Nro: 73 Laitilassa 24.7.1983 Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestymme teitä. Kiitos kalliista kirjeestäsi, josta näemme, että olet vielä sielun puolesta terve, ja saatat vielä kirjoittaa omalla kädelläsi kuulumisiasi meille sieltä kaukaiselta Amerikan maalta, minne olet jäänyt niin kuin muistokiveksi kristillisyyden vanhinten työlle. Näemme, että Israelin Jumala on sinut rakentanut ja hengen lahjoilla kaunistanut, sillä muutoin et olisi voinut olla seisovainen siinä opissa, jota etsikkoaikamme ensimmäiset opettajat Laestadiuksesta ja Raattamaasta asti ovat opettaneet. Suuret myrskyt on perkele nostanut pohjattomuudesta tätä kristillisyyttä vastaan aamunkoitosta alkaen, mutta ei ole Kristus vieläkään hukkunut. Kuningas Daavid sanoo psalmissa: Miksi kansat turhia ajattelevat Ja maan kuninkaan hankitsevat heitänsä Herraa ja Hänen Voideltuansa vastaan Ja Raattamaa kirjoittaa v.1873: "Ilmestyskirjan 19 luku osoittaa, että elävä kristillisyys levenee, vaikka sokea maailma vainoo ja vastaan seisoo: he pitävät neuvoa keskenänsä, ja ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel". Olemme saaneet nähdä todeksi kaiken tämän. Ei ole esikoisten seurakuntaa voitettu, vaikka monen väriset eriseurat ovat nousseet. Välistä isommat, välistä pienemmät. Hukkaan meni Lapinmaan pappien ennustus Jonas Purnun aikanakin, kun he profeteerasivat, ettei Purnulla ole kolmen vuoden päästä laumassaan enempää, kuin pivon täysi lappalaisia. Turhaan raukesi edesmenneen saarnaajan Gunnar Jönssonin sana August Iskaksson- vanhimmalle, että hän jäisi yksin. Hukkaan meni myös saarnaaja Sten Johanssonin sana, että koko kristillisyyden lähetystoimi joutuu naurunalaiseksi, kun nuoria miehiä siihen otetaan. Sillä vanhassa Lahden virsikirjassa on seuraavat värssyt: (V.47) Niin kuin sotamies kädessäns´ tuntee vasamans´ ja nuolens´, Jotk´ hän viepi edessäns´, Niill´ varjelee pääns´ ja suolens´: Niin nuoret myös Herra tuntee, Jotk´ Hän silloin sotaan tunkee, koska hän auttaa tahtoo. Autuaat ovat, joiden viini Senkaltaisii on täynnäns´, Eip´ yksikään heit´ saa kiinni, Eik´ vihamies heit´ häväis´: Kosk´l he puolestans´ sotivat. Päältäns´ vihollisia otivat, Niin heidän myötä käypi". Muistathan vanhan eriseuran vanhimman saarnaajan Erkki Antin Juhonpietistä, joka nimitteli lännen saarnaajia poikasiksi. Hän tarkoitti ilmankin Kuoksua, Wettasjärveä y.m. Silloin nämä saarnaajat olivat noin 40 vuoden ikäisiä, ja muut lännen saarnaajat olivat vielä nuorempia. Jonas Purnu vanhin liitti työnsä näitten nuorten kanssa yhteen, niin kuin sinulta saamamme kirjoitukset osoittivat, nimittäin julkaisu nimeltä: "Merkillisiä vanhinten kirjeitä." Kerskatkoon eriseuraiset vanhuudestaan, ei se mitään tee. Onhan paavikuntakin vanha, ja Mooseksen usko vielä vanhempi. Luther sanoo kuitenkin, että Kristuksen seurakunta on vielä vanhempi. Me tahdomme pitää kiinni etsikkoaikamme ensimmäisten opettajien neuvoista ja opetuksista kaikissa asioissa. Sen tähden teemme myös työtä, että saisimme painetuksi sekä rovasti Laestadiuksen saarnat puhtaina, että vanhinten kirjat muuttamattomana. Teemme työtä tulevaisuutta ajatellen, ja uskomme kristillisyyden vielä kasvavan ja lisääntyvän. Lapin maalla ei meitä ole enää saarnaamassa enempää kuin kaksi Suomen poikasta - niin kuin muutamat vanhat karhakat sanovat - vaan on kristittyin joukossa vielä joku vanhakin elämässä, joka sinun tavallasi on meille turvana ja tukena. Kun olemme nähneet teidät, niin olemme nähneet ne vanhimmat, joitten syliin olette syntyneet. Levi vanhin oli myös opettajiensa kaltainen, nimittäin Kuoksun ja Parakan. Täällä Suomessa, missä nyt olemme pitämässä kokouksia, on useampia saarnaavaisia veljiä, joista vanhin on Severi Mäkelä. Ei hänkään häpeä olla poikasten kanssa lähetysmatkalla saarnaamassa sitä oppia, jota sydämestä ja korvista ympärileikkaamattomat eivät kärsi kuulla. Hän lukee turvansa meihin ja me luemme turvamme häneen. Tunnemme tarvitsevamme kaikki ne Jumalan lahjat keskuudessamme, jotka Jumala on meille lahjoittanut tälläkin viimeisellä ja viheliäisellä maailman ajalla. 96/127 copyright Lauri Koistinen
Nro: 73 Päätämme kirjeen tällä kertaa tähän. Ole nyt lohdutettu murheessasi, uskollinen vanha sisar. Pian pääset lepäämään kaikista matkan vaivoista iankaikkiseen Sabatin lepoon. Vielä todistamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Seurakunnan kanssa ja puolesta: Lauri Koistinen Kalervo Koistinen Toivo Mäkelä Severi Mäkelä Heimo Mäkelä y.m. 97/127 copyright Lauri Koistinen
Change language