Kristiina Berg - Sosiaalipoliittinen yhdistys ry

Kulttuuriset odotukset äitiyden rakentajinaKristiina Berg: VTT, vt. erityssosiaalityöntekijä, Ulkomaalaistoimisto, Turkukristiina.berg@turku.fiJanus vol. 17 (2) 2009, 170–175Äitiys ei ole vain henkilökohtainen suhde lapseen,vaan rakentuu suhteessa yhteiskunnallisiinja kulttuurisiin odotuksiin, jotka määrittävät ja ylläpitävätkäsityksiämme hyvästä ja oikeanlaisestaäidistä. Käsityksemme hyvästä äitiydestä onsekä kulttuurisesti että historiallisesti ehdollista.Hyvän äitiyden odotuksia tuotetaan eri alojenammatillisissa, poliittisissa ja uskonnollisissa diskursseissasekä muissa, mitä moninaisimmissakirjallisissa ja kuvallisissa käytännöissä. Osa nykyisistääitiyttä koskevista käsityksistä ammentaaedelleen voimansa myyttisistä ja ikiaikaisistamerkityksistä. Uusia äitiyden trendejä ja mallejatuotetaan puolestaan jatkuvasti mediassa. Hyvänja huonon äitiyden tuottamiseen osallistuvatmyös äidit itse esimerkiksi suosittujen Internetkeskusteluryhmienkautta.Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset odotukset rajaavatäitinä oloa ja voivat merkitä äitiyden kokemistaongelmallisena ja ristiriitaisena ilman,että äitiydessä sinänsä olisi pulmia. Kulttuuristenodotusten ja äitien arkikokemusten vastaamattomuusjohtaa herkästi riittämättömyyden, syyllisyydenja epävarmuuden tunteisiin. Kulttuurisiinodotuksiin suhteutuva onnistuminen taiepäonnistuminen äitinä toimii sekä ihmisarvonettä naiseuden mittana (Granfelt 1998; Väyrynen2006).Pohdin puheenvuorossani 1 joitakin nykyistääitiyttä koskevia odotuksia ja niihin liittyviä ristiriitoja.Lisäksi tarkastelen lyhyesti väitöskirjatutkimukseni(Berg 2008) tulosten herättämiäkysymyksiä siitä, mitä kulloinkin pidämme hyvänätai riittämättömänä äitiytenä.Nykyäitiyden suorittaminenNykyäitiys ei ole enää vahvasti perinteidenohjaamaa, eikä hyvälle äitiydelle ole olemassayksiselitteisiä kriteerejä. Monenlaiset äitiydentoteuttamisen tavat ovat siten ainakin periaatteessamahdollisia. Toisaalta mahdollisuuksienkirjo sekä jatkuvasti lisääntynyt asiantuntijatietotekevät äitiydestä yhä haastavampaa ja ristiriitaisempaa.Yhtenä nykyäitiyden vahvana odotuksenavoikin pitää tarjolla olevan tiedon hyväksikäyttöäsekä jatkuvaa moraalista itsetarkkailua.Äitien tulee etsiä mahdollisimman ”hyvää äitiyttä”,joka takaa mahdollisimman ”hyvän lapsuuden”(Beck-Gernsheim 1996; Elvin-Novak jaThomsson 2001).Hyvä äitiys ei kuitenkaan ole vain lapsen hyvinvoinnistavastaamista, vaan edellyttää vastaamistanykyaikaista naiseutta ja palkkatyökansalaisuuttamäärittäviin odotuksiin. Kilpailu- ja suorituskeskeistenarvojen yhteiskunnassa kotona lapsiaanhoitavat äidit kokevat helposti yhteiskunnallisenarvostuksen puutetta. Viime vuosina määräaikainenkotiäitiys on Suomessa lisääntynyt, muttakotiäitiyteen sitoutuessaan naiset jäävät ikäänkuin arvostetun valtakulttuurin ulkopuolelle.Kotona lapsiaan hoitava äiti ei täytä aktiivisennaiskansalaisuuden ehtoja. Ansiotyössä käyvääpienen lapsen äitiä taas syytetään helposti itsekkyydestä.Tämä ristiriita on yksi merkittävä läh-2_09_Janus.indd 170 10.6.2009 17:57:28

171puheenvuorotde nykyajan äitien riittämättömyyden tunteille.Keskeinen osa riittävää äitiyttä on tunne siitä,että on arvostettu ja hyväksytty ajankohtaisenkulttuurinsa mukaan elävänä naisena.Julkista keskustelua ansiotyöäitiydestä ja kotiäitiydestäleimaa lisäksi yksilöllisen valinnan vapaudenretoriikka, vaikka todellisia mahdollisuuksiavalita ei olisikaan. Suomessa kotiäitiys on vahvasekä kiintymyssuhdeteoreettisen tiedon ettäperhepolitiikan mukainen ideaali alle kolmivuotiaidenlasten äideille. Toisaalta työelämän nykyisetrakenteet ja vaatimukset, päivähoidon niukatresurssit sekä kotihoidontuen alhainen taso pakottavattyömarkkinoille äitejä, jotka haluaisivathoitaa pienet lapsensa kotona. Kotiäitiyden valitseminenon usein pienituloisuuden, joskus jopaköyhyyden valitsemista ja voi lisäksi vaikeuttaapaluuta työmarkkinoille. (Niemi 2006.)Kulttuuristen odotusten tuottamat riittämättömyydentunteet voivat johtaa siihen, että äidittavoittelevat mahdollisimman moniin odotuksiinvastaavaa äitiyttä yhä kiihkeämmin. SharonHays (1996) näkee pohjoisamerikkalaisen äitiydenmuuttuneen kunnianhimoiseksi toiminnaksi,jota leimaavat työelämän vaateet rationaalisuudesta,tehokkuudesta ja kilpailusta. Äiditsaattavat kilpailla keskenään siitä, kuka imettääpisimpään, tarjoaa lapselleen parhaat virikkeettai saa lapselleen parhaan mahdollisen hoitopaikanja koulun, kenen lapsi on älykkäin, sosiaalisintai lahjakkain millä tahansa kriteerillä mitattuna.Tällainen täydellisen äitiyden tavoittelu on leimallistanimenomaan hyvin toimeentulevilleäideille. Samalla äitiys on vahvasti äitien keskinäisenvertailun, kilpailun ja kateuden näyttämö.Myös suomalaiset äitejä kohtaavat asiantuntijatovat ryhtyneet puhumaan ilmiöstä, jota kutsutaanäitiyden suorittamiseksi tai yltiöäitiydeksi.Näillä käsitteillä viitataan äitiyteen, jossa pyritääntäydellisyyteen ja suoritetaan vanhemmuuttaoman jaksamisen kustannuksella. Yltiöäitiydestäon tullut yksi perheterapeuttien tunnistama nykyäitiyttäkoskeva huolenaihe. Äidit asettavat itselleenepärealistisia tavoitteita, joiden saavuttamattomuustuottaa pettymyksen, turhautumisenja riittämättömyyden tunteita sekä itsesyytöksiä.Täydellisen äitiyden tavoittelun kääntöpuolenaon usein äidin emotionaalinen ja fyysinen uupuminen.(Cacciatore ja Janhunen 2008.)Väsymys ja masennusYhteiskunnalliset ja kulttuuriset odotukset siitä,millainen äidin pitäisi olla, ovat keskeinen osaväsymyksen ja masennuksen lähteitä. Varsinaisestasynnytyksen jälkeisestä masennuksestakärsii arviolta vuosittain noin 10–15 % äideistä.Synnytyksen jälkeisen masennuksen taustalla onusein äidin kokemus siitä, ettei hän täytä odotuksiahyvästä, lastaan rakastavasta, onnellisestaja jaksavasta äidistä. (Esim. Sarkkinen 2003.)Henkinen väsymys, kyllästyminen lasten hoitoontai lasta kohtaan tunnetut negatiiviset tunteetovat äitiyden tabuja. Niiden murtaminen on äärimmäisentärkeää. Silloin kun äidin negatiivisettunteet ja niiden ilmaiseminen eivät ole kulttuurissasallittuja, äidit voivat kokea ylitse pääsemättömiähäpeän ja syyllisyyden tunteita. Ne voivatjohtaa paitsi masennukseen myös siihen, että äitisäilöö kielteiset tunteensa ja lopulta vahingoittaalasta emotionaalisesti tai fyysisesti (Parker1997). Toisin sanoen se, että äiti vahingoittaalastaan, ei ole vain yksilöön kiinnittyvä ongelma,vaan johtuu osittain myös ympäristön kyvyttömyydestätunnistaa ja helpottaa äidin kokemaahätää ja painetta.Nykyisessä kulttuurissamme väsymystä saatetaanpitää jopa niin itsestään selvästi äitiyteenkuuluvana ilmiönä, ettei äitien avuntarpeitariittävästi tunnisteta tai niitä vähätellään. Väsymyksestäon tullut eräänlainen aikamme äitiydenkulttuurinen tulkki. Viime vuosina sekämediassa, tutkimuksessa että kaunokirjallisuudessaon pohdittu runsaasti kysymystä siitä,2_09_Janus.indd 171 10.6.2009 17:57:28

173puheenvuorotNiin rennon äidin kuin superäidinkin valintojenlähtökohtana voivat lapsen tarpeiden sijasta ollaäidin omat tarpeet ja toiveet, jolloin lapsen tarpeisiinvastaaminen voi olla mekaanista tai puutteellista.Mediakeskustelut luovat odotuksia äidinja lapsen erillisyydestä, äidin omasta ajasta sekäomien tarpeiden ja toiveiden toteuttamisestaeli asioista, joista lastensuojelussa toimivat ammattilaisetovat tyypillisesti huolissaan. Toisaaltamediakeskustelut avaavat näkyville sellaisia äitiydenulottuvuuksia, joihin lastensuojelutyössäkiinnitetään huomiota liian vähän.Lastensuojelussa toimivien ammattilaisten haasteenaon tukea äitiyttä ja suojella lasta, vaikkaäidin ja lapsen tarpeet olisivat keskenään ristiriidassa.Perhetyön ote on näennäisesti sukupuolineutraalija perhetyötä tehdään enimmäkseenäitien kanssa. Asiakkaana olevia äitejä tarkastellaanäitiyden ja perheodotusten kautta mutta eivälttämättä naisina, joiden muut elämänalueetja suhteet ovat riittävän äitiyden toteuttamisenkannalta merkittäviä. Lapsen edun toteutumistavalvovat perhetyön ammattilaiset eivät juuripohdi äidin naisena kohtaamien tarpeiden jaristiriitojen vaikutusta äitiyteen. Lastensuojeluakoskevassa tutkimuksissa on tuotu esille, ettävanhempien tukemisen seurauksena voi ollase, että lapsen tuen tarpeet ohitetaan (Hurtig2003). Oman tutkimukseni perusteella kysyn,ohitetaanko työssä kuitenkin myös äitien tarpeet,joiden toteutumattomuus voi olla ensisijaineneste riittävän äitiyden toteutumiselleOman vapaa-ajan tarve, haluttomuus ja jaksamattomuushoitaa lasta sekä toiveet konkreettisestakoti- ja lastenhoitoavusta ovat tyypillisiäperhetyön ammattilaisten kuvaamia äitien avuntarpeita.Nämä tarpeet herättävät ammattilaisissahuolta ja ovat vaikeasti kohdattavia lastensuojelutyönkontekstissa. Ammattilaisten äitiyttäkoskevissa odotuksissa keskeisiä hyvän äitiydenedellytyksiä ovat kodin ja kiintymyssuhteen luominensekä lapsen ensisijaiseksi asettaminen.Miten voidaan tukea äidin oman ajan tarvettasilloin kun näyttää, että lapsi jää vaille riittäväähoitoa ja turvaa? Voidaanko väsynyt äiti vapauttaaarjen askareista ja lasten hoidosta, joidenpohjalta hänen riittävyyttään arvioidaan?Lastensuojelun ammattilaiset kohtaavat päivittäinäitien hätää, mutta se, miten ja millaisinaäitien tarpeet tunnistetaan, ei ole itsestään selvää.Ammattilaisten tavoitteena on etsiä riittävänhyvää äitiyttä, mutta riittävän hyvä äitiys voiolla yhtä epämääräinen käsite kuin lapsen etu.Median keskusteluja vasten voidaan pohtia esimerkiksisitä, ovatko kulttuuriset hyvän äitiydennormit erilaisia riippuen vaikkapa äidin sosiaalisestaja yhteiskunnallisesta asemasta. Ovatkoammattilaisten asiakkailleen asettamat riittävänäitiyden odotukset kohtuuttoman tiukat? Taionko mahdollista, että riittävän äitiyden käsitevenyy sitä mukaa, mitä heikoimmiksi äidin kyvytosoittautuvat? Näihin kysymyksiin vastaaminenedellyttää lastensuojelutyössä perusteellistakeskustelua, riittävän äitiyden käsitteen kriittistäauki purkamista ja sen selvittämistä, millaisethyvän ja riittämättömän äidin kuvat ohjaavat javaikuttavat ammattilaisten toimenpiteisiin tainiiden välttämiseen. (Vrt. Törrönen 1998, 20.)Ongelmien ja onnistumistenyksilöllistyminenTutkimieni median ja ammattilaisten keskustelujenyhteisenä nimittäjänä on äitiyden yksilökeskeinentarkastelu, jossa sekä äitiyden onni ettäongelmat riippuvat yksilöllisistä ominaisuuksista.Mediakeskusteluissa äitiydessä onnistuminenon henkilökohtaisten valintojen tulos. Mediassamyös monet äitiyteen liittyvät moraaliset kysymyksetovat esillä henkilökohtaisina arvovalintoina.Ammattilaisten keskusteluissa äitiyden ongelmatilanteitatulkitaan ja ratkotaan keskittyenäidin yksilöllisiin piirteisiin, samalla kun äitiyttävaikeuttavat sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät2_09_Janus.indd 173 10.6.2009 17:57:28

174puheenvuorotjäävät vähemmälle huomiolle. Perhetyö tarjoaaäitiyden ongelmatilanteisiin etupäässä terapeuttisluontoistakeskustelu- ja vuorovaikutusapua,vaikka äitien omana toiveena on konkreettinenapu arkeen. Yksilökeskeisyyttä korostavat arvotsaattavat ohjata ongelmien psykologisoimiseen.Nykyisessä kulttuurissa äitiyden toteuttaminenhyväksyttävästi edellyttää eri suuntiin kutsuvienodotusten välissä tasapainoilua. Erityisesti tasapainoiluaedellyttävä ristiriita asettuu lapsen tarpeidennäkökulmasta hyvänä pidetyn äitiydenja nykyihanteiden mukaisen naiseuden väliin.Yhtenä lastensuojelutyön tärkeänä tavoitteenatulisi pitää sitä, että äitejä tuetaan refleksiiviseenja emansipoituvaan äitiyteen suhteessakulttuurisiin odotuksiin, jotka voivat olla äitiyttähaavoittavia. Hyvää äitiyttä koskevia, monestiimplisiittisesti vaikuttavia käsityksiä tulee pystyäpurkamaan ja sanoittamaan siksi, etteivät nemuodostu esteiksi aidolle, äidin kokemuksentavoittavalle vuorovaikutussuhteelle.Lastensuojelutyössä sukupuolineutraali ja yksilökeskeinentarkastelutapa voivat johtaa lastensuojelutyönkäytäntöihin, jotka ovat äitienkannalta epäoikeudenmukaisia ja heitä tarpeettomastisyyllistäviä. Tutkimukseni tuo esille tarpeenkehittää lastensuojelutyöhön perhetyönrinnalle naisten lähtökohdista kehitettyä ja naistentarpeet paremmin huomioivaa työskentelytapaa.Lisäksi äitiyden ammatillinen tukeminenedellyttää herkistymistä ajassa liikkuville äitiydenja naiseuden odotuksille.LopuksiÄitiys ja sitä koskevat odotukset rakentuvat ainamyös suhteessa isyyteen ja sukupuolten välisiinvaltasuhteisiin. Yhtenä feministisen kritiikin kohteenaon ollut se, että ihmisyyden ja kansalaisuudenmittana ja normina on mies. Vanhemmuudessasukupuolten välinen valtasuhde rakentuukuitenkin niin, että äitiys on normi, johon isyyttäverrataan (Lupton & Barclay 1997). Vaikka isätottavat nykyään yhä enemmän vastuuta lapsistaan,muuttuvat kulttuuriset käsityksemmehitaasti. Hyvää isyyttä ajatellaan pitkälti yksittäisinätekoina. Isää, joka hakee lapsensa tarhastakello viiteen mennessä, laittaa lapsilleen ruokaatai pesee pyykit, pidetään tyypillisesti hyvänäisänä. Hyvään äitiyteen kohdistuvat odotuksetovat huomattavasti kokonaisvaltaisempia, moraalisestija yhteiskunnallisesti velvoittavia, muttaitsestään selvinä pitkälti näkymättömiä.Sukupuolinäkökulmasta tarkasteltuna myös omatutkimusaineistoni kertoo siitä, että äitiydessä jaisyydessä epäonnistuminen eivät johda lastensuojelunperhetyössä samanlaisiin toimenpiteisiin.Lapsen kannalta isän ja äidin vanhemmuusovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia. Näin tulisiolla myös ammatillisissa ja kulttuurisissa odotuksissamme.Se helpottaisi vanhemmuudenjakamista ja kaiketi lisäisi myös äitiyden yhteiskunnallistaarvostusta.Viite1Perustuu Lectio praecursoriaan Turun yliopistonyhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 8.11.2008.KirjallisuusBeck-Gernsheim, Elisabeth (1996) Everything forthe Child – for Better or Worse? Teoksessa UllaBjörnberg (toim.) European parents in the 1990s.Contradictions and comparisons. New Brunswik:Transaction Publishers, 59 – 82.Berg, Kristiina (2008) Äitiys kulttuurisina odotuksina.Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 48/2008. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos.Cacciatore, Raisa ja Janhunen, Kristiina (2008) Täydellisetäidit – 11 myyttiä. Teoksessa Kristiina Janhunenja Minna Oulasmaa (toim.) Äidin kielletyttunteet. Helsinki: Väestöliitto, 12 – 27.2_09_Janus.indd 174 10.6.2009 17:57:28

175puheenvuorotElvin-Novak, Ylva ja Thomsson, Helene (2001)Motherhood as Idea and Practice: A DiscursiveUnderstanding of Employed Mothers in Sweden.Gender and Society 15 (3), 407 – 428.Granfelt, Riitta (1998) Kertomuksia naisten kodittomuudesta.Helsinki: SKS.Hays, Sharon (1996) The Cultural Contradictionsof Motherhood. New Haven and London: YaleUniversity Press.Heino, Tarja (2008) Lastensuojelun avohuolto japerhetyö: kehitys, nykytila, haasteet ja kehittämisehdotukset.Selvitys lastensuojelun kehittämisohjelmalle.Työpapereita 9 / 2008. Helsinki: Stakes.Hurtig, Johanna (2003) Lasta suojelemassa. Etnografialapsen paikan rakentumisesta lastensuojelunperhetyön käytännöissä. Rovaniemi: Lapinyliopistopaino.Jokinen, Eeva (1996) Väsynyt äiti. Äitiyden omaelämäkerrallisiaesityksiä. Helsinki: Gaudeamus.Katvala, Satu (2001) Missä äiti on? Äitejä ja äitiydenuskomuksia sukupolvien saatossa. Jyväskylä studiesin education, psychology and social research 186.Jyväskylä: Jyväskylän Yliopistopaino.Niemi, Riikka (2006) Kuka pelkää kotiäitiä? TeoksessaTuula Helne ja Markku Laatu (toim.) Vääryyskirja.Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 173 – 183.Parker, Rozsika (1997) The production and purposesof maternal ambivalence. Teoksessa WendyHollway ja Brid Featherstone (toim.) Motheringand ambivalence. London: Routledge, 17 – 36.Sarkkinen, Mirja (2003) Masentunut äiti – tyydyttävänäitiydenkokemuksen ulkopuolella. TeoksessaPirkko Niemelä, Pirkko Siltala ja Tuula Tamminen(toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus.Juva: WSOY, 283 – 305.Törrönen, Hannele (1998) Ehjänä perille. Kokemuksialastensuojelutyön vauvatyön kehittämisestä.Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 18. Helsinki:Nykypaino Oy.Väyrynen, Sanna (2006) ”Multa on viety se kaikistatärkein” Äitiys ja leimattu identiteetti huumekuvioissa.Teoksessa Ritva Nätkin (toim.) Pullo, pilleritja perhe. Vanhemmuus ja päihdeongelmat. Jyväskylä:PS-Kustannus, 81 – 106.Lupton, Deborah & Barclay, Leslie (1997) ConstructingFatherhood. Discourses and Experiences.London: Sage.2_09_Janus.indd 175 10.6.2009 17:57:28