Julkaisuun (pdf) - Kuntoutussäätiö

Sydän 60+ -hankkeen ulkoisen arvioinnin loppuraportti
Tuomas Koskela, Elina Vedenkannas & Outi Linnolahti
Kuntoutussäätiö
16.5.2012
ISBN 978-952-5961-14-0 (pdf)
Kuntoutussäätiö 2012

Sisällys
1 Johdanto .................................................................................................................................. 2
2 Yleisesti sydänkuntoutuksesta ................................................................................................ 3
3 Arvioinnin lähtökohdat ............................................................................................................ 5
3.1 Sydän 60+ -hankkeen tavoitteet ja keskeinen sisältö ...................................................... 5
3.2 Arvioinnin kohdentuminen ............................................................................................... 6
3.3 Hyödynnetyt aineistot ja menetelmät ............................................................................. 7
4 Keskeisimmät arviointihavainnot ............................................................................................ 9
4.1 Tarvelähtöisyys ja tavoitteet ............................................................................................ 9
4.2 Toimeenpano ja toteutus ............................................................................................... 11
4.3 Interventio-osio .............................................................................................................. 14
4.4 Hankkeen tulokset ja vaikutukset .................................................................................. 18
4.4.1 Kehittämistavoitteiden saavuttaminen ................................................................... 18
4.4.2 Tutkimustavoitteet .................................................................................................. 22
4.5 Hyöty ja kestävyys .......................................................................................................... 24
5 Yhteenveto ja johtopäätökset ............................................................................................... 28
Lähteet...................................................................................................................................... 32
Liite 1. Haastatellut henkilöt .................................................................................................... 34
1

1 Johdanto
Tämä raportti on Sydän 60+ -hankkeen ulkoisen arvioinnin loppuraportti. Arvioinnin on
toteuttanut Kuntoutussäätiön arviointi- ja koulutusyksikkö vuosien 2011–2012 aikana. Sydän
60+ -hanketta on toteuttanut Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämiskeskus Rahaautomaattiyhdistyksen
(RAY) rahoituksella vuosina 2008–2012.
Sydän 60+ -hankkeen tavoitteena on ollut kehittää uusi ikääntyvien sepelvaltimopotilaiden
erityistarpeet huomioiva avokuntoutusohjelma, selvittää sen soveltuvuus kunnalliseen
terveydenhuoltoon sekä selvittää ohjelman vaikuttavuus osallistujien toimintakykyyn ja
elämänlaatuun sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin. Yhtenä hankkeen
alkuperäisistä tavoitteista oli myös vähentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista
eriarvoisuutta.
Arviointiraportissa tarkastellaan Sydän 60+ -hankkeen tavoitteita ja tarvelähtöisyyttä,
toimeenpanoa ja toteutusta sekä tuloksia ja vaikuttavuutta. Raportin toisessa luvussa
kuvataan hyvin tiiviisti sydänkuntoutuksen taustaa ja kolmannessa luvussa arvioinnin
lähtökohdat. Neljännessä luvussa tuodaan esille keskeisimmät arviointihavainnot ja
viidennessä luvussa esitetään yhteenvetäen johtopäätökset ja pohdinta havaintojen
pohjalta.
Tämän raportin viimeistelyvaiheessa arviointitiimillä on ollut käytössään lähes lopullinen
käsikirjoitus Sydän 60+ -hankkeessa tuotetusta julkaisusta 1 , jossa on raportoitu hankkeeseen
sisältyneen tutkimusosion tulokset. Tässä arviointiraportissa tuodaan esille vain
pääpiirteittäin ja tiivistetysti tutkimusosion tuloksia kuntoutusintervention vaikutuksista.
Arvioinnin ovat toteuttaneet Tuomas Koskela, Elina Vedenkannas ja Outi Linnolahti
Kuntoutussäätiön arviointi- ja koulutusyksiköstä.
1 Julkunen ym. 2012
2

2 Yleisesti sydänkuntoutuksesta
Sepelvaltimotauti on yksi suomalaisten merkittävimmistä kansansairauksista. Viime vuosien
suotuisasta kehityksestä huolimatta sepelvaltimotauti ja muut sydänsairaudet ovat
Suomessa edelleen suurin kuolleisuutta aiheuttava yksittäinen sairausryhmä. Sairastavuus ja
kuolleisuus ovat siirtymässä vanhempiin ikäluokkiin, mutta tautia esiintyy edelleen runsaasti
myös työikäisessä väestössä. Ikääntyneiden joukossa sydän- ja verisuonitaudit rajoittavat
merkittävästi potilaan toimintakykyä sekä itsenäistä selviytymistä arjessa. 2
Sosioekonomisella taustalla on todettu olevan suuri merkitys yksilöiden terveyseroihin.
Epäterveelliset elintavat, kuten tupakointi ja alkoholin suurkulutus, epäterveelliset
ravintotottumukset sekä lihavuus ovat yleisimpiä alemmissa sosiaalisissa asemissa.
Sepelvaltimotauti- ja alkoholikuolemat ovat myös selvästi yleisempiä työntekijöillä kuin
toimihenkilöillä. 3 Vaikka sepelvaltimotautikuolleisuus on pienentynyt nopeasti viime
vuosikymmeninä, on sen merkitys sosioekonomisten kuolleisuuserojen syynä edelleen
ylivoimaisesti suurin. Yli neljäsosa miespuolisten ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden
välisestä elinajanodote-erosta johtuu sepelvaltimotaudista. Yhteensä verenkiertoelinten
taudit aiheuttivat miehillä 38 % elinajanodotteen erosta. Naisilla sepelvaltimotaudin ja
muiden verenkiertoelinten tautien osuus ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä
oli vuosina 2001–2005 vielä suurempi kuin miehillä, yhteensä 48 %. 4
Kuntoutuksen avulla pyritään tukemaan sepelvaltimotautipotilaan selviytymistä, itsenäisen
toimintakyvyn turvaamista sekä vähentämään sairauden aiheuttamia haittoja. Sydänpotilaan
kohdalla hoito, kuntoutus ja sekundaaripreventiot (esim. tupakoinnin lopettaminen,
ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen) limittyvät tiiviisti toisiinsa, eikä niiden
välille voida vetää tarkkaa rajaa. Sydänkuntoutuksessa potilasta tulee tarkastella
kokonaisvaltaisesti. Kaikki potilaat eivät tarvitse kaikkia kuntoutustoimia, vaan oleellista on
arvioida yksilöllisesti se, mitä kukin potilas tarvitsee ja mistä hän hyötyy. Sydänsairaan on
tärkeintä oppia elämään mahdollisimman täysipainoisesti koko loppuelämänsä. 5
Sydänkuntoutuksella tarkoitetaan moniammatillista, suunniteltua toimintakokonaisuutta,
jonka avulla pyritään vähentämään taudin riskitekijöitä ja oireita, hidastamaan sairauden
etenemistä sekä luomaan sydänpotilaille edellytyksiä jatkaa elämäänsä mahdollisimman
normaalisti sairastumisen jälkeen. Kuntoutuksen tavoitteena on estää sairauden
uusiutuminen ja jopa pysäyttää sairausprosessi. Kuntoutuksen avulla pyritään myös yksilön
toiminta- ja työkyvyn palauttamiseen ja parempaan elämänlaatuun. Tämä edellyttää
2 Hämäläinen 2008, 363; Ojala, Hautamäki & Rissanen 2007
3 Lahelma, Rahkonen, Koskinen, Martelin & Palosuo 2007, 34–35
4 Valkonen, Ahonen, Martikainen & Remes 2007, 53–54
5 Hämäläinen 2008, 363; Ojala, Hautamäki & Rissanen 2007
3

psyykkistä ja sosiaalista orientoitumista sairauden kanssa elämiseen. Kuntoutusohjauksen
avulla tuetaan ja ohjataan kuntoutujaa ja hänen lähiyhteisöään sekä tiedotetaan
toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palveluista. Tämän lisäksi kuntoutukseen kuuluvat
kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus, työ- ja toimintakyvyn arviointi,
erilaiset terapiat ja vastaavat toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät toimenpiteet sekä
sopeutumisvalmennus. 6
Sydänpotilaiden kuntoutuksen järjestämisvastuu jakautuu Suomessa terveydenhuollon,
Kelan ja työeläkelaitosten kesken. Sydänkuntoutus ei kuitenkaan toteudu määrältään eikä
sisällöltään toivottavalla tavalla julkisessa terveydenhuollossa. Tarjottavat kuntoutus- ja
ohjauspalvelut vaihtelevat suuresti eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, eikä niitä ole
tarjolla kuin vain murto-osalle potilaista. Lyhentyneet sairaalahoitoajat asettavat uusia
haasteita potilaan ohjaukselle ja neuvonnalle sekä akuuttihoidon jälkeiselle jatkohoidolle ja
kuntoutukselle. Kuntoutusvastuu siirtyy yhä enemmän sairaalahoidon jälkeiseen aikaan ja
perusterveydenhuoltoon. Tutkimuksen (Ruotsalainen 2006) mukaan hoidon etenemisen ja
ohjauksen suurimmat puutteet kohdistuvat nimenomaan sairaalassaolon jälkeiseen aikaan.
Kuntoutukseen määrä ja laatu vaikuttavat potilaan tietoon, taitoon ja kykyyn selviytyä
sairautensa kanssa kotona. Juuri sairaalahoidon jälkeen potilaat kokivat monenlaisia hoidon
etenemiseen liittyviä puutteita. He olivat usein tietämättömiä keskeisistä omaan hoitoonsa
kuuluvista asioista, erityisesti lääkkeiden käytön syistä, kestosta ja reseptien uusimisesta.
Epätietoisuutta oli myös jatkohoitopaikasta, sairauden kulusta, hoitovaihtoehdoista,
normaaleista ja epänormaaleista oireista, uusiutumisvaarasta, Kelan korvausten hakemisesta
sekä siitä, onko omahoito ollut oikeanlaista. Sydänkuntoutuspalveluja tulisikin lisätä
kehittämällä uudenlaisia, ammattirakenteeltaan keveämpiä kuntoutusmuotoja erityisesti
perusterveydenhuoltoon. Sydänkuntoutuksen on todettu olevan tuloksellista ja vaikuttavaa
silloin, kun kuntoutusohjelmat ovat tavoitteellisia ja sisältävät potilasopetusta, liikuntaa ja
psykologisia interventioita. Hyvin suunniteltujen ja tavoitteellisten kuntoutusohjelmien on
osoitettu olevan myös kustannustehokkaita. Tästä huolimatta sepelvaltimotautipotilaiden
kuntoutukseen käytetään Suomessa varsin niukasti voimavaroja. 7
6 Mäkinen & Penttilä 2007, 7–9
7 Mäkinen & Penttilä 2007, 11–13; Ruotsalainen 2006 Mäkisen & Penttilän 2007, 13 mukaan.
4

3 Arvioinnin lähtökohdat
3.1 Sydän 60+ -hankkeen tavoitteet ja keskeinen sisältö
Sydän 60+ -hankkeessa tavoitteena on ollut kehittää uusi, ikääntyvien (yli 60-vuotiaiden)
sepelvaltimotautipotilaiden erityistarpeet huomioiva avokuntoutusohjelma ja selvittää sen
vaikuttavuus. Kuntoutuksen tarkoituksena on ollut tukea sairauteen sopeutumista, edistää
toimintakyvyn palautumista ja kohentaa elämänlaatua. Alkuperäisenä tavoitteena oli myös
pienentää sepelvaltiotaudin sairastavuuteen ja kuntoutumiseen liittyvää sosiaalista
eriarvoisuutta. Hankkeessa on pyritty kehittämään yhteistyössä kunnallisen
terveydenhuollon kanssa toimintamalli, jonka avulla kuntouttavat toimenpiteet voidaan
kohdentaa niitä eniten tarvitseville. Taustalla on ajatus, että näin kyetään säästämään sekä
yhteiskunnan varoja että pienentämään taudista aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä. Lisäksi
tavoitteena on ollut tuottaa osaraportteja siitä, kuinka ohjelman avulla voidaan vaikuttaa
sepelvaltimotautia sairastavien terveyskäyttäytymiseen ja mitkä psykososiaaliset tekijät
mahdollisesti muokkaavat tuloksia.
Hankkeeseen valittiin osallistujia Helsingin ja Vantaan terveysasemien sydän- ja
verisuonitautia sairastavista potilaista. Osallistujat satunnaistettiin Kuntoutussäätiössä
kahteen ryhmään: ryhmäkuntoutusinterventioryhmään ja vertailuryhmään.
Interventioryhmään osallistui 175 henkilöä ja vertailuryhmään 111 henkilöä.
Kuntoutuskurssille osallistuville pyrittiin antamaan monipuolista tietoa fyysisestä
kuntoutumisesta. Kurssilla annettiin ravitsemusneuvontaa sekä etsittiin erilaisia keinoja
oman elämänlaadun kohentamiseksi, opeteltiin rentoutumista ja pohdittiin omia
voimavaroja. Kurssiohjelmaan sisältyi ryhmätapaamisten lisäksi lääkärin tapaaminen,
sisätautilääkärin valvonnassa tehty rasitus-EKG sekä laboratoriotutkimuksia.
Vertailuryhmään osallistuneet eivät osallistuneet ryhmäkuntoutukseen, mutta heille tehtiin
samat laboratoriotutkimukset ja rasituskoe kuin ryhmäkuntoutukseen osallistuneillekin.
Laboratoriotutkimukset ja rasitus-EKG toistettiin molemmille ryhmille kuuden kuukauden
seurantajakson jälkeen. Tutkimukseen sisältyi myös psykososiaalista kuntoutumista ja
terveyskäyttäytymistä kartoittavia lomakekyselyitä. Intervention pidemmän aikajänteen
vaikuttavuuden arvioimiseksi tullaan terveystaloustieteellisestä näkökulmasta seuraavien
kahden vuoden ajalta keräämään osallistujien erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä
koskevat potilasasiakirjatiedot SYVE-sairauksien hoidon osalta.
Sydän 60+ -hankkeen tutkimusosion loppuraportti valmistuu keväällä 2012. Tätä
arviointiraporttia kirjoitettaessa arviointitiimillä on ollut käytössään hankkeen
tutkimusraportin lopullinen käsikirjoitus, mihin viitataan erityisesti hankkeen tulosten
yhteydessä. Kahden vuoden rekisteriseurannan tulokset raportoidaan alustavan
5

suunnitelman mukaan vuoden 2015 aikana. Lisäksi tavoitteena on tuottaa jatkossa erilaisia
osaraportteja siitä, miten hankkeessa kehitetyn intervention avulla voidaan vaikuttaa
sepelvaltimotautia sairastavien terveyskäyttäytymiseen, toimintakykyyn sekä
erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeeseen. Erityisenä tavoitteena on testata perinteistä
laitoskuntoutusta kevyemmän avokuntoutusmallin toimivuutta ja vaikuttavuutta.
3.2 Arvioinnin kohdentuminen
Kyseessä on Sydän 60+ -hankkeen ulkoinen arviointi. Arvioinnin kohdentumista ohjaava
viitekehys pitää sisällään elementtejä mm. Euroopan komission yleisestä ohjelma-arvioinnin
viitekehyksestä, Euroopan laatupalkintomallista (EFQM) sekä Evert Vedungin vaikutusten
arviointimallista. Yhdistämällä näiden yleisesti tunnettujen mallien/viitekehysten keskeisiä
sisältöjä omiin kokemuksiimme projektitason arvioinneista, olemme luoneet viitekehyksen 8 ,
joka mahdollistaa Sydän 60+ -hankkeen monipuolisen ja kattavan tarkastelun.
Viitekehyksen mukaisesti arvioinnissa on tarkasteltu hankkeen tarvelähtöisyyttä ja
tavoitteita, toimenpiteitä ja prosesseja, tuloksia ja vaikutuksia sekä hyötyä ja kestävyyttä.
Seuraavassa on esitetty kysymykset, joihin arvioinnilla on haettu vastauksia:
Tarvelähtöisyys ja tavoitteet:
o Onko hankkeella ollut aidosti yhteiskunnallista tilausta?
o Ovatko hankkeen tavoitteet olleet riittävän konkreettisia ja realistisia?
o Oliko hankkeen kohderyhmä määritelty riittävän selkeästi?
o Onko tavoitteista puuttunut jotain, mitä kenties?
Toimeenpano ja toteutus:
o Miten hankkeen toimeenpanovaihe ja toteutus ovat onnistuneet?
o Miten hyvin hankkeen toimenpiteet ovat vastanneet kohderyhmän edustajien
tarpeita ja odotuksia?
o Ovatko hankkeen toimenpiteet olleet oikein painotettu ja kohdennettu
suhteessa toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin?
o Onko hankkeella ollut riittävästi taloudellisia resursseja sekä osaavaa
henkilökuntaa suhteessa toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin?
o Onko hanke organisoitu ja johdettu toiminnan kannalta
tarkoituksenmukaisesti?
o Miten yhteistyö keskeisten yhteistyötahojen ja sidosryhmien kanssa on
tukenut tavoitteiden saavuttamista?
o Onko hankkeen tiedottaminen ja viestintä ollut tarkoituksenmukaista?
8 Soveltaen: European Commission (1999). Evaluation Design and Management; EFQM-malli (The EFQM
Excellence Model 2003); Vedung, E (1997). Public Policy and Program Evaluation.
6

o Mitä ns. hyviä toimintakäytäntöjä hankkeessa on syntynyt?
o Mitkä ovat olleet hankkeen vahvuuksia ja heikkouksia?
Tulokset ja vaikutukset:
o Mitä tuloksia hankkeessa on saatu aikaiseksi suhteessa asetettuihin
tavoitteisiin?
o Kenelle ja millaista hyötyä hankkeen tuotoksista ja tuloksista on ollut?
o Missä määrin hankkeen tulokset ovat vastanneet kohderyhmien edustajien
tarpeita ja odotuksia?
o Mitä ei-tavoiteltuja (joko positiivisia tai negatiivisia) vaikutuksia hankkeella on
ollut?
Hyöty ja kestävyys:
o Mitä hyötyä ja kenelle hankkeesta on pidemmällä aikajänteellä?
o Miten hankkeessa mukana olleet toimijat (Kuntoutussäätiö, Avire, Suomen
Sydänliitto, Helsingin Sydänpiiri, Helsingin yliopisto) ovat hyötyneet
hankkeesta?
o Ovatko hankkeen tuotokset, tulokset ja vaikutukset kestäviä myös
pidemmällä tähtäimellä?
o Miten hankkeen tuotosten, tulosten ja vaikutusten juurtumista voitaisiin
edistää?
o Miten toimintaa ja toimintoja voidaan kehittää jatkossa? Mitä haasteita
kehittämiseen liittyy?
3.3 Hyödynnetyt aineistot ja menetelmät
Arvioinnissa on hyödynnetty rinnakkain sekä määrällistä että laadullista aineistoa ja
menetelmiä, jotta arvioinnin kohteesta saataisiin mahdollisimman monipuolinen ja
todenmukainen kokonaiskuva. Arvioinnin alkuvaiheessa pidettiin aloituskokous, jossa
arvioinnin työsuunnitelma täsmennettiin. Aloituskokouksessa pidettiin lisäksi
ryhmähaastattelu hankehenkilöstölle, jotta arvioitsijalle muodostui mahdollisimman kattava
kuva hankkeesta.
Arvioinnin aikana perehdyttiin hankkeen henkilöstön toimittamaan hanketta ja sen
aihealueita koskevaan kirjallisuuteen ja asiakirjoihin, muun muassa hankesuunnitelmaan,
rahoittajalle toimitettuihin väliraportteihin sekä muuhun hankkeen tuottamaan kirjalliseen
aineistoon. Lisäksi aineistona on hyödynnetty hankkeen tuotoksia, julkaisuja ja esityksiä,
joissa on kuvattu tutkimusosion tuloksia.
Hankkeen sidosryhmien ja mukana olleiden toimijoiden näkemyksiä hankkeesta kartoitettiin
puhelinhaastatteluiden sekä sähköisen kyselyn avulla. Hankkeen asiantuntijaryhmälle
7

marraskuussa 2011 pidetyn kokouksen yhteydessä järjestettiin myös arviointityöpaja, jossa
testattiin arvioinnin alustavia havaintoja sekä ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi.
Kuntoutusinterventioon osallistuneiden näkemyksiä kuntoutuksen sisällöistä ja
hyödyllisyydestä tarkasteltiin Kuntoutussäätiön ja Avire Kuntoutuksen
palautekyselyaineistojen avulla.
Sydän 60+ -hankkeen sidosryhmien edustajia ja muita mukana olleita toimijoita haastateltiin
puhelimitse huhti-toukokuussa 2011. Haastatteluja tehtiin 10 kpl. 9 Syyskuussa 2011
lähetettiin sähköinen kysely 16 sidosryhmän edustajalle, joista kahdeksan vastasi kyselyyn.
Kyselyn tuottama määrällinen aineisto on analysoitu aritmeettisia keskiarvoja sekä suoria
jakaumia hyödyntäen. Kyselyn avovastaukset sekä haastatteluvastaukset on analysoitu
sisällönanalyysia hyödyntäen.
9 Lista haastatelluista henkilöistä on raportin liitteenä.
8

4 Keskeisimmät arviointihavainnot
4.1 Tarvelähtöisyys ja tavoitteet
Sydän 60+ -hankkeen tarvelähtöisyyttä ja tavoitteita on tarkasteltu neljän kysymyksen
valossa: Onko hankkeella ollut aidosti yhteiskunnallista tilausta? Ovatko hankkeen tavoitteet
olleet riittävän konkreettisia ja realistisia? Oliko hankkeen kohderyhmä määritelty riittävän
selkeästi? Onko tavoitteista puuttunut jotain, mitä kenties?
Sidosryhmien kyselyvastausten perusteella (kuvio 1.) hankkeelle koettiin olevan aito
yhteiskunnallinen tarve. Haastatteluin kerätty arviointiaineisto antaa sen sijaan hieman
neutraalimman kuvan hankkeen tarpeellisuudesta. Osa haastatelluista koki, ettei hankkeessa
juuri kehitetä mitään uutta, ja vastaavia tutkimuksia on tehty aikaisemminkin. Toiset
puolestaan kokivat, että aiheesta ei ole vielä riittävästi tietoa saatavilla ja hankkeessa on
uudenlainen tutkimusote ja -näkökulma. Aihe on myös joidenkin haastateltujen mukaan
ennaltaehkäisynäkökulmaltaan sellainen, johon on tulevaisuudessa panostettava entistä
enemmän. Sydän 60+ -hankkeen tutkimusraportissa hankkeen tarpeellisuutta perustellaan
mm. seuraavien seikkojen kautta: sydän- ja verisuonisairaudet ovat suurin kuolleisuutta
aiheuttava yksittäinen sairaus Suomessa, ikääntyneiden valtimosairaudet rajoittavat
merkittävästi itsenäistä toimintakykyä ja arjessa selviytymistä ja vaativat usein laitoshoitoa,
intensiiviset kuntoutuspalvelut on usein suunnattu työikäisille, suuret ikäluokat ovat
siirtyneet yli 60-vuotiaisiin, jonka vuoksi tarvitaan testattuja ja kustannustehokkaita
kuntoutusmalleja ja toistaiseksi näistä malleista on olemassa vain niukasti tutkimustietoa 10 .
Hankkeen tavoitteiden asettelua ja määrittelyä pidetään varsin onnistuneena sidosryhmien
keskuudessa. Tavoitteiden asettelun kannalta haasteellisena pidettiin sitä, miten
kuntoutuksen vaikutuksia ja ennen kaikkea pidemmän aikajänteen vaikuttavuus saadaan
tuotua riittävästi esille. Osa haastatelluista koki, ettei annetuilla resursseilla ja reunaehdoilla
ole mahdollista saada riittävästi selville pitkän aikavälin vaikutuksia. Kaikki haastatellut eivät
näin ollen huomioineet, että tutkimussuunnitelmaan sisältyy myös kahden vuoden
rekisteriseuranta, jota tullaan Kuntoutussäätiössä toteuttamaan kohdennetun toimintaavustuksen
rahoituksella. Jotkut sidosryhmien edustajat myös kokivat, että kyseessä on
enemmänkin tutkimushanke kuin kehittämishanke. He totesivatkin, että tutkimuspuolta olisi
voinut jättää vähemmälle ja keskittyä enemmän kehittämisnäkökulmaan.
Kuviossa 1 on esitetty keskiarvojen avulla kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -
hankkeen tarvelähtöisyyttä ja tavoitteita koskeviin väittämiin.
10 Julkunen ym. 2012.
9

Hankkeelle oli sen alkuvaiheessa (vuonna 2008) aito
yhteiskunnallinen tarve (n=8)
Hankkeelle on edelleen aito yhteiskunnallinen tarve
(n=8)
Hankkeelle on määritelty selkeät ja konkreettiset
tavoitteet (n=8)
4,1
4,1
4,3
Hankkeen kohderyhmä on selkeästi määritelty (n=8)
3,9
Hankkeelle asetetut tavoitteet ovat vastanneet
kohderyhmän tarpeisiin (n=8)
3,6
1 2 3 4 5
Kuvio 1. Kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -hankkeen tarvelähtöisyyttä ja
tavoitteita koskeviin väittämiin, ka asteikolla 1-5 11
Arviointiaineiston perusteella Sydän 60+ -hanketta voidaan pitää ammattitaitoisesti
suunniteltuna. Toisaalta hankkeen tavoitteissa ei ollut määritelty, kuinka monta
tutkimusraporttia tai -esitystä pyrittiin tuottamaan. Esimerkiksi RAY painottaa hyvin
voimakkaasti kehittämisprojektien sekä myös yleisemmin järjestöjen toiminnan tavoitteiden
pilkkomista osa- ja vaihetavoitteisiin. Lisäksi katsomme aiheelliseksi nostaa esille
havaintomme, joka koskee Sydän 60+ -hankkeen tavoitteiden muuttumista tai tietoista
täsmentämistä hankkeen aikana. Esimerkkinä tästä toimii tavoite, joka oli kirjattu vielä
RAY:lle vuonna 2011 tehdyssä selvityksessä 12 muotoon ”vähentää sepelvaltimotaudin
hoitoon liittyvä sosiaalista eriarvoisuutta”. Hankkeen tutkimusraportissa kyseinen tavoite on
kuitenkin kirjattu muotoon, ”pyritään selvittämään, voidaanko kehitetyn mallin avulla
pienentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta” 13 . Ero kirjausten
välillä on pieni, mutta jälkimmäinen on selvästi konkreettisempi ja tarkemmin rajattu.
Muutos tavoitteessa on tapahtunut maaliskuun 2011 jälkeen. Muutoksen taustalla oli
perusteltu näkemys, että alkuperäinen tavoite oli liian kunnianhimoinen.
Hankkeen kohderyhmää pidetään arviointiaineiston perusteella selkeästi määriteltynä.
Kohderyhmän tavoittamisessa ei kyselyvastaajien ja haastateltujen mukaan kuitenkaan
täysin onnistuttu ja näin ollen päästy tavoitteeseen. Mukaan hakeutui paljon aktiivisia ja
hyväkuntoisia henkilöitä. Tämän vuoksi osa hankkeen sidosryhmien edustajista koki, ettei
asetelma sosiaalisen eriarvoisuuden kaventamisen selvittämiselle ollut paras mahdollinen.
Toisaalta osa kyselyvastaajista ja haastatelluista totesi, ettei aktiivisilla ja hyväkuntoisillakaan
11 1=Täysin eri mieltä, 2=Jokseenkin eri mieltä, 3=Ei eri eikä samaa mieltä, 4=Jokseenkin samaa mieltä, 5=Täysin
samaa mieltä
12 Selvitys Ak- / C-avustuksesta. 31.3.2011.
13 Julkunen ym. 2012.
10

henkilöillä välttämättä ole tietoa omasta terveydentilastaan ja siihen liittyvistä vaikutuksista
ja kehittämistarpeista. Kohderyhmän tavoittamisen ongelmaksi mainittiin muun muassa
terveysasemilla työskentelevien henkilöiden kiire. Helsingin kaupungilla oli samanaikaisesti
meneillään useampia sydänkuntoutuksen tutkimushankkeita ja näin olleen haasteena oli
erottautua muista hankkeista, joita lääkärit työssään kohtaavat. Jotta kohderyhmän
rekrytoinnissa olisi onnistuttu paremmin, olisi hankkeesta tullut tiedottaa haastateltujen
mukaan aktiivisemmin ja kohdennetummin terveyskeskuslääkäreiden suuntaan. Toisaalta
terveyskeskusyhteistyön ehtona oli, että yhteydenpito tuli hoitaa ylilääkärien kautta. Tältä
osin hankkeen toimenpiteet oli siis rajattu hyvin tarkasti jo etukäteen. Muutamassa
haastattelussa nousi myös esille, että olisi myös voinut olla perusteltua ottaa hoitajat
mukaan rekrytointiprosessiin ja siihen olisi myös pitänyt varata huomattavasti enemmän
aikaa.
4.2 Toimeenpano ja toteutus
Sydän 60+ -hankkeen toimeenpanon ja toteutuksen tarkastelussa on kiinnitetty huomiota
toimenpiteiden kohdentumiseen ja painotuksiin, resurssien käyttöön ja riittävyyteen,
yhteistyöhön sidosryhmien ja kumppanien kanssa, toiminnan organisointiin ja johtamiseen
sekä viestintään.
Kokonaisuutena Sydän 60+ -hanke näyttäytyy tarkoituksenmukaisesti organisoituna ja
ammattimaisesti toteutettuna. Kyselyvastausten perusteella hankkeen toimenpiteet on
onnistuttu kohdentamaan oikein suhteessa hankkeen tavoitteisiin. Taustalla on huolellinen
suunnittelutyö.
Hanketta on johdettu suunnitelmallisesti ja hanke on edennyt pääsääntöisesti laadittujen
suunnitelmien ja aikataulujen mukaisesti henkilövaihdoksista huolimatta. Toisaalta on
huomioitava, että alkuperäisen hankesuunnitelman mukaan Sydän 60+ -hankkeen tuli
päättyä vuoden 2011 lopussa. Vaihdokset hankehenkilöstön (erityisesti tutkimustiimissä)
keskuudessa ovat vaikuttaneet tähän keskeisesti. Hankehenkilöstöä pidetään sidosryhmien
keskuudessa ammattitaitoisena ja osaavana. Heillä on ollut joustava ote hankkeen
toteuttamiseen ja he ovat myös panostaneet siihen paljon. Hankehenkilöstön
tutkimusosaamista pidetään sidosryhmien keskuudessa vahvana, mikä näkyy mm.
tutkimusosion ammattitaitoisena toteuttamisena.
Sekä kyselyvastaajat että haastatellut henkilöt kokivat, että hankkeella on ollut käytössään
riittävästi sekä taloudellisia resursseja että henkilöstöresursseja suhteessa asetettuihin
tavoitteisiin. Hanketta pidetään sidosryhmien keskuudessa jopa erittäin hyvin resursoituna.
Käytännössä mitään suunniteltua ei jäänyt tekemättä resurssien puutteen tai vähäisyyden
takia. Kuviossa 2 on esitetty keskiarvojen avulla kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -
hankkeen toteutusta ja resursointia koskeviin väittämiin.
11

Hankkeen toimenpiteet
ovat kohdennettu tarkoituksenmukaisesti suhteessa
hankkeen tavoitteisiin (n=8)
Hanke on selkeästi johdettu ja organisoitu (n=8)
3,8
4,0
Hankehenkilöstö on ollut ammattitaitoista (n=8)
Hankkeella on ollut käytössään riittävästi
taloudellisia resursseja suhteessa asetettuihin
tavoitteisiin (n=8)
Hankkeella on ollut käytössään riittävästi
henkilöstöresursseja suhteessa asetettuihin
tavoitteisiin (n=8)
4,0
4,1
4,3
1 2 3 4 5
Kuvio 2. Kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -hankkeen toteutusta ja resursointia
koskeviin väittämiin, ka asteikolla 1-5 14
Arviota hyvin resursoidusta hankkeesta puoltaa myös vertailu muihin RAY:n rahoittamiin
kehittämisprojekteihin vuosina 2008–2012. Kuviosta 3 käy selvästi ilmi, että Sydän 60+ -
hankkeelle myönnetty rahoitus on huomattavasti suurempi kuin RAY:n myöntämä
keskimääräinen projektiavustus. Toki tulee pitää mielessä, että suoraa vertailua projekteille
myönnettyjen rahoitusten välillä ei voi eikä tule tehdä, sillä projektien tavoitteet,
kohderyhmän laajuus ja toimenpiteiden sisältö vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi Sydän
60+ -hankkeessa iso osa kuluista on kohdentunut vieraisiin palveluihin, mikä koostuu mm.
kuntoutusintervention toteutukseen liittyvistä ostopalveluista Avire Kuntoutus Oy:ltä sekä
tutkimusosioon sisältyneistä mittauksista.
14 1=Täysin eri mieltä, 2=Jokseenkin eri mieltä, 3=Ei eri eikä samaa mieltä, 4=Jokseenkin samaa mieltä, 5=Täysin
samaa mieltä
12

250000
200000
180 000
200 000 200 000 200 000
150000
100000
89 076
72500
102 894
85 000
120 482 125 096
100 000 100 000
136 534
110 000
50000
0
2008 2009 2010 2011 2012
Keskiarvo Mediaani Sydän 60+ -hanke
Kuvio 3. RAY:n myöntämien projektiavustusten (C) keskiarvo ja mediaani vuosina 2008 –
2012 sekä Sydän 60+ -hankkeelle myönnetty rahoitus, euroa 15
Arviointiaineiston valossa Sydän 60+ -hanke ja sen henkilöstö on tehnyt säännöllistä
yhteistyötä toiminnan kannalta oleellisten tahojen kanssa. Hanke toteutettiin yhteistyössä
Helsingin ja Vantaan kaupunkien terveyskeskusten kanssa. Hankkeen asiantuntijaryhmään
saatiin mukaan sydänkuntoutuksen asiantuntijoita, jotka ovat olleet varsin aktiivisia ja
tuoneet myös omaa osaamistaan mukaan hankkeeseen. Asiantuntijaryhmässä oli edustus
kuntapuolelta (Helsinki ja Vantaa), Sydänliitosta, Helsingin sydänpiiristä, Kuntoutussäätiöstä
sekä loppuvaiheessa myös Avire Kuntoutus Oy:stä. Helsingin yliopiston edustus on ollut
lähinnä nimellinen tai ainakin hyvin pieni. Käytännössä se on tarkoittanut, että Sydän 60+
hankkeen projektipäälliköllä on ollut eräänlainen kaksoisrooli: osa-aikainen hankkeen
projektipäällikkö sekä osa-aikainen professori yliopistolla. Yliopistolta on saatu hankkeeseen
asiantuntijatukea ja konsultaatiota tilastollisen analyysin toteuttamiseen.
Viestintää ja tiedottamista sidosryhmien suuntaan pidetään kohtuullisesti onnistuneena,
vaikka tiedottaminen terveyskeskusten suuntaan olisi voinut olla aktiivisempaa. Hankkeen
alussa terveyskeskuksille kyllä kerrottiin selkeästi mistä hankkeesta on kyse, mutta
tiedottamista olisi tullut tehdä vielä aktiivisemmin pidemmällä aikavälillä, jotta hanke olisi
erottunut muiden vastaavanlaisten hankkeiden joukosta. Lisäksi hankkeen sidosryhmien
edustajat kokivat, että hankkeen etenemisestä ja saavutetuista tuloksista olisi voinut
tiedottaa aktiivisemmin jo hankkeen aikana. Kuviossa 4 on esitetty keskiarvojen avulla
kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -hankkeen tiedottamista sekä yhteistyötä
kumppaneiden kanssa koskeviin väittämiin.
15 RAY on toimittanut pyynnöstä projektiavustuksia koskevat tiedot arviointitiimille.
13

Hanke on tehnyt yhteistyötä toiminnan kannalta
oleellisten tahojen kanssa (n=8)
3,9
Hankkeen kannalta relevantit tahot tuntevat
hankkeen (n=8)
3,5
Hankkeen viestintä ja tiedottaminen sidosryhmien
suuntaan on ollut riittävää (n=8)
3,5
Hankkeen viestintä ja tiedottaminen interventioon
osallistuneiden suuntaan on ollut riittävää (n=8)
4,0
1 2 3 4 5
Kuvio 4. Kyselyvastaajien suhtautuminen Sydän 60+ -hankkeen tiedottamista sekä
yhteistyötä kumppaneiden kanssa koskeviin väittämiin, ka asteikolla 1-5 16
4.3 Interventio-osio
Kerätyn arviointiaineiston valossa sidosryhmien edustajat pitivät toteutettuja
interventiojaksoja ammattitaitoisesti toteutettuina. Interventiojaksoissa hyödynnettyä
moniammatillista tiimiä pidettiin toimivana työskentelytapana asiakkaan näkökulmasta. Sekä
interventioryhmän sekä verrokkiryhmän osallistujatavoite saavutettiin. Interventioryhmässä
aloitti 175 osallistujaa ja vertailuryhmässä 111 osallistujaa. Yhtenä merkkinä
interventiojaksojen onnistumisesta voidaan pitää keskeyttäneiden hyvin pientä määrää.
Interventioryhmän keskeytti 6 osallistujaa ja verrokkiryhmän 8 osallistujaa.
Haasteena interventioryhmissä oli kuntoutujien hyvin eritasoinen fyysinen kunto. Etenkin
liikunnan osalta ei yhdellä ohjaajalla ollut mahdollisuutta ohjata jokaista kuntoutujaa heidän
oman kuntotasonsa mukaisesti, vaan ryhmässä tuli edetä heikompikuntoisten edellytysten
mukaan. Aineistosta nousi esille hyvin selvästi, että ryhmien olisi tullut olla joko kooltaan
pienempiä tai sitten ryhmää olisi pitänyt olla vetämässä kaksi fysioterapeuttia. Sidosryhmien
edustajat antoivat hieman kritiikkiä interventiossa käytettyjä menetelmiä kohtaan. Joidenkin
mielestä olisi ollut perusteltua soveltaa ja hyödyntää menetelmiä, jotka olisi ollut suunnattu
erityisesti yli 60-vuotiaille. Tarkemmin sidosryhmien edustajat eivät yksilöineet, mitä tai
millaisia menetelmiä he peräänkuuluttivat.
Kuntoutussäätiö ja Avire Kuntoutus Oy keräsivät jokaiselta kuntoutusinterventioon
osallistuneelta palautetta intervention sisällöstä ja toteutuksesta. Yleisesti ottaen osallistujat
16 1=Täysin eri mieltä, 2=Jokseenkin eri mieltä, 3=Ei eri eikä samaa mieltä, 4=Jokseenkin samaa mieltä, 5=Täysin
samaa mieltä
14

olivat erittäin tyytyväisiä kurssin sisältöön ja toteutukseen. Vastausten perusteella lähes
kaikki osallistujat (99 %) olivat melko tai erittäin tyytyväisiä saamiinsa kuntoutuspalveluihin
(kuvio 5).
1=Erittäin tyytymätön
2
3
1,0 %
4
41,7 %
5=Erittäin tyytyväinen
57,3 %
0% 20% 40% 60% 80% 100%
Kuvio 5. Interventioon osallistuneiden arviot yleisestä tyytyväisyydestä
kuntoutuspalveluihin, n=96
Kuntoutusinterventioon osallistuneet olivat erittäin tyytyväisiä kaikkiin palautelomakkeessa
kysyttyihin yksittäisiin asioihin/osa-alueisiin. Jonkin asteisina kehittämiskohteina palautteen
valossa näyttäytyvät kuitenkin etukäteistiedottaminen sekä jatkosuunnitelmiin
panostaminen. Myös avovastauksissa kuntoutusinterventioon osallistuneet toivoivat, että
osallistujien jatkosuunnitelmiin olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Taulukossa 1 on esitetty
kuntoutusinterventioon osallistuneiden arviot tyytyväisyydestään koskien kuntoutuksen
sisältöjä.
15

Taulukko 1. Interventioon osallistuneiden tyytyväisyys kuntoutuksen sisältöihin
1=Erittäin
tyytymätön
2 3 4
5=Erittäin
tyytyväinen
EOS/Ei
koske
minua
Kuntoutussäätiöltä/Avirekuntoutukselta
saatu etukäteistieto 1,0 % 3,8 % 20,2 % 39,4 % 31,7 % 3,8 %
(n=104)
Lähettäjältä saatu etukäteistieto
(n=104)
3,8 % 1,9 % 16,3 % 44,2 % 28,8 % 4,8 %
Kuntoutuksen sisältö (n=104) 0 % 1,0 % 7,7 % 40,4 % 51,0 % 0 %
Kuntoutuksen hyödyllisyys
(n=105)
0 % 1,0 % 3,8 % 37,1 % 57,1 % 1,0 %
Jatkosuunnitelmat (n=101) 0 % 2,0 % 10,9 % 48,5 % 25,7 % 12,9 %
Oma osallistuminen (n=104) 0 % 0 % 10,6 % 54,8 % 32,7 % 1,9 %
Muilta kuntoutujilta saatu tuki
(n=105)
0 % 0 % 5,7 % 45,7 % 46,7 % 1,9 %
Suurin osa kuntoutusinterventioon osallistuneista koki, että kurssilla oli sopivasti eri
ammattihenkilöiden osuuksia. Kuviosta 6 voidaan kuitenkin havaita, että noin 10–20 %
osallistujista olisi kaivannut enemmän muiden ammattiryhmien, paitsi sosiaalityöntekijän
osuuksia. Psykologin osuudet jakoivat hieman mielipiteitä, vajaa kymmenes osallistujista
koki, että osuuksia oli liian vähän, mutta toisaalta myös lähes yhtä moni koki psykologin
osuuksia olleen liian paljon.
Fysioterapeutin osalta (n=152)
15,1 %
81,6 %
3,3 %
Psykologin osalta (n=152)
9,2 %
82,9 %
7,9 %
Sairaanhoitajan osalta (n=152)
20,4 %
79,6 %
Sosiaalityöntekijän osalta
(n=152)
3,9 %
89,5 %
6,6 %
Lääkärin osalta (n=151)
10,6 %
89,4 %
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
Liian vähän Sopivasti Liian paljon
Kuvio 6. Interventioon osallistuneiden arviot eri ammattihenkilöiden osuuksista
Kysyttäessä osallistujilta, mitä he haluaisivat poistaa ohjelmasta, suurin osa (87 %) vastasi,
ettei heidän mielestään sisällöstä ole tarpeen poistaa mitään. Muutamia mainintoja saivat
muun muassa ohjelmassa olevat liiallisiksi koetut tauot, liikuntatunnit sekä psykologin
16

luennot. Kysyttäessä mitä osallistujat haluaisivat sen sijaan lisätä ohjelmaan, oli vastausten
kirjo hyvin laaja. Hieman alle neljännes (23,5 %) osallistujista toivoi ohjelmaan lisää liikuntaa.
Muita mainintoja olivat lääkärin luentojen lisääminen (11,2 %) sekä ohjaus ravintoasioissa
(8,2 %). Viidennes vastaajista ei osannut nimetä mitään asiaa, mitä he olisivat halunneet
lisätä ohjelmaan.
Osallistujien arviot asiakaspalveluun liittyvistä asioista olivat erittäin positiivisia. Osallistujilta
tiedusteltiin kokemuksia asiakaspalvelun joustavuudesta, ystävällisyydestä, ammattitaidosta,
tiedottamisesta sekä yksilöllisestä kohtelusta. Kaikista osa-alueista osallistujat antoivat
korkeat arvosanat. Parhaat arvosanat annettiin asiakaspalvelun ystävällisyydestä ja
yksilöllisestä kohtelusta. Kuviossa 7 on esitetty interventioon osallistuneiden arviot
asiakaspalvelusta.
Joustavuus (n=106)
0,9 %
43,4 %
55,7 %
Ystävällisyys (n=106)
0,9 %
19,8 %
79,2 %
Ammattitaito (n=105)
1,9 %
41,0 %
56,2 %
Tiedottaminen (n=104)
2,9 %
41,3 %
54,8 %
Yksilöllinen kohtelu
(n=105)
1,0 %
31,4 %
67,6 %
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
En osaa sanoa Huono Kohtalainen Hyvä Erinomainen
Kuvio 7. Interventioon osallistuneiden arviot asiakaspalvelusta
Osallistujien näkemysten mukaan erityisen hyvää kurssilla olivat asiantuntijaluennot, joilta
sai monipuolisesti ajantasaista tietoa muun muassa ravinnosta, liikunnasta ja lääkityksestä.
Erityisesti osallistujat kehuivat lääkärin pitämiä luentoja. Osallistujat olivat myös tyytyväisiä
heidän terveydentilastaan tehtyyn kokonaiskartoitukseen. Lisäksi nousi esille, että
osallistujat otettiin hyvin huomioon ja heitä osattiin motivoida tarkoituksenmukaisesti.
17

4.4 Hankkeen tulokset ja vaikutukset
Tulosten ja vaikutusten osalta arvioinnissa on haettu ensisijaisesti vastausta kysymykseen,
mitä tuloksia hankkeessa on saatu aikaiseksi suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tuloksilla
viittamme tässä yhteydessä hankkeen aikaansaannoksiin sekä hankkeen myötä
syntyneeseen kehitykseen suhteessa hanketta edeltäneeseen aikaan. Aikaansaatuja tuloksia
ja niiden saavuttamisen tasoa on peilattu alkuperäiseen projektisuunnitelmaan.
Lisäksi hankkeen tuloksia ja vaikutuksia on tarkasteltu kohderyhmän edustajien kokeman
hyödyn näkökulmasta. Keskeisiä arviointikysymyksiä ovat: Millaista hyötyä ja kenelle
hankkeen tuotoksista ja tuloksista on ollut? Missä määrin hankkeen tulokset ovat vastanneet
kohderyhmien edustajien tarpeita ja odotuksia?
Sydän 60+ -hankkeen tavoitteet voidaan jakaa A) kehittämistä ja B) tutkimusta koskeviin
tavoitteisiin.
4.4.1 Kehittämistavoitteiden saavuttaminen
Yhtenä hankkeen tavoitteena oli kehittää uusi, ikääntyvien (yli 60-vuotiaiden)
sepelvaltimotautipotilaiden erityispiirteet huomioiva avokuntoutusohjelma. Kuten jo edellä
totesimme, myös kuntoutusryhmiin osallistuneet olivat itse erittäin tyytyväisiä ryhmien
toteutukseen ja sisältöön eikä merkittäviä kehittämistarpeita kuntoutusryhmien sisältöön tai
toimintatapoihin liittyen nostettu esille. Kun osallistujilta kysyttiin, mikä oli mielestäsi kurssin
keskeisin anti sinulle, nousi vastauksista hyvin selvästi esille, että suurin osa (vastanneista)
kokee saaneensa kurssin myötä uutta tietoa (tai tietämys on päivittynyt) sydän- ja
verisuonisairauksien riskitekijöihin tai hoitoon liittyen. Hieman alle viidennes vastanneista
nosti tässä yhteydessä esille, että osallistumisen myötä suhtautuminen omia elintapoja
kohtaan on muuttunut tai motivaatio elää terveellisemmin on lisääntynyt. Muuttuneiden
elintapojen yhteydessä suurin osa viittasi lisääntyneeseen liikuntaan sekä terveellisempään
ruokavalioon. Selvästi pienempi osa vastaajista toi esille aikaisempaa positiivisemman
elämänasenteen, minkä koetaan näkyvän mm. kohentuneena mielialana sekä lisääntyneenä
itsevarmuutena. Muutamissa yksittäisissä vastauksissa korostettiin muilta ryhmään
osallistuneilta saadun vertaistuen merkitystä sekä kurssilla saatujen fyysisen harjoittelun
ohjeiden sekä varsinaisen liikunnan merkitystä. Myös hankkeen toteuttajilta ja sidosryhmien
edustajilta kerätty kysely- ja haastatteluaineisto tukee hyvin selvästi näkemystä tavoitteen
saavuttamisesta.
Kuviossa 8 on esitetty kuntoutukseen osallistuneiden arviot kurssin keskeisimmästä annista
heille itselleen.
18

Uusi tieto/tietämyksen päivittäminen syvesairauksien
riskiteijöistä ja hoidosta
69,4 %
Suhtautuminen omia elintapoja kohtaan on
muuttunut/motivaatio on lisääntynyt
17,0 %
Lisääntynyt itsevarmuus/aikaisempaa
myönteisempi elämänasenne
6,8 %
Vertaistuki
3,4 %
Liikunta/fyysisen harjoittelun ohjaus
2,7 %
Jokin muu
0,7 %
0% 20% 40% 60% 80%
Kuvio 8. Kuntoutukseen osallistuneiden arviot kurssin keskeisimmästä annista, n=147 17
Edellä sanotun perusteella, tavoite on saavutettu. Näkemystä puoltavat erityisen positiiviset
palautteet kuntoutusryhmiin osallistuneilta sekä hankkeen tutkimusosion tulokset
kuntoutuksen vaikutuksista. Tutkimustuloksia kuntoutusintervention vaikutuksista kuvataan
hyvin tiiviisti myöhemmin tässä raportissa. Varsinaista mallin kehittämistä ei kuitenkaan ole
tehty hankkeen aikana, vaan sisällöt oli lyöty lukkoon jo suunnitteluvaiheessa.
Toisena Sydän 60+ -hankkeen päätavoitteena oli kehittää yhteistyössä kunnallisen
terveydenhuollon kanssa toimintamalli, jonka avulla kuntouttavat toimenpiteet voidaan
kohdentaa niitä eniten tarvitseville. Seulontakriteerinä hankkeeseen osallistumiselle oli ikä
sekä diagnosoitu sepelvaltimotauti. Muutamien näkemysten mukaan kriteeristössä tulisi
huomioida ihmisten tulo- ja koulutustaso tavalla tai toisella, jotta mukaan olisi saatu aidosti
niitä, jotka tarvitsevat eniten kuntoutusta. Kuten jo edellä tuotiin esille, hankkeen
tukiryhmässä oli edustus Helsingin ja Vantaan kaupunkien terveyskeskuksista, ja kaupunkien
edustajat ovat voineet tuoda esille näkemyksiään hankkeen toimintojen suuntaamisesta ja
kehittämisestä. Yhteistyö kunnallisen terveydenhuollon kanssa on ollut asetetun tavoitteen
mukaista, vaikka hankkeen alkuvaiheessa (osallistujien rekrytoinnissa) yhteistyön olisi tullut
olla selvästi tiiviimpää. Edellä sanotun perusteella hankkeen voidaan sanoa saavuttaneen
tämän tavoitteensa osittain. Hankkeessa saatujen kokemusten pohjalta on mahdollista
kehittää toimintamallia siten, että kuntoutus voidaan jatkossa kohdentaa sitä eniten
tarvitseville.
17 Avovastukset luokiteltu ja koodattu numeraaliseen muotoon.
19

Kolmantena ja osittain edelliseen liittyvänä alkuperäisenä kehittämistavoitteena hankkeessa
oli vähentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta. Sanalla ”hoito”
viitataan tässä yhteydessä enemmänkin ennaltaehkäisevään toimintaan sekä ihmisten
elintapojen ja terveyskäyttäytymisen muokkaamiseen. Käytännössä sosiaalisen
eriarvoisuuden vähentämistä koskeva tavoite on tarkoittanut, että hankkeeseen pyrittiin
rekrytoimaan alempien tuloluokkien ja koulutustasojen edustajia sekä selvittämään,
voidaanko kehitetyn mallin avulla selvittää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista
eriarvoisuutta.
Suomessa sepelvaltimotautikuolleisuudessa ja infarktisairastuvuudessa on suuria
sosioekonomisia eroja, joiden on arveltu johtuva pääosin potilaiden terveyskäyttäytymisestä
ja hoitoon hakeutumisesta, mutta jossain määrin myös terveydenhoitojärjestelmän
toiminnasta. On tiedossa, että varsinkin koulutus on voimakkaasti yhteydessä ihmisten
terveyskäyttäytymiseen. Korkeasti koulutetut miehet tupakoivat vähemmän, harrastavat
useammin liikuntaa sekä syövät harvemmin tyydyttynyttä rasvaa ja useammin kasviksia,
mutta juovat useammin alkoholia kuin vähän koulutetut miehet. Naisilla erot ovat
samansuuntaisia. Terveyskäyttäytyminen näyttää vaihtelevan tulojen mukaan samalla
tavalla kuin koulutuksen mukaan. Tulojen vaikutuksen terveyskäyttäytymiseen on todettu
pienenevän, kun koulutuksen osuus otetaan huomioon. Myös sydäninfarktin
ilmaantuvuudessa on todettu selviä sosioekonomisia eroja. 1980-lukua ja 1990-luvun alkua
koskevassa infarktirekisteritutkimuksessa havaittiin, että ensimmäisen sydäninfarktin
ilmaantuvuus oli pienituloisilla lähes kaksinkertainen suurituloisiin verrattuna.
Kuolleisuudessa erot olivat vielä suuremmat kuin ilmaantuvuudessa. On esitetty laskelmia,
että jos pieni- ja keskituloisten sepelvaltimotautikuolleisuus onnistuttaisiin pudottamaan
samalle tasolle kuin suurituloisten kuolleisuus, koko maan sepelvaltimotautikuolleisuus
pienenisi noin puoleen. Oleellinen havainto oli myös, että ensimmäiseen infarktiinsa
sairastuneista pienituloisista vuoden kuluttua oli kuollut noin puolet, kun suurituloisista oli
kuollut joka neljäs. Suurin osa pienituloisten ylikuolleisuudesta koostui sairaaloiden
ulkopuolella tapahtuneista äkkikuolemista, mutta myös sairaalaan hengissä ehtineillä
ylikuolleisuutta esiintyi. Tehokkaiksi osoitettuja hoitoja käytettiin pienituloisille jonkin verran
harvemmin kuin suurituloisille. 18
Sydän 60+ -hankkeeseen saatiin rekrytoitua yhteensä 316 sepelvaltimotautipotilasta, jotka
olivat halukkaita osallistumaan projektiin. Kaikista osallistujista reilu kolmannes ilmoitti
olevansa naimaton tai asuvansa yksin. Naisten joukossa yksin asuvien tai naimattomien
osuus (62,6 %) oli selvästi miehiä (14,2 %) suurempi. Noin puolet osallistujista oli suorittanut
kansakoulun/kansalaiskoulun, hieman alle neljännes keskikoulun/peruskoulun ja hieman yli
neljännes ylioppilastutkinnon. Vanhuus-, työttömyys- tai osa-aikaeläkkeellä oli
18 Prättälä & Salomaa 2004
20

tutkimushetkellä suurin osa (96,2 %) osallistujista. Osallistujien keskimääräinen
kuukausiansio oli oman ilmoituksen mukaan 1898,40 euroa. Miesten kuukausitulot (2144
euroa) olivat naisia (1616 euroa) korkeammat. Miehet myös arvioivat oman taloudellisen
tilanteensa hieman paremmaksi kuin naiset. Naiset myös arvioivat joutuvansa tinkimään
omasta rahan käytöstään miehiä useammin. 19 Osa Sydän 60 + -hankkeen sidosryhmien
edustajista koki, ettei hankkeeseen saatu rekrytoitua riittävästi alempien tuloluokkien ja
koulutustasojen edustajia. Noin 10 %:lla osallistujista kuukausitulot olivat alle 1000 euroa 20 .
Samassa yhteydessä esitettiin osittain kriittisiä arvioita sosiaalisen eriarvoisuuden
vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamisesta. Eräs hankkeen sidosryhmän edustaja
pohti myös kyselyvastauksessaan, ”voidaanko ja miten vähentää eriarvoisuutta
kuntoutuksen avulla?”
Arviomme on, ettei hankkeen myötä ole oleellisesti kyetty vähentämään sepelvaltimotaudin
hoitoon liittyvä sosiaalista eriarvoisuutta, kun otetaan huomioon hankkeeseen
osallistuneiden ikäihmisten tulo- ja koulutustaso sekä tutkimustulokset
kuntoutusintervention hyödyistä ja vaikutuksista. Toisaalta tulee pitää mielessä, että kyseistä
tavoitetta oli täsmennetty seuraavasti: ”pyritään selvittämään, voidaanko kehitetyn mallin
avulla pienentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta”.
Tutkimusraportissa tavoitteeseen otettiin kantaa seuraavasti: ”Tulosten perusteella näytti
myös olevan mahdollista jossain määrin kaventaa sosio-ekonomisiin tekijöihin kytkeytyviä
eroja sairauteen liittyvässä elämänlaadussa”. 21
Kokonaisuutena katsottuna Sydän 60+ -hankkeen kehittämistyötä ja toimintaa
yleisemminkin voidaan luonnehtia tutkimuslähtöiseksi. Hanketta oli suunniteltu pitkään ja
kuntoutusmallin sisältö pohjautui pitkälti aikaisempiin kokemuksiin toimivista ja
tuloksellisista sydänkuntoutuskäytännöistä. Taustalla ovat kokemukset mm. Tulppakuntoutusohjelmasta
sekä kokemukset ja tutkimustieto Kuntoutussäätiön toteuttamista
sydänkuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeista. Kuntoutusmallin sisällöt ovat
pysyneet hyvin vakiintuneina ensimmäisistä kuntoutusryhmistä lähtien. Toki pientä vaihtelua
ryhmien sisällöissä on ollut, esimerkiksi ryhmäkoko oli loppuvaiheen ryhmissä hieman
suurempi kuin hankkeen alkuvaiheessa. Muutokset intervention sisällössä ovat kuitenkin
olleet niin pieniä, ettei niillä koeta olleen negatiivista vaikutusta hankkeessa sovelletulle
kokeelliselle tutkimusasetelmalle.
Kuten jo edellä todettiin, varsinaista kuntoutusmallin sisällöllistä kehittämistyötä ei ole tehty
hankkeen aikana. Muutamat hankkeen sidosryhmien edustajat pohtivat kysely- ja
haastatteluvastauksissaan, olisiko jo hankkeen aikana tullut panostaa vielä voimakkaammin
19 Julkunen ym. 2012.
20 Kalvosarja hankkeen asiantuntijaryhmän kokouksessa 21.11.2011.
21 Julkunen ym. 2012.
21

kuntoutusmallin kehittämiseen ja tutkia, mikä olisi kevyin (ja samalla halvin)
kuntoutusinterventio, jolla saadaan aikaan tavoiteltuja vaikutuksia. Käytännössä tämä olisi
tarkoittanut, että kuntoutusmallin sisältöä olisi muokattu tutkimustulosten ja palautteiden
pohjalta esimerkiksi joka kolmannen ryhmän kohdalla. Eräs hankkeen sidosryhmän edustaja
kommentoi asiaa seuraavasti: ”Olisi voinut selvittää, mikä olisi ollut lyhyin ja halvin ja samalla
vaikuttava interventio. Olisi voinut aloittaa ihan minimaalisesta interventiosta ja katsottu
toimiiko. Jos ei, niin sitten lihaa luiden ympärille.” Vaikka kyseinen menettely olisi luonut
edellytyksiä tuottaa tietoa niistä tekijöistä tai sisällöistä, jotka aikaansaavat kuntoutuksessa
tavoiteltuja tuloksia, ja siitä, mikä niiden ideaali suhde ja määrä kustannustehokkuuden
näkökulmasta ikäihmisille suunnatussa kuntoutusmallissa voisi olla, ei sen toteuttaminen
olisi ollut mitenkään mahdollista tämän hankkeen aikana. Satunnaistettua hoitokoetta ei
olisi ollut mahdollista toteuttaa. Kyseessä olisi ollut niin perustavanlaatuinen muutos
hankkeen toteuttamisen ja koko hankeidean kannalta, että päätös siitä olisi tullut tehdä jo
suunnitteluvaiheessa. Tulevaisuudessa tämän tyyppiselle hankkeelle saattaisikin olla
kysyntää.
4.4.2 Tutkimustavoitteet
Sydän 60+ -hankkeen tutkimustavoitteina oli 1) selvittää uuden ohjelman soveltuvuus
kunnalliseen terveydenhuoltoon sekä vaikuttavuus osallistujien toimintakykyyn,
elämänlaatuun sekä syve-sairauksien vaaratekijöihin ja 2) tuottaa osaraportteja siitä, kuinka
ohjelman avulla voidaan vaikuttaa sepelvaltimotautia sairastavien terveyskäyttäytymiseen ja
mitkä psykososiaaliset tekijät mahdollisesti muokkaavat aikaansaatuja tuloksia.
Ensiksi mainittu tavoite on pilkottavissa kahteen osaan. Kerätyn arviointiaineiston valossa
ohjelman soveltuvuuden selvittäminen kunnalliseen terveydenhuoltoon ei ole ollut
toiminnan keskiössä. Oikeastaan ei ole juurikaan näyttöä siitä, miten mallin soveltuvuutta
kunnalliseen terveydenhuoltoon on tutkittu käytännössä. Asiaan tullaan paneutumaan
Kuntoutussäätiön toimesta syvällisemmin jatkossa. Sen sijaan hankkeessa on selvitetty
ohjelman vaikuttavuus osallistujien toimintakykykyyn, elämänlaatuun ja vaaratekijöihin.
Tutkimusasetelmana hankkeessa käytettiin satunnaistettua, kontrolloitua hoitokoetta, jossa
verrattiin kahta eri ryhmää keskenään. Seuranta-aika hankkeessa oli kuusi kuukautta.
Kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioitiin seuraamalla muutoksia sepelvaltimotaudin
tunnetuissa vaaratekijöissä. Osallistujien fyysistä suorituskykyä puolestaan arvioitiin kliinisen
rasituskokeen avulla sisätautilääkärin valvonnassa. Psykososiaalisen kuntoutuksen osalta
vaikuttavuusindikaattoreina seurattiin sairauteen liittyvään elämänlaatua sekä
toimintakykyä (RAND 36 –mittariston avulla). 22
22 Julkunen ym. 2012.
22

Hankkeen tutkimusosion tulokset osoittivat, että kuntoutukseen osallistuneilla ilmeni
myönteisiä muutoksia lähes kaikissa sepelvaltimotaudin vaaratekijöissä puolen vuoden
seurannan aikana. Esimerkiksi painoindeksin, liikunnan harrastamisen, LDL-kolestrolin ja
kokonaisriskipisteiden osalta ilmeni tilastollisesti merkitsevästi suotuisempia muutoksia
suhteessa vertailuryhmään. Kuntoutukseen osallistuneet kokivat elämälaatunsa
parantuneen eikä vertailuryhmässä havaittu vastaavaa muutosta. Sen sijaan rasituskokeen
avulla arvioidussa fyysisessä suorituskyvyssä, eikä koettujen rintakipujen määrässä todettu
merkitsevää muutosta kummankaan ryhmän osalla. Vaaratekijöiden osalta kuntoutuksen
hyöty näyttäytyi samanlaisena miehillä ja naisilla. Elämänlaadun ja toimintakyvyn osalta
naiset hyötyivät jossain kohden kuntoutuksesta miehiä enemmän. Kuukausitulojen määrällä
ei todettu olevan vastemuuttujien osalta tilastollisesti merkitsevää muokkaavaa vaikutusta.
Kuukausitulojen osalta tutkimustulosten yleissuunta oli, että heikoimmassa taloudellisessa
tilanteessa olevien elämänlaatu parantui interventioryhmässä, mutta heikkeni
vertailuryhmässä. 23 Hankkeessa tuotettua tutkimustietoa voidaan käyttää jatkossa
päätöksenteon tukena. Tutkimustulokset näyttäytyvätkin hankkeen keskeisimpinä
aikaansaannoksina myös sidosryhmien suuntaan. Edellä sanotun perusteella tavoite on
saavutettu osittain.
Toinen, raporttien tuottamista koskeva tavoite, on suoraan yhteydessä ensiksi mainittuun.
Hankkeessa on tuotettu kaksi esitystä tieteellisiin konreferensseihin 24 sekä tutkimusraportti,
joka on painossa tätä arviointiraporttia kirjoitettaessa. Tutkimusraportti näyttäytyy
hankkeen konkreettisimpana tuotoksena. Raportti on näkemyksemme mukaan tehty
ammattitaitoisesti. Myös referee-lausuntojen antajat olivat samaa mieltä. Lisäksi on syytä
tuoda esille, että hankkeen ja tutkimustulosten pohjalta järjestetään 21.5.2012
Kuntoutusakatemia: ”Sydänkuntoutus ikääntyvässä Suomessa”. Tilaisuus on kaikille avoin ja
maksuton. Edellä sanotun perusteella tavoite on näin ollen saavutettu.
Hankesuunnitelmassa ei ole yksilöity raporttien lukumäärää, eikä siihen näin ollen voi ottaa
kantaa.
Kuviossa 9 on esitetty keskiarvojen avulla hankkeen sidosryhmien edustajien arviot
kehittämistavoitteiden saavuttamisesta.
23 Julkunen ym. 2012.
24 1) Gustavsson-Lilius M, Julkunen J, Koskimäki T, Sala R, Turunen H & Notkola V. Secondary prevention of
vascular diseases in elderly coronary patients – results of a randomized controlled trial. Poster presented at the
10th Nordic Public Health Conference, August 24-26, 2011, Turku, Finland.; 2) Julkunen J, Gustavsson-Lilius M,
Koskimäki T, Sala R, Notkola V. Results of a multidisciplinary out-patient rehabilitation programme for senior
coronary patients – a randomized controlled trial. Paper presented at the 25th Conference of the European
Health Psychology Society, September 20-24, 2011, Crete, Greece.
23

Kehittää uusi, ikääntyvien (yli 60-vuotiaiden)
sepelvaltimotautipotilaiden erityistarpeet huomioiva
avokuntoutusohjelma (n=8)
3,8
Vähentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää
sosiaalista eriarvoisuutta (n=8)
2,5
Kehittää yhteistyössä kunnallisen terveydenhuollon
kanssa toimintamalli, jonka avulla kuntouttavat
toimenpiteet voidaan kohdentaa niitä eniten
tarvitsevien ryhmään (n=8)
3,1
1 2 3 4 5
Kuvio 9. Hankkeen sidosryhmien edustajien arviot kehittämistavoitteiden
saavuttamisesta, ka asteikolla 1-5 25
4.5 Hyöty ja kestävyys
Arvioitaessa Sydän 60+ -hankkeen hyötyä ja kestävyyttä huomiomme on kiinnittynyt
erityisesti kysymykseen, mitä hyötyä ja kenelle hankkeesta on pidemmällä aikajänteellä?
Lisäksi olemme lähestyneet teemaa seuraavien kysymysten kautta: Miten hankkeessa
mukana olleet toimijat (Kuntoutussäätiö, Avire Kuntoutus Oy, Helsingin ja Vantaan
kaupungit, Suomen Sydänliitto, Helsingin Sydänpiiri, Helsingin yliopisto) ovat hyötyneet
hankkeesta? Ovatko hankkeen tuotokset, tulokset ja vaikutukset kestäviä myös pidemmällä
tähtäimellä?
Aineiston valossa Sydän 60+ -hankkeesta ovat hyötyneet eniten kuntoutusryhmiin
osallistuneet ikäihmiset. Kurssipalautelomakkeessa osallistujia pyydettiin arvioimaan
yleisesti kuntoutuksen hyödyllisyyttä. 57 % vastanneista piti kuntoutusta erittäin ja 37 %
melko hyödyllisenä 26 . Hyödyt, joita kuvattiin aikaisemmin, näyttäytyvät välittöminä, mutta
niiden kestävyydestä ei ole vielä näyttöä. Kuntoutukseen osallistuneita pyydettiin kuitenkin
arvioimaan, miten kurssille osallistuminen tulee vaikuttamaan jatkossa heidän
arkielämäänsä. Suurin osa kuntoutujista toi esille, että panostaminen terveelliseen elämään
yleisesti tulee lisääntymään kuntoutukseen osallistumisen seurauksena. Osa vastaajista
eritteli vielä fyysisestä kunnosta huolehtimisen ja terveellisemmät ruokailutavat. Vain kuusi
kuntoutukseen osallistunutta toi esille, ettei osallistuminen tule vaikuttamaan lainkaan
heidän arkielämäänsä. Kuviossa 10 on esitetty kuntoutukseen osallistuneiden arviot
osallistumisen vaikutuksista arkielämään pidemmällä tähtäimellä.
25 1=Erittäin huonosti, 2=Melko huonosti, 3=Siltä väliltä, 4=Melko hyvin, 5=Erittäin hyvin
26 Kysymykseen saatiin vastaus 105 kuntoutujalta.
24

Panostaminen terveelliseen elämään
yleisesti lisääntyy
70,7 %
Panostaminen liikuntaan/fyysisen kunnon
ylläpitämiseen lisääntyy
Panostaminen terveellisempään
ruokavalioon lisääntyy
Parantaa jaksamista
4,0 %
4,0 %
10,0 %
Ei juuri mitenkään
4,0 %
Suhtautuu luottavaisemmin tulevaisuuteen
2,7 %
Jokin muu
4,7 %
0% 20% 40% 60% 80%
Kuvio 10. Kuntoutukseen osallistuneiden arviot osallistumisen vaikutuksista arkielämään
jatkossa, n=150 27
Muutamat hankkeen sidosryhmien edustajat korostivat, että interventioon sisältyneen
rasituskokeen myötä osallistujille on kyetty määrittämään turvallisen liikunnan rajat, millä on
merkitystä myös pidemmällä tähtäimellä. Miten mukana olleet toimijat ovat sitten
hyötyneet hankkeesta? On ilmeistä, että hankkeen myötä Kuntoutussäätiön sekä Avire
Kuntoutus Oy:n osaaminen ja ammattitaito sydänkuntoutuksen saralla on säilynyt ja osittain
jopa vahvistunut. Tämä antaa molemmille toimijoille mahdollisuuksia toimia aktiivisesti
sydänkuntoutuksen saralla myös jatkossa. Hankkeen myötä on myös opittu käytännössä ja
kantapään kautta, miten haastavaa sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on ja
mihin tekijöihin kuntoutukseen rekrytoinnissa tulee kiinnittää huomiota, kun kohderyhmänä
ovat heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevat ikäihmiset. Havaituista puutteista
huolimatta hanke on tukenut myös hyvin voimakkaasti Kuntoutussäätiön strategian
toteutumista käytännössä. Suomen Sydänliiton sekä Helsingin Sydänpiirin edustajat ovat
lähinnä toimineet hankkeessa asiantuntijoina, eivätkä nämä tahot ole saaneet suoranaisesti
merkittäviä hyötyjä hankkeeseen osallistumisesta. Helsingin yliopiston intressi ja hyöty
liittyvät selkeimmin osana hanketta tuotettuun tieteelliseen julkaisuun.
Raha-automaattiyhdistyksen avustussäännösten mukaisesti rahoitettava toiminta ei saa
tähdätä myytävän palvelun kehittämiseen. Sydän 60+ -hankkeessa ei ole ollut kyse
myytävien palveluiden vaan kunnalliseen terveydenhuoltoon juurrutettavissa olevan
kuntoutusmallin kehittämisestä. Kerätyn arviointiaineiston valossa toimintamallilla on
27 Avovastukset luokiteltu ja koodattu numeraaliseen muotoon.
25

soveltuvin osin edellytyksiä juurtua osaksi kunnallista terveydenhuoltoa. Malli on
lähtökohtaisesti kehitetty kuntoutuslaitosten toteutettavaksi ja osa hankkeen sidosryhmien
edustajista toi esille, että se on sellaisenaan liian raskas kuntaorganisaatioille. Toisaalta tämä
oli tiedossa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Yhtä syvällinen kuntoutujien testaus ei olisi
mahdollista kuntasektorilla. Juurtuakseen kunnalliseen terveydenhuoltoon kuntoutusmallia
tulee muokata ja ennen kaikkea keventää nykyisestä. Kaikkien RAY:n tuella toteutettujen
hankkeiden tuotokset ja tulokset ovat julkisia, joten periaatteessa mikään ei myöskään estä
yksityisiä palveluntuottajia ottamasta kuntoutusmallia osaksi omaa myytävien palveluiden
valikoimaa. Hankkeen toimintamalli ja kuntoutusintervention sisällöt on kuvattu hankkeen
tuloksena syntyneen julkaisun liitteissä 28 .
Toimintamallin juurruttamisen kannalta oleellista on panostaa erittäin laajamittaiseen
tiedottamiseen tutkimusosion tuloksista, esimerkiksi lääkärien koulutuspäivien kautta.
Muutamat hankkeen sidosryhmien edustajat toivat hyvin voimakkaasti esille, että
lääkärikunta on saatava vakuuttuneeksi tämän tyyppisen kuntoutuksen hyödyllisyydestä ja
vaikuttavuudesta. Haasteellista tämä tulee olemaan, sillä kuntoutuksen myötä aikaansaatu
muutos saattaa näyttäytyä tutkimustoiminnassa vähemmän mukana olleiden lääkärien
silmin loppujen lopuksi hyvin vähäisenä, jota selittää pitkälti hankkeeseen osallistuneiden
ikäihmisten verraten hyvä lähtötilanne sekä motivaatio oman terveytensä ylläpitämiseen ja
edistämiseen. Asiaa kommentoitiin hankkeen sidosryhmien edustajien keskuudessa mm.
seuraavasti:
”Hankkeen tulokset olisivat olleet paremmat, mikäli kohdejoukko olisi ollut
huonokuntoisempaa.”
”Hyviä potilaita on jo vaikea parantaa.”
Tarve pidemmän aikajänteen seurantatutkimukselle tai kokonaan uudelle tutkimukselle,
jossa kohderyhmä muodostuisi kokonaan heikommassa sosioekonomisessa asemassa
olevista ikäihmisistä, näyttäisi olevan ilmeinen. Muuten lääkärikuntaa ja päättäjiä on vaikea
vakuuttaa kuntoutuksen aidosta vaikuttavuudesta ja ennen kaikkea siitä, että kunnan
kannattaa ostaa tällaista palvelua. Viime kädessä on kyse kuitenkin käytössä olevista
resursseista ja niiden kohdentamisesta. Toimintamallin juurtumista kunnalliseen
terveydenhuoltoon toki helpottaisi myös, mikäli kuntoutuksen kustannusvaikuttavuus
(euroina) kyettäisiin osoittamaan. Sitä hankkeen aikana ei ole tehty. Muutaman vuoden
päästä on mahdollista arvioida, onko terveyskeskusten toiminnassa havaittavissa muutoksia
tässä kohtaa.
28 Julkunen ym. 2012.
26

Kuviossa 11 on esitetty keskiarvojen avulla hankkeen sidosryhmien edustajien arviot
tutkimustavoitteiden saavuttamisesta.
Selvittää uuden ohjelman soveltuvuus kunnalliseen
terveydenhuoltoon ja selvittää ohjelman
vaikuttavuus osallistujien toimintakyvyn ja
elämänlaadun sekä syve-sairauksien vaaratekijöihin
(n=8)
3,1
Tuottaa osaraportteja siitä, kuinka ohjelman avulla
voidaan vaikuttaa sepelvaltimotautia sairastavien
terveyskäyttäytymiseen ja mitkä psykososiaaliset
tekijät mahdollisesti muokkaavat saatuja tuloksia
(n=8)
3,6
1 2 3 4 5
Kuvio 11. Hankkeen sidosryhmien edustajien arviot tutkimustavoitteiden saavuttamisesta,
ka asteikolla 1-5 29
29 1=Erittäin huonosti, 2=Melko huonosti, 3=Siltä väliltä, 4=Melko hyvin, 5 =Erittäin hyvin
27

5 Yhteenveto ja johtopäätökset
Tausta:
Tässä arviointiraportissa on tarkasteltu Sydän 60+ -hankkeen tavoitteita ja tarvelähtöisyyttä,
toimeenpanoa ja toteutusta sekä tuloksia ja vaikuttavuutta. Hankkeen toteutti
Kuntoutussäätiö RAY:n rahoitukselle vuosina 2009–2012.
Arvioinnissa on hyödynnetty rinnakkain sekä määrällisiä että laadullisia aineistoja ja
menetelmiä. Arvioinnin kohdetta on tarkasteltu kolmesta eri näkökulmasta: kuntoutukseen
osallistuneiden, hankkeen toteuttajien sekä yhteistyökumppaneiden näkökulmasta.
Kyseessä on hankkeen ulkoinen arviointi, eikä arviointiin ole sisältynyt kehittävää
ulottuvuutta. Toisin sanoen arvioinnin tavoitteena ei ole ollut tuottaa ehdotuksia toiminnan
kehittämiseksi hankkeen aikana.
Tulokset:
Sydän 60+ -hankkeelle voidaan sanoa olleen aito tilaus ja yhteiskunnallinen tarve, vaikka
arviointiaineisto onkin tältä osin hieman ristiriitainen. Arvioita puoltavat kuitenkin tiedot
sydän- ja verisuonisairauksien yleisyydestä ja niihin liittyvästä kuntoutuksesta: sydän- ja
verisuonisairaudet ovat suurin kuolleisuutta aiheuttava yksittäinen sairaus Suomessa ja
sydänkuntoutuspalvelut on usein suunnattu työikäiselle väestölle.
Sydän 60+ -hankkeen tavoitteet voidaan jakaa tutkimus- ja kehittämistavoitteisiin.
Tutkimustavoitteilla on ollut voimakkaampi painoarvo ja tiedonintressi näyttää ohjanneen
voimakkaasti hankkeen toteutusta. Varsinaista kuntoutusmallin kehittämistyötä ei ole tehty
hankkeen aikana, vaan kuntoutuksen sisältö ja käytännön toteutus oli suunniteltu ja lyöty
pitkälti lukkoon jo ennen hanketta. Hankkeen taustalla on huolellinen suunnittelutyö ja
kokemukset aikaisemmista sydänkuntoutuksen kehittämishankkeista. Osa arvioinnin aikana
kuulluista henkilöistä mielsi hankkeen vain ja ainoastaan tutkimushankkeeksi. Tavoitteiden
saavuttamisen arvioinnin näkökulmasta jäimme kaipaamaan vielä konkreettisempia ja
mitattavampia tavoitteita. Yhtä hankkeen tavoitteista on perustellusti täsmennetty vuoden
2011 aikana.
Hankkeen kohderyhmänä olivat sepelvaltimotautia sairastaneet yli 60-vuotiaat henkilöt.
Kohderyhmää voidaan pitää selkeästi määriteltynä. Hankkeen alkuvaiheessa oli haasteena
saada rekrytoitua osallistujia mukaan, mutta loppujen lopuksi osallistujamääriä koskevat
tavoitteet ylitettiin. Interventioryhmään osallistui 175 henkilöä ja vertailuryhmään 111
henkilöä. Osa hankkeen sidosryhmien edustajista esitti kuitenkin kritiikkiä kohderyhmän
tavoittamiseen liittyen. Kritiikin taustalla olivat näkemykset, joiden mukaan hankkeeseen ei
28

saatu rekrytoitua riittävästi alempien tuloluokkien edustajia, ja että osallistuneet olivat liian
hyväkuntoisia ja muutenkin keskimääräistä kiinnostuneempia huolehtimaan omasta
terveydestään.
Sydän 60+ -hanke näyttäytyy tarkoituksenmukaisesti organisoituna ja kokonaisuudessaan
ammattimaisesti toteutettuna. Henkilöstömuutokset ovat viivästyttäneet jonkin verran
hankkeen tutkimusosion valmistumista. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti hankkeen tuli
päättyä vuoden 2011 lopussa. Hankkeen tutkimusosiossa työskennelleiden osaaminen
tunnustetaan korkeatasoiseksi. Hankkeella on ollut riittävästi sekä taloudellisia resursseja
että henkilöstöresursseja suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Mitään suunniteltuja
toimenpiteitä ei ole jäänyt tekemättä resurssien puutteen takia. Hankkeelle myönnetty
rahoitus on ollut huomattavasti suurempi kuin RAY:n myöntämä keskimääräinen
projektiavustus vuosina 2008–2012. Iso osa hankkeen kuluista on kohdentunut
kuntoutusintervention toteutukseen liittyviin ostopalveluihin sekä tutkimusosioon
sisältyneisiin mittauksiin.
Yhtenä hankkeen tavoitteena oli kehittää uusi, ikääntyvien (yli 60-vuotiaiden)
sepelvaltimotautipotilaiden erityispiirteet huomioiva avokuntoutusohjelma. Tavoite on
arviomme mukaan saavutettu, vaikka mallin varsinainen kehittäminen oli tehty pääosin jo
hankkeen suunnitteluvaiheessa. Interventioon osallistuneet olivat erittäin tyytyväisiä
kuntoutuksen sisältöön, eikä merkittäviä kehittämistarpeita noussut esille. Interventioon
osallistuneet kokivat mm. saaneensa uutta tietoa sydän- ja verisuonitautien hoitoon liittyen
sekä motivaation huolehtia omasta terveydestä lisääntyneen. Toisaalta tulee pitää mielessä,
että interventioon osallistuneilla ei välttämättä ole vertailukohtaa muuhun
vastaavantyyppiseen kuntoutukseen tai edes yleisesti avomuotoiseen ryhmäkuntoutukseen.
Yhtenä merkkinä interventiojaksojen onnistumisesta voidaan kuitenkin pitää
keskeyttäneiden hyvin pientä määrää.
Toisena Sydän 60+ -hankkeen päätavoitteena oli kehittää yhteistyössä kunnallisen
terveydenhuollon kanssa toimintamalli, jonka avulla kuntouttavat toimenpiteet voidaan
kohdentaa niitä eniten tarvitseville. Tämä tavoite on arviomme mukaan saavutettu vain
osittain. Yhteistyö kunnallisen terveydenhuollon kanssa näyttää olleen tiivistä hankkeen
aikana, mutta toimintamallin, jonka avulla kuntouttavat toimenpiteet voidaan kohdentaa
niitä eniten tarvitseville, kehittämisestä ei ole konkreettista näyttöä. Toki hankkeen
tutkimustulokset antavat tähän mahdollisuuden tulevaisuudessa. Tulosten perusteella naiset
hyötyivät kuntoutuksesta miehiä enemmän elämänlaadun ja toimintakyvyn osalta.
Kuukausitulojen määrällä ei sen sijaan ollut vaikutusta kuntoutuksesta saatuun hyötyyn.
Hankkeen tutkimusosion tulokset antavat myös viitteitä siitä, että heikommassa
taloudellisessa tilanteessa olevat ja matalamman koulutuksen omaavat hyötyivät hankkeesta
29

jossain määrin enemmän kuin paremmassa taloudellisessa tilanteessa olevat ja korkeammin
koulutetut.
Kolmantena alkuperäisenä kehittämistavoitteena hankkeessa oli vähentää
sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista eriarvoisuutta. Näkemyksemme mukaan tätä
alkuperäistä tavoitetta ei ole saavutettu. Toisaalta tulee pitää mielessä, että tavoite oli
perustellusti täsmennetty seuraavaan muotoon: ”pyritään selvittämään, voidaanko
kehitetyn mallin avulla pienentää sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvää sosiaalista
eriarvoisuutta”. Tutkimusraportissa täsmennettyyn tavoitteeseen otettiin kantaa
seuraavasti: ”Tulosten perusteella näytti myös olevan mahdollista jossain määrin kaventaa
sosio-ekonomisiin tekijöihin kytkeytyviä eroja sairauteen liittyvässä elämänlaadussa”.
Hankkeen tutkimustavoitteina oli 1) selvittää uuden ohjelman soveltuvuus kunnalliseen
terveydenhuoltoon sekä vaikuttavuus osallistujien toimintakykyyn, elämänlaatuun sekä
syve-sairauksien vaaratekijöihin ja 2) tuottaa osaraportteja siitä, kuinka ohjelman avulla
voidaan vaikuttaa sepelvaltimotautia sairastavien terveyskäyttäytymiseen ja mitkä
psykososiaaliset tekijät mahdollisesti muokkaavat aikaansaatuja tuloksia. Ensiksi mainittu
tavoite on arviomme mukaan saavutettu osittain. Kuntoutusohjelman soveltuvuuden
selvittäminen kunnalliseen terveydenhuoltoon ei ole ollut vielä toiminnan keskiössä. Sen
sijaan hankkeessa on selvitetty ohjelman vaikuttavuus osallistujien toimintakykykyyn,
elämänlaatuun ja vaaratekijöihin. Hankkeen tutkimusosion tulokset osoittivat mm. että
kuntoutukseen osallistuneilla ilmeni myönteisiä muutoksia lähes kaikissa sepelvaltimotaudin
vaaratekijöissä puolen vuoden seurannan aikana. Esimerkiksi painoindeksin, liikunnan
harrastamisen, LDL-kolestrolin ja kokonaisriskipisteiden osalta ilmeni tilastollisesti
merkitsevästi suotuisempia muutoksia suhteessa vertailuryhmään. Kuntoutukseen
osallistuneet kokivat myös elämälaatunsa parantuneen, eikä vertailuryhmässä havaittu
vastaavaa muutosta.
Hankkeessa on tuotettu kaksi esitystä tieteellisiin konferensseihin sekä tutkimusraportti,
joka on painossa tätä arviointiraporttia kirjoitettaessa. Tavoite on arviomme mukaan
saavutettu, vaikka alkuperäisissä tavoitteissa ei ollutkaan määritelty julkaisujen ja raporttien
lukumäärää. Ns. ei-tavoiteltuja vaikutuksia ei ole hankkeen myötä syntynyt. Ainakaan
arviointiaineisto ei anna mitään viitteitä siihen suuntaan.
Arviomme mukaan sydän 60+ -hankkeesta ovat hyötyneet eniten kuntoutusryhmiin
osallistuneet ikäihmiset. Hyötyjen kestävyydestä ei kuitenkaan ole näyttöä. Kuuden
kuukauden seurantajakso oli tästä näkökulmasta katsottuna liian lyhyt. Tätä taustaa vasten
suunnitelma pidemmän aikajänteen seurantatutkimuksen toteuttamisesta on hyvin
perusteltu. On selvää, että palveluiden kehittämisen tueksi tarvitaan tutkittua tietoa
toimintojen vaikuttavuudesta.
30

Kuntoutussäätiön sekä Avire Kuntoutus Oy:n osaaminen ja ammattitaito sydänkuntoutuksen
saralla näyttää vahvistuneen hankkeen myötä. Suomen Sydänliitto sekä Helsingin Sydänpiiri
eivät ole saaneet suoranaisesti merkittäviä hyötyjä hankkeeseen osallistumisesta. Helsingin
yliopiston intressi ja hyöty liittyvät selkeimmin osana hanketta tuotettuun tieteelliseen
julkaisuun, mikä on arviomme mukaan Sydän 60+ -hankkeen keskeisin tuotos. Hankkeessa
tutkittu avokuntoutusmalli on lähtökohtaisesti kehitetty kuntoutuslaitosten toteutettavaksi
ja se on sellaisenaan liian raskas kuntaorganisaatioille. Juurtuakseen kunnalliseen
terveydenhuoltoon kuntoutusmallia tulee muokata ja ennen kaikkea keventää nykyisestä.
31

Lähteet
EFQM-malli (The EFQM Excellence Model 2003).
European Commission (1999) Evaluation Design and Management. MEANS Collection,
Volume 1. Luxemburg: European Commission.
Gustavsson-Lilius, M., Julkunen, J., Koskimäki, T., Sala, R., Turunen, H. & Notkola, V. (2011)
Secondary prevention of vascular diseases in elderly coronary patients – results of a
randomized controlled trial. Poster presented at the 10th Nordic Public Health Conference,
August 24-26, Turku, Finland.
Hämäläinen, H. (2008) Sydänpotilaiden kuntoutus. Teoksessa Paavo Rissanen, Tapani
Kallanranta & Asko Suikkanen (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim, 363–364.
Julkunen, J., Gustavsson-Lilius, M., Koskimäki, T. & Notkola, V. (2011) Results of a
multidisciplinary out-patient rehabilitation programme for senior coronary patients – a
randomized controlled trial. Paper presented at the 25th Conference of the European
Health Psychology Society, September 20-24.2011, Crete, Greece.
Julkunen, J., Pietilä, P. Gustavsson-Lilius, Sala, R., Sauliala T. & Notkola V. (2012) Yli 60-
vuotiaiden sepelvaltimotautia sairastavien avokuntoutuksen kehittäminen ja vaikuttavuuden
arviointi. (valmisteilla oleva käsikirjoitus).
Kalvosarja hankkeen asiantuntijaryhmän kokouksessa 21.11.2011.
Lahelma, E., Rahkonen, O., Koskinen, S., Martelin, T. & Palosuo, H. (2007) Sosioekonomisten
terveyserojen syyt ja selitysmallit. Teoksessa Hannele Palosuo, Seppo Koskinen, Eero
Lahelma, Ritva Prättälä, Tuija Martelin, Aini Ostamo, Ilmo Keskimäki, Marita Sihto, Kirsi
Talala, Elisa Hyvönen & Eila Linnanmäki (toim.) Terveyden eriarvoisuus Suomessa.
Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1980–2005. Sosiaali- ja terveysministeriön
julkaisuja 2007:23. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 25–41.
Mäkinen, A. & Penttilä, U-R. (2007) Sepelvaltimotautipotilaiden kuntoutus julkisessa
terveydenhuollossa. Selvitys kuntoutuksen määrästä, sisällöstä ja järjestämistavoista.
Suomen Sydänliiton julkaisuja 1/2007.
http://www.sydanliitto.fi/c/document_library/get_file?uuid=03135813-392c-4251-ab8fabde05c110e9&groupId=14302
(viitattu 24.1.2012)
Ojala, S., Hautamäki, K. & Rissanen, P. (2007) Sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden
kuntoutustarve. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2007: 44 228–238
32

Prättälä, R. & Salomaa, V. (2004) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: ”Sosioekonomiset
terveyserot: Terveyskäyttäytyminen, biologiset vaaratekijät ja hoitokäytännöt terveyserojen
selittäjinä”
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2004/1_2004/terveyska
yttaytyminen,_biologiset_vaaratekijat_ja_hoitokaytannot_terveyserojen_selittajina
Valkonen, T., Ahonen, H., Martikainen, P. & Remes, H. (2007) Sosioekonomiset
kuolleisuuserot. Teoksessa Hannele Palosuo, Seppo Koskinen, Eero Lahelma, Ritva Prättälä,
Tuija Martelin, Aini Ostamo, Ilmo Keskimäki, Marita Sihto, Kirsi Talala, Elisa Hyvönen & Eila
Linnanmäki (toim.) Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen
muutokset 1980–2005. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:23. Helsinki: Sosiaali- ja
terveysministeriö, 44–64.
Vedung, Evert (1997) Public Policy and Program Evaluation. New Brunswick: Transaction
Publishers.
33

Liite 1. Haastatellut henkilöt
Gustafsson-Lilius Mila
Hynninen Karoliina
Julkunen Juhani
Järvelä Aaro
Krook Leena
Melavuori Eivor
Notkola Veijo
Penttilä Ulla-Riitta
Rosengren Lars
Sauliala Tuula
Syvänne Mikko
Turunen Hannu
Kuntoutussäätiö, erikoistutkija
Avire-Kuntoutus, kuntoutussosiaalityöntekijä
Sydän60+ -hanke, projektipäällikkö
Helsingin Sydänpiiri ry, toiminnanjohtaja
HUS, Vantaan koulutusylilääkäri
Avire-Kuntoutus, työfysioterapeutti
Kuntoutussäätiö, toimitusjohtaja
Sydänliitto, terveyspalvelupäällikkö
Munkkiniemen terveysasema, ylilääkäri
Kuntoutussäätiö, erikoissairaanhoitaja
Sydänliitto, ylilääkäri
Avire-Kuntoutus
34