Tästä!

Nro: 65
Jellivaarassa 2.1.1983
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill lastesi kanssa. Armo ja rauha Jumalalta ja
meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja
iankaikkisesti, amen.
Tahdomme tervehdellä teitä näistä uuden vuoden kokouksistamme täällä Jellivaaran
kirkolla, missä olemme koolla jo kolmatta päivää. Kristityitä on tullut Lapin maalta ja
Suomesta näihin kokouksiimme. Jumala on antanut sanansa oven olla auki kaikille saarnaajille
ja Jumalan voima on tullut kristittyin matkassa, niin että saamme vieläkin hämmästyä siitä, että
kristillisyyden valkeus niin kirkkaasti paistaa keskellämme uskon, opin ja esikuvankin puolesta.
Kuuliaisia kristityitä on sekä nuorissa että vanhoissa, jotka kaunistavat kristillisyytemme, vaan
kuulemattomat ja kovakorvaiset häväisevät heidän opettajansa. Eivät häpeäpilkut sitä käsitä,
että Kristuksen nimi tulee heidän tähtensä häväistyksi pakanain keskuudessa. Kyllä viinamäen
aitaa vieläkin on syytä korjata rauenneista paikoista, sillä vihollinen on monessa paikassa
kaatanut viinamäen aidan kokonaan maahan. Ja jos ensimmäiset työmiehet joutuivat likaista
työtä tekemään kantaessaan viinamäestä ulos pirunpaskaa, niin kyllä vieläkin on pirun paska
haissut viinamäessä joissain paikoissa Euroopankin mantereella. Jos Laestadius myöntää
Hietasen Heikin saarnanneen oikein, koska tämä nuorukainen sanoi viinamäen aidan kaatuneen
maahan jo etsikkoaikamme aamunkoitossa, kuinka paljon enemmin nyt on se aita rapistunut,
kun ei ole enää sellaisia voimallista työmiehiä Herran viinamäessä, kun silloin oli. Viinamäen
Isäntä on kuitenkin lähettänyt tälläkin ajalla joitakin työmiehiä eloonsa, ja uskomme vakaasti
sen, että Hänen tarkoituksensa on pikkuinen vuodentulo tästäkin pikkuisesta pellosta, joka
jäljellä on täällä Pohjanmaalla. Eloa tosin on paljon, vaan uskollisia työmiehiä on vähän. Sen
tähden tarvitsevat kaikki kristityt rukoilla elon Herraa lähettämään työmiehiä eloonsa, ja
vahvistamaan niitä työmiehiä työssä työläässä, jotka jo työtä tekevät Herran viinamäessä.
Olemme lukeneet Lutherin vanhaa kirkkopostillaa kanssapuheissamme, joka on painettu
Vaasassa 1800-luvun puolivälissä. Ei vanha Lutherus vain kristillisyyttämme kaada, vaan
päinvastoin todistaa sen oikeaksi uskon, opin ja esikuvankin puolesta. Luther selittää vanhan
Simeonin sanat Marialle peräti sydäntä liikuttavalla tavalla. "Hän on pantu lankeemiseksi ja
nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi eli maalitauluksi, jota vastaan sanotaan". Luther
antaa ymmärtää, ettei kristillisyytemme olisi oikea, jos ei sitä vastaan sanottaisi joka puolelta.
Ensimmäiset vastaan sanojat ovat kaikki jumaliset joukot: boremannilaiset, vanha eriseura,
kuolleen uskon papit, helluntailaiset, jehovalaiset j. n. e. Sitten tulevat maailman viisaat
yliopistojen opettajat ja oppilaat, apinateorian kannattajat, jumalankieltäjät, kommunistit,
sosialistit ja kaiken maailman koirankuonolaiset. Mutta ei Kristus sittenkään huku, vaan Hän
on vain maalitaulu, jota ammutaan, häväistään, ja syljetään. Luther sanookin, että hengellinen
Kristus on evankeliumi eli Kristuksen oppi. Tätä vastaan ovat siis kaikki yksimielisesti
nousseet, sillä maailma on kokonaisuudessaan yksi perkeleen valtakunta, sillä ihmisluonto on
täysin perkeleellinen. Olemme siis vahvistetut kristillisyyden käsityksessämme Lutherin opin
kautta. Olemme myös siitä varmat, että meillä ei olisi yhtään Lutherin valkeutta, ellei
Laestadius olisi Lutherin puhdasta oppia taas alkanut uudestaan tuomaan päivänvaloon
etsikkoaikamme alussa.
Ei meidän tarvitse hävetä kristillisyyttämme tämän nurjan ja huorintekijä sukukunnan
keskellä, vaikka maailma ei meitä kiitäkään. Pilkatkoon maailma ja kaikki perkeleen orjat
meitä eriseuraisiksi ja paaviksi, ei se mitään meitä vahingoita. Maailman Jumala ei voi sietää
kuulemattomia ihmisiä, vaan sortaa kaikkia perkeleelle kuulemattomia yötä ja päivää.
Maailman jumala vaatii meitä seuraamaan tämän maailman muotoa, eikä salli meidän ollenkaan
seurata Herraa Kristusta, Sionin kuningasta ja Hänen lakiansa. Maailman jumala vaatii meitä
ensiksi luopumaan kristillisyyden ulkonaisesta esikuvasta vaatetuksessa. Ei saa esiliinaa kantaa,
se on omaa vanhurskautta. Sen sijaan pitää panna minihame tai niin ahdas hame, että kaikki
83/127
copyright Lauri Koistinen