Tästä!

Nro: 54
Palohuornasessa 8.11.1981
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armo ja rauha olkoon
kanssanne nyt ja iankaikkisesti, amen.
Lähetän jonkun rivin kuulumisia täältä Lapinmaalta nyt, kun jo on kulunut viikon päivät
Kiirunan kokouksista. Siellä oli meillä kallis kanssakäyminen ja runsas armopöytä sieluin
ravinnoksi. Kävimme myös Herran ehtoollisella kaikki kristityt. Jumala antoi Sanansa oven olla
auki kaikille puhuvaisille veljille, ja Jumalan voima oli tuntuvalla tavalla keskellämme. Tulipa
todeksi virrenkirjoittajan sana Davidin psalmista: ”Se ompi Herrall´ aivan huokia, ett' tomust'
köyhän korottaa..” Kyllä Jumalan Henki saattaa avata taivaallisen viisauden aarreaitan köyhille
hengessä, niin kuin entisinä aikoina. Jumalalle olkoon kiitos kaikesta siunauksesta, jota olemme
nauttineet sielun ja ruumiin puolesta.
Lähetän ohessa kopion Suomeen lähettämästämme kirjeestä. Norjaan lähetettyä kirjettä en
nyt ehdi kääntämään suomeksi.
Maailman merellä lainehtii nyt suuret tuulispäät, ja vain Herra tietää, koska sodan pauhina
alkaa myllertää ympärillämme. Jo on aika synnin tulla rangaistuksi. Jo on aika Jumalalla näyttää
voimansa pilkkaajilleen. Jo on aika kostaa jumalattomille heidän töittensä ansion jälkeen. Jo on
aika meidänkin saada väkevä muistutus kuolevaisuudestamme, niin että saisimme sydämemme
irti katoovista kappaleista. Jos Herra rankaisee ulkonaisella hädällä, niin Hän siunaa meitä
hengellisellä siunauksella. Kun Jumalan Henki vain sydämiämme hallitsee, niin sanomme
virrentekijän kanssa: "Menköön matkaans' kalu, ei oll´ siihen haluu, Jeesus tavaran´... Ja
Lutherus sanoo: "Jos veis he aarteemme, osamme, onnemme, ne heidän olkohon, vaan meidän
iät on, Jumalan valtakunta."
Olemme tänään käyneet katsomassa vanhaa ja raihnaista sisarta Josefiina Dynesiusta
Nattavaarassa. Hän on pian lähtijä tästä maailmasta. Kävimme sanomassa luultavasti viimeiset
terveisemme ja hyvästimme. Anteeksi, siinä anoimme ja toisillemme vakuutimme Jumalan
puolesta. Niin ikä voittaa ja maa ottaa lainansa takaisin. Vaan vanhurskaan muisto pysyy
ikuisesti.
Empä tiedä sanoa, saammeko mekään toisiamme tämän maan päällä enää nähdä, vaan pian se
aika tulee, jolloin uusi aurinko nousee ja iankaikkinen uusi vuosi alkaa laskemattoman auringon
maassa tuolla puolella Jordan-virran. Kaunis on maasta ostettu lauma, joka silloin koolle tulee.
Ei ole siinä kokouksessa valitusta, eikä huokauksia, ei riettaan kiusauksia, eikä ruumiin vaivoja.
Ei silloin tule katumus meille siitä, että täällä armon ajassa etsikon aikamme tunsimme ja
maailman ilon hylkäsimme ja Jeesuksen ristiä kannoimme. Toivon ankkuri on iankaikkisuuden
rannalle kiinnitetty, ja jos koska, niin kuoleman ja koettelemuksen aikana tuo toivo lohduttaa
sydämemme. Toivo antaa voimaa kärsiä ristiä pitkämielisyydellä – sillä mitä onkaan meidän
vaivamme sen autuuden rinnalla, joka on täydellinen taivaissa.
Jää nyt Jumalan armon ja rauhan haltuun. Uskollinen ja totinen Jumala on kanssamme joka
päivä maailman loppuun asti. Ei enkelit, eikä esivallat, ei korkeus, eikä syvyys, ei nykyiset eikä
tulevaiset, saata meitä pois erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa,
meidän Herrassamme. Tästä pitäkäämme kiinni, kun omavanhurskaus tulee Jumalan lasten päälle
kantamaan. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme.
Synnit ja epäileväisyydet annan ja todistan anteeksi Jumalan puolesta. Ole iloinen kuin
kesähevonen ja niin kuin ansasta päästetty lintu. Täysi hinta on maksettu syntivelastamme
Golgatalla ja verinen risti velkakirjamme päälle vedetty.
Terveisiä kaikilta Lapin ja Suomen kristityiltä. Kaikki saivat kuulla kirjeesi Kiirunassa ja
liikutetuin sydämin niitä lukeneet.
Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Vähä veljesi Herrassa
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.
67/127
copyright Lauri Koistinen