Tästä!

Nro: 37
Jellivaarassa 12.1.1980
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa, Jumalan armon ja rauhan
tervehdyksellä tulen luoksesi täältä Lapin korvesta. Kiitos kalliin kirjeesi edestä, jonka olen
ilokseni saanut. Aina se virkistää sielua, kun saa jonkun sanan Jumalan omilta vielä maailman
toiselta puolelta saakka.
Talvi on nyt kovimmillaan täällä ja olemme paksun hangen keskellä. Lunta on enempi kuin
tavallisesti ja pakkasta noin 20 astetta Celsiusta. Aurinko käy vähän hetken taivaan rannalla ja
painuu taas piiloon.
Viikko sitten kävimme Suomessa pikapuolin, sillä Anni Brola oli viimeisinä hetkinään
lähettänyt minulle sanan tulla häntä saattamaan viimeiseen lepoon. Hän nukkui pois toisena
joulupäivänä elävässä uskossa. Hän sanoi vähän ennen lähtöänsä, että hän pitää kiinni siitä
kristillisyydestä, missä on Levi, Eero, Lauri ja Kalle, myös oli hänellä pikku historiamme
vuoteensa ääressä, jota hän oli lueskellut, kun jaksoi.
Hautajaisissa oli mukana yksi Boremannilainen pariskunta, joka asuu Brolan naapurissa,
nimeltä Väänänen. Kun sanoin heille hautausmaalta poispäin kävellessä, että Anni ei ollut
Boremannin höyryssä, niin vastasi emäntä, ettei Anni ollut Koistisenkaan höyryssä. Hän sanoi,
että kysykää hänen sisareltaan Nastilta, mitä Anni viimeisinä hetkinään puhui. Väänäskä tarkoitti,
että Anni olisi muuttanut mielensä viime hetkenä meikäläisiä vastaan. Jälkeen päin. sitten tuli
ilmi, että Anni olisi Väänäskältä kysynyt sairaalassa, että pitikö Väänäskä Annia kristittynä,
johon Väänäskä oli vastannut, että kyllä hän piti. Siinä siis koko sensaatio. Väänäskä tästä
sanasta otti sen käsityksen, että Anni tarvitsi ottaa Väänäskän taivaallisen valkeuden turvakseen,
kun Koistisen höyry ei auttanut. Minä ajattelen, että voin suruttomaltakin kysyä, pitääkö hän
minua kristittynä, vaan en minä sen suruttoman tunnustukseen mitään painoa pane. Ja jos Anni
anoi anteeksi Boremannilaiselta esimerkiksi kärsimättömyyttään, jota oli osoittanut eli tuntenut
häntä kohtaan, niin asia on aivan oikein. Mutta toinen asia on, jos oikean opin hylkää vääränä ja
esikoisuuden kiroaa, ja sitten menee eriseuran höyryyn. Vaan Annista on meillä vakaat
todistukset, että hän on pysynyt esikoisten seurakunnassa loppuun asti. Tämä vain osoittaa sen,
kuinka perkeleen riivaamat ihmiset hengellisessä vihassa punovat valheita vielä vanhurskasten
päälle. — Kuka tiesi mitä he punovat, kun meistä yksi ja toinen pois muuttaa. Siksi on hyvä, että
meitä tunnetaan ystävien keskuudessa ja aina yhteyttä pidämme, ettei pirun riivaamat manalaiset
saa meistä punoa viekkaita valheita yksinkertaisten sielujen pettämiseksi.
Vanha Leevi voi vielä hyvin ja elää kotonaan. Lapinmaalla on aika hiljaista hengellisellä
rintamalla. Ilo on meille, kun Ullatin kylästä tuli yksi kadonnut lammas takaisin oikeaan
lammashuoneeseen. Tämä Martta Nilsson foonasi äsken minulle ja virvoitti mieltäni. Menemme
häntä huomenna katsomaan, jos terveys myöten antaa. Olen vähän vilustunut. Martta kertoi,
että Evald Larsson oli muuan Ullattilaista puhutellut sanoen, ettei kukaan Ullatista ollut
Jel1ivaaran joulukokouksissa. Tämä muori oli vastannut, että olihan Martta siellä. Vaan Evald
sanoi, missähän kokouksissa se Martta oli ollut, kun ei näkynyt heidän seassaan. Kyllä se vielä
ilmi tulee Evaldille, missä Martta oli ollut, sillä Martta aikoo laittaa kokoukset Ullattiin ja kutsua
meitä sinne.
Ei nyt muuta tällä kertaa. Muista meitä rukouksissasi ja usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen
nimessä ja veressä viattomassa. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Terveiset Leviltä ja
Eerolta y.m. matkaystäviltäsi.
Lauri vaimoni ja lasteni kanssa.
49/127
copyright Lauri Koistinen