P U M P U L I P I L V E T

T U O M O K . S I L A S T E
P U M P U L I P I L V E T
Runoja

TUOMO K. SILASTE
Teokset:
Matka, romaani; 2007
Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007
Apolloperhonen, runoja; 2008
Rakastettu leskirouva Gold, novelleja; 2009
Salaisuuden vartija, runoja; 2009
Filosofi, novelleja; 2009
Kersantti Rama, seikkailuromaani; 2010
Kersantti Rama ja Isä Iraklin aarre, romaani; 2010
Pumpulipilvet, runoja; 2011
Pumpulipilvet
© Tuomo K. Silaste
Kannen piirros: T. K. Silaste
Ulkoasu: R. Penttinen
Kustantaja: Mediapinta, 2011
ISBN 978-952-235-308-5

LUKIJALLE
Tämän 4. runokokoelmani, P u m p u l i p i l v e t runot ovat
uusia, ennen julkaisemattomia. Kokoelmaan on otettu myös
parhaat runot aikaisemmin julkaistuista kokoelmista: R a k -
kaani kosketa minua (2007 ), Apolloperhon
e n (2008) ja S a l a i s u u d e n v a r t i j a (2009). Runoissa
pohdiskellaan elämän merkitystä – nuoruutta ja vanhenemista.
– Miksi ihmisen elämä on niin lyhyt, ei lähellekään sataa
vuotta? Mikä on rakkauden merkitys? Voiko vielä vanhana
rakastaa toista? Suru, hallitsematon voima! Surun kohtaaminen
on aina suuri murros. Suurin kaikista kuitenkin on rakkaus.
Siinä muutamia keskeisiä teemoja elämästä. Runojen
lisäksi tässä kokoelmassa on muutamia kertomuksia. Runot
ja lorut on ryhmitelty kahdeksaan osioon: A–H. Uudet runot
tähän kokoelmaan on valinnut lehtori K a i j a V ä n n i .
Tuomo K. Silaste
5

A
Pumpulipilvet
Seitsemän joutsenta
Satoi pehmeätä lunta
Runo
Synopsis
Retrospektiivinen elämäni
Itsepetosta kaikki
Hullu kesä
Minäkö Sepesusi
7

PUMPULIPILVET
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.
Aika on pysähtynyt. Alkava päivä nukkuu vielä.
Herään.
On raukea olo,
ei kiirettä,
ei aikaa,
on loma.
Venyttelen jalkoja, käsiä, suin tukkaa.
Katson ikkunasta ulos. Taivaalla sinivalkoiset,
paksut pumpulipilvet odottavat tuulta, päästäkseen
matkaan.
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.
Pumpulipilvet tuovat viestejä kaukaa,
lapsuudestani,
nuoruudestani, mutta tulevaisuuteen
ne matkaa.
Odotan tulevia pilvien viestejä.
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.
9

SEITSEMÄN JOUTSENTA
Seitsemän lasijoutsenta lensi sieluuni
kaukaa. Yksi niistä oli torso, kaula katki,
kuollut.
Mutta se kertoi olevansa vain osittain kuollut.
Pitäisikö uskoa, kuollut mikä kuollut?
Ei voi olla osittain kuollut vai voiko?
Se saattaa olla mahdollista joutsenten valtakunnassa.
Seitsemän joutsenta, muistoineen.
Yksi niistä oli torso, kaula poikki – kuollut.
10

SATOI PEHMEÄTÄ LUNTA
Muistatko rakkaani, kun teimme pihallemme suuren lumiukon.
Pyöritin kaksi suurta lumipalloa ja sinä teit pienen pään.
Nostin pallot päällekkäin. Hymyilit minulle kauniisti.
Lumiukko seisoi pihalla, hetken aikaa alastomana, ennen
kuin laitoit sille hiilisilmät ja suun sekä porkkananenän. Minä
taas tökkäsin sen oikeaan käteen talon vanhan varsiluudan.
Kiedoit pitkän, punaisen kaulaliinasi lumiukon kaulaan ja
painoin sen päähän piponi. Pidimme toisiamme kädestä ja
nauroimme ukolle makeasti.
Satoi pehmeätä lunta.
Siitä on kulunut vuosia monta ja lapset ovat jo maailmalla.
Nyt kun kuljemme molemmat rollaattoreilla, niin talvisin
usein puheeksi tulee, tuo tekemämme lumiukko. Sen hiilisilmät
ja suu sekä porkkananenä, kädessä vanha varsiluuta. Keväällä
ikioma lumiukkomme suli hiljaa pois, paikalle jäi vain
punainen kaulaliinasi, musta pipo ja talon vanha varsiluuta.
Satoi pehmeätä lunta.
11

RUNO
Runo ei ole salattu, rivien väliin
kätketty muisto.
Ei!
Runo on sisäinen tunne, tuska.
Sen on päästävä ulos kuolemattomuuteen.
Runo on nuoruusmuiston sisäinen huuto –
älä pakene minua, rakkaani, tule takaisin
kauniina muistoina.
Asu minussa, niin kuin nuorena teimme.
Runo ei ole salattu muisto, vaan jälkeen
jäävä rakkauden loistava kukkapuisto.
12

SYNOPSIS
Annan synopsiksen
perikunnalle, kaikista
elinvuosistani.
Luettuaan tiivistelmän, he
joko nauravat tai itkevät
itsensä hengiltä.
Kannattaa harkita!
13

RETROSPEKTIIVINEN ELÄMÄNI
Ateljeessani kaaos!
Kaikki työni sekaisin: öljy, – vesiväri-, akryyli- ja sekatekniikkatyöt.
Niiden kehykset paksun, harmaan pölyn peitossa.
Työt vuosilta 1955 – 2010.
Kukahan järjestäisi ne takaisin hyllyihin?
Kuten silloin, kun muusani vielä eli.
Se oli loistoaikaa, joka ei palaa.
Juotiin samppanjaa joka taululle.
Kaikki nuo työni, harmaan pölyn peitossa, koko
retrospektiivinen elämäni, ihana muisto menneeltä
ajalta: taiteilijasta ja hänen muusastaan.
Paluu tuohon aikaan on vaikeaa, jos
se onnistunee koskaan.
Aika ei palaa.
14

ITSEPETOSTA KAIKKI
Aurinko paistaa.
Makaan beachilla, kuluneella
laverilla suuren aurinkovarjon alla.
Olen onnellinen.
Sinisenä kiiltelevä Välimeri pyrkii
sieluuni.
Itsepetosta kaikki.
Rahalla ostettu rantaloma.
15

HULLU KESÄ
Minä rakastin sinua. Suutelin sinut
kesään. Istuit sylissäni – lämmin
kosketus ihollani, nuoruuteen.
Täysillä eletyt vuodet. Mielettömän
hauskaa kahlata rantavedessä, kumisaappaiden
täyttyessä vedellä.
Hullu kesä.
Keräsimme kukkivia suopursuja ja
humalluimme niiden pistävästä tuoksusta.
Hullu kesä.
Puhalsimme niiden valkoiset höytyvät
rakkaudeksi maailmalle.
Todella hullu kesä.
16

MINÄKÖ SEPESUSI
Miksi kieltäisin surun arvet ruumiissani,
ne ovat osa elettyä elämääni.
Oi, kuinka hyvin muistan rakkautemme hullut
onnelliset vuodet.
Minäkö Sepesusi!
Hissisuudelmat.
Nauroimme niille. Ne olivat salaisuutemme.
En huomannut, kuinka nopeasti nuo rakkautemme
hullut vuodet kulkivat ohitsemme.
On vain muistojen onnellinen suru.
Riitan muistolle hautajaisissa 11.12.10
17