Laparoskopia – nopeasti yleistynyt menetelmä vatsan ... - Duodecim
Laparoskopia – nopeasti yleistynyt menetelmä vatsan ... - Duodecim
Laparoskopia – nopeasti yleistynyt menetelmä vatsan ... - Duodecim
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
saksalainen Mühe vuonna 1985 (Soper 1993).<br />
Ranskalaisten popularisoitua tämän leikkaustekniikan<br />
(DuBois ym. 1990) se levisi <strong>nopeasti</strong><br />
kautta maailman. Alkuvaiheessa leviämistä hidasti<br />
jopa välineiden huono saatavuus.<br />
Laparoskooppisessa sappirakonpoistoleikkauksessa<br />
tehdään yleisimmin neljä pientä haavaa<br />
instrumenttien läpimenoportteja (troakaareja)<br />
varten. Haavojen sijainti riippuu leikkaajan<br />
mieltymysten lisäksi siitä, työskenteleekö<br />
leikkaaja potilaan jalkojen välissä (ranskalainen<br />
<strong>menetelmä</strong>) vai sivulla (amerikkalainen <strong>menetelmä</strong>).<br />
Uusi tekniikka otettiin käyttöön ilman kontrolloituja<br />
tutkimuksia; tuloksia verrattiin vain<br />
verrokkeihin. Ilmeisesti luultiin, että laparoskooppinen<br />
leikkaus on niin ylivoimainen tavanomaiseen<br />
leikkaukseen nähden, että olisi<br />
epäeettistä tehdä satunnaistettu tutkimus tai että<br />
sellaiseen olisi mahdotonta saada potilaita, kun<br />
uusi tekniikka on tullut yleisesti tunnetuksi.<br />
Laparoskooppisen sappirakonpoistoleikkauksen<br />
etuina avoleikkaukseen nähden pidettiin kivuttomampaa<br />
toipumista, lyhyempää sairaalahoitoaikaa<br />
sekä lyhyempää toipumisaikaa, erityisesti<br />
lyhyempää työkyvyttömyysaikaa. Lisäksi<br />
kosmeettisen tuloksen ajateltiin olevan parempi<br />
(neljä pientä arpea yhden ison sijasta) (DuBois<br />
ym. 1990).<br />
Pian laparoskooppiseen sappileikkaukseen<br />
huomattiin liittyvän komplikaatioita. Sappitievaurioiden<br />
määrä aluksi jopa kymmenkertaistui<br />
tavanomaisiin leikkauksiin verrattuna (Soper<br />
1993), mutta tämä selittyi osin toimenpiteen<br />
opettelulla. Koulutukseen onkin sittemmin kiinnitetty<br />
laajaa huomiota, myös Suomessa niin<br />
yhdistysten kuin laitteiden markkinoijien taholta.<br />
Myöhemmin sappitievaurioiden määrä on<br />
selvästi vähentynyt ja on ollut laajoissa, jopa yli<br />
100 000 potilaan sarjoissa 0.3<strong>–</strong>0.5 % (Huang<br />
ym. 1997, MacFadyen 1998). <strong>Laparoskopia</strong>n<br />
aikana voi ilmaantua myös hankalasti hallittava<br />
verenvuoto erityisesti oikeasta maksavaltimosta.<br />
Suoraan maksanportista sappirakkoon laskevat<br />
pienet sappitiehyet saattavat joskus tihkuttaa<br />
sappea leikkauksen jälkeen vatsaonteloon<br />
ja aiheuttaa leikkauksen jälkeisen sappikertymän<br />
tai jopa tulehduksen. Kaikissa epäselvissä<br />
tai hankalasti hoidettavissa tilanteissa toimenpide<br />
on mahdollista muuttaa avoleikkaukseksi;<br />
varhaisissa sarjoissa näin on jouduttu tekemään<br />
1.8<strong>–</strong>8.5 %:ssa leikkauksista (Soper<br />
1993), mutta myöhemmin on julkaistu laajojakin<br />
sarjoja, joissa avoleikkaukseen ei ole ollut<br />
tarvetta. Harvinainen leikkauskuolleisuus<br />
(0.04 %) (Huang ym. 1997) liittyy lähinnä sappitievaurioon<br />
(Soper 1993).<br />
Suomalaisessa 5 742 potilaan aineistossa<br />
(Ovaska ym. 1996) 3.6 %:lle kehittyi leikkauksen<br />
jälkeinen komplikaatio ja se johti kuolemaan<br />
0.08 %:lla. Sappitievaurio kehittyi<br />
0.96 %:lle potilaista. Puolet niistä havaittiin<br />
leikkauksen yhteydessä ja korjattiin heti. Vakava<br />
leikkauksen aikainen verenvuoto kehittyi<br />
0.9 %:lle. Leikkaus vaihdettiin avoleikkaukseksi<br />
laparoskopian aikana ilmenneiden vaikeuksien<br />
vuoksi 6.3 %:lla potilaista.<br />
Laproskooppisen sappileikkauksen ylivoimaisuutta<br />
on alettu epäillä 1990-luvulla ja <strong>menetelmä</strong><br />
on verrattu satunnaistetuissa tutkimuksissa<br />
ns. minilaparotomiaan, jossa tehdään yksi pieni<br />
poikkiviilto oikean kylkikaaren yläosaan. Oma<br />
tutkimuksemme keskeytettiin alkuunsa, koska<br />
minilaparotomialeikkauksissa ilmeni odottamattomia<br />
vaikeuksia (Mäkinen ja Nordback 1995).<br />
Kahdessa ensimmäisessä loppuun saatetussa<br />
avoimessa satunnaistetussa vertailututkimuksessa<br />
(Barkun ym. 1992, McMahon ym. 1994) laparoskooppiseen<br />
leikkaukseen liittyvä 1<strong>–</strong>2 vuorokautta<br />
lyhyempi sairaalahoitoaika (laparoskooppisessa<br />
keskimäärin 3 vrk), 1<strong>–</strong>2 viikkoa<br />
lyhyempi toipumisaika (laparoskooppisessa keskimäärin<br />
7<strong>–</strong>12 vrk) ja potilaan mielestä kauniimmat<br />
arvet, mutta tämä leikkaus oli kustannuksiltaan<br />
merkittävästi minilaparotomiaa kalliimpi.<br />
Ainoassa sokkovertailututkimuksessa (Majeed<br />
ym. 1996) 200 potilasta satunnaistettiin<br />
joko laparoskooppiseen tai minilaparotomialeikkaukseen.<br />
Kaikille yritettiin tehdä sappitiehytkuvaus<br />
toimenpiteen yhteydessä. Potilaiden<br />
leikkaussidokset olivat samanlaiset, jotta henkilökunta<br />
ei tiennyt hoitoon muuten osallistumatonta<br />
leikkaajaa lukuun ottamatta, kummalla<br />
tavalla potilas oli leikattu. Laproskopialeikkaus<br />
kesti keskimäärin 25 minuuttia kauemmin, mut-<br />
1344<br />
J. Sand ym.
Change language