Tästä!

Nro: 50
Karkku / Hämeen lääni 23.4.1981
Rakas sisar Herrassa ja äiti Israelissa, Sophia. Jumalan armo ja rauha olkoon henkesi kanssa
nyt ja iankaikkisesti, amen.
Kirjoitan muutaman sanan kuulumisia Suomen lähetysreissultamme. Kokouksia on pidetty
tähän mennessä Oulussa, Uudessa Kaarlepyyssä, Honkilahdessa, Kyrössä, Karkussa ja Tampereella.
Tänä iltana aikaa kokoukset Hämeenlinnassa. Siitä mennään Helsinkiin, Lahteen, Joensuuhun,
Enoon ja Heinävedelle. Meitä on 6 saarnaajaa, jotka jaamme kuorman keskenämme.
Hauska on kuulla oikeita ja ihmeellisiä Raamatun selityksiä. Jumala on avannut sanastaan aivan
niin kuin uusia ymmärryksiä veljille, vaikka eivät uudet ymmärrykset ole vanhaa kristillisyyttä
kaataneet. Päinvastoin, olemme vahvistuneet siinä totuudessa, jonka Jumala jo L. L. Laestadiuksen
kautta meille lahjoitti etsikkoaikamme alussa.
Muutama sielu suuresta joukosta on käynyt kuulemassa meitä. Tästä olemme saaneet syyn
iloita. Kun saarnasin Kristuksen kirkkolaista ja sanoin, että myllynkivi kuuluisi kaikkien Suomen
saarnaajien kaulaan, jotka ovat pieninten pahentajia boremannilaisella opillaan – niin eräs suuren
joukon kristitty jäi kiinni siihen sanaan niin raskaasti, että tuli useaan kertaan Kalervo-veljen
luokse hokien hämmästystään: myllynkiven pani kaikkien saarnaajien kaulaan. Toivottavasti hän
saa käsityksen asiasta, niin että hän Jumalan Sanan perusteella löytää totuuden niin olevan.
Kun sitten viimein palaamme kotiin, on meillä Hakasen kirkossa kokoukset heti seuraavana
viikonloppuna. Siitä taas viikko eteenpäin matkustamme Norjaan Narvikin kaupunkiin, missä
pidämme 3 päivää kokouksia. Kävimme siellä Narvikissa Eeron kanssa joku viikko sitten
puhuttelemassa boremannilaisia. Tilasimme sieltä kokoushuoneen työväen talolta, koska papit
eivät anna meille kirkkoja. Olimme silloin heidän kokouksissaan valtiokirkon temppelissä, missä
Ingvald Fagerjord saarnasi. Jaoimme kokouspaikalla ja ulkona Levin kuolemanmuistoja. Illan
istuimme saarnaaja Kåre Kuraasin luona ja keskustelimme kristillisyydestä. Kåre oli kuullut, että
Sten Johansson on erkaantunut meistä, samoin kuin Kjöllefjordinkin saarnaajat. Hän ei tiennyt,
että vielä on muutama uskollinen veli Kjöllefjordissa jäljellä, nimittäin Atle-veli vaimoineen,
Reidar Öfeldt vaimoineen sisarensa Hjördiksen kanssa. Olen ilmoittanut Atlelle, että hänen
pitäisi tulla mukaan Narvikiin. –Kåre Kuraas on suuren saarnaajan Ole Kuraas-vainajan poika ja
tehty saarnaajaksi kuoleman jälkeen. Kåre sanoi, että meidän pitäisi jo huomata, kuinka rietas on
meidät eksyttänyt, kun Levi ja Augusti ovat kuolleet ja muut erkaantuneet, ettei Lapissa ole
jäljellä muuta kuin me nuoret saarnaajan ja jotkut harvat kristityt ympärillämme. Vaan kun hän
näki meidän olevan vakaat siitä, että olemme oikeassa opissa pysyneet ja kaikki meistä
erkaantuneet ja boremannilaiset ovat eksyneet, niin hän sanoi meidän olevan hengellisessä
ylpeydessä. Jätin Kårelle Levin kuolemanmuiston.
Nyt kun matkustamme Hämeenlinna – Helsinki – Lahti linjalle, niin odotan jotain hyvää
tapahtuvaksi. Jumala ihmeitä tehköön.
Jää nyt hyvästi uskollinen sielu. Kiitos kirjeestä, jonka vaimoni Sirkka sanoi minulle tulleen
postissa, kun eilen foonasin kotiin. Hyvin voivat Lapinmaan kristityt. Usko synnit anteeksi
Jeesuksen nimessä ja veressä viattomassa aina paratiisiin asti. Rukoile meidän puolestamme.
Vähä veljesi Lauri uskollisten kumppanien kanssa.
Terveisiä Williamille ja Einolle vaimoineen ja nuorelle everstiluutnantille. Jos nuoret ovat
asiaan avulliset, niin voisimmehan tulla Amerikkaankin syksymmällä. Ajatelkaa asiaa.
(Laurin, Eeron, Kalervon ja Severin omakätiset nimikirjoitukset)
62/127
copyright Lauri Koistinen