Nro: 26 Heikinsuolla pääsiäisviikon tiistaina 1979 Rakas vanha sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia Hill. Jumalan armon ja rauhan tervehdyksellä lähestyn sinua yhdessä kristittyin lauman kanssa täällä Suomessa. Olemme nyt pitämässä kokouksia tässä Karinaisten kirkossa ja ympäristössä. Tähän mennessä olemme jo käyneet Enossa, Joensuussa, Karkussa ja Tampereella, ja toinen viikko reissusta on jo menemässä. Kristityitä on joka paikassa ollut koolla eri puolilta Suomea, eikä yhtään kokousta ole niin mennyt, ettei myös joku ulkopuolinen olisi osaa ottanut. Jumala on ollut voimallinen omiensa kanssa, ja niin olemme saaneet kokea, että ei Jumalan voima eikä Henki ole meistä erkaantunut, vaikka nuoret olemme. Emme tarvitse epäillä siitä, etteikö tämä lähetystoimi olisi esikoisten seurakunnan lähetys, vaikka mukamas vanha kristillisyys on niin pitämässä. Emme kuitenkaan tottele eriseuraisten tuomioita, sillä apostolikin joutui sanomaan, että "vähän minä siitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä säädyltä." Jumalan tuomio se on joka painaa. Ja Hänen tuomionsa on aina ollut Jumalan Sanan mukainen. Niin ollen olemme vahvat siitä, että olemme Jumalan seurakunnassa niin kauan kuin siinä opissa pysymme, josta Hengen ja elämän saaneet olemme. Vaikka koko maailma olisi Boremannilainen ja sinä yksin olisit tässä opissa, joka alusta on, niin olisit sinä yksin totuudessa ja koko maailma vääryydessä. Siis ei tule kysymykseen, jos vaikka yksin jäisimme, sillä niin sanoo Lutheruskin, että vaikka yksin jäisimme, pitää meidän tässä tunnustuksessa vahvana pysyä. Lapinmaalta ovat mukanamme kulkemassa kallis sisar Alva Thyni Vittangista sekä Edvin Abrahamsson vaimonsa kanssa. Kaltimon kristityitä on ollut matkassa, Emil ja Anna Kuronen, sekä Aili Kuronen. Brolan sisaret eivät jaksa matkustaa mukana. Pidimme Annin ja Nastin luona yhdet rukoukset siellä ollessamme. Uskomassa ovat he molemmat. Annin terveys on huononlainen, mutta ei hänellä niin silmiinpistäviä kipuja ollut, tosin paljon sairautta hän joutuu kärsimään. Olemme olleet yhteydessä Lapinmaalle puhelimella ja kuulimme, että vanha Levi vaimonsa kanssa pääsevät kotiin sairaalasta tällä viikolla. Niin ollen kuuluu sieltäkin iloisia sanomia. Levi on meitä matkalle siunannut kyyneleillä ja rukouksilla, ja olemme yksi sydän ja yksi sielu hänen kanssaan, ja hän on hengessä mukana tällä matkallamme täällä Suomen maalla. Matkamme jatkuu tästä Heikinsuolta Turkuun, Laitilaan, Honkilahdelle, Hämeenlinnaan, Lahteen, Lappeenrantaan, Rautjärvelle, Heinävedelle ja Pohjanmaalle, jossa päätämme matkan Uudessa Kaarlepyyssä Ojalan luona. Paljon on työtä edessä, vaan Jumala käy edellämme ja saamme olla turvallisella mielellä, sillä olemme koetelleet apostoli Paavalin kanssa: "Jos Jumala on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla." Suuren heikkouden läpi saamme Jumalan Pojalle suumme avata, vaari Ihmeellinen neuvonantaja on avannut Sanansa oven meille kaikissa paikoissa ja niin on Israel saanut voiton voiton perästä, josta Jumalalle kiitos ja ylistys olkoon. Tässä Heikinsuon ympäristössä on suuri Boremannin joukko ja suuret saarnaajat, kuten Kalle Luoma, joka kylläkin on tällä kertaa Karhulassa lähetysreissussa. He ovat lujasti kieltäneet laumaansa meidän kokouksiimme osallistumasta, vaan kirkon lehterillä on ollut kymmenkunta kuulematonta, enimmäkseen nuorta kuulijaa siitä joukosta. He ovat kuunnelleet saarnat loppuun asti, vaan ennen viimeistä virttä ovat luikkineet tiehensä ja piilotelleetkin muutamat, niin ettemme heitä näkisi. Joku niistä on kertonut jo vuosia sitten, että heitä on ankarasti kielletty menemästä kuuntelemaan "eriseuraisia". Kalle veli kävi eilen tässä, vaan hänen pitää olla Helsingissä sairaan poikansa luona. Hänen 10-vuotiaalla Risto-pojallaan on kasvi päässä, ja siellä tutkitaan tietokoneen avulla, olisiko sitä mahdollista leikata. On todennäköistä, että tauti korjaa tämän kristityn lapsen pois tästä pimeästä ja viheliäisestä maailmasta. Se olisi pojalle voitto. Kalle kävi myös tavoittamassa vanhaa saarnaajaa Kalle Luomaa, joka asuu tässä lähellä, mutta ei tavoittanut, koska hän oli matkoilla. Hän kertoi kuitenkin Luoman naapurille, että Luoma on nähnyt ihmeellisen unen, jonka selitystä hän voisi kysyä Luomalta. Se uni oli seuraavanlainen. (Luoma oli kertonut sen Paloniitylle 36/127 copyright Lauri Koistinen
Nro: 26 Hämeenlinnassa): Muuan kuopassa oli vettä - se oli talon perustuksen kaivanto - siinä oli miehiä onkimassa kaloja. Luomakin ajatteli mennä kokemaan onneaan. Otti keksin ja pani sen pään veteen. Siihen tarttui iso musta peto, joka tuli vähän näkyviin ja se peto sanoi ruotsin kielellä: "Älä tapa perkelettä!" Siinä onkin ajattelemisen aihetta. Perkele puhui ruotsin kieltä. Jää nyt hyvästi, vanha sisar ja ole hyvässä turvassa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Usko kaikki synnit ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Terveisiä meiltä kaikilta. (Kiitos kalliista kirjeestäsi.) Lauri Koistinen, Eero Mäkelä 37/127 copyright Lauri Koistinen
Change language