You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Nro: 87<br />
Kermassa 28.6.1984<br />
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />
lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen.<br />
Lähetysmatka Suomessa on nyt kallistunut kohti loppuaan. Jäljellä ovat vielä Ilomantsi ja<br />
Eno, jonka jälkeen palaamme Lappiin. Tarkoitukseni on vielä käydä Jäämeren rannalla<br />
tervehtimässä muutamia väsyneitä matkamiehiä, joista ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.<br />
Minulla on heinäkuun ensimmäinen viikko vielä vapaata töistä, joten voin matkustaa Norjaan.<br />
Mukaan tulevat Viljakaisen Hannu ja Juha-Lassi Tast. Eerolla alkaa työ rautakaivoksessa silloin.<br />
Eilen oli onnellinen päivä Nilsiässä, missä Koistisen suku asustaa. Olimme siellä kaksi päivää<br />
kahdella autolla, minä, Eero, Kalervo, Severi, Jaakko, Juha-Lassi, äitini Martta, tyttäreni Salla,<br />
anoppini Olga ja Kalervon tytär Leena. Majapaikkamme oli serkullamme Niilo Koistisella, joka<br />
on Kalervon ikäinen, vähän yli 40 vuotta. Hänellä on siinä maatila.<br />
Talossa on 5 tytärtä, joista nuorin 14 vuotta. Siinä meillä oli ihana olla yhdessä sukulaisten<br />
kanssa. Niilon lapsetkin istuivat joka kokouksessa ja siinä isossa tuvassa tutkimme yhdessä<br />
Raamatun paikkoja. Niilo on jokin aika sitten saanut raskaan tunnonheräyksen tautivuoteella.<br />
Hänellä oli veritulppa sydämessä ja oli elämän ja kuoleman rajamailla. Hän kertoi, että hän<br />
kapinoi siinä sairasvuoteellansa Jumalaa vastaan kysyen: Miksi näin nuorena Nyt hän kuitenkin<br />
käsittää, että Jumala otti häntä kiinni ruumiillisen ja hengellisen kurituksen kautta synnin<br />
juoksusta. Hän on, kuten isäni sukukin, hakenut iankaikkista elämää Savon herännäisyydestä, eli<br />
körttiläisyydestä, mutta ei hän ole siellä lepoa löytänyt. Unessakin hänelle näytettiin, ettei hän<br />
saanut mennä körttiläispapin tykö rippiä tekemään. Ja hän tunsi, ettei körttipappi päässyt hänen<br />
sydäntään lähelle, eikä hänkään ole pystynyt lähestymään pappia. Niilo nousi viimeisenä iltana<br />
anteeksi rukoilemaan siellä Nilsiän kirkon suuressa seurakuntasalissa, missä kokoukset olivat.<br />
Hänen lapsensa olivat myös syvästi Jumalan sanalta vaikutetut, vaikka eivät vielä rukoilleet<br />
syntiänsä anteeksi. Me olemme olleet suuresti iloiset tästä Jumalan voimallisesta työstä Nilsiässä,<br />
ja profeetan sanat ovat todeksi löydetyt: Sinun edessäsi iloitaan niin kuin elonaikana iloitaan, ja<br />
niin kuin saaliin jaossa iloitaan.<br />
Niilo kertoi, että hän oli nähnyt ihmeellisen unen, joka herätti häntä vakavasti ajattelemaan<br />
iankaikkisuutta. Hän oli unessaan Nilsiän kirkon edustalla. Siihen kokoontui vähä joukko<br />
tummaa körttikansaa. Silloin siihen tuli pieni pilvi, joka nosti tämän pienen joukon kohti<br />
korkeutta, missä oli kirkas valo. Kun pilvi oli jo korkealla, näkyi maassa paljon kansaa, ja<br />
tulenliekit löivät valtavasti maan päällä, ja ihmiset paloivat tulessa. Niilo oli aivan pilven reunalla<br />
ja pelkäsi putoavansa, mutta ei pudonnut. Sen lisäksi hän oli myös kuullut äänen, joka sanoi, että<br />
hänen piti olla kynttilällä eli valona maailmassa, mutta hän oli sanonut, ettei hän kelpaa valoksi,<br />
joka on niin mitätön ja kelvoton ihminen.<br />
Nyt Niilo jäi sydämellisellä kaipauksella meitä muistamaan, niin kuin mekin häntä. Vielä<br />
kirkolta lähtiessämme, otin häntä toiseen kertaan kädestä kiinni auton ikkunasta ja sanoin, että<br />
anna minä pidän vielä vähän sinun kädestäsi kiinni, niin että rakkaus jäisi oikein lämpimäksi.<br />
Niin me lähdimme tänne Kalervon palatsiin Kirkkaan Kermajärven rannalle, missä nyt olemme<br />
lepäämässä lähteäksemme taas kohta kohti Ilomantsia ja Enoa. Tätä kirjoitan Kalervon<br />
luotsiveneen kajuutassa, jossa kuulen laineen liplatusta veneen kyljistä.Tässä on muutama pieni<br />
lapsi vieressä. Toiset ovat sisällä talossa, jonne minäkin pian lähden. Tapanani on kirjoitella<br />
matkaystäville kuulumisia vähän missäkin paikassa, joskus metsässä, joskus niityllä. Nyt<br />
veneessä.<br />
Olemme sinua muistamassa ja uskomme Jumalan tekevän työtä Amerikan maassakin<br />
Henkensä kautta. Minä en tiedä mitään tällä ajalla minulle menneestä postista, joten saan kertoa<br />
myöhemmin, jos olisi tullut Amerikan postia.<br />
113/127<br />
copyright Lauri Koistinen