Lisätietoja Matkanovellit-hankkeesta - VR

4
Rosa Liksom:
Metsästysretki

Kuva: Rosemarie Särkkä
METSÄÄN!
Metsästysretki on kirjallisuuden aiheena klassikko.
Metsästysaiheisia novelleja löytyy novellien
maailmanmestareilta Tšehovilta ja Maupassantilta,
ja suomalaisessa kirjallisuudessa metsä- tai
eräreissuja on kuvattu paljon jo vaikkapa Aleksis
Kivestä ja Juhani Ahosta alkaen. Eräkirjallisuus
on suosittua, mutta kirjallisuudenlajina aliarvostettua.
Sitä on pidetty eräänlaisena miesten
viihteenä. Parhaimmillaan eräkertomukset ovat
kuitenkin novellia lähenevää kaunista lyhytproosaa
eivätkä vain menneiden ampumisreissujen
dokumentointia.
Rosa Liksomin tässä lehdessä julkaistava novelli
”Metsästysretki” kertoo vivahteikkaasti erään eräretken
tarinan, toisenlaisessa seurueessa ja tavanomaisesta
retkikuvauksesta poikkeavalla kielellä.
Kolmen kumppanuksen matkaan mahtuu yllättäviäkin
käänteitä ja saalista tärkeämmäksi nousee
keskinäinen kemia ja itse reissu.
Tässä numerossa kerrotaan toisestakin kolmen
kumppanuksen matkasta. Matkanovelleista
koottavan antologian toimittajat Katja Kettu ja Aki
Salmela sekä kokoelman kustannustoimittaja Lari
Mäkelä kertovat mielenkiintoisesta retkestään novellien
maailmassa.
Seuraavassa numerossa pääsemme lukemaan
Maritta Lintusen tekstin. Mutta nyt, hyvä lukija,
tässä sinulle uunituore Rosa Liksomin matkanovelli,
Metsästysretki!
LAURA SERKOSALO
Nuoren Voiman Liiton
toiminnanjohtaja
ELÄVÄN KIRJALLISUUDEN FESTIVAALI, TAMPERE
Prosak-proosaklubi
pe 8.2.2013 kello 19.00–20.00
Tulenkantajien kirjakauppa, Hämeenpuisto 25.
Kirjailijat Tuuve Aro ja Pasi Lampela lukevat novellejaan ääneen
ja kertovat teostensa taustoista. Lopuksi yleisöllä on mahdollisuus
esittää kysymyksiä. Juontajana Anna Tulusto. Vapaa pääsy!
Novellipotpuri
la 9.2.2013 kello 13–13.45
Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8
Karisto julkaisee uusien lyhytnovellien kokoelman Taskunovellit.
Novellipotpurissa esiintyvät Eino Santanen, Sirpa Kähkönen,
Petri Tamminen ja Rosa Meriläinen. Musiikista vastaa
Janne Laurila.
Novellipaneeli
la 9.2.2013 kello 13.45–14.45.
Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8
Miten novelli taipuu elokuvaksi tai näytelmäksi Kirjailijat
Tuuve Aro ja Saara Kesävuori kirjailija ja ohjaaja Pasi Lampela
sekä elokuvaohjaaja Mikko Kuparinen keskustelevat novellin ja
draaman suhteesta. Juontajana Anna Tulusto. Vapaa pääsy!
Sirocco-lyhytelokuvan näytös
la 9.2.2013 kello 14.50–15.20
Työväenmuseo Werstas, Väinö Linnan aukio 8
Lyhytelokuva 15min, fiktio. Miten käy, kun yksinäinen nainen löytää
vauvan roskiksesta, eikä kerro kenellekään, vaan päättää pitää
vauvan itse Lyhytelokuva Sirocco Perustuu Tuuve Aron ”Merkki”
-nimiseen novelliin.
JYVÄSKYLÄN KIRJAMESSUT
Novelliklinikka
su 24.3.2013 kello 10–14
Jyväskylän kirjamessut, kokoustila Robert
Haluaisitko saada palautetta novellistasi kirjailija Petri Tammiselta
tai Mooses Mentulalta Lähetä yksi novellisi (max. 20 liuskaa,
riviväli 1,5, fonttikoko 12) yhteystietoineen 28.2.2013 mennessä
osoitteeseen janette.hannukainen(at)nuorenvoimanliitto.fi. Mukaan
mahtuu 10 ensimmäistä ilmoittautunutta. Ilmoittauduttuasi
saat tarkemmat osallistumisohjeet.
Lyhytproosan äiti
Teksti: Janette Hannukainen Kuva: Pekka Mustonen / WSOY
ROSA LIKSOM
Syntynyt: 1958 Ylitorniolla
Teoksia:
Yhden yön pysäkki, novelleja 1985
Unohdettu vartti, novelleja 1986
Tyhjän tien paratiisit, novelleja 1989
Kreisland, romaani 1996
Perhe, novelleja 2000
Reitari, romaani 2002
Maa, novelleja 2006
Hytti nro 6, romaani 2011
Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara) syntyi
Lapin Peräpohjolassa meänkielisellä alueella.
Hän muutti teini-ikäisenä käymään
lukiota Rovaniemelle ja ylioppilaaksi
tultuaan Helsinkiin. Liksom on opiskellut
antropologiaa ja yhteiskuntatieteitä
Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa.
Hän asui 1980-luvulla neljä vuotta
Kristianian vapaakaupungissa Kööpenhaminassa.
Esikoisnovellikokoelma Yhden yön pysäkki
ilmestyi vuonna 1985. 1980-luvulla
suomalaisessa kirjallisuudessa koettiinkin
niin sanotun lyhytproosan kukoistuskausi.
Liksomin tyyli oli jotain uutta ja
erilaista: novellit olivat rujoja ja ronskeja
tarinoita erilaisista marginaalissa elävistä
ihmisistä. Tekstit kertoivat asiat suoraan,
vailla moraaliarvostelmia. Omien
sanojensa mukaan Liksom kirjoitti kolme
ensimmäistä teostaan Kristianiassa leipomotyön
ja kauppa-apulaisen hommien
ohessa. Hän palasi pysyvästi Suomeen ja
Helsinkiin vuonna 1987.
Paitsi kirjailija, Rosa Liksom on myös
tunnettu kuvataiteilija. Romaanien ja novellikokoelmien
lisäksi hän on tehnyt maalauksia,
sarjakuvia, lastenkirjoja, näytelmiä
ja elokuvia. Hänen teoksiaan on käännetty
parillekymmenelle kielelle. Oman
haasteensa kääntämiseen antaa Liksomin
teosten puhekieli, Stadin slangista Lapin
murteeseen.
Liksom sai vuonna 2011 Finlandiapalkinnon
romaanistaan Hytti nro 6, joka
kertoo suomalaistytön junamatkasta Neuvostoliitossa
Siperian halki samassa hytissä
venäläisen rakennustyömiehen kanssa. Romaani
sai innoituksensa kirjailijan omista
kokemuksista matkalla Siperiaan ja Mongoliaan
vuonna 1985. ”Kolkyt vuotta on on
tässä tahkoa väännetty, oon hirveen onnellinen”,
kirjailija totesi YLE:n aamuteeveen
haastattelussa palkinnon saatuaan.
Palkinnot:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1987
Finlandia-palkinto 2011
Rosa Liksomin
nettisivut osoitteessa
www.rosaliksom.com

Rosa Liksom
Metsästysretki
Roni, Juho ja mä päätimme lähteä perinteiselle metsästysmatkalle
varhain lauantaiaamuna. Tarkoitus oli tavata mun luona ja
hypätä faijan katumaasturiin ennen ysiä. Toisin kuitenkin kävi.
Roni lähetti tekstarin puoli ysiltä, että on nukkunut pommiin ja
myöhästyy snadisti. Kokemuksesta tiesin, että Ronin snadi on
vähintään kaks tuntia. Mä pakkasin auton valmiiksi, safkat, bisset,
kamerat ja aseet. Sitten soitti Juho, että sori tuli kauhee flaidis
pimun kanssa ja nyt sen kylkeen pistää niin saatanasti. Oli
menossa päivystykseen. Okei. Mä mietin hetken, epäröin, mutta
soitin kuitenkin Antonille, mun systerin entiselle kundikaverille
ja pyysin sitä messiin. Se oli heti että allright. Sehän on aina valmis,
kun metsälle menosta on kyse.
Puolen päivän aikaan me surffasimme Kehä kakkosella. Tunnelma
oli puhtaasti hyvä. Paria tuntia myöhemmin parkkeerasin auton
tutulle hiekkakuopalle. Heitimme reput selkään, minä otin aseet
ja lähdimme etenemään. Ilmasta vaan sen verran, että oli pilvinen
loppusyksyn päivä. Metsä otti meidät vastaan viileenä, kosteena,
mutta ystävällisenä.
Päätimme kiertää lammen sen eteläpuolelta, vaikka siellä
maasto on kivikkoista. Pohjoispuolella on vetinen suo eikä kukaan
halunnut kastella jalkoja heti alkumatkasta. Kävelimme
hissukseen ensin mä, sitten Anton ja vikana Roni, joka haahuili
omia polkuja niinku aina.
Saavuimme tutulle nuotiopaikalle. Sen vieressä on metsähallituksen
rakennuttama tilava laavu, jolla oli mitä ilmeisimmin yövytty,
koska joku oli jättänyt nuotion jämät kytemään. Pudotimme
reput laavulle, asetin kiväärit paksun petäjän ympärille ja Roni herätteli
nuotion. Se kaivoi esiin termarin, johon se oli himassa keittänyt
perinteistä Jallukahvia. Tulistelimme hetken hiljaisina miehinä.
Mä katselin postikorttimaisemaa. Vastarannalla ui sorsapariskunta.
Roni meni lammenrantaan, pesi kasvonsa ja tuli takaisin. Se
sanoi, ettei sitä huvita metsästää vaan jää laavulle relaamaan. Vilkaisin
Antonia, se hymyili sille ominaiseen tapaan ja nyökytteli
rauhallisesti päätään. Niin tyypillistä Ronia, mä ajattelin. Sen metsästysvietti
oli harvinaisen huonosti kehittynyt. Yhdelläkään metsästysretkellä
Roni ei ole ampunut mitään. Ase sillä on joskus ollut
kädessä, mutta se on käyttänyt sitä lähinnä vaellussauvana. Mutta
Roni tekee vitun hyvää nuotiosafkaa ja siksi se on must. Ja muutenkin.
Ronin seurassa kaikkein levottominkin jätkä rauhoittuu. Ronin
mä olen tuntenut aina. Me oltiin samassa päiväkodissa ja käytiin
samat koulut. Vasta yo-kirjoitusten jälkeen kumpikin teki oman
valintansa. Mä menin TKK:hon ja Roni valtsikkaan sosiaalipsykologian
laitokselle.
Oli aseiden jaon aika. Olin jo melkein antamassa isän Tikka-kivääriä
Antonille, kun muutinkin mieleni ja heitin sen Ronille. Roni
nappasi sen tyylikkäästi ja laittoi nojaamaan laavua vasten. Omaa
asettani Jaguar-haulikkoa pidin vasemmassa kädessä ja Antonille
jäi vanha Mauser. Se tutki hieman ylimielinen ilme kasvoilla asetta
ja naurahti. Ase oli ollut isoisäni metsästyskivääri. Isä oli lahjoittanut
sen minulle vaarin kuoleman jälkeen. Isä oli todennut, että
aseessa täytyi olla jotakin vikaa, koska kukaan ei ollut saanut sillä
ammuttua yhtään eläintä.
Roni jäi tulille ja me suuntasimme syvälle kutsuvaan metsään.
Mulla oli kartta ja kompassi. Käveleskelimme muutaman tunnin
puhumatta sanaakaan. Antoniin mä tutustuin, kun se alkoi hengaan
mun systerin kanssa. Mä pidin siitä oikeastaan heti enkä vähiten
siksi, että se harrasti myös metsästystä. Antonhan on ihan eri
maata kuin Roni ja mä. Se on syntynyt Haukilahteen, sen faija on
IBM:n patu, joka asuu puoleksi jenkeissä. Sen mutsipuoli on oikea
gambialainen kisu, jota Antonkin väittää naineensa. Anton valmistui
ekonomiksi jo kaksi vuotta sitten ja sillä on muhkee osakesalkku.
Massii on, mutta jätkä ei vaan saa hankituksi omaa asetta. Mun
ja Antonin välillä kaikki meni hienosti siihen asti, kun se nappas
mun systeriä. Vaikka mä jotenkin miehenä myös ymmärrän sitä,
niin meidän välit ei ole koskaan sen keissin jälkeen palautuneet.
Särö jäi ja se näyttää pysyvän.
Ennen kuin saavuimme tuttuun väijypaikkaan, Anton rääkäisi:
hanat auki, rai, rai, rai / paita pois, housut alas, nai, nai, nai. Mä
säikähdin ihan oikeesti, koska metsän syvässä hiljaisuudessa se
kuulosti jotenkin ylimääräiseltä, karmeelta. Mun reaktio huvitti Antonia.
Se läimäytti mua voimalla selkään ja virnisti. Mun teki mieli
kolauttaa sitä Jaguarin perällä perseeseen, mutta rauhoituin nopeasti
niin kuin sen kans kuulemma pitää.
limme vihdoin perillä. Siltä väijypaikalta olin joka
syksy ampunut jäniksen tai kaksi. Anton meni
passiin ison kiven taakse. Mä asetuin makaamaan
myrskyn kaataman hongan suojaan. Odotelimme
pitkään ja hartaasti. Mitään ei tapahtunut kunnes
nostin päätäni ja vilkaisin Antonia. Sen ilme oli
hyvin kummallinen ja samalla se suuntasi aseen mua kohti. Ehdin
kuulla naksahduksen ennen kuin vetäisin pääni kiven taakse. Kusi
valahti pitkin housunlahjetta. Mitä vittua!
Anton tuli mun luo ja se hymyili. Se sanoi huvittuneella äänellä,
ettei tiedä mikä siihen meni. Että sori vaan. Mä nappasin Mauserin
sen kädestä, poistin siitä patruunat ja yritin katsoa sitä silmiin,
mutta se käänsi päänsä pois. Mä näin, että
sitä huvitti edelleen. Eniten tietty mun märät
byysat. Mä olin yhtäaikaa niin raivona
ja käkenä että vapisin. Päätin jättää metsästyksen
siihen ja palata nopeasti nuotiopaikalle.
Lähdin hämmennyksen jopa kauhun
vallassa tallustelemaan Ronin luokse. Anton
seurasi, vaikka sanoin sille, että menee
vittuun. Vilkaisin pari kertaa karttaa ja
suunta tuntui olevan oikea. Pian oli pimeää
eikä tuttua polkua näkynyt missään. Otin
kompassilla uuden suunnan ja tutkin karttaa.
Anton kulki muutaman kymmenen
metriä jäljessä. Pian vaikutti siltä, että olin
tottuneena metsänkävijänä liukunut liikaa
länteen päin. Kaivoin taskusta otsalampun,
otin uuden suunnan. Kuulin kuinka Anton
myhäili itsekseen.
Jonkin ajan kuluttua saavuin pienen
järven rantaan. Näin kauempana laiturin
ja suunnistin sitä kohti. Laiturilla oli pakko
myöntää, että olin eksynyt todella pahasti.
Rantatörmällä oli pieni, vanha kesämökki
ja sen takana sauna. Mä näin kuinka Anton
meni mökin avoimesta ovesta sisään.
Kävelin saunalle. Kiukaan alle oli aseteltu
puut valmiiksi. Anton tuli saunalle ja pyysi
jotenkin teennäisesti anteeksi. Se ehdotti,
että jäisimme yöksi mökkiin, koska kaapissa
oli ruokaakin. Pakkohan niin oli tehdä.
Menin saunan taakse ja soitin Ronin kännykkään.
Roni vastasi unisena. Mä kuulin
heti sen äänestä, että se oli myssytellyt. Mä
kerroin, mitä oli tapahtunut. Roni kuunteli
kärsivällisesti ja sanoi, että nou hätä,
kyllähän sä Antonin tunnet. Muistutti
mua viime keväästä ja Antonin järjestämästä
hässelistä Ruotsinlaivalla. Sekin
oli vain Antonin läppää. Ei mitään vakavaa.
Lopuksi se lupas laittaa vitun hienon
aamiaisen, kun tulemme takas. Mä suljin
puhelimen ja mietin hetken. Ruotsilaivalla
Anton veti viisikymmentä shottia,
juoksi alasti karaokebaarissa ja hyppäsi
lopuksi yläkannelta mereen. Me oltiin,
että jumalauta nyt se delas, mutta ei mitään.
Pintasukeltaja pelasti sen jäiden
seasta ja jätkä vain hymyili, että vittu on
mahtava fiilis. Voiko toista ihmistä oikeasti
tuntea Tunsinko minä Antonin
Mä lämmitin saunan. Anton istui mökin
rappusilla ja vihelteli. Riisuin vaatteet
saunakamariin ja nousin istumaan
lauteille. Anton hiippaili mun viereen ja
heitteli todella rankasti vettä kiukaalle.
Löylyä, löylyä, se kuiskaili. Kiiruhdin
ulos, hipsin laiturille ja hypähdin syksynkylmään
veteen. Kun nousin laiturille,
Anton oli siinä mua vastassa. Sen kasvoilla
oli se sama saatanan v-mäinen virnistys.
Mä vetäisin sitä näköön sellasella
forssilla, että se huojahti rantaveteen ja
löi päänsä laiturinreunaan. Se rämpi ylös
kiroillen ja sen päästä valui veri. Nyt ollaan
kusipää tasoissa, mä sanoin sille. Se
nyökäytti päätään ja pyyhki verta kämmenselkään.
ä heräsin aamupäivällä
saunalaiturilla hyttysten
raatelemana. Olo oli hyvin
huono. Se mitä muistin,
Anton oli löytänyt kaapista
hernaritölkkejä, pari kossupulloa
ja mäyräkoiran. Me juotiin kaikki pois.
Känistiin, ähellettiin, naurettiin, painittiin
pihalla ja kontattiin hyttysparven keskellä.
Aamuntunteina oli päästy sellaseen sopimukseen,
että kaikki muut naiset on pelkkiä
vittuja paitsi mun systeri ja että siitä hetkestä
eteenpäin annettaisiin menneiden olla.
Nousin ylös ja huusin Antonia. Ei vastausta.
Menin sisälle mökkiin, saunaan,
kiersin pihapiirin. Ei mitään. Mä soitin sen
kännykkään. Ei yhteyttä. Rupesin todella
huolestumaan. Istahdin kannonnokkaan ja
soitin Ronille. Anton vastasi sen kännykkään
ja naurahti, että missä sä luuhaat, aamiainen
on ready ja kaikki aivan vitun jees.
Sen ääni oli jotenkin kummallinen. Mä
aloin etsiä kamojani. Reppu löytyi, mutta
molemmat aseet olivat kadonneet, samoin
kartta ja kompassi. Ei vittu! Ryntäsin metsään
ja juoksin kuin mielipuoli reilun tunnin
mittaisen ikuisuuden ennen kuin saavuin
laavulle. Olin varma, että pahin oli jo
tapahtunut. Mutta ei mitään. Siellä rauhallisena
palavan nuotion ääressä loikoilivat
molemmat jätkät. Roni poltteli jointtia ja
Anton siemaili levollisena kahvia. Ja aivan.
Minua odotti tyytyväisten jätkien lisäksi
hienosti katettu kenttäaamiainen.

Matkanovelleja-kirjan päätoimittajat Aki Salmela ja Katja Kettu uskovat novellin nousuun.
Molemmat ovat mukana Nuoren Voiman Liiton toiminnassa.
Matkanovellit kansien väliin
Teksti ja päätoimittajien kuva: Venla Rossi Matkanovelleja-antologian kannen kuva: Martti Ruokonen
Novelli palaa! -hanke ja VR tarjoavat Matkaan -lehden
lukijoille vuosina 2012–2013 junalukemiseksi uusia
suomalaisia novelleja. Ensi syksynä nämä tekstit
kootaan Matkanovelleja -nimiseksi antologiaksi,
jonka julkaisee kustannusosakeyhtiö WSOY.
Kokoomateokseen tulee mukaan lehdessä
ilmestyvien novellien lisäksi myös useita
muita. Teoksen toimittavat kirjailija Katja
Kettu ja runoilija Aki Salmela, jotka ovat
työskennelleet novellien parissa jo viime
syksystä lähtien.
Hauduttelua ja rykäyksiä
“On hauska seurata läheltä, miten eri tavalla
ihmiset työskentelevät”, kertoo Kettu.
Toimittajien mukaan jotkut tekevät novellin
yhdellä rykäyksellä, jotkut hauduttelevat
tekstiä pitkäänkin. Erilaiset tekemisen
tavat näkyvät myös tekstissä, ja uuden
tekstin saapuminen sähköpostiin on aina
yhtä jännittävää.
Kirjaan on tulossa novelli yli kahdeltakymmeneltä
eturivin kirjailijalta. Näistä
Matkaan-lehdessä nähdään meneillään
olevan novellin teemavuoden aikana kaksitoista,
joista tässä lehdessä ilmestyvä Rosa
Liksomin teksti on neljäs. Kukin novelli
on kuukauden ajan luettavissa myös Matkaan
-lehden verkkosivuilla.
Syksyllä ilmestyvä kirja on eräs laajimmista
novelliantologioista Suomessa
vuosikymmeniin. Mukana on suomalaisen
novellistiikan kärki, ja teos antaa päätoimittajien
mukaan hyvän kokonaiskuvan
siitä, minkälaista lyhytproosaa maassamme
tällä hetkellä kirjoitetaan. “Lehdessä
ilmestyy tämän vuoden aikana novelli
muun muassa Jari Tervolta ja Mikko
Rimmiseltä. Lisäksi antologiaan kirjoittavat
esimerkiksi Leena Krohn ja Jari Järvelä”,
Aki Salmela mainitsee. “Löytyy siis
ikäjakaumaa ja erilaisia tekemisen tapoja.
Jotkut kirjoittajista tunnetaan nimenomaan
novellin taitajina, jotkut palaavat
lyhyemmän muodon äärelle pitkästä aikaa.
Mukana on myös kirjailijoita, jotka eivät
ole aikaisemmin julkaisseet novelleja.”
Katja Kettu on työstänyt samaan aikaan
toimitustyön kanssa myös omaa, maaliskuussa
ilmestyvää novellikokoelmaansa.
“Se on tietysti hieman pelottavaa. Kun itse
samaan aikaan antaa ohjeita muille, niin
tuntuu, että niiden omien novellien pitäisi
sitten olla aika hyviä.” Yksi Ketun novelli
on mukana myös Matkanovelleja-antologiassa.
Aiemmin hän on julkaissut kolme
romaania, joista Kätilö (WSOY, 2011) on
tuorein.
Aki Salmela taas tunnetaan runoilijana.
Hänen viides kokoelmansa Vanitas (Tammi)
ilmestyi viime syksynä. Salmela ei kuitenkaan
tee jaotteluja kirjallisuudenlajien
välille. ”Hyvä kirjoitus on hyvää muodosta
tai pituudesta riippumatta. En ajattele novellia
erillisenä lajina, vaan osana kirjallisuutta
ylipäätään.”
Molemmat päätoimittajat sanovat, että
muiden tekstejä kommentoidessa oppii
paljon. “Sitä oppii näkemään, miten teksti
muuttuu, jos siitä otetaan jotain pois tai
laitetaan jotain lisää. Hyvin pienillä muutoksilla
voi olla dramaattinen vaikutus”,
Salmela kertoo.
Kummatkin kirjailijat ovat tehneet
toimitustöitä ennenkin. Kettu oli päätoimittajana
viime vuonna ilmestyneessä
Pimppini on valloillaan -antologiassa
(WSOY) jonka aihepiirinä olivat naiset ja
seksuaalinen vallankäyttö. Salmela taas on
muun muassa koonnut Nuoren Voiman
Liiton juhlakirjan Liittolaiset (WSOY, 2011)
runoilija Eino Santasen kanssa. Tällä kertaa
työstettävän teoksen teema on hyvin
laaja, matka kun voi olla myös symbolinen.
Tähän mennessä matkanovelleissa on ihan
konkreettisestikin matkattu jo esimerkiksi
Belgradiin rauhanseminaariin tai kohti
Lapin erämaita ja uutta elämää vankilasta
vapautumisen jälkeen.
Hyviä uutisia
novellirintamalta
Samoin kuin koko Novelli palaa! -hankkeen,
myös antologian tarkoituksena on
tuoda novelleille lisää näkyvyyttä. Alkuvuodesta
ilmestyy myös toinen kokoomateos,
Kariston julkaisema Taskunovellit
-valikoima, joka on suunnattu erityisesti
nuorille. Vilja-Tuulia Huotarisen kokoamaa
kirjaa hyödynnetään hankkeen kouluvierailuilla,
joissa novellistit jalkautuvat
lukioihin. Puheet novellin alennustilasta
alkavatkin vaikuttaa vahvasti liioitelluilta.
Matkanovelleja-teoksen kustannustoimittaja
Lari Mäkelä uumoilee, että
kirjasta tulee ensi kirjasyksyn tapaus. Hänen
mielestään novellien tilanne on tällä
hetkellä muutenkin oikein hyvä. “Moni
kirjailija debytoi novelleilla ja lyhytproosalla,
mutta näillä lajeilla on omat konkarinsakin:
Rosa Liksom, Joni Skiftesvik,
Maritta Lintunen ja Petri Tamminen
vain muutamia mainitakseni.”
Mäkelä korostaa, että kaikkea lyhyttä
proosaa ei aina kutsuta novelliksi. “Esimerkiksi
Tuomas Kyrö ja Sinikka Nopola
ovat saavuttaneet suurta arvostusta lyhyen
muodon mestareina, vaikka Kyrön Mielensäpahoittaja
ja Nopolan Matkustan melko
harvoin ovat muodoiltaan lähempänä pakinoivaa
esseetä tai essehtivää pakinaa.”
Matkanovelleja
-teos julkaistaan
runokuu-festivaalilla
Helsingissä 27.8.2013.

Suomen perinteikkäin
kulttuurilehti
on aina uuden edessä
Nuori Voima on yksi perinteikkäimmistä suomenkielisistä kirjallisuuslehdistä.
Lehti on perustettu jo vuonna 1908. Tänä
päivänä Nuoressa Voimassa seurataan jatkuvasti niin kotimaisen
kuin ulkomaisen kirjallisuuden uusia tuulia – oli kysymyksessä
sitten runous, proosa tai esseistiikka.
Novelli palaa! -hanke näkyy vahvasti Nuoressa Voimassa. Tämän
vuoden jokaisessa numerossa julkaistaan yksi tai useampi
uusi suomalainen tilausnovelli sekä käännösnovelleja kirjailijoilta,
jotka ovat kiinnostavia uusia tuttavuuksia eri puolilta
maailmaa.
Tänä keväänä saamme tutustua Nuoressa Voimassa muun
muassa Pierre Michoniin, jota on sanottu ”suurista ranskalaiskirjailijoista
viimeiseksi”, sekä monesti palkittuun norjalaiskirjailija
Jon Fosseen, jota ei kuitenkaan ole aiemmin
suomen kielellä julkaistu. Kesän kynnyksellä lehdessä tarjoillaan
novellistiikkaa Suomessa jo jonkin verran tunnetulta itävaltalaiselta
kirjailijalta Ingeborg Bachmannilta.
Suomalaisia novellistinimiä Nuoren Voiman keväässä ovat
muiden muassa Kristina Carlson ja Alexandra Salmela.
Runoilija Lassi Hyvärisen novellientrée ilmestyy Nuoren
Voiman Runous 2012 -teemanumerossa.
Nuoren Voiman ja Kritiikin linjasta ja sisällöstä vastaa päätoimittaja
Martti-Tapio Kuuskoski. Runous 2012 -teemanumeron,
jossa julkaistaan myös vuoden debytanttirunokisan
voittajat, toimittavat runoilijat Risto Oikarinen ja Tuomas
Timonen.
Nuori Voima ja Kritiikki -lehtiin voit tutustua osoitteessa
www.nuorenvoimanliitto.fi/lehdet/. Netissä julkaistaan
pääkirjoitusten ja sisällysluetteloiden lisäksi myös näytteitä
uusien lehtien teksteistä.
Vuositilaus 2013 kannattaa tehdä nyt! Kun teet tilauksen
helmikuun loppuun mennessä, saat kaupan päälle Nuoren Voiman
numeron 5/2012.
www.nuorenvoimanliitto.fi
Nuori Voima kirjallisen kulttuurin lehti
Puhutteleva jo vuodesta 1908
Nuori Voima on perinteikäs kulttuurijulkaisu, joka paneutuu
syvällisesti kirjal lisuuden, taiteen ja filosofian ilmiöihin.
Lehden numerot rakentuvat aina tietyn teeman ympärille,
jota käsitellään perusteellisesti eri näkökulmista. Nuori Voima
täyttää tärkeää tehtävää kotimaisen lyriikan ja proosan
julkaisijana sekä esittelee suomalaiselle yleisölle ennestään
tuntemattomia ulkomaisia kirjailijoita.
Kritiikki – Nuoren Voiman kirjakatsaus tarjoaa lukijoilleen
pohdittua ja laadukasta kirjallisuuskritiikkiä ja -esseistiikkaa.
Puolivuosittain ilmestyvä, yli 120-sivuinen Kritiikki on perustettu
syksyllä 2009 täydentämään Nuoren Voiman teemanumeroita
ajankohtaisella kirjallisuuskeskustelulla. Lehdessä
käsitellään sekä kotimaista että ulkomaista kauno- ja tietokirjallisuutta.
Vuositilauksen hinta on 42 €
Nuoren Voiman Liiton jäsenille 25 €
ja opiskelijoille 30 €
Nuoren Voiman Liiton jäsenmaksu 12 €
tukijäsenyys 50 €, alle 18-vuotiaat 0 €
Tilaa puhelimitse (09) 628 966,
sähköpostitse tilaukset@nuorenvoimanliitto.fi tai
internetissä www.nuorenvoimanliitto.fi/lehdet/tilauslomake
Tilaus sisältää viisi perinteistä Nuoren Voiman numeroa
ja kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän Kritiikki-lehden.
Tulevia teemoja ovat
• Runous 2012 • Nietzsche • Novelli