Artriittipotilaan hartiapunoksen neuropatia - EBM Guidelines
Artriittipotilaan hartiapunoksen neuropatia - EBM Guidelines
Artriittipotilaan hartiapunoksen neuropatia - EBM Guidelines
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Tapausselostus<br />
Taina Heinonen, irma Soini, Timo nyrke,<br />
marja mikkelSSon ja markku Hakala<br />
<strong>Artriittipotilaan</strong> <strong>hartiapunoksen</strong><br />
<strong>neuropatia</strong><br />
Neuralginen amyotrofia on <strong>neuropatia</strong>, joka yleensä vaurioittaa hartiapunosta ja siten<br />
häiritsee olkanivelen ja yläraajan toimintaa. Neuralgisessa amyotrofiassa yksittäiset olkapunoksesta<br />
lähtevät hermohaarat vaurioituvat, ja niiden hermottamat lihakset halvaantuvat.<br />
Muutokset näkyvät alkuvaiheessa olkapään magneettikuvissa näiden lihasten turvotuksena<br />
ja ENMG:ssä denervaatiolöydöksinä. Kuvaamme potilaan, jolla on sekä artriitti<br />
että neuralginen amyotrofia. Esittelemme potilaan kliiniset, magneettikuvaus- ja ENMGlöydökset.<br />
Tapaus osoittaa, että artriittipotilaan olkanivelen oireet ja toimintahäiriö voivat<br />
olla myös neurologista alkuperää.<br />
Hartiapunoksen akuuttia <strong>neuropatia</strong>a kutsutaan<br />
pleksusneuriitiksi tai neuralgiseksi<br />
amyotrofiaksi (Parsonage–Turnerin syndrooma).<br />
Neuropatia ei välttämättä rajoitu <strong>hartiapunoksen</strong><br />
alueelle eikä edes hermopunosten<br />
alueelle, ja siksi nimitys neuralginen amyotrofia<br />
olisi parempi. Sairautta esiintyy sekä lapsilla<br />
että aikuisilla. Miehillä esiintyvyys on suurempi.<br />
Minnesotassa tehdyn tutkimuksen mukaan<br />
ilmaantuvuus on 1,64/100 000/v (Beghi ym.<br />
1985). Sairaus voi olla tois- tai molemminpuolinen.<br />
Etiologiaa arvellaan autoimmuuniperäiseksi.<br />
Joitakin tapauksia on edeltänyt infektio,<br />
rokotus tai leikkaus. Neuralgista amyotrofiaa<br />
on kuvattu esimerkiksi parvovirus B19 -infektion<br />
yhteydessä (Pellas ym. 1993). Neuralgisesta<br />
amyotrofiasta tunnetaan myös perinnöllinen<br />
muoto, joka periytyy autosomissa vallitsevasti<br />
(Kuhlenbäumer ym. 2005).<br />
Oma potilas<br />
Oma potilaamme on 34-vuotias nainen, jonka suvussa<br />
ei ole esiintynyt neurologisia tai reumasairauksia.<br />
Duodecim 2007;123:2748–52<br />
Kesällä 2004 hänen oikeaan polveensa tuli turvotusta.<br />
Polven magneettikuvissa ei näkynyt muuta poikkeavaa<br />
kuin nestelisää. Verenkuva, lasko ja CRP-pitoisuus olivat<br />
normaalit. Reumatekijän, sitrulliini- ja tumavastaaineiden<br />
sekä HLA-B27:n määritystulokset olivat negatiiviset.<br />
Vasta-aineita borreliaa, salmonellaa tai yersiniaa<br />
vastaan ei löydetty. Potilaalle tehtiin ylävatsan<br />
kaikukuvaus, keuhkokuvaus, kilpirauhasen toimintakokeet<br />
ja keliakiakokeet normaalilöydöksin.<br />
Niveloireiden ja -turvotusten jatkuessa hoidoksi aloitettiin<br />
hydroksiklorokiinilääkitys, josta tuli ihottumaa.<br />
Lääkitys vaihdettiin sulfasalatsiiniin. Polvia on hoidettu<br />
paikallisin kortisonipistoksin. Röntgenkuvissa ei todettu<br />
ristinivelien tulehdusta. Oikea olkapää alkoi oireilla,<br />
ja sitä tutkittiin kaikukuvauksella. Subakromiaalibursassa<br />
todettiin runsaasti nestettä, samoin hauiksen pitkän<br />
jänteen tupessa, mutta ei olkanivelessä. Olkaluun<br />
päässä näkyi eroosioita ylemmän ja alemman lapalihaksen<br />
jänteiden kiinnityskohtien seudussa. Vasemmassa<br />
olkapäässäkin näytti olevan eroosio.<br />
Syksyllä 2006 potilas tuli ensimmäisen kerran sairaalaamme<br />
kuntouttavan hoidon jaksolle tarkoituksena<br />
selventää diagnoosia ja ohjata fysioterapeuttisia<br />
harjoitteita. Oikeassa kyynärpäässä epäiltiin lievää turvotusta.<br />
Oikeassa polvessa oli lievä nestelisä, ja nivelnestenäytteessä<br />
oli leukosyyttejä 1 300 × 10 6 /l. Käsien<br />
ja jalkaterien röntgenkuvissa ei näkynyt poikkeavaa.<br />
Oikean olkapään magneettikuvaus osoitti epäillyllä<br />
T. Heinonen ym.
eroosioalueella degeneratiivista kovertumaa. Lisäksi todettiin<br />
subakromiaalibursiitti ja ylemmän lapalihaksen<br />
osittainen repeämä. Perheenlisäyssuunnitelmien vuoksi<br />
metotreksaattilääkitystä ei aloitettu.<br />
Potilas tuli uudelle jaksolle kaksi kuukautta myöhemmin.<br />
Niveltilanne oli varsin rauhallinen edellisen<br />
jakson paikallishoitojen ansiosta. Sen sijaan potilas<br />
oli kuukautta aiemmin huomannut, että oikea lapaluu<br />
oli alkanut siirottaa, ja olkapäässä tuntui kipua. Tutkittaessa<br />
todettiin lapaluun siirotus oikealla ja oikean<br />
olkapään liikelaajuudet olivat rajoittuneet. Kiertäjäkalvosimen<br />
lihasten voimat olivat kuitenkin hyvät.<br />
Ylä- ja alaraajojen neurologisessa tutkimuksessa ei<br />
todettu poikkeavaa. Nivelistä ei tällä kerralla löytynyt<br />
kliinisesti poikkeavaa. Psoriaasiin sopivia iho- tai<br />
kynsimuutoksia ei todettu. Laboratoriokokeissa tuli<br />
esiin lääkitykseen sopivaa lievää makrosytoosia. Seerumin<br />
B 12 -vitamiinipitoisuus ja punasolujen folaattipitoisuus<br />
olivat normaalit. Kilpirauhasen toimintakokeiden<br />
tulokset, seerumin glukoosipitoisuuden paastoarvo ja<br />
ACE:n aktiivisuus olivat normaalit. ENMG-tutkimusta<br />
ei saatu tällä jaksolla, joten potilas kotiutui odottamaan<br />
uutta jaksoa.<br />
Ennen uutta jaksoa potilas soitti ja kertoi vasemman<br />
olkapään olleen kolme viikkoa erittäin kivulias, minkä<br />
vuoksi hän ei saanut nukuttua vaan kävi jopa ulkona<br />
kävelemässä keskellä yötä. Kipuun oli kotipaikkakunnalla<br />
aloitettu tramadoli- ja pregabaliinilääkitys ja lisäksi<br />
hän oli saanut kortisonipistoksia. Olkanivelessä<br />
uloskierron voima oli heikentynyt. Olkapäästä oli tehty<br />
myös uusi kaikukuvaus, jossa tuli vaikutelma olkaluun<br />
pään eroosiosta sekä ylemmän lapalihaksen ja hauislihaksen<br />
jänteiden ohenemisesta.<br />
Uudella jaksolla todettiin, että oikeanpuoleinen<br />
sahalihaspareesi ei ollut korjaantunut. Vasemmalla<br />
olkanivelessä esiintyi selvää uloskierron heikkoutta.<br />
Muuten ylä- ja alaraajojen neurologisessa tutkimuksessa<br />
ei todettu poikkeavaa. Myöskään aivohermojen<br />
toiminnassa ei ilmennyt poikkeavaa. Oikeassa polvessa<br />
oli jälleen lievä nestelisä.<br />
Neula-EMG:ssä todettiin oikealla etumaisessa sahalihaksessa<br />
tuoreen huomattavan hermovaurion merkit.<br />
Muut saman puolen lihakset myotomeissa CIV–ThI<br />
olivat normaalit. Vasemmalla lavanpäällyshermon<br />
hermottamissa ylemmässä ja alemmassa lapalihaksessa<br />
todettiin myös tuoreen huomattavan hermovaurion<br />
merkit. Ylemmässä lapalihaksessa aktivoitui kuitenkin<br />
runsaasti motorisia yksiköitä. Muut tutkitut lihakset<br />
alueella CV–VII vasemmalla olivat normaalit. Hermojohtonopeuksia<br />
mitattiin keski-, värttinä- ja kyynärhermon<br />
alueilta. Ne olivat normaalit.<br />
Vasemman olkapään magneettikuvauksessa todettiin<br />
ylemmän lapalihaksen jänne ohentuneeksi ja subakromiaalitila<br />
madaltuneeksi. Olkaluun päässä ylemmän<br />
lapalihaksen jänteen kiinnittymiskohdan läheisyydessä<br />
oli tälläkin puolella degeneratiivinen kovertuma.<br />
Alemman lapalihaksen, lavanaluslihaksen ja hauisli-<br />
artriittipotilaan <strong>hartiapunoksen</strong> <strong>neuropatia</strong><br />
haksen jänteet olivat tavalliset. Synoviittia tai bursiittia<br />
ei todettu. Merkittävimpänä löydöksenä todettiin lapalihaksissa<br />
turvotusta (kuva). Kaularangan magneettikuvauslöydös<br />
oli normaali.<br />
Seerumin aldolaasi- ja kreatiinikinaasipitoisuudet<br />
olivat normaalit, samoin seerumin ja virtsan proteiinifraktiot.<br />
Potilaalta ei löytynyt antineutrofiilisia sytoplasmisia<br />
vasta-aineita, ei kiertäviä immunokomplekseja,<br />
eivätkä komplementti 3:n ja 4:n pitoisuudet olleet<br />
pienentyneet. IgM-luokan parvovirusvasta-aineita ei<br />
löytynyt seerumista, mutta IgG-luokan määritystulokset<br />
olivat positiiviset, yli 100 EIU.<br />
Potilaallamme todettiin artriitin lisäksi neuralginen<br />
amyotrofia, jonka diagnoosin olkapään magneetikuvaus<br />
ja ENMG varmistivat. Laajoissa etiologisissa<br />
laboratoriokokeissa ainoa poikkeavuus olivat seerumin<br />
IgG-luokan parvovirusvasta-aineet.<br />
Oireet, taudinkulku ja ennuste<br />
Van Alfen ja van Engelen (2006) keräsivät 246<br />
potilaan aineiston selvittääkseen neuralgisen<br />
amyotrofian oireita, taudinkulkua ja ennustetta.<br />
Seurattavana oli sekä idiopaattista että perinnöllistä<br />
muotoa sairastavia. Potilaista 68 % oli<br />
miehiä. Noin puolet kertoi jostakin edeltävästä<br />
tapahtumasta: infektiosta, fyysisestä tai psyykkisestä<br />
rasituksesta, rokotuksesta, synnytyksestä<br />
tai leikkauksesta. Diabetesta, allergioita tai kasvainsairauksia<br />
ei tässä joukossa esiintynyt enempää<br />
kuin muussakaan väestössä.<br />
Idiopaattinen muoto oireili ensimmäisen kerran<br />
keskimäärin 41 vuoden iässä. Perinnöllinen<br />
muoto alkoi keskimäärin 28 ikävuoden aikaan.<br />
Nuorimmat potilaat olivat kolmivuotiaita. Keskimäärin<br />
kuuden vuoden seurannassa idiopaattista<br />
muotoa sairastavilla esiintyi 1,5 ja perinnöllistä<br />
muotoa sairastavilla 3,5 episodia.<br />
Kipu oli ensimmäinen oire 90 %:lla potilaista.<br />
Se alkoi yleensä yöllä ja paheni muutamassa<br />
tunnissa erittäin kovaksi. Kipu tuntui jatkuvana<br />
olkapään seudussa tai säteili yläraajaan. Miehillä<br />
kipuvaihe kesti keskimäärin 45 vuorokautta<br />
ja naisilla 23 vuorokautta. Parhaan avun alkuvaiheen<br />
kipuun potilaat saivat tulehduskipulääkkeen<br />
ja opiaatin yhdistelmästä.<br />
Kipua seurasi lihasheikkous 1–14 vuorokauden<br />
kuluessa. Tavallisimmat pareettiset lihakset<br />
olivat ylempi lapalihas ja etumainen sahalihas,<br />
mutta lähes mikä hyvänsä yläraajan lihas saattoi<br />
2749
halvaantua. Perinnöllisessä muodossa halvausoireet<br />
olivat vaikeammat. Voima alkoi palautua<br />
puolen vuoden kuluessa. Tuntohäiriöitä esiintyi<br />
liki 80 %:lla potilaista. Perinnöllistä muotoa<br />
sairastavista yli puolella oireita ilmaantui myös<br />
<strong>hartiapunoksen</strong> ulkopuolelta: lanne-ristipunoksesta,<br />
palleahermosta ja nervus laryngeus recurrensista.<br />
Idiopaattisessa muodossa näitä oireita<br />
oli noin 17 %:lla. Palleahermon vaurio saattoi<br />
johtaa vaikeaan hengenahdistukseen. Pelkän<br />
palleahermon vaurioitakin on kuvattu (Lahrmann<br />
ym. 1999). Myös autonomisen hermoston<br />
toimintahäiriöitä kuvattiin: ihon troofisia muutoksia,<br />
turvotusta sekä lämmönsäätelyn ja hikoilun<br />
häiriöitä (van Alfen ja van Engelen 2006).<br />
Yli kolmen vuoden kuluttua kroonisesta kivusta<br />
kärsi vielä lähes puolet potilaista ja lievää<br />
lihasheikkoutta esiintyi lähes 70 %:lla, kohtalaista<br />
14 %:lla ja vaikeaa lähes 3 %:lla. Komplikaatioina<br />
ilmeni mm. jäätynyttä olkapäätä ja<br />
olkanivelen subluksaatiota. Työkyvyttömiä oli<br />
22 % ja 37 % joutui vaihtamaan työtä. Perinnöllisessä<br />
muodossa luvut olivat vielä huonommat.<br />
Vain 4 % toipui täysin; nämä olivat kaikki<br />
idiopaattista muotoa sairastaneita. Ikä ei vaikuttanut<br />
ennusteeseen. Potilaista 41 oli saanut<br />
hoidoksi kortisonikuurin, mutta se ei muuttanut<br />
ennustetta.<br />
Kliinisenä löydöksenä pitkän rintahermon<br />
vauriosta on siirottava lapaluu ja lavanpäällyshermon<br />
vauriosta tyypillisesti olkavarren ulos-<br />
2750<br />
A B<br />
Kuva. ylemmän (a) ja alemman lapalihaksen (B) turvotus näkyy kirkkaana olkapään poikkisuuntaisessa T2rasvasuppressiokuvassa<br />
(nuolet).<br />
kierron heikkous. Olkavarren abduktion heikkous<br />
on seurausta hartialihaksen (m. deltoideus)<br />
heikkoudesta, joka puolestaan johtuu kainalohermon<br />
vauriosta.<br />
Olkapään magneettikuvauslöydökset<br />
Olkapään T2-painotteisissa magneettikuvissa<br />
todetaan pian oireiden alun jälkeen diffuusia<br />
signaalinvoimistumaa lihaksissa neurogeenisen<br />
turvotuksen merkkinä. Löydös paikantuu usein<br />
ylempään ja alempaan lapalihakseen ja joskus<br />
hartialihakseen. Myöhemmin samoissa lihaksissa<br />
näkyy myös atrofiaa, mutta rasvoittumista<br />
ei ole todettu (Helms ym. 1998, Bredella ym.<br />
1999, Gaskin ja Helms 2006). Helmsin ym.<br />
(1998) tutkimuksessa yhdelle potilaalle tehtiin<br />
<strong>hartiapunoksen</strong> magneettikuvaus, mutta siinä ei<br />
todettu patologisia löydöksiä. Ryan ym. (2004)<br />
tutkivat koko vartalon magneettikuvauksella<br />
kolme potilasta sulkeakseen pois myopatian<br />
muista lihaksista. Muissa lihaksissa ei todettu<br />
poikkeavaa. Yhdellä potilaalla sairauden aiheuttamat<br />
muutokset sijaitsivat epäkäslihaksessa<br />
merkkinä lisähermon vauriosta. Tiettävästi etumaisen<br />
sahalihaksen muutoksia ei ole tutkittu<br />
magneettikuvauksella.<br />
Suurimman aineiston, 27 potilasta, ovat kuvanneet<br />
Gaskin ja Helms vuonna 2006. Kolmella<br />
potilaalla todettiin neurogeenisia lihaslöydöksiä<br />
molemmissa olkapäissä. T2-painotteiset<br />
T. Heinonen ym.
kuvat osoittivat 97 %:ssa olkapäistä muutoksia<br />
lavanpäällyshermon hermottamissa lihaksissa,<br />
50 %:ssa kainalohermon hermottamissa ja<br />
3 %:ssa lavanalushermon hermottamista lihaksissa.<br />
Osassa olkapäistä havaittiin muitakin löydöksiä,<br />
kuten kiertäjäkalvosimen repeämää.<br />
ENMG-löydökset<br />
ENMG:n osoittama vaurio voi rajoittua vain yhden<br />
hermon säikeisiin tai ilmetä usean hermon<br />
tai hermosegmentin alueella. Yläraajoista mitattavissa<br />
olevat motoriset johtonopeudet ovat<br />
yleensä normaalirajoissa. Sensorisissa johtonopeuksissa<br />
ja vasteiden amplitudeissa saatetaan<br />
todeta poikkeavuutta. Neula-EMG-löydökset<br />
riippuvat siitä, mihin hermoihin erkaneviin säikeisiin<br />
<strong>hartiapunoksen</strong> vaurio kohdistuu. Lavanpäällyshermon<br />
vauriossa neula-EMG-muutokset<br />
löytyvät ylemmästä ja alemmasta lapalihaksesta<br />
ja pitkän rintahermon vauriossa etumaisesta sahalihaksesta<br />
(Falck ja Puusa 2006).<br />
Edellä mainituista magneettikuvaustutkimuksista<br />
kolmessa (Helms ym. 1998, Bredella ym.<br />
1999, Gaskin ja Helms 2006) oli tehty myös<br />
elektrofysiologisia tutkimuksia. Niiden löydökset<br />
korreloivat erittäin hyvin magneettikuvalöydösten<br />
kanssa. Pääasiassa oli tehty neula-EMG-tutkimuksia,<br />
ja niissä tuli esiin denervaatiomuutoksia.<br />
Hermojohtonopeuksiakin oli mitattu, ja ne<br />
olivat normaaleja tai kohtalaisesti hidastuneita.<br />
Erotusdiagnostiikka<br />
Neuralgisen amyotrofian erotusdiagnostiikassa<br />
on huomioitava kaularangan välilevytyrä, juuriaukkoahtauma<br />
ja niistä johtuva hermojuurioireisto.<br />
Traumaperäisissä hartiapunosvaurioissa<br />
anamneesi on yleensä selkeä. Hartiapunos voi<br />
joutua myös kasvaimen painamaksi tai vaurioitua<br />
sädehoidosta. Hartiapunoksen yksittäisissä<br />
hermohaaroissa saattaa olla myös kompressiovaurioita.<br />
Esimerkiksi lavanpäällyshermon kulkureitillä<br />
voi olla ganglio tai ligamenttipaksuuntuma<br />
lapaluun lovessa. Hermovaurion saattaa aiheuttaa<br />
myös esimerkiksi painava rinkka (selkäreppusyndrooma).<br />
Perinnöllisistä sairauksista<br />
haurashermosyndroomaan voi liittyä mono- tai<br />
artriittipotilaan <strong>hartiapunoksen</strong> <strong>neuropatia</strong><br />
multifokaalisia neuropatioita, mutta niissä kipu<br />
ei ole tavallinen oire. Olkapään seudun kipua ja<br />
toimintahäiriöitä aiheuttavat myös olkanivelen<br />
seudun rakenteiden sairaudet, kuten kiertäjäkalvosimen<br />
repeämä ja jäätynyt olkapää.<br />
Pohdinta<br />
Bakteereista kampylobakteeri, yersinia, salmonella<br />
ja klamydia ovat tavallisia reaktiivisen<br />
artriitin aiheuttajia. Bulgen ym. 1979 kuvasivat<br />
miespotilaan, joka sai yersiniainfektion jälkeen<br />
sekä reaktiivisen artriitin että neuralgisen<br />
amyotrofian. Potilaallamme ei ollut yersiniavasta-aineita.<br />
Viruksista esimerkiksi vihurirokkovirus,<br />
Epstein–Barrin virus ja Coxsackie B -virus<br />
voivat aiheuttaa postinfektiivisen artriitin. Parvovirus<br />
B19 aiheuttaa erythema infectiosumin eli<br />
parvorokon. Parvovirus aiheuttaa myös postinfektiivistä<br />
artriittia (Reid ym. 1985). Sen aiheuttama<br />
artriitti on tyypillisempi naisilla. Edeltävään<br />
infektioon ei aikuisilla yleensä liity ihooireita,<br />
ja infektio saattaa niveloireita lukuun ottamatta<br />
olla muuten oireeton. Niveloireet voivat<br />
alkaa jo itse infektion aikana, ja tyypillisesti ne<br />
ovat symmetriset ja alkavat käsistä tai polvista.<br />
Niveloireisto alkaa yleensä helpottaa parissa viikossa,<br />
mutta joillakin potilailla oireet jatkuvat<br />
vuosia. Infektio voidaan todeta vasta-ainetutkimuksin.<br />
IgM-luokan parvovirusvasta-aineet häviävät<br />
yleensä noin kolmessa kuukaudessa.<br />
Englanninkielisestä kirjallisuudesta löytyy<br />
neljä tapausselostusta, joissa naisen parvovirusinfektioon<br />
on liittynyt neuralginen amyotrofia.<br />
Yksi englanninkielinen tapausselostus on<br />
nuorehkosta naispotilaasta, jolla parvovirusinfektioon<br />
liittyi sekä artriitti että neuralginen<br />
amyotrofia (Puéchal ym. 1998), ja yksi saksankielinen<br />
naisesta, jolla erythema infectiosumia<br />
komplisoivat sekä artriitti että <strong>hartiapunoksen</strong><br />
neuriitti siirottavine lapaluineen (Zander ym.<br />
2001).<br />
Potilaallemme ei tehty laajoja serologisia selvityksiä<br />
virus- ja bakteerivasta-aineista. Potilas<br />
tuli sairaalaamme runsaan kahden vuoden kuluttua<br />
niveloireiden alusta, joten odotettavaa oli,<br />
että enää ei todettu IgM-luokan parvovirusvastaaineita.<br />
Emme siis tiedä, onko potilaalla esiin-<br />
2751
tynyt oireiden alkuvaiheessa IgM-luokan parvovirusvasta-aineita.<br />
Löydös sitoisi tämän viruksen<br />
varmasti oireisiin. Pidämme mahdollisena, että<br />
parvovirus on oireiden syy. Potilaamme kyllä<br />
poikkeaa aiemmin kuvatuista siinä, että muille<br />
neuralginen amyotrofia on ilmaantunut hyvin<br />
pian parvovirusinfektion jälkeen. Potilaallamme<br />
oli niveloireita jo runsaan kahden vuoden ajan<br />
ennen neurologisten oireiden alkua.<br />
Potilaamme on ammatiltaan sihteeri, eikä<br />
olkapäitten toimintahäiriö tee hänestä työkyvytöntä.<br />
Pahimman neuropaattisen kivun aikaan<br />
hän oli muutaman viikon työkyvytön. Potilaan<br />
neuralgisen amyotrofian hoito on ollut oireenmukaista,<br />
ja hän on saanut fysioterapeuttista<br />
ohjausta. Neuralgisessa amyotrofiassa ei ole teh-<br />
Kirjallisuutta<br />
van alfen n, van engelen BGm. The clinical spectrum of neuralgic amyotrophy<br />
in 246 cases. Brain 2006;129:438–50.<br />
Beghi e, kurland lT, mulder DW, nicolosi a. Brachial plexus neuropathy<br />
in the population of rochester, minnesota, 1970–1981. ann<br />
neurol 1985;18:320–3.<br />
Bredella ma, Tirman PFj, Fritz rC, Wischer Tk, Stork a, Genant Hk.<br />
Denervation syndromes of the shoulder girdle: mr imaging with<br />
electrophysiologic correlation. Skeletal radiol 1999;28:567–72.<br />
Bulgen Dy, Hazleman Bl, Warren re. arthritis and neuralgic amyotrophy<br />
due to yersinia enterocolitica. Bmj 1979:1250–1.<br />
Falck B, Puusa a. akuutti idiopaattinen <strong>neuropatia</strong> (neuriitti). kirjassa:<br />
Partanen j, Falck B, Hasan j, jäntti V, Salmi T, Tolonen u, toim.<br />
kliininen neurofysiologia. Helsinki: kustannus oy Duodecim, 2006,<br />
s. 485–6.<br />
Gaskin Cm, Helms Ca. Parsonage-Turner syndrome: mr imaging findings<br />
and clinical information of 27 patients. radiology 2006;240:501–<br />
7.<br />
Helms Ca, martinez S, Speer kP. acute brachial neuritis (Parsonage-<br />
Turner syndrome): mr imaging appearance – report of three cases.<br />
radiology 1998;207:255–9.<br />
TAINA HEINONEN, LL, erikoislääkäri, erikoistuva lääkäri<br />
taina.heinonen@reuma.fi<br />
IRMA SOINI, dosentti, erikoislääkäri, ylilääkäri<br />
TIMO NYRKE, LKT, erikoislääkäri, konsultoiva neurofysiologi<br />
MARJA MIKKELSSON, dosentti, erikoislääkäri, ylilääkäri<br />
Reumasäätiön sairaala<br />
18120 Heinola<br />
MARKKU HAKALA, professori, ylilääkäri<br />
Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos<br />
33014 Tampereen yliopisto<br />
ja Reumasäätiön sairaala<br />
18120 Heinola<br />
2752<br />
ty kontrolloituja lääketutkimuksia, joten luotettavaa<br />
tietoa eri hoitomuotojen tehosta ei ole.<br />
Jos potilaamme oireista olisi seurannut toimintakyvyn<br />
vaikeampi heikkeneminen, olisi tullut<br />
harkittavaksi hoitokokeilu laskimoon annettavalla<br />
immunoglobuliinilla.<br />
Tapausselostuksien määrän perusteella kyseessä<br />
näyttää olevan hyvin harvinainen tautiyhdistelmä<br />
tai sitten näitä tapauksia ei tunnisteta.<br />
Niveltulehdustapauksissa voi käydä niin, että<br />
olkapään seudun lihasheikkouden neurologinen<br />
alkuperä jää huomaamatta ja heikkoutta pidetään<br />
seurauksena nivelen tulehduksesta, kivusta<br />
ja toimintahäiriöstä tai kiertäjäkalvosimen sairauksista.<br />
kuhlenbäumer G, Hannibal mC, nelis e, ym. mutations in SePT9 cause<br />
hereditary neuralgic amyotrophy. nat Genet 2005;37:1044–6.<br />
lahrmann H, Grisold W, authier Fj, Zifko ua. neuralgic amyotrophy with<br />
phrenic nerve involvement. muscle nerve 1999;22:437–42.<br />
Pellas F, olivares jP, Zandotti C, Delarque a. neuralgic amyotrophy after<br />
parvovirus B19 infection. lancet 1993;342:503–4.<br />
Puéchal X, Hilliquin P, kahan a, menkés Cj. neuralgic amyotrophy and<br />
polyarthritis caused by parvovirus B19 infection. ann rheum Dis<br />
1998;57:262.<br />
reid Dm, reid TmS, Brown T, rennie jan, eastmond Cj. Human parvovirus-associated<br />
arthritis: a clinical and laboratory description.<br />
lancet 1985;1:422–5.<br />
ryan m, Twair a, nelson e, Brennan D, eustace S. Whole body magnetic<br />
resonance imaging in the diagnosis of Parsonage Turner<br />
syndrome. acta radiol 2004;5:534–9.<br />
Zander D, Perlick l, Diedrich o. Scapula alata as a complication of infection<br />
with human parvovirus B19 (erythema infectiosum). Saksankielinen.<br />
Z orthop ihre Grenzgeb 2001;139:174–6.
Change language