Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteet - Kepa

Oikeudenmukainen
ja osallisuutta rakentava
Suomi
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteet

Järjestöt luovat
hyvinvointia ja
yhteiskunnan vakautta
Järjestöt osana kansalaisyhteiskuntaa ovat toimivan demokratian perusta.
Yhteisöllisyys ja ihmisten oma, aktiivinen toiminta ovat järjestöjen toiminnan
ydintä. Järjestöt rakentavat luottamusta ihmisten välille, luovat kiinteyttä
yhteisöihin ja vaalivat yhteisvastuun arvoja. Järjestöjen kautta ihmisten
oma ääni ja tarpeet tulevat paremmin kuuluviin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Suurin osa sosiaali- ja terveysjärjestöistä on paikallisyhdistyksiä. Niiden
toiminta lisää hyvinvointia ja terveyttä, ehkäisee ongelmien syntymistä ja
syvenemistä sekä tukee ihmisen selviytymistä. Toiminta pohjautuu jäsenten
tarpeisiin. Yhdistykset tarjoavat ihmisille toiminnan mahdollisuuksia ja
kanavan tulla kuulluksi. Paikallisyhdistykset kuuluvat usein valtakunnallisiin
liittoihin ja vaikuttavat niiden kautta päätöksentekoon sekä yhteiskunnan
kehityssuuntiin.
Raha-automaattiyhdistys on sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan
tärkein rahoittaja ja niiden elinehto. RAY:n toiminta perustuu rahapelien
yksinoikeusjärjestelmään Suomessa. Sillä on päättäjien ja kansalaisten
laaja tuki.
Järjestöt ovat kehittäneet monet nykyisin kuntien vastuulla olevat palvelut
ja kehittävät edelleen palveluja uusiin tarpeisiin. Järjestöjen palveluilla
sekä julkisen ja järjestöjen kumppanuudella on pitkät, vaalimisen arvoiset
perinteet. Sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat noin 20 % sosiaalipalveluista
ja 5 % terveyspalveluista. Esimerkiksi lastensuojelussa, päihdehuollossa,
vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa järjestöillä on tätäkin huomattavasti
suurempi merkitys.
• Suomessa toimii noin 8 000 sosiaali- ja terveysjärjestöä.
• Vertaistoimijoita, vapaaehtoisia ja järjestöaktiiveja on lähes miljoona.
• Työntekijöitä on noin 36 000.
• Järjestöjen tarjoama vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki tavoittavat 600 000 ihmistä.
• Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminta vastaa noin 21 000 henkilötyövuotta.
3

4
Järjestöjen mahdollisuudet toimia ovat kaventuneet viime vuosina.
Niiden toimintaa on alettu arvioida samoin kriteerein kuin yritystoimintaa
ja julkista hallintoa. Järjestöjen toiminta poikkeaa kuitenkin molemmista.
Järjestöt ovat yleishyödyllisiä, voittoa tavoittelemattomia ja välttämätön osa
suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Niiden toiminta ei ole korvattavissa
yritysten palveluilla. Järjestöt ovat aktiivisia myös alueilla, minne julkisen
toiminta ei yllä. On välttämätöntä, että monimuotoisella kansalaisjärjestötoiminnalla
on toiminta- ja elintila tulevaisuudessakin.

Seuraavassa hallitusohjelmassa:
UU Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset
turvataan tärkeänä osana
suomalaista yhteiskuntaa.
UU
Hallitus sitoutuu nykyisten kolmen rahapelimonopolin
aseman turvaamiseen.
Raha-automaattiyhdistyksen toiminnan
tuotot käytetään jatkossa täysimääräisesti
sosiaali- ja terveysjärjestöille terveyden ja
sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen.
Nyt valtionkonttorille ohjatut määrärahat
kohdennetaan takaisin sosiaali- ja
terveysjärjestöille.
UU Vahvistetaan järjestöjen
mahdollisuutta luoda hyvinvoinnin ja
terveyden edellytyksiä, osallistumisen ja
vaikuttamisen kanavia ihmisille sekä
tarjota erilaista arjen apua ja tukea.
UU Järjestöjen mahdollisuudet tuottaa
erityisosaamista vaativia palveluja
varmistetaan ja näiden palvelujen varassa
oleville ihmisille turvataan palvelujen
saatavuus.
UU
Kuntia rohkaistaan tukemaan paikallista
kansalaisjärjestötoimintaa ja sitä kautta
paikallisyhteisöjen vahvistumista sekä
kehittämään kumppanuutta kansalaisjärjestöjen
kanssa.
UU Kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten
yhteistyön ja vuoropuhelun
kehittämistä varten vakiinnutetaan
oikeusministeriöön Kansalaisyhteiskuntapolitiikan
neuvottelukunta tai sitä vastaava
elin.
UU Kansalaisjärjestötoimintaan liittyvää
tietopohjaa vahvistetaan
systemaattisella tiedonkeruulla eri alojen
kansalaisjärjestöjen toiminnasta.
5

Eriarvoisuus, köyhyys ja
syrjäytyminen
murentavat yhteiskunnan perustaa
Kaikkien ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimeentulon turvaaminen
ovat yhteiskuntamme tärkeitä tavoitteita. Tästä lähtee myös perustuslakimme.
Kansa jakautuu kuitenkin entistä syvemmin kahtia hyvinvoiviin
ja huono-osaisiin. On riski, että huonosti voivien ihmisten määrä edelleen
kasvaa.
Köyhyys on toimeentulo-ongelmien lisäksi monimuotoista osattomuutta
ja puutteita selvitä arjessa. Köyhyys koskettaa erityisesti yksinäisiä, vammaisia
ja sairaita, työttömiä sekä pitkäaikaisesti erilaisten etuuksien varassa
eläviä ihmisiä. Köyhyys on pitkittynyt ja huono-osaisuus sekä syrjäytyminen
ovat kasautuneempia kuin aikaisemmin. Ongelmat näyttävät myös
siirtyvän sukupolvelta toiselle.
Työttömyys on suurinta ja huolestuttavinta nuorten ikäryhmässä.
Toimeentulotuen asiakkuudet ovat yhä pidempiä. Päihdeongelmien ja
mielenterveysongelmien kanssa painiskeleville ei pystytä tarjoamaan riittävästi
apua. Lisäksi palvelujärjestelmä kokee mahdollisuutensa puutteellisiksi
auttaa niitä ihmisiä, joilla on samanaikaisesti monia ongelmia. 20:n
viime vuoden aikana heikoille ovat jääneet koko ajan samat ihmisryhmät,
mielenterveys- ja päihdeongelmaiset ja pitkäaikaistyöttömät. 1
1 Tiedot perustuvat Sosiaalibarometri 2010:n tuloksiin.
6
• Köyhyysrajan alapuolella elää 700 000 suomalaista.
• Köyhyydessä eläviä lapsia on 151 000.
• Koulujärjestelmän ulkopuolelle putoaa 3 000 lasta vuodessa.
• Toimeentulotuen varassa elää 251 000 kotitaloutta, joista pitkäaikaisesti kolmannes.
• Työttömänä on 240 000 suomalaista, heistä pitkäaikaistyöttömiä on lähes neljännes.
• Suomalainen 35-vuotias työntekijämies elää keskimäärin 74-vuotiaaksi, ylempi
toimihenkilö 6 vuotta pidempään.
• Vähintään 65 000 nuorta on vaarassa joutua syrjäytetyksi. Määrän arvioidaan lisääntyvän
yli tuhannella/vuosi. Jokainen heistä maksaa yhteiskunnalle yli miljoonan.

Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa erittäin suuret. Esimerkiksi
30 vuotta täyttäneiden kuolleisuus kasvaa tasaisesti tulojen pienentyessä.
Eriarvoisuus ja tuloerot ovat tärkeimpiä tekijöitä sosioekonomisten terveyserojen
taustalla. Terveyserot ovat yhteydessä myös ihmisten työllisyyteen,
koulutustasoon ja koulutusmahdollisuuksiin, varallisuuteen ja turvallisuuteen.
On tärkeää, että terveyserojen vähentämiseksi vaikutetaan juuri näihin
tekijöihin.
Suomi on sitoutunut YK:n vuosituhattavoitteissa köyhyyden puolittamiseen
vuoteen 2015 mennessä. Kehitys on ollut päinvastainen. Köyhyyden
vähentämiseen ja syrjäytymiskierteiden katkaisemiseen ei ole suunnattu
riittävästi voimavaroja. Köyhyys ja syrjäytyminen merkitsevät inhimillistä
kärsimystä, ihmisten perusoikeuksien loukkausta sekä heidän osaamisensa
ja mahdollisuuksiensa hukkaamista. Jokainen syrjäytynyt lapsi, nuori tai
aikuinen käy kalliiksi eettisesti ja taloudellisesti. Ihmisiä syrjäyttävä kehitys
on myös suomalaisten arvojen ja oikeudenmukaisuuskäsityksen vastaista.
Suurin osa haluaa, että köyhyyttä vähennetään ja vaikeuksissa olevista ihmisistä
pidetään nykyistä parempi huoli.
8
Seuraavassa hallitusohjelmassa:
UU
UU
UU
UU
UU
Ihmisten eriarvoisuutta vähennetään ja köyhyyden ja syrjäytymisen
poistamiseksi sitoudutaan käytännön toimiin.
Eri hallinnonalojen yhteistyönä kehitetään uusia toimintatapoja katkaista
jo syrjäytyneiden ihmisten syrjäytymiskierrettä. Heitä tuetaan vaiheittain
löytämään oma paikkansa yhteiskunnassa.
Ensisijaisten etuuksien tasoa ja perusturvaa parannetaan siten,
että toimeentulotukeen joudutaan turvautumaan vain lyhytaikaisesti.
Toimeentulotuen perusosa siirretään Kelan hoidettavaksi. Harkinnanvaraista
toimeentulotukea kehitetään sosiaalityön välineenä. Opintotuki sidotaan
indeksiin ja työmarkkinatuen tarveharkinta puolison tulojen pohjalta
poistetaan.
Sosioekonomisia terveyseroja vähennetään.
Lasten ja nuorten köyhyyttä, syrjäytymisriskiä sekä ongelmien
ylisukupolvisuutta vähennetään tukemalla perheitä ja vahvistamalla eri
hallinnonalojen sekä eri toimijoiden yhteistä vastuuta lapsista ja nuorista.
UU Eri hallinnonalojen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyönä kehitetään ihmisille uusia
ja toimivia osallistumisen ja osallisuuden muotoja. Erityistä huomiota
kiinnitetään niiden ihmisten osallistumismahdollisuuksiin, joilla on vähän
voimavaroja.

Hyvinvoinnin ja terveyden
edistäminen
on inhimillistä ja kannattavaa
Eri tahot ovat yhdessä vastuussa ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä.
Kuntien perustehtävä on edistää kuntalaisten hyvinvointia. Se kuuluu kaikille
hallintokunnille, ei vain sosiaali- ja terveydenhuollolle. Hyvinvointia
luodaan myös asuntopolitiikalla, yhdyskuntasuunnittelulla sekä liikuntaja
kulttuuripolitiikalla. Kaikkien päätösten tulee tukea ihmisten hyvää elämää.
Turvallinen ja hyvä arki vahvistaa luottamusta, vuorovaikutusta, yhteisöjen
kiinteyttä ja elinvoimaisuutta. Tavoitteena tulee olla yhteiskunta ja
yhteisöt, joissa kaikkien ihmisten on hyvä elää.
Lainsäädännön ja käytännön päätösten on eri tasoilla tuettava fyysisesti,
psyykkisesti ja sosiaalisesti kestävän elin- ja kasvuympäristön luomista.
Työllisyys, koulutusmahdollisuudet, varallisuus ja turvallisuus ovat yhteydessä
hyvinvointi- ja terveyseroihin ja niitä ylläpitäviin tekijöihin. Hyvinvoinnin
ja terveyden edistäminen, ongelmien ehkäisy ja pulmiin puuttuminen
niiden varhaisessa vaiheessa on inhimillistä, vaikuttavaa ja taloudellista.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä on välttämätöntä vahvistaa strategioissa
ja käytännön toiminnassa kunnissa.
Ehkäisevä työ on aloitettava varhaislapsuudessa kotona, päivähoidossa
ja koulussa. Parhaimmillaan päivähoito ja koulu edistävät kaikkien lasten ja
nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä, ei vain oppimistuloksia. Ehkäisevän
työn toimintamallit ovat kehittyneet kunnissa, mutta eivät vielä riittävästi.
Ehkäisevä ja korjaava työ asetetaan liian usein resurssiniukkuudessa
vastakkain. Järjestöillä on paljon osaamista ehkäisevän työn kehittämisessä.
• Vuonna 2008 alkoholiperäisiin sairauksiin liittyviä kuolemia oli yli 2 000.
• Väkivaltarikoksista yli 60 %:iin liittyy alkoholi.
• Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista 40 %: lla on vaikeuksia päästä koululääkärin ja 46 %:lla
koulupsykologin vastaanotolle.
• Ylipaino aiheuttaa arviolta 300 miljoonan ylimääräiset kustannukset terveydenhuollolle.
• Kodin ulkopuolelle on sijoitettuna 18 000 lasta.
• Yksinäisyys on hyvinvointi- ja terveysriski. 40 % suomalaisista on kokenut yksinäisyyttä
satunnaisesti ja 13 % lähes jatkuvasti.
• 30 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa osatyökykyistä haluaisi töihin.
11

Seuraavassa hallitusohjelmassa:
UU Hyvinvoinnin ja terveyden edellytysten
luominen ja päätösten vaikutukset eriikäisten
ja erilaisissa elämäntilanteissa
olevien ihmisten kannalta otetaan
huomioon kaikessa päätöksenteossa.
Hyvinvointia ja terveyttä tukevia elin- ja
kasvuympäristöjä kehitetään.
UU Terveyden edistämisen politiikkaohjelman
aikana käynnistynyttä työtä
jatketaan.
UU
Jatketaan edellytysten ja rakenteiden
luomista hyvinvoinnin ja terveyden
edistämisen koordinaatiolle ja hallinnonalat
ylittävälle työlle.
U U Päiväkodeissa ja kouluissa lisätään
yhteistä vastuuta lasten ja nuorten
kasvusta ja tasapainoisesta kehityksestä.
Oppilashuoltoa ja kouluterveydenhuoltoa
kehitetään ja niille turvataan riittävät
resurssit.
UU
Neuvoloista kehitetään ehkäisevää työtä
tekeviä perhekeskuksia, joissa otetaan
myös järjestöjen osaaminen voimavaraksi.
UU Ehkäisevän toiminnan muotoja
kehitetään eri tahojen yhteistyönä.
12

Sosiaali- ja terveyspalvelujen
yhdenvertainen saatavuus
on vaarassa
Kunta- ja palvelurakenneuudistus on vähentänyt kuntien määrää, mutta
myös monimutkaistanut palvelurakennetta. Kunnat ovat muodostaneet
yhteistoiminta-alueita pystyäkseen vastaamaan lainsäädännön velvoitteisiin.
Sosiaalipalvelut ovat pirstoutuneet osin kuntiin, osin yhteistoimintaalueille.
Ihmiset eivät aina tiedä, mistä he voivat tarvitsemansa palvelut
saada. Lähipalvelut ovat karanneet kauemmaksi. Poliittisesti ei ole yksimielisyyttä
siitä, millaisten rakenteiden ja ratkaisujen varaan sosiaali- ja
terveydenhuoltoa tulevaisuudessa kehitetään. Tilanne on kestämätön
palvelujen käyttäjien, järjestöjen, kuntien ja niiden henkilöstön kannalta.
Tutkimusten mukaan kuntien erot sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa
ovat suurimmat 12 vuoteen. Se, millaisia sosiaali- ja terveyspalveluita
on saatavissa, riippuu entistä enemmän asuinpaikasta. Lainsäädäntömme
lähtökohta on palvelujen yhdenvertainen saatavuus. Se ei käytännössä
toteudu.
Kunnat ovat heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi käynnistäneet
supistuksia ja säästötoimia. Näyttää siltä, että toistetaan edellisen laman
virheet. Eniten kärsivät silloin ihmiset, joilla on vähiten voimavaroja. On
myös riski, että eri ihmisryhmien tarpeet asetetaan vastakkain. On näyttöä
siitä, että taloudelliset voimavarat ja lyhytjänteiset ratkaisut ovat alkaneet
ohjata kuntien toimintaa pitkäjänteisten valintojen ja strategioiden sijaan.
Tulevaisuudessa tulee turvata kaikkien mahdollisuudet arvokkaaseen elämään,
turvalliseen arkeen ja palveluihin.
• Useampi kuin joka 5. suomalainen arvioi sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyden
huonoksi.
• Hoitotakuu turvaa huonosti mielenterveyskuntoutujien palvelut.
• Suomessa on noin 430 000 yli 75-vuotiasta, joista säännöllisen kotihoidon piirissä on 11 %.
• Julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja pitää tärkeänä yli 80 % suomalaisista.
• 59 %:lla avun tarpeessa olevista kotitalouksista on selviä vaikeuksia saada apua.
• Hyvätuloiset käyttävät useimpia terveyspalveluja tarpeeseen nähden enemmän kuin
vähätuloiset.
13

14
Euroopan unionin sisämarkkinoiden kehittäminen ja kilpailulainsäädäntö
heijastuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen
omat tavoitteet jäävät usein sisämarkkinatavoitteiden jalkoihin.
Palvelujen kilpailuttamiseen liittyy palvelujen käyttäjien ja järjestöjen kannalta
paljon ongelmia. Suomessa hankintalainsäädäntöä toteutetaan erittäin
tiukasti ja usein tavalla, joka korostaa hintaa laadun ja palvelukokonaisuuden
toimivuuden kustannuksella. Riskinä on palvelujen tuottamisen
keskittyminen vain suurille toimijoille.

Seuraavassa hallitusohjelmassa:
UU
Kuntien välisiä eroja sosiaali- ja
terveyspalvelujen saatavuudessa
vähennetään.
UU Sosiaali- ja terveydenhuoltoa
kehitetään jatkossa vahvojen
peruskuntien, kuntien järjestämisvastuun ja
verorahoitteisuuden varaan.
UU Perusterveydenhuoltoa vahvistetaan ja
sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitetään
rinnan tiiviisti toisiinsa liittyvänä
kokonaisuutena.
UU Terveyspalveluita kehitetään tasaarvoisiksi
mm. siten, että
työterveyshuollon ulkopuolella oleville
ihmisille turvataan yhtäläiset palvelut
työssä olevien kanssa.
UU
Kuntien ja järjestöjen kumppanuusmalleja
kehitetään.
U U Kuntalaisten osallisuutta ja
asiantuntemuksen käyttöä vahvistetaan
sosiaali- ja terveydenhuoltoa kehitettäessä.
UU
Ihmisten tarpeet ja hyvinvointitavoitteet
otetaan huomioon tasavertaisina
sisämarkkinatavoitteiden rinnalla.
UU
Kuntien hankintaosaamista parannetaan
ja kuntia tuetaan hankintamenettelyjen
monipuolisessa soveltamisessa.
15

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteiden takana on
233 valtakunnallista sosiaali- ja terveysjärjestöä,
jotka kuuluvat kolmeen yhteistyöjärjestöön.
Kuvat: Antero Aaltonen Taitto: Vitale Ay
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry
– järjestöjen toimintaedellytykset
www.sosteryty.fi
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry
– sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaminen
www.stkl.fi
Terveyden edistämisen keskus ry
– terveyden edistäminen ja ehkäisevä työ
www.tekry.fi