Nro: 87 Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun, uskollinen palvelija. Pian sinä pääset iankaikkiseen sapatin lepoon. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Muista meitä rukouksissasi. Kirjoitamme tähän kaikki nimikirjoituksemme merkiksi, että olemme sinua ikuisella rakkauden muistona kantamassa Jumalan ihmisenä, yhtenä elävänä muistomerkkinä kristillisyyden vanhinten työstä siellä kaukaisella Amerikan maalla. Lauri Koistinen Eero Mäkelä Kalervo Koistinen Severi Mäkelä Heimo Mäkelä y. m. 114/127 copyright Lauri Koistinen
Nro: 88 Palohuornasessa 29.7.1984 Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille. Kiitos kalliista kirjeistä, joita olen viime aikoina saanut tuon tuostakin, vaikka en ole jokaiseen vastannutkaan erikseen. Kallis on kuulla, että olette vielä terveenä ja kykenette kirjoittamaan kuulumisia sieltä kaukaiselta Amerikan maalta. Elämä menee menoaan tälläkin puolella Atlantin valtamerta. Rukouksia pidämme aina silloin tällöin eri paikoissa, ja kokouksiakin joskus. Tänä kesänä olemme pitäneet kokoukset Tjautjasjärvellä, ja elokuun 10 päivän paikkeilla alamme suuret kokoukset Vittangin kylässä. Siellä on sisaremme Alva Thyni kattanut pöytänsä ja valmistanut majan Jumalan Pojalle. Sinne onkin yleensä tullut paljon vieraita Suomesta. Viikko sitten kävimme Kvikkjokissa Jokkmokin seurakunnassa pitämässä puhärukoukset, vaan ei siellä ollut ulkopuolista väkeä enempää kuin kaksi tanskalaista turistia, jotka istuivat koko ajan kuulemassa, vaan pakenivat ulos, kun kristityt alkoivat anteeksi anomaan toinen toisiltaan. Meillä on nyt juhla-aika, kun nuori veljemme Juha-Lassi Tast asuu meillä kuukauden päivät. Hän istuu tässä työhuoneessani ja tarkastelee Laestadiuksen saarnojen ruotsinnoksia, joita veljemme Roger Kalenius on valmistanut. Juha-Lassi ori ruotsinkielessä aika pätevä ja hän on käynyt maallistakin koulua, jota tällaisessa työssä tarvitaan. Iltaisin istumme usein lukemassa Laestadiuksen saarnoja, ja niin saamme pitää hengellistä juhlaa lastemme kanssa, välistä Jumalan voimaakin tuntien. Kyllä tällä tiellä ja matkalla usein syntiseksi joutuu, ja välistä tulee suuri pelkokin siitä, että kuinkahan minun autuuteni asia nyt onkaan, kun en tahdo millään pysyä valvomassa. Vanha Takkinen kirjoittaa, että elämän tie on kaita: Toiselta puolen raappaa lain henki kiinni omaantuntoon, ja toiselta puolen ylitsekäyminen armon suojassa. Niinpä onkin Takkinen kokenut Lutheruksen tavoin, että se vanhurskauttamisen paikka on varsin liukas, ei siinä tahdo millään pysyä. Siinä onkin työtä, että jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen tietä vaeltaa, ja katsoa uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka on katuvaisen syntisen velkakirjan maksanut omalla kalliilla verellään ristin päällä. Kyllä syntinsä tuntevaisille on rakas sellainen Vapahtaja, joka heitä auttaa, eikä hylkää morsiantansa kaikkinaisten vikain tähden. Tänään ei ole missään kuulutettu rukouksia, ja olemme aikeissa tehdä matkan Killingeen Kaitum-joen pohjoisrannalle, missä leskivaimo Lovisa Pålsson asuu kesäaikaan. Foonasin sinne juuri äsken, ja ilmoitin tulostamme. Ajamme Niilivaaran kirkon kautta, missä pydähdymme kirkonmenojen ajaksi. Siellä on nyt viransijaisena Ylitornion pappi Lauri Mustakallio, joka kävi meillä saunassa viime perjantaina. Hän on rauhanyhdistyksestä erotettu pappi, mutta ei hänellä näytä olevan paljon kummempaa oppia kuin kirkon papeilla yleensäkään. Hän oli sitä mieltä, että kristityitä on eri joukoissa, niin kuin länsiläisten ja itäläisten keskuudessa. Ei meillä ole suoloja niin isojen kalojen suolaamiseksi. En ole kuullut Amerikasta mitään keneltäkään muulta kuin sinulta. Ei ole Carl Kullakaan vastannut kirjeeseeni, kun lähetin hänelle kopion Lumijärven kirjeestä kysymysten kanssa, josko monta seurakuntaa löytyy, joissa autuaaksi tullaan. Jää Jumalan armon ja rauhan haltuun. Kaikki synnit saarnaan ja todistan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Rukoile puolestamme. Paljon terveisiä Juha-Lassilta ja Eerolta ynnä minulta perheeni kanssa. Lauri Koistinen 115/127 copyright Lauri Koistinen
Change language