Tästä!

Nro: 38
Jellivaarassa tammikuun 20 p:nä 1980
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill, Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä
lähestyn sinua. Kiitos kalliista kirjeestä, jonka taas sain ilokseni loppuviikolla. Ei ole ikäero
näkymässä kirjeessäsi, vaan saman ikäiset olemme hengen puolesta, aina lapset jotka emme
ilman Taivaallisen Vanhimman apua tule toimeen, vaan aina saamme Häneen turvata toivossa,
että Hän kääntää kaikki asiat viimein parhaaksemme, vaikka välistä näyttääkin synkältä sekä
sielun että ruumiin puolesta.
Hiljaista on täällä Lapissa ja Euroopassa kristillisyyden puolesta. Jotakin pientä merkkiä
parempaan alkaa tuntumaan, sillä eri puolilta kristillisyyden laveutta on ääniä kuulunut, että
jotkut alkavat saamaan silmiään auki näkemään sitä kuilua, johon Boremannin höyry on
kuljettamassa suurta kansaa. Emme sitä epäile, etteikö Jumala voi asioita kirkastaa kelle tahtoo.
Emmepä mekään ole itse itsellemme ymmärrystä antaneet. Jeesushan sanoo, ettei kenkään tunne
isää vaan Poika, eikä Poikaa muu kuin Isä, ja se jolle Poika tahtoo ilmoittaa. Tämä ilmoitus on
Jumalan oma asia Poikansa kautta. Uskoa ja Pyhää Henkeä emme voi kellekään antaa, mutta
synnit voimme anteeksi antaa katuvaisille, Jumalan puolesta, vaan uskon alkaja ja päättäjä on itse
Herra Jeesus. Tämä tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta, kuten apostoli sanoo. Ei se
lahja tipahda kenellekään suoraan taivaasta ulkopuolella esikoisten seurakuntaa.
Luin kirjeesi tänään Jellivaaran vanhoille, kun olin heidän luonaan käymässä vaimoni kanssa.
Leeville luin sen puhelimessa eilen. Levi on vielä jokseenkin ennallaan terveyden puolesta, vaan
nyt kun hänen vaimonsa Julia kuoli, on hän ollut peräti allapäin ja ikävissään, kuten
ymmärrettävää onkin. Julia nukkui pitkällisen sairauden jälkeen kuoleman uneen Vittangin
sairaalassa, tammikuun l4 päivänä, siis noin viikko sitten. Hän sai paremman perimisen siinä
maassa, jossa ei enää ole kirousta synnin tähden. Hautaus on ensi pyhänä Svappavaarassa ja
menemme sinne Levin pyynnöstä, jos Jumala terveyttä antaa.
Eeron vaimo on vieläkin kehnonlaisessa terveydessä, vaan taas kotona tällä kertaa.
Koettelemuksia on hänenkin perheessään, vaan Jumala antaa voimaa kantamaan ristiä
kärsivällisyydellä toimellisuudella.
Suuret tuulet puhaltavat nyt maailman merellä ja näyttää siltä, että tämä vuosi voi tuoda
tullessaan jo suurempiakin laineita. Jumalan Sana näyttää kuitenkin, että aikain merkit ovat
täyttymässä, ja ne ajat ovat ovella, joista vaivain päivistä on myös kirjoitettu, ettei sellaista
kurjuutta ole nähty maailman alusta ei ennen eikä jälkeen, mitä viimeisellä ajalla tuleva on.
Saamme katsella sitten niin kuin lapset, mitä Isä sallii tapahtua synnin rangaistukseksi.
Ullatista on jo ennen mainitsemani Martta Nilsson saanut armon Jumalalta uudistua
kristillisyyden tiellä oikean parannuksen ja ylösnousemisen kautta. Hänestä vain on meille iloa,
sillä hän on suuressa hartaudessa ja rakkaudessa vaeltamassa elämän tiellä. Hän on Levin entinen
palveluspiika niiltä ajoilta, jolloin kristillisyys oli paremmalla rajalla täällä Lapin maalla. Hän on
luvannut tulla käymään meillä tällä viikolla, kun hän käy Jellivaaran sairaalassa saamassa hoitoa -
sairasvoimistelua.
Eipä nyt muuta tällä kertaa. Usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa.
Muista meitä vielä rukouksissasi armoistuimen tykönä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun.
Terveiset Leviltä, Eerolta ja Lapin vanhoilla kristityiltä. Kirjoitti vähä nuorukainen Juuressa
sodassa
PS. Terveisiä paljon pojille. Onhan Eino saanut puukkonsa postissa.
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.
50/127
copyright Lauri Koistinen