26.12.2014 Views

Tästä!

Tästä!

Tästä!

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Nro: 87<br />

Kermassa 28.6.1984<br />

Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Jumalan armo ja rauha<br />

lisääntyköön teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, amen.<br />

Lähetysmatka Suomessa on nyt kallistunut kohti loppuaan. Jäljellä ovat vielä Ilomantsi ja<br />

Eno, jonka jälkeen palaamme Lappiin. Tarkoitukseni on vielä käydä Jäämeren rannalla<br />

tervehtimässä muutamia väsyneitä matkamiehiä, joista ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.<br />

Minulla on heinäkuun ensimmäinen viikko vielä vapaata töistä, joten voin matkustaa Norjaan.<br />

Mukaan tulevat Viljakaisen Hannu ja Juha-Lassi Tast. Eerolla alkaa työ rautakaivoksessa silloin.<br />

Eilen oli onnellinen päivä Nilsiässä, missä Koistisen suku asustaa. Olimme siellä kaksi päivää<br />

kahdella autolla, minä, Eero, Kalervo, Severi, Jaakko, Juha-Lassi, äitini Martta, tyttäreni Salla,<br />

anoppini Olga ja Kalervon tytär Leena. Majapaikkamme oli serkullamme Niilo Koistisella, joka<br />

on Kalervon ikäinen, vähän yli 40 vuotta. Hänellä on siinä maatila.<br />

Talossa on 5 tytärtä, joista nuorin 14 vuotta. Siinä meillä oli ihana olla yhdessä sukulaisten<br />

kanssa. Niilon lapsetkin istuivat joka kokouksessa ja siinä isossa tuvassa tutkimme yhdessä<br />

Raamatun paikkoja. Niilo on jokin aika sitten saanut raskaan tunnonheräyksen tautivuoteella.<br />

Hänellä oli veritulppa sydämessä ja oli elämän ja kuoleman rajamailla. Hän kertoi, että hän<br />

kapinoi siinä sairasvuoteellansa Jumalaa vastaan kysyen: Miksi näin nuorena Nyt hän kuitenkin<br />

käsittää, että Jumala otti häntä kiinni ruumiillisen ja hengellisen kurituksen kautta synnin<br />

juoksusta. Hän on, kuten isäni sukukin, hakenut iankaikkista elämää Savon herännäisyydestä, eli<br />

körttiläisyydestä, mutta ei hän ole siellä lepoa löytänyt. Unessakin hänelle näytettiin, ettei hän<br />

saanut mennä körttiläispapin tykö rippiä tekemään. Ja hän tunsi, ettei körttipappi päässyt hänen<br />

sydäntään lähelle, eikä hänkään ole pystynyt lähestymään pappia. Niilo nousi viimeisenä iltana<br />

anteeksi rukoilemaan siellä Nilsiän kirkon suuressa seurakuntasalissa, missä kokoukset olivat.<br />

Hänen lapsensa olivat myös syvästi Jumalan sanalta vaikutetut, vaikka eivät vielä rukoilleet<br />

syntiänsä anteeksi. Me olemme olleet suuresti iloiset tästä Jumalan voimallisesta työstä Nilsiässä,<br />

ja profeetan sanat ovat todeksi löydetyt: Sinun edessäsi iloitaan niin kuin elonaikana iloitaan, ja<br />

niin kuin saaliin jaossa iloitaan.<br />

Niilo kertoi, että hän oli nähnyt ihmeellisen unen, joka herätti häntä vakavasti ajattelemaan<br />

iankaikkisuutta. Hän oli unessaan Nilsiän kirkon edustalla. Siihen kokoontui vähä joukko<br />

tummaa körttikansaa. Silloin siihen tuli pieni pilvi, joka nosti tämän pienen joukon kohti<br />

korkeutta, missä oli kirkas valo. Kun pilvi oli jo korkealla, näkyi maassa paljon kansaa, ja<br />

tulenliekit löivät valtavasti maan päällä, ja ihmiset paloivat tulessa. Niilo oli aivan pilven reunalla<br />

ja pelkäsi putoavansa, mutta ei pudonnut. Sen lisäksi hän oli myös kuullut äänen, joka sanoi, että<br />

hänen piti olla kynttilällä eli valona maailmassa, mutta hän oli sanonut, ettei hän kelpaa valoksi,<br />

joka on niin mitätön ja kelvoton ihminen.<br />

Nyt Niilo jäi sydämellisellä kaipauksella meitä muistamaan, niin kuin mekin häntä. Vielä<br />

kirkolta lähtiessämme, otin häntä toiseen kertaan kädestä kiinni auton ikkunasta ja sanoin, että<br />

anna minä pidän vielä vähän sinun kädestäsi kiinni, niin että rakkaus jäisi oikein lämpimäksi.<br />

Niin me lähdimme tänne Kalervon palatsiin Kirkkaan Kermajärven rannalle, missä nyt olemme<br />

lepäämässä lähteäksemme taas kohta kohti Ilomantsia ja Enoa. Tätä kirjoitan Kalervon<br />

luotsiveneen kajuutassa, jossa kuulen laineen liplatusta veneen kyljistä.Tässä on muutama pieni<br />

lapsi vieressä. Toiset ovat sisällä talossa, jonne minäkin pian lähden. Tapanani on kirjoitella<br />

matkaystäville kuulumisia vähän missäkin paikassa, joskus metsässä, joskus niityllä. Nyt<br />

veneessä.<br />

Olemme sinua muistamassa ja uskomme Jumalan tekevän työtä Amerikan maassakin<br />

Henkensä kautta. Minä en tiedä mitään tällä ajalla minulle menneestä postista, joten saan kertoa<br />

myöhemmin, jos olisi tullut Amerikan postia.<br />

113/127<br />

copyright Lauri Koistinen

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!