Tästä!

Nro: 29
Jellivaarassa 18.7.1979
Rakas vanha sisareni Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armon ja rauhan
tervehdyksellä lähestyn sinua.
Kiitos kaikista kalliista kirjeistäsi, joita kirjekyyhky on lennättänyt jo kolme melkein yhtä
aikaa. Niistä näen, että olet ollut huolissasi poikasi Williamin autuudesta. Oli hyvä, että ilmoitit
Eino-poikasi puhelinnumeron, niin että sain soittaa puhelimella hänen vaimolleen eilen illalla.
Sain häneltä kuulla, että William on jo kotonaan Omahassa ja terveenä. Niin se Jumala asiansa
hoitaa, kuten uskoinkin tapahtuvan heti ensimmäisen hätäsanoman sinulta saatuani. Minulle tuli
heti sellainen varma tunne, että Jumala voi kuolleistakin herättää. Sen tähden eri hätäillyt sinne
lähtemään suoraa päätä, vaan soitin puhelimella heti ja sain tietää, että asiat olivat kääntyneet
parempaan päin Williamin kohdalla.
Siksipä olenkin odottamassa tuloksia sinun toimistasi yhdessä lastesi kanssa Amerikan
lähetysreissun hoitamiseksi. Olemme valmistautumassa sen varalle, että syksyllä sinne
lentäisimme jos Jumala suo. Onpa sinulla aikaa asiata ajatella ja lapsiltasi kuulla, jos he ovat
avulliset kokousten laittamisessa ja vielä osaa ottamassa sanan kuulijoina. Voisivathan pojat
vaimoineen tulkata penkissä kuten lapsilleenkin ympärillään. Sehän olisi ihana kokous, missä
lapset ja lasten lapset olisivat äitinsä kanssa yhdessä. Emme usko Jumalan Hengen vielä niin
köyhäksi ja lahjattomaksi tulleen, etteikö puhdas Jumalan Sana vieläkin sijan saisi ihmisten
sydämissä. Siinä toivossa kuitenkin tahdomme työtä tehdä.
Nyt olen valmistautumassa Suomen matkalle perheeni kanssa. Isäni on kuollut
suruttomuudessa tanssipaikalle, mutta tahdon kuitenkin mennä häntä saattamaan viimeiseen
lepoon - joskaan en voi uskoa hänen päässeen vanhurskasten lepoon, vaan hän on sen Tuomarin
edessä, joka oikein tuomitsee. Minä olen kohdaltani kaikki anteeksi antanut, vaan kuinka Jumala
on sovitettu epäuskoisessa sieluntilassa, se on toinen kysymys.
Iloisemmat hautaukset ovat sitten viikko jälkeen isän hautausta, kun Kallen pikku poika
Risto, 11 vuotinen, saatetaan siihen suloiseen lepokammioon, jonka Herra Jeesus on pyhittänyt
omillensa. Tämä nuorukainen pääsi parempaan maahan pari päivää sitten rauhallisesti nukkuen
kotonaan. Hänellä oli kasvi päässä, joka teki hänestä lopun. Paljon hän sai kärsiä ruumiin
vaivoja, vaan kaiken hän kantoi ihmeteltävällä kärsivällisyydellä loppuun asti. Hänen sielunsa on
tallella, sillä hän on seurannut elävää kristillisyyttä, ja tautivuoteellakin ollessaan hän sai kantaa
omantunnon puhtautta ja tunnustaa tunnollansa olleet synnit isälleen, joka holhosi lastaan
puhtaalla Kristuksen opilla. Risto poika on odottamassa isäänsä ja veljiänsä iankaikkisuuden
ihanalta rannalla pian sinne saapuvaksi. Hän on jo iankaikkisen perimisen saanut Kristuksen
luona, missä ei enää matkan vaivat eivätkä mitkään ikävät mieltä paina. Palavalla rinnalla hän
saa nyt katsella suurta Luojaansa kasvoista kasvoihin laskemattoman auringon alla.
Jää hyvästi, vanha uskollinen Herran palvelija. Vähässä olet sinä ollut uskollinen, vaan Herra
on paneva sinut paljon päälle. Nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan. Iloitse hengessäsi siitä, että
pian saamme mekin nukkua tästä turhasta elämästä pois ja avata silmämme kirkkaamman taivaan
alla. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa. Terveisiä Leeviltä, Eerolta
y.m. kristityiltä. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Nuori veljesi Herrassa
Lauri vaimoni Sirkan ja lasteni kanssa.
41/127
copyright Lauri Koistinen