville siellä. 

Lilian Kankaalta en ole mitään kuullut vielä. Olen hänelle lähettänyt vasta takaisin sen Parakan 

kirjeen ynnä Leevin kuolemanmuiston ja pikkuisen historiamme suomenkielellä. Voithan kertoa, 

mitä Juvosen leski sinulle kirjoitti. Onko hän Samuel Juvosen leski 

Lopuksi saarnaan ja todistan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Muista 

meitä heikkoja vielä esirukouksissasi, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. 

Kirjoitti vähä veljesi Herrassa 


Eerolta ja Alvalta terveisiä, jotka poikkesivat tässä Kompelusvaarasta palatessa. 

111/127 


Nro: 86 

Pöytyä 18.6.1984 

Rakas sisar Herrassa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille. 

Kiitos kalliista kirjeestä, jonka olen saanut muutamia viikkoja sitten, johon taisin vastata jo 

kotona ollessani. Nyt olemme tehneet tätä matkaa täällä Suomen maalla jo useassa paikassa, 

nimittäin Uudessa Kaarlepyyssä, Honkilahdessa, Mouhijärvellä, Tampereella ja Kyrössä. 

Kristityitä on ollut koolla eri puolilta maata, ja jokaisessa kokouspaikassa on myös käynyt 

joitakin ulkopuolisia ihmisiä kuulemassa. On muutamat olleet heränneellä tunnollakin, ja joitakin 

eriseuraisia on ollut anteeksianovaisinakin. 

Jumalan Sanaa on saarnattu monilla lahjoilla, ja Pyhän Hengen valkeudessa. Kaikki veljet 

ovat liittäneet työnsä yhteen, josta näkyy, että yksimielisyys ja veljellinen rakkaus on 

vallitsemassa opettavaisten miesten kesken. Kaikki olemme kiinni pitämässä siitä valkeudesta, 

minkä Jumala on antanut taivaasta Pyhän Hengen kautta tämän viimeisen etsikkoajan 

ensimmäisille työmiehille Ruotsin Lapinmaalla, missä rovasti Laestadius oli ensimmäinen ja 

kirkas aamutähti. Maailmaa vastaan on lujasti seisottu ja saarnattu näissäkin kokouksissa, ja 

itsekutakin on Jumalan Henki neuvonut korjaamaan ja parantamaan rauenneita paikkoja 

viinamäen aidassa. Maailma tahtoo voimalla pakata kristittyin sydämiin tällä ajalla, sillä perkele 

käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura ja etsii, ketä hän saisi niellä. Sen tähden Pyhä Henki 

nuhtelee meitä kaikkia, ja vaatii meitä parannusta tekemään mykkätaudista, hengellisestä 

laiskuudesta, maailmanrakkaudesta ja kaikista vaelluksen vioista. Olemme rientäneet 

armoistuimen Herran Jeesuksen eteen suurina syntisinä ja armonkerjäläisinä, ja olemme saaneet 

lohdutusta Pyhältä Hengeltä. Uusia liittoja ja lupauksia olemme tehneet Herran Jeesuksen 

kanssa, ja tahdomme loppuun asti kilvoitella kristillisyytemme vanhinten neuvojen seuraajina. 

Tahdomme tässä tervehtiä sinua, vanha sisaremme lastesi kanssa. Älä väsy rukoilemasta 

lasteni edestä, sillä vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. Usko kaikki synnit 

anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole toivossa iloinen, sillä pian sinun sotimisesi aika 

loppuu ja pääset iankaikkiseen sapatin lepoon. 


Lauri Koistinen Eero Mäkelä 

Severi Mäkelä y. m. 

112/127 


Nro: 87 

Kermassa 28.6.1984 


lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen. 

Lähetysmatka Suomessa on nyt kallistunut kohti loppuaan. Jäljellä ovat vielä Ilomantsi ja 

Eno, jonka jälkeen palaamme Lappiin. Tarkoitukseni on vielä käydä Jäämeren rannalla 

tervehtimässä muutamia väsyneitä matkamiehiä, joista ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. 

Minulla on heinäkuun ensimmäinen viikko vielä vapaata töistä, joten voin matkustaa Norjaan. 

Mukaan tulevat Viljakaisen Hannu ja Juha-Lassi Tast. Eerolla alkaa työ rautakaivoksessa silloin. 

Eilen oli onnellinen päivä Nilsiässä, missä Koistisen suku asustaa. Olimme siellä kaksi päivää 

kahdella autolla, minä, Eero, Kalervo, Severi, Jaakko, Juha-Lassi, äitini Martta, tyttäreni Salla, 

anoppini Olga ja Kalervon tytär Leena. Majapaikkamme oli serkullamme Niilo Koistisella, joka 

on Kalervon ikäinen, vähän yli 40 vuotta. Hänellä on siinä maatila. 

Talossa on 5 tytärtä, joista nuorin 14 vuotta. Siinä meillä oli ihana olla yhdessä sukulaisten 

kanssa. Niilon lapsetkin istuivat joka kokouksessa ja siinä isossa tuvassa tutkimme yhdessä 

Raamatun paikkoja. Niilo on jokin aika sitten saanut raskaan tunnonheräyksen tautivuoteella. 

Hänellä oli veritulppa sydämessä ja oli elämän ja kuoleman rajamailla. Hän kertoi, että hän 

kapinoi siinä sairasvuoteellansa Jumalaa vastaan kysyen: Miksi näin nuorena Nyt hän kuitenkin 

käsittää, että Jumala otti häntä kiinni ruumiillisen ja hengellisen kurituksen kautta synnin 

juoksusta. Hän on, kuten isäni sukukin, hakenut iankaikkista elämää Savon herännäisyydestä, eli 

körttiläisyydestä, mutta ei hän ole siellä lepoa löytänyt. Unessakin hänelle näytettiin, ettei hän 

saanut mennä körttiläispapin tykö rippiä tekemään. Ja hän tunsi, ettei körttipappi päässyt hänen 

sydäntään lähelle, eikä hänkään ole pystynyt lähestymään pappia. Niilo nousi viimeisenä iltana 

anteeksi rukoilemaan siellä Nilsiän kirkon suuressa seurakuntasalissa, missä kokoukset olivat. 

Hänen lapsensa olivat myös syvästi Jumalan sanalta vaikutetut, vaikka eivät vielä rukoilleet 

syntiänsä anteeksi. Me olemme olleet suuresti iloiset tästä Jumalan voimallisesta työstä Nilsiässä, 

ja profeetan sanat ovat todeksi löydetyt: Sinun edessäsi iloitaan niin kuin elonaikana iloitaan, ja 

niin kuin saaliin jaossa iloitaan. 

Niilo kertoi, että hän oli nähnyt ihmeellisen unen, joka herätti häntä vakavasti ajattelemaan 

iankaikkisuutta. Hän oli unessaan Nilsiän kirkon edustalla. Siihen kokoontui vähä joukko 

tummaa körttikansaa. Silloin siihen tuli pieni pilvi, joka nosti tämän pienen joukon kohti 

korkeutta, missä oli kirkas valo. Kun pilvi oli jo korkealla, näkyi maassa paljon kansaa, ja 

tulenliekit löivät valtavasti maan päällä, ja ihmiset paloivat tulessa. Niilo oli aivan pilven reunalla 

ja pelkäsi putoavansa, mutta ei pudonnut. Sen lisäksi hän oli myös kuullut äänen, joka sanoi, että 

hänen piti olla kynttilällä eli valona maailmassa, mutta hän oli sanonut, ettei hän kelpaa valoksi, 

joka on niin mitätön ja kelvoton ihminen. 

Nyt Niilo jäi sydämellisellä kaipauksella meitä muistamaan, niin kuin mekin häntä. Vielä 

kirkolta lähtiessämme, otin häntä toiseen kertaan kädestä kiinni auton ikkunasta ja sanoin, että 

anna minä pidän vielä vähän sinun kädestäsi kiinni, niin että rakkaus jäisi oikein lämpimäksi. 

Niin me lähdimme tänne Kalervon palatsiin Kirkkaan Kermajärven rannalle, missä nyt olemme 

lepäämässä lähteäksemme taas kohta kohti Ilomantsia ja Enoa. Tätä kirjoitan Kalervon 

luotsiveneen kajuutassa, jossa kuulen laineen liplatusta veneen kyljistä.Tässä on muutama pieni 

lapsi vieressä. Toiset ovat sisällä talossa, jonne minäkin pian lähden. Tapanani on kirjoitella 

matkaystäville kuulumisia vähän missäkin paikassa, joskus metsässä, joskus niityllä. Nyt 

veneessä. 

Olemme sinua muistamassa ja uskomme Jumalan tekevän työtä Amerikan maassakin 

Henkensä kautta. Minä en tiedä mitään tällä ajalla minulle menneestä postista, joten saan kertoa 

myöhemmin, jos olisi tullut Amerikan postia. 

113/127 


Nro: 87 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen palvelija. Pian sinä pääset iankaikkiseen 

sapatin lepoon. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä ja 

kalliissa sovintoveressä. Muista meitä rukouksissasi. 

Kirjoitamme tähän kaikki nimikirjoituksemme merkiksi, että olemme sinua ikuisella 

rakkauden muistona kantamassa Jumalan ihmisenä, yhtenä elävänä muistomerkkinä 

kristillisyyden vanhinten työstä siellä kaukaisella Amerikan maalla. 


Eero Mäkelä 



Heimo Mäkelä y. m. 

114/127 


Nro: 88 




Kiitos kalliista kirjeistä, joita olen viime aikoina saanut tuon tuostakin, vaikka en ole 

jokaiseen vastannutkaan erikseen. Kallis on kuulla, että olette vielä terveenä ja kykenette 

kirjoittamaan kuulumisia sieltä kaukaiselta Amerikan maalta. 

Elämä menee menoaan tälläkin puolella Atlantin valtamerta. Rukouksia pidämme aina silloin 

tällöin eri paikoissa, ja kokouksiakin joskus. Tänä kesänä olemme pitäneet kokoukset Tjautjasjärvellä, 

ja elokuun 10 päivän paikkeilla alamme suuret kokoukset Vittangin kylässä. Siellä on 

sisaremme Alva Thyni kattanut pöytänsä ja valmistanut majan Jumalan Pojalle. Sinne onkin 

yleensä tullut paljon vieraita Suomesta. Viikko sitten kävimme Kvikkjokissa Jokkmokin 

seurakunnassa pitämässä puhärukoukset, vaan ei siellä ollut ulkopuolista väkeä enempää kuin 

kaksi tanskalaista turistia, jotka istuivat koko ajan kuulemassa, vaan pakenivat ulos, kun kristityt 

alkoivat anteeksi anomaan toinen toisiltaan. 

Meillä on nyt juhla-aika, kun nuori veljemme Juha-Lassi Tast asuu meillä kuukauden päivät. 

Hän istuu tässä työhuoneessani ja tarkastelee Laestadiuksen saarnojen ruotsinnoksia, joita 

veljemme Roger Kalenius on valmistanut. Juha-Lassi ori ruotsinkielessä aika pätevä ja hän on 

käynyt maallistakin koulua, jota tällaisessa työssä tarvitaan. Iltaisin istumme usein lukemassa 

Laestadiuksen saarnoja, ja niin saamme pitää hengellistä juhlaa lastemme kanssa, välistä Jumalan 

voimaakin tuntien. Kyllä tällä tiellä ja matkalla usein syntiseksi joutuu, ja välistä tulee suuri 

pelkokin siitä, että kuinkahan minun autuuteni asia nyt onkaan, kun en tahdo millään pysyä 

valvomassa. 

Vanha Takkinen kirjoittaa, että elämän tie on kaita: Toiselta puolen raappaa lain henki kiinni 

omaantuntoon, ja toiselta puolen ylitsekäyminen armon suojassa. Niinpä onkin Takkinen 

kokenut Lutheruksen tavoin, että se vanhurskauttamisen paikka on varsin liukas, ei siinä tahdo 

millään pysyä. Siinä onkin työtä, että jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen tietä vaeltaa, ja 

katsoa uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka on katuvaisen syntisen velkakirjan 

maksanut omalla kalliilla verellään ristin päällä. Kyllä syntinsä tuntevaisille on rakas sellainen 

Vapahtaja, joka heitä auttaa, eikä hylkää morsiantansa kaikkinaisten vikain tähden. 

Tänään ei ole missään kuulutettu rukouksia, ja olemme aikeissa tehdä matkan Killingeen 

Kaitum-joen pohjoisrannalle, missä leskivaimo Lovisa Pålsson asuu kesäaikaan. Foonasin sinne 

juuri äsken, ja ilmoitin tulostamme. Ajamme Niilivaaran kirkon kautta, missä pydähdymme 

kirkonmenojen ajaksi. Siellä on nyt viransijaisena Ylitornion pappi Lauri Mustakallio, joka kävi 

meillä saunassa viime perjantaina. Hän on rauhanyhdistyksestä erotettu pappi, mutta ei hänellä 

näytä olevan paljon kummempaa oppia kuin kirkon papeilla yleensäkään. Hän oli sitä mieltä, että 

kristityitä on eri joukoissa, niin kuin länsiläisten ja itäläisten keskuudessa. Ei meillä ole suoloja 

niin isojen kalojen suolaamiseksi. 

En ole kuullut Amerikasta mitään keneltäkään muulta kuin sinulta. Ei ole Carl Kullakaan 

vastannut kirjeeseeni, kun lähetin hänelle kopion Lumijärven kirjeestä kysymysten kanssa, josko 

monta seurakuntaa löytyy, joissa autuaaksi tullaan. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kaikki synnit saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen 

nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. Paljon terveisiä Juha-Lassilta ja 

Eerolta ynnä minulta perheeni kanssa. 


115/127 


Nro: 89 

Vittangi 12.8.1984 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa siellä kaukaisella Amerikan 

maalla. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille. 

Kiitämme kaikista kalliista kirjeistäsi, joista vielä saamme kuulla Hengen yhteyden vallitsevan 

välillämme. Niistä kuuluu vielä elävä ääni, mikä todistaa, että uskollisten kristillisyyden 

vanhinten opetukset ovat sinun sydämeesi kätketyt. Ihmeelliset ovat Jumalan työt, joita ei 

ihmisjärki voi käsittää. Kuka on Jumalan mielen tietänyt ja kuka on Hänen neuvon antajansa 

ollut Kuka tietää, mitä varten sinutkin siellä Amerikassa vielä pidetään ikään kuin yhtenä 

ihmeellisenä, yksinäisenä muistokivenä edesmenneitten opettajien haudan päällä. Sanot 

kirjeessäsi elävän äänen Amerikan kristillisyydestä sammuneen uskollisen vanhimman, Viktor 

Björkmannin ennustuksen mukaan, koska hän sanoi, että kun suomenkieli Amerikan 

kristillisyydestä loppuu, niin henki sammuu. Sinä olet jo 96 vuoden ikäinen, eikä sinulla enää voi 

kovin pitkä aika olla jäljellä tästä vaivalloisesta maallisesta vaelluksesta. Olet kuitenkin ollut 

meille tukena ja turvana, kuri olet jäänyt eläväksi todistajaksi meille, että mekin olemme yhdessä 

hengessä ja opissa kuin nekin uskolliset opettajat ja vanhimmat, joitten kautta sinullekin 

evankeliumin valkeus koitti. 

Olemme nyt koolla tässä Vittangin kylässä viimeistä päivää taas tällä kertaa. Suomesta on 

tullut kaksi autoa, joissa saarnaajaveljiä ja kristityitä on matkustanut meidän avuksemme. Kallis 

asia on saada sielullista kristityitä vieraakseen, joissa Jumalan Henki asuu. Sydämellistä ja 

rakentavaa kanssakäymistä olemme saaneet täällä nauttia. Jumalan sanaa on saarnattu 

moninaisilla lahjoilla ja Jumala on vahvistanut sanansa seuraavaisten merkkien kautta. 

Kanssapuheissa olemme tutkineet Raamatuita ja kyselleet jokaiselta kristityltä heidän 

ajatuksiaan. Näin olemme ahkeroineet noudattaa apostolin neuvoa, joka sanoo, että "Asukoon 

Jumalan Sana runsaasti teissä kaikella viisaudella". 

Aika on kolkko ja vakava, jota nyt elämme. Näyttää siltä, että nyt on tuhatvuotinen rauhan 

valtakunta loppumassa, jolloin kristityt ovat saaneet nauttia ulkonaista rauhaa ja vapautta 

esivallan suojeluksen alla. Näyttää siltä, että saatana on päässyt irti niistä kahleista, joilla Jumalan 

enkeli oli hänet sitonut tuhanneksi vuodeksi. Maailma on saatanan haltuun niin tyystin annettu, 

että pian on ulkonainen jumalanpalveluskin kokonaan loppunut. Nyt on perkele irti päästetty. 

Esivalta on antanut lihallisen vapauden rehottaa, niin että kaikki lain siteet ovat katkaistut, jotka 

ovat perustuneet Jumalan 10 käskyyn. Ei taida viipyä kauan, ennen kuin vanhurskasten veri 

alkaa virtaamaan maailmassa, kun viimeinen verinen vaino alkaa. Ei parane meidän nukkua ja 

hengelliseen laiskuuteen vaipua, jos mieli on pelastua helvetin kattilasta, vaan syy on hieroa unta 

pois silmistä ja huutaa apua Jumalalta, että Hän varjelisi meitä antikristuksen kaikista juonista ja 

perkeleen kavaluudesta. Meillä on syy tulla vahingoista viisaaksi, sillä meillä on esimerkkejä 

uskomattomasta ja pöyristyttävistä pahennuksista, joitten kautta perkele on niin monta meidän 

entisistä matkakumppaneista vietellyt. He ovat hetken aikaa huolimattomuudessa vaeltaneet ja 

kuulemattomuudessa Pyhän Hengen nuhteille, ja nyt he ovat seitsemän kertaa pahemmaksi 

tulleet. Näitten yli Jumalan poika huutaa raskaasti voi-huutoa. 

Lopuksi tahdomme lohduttaa sinua yksinäistä matkamiestä siellä Amerikan maalla sillä 

autuaallisella sanalla, että kaikki sinun syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. 

Ei voi murha-enkeli sinua tappaa, kun sydämesi oven pihtipielet ovat viattoman karitsan verellä 

sivellyt. Kaikki Lapin ja Suomen kristityt lähettävät sinulle ja lapsillesi sydämenrakkaita terveisiä. 

Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. 



Eero Mäkelä 



Toivo Mäkelä y. m. 

116/127 


Nro: 90 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa, Jumalan armo ja rauha 

lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen. 

Kiitos kalliista kirjeistä, joita olen saanut tänä syksynä. Viimeisessä pyysit minua 

lähettämään yhden postillan Melvin Niskalle, jonka teen huomenna maanantaina. Lähetän hänelle 

sitten pienen kirjeen, jossa panen muutaman sanan ja kirjan hinnan mukaan. 

Olen tänään käynyt perheeni kanssa tervehtelemässä vanhaa Mikko Nilssonia Jellivaarassa. 

Hän oli iloinen saadessaan nähdä meitä ja kuullessaan vielä viimeisen kirjeesi, jonka luin hänelle. 

Hänen vaimonsa Anna-Liisa ei ollut tällä kertaa kotona, sillä heidän tyttärensä oli vienyt hänet 

Tjautjasjärvelle tervehtelemään vanhaa sisarta Hilma Blombackea. Jätin tapani mukaan kopion 

kirjeestäsi Anna-Liisaa varten. 

Tulevana pyhänä meille tulevat rukoukset Jellivaaraan Edvin Abrahamsonin vuorolla. 

Tänään ei ollut meillä missään yhteisiä kokoon tulemisia, mutta olemme lukeneet Laestadiuksen 

saarnan kotona ja veisanneet jonkun virren värssyn perheen kanssa yhdessä. Kävelimme myös 

jonkin aikaa Jellivaaran hautausmaalla koko perheen kanssa, sillä ilma oli mitä ihanin, 

aurinkoinen ja kuiva. Koivut ovat keltaisia ja pihlajat tulipunaisia. Kävelimme hautojen ohitse ja 

löysimme sieltä muutamia vanhurskasten nimiä, kuten esimerkiksi Jonas Purnun ja Samuel 

Wettasjärven. Kyllä ajatukset menevät vanhaan kristillisyyden aikaan, kun profeettoja muistaa. 

Tipotiessään on se kaunis kristillisyys — eikä moni ole Maria Magdaleenan kanssa kristillisyyden 

haudalla murheella vuodattamassa rakkauden ja kaipauksen kyyneleitä. 

Toivossa kuitenkin elämme tietäen sen, että Herra elää. Hän ei ole unohtanut valituitansa, 

joita Hän vieläkin Henkensä kautta kutsuu suurelle ehtoolliselle. Se mieli meillä on vieläkin, että 

tahdomme Häntä seurata tällä kaidalla tiellä loppuun asti, tuli vastaan mitä tuli. 

Niin jää taas hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, vanha uskollinen kristillisyyden 

palveluspiika. Ole toivossa iloinen, sillä pian tulee Hän, joka tuleva on, ja hänen palkkansa on 

Hänen myötänsä. Hän on sanova sinulle: "Hyvin sinä hyvä ja uskollinen palvelija, vähässä sinä 

olit uskollinen, minä panen sinut paljon päälle, mene sinun Herras iloon." Synnit annan ja 

todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä taivaaseen asti. Rukoile meidän 

puolestamme, että mekin perille kostuisimme. 

Terveisiä koko Herran laumalta täällä Euroopassa sinulle ja lapsillesi. Vähä veljesi Herrassa 


117/127 


Nro: 91 



lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. 

Kiitos aluksi kalliista kirjeestäsi, joka tuli äsken. Olen juuri palannut Suomesta, missä olimme 

koko perheittemme kanssa, minä ja Eero. Heinävedellä olivat kokoukset Kalervo-veljen luona, 

missä oli paljon Jumalan lapsia koolla. Jos minulla olisi kertomisen lahjaa, niin kyllä saisin sinut 

iloiseksi, kun saat kuulla, että siellä tapahtui ihmeitä. Serkkumme Niilo Koistinen Nilsiästä oli 

siellä kolmen nuoren tyttärensä kanssa, ja vanhin tytär, nimeltään Kaija, joka on kahdenkymmenen 

ikäinen, teki myös parannuksen siellä. Oli se kaunista nähdä, että nuorelta väeltä 

sydän särkyy. Se näkyy niin autuaallisena kuvana kasvoistakin. Voimakkaat Pyhän Hengen 

vaikutukset muuttavat ihmisen ulkomuodonkin. Heidän kasvonsa ovat niin kuin enkelin kasvot. 

Kalliit olivat kokouksemme siellä. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi lähteä etsimään uutta ja 

parempaa kristillisyyttä, kuin se vanha kristillisyys, jota olemme seuraamassa Jumalan armon 

kautta. Eriseuraiset ovat aina huutaneet, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, mutta me emme 

kaipaa muuta, kuin sitä hyvää vanhain esikuvaa. Se rukous nousee sydämestä, ettei Herra ottaisi 

meiltä pois tätä valkeutta kiittämättömyytemme tähden. 

Suuren synninvoiman läpi on kilvoitteleminen, sillä perkele pitää suurta vihaa tietäen 

itsellänsä vähän aikaa olevan. Tarvitsemme rukoilla Isää Jeesuksen nimeen, että Hän varjelisi 

meitä kaikesta pahasta. Olemme saaneet elää runsaassa Jumalan viljassa ja myötäkäymisessä 

sielun ja ruumiin puolesta, missä piilee vaara, että sydämemme kiinnittyvät tähän maailmaan. 

Hengellinen laiskuus myös tahtoo tulla väkisin päälle, niin ettei jaksa vaivaa nähdä uskottomain 

ihmisten autuuden eteen. Väkisin tahtoo antaa uskottomain naapureitten ja tuttavain mennä 

rauhassa helvettiin, vaikka Pyhä Henki vaatii heitäkin muistuttelemaan kuolemasta, tuomiosta ja 

iankaikkisuudesta. 

Herran lauma Euroopassa on menestynyt ja kasvanut armossa ja Herran Jeesuksen 

tuntemisessa. Juha-Lassi ja Tenho ovat pysyväistä totuudessa, ja tekevät työtä tuttaviensa 

keskuudessa, jotta heillekin valkeus koittaisi, niin että tulisivat tuntemaan eksytyksen hengen. 

Juha-Lassi kävi viikonpäivät sitten puhuttelemassa Sten Johanssonia Tampereella, missä hän on 

lähetysmatkalla. Sten oli sanonut, että mene kotiin ja anna äitisi pestä korvan taustat puhtaaksi ja 

kuivata ne hyvin. Minä olin esittänyt Juha-Lassille, että hän kysyisi Steniltä, mitä hän tarkoittaa 

sillä, että lähettelee Juha-Lassin kirjeitä takaisin Eero Mäkelälle, joitten päälle hän (Sten) on 

piirtänyt ristinmerkkejä ja ison pitkänokkaisen ukonpään. Mutta Juha-Lassi ei muistanut kysyä 

tätä Steniltä. Hämeenlinnalaiset ovat luopuneet Stenistä, mutta on hänellä vielä Yleniukset 

Tampereella ja Kuokkaset Lahdessa, sekä Raittiset Lammilla jonkun muun lisäksi. Kovasti 

hänen joukkonsa on pienentynyt viime vuoden aikana. Saa nähdä, kuinka tulevan vuoden aikana 

käy. Gamaliel sanoi, että jos se on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa, mutta jos se on Jumalasta, 

niin ei ihmiset sille mitään voi. 

Melvinille olen lähettänyt postillan ja pikku kirjelapun. Odotan vastausta sieltä. Eerolle 

tulevat kokoukset kuukauden kuluttua, jonne odotamme paljon vieraita Suomesta. Paljon 

terveisiä kaikilta Jumalan pyhiltä täällä Lapissa ja Suomessa. Synnit saarnaan ja todistan anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. 



118/127 


Nro: 92 

Kiirunassa marraskuun 3.p 1984 



Kiitämme kaikista kalliista kirjeistä ja sanomista, joita olet meille lähettänyt sieltä 

kaukaiselta Amerikan maalta. Kaikki kristityt täällä vanhalla Euroopan mantereella ovat iloinneet 

siitä, että sinä olet kantamassa meitä rukouksen käsivarsilla Jumalan eteen ja korkealla iälläsi olet 

vielä murhetta kantamassa koko kristillisyyden laveudesta, muistaen meitä harvoja Ihmisen Pojan 

tähden hyljätyitä työmiehiä Herran pellolla puhtaalla ja sydämellisellä rakkaudella. 

Olemme nyt kokoontuneet neljäksi päiväksi tässä Eero Mäkelän talossa Pyhäin miesten 

päivän juhlaa pitämään Jumalan Sanan ympärille. Kokoukset pidetään Kiirunan suuressa kirkossa 

ja Jukkasjärven vanhassa kirkossa. Saamme pitää täällä suurta ja lihavaa pitoa, jonka Herra itse 

on valmistanut Pyhällä vuorellansa. Täällä saamme nauttia selkeätä viinaa parhaasta viinapuusta 

Herrasta Jeesuksesta. Ja vaikkei meillä olekaan Helluntaijuhlaa, missä opetuslapset olivat 

täynnänsä makeata viinaa, niin kuitenkin olemme saaneet tuntea Emmauksen tien matkamiesten 

tavoin Herran Jeesuksen armollista läsnäoloa. Moni köyhä matkustavainen iankaikkisuuteen on 

sanonut sydämessään veljein saarnan alla: "Eikö meidän sydämemme palanut meissä, kun Hän 

selitti meille kirjoituksia" 

Profeetta Jesaja kirjoittaa 9. luvussa: "Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa, Sinun edessäs 

iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan". Niin olemme mekin 

saaneet kokea tällä ajalla tätä samaa iloa, kun olemme nähneet Niilo Koistisen perheessä palavan 

Pyhän tulen, josta liekistä on jo kolme hänen tytärtänsä osallisiksi tulleet. Tästä näemme, että 

Jumalalla on vielä etsikon aika, eikä ole hukkaan mennyt se työ, mitä mekin heikot Jumalan 

välikappaleet olemme ahkeroimassa tehdä uskalluksella Jumalaan. Vielä on seurakunta 

hedelmällinen ja synnyttää eläviä lapsia Jumalalle. Tunnemme itsemme sangen onnellisiksi 

saadessamme olla osalliset Jumalan valtakunnasta, vaikka saammekin Daavidin kanssa nähdä niin 

paljon katkeria vihamiehiä ja valheenpuhujia totuutta vastaan ympärillämme. Daavid sanoo: 

"Voi Herra kuinka usiat, tääll' karkaa minua vastaan: Mun vihollisen' nuriat, ain pyytää minua 

lastaa... (Virsi 10). Tiedämme kuitenkin, että meidän palkkamme on suurempi kuin meidän 

vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, mutta saattaa meille määrättömän kunnian. 

Ilmoitamme tässä, että Melvin Niska on saanut sen suuren postillamme ja lähettänyt 

kiitoskirjeen ynnä maksun kanssa. Toivomme, että he käyttävät ahkerasti sitä kirjaa kokouksissaan, 

ja että he tulisivat näkemään, missä esikoisten seurakunta on, niin ettei tarvitsisi valheita 

uskoa, joita Jeesuksen ristin viholliset nostavat pohjattomuudesta hukuttaakseen ja pettääkseen 

autuutta kaipaavaa sieluja. 

Ole nyt lohdutettu, vanha ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella 

Amerikan maalla. Pian sinä pääset pois tästä mustasta maailmasta, ja saat kuulla Jeesukselta ne 

suloiset sanat: "Tulkaa minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu 

maailman alusta. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Koko 

tämä koolla oleva pyhien ihmisten joukko tervehtää sinua. Seurakunnan kanssa ja puolesta: 



y. m. 

Eero Mäkelä 


P.S. Juha-Lassi pystyy tulkitsemaan englanniksi saarnat. 

119/127 


Nro: 93 



lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. 

Kiitos aluksi kalliista kirjeestäsi, joka tuli äsken. Olen juuri palannut Suomesta, missä olimme 

koko perheittemme kanssa, minä ja Eero. Heinävedellä olivat kokoukset Kalervo-veljen luona, 

missä oli paljon Jumalan lapsia koolla. Jos minulla olisi kertomisen lahjaa, niin kyllä saisin sinut 

iloiseksi, kun saat kuulla, että siellä tapahtui ihmeitä. Serkkumme Niilo Koistinen Nilsiästä oli 

siellä kolmen nuoren tyttärensä kanssa, ja vanhin tytär, nimeltään Kaija, joka on kahdenkymmenen 

ikäinen, teki myös parannuksen siellä. Oli se kaunista nähdä, että nuorelta väeltä 

sydän särkyy. Se näkyy niin autuaallisena kuvana kasvoistakin. Voimakkaat Pyhän Hengen 

vaikutukset muuttavat ihmisen ulkomuodonkin. Heidän kasvonsa ovat niin kuin enkelin kasvot. 

Kalliit olivat kokouksemme siellä. Ei tullut mieleenkään, että pitäisi lähteä etsimään uutta ja 

parempaa kristillisyyttä, kuin se vanha kristillisyys, jota olemme seuraamassa Jumalan armon 

kautta. Eriseuraiset ovat aina huutaneet, että uusi aika kaipaa uusia muotoja, mutta me emme 

kaipaa muuta, kuin sitä hyvää vanhain esikuvaa. Se rukous nousee sydämestä, ettei Herra ottaisi 

meiltä pois tätä valkeutta kiittämättömyytemme tähden. 

Suuren synninvoiman läpi on kilvoitteleminen, sillä perkele pitää suurta vihaa tietäen 

itsellänsä vähän aikaa olevan. Tarvitsemme rukoilla Isää Jeesuksen nimeen, että Hän varjelisi 

meitä kaikesta pahasta. Olemme saaneet elää runsaassa Jumalan viljassa ja myötäkäymisessä 

sielun ja ruumiin puolesta, missä piilee vaara, että sydämemme kiinnittyvät tähän maailmaan. 

Hengellinen laiskuus myös tahtoo tulla väkisin päälle, niin ettei jaksa vaivaa nähdä uskottomain 

ihmisten autuuden eteen. Väkisin tahtoo antaa uskottomain naapureitten ja tuttavain mennä 

rauhassa helvettiin, vaikka Pyhä Henki vaatii heitäkin muistuttelemaan kuolemasta, tuomiosta ja 

iankaikkisuudesta. 

Herran lauma Euroopassa on menestynyt ja kasvanut armossa ja Herran Jeesuksen 

tuntemisessa. Juha-Lassi ja Tenho ovat pysyväistä totuudessa, ja tekevät työtä tuttaviensa 

keskuudessa, jotta heillekin valkeus koittaisi, niin että tulisivat tuntemaan eksytyksen hengen. 

Juha-Lassi kävi viikonpäivät sitten puhuttelemassa Sten Johanssonia Tampereella, missä hän on 

lähetysmatkalla. Sten oli sanonut, että mene kotiin ja anna äitisi pestä korvan taustat puhtaaksi ja 

kuivata ne hyvin. Minä olin esittänyt Juha-Lassille, että hän kysyisi Steniltä, mitä hän tarkoittaa 

sillä, että lähettelee Juha-Lassin kirjeitä takaisin Eero Mäkelälle, joitten päälle hän (Sten) on 

piirtänyt ristinmerkkejä ja ison pitkänokkaisen ukonpään. Mutta Juha-Lassi ei muistanut kysyä 

tätä Steniltä. Hämeenlinnalaiset ovat luopuneet Stenistä, mutta on hänellä vielä Yleniukset 

Tampereella ja Kuokkaset Lahdessa, sekä Raittiset Lammilla jonkun muun lisäksi. Kovasti 

hänen joukkonsa on pienentynyt viime vuoden aikana. Saa nähdä, kuinka tulevan vuoden aikana 

käy. Gamaliel sanoi, että jos se on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa, mutta jos se on Jumalasta, 

niin ei ihmiset sille mitään voi. 

Melvinille olen lähettänyt postillan ja pikku kirjelapun. Odotan vastausta sieltä. Eerolle 

tulevat kokoukset kuukauden kuluttua, jonne odotamme paljon vieraita Suomesta. Paljon 

terveisiä kaikilta Jumalan pyhiltä täällä Lapissa ja Suomessa. Synnit saarnaan ja todistan anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. 



120/127 


Nro: 94 

Kiirunassa marraskuun 3.p 1984 



Kiitämme kaikista kalliista kirjeistä ja sanomista, joita olet meille lähettänyt sieltä 

kaukaiselta Amerikan maalta. Kaikki kristityt täällä vanhalla Euroopan mantereella ovat iloinneet 

siitä, että sinä olet kantamassa meitä rukouksen käsivarsilla Jumalan eteen ja korkealla iälläsi olet 

vielä murhetta kantamassa koko kristillisyyden laveudesta, muistaen meitä harvoja Ihmisen Pojan 

tähden hyljätyitä työmiehiä Herran pellolla puhtaalla ja sydämellisellä rakkaudella. 

Olemme nyt kokoontuneet neljäksi päiväksi tässä Eero Mäkelän talossa Pyhäin miesten 

päivän juhlaa pitämään Jumalan Sanan ympärille. Kokoukset pidetään Kiirunan suuressa kirkossa 

ja Jukkasjärven vanhassa kirkossa. Saamme pitää täällä suurta ja lihavaa pitoa, jonka Herra itse 

on valmistanut Pyhällä vuorellansa. Täällä saamme nauttia selkeätä viinaa parhaasta viinapuusta 

Herrasta Jeesuksesta. Ja vaikkei meillä olekaan Helluntaijuhlaa, missä opetuslapset olivat 

täynnänsä makeata viinaa, niin kuitenkin olemme saaneet tuntea Emmauksen tien matkamiesten 

tavoin Herran Jeesuksen armollista läsnäoloa. Moni köyhä matkustavainen iankaikkisuuteen on 

sanonut sydämessään veljein saarnan alla: "Eikö meidän sydämemme palanut meissä, kun Hän 

selitti meille kirjoituksia" 

Profeetta Jesaja kirjoittaa 9. luvussa: "Sinä lisäät kansaa ja lisäät hänelle iloa, Sinun edessäs 

iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan". Niin olemme mekin 

saaneet kokea tällä ajalla tätä samaa iloa, kun olemme nähneet Niilo Koistisen perheessä palavan 

Pyhän tulen, josta liekistä on jo kolme hänen tytärtänsä osallisiksi tulleet. Tästä näemme, että 

Jumalalla on vielä etsikon aika, eikä ole hukkaan mennyt se työ, mitä mekin heikot Jumalan 

välikappaleet olemme ahkeroimassa tehdä uskalluksella Jumalaan. Vielä on seurakunta 

hedelmällinen ja synnyttää eläviä lapsia Jumalalle. Tunnemme itsemme sangen onnellisiksi 

saadessamme olla osalliset Jumalan valtakunnasta, vaikka saammekin Daavidin kanssa nähdä niin 

paljon katkeria vihamiehiä ja valheenpuhujia totuutta vastaan ympärillämme. Daavid sanoo: 

"Voi Herra kuinka usiat, tääll' karkaa minua vastaan: Mun vihollisen' nuriat, ain pyytää minua 

lastaa... (Virsi 10). Tiedämme kuitenkin, että meidän palkkamme on suurempi kuin meidän 

vaivamme, joka ajallinen ja keveä on, mutta saattaa meille määrättömän kunnian. 

Ilmoitamme tässä, että Melvin Niska on saanut sen suuren postillamme ja lähettänyt 

kiitoskirjeen ynnä maksun kanssa. Toivomme, että he käyttävät ahkerasti sitä kirjaa kokouksissaan, 

ja että he tulisivat näkemään, missä esikoisten seurakunta on, niin ettei tarvitsisi valheita 

uskoa, joita Jeesuksen ristin viholliset nostavat pohjattomuudesta hukuttaakseen ja pettääkseen 

autuutta kaipaavaa sieluja. 

Ole nyt lohdutettu, vanha ja uskollinen kristillisyyden palveluspiika siellä kaukaisella 

Amerikan maalla. Pian sinä pääset pois tästä mustasta maailmasta, ja saat kuulla Jeesukselta ne 

suloiset sanat: "Tulkaa minun isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu 

maailman alusta. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Koko 

tämä koolla oleva pyhien ihmisten joukko tervehtää sinua. Seurakunnan kanssa ja puolesta: 



y. m. 

Eero Mäkelä 


P.S. Juha-Lassi pystyy tulkitsemaan englanniksi saarnat. 

121/127 


Nro: 95 



meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen. 

Kiitos kalliista kirjeistäsi, jotka olemme ilolla vastaanottaneet ja lukeneet matkaystävillemme 

täällä Euroopassa. Kallis asia, että kultainen lanka kulkee läpi Siionin linnan. Tätä rauhan sidettä 

ei voi valtameret eikä kuolemakaan katkaista, sillä usko ja toivo muuttuvat näkemiseksi 

kuoleman virran toisella puolella, mutta rakkaus jää iankaikkisesti pysyväiseksi. 

Olemme nyt kokoontuneina tässä kuuluisassa Jellivaaran kirkonkylässä, missä elävän 

kristillisyyden ääni on kuulunut jo pitkälti toista sataa vuotta. Ei ole vielä kristillisyys tästä 

kylästä loppunut, vaikka niin monta eriseuraa ja eksytystä on pyytänyt hukuttaa tätä taivaasta 

alas laskettua valkeutta aamunkoitosta alkaen aina meidän päiviimme asti. Ei etelän valkeus sitä 

taivaan kirkkautta saattanut sammuttaa prinsessa Eugenian aikana, ei myöskään Apelqvistin 

lankeemus eikä Boremannin höyry sitä saattanut kokonaan hävittää. Vielä on harvoja sieluja 

kristillisyytemme vanhinten hautain päällä, jotka ovat jo kilvoitelleet pitkän elämän ajan. Mikko 

Nilsson, joka poikasena näki Jonas Purnun on vielä elämässä, vaikka hän tällä kertaa on 

sairaalassa hoidossa. Hänen vaimonsa Anna-Liisa on vielä kotona ja elävällä tunnontilalla 

kilvoittelemassa, jota kävimme kaikki kuusi saarnaajaa katsomassa ja lohduttamassa uudenvuoden 

aattona. Samoin ovat sisaremme Hilma Blombacke ja Lovisa Pålsson tässä paikkakunnassa 

Abrahamsson-parin kanssa meidän kanssamme rakentamassa yhteistä hengellistä 

huonetta turvan ja suojan paikaksi meille ja kaikille Jumalan omille tällä ajalla. 

Ihmeellisesti on Jumala asiansa kuljettanut tänne asti. Saamme vielä nähdä todeksi vanhan 

Kuoksun sanat, joka sanoi, että "Vaikka kuulisit, että Lapinmaan kristillisyys olisi poroksi 

palanut, niin pitää siitä tuhkaläjästäkin joku kallis kappale löydettämän". Tämä kallis evankeliumi 

eli Kristuksen oppi on vieläkin keskellämme kätkettynä särjettyihin sydämiin, jotka kuuliaisina 

Pyhän Hengen äänelle ovat kilvoittelemassa suuren synnin voiman läpi parannuksen tekijänä 

matkasauvaan nojaten. Suomesta on tullut monta kymmentä vierasta ilovieraiksemme, joitten 

mukana Jumalan voima kulkee. Olemme rakentamassa toinen toistamme Jumalan Sanalla ja 

taivaallisella viisaudella, pyrkien noudattamaan apostolin neuvoja, joka sanoo: "Asukoon 

Jumalan Sana runsaasti teissä kaikella viisaudella". 

Raamatun paikkoja on kanssapuheissa tutkisteltu ja kyselty, ja pienet lapsetkin ovat 

kilvoittelemassa samoja hengellisiä aarteita kätkemään kuin vanhemmatkin. On ihana nähdä, 

kuinka pienet lapset ovat elävästi uskomassa ja ahkeroivat omantunnon puhtaudessa kilvoitella. 

Totisesti on vanhan Takkisen sana tosi tälläkin ajalla, että oma sydän on huono ruokapöytä, 

mutta joukko Jumalan ihmisiä on enkeleitten seura. Kristittyin kokoukset ovat murheellisten 

huvitushuone ja nälkäisten ravintola. Pyhä kyyhkynen on lentämässä vielä keskellämme tuoden 

sydämiimme öljypuun lehden merkiksi siitä, että pian iankaikkinen kesä tulee. 

Jää hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun. Synnit annamme ja todistamme anteeksi 

Jeesuksen nimessä ja veressä taivaaseen asti. Pyydämme sinua muistamaan meitä 

esirukouksissasi. 


Lauri Koistinen Eero Mäkelä Severi Mäkelä 

Kalervo Koistinen Heimo Mäkelä Toivo Mäkelä 

Juha-Lassi Tast y. m. 

122/127 


Nro: 96 


Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Armo, laupeus ja rauha Jumalalta 

ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän kanssanne nyt ja iankaikkisesti, 

amen. 

Lähetän tässä "yhden kansapuheen" sinulle ynnä kirjekopion, jonka olen lähettänyt 

samanaikaisesti Melvinille ja Ralphille kuin sinullekin. Tutkipas nyt, vanha ja kokenut Israeliitta, 

jolla on tarkka nokka haistamaan henkiä, onko minun kirjoitukseni oikea Herran edessä. Vastaa 

sitten minulle, kun jaksat. Tarkoitukseni on hyvä. Halu olisi koota kaikki eksyväiset lampaat 

lammashuoneeseen viimeisen myrskyn edellä. 

Meillä oli ihanat ja suuret juhlat uutena vuotena. Meillä oli yövieraitakin noin 30 henkeä jos ei 

enemmänkin. Kaikki 6 saarnaajaa olivat paikalla. Lähetyskirjeemme oletkin jo saanut tätä ennen. 

Taitaa olla jotakin tapahtumassa, koska paimenia koetellaan. Olen Kallen kanssa saanut 

painiskella Jaakobin painia ja valvonut yötä, mutta ei ole oppimme horjunut yhtään. Se kun ei ole 

omamme, vaan Jumalan. Eerolle ilmoitti Pyhä Henki keskiyön hetkellä meidän kokousten 

aikana, että nyt Kallella on kova kamppailu, ja niin hän kysyi Kallelta, miten yö kului. Silloin 

Kalle sai huomata, että Eero tiesi kellon lyönninkin, millä hetkellä Kallella oli Jaakobin syvä 

kaivo edessään. Eero oli kortteerissa Abrahamssonilla Jellivaarassa, ja Kalle meidän tykönämme, 

joten kortteerien väli on 50 kilometriä. Eero näki sittenkin, miten Kalle taisteli. 

Olen kokoustemme jälkeen ollut kotona, sillä valvominen otti vatsahermoihin ja niin sain 

vatsakatarrin. Olen syönyt keitettyä ruokaa, pellavan siemeniä ja joskus vähän lääkettä nimeltä 

Novalucol, joka neutraloi vatsahappoja. Kyllä tämä vatsa pian on kunnossa ja pääsen töihin 

käsiksi. 

Lähetin Mabelille ja Aarolle ne Suuret Postillat lentopostissa. Kyllä ne postirahan kanssa 

maksoivat 90 taalaa yhteensä, mutta viime kerralla maksoit 100 taalaa kahdesta kirjasta, joten 

nyt riittää 80 taalaa. Olisi se ihana asia, jos lapsesi saisivat armon Jumalalta tulla Hänen 

lapsikseen. Olisi se ilo sinulle hautaan lähtiessäsi ja hyvästit jättäessäsi tälle maailmalle, kun 

iankaikkisuuden kukkaset kasvaisivat hautasi päällä omista lapsistasi. Sitä rukoilemme ylhäältä 

valkeuden Isältä. 

Sano paljon terveisiä lapsillesi ja lasten lapsille meiltä täällä kylmässä Pohjolassa. Jos Jumala 

suo, niin ehkä saamme vielä nähdä tämänkin maan päällä toisiamme ja lämmitellä sen valkean 

ääressä, jota Jeesus tuli sytyttämään maan päälle. Usko kaikki synnit ja vihollisen valheet 

anteeksi, ja ole turvallisella mielellä, sillä sinun nimesi on kirjoitettu elämän kirjassa. Muistathan 

meitäkin poloisia esirukouksissasi armoistuimen edessä. Jumalan rauha, joka kaiken 

ymmärryksen ylitse käy, asukoon sydämessäsi nyt ja iankaikkisesti, amen. 

Kirjoitti vähä veljesi Herrassa, osallinen vaivassa ja valtakunnassa 

Lauri Koistinen, rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni, Sallan, Heikin, Lassin ja Vesan kanssa. 

Terveisiä Eero Mäkelältä perheineen y. m. 

123/127 


Nro: 97 



meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon nyt ja aina teidän kanssanne. 

amen. 

Kiitän aluksi kirjeestä ja 100 taalan shekistä. Tässä menneenä pyhänä meillä oli rukoukset, 

jolloin kirjoitimme Suomeen vastauskirjeen. Kalervo oli myös täällä käymässä ja saarnasi 

Hakasen kirkossa. Meille tulee siis Suomeen lähetys palmusunnuntaista alkaen kaksi viikkoa. 

Kuljemme Nilsiässä, Heinävedessä, Enossa, Honkilahdessa, Kyrössä, Mouhijärvellä, 

Tampereella, Hämeenlinnassa ja Lappeenrannassa. Lähetän ohessa kopion Suomenkirjeestämme. 

Huomaat siitä myös, että meillä on aikomus käydä Amerikassa tänä vuonna vähän 

myöhemmin. Aikaa ja matkasuunnitelmaa ei ole vielä päätetty. Tulemme kuitenkin sinun luokse 

ensin. Tyynenmeren rannalla on myös aikomus käydä ja mahdollisesti myös Michiganissa ja 

Minnesotassa, jos ei mitään parempaa satu mieleen tulemaan. Koetamme pärjätä omilla 

varoillamme, emmekä ole pyytämässä Amerikasta mitään apua. Siitä on jo pian 6 vuotta, kun 

siellä viimeksi kävimme, joten on aika käydä katsomassa, mitä tuttaville kuuluu. Olen 

yhteydessä Carl Kullaan Vancouverissa, mutta ei hän ole meitä kutsunut. Voi olla mahdollista, 

että siellä olisi joku sielu, joka kaipaa meitä nähdä ja kuulla, sillä niin rakkaasti meitä siellä 

vastaanotettiin 1979 syksyllä. 

Minulla pyörii sellaiset ajatukset, että tunsimme joskus syksyllä tai elokuun lopulla ja 

viipyisimme 3 viikkoa siellä tällä kertaa. Ihana olisi, jos lapsesi ja lasten lapset olisivat meitä 

näkemässä siellä. Williamia emme enää näe siellä, mikä tuo murheen mieleen. Elämän ja 

kuoleman Herra varjelkoon lapsiasi ja johdattakoon heitä Taivaan valtakuntaan ahtaan portin 

kautta. 

Olen vielä sairaana. Tutkimukset ovat meneillään ja menen pian vatsantutkimuksiin 

Jellivaaran sairaalaan. Siellä otetaan vatsasta kuva sisältäpäin. (gastroscope). 

Jää nyt hyvästi Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen matkaystävämme. Synnit annan 

ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ole toivossa iloinen, sillä pian 

tämän maallisen matkan vaivat loppuvat. Paljon terveisiä vanhoilta Lapissa, Mikolta ja Anna- 

Liisalta, Hilmalta ja Loviisalta, Eerolta perheensä kanssa y. m. 

Vähä apulainen Herran työssä 

Lauri Koistinen rakkaan vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa. 

PS. Meitä voi tulla useitakin tällä kertaa, jos saamme varoja kokoon. Olen ajatellut että minä, 

Eero, Juha-Lassi, Kalervo ja Toivo tunsimme tällä kertaa sinne. Kuitenkin minä ja Eero 

tulemme. 

PS.2. Puhuit edellisessä kirjeessä Kirkkopostillasta. Meillähän on se 1876 vuoden Luulajassa 

painettu kirja valokuvapainoksena valmiina jo v:sta 1973 asti. Sitä on jäljellä vielä ainakin 500 

kappaletta. Otamme niitä mukaan, kun tulemme sinne. 

124/127 


Nro: 98 

Honkilahti pitkäperjantaina 1985 

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill omaistesi kanssa. Armo ja rauha meidän 

Jumalaltamme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän henkenne kanssa, amen. 

Kiitämme aluksi maaliskuussa lähettämästäsi kirjeestä, josta näkyy, että olet saanut tiedon 

meidän aikomuksestamme tulla sinne Amerikan maalle syksyllä. Tarkemmin sanottuna syyskuun 

19. päivän paikkeilta lokakuun puoliväliin. Me teemme matkasuunnitelman valmiiksi jo täällä ja 

koetamme joko kirjeen tai puhelimen kautta järjestää kirkot kokouksia varten. Kaikki veljet 

ovat yksimielisesti tukemassa tätä päätöstämme, josta ymmärrämme Jumalan tahdon niin olevan. 

Emme ole tähän asti kuulleet mitään Niskan veljeksiltä, vaikka alkuvuodesta lähetin sinne 

kirjeen ja ”Yhden kansapuheen” pyynnöllä saada vastaus. Juha-Lassi on saanut kirjeen Charles 

Niskalta äsken, jossa ei näy, että hän olisi minun kirjettäni nähnyt, jonka lähetin samanlaisena 

sekä Ralphille että Melvinille. Ei ole opin asiat selvänä Amerikan miehillä. Tarkoituksemme on 

käydä heitä puhuttelemassa, kun sinne tulemme. 

Puhut kirjeessäsi everstipoikasi Williamin tulevan Helsinkiin. Tarkoitatko sinä sitä, että hän 

tulee Helsinkiin työhön Ilmoita minulle hänen adressinsa täällä Suomessa. 

Matkamme täällä syntymämaassa on jo hyvässä alussa. Nilsiässä oli ensimmäiset kokoukset 

kirkon tiloissa ja kuulijoita tuli siinä kymmenen paikkeilla kyläläisistä. Sen lisäksi meitä oli 

monella autolla kaukaa tulleita kristillisyyden uskollisia matkakumppaneita. Kaikki saarnaavaiset 

veljet olivat mukana alusta alkaen, joka on ollut suuri ilo kaikille. Serkkumme Niilo Koistisen 

tyttäret olivat kokouksissa, vaikka heillä on kova vaino ja vastus omasta kodista. Kun kävimme 

Eeron ja Kalervon kanssa heitä tervehtimässä Laitisenmäellä, missä heidän kotinsa on, niin 

saimme kuulla talon jumalattoman tyttären ja hänen miehensä suusta sanat: "Menettekö itse ulos, 

vai tarvitaanko ottaa poliisi avuksi" Talon isäntä ja emäntä ei olleet kotona. Körttiläiset ukot 

ovat täynnä vihaa meille ja sanovat meitä hurma-hengiksi. Siitä näemme, kuinka varis huutaa 

omaa nimeään, sillä körtit ovat hurmahenkiä, jotka uskovat Helena Konttisen unia ja valheita, 

jotka tulevat suoraan Raamattua vastaan. 

Niilon tyttäret ovat hyvin uskomassa ja vahvistuvat vainon alla. Urhoollisesti näimme 

Kertunkin puolustavan Jumalan totuutta vainoojia vastaan. Emme viipyneet kauan 

Laitisenmäessä. Jäi kuitenkin ihana tunne sydämeen, kun näki, että Jeesuksen karitsat ovat 

vahvistuneet armon kautta ja saaneet urhoollisen sydämen. Jumala heitä yhä vahvistakoon. Tätä 

kaikki valitut rukoilevat täällä. Uskomme Jumalalla olevan valituita Savossa, koska piru on niin 

vihainen siellä. 

Anni Brolan sisar Nasti on sairasvuoteella ja melkein pois tästä maailmasta. Hänellä on pari 

tippapulloa sängyn vieressä ja nestettä pannaan suoraan verisuoneen. Muisti on kadonnut pois, 

eikä hän jaksanut monta minuuttia meidän kanssamme ajatuksia vaihtaa. Hän puhui vain jonkun 

yksittäisen sanan, kun häneltä kysyttiin. Hän on autuas ihminen, ja mahdollisesti pääsee pian 

sisarensa Annin luokse uuden maan ihanuuteen. 

Nyt olemme tässä vanhassa Mäkelän tuvassa istumassa. Kalervo kyselee vuorotellen 

Raamatun paikkaa, ja jokainen lapsi ja aikuinen joutuu jotakin vastaamaan. Hän kysyy Pietarin 

epistolasta sitä kohtaa, missä sanotaan: "Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, 

että te siitä vaarin otatte niin kuin kynttilästä, niin kauan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa 

teidän sydämissänne." 

Ei ole tainnut Kointähti koittaa Amerikan kristillisyydelle enää pitkiin aikoihin, sillä siellä on 

vain niitä lohikäärmeen pyrstöllään maahan vetämiä tähtiä. Siellä taitaa olla sellainen lohikäärme, 

josta profeetta sanoo: "Vanhat kunnialliset ihmiset ovat pää, ja profeetat, jotka väärin opettavat, 

ovat häntä." Ei sellaisessa kristillisyydessä ole kointähti koittanut, missä pidetään pallopelejä, 

syntymäpäiväjuhlia, yöjuoksuja, tyttöjen ja poikien illanviettoja kesämökeillä, häitä ja hautajaisia 

paavilaisessa kiillossa ja hengessä. Ei ole oluen ja viinanjuomareille kointähti koittanut, eikä 

125/127 


Nro: 98 

velhoille ja salavuoteisille, miesten kanssa makaajille. Ei myöskään hengellisille huorille ja 

Baabelin portolle, jotka väärentävät Jumalan sanat. 

Mutta tälläkin ajalla on kointähti koittanut muutamille yönvalvojille, jotka ovat ottaneet 

vaarin siitä vahvasta profeetallisesta Sanasta, mitä kristillisyyden vanhimmat ovat opettaneet. 

Pian meidän kristillisyytemme olisi kuollut ja omavanhurskaus olisi pettänyt meidät, ellei Levivanhin 

olisi tullut vahvan profeetallisen sanan kautta meitä ojentamaan. Hänen kauttaan 

meillekin päivä valkeni ja kointähti koitti meidän sydämissämme. Emme enää ole ihmispelon alla 

eikä paavilla ja Boremannilla ole enää niitä sideavaimia eikä rautakahleita, joilla se seitsenpäinen 

lohikäärme sitoo niin monet ja lukemattomat autuutta kaipaavaiset sielut perkeleen orjuuteen. 

Nyt me olemme valmiit opettamaan koko maailmaa autuuden tielle. Me ymmärrämme, ettei 

evankeliumia ole kellään muulla kuin meillä ja niillä, jotka ovat samasta opista hengen ja elämän 

saaneet ja sen säilyttäneet. Ei ole enempää kuin yksi oikea lammashuone ja yksi ainoa ovi - Herra 

Jeesus. Ja jolle ei esikoisten seurakunta ole äitinä maailmassa, niille ei ole Jumala Isänä taivaassa. 

Tarvitsemme yhä pitää kiinni vahvasta profeetallisesta sanasta ja siitä ojennusta ottaa tiellä ja 

matkalla. Tarvitsemme rukouksella tutkia puhtaita Jumalan Sanan kirjoituksia ja kätkeä niitä 

sydämiimme, sillä niistä saamme silmänvoidetta, omantunnon valkeutta, sydämen virvoitusta ja 

elävää toivoa. Ja kun yhteen tulemme, niin tarvitsemme antaa veljein ja sisarten koetella meidän 

sydämiämme ja tutkia meidän sielumme tilaa, niin että olisimme valmiit lähtemään pois tästä 

maailmasta. - Voi kuinka onneton asia se on, jos kristityt tai kristittyin lapset huolimattomuuden 

ja uneliaisuuden kautta menevät valkeuden syrjästä eli keskeltä onnettomuuteen. Onpa meillä 

esimerkkejä sellaisistakin varoittavista tapahtumista. Kristittyin lapsista menee moni lyhty 

kädessä helvettiin. 

Usko nyt kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kaikki kristityt 

kotimaallasi Suomessa ja Lapissa ovat sinua kantamassa kristittynä ja rukoilevat puolestasi. 

Vieläpä uskovat valituita löytyvän Amerikasta, koska sinäkin siellä olet niin kuin muistopatsas 

vanhasta kristillisyydestä todistamassa sen evankeliumin voimaa, jota me Jumalan armon kautta 

saarnaamme. 



Eero Mäkelä 





y. m. 

126/127 


Nro: 99 

Palohuornas 9.5.1985 


lisääntyköön sinulle. 

Kiitos kaikista kirjeistä ja sanomista, joita olet matkan varrelta minulle lähetellyt. Nyt ilmoitan 

sinulle sanomia täältä. 

Suurin vastustajamme ja kristillisyyden sotkija Sten Johansson on kuollut metsässä 3.5. Hän 

oli hakannut polttopuita ja kun ei kuulunut kotiin määrättynä aikana, niin hänen poikansa olivat 

menneet häntä hakemaan. Hän makasi kuolleena maassa. 

Oheisesta kuolinilmoituksesta voit nähdä, että se on lähes sanasta sanaan samanlainen kuin 

Gunnar Jönssoninkin. Vain pari viimeistä riviä ovat tässä ilmoituksessa lisätyt. Hautaukseen 

emme mene, sillä meillä on kokoukset Uumajassa silloin. Haudatkoot kuolleet kuolleitansa. 

Meidän Amerikan matkamme on jo pitkälle suunniteltu. Olen soittanut Astoriaan, 

Vancouveriin, Minneapoliin, Calumettiin, Duluthiin, Detroittiin ja Washington DC 

pääkaupunkiin. Joka paikasta olen pyytänyt huonetta metodisteilta. Olen kirjoittanut kyselyn 

myös Leadin metodistipastorille. Odotan sieltä vastauksia kirjeisiini. Calumetista ja 

Washingtonista olen jo puhelimessa saanut lupauksen, joten kyllä kaikki järjestyy hyvin. Me 

lennämme kaikki välit ilmassa. Meitä tulee neljä miestä. Minä, Eero, Kalervo ja Juha-Lassi, joka 

on tulkki. Tarkoitus on käydä puhuttelemassa kaikkia, joita tunnemme ennestään, Niskoja y. m. 

Matkamme on ajalla 18.9-12.10. Otamme Rapid Citystä auton (leasing) ja ajamme johonkin 

motelliin sinne sinun lähellesi ja 19.9. aamupäivällä tulemme sinua katsomaan. Sinun ei tarvitse 

huolehtia mistään. Me teemme kaikki valmiiksi itse. 

Meidän ystävämme ovat kaikki vielä elossa, eikä hautauksia ole vielä ollut. On tosin monia 

heikkoja ja sairaita keskellämme, niin kuin Brolan Nasti ja Kurosen Aili Enossa ja sitten meidän 

vanhat täällä Lapissa, Lea, Mikko ja Anna-Liisa sekä Josefina. Oma terveyteni on hiukan 

parempi, mutta ei vielä oikein hyvä. Täällä on yksi hyvä suomalainen lääkäri kirurgina, joka on 

ottanut minut autettavakseen. Uskon paranevani syksyyn mennessä. 

Meillä on Helluntaina Norjan matka, jolloin pidämme kokouksia Ofotenissa kolmessa 

paikassa, Harstadissa, Evenesissä ja Narvikissa. Siellä on minulla paljon tuttuja boremannin 

joukossa. Kunpa joku tulisi kuulemaan. Mukaan tulee Suomesta Hannu Viljakainen ja Eeron 

sisaria y. m. Nyt sinne Ofotiin pääsee suoraan autolla, kun uusi tie Kiirunasta avattiin. 

Ei minulla ole nyt mitään hengellisiä ajatuksia kerrottavana. Kaipaan vain saada nähdä sinua 

ja lapsiasi Amerikassa. Ilmoitamme kokouksemme hyvissä ajoin, kun metodistipapit ovat 

vahvistaneet meille kokoushuoneet. Eikös Aaro asu lähellä pääkaupunkia Ja pääseekö Mabel 

Spearfishiin silloin Eino ja Fern ovatkin siinä likellä. 

Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja 

veressä. Muista meitä rukouksissasi. Vähä veljesi elämän kaidalla tiellä 


127/127

TÃ¤stÃ¤!

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?