Leväkukintatilanne Suomen merialueilla ja varsinaisella Itämerellä
Leväkukintatilanne Suomen merialueilla ja varsinaisella Itämerellä
Leväkukintatilanne Suomen merialueilla ja varsinaisella Itämerellä
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
18<br />
Rantajärvi (ed.) MERI No. 36, 1998<br />
5. LEVÄKUKINNAT UUDELLAMAALLA<br />
Mikaela Ahlman & Leena Villa<br />
Uudenmaan ympäristökeskus<br />
Hydrologia <strong>ja</strong> sääolot<br />
Loppuvuonna 1996 marras- <strong>ja</strong> joulukuussa sateet huuhtoivat runsaasti ravinteita pal<strong>ja</strong>ilta pelloilta veteen,<br />
mikä loi osaltaan poh<strong>ja</strong>a vuoden 1997 voimakkaille sinileväkukinnoille (kuva 5). Merialueella<br />
edulliset sääolot yhdessä runsaiden ravinteiden kanssa aiheuttivat poikkeuksellisen voimakkaat<br />
sinileväkukinnat. Elokuun alussa tapahtunut syvänveden kumpuaminen toi vielä lisää ravinteita levien<br />
käyttöön.<br />
kok.fosfori t/kk<br />
45<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
1996<br />
1997<br />
tammi<br />
helmi<br />
maalis<br />
huhti<br />
touko<br />
kesä<br />
heinä<br />
elo<br />
syys<br />
loka<br />
marras<br />
joulu<br />
tammi<br />
helmi<br />
maalis<br />
huhti<br />
touko<br />
kesä<br />
heinä<br />
elo<br />
syys<br />
loka<br />
marras<br />
0 10 20 30 40 50 60<br />
virtaama m3/s<br />
kok.P<br />
virtaama<br />
Kuva 5. Kuukausittaiset keskivirtaamat <strong>ja</strong> fosforihuuhtoutumat Vantaanjoen alajuoksulla<br />
vuosina 1996 <strong>ja</strong> 1997.<br />
Yleistä<br />
Kesä 1997 oli sinileväkukintojen kesä sekä järvissä että rannikolla. Sinilevät olivat valtalajeina aina<br />
heinäkuun alusta syyskuun puoleen väliin. Myös myöhemmin syksyllä esiintyi paljon sinilevää, mutta<br />
määrät olivat huomattavasti kesän arvo<strong>ja</strong> pienempiä, <strong>ja</strong> levät olivat tasaisemmin vesimassaan<br />
sekoittuneina.<br />
Sinilevien massaesiintymien perussyynä on aina ravinteiden runsaus vesistöissä. Mitä enemmän ravinteita<br />
vesistössä on, sitä todennäköisempiä ovat myös sinilevien massaesiintymät. Ravinteiden lisäksi<br />
sääolosuhteet <strong>ja</strong> mm. eri levälajien väliset kilpailutekijät vaikuttavat leväkukintojen määrään, vuosien<br />
välillä voi olla suuriakin ero<strong>ja</strong>. Sinilevät hyötyvät lämpimästä, tyynestä säästä, jolloin ne voivat<br />
nousta pintaan kaasurakkuloiden avulla. Tällöin ne saavat myös kilpailuetua varjostaessaan muita<br />
leviä. Monilla sinilevillä on kyky sitoa vedestä kaasumaista typpeä, minkä vuoksi ne pystyvät hyvin<br />
hyödyntämään esim. poh<strong>ja</strong>sedimentistä vapautuvaa fosforia.
Change language