Tästä!

Nro: 74
Palohuornasessa 7. 8. 1983
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön
teille.
Kiitos ensiksi kalliista kirjeestäsi, jonka sain. Olen sitä lukenut taas vanhoille täällä, jotka aina
ovat iloinneet, kun ovat saaneet sinulta sanomia.
Pyysit Jonas Håkaninpojan ilmestyksiä, joita laita tässä ohessa tulemaan sinulle suomenkielisinä.
Haluaisin saada yhden englanninkielisen samasta kirjoituksesta, jotta voisin sitä tehdä pikku
vihkoksi, niin kuin nämä suomenkielisetkin. Olen tehnyt niitä tässä kotona omilla koneilla.
Meille tulevat kokoukset Vittangiin nyt ensi viikolla, ja sinne on tulossa monta vierasta
Suomesta. Alva sisar siellä Vittangissa on niitä kokouksia laittanut jo monena vuotena peräkkäin,
aivan yksin, vaan nyt hänellä on apuna leskivaimo nimeltä Ester Martinsson, joka sinne siirtyi
Kiirunasta. Toivomme, että Jumala antaisi menestyksen työllemme, jota teemme uskossa ja
uskalluksessa Häneen, jonka asialla olemme.
Emme ole kuulleet mitään sanomia Amerikasta Johanssonin matkan jälkeen. Tiedämme heidän
kuitenkin palanneen takaisin sieltä. Taitavat kulkea niin salaa matkoillansa, niin kuin varkaitten ja
ryövärien tapa on ollut, ettei kukaan saa kuulla, mitä he ovat siellä toimittaneet. Entiset saarnaajat
ovat aina kirjoittaneet lähetyskirjoja, ja pyytäneet antaa erimielisillekin. Mutta nämä hiipparit eivät
kestä päivän valoa.
Alva sisar näki hauskan unen, ja olisihan se hauskaa, jos se olisi totta. Hän näki paljon
lappalaisia kokoontuneen saarnapöydän ympärille kokouksissamme, joitten keskitse pikku
tyttäremme Salla tuli häntä tervehtimään. Alva oli unessaan ajatellut, että Lauri on nyt iloinen, sillä
hän on aina kaivannut lappalaisia.
Ja kun ajatukset lentävät entisiin aikoihin kristillisyydessä, niin mieli liikkuu. Niistä ajoista
voidaan sanoa, että silloin Jeesus oli täällä joka päivä. Mutta nykyisistä ajoista voidaan sanoa, että
”silloin kaipaatte nähdä yhtäkään Ihmisen Pojan päivää.” On ikään kuin Ylkä olisi otettu meiltä
pois. Vaan emme silti epäile Jumalan lupauksista, sillä onhan Hän jättänyt meille Hengen pantiksi,
joka huokaa sanomattomilla huokauksilla sydämessämme tällä viimeisellä ja viheliäisellä maailman
ajalla. Toivossa kuitenkin vaellamme eteenpäin tietäen Jumalan kuljettavan asiansa onnelliseen ja
voittoisaan loppuun. Valittuin luku täytetään varmasti, niin totta kuin Herra elää.
Minulle tuli kuninkaallisesta kirjastosta mikrofilmi Lutheruksen postillasta 1500- luvulta. Se on
saksankielinen. Siinä esipuheessa on sanottu, että evankeliumi ei pysy puhtaana kuin 40 vuotta.
Sitten se sekaantuu ihmisopeilla. Näin Luther sanoo käyneen apostolein aikana ja niin kaikkina
historian aikoina, missä puhdas oppi vain on ilmestynyt. Se on lyhyt vieras maan päällä. Se on niin
kuin kulkevainen rankkasade, joka ei jää koskaan seisomaan paikalleen, vaan se vaeltaa kulkuansa
paikasta toiseen. Ei se myöskään palaa takaisin sinne, mistä se kerran on pois siirtynyt. Ei ole siis
syytä pitää outona asiana sitä, että kristillisyys on tälläkin etsikonajalla jo sekaantunut niin monta
kertaa eri paikoissa kristillisyyden laveudessa. Ihme on, että siemenkään löytyy enää. Ja se siemen,
joka täällä Lapissa vielä on, se on se kallis aine, josta Kuoksu vanhin sanoi Lumijärvelle, että
vaikka kuulisit Lapinmaan kristillisyyden poroksi palaneen, niin pitää siitä tuhkaläjästä joku kallis
aine löytymän.
Sieltä kuninkaallisesta kirjastosta tuli myös Lutherin saksalainen raamatunkäännös 1530-
luvulta, josta on aikomus tarkastaa muutamia kohtia tarpeen mukaan. Kun en osaa kreikkaa enkä
hepreaa, vaan vähän saksaa, niin on tämä Lutherin Raamattu ainoa alkukieli minulle. Oppineet ovat
sanoneet, että vanha suomalainen raamattumme on hyvä ja alkukielen mukainen, vaan ainahan
käännös on joissakin paikoissa vaikeampi ymmärtää kuin alkukieli. Lutherin raamattu on
alkukielestä käännetty, ja koska uskonpuhdistaja itse oli työssä, niin on varmaa, ettei se 1530- luvun
saksankielinen raamattu ole mikään ”lehmänsilmäisten” jumaluusoppineitten kyhäelmä. Se on
Pyhän Hengen valaiseman, raamatun tohtorin, Martti Lutherin vaivalloisen työn tulos, monen
oppineen ja Jumalaa pelkääväisen miehen avulla tehty, jossa yhtä ainoata sanaa on tutkittu
98/127
copyright Lauri Koistinen