1 - Varastokirjasto
1 - Varastokirjasto
1 - Varastokirjasto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Varastokirjasto</strong><br />
tiedottaa -<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>n<br />
tiedotuslehti<br />
PL 1710<br />
(Päivärannantie 10)<br />
70421 KUOPIO<br />
sähköposti:<br />
varkirja@nrl.fi<br />
telefax:<br />
(017) 364 5050<br />
18. vuosikerta<br />
Päätoimittaja:<br />
Kari Paakkinen<br />
(017) 264 6026<br />
kari.paakkinen@nrl.fi<br />
Toimituskunta:<br />
Pentti Vattulainen<br />
Kari Paakkinen<br />
Pasi Juttula<br />
Sisällys 1/2006<br />
1 PDF-tiedostot kirjastojen kaukopalvelussa<br />
Pentti Vattulainen<br />
3 Uusi tekijänoikeuslaki ja <strong>Varastokirjasto</strong><br />
Heikki Poroila<br />
6 TKK:n kirjaston kokoelmapolitiikka<br />
teoriassa ja käytännössä<br />
Sirkku Känsälä, Jaana Marvia<br />
11 Kuopion yliopiston kirjaston<br />
kokoelmapolitiikka<br />
Jukka Kananen<br />
14 Jos tähdillä on merkitys sinulle, kuka sen<br />
voi sinulta riistää?<br />
Tommi Salakka<br />
Ulkoasu:<br />
Pasi Juttula<br />
Kuvat:<br />
Risto Juvonen<br />
Artikkelit luettavissa<br />
myös osoitteessa<br />
http://www.varastokirjasto.fi/<br />
julkaisut.htm<br />
Edita Oy<br />
Helsinki, 2006
Tekijänoikeuslain uudistus toteutettiin vuoden vaihteessa. Julkisuudessa oli paljon keskustelua<br />
lain vaikutuksista erityisesti kansalaisten mahdollisuuksiin kopioida musiikkia. Vähemmälle<br />
huomiolle on jäänyt kirjastoissa tapahtuva asiakkaan toimeksiannosta tapahtuva<br />
(kaukopalvelu)kopiointi – mihin lain pykälään se perustuu ja mitä siitä seuraa. <strong>Varastokirjasto</strong>a<br />
on kehitetty kaukopalvelukeskuksena, ja palveluja on hiottu vastaamaan kirjastojen<br />
ja niiden asiakkaiden tarpeita. Viime vuosina jäljenteet on toimitettu PDFformaatissa<br />
kirjastoihin ja kokeiluna suoraan eräiden kirjastojen asiakkaille sen jälkeen,<br />
kun asiasta on ao kirjastojen kanssa sovittu. Kokeilusta saatu palaute on ollut pelkästään<br />
positiivista.<br />
Opetusministeriön hallitusneuvos Jorma<br />
Waldén tiedusteli minulta tammikuun<br />
alussa, niitä tekijänoikeudellisia järjestelyjä,<br />
joihin perustuu aineiston lähettäminen<br />
digitaalisessa muodossa kirjastoille ja erityisesti<br />
niiden asiakkaille. Hänen mukaansa<br />
kopioita voi lähettää sähköpostin liitetiedostona<br />
digitaalisessa muodossa kirjastoihin,<br />
jossa ne tulostetaan paperille ja<br />
toimitetaan asiakkaalle. Hän arvelee, että<br />
tilatun artikkelin noutaminen <strong>Varastokirjasto</strong>n<br />
palvelimelta koodin perusteella<br />
vastaa tilannetta, jossa aineisto toimitetaan<br />
kirjastoon sähköpostin liitteenä.<br />
Waldénin mukaan aineiston toimittaminen<br />
suoraan asiakkaalle muussa kuin paperimuodossa<br />
edellyttää lain mukaan tekijöiden<br />
lupaa. Walldén kehoittikin <strong>Varastokirjasto</strong>a<br />
käynnistämään sopimuslisenssineuvottelut<br />
tekijöitä laajasti edustavan<br />
järjestön kanssa. Tällaisen sopimuksen<br />
mahdollistava säännös tulee tosin voimaan<br />
vuoden 2007 alusta.<br />
Kaksi laintulkintaa<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>ssa jäljennepalvelua oli toteutettu<br />
uskoen juuri tämäntyyppiseen<br />
laintulkintaan. Kuitenkin, koska PDF-tiedostojen<br />
toimittaminen suoraan kirjastojen<br />
asiakkaille tuntui luonnolliselta tavalta<br />
kehittää jäljennepalvelua, halusin ennen<br />
kuin mitään neuvotteluja käynnistettäisiin<br />
kunnolla selvittää asian. Ilmeni, että on<br />
olemassa kaksi käsitystä lain soveltamisesta,<br />
ja nämä seuraavat siitä, kumpaa<br />
kahdesta mahdollisesta lain pykälästä voidaan<br />
käyttää mahdollistamaan kopioiden<br />
teon.<br />
Opetusministeriön virkamiehen minulle<br />
antama palaute perustuu lain 16a§:än.<br />
Pykälässä annetaan asetuksessa mainituille<br />
kirjastoille oikeus ilman asiakkaan<br />
toimeksiantoa tehtävään kopiointiin, jonka<br />
tarkoituksena on varjella näissä kirjastoissa<br />
säilytettäviä, vahingoittumiselle alttiita<br />
painotuotteita. Pykälän mukaan toimittaessa<br />
PDF-kopion lähettäminen suoraan<br />
asiakkaalle ei ole sallittua, koska lain<br />
1
16a§:n ensimmäisen momentin toinen<br />
kohta koskee vain reprografisia menetelmiä.<br />
Toisaalla kirjastoalan tekijänoikeusryhmä,<br />
ja erityisesti sen sihteeri Heikki Poroila<br />
ovat vahvasti argumentoineet sen puolesta,<br />
että kopiot asiakkaan toimeksiannosta<br />
– myös ns. kaukopalvelukopiot – on<br />
tehty ja tehdään aina lain 12§:n perusteella.<br />
Lain 12§ on tämän tulkinnan mukaan<br />
yleinen kansalaiselle taattu tekijänoikeuden<br />
rajoitus, jota ei voi kaventaa kirjastoja<br />
koskevalla 16§:llä. Pykälän 12 soveltamisen<br />
ehdoissa ei ole mainintoja kappaleenvalmistuksen<br />
tekniikasta, joten<br />
kaikki tekniikat ovat sallittuja, myös<br />
digitaaliset.<br />
Lausuntopyyntö tekijänoikeusneuvostolle<br />
Koska esiintyy kaksi näin erilaista tulkintaa<br />
ja koska tulkinnoista on merkittäviä<br />
seuraksia <strong>Varastokirjasto</strong>n toimintaan,<br />
päätin pyytää opetusministeriön tekijänoikeusneuvostolta<br />
lausunnon asiasta.<br />
Neuvoston lausunnot ovat tosin suosituksia,<br />
mutta tässä vaiheessa ei näkynyt<br />
muutakaan tapaa selvittää asiaa. Pyydän<br />
tekijänoikeusneuvoston kantaa kirjastossa<br />
asiakkaan toimeksiannosta valmistettavien<br />
kopioiden oikeudelliseen perustaan<br />
tekijänoikeuslain 12§:n ja 16a§:n valossa.<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>n erityisen näkökulman lisäksi<br />
toivon tekijänoikeusneuvoston ottavan<br />
kantaa asiaan yleisellä, kaikkia erilaisia<br />
julkisia kirjastoja koskevalla tasolla.<br />
Tämä johtuu siitä, että sillä, kumpaa pykälää<br />
sovelletaan kirjastojen kaukopalvelukopioiden<br />
lähettämisessä, on kirjastopalveluiden<br />
näkökulmasta dramaattisia<br />
seuraamuksia. Ensimmäinen seuraus<br />
16a§:n soveltamisesta olisi, että ne kirjastot,<br />
joita asetuksessa ei mainita, eivät<br />
saisi asiakkaan toimeksiannosta tehdä mitään<br />
kopioita, eivät edes oman kokoelmansa<br />
julkaisuista. Tämä kielto koskisi<br />
suurinta osaa maamme yleisistä kirjastoista<br />
sekä kaikkia muiden kuin valtion<br />
ylläpitämiä tieteellisiä kirjastoja ja tietopalveluita.<br />
Toinen seuraus toimimisesta<br />
16a§:n perusteella olisi se, että asiakkaille<br />
ei saisi toimittaa esimerkiksi artikkelikopiota<br />
PDF-muodossa suoraan asiakkaan<br />
sähköpostiosoitteeseen. Tämä tekninen<br />
rajoitus koskisi sekä kirjaston omissa kokoelmissa<br />
olevaa että toisesta kirjastosta<br />
pyydettyä aineistoa.<br />
Lisätietoja: Heikki Poroilan artikkeli tässä<br />
lehdessä.<br />
2
Vuodelta 1961 peräisin olevaa tekijänoikeuslakia on Suomessa muutettu tuon tuostakin,<br />
mutta harvoin on prosessi ollut niin monivaiheinen ja viime vaiheessa myös julkinen – ja<br />
riitaisa –, kuin lokakuussa eduskunnassa lukkoon lyöty paketti. Vaikka vain osa ristiriidoista<br />
nousi otsikoihin, nekin osoittavat tekijänoikeuden julkisen roolin muuttuneen. Juristien<br />
vuoropuhelusta on tullut tavallista kansalaista koskeva yhteiskunnallinen asia.<br />
Kirjastoasiat eivät olleet julkisuudessa<br />
juurikaan esillä, mikä ei tarkoita muutosten<br />
kokonaan ohittaneen kirjastomaailmaa.<br />
Epäonnistuimme päätavoitteessamme,<br />
kun turva- ja arkistokopiointia koskeviin<br />
säädöksiin palasivat ministeriössä<br />
tekniset rajoitukset, joita vuoden 2002<br />
komiteamietinnössä ei enää ollut. Erityisiin<br />
hurraahuutoihin ei laki muutenkaan<br />
anna aihetta, kuten seuraavasta lyhyestä<br />
katsauksesta voi lukea. Esitän perusteellisemman<br />
lain esittelyn ja erittelyn myöhemmin<br />
keväällä ilmestyvässä kirjassani<br />
Tekijänoikeus ja kirjastot tietoverkkojen<br />
maailmassa (BTJ Kirjastopalvelu).<br />
Kirjastojen erityiskysymykset nyt<br />
pääosin laissa<br />
Aiemmin asetuksessa olleet erityissäädökset<br />
on nyt otettu suoraan lakitekstiin<br />
(§16). Asetukseen on edelleen jäänyt<br />
mm. erivapauksia nauttivien kirjastojen<br />
luettelo, minkä lisäksi nyt on varsin tarkasti<br />
eritelty, mitä erivapauksia eri kirjastoilla<br />
on.<br />
Asetuksessa mainittuja kirjastoja koskevat<br />
erityissäädökset on koottu §16:n alle.<br />
Peruspykälä antaa asetuksessa mainituille<br />
kirjastoille oikeuden valmistaa arkisto- ja<br />
turvakopioita menetelmästä riippumatta.<br />
Näitä kopioita ei ole kuitenkaan tarkoitettu<br />
asiakkaiden käsiin vaan sisäisiin<br />
tarkoituksiin. Asiakkaille ei jatkossakaan<br />
voi antaa lainaksi äänitteen kopiota vaurioitumiselle<br />
alttiin alkuperäiskappaleen sijasta,<br />
ei edes kansalliskirjastosta saati <strong>Varastokirjasto</strong>sta.<br />
Ratkaisu on täysin epärationaalinen,<br />
mutta sen syyt lienevätkin<br />
enemmän oikeudenhaltijajärjestöjen etujärjestöpolitikoinnissa<br />
kuin järkevässä<br />
asian erittelyssä.<br />
Vanhan tekijänoikeusasetuksen neljäs<br />
kohta on siirretty sellaisenaan pykälän<br />
16a ensimmäisen momentin toiseksi kohdaksi.<br />
Tämä säädös on jatkuvasti ollut erilaisten<br />
tulkintojen lähteenä, kun sitä on<br />
käytetty joskus myös asiakkaan toimeksiannosta<br />
tapahtuvan kopioinnin perusteluna.<br />
Esimerkiksi <strong>Varastokirjasto</strong>n<br />
käytäntö toimittaa pyydetty kopio PDFtiedostona<br />
on synnyttänyt tulkintoja, joiden<br />
mukaan asiakkaalle täytyy printata<br />
tuloste, tiedoston suora toimittaminen on<br />
kiellettyä juuri tämän 16a:n takia.<br />
3
Tämä tulkinta – jota esimerkiksi opetusministeriön<br />
virkamiehet ovat suoraan tukeneet<br />
– on nyt päätetty haastaa pyytämällä<br />
tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa<br />
siitä, perustetaanko asiakkaan toimeksiannosta<br />
tapahtuva kopiointi lain<br />
12:2§:ään vai tähän 16a§:ään, jolloin palvelu<br />
on paitsi teknisesti rajoitetumpaa,<br />
myös koskee vain murto-osaa Suomen<br />
kirjastoista. <strong>Varastokirjasto</strong>n joustavan<br />
palvelun näkökulmasta mahdollisuus toimittaa<br />
kopio suoraan asiakkaalle esimerkiksi<br />
juuri PDF-muodossa on tärkeätä ja<br />
hyödyllistä.<br />
Tekijänoikeusasetus ja neljän kastin<br />
kirjastot<br />
Uutta lakia täsmentävän tekijänoikeusasetuksen<br />
kirjastoja koskevat kohdat ovat<br />
kokeneet melkoisia muutoksia. Kirjastot<br />
on nyt jaettu käytännössä neljään ryhmään<br />
erivapauksien laajuuden perusteella.<br />
<strong>Varastokirjasto</strong> ei ole tässä ihan<br />
huipulla.<br />
Laajimmat vapaudet on säädetty ns.<br />
vapaakappalekirjastoille (§16b), joilla on<br />
oikeus paitsi pykälien 16 §, 16a:1 ja<br />
16a:2 sekä 16d mukaiseen käyttöön,<br />
myös oikeus välittää 16a:2:n mukaan digitoidun<br />
teoksen käytettäväksi toisen vapaakappalekirjaston<br />
tiloissa sekä Suomen<br />
elokuva-arkistossa. Vapaakappalekirjastot<br />
saavat myös valmistaa ”kokoelmiinsa liitettäviksi<br />
kappaleita avoimessa tietoverkossa<br />
yleisön saataviin saatetuista teoksista”<br />
sekä ”valmistaa kokoelmiinsa liitettäväksi<br />
kappaleen sellaisesta julkaistusta<br />
teoksesta, jonka hankkiminen osaksi kirjaston<br />
kokoelmaa on tarpeen mutta jota<br />
ei ole saatavissa kaupallisen levityksen tai<br />
välittämisen kautta.”<br />
Toiseksi laajimmat vapaudet (16 §, 16a:1<br />
ja 16a:2 sekä 16d) on Eduskunnan kirjastolla,<br />
yliopistokirjastoilla jotka eivät ole<br />
vapaakappalekirjastoja, muilla tieteellisillä<br />
kirjastoilla (myös valtionapua saavien yksityisluontoisten<br />
arkistojen yhteydessä<br />
toimivat kirjastot), yleisten kirjastojen<br />
keskuskirjastolla (Helsinki) ja maakuntakirjastoilla<br />
sekä Näkövammaisten kirjastolla.<br />
Kolmannen ryhmän muodostavat <strong>Varastokirjasto</strong><br />
ja ammattikorkeakoulujen kirjastot,<br />
joille ei ole haluttu myöntää oikeutta<br />
pykälän 16a toisen momentin mukaiseen<br />
yleisölle välittämiseen. Vähiten erivapauksia<br />
on muilla yleisillä kirjastoilla, joille on<br />
suotu vain oikeus pykälän 16d perusteella<br />
hankkia sopimuslisenssillä oikeuksia tavanomaista<br />
laajempaan kirjastokäyttöön.<br />
Tällaisia sopimuksia ei Suomessa ole tiettävästi<br />
aiemmin tehty, joten mahdollisista<br />
sovellusalueista tai –haluista ei ole vielä<br />
mitään käsitystä.<br />
Uusia mahdollisuuksia vanhan aineiston<br />
digitaaliseen käyttöön – mutta ei<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>sta<br />
Lain ainoa jollain lailla myönteinen uusi<br />
asia kirjastojen kannalta löytyy pykälän<br />
16a toisesta momentista, jonka perusteella<br />
asetuksessa mainitut kirjastot voivat<br />
tarjota kokoelmissaan olevaa aineistoa<br />
tätä tarkoitusta varten varatun päätteen<br />
kautta. Momentin ajatuksena on laajentaa<br />
sen aineiston käyttömahdollisuuksia, jotka<br />
turva- tai arkistoperustein on jouduttu<br />
16§:n nojalla joka tapauksessa kopioimaan.<br />
Jos Helsingin yliopiston kirjastossa<br />
on digitoitu vanha hauras kartta, sitä voi<br />
tarkoitusta varten varatulla päätteellä nyt<br />
tutkia kirjaston tiloissa. Vastaavasti Rovaniemen<br />
maakuntakirjasto voi digitoida<br />
harvinaisen saamelaista perinnemusiikkia<br />
sisältävän LP-levyn ja tarjota asiakkaille<br />
mahdollisuuden tutustua tähän musiikkiin<br />
päätteen kautta.<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>n jättämistä pois tähän oikeutettujen<br />
kirjastojen joukosta voidaan<br />
perustella sillä, ettei kirjasto tarjoa<br />
4
muutenkaan lähipalveluja asiakkaille. <strong>Varastokirjasto</strong>n<br />
luonne dokumenttikeskuksena<br />
ilman lähipalveluluukkua onkin kiistämätön<br />
tosiasia. Silti tämä ministeriössä<br />
tehty rajaus tuntuu vähän pikkumaiselta,<br />
varsinkin kun mahdollisuutta ei ole haluttu<br />
antaa myöskään ammattikorkeakoulujen<br />
kirjastoille. On vaikea ymmärtää, mitä<br />
haittaa momentin nykyistä laajemmasta<br />
soveltamisesta olisi voinut olla. <strong>Varastokirjasto</strong>n<br />
aineistoa ajatellen turvadigitoinnin<br />
tarve ei ole välttämättä laajaa,<br />
mutta periaatteessa sellainen on kuitenkin<br />
olemassa. Kun ei tällaista turvakopiota<br />
saa antaa asiakkaalle lainaksi, olisi jonkinlainen<br />
käyttö <strong>Varastokirjasto</strong>n tiloissa<br />
poikkeustapauksissa järkevä ratkaisu.<br />
Tulevaisuus ei näytä valoisalta<br />
Kirjastojen perinteiset palvelut eivät ole<br />
välittömässä vaarassa uuden tekijänoikeuslain<br />
takia. Yleinen kehityksen suunta<br />
on kuitenkin huolestuttava. Opetusministeriön<br />
ja eduskunnan haluttomuus turvata<br />
laajasti kirjastojen käyttökopioiden<br />
valmistamismahdollisuudet muistuttaa siitä,<br />
ettei toimintamme ole oikeudenhaltijapuolen<br />
erityisessä suosiossa. Kirjastot<br />
nähdään jos nyt ei uhkana, kuitenkin periaatteessa<br />
varsinkin digitaalisessa<br />
muodossa olevan aineiston ”vuotopaikkoina”.<br />
Tällainen epäluuloinen asenne kirjastoja<br />
kohtaan ei ole asiallisesti perusteltua,<br />
mutta sitä on vaikea estää.<br />
Pelkästään fyysisten dokumenttien parissa<br />
työskentelevän <strong>Varastokirjasto</strong>n toimintaedellytyksiin<br />
laki ei tuo muutoksia. Kun<br />
asiakkaan toimeksiannosta tapahtuvan<br />
kopioinnin juridinen perusta on selvinnyt,<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>n toimintaa voidaan jatkaa<br />
perinteisellä tavalla myös uuden lain valossa.<br />
Jos – tai kun, kuten itse ajattelen –<br />
fyysisten dokumenttien määrä tulevaisuudessa<br />
vähenee verkkoaineiston absoluuttisen<br />
ja suhteellisen lisääntymisen seurauksena,<br />
<strong>Varastokirjasto</strong>nkin rooli tulee<br />
ehkä muuttumaan. Kaukaisemmassa tulevaisuudessa<br />
kirjaston rooli ihmiskunnan<br />
muistin vaalijana silti vain kasvaa. Verkkoympäristön<br />
dynamiikan ja volyymien<br />
kasvu ei takaa sitä, että kaikki kirjamuotoinen<br />
aineisto olisi tulevaisuudessa<br />
saatavana verkon kautta.<br />
5
Hän ei suinkaan seissyt pienen kirjaston ovella vapaaehtoisesti tai sisäisen äänensä<br />
pakottamana. Tämän paikan Technokrati & Talousmies olisi mieluummin kiertänyt hyvin<br />
kaukaa. Hän suostui avaamaan kirjaston oven vain esimiehensä nimenomaisesta<br />
käskystä. Askel kynnyksen yli ja T&T:stä tuntui, että hänen eteensä avautui höyryinen<br />
Amazon, mielen Kongo-virta, joka näytti johtavan suoraan pimeyden sydämeen. Hän<br />
aavisti, että tällä matkalla hän joutuisi kohtaamaan painajaismaisen epävarmuuden ja<br />
perillä latvavesillä odottaisivat kauheat taudit, joihin ei rokotuksia ole keksitty: diskurssi,<br />
fennomennologia ja mbalax.<br />
Technokrati & Talousmies oli jo soittamassa<br />
vahvistuksia paikalle, kun lempeä ääni<br />
pysäytti hänet. Alkuasukas vaikutti levolliselta<br />
ja vähän sulkeutuneelta. Hänellä ei<br />
ollut arvomerkkejä mutta hän oli niin hillitty<br />
olematta arvokas, että T&T päätteli<br />
hänen olevan vanhempi kirjastonhoitaja.<br />
Yhdessä he uskaltautuivat peremmälle.<br />
Kirjaston hyllyjen välistä T&T oli kuulevinaan<br />
voimistuvia ääniä ja uhkaavaa<br />
rummutusta: "Humanistit ovat tänään levottomia",<br />
hän ajatteli. Tukahtunut voihkaisu<br />
kuului alakerrasta.<br />
– "Rituaaliteurastus vai mielipidevankeja?",<br />
T&T kysyi huolestuneena.<br />
– "Ei toki. Musiikkiosastolla on tänään<br />
maahanmuuttaja-sarjan esitelmä armenialaisesta<br />
kansanmusiikista", vastasi kirjastonhoitaja<br />
levollisesti ja johdatti hänet<br />
kohti kahvihuonetta.<br />
T&T hämmensi kuppiaan ja yritti pakottaa<br />
kurkusta alas halpoja keksejä. Samalla<br />
hän palautti mieleensä esimiehensä briiffausta:<br />
"Ei suoraan asiaan. Luo ensin hyvä<br />
ätmös. Muista, että kaikki uusi pelottaa<br />
niitä". Kärsivällisesti hän yritti keskittyä<br />
polveilevaan luentoon, joka oli lähtenyt<br />
kaukaa ja käsitteli jotakin muinaista kirjaston<br />
suuruuden aikaa. Käsittämättömiä<br />
rikkauksia, kirjakokoelmia ja tiedon temppeleitä,<br />
joita hallitsivat sellaiset kuninkaat<br />
kuin Väinämöinen, Ali Baba ja Fedja-setä.<br />
Heidän muistoaan tunnuttiin täällä vielä<br />
kovasti kunnioitettavan.<br />
Lähtö kiertokäynnille paljasti karun todellisuuden.<br />
Nämä ovat takapajuisempia kuin<br />
T&T oli pystynyt kuvittelemaankaan.<br />
"Library 2.0:sta he eivät varmasti ole<br />
kuulleetkaan mutta joku kone sentään<br />
näyttää olevan...", hän tuumi.<br />
Luonnollisesti tällaisen käynnin yhteydessä<br />
oli kestettävä myös säälittävien paikallisten<br />
reliikkien esittely.<br />
– "Tänne olemme koonneet omaa kotiseutukokoelmaamme",<br />
kirjastonhoitaja<br />
esitteli pientä ylpeyttä äänessään.<br />
– "Todella kiinnostavaa. Mutta... eivätkö<br />
asiakkaanne ole toivoneet myös nykyaikaisia<br />
virtuaalikokoelmia käyttöön? Jos<br />
raivaisitte hyllyjä vähemmäksi, saisitte<br />
tänne kutakuinkin Juhta-suosituksen mu-<br />
14
kaiset tilat uusille tietokoneille. Tai voisitte<br />
siirtää koko tämän erikoisaineiston verkkoon.<br />
Olisi teidänkin etu, kun kirjastonne<br />
kokoelmat saadaan entistä tehokkaammin<br />
paitsi omien kansalaisten, myös muun<br />
maalaisten asiakkaiden ja kirjastoväen<br />
ulottuville."<br />
Kirjastonhoitaja näytti vähän hämmentyneeltä:<br />
– "Niinköhän tämä ulkomaisia kiinnostaa.<br />
Jos siirrämme aineiston verkkoon,<br />
niin omien käyttäjiemme on tultava kuitenkin<br />
kirjaston asemille sitä lukemaan..."<br />
– "Mutta käyttävät asiakkaat koneita<br />
toki muuhunkin. Lisäksi saisitte lopettaa<br />
seinän takaa kaikki luettelointitoiminnot.<br />
Uuteen aineistoon saadaan RFID-tarra.<br />
Sen aktivointi kirjastossa siirtää samalla<br />
valmiin tietueen keskuskoneelta omaan<br />
tietokantaan taatusti virheettömästi. Tilaa<br />
vapautuu ja voitte rakentaa vaikka oman<br />
äänitysstudion ja videopajan. Pelastatte<br />
kadulla ajelehtivat nuoret miehet tinnerinjuonnista<br />
hyvän harrastuksen pariin. Ehkä<br />
he löytäisivät jopa uuden ammatin levybisniksessä."<br />
Kirjastonhoitaja alkoi hymyillä:<br />
– "Täällä ajelehtivat kylän raitilla enimmäkseen<br />
vanhemmat eläkeläisrouvat. Ja<br />
tämä kokoelma syntyi oikeastaan heidän<br />
aloitteestaan."<br />
T&T sai jälleen kerran kuulla tutun valitusvirren.<br />
Uudet ohjelmat vaativat uusia tehokkaampia<br />
koneita ja lisäkoulutusta päivityksiin.<br />
Lisääntyvien laitteiden operointi<br />
söisi työvoimaa satutuntien pidosta.<br />
Lisenssikysymykset ovat vaikeita hoitaa<br />
itse ja jos katsoo keskitetysti hankittuja<br />
verkkoaineistoja, niin ne eivät tämän kirjaston<br />
käyttäjiä kiinnosta lainkaan. Uusimuotoisen<br />
aineiston logistiset edut ovat lisäksi<br />
näillä leveysasteilla aivan marginaalisia,<br />
sillä aineisto liikkuu nykyiselläänkin<br />
aivan riittävän hyvin. Jos jotakin kysyttyä<br />
ei omista kokoelmista löydy, niin se saadaan<br />
pääosin kimppakirjastoista naapurikunnan<br />
kirjastoautolla. Matkahuolto huolehtii<br />
maakunta-aineistosta ja Ilmari Möntin<br />
taksi muutamista harvinaisista erikoistapauksista.<br />
Kirjastonhoitajan käsi puristi vanhan kirjan<br />
selkää.<br />
– "Lisäksi kun tällaista fyysistä aineistoa<br />
hankitaan, niin se on meillä ja pysyy.<br />
Kaupallisen verkkoaineiston käytöstä pitää<br />
maksaa joka vuosi uudestaan. Jos ei maksa,<br />
niin kaikki lukuoikeudet lehtien vanhoihinkin<br />
numeroihin katoavat. Jos sellaisia<br />
takautuvia oikeuksia ihmeen kautta<br />
saisi neuvotelluksi itselleen, niin ei ole ollenkaan<br />
varmaa, että ne ovat kovinkaan<br />
pysyviä. Mahdollisesti joku toinen kustantaja<br />
ostaa luvan antaneen firman ja pyyhkäisee<br />
tehdyt sopimukset saman tien silppuriin.<br />
Sellaista aineistoa ei voi edes varastoida<br />
turvaan omalle koneelle, sillä<br />
kustantajat seuraavat latausten määrää<br />
verkko-osoitteisiin. Mikäli imuroidut tiedostot<br />
ylittävät tietyn määrän, on ruvettava<br />
antamaan nopeasti tosi hyviä selityksiä.<br />
Muuten osoite lukitaan ulkoa kokonaan<br />
eikä aineistoon pääse enää lainkaan<br />
käsiksi. Jos varmuuskopiointi vielä onnistuisikin,<br />
niin seuraavan kauden lasku taittaisi<br />
kyllä kamelin selän, sillä käytön mukaan<br />
se pääasiassa menee."<br />
T&T hieman hätkähti. Tuo kesyltä vaikuttava<br />
otus tuntui joistakin asioista olevan<br />
jopa vainulla. Tulevaisuushorisonttiin tähyävän<br />
eksekutiivin ei ole kuitenkaan sopivaa<br />
paljastaa epävarmuuttaan alemman<br />
kastin edustajalle. Hellekypärä vedettiin<br />
tiukasti suoraan:<br />
– "Joka tapauksessa teidänkin kirjastonne<br />
asiakkaat vaativat jatkossa aina nopeampaa<br />
ja ajankohtaisempaa tietoa kuin<br />
kirjoissa ja lehdissä. Sitä on vain verkossa<br />
ja sitä teidän on tarjottava. Päätöksenteon<br />
on tapahduttava nykyään reaaliajassa,<br />
sillä muuten nopeat syövät hitaat."<br />
– "Pääkaupunkiseudulla harrastetaan<br />
siis vielä ihmissyöntiä? Mutta asiallisesti:<br />
olen keskustellut muutaman tutkijan<br />
15
kanssa, ja he ovat huolissaan verkkoaineiston<br />
aitoudesta. He luottavat kirjastoon,<br />
koska kirjastot ovat vuosikymmenien<br />
mittaan rakentaneet maineensa juuri<br />
aineiston laadun ja pysyvyyden varaan.<br />
Aineisto on koottu, luetteloitu ja sitä ylläpidetään<br />
ammattilaisten voimin. Tietääkseni<br />
joitakin julkaisuja on verkossa peukaloitu<br />
ja muuteltu sen jälkeen, kun ne on<br />
sinne viety. Instituutiona meiltä menee<br />
luotto eikä lieventäviä asianhaaroja ole,<br />
jos vakavissamme tarjoamme sellaista tavaraa<br />
päätöksien pohjaksi tai asiallisen<br />
tutkimuksen tarpeiksi. Lähdekritiikki ja<br />
vertailu on hankalaa, jos aineisto on liikkuvaista<br />
kuin kirppulauma. Tietysti sensuurin<br />
näkökulmasta on etua, jos vain yksi<br />
tietue yhdellä palvelimella..."<br />
Saarnoihin kyllästyvä T&T alkoi vähitellen<br />
menettää malttiaan:<br />
– "Kyllä siihen aineistoon voi jo luottaa.<br />
Niin monet miljoonat silmät tarkkailevat<br />
sivuja yötä päivää, että jos jotakin niistä<br />
yrittää muuttaa, niin tieto siitä leviää välittömästi<br />
kaikille käyttäjille. Kun Kansalliskirjasto<br />
aikanaan alkaa tallettaa kotimaisia<br />
sivuja, niin sittenhän voitte käydä<br />
Helsingissä niitä lukemassa, jos niiden aitoutta<br />
noin kovasti kerran epäilette."<br />
Sitten T&T päätti koukata taktisen reservin<br />
avulla sivustasta:<br />
– "Tässä on kuulkaa pikkurouva sentään<br />
kansallinen kilpailukyky kyseessä.<br />
Tietoyhteiskunta vaatii tämänkin kyläkirjaston<br />
nykyaikaistamista. Muuten vajoamme<br />
Euroopan toiseksi Transsylvaniaksi tai<br />
ainakin meistä tulee uusi Molvania."<br />
– "Montako molvanialaista te tunnette,<br />
herra Technokrati & Talousmies?", kysyi<br />
silmälasikäärme viattomasti. "Ei, ei. Jos<br />
mieheni olisi nyt paikalla, niin hän sanoisi<br />
vähemmän kohteliaasti, että housuissas<br />
on teknologinen imperatiivi. Aivan selvästi<br />
te olette viettänyt liikaa aikaa blogeissa<br />
toisten samanmielisten kanssa vahvistamassa<br />
omaa uskoanne. Roland Dietz ja<br />
Carl Grant ovat Endeavorin ja VTLS:n johtajia.<br />
Library journalissa oli heidän artikkelinsa,<br />
joka oli merkillisen samanhenkinen.<br />
He tuntuvat kovasti pelkäävän<br />
verkossa liikkuvien pienten vihreiden<br />
googlelaisten invaasiota. He haluavat varustaa<br />
omat järjestelmänsä aivan ennennäkemättömän<br />
ihmeellisillä ominaisuuksilla.<br />
Ja te veisaatte samaa virttä yhdessä<br />
heidän kanssaan, että vaatikaa nyt hyvä<br />
kirjastoväki ja kaikki käyttäjät tällaisia<br />
hienouksia, niin siinä se tuleva autuus on.<br />
Ja förönböröt sanon minä! Kuinka hyvin<br />
nuo valmistajat muuten ottivat teidän<br />
vaatimuksia huomioon, kun yrititte saada<br />
ohjelmien vanhoja osia toimimaan kunnolla?"<br />
Kirjastonhoitajan seuraava veto oli lähes<br />
uskomaton. Selvää mielihyvää äänessään<br />
tuo hyeena alkoi referoida Technology<br />
review -lehdessä ilmestynyttä David D.<br />
Clarken artikkelia internetin tuhoutumisesta.<br />
Juuri siitä samasta lehdestä, jota<br />
myös T&T oli ennen lähtöään hiukan ehtinyt<br />
silmäillä. Pahimpia ongelmia verkossa<br />
eivät aiheuta suuret ja äkkinäiset onnettomuudet,<br />
vaan pienin askelin etenevä<br />
rappeutumisprosessi. Sellaiset merkit ihmiset<br />
vain jättävät helposti ottamatta<br />
huomioon. Internetissä ei ole sisäänrakennettua<br />
turvallisuuteen liittyvää ohjelmistoarkkitehtuuria.<br />
Palomuurit, virustorjunta,<br />
roskapostisuodattimet ja muut ovat<br />
pieniä paikkalappusia, jolla vuotava lotja<br />
koetetaan saada hinattua vielä yksi etappi<br />
eteenpäin.<br />
Kirjastonhoitaja hehkutti edelleen:<br />
– "Larry Peterson, Princetonin yliopiston<br />
tietokoneasiantuntija muotoili sen jutussa<br />
näin: 'There is concern that we will<br />
hit a dead end at some point. There will<br />
be problems we can't sufficiently patch'.<br />
30 vuoden aikana on rakennettu niin hatara<br />
talo, että se kaatuu aivan varmasti.<br />
Kannattaisikohan hiukan etukäteen miettiä<br />
myös sitä, miten uudet palvelut toi-<br />
16
mivat ja työt tehdään sellaisessa tilanteessa,<br />
kun koko verkko on täysin toimintakyvytön.<br />
USA:ssa yhteen kytketyt<br />
palvelimet aiheuttivat ketjureaktion ja romauttivat<br />
täysin toimintakuntoisen sähköverkon,<br />
kun ne rupesivat omapäisesti<br />
tulkitsemaan lukemia. Entä se tapaus, kun<br />
kolme nuorta sai juuri äsken Seattlen<br />
Northwest Hospital and Medical Centerin<br />
teho-osaston tietokoneet pimeiksi! Botnet<br />
se outo termi taisi olla. Ettehän te vain<br />
suinkaan käytä Skypeä omalla kotikoneellanne,<br />
nuori mies?"<br />
Ei ole totta. Tuolle kulahtaneelle pororummulle<br />
pitää vääntää rautalangasta. T&T oli<br />
lähes sininen:<br />
– "Nuo ovat vain alkuvaiheen satunnaisia<br />
hankaluuksia! Ettekö te täällä kirjastossa<br />
tajua edes omaa etuanne? Kansainvälinen<br />
kirjastoyhteistyö ja samat<br />
maailmanlaajuiset standardit tarkoittavat<br />
tason nostoa kautta linjan. Se tarkoittaa<br />
lisäpanostusta. Kun saamme aikaan kaikkien<br />
kirjastojen laajan rintaman ja tahtotilan,<br />
niin ministeriön on pakko alkaa<br />
myöntää enemmän rahaa näihin hankkeisiin."<br />
Kirjastonhoitaja näytti väsyneeltä:<br />
– "Kyllä minäkin olen huolissani työpaikkani<br />
puolesta mutta ei se tarkoita, että<br />
olisin valmis mihin tahansa. Tarkoittaako<br />
nuoriherra tason nostolla siis samaa<br />
järjestelmää kuin Kongressin kirjastossa?<br />
Onko meidänkin hankittava amerikkalainen<br />
järjestelmä ja vaihdettava luettelointiformaatti,<br />
jotta te voitte kätevämmin<br />
vaihdella tietueita muiden kanssa ja osallistua<br />
ylikansalliseen päätöksentekoon?<br />
Jos lisärahaa tulee, niin se taitaa valua<br />
pelkästään teidän asiantuntijoillenne ja<br />
keisarin uusiin vaatteisiin. Meidän arjen<br />
aherrusta se tuskin helpottaa."<br />
Sitten kirjastonhoitaja jatkoi mietteliäänä:<br />
– "Asiat alkoivat mennä vinoon silloin<br />
kun tiedosta tuli selvemmin kauppatavaraa.<br />
Olen aivan samaa mieltä Walt<br />
Crawfordin kanssa siitä, että kirjastot eivät<br />
kuitenkaan kovinkaan monelle ole<br />
ajankohtaisen informaation ensisijainen<br />
varasto ja hakupaikka. Temppuilut<br />
marceilla ja uusilla portaaleilla näyttävät<br />
rahanhaaskaukselta koska niiden lähtöoletus<br />
on pielessä. Eivät kaikki roiku koko<br />
ajan verkossa kiinni ja halua nopeaa tietoa<br />
heti. Jotkut kirjastot voivat tarvitakin<br />
eräitä uutuuksia mutta emme me. Jos me<br />
venytämme voimia palvellaksemme marginaalista<br />
24/7 -ryhmää, niin kohta emme<br />
voi tehdä mitään kunnolla. Silloin meidät<br />
voisikin joutavana lopettaa kokonaan."<br />
Lainat, näpistykset ja suoranaiset varkaudet eli suositeltava lista jatkokeskusteluun:<br />
– Biblioteken, kulturen och den sociala intelligensen : aktuell forskning inom biblioteks- och informationsvetenskap<br />
(Forskningsrådsnämnden 1995. Erityisesti artikkeli Björn Tell: Ekonomi i katalogisering)<br />
– Walt Crawford: Library 2.0 and 'Library 2.0'. Cites & Insights Midwinter 2006,<br />
http://cites.boisestate.edu/civ6i2.pdf<br />
– Roland Dietz & Carl Grant: The Dis-Integrating World of Library Automation. Library journal 2005,<br />
http: //www.libraryjournal.com/article/CA606392.html<br />
– Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin (WSOY 2004)<br />
– ERIL-L listalla joulukuussa 2005 käyty keskustelu e-aineiston kopioinnista<br />
http://listserv.binghamton.edu/archives/eril-l.html<br />
– Jyrki Laine: Paljon mahdollista : kokeilevaa filosofiaa (Like 2000)<br />
– Thomas Mann: Will Google’s Keyword Searching Eliminate the Need for LC Cataloging and Classification?<br />
http: //www.guild2910.org/searching.htm<br />
– David Talbot: The Internet is broken. Technology review Dec.2005/Jan. 2006,<br />
http: //www.technologyreview.com/infotech/wtr_16051,258,p1.html<br />
17
Change language