Suomi tietoyhteiskuntana - Valtiovarainministeriö
27.11.2012 • Views
Share Embed Flag

Suomi tietoyhteiskuntana - Valtiovarainministeriö

Suomi tietoyhteiskuntana - Valtiovarainministeriö

Suomi tietoyhteiskuntana - Valtiovarainministeriö

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
vm.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

<strong>Suomi</strong><br />

<strong>tietoyhteiskuntana</strong><br />

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan<br />

raportti hallitukselle 14.6.2000<br />

tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta<br />

Puheenjohtaja:<br />

Heinonen Olli-Pekka, liikenneministeri, liikenneministeriö<br />

1. varapuheenjohtaja<br />

Siimes Suvi-Anne, ministeri, valtiovarainministeriö<br />

2. varapuheenjohtaja:<br />

Rask Maija, opetusministeri, opetusministeriö<br />

Jäsenet:<br />

Backman Jouni, kansanedustaja, eduskunta<br />

Baldauf Sari, toimitusjohtaja, Nokia Networks<br />

Cronberg Tarja, maakuntajohtaja, Pohjois-Karjalan liitto<br />

Ehrstedt Henry, toimitusjohtaja, ICL Invia Oyj<br />

Heikkilä Pauli, toimitusjohtaja, Digita Oy<br />

Hirvi Vilho, kansliapäällikkö, opetusministeriö<br />

Karjalainen Jorma, ylijohtaja, valtiovarainministeriö<br />

Koivunen Hannele, neuvotteleva virkamies, opetusministeriö<br />

Korpela Juhani, kansliapäällikkö, liikenneministeriö<br />

Kuuskoski Eeva, johtaja, Mannerheimin lastensuojeluliitto<br />

Lehti Matti, toimitusjohtaja, TietoEnator Oyj<br />

Laurila Kristiina, teknologiajohtaja, Teknologian kehittämiskeskus<br />

Pohjola Hannele, osastopäällikkö, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto<br />

Relander Timo, pääjohtaja, Tilastokeskus<br />

Seppänen Jorma, Suomen Kuntaliiton puheenjohtaja, Suomen Kuntaliitto<br />

Thors Astrid, folktings ledamot, Svenska Finlands folkting<br />

Valkonen Marjaana, kehittämisjohtaja, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö<br />

Viherä Marja-Liisa, päätutkija, Sonera Oyj<br />

Viljanen Ritva, ylijohtaja, Väestörekisterikeskus<br />

Virtanen Erkki, kansliapäällikkö, kauppa- ja teollisuusministeriö<br />

Sihteeristö:<br />

Köngäs Olavi, tietohallintojohtaja, valtiovarainministeriö, pääsihteeri<br />

Jylhä-Pyykönen Annu, ylitarkastaja, opetusministeriö, sihteeri<br />

Tuominen Tatu, erikoistutkija, liikenneministeriö, sihteeri<br />

Julkaisija<br />

<strong>Valtiovarainministeriö</strong><br />

Tilaukset<br />

Puh. (09) 160 3207<br />

Internet<br />

http://www.vn.fi /vm/kehittaminen/index.html<br />

ISBN 951-804-151-2<br />

Graafi nen suunnittelu ja taitto<br />

Yam&Co Oy<br />

Painopaikka<br />

Oy Edita Ab, Helsinki 2000

Sisältö<br />

1 Raportin tarkoitus ja luonne<br />

2 Tietoyhteiskunta kansallisena tavoitteena<br />

3 Uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttö<br />

ja verkkoyhteydet Suomessa<br />

3.1 Uuden tieto- ja viestintätekniikan yleisyys kotitalouksissa<br />

3.2 Alueellisista eroista<br />

3.3 Suomalaisten liittymät uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan<br />

3.4 Tietokoneen ja verkon kotikäyttäjät<br />

3.5 Tietokone, puhelin ja verkkoyhteys työpaikalla<br />

3.6 Tietotekniikka ja -verkot pankkipalveluissa<br />

3.7 Valtakunnalliset runkoverkot ja laajakaistayhteydet<br />

3.8 Tieto- ja viestintätekniikan käytön kansainvälistä vertailua<br />

4 Tietoyhteiskuntakehityksen vaikutus talouteen<br />

4.1 Viestintäsektorin kehitys<br />

4.2 Sähköinen kauppa<br />

4.3 Vaikutukset yritysten toimintaan<br />

4.4 Kansantaloudelliset vaikutukset<br />

5 Tietoyhteiskuntakehityksen yhteiskunnallisista vaikutuksista<br />

5.1 Keskustelu tietoyhteiskunnan sosiaalisista vaikutuksista<br />

5.2 Huomioita tietoyhteiskuntakehityksen sosiaalisista vaikutuksista Suomessa<br />

5.3 Yhteenveto<br />

6 Sääntelykehity<br />

6.1 Kansainvälinen sääntelykehitys<br />

6.2 Kotimainen lainsäädäntö ja regulaatio<br />

6.3 Julkisen vallan toimenpiteitä nopeiden verkkoyhteyksien lisäämiseksi<br />

7 Kehittämisohjelmat – meneillään olevat toimenpiteet<br />

7.1 Hallituksen hankesalkku – ministeriöiden hankkeet<br />

7.2 Muut käynnissä olevat ohjelmat tai toimenpiteet<br />

7.3 EU:n tietoyhteiskuntahankkeet<br />

8 Johtopäätöksiä<br />

8.1 Tietoyhteiskuntakehityksestä Suomessa<br />

8.2 Suomen tietoyhteiskuntakehityksen vahvuuksia, pulmia ja haasteita<br />

9 Kehittämis- ja toimenpide-ehdotukset<br />

Käytetyt lähteet

1 Raportin tarkoitus ja luonne<br />

Valtioneuvosto asetti uudelleen 8.7.1999 tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan.<br />

Sen tehtävänä on muun muassa seurata ja ennakoida<br />

tietoyhteiskuntakehitystä ja raportoida tästä säännöllisesti hallitukselle.<br />

Tämä on ensimmäinen tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan raportti<br />

tietoyhteiskuntakehityksestä Suomessa.<br />

Tietoyhteiskuntakehitystä voidaan arvioida useista eri näkökulmista. Jo<br />

käsite tietoyhteiskunta on moniulotteinen, joskin se on yleisesti käytetty.<br />

Yhtenä merkittävimpänä tietoyhteiskuntateoreetikkona pidetty Manuel<br />

Castells käyttää mieluiten käsitettä ’verkostoyhteiskunta’. Myös käsitteitä<br />

informaatioyhteiskunta, osaamisyhteiskunta ja muita vastaavia ilmaisuja<br />

on käytetty eri yhteyksissä, kun on haluttu painottaa joitakin tiettyjä<br />

tietoyhteiskuntakehityksen piirteitä.<br />

Yleisesti tietoyhteiskuntakehitystä voidaan arvioida eri elinkeinojen ja<br />

julkisen hallinnon kehityssuuntien ja –vaiheiden perusteella. Julkisuudessa<br />

on usein käytetty muutamia indikaattoreita, joiden pohjalta pyritään<br />

paikantamaan jonkin maan tietoyhteiskuntakehityksen vaihetta. Silti<br />

tietoyhteiskunta on ilmiönä ja tavoitetilana paljon moniulotteisempi kuin<br />

mitä esimerkiksi joidenkin teknisten laitteiden levinneisyys kertoo.<br />

Tämä raportti pyrkii antamaan yleiskuvan tietoyhteiskuntakehityksestä<br />

Suomessa. Raportti ei ole tieteellinen tai muutoin tyhjentävä selvitys<br />

suomalaisen tietoyhteiskunnan eri piirteistä, vaikka sen laadinnassa on<br />

hyödynnetty eri tutkimuslaitosten tietoa ja arvioita. Raportti pyr kii hahmottamaan<br />

tietoyhteiskuntakehityksen nykyistä vaihetta sekä arvioimaan<br />

tietoyhteiskunnan yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Raportti<br />

sisältää myös läpileikkauksen julkisen vallan tietoyhteiskuntakehityksen<br />

edistämiseksi tekemistä toimenpiteistä ja kehitysohjelmista.<br />

Kansainväliset ja kotimaiset organisaatiot ja tutkimuslaitokset julkaisevat<br />

tutkimus- ja tilastotietoja tieto- ja viestintätekniikan levinneisyydestä,<br />

tietoteollisuuden kehityksestä ja muuta tietoyhteiskuntaan liittyvää<br />

aineistoa. Muutoksen nopeudesta johtuen syvällisiä analyyseja tietoyhteiskunnasta<br />

on kuitenkin niukasti saatavilla.<br />

Tämän raportin laadintaa varten on tilattu tausta-aineistoa eri tutkijoilta ja<br />

tutkimuslaitoksilta. Luvusta 3 ’Uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttö ja<br />

verkkoyhteydet Suomessa’ alaluvut 3.1–3.5 pohjautuvat Tilastokeskuksen<br />

tutkija Juha Nurmelan, luku 4 ’Tietoyhteiskuntakehityksen vaikutus<br />

talouteen’ Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Heli Kosken ja luku<br />

5 ’Tietoyhteiskunta kehityksen yhteiskunnallisista vaikutuksista’ Tampereen<br />

yliopiston Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja<br />

Antti Kasvion laatimaan aineistoon. Muilta osin eri ministeriöt ovat<br />

toimittaneet aineston. Raportin on toimittanut neuvotteleva virkamies<br />

Juhani Korhonen valtiovarainministeriöstä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 4

2 Tietoyhteiskunta kansallisena<br />

tavoitteena<br />

Tietoyhteiskunta -teema nousi julkiseen keskusteluun erityisesti 1990luvun<br />

alkupuolella, muun muassa OECD:n raporttien ja EU:n komission<br />

vuonna 1994 julkaiseman ns. Bangemanin raportin sekä vuonna 1996<br />

julkaiseman vihreän kirjan ’Eläminen ja työ tietoyhteiskunnassa’ myötä.<br />

Vuonna 1999 EU:n komissio käynnisti laajan eEurope -hankkeen, jonka<br />

tavoitteena on saattaa tietoyhteiskunnan hyödyt kaikkien eurooppalaisten<br />

ulottuville.<br />

Myös Suomessa 1990-luvun alkupuolella tietoyhteiskunta -kysymys nähtiin<br />

keskeisenä talouden ja julkisen hallinnon uudistamisessa. Valtio varainministeriö<br />

asetti laajapohjaisen hankkeen valmistelemaan kansallista<br />

tietoyhteiskuntastrategiaa. Hankkeen tuloksena syntyi julkaisu ’<strong>Suomi</strong><br />

Tietoyhteiskunnaksi – kansalliset linjaukset’ joulukuussa 1994. Tämän<br />

pohjalta hallitus tammikuussa 1995 teki iltakoulussaan periaatekannanoton<br />

toimenpiteistä tietoyhteiskunnan kehittämiseksi. Valmisteltu strategia<br />

sisälsi seuraavat viisi eri linjausta:<br />

1) Tietotekniikka ja tietoverkot elinkeinoelämän ja julkisen<br />

sektorin uudistamisen välineiksi<br />

2) Tietoteollisuudesta Suomen tulevaisuuden tärkeä elinkeino<br />

3) Tieto- ja viestintätekniikan ammattiosaamiseen<br />

kilpailukuntoa ja huippuja<br />

4) Tietoyhteiskuntapalvelujen käyttömahdollisuudet ja<br />

perustaidot kaikille<br />

5) Suomen tietoinfrastruktuuri kaikilta osin kilpailu- ja<br />

palvelukykyiseksi.<br />

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, SITRA, julkaisi vuonna 1998 asiakirjan<br />

”Elämän laatu, osaaminen ja kilpailukyky”, joka käsittelee tietoyhteiskunnan<br />

strategisen kehittämisen lähtökohtia ja päämääriä. SITRAn julkaisussa<br />

kansalliseksi visioksi esitetään seuraavaa:<br />

”Suomalainen yhteiskunta kehittää ja soveltaa esimerkillisesti, monipuolisesti<br />

ja kestävällä tavalla tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia<br />

elämänlaadun, osaamisen, kansainvälisen kilpailukyvyn ja vuorovaikutuksen<br />

parantamisessa.”<br />

Pääministeri Lipposen II -hallituksen hallitusohjelmassa tietoyhteiskuntakehityksellä<br />

on keskeinen merkitys talouden uudistamisessa, sisältöteollisuuden<br />

vahvistamisessa ja julkisten palvelujen tehostamisessa. Huhtikuussa<br />

1999 hyväksytyssä hallitusohjelmassa todetaan tietoyhteiskunnasta ja sitä<br />

koskevista yleisistä tavoitteista muun muassa seuraavaa:<br />

”Suomesta rakennetaan tietoyhteiskunta, jossa tieto ja osaaminen<br />

ovat osa sivistystä ja keskeisin tuotannontekijä. Suomen on<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 5

oltava teknologiapolitiikassaan eturivin kansakunta.”<br />

”<strong>Suomi</strong> haluaa olla edelläkävijä ihmisystävällisen ja kestävän<br />

tietoyhteiskunnan toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi<br />

sähköisten palvelujen sekä kulttuuri- ja tietosisältöjen kehittämistä<br />

helppokäyttöisiksi ja turvallisiksi kaikkien ihmisten käyttöön<br />

yhtälailla mikrotietokoneen, digitaalisen television ja matkaviestimen<br />

avulla.”<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 6

3 Uuden tieto- ja<br />

viestintä tekniikan käyttö ja<br />

verkkoyhteydet Suomessa<br />

Tietoyhteiskunnan käytännön toteutumisen kannalta on merkittävää,<br />

kuinka yleistä on tietokoneen, tietoverkkojen ja matkapuhelimen käyttö<br />

ja miten eri väestöryhmät poikkeavat toisistaan.<br />

Esitettävät tiedot perustuvat Tilastokeskuksen vuosien 1996 ja 1999<br />

laajoihin haastatteluaineistoihin, joilla on selvitetty monipuolisesti<br />

suomalaisten uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ja mielipiteitä<br />

niistä. Vuonna 1996 haastatteluja saatiin 1 080 taloudesta 2 300 vastaajalta<br />

ja vuonna 1999 730 taloudesta 1 500 vastaajalta. Koska Tilastokeskuksen<br />

vuoden 1999 otos oli pienehkö, on tuloksia tarkasteltaessa keskitytty<br />

vain huomattaviin eroihin.<br />

3.1 Uuden tieto- ja viestintätekniikan yleisyys kotitalouksissa<br />

Suomessa on noin 2,35 miljoonaa kotitaloutta. Kotitalouksien laitevaranto<br />

on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Kuvio 1 osoittaa,<br />

kuinka erityyppinen matkapuhelimen yleistyminen on verrattuna kaikkiin<br />

muihin laitteisiin. Tietokoneen ja verkkoyhteyden yleistyminen on<br />

ainakin toistaiseksi noudattanut monien muiden laitteiden kaltaista<br />

‘rauhallisempaa’ kasvu-uraa.<br />

KUVIO 1. Eräiden laitteiden yleisyys kotitalouksissa vuoden 1999 syksyyn<br />

asti prosentteina (ainakin yksi laite)<br />

100<br />

90<br />

80<br />

70<br />

60<br />

50<br />

40<br />

30<br />

20<br />

10<br />

0<br />

1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999<br />

Lähde: Kulutustutkimus ja Kuluttajabarometri, Tilastokeskus<br />

Väritelevisio<br />

Matkapuhelin<br />

Videonauhuri<br />

CD-soitin<br />

Mikrotietokone<br />

Internet-yhteys<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 7

TIETOKONE<br />

1 henki<br />

2 henkeä<br />

3 henkeä<br />

4 henkeä<br />

5+ henkeä<br />

Yhteensä<br />

CD-ROM-ASEMA<br />

1 henki<br />

2 henkeä<br />

3 henkeä<br />

4 henkeä<br />

5+ henkeä<br />

Yhteensä<br />

INTERNET-YHTEYS<br />

1 henki<br />

2 henkeä<br />

3 henkeä<br />

4 henkeä<br />

5+ henkeä<br />

Yhteensä<br />

Kuviosta 2 ilmenee, kuinka paljon erikokoisissa kotitalouksissa oli<br />

tietokoneita ja niissä CD-ROM -asemia sekä Internet-yhteyksiä vuoden 1999<br />

lopulla. Sen mukaan niiden hankinta kotiin on selvästi sidoksissa talouden<br />

kokoon eli lapsiin. Lapset ovat olleet uuden tekniikan hankkimista oleellisesti<br />

nopeuttava tekijä kotitalouksissa. Pienissä talouksissa taas ikä vaikuttaa<br />

oleellisesti halukkuuteen hankkia uutta tieto- ja viestintätekniikkaa.<br />

KUVIO 2. Kotitaloudet, joilla on käytettävissään tietokone, CD-ROM-asema tai Internetyhteys<br />

prosentteina talouden koon mukaan syksyllä 1996 ja 1999 (ainakin yksi väline)<br />

Kotitalouden<br />

jäsenmäärä<br />

0 20 40 60 80 100%<br />

Lähde: Suomalaiset ja tulevaisuuden tietoyhteiskunta -tutkimukset 1996 ja 1999, Tilastokeskus<br />

syksy 1996<br />

syksy 1999<br />

Kotitietokoneet ovat perheissä oleellisesti yleisempiä kuin yhden ja kahden<br />

hengen talouksissa. Neljän tai useamman hengen talouksistakin vain<br />

noin puolella oli Internet-yhteys kotitietokoneessa. Pienissä talouk sissa<br />

tietokoneita ja verkkoyhteyksiä on edelleen vähän. Suomeen on tullut<br />

kolmessa vuodessa 350 000 uutta tietokonetaloutta. Internet-yhteyksiä<br />

oli tullut lisää hieman vähemmän eli 320 000. Nopeita ISDN-yhteyksiä<br />

oli vain noin 70 000 taloudessa. Kotikoneita oli vaihdettu paremmin<br />

varustettuihin, sillä CD-ROM -asemalla varustettuja kotikoneita on nyt<br />

noin 430 000 enemmän kuin vuonna 1996. CD-ROM oli selvästi yleisempi<br />

kuin verkkoyhteys.<br />

Uusia matkapuhelintalouksia oli tullut kolmessa vuodessa yli 800 000 lisää.<br />

Ainakin yksi matkapuhelin oli 78 %:lla Suomen 2,35 miljoonasta taloudesta.<br />

Ilman lankapuhelinta oli jo 23 % talouksista ja niiden määrä on lisääntynyt<br />

200 000:lla. Sanomalehteä ei tullut neljännekseen talouksista ja tällaisia<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 8

talouksia oli 100 000 enemmän kuin kolme vuotta sitten. Mainosten<br />

ilmaisjakelun tai puhelinmyynnin oli kieltänyt 3–4 % talouksista.<br />

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu eri kokoisten talouksien laite varantoja.<br />

TAULUKKO 1. Kotitalouksien tieto- ja viestintätekniikaan liittyvät varannot talouden<br />

tyypin mukaan vuonna 1999 (prosentteina)<br />

KOTITALOUKSIEN AUTOT, TEKSTI-TV:T, SANOMALEHDET JA PUHELINYHTEYDET<br />

Kotitalouden tyyppi Auto Teksti-tv Tilattu On jokin Ei lanka- Ei matkakäytössä<br />

sanomalehti puhelin puhelinta puhelinta<br />

1-henki alle 30 v. 51 57 32 100 72 7<br />

1-henki 30–39 v. 59 72 65 94 62 17<br />

1-henki 40–59 v. 55 62 60 96 26 36<br />

1-henki 60+ v. 46 49 75 91 14 67<br />

1-hengen taloud. yht. 52 62 43 96 40 34<br />

2-henkeä alle 30 v. 73 75 76 100 51 9<br />

2-henkeä 30–49 v. 84 84 73 100 32 3<br />

2-henkeä 50–64 v. 92 85 91 100 3 14<br />

2-henkeä 65+ v. 93 70 100 100 0 37<br />

yksinhuoltaja 2-henk. 40 96 51 100 19 18<br />

2-hengen taloud.yht. 83 78 84 100 17 20<br />

3-hengen taloudet 91 85 92 100 7 10<br />

4-hengen taloudet 99 84 87 100 9 2<br />

5+ hengen taloudet 100 85 9 100 10 5<br />

Kaikki taloudet 75 74 75 98 23 22<br />

KOTITALOUKSIEN TIETOKONELAITTEET<br />

Kotitalouden tyyppi Koti-PC Verkko- ISDN- PC- CD-ROM Skanneri Pelikone<br />

yhteys yhteys tulostin -asema<br />

1-henki alle 30 v. 34 19 0 25 28 1 15<br />

1-henki 30–39 v. 33 10 5 21 23 0 7<br />

1-henki 40–59 v. 22 9 2 18 18 6 3<br />

1-henki 60+ v. 3 0 0 3 0 0 0<br />

1-hengen taloudet yht. 21 10 2 16 16 3 6<br />

2-henkeä alle 30 v. 49 29 2 36 45 9 18<br />

2-henkeä 30–49 v. 49 28 9 40 39 8 9<br />

2-henkeä 50–64 v. 35 27 3 33 27 7 5<br />

2-henkeä 65+ v. 22 2 0 22 1 0 0<br />

yksinhuoltaja 2-henk. 39 18 9 25 35 9 38<br />

2-hengen taloud.yht. 35 18 3 30 24 5 9<br />

3-hengen taloudet 54 28 4 49 38 11 20<br />

4-hengen taloudet 69 47 8 61 64 10 53<br />

5+ hengen taloudet 83 52 12 64 71 13 61<br />

Kaikki taloudet 39 21 3 32 30 6 17<br />

Yllä olevasta taulukosta voidaan tehdä muutama johtopäätös:<br />

– Matkapuhelin on vielä harvinainen yhden hengen iäkkäissä<br />

talouksissa.<br />

– Pienistä talouksista huomattava osa on ilman<br />

lankapuhelinliittymää. Tällä on huomattava merkitys kotien<br />

verkkoyhteyksien yleistymisen kannalta ainakin niin kauan<br />

kuin matkapuhelimien käyttömaksut ovat oleellisesti<br />

korkeammat kuin lankapuhelimissa.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 9

– ISDN-liittymien määrä on hyvin alhainen perhetalouksissa ja<br />

olematon pientalouksissa.<br />

– Teksti-tv on varsin yleinen liittymä, jonka mahdollisuuksia<br />

ei liene pohdittu riittävästi. Vaikka se on yksisuun tainen,<br />

se tarjoaa tiedon jakajalle monia mahdollisuuksia ja suuren<br />

potentiaalisen asiakasliitymien määrän.<br />

– Sanomalehden asema pientalouksien joukkoviestimenä oli<br />

selvästi heikompi kuin muissa talouksissa.<br />

Taulukossa ei ole käsitelty tulojen vaikutusta uuden tieto- ja viestintätekniikan<br />

hankintaan. Haastatteluaineistosta tehdyn analyysin perusteella<br />

voidaan kuitenkin todeta, että alhaiset tulot eivät ole olleet uuden tieto- ja<br />

viestintätekniikan käytöönoton keskeinen este. Tulotaso näyttää vai kuttavan<br />

silloin, jos perheen jäsentä kohti lasketut kuukausittaiset bruttotulot<br />

ovat alle 4 000 markkaa tai silloin kun motivaatio hankintaan ei ole suuri.<br />

Jos kuitenkin bruttotulot henkilöä kohden nousivat 6 000–8 000 markkaan<br />

kuukaudessa tai suuremmiksi, oli niiden vaikutus uuden tieto tekniikan<br />

hankkimiseen enää vähäinen. Matkapuhelimen osalta tuloilla ei näytä<br />

olevan mitään merkitystä ainakaan talouden ensimmäisen matkapuhelimen<br />

hankkimisen osalta.<br />

Matkapuhelin on jo lähes 80 %:lla, tietokone lähes 40 %:lla ja Internet-yhteys<br />

vasta noin neljänneksellä kotitalouksista. Matalatkaan tulot eivät ole olleet<br />

merkittävä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton este.<br />

3.2 Alueellisista eroista<br />

Alueelliset erot matkapuhelimen yleisyydessä ovat kasvaneet nimenomaan<br />

pientalouksien osalta vuodesta 1996 vuoteen 1999. Tarkasteltaessa<br />

alueellisia eroja EU:n tukialueittain 1 , tavoite 6 -alueen eli Pohjois- ja<br />

Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden pien- ja perhetalouksien sekä<br />

tavoite 2 -alueen eli teollisuuden rakennemuutosalueiden kehitys on<br />

ollut muita alueita hitaampaa. Perhetalouksien alueelliset erot ovat<br />

pysyneet jokseenkin ennallaan. Matkapuhelin on yleistynyt selvästi<br />

kaikilla tavoitealueilla ja kaikenkokoisissa kotitalouksissa edellä mainituista<br />

alue-eroista huolimatta.<br />

Tietokoneen yleistyminen on vuoden 1999 lopulla kerätyn aineiston perusteella<br />

jäänyt edelleen matkapuhelimen jälkeen. Etenkin pientalouksissa<br />

tietokoneiden yleistyminen näyttää olevan suhteellisen hidasta, vaikka yhä<br />

useammalla pientaloudella onkin nykyään tietokone. Tietokoneen yleisyys<br />

eri tukialueilla vaihtelee pientalouksissa 17 % ja 44 % välillä ja 58 % ja<br />

79 % välillä perhetalouksissa. Alueittaiset erot tietokoneiden määrässä<br />

olivat pientalouksien kohdalla pysyneet ennallaan ja perhetalouksien<br />

kohdalla pienentyneet. Pääkaupunkiseudun ja muiden alueiden välillä oli<br />

edelleen selvä ero, mutta alueiden välisissä eroissa tapahtui ajanjaksona<br />

kaventumista. Pientalouksissa tietokone on pääkaupunkiseutua (44 %)<br />

lukuun ottamatta edelleen harvinainen.<br />

1 EU:n tavoitealueluokitus on muodostettu rakenteellisten ominaisuuksien tai niiden muutosten perustella: Tavoite 2-alueet eli teollisuuden<br />

rakennemuutosalueet (esim. Hamina, Pori, Lahti, Jyväskylä), tavoite 5b-alueet eli maaseudun rakennemuutosalueet (esim. Raahe, Myrskylä, Somero,<br />

Virrat) ja tavoite 6-alueet eli Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutut alueet (esim. Rovaniemi, Kajaani ja Mikkeli). Alue- ja rakennetukien ulkopuolella<br />

olevat alueet, ns. 0-alueet tai valkoiset alueet, on jaettu pääkaupunkiseutuun (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa) ja muuhun 0-alueeseen (esim.<br />

Oulu, Tampere, Turku ja Vaasa. Myös Ahvenanmaa)<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 10

KUVIO 3. Kotitaloudet, joilla on käytettävissään CD-soitin, matkapuhelin, tietokone ja<br />

verkkoyhteys prosentteina pien- ja perhetalouksissa syksyllä 1996 ja 1999 EU-tukialueilla<br />

(verkkoyhteys 1996 = sähköposti ja 1999 = Internet)<br />

(N = 1081 + 734) EU-tukialueet ja<br />

CD-SOITIN<br />

asuntokunnan koko<br />

0 20 40 60 80 100%<br />

MATKAPUHELIN<br />

TIETOKONE<br />

VERKKOYHTEYS<br />

1–2 henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

3+ henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

1–2 henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

3+ henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

1–2 henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

3+ henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

1–2 henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

3+ henkeä Pääkaupunkiseutu<br />

Muu 0-alue<br />

Tavoite 2-alue<br />

Tavoite 5b-alue<br />

Tavoite 6-alue<br />

Yhteensä<br />

lisäystä<br />

vähennystä<br />

0 20 40 60 80 100%<br />

0 20 40 60 80 100%<br />

0 20 40 60 80 100%<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 11

Kotitalouksien verkottuminen on päässyt Suomessa käyntiin pääkaupunkiseudulla<br />

ja muun 0-alueen perhetalouksissa. Pientaloudet yleensä ja<br />

perhekotitaloudet varsinaisilla tukialueilla (2-, 5b- ja 6-alueet) eivät vielä<br />

pääosin ole liittyneet tietokoneverkkoihin.<br />

Matkapuhelin on yleistynyt selvästi koko maassa kaikenkokoisissa<br />

kotitalouksissa. Tietoverkkoihin kotitaloudet ovat liittyneet eniten<br />

pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Liittymien määrä on<br />

kasvanut voimakkaasti tukialueilla ja alueelliset erot ovat kaventuneet<br />

vuodesta 1996 vuoteen 1999.<br />

3.3 Suomalaisten liittymät uuteen tieto- ja<br />

viestintätekniikkaan<br />

Tietokonetta oli vuoden 1999 syksyllä voinut käyttää jossakin 60 %<br />

sekä miehistä että naisista. Paikka on voinut olla koti, työ tai oppilaitos.<br />

Tietokonetta käytetään vähemmän vanhemmissa kuin nuoremmissa<br />

ikäryhmissä. Alle 20-vuotiaiden ryhmässä vain pieni osa ei pääse missään<br />

käsiksi tietokoneeseen, sen sijaan yli 60-vuotiaat ovat enää vähiten<br />

tekemisissä tietokoneen kanssa. Iäkkäintä ryhmää lukuun ottamatta<br />

naisista suurempi osa kuin miehistä on voinut käyttää tietokonetta.<br />

Noin kolmannes suomalaisista oli käyttänyt tietoverkkoa kotoa, työpaikalta,<br />

oppilaitoksesta tai esimerkiksi kirjastosta. Useimmin verkkoyhteys ja sähköposti<br />

olivat 15–19 -vuotiailla. Tosin alle 20-vuotiaiden verkkoyhteyksiä<br />

kasvatti nimenomaan mahdollisuus päästä verkkoon koulusta. Ilman sitä<br />

verkkoon pääsevien osuus putoaisi noin 30 prosenttiyksikköä kahdessa<br />

nuorimmassa ikäryhmässä. Yli 60-vuotiaat eivät juuri ole käyttäneet<br />

tietoverkkoja. Miehet ovat hankkineet tai saaneet sähköpostiyhteyden<br />

naisia useammin kaikissa ikäryhmissä lukuunottamatta 30–49 -vuotiaita.<br />

Sähköpostiyhteys oli syksyllä 1999 keskimäärin lähes joka kolmannella<br />

suomalaisella. Sen sijaan oma kotisivu oli hyvin harvalla kaikissa<br />

ikäryhmissä.<br />

TAULUKKO 2. Suomalaisten tietokone- ja verkkoliittymät sekä Internet-selaimen ja<br />

tekstinkäsittelyn hallinta sukupuolen ja iän mukaan vuoden 1999 lopulla<br />

Miehet IKÄRYHMÄ alle 15 15–19 20–29 30–39 40–49 55–59 60+ yht.<br />

Voi käyttää tietokonetta jossain 97 87 64 66 61 57 15 60<br />

Pääsee jostain verkkoon 66 61 43 38 29 32 7 35<br />

On ainakin yksi sähköposti<br />

Hallitsee Internet-selaimen<br />

42 52 43 35 27 28 6 31<br />

kohtuullisesti<br />

Hallitsee tekstinkäsittelyn<br />

72 84 55 50 34 31 6 43<br />

kohtuullisesti 75 83 56 50 37 46 9 46<br />

Naiset IKÄRYHMÄ alle 15 15–19 20–29 30–39 40–49 50–59 60+ yht.<br />

Voi käyttää tietokonetta jossain 97 90 67 74 76 52 8 60<br />

Pääsee jostain verkkoon 57 55 38 43 43 18 1 32<br />

On ainakin yksi sähköposti<br />

Hallitsee Internet-selaimen<br />

32 47 38 39 32 16 0 27<br />

kohtuullisesti<br />

Hallitsee tekstinkäsittelyn<br />

66 82 55 48 44 23 1 40<br />

kohtuullisesti 86 84 63 64 60 30 7 50<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 12

Verkon kautta jotain ostaneita oli miehissä naisia enemmän, mutta<br />

vain 20–29 -vuotiaiden miesten ryhmässä verkko-ostajien osuus oli<br />

merkittävä, noin viidennes. Verkon tarjonnan hyödyntäminen näyttää<br />

edelleen olevan vain nuorten miesten kiinnostuksen kohteena. Heidän<br />

keskuudessaan oli myös ryhmä, joka on kiinnostunut nettiradiosta ja<br />

verkkopelaamisesta. Naiset hyödynsivät hieman useammin kirjaston<br />

tarjoamia verkkoyhteyksiä kuin miehet.<br />

Kun kysyttiin eri ohjelmien hallinnasta, sähköpostin ja Internet-selaimen<br />

käyttötaitoaan vastaajat pitivät korkeana. Sen sijaan tekstinkäsittelyn<br />

omasta mielestään hyvin hallitsevia oli selvästi vähemmän. Kuvankäsittelyn<br />

ja varsinkin taittamisen osaajia oli vähän.<br />

Kolmannes suomalaisista pääsee kotoa, työstä tai oppilaitoksesta tietoverkkoon.<br />

Samoin lähes kolmanneksella on sähköpostiyhteys. Useimmin<br />

verkko- ja sähköpostiyhteys on nuorilla ja työikäisillä.<br />

3.4 Tietokoneen ja verkon kotikäyttäjät<br />

Kaikista 10–74 -vuotiaista miehistä 51 % ja naisista 47 % voi käyttää<br />

koto na tietokonetta (Taulukko 3). Edellisiin lukuihin verrattuna tämä<br />

merkitsee sitä, että miehistä 9 %:lla tietokoneen käyttömahdollisuus oli<br />

vain kodin ulkopuolella. Naisista heitä oli 13 %, joten ylivoimainen enemmistö<br />

tietokoneen käyttäjistä voi käyttää sitä myös kotona. Eläke läisten<br />

kotitietokoneen käyttömahdollisuus oli alhainen. Toinen kiintoisa piirre oli,<br />

että 20–29 -vuotiailla kotitietokone on hieman harvemmalla kuin heitä<br />

TAULUKKO 3. Suomalaisten kotitietokoneen ja -verkkoyhteyden sekä eräiden palvelujen ja<br />

tietokoneohjelmien käyttö vapaa-aikana sukupuolen ja iän mukaan vuoden 1999 syksyllä,<br />

prosentteina<br />

Miehet IKÄRYHMÄ alle 15 15–19 20–29 30–39 40–49 50–59 60+ yht.<br />

Kotitietokone on käytettävissä 82 79 50 58 51 52 15 51<br />

Käyttää PC:tä kotona viikoittain 70 60 34 39 29 31 10 35<br />

On verkkoyhteys kotoa 46 34 23 25 21 20 6 23<br />

Käyttää verkkoa kotoa viikoittain 29 28 23 24 17 17 4 19<br />

Käytt. sähköp. usein vapaa-aik. 21 32 20 21 11 16 3 16<br />

Käytt. www-s. usein vapaa-aik. 32 36 22 21 11 11 2 17<br />

Käytt. chattia usein vapaa-aik. 12 17 1 1 0 0 0 3<br />

Käytt. tekstink. usein vapaa-aik. 17 36 25 22 19 22 8 20<br />

Käytt. kuvank. usein vapaa-aik. 11 20 12 11 3 6 3 9<br />

Käytt. kotiPC:n CD-ROM 2 vk aik. 50 47 31 27 17 11 5 23<br />

Naiset IKÄRYHMÄ alle 15 15–19 20–29 30–39 40–49 50–59 60+ yht.<br />

Kotitietokone on käytettävissä 74 68 46 62 62 43 8 47<br />

Käyttää PC:tä kotona viikoittain 55 49 32 29 32 15 2 26<br />

On verkkoyhteys kotoa 31 29 20 19 22 8 1 16<br />

Käyttää verkkoa kotoa viikoittain 17 24 18 14 13 2 1 12<br />

Käytt. sähköp. usein vapaa-aik. 20 28 16 12 12 8 1 12<br />

Käytt. www-s. usein vapaa-aik. 18 30 14 11 6 3 0 9<br />

Käytt. chattia usein vapaa-aik. 13 14 1 1 0 0 0 2<br />

Käytt. tekstink. usein vapaa-aik. 21 32 31 21 27 11 1 19<br />

Käytt. kuvank. usein vapaa-aik. 10 7 9 1 6 1 0 4<br />

Käytt. kotiPC:n CD-ROM 2 vk aik. 25 27 11 12 15 1 1 10<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 13

nuoremmilla tai vanhemmalla ikäryhmällä. Verkkoyhteyden käyttömahdollisuus<br />

kotoa oli tietokoneen käyttömahdollisuuteen verrattuna alhainen.<br />

Vain kahteen nuorimpaan ikäryhmään kuuluvista pääsi merkittävä osa<br />

kotoaan verkkoon. Miehillä oli verkko -yh teys kotoa selvästi naisia useammin.<br />

Jos säännöllisen käytön rajaksi asetetaan vähintään viikoittainen käyttö,<br />

enää vain kahdessa nuorimmassa ikäryhmässä oli puolet kotitietokoneen<br />

vakiokäyttäjiä. Kotona olevaa tietokonettaan käyttää vähintään kerran<br />

viikossa 62 % (1,24 milj.), kun heitä kolme vuotta sitten oli 55 % (720 000).<br />

Verkon viikoittaisia kotikäyttäjiä oli nuorten miesten ryhmissäkin vain reilu<br />

viidennes. Pelaaminen joko kotitieto- tai pelikoneella on merkittävä<br />

harrastus vain 10–19 -vuotiailla miehillä. Viime syksynä www-sivuilla oli<br />

käynyt useasti noin 30 % (540 000) ja yhtä moni oli pelannut usein<br />

tietokonepelejä. Usein pelaavien osuus oli alentunut selvästi kolmessa<br />

vuodessa. Kotitietokonetta käytettiin tekstinkäsittelyyn melkoisen paljon.<br />

Kotitietokoneen käyttö on kasvanut, mutta tietoverkon käyttö on vielä<br />

suhteellisen vähäistä.<br />

3.5 Tietokone, puhelin ja verkkoyhteys työpaikalla<br />

Puhelin on suurimmalla osalla käytettävissä työssään. Myös tietokone<br />

ja verkkoyhteys ovat yleistyneet työpaikalla. Puhelinta ei tarvinnut<br />

työssään 14 % miehistä ja 17 % naisista. Alle 30-vuotiaiden työssä käyvien<br />

työtehtävissä huomattavassa osassa ei tarvittu puhelinta. Yli puolet<br />

työajasta oli puhelimen käyttöä noin 5 %:lla. Miehistä peräti 44 %:n<br />

työhön ei liittynyt mikrotietokoneen käyttöä ja naistenkin töistä tällaisia<br />

oli 35 %. Alle 30-vuotiaista työssä käyvistä yli puolet ei käyttänyt mikroa<br />

työssään. Oma tietokone töissä on miehistä vain kolmanneksella ja naisista<br />

vastaavasti 40 %:lla. Kuitenkin ylemmissä ikäryhmissä omaa työmikroa<br />

käyttävien miesten osuus kasvaa. Kaiken kaikkiaan mikrotietokone oli<br />

omassa käytössä työpaikalla useammalla kuin vuonna 1996. Kasvu oli 5<br />

prosenttiyksikköä kolmessa vuodessa.<br />

Työssä olevista naisista liki puolet ja miehistä noin 40 % käytti työnantajan<br />

sähköpostijärjestelmää. Tavoitettavuus sähköpostitse oli parantunut<br />

oleellisesti kolmessa vuodessa. Vain noin kolmannes työssä olevista<br />

käytti sähköpostia työpaikan ulkopuolisiin yhteyksiin. Internetiin pääsi<br />

työpaikaltaan sekä miehistä ja naisista noin 30 %.<br />

Työssä olevista miehistä 17 % arvioi, että omaa työtä voisi tehdä vähintään<br />

lyhyitä aikoja etätyönä. Naisista päätyi samaan arvioon 21 %. Halukkuus<br />

etätyöhön oli selvästi mahdollisuutta alhaisempi, mutta kumpikin oli<br />

hieman lisääntynyt kolmessa vuodessa. Keski-ikäisten työt näyttävät<br />

antavan sekä hiukan suuremman mahdollisuuden että halukkuuden<br />

etätyöhön. Itseään koko- tai osapäiväisinä etätyöntekijöinä pitäviä oli<br />

hyvin pieni joukko, yhteensä alle 30 000. Heidän määränsä ei ole kolmessa<br />

vuodessa kasvanut. Sen sijaan halukkuus etätyöhön näyttää hieman<br />

kasvaneen, mutta on edelleen melko alhaisella tasolla, runsaat 10 %<br />

kaikista työssä käyvistä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 14

TAULUKKO 4. Suomalaisten puhelimen, tietokoneen ja verkkoyhteyden<br />

käyttö työpaikoilla prosentteina vuoden 1999 syksyllä työssä olleista<br />

Miehet IKÄRYHMÄ 20–29 30–39 40–49 50+ yht.<br />

Ei tarvitse puhelinta työssä 22 17 12 6 14<br />

Puhelimessa yli puolet työajasta 4 6 1 6 4<br />

Työhön ei liity mikron käyttöä 54 45 41 36 44<br />

Mikro omassa käytössä 24 30 36 43 33<br />

Käyttää sähköp. työp. ulkopuol 25 33 28 35 31<br />

Pääsee työpaikalta www-sivulle 25 32 27 33 30<br />

Työantajalla kotisivut 27 26 24 27 26<br />

Yli 100 sähköp./vk töihin 2 2 2 3 2<br />

Naiset IKÄRYHMÄ 20–29 30–39 40–49 50+ yht.<br />

Ei tarvitse puhelinta työssä 31 13 11 16 17<br />

Puhelimessa yli puolet työajasta 7 11 8 2 6<br />

Työhön ei liity mikron käyttöä 53 28 29 38 35<br />

Mikro omassa käytössä 22 42 47 38 39<br />

Käyttää sähköp. työp. ulkopuol 14 43 42 27 33<br />

Pääsee työpaikalta www-sivulle 14 41 39 21 31<br />

Työantajalla kotisivut 8 36 35 19 27<br />

Yli 100 sähköp./vk töihin 0 3 1 2 2<br />

Läheskään kaikki eivät saa liittymää tietoverkkoihin työn kautta. Erityisesti<br />

nuorten alle 30-vuotiaiden työt näyttävät olevan monesti sellaisia, ettei<br />

niihin liity tietokoneen tai verkon käyttöä.<br />

Kun yli 50 puhelua töihin viikossa saavia oli useimmissa ryhmissä 20–30 %,<br />

niin yli 100 sähköpostiviestiä saavia oli vain pari prosenttia työssä käyvistä.<br />

Siten sähköpostin suuresta määrästä työssä koituvaa vaivaa aiheutunee<br />

vain suhteellisen pienelle osalle suomalaisista.<br />

Ainakin kerran Internetistä ostaneita oli noin neljännesmiljoona eli 20 %<br />

niistä, joilla oli pääsy Internetiin. Vertailuna voidaan todeta, että pos timyynnin<br />

kautta oli ainakin kerran vuonna 1999 ostanut jotain 1,8 miljoonaa<br />

suomalaista ja puhelinmyyjältä 1,2 miljoonaa. Niistä suomalaisista, jotka<br />

pääsevät verkkoon, mutta eivät olleet vielä ostaneet Internetistä, 60 %:lla<br />

ei ollut aikeita aloittaa Internet-ostamista ja vain 16 % arvelee aloittavansa<br />

kaupankäynnin tänä vuonna (=160 000 uutta Internet-ostajaa).<br />

Matkapuhelimen käyttäjistä 17 %:lla oli enemmän tekstiviestejä kuin<br />

puheluita ja vain 10 % ei ollut lähettänyt tekstiviestejä. Yli 10 tekstiviestiä<br />

oli lähettänyt viikon aikana 10–30 -vuotiaista 40 % ja yli 31-vuotiaista<br />

10 %.<br />

Kansalaisten huoli siitä, että he tietotekniikan edetessä ’jäisivät jalkoihin’<br />

oli hieman alentunut (41 % ➾ 38%). Uuden tietotekniikan uskoo lisäävän<br />

työpaikkoja nyt joka toinen, kun kolme vuotta sitten tätä mieltä oli<br />

vain neljännes.<br />

Edelleenkään suurta enemmistöä (88 % ➾ 86 %) suomalaisista ei tiedontulva<br />

haittaa. Samoin pääosa suomalaista (89 % ➾ 84 %) oli täysin tai<br />

jokseenkin samaa mieltä väitteen ”Hoidan asiani mieluummin puhelimella<br />

kuin kirjeillä tai tietokoneyhteyksillä” kanssa.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 15

Tietokoneen, sähköpostin ja verkon käyttö työssä on kasvanut viime<br />

vuosina, joskin alle 30-vuotiaiden työhön ei liity kovin usein tietokoneen<br />

tai verkon käyttöä. Kansalaisten huoli syrjäytymisestään tietotekniikan<br />

lisääntyessä on hieman laskenut. Suurta enemmistöä tiedontulva ei haittaa.<br />

3.6 Tietotekniikka ja -verkot pankkipalveluissa<br />

Suomessa pankkien kautta välitettyjen maksujen ja rahan nostojen volyymi<br />

on noin miljardi tapahtumaa vuodessa. Tämä on jo suuruudellaan ohjannut<br />

pankkitekniikan kehittämiseen. <strong>Suomi</strong> on europpalaisten tilastojen kärkipäässä<br />

pankkikorttien, käteisautomaattien ja kaupan maksupäätteiden<br />

käyttämisessä, mikä on mahdollistanut teknologian hyödyntämisen toi sella<br />

tavalla kuin šekin ja käteisen käyttö. Käteisautomaateista nosto jen määrä<br />

asukasta kohden on EU:n suurin (yhteensä 230 miljoonaa automaattinostoa).<br />

Asiakkaat ovat siirtyneet käyttämään tietoverkkopohjaisia pankkipalveluita,<br />

mihin on osaltaan vaikuttunut pankkien jakeluverkkojen<br />

sekä käteisautomaattien ja tilisiirtoautomaattien vähentyminen. Uutta<br />

teknologiaa on hyödynnetty erityisesti yritysten telepankkipalvelujen,<br />

yksityisasiakkaiden kotipäätteiden käyttöön perustuvien telepankkipalvelujen<br />

ja puhelinpankkipalvelujen kehittämisessä. Suomessa asiakkaan<br />

ja pankin välinen maksujenvälityksen konekielisyysaste onkin noussut<br />

44 %:sta vuonna 1990 jo 85 %:iin vuonna 1999. Pankkien välillä tapahtumat<br />

välitetään täysin konekielisesti. 2<br />

Verkkopankkipalveluja käyttää noin 1,5 miljoonaa asiakasta, mikä on<br />

asukaslukuun suhteutettuna eniten koko maailmassa. Internetin käyttö<br />

pörssin osakekaupoissa kasvaa nopeasti.<br />

3.7 Valtakunnalliset runkoverkot ja laajakaistayhteydet<br />

2 Lähde: Suomen Pankkiyhdistys ja sen maksuliikennetilastot<br />

Tietoyhteiskuntakehitys lisää sekä kotitalouksien että yritysten laajakaistaisten<br />

yhteyksien tarvetta. Laajakaistaisella tiedonsiirtoyhteydellä<br />

tarkoitetaan yhteyttä, jonka tiedonsiirtonopeus mahdollistaa muun muassa<br />

liikkuvan kuvan vaivattoman vastaanottamisen. Käytännössä tämä on<br />

mahdollista noin 2 Mbit/sekunnissa nopeudella. Suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen<br />

on mahdollistanut korkeatasoinen ja kattava<br />

teleinfrastruktuuri. Laajakaistaisten yhteyksien rakentamisen aloittivat<br />

Suomessa alueelliset puhelinyhtiöt jo 1980-luvulla ja verkot avattiin<br />

datakilpailulle 1988.<br />

Suomessa on useita eri runkoverkkoja ja niitä omistavia ja hallinnoivia<br />

yrityksiä. Rekisteröityjä teletoimintaa harjoittavia yrityksiä on Suomessa<br />

kaikkiaan yli 100. Valtakunnallisia ja kansainvälisiä laajakaistaisia<br />

televerkkoja on tällä hetkellä kolme: Soneran, Telian ja Finnet-yhtiöiden.<br />

Lisäksi useat muut teleyritykset ovat jo ilmoittaneet rakentavansa<br />

kansainvälistä tai valtakunnallista runkoverkkoa. Lisäksi tiedonsiirtoon<br />

voidaan käyttää myös ohjelmansiirtoverkkoja (esimerkiksi televisioja<br />

digi-TV -verkot). Kaikkien näiden valtakunnallisten runkoverkkojen<br />

tiedonsiirtokapasiteetti on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 16

Vuonna 2005 nykyisten valtakunnallisten verkkojen kapasiteetin<br />

arvioidaan olevan vähintään 125 kertaa suuremman kuin kuluvana<br />

vuonna. Valtakunnallisten runkoverkkojen tekninen kehitys ilmenee<br />

taulukosta 5.<br />

TAULUKKO 5. Valtakunnallisten runkoverkkojen<br />

siirtojärjestelmien kehitys 1950–2005<br />

1950 60 kanavaa symmetrisissä johdoissa<br />

1960 900 kanavaa analogisissa koaksiaalikaapeleissa (2–3 järjestelmää/kaapeli)<br />

1970 2 700 kanavaa koaksiaalikaapeleissa tai 1 800 kanavaa radiolinkissä<br />

1980 565 Mbit/s / kuitu (tai kuparipari) (10 800 puhekanavaa)<br />

koaksiaali- tai valokaapelissa (useita kuituja)<br />

1990 2,5 Gbit/s / kuitu = 4x565 Mbit/s (useita kuituja/valokaapeli)<br />

2000 160 Gbit/s / kuitu = 256x565 Mbit/s<br />

2002 2,5 Tbit/s / kuitu = 4 026x565 Mbit/s<br />

2005 20…40 Tbit/s / kuitu = 4 000–80 000 x 565 Mbit/s (arvio)<br />

Yksittäisen käyttäjän liityntä valtakunnallisiin verkkoihin voidaan järjestää<br />

monella erilaisella teknologialla. Laajakaistainen tiedonsiirto voidaan<br />

toteuttaa esimerkiksi kuparikaapeliverkoilla (xDSL, Digital Subscriber<br />

Line), digitaalisilla maanpäällisillä televisioverkoilla, kolmannen sukupolven<br />

matkapuhelinverkoilla, kaapelitelevisioverkoilla, taloyhtiöiden sisäisillä<br />

laajakaistaverkoilla, radiotekniikkaan perustuvilla liityntäverkoilla sekä<br />

sähkönjakeluverkolla.<br />

Yksittäiselle käyttäjälle tällä hetkellä useimmiten helpoin tapa liittyä<br />

valtakunnalliseen runkoverkkoon on hyödyntää perinteistä puhelinlinjaa,<br />

joka tarjoaa jo tällä hetkellä tiedonsiirtoon vaadittavan yhteyden jokaiselle<br />

suomalaiselle. Tietoyhteiskunnan kehittyessä kysymys on siitä, onko<br />

tavalliseen puhelinlinjaan perustuva yhteys enää jatkossa riittävän<br />

nopea tietoyhteiskunnan palveluiden käyttämiselle. Internetin käyttö<br />

kotoa edellyttää yhteyden lisäksi päätelaitetta, modeemia sekä Internetliittymää.<br />

Vaikka laajakaistainen yhteys ei vielä ulotukaan Suomessa<br />

kuin harvoihin kotitalouksiin, useimpiin Suomen puhelinkeskuksista<br />

on tällä hetkellä jo laajakaistainen valokuituyhteys. Laajakaistainen<br />

valokaapeli on siten keskimäärin 5–6 kilometrin etäisyydellä useimmista<br />

puhelimen käyttäjistä. Siihen, miten riittävän nopea tiedonsiirtoyhteys<br />

saadaan ulottumaan aina käyttäjälle (kotitalous, yritys) saakka, on useita<br />

mahdollisia ratkaisuja, kuten edellä on kuvailtu.<br />

Tekniikan kehitys on erittäin nopeaa ja markkinoille on syntymässä useita<br />

vaihtoehtoisia laajakaistaisia verkkoja, jotka perustuvat eri tekniikoille ja<br />

joiden yleistyminen perustuu toisistaan poikkeaville markkinamekanismeille.<br />

3.8 Tieto- ja viestintätekniikan käytön<br />

kansainvälistä vertailua<br />

Tieto- ja viestintätekniikan levinneisyyttä ja käyttöä koskevia kansainvälisiä<br />

lukuja on saatavilla useista lähteistä. Eri lähteistä saadut tiedot kuitenkin<br />

voivat vaihdella huomattavasti eri tutkimus- ja mittausmenetelmistä<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 17

KUVIO 4. Tietokone ja Internet-yhteys kotona, syksyllä 1998, % 15 vuotta täyttäneistä<br />

Ruotsi<br />

Alankomaat<br />

Tanska<br />

Luxemburg<br />

<strong>Suomi</strong><br />

Iso-Britannia<br />

Belgia<br />

Saksa<br />

Itävalta<br />

Espanja<br />

Italia<br />

Irlanti<br />

Ranska<br />

Portugali<br />

Kreikka<br />

Lähde: Eurobarometer 50.1 INRA<br />

0 10 20 30 40 50 60 70%<br />

KUVIO 5. Käyttää tietokonetta työssään vähintään 1/4 työajasta, % palkansaajista<br />

Yhteensä EU<br />

Alankomaat<br />

<strong>Suomi</strong><br />

Ruotsi<br />

Iso-Britannia<br />

Tanska<br />

Luxemburg<br />

Saksa<br />

Itävalta<br />

Ranska<br />

Belgia<br />

Espanja<br />

Irlanti<br />

Italia<br />

Portugali<br />

Kreikka<br />

Lähde: Palkansaajat, European Survey on Working Conditions 1996.<br />

Tietokone kotona<br />

Internet-yhteys kotona<br />

0 10 20 30 40 50 60%<br />

Naiset<br />

Miehet<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 18

johtuen. Myös tutkimus- ja mittausajankohdat vaikuttavat tutkimustuloksiin.<br />

Tietokoneiden ja Internetin käytön levinneisyyttä on selvitetty muun<br />

muassa Eurobarometrin vuoden 1998 syksyltä julkaistuissa tilastotiedoissa.<br />

Näiden tulosten valossa <strong>Suomi</strong> sijoittuun muihin EU-maihin<br />

nähden kärkikolmannekseen, mutta ei aivan kärkeen. Esimerkisi muissa<br />

Pohjoismaissa tietokone ja Internet -yhteys on useammassa kotitaloudessa<br />

kuin Suomessa.<br />

Tietoja tietokoneen käytöstä työssä on saatavilla niukasti. Viimeisimmät<br />

käytettävissä olevat tiedot ovat vuodelta 1996, joten tietoihin on suh tau -<br />

duttava lähinnä suuntaa-antavina. Kuviosta 5 voidaan kuitenkin päätellä,<br />

että Suomessa sekä muun muassa Alankomaissa, Ruotsissa, Tanskassa ja<br />

Isossa-Britanniassa lähes puolet työikäisistä käyttää tietokonetta työssään<br />

vähintään neljänneksen työajastaan.<br />

Verkkoyhteydet. Verrattaessa Internetin käyttöä Euroopan yhteisössä<br />

ja Yhdysvalloissa voidaan Yhdysvaltojen todeta selvästi olevan edellä<br />

keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Kuitenkin sekä Suomessa että<br />

Ruotsissa on Internetin levinneisyys lähes samaa tasoa Yhdysvaltojen<br />

kanssa (kuvio 6.) 3 .<br />

KUVIO 6. Internetin levinneisyys EU-maissa ja Yhdysvalloissa<br />

<strong>Suomi</strong><br />

Ruotsi<br />

Tanska<br />

Iso-Britannia<br />

Alankomaat<br />

Saksa<br />

Belgia<br />

Itävalta<br />

Irlanti<br />

Ranska<br />

Espanja<br />

Italia<br />

Portugali<br />

Kreikka<br />

EU<br />

Yhdysvallat<br />

Lähde: Morgan, Stanley, Dean, Witter<br />

0 10 20 30 40 50 60%<br />

2000E<br />

3 Pelkästään kotitalouksia tarkasteltaessa Ruotsissa on kaikkein eniten Internet-liittymiä Tanskan ja Yhdysvaltojen sijoittuessa samalle tasolle.<br />

1998<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 19

Matkaviestinten levinneisyys. Matkapuhelin liittymissä <strong>Suomi</strong> on edelleen<br />

eurooppalaisittain johtava maa (kuvio 7). Koko väestöön suhteutettuna<br />

matkapuhelin on jo 68 % suomalaisista. (Edellä alaluvussa 3.1 oli kotitalouksien<br />

määrästä laskettu suhdeluku 10 prosenttiyksikköä suurempi).<br />

Yhdysvalloissa matkaviestinten levinneisyys ei yllä eurooppalaiselle tasolle.<br />

KUVIO 7. Matkapuhelinten levinneisyys eräissä Euroopan maissa 1.3.2000, osuus koko väestöstä<br />

<strong>Suomi</strong><br />

Islanti<br />

Norja<br />

Ruotsi<br />

Itävalta<br />

Luxemburg<br />

Tanska<br />

Portugali<br />

Italia<br />

Alankomaat<br />

Sveitsi<br />

Iso-Britannia<br />

Irlanti<br />

Espanja<br />

Kreikka<br />

Ranska<br />

Belgia<br />

Saksa<br />

Kypros<br />

Lähde: Mobile Communications<br />

0 10 20 30 40 50 60 70<br />

80%<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 20

4 Tietoyhteiskuntakehityksen<br />

vaikutus talouteen<br />

Tässä luvussa luodaan katsaus tietoyhteiskuntakehityksen kannalta<br />

keskeisten toimialojen tilanteeseen ja kehitykseen sekä tietoyhteiskuntakehityksen<br />

elinkeinorakenteessa aiheuttamiin muutoksiin. Tieto- ja<br />

viestintätekniikan hyödyntämisellä on huomattavia vaikutuksia lähes<br />

kaikkien elinkeinojen kilpailutilanteeseen ja rakenteeseen. Siirryttäessä<br />

’digitaalitalouteen’ osa lähes kaikkien alojen nykyisistä toiminnoista<br />

muuttuu tietoteollisiksi. Tieto- ja viestintätekniikkainvestoinnit vaikuttavat<br />

merkittävästi useimpien toimintojen organisointiin ja tehokkuuteen.<br />

Uusien tuotteiden ja palvelujen kysynnän kehittyminen ja vaikutukset<br />

kulutuksen rakenteeseen ovat kolmas näkökulma tässä luvussa.<br />

Informaatio- ja kommunikaatioteknologia on meneillään olevan kolmannen<br />

teollisen vallankumouksen keskeinen muutosvoima. Ensimmäinen<br />

vallankumous perustui höyryvoiman ja toinen sähkön hyödyntämiseen.<br />

Molemmat edelliset vallankumoukset muuttivat kansantaloutta ja yhteiskuntaa<br />

merkittävällä tavalla. Kolmannen vallankumouksen vai kutukset<br />

tulevat olemaan vähitellen yhtä radikaalit kuin kahden edellisenkin.<br />

Tietoyhteiskuntakehitys on vielä pioneerivaiheessaan ja monella tapaa<br />

arvaamaton. Vaikka siihen liittyvässä keskustelussa on nähtävissä monia<br />

ylilyöntejä, on selvää, että ainakin talouden osalta ’kaikki’ todellakin<br />

muuttuu, joskin muutosten aikajänne saattaa osoittautua pitkäksikin.<br />

4.1 Viestintäsektorin kehitys<br />

Tekninen kehitys<br />

Viestintäsektoria on viime vuosikymmenet leimannut nopea tekninen<br />

kehitys ja uusien innovaatioiden jatkuva tulva. Merkittävimpien teknisten<br />

ratkaisujen joukkoon kuuluvat valokaapelit, digitalisointi ja langaton<br />

viestintäteknologia. Valokaapeli on kasvattanut kiinteiden verkkojen<br />

siirtonopeuksia huomattavasti. Niinpä etäisyys on menettänyt merkitystään<br />

viestintäpalveluiden kustannustekijänä. Valokaapeleita käyttäen informaatiota<br />

voidaan välittää kauas pienin rajakustannuksin.<br />

Digitalisoinnilla on ollut suuri merkitys viestintäsektorin kehitykselle.<br />

Paremman laadun ja nopeuden lisäksi se on mahdollistanut monien uusien<br />

palvelujen (kuten vuorovaikutteisen multimedian) tarjonnan verkkojen<br />

välityksellä.<br />

Televisioverkkojen digitalisointi on myös käynnissä. Analogiset tvtoimiluvat<br />

päättyvät vuoden 2006 lopussa, jolloin analogiset lähetykset aiotaan<br />

lopettaa. Digitalisointi mahdollistaa perinteisten tv-ohjelmapalveluiden<br />

lisäksi myös vuorovaikutteisten sisältöpalvelujen (kuten Internet-pal veluiden)<br />

tarjoamisen televisioverkon kautta.<br />

Digitaalitekniikan ja siihen liittyvien innovaatioiden kenties merkittävin<br />

seuraus on ollut televiestinnän, tietotekniikan ja median konvergenssi<br />

eli lähentyminen (ks. kuvio 8). Kerran tallennettua ääntä, dataa ja<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 21

kuvaa voidaan tarjota erilaisissa verkoissa. Digitaalinen tallennusmuoto<br />

tekee kopioimisen ja muuntelun helpoksi ja halvaksi sekä jakelun vai -<br />

vattomaksi. 4<br />

KUVIO 8. Median, informaatioteknologian ja telekommunikaation<br />

konvergenssi 1990-luvulla<br />

Lehdet, TV, Radio<br />

IT<br />

Tele<br />

Uusmedia<br />

Tietoverkot<br />

Muut teollisuus- ja palvelualat<br />

Lähde: Laura Paija ja Petri Rouvinen, Etlatieto Oy (osin Mäenpää & Luukkainen, 1994)<br />

Konvergenssin seurauksena mainittua kolmea toimialaa on yhä vaikeampi<br />

erottaa toisistaan – monesti käytännöllisintä onkin puhua näiden alojen<br />

muodostamasta tietoteollisuudesta. Meneillään olevassa kehitysvaiheessa<br />

osa lähes kaikista teollisuus- ja palvelualoista muuttuu tietoteollisiksi.<br />

Sähköinen kauppa on tässä kehityksessä vasta alkua; lopullisena päämääränä<br />

ovat jonkinlaiset ’virtuaaliset’ liiketoimintamallit, joiden rinnalla<br />

kuitenkin säilyy perinteinen ’fyysinen’ toiminta. Tietoyhteiskunnassa<br />

entistä suurempi osa tuotantopanoksista ja lopputuotteista on aineetonta –<br />

osaamista ja tietoa – ja yritysten kilpailukyky perustuu kasvavassa määrin<br />

niiden kykyyn tuottaa, hallita ja hyödyntää tietoa.<br />

Teknisen kehityksen seurauksena erityisesti televerkkojen rakentamisen,<br />

puheluiden kytkennän ja lähettämisen, datan ja kuvan siirron sekä tiedon<br />

käsittelyn kustannukset ovat laskeneet huomattavasti. Tästä on seurannut<br />

myös puheluiden hintojen laskeminen. Lisäksi teknologinen kehitys on<br />

mahdollistanut uusien viestintätuotteiden – kuten Internet-palveluiden<br />

ja multimediasovellusten – tarjoamisen kohtuuhintaisina. Informaatio- ja<br />

kommunikaatioteknologian yleiskäyttöisyyden johdosta potentiaalinen<br />

sovelluskohteiden kirjo on lähes rajaton.<br />

Digitalisoinnin merkittävin seuraus on ollut televiestinnän, tietotekniikan ja<br />

median konvergenssi.<br />

4 Käytännön esimerkkejä konvergenssista ovat mm. Internet-puhelut ja Internet-palvelut matkaviestinverkoissa.<br />

Tietoteollisuus<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 22

5 ICT=Information and communications technology.<br />

Viestintämarkkinat<br />

Telekommunikaatio-, informaatioteknologia- ja media-alat ovat siis<br />

sulautumassa yhdeksi sektoriksi. Tämän takia viestintämarkkinoiden<br />

tarkastelukehikoksi sopii hyvin tieto- ja viestintäklusteri (ICT 5 -klusteri),<br />

jota on hahmoteltu kuviossa 9. Kuvan keskellä on ajatuksellinen ketju<br />

digitaalisesta sisällöstä ja sen paketoinnista jakeluun ja loppukäyttöön.<br />

Käytännössä tämä periaatteellinen arvoketju on varsin kaoottinen.<br />

Lähialoissa on mainittu eräitä sektoreita, joiden katsotaan vaikuttavan<br />

merkittävästi ICT-klusterin kehitykseen tai joiden tietoteollistumisessa<br />

nähdään erityistä potentiaalia. Tieto- ja viestintäteknologian soveltajien ja<br />

käyttäjien kautta ICT-klusterin kehitys koskettaa lähes koko yhteiskuntaa<br />

(ks. kuvio 9).<br />

KUVIO 9. Tieto- ja viestintäklusteri (ICT)<br />

Tukialat<br />

Osat ja<br />

komponentit<br />

Sopimusvalm.<br />

Koulutus, T&K<br />

Liitännäispalvelut<br />

ICT konsultointi<br />

Riskirahoitus<br />

Sääntely<br />

Jakelu<br />

Digitaalinen<br />

sisältö<br />

Paketointi<br />

Verkko-infrastruktuuri<br />

Operointi<br />

Päätelaitteet<br />

Lähde: Laura Paija ja Petri Rouvinen, Etlatieto Oy<br />

Lähialat<br />

Perinteinen<br />

media<br />

Viihde<br />

Mainonta<br />

Varaus- ja lippupalvelut<br />

Rahoituspalvelut<br />

Terveydenhuolto<br />

Julkiset palvelut<br />

Opetustoimi<br />

Ostajat/soveltajat<br />

Yksilöt<br />

Yhteisöt<br />

Teknologisen konvergenssin seurauksena 1990-luvun puolivälissä syntyi<br />

mm. ’digitaalisen median sisältötuotannon toimiala’ tai ’uusmedia’, johon<br />

luetaan kuuluvaksi tietoverkko- ja multimediasovellusten suunnittelu,<br />

toteutus ja tarjonta sekä sovelluksiin suoraan liittyvä paketointi (kuten<br />

käyttöliittymäohjelmistot) ja konsultointi. Toimiala on ICT-klusterin ehkä<br />

nopeimmin kasvava osa. Sen liikevaihdon on arvioitu olevan Suomessa<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 23

vuonna 2000 noin miljardin markan luokkaa eli noin nelinkertainen vuo -<br />

teen 1996 verrattuna (Tekes, Suomalainen uusmedia, 1999).<br />

Internet on digitaalisten sisältötuotteiden keskeinen jakelutie ja kauppapaikka.<br />

Suomen Internet-markkinat kuuluvat maailman kehittyneimpiin.<br />

Internet-palveluiden hintataso on OECD-maiden halvimpia. Niinpä Inter netin<br />

käyttö on kasvanut voimakkaasti viime vuosien aikana. Internet-liityn -<br />

tä palvelujen markkina-arvo kasvoi Suomessa (liikenneministeriön arvio)<br />

vuo si na 1994–98 noin 7 miljoonasta 350 miljoonan markkaan. Inter netpalveluiden<br />

markkinat ovat keskittyneet: vuoden 1999 alus sa kolmen<br />

suurimman palvelutarjoajan markkinaosuus ylitti 80 % yksityisasiakkaista.<br />

Konvergenssi on johtanut myös yritysten väliseen yhteistyöhön, fuusioihin<br />

ja yritysostoihin sisällöntuottajien, operaattoreiden ja laitetoimittajien<br />

etsiessä synergiaetuja; myös yritysrakenteet ja –organisaatiot ovat siis<br />

muuttumassa teknologisen kehityksen seurauksena. Esimerkkejä tästä ovat<br />

kansainvälisillä markkinoilla muun muassa internetpalveluyritys AOL:n ja<br />

mediayhtiö Time-Warnerin fuusio ja Suomessa muun muassa teleoperaattori<br />

Soneran ja kustannusyhtiö Talentumin Internet-palveluita tarjoava yhteisyritys.<br />

Maailman telemarkkinoilla fuusioiden ja yritysvaltausten kokonaisarvo<br />

oli vuonna 1999 yli 300 miljardia euroa (Talouselämä 40/99: s. 57).<br />

Trendi jatkunee tulevaisuudessakin.<br />

Suomen ICT-toimialan6 kasvu on ollut nopeaa, vaikka sen osuus työvoimasta<br />

on edelleen suhteellisen alhainen. 7 Liikevaihdoltaan nämä yritykset<br />

ovat kuitenkin noin kymmenen prosenttia kaikkien Suomessa toimivien<br />

yritysten liikevaihdosta; vielä vuonna 1993 vastaava osuus oli vain viisi<br />

prosenttia. Alan BKT-osuus oli vuonna 1997 noin 4 %.<br />

Teleyritysten merkitys taloudessa on kasvanut jatkuvasti. 8 Tämä on ollut<br />

paljolti seurausta matkaviestinnän kasvusta. Matkapuheluista saadut tuotot<br />

kattavat jo reilusti yli puolet puhelintoiminnan kokonaistuotoista.<br />

Telelaitteiden valmistuksessa kasvu on ollut vielä nopeampaa. Vuonna<br />

1990 telelaitevalmistuksen tuotannon bruttoarvo oli 5,3 miljardia markkaa,<br />

kun se vuonna 1998 oli jo yli 69 miljardia markkaa.<br />

Teknisen kehityksen ja lainsäädännöllisten muutosten seurauksena<br />

erityisesti telemarkkinoiden kilpailu on koventunut ja paine kustannusperusteiseen<br />

hinnoitteluun kasvanut. Suomessa kilpailu on voimakasta<br />

erityisesti kauko- ja ulkomaanpuheluissa. 9<br />

Kiinteiden verkkoliittymien ja lähipuheluiden markkinat ovat säilyneet<br />

Finnet-yhtiöiden ja Soneran hallussa. Kilpailu kasvanee lähitulevaisuu dessa<br />

sekä matkaviestintä- että paikallis puhelumarkkinoilla. Tähän on syy nä<br />

Radiolinjan ja Soneran lisäksi markkinoille tuleva kolmas GSM-900 matka -<br />

6 Tässä arviossa ICT-toimialaan kuuluu toimisto- ja tietojenkäsittelylaitteistot (ISIC 3825), radio-, tv- ja tietoliikennelaitteistot (ISIC 2832) sekä<br />

viestintäpalvelut (ISIC 72).<br />

7 OECD:n (Information Techonology Outlook 2000, p. 223) mukaan 3,8 % vuonna 1997. Myös muut tämän kappaleen tiedot perustuvat samaan<br />

lähteeseen.<br />

8 Tämä näkyy muun muassa teleoperaattoreiden BKT-osuudessa: vuonna 1990 teleyritykset vastasivat noin 1,6 % BKT:sta, vuonna 1998 vastaava<br />

luku oli jo noin 3 %. Markkamääräisesti teleyritysten kokonaisliikevaihto on kohonnut kyseisenä ajanjaksona yli 10 miljardia markkaa mikä tarkoittaa<br />

noin 129 %:n kasvua.<br />

9 Uusien kilpailijoiden markkinaosuus ulkomaanpuheluista oli vuonna 1997 noin 39 %.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 24

viestinpalveluita tarjoava yritys sekä erityisesti kol mannen sukupolven<br />

matkaviestinverkkojen eli UMTS (Universal Mobile Telecommunications<br />

System) -verkkojen rakentaminen, joka tarjoaa vaihtoehtoisen Internetyhteyden<br />

kiinteälle verkkoliittymälle.<br />

UMTS-verkot mahdollistavat erittäin nopean äänen, kuvan ja datan<br />

siirron. Ennen näiden viestintäverkkojen rakentamista kotitalouksiin<br />

johtavan kiinteän televerkoston omistavilla paikallisilla teleyrityksillä on<br />

monopoliasema Internet-yhteyksien tarjoamiseen tarvittavan viimeisen<br />

vies tintäverkosto-osuuden suhteen. UMTS-verkkojen rakentajista ja<br />

palvelutarjoajista saattaa muodostua merkittäviä kilpailijoita paikal lispuhelumarkkinoilla.<br />

Tämän lisäksi Internet-puheluista voi muodostua<br />

merkittävä kilpailua lisäävä tekijä. Internet-puheluiden käytön kasvu<br />

riippuu paljolti kotitalouksien laitehankinnoista ja Internet-liittymien<br />

ostoista tulevaisuudessa. On myös epäselvää, missä määrin digitaalista<br />

tv-verkkoa tullaan käyttämään tietoverkkopalveluiden jakelukanavana ja<br />

kuinka vahva kilpailija siitä muodostuu kiinteille ja matkapuhelinverkoille.<br />

Myös sähköverkkoja ollaan kehittämässä nopeaan tiedonsiirtoon soveltuviksi,<br />

mutta niiden käyttöön viestinnässä liittyy eräitä ongelmia.<br />

ICT-klusteri muodostuu lukuisista osa-alueista. Useimmat osamarkkinat<br />

muuttuvat ja kehittyvät erittäin nopeasti. Aivan uudentyyppistä sisältöä<br />

alalle tuovat pelkästään Internetissä toimivat yritykset (ns. dotcomit),<br />

jotka kilpailevat aivan uudella tavalla paitsi ICT-klusterin yritysten<br />

niin myös esimerkiksi perinteisten kaupan yritysten kanssa; dotcomien<br />

keskinäinen kilpailu on erityisen kovaa. Näiden yritysten – useiden vielä<br />

tappiollinen – liiketoiminta perustuu tulevaisuudenodotuksiin. Kilpailu<br />

tulee muokkaamaan ICT-klusteria merkittävästi lähivuosien aikana ja<br />

karsimaan osan tällä hetkellä toimivista yrityksistä.<br />

Tieto- ja viestintäklusteri jatkaa voimakasta kasvua Suomessa. Suomen<br />

vahvuusalueet ovat laitevalmistuksessa ja matkaviestinnässä. Kansainvälisen<br />

kasvun painopiste on siirtymässä sisältötuotantoon.<br />

4.2 Sähköinen kauppa 10<br />

Sähköisen kaupankäynnin laajuuden mittaaminen ja arvioiminen on<br />

ongelmallista, koska ei ole olemassa yhtenäistä, yleisesti hyväksyttyä säh -<br />

köisen kaupankäynnin määritelmää tai sen laajuutta kuvaavaa mitta ria. 11<br />

Mittausvirhettä aiheuttaa myös se, että useat yritykset har joittavat<br />

sekä perinteistä että sähköistä kaupankäyntiä samanaikaisesti. Lisäksi<br />

sähköistä kaupankäyntiä tutkivien laitosten intressissä saattaa olla myönteisen<br />

kuvan esittäminen sähköisen kaupan tulevaisuudesta. Näiden<br />

mittaamisongelmien vuoksi eri tutkimuslaitosten esittämät arviot sähköisen<br />

kaupan kehittymisestä eivät ole vertailukelpoisia.<br />

10 OECD määrittelee verkkokaupan joko yritysten tai yritysten ja kuluttajien väliseksi Internetin kaltaisissa avoimissa verkoissa tapahtuvaksi liiketoiminnaksi.<br />

Tämän määritelmän mukaan suljetuissa verkoissa tapahtuva sähköinen kauppa (EDI/OVT) ei ole verkkokauppaa.<br />

11 OECD:ssa laaditaan parhaillaan suosituksia sähköisen kaupankäynnin mittaamiseen.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 25

Vaikka eri lähteiden arviot sähköisestä kaupasta poikkeavatkin toisistaan,<br />

on niiden perusviesti yhdenmukainen: kaupan nykyvolyymiin suhteutettuna<br />

sen merkitys on edelleen suhteellisen vähäinen, mutta kasvuodotukset<br />

ovat valtavat. Vaikka yritysten ja kuluttajien välinen verkkokauppa saa<br />

paljon huomioita, todellinen volyymi on yritysten välisessä kaupassa, jossa<br />

katsotaan olevan myös suurimmat kasvuodotukset. 12<br />

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yrityksissä<br />

Sähköisen kaupan tulevaisuus riippuu keskeisesti tieto- ja viestintätekniikan<br />

käytöstä yrityksissä. Tilastokeskus teki vuoden 1999 alkupuolella ’Tietoja<br />

viestintätekniikan käyttö yrityksissä’ -kyselyn, joka osoittaa Internetin<br />

käytön kasvavan nopeasti. Vuonna 1995 vain kymmenesosa yrityksistä<br />

käytti Internetiä; vuonna 1999 liki 90 %:lla yrityksistä oli käytössään<br />

Internet-yhteys. Pääosalla suomalaisista yrityksistä on siis sähköiseen<br />

kauppaan tarvittavat laitteistot, ohjelmistot ja palvelut. Innokkaimmin<br />

Internetiä käytetään tiedonhankintaan; omia tuotteita ja palveluja tarjotaan<br />

Internetissä harvemmin. Yrityspalvelujen tarjoajat ovat tässä suhteessa<br />

kaupan ja teollisuuden yrityksiä aktiivisempia.<br />

Suurimpana Internetin hyödyntämisen esteenä yrityksissä ovat tietoturvaongelmat.<br />

Noin kolmasosa yrityksistä katsoo asiakaspotentiaalin pienuuden<br />

sähköisen kaupan esteeksi. Yli viidesosa Tilastokeskuksen kyselyyn<br />

vastanneista yrityksistä ilmoitti lisäksi epävarmuuden maksuliikenteessä<br />

ja logistiikkaan liittyvien ongelmien olevan niille suuria sähköisen kaupan<br />

esteitä.<br />

Yritysten ja kuluttajien välinen sähköinen kauppa<br />

Internetin käyttö on kasvanut maailmassa huimaa vauhtia. 13 Nyt ja<br />

erityisesti tulevaisuudessa Internetin kautta on saavutettavissa valtava<br />

maailmanlaajuinen asiakaskunta, mikä on omiaan edistämään sähköisen<br />

kaupan kasvua. Kotimainen potentiaali on luonnollisesti rajallisempi mutta<br />

siitä huolimatta merkittävä. 14<br />

Kuluttajien Internetin kautta tekemien ostosten määrä on kasvanut nopeasti:<br />

”Internetin kautta tuotteita ostaneita tai tilanneita suomalaisia oli vuoden<br />

1998 syys-lokakuussa yli 200 000, vuoden 1999 tammi-helmikuussa yli<br />

300 000 ja maalis-huhtikuussa yli 400 000” (Tieke, Sähköisen kaupankäynnin<br />

aapinen, 2000, jäljempänä Tieke, 2000). Suomen Gallupin tekemän<br />

tutkimuksen mukaan noin 13 % suomalaisista 15–79 -vuotiaista oli tehnyt<br />

ostoksia Internetin kautta. Sähköisen kaupan osuus vähittäiskaupasta on<br />

edelleen pieni, mutta pohjoismaat sijoittuvat tässä suhteessa Euroopan<br />

kärkeen. 15<br />

12 Erään arvion mukaan (ks. Kauppalehti Optio, 6.4.2000) yritysten välinen verkkokauppa esimerkiksi Yhdysvalloissa kasvaa vuoden 1998 USD<br />

43 miljardista USD 1 000 miljardiin vuoteen 2003 mennessä; kuluttajamarkkinat kasvavat samanaikaisesti USD 7,8 miljardista USD 108 miljardiin.<br />

Kokonaisuudessaan verkkokaupan volyymi noin kaksikymmenkertaistuu. Kuluttajakaupan suhteellinen osuus laskisi näiden lukujen mukaan yli<br />

viidestätoista alle kymmeneen prosenttiin.<br />

13 Network Wizardsin Internet Domain Surveyn mukaan Internetiin liitettyjen palvelinten määrä kasvoi noin 30 % vuoden 1999 tammi-heinäkuun välillä<br />

(43,2 miljoonasta tietokoneesta 56,2 miljoonaan Internetiin liitettyyn palvelimeen).<br />

14 Internetiin liitettyjä tietokoneita oli Suomessa vuoden 2000 maaliskuussa yli 480 000 (Tieke, 2000). Toukokuussa 2000 tehdyn Suomen Gallupin kyselyn<br />

mukaan yli 1,5 miljoonaa yli 15-vuotiasta käytti Internetiä vähintään kerran viikossa.<br />

15 Boston Consulting Groupin mukaan vähittäiskaupan online-tuotot Pohjoismaissa olivat 0,4 % kokonaismyynnistä; vastaava osuus USA:ssa on<br />

hieman yli prosentin luokkaa.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 26

Yleisimpiä suomalaisten Internetin kautta ostamia tuotteita ovat kirjat,<br />

CD-levyt ja lehdet. Päivittäistavarakauppa Internetissä ei ole kovin<br />

suosittua, eikä merkittävää kasvua ole odotettavissa lähitulevaisuudessa. 16<br />

Sen sijaan pääsyliput vapaa-ajan tapahtumiin, matkaliput sekä matkaja<br />

hotellivaraukset ovat tuotteita, joiden Internetin kautta tapahtuvan<br />

myynnin odotetaan kasvavan.<br />

Suomalaiset ovat tottuneet itsepalveluihin. Niinpä <strong>Suomi</strong> on väestöön<br />

suhteutettuna johtava maa esimerkiksi online-pankkipalvelujen käytössä. 17<br />

Noin 1,5 miljoonalla suomalaisella on tällä hetkellä käytössään onlinepankkitili.<br />

Vuonna 1997 pankkipalvelut olivat tärkein suomalaisten<br />

käyttämä teletietopalvelu (70 %). Muut keskeiset palvelut liittyivät<br />

vapaa-aikaan ja viihteeseen (4,8 %) sekä viestintään (7,8 %).<br />

Yritysten välinen sähköinen kauppa<br />

Suomalaisten yritysten välillä on käyty sähköistä kauppaa jo pitkään<br />

käyttäen ’Organisaatioiden Välistä Tiedonsiirtoa’ (OVT tai EDI – Electronic<br />

Data Interchange) eli tietokoneiden välistä elektronista, määrämuotoista<br />

ja standardoitua tiedonsiirtoa suljettujen verkkojen yli. 1990-luvun<br />

puolivälistä lähtien avoimesta Internetistä on muodostunut yhä<br />

merkittävämpi yritysten välisen sähköisen kaupan väline. Liiketoiminnan<br />

tehostumiseen, parempaan asiakaspalveluun ja kustannussäästöihin<br />

on pyritty muun muassa siirtämällä laskutus ja tilausvahvistukset ja<br />

kuljetusasiakirjat tietoverkkojen kautta.<br />

Suurin osa sähköisestä kaupankäynnistä tapahtuu yritysten välillä:<br />

”Sähköisessä liiketoiminnassa yritysten välisen kaupan volyymi on vähintään<br />

neljä kertaa suurempi kuin kuluttajakaupan volyymi.” (Tieke, 2000). OECD:n<br />

arvion mukaan yritysten välinen verkkokauppa muodostaa noin 70–85 %<br />

sähköisen kaupankäynnin kokonaistuloista.<br />

Sähköisen kaupan tulevaisuus<br />

Sähköisen kaupankäynnin odotetaan kasvavan voimakkaasti, koska tietoverkot<br />

kauppapaikkana tarjoavat monia etuja perinteiseen kaupankäyn -<br />

tiin verrattuna sekä myyjälle (esimerkiksi alhaiset markkinointikustannukset<br />

laajoille maantieteellisille alueille) että ostajalle (esimerkiksi<br />

ajasta ja paikasta riippumattoman ostosten teon). OECD:n arvion mukaan<br />

esimerkiksi Internetin kautta tapahtuvassa pankkitoiminnassa voidaan<br />

saavuttaa liki 90 %:n säästöjä perinteiseen menettelyyn verrattuna.<br />

Yritysten ja kuluttajien välisen verkkokaupan volyymien arvellaan kasvavan<br />

Suomessa ja Euroopassa huomattavasti hitaammin kuin Yhdysvalloissa<br />

muun muassa siitä syystä, että Yhdysvalloissa postimyynti on perinteisesti<br />

kattanut huomattavasti suuremman osan vähittäismyynnistä kuin Euroo -<br />

passa. Toisin sanoen, amerikkalaisten kuluttajien ostotottumukset suosivat<br />

verkkokauppaa. Lisäksi Yhdysvalloissa sähköiseen kaupankäyntiin<br />

tarvittava infrastruktuuri (esim. logistiikka ja muut etäostosten tekoon<br />

liittyvät palvelut) on paremmin kehittynyt kuin Euroopassa. Verkkokaupan<br />

16 Suomen Gallupin vuoden 2000 alkupuolella tekemässä kyselytutkimuksessa alle kymmenesosa vastanneista ilmoitti, että voisi ajatella ostavansa<br />

ruokaa tai päivittäistavaroita Internetin kautta.<br />

17 Esimerkiksi MeritaNordbankenin asiakkaista viidesosa käyttää pankkipalveluita Internetin kautta (Connectis (Financial Times), March 2000, s. 55).<br />

Ulkomaisiin kilpailijoihinsa verrattuna suomalaispankkien online-asiakasmäärät ovat absoluuttisestikin suuria.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 27

kasvua Euroopassa voi hidastaa myös se, että puhelinverkon kautta<br />

Internetiä käyttäviä kotitalouksia laskutetaan käyttöajan mukaan toi sin<br />

kuin Yhdysvalloissa, jossa paikallispuhelut kuuluvat kiinteään kuukausimaksuun.<br />

Myös palvelutarjoajien tarvitsemien vuokrajohtojen hinnat ovat<br />

Euroopassa Yhdysvaltoja korkeammat.<br />

Eräitä tärkeimpiä sähköisen kaupankäynnin kasvuun vaikuttavia tekijöitä<br />

ovat tietosuoja ja -turvallisuus sekä verkkoliiketoimintaan liittyvä<br />

kuluttaja- ja yksityisyydensuoja. 18 Euroopan unioni pyrkii poistamaan<br />

sähköisen kaupan lainsäädännöllisiä esteitä, parantamaan turvallisuutta<br />

sekä suojaamaan henkilötietoja. 19<br />

Politiikkatasolla sähköisen kaupan tulevaisuuteen vaikuttaa muun muassa<br />

se, kuinka hyvin onnistutaan verkkokaupan pelisääntöjen luomisessa<br />

(esimerkiksi verotus) ja kuinka tiukasti viranomaiset ohjaavat ja säätelevät<br />

verkkoliiketoimintaa.<br />

Eurooppalaiset yritykset ovat kehittäneet verkkokauppapalveluita Yhdysvaltalaisia<br />

hitaammin, mutta niiden ennustetaan seuraavan amerikkalaisyritysten<br />

esimerkkiä. Yhdysvaltojen kokemuksista on opittu, että verkkokaupas<br />

sa ensimmäisenä oleminen on tärkeä strateginen etu: pioneerivaiheessa<br />

kasvu ja markkinaosuudet ovat voittoja tärkeämpiä. EITO:n<br />

(European Information Techonology Observatory 2000) mukaan sähköisen<br />

kaupan arvo (eli niiden tavaroiden ja palveluiden arvo, joiden kaupankäynti<br />

on tapahtunut täysin sähköisessä muodossa) oli vuonna 1998 noin 262<br />

miljardia euroa ja sen ennustetaan kohoavan 717 miljardiin euroon vuoteen<br />

2002 mennessä. Saksa ja Iso-Britannia ovat Euroopan suurimmat sähköisen<br />

kaupan markkinat. Pohjoismaiden arvioidaan kattavan kymmenesosan<br />

Euroopan sähköisestä kaupasta vuonna 2002. Vaikka Yhdysvallat on tähän<br />

mennessä hallinnut Internet-markkinoita, EITO katsoo Länsi-Euroopan<br />

suurimmaksi kasvualueeksi lähitulevaisuudessa.<br />

Perusedellytykset sähköisen kaupan kehitykselle Suomessa ovat hyvät:<br />

viestintäverkosto on kattava, Internetin käyttö on laajamittaista ja<br />

viestintäpalveluiden hinnat ovat alhaiset. Kasvuun vaikuttaa tarvittavan<br />

infrastruktuurin (muun muassa nopeat tiedonsiirtoyhteydet) ja Internetin<br />

käytön leviäminen. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat kuluttajien ja yritysten<br />

tekninen osaaminen, palveluiden käytön nopeus ja helppous sekä luottamus<br />

sähköisessä muodossa käytävään kauppaan.<br />

Sähköisen kaupan volyymi syntyy yritysten välillä käytävästä kaupasta.<br />

Suomessa on hyvät perusedellytykset sähköiselle kaupalle. Keskeisiä<br />

sähköisen kaupan kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat kuluttajien ja yritysten<br />

osaaminen ja luottamus verkkokauppaan sekä verkkopalveluiden käytön<br />

nopeus ja helppous.<br />

18 Boston Consulting Groupin mukaan maksujärjestelmät ja -turvallisuus muodostavat merkittävän verkkokaupan esteen Euroopassa. Yhdysvalloissa yli 90 %<br />

verkko-ostoista maksetaan luottokorteilla; Pohjoismaissa vain 20 %.<br />

19 Tästä on esimerkkinä vuoden 1999 loppupuolella vahvistettu sähköisille allekirjoituksille yhtenäiset määräykset luova direktiivi, joka tekee sähköisestä<br />

allekirjoituksesta laillisesti hyväksyttävän sekä kesäkuussa 2000 annettava direktiivi, joka selkeyttää EU:n sisämarkkinoilla käytävään sähköiseen<br />

kauppaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 28

4.3 Vaikutukset yritysten toimintaan<br />

Pienet ja keskisuuret yritykset<br />

Pk-yritykset (eli kooltaan 5–250 henkilöä työllistävät yritykset) ovat<br />

yhä jäljessä suuryrityksistä ICT:n käytössä, mutta niiden tietotekniikkainvestointien<br />

odotetaan kasvavan nopeasti. Osasyynä tähän on aiempaa<br />

halvempi ja helppokäyttöisempi teknologia, mutta tärkeimmät syyt<br />

liittyvät Internetin ja sähköisen kaupan markkinavaikutuksiin. Erityisesti<br />

kapeille markkinoille tähtääville pk-yrityksille Internet on erinomainen<br />

apuväline, koska se tarjoaa mahdollisuuden kuluttajien ostokäyttäytymisen<br />

tutkimiseen sekä markkinointi- ja myyntikanavan laajoille maantieteellisille<br />

alueille kohtuullisin kustannuksin. Varsinkin kansainvälisessä kaupassa<br />

Internet mahdollistaa aiempaa pienemmät transaktiokustannukset, koska<br />

tiedon siirto on olennaisesti halvempaa ja tehokkaampaa. Osalle alihankkijoina<br />

toimivista pk-yrityksistä Internetin käyttö on välttämätöntä, mikäli<br />

ne haluavat jatkaa materiaali- tai tavaratoimituksia isoille yrityksille.<br />

Pk-yritysten joukossa on myös ICT:n käytön edelläkävijöitä. Markkinoille<br />

on tullut joukko uusia pelkästään Internetissä toimivia pk-yrityksiä (ns.<br />

dotcom-yritykset), joiden taloudellinen merkitys on kasvamassa.<br />

Suomalaiset pk-yritykset ovat eurooppalaisittain edistyksellisiä Internetin<br />

käyttäjiä: Suomessa valtaosalla pk-yrityksistä on Internet-yhteys –<br />

Euroo passa alle neljäsosalla. 20<br />

Tieken mukaan yli viidesosa suomalaisista pk-yrityksistä tarjoaa tuotteitaan<br />

tai palveluitaan tilattavaksi tai ostettavaksi www-sivujen kautta<br />

ja 28 % tilaa tuotteita Internetin kautta. Yritysten oman arvion mukaan<br />

noin 60 % tulee tilaamaan ja yli 50 % tarjoamaan tuotteitaan Internetin<br />

kautta parin vuoden kuluttua. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen<br />

Yrittäjien selvityksen mukaan tyypillisimpiä Internetin käyttötarkoituksia<br />

suomalaisissa pk-yrityksissä ovat sähköposti ja tiedon hankinta sekä<br />

pankkipalvelut ja tiedostojen siirto.<br />

Phillips Groupin tutkimuksen mukaan eurooppalaisten pk-yritysten<br />

verkkoliiketoiminta on vielä vähäistä. Teknologiset valmiudet ovat<br />

olemassa monissa yrityksissä, mutta vain kymmenesosalla on jonkinlainen<br />

verkkoliiketoimintastrategia. Kyky verkostoitua ja luoda uusia, joustavia<br />

verkkokauppaa tai Internetiä hyödyntäviä liiketoimintamalleja on pkyritysten<br />

keskeinen menestystekijä lähitulevaisuudessa.<br />

Suomalaisilla pk-yrityksillä on eurooppalaisia kilpailijoitaan keskimääräistä<br />

paremmat tekniset verkkokauppavalmiudet. Pk-yritysten menestys riippuu<br />

keskeisesti niiden kyvystä luoda uusia, joustavia sähköistä kauppaa ja<br />

Internetiä hyödyntäviä liiketoimintamalleja.<br />

20 EITO:n arvion mukaan Euroopan 15,7 miljoonasta pk-yrityksestä alle neljäsosalla on Internet-yhteys ja vain noin 10 %:lla oma kotisivu. Kauppa- ja<br />

teollisuusministeriön (KTM) ja Suomen Yrittäjien teettämän selvityksen mukaan vuoden 2000 alussa yli 70 %:lla suomalaisista pk-yrityksistä oli käytössään<br />

Internet-yhteys ja noin joka kolmannella oma kotisivu. Vientitoimintaa harjoittavissa pk-yrityksissä Internet-yhteys oli selvästi yleisempi (86 % yrityksistä)<br />

kuin vain Suomessa toimivissa pk-yrityksissä (66 % yrityksistä).<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 29

Digitaalinen sisältötuotanto eli uusmedia<br />

Digitaalisesta sisältötuotannosta eli uusmediasta on puhuttu Suomessa<br />

vasta muutaman vuoden ajan. Sisällön tarjoaminen digitaalisessa muodossa<br />

on kuitenkin muuttamassa radikaalisti media-alaa.<br />

Uusmediatoimialaan kuuluu (Tekes, 1999) www-palvelujen, multimediaratkaisujen<br />

ja -tuotteiden suunnittelu ja toteutus sekä näihin liittyvän<br />

sisällön tarjoaminen, Internet-mainonta ja -markkinointi sekä edellisiin<br />

liittyvä koulutus ja konsultointi. Vuonna 1999 Suomessa oli noin 330<br />

uusmediayritystä. Liiketaloustieteellisen Tutkimuslaitoksen (LTT) tutkimuksen<br />

mukaan toinen uusmediatoimialaa luonnehtiva piirre on yritysten<br />

yhä selkeämpi erikoistuminen tiettyihin uusmedialiiketoimintoihin.<br />

Kilpailua toimialalla lisää esimerkiksi tele yritysten uusmediaosaamisen<br />

kehittäminen. Uusmedia-alan yrityksistä valtaosa on Etelä-Suomessa.<br />

Useimmat harjoittavat kansainvälistä yhteistyötä. 21<br />

Uusmedia on nuori ja nopeasti kasvava toimiala. Sen yritysten kehitys<br />

ja menestyminen riippuvat paljolti rahoituspohjan vahvuudesta ja<br />

ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta.<br />

Sisällön tarjoaminen digitaalisessa muodossa on muuttanut radikaalisti<br />

media-alaa. Uusmediayritysten menestys riippuu paljolti rahoituspohjan<br />

vahvuudesta ja ammattitaitoisen työvoiman saannista.<br />

4.4 Kansantaloudelliset vaikutukset<br />

Tuottavuus, yritysten toimintatavat ja kilpailukyky<br />

Tietotekniikkainvestointien ja yritysten tuottavuuden välillä on positiivinen<br />

yhteys. 22 Täysi hyöty tekniikasta saadaan vasta liiketoimintatapoja<br />

muuttamalla, jonka tieto- ja tietoliikenneteknologia mahdollistaa. 23<br />

Yritysten investoidessa tietotekniikkaan kaikilla sektoreilla vaikutus on<br />

nähtävissä myös makrotasolla. Wider-Instituutissa tehtyjen arvioiden<br />

mukaan tietokoneinvestointien osuus Suomen BKT:n kasvusta ajanjaksona<br />

1983–96 on ollut noin kuudesosa. Toisin sanoen, tietotekniikkainvestoinnit<br />

aiheuttivat 2,4 %:n keskimääräisestä vuosikasvusta 0,38 prosenttiyksikköä<br />

kyseisenä ajanjaksona. Vastaavasti eräs OECD-tutkimus arvioi tietotekniikkainvestointien<br />

vaikutuksen G-7 maiden kasvuun olleen keskimäärin<br />

18 % vuosina 1990–96. 24<br />

Yritykset hyötyvät ICT-investoinneista mm. kustannussäästöjen kautta.<br />

EITO:n (2000) mukaan erityisesti raaka-aineiden ja välituotteiden<br />

hankintakustannussäästöt ovat merkittäviä (jopa 80 % lääkintätuotteita<br />

valmistavissa yrityksissä). Myös aiempaa pienempien varastojen ylläpito<br />

on tuonut huomattavia säästöjä (noin 40–50 % ilmailu- ja autoalan<br />

valmistajayrityksissä).<br />

21 LLT:n mukaan noin 70 %:lla alan yrityksistä harjoittaa toimintaansa Etelä-Suomessa. Uusmedia-alan yrityksistä miltei puolet osallistuu kansainväliseen<br />

yhteistyöhön ja yli 60 % arvioi laajentavansa liiketoimintaansa ulkomaille seuraavan kahden vuoden aikana.<br />

22 Vielä muutama vuosi sitten tietotekniikan tuottavuusvaikutuksista kiisteltiin laajalti (ns. ’productivity paradox’ kirjallisuus). Aivan viimeaikaisen tutkimuksen<br />

valossa ICT-investointien positiiviset tuottavuusvaikutukset ovat kiistattomia. Osasyynä tähän ‘oppikiistaan’ saattavat olla tuottavuuden mittaamiseen<br />

liittyvät käytännön ongelmat, tietotekniikkainvestointien vaatimat organisatoriset muutokset, jotka tyypillisesti tapahtuvat huomattavasti teknologian<br />

käyttöönottoa hitaammin, ja empiirisiin aineistoihin liittyvä tilastoviive.<br />

23 Aiheesta keskusteltu esim. EU:n (DG III) ja KTM:n julkaisussa Benchmarking Diffusion and Utilisation of Information and Communication Technologies<br />

(ICT) and New Organisational Arrangements.<br />

24 Lähde: Regeringens proposition 1999/2000:86. Ett informationssamhälle för all. Stockholm den 28 mars 2000.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 30

Internet tarjoaa yrityksille myös uuden markkinointi- ja myyntikanavan.<br />

Lisäksi yritykset voivat hankkia Internetin kautta tietoa kuluttajien<br />

preferensseistä ja kulutustottumuksista ja täten lisätä kilpailukykyään.<br />

Sähköinen kauppa tarjoaa tavaroiden ja palveluiden tuottajille mahdollisuuden<br />

myydä tuotteitaan suoraan loppukäyttäjille. Niinpä eräillä<br />

toimialoilla (esimerkiksi vähittäiskaupassa) markkinaosapuolten roolit<br />

saattavat muuttua radikaalistikin. Esimerkiksi monet jakeluportaan<br />

yritykset (kuten autokaupat) voivat joutua suunnittelemaan uusia<br />

liiketoimintamalleja, koska osa niiden perinteisistä tehtävistä siirtyy<br />

valmistajille.<br />

Digitaalitekniikkaan perustuviin tuotteisiin ja palveluihin liittyy tyypillisesti<br />

suuret tutkimus- ja kehityskustannukset. Lisäyksikön valmistamisen<br />

kustannukset (eli rajakustannukset) ovat puolestaan alhaiset. Lisäksi<br />

niihin liittyy usein myös ns. verkostovaikutuksia, jotka voivat olla suoria<br />

ja/tai epäsuoria. Ensimmäisessä vaihtoehdossa käyttäjien hyöty kasvaa<br />

’suoraan’ verkoston koon kasvaessa, koska esimerkiksi potentiaalisia<br />

sähköpostikontakteja on enemmän. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa esimerkiksi<br />

tietokoneen käyttöjärjestelmäohjelmiston laaja levinneisyys tuo<br />

epäsuoria hyötyjä, koska se houkuttelee täydentävien teknologioiden sekä<br />

yhteensopivien tuotteiden ja palveluiden tarjoajia. Suorista ja epäsuorista<br />

ulkoisvaikutuksista johtuen verkostomarkkinoilla on taipumus suosia<br />

alunperin menestynyttä teknologiaa paremmuudesta riippumatta. Niinpä<br />

jonkin tietotuotteen tai -palvelun ensimmäisellä tarjoajalla on mahdollisuus<br />

kaapata markkinat ja saada suuria voittoja.<br />

Tietotekniikan aiheuttamat muutokset ovat jo niin laajamittaisia, että<br />

ainakin Yhdysvalloissa on alettu puhua ns. ’uudesta taloudesta’. Tällä<br />

halutaan korostaa sitä, että nykytalouden lainalaisuudet poikkeavat<br />

merkittävässä määrin aiemmista. Tieto ja osaaminen ovat uuden talouden<br />

keskeisin voimavara. Verkostovaikutukset, osaamiseen ja tietoon liittyvät<br />

ulkoisvaikutukset sekä mittakaavaedut ovat keskeisiä kasvun ja kilpailumenestyksen<br />

selittäjiä.<br />

Teknisen kehityksen (erityisesti ICT:n laajamittaisen käytön) ja globalisaation<br />

(erityisesti yritysten kansainvälistymisen) ansiosta maailmantalous<br />

on kasvanut nopeasti. Kasvu on myös jatkunut poikkeuksellisen pitkään;<br />

puhutaan jopa pysyvästä kasvun nopeutumisesta. ’Vanhassa taloudessa’<br />

nopea talouskasvu merkitsi myös infl aation kiihtymistä; ’uudessa taloudessa’<br />

tuote- ja prosessi-innovaatiot sekä globaali kilpailu pitävät infl aation<br />

kurissa. Maailmanlaajuisesti yritysten ja markkinoiden toiminnassa on<br />

tosiaan tapahtunut niin merkittäviä muutoksia, että voidaan oikeutetusti<br />

puhua uudesta taloudesta. Historiatiedon puuttuessa on epäselvää, miten<br />

muutokset vaikuttavat suhdannevaihteluihin ja niiden kestoon.<br />

Tietotekniikkainvestointien ja tuottavuuden välillä on positiivinen yhteys.<br />

Yritysten sisällä tieto- ja viestintäteknologian käyttö edellyttää uusia<br />

organisatorisia järjestelyjä. Myös markkinaosapuolten suhteissa tapahtuu<br />

muutoksia tietoteknistymisen myötä. Muutokset ovat niin laaja-alaisia,<br />

että voidaan puhua ’uudesta taloudesta’.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 31

Elinkeinorakenne<br />

Tietoyhteiskuntakehitys on muuttanut merkittävästi elinkeinorakennettamme.<br />

Kotimainen teollisuutemme on perinteisesti ollut raaka-aine-,<br />

pääoma- ja energiaintensiivistä sekä suuruuden ekonomioita hyödyntävää.<br />

Nykyisin korkean teknologian tavaravientiosuus on teollisuusmaiden<br />

korkeimpia (20 %) 25 ja kauppaylijäämä (eli tuonti/vienti -suhde) EU:n<br />

korkein (ks. kuvio 10). Pääasiassa elektroniikkateollisuudessa tapahtuneen<br />

valtaisan kasvun ansiosta <strong>Suomi</strong> on siirtynyt huipputeknologisten<br />

tuotteiden kauppaylijäämän suhteen alle kymmenessä vuodessa Euroopan<br />

maiden häntäpäästä johtavaksi maaksi. Sähkö- ja elektroniikkateollisuus<br />

on Suomen merkittävin vientisektori, jonka osuus on jo lähes 30 % teollisuustuotteiden<br />

viennistä. Se on syrjäyttänyt paperiteollisuuden, jonka<br />

vientiosuus on nykyisin alle neljännes. Koostaan huolimatta <strong>Suomi</strong> on<br />

absoluuttisestikin merkittävä tietoliikennelaitteiden viejä: osuutemme<br />

OECD:n koko viennistä oli 5,5 % vuonna 1998.<br />

KUVIO 10. Korkean teknologian tuotteiden viennin ja tuonnin suhde EU-maissa<br />

<strong>Suomi</strong><br />

Ranska<br />

Ruotsi<br />

Alankomaat<br />

Saksa<br />

Iso-Britannia<br />

Tanska<br />

Belgia<br />

Itävalta<br />

Italia<br />

Espanja<br />

Portugali<br />

Kreikka<br />

0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 1,4 1,6<br />

1990<br />

1997<br />

Elektroniikkateollisuuden, erityisesti Nokian, menestyksellä on ollut<br />

merkittäviä kerrannaisvaikutuksia. Nokialla on myös ollut tärkeä rooli<br />

tuotantorakenteen monipuolistajana ja erityisesti ICT-klusterin veturina.<br />

Tietoyhteiskunta on myös palveluyhteiskunta; palvelut kattavat keskimäärin<br />

jo kaksi kolmasosaa OECD-maiden BKT:sta. Sähköinen kauppa<br />

kasvattaa edelleen palvelusektorin roolia; muun muassa laitevalmistajien<br />

odotetaan lisäävän tuotteidensa palvelusisältöä.<br />

25 Luettelo korkean teknologian toimialoista löytyy www-sivulta: http://www.tilastokeskus.fi /tk/yr/tthuippuka.html#eka<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 32

ICT:n hyödyntäminen vaikuttaa vahvasti informaatiointensiivisten alojen<br />

ohella niillä aloilla, joilla teknologiaa voidaan hyödyntää järjestelmien<br />

integroinnissa. Tällaisia alueita on esimerkiksi teollisuudessa, jossa ali -<br />

hankinnan järjestäminen mahdollistaa uusien liiketoimintamallien<br />

toteuttamisen, terveydenhuollossa, jossa palvelut ja toiminta edellyttävät<br />

monia tieto- järjestelmiä sekä rahoitussektorilla. ICT:n vaikutukset näkyvät<br />

yleisesti myös yritysten koko logistisessa toiminnassa ja verkottuvassa<br />

yhteistyössä.<br />

Sähköisen kaupan liiketoiminnalliset vaikutukset vaihtelevat aloittain.<br />

Muutokset lienevät suurimpia informaatiointensiivisillä palvelualoilla, muun<br />

muassa rahoituksessa ja vakuutuksessa sekä matkailu- ja viihdepalveluissa.<br />

Näillä aloilla sähköisen kaupan vaikutus on erityisen suuri, koska merkittävä<br />

osa palvelusta on siirrettävissä digitaaliseen muotoon. Muutokset ovat<br />

vähäisempiä toimialoilla, joihin liittyy keskeisesti aineellinen tuote.<br />

Huomattavia muutoksia tapahtuu myös aloilla, joilla nykyiset jakeluketjut<br />

ovat moniportaisia.<br />

Suomen tieto- ja viestintäklusteri on maailman kilpailukykyisimpiä.<br />

Tietoyhteiskuntakehitykseen liittyy suuria elinkeinorakenteen muutoksia.<br />

Eniten muutoksia tapahtuu aloilla, joiden tuotteet ja palvelut ovat<br />

tarjottavissa digitaalisessa muodossa.<br />

Innovaatiotoiminta<br />

Tiedon ja osaamisen muuttuminen keskeisimmäksi voimavaraksemme<br />

näkyy myös siinä, että tutkimus- ja tuotekehitysmenot (T&K-menot) ovat<br />

kasvaneet voimakkaasti. Vuonna 1997 T&K:hon käytettiin Suomessa 17,3<br />

miljardia markkaa (2,8 % BKT:sta). 26<br />

Viestintäsektori on yksi Suomen innovatiivisimmista niin patenttihakemusten<br />

lukumäärällä kuin T&K-menoilla mitattuna. Vuonna 1996 lähes<br />

12 % kaikista Euroopan patenttitoimistoon Suomessa jätetyistä patenteista<br />

liittyi viestintäteknologiaan; vastaava osuus vuonna 1990 oli vain noin<br />

4 % (EuroStat, 1998).<br />

Vuonna 1997 yli 60 % yksityisen sektorin T&K:sta tehtiin tietoyhteiskunnan<br />

kannalta keskeisillä toimialoilla (Tilastokeskus, Tiedolla tietoyhteiskuntaan<br />

II, 1999); 1990-luvun alussa näiden alojen osuus oli vain noin neljännes.<br />

Suomessa ICT-sektorin T&K-osuus on selvästi OECD-maiden suurin.<br />

ICT vaikuttaa myös muiden alojen innovaatiotoimintaan. Verkottuminen<br />

ja uusien viestintävälineiden käyttö on helpottanut sekä yritysten<br />

keskinäistä että yritysten ja tiedeyhteisön välistä tutkimusyhteistyötä.<br />

Myös tiedon ja innovaatioiden leviäminen on nopeutunut. Näiden<br />

tekijöiden ohella myös huomattava laskentatehon kasvu on nopeuttanut<br />

innovaatioprosesseja (esim. biokemiassa käytetään tietokonesimulaatiota<br />

uusien lääkeyhdisteiden etsintään).<br />

Valtaosa tuotekehityksestämme tehdään tietoyhteiskunnan kannalta<br />

keskeisillä toimialoilla. ICT-sektorin T&K-osuus on Suomessa OECD:n<br />

korkein.<br />

26 Tilastokeskus arvioi T&K-menojen osuuden BKT:sta ylittäneen 3,1 % vuonna 1999; luku on maailman korkeimpia.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 33

Kulutusrakenne<br />

Tietoliikennepalvelujen 27 osuus palvelujen kokonaiskysynnästä on<br />

lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. 28 1990-luvun aikana tietoliikennepalveluiden<br />

kysyntä yli kolminkertaistui, kun kaikkien palveluiden<br />

kysyntä kasvoi alle 40 % (ks. kuvio 11).<br />

KUVIO 11. Tietoliikennepalvelujen määrän kehitys<br />

400<br />

350<br />

300<br />

250<br />

200<br />

150<br />

100<br />

50<br />

0<br />

Tietoliikennepalvelujen kysyntä<br />

Muiden palvelujen kysyntä<br />

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 e<br />

Viestintätuotteiden ja -palveluiden käyttöön liittyvistä muutoksista merkittävimpiä<br />

ovat olleet matkaviestinverkkojen kattavuuden ja käytön huo -<br />

mattava kasvu sekä Internetin käytön yleistyminen. <strong>Suomi</strong> on kivunnut<br />

OECD-maiden kärkipäähän sekä matkaviestinten että Internet-palveluiden<br />

käytössä. 29<br />

Noin 42 %:ssa suomalaisista kotitalouksista oli mikrotietokone ja 22 %:ssa<br />

Internet-yhteys. Suomalaisten aktiivista Internet-käyttöä selittävät osaltaan<br />

alhaiset käyttökustannukset. Tietokoneiden hintojen jatkuva lasku on<br />

keskeinen kysyntää lisäävä tekijä. Ruotsissa kotitietokoneita on selvästi<br />

Suomea enemmän. Ruotsissa kotitietokoneiden määrää on kasvattanut<br />

erityisesti vuoden 1998 muutos, joka mahdollistaa työnantajan hankkiman<br />

tietokoneen käytön kotona yksityistarkoituksiin ilman veroseuraamuksia.<br />

Vuonna 1997 tietokoneita oli 48 %:ssa ruotsalaisista kotitalouksista;<br />

vuonna 1998 osuus kohosi jo 67 %:iin.<br />

Matkapuhelinliittymä oli keväällä 1999 noin 60 %:ssa suomalaisista OECDmaiden<br />

keskiarvon jäädessä alle 25 %:n. Vuonna 1999 matkapuhelin oli<br />

kotitalouksissa jo lankapuhelinta yleisempi. Myös teknologisesti olemme<br />

eturintamassa: maassamme myönnettiin Euroopan ensimmäiset toimiluvat<br />

kolmannen sukupolven matkaviestinverkoille.<br />

27 Tietoliikennepalveluihin luetaan kiinteän verkon puhelut, matkapuhelut sekä muun muassa Internet-yhteyksien aiheuttamat kulutusmenot.<br />

28 ETLAn ennusteen mukaan (Suhdanne 1/2000) osuus palvelujen kokonaiskysynnästä on vuonna 2000 noin 6 % (3,4 % vuonna 1995).<br />

29 Vuoden 1999 alussa Suomessa oli noin 107 Internetiin liitettyä tietokonetta (host) 1 000 asukasta kohden ylittäen reilusti OECD-keskiarvon, joka oli<br />

heinäkuussa 1999 alle 50 tietokonetta 1 000 asukasta kohden.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 34

Internet ja verkkokauppa ovat lisänneet tapoja, joilla kuluttajat voivat<br />

viestiä sekä hankkia tietoa, tuotteita ja palveluita ajasta ja paikasta<br />

riippumatta. Internetin käytön kasvu lisää paikallispuheluiden, nopeiden<br />

tiedonsiirtoyhteyksien sekä Internet-yhteyteen tarvittavien liittymien<br />

ja päätelaitteiden kysyntää. Lähitulevaisuudessa suurin kasvu Internetyhteyksissä<br />

tapahtuu muiden päätelaitteiden kuin tietokoneiden,<br />

esimerkiksi matkapuhelinten ja interaktiivisen tv:n, kautta (EITO, 2000).<br />

Tietokone on kuitenkin edelleen suosituin päätelaite. EITO:n mukaan<br />

Länsi-Euroopassa on vuonna 2003 yli 350 miljoonaa Internet-yhteyden<br />

tarjoavaa päätelaitetta, joista tietokoneita on noin 200 miljoonaa.<br />

Tietoliikennepalvelujen kysyntä kasvaa. Niiden ennustetaan olevan vuonna<br />

2004 jo lähes 4 % yksityisestä kulutuksesta.<br />

Työllisyys ja koulutus<br />

Informaatiosektori työllistää yli satatuhatta henkeä, mikä on yli 5 % kaikista<br />

työllisistä. 30 Alalohkoista työllisyyden kasvu on ollut huomattavinta<br />

ICT-tavaroiden tuotannossa: vuosina 1994–97 työllisyys kasvoi noin<br />

70 %. 31 Teleoperaattorit työllistivät vuonna 1997 hieman alle 20 000<br />

henkeä, mikä ei poikkea merkittävästi 1990-luvun alun tilanteesta.<br />

Tietojenkäsittelypalvelujen ja sisältöteollisuuden merkitys työllistäjänä<br />

on kasvanut. Suomessa uusmedian tuotantotoiminnassa työskenteli noin<br />

1 200 henkilöä vuonna 1997, kun vuoden 2000 loppupuolella alan on<br />

ennakoitu työllistävän noin 2 800 henkilöä.<br />

Koulutetun työvoiman ja erityisesti IT-osaajien tarve kasvaa edelleen.<br />

EITO:n mukaan Länsi-Euroopassa jäi vuonna 1998 täyttämättä yli puoli<br />

miljoonaa IT-työpaikkaa ammattitaitoisen työvoiman puuttuessa; vajeen<br />

ennustetaan olevan vuonna 2002 jo 1,6 miljoonaa. EU:n kasvu- ja<br />

työllisyyskyselyn perusteella koulutetun työvoiman tarve on Suomessa<br />

EU-maiden keskiarvoa suurempi. Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton<br />

arvion mukaan työvoimavaje kasvaa Suomessa 200 000 henkilöön vuoteen<br />

2010 mennessä. Puute ammattitaitoisesta työvoimasta on jo havaittavissa.<br />

Suomessa syksyllä 1999 tehdyn kyselyn perusteella 42 %:lla metalli- ja<br />

elektroniikkateollisuuden yrityksistä oli vaikeuksia ammattitaitoisen<br />

työvoiman löytämisessä. Yksittäisistä ammattiryhmistä eniten puutetta on<br />

tietotekniikan osaajista, kuten elektroniikka- ja tietotekniikka insinööreistä<br />

sekä atk-päälliköistä ja -suunnittelijoista.<br />

Informaatiosektorin kasvava merkitys työllistäjänä ja sen erityistarpeet<br />

työvoiman suhteen (kuten tekninen koulutustausta) asettavat paineita<br />

Suomen koulutusjärjestelmälle. Tietoyhteiskuntakehityksen vaikutus koulutukseen<br />

näkyy muun muassa tietotekniikka-alan koulutuksen kymmenkertaistumisena<br />

vuosien 1971 ja 1996 välillä. Tietoteollisuuteen liittyvän<br />

koulutuksen aloituspaikkojen määrä onkin kasvanut yliopistoissa 87 %<br />

(2 800 paikkaan) ja ammattikorkeakouluissa 157 % (4 900 paikkaan)<br />

vuosina 1993–98.<br />

30 Vuonna 1997 sektorin työllisyys oli kaikkiaan 112 000 henkilöä eli 5,5 % kaikista työllisistä; sektori vastasi noin 13 %:sta työllisyyden kasvusta samana<br />

vuonna (Tilastokeskus 1999, Tiedolla tietoyhteiskuntaan II). Tilastokeskuksen laskelma informaatiosektorin työllisyydestä sisältää myös sisältötuotannon -<br />

toisin kuin OECD:n ICT-toimialan työllisyyttä kuvaava luku – ja on täten alaviitteessä 7 esitettyä prosenttilukua suurempi.<br />

31 Elektroniikka- ja sähköalan henkilöstömäärä lisääntyi 18 000 henkilöllä vuosina 1994–96. Erityisesti telelaitevalmistuksen merkitys työllistäjänä Suomessa<br />

kasvoi 1990-luvun aikana: sen henkilökunnan määrä ylitti 21 600 vuonna 1997, kun vastaava luku vuonna 1990 oli noin 8 500 työntekijää.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 35

Suomessa panostetaan tietoteollisuuden liittyvien alojen koulutustarjonnan<br />

laajentamiseen (ks. Opetusministeriön Tietoteollisuuteen tarvitseman<br />

koulutuksen toimenpideohjelma vuosille 1998–2002). Vuonna 1999 tähän<br />

tarkoitukseen oli varattu 57 miljoonaa markkaa ja vuonna 2006 siihen<br />

arvioidaan käytettäväksi 438 miljoonaa markkaa. Tietoteollisuuden kasvu<br />

merkitsee asiantuntija- ja T&K-tehtävien lisääntymistä ja edellyttää muutoinkin<br />

työvoiman korkeaa koulutustasoa. Tietoyhteiskuntakehitys tarkoittaa<br />

myös sitä, että ammattitaidottoman työvoiman kysyntä laskee.<br />

Tietoyhteiskunnassa tarvitaan ammattitaitoisia ja korkeakoulutettuja<br />

työntekijöitä. Työvoimavajeen arvioidaan kasvavan Suomessa 200 000<br />

henkilöön vuoteen 2010 mennessä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 36

5 Tietoyhteiskuntakehityksen<br />

yhteiskunnallisista vaikutuksista<br />

5.1 Keskustelu tietoyhteiskunnan<br />

sosiaalisista vaikutuksista<br />

Yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa ’tietoyhteiskunnasta’ on käyty<br />

keskustelua jo runsaan parin vuosikymmenen ajan, ja sen kuluessa<br />

on esitetty myös monia myöhemmin perusteettomiksi osoittautuneita<br />

tulevaisuuden visioita. Keskustelu tietoyhteiskunnan etenemisestä on<br />

viime aikoina laajentunut, mutta kysymykset tietoyhteiskuntakehityksen<br />

sosiaalisista vaikutuksista sekä näiden jakautumisesta eri väestöryhmien<br />

kesken ovat jääneet avoimiksi. Eri maiden hallitukset ja elinkeinoelämä<br />

ovat suhtautuneet yleensä optimistisesti tietoteknisen kehityksen avaamiin<br />

kasvun ja hyvinvoinnin näköaloihin. Samaan tietotekniikan lisääntyvän<br />

käyttöönoton aikaan on kuitenkin väitetty syrjäyttävän ihmistyötä yhä<br />

uusilla alueilla, minkä on oletettu johtavan teollisuusmaat kasvavien<br />

työttömyysongelmien eteen. Yksioikoisimmat työn lopun visiot ovat<br />

tosin menettäneet uskottavuuttaan sitä mukaa kun työllisyys on jatkanut<br />

kasvuaan etenkin uuden talouden kärkimaassa Yhdysvalloissa.<br />

On myös kysytty, miten ihmiset ja yhteiskunta hyötyvät tietoyhteiskunnan<br />

etenemisestä. Koituuko esimerkiksi uuden yritystoiminnan kasvun<br />

mukanaan tuoma vauraus koko yhteiskunnan hyväksi, vai jäävätkö hyödyt<br />

pääasiassa vain joidenkin etuoikeutettujen ryhmien nautittaviksi? Lisääkö<br />

ihmisten aisteihin yhä uusia kanavia myöten vyöryvä viihteen ja tiedon<br />

tulva todella myös heidän sivistystään tai ymmärrystään? Miten ihmisten<br />

välinen vuorovaikutus muuttuu? Parantavatko matkapuhelimet, muut<br />

uudet tekniset välineet sekä niiden lakkaamaton käyttö jollakin oleellisella<br />

tavalla ihmisten elämisen laatua?<br />

Useat kehityksen tulkitsijat pitävät sinänsä kiistattomina niitä positiivisia<br />

mahdollisuuksia, joita sisältyy uuden tieto- ja viestintätekniikan kehittymiseen<br />

sekä sen soveltamiseen yhteiskunnan eri toiminnoissa.<br />

Käytännössä näiden mahdollisuuksien on kuitenkin havaittu toteutuneen<br />

vain rajatusti ja osin hyvin ristiriitaisella tavalla. Esimerkiksi uuden tieto- ja<br />

viestintätekniikan leviäminen on ulottunut kaikkein kehittyneimmissäkin<br />

teollisuusmaissa vain osaan väestöstä, ja varsinkin etnisten vähemmistöjen,<br />

alempien tuloryhmien, vähän koulutusta saaneiden ja ikääntyneiden<br />

keskuudessa on paljon henkilöitä, joilla ei ole käytettävissään tietokoneita,<br />

niiden käytössä tarvittavia valmiuksia tai mahdollisuutta päästä Internetiin.<br />

Vielä suuremmiksi erot ovat muodostuneet maailmanlaajuisessa<br />

mittakaavassa, mitä kuvastaa muun muassa se, että yli 90 % kaikista<br />

Internet-liittymistä on nykyisin teollisuusmaissa (UNDP 1999, World<br />

Bank 1998).<br />

Kehityksen valikoiva luonne on nähtävissä myös työmarkkinoilla. Tieto -<br />

yhteiskunnan eteneminen on lisännyt nuoren ja hyvin koulutetun työ -<br />

voiman kysyntää etenkin nopeasti kasvavilla uuden talouden toimialoilla,<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 37

ja niiden piirissä parhaiten menestyvillä on nykyisin mahdollisuus<br />

luoda lyhyessä ajassa suuria omaisuuksia. Samaan aikaan kuitenkin<br />

monet palkansaajat joutuvat kokemaan tähän kehitykseen liittyvät<br />

sopeutumispaineet uhkana omalle asemalleen, ja monesti riskit toteutuvat<br />

myös käytännössä työpaikkamenetyksinä tai heikennyksinä työehdoissa.<br />

Siten erot työelämän voittajien ja häviäjien välillä ovat kasvaneet,<br />

ja erot ovat nähtävissä niin teollisuusmaiden sisällä kuin globaalissa<br />

mittakaavassakin.<br />

Eräs keskeinen paradoksi liittyy tietoyhteiskuntakehityksen alueelliseen<br />

ulottuvuuteen. Tietoyhteiskunnan tulisi periaatteessa edistää välimatkojen<br />

merkityksen vähenemisen kautta alueellista tasa-arvoa. Tällaista kehitystä<br />

ei ole kuitenkaan todellisuudessa ollut nähtävissä, vaan päinvastoin<br />

tietoyhteiskunnalle ominainen yritystoimintojen globaali verkottuminen<br />

on johtanut osin täysin vastakkaisen kehityssuuntaan. Vaativimmat<br />

tietotyön tehtävät sekä talouden ja yhteiskunnan strategiset toiminnot ovat<br />

tänä päivänä keskittymässä entistä voimakkaammin informaatiotalouden<br />

keskeisimpiin solmukohtiin niin maailmanlaajuisessa, kansallisessa kuin<br />

alueellisessakin mittakaavassa.<br />

Tietoyhteiskunnan vaikutukset ihmisten arkeen, heidän tiedonsaantimahdollisuuksiinsa<br />

ja yhteiskunnallisen osallistumisen edellytyksiin eivät<br />

myöskään ole olleet yksinomaan positiivisia. Toki eräät tietotekniset<br />

välineet, sovellutukset ja palvelut ovat muutamissa edelläkävijämaissa<br />

jo levinneet suhteellisen laajalle ja vaikuttaneet konkreettisella tavalla<br />

ihmisten jokapäiväiseen elämään. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää<br />

uudenlaisten matkaviestinkulttuurien nopeaa läpimurtoa. Ensimmäiset<br />

verkossa tarjotut palvelut ovat jo avanneet näkymän yhteiskuntaan,<br />

jossa yhä useammat palvelut ovat kansalaisten käytettävissään 24 tuntia<br />

vuorokaudessa ilman fyysistä tai puhelimitse tapahtuvaan asiointia. Mutta<br />

samaan aikaan monet niistä lupauksista, joita tietoyhteiskuntakehityksen<br />

eri vaiheissa on esitetty ajan ja paikan rajoista vapautuvasta työnteosta,<br />

erilaisista elämää helpottavista ja käyttäjäystävällisiksi rakennetuista<br />

sovellutuksista, rajattomista tiedon hankinnan mahdollisuuksista ja<br />

kokonaan uudenlaisista virtuaalisen demokratian toteuttamisen mahdollisuuksista<br />

ovat jääneet ainakin toistaiseksi toteutumatta.<br />

Tämänkaltaisia paradokseja hahmotellessaan tietoyhteiskuntatutkijat<br />

ovat kuitenkin painottaneet, että sen paremmin myönteiset kuin kielteisetkään<br />

seuraukset eivät ole seurausta tietoteknisestä kehityksestä tai<br />

tietoyhteiskunnasta sinänsä. Oleellisinta on, millaisten yhteiskunnallisten<br />

ehtojen vallitessa ja millaisten periaatteiden nojalla tietoyhteiskuntaa<br />

eri puolilla maailmaa rakennetaan. Ei siten ole olemassa 'tietoyhteiskuntaa<br />

yleensä'. Tietoyhteiskunta voi rakentua vain sarjana erilaisia<br />

konkreetti sia historiallisia projekteja. Niiden luonteesta ja toteutustavasta<br />

riippuu, millaisiksi tietoyhteiskunnan sosiaaliset seuraukset kulloinkin<br />

muodostuvat.<br />

Tähän saakka tietoyhteiskunta on mielletty lähinnä verkottuneiden<br />

tietokoneiden varassa kehittyneeksi yhteiskunnaksi. Kehitys näyttää<br />

kuitenkin etenevän kohti tietoyhteiskunnan seuraavaa, etupäässä langattomaan<br />

viestintään perustuvaa vaihetta. Tuolloin edellä kuvatut yhteiskunnalliset<br />

vaikutukset toteutuvat todennäköisesti jossakin määrin eri<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 38

tavoin kuin nykyisin, ja kehitykseen aiemmin liitetyt positiiviset lupauk -<br />

set saattavat tulla selkeämmin näkyviin. Toisaalta uusien ratkaisujen<br />

yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset samoin kuin niihin liittyvät<br />

riskitkin ovat mittasuhteiltaan entistä suurempia. Entistä keskeisemmäksi<br />

muodostuu tällöin teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden kytkeytyminen<br />

toisiinsa niin, että toteutettavat uudet ratkaisut muodostuvat käyttäjien<br />

näkökulmasta hyödyllisiksi. Samoin tulee yhä tärkeämmäksi harjoittaa<br />

sellaista yleistä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jonka puitteissa uudet<br />

tekniset ratkaisut voidaan ottaa käyttöön nopeasti ja tehokkaasti, mutta<br />

samalla sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.<br />

Tietoyhteiskunnan etenemisellä on eri suuntaisia, osin paradoksaalisiakin,<br />

sosiaalisia vaikutuksia. Nämä eivät johdu tietoyhteiskunnasta tai<br />

tietotekniikasta sinänsä, vaan siitä millaisin ehdoin ja periaattein<br />

tietoyhteiskuntaa toteutetaan.<br />

5.2 Huomioita tietoyhteiskuntakehityksen sosiaalisista<br />

vaikutuksista Suomessa<br />

Seuraava tarkastelu koskee lähinnä 1990-luvun alkuvuosien taloudellisen<br />

laman jälkeistä aikaa eli suomalaisen tietoyhteiskunnan varsinaista<br />

läpimurtovaihetta.<br />

a) Työ ja työllisyys<br />

Euroopan unionin komission työllisyyttä ja tietoyhteiskuntaa koskevassa<br />

tiedonannossa (Työllisyysstrategiat ja tietoyhteiskunta. EU:n komission<br />

tiedonanto 4.2.2000 COM(2000) 48 Lopull.) on äskettäin kiinnitetty<br />

huomiota niihin potentiaalisiin työllisyysvaikutuksiin, joita uuden<br />

informaatiotalouden kasvulla voisi olla Euroopalle. <strong>Suomi</strong> käy esimerkiksi<br />

siitä, miten nämä mahdollisuudet voivat toteutua käytännössä. Suomessa<br />

informaatiosektorin työllinen työvoima on laman jälkeen kasvanut selvästi<br />

voimakkaammin kuin muilla toimialoilla, ja erityisen suuri on ollut<br />

informaatiosektorin tavarantuotannon merkitys32 . Informaatiosektorin<br />

johtavilla yrityksillä on ollut keskeinen merkitys koko kansantalouden<br />

kasvuun ja työllisyyskehitykseen. Voidaan siten sanoa, että nimenomaan<br />

tietoyhteiskunnan voimakkaan etenemisen ansiosta työllisyys on kasvanut<br />

Suomessa vuodesta 1994 lähtien lähes kahden prosentin vuosivauhtia eli<br />

selvästi nopeammin kuin OECD-maissa tai Länsi-Euroopassa keskimäärin.<br />

Tämän tuloksena myös maamme työllisyysaste on noussut vuosituhannen<br />

vaihteessa noin 67 %:iin.<br />

Tietoyhteiskuntakehityksen aikaansaamat työllisyysvaikutukset ovat<br />

olleet Suomessa, kuten muuallakin, luonteeltaan suhteellisen valikoivia.<br />

Informaatiosektori on työllistänyt ennen muuta nuoria, alle 35-vuotiaita<br />

ja suhteellisen hyvin koulutettuja työntekijöitä. Tämän sektorin työllisyyskasvun<br />

painopistealueet ovat olleet Turku–Helsinki -akselilla sekä<br />

Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seudulla. Sama kehityskuva on ollut<br />

nähtävissä myös maamme yleisessä erityisesti pääkaupunkiseudulle<br />

kohdentuneessa työllisyyskehityksessä.<br />

Tietoyhteiskuntakehityksen tukemasta hyvästä talouskasvusta huolimatta<br />

kehityksellä on ollut myös kääntöpuolensa. Useilla Pohjois- ja<br />

32 Tilastokeskus 1999: Tiedolla tietoyhteiskuntaan II, 115–121<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 39

Itä-Suomen alueilla työttömyys on pysynyt edelleen noin 20 %:n tasolla.<br />

Samoin eräät eteläisen Suomen perinteisistä teollisuuskeskuksista, joihin<br />

ei ole syntynyt merkittävästi uuden informaatiosektorin työpaikkoja,<br />

kärsivät edelleen korkeasta työttömyydestä. Työelämään paluu on<br />

osoittautunut alueesta riippumatta vaikeaksi vähän koulutusta saaneille ja<br />

yli 50-vuotiaille työttömille. Ongelmalliseen tilan teeseen ovat joutuneet<br />

myös monet työvoimaa voimakkaasti vähentäviltä aloilta työttömiksi<br />

joutuneet työntekijät. Eri syistä johtuen heillä ei ole ollut luontevaa<br />

mahdollisuutta kouluttautua uudelleen sellaisiin tehtäviin, joihin esiintyy<br />

tarvetta palkata uutta työvoimaa.<br />

Uudenlaisen joustavuuden on katsottu ilmenevän myös erilaisten epätyypillisten<br />

työsuhteiden yleistymisenä. Tosin eri tutkijoiden tulkinnat ovat<br />

poikenneet toisistaan: toiset näkevät perinteisten normaalityösuhteiden<br />

olevan peruuttamattomasti korvautumassa uudenlaisilla joustavammilla<br />

työnteon muodoilla, kun taas toiset pitävät tapahtuneita muutoksia<br />

pikemminkin suhdanneluontoisina ja siten ohimenevinä ilmiöinä. Suomessa<br />

vakinaisten työsuhteiden määrä onkin yleisen työllisyystilanteen paranemisen<br />

myötä kääntynyt jälleen nousuun. Samalla eri osapuolten<br />

odotukset ovat kuitenkin muuttuneet niin, että kerran solmitun palvelussuhteen<br />

ei enää odoteta automaattisesti jatkuvan riippumatta olosuhteissa<br />

mahdollisesti tapahtuvista muutoksista tai eteen avautuvista muista<br />

vaihtoehdoista.<br />

Tietoyhteiskuntaa koskevan keskustelun alkuvaiheessa yhdeksi keskeiseksi<br />

työelämän muutokseksi nähtiin työn vapautuminen ajan ja paikan<br />

rajoista, jonka eräänä ilmentymänä tulisi olemaan etätyön lisääntyvä<br />

suosio. Käytännössä kuitenkaan etätyö siinä muodossa, että palkansaaja<br />

työskentelisi jatkuvasti tai pääasiassa kotoaan käsin, ei ole yleistynyt<br />

alkuperäisten odotusten mukaisesti. Sen sijaan luonteeltaan liikkuva<br />

työnteko – toisin sanoen työaikaa käytetään entistä enemmän asiakkaan<br />

luona, matkoilla, kentällä tai muutoin jossakin muualla kuin oman<br />

työpöydän ääressä – on lisääntynyt ja todennäköisesti yleistyy edelleen.<br />

Yhtenä osana tätä kokonaisuutta saattaa olla se, että ihmiset tekevät jonkin<br />

osan työajastaan myös kotona tai että he jossakin työuransa vaiheessa<br />

muuttavat asumismuotoaan niin, että jokapäiväinen matkustaminen<br />

työpaikalle ei enää ole tarkoituksenmukaista. Suomessa uudempien<br />

työolotutkimusten mukaan etätyön määrä on 1990-luvulla jonkin verran<br />

lisääntynyt, ja määritelmästä riippuen etätyötä tekevien osuus kaikista<br />

palkansaajista oli 1997 syksyllä noin 4–8 % kaikista palkansaajista. Tämä<br />

osuus on suurempi kuin muissa läntisen Euroopan maissa. Lisäksi runsas<br />

kolmannes palkansaajista ilmoitti saman tutkimuksen mukaan olevansa<br />

kiinnostunut etätyön tekemisestä (Tilastokeskus 1999, 168–170). Eräissä<br />

muissa tutkimuksissa on saatu jonkin verran alempia lukuja (Nurmela<br />

2000).<br />

Eräs merkittävä tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvä muutos on ollut<br />

yritysten toiminnan lisääntyvä kansainvälistyminen sekä työpaikkojen<br />

uudelleensijoittuminen sen mukaan, missä kulloinkin on parhaat mahdollisuudet<br />

liiketaloudellisesti kannattavan toiminnan harjoittamiseen.<br />

Kansainvälinen työpaikkakilpailu heijastuu tänä päivänä selkeästi myös<br />

kollektiivisen edunvalvonnan mahdollisuuksiin ja työehtojen kehittymiseen.<br />

Eri toimialoilla ja yrityksissä palkkoja ja muita työehtoja koskevat<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 40

tavoitteet sekä käytetyt painostuskeinot joudutaan mitoittamaan tietoisina<br />

siitä, että kustannusten kasvaessa liian korkeiksi seurauksena saattaa olla<br />

toimintojen siirtyminen muualle. Myös ulkomaisen työvoiman taholta<br />

tuleva kilpailu kansallisilla työmarkkinoilla joudutaan ottamaan huomioon<br />

etenkin silloin, kun toisiaan lähellä olevilla alueilla palkkatasojen ja<br />

työvoimakustannusten erot ovat huomattavia. Suomessa näiden teki -<br />

jöiden vaikutus on ollut selkeästi nähtävissä, ja tämä osaltaan on vaikuttanut<br />

työehtojen tietynasteiseen eriytymiseen vahvemmassa ja heikommassa<br />

asemassa olevien toimialojen kesken. Kokonaisuudessaan suoma -<br />

laisia työelämäinstituutioita voidaan silti pitää kansainvälisen työpaikkakilpailun<br />

näkökulmasta nykyisin suhteellisen kehittyneinä ja suomalaisen<br />

työn kilpailuasemia hyvän tuottavuuden ansiosta niinikään suhteellisen<br />

vahvoina.<br />

Toistaiseksi Suomessa on voitu nauttia hyvän talouskehityksen tuomista<br />

eduista ilman äärimmilleen viritettyjä ponnistuksia. Kilpailuasetelma<br />

kiristyy kuitenkin vastaisuudessa muiden maiden kuroessa Suomen<br />

tietoyhteiskunnan rakennustyössä saavuttamaa etumatkaa umpeen.<br />

Tuolloin nähtäneen selvemmin, millaisia panostuksia menestyksen<br />

saavuttaminen edellyttää nykyajan globaalitaloudessa kaikilta prosessissa<br />

mukana olevilta. Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa uuden talouden yrityksissä<br />

vuotuiset työtunnit ylittävät nykyisin selvästi normaalin suomalaisen<br />

tason. Tässä suhteessa erot tulevat todennäköisesti jossakin määrin<br />

tasoittumaan. Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ja koulutusinstituutioiden<br />

mukautumiskyky joutuu jatkossa todennäköisesti myös muilta<br />

osin koetukselle. Työelämässä mukana olevilta joudutaan edellyttämään<br />

aiempaa suurempaa liikkuvuutta ja valmiutta ottaa vastaan uusia haas -<br />

teita. Suurten ikäluokkien lähestyessä eläkeikää on löydettävä uusia keinoja<br />

heidän pitämisekseen mukana työelämässä selvästi tähänastista pidempään.<br />

Rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi joudutaan todennäköisesti<br />

arvioimaan uudelleen nykyisen ansiosidonnaisen työttömyysturvajärjestelmän<br />

toimivuus.<br />

Tarvittavista muutoksista sopiminen eri osapuolten kesken ei ole nykyoloissa<br />

helppoa. Nimenomaan työelämäinstituutioiden puutteellinen<br />

mukautumiskyky ja tähän liittyvä inhimillisten voimavarojen riittämättömyys<br />

voi kuitenkin muodostua pullonkaulaksi, joka lähivuosina rajoittaa<br />

kaikkein pahimmin suomalaisen tietoyhteiskunnan edelleen kehittymistä<br />

ja joka samalla voi ajaa eturivin yritykset siirtämään kasvavan osan<br />

toiminnoistaan muualle.<br />

Tietoyhteiskunnan eteneminen on lisännyt työllisyyttä, joskin se on<br />

ollut valikoivaa ikäryhmittäin ja alueellisesti. Tietoyhteiskunta on tuonut<br />

mukanaan uudenlaista joustavuutta työsuhteisiin ja kansainvälistä<br />

työpaikkakilpailua. Muutokset ovat haaste suomalaisille<br />

työelämäinstituutioille.<br />

b) Tulot ja varallisuus<br />

Ennen 1990-luvun alkupuolen lamaa ja sen jälkeistä tietoyhteiskunnan<br />

läpimurtoa kotitalouksien väliset tuloerot olivat maassamme kansainvälisten<br />

tulonjakovertailujen mukaan OECD-maiden pienimpiin kuuluvia. Tämä ei<br />

johtunut niinkään palkkaeroista, jotka olivat Suomessa kutakuinkin samaa<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 41

luokkaa kuin muissakin OECD-maissa, vaan verotuksen ja sosiaalisten<br />

tulonsiirtojen kautta harjoitetusta tulojen suhteellisen laajamittaisesta<br />

uudelleenjaosta.<br />

Laman jälkeisen kasvun aikana ovat tuloerot Suomessa lähteneet selvään<br />

kasvuun. Kotitalouksien reaalitulot ovat kuitenkin maassamme kasvaneet<br />

kaikissa keskeisissä tulonsaajaryhmissä, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa<br />

alempien tuloryhmien reaalitulot ovat alentuneet samaan aikaan kun<br />

ylimpien tuloryhmien reaalitulot ovat kasvaneet merkittävästi. Suomessa<br />

keskeisin tuloerojen kasvuun vaikuttava tekijä on tietoyhteiskunnan<br />

läpimurtovaiheessa ollut se, että ylimmissä tuloryhmissä reaalitulot ovat<br />

kasvaneet muita tuloryhmiä nopeammin.<br />

Moniin muihin maihin verrattuna suomalaisten kotitalouksien nykyisiä<br />

tuloeroja ei silti voida pitää vielä kovin suurina. Toisaalta paineet<br />

veroasteen alentamiseen vähentävät yhteiskunnan mahdollisuuksia<br />

tuloerojen tasoittamiseen verojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen avulla.<br />

Lisäksi vastaisuudessa palkkatulojen ohella kotitalouksien omistama<br />

varallisuus – muun muassa osakesalkun tai rahastosijoitusten muodossa<br />

– tulee todennäköisesti saamaan kasvavan merkityksen kansalaisten<br />

taloudellisiin mahdollisuuksiin vaikuttavana tekijänä.<br />

Kotitalouksien reaalitulot ovat kasvaneet kaikissa tulonsaajaryhmissä.<br />

Samalla myös tuloerot ovat lisääntyneet, mutta keskeisiin maihin verrattuna<br />

niitä ei silti voida pitää kovin suurina.<br />

c) Koulutus ja osaaminen<br />

Tietoyhteiskunta on ennen muuta tietoon ja osaamiseen perustuva<br />

yhteiskunta. Kansalaisten käytössä olevat osaamispääomavarannot ja<br />

niiden jakautuminen vaikuttavat kaikkein oleellisimmin siihen, mil laisiksi<br />

tietoyhteiskuntakehityksen sosiaaliset seuraukset eri mais sa ja maailmanlaajuisesti<br />

muodostuvat. Osaamispääomavarantojen muodostumiseen on<br />

koulutuksella edelleen aivan ratkaiseva merkitys, vaikka oppiminen on<br />

luonteeltaan nykyisin läpi elämän jatkuva prosessi.<br />

Periaatteessa tietoyhteiskunta tarjoaa hyvät mahdollisuudet kansalaisten<br />

koulutuksellisen tasa-arvon edistämiseen. Nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan<br />

avulla voidaan ulottaa korkeatasoiset ja pitkälle erikoistuneet<br />

koulutuspalvelut myös sellaisille syrjäisille ja harvaan asutuille alueille,<br />

joissa vastaavankaltaisen opetustarjonnan järjestäminen ei muutoin olisi<br />

mahdollista. Suomessa opetusministeriö on pyrkinyt erityisten opetuksen<br />

ja tutkimuksen tietoyhteiskuntastrategioiden turvin varmistamaan sen,<br />

että tietoyhteiskunnan tarjoamat uudet mahdollisuudet hyödynnetään<br />

tehokkaasti kaikissa koulutusjärjestelmän osissa. Keskeinen merkitys<br />

tasa-arvotavoitteiden toteutumisen kannalta on ollut myös Suomen<br />

kehittyneellä kirjastolaitoksella sekä laajalla kansalais- ja työväenopistojen<br />

verkostolla.<br />

Monet tekijät ovat kuitenkin hidastaneet tai vaikeuttaneet edellä kuvattujen<br />

tavoitteiden toteutumista. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen<br />

on eri oppilaitoksissa ollut epätasaista, vaikka koulujen tietotekniikkahankintoihin<br />

on suunnattu melko huomattava määrä yhteiskunnan<br />

resursseja. Myös omaksuttuihin strategioihin sitoutumisessa on ollut eroja.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 42

Oppimateriaalituottajat eivät kansallisten markkinoiden rajallisuuden vuoksi<br />

ole lähteneet kovin innokkaasti kehittelemään uusiin oppimisympäristöihin<br />

tarkoitettuja aineistoja, eivätkä yksittäisistä pilottihankkeista saadut<br />

myönteiset kokemukset ole välttämättä johtaneet uudistusten nopeaan<br />

leviämiseen koko koulutuksen kenttään. Monissa kunnissa koulutukseen<br />

suunnattuja resursseja on jouduttu leikkaamaan, jolloin kehittämismahdollisuudet<br />

ovat olleet osin riippuvaisia kunnan ja alueen yleisestä taloudellisesta<br />

tilanteesta. Tämä on puolestaan voinut vaikuttaa parhaiden opettajaresurssien<br />

jakautumiseen maan eri osiin.<br />

Nykyajan tietoyhteiskunnassa nuoruusiässä hankittu koulutus voi luoda<br />

ainoastaan yleisen perustan ihmisten osaamiselle ja sen kehittymiselle.<br />

Tämän päivän suomalainen työelämä ei kuitenkaan tarjoa kaikille<br />

työelämässä mukanaoleville tasa-arvoisia mahdollisuuksia kehittää<br />

osaamistaan ja parantaa näin tulevaa työllistettävyyttään. Esimerkiksi eri<br />

ikäryhmiin kuuluvilla ja erilaisen pohjakoulutuksen saaneilla työntekijöillä<br />

ei ole läheskään samoja mahdollisuuksia päästä sisään uuden tietotekniikan<br />

salaisuuksiin kuin nuorten sukupolvien edustajilla. Kaikista työelämän<br />

kehittämishankkeista ja –ohjelmista huolimatta monet suorittavan tason<br />

tehtävistä ovat lisäksi edelleen luonteeltaan sellaisia, että ne eivät tarjoa<br />

kovin hyviä edellytyksiä työntekijöiden taitojen jatkuvaan kehittämiseen.<br />

Ja henkilöiden työasema vaikuttaa merkittävästi heidän mahdollisuuksiinsa<br />

päästä työnantajan järjestämään koulutukseen.<br />

Ihmiset voivat nykyisin kehittää itseään ja oppia uusia asioita myös vapaaaikanaan<br />

tietokoneita ja sähköisten verkkojen tarjoamia tietovarantoja<br />

hyödyntäen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa onkin tällä alueella havaittu<br />

tapahtuneen viime aikoina myönteistä kehitystä siten, että joidenkin<br />

etnisten vähemmistöryhmien piirissä tietotekniikan käytön yleistyminen on<br />

ollut suhteellisen nopeaa. Vaarana kuitenkin on se, että eri väestöryhmien<br />

välillä vallitsevat sosiaaliset erot jäävät suhteellisen pysyviksi niin, että<br />

sitä mukaa kun tietyt perusratkaisut yleistyvät koko väestön keskuudessa,<br />

eliittiryhmät ovat jo siirtyneet kehityksen seuraavaan vaiheeseen. Myös<br />

uuden tietotekniikan käyttörutiinit saattavat erilaistua siten, että joillekin<br />

ihmisille tietotekniikka muodostuu tehokkaaksi ja joustavaksi verkottuvan<br />

työnteon, tiedonhankinnan ja arjen rutiinien kitkattoman hoitamisen<br />

kanavaksi, kun taas toisten keskuudessa käyttöä hallitsevat enemmän pelit,<br />

viihde ja muu vapaa-aikaan liittyvä käyttö.<br />

Tietoyhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden koulutuksellisen tasa-arvon<br />

edistämiseen. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian avulla tietoyhteiskunnan<br />

tarjoamia mahdollisuuksia pyritään hyödyntämään koko<br />

koulujärjestelmässä. Monet tekijät ovat kuitenkin hidastaneet tavoitteiden<br />

toteutumista. Työelämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää osaamista, mutta<br />

vain osalle työntekijöistä.<br />

d) Aluekehitys<br />

Olemme voineet todeta jo työllisyyskehityksen tarkastelun yhteydessä,<br />

että keskeisin uuden talouden viime vuosien kasvusta hyötynyt alue<br />

Suomessa on ollut Helsinki ympäristöineen. Pääkaupunkiseudun ohella<br />

uuden talouden kasvusta ovat muita alueita selvemmin päässeet osallisiksi<br />

muun muassa Salon seutu, Oulu ja Tampere. Myönteistä kehitystä on<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 43

ollut nähtävissä lisäksi joillakin muilla korkeakoulupaikkakunnilla.<br />

Etenkin Jyväskylässä on viime aikoina pyritty määrätietoisesti edistämään<br />

uusien informaatiosektorin työpaikkojen syntymistä. Näiden alueiden<br />

kasvuvauhti ei kuitenkaan ole saavuttanut samaa mittakaavaa kuin<br />

pääkaupunkiseudulla.<br />

Alueellisen eriytymisen seuraavan kehän muodostavat Suomen muut<br />

alueelliset keskukset. Näiden joukkoon kuuluvat myös Lahden ja Porin<br />

kaltaiset perinteiset teollisuuskaupungit, joiden talous on taantunut<br />

suurteollisuuden työpaikkojen vähenemisen myötä, ja jotka joutuvat<br />

nykyisin kamppailemaan hyvin vaikeiden työttömyysongelmien kanssa.<br />

Näiden keskusten työttömistä huomattava osa on suhteellisen heikosti<br />

koulutettuja, heillä on usein jo jonkin verran ikää ja heidän työkokemuksensa<br />

on pääosin sellaisista tehtävistä, joille ei nykyisin enää ole juurikaan<br />

kysyntää. Heidän uudelleenkouluttamisensa informaatiosektorin tai muiden<br />

kasvavien työalojen piirissä avautuviin tehtäviin on siten vaikeaa.<br />

Toisella tavalla ongelmaisen alueen muodostavat Itä- ja Pohjois-Suomen<br />

haja -asutusalueet, joissa työttömyys on ollut korkealla tasolla jo vuosi<br />

kymmenien ajan ja jotka ovat viime aikoina kärsineet jälleen lisääntyvästä<br />

muuttotappiosta. Juuri näiden alueiden uhkana on se, että<br />

väestön ikääntyessä huoltosuhde muuttuu hyvin epäedulliseksi. Näiden<br />

alueiden nykyisistä työpaikoista huomattava osa on julkisen sektorin<br />

tai yhteiskunnan vahvasti subventoimien toimintojen piiriin kuuluvia<br />

työpaikkoja. Siten niiden piirissä on vaikea löytää uskottavaa pohjaa<br />

uuden kasvun markkinaehtoiselle liikkeellelähdölle.<br />

Taloudellinen kasvu ja myönteinen kehitys on ollut vahvinta pääkaupunkiseudulla,<br />

muissa kasvukeskuksissa ja joillakin korkeakoulupaikkakunnilla.<br />

Sen sijaan muissa alueellisissa keskuksissa sekä Itä- ja Pohjois-Suomen hajaasutusalueilla<br />

on edelleen huomattavassa määrin työttömiä, joiden saaminen<br />

informaatiosektorin tai muiden kasvualojen piiriin on haasteellista.<br />

e) Demokratia ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet<br />

Tietoyhteiskunnasta käydyn keskustelun alkuvaiheessa esitettiin hyvinkin<br />

optimistisia ajatuksia sähköisten verkkojen demokratiaa edistävistä vaikutuksista.<br />

Muodostaahan Internet maailmanlaajuisen vapaan keskustelun<br />

ja tiedonvälityksen foorumin, jossa kaikki voivat toimia tasavertaisesti<br />

viestien lähettäjinä ja vastaanottajina, ja joka ei siten ole yhtä helposti<br />

viranomaisten tai taloudellisen vallan kontrolloitavissa kuin useat perinteisistä<br />

viestimistä. Samoin ajateltiin, että sähköiset verkot voisivat tarjota<br />

uudenlaisia mahdollisuuksia ’teledemokratialle’ eli yhteiskunnallisista<br />

asioista käytävälle keskustelulle sekä verkon kautta toteutettavien kansanäänestysten<br />

suorittamiselle. Kansallisen tason ohella paikallisyhteisöjen ja<br />

kansalaisyhteiskunnan toimintojen ajateltiin saavan uutta eloa ihmisten ja<br />

yhteisöjen keskenään muodostamien virtuaalisten verkkojen välityksellä.<br />

Varsinainen tutkimustieto tietoyhteiskuntakehityksen vaikutuksista<br />

poliittisen demokratian ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien<br />

kehittymiseen on ollut viime aikoihin saakka varsin rajattua. Kuitenkin<br />

erityisesti Internetin on katsottu edistäneen kansalaisten yhteiskunnallisia<br />

vaikutusmahdollisuuksia. Parhaana esimerkkinä pidetään sitä,<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 44

että Internetin kautta on voitu mobilisoida merkittäviin saavutuksiin<br />

yltäneitä maailmanlaajuisia yhteiskunnallisia liikkeitä. Internetin on<br />

väitetty vaikuttaneen merkittävästi joidenkin autoritaaristen regiimien<br />

kukistumiseen. Toisaalta Internet edustaa vain yhtä meidän aikamme<br />

poliittisten kulttuurien kehittymisen ulottuvuutta. Samaan aikaan<br />

politiikan vaikutusmahdollisuuksien on katsottu kaventuneen muun<br />

muassa yhteiskunnallisten prosessien lisääntyvän markkinaohjauksen<br />

myötä.<br />

Suomessa kysymykset tietoyhteiskunnan kehittymisen ja demokratian<br />

välisistä suhteista ovat olleet laajasti esillä muun muassa Sitran ja eduskunnan<br />

tulevaisuusvaliokunnan vuoden 1999 alussa järjestämässä ’Politics<br />

and the Internet’ -konferenssissa sekä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan<br />

valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa koskeneissa mietinnöissä vuodelta<br />

1998. Valtiovalta on käytännössä pyrkinyt hyödyntämään sähköisiä<br />

verkkoja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi muun<br />

muassa lisäämällä erilaisten asiakirjojen ja tietojen saatavuutta sekä<br />

tarjoamalla kansalaisille palautekanavia ja keskustelufoorumeja kulloinkin<br />

ajankohtaisista asioista. Vastaavankaltaista työtä on tehty myös eri<br />

hallinnonaloilla sekä alue- ja paikallishallinnon tasolla. Muutamilla<br />

paikkakunnilla on toteutettu myös kiinnostavia kokeiluja uudenlaisten<br />

keskustelu- ja osallistumismuotojen luomiseksi verkossa. Tunnetuimpia<br />

esimerkkejä tästä ovat olleet jo verraten varhain toteutettu Kuorevesitori<br />

-hanke sekä hieman myöhempää kehitysvaihetta edustavat Espoon<br />

Nettiparlamentti sekä Tampereen Mansetori.<br />

Toistaiseksi edellä kuvatut hankkeet ovat kuitenkin jääneet suhteellisen<br />

pienimuotoisiksi, eikä niillä siten ole ollut kovin suurta merkitystä maamme<br />

yleisen poliittisen kulttuurin ja demokraattisten instituutioiden kehittymisen<br />

kannalta. Silti Suomessa ei nykyisin ole nähtävissä ainakaan kovin vahvoja<br />

merkkejä senkaltaisesta politiikan kaupallistumisesta tai demokratian kriisiytymisestä,<br />

joista kaikkein pessimistisimmissä tietoyhteiskuntakehityksen<br />

tulkinnoissa on kirjoitettu. Pikemminkin uudempien asennetutkimusten<br />

ja kansalaisten tosiasiallisen poliittisen käyttäytymisen perusteella on<br />

mahdollista päätellä, että eräät aiempina vuosina havaitut negatiiviset<br />

kehitystrendit, kuten kansalaisten lisääntyvä vieraantuminen politiikasta sekä<br />

luottamuksen heikentyminen keskeisiä poliittisia instituutioita kohtaan, eivät<br />

ole enää jatkuneet yhtä voimakkaina (EVA 1999). Esimerkiksi kansalaisten<br />

viime presidentinvaaleja ja sen pääehdokkaita kohtaan osoittama kiinnostus<br />

oli laajaa ja ilmeisen aitoa, vaikkakin ehkä perinteisestä näkökulmasta<br />

katsottuna ’epäpoliittista’.<br />

Internetin on katsottu lisänneen kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.<br />

Viranomaiset ovat pyrkineet hyödyntämään tietoverkkoja vaikutusmahdollisuuksien<br />

lisäämiseksi (esim. palautekanavana) sekä tarjoamaan<br />

sähköisiä asiointipalveluja. Kansalaisten luottamuksen heikentyminen<br />

poliittisia instituutioita kohtaan näyttäisi pysähtyneen.<br />

f) Elämisen laatu<br />

Suomessa on koottu toistaiseksi vain rajatusti tutkittua tietoa uuden<br />

tieto- ja viestintätekniikan vaikutuksista ihmisten arkeen ja elämisen<br />

laatuun. Käytettävissä olevan kokemuksen perusteella on kuitenkin<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 45

ilmeistä, että ihmisten elämisen laadun kannalta parhaisiin tuloksiin<br />

ei välttämättä päästä tietoyhteiskuntaa rakennettaessa silloin, kun<br />

prosessit ohjautuvat liian yksinomaisesti tekniikan intresseistä käsin.<br />

Niin Suomessa kuin muuallakin kehittyneissä teollisuusmaissa on<br />

toteutettu monia tekniikkalähtöisiä hankkeita ja pilottikokeiluja, jotka<br />

eivät ole koskaan johtaneet mainittaviin käytännöllisiin seuraamuksiin.<br />

On saatettu rakentaa esimerkiksi joillekin asuinalueille kehittyneet<br />

tietoliikenneyhteydet havaiten myöhemmin, että niiden tosiasiallinen<br />

käyttö on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. On saatettu käynnistää myös<br />

suurin investoinnein digitaalisia televisiolähetyksiä ilman, että kuluttajat<br />

olisi saatu kiinnostumaan niiden katsomisessa tarvittavien lisälaitteiden<br />

hankkimisesta.<br />

Joskus tietoyhteiskuntakehitystä on taas yritetty viedä eteenpäin eräänlaisena<br />

valistuksellisena projektina. Kansalaisille on viestitetty ylhäältä<br />

alaspäin, miten heidän tulisi käyttäytyä tai millaisia asioita heidän tulisi<br />

haluta ollakseen hyviä tietoyhteiskunnan kansalaisia. Myös tämänkaltaiset<br />

normatiiviset muutoshankkeet ovat usein jääneet tuloksiltaan melko<br />

vaatimattomiksi. Paljon tehokkaammin on päästy tuloksiin silloin, kun<br />

on pyritty etsimään uusia ratkaisuja yhdessä potentiaalisiksi käyttäjiksi<br />

ajateltujen ihmisten kanssa. Erityisen tärkeä on ymmärtää, millaisia<br />

sosiaalisia innovaatioita ihmiset itse tuottavat silloin, kun he liittävät erilaisia<br />

uusia teknisiä ratkaisuja osaksi arkielämäänsä. Tätä kautta voidaan pyrkiä<br />

teknisten ja sosiaalisten innovaatioiden hedelmälliseen vuorovaikutukseen<br />

niin, että molemmat vahvistavat toisiaan ja että kehitettäville uusille<br />

ratkaisuille tulee myös tosiasiallista kaupallista merkitystä.<br />

Tämänkaltaisiin näkökohtiin on syytä kiinnittää huomiota myös tietoyhteiskunnan<br />

seuraavaan vaiheeseen siirryttäessä. Onhan ilmeistä, että<br />

tietoyhteiskunnan vaikutukset suomalaisten jokapäiväiseen elämään<br />

näkyvät nykyistä paljon voimakkaammin siinä vaiheessa, kun esimerkiksi<br />

digitaaliset televisiolähetykset alkavat. Samoihin aikoihin yleistyvät<br />

langattomien verkkojen – ensin wap-puhelimien, sitten kolmannen<br />

sukupolven laitteiden – kautta tarjottavat palvelut, sähköinen kauppa<br />

kehittyy, yhä useammat kodit kytkeytyvät verkkoon laajakaistaisten<br />

kaapeliyhteyksien välityksellä, ihmisille avautuu mahdollisuus hallita<br />

erilaisia arjen prosesseja sähköisten tietoverkkojen avulla, ja myös eri<br />

viranomaisten kanssa voidaan asioida entistä laajemmin ja monipuolisemmin<br />

verkkojen välityksellä. Kaikki nämä ratkaisut edellyttävät niiden<br />

toteuttajilta erittäin suuria panostuksia, jolloin valintoja tehtäessä otetaan<br />

myös suuria taloudellisia riskejä. Riskejä on mahdollista pienentää<br />

merkittävästi, jos käyttäjät otetaan riittävät ajoissa mukaan uusien<br />

ratkaisujen kehittelyyn. Mikäli nämä kehitysponnistukset toteutuvat<br />

onnistuneesti, voitaisiin ehkä puhua Microsoftin perustajan Bill Gatesin<br />

äskettäin kirjassaan visioiman 'verkottuneen elämäntyylin' lopullisesta<br />

läpimurrosta Suomessa. Tuolloin voimme myös arvioida tarkemmin<br />

muutosten vaikutuksia eri väestöryhmien elämisen laatuun.<br />

Jatkossa on erityisen tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten uutta tietoja<br />

viestintätekniikkaa voitaisiin hyödyntää muun muassa sellaisten erityisryhmien<br />

kuin vanhusten ja vammaisten apuna. Juuri heille lisääntyvät<br />

mahdollisuudet asiointiin ja tiedon hankkimiseen sähköisten verkkojen<br />

avulla, jatkuvan seurannan järjestäminen erilaisten hätätilanteiden varalta<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 46

sekä konkreettiset helpotukset erilaisten arjen rutiinien hoitamisessa<br />

saattavat nousta erittäin merkityksellisiksi asioiksi. Samoin on pohdittava,<br />

miten uutta tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää erilaisten syrjäytymisuhan<br />

alla elävien väestöryhmien – kuten työelämän ja koulutuksen<br />

ulkopuolelle jääneiden nuorten – aseman ja osallistumismahdollisuuksien<br />

parantamiseksi.<br />

Kokonaan oma lukunsa on, miten tietoyhteiskunnan eteneminen vaikut<br />

taa lasten asemaan. Juuri lapset ja nuoret ovat olleet Suomessa<br />

ennak koluulottomimpia uuden tieto- ja viestintätekniikan tarjoamien<br />

mahdollisuuksien kokeilijoita. Samalla kuitenkin monet asiantuntijat ja<br />

kansalaiset ovat olleet huolestuneita siitä, miten tietokonepelit, Internet<br />

ja lisääntyvä massaviihde vaikuttavat lasten ja nuorten kehittymiseen<br />

sekä millaiset mahdollisuudet kasvavalla sukupolvella on saada turvaa ja<br />

huolenpitoa omien kiireidensä sitomilta aikuisilta. Tämä asettaa haasteen<br />

vanhemmille vastuullisina kasvattajina.<br />

Tietoyhteiskuntaan liittyvät ihmisten arkielämää koskevat tekniset<br />

innovaatiot tai hankkeet voivat jäädä käyttämättömiksi, ellei niitä ole<br />

toteutettu yhdessä potentiaalisten käyttäjien kanssa. Tietoyhteiskunnan<br />

vaikutukset arkielämään tulevat näkymään nykyistä voimakkaammin, kun<br />

uudet viestintätekniikat tulevat käyttöön ja tietoverkkojen käyttö lisääntyy<br />

kaupankäynnissä ja asioinnissa.<br />

5.3 Yhteenveto<br />

Kaiken kaikkiaan <strong>Suomi</strong> on nykyisin tilanteessa, jossa tietoyhteiskunta<br />

ei ole enää mikään tulevaisuuden visio, vaan muutosprosessi joka alkaa<br />

vaikuttaa entistä konkreettisemmin myös aivan tavallisten ihmisten<br />

jokapäiväiseen elämään. Toisaalta joudumme näkemään, miten uuden<br />

talouden kasvu ja siihen pohjaava tietoyhteiskuntakehityksen eteneminen<br />

uhkaavat lisätä taloudellista ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Vaikka<br />

tietynasteinen sosiaalinen eriytyminen voi olla yhteiskunnan tehokkaan<br />

toiminnan kannalta tarkoituksenmukaistakin, on syytä muistaa, että suhteellisen<br />

homogeeninen yhteiskuntarakenne on selvästi auttanut Suomea<br />

ja muita pohjoismaita etenemään tietoyhteiskunnan rakennustyössä.<br />

Sosiaalinen tasa-arvo on antanut mahdollisuuden myös vaatimattomasta<br />

taustasta lähtevien lahjakkaiden nuorten kouluttautumiselle. Lisäsi se on<br />

tarjonnut edellytykset erilaisten tietotek isten laitteiden ja sovellutusten<br />

nopealle leviämiselle läpi koko yhteiskunnan. Samalla yhteiskunnan sosiaalisen<br />

rakenteen kiinteys on luonut pohjan sellaiselle yhteenkuuluvuudelle,<br />

jonka pohjalta on voitu koota tehokkaasti voimavarat tietoyhteiskunnan<br />

rakentamiseen. Nykyisten kehitystrendien voimistuminen voi aiheuttaa<br />

tilanteen, jossa tietoyhteiskuntakehityksen eteenpäinviemiseen tähtäävien<br />

strategioiden legitimiteetti alkaa heikentyä häviäjän asemaan joutuvien<br />

väestöryhmien keskuudessa.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 47

6 Sääntelykehitys<br />

Tietoyhteiskunnan kehittämisessä teknologiset muutokset ovat olleet keskeisellä<br />

sijalla. Kuitenkin monien tietoyhteiskuntaan kuuluvien piirteiden<br />

ja elementtien toteutuminen edellyttää lukuisia lainsäädäntömuutoksia<br />

sekä myös kokonaan uutta sääntelyä, joka ulottuu uusille alueille.<br />

Jälkimmäisestä voidaan mainita esimerkkinä sähköiseen kauppaan ja<br />

sähköiseen allekirjoitukseen liittyvät lainsäädäntötoimet. Tietoyhteiskuntakehitys<br />

on sekä kansallista että kansainvälistä. Tämän vuoksi monet<br />

Suomen lainsäädäntötoimet pohjautuvat Euroopan unionin tai muun<br />

kansainvälisen toimijan sääntelyaloitteisiin.<br />

6.1 Kansainvälinen sääntelykehitys<br />

Suomen kannalta tärkein tietoyhteiskuntaa koskeva ylikansallinen sääntelijä<br />

on Euroopan unioni. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö<br />

OECD, Maailman tekijänoikeusjärjestö, WIPO ja YK:n kansainvälinen<br />

kauppaoikeuden toimikunta UNCITRAL ovat merkittäviä kansainvälisiä<br />

sopimusfoorumeita tai suositusten antajia. Maailman kauppajärjestössä,<br />

WTO:ssa on sähköisen kaupan työohjelma. WTO huolehtii myös kansainvälisestä<br />

telepalvelusopimuksesta. Global Business Dialogue on merkittävä<br />

tietoyhteiskuntakysymyksiä käsittelevä keskustelufoorumi.<br />

Näiden kansainvälisten toimijoiden tietoyhteiskuntaan liittyvät lainsäädän<br />

tö toimet koskevat sähköistä kauppaa ja asiointia, tietosuojaa ja tekijän -<br />

oikeuskysymyksiä. Keskeisimmät hankkeet ovat seuraavat:<br />

Hanke<br />

EUROOPAN UNIONI<br />

Televiestintäalan uudelleentarkastelu Komission<br />

tiedonanto ’Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden<br />

ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää – Vuoden<br />

1999 viestintäalan uudelleentarkastelu, KOM(1999) 539<br />

Direktiivi sähköisestä allekirjoituksesta<br />

Direktiivi tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä<br />

kaupankäyntiä koskevista tietyistä oikeudellisista<br />

näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)<br />

Direktiiviehdotus rahoituspalvelujen<br />

etämyynnistä kuluttajille<br />

Direktiiviehdotus elektronisen rahan<br />

liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta,<br />

harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta<br />

Direktiiviehdotus sähköisten tuotteiden<br />

alv-verotuksesta<br />

Direktiiviehdotus tekijänoikeuden ja lähioikeuksien<br />

tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta<br />

tietoyhteiskunnassa<br />

(WIPO-sopimusten edellyttämät säännökset)<br />

Julkisia hankintoja koskevan yhteisölainsäädännön<br />

uudistaminen (sähköisten menettelytapojen käyttöönotto)<br />

Valmistelutilanne (9.6.2000)<br />

Asiaa on käsitelty teleministerineuvostossa<br />

2.5.2000. Komission ehdotukset uusiksi<br />

direktiiveiksi odotetaan saatavan käsiteltäviksi<br />

neuvoston työryhmiin kesällä 2000.<br />

Direktiivi 1999/93/EY on tullut voimaan<br />

13.1.2000.<br />

Direktiivi on annettu 8.6.2000 ja tulee voimaan<br />

vuoden 2001 lopulla.<br />

Poliittista yhteisymmärrystä yhteisestä kannasta<br />

ei ole toistaiseksi saavutettu, vaan asia on palautunut<br />

komissiolle, joka on selvittänyt tiedonantovelvollisuussäännöksiä<br />

eri jäsenmaissa. Direktiivin<br />

jatkokäsittelyn aikataulu on avoin.<br />

Neuvoston yhteinen kanta hyväksyttiin Suomen<br />

puheenjohtajuuskaudella. Euroopan Parlamentti on<br />

hyväksynyt ehdotuksen keväällä 2000.<br />

Direktiiviehdotusta odotetaan kesällä 2000.<br />

Suomen puheenjohtajuuskaudella monissa yksittäisissä<br />

asiakysymyksissä saavutettiin alustava konsensus.<br />

Sisämarkkinaneuvostossa 25.5.2000 ehdotuksesta ei<br />

kuitenkaan saavutettu poliittista yhteisymmärrystä.<br />

Portugali etsii ratkaisua jäljellä oleviin avoimiin<br />

kysymyksiin ja pyrkii saavuttamaan yhteisymmärryksen<br />

puheenjohtajakautensa aikana.<br />

Komissio hyväksyi ehdotuksen 10.5.2000 ja on<br />

ilmoittanut julkaisevansa sen 15.6.2000 kaikkien<br />

kieliversioiden valmistuttua.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 48

MUUT KANSAINVÄLISET ORGANISAATIOT<br />

OECD:n sähköisen kaupan verojärjestelmää koskevat<br />

suositukset (sähköisen kaupan verottamista koskevat<br />

maailmanlaajuiset periaatteet)<br />

OECD:n suositus kuluttajansuojaa sähköisessä<br />

kaupankäynnissä koskevista ohjeista,<br />

(C(99)184 Final)<br />

Kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL)<br />

valmistelema sähköisiä allekirjoituksia koskeva<br />

mallilaki<br />

WIPO: Tekijänoikeuden kansainvälisen<br />

sopimusjärjestelmän uudistaminen ja<br />

maailmanlaajuinen harmonisointi<br />

WTO: Sähköisen kaupan työohjelma, jonka yhteydessä<br />

tarkastellaan mm. sähköisiin toimituksiin ja niiden tulleihin<br />

liittyviä kysymyksiä<br />

6.2 Kotimainen lainsäädäntö ja regulaatio<br />

Suosituksia koskeva yhteenvetoluonnos on tarkoitus<br />

saada valmiiksi vuoden 2000 aikana.<br />

Asian valmistelu on päättynyt. OECD:n neuvosto<br />

hyväksyi suosituksen 9.12.1999.<br />

Mallilain valmistelu on tarkoitus päättää työryhmän<br />

seuraavassa istunnossa marras–joulukuussa 2000.<br />

WIPOn uudet sopimukset eivät ole vielä tulleet<br />

voimaan. Neuvottelut jatkuvat. Diplomaatti-kokous<br />

on mahdollisesti joulukuussa 2000.<br />

Suomessa on tietoyhteiskuntakehitystä välittömästi tai välillisesti kos kevaa<br />

lainsäädäntöä uudistettu voimakkaasti viime vuosina. Uudistukset liittyvät<br />

pääosin verkkoliiketoimintaan ja sähköiseen asiointiin viranomaisten<br />

ja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Henkilötietolain ja julkisuuslainsäädännön<br />

uudistukset tukevat osaltaan tietoyhteiskuntakehitystä.<br />

Keskeisimmät muutokset ja hankkeet on lueteltu seuraavassa taulukossa.<br />

Hanke (Liittyminen kv-sääntelyyn)<br />

OIKEUSMINISTERIÖ<br />

Henkilötietolaki (EU:n direktiivi 95/46/EY yksilöiden<br />

suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen<br />

vapaasta liikkuvuudesta)<br />

Julkisuus- ja salassapitolainsäädännön<br />

kokonaisuudistus (EY:n ns. tietosuojadirektiivi<br />

95/46/EY; EU:n vihreä kirja Julkisen sektorin tieto<br />

tietoyhteiskunnassa KOM, 1998, 585)<br />

Laki sähköisestä viestinnästä<br />

oikeudenkäyntiasioissa (594/1993)<br />

Sähköinen asiointi hallinnossa (EU:n sähköisen<br />

allekirjoituksen direktiivi)<br />

Kuluttajien suojaaminen etäsopimuksissa<br />

(Ns. etäsopimusdirektiivin täytäntöönpano)<br />

SISÄASIAINMINISTERIÖ<br />

Henkilökorttilaki (829/1999) Henkilön tunnistaminen<br />

verkoissa ja sähköisen allekirjoituksen tuottaminen (EU:n<br />

sähköisen allekirjoituksen direktiivi)<br />

Väestötietolaki Valtion sähköisen henkilökortin<br />

varmennepalveluista vastaavaa Väestörekisterikeskusta<br />

koskeva lainsäädäntö<br />

Rekisterihallintolain muutos<br />

Väestörekisterikeskuksen varmennepalvelut<br />

(EU:n sähköisen allekirjoituksen direktiivi)<br />

OPETUSMINISTERIÖ<br />

Tekijänoikeuslainsäädännön muuttaminen<br />

(EU:n tekijänoikeus direktiivi ja WIPO-sopimukset)<br />

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ<br />

Laki kiinteistötietojärjestelmästä ja<br />

kiinteistörekisterilain muuttamisesta. Laeilla<br />

järjestetään kiinteistöjä ja muita maa- ja vesialueiden<br />

yksiköitä koskevat tiedot käsittävä tietotekniikan avulla<br />

toteutettu valtakunnallinen tietopalvelu.<br />

Valmistelutilanne (9.6.2000)<br />

Henkilötietolaki (523/1999) on tullut voimaan<br />

1.6.1999.<br />

Julkisuus- ja salassapitolainsäädäntö<br />

(621–699/1999 ja 1030/1999) tuli voimaan<br />

1.12.1999.<br />

Vuonna 1993 voimaan tullutta lakia on muutettu<br />

lailla 20.3.1998 (199/1998).<br />

Laki sähköisestä asioinnista (1318/1999) tullut<br />

voimaan 1.1.2000.<br />

HE kuluttajansuojalain muutoksesta annetaan<br />

kesäkuussa 2000.<br />

Laki on tullut voimaan 1.12.1999. Liittyy lakiin<br />

sähköisestä asioinnista hallinnossa sekä kortin<br />

varmennepalveluista vastaavan<br />

Väestörekisterikeskuksen lainsäädäntöön.<br />

Väestötietolain muutos (527/1999) ja väestötietolain<br />

23 §:n muutos (830/1999) tulivat voimaan 1.12.1999.<br />

Lakimuutos tuli voimaan 1.12.1999.<br />

Tarvittavien lainsäädännön muutosten valmistelu<br />

käynnistetään vuoden 2000 aikana.<br />

HE on tarkoitus antaa eduskunnalle loppuvuodesta<br />

2000.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 49

LIIKENNEMINISTERIÖ<br />

Radiolain kokonaisuudistus<br />

Erityisesti taajuussuunnittelua ja taajuuksien käyttölupia<br />

koskevat normit (EU:n direktiivi 1999/5/EY radio- ja<br />

telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden<br />

vastavuoroisesta tunnustamisesta)<br />

Laki sähköisistä allekirjoituksista (EU:n direktiivi<br />

1999/93/EY sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön<br />

puitteista)<br />

Telemarkkinalain muuttaminen Uusien teknologioiden<br />

käyttö kiinteissä televerkoissa ja kolmannen sukupolven<br />

matkaviestinverkkojen leviäminen<br />

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen suojasta<br />

(EU:n direktiivi 98/84/EY ehdolliseen pääsyyn<br />

perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen<br />

oikeussuojasta)<br />

Verkkotunnuslaki<br />

Internetin kansalliset verkkotunnukset<br />

Viestintämarkkinalaki<br />

Sähköiseen viestintään käytettävien digitaalisten<br />

televerkkojen sääntelyn yhtenäistäminen (Euroopan<br />

komission tiedonanto vuoden 1999 viestintäalan<br />

uudelleen tarkastelusta, KOM (1999) 539)<br />

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ<br />

Sosiaalivakuutuslainsäädännön uudistaminen<br />

Julkisuus- ja henkilötietolakien vaatimukset sekä<br />

valvonnalliset näkökohdat tietojen vaihdossa<br />

Vakuutuslainsäädännön tietosuojasäännösten<br />

täsmentäminen. Perusoikeusuudistuksen, uuden<br />

henkilötietolain ja julkisuuslain huomioon ottaminen<br />

(EU:n ns. tietosuojadirektiivi (95/46/EY)<br />

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman<br />

palveluketjun sekä sosiaaliturvakortin kokeilusta.<br />

Säännöksillä mahdollistettaisiin saumaton palveluketju<br />

-toimintamallin kokeilu Satakunnan alueen<br />

kokeilukunnissa<br />

HE on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2000.<br />

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman<br />

pian sen hyväksymisen jälkeen.<br />

HE on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2000.<br />

HE on annettu eduskunnalle 9.6.2000.<br />

HE on tarkoitus antaa eduskunnalle<br />

kevätistuntokaudella 2000. Lain on tarkoitus tulla<br />

voimaan mahdollisimman pian sen antamisen jälkeen.<br />

Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle<br />

syyskaudella 2000.<br />

Valmistelu on käynnistynyt. Lainsäädäntö on tarkoitus<br />

saattaa voimaan vuoden 2002 alusta.<br />

HE annetaan eduskunnalle syyskuussa 2000.<br />

Osa lainsäädäntömuutoksista on tullut voimaan<br />

1.1.2000 ja 1.4.2000 ja osa (HE 34/2000 vp) on<br />

annettu eduskunnalle toukokuussa 2000 ja on<br />

eduskunnan käsiteltävinä.<br />

HE on annettu eduskunnalle 5.5.2000.<br />

6.3 Julkisen vallan toimenpiteitä nopeiden<br />

verkkoyhteyksien lisäämiseksi<br />

Muutamissa Euroopan maissa (Iso-Britannia, <strong>Suomi</strong>) on jo 1980-luvun<br />

puo livälistä alkaen pyritty kehittämään telemarkkinoita, lisäämään<br />

pal veluita ja alentamaan hintoja kilpailua lisäämällä. Kehitystä on tukenut<br />

myös Euroopan yhteisöjen lainsäädäntö 1990-luvulta alkaen. Valittu linja<br />

on ollut tuloksellista, sillä muun muassa OECD:n viimeisimpien tilastojen<br />

mukaan (http://www.oecd.org/dsti/sti/it/cm/) <strong>Suomi</strong> sijoittuu viiden<br />

edullisimman maan joukkoon Internet-yhteyksien hinnoittelun osalta. Niin<br />

ikään eurooppalaiset teleoperaattorit ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti<br />

kilpailukykyisiksi ja markkinoille on syntynyt runsaasti uusia palveluita,<br />

koska operaattoreiden on ollut mahdollista panostaa tuotekehitykseen.<br />

Kilpailun edistäminen puhelinverkon tilaajayhteyksissä, eli yhteydessä<br />

puhelinkeskuksesta kotiin, on edellytyksenä entistä parempien, kohtuuhintaisten<br />

liityntäteknologioiden kehitykselle. Tähän pyritään muun<br />

muassa tilaajajohtojen rinnakkaiskäyttöä koskevalla hallituksen esityksellä,<br />

joka annettaneen eduskunnalle kevätistuntokaudella 2000. Esityksen<br />

tarkoitus on lisätä kilpailua nopean kuparikaapeliyhteyden (ns. ADSL<br />

-tekniikan, Asymmetric Digital Subscriber Line) tarjoamisessa. Tämän<br />

uskotaan lisäävän sekä tietoyhteiskunnan palveluiden käyttöä että<br />

tar jontaa sekä laskevan palvelujen hintoja. Kilpailua pyritään lisää mään<br />

lainsäädännöllisin keinoin myös nopeiden matkaviestinverkkojen tarjonnassa<br />

ja digitaalitelevision käytössä nopeaan tiedonsiirtoon.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 50

Kiihtyvä kilpailu markkinaosuuksista saattaa kuitenkin johtaa siihen,<br />

että tarjonta keskittyy vain parhaiten kannattaville alueille ja osa<br />

väestöstä jää ainakin alkuun viimeisimmän ja kehittyneimmän tekniikan<br />

tarjonnan ulkopuolelle. Palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon ja niihin<br />

pääsemiseksi tarvitaan yhä parempia yhteyksiä. Euroopassa ja myös<br />

Suomessa on herännyt keskustelu siitä, miten turvataan korkeatasoiset<br />

verkkoyhteydet ja palvelut alueellisesti tasapainoisella tavalla.<br />

EU:n yhteisölainsäädäntö edellyttää operaattoreita tarjoamaan tiettyjä<br />

yleispalveluita televerkon välityksellä kaikille tasapuolisesti ja kohtuuhinnoin.<br />

Yleispalvelun käsite on toistaiseksi melko suppea, mutta muun muassa<br />

tulevassa EU:n telelainsäädännön uudelleentarkastelussa saattaa tulla esille<br />

paineita laajentaa sitä. Arvioitavaksi tulee muun muassa se, mikä on riittävä<br />

kaikille välttämätön tiedonsiirtonopeus ja kapasiteetti tietoyhteiskunnan<br />

palveluiden käyttämiseksi ja millä tekniikalla yleispalvelu tuotetaan.<br />

Suomessa yleispalvelun tarjoaminen ei nytkään ole sidottu pelkästään<br />

kiinteisiin verkkoihin. Teleyritys voi tarjota näitä palveluita myös<br />

matka viestinverkkojen kautta. Tällöin palvelut on kuitenkin tarjottava<br />

loppukäyttäjälle lankaverkon hinnaston mukaisin maksuin.<br />

Telemarkkinalaissa on teleyrityksille määrätty ns. palvelupakko omalla<br />

toimialueellaan eli palvelun tarjoamisesta yhdellekään loppukäyttäjälle ei<br />

lähtökohtaisesti voi kieltäytyä. Lainsäädännössä ei aseteta eroa sille, kuka<br />

teleyrityksen tai televerkon omistaa. Toisaalta teleyritystä ei velvoiteta<br />

tarjoamaan palvelujaan tappiolla. Mikäli käyttäjähinnat näyttäisivät<br />

kohoavan kohtuuttomuuksiin eivätkä teleyritykset voisi tarjota niitä<br />

taloudellisesti mielekkäällä tavalla, tulisi ottaa käyttöön EU-lainsäädännössä<br />

määriteltyjä keinoja palvelujen tarjonnan rahoittamiseksi. Sallittuja keinoja<br />

kattaa yleispalvelun tarjonnasta aiheutuva rasitus ovat yleispalvelurahaston<br />

kokoaminen ja rasitetun teleyrityksen oikeut taminen keräämään<br />

kustannuksensa muilta teleyrityksiltä yhdysliikennemaksuissa.<br />

Liikenneministeriö selvittää parhaillaan nopeiden tiedonsiirtoyhteyksien<br />

tarjontaa sekä julkisen vallan toimien vaikutusta yleiseen tietoyhteiskuntakehitykseen.<br />

Tutkimus selvittää erityisesti valokaapeliverkkojen ja<br />

muiden nopeiden tiedonsiirtoteknologioiden optimaalista rakentamista ja<br />

kustannuksia sekä tarvetta edistää niiden tarjontaa julkisen vallan keinoin<br />

Suomessa. Tutkimus valmistuu syksyllä 2000.<br />

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on esitetty julkisen sektorin nykyistä<br />

voimakkaampaa puuttumista laajakaistaisen tietoliikenneinfrastruktuurin<br />

rakentamiseen ja kehittämiseen. Suomessa kuitenkin yksityinen sektori<br />

vastaa viestintäinfrastruktuurin rakentamisesta, kehittämisestä ja ylläpidosta.<br />

Julkisella vallalla on erilaisia mahdollisuuksia laajakaistaisen viestinnän<br />

kehityksen ohjaajana. Tärkein rooli on toimia sääntelijänä. Lainsäädännössä<br />

voidaan ottaa huomioon kaikkien etu tasapuolisesti. Julkinen valta voi<br />

toimia myös sähköisten palveluiden kehittäjänä. Julkisessa keskustelussa<br />

on muun muassa ehdotettu, että osa laajakaistaverkosta eriytettäisiin<br />

omaksi valtion ohjauksessa olevaksi verkoksi tai että valtiovalta muilla<br />

tavoin tukisi laajakaistaisen verkon rakentamista tai siihen pääsyä. Tämä<br />

merkitsisi sitä, että julkinen valta ryhtyisi ikään kuin liike-elämän toimijaksi<br />

ja joutuisi tällöin muun muassa ottamaan kantaa siihen, millaiseen<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 51

tiedonsiirtoteknologiaan perustuva verkko tulisi rakentaa. Suomessa tätä<br />

ei ole pidetty julkisen sektorin tehtävänä.<br />

Toistaiseksi ei ole täysin nähtävissä, missä määrin kaupallisia tai julkisiakaan<br />

palveluja tarjotaan toisaalta kiinteiden televerkkojen ja toisaalta esimerkiksi<br />

digitaalisen televisioverkon tai kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon<br />

välityksellä. Siten julkisen vallan toiminta markkinoilla, erityisesti vallitsevassa<br />

herkässä kilpailutilanteessa, vääristäisi mitä todennäköisimmin<br />

kilpailua, pysäyttäisi yksityisen sektorin infrastruktuuri-investoinnit ja<br />

vaarantaisi siten kaupallisen palvelujen tarjonnan ja vaihtoehtoisten tiedon<br />

siirtokanavien kehityksen. Tämän vuoksi neuvottelukunta katsoo, että<br />

valtion rooli kehityksen ohjaajana toteutuu parhaiten valtiolle ominaisen<br />

sääntelytoiminnan kautta.<br />

Kilpailu telemarkkinoilla on tuottanut Suomeen maailman edullisimpiin<br />

kuuluvat Internet-yhteydet. Kilpailun lisäämisen tilaajayhteyksissä<br />

odotetaan laskevan kuluttajahintoja entisestään.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 52

7 Kehittämisohjelmat – meneillään<br />

olevat toimenpiteet<br />

7.1 Hallituksen hankesalkku – ministeriöiden hankkeet<br />

Lipposen II hallituksen 10.6.1999 vahvistaman hankesalkun kohdassa 7.1.<br />

Tietoyhteiskunta on kolme tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvää laajaa<br />

hankekokonaisuutta. Nämä ovat sisältötuotannon ja verkkoliiketoiminnan<br />

edistäminen sekä hallinnon sähköistä asiointia ja julkisen hallinnon<br />

palveluprosessien kehittäminen.<br />

7.1.1 Sisältötuotanto<br />

Sisältötuotantohankkeen tarkoituksena on hallituksen hankesalkun mu kai sesti<br />

luoda edellytykset Suomen nousemiselle tietoliikenneteknologian ohella<br />

merkittäväksi sisältöteolliseksi maaksi. Sisältö- ja kulttuuriteollisuuden<br />

toimintaedellytysten kehittämisen tavoitteena on rakentaa suomalaiselle<br />

kulttuurille mahdollisimman suuri osuus kotimaan markkinoista sekä<br />

merkittävä ja kasvuhakuinen rooli kansainvälisillä markkinoilla.<br />

Opetusministeriön asettama sisältötuotantotyöryhmä ohjaa ja koordinoi<br />

eri ministeriöiden toimia sisältötuotantohankkeen toteutuksessa ja arvioi<br />

toimeenpanon edistymistä. Työryhmän tueksi on myös perustettu useita<br />

alaryhmiä teemoittain.<br />

Sisältötuotanto käsitteenä<br />

Sisältötuotannolla tarkoitetaan pääasiassa sähköisille viestimille laaditun<br />

dokumentti-, kulttuuri-, opetus-, tutkimus-, viihde- tai markkinointiviestinnällisen<br />

ohjelmasisällön tuottamista ja siihen liittyvää liiketoimintaa.<br />

Sisältötuotanto on hankkeessa kuitenkin rajattu sellaiseksi sisällöksi, joka<br />

käyttää pääasiallisesti digitaalista muotoa ja digitaalisia kanavia, vaikka<br />

alkutuotanto olisikin analogista. Ulkopuolelle rajataan myös verkkokauppa<br />

kokonaisuudessaan, tietoteollisuus ohjelmistotuotannon osalta, taiteen<br />

tukeminen apurahajärjestelyin sekä kulttuurin ei-digitalisoidut alueet.<br />

Sisältötuotannon liiketoiminnan kehittämisohjelma<br />

Tavoitteena on yhtäältä edistää kulttuurin ja digitaalisten tuotantomuotojen<br />

ja jakeluväylien vuorovaikutusta sekä yhteisen kansallisen kulttuuripääoman<br />

monipuolista hyödyntämistä, toisaalta kehittää sisältöteollista<br />

liiketoimintaa ja lisätä sen kansainvälistä kilpailukykyä. Sisältötuotannossa<br />

pohditaan niitä tarpeita ja ongelmia, joita kulttuurin ja palveluiden<br />

siirtyminen verkkoon luo. Tavoitteena on taloudellisesti tuottavien<br />

liiketoiminnallisten sisältömarkkinoiden syntyminen: esteiden poistaminen<br />

ja toimintaedellytysten parantaminen. Työryhmä on jakanut toimintansa<br />

kahdeksaan tehtäväalueeseen.<br />

Osaamisen kehittäminen (koulutus, tutkimus, yrittäjyys)<br />

Sisällöntuottajalle keskeisin osaaminen liittyy audiovisuaalisiin taitoihin ja<br />

luovaan osaamiseen sekä alan yritysosaamiseen. Uudelleenkoulutuksella<br />

ja riittävillä aloituspaikoilla voidaan välttää työvoimakapeikot. Toimialan<br />

kehittämisen kautta suomalaisen informaatiotekniikan menestys kanavoituu<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 53

yhtäältä monien ammattiryhmien hyödyksi, toisaalta sekä ammatillisen<br />

että yleissivistävän opetuksen oppimiskäsitystä, -metodeja ja -materiaaleja<br />

uudistavaksi. Erilaiset oppimateriaalit eri oppilaitoksissa saatetaan opiskelijoiden<br />

käyttöön myös verkoissa.<br />

Tekijänoikeudet<br />

Sisältöyritysten taloudellinen menestys perustuu oikeuksien ostamiseen<br />

ja myymiseen. Huolehditaan siitä, että yrityksillä on tietotaitoa näissä<br />

kysymyksissä. Kansallisesti ja kansainvälisesti vaikutetaan lainsäädännön<br />

muuttumiseen sellaiseksi, että sillä turvataan sekä tekijänoikeudet että<br />

yrityksen liiketoiminnalliset mahdollisuudet. Laaditaan sopimustoiminnan<br />

asialistoja ja hyvän käytännön malleja ja muuta informaatiomateriaalia<br />

tekijänoikeudesta digitaalisen sisältötuotannon, multimedian ja tietoverkkojen<br />

alueella. Samoin tarvitaan yhteistyötä, selvityksiä ja vertailuaineistoa<br />

vastaavien kysymysten ratkaisemisesta muissa maissa.<br />

Kansallisen tietovarannon ja aineistojen saatavuus<br />

Kansallisen kulttuuriperinnön saattaminen digitaaliseen muotoon on niiden<br />

käytettävyyden kannalta olennaista. Luodaan edellytykset erilaisten<br />

muistiorganisaatioiden - kirjastojen, arkistojen ja museoiden - kokoelmien<br />

saatavuudelle ja käytettävyydelle.<br />

Sisältömarkkinoiden kehittäminen (kysyntä, julkiset hankinnat)<br />

Alalla toimivien yritysten kannalta tärkeää on kulttuurituotteiden kaupallisten<br />

markkinoiden synnyttäminen ja pitkäjännitteinen laatuajattelu.<br />

Tärkeää on myös yritysten toimintaedellytyksiin panostaminen. Julkisen<br />

ja yksityisen sektorin yhteistyössä keskeistä on aidon partnershiptoiminnan<br />

syntyminen. Kilpailun avaamiseksi tarvitaan valmisteilla oleva<br />

viestintämarkkinalaki.<br />

Alueellisen sisältötuotannon vahvistaminen<br />

Yhä useammin vahva alueellinen ja paikallinen kulttuuri liitetään menestyvän,<br />

itsestään tietoisen ja kansainvälisyyteen kykenevän alueen tunnusmerkistöön.<br />

Monimuotoisen kulttuuriyrittäjyyden kehittämisen tukemi<br />

nen on sekä tämän hankkeen että alueellisten organisaatioiden yhteistyötä.<br />

Sisältötuotannon alueellisen kehittämisen tulee perustua alueen<br />

asiakaskunnan tarpeisiin ja toisaalta verkostoitumisen kautta tulee edistää<br />

laajempien tuotantomallien syntymistä. Ne mahdollistavat muun muassa<br />

alan kansainvälistymistä. Sisältötuotannon kysyntä on lisääntynyt ja<br />

konvergenssin myötä sisältötuotantoa käyttävät ja soveltavat toimialat ja<br />

niiden kehitys johtavat liiketoiminnan merkittävään kasvuun.<br />

Kansainvälistyminen<br />

Kansainvälistyminen on yhtä lailla kulttuurinen kuin taloudellinenkin prosessi.<br />

Kansainvälistymisen tarkoituksena ei ole vain kulttuuriviennin lisääminen<br />

vaan aidon kansainvälisen liiketoiminnan synnyttäminen. Sisältö teolli<br />

suushankkeen tarkoituksena on käytännössä auttaa yrityksiä kehit ty mään<br />

kansainvälisiksi liiketoimintaosaajiksi. Sisältötuotannon kehit tämistä<br />

sovitetaan yhteen EU:n eEurope -ohjelman tavoitteiden kanssa.<br />

Suotuisa toimintaympäristö ja tuotekehityksen tukeminen<br />

Sisältöteollisuudessa ja -tuotannossa keskeiseksi tekijäksi nousee sisällön<br />

luomisen tuotekehitys, siksi yrittäjien osaamista lisätään. Sisältöteollisuuden<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 54

tuotekehitys tarkoittaa osaamisen kehittämistä niin, että sisältötuoteyritykset<br />

ovat taloudellisesti niin vahvoja että pystyvät ylläpitämään<br />

jatkuvaa tuotekehitystä. Yritysten tulisi pystyä panostamaan riittävästi<br />

arvoketjun alkupäähän. Näin sisältötuotantoa hyödyntävä muu teollisuus<br />

saa sisältöteollisuudesta riittävästi materiaalia.<br />

Rahoitus ja pääomasijoittaminen<br />

Sisältöteollisuuden kehittyminen mahdollistuu yritysten elinkaareen<br />

sovellettujen monipuolisten rahoitusinstrumenttien syntymisen avulla.<br />

Olemassa olevat rahoitusinstituutiot tulee saattaa tietoisiksi sisältöteollisuudesta<br />

merkittävänä kasvualueena. Julkisen rahoituksen painopisteen<br />

tulee olla yritystoiminnan alku- ja merkittävissä kehitysvaiheissa. Koko<br />

teollisuuden kehittymisen kannalta on tärkeää, että toimialalle syntyy<br />

pääasiassa yksityistä sijoitustoimintaa.<br />

7.1.2 Verkkoliiketoiminta<br />

Liikenneministeriön verkkoliiketoiminnan kehittämishankkeen tavoitteena<br />

on julkisen vallan keinoin edistää sähköisen viestinnän verkoissa<br />

harjoitettavaa liiketoimintaa ja uusien teknologioiden käyttöönottoa.<br />

Toimenpiteet tähtäävät viestintäinfrastruktuurin kehittämiseen ja käyttäjien<br />

ja toimijoiden luottamuksen lisäämiseen. Verkkoliiketoiminnan<br />

kehittäminen liikenneministeriön toimialalla kattaa verkkoliiketoimintaa<br />

edistävän sääntelyn sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan.<br />

Verkkoliiketoimintaa edistävät ajankohtaiset sääntelyaloitteet viestintähallinto-osastolla<br />

liittyvät uusien teknologioiden käytön ja käyttäjien<br />

luottamuksen edistämiseen sekä fyysisten jakeluteiden sääntelyyn.<br />

Kehittämistoiminnan tavoitteena on luoda konkreettisia kehittämishankkeita<br />

ja ohjelmia verkkoliiketoiminnan edistämiseksi.<br />

Verkkoliiketoimintahanke sisältää kuusi erillistä alahanketta, joista kolme<br />

on sääntely- ja kolme kehittämishanketta. Lisäksi käynnistetään sääntelyja<br />

kehittämishankkeita tukeva hankekokonaisuus (tukihankkeet), joka<br />

käsittää lähinnä regulaation ja kehittämishankkeiden tueksi tehtävät<br />

tutkimukset ja selvitykset ja joka tukee paitsi verkkoliiketoimintaa myös<br />

tieto- ja viestintäyhteiskuntakehitystä laajasti.<br />

KUVIO 12. Verkkoliiketoiminnan kehittämishankkeeseen<br />

liittyvät osahankkeet<br />

Verkkoliiketoiminnan kehittämishanke<br />

REGULAATIO: KEHITTÄMISHANKKEET:<br />

1. Uusien teknologioiden käytön edistäminen<br />

2. Käyttäjien luottamuksen lisääminen<br />

3. Fyysiset jakelukanavat<br />

TUKIHANKKEET:<br />

A) Uusien liiketoimintamallien<br />

vaikutukset<br />

B) Julkisten tukien ja<br />

toimijoiden vaikutukset<br />

4. Verkkokaveri<br />

5. Digitaalisen palvelutuotannon<br />

edellytysten parantaminen<br />

6. Tietoyhteiskunnan palveluiden<br />

käytettävyys<br />

C) Tilastoinnin kehittäminen<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 55

Kehittämishankkeet:<br />

4) Verkkokaveri:<br />

Verkkokaverihanke on toiminut vuodesta 1998 lähtien. Tavoitteena on<br />

edistää sähköistä kaupankäyntiä pk-yrityksissä sekä yritysten verkottumista.<br />

Verkkokaveri on toiminut yhteistyössä muun muassa Tekesin,<br />

kauppakamariorganisaation ja alueellisten työvoima- ja elin keinokeskusten<br />

kanssa. Verkkokaverihanke päättyy tänä vuonna, mutta sen tuottamia toimintamalleja<br />

ja verkostoa hyödynnetään uusissa kehittämishankkeissa.<br />

5) Digitaalisen palvelutuotannon edellytysten parantaminen:<br />

Hanke tähtää verkkoliiketoiminnan edistämiseen monivuotisella ohjelmalla,<br />

joka keskittyy sisältö- ja palvelutuotannon edistämiseen laajasti.<br />

Tavoitteena on kartoittaa digitaalisen palvelutuotannon pullonkauloja<br />

uusmedian ja uusien teknologioiden näkökulmasta kattaen kaikki uudet<br />

teknologiat (web, mobiili, digi-tv). Erillisenä osahankkeena digitaalisen<br />

palvelutuotannon edellytysten parantamisessa arvioidaan sähköisen<br />

kaupankäynnin fyysisen jakelun kehittämistä ja logistiikkaa.<br />

6) Tietoyhteiskunnan palveluiden käytettävyys:<br />

Tietoyhteiskunnan palvelut leviävät eri aikaan ja epätasaisesti eri käyttäjäryhmille.<br />

Hankkeen tavoitteena on tutkia ja arvioida eri väestöryhmien<br />

valmiuksia käyttää tietoyhteiskunnan palveluita sekä tunnistaa ja ideoida<br />

käytettävyyden esteitä ja kehittää malleja, joilla tuetaan ja rohkaistaan<br />

ihmisiä verkkopalveluiden käytössä. Hankkeella pyritään vaikuttamaan<br />

myös tietoyhteiskunnan palveluiden kysyntään lisäämällä kuluttajien<br />

luottamusta sähköiseen asiointiin sekä edistämällä helppokäyttöisten<br />

tuotteiden syntymistä muun muassa vaikuttamalla standardointiin.<br />

7.1.3 Hallinnon sähköinen asiointi ja julkisen<br />

hallinnon palveluprosessit<br />

Hallinnon sähköistä asiointia koskeva hankekokonaisuus toteuttaa val tioneuvoston<br />

5.2.1998 tekemän sähköistä asiointia, palvelujen kehittämistä<br />

ja tiedonkeruun vähentämistä koskevaa periaatepäätöstä (VM 9/00/98).<br />

Hankkeiden tavoitteena on parantaa julkisen hallinnon palvelujen saata -<br />

vuutta, laatua ja asiakaslähtöisyyttä sekä hallinnon palvelukykyä ja<br />

tehokkuutta. Sähköistä asiointia kehitetään käyttäen tieto- ja vies tin tätekniikan<br />

tarjoamia mahdollisuuksia.<br />

Toteutettuja hankkeita ja toimenpiteitä<br />

Valtioneuvoston periaatepäätöksen sähköisen asioinnin infrastruktuuria ja<br />

lainsäädäntöä koskevat kohdat toteutettiin vuonna 1999.<br />

Laki sähköisestä asioinnista hallinnossa (1318/1999) tuli voimaan vuoden<br />

2000 alusta. Laki mahdollistaa hallintoasioiden sähköisen vireillepanon,<br />

käsittelyn ja tiedoksiannon ja antaa sähköiselle allekirjoitukselle hallinnossa<br />

samat oikeusvaikutukset kuin perinteiselle allekirjoitukselle. Laissa säädetään<br />

viranomaisen ja hallinnon asiakkaan oikeuksista, velvollisuuksista<br />

ja vastuista sähköisessä asioinnissa.<br />

Kansalaisen sähköinen henkilökortti otettiin käyttöön joulukuussa 1999<br />

voimaan tulleella henkilökorttilailla (829/1999). Sähköisen henkilökortin<br />

käyttöönottoon liittyy myös varmennepalveluja koskeva lainmuutosten<br />

(Väestötietolaki 527/1999) säätäminen. Väestörekisterikeskus aloitti jou-<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 56

lukuussa 1999 varmennepalvelujen tarjoamisen. Sähköistä henkilökorttia<br />

voi käyttää asiointiin viranomaisissa ja myös muutamiin yksityisen sektorin<br />

sähköisen kaupan palveluihin.<br />

Julkishallinnon yhteystietohakemisto Julha (http://www.julha.fi ) käyn -<br />

nistyi 1999 alussa ja tuotantokäytön järjestelyt on vakiinnutettu vuoden<br />

2000 alussa.<br />

Palvelujen kehittämishankkeet ja sähköisen asioinnin<br />

kehittämissuunnitelmat<br />

Lähes kaikilla hallinnonaloilla on tehty ja on edelleen valmisteilla toimenpiteitä<br />

sähköisten asiointipalvelujen kehittämiseksi. <strong>Valtiovarainministeriö</strong>n tekemän<br />

kyselyn mukaan 90 %:lla kaikista virastoista ja laitoksista on käytössä<br />

Internetin www-palvelu. Omia lomakkeitaan Internetin kautta tarjoaa 63<br />

virastoa ja interaktiivinen asiointipalvelu on Internetissä 26 virastolla.<br />

Käytössä olevista sähköisistä asiointipalveluista voidaan esimerkkinä<br />

mainita muuttoilmoituksen teko ja televisioluvan haku. Kansalaisen<br />

käsikirja ja Kansalaisen verkkolomakepalvelu ovat yhteispalveluja, jotka<br />

helpottavat palvelun tai lomakkeen löytämistä. Yritysten hallinnollisten<br />

kustannusten alentamisen kannalta merkittävä on ollut vuonna 1997<br />

käyttöön otettu TYVI (Tietovirrat yrityksiltä viranomaisille) -järjestelmä,<br />

jonka avulla yritykset voivat ilmoittaa viranomaisille verotustietoja,<br />

tilastotietoja sekä työeläkemaksutietoja.<br />

<strong>Valtiovarainministeriö</strong>n maaliskuussa 2000 julkaiseman kyselyn tulosten<br />

mukaan sähköisten palvelujen kehittämishankkeita on meneillään tai<br />

suun nitteilla 36 virastolla ja hankkeita on yhteensä 76. Hankkeiden<br />

suuruus ja luonne vaihtelevat huomattavasti: hankkeiden kustannukset<br />

vaihtelevat alle miljoonan markan hankkeista aina kymmenien miljoonien<br />

markkojen hankkeisiin. Palvelujen käytön tehostamishankkeet koskevat<br />

asiakaspalvelua, viranomaisten välis ten yhteyksiä ja elektronisen kaupankäyntiä.<br />

Myös erilaisia tuki hankkeita on meneillään.<br />

Selvästi mittavin yksittäinen kehittämishanke on sosiaali- ja terveysministeriön<br />

Makropilottihanke. Makropilottihankkeen tavoitteena on kehittää<br />

sosiaali- ja terveyshuollon palvelujärjestelmästä saumaton ja tehokas,<br />

asiakkaalle organisaatiorajat peittävä palvelukokonaisuus. Kokeiluun<br />

kuuluu lisäksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjua tukevan<br />

asiakaskortin (KELAn palvelukortin) testaaminen sekä tietosuojan ja<br />

tietoturvan parantaminen. Viitetietokannan avulla tiedetään, missä sosiaalija<br />

terveydenhuollon toimintayksiköissä on asiakasta koskevaa tietoa.<br />

Satakunnassa toteutettava Makropilotti koskee laajimmillaan 10 000<br />

kansalaisen palvelua ja 1 000 työntekijän toimintatapoja.<br />

Julkisen verkkoasioinnin kehittämishanke (JUNA) on hallituksen hankesalkkuun<br />

sisältyvä koordinointi ja tukihanke. Hanke tukee niin valtion,<br />

kuntien kuin välillisen valtionhallinnon viranomaisia verkkoasioinnin<br />

kehittämisessä. Tavoitteena on saada julkinen hallinto siirtymään laajamittaisesti<br />

ja riittävän yhtenäisesti verkkopalveluiden aktiiviseksi tuottajaksi<br />

ja käyttäjäksi. Tavoitteena on myös luoda yhteistyötä, tiedonvaihtoa,<br />

arvioin tikriteereitä, normeja ja pelisääntöjä sekä strategisia linjauksia<br />

päätöksenteon tueksi. Hankkeen toimikausi päättyy vuoden 2002 lopussa.<br />

Hallinnollisesti hanke on sijoitettu sisäasiainministeriöön.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 57

Muista yksittäisistä hankkeista mainittakoon myös seuraavat:<br />

– Hallintopalveluverkko-projekti kehittää hallinnon palveluiden<br />

tuottamiseen tarvittavaa tietoverkkoa. Sen kautta hallinto<br />

voisi saada sähköisen asioinnin peruspalvelut ja eri<br />

hallinnonalat voisivat toteuttaa omat sähköisen asioinnin<br />

palvelut. Tavoitteena on myös luoda yhteiseen käyttöön<br />

soveltuvia verkko-, järjestelmä- ja sovellustuotteita tarjoava<br />

palvelukeskus.<br />

– Kansalaisen verkkolomakepalvelun kehittämistavoitteena on<br />

mahdollistaa lomakkeiden täyttäminen, allekirjoittaminen ja<br />

lähettäminen verkon kautta.<br />

– Kansalaisen käsikirjaa uudistetaan kattavammaksi, eri julkisia<br />

palveluja kokoavaksi palveluportaaliksi.<br />

– Verkkopalvelujen tukiprojektissa VETURIssa suunnitellaan ja<br />

kokeillaan julkisia palveluita kuudella alueella Itä-Suomessa.<br />

Projektin pääosapuolia ovat KELA, Verohallitus, työministeriö,<br />

kihlakunnanvirastot ja kunnat. Hanke päättyi 31.5.2000.<br />

– Virkamiesten ja toimihenkilöiden asiointikortti –työryhmä.<br />

Työryhmä suunnittelee valtion ja kuntien viranomaisten<br />

sähköisessä asioinnissa ja tunnistautumisessa tarvitseman<br />

sähköisen asiointikortin (varmenteen) käyttöönottoon liittyviä<br />

vaihtoehtoisia ratkaisuja ja suosituksia. Hanke päättyi<br />

30.4.2000.<br />

– Tilinpäätöstietojen elektroninen tiedonkeruu. Hankkeen<br />

tarkoituksena on, että verottaja ja Tilastokeskus siirtyvät<br />

yhteiseen tiedonkeruuseen vuonna 2002. Työryhmän ehdotuksen<br />

mukaan myös kaupparekisteri liittyy järjes tel mään,<br />

kun verottajan ja Tilastokeskuksen yhteistyöstä on saatu<br />

kokemuksia.<br />

Sähköistä asiointia koskevia kehittämissuunnitelmia on laadittu tai parhail<br />

laan laaditaan sisäasiainministeriössä, liikenneministeriössä, maa-<br />

ja metsätalousministeriössä, työministeriössä, ympäristöministeriössä, ulkoasiainhallinnossa,<br />

metsähallituksessa, Valtiokonttorissa, Verohallituksessa,<br />

Ajoneuvohallintokeskuksessa ja ulkomaalaisvirastossa sekä useissa kaup pa-<br />

ja teollisuusministeriön alaisissa viranomaisissa. Suunnitelmien kohteena<br />

olevien palvelujen laajuus vaihtelee viranomaisittain.<br />

7.2 Muut käynnissä olevat ohjelmat tai toimenpiteet<br />

Seuraavassa on käsitelty muita keskeisiä kuin edellisessä luvussa mainittuja<br />

tietoyhteiskuntahankkeita. Tämä ei ole tyhjentävä luettelo eri tahojen<br />

tietoyhteiskuntahankkeista.<br />

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia<br />

Vuonna 1995 valmistuneessa ensimmäisessä koulutuksen ja tutkimuksen<br />

tietostrategiassa luotiin koulutuksen ja tutkimuksen tieto- ja viestintäpolitiikan<br />

suuntaviivat vuosituhannen taitteeseen. Strategia sisälsi näkemyksen<br />

ja ehdotukset siitä, miten koulutuksen ja tutkimuksen tasoa voidaan<br />

parantaa hyödyntämällä tietotekniikkaa, miten samalla voidaan edistää<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 58

kansallista kilpailukykyä ja työllisyyttä, miten kansalaisten mahdollisuuksia<br />

saada ja käyttää tietoa voidaan edistää sekä miten kansalaisten tiedon<br />

ja tietotekniikan käytön perusvalmiudet voidaan saavuttaa. Lisäksi<br />

strategiassa esitettiin toimenpiteitä suurteholaskennan kapasiteetin<br />

turvaamiseksi, verkkopohjaisen multimedian tuotannon ja käytön edellytysten<br />

kohentamiseksi sekä koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkojen<br />

kehittämiseksi.<br />

Strategian tavoitteita toteutettiin opetusministeriön tietoyhteiskuntaohjelmalla<br />

(1995–1999), johon erityisiä korvamerkittyjä määrärahoja<br />

käytettiin lähes miljardi markkaa. Valtaosa tästä rahasta kohdennettiin<br />

laitehankintoihin ja verkkojen rakentamiseen eri oppilaitoksissa, yliopistoissa,<br />

kirjastoissa arkistoissa ja museoissa. Lisäksi rahoja suunnattiin<br />

tietoyhteiskuntaan liittyvän koulutuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen<br />

lisäämällä opiskelijapaikkoja sekä opettajien ja tutkijoiden määrää.<br />

Sisältötuotannon kehittämistä tuettiin myöntämällä määrärahoja uusimuotoisten<br />

oppimateriaalien ja tieteellisen tiedon verkkopohjaisen<br />

välityksen kehittämiseen. Näiden erityisesti kohdennettujen määrärahojen<br />

lisäksi tietoyhteiskuntaohjelman tavoitteita edistettiin eri laitosten<br />

perusrahoituksen kautta sekä tutkimusrahoituksen lisäysohjelman ja<br />

Euroopan unionin eri ohjelmien avulla. Yliopistot, ammattikorkeakoulut<br />

ja muut oppilaitokset sekä kirjastot, arkistot ja museot ovat hyödyntäneet<br />

asiakirjaa ja vieneet omalta osaltaan myönteistä kehitystä eteenpäin<br />

strategian toteuttamiseksi. Lisäksi kunnat, elinkeinoelämä ja järjestöt ovat<br />

edistäneet voimakkaasti strategian tavoitteita.<br />

Vuonna 1999 laaditussa strategia-asiakirjassa linjataan tietoyhteiskunnan<br />

kehittämisen tavoitteet koulutuksen ja tutkimuksen osalta vuosiksi<br />

2000–2004.<br />

Strategiassa esitetään seuraava visio:<br />

Vuoteen 2004 mennessä <strong>Suomi</strong> on maailman kärkimaiden joukossa<br />

oleva osaamis- ja vuorovaikutusyhteiskunta. Menestys<br />

perustuu kansalaisten tasa-arvoiseen mahdollisuuteen opiskella<br />

ja kehittää omaa osaamistaan sekä käyttää laajasti tietovarantoja<br />

ja koulutuspalveluja. Tasokas, eettisesti ja taloudellisesti<br />

kestävä verkostopohjaisen opetuksen ja tutkimuksen toimintatapa<br />

on vakiintunut.<br />

Vision tavoittamiseksi strategiassa hahmotellaan runsaasti toimia, joita<br />

toteutetaan osana opetuksen ja tutkimuksen normaalia kehittämistyötä niin<br />

opetusministeriön hallinnonalan eri organisaatioissa kuin hallinnossakin.<br />

Niistä on seulottu toimenpideohjelmaan neljä painopistealuetta, jotka<br />

tarvitsevat erityisiä määrärahoja. Näiden tavoitteena on tietoyhteis kuntavalmiuksien<br />

antaminen kaikille kansalaisille, verkkojen monipuolisen<br />

hyväksikäytön kehittäminen opiskelussa ja opetuksessa, digitaalisen tietopääoman<br />

kartuttaminen ja tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen<br />

opetuksen ja tutkimuksen alueella.<br />

Toimenpideohjelman hankesuunnitelmassa todetaan, että tasa-arvoisen<br />

kansalaistietoyhteiskunnan tavoitteiden toteuttamiseksi käynnistetään<br />

laaja ohjelma tavoitteena muun muassa tieto- ja viestintäteknisten taitojen<br />

ja medialukutaidon antaminen kaikille kansalaisille. Ohjelma on yksi<br />

keskeinen keino estää kansalaisten syrjäytyminen tietoyhteiskunnasta.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 59

Tietostrategian tavoitteiden mukaisesti yli puolella opetushenkilöstöstä<br />

tulee olla vuoteen 2004 mennessä hyvät tieto- ja viestintätekniikan<br />

peda gogiset valmiudet ja kaikilla opetushenkilöstöön kuuluvilla perusvalmiudet.<br />

Lisäksi tulee kouluttaa tieto- ja viestintätekniikan eri tyisasiantuntijoita<br />

opetuksen alalle. Perusvalmiuksien osalta tavoitteen<br />

saavuttaminen edellyttää 7 500 henkilön kouluttamista, hyvien taitojen<br />

osalta 35 000 henkilön ja erityisasiantuntijoiden osalta 9 000 henkilön<br />

täydennyskouluttamista. Lisäksi kehitetään voimakkaasti opettajien<br />

perustutkintoon tähtäävän opetuksen tieto- ja viestintätekniikan sovelluksia.<br />

Kansallisen virtuaaliyliopiston ja –ammattikorkeakoulun kehittämisessä<br />

on kyse suomalaisen huippuosaamisen turvaamisesta. Samalla korkeakouluopetus<br />

vastaa kasvaneeseen kansainväliseen kilpailuun koulutusmarkkinoilla.<br />

Tavoitteena on perustaa korkealaatuinen ja kansainvälisesti<br />

tunnustettu virtuaaliyliopisto ja -ammattikorkeakoulu sekä laajentaa<br />

verkko-opiskelun hyödyntämistä korkeakouluopiskelussa. Tällä tarkoitetaan<br />

yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yritysten ja tutkimuslaitosten<br />

yhteistyötä, missä tuotetaan joustavia verkko-opiskeluun tukeutuvia korkeakoulutasoisia<br />

elinikäisen opiskelun mahdollistavia koulutuspalveluja.<br />

Virtuaalikouluhankkeella edistetään asuin- ja opiskelupaikasta riippumattomia<br />

opiskelumahdollisuuksia. Tieto- ja viestintätekniikan avulla lisätään<br />

opetuksen joustavuutta ja monipuolisuutta. Erityisen tärkeätä tämä<br />

on alueellisen tasa-arvon edistämiseksi, pienten koulujen ja kuntien<br />

monipuolisen opetustarjonnan turvaamiseksi. Lisäksi helpotetaan työelämässä<br />

olevien henkilöiden opintojen täydentämismahdollisuuksia.<br />

Samalla toimitaan koulujen toimintakulttuurien muuttamiseksi vastaamaan<br />

paremmin työelämän tarpeita.<br />

Virtuaaliyliopiston, -ammattikorkeakoulun ja -koulun kehittäminen<br />

edellyttävät verkkojen välityksellä olevan digitaalisen tietoaineiston<br />

nopeaa lisäystä, mikä toteutuu yhtäältä kotimaisen tuotannon kautta ja<br />

toisaalta hankkimalla ulkomaisia sähköisessä muodossa olevia aineistoja<br />

verkkojen välityksellä käyttöön.<br />

Tietoteollisuusohjelma on valmisteltu yhteistyössä alan teollisuuden<br />

kanssa ja talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi ohjelman joulukuussa<br />

1997. Ohjelma sisältää nopeasti työmarkkinoihin vaikuttavia,<br />

kertaluonteisia toimenpiteitä, kuten muunto- ja siirtokoulutus sekä<br />

erikoistumisopintojen ja tutkijakoulutuksen lisäyksen. Lisäksi ohjelma<br />

kasvattaa yliopistojen pysyvää koulutustarjontaa tietoteollisuuden aloille.<br />

Tietoteollisuusohjelma lisää asteittain yliopistojen uusien opiskelijoiden<br />

määrää 1 000 opiskelijalla verrattuna vuoden 1998 tasoon. Vuosina<br />

1998–2002 annetaan muuntokoulutusta 5 150 uudelle opiskelijalle<br />

tietoteollisuuden aloille.<br />

SITRA<br />

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA on koonnut yhteen laatimansa<br />

tietoyhteiskuntastrategian mukaisia kärkihankkeita. Tässä hankeluettelossa<br />

on lueteltu kaikkiaan 142 käynnissä olevaa tietoyhteiskuntahanketta<br />

kärkihankekategorioihin jaoteltuna. Hankkeet on jaoteltu seuraavasti:<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 60

1) Kulttuuri- ja tietotuotteet ja palvelut (9 kpl)<br />

2) Sähköinen asiointi ja palveluprosessit (15 kpl)<br />

3) Henkilökohtainen navigointi (1 kpl)<br />

4) Tietoverkkojen oppimisympäristöt (35 kpl)<br />

5) Tietointensiivinen työ (2 kpl)<br />

6) Yritysten verkostoituminen ja etätyö (39 kpl)<br />

7) Paikallinen tietoyhteiskunta (27 kpl)<br />

8) Sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeet (27 kpl).<br />

Yksi toteutuneista kärkihankkeista on maaliskuussa 2000 päättynyt<br />

kaksivuotinen Oppiva Ylä-Karjala –projekti. Nurmeksen, Juukan ja<br />

Valtimon alueella toteutetun paikallisen tietoyhteiskuntahankkeen<br />

keskeisenä tavoitteena oli tietoyhteiskunnan uusiin haasteisiin vastaavan<br />

seutukunnallisen selviytymisstrategian luominen Ylä-Karjalan kaltaiselle<br />

taantuvalle ja syrjäiselle alueelle. Hankkeesta saatujen myönteisten<br />

kokemusten johdosta on käynnistetty uusi hanke, joka hyödyntää<br />

projektin mallia muualla Suomessa. Projektin mallia on myös tarkoitus<br />

viedä ulkomaille.<br />

SITRAn kokoamista hankkeista saa tarkempaa tietoa osoitteesta http://<br />

karkiverkosto.sitra.fi /netcomm.<br />

TEKESin tutkimusohjelmat<br />

Teknologian kehittämiskeskus Tekes rahoittaa useita tietoyhteiskunnan<br />

kehitystä tukevia tutkimusprojekteja. Seuraavassa projektien lyhyt kuvaus<br />

ja suluissa Tekesin rahoitusosuus koko ohjelmakaudella.<br />

Uusi käyttäjäkeskeinen tietotekniikka (USIX) – teknologiaohjelma<br />

1999–2002 (150 milj. mk)<br />

USIX on uusi monitieteinen teknologia-ohjelma, joka kartuttaa suomalaista<br />

osaamista tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien tuotteiden, sovellusten,<br />

palvelujen ja sisältöjen kehittämisessä. Ohjelman painopistealueita ovat<br />

aktiiviympäristöt, elektroninen asiointi ja vaikuttaminen, henkilökohtainen<br />

navigointi, luonnollisen kielen sovellukset, opetus- ja oppimisympäristöt<br />

sekä tiedon hakeminen, yhdistely ja jalostaminen.<br />

Uusi teollinen toimintatapa (UTT)-teknologiaohjelma<br />

2000–2004 (79 milj. mk)<br />

Uudella teollisella toimintatavalla tarkoitetaan uusien tietoteknisten<br />

työkalujen mahdollistamaa uudenlaista tapaa toimia verkostomaisesti,<br />

muodostaa uudenlaista liiketoimintaa erilaisten osaajien yhteenliittymillä,<br />

sekä olemassa olevan ja uuden tietoteknisen infrastruktuurin käyttöä<br />

yritysten toiminnan tehostamisessa. Ohjelmassa luodaan elinkeinoelämän<br />

tar peisiin toimintamalleja, menetelmiä ja välineitä, joiden avulla<br />

yrityk set voivat siirtyä kohti verkottunutta liiketoimintamallia, sekä<br />

tehos taa liiketoimintaansa, kilpailuasemaansa ja kannattavuuttaan<br />

uusil la palvelutuotteilla ja palveluliiketoiminnoilla sekä ylivoimaisella<br />

asiakkuudenhallinnalla.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 61

Ohjelmistotuotteet – SPIN 2000–2003 –teknologiaohjelma<br />

(200 milj. mk)<br />

SPIN (Software Products INdustry) -ohjelman tavoitteena on kehittää<br />

Suomen ohjelmistotuotetoimialaa entistä kilpailukykyisemmäksi. Ohjelman<br />

painopistealueet ovat<br />

– Uusien tuotteiden ja teknologian kehittämisen kärkihankkeet<br />

valituilla painopistealueilla<br />

– Ohjelmistotuoteteollisuuden toimintaympäristöön ja tukiinfrastruktuuriin<br />

kohdistuvat käynnistystoimenpiteet<br />

– Toimialaklusterin kiinteyttäminen ja verkottaminen<br />

– Yritysten kansainvälistymisen aktivointi.<br />

Uusien tuotteiden ja teknologian kärkihankealueet ovat<br />

– Mobiilitietoliikenteen ohjelmistotuotteet ja -innovaatiot<br />

– Internet-palveluinfrastruktuurin tuotteet, esimerkiksi www-,<br />

komponentti- ja agentti-teknologiat sekä palvelujärjestelmät<br />

– Tulevaisuuden yrityksissä ja organisaatioissa tarvittavat yritys- ja<br />

toimialasovellukset.<br />

TESLA – Informaatiotekniikka sähkönjakelussa<br />

1998–2002 (44 milj. mk)<br />

TESLA-ohjelman tavoitteena on soveltaa laajamittaisesti tietotekniikkaa<br />

sähkönjakelutoimintaan ja siten kehittää maamme sähköteollisuuden<br />

menestymisen mahdollisuuksia maailmanmarkkinoilla. Ohjelman<br />

painopistealueet ovat verkostoautomaatio, teollisuussähköjärjestelmien<br />

hallinta, sähkökaupan tietojärjestelmät, kysynnän hallinta ja uudet<br />

tiedonsiirtotekniikat.<br />

Tietoliikenteellä maailmalle – TLX-teknologiaohjelma<br />

1997–2000 (250 milj. mk)<br />

Ohjelman tavoitteena on uuden kannattavan liiketoiminnan ja työpaikkojen<br />

aikaansaaminen, Suomessa toimivan tietoliikenneteollisuuden uusien<br />

tuotteiden kehittämiskyvyn ja viennin lisääminen, kansallisen yhteistyön<br />

sekä kansainvälisen toiminnan valmiuksien lisääminen sekä Suomen<br />

tietoliikenneteollisuuden, erityisesti palvelujen monipuolistaminen.<br />

Hyvinvointi ja terveys ohjelma<br />

(3 vuotta, 110 milj. mk)<br />

Ohjelmassa kehitetään yksittäisten ihmisten terveyden, hyvinvoinnin<br />

ja itsenäisen elämisen palveluja ja teknologiatuotteita. Ohjelmassa<br />

panostetaan sellaisten teknologia- ja palvelutuotteiden innovointiin,<br />

joilla voidaan parantaa väestön terveydentilaa, tehostaa kuntoutumista<br />

sairauksien jälkeen ja kompensoida pysyviä vaivoja ja vammoja sekä<br />

tukea vanhenevan väestön itsenäistä elämistä kodeissaan. Tuotteista<br />

kehitetään vientikykyisiä.<br />

Verkottunut rakentamisprosessi, VERA-Teknologiaohjelma<br />

(100 milj. mk)<br />

Ohjelmassa kehitetään samanaikaisesti tietotekniikkaa ja rakennusprosessia.<br />

Tavoitteena on saada rakennuksen koko elinkaaren aikaiset tietovirrat<br />

hallintaan.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 62

Suomen Akatemia<br />

Suomen Akatemia käynnisti vuoden 1996 lopulla viisivuotisen Tiedon<br />

tutkimusohjelman. Ohjelman ensimmäisessä vaiheessa rahoitettiin 24<br />

tutkimushanketta yhteensä runsaalla 50 miljoonalla markalla vuoden 1999<br />

loppuun. Ohjelman ytimen muodostivat viisi aihepiiriä: epälineaariset<br />

ilmiöt, tiedon visualisointi ja medialisointi, tiedon tehokas haku ja siirto,<br />

ihminen tiedon käsittelijänä sekä tietoyhteiskunta. Tutkimusohjelman<br />

pääpaino oli ns. strategisessa perustutkimuksessa.<br />

Tiedon tutkimusohjelman II vaihe käynnistyi vuoden 2000 alussa.<br />

Ohjelma käsittää kolme konsortiota (useamman erillisen tutkimusryhmän<br />

yhteishanketta) ja yhdeksän yksittäistä hanketta, joista suurinta osaa<br />

on rahoitettu myös ensimmäisessä vaiheessa. Toisen vaiheen teemoina<br />

ovat tietämisen ja osaamisen kasvavat vaatimukset, työelämän muuttuvat<br />

rakenteet sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutus. Toinen vaihe on<br />

kaksivuotinen ja sen budjetti on 15 miljoonaa markkaa.<br />

Tarkempia tietoja tutkimusohjelma II vaiheista saa ohjelman omilta sivuilta<br />

http://www.info.uta.fi /ttutk.<br />

Liikenneministeriö<br />

Liikennetelematiikan rakenteiden tutkimus- ja kehittämisohjelma TETRA<br />

(70 milj. mk)<br />

Liikennetelematiikka on tärkein yksittäinen liikenteen toimintaa muuttava<br />

ja kehittävä tekijä lähivuosina Suomessa. Kehitystä on erityisesti hidastanut<br />

tietoinfrastruktuurin puute huolimatta maamme hyvästä tele -<br />

infrastruktuurista. Liikennetelematiikan rakenteiden tutkimus- ja kehittämisohjelman<br />

tavoitteena on kehittää eri liikennemuodot kattavia ja<br />

yhteiskäyttöisiä palveluita ja järjestelmiä tuottamalla niiden vaatimia<br />

telematiikan rakenteita ja perustietojärjestelmiä sekä edistää suomalaista<br />

osaamista ja teollisuuden kilpailukykyä.<br />

Henkilökohtainen navigointi NAVI<br />

(100 milj. mk)<br />

Ohjelman tavoitteen on kuluttajien tarpeiden ja teknologian mahdollisuuksien<br />

puitteissa kehittää ja kokeilla matkapuhelinverkon paikannuspalveluja,<br />

paikantavia matkaviestimiä sekä erilaisia opastuspalveluja. Ohjelmaan<br />

kuuluu myös tavoitteita tukevia tutkimus-, tuote- ja palvelukehityshankkeita,<br />

lainsäädännön tarkistamistyötä, täydennyskoulutusta ja<br />

käyttäjävalmennusta.<br />

Kuljetusketjujen toiminnan- ja teknologian kehittämisohjelma KETJU<br />

(100 milj. mk)<br />

Kehittämisohjelman on tarkoitus edistää kotimaisen kuljetusväline-,<br />

lastinkäsittely-, logistiikkajärjestelmä- ja telematiikkateollisuuden tuotekehitystä.<br />

Ohjelmalla tavoitellaan korkean teknologian tuotteita, joilla<br />

on kansainväliset markkinat. Valmistavan teollisuuden ohella uusien<br />

tuotteiden ja toimintatapojen tulee pitkällä aikavälillä edistää kotimaisten<br />

logistiikkapalvelujen kilpailukykyä ja näin parantaa kotimaisen teollisuuden<br />

ja kaupan toimintaedellytyksiä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 63

Suomen Kuntaliitto<br />

Suomen Kuntaliiton tavoitteena tietoyhteiskuntakehityksen edistämisessä<br />

on ensisijaisesti tukea paikallisia kuntia niiden omissa tietoyhteiskuntahankkeissaan.<br />

Maamme kunnilla on useita satoja tietoyhteiskuntahankkeita.<br />

Kuntaliitolla on myös omia tietoyhteiskuntahankkeita, joista<br />

merkittävimmät ovat EU:n komission aloitteesta käynnistetty ns. LOGREGIS<br />

(Local And Regional Information Society) -yhteistyöhanke, paikallinen<br />

tietoyhteiskuntahanke ja Kuvapuhelin -hanke.<br />

Paikallinen tietoyhteiskuntahanke on käynnistetty LOCREGIS -projektista<br />

saatujen kokemusten perusteella. Tavoitteena on koota yhteen ja kehittää<br />

alueellisen ja paikallisen tietoyhteiskunnan toteuttamisen hyviä käytäntöjä<br />

sekä lisätä alueellista yhteistyötä ja vuorovaikutusta palveluiden<br />

parantamiseksi ja demokratian vahvistamiseksi. Hanke on otettu myös<br />

yhdeksi SITRA:n kärkihankkeeksi.<br />

Vuonna 1999 käynnistetyn Kuvapuhelinprojektin tarkoituksena on<br />

nopeuttaa kuvapuhelinteknologian käyttöönottoa julkisen hallinnon palvelutuotannossa.<br />

Projektin päämääränä on uutta teknologiaa hyödyntäen<br />

turvata lopetusuhan alaisten asiantuntijapalveluiden saanti paikkakunnalla,<br />

lisätä paikkakunnan palvelutarjontaa sekä kansalaisille että yrityksille<br />

ja yhteisöille.<br />

7.3 EU:n tietoyhteiskuntahankkeet<br />

eEurope – tietoyhteiskunta kaikille -aloite<br />

Euroopan komissio julkaisi 8.12.1999 eEurope – Tietoyhteiskunta<br />

kaikille -aloitteen.<br />

Hankkeella pyritään varmistamaan, että tulevat sukupolvet Euroopan<br />

unionissa hyötyvät tietoyhteiskunnan mukanaan tuomista muutoksista.<br />

Tavoitteena on tuoda tietoyhteiskunnan hyödyt kaikkien eurooppalaisten<br />

ulottuville. Komission aloitetta täydensi komission tiedonanto helmikuussa<br />

2000 ’Työllisyysstrategiat ja tietoyhteiskunta’ (COM(2000)48 Lopull.).<br />

eEurope -hankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat:<br />

– Tuoda jokainen kansalainen, koti ja koulu, jokainen yritys ja<br />

hallintoelin verkkoympäristöön ja digitaalikaudelle<br />

– Luoda Eurooppaan digitaalista osaamista tukemalla yrityskulttuuria,<br />

jossa ollaan valmiita rahoittamaan ja kehittämään uusia ideoita<br />

– Varmistaa, että muutosprosessi kokonaisuutena on yhteiskunnallisesti<br />

syrjimätön, lisää kuluttajien luottamusta ja vahvistaa sosiaalista<br />

yhteenkuuluvuutta.<br />

eEurope -aloitetta käsiteltiin Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksessa<br />

maaliskuussa 2000. Huippukokous tuki aloitetta ja korosti muun<br />

muassa Euroopan viestintäinfrastruktuurin, sähköisen kaupankäynnin,<br />

koulutuksen, julkisten palvelujen, tutkimustoiminnan ja sisältötuotannon<br />

kehittämistä keinoina edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia.<br />

Huippukokouksen päätelmien mukaan kaikilla kansalaisilla tulee olla<br />

tietoyhteiskunnassa elämiseen ja työskentelyyn tarvittavat taidot.<br />

Tietotekniikkaa tulee päätelmien mukaan käyttää aluekehitystä uudis-<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 64

tavasti, ympäristöä säästävän teknologian käyttöä on edistettävä ja<br />

sisältötuotannossa on tuettava Euroopan kulttuurista moninaisuutta.<br />

Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan hanketta koskevan<br />

toimintasuunnitelman, jonka komissio julkaisi 24.5.2000. Huippukokouksen<br />

tuloksen perusteella komissio tarkisti toimintasuunnitelmassa alkuperäisen<br />

aloitteen sisältöä. Ohjelmassa on kolme tavoitetta, joiden alle on määritelty<br />

yhteensä 11 toimenpidekokonaisuutta.<br />

1. Halvempi, nopeampi ja turvallisempi Internet<br />

Tavoitteena on saada nykyistä halvemmat ja nopeammat<br />

yhteydet Internetiin kaikille eurooppalaisille. Nopeita<br />

yhteyksiä tarvitaan erityisesti tutkijoille ja opiskelijoille<br />

mahdollisimman reaaliaikaisen tutkimusyhteistyön<br />

lisäämiseksi. Lisäksi tavoitteena on tietoverkkojen tietoturvan<br />

parantaminen.<br />

2. Ihmisiin ja taitoihin investoiminen<br />

Euroopan nuorison saaminen digitaaliaikakauteen edellyttää<br />

muun muassa kaikkien koulujen Internet-yhteyksiä ja multimediaresursseja<br />

sekä opettajien lisäkouluttamista tieto- ja<br />

viestintätekniikan käyttämisessä.<br />

Työ uudessa tietämysperusteisessa taloudessa asettaa haasteita<br />

muun muassa koulutusjärjestelmän tehostamiselle. Myös<br />

kaikkien kansalaisten digitaaliseen lukutaitoon on panostettava.<br />

Tietoyhteiskunnan hyödyt on oltava saatavilla myös vammautu<br />

neille ja niille, jotka ovat jääneet työmarkkinoiden ja<br />

koulutusjärjestelmien ulkopuolelle.<br />

3. Internetin käytön lisääminen<br />

Tavoitteena on sähköisen kaupankäynnin nopeuttaminen<br />

ja erityisesti kuluttajien luottamuksen lisääminen verkkokauppaan<br />

muun muassa lainsäädäntötoimenpitein. Julkisten<br />

palvelujen saatavuutta tietoverkoista lisätään palvelujen<br />

tehostamiseksi, laadun parantamiseksi ja kustannusten vähentä<br />

miseksi. Terveyspalvelujen osalta tavoitteena on kehittää<br />

käyt täjä ystävällinen infrastruktuuri, jossa voidaan tarjota<br />

vuorovaikutteisia terveyskasvatusta, sairauksien ehkäisyä ja<br />

lääkehoitoa koskevia verkkopalveluja.<br />

Eurooppalaisen digitaalisen sisältötuotannon kehittämistä<br />

nopeutetaan ja edistetään kulttuurillista ja kielellistä<br />

monimuotoisuutta.<br />

Toimintasuunnitelma sisältää yksityiskohtaisia toimenpiteitä, jotka ajoittuvat<br />

vuosille 2000–2002. Vastuu toteuttamisesta jakaantuu EU:n toimielinten,<br />

jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin kesken. Toimintasuunnitelman<br />

mukaan tavoitteet on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2002 mennessä.<br />

Toi min tasuunnitelmaan sisältyy lisäksi kutakin tavoitetta koskevia<br />

indikaattoreita.<br />

Toimenpideohjelma on tarkoitus hyväksyä Eurooppa-neuvoston kokouk -<br />

sessa Feirassa kesäkuussa 2000.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 65

Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta<br />

Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta (Information Society Technologies,<br />

IST) hankkeen tavoitteena on luoda kaikkien ulottuville käyttäjäystävällisiä<br />

ja tarpeisiin sopivia tietoteknisiä tuotteita ja palveluita. Näin<br />

ko h o tetaan kansalaisten elämänlaatua sekä teollisuuden kilpailukykyä.<br />

Tutkimusohjelman osiot liittyvät sekä perus- että soveltavaan tutkimukseen.<br />

IST on osa EU:n viidettä puiteohjelmaa. EU:n rahoitusosuus vuosina<br />

1999–2002 on 3 600 miljoonaa euroa. EU rahoittaa pääsääntöisesti puolet<br />

kuluista. Ohjelmaa toteuttaa komissio ja Suomessa vastuutahona on<br />

Tekes. Ohjelman hallintokomiteassa on edustus opetusministeriöstä<br />

ja Tekesistä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 66

8 Johtopäätöksiä<br />

8.1 Tietoyhteiskuntakehityksestä Suomessa<br />

Tietoyhteiskunnan kehittyminen Suomessa on ollut voimakasta viimeisen<br />

kymmenen vuoden aikana. Suomea pidetään yleisesti maana, jossa on jo<br />

monet tietoyhteiskunnan elementit. Silti <strong>Suomi</strong> elää vielä tietoyhteiskunnan<br />

murroskautta. Tietoyhteiskunnan syntyminen tarkoittaa uutta tapaa hoitaa<br />

asioita. Tämä edellyttää uudenlaista johtamiskulttuuria ja organisaatiota.<br />

Muutoksia tapahtuu yritysten ja julkisen hallinnon sisällä sekä niiden<br />

välisessä työnjaossa.<br />

Kansalaiset, yritykset ja julkinen hallinto ovat laajalti omaksuneet<br />

uuden tieto- ja viestintätekniikan käytön. Matkapuhelin on lyönyt<br />

itsensä läpi lähes kaikissa väestöryhmissä. Tieto- ja viestintäsektori on<br />

toimialana jatkanut voimakasta kasvua. Vaikka sähköinen kauppa on<br />

toistaiseksi ollut vaatimatonta, on esimerkiksi suomalaisilla pk-yrityksillä<br />

eurooppalaisia kilpailijoitaan keskimääräistä paremmat tekniset valmiudet<br />

verkkokauppaan. Tieto- ja viestintätoimialojen tuotteiden ja palvelujen<br />

kysynnän kasvu on edesauttanut sitä, että työllisyyden kasvu on Suomessa<br />

ollut yksi nopeimpia OECD-maissa.<br />

Suomen vahvalle tietoyhteiskuntakehitykselle voidaan hahmottaa useita<br />

taustatekijöitä. Maailmanlaajuisesti tietoyhteiskunnan kehittymisen<br />

lähtökohtana on ollut pitkälti voimakas teknologinen kehitys (’digitaalinen<br />

vallankumous’). Suomen kehitykseen vaikutti myös 1990-luvun alkupuolen<br />

lama, jonka jälkeen elinkeinorakenne on muuttunut voimakkaasti.<br />

Sähkö- ja elektroniikkateollisuus on syrjäyttänyt paperiteollisuuden<br />

merkittävimpänä vientisektorina. Koulutukseen sekä tutkimukseen<br />

ja tuotekehitykseen on panostettu runsaasti viime vuosikymmeninä.<br />

Osaamispohja ja vahvistunut ja on syntynyt uusia verkottuneen talouden<br />

malleja.<br />

Yksityisen sektorin kehityksen ja ponnistusten ohella myös julkinen<br />

sektori on panostanut tietoyhteiskunnan edistämiseen. Telekommunikaa<br />

tiotoimialan sääntelyn liberalisointi on edistänyt tietoliikennealan<br />

kilpailukyvyn vahvistumista ja uudistumista.<br />

Kansallisesti kokoava tietoyhteiskuntastrategia on tukenut ja osaltaan<br />

suunnannut kehitystä. Kaikille kansalaisille yhtäläisten mahdollisuuksien<br />

tarjoamiseen perustuva julkisen sektorin koulutuspolitiikka on luonut<br />

henkisiä edellytyksiä tietoyhteiskuntakehitykselle.<br />

Monet tekijät saattavat hidastaa Suomen tietoyhteiskuntakehitystä.<br />

Näkyvä esimerkki on työvoiman kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhde<br />

tietoteollisuudessa. Tietoyhteiskuntakehitys asettaa haasteita niin elinkeinoelämälle,<br />

julkiselle sektorille kuin työvoimallekin. Erityisesti sähköisen<br />

kaupan nopea kehitys muuttaa yritystoimintaa ja elinkeinoelämän<br />

rakenteita. Työelämän instituutiot ovat uusien haasteiden edessä. Työvoiman<br />

koulutus sekä ammattitaidon ylläpitäminen ja uudistaminen vaatii jatkuvaa<br />

huomiota. Verkottuminen luo paineita julkisen sektorin rakenteille ja<br />

eri hallinnontasojen väliselle työnjaolle. Voimakkaasta kehityksestä ja<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 67

talouskasvusta huolimatta on sosiaalisia ryhmiä ja alueita, jotka eivät<br />

ole saaneet osakseen riittävässä määrin tietoyhteiskunnan mukanaan<br />

tuomia hyötyjä.<br />

Keskeinen haaste on pitää <strong>Suomi</strong> edelleen johtavien tietoyhteiskuntien<br />

joukossa. Nykyisen etumatkan säilyttäminen edellyttää tietoyhteiskuntakehityksen<br />

vauhdittamista ja heikkouksien korjaamista. Sekä yksityisen<br />

että julkisen sektorin on jatkuvasti arvioitava ja tarvittaessa joustavasti<br />

mukautettava strategioitaan. Vasta seuraavat lähivuodet osoittavat, miten<br />

<strong>Suomi</strong> tosiasiassa paikantuu globaalissa tietoyhteiskuntakehityksessä.<br />

8.2 Suomen tietoyhteiskuntakehityksen vahvuuksia,<br />

pulmia ja haasteita<br />

Suomalaiseen tietoyhteiskuntakehitykseen sisältyy useita vahvuuksia<br />

ja myönteisiä odotuksia. Toisaalta on ilmaantunut monia pulmia ja<br />

tietoyhteiskuntakehitykseen sisältyy merkittäviä haasteita. Keskeisimmät<br />

näistä vahvuuksista, pulmista ja haasteista käsitellään seuraavassa lyhyesti<br />

ja luettelonomaisesti.<br />

Vahvuuksia<br />

■ Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö<br />

Suomessa sekä julkinen että yksityinen sektori ovat panostaneet<br />

tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Suomelle on merkittävä<br />

etu se, että julkinen ja yksityinen sektori ovat kyenneet<br />

yhteistyössä luomaan yhteisiä visioita ja päämääriä tietoyhteiskunnan<br />

kehittämiseksi.<br />

■ Informaatiotalouden vahvistuminen<br />

Taloudellinen kehitys ja erityisesti ns. informaatiosektorin kehitys<br />

on ollut voimakasta 1990 -luvun puolivälin jälkeen.<br />

Informaatiosektori työllisti vuonna 1997 noin 5,5 % työvoimasta.<br />

Tietoteknisten tuotteiden viennin osuus oli vuonna<br />

1990 kokonaisviennistä 7,5 %, vuonna 1995 vastaavasti 13,5 %<br />

ja vuonna 1999 noin 23 %.<br />

Myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan resurssit ovat kasvaneet<br />

nopeasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.<br />

Tutkimustoiminnan menojen osuus bruttokansantuotteesta on<br />

nykyisin noin 3 %. OECD-maista vain Ruotsi panostaa enemmän.<br />

Yhdysvallat ja Japani ovat lähes samalla tasolla Suomen<br />

kanssa. Tietoyhteiskunnalle tyypillisten tuoteryhmien tutkimusmenot<br />

vuonna 1997 kattoivat lähes puolet yrityssektorin<br />

tutkimusmenoista.<br />

■ Korkea koulutustaso<br />

Suomalaisten koulutustaso on vahva. Erityisesti tietotekniikka-<br />

ja media-alan koulutusta on lisätty voimakkaasti – koulutuksen<br />

aloittaneiden määrä on lähes nelinkertaistunut kymmenessä<br />

vuodessa.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 68

■ Tietoliikenneverkot ja -palvelut<br />

Tietoliikenneverkot muodostavat teknisen perustan tietoyhteiskunnan<br />

kehittämiselle. Suomessa tietoliikenneinfrastruktuuri on<br />

sekä historiallisista että julkisen vallan kilpailua tukevien toimenpiteiden<br />

ansiosta yksi kehittyneimpiä. Vuonna 1999 <strong>Suomi</strong><br />

myönsi ns. kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkoja koskevat<br />

toimiluvat ensimmäisenä maailmassa.<br />

Palvelutarjonnan monipuolisuus ja edulliset hinnat ovat mahdollistaneet<br />

uusien palvelujen laajan käytön.<br />

■ Tietotekniikkaa hyödynnetään laajasti niin yksityisellä<br />

kuin julkisellakin sektorilla.<br />

Valtaosa suomalaisista yrityksistä hyödyntää uutta tietotekniikkaa.<br />

Jo vuonna 1998 tietotekniikkaa käyttävistä yli 20<br />

henkilöä työllistävistä yrityksistä noin 90 prosentilla oli käytössään<br />

sähköposti ja Internet-yhteydet.<br />

Suomalainen pankkitekniikka on yksi edistyneimpiä maailmassa.<br />

Pankin ja asiakkaan välisistä maksutapahtumista yli<br />

80 % hoidetaan tietoyhteyksillä. Suomalaiset yksityis- ja yritysasiakkaat<br />

käyttävät Internetiä pankkiasioinnissa suhteessa<br />

enemmän kuin missään muualla. Verkkopankit ovat totuttaneet<br />

suomalaiset Internetin hyötykäyttöön ja antavat esimerkkiä<br />

muiden prosessien hoitamiseen verkossa.<br />

Suomessa on teknisesti ja lainsäädännöllisesti mahdollista<br />

hoitaa yrityksen kirjanpito ilman paperitositteita. Tämä<br />

antaa mahdollisuuksia sähköisen kaupankäynnin täysmittaiseen<br />

hyödyntämiseen.<br />

Julkinen hallinto soveltaa tietotekniikkaa monipuolisesti. Ns.<br />

perusrekisterit (väestötietojärjestelmä, kiinteistörekisterit, tieliikenteen<br />

tietojärjestelmä ja yritysrekisterit) muodostavat luotettavan<br />

tietopohjan julkisen sektorin tehokkaalle toiminnalle,<br />

mikä näkyy kansalaisille hallinnollisten prosessien helpottumisena<br />

(esimerkiksi veroehdotusmenettely).<br />

■ Kattava kirjastolaitos<br />

Kirjastot ovat tärkeä väylä verkkojen kasvaviin tietoresursseihin<br />

ja palveluihin. Suomessa yleiset kirjastot muodostavat<br />

hyvin toimivan kansallisen verkoston, jolla on yhteydet muihin<br />

kansallisiin ja kansainvälisiin kirjasto- ja tietopalveluverkostoihin.<br />

Kansainvälisesti tarkasteltuna <strong>Suomi</strong> on kärkimaita<br />

yleisten kirjastojen käytössä asukasta kohden. Suomen<br />

kirjastolaitokselle on ominaista, että käyttäjät käyttävät<br />

rinnan yleisiä, tieteellisiä, erikois- ja oppilaitoskirjastoja.<br />

Kirjastot tarjoavat yleisesti mahdollisuuden maksuttomaan<br />

Internetin käyttöön.<br />

■ Matkaviestintä<br />

Varhainen aloitus matkaviestinnässä ja sen korkea levinneisyys<br />

ovat synnyttäneet paljon uusia innovaatioita ja yritystoimintaa.<br />

Matkaviestinnän laitteiden ja palvelujen tuotannon<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 69

korkea osaamistaso sekä uutta laite- ja palvelu tarjontaa mielellään<br />

kokeilevat kuluttajat tuovat maahan myös ulkomaista alan<br />

tuotekehitystä.<br />

■ Valtakunnan kattavat paikkatietoaineistot<br />

Suomessa on olemassa laajat numeeriseen muotoon tuotetut<br />

maastoa, luonnonvaroja ja ympäristöä monipuolisesti kuvaavat,<br />

valtakunnalliset paikkatietoaineistot. Pääosa aineistoista on<br />

Maanmittauslaitoksen paikkatietohakemistossa, johon on pääsy<br />

julkisten tietoverkkojen välityksellä. Kansallista paikkatietoinfrastruktuuria<br />

sekä keskeisten paikkatietoaineistojen palveluiden<br />

järjestämistä kehitetään edelleen.<br />

Pulmia ja heikkouksia<br />

Monista myönteisistä piirteistä ja vahvuuksista huolimatta tietoyhteiskuntakehitykseen<br />

Suomessa sisältyy myös ’pullonkauloja’ tai piirteitä,<br />

jotka vaativat oman huomionsa. Merkittävimpinä voidaan mainita muun<br />

muassa seuraavat:<br />

■ Resurssien niukkuus<br />

Vaikka Suomessa on panostettu voimakkaasti tutkimukseen<br />

ja tuotekehitykseen, ovat silti kansantaloutemme voimavarat<br />

rajallisemmat kuin monissa muissa OECD-maissa.<br />

■ Valmisohjelmistoteollisuus ja sisältötuotanto vielä<br />

kehittymässä<br />

Ohjelmistoteollisuus on Suomessa vielä suhteellisen nuorta.<br />

Vain muutamilla aloilla (ns. sulautetut ohjelmistot, tietoturva)<br />

suomalaiset yritykset ovat edistyneet. Sisällön tuotannon osalta<br />

tähän suunnatut panokset ja kehityshankkeet eivät vielä ole<br />

merkittävässä määrin ehtineet tuottaa näkyviä tuloksia.<br />

■ Taloudellisen kasvun riippuvuus yhdestä toimialasta<br />

Viime vuosina Suomen taloudellinen kasvu on ollut paljolti<br />

elektroniikkateollisuuden ja sen viennin varassa.<br />

Elektroniikkateollisuuden ja erityisesti matkaviestintoimialan<br />

kerrannaisvaikutukset Suomen taloudessa ovat merkittävät.<br />

Mahdolliset vaikeudet näillä toimialoilla ulottuisivat laajalle<br />

talouteen.<br />

■ Koulutetun henkilökunnan rekrytointipulmat<br />

informaatiosektorilla<br />

Informaatiosektori työllisti Suomessa vuonna 1997 yhteensä<br />

112 000 henkilöä eli noin 5,5 % kaikista työllisistä (Tilastokeskus:<br />

Tiedolla tietoyhteiskuntaan II, 1999). Erityisesti informaatiosektorin<br />

tavaratuotannossa kehitys on ollut nopeaa:<br />

vuosien 1994 ja 1997 välillä työllisyyden kasvu oli noin 70 %.<br />

Tieto- ja tietoliikennetekniikan ammattilaisten puute on<br />

todellisuutta yksittäisissä yrityksissä. Tämä rajoittaa yritysten<br />

kasvua.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 70

■ Informaatiosektorin alueellinen epätasapaino<br />

Tieto- ja viestintäsektorin kasvu on ollut voimakkainta pääkaupunkiseudulla<br />

sekä Salon, Oulun ja Tampereen seuduilla.<br />

Informaatiosektorin osuus seutukuntien työpaikoista vaihteli<br />

vuonna 1997 1 %:sta 25 %:iin.<br />

■ Matala yrittäjyysaste<br />

Yrittäjäaktiivisuus on Suomessa kansainvälisten vertailujen<br />

mukaan heikkoa. Alkaviin yrityksiin osallistuvien osuus<br />

Suomen aikuisväestöstä on Euroopan alhaisimpia ja vain neljännes<br />

siitä mitä se on Yhdysvalloissa33 .<br />

■ Pienten ja keskisuurten yritysten asema<br />

Markkinoiden kansainvälistyminen ja sähköisen kaupankäynnin<br />

eteneminen muuttavat yritysten toimintaympäristöä ja<br />

-edellytyksiä. Monilla pk-yrityksillä on tarve nopeasti kehittää<br />

ja kansainvälistää toimintaansa. Tähän ne tarvitsevat uutta<br />

osaamista.<br />

Haasteita<br />

■ Tietoyhteiskunnan joustavuus ja sosiaalinen ulottuvuus<br />

Tietoyhteiskunta itsessään ei sinänsä ole myönteinen tai<br />

kielteinen asia. Oleellista on se, mitä henkistä tai aineellista<br />

hyvinvointia tai vastaavasti pulmia ja haasteita se tuo mukanaan<br />

suomalaiseen yhteiskuntaan. Yksi merkittävimpiä haasteita<br />

on sovittaa yhteen tietoyhteiskuntakehityksen (ja siihen<br />

sisältyvän kansainvälisen kilpailun) mukanaan tuoma joustavuuden<br />

vaatimus niin työelämässä kuin yhteiskunnan<br />

kehityksessä laajemminkin ja silti toisaalta ylläpitää suomalaisen<br />

yhteiskunnan sosiaalista koheesiota, tasa-arvoa ja<br />

oikeudenmukaisuutta.<br />

■ Koulutusjärjestelmän kapasiteetti ja koulutuksen<br />

suuntaaminen<br />

Tieto- ja viestintätekniikan sekä media-alan koulutus on moninkertaistunut<br />

kymmenessä vuodessa. Silti koulutusjärjestelmän<br />

kapasiteetti on osoittautunut riittämättömäksi, koska työvoiman<br />

tarve tietoteollisuudessa on kasvanut ja kasvaa voimakkaasti.<br />

Informaatiosektorin kasvava merkitys työllistäjänä<br />

ja sen työvoimaan kohdistuvat erityistarpeet asettavat paineita<br />

Suomen koulutusjärjestelmälle sopeutua yritysten työvoiman<br />

kysynnän vaatimuksiin.<br />

Työvoiman tarpeen kasvu ja koulutusjärjestelmän kapasiteetin<br />

rajallisuus asettavat haasteita myös koulutuksen suuntaamiseen.<br />

Koulutusta olisi suunnattava jo työelämässä oleviin<br />

henkilöihin. Yrityksillä on vastuu henkilökuntansa kehittämisestä.<br />

Tieto- ja viestintätekninen koulutus ei ole kyennyt<br />

houkuttelemaan riittävästi naisopiskelijoita, mikä heikentää<br />

rekrytointipohjaa.<br />

33 Ks. esimerkiksi ‘Luovuutta ja innovatiivisuutta vauhditettava Euroopassa. UNICEn benchmarking-raportti 2000‘. Teollisuuden ja Työnantajain<br />

Keskusliitto 2000. s. 15.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 71

34 Aiheesta lähemmin Rantanen – Lehtinen: Tietoyhteiskunta, terveys ja työ. SITRA 164. Helsinki 1998.<br />

Tietoyhteiskunnan kehittyminen ei pitkällä aikavälillä voi olla<br />

vain nimenomaisesti tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen<br />

varassa. Myös muilta koulutusaloilta valmistavissa ammateissa<br />

tarvitaan tieto- ja viestintäteknisiä taitoja yhä kasvavassa<br />

määrin.<br />

■ Verkkokauppa haaste yrityksille ja elinkeinoelämälle<br />

Sähköinen kaupankäynti on toistaiseksi kasvanut nopeammin<br />

Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Vaikka sähköiseen kaupankäyntiin<br />

liittyy vielä tietoturva-, kuluttajansuoja- ja verotuskysymyksiä,<br />

arvioidaan erityisesti yritysten välisen kaupankäynnin<br />

lähes kolminkertaistuvan Euroopassakin muutamassa<br />

vuodessa. Pohjoismaiden osuuden on arvioitu ylittävän 10 %<br />

Euroopan verkkomarkkinoista vuonna 2002. Kansainvälisessä<br />

vertailussa Suomessa on verkkokaupan kehittymiselle hyvät<br />

edellytykset.<br />

Sähköinen kaupankäynti antaa yrityksille mahdollisuuksia,<br />

mutta asettaa myös haasteita. Verkkokauppa voi alentaa muun<br />

muassa markkinointi- ja jakelukustannuksia. Ostajalle verkkokauppa<br />

tarjoaa mahdollisuuden ajasta ja paikasta riippumattoman<br />

ostosten tekoon.<br />

Verkkokauppa vaikuttaa markkinoiden rakenteeseen, avaa<br />

uusia markkinoita, vaikuttaa yritysten kilpailulliseen asemaan,<br />

sekä tuo mukanaan uusia yhteistyötarpeita ja -suhteita.<br />

Yksittäisessä yrityksessä sähköinen kaupankäynti voi vaikuttaa<br />

liikeideaan, toimintatapoihin, tuotantoon, logistiikkaan ja<br />

markkinointiin. Yritysten haasteena on arvioida ja sopeuttaa<br />

liikeideansa ja koko toimintansa (tuotantonsa, logistiikkansa ja<br />

markkinointinsa) uuteen toiminta- ja markkinaympäristöön.<br />

■ Alueellinen kehitys<br />

Tieto- ja viestintätekniikka ja sen kehittyminen antavat uudenlaisia<br />

työnteon ja elämisen mahdollisuuksia eri puolilla<br />

Suomea. Uudet teknologiat antavat mahdollisuuksia myös erilaisten<br />

toimintojen (kuten puhelinpalvelukeskusten) vapaalle<br />

alueelliselle sijoittamiselle. Näitä mahdollisuuksia ei ole kyetty<br />

hyödyntämään ja aluekehitys on epätasaista.<br />

■ Informaation hallinta ja toimintaympäristön muutos<br />

työntekijän näkökulmasta<br />

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö on muuttanut ihmisten fyysistä<br />

ja henkistä toimintaympäristöä34 . Tiedon määrän kasvu<br />

ja saatavuuden helpottuminen on erityisen haasteellista johtavassa<br />

asemassa oleville ja asiantuntijoille. Tietoyhteiskunta<br />

onkin tuonut yllättävän paradoksin: ne, joilla on mahdollisuus<br />

eniten käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa ovat yhä kiireisempiä<br />

ja tekevät yhä pidempiä työpäiviä.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 72

Tieto- ja viestintätekniikka on tarjonnut monia mahdollisuuksia<br />

parantaa työnteon terveyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi<br />

vaarallisia tai monotonisia töitä on voitu siirtää automaation<br />

hoidettavaksi. Silti tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen<br />

liittyy uusia ja ennakoimattomiakin terveysvaikutuksia (esim.<br />

näyttöpäätetyöskentelyn ergonomiset tai virtuaaliympäristön<br />

aistiongelmat). Näiden ongelmien selvittäminen, ratkaisujen<br />

etsiminen niihin ja uuteen ympäristöön sopeutuminen on<br />

haaste niin tutkimuslaitoksille, teknologian kehittäjille kuin<br />

työnantajille.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 73

9 Kehittämis- ja toimenpideehdotukset<br />

Suomessa julkinen ja yksityinen sektorit ovat tehneet tuloksellista<br />

yhteistyötä tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Keskeisiä toimenpiteitä ovat<br />

olleet tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääminen, televiestinnän kilpailun<br />

nopea ja tehokas avaaminen, tieto- ja viestintätekniikan koulutuksen<br />

kehittäminen sekä lainsäädännön ja muun sääntelyn kehittäminen<br />

vastaamaan uusia tarpeita. Neuvottelukunta pitää Suomessa valittua<br />

tietoyhteiskuntapolitiikkaa ja sen mukaisesti toteutettuja hankkeita ja<br />

tehtyjä ratkaisuja oikeansuuntaisina. Toimenpiteet ovat luoneet hyvät<br />

lähtökohdat, mutta monilta osin varsinainen työ on vielä edessäpäin.<br />

Jatkossa toimenpiteitä on tehostettava, vahvistettava ja sopeutettava<br />

uusiin tarpeisiin.<br />

Euroopan komissio julkaisi 8.12.1999 eEurope – Tietoyhteiskunta kaikille<br />

-aloitteen, joka käsiteltiin Eurooppa-neuvoston Lissabonin kokouksessa<br />

maaliskuussa 2000. Huippukokous tuki aloitetta ja kehotti komissiota<br />

laatimaan toimintasuunnitelman. Eurooppa-neuvosto korosti muun<br />

muassa Euroopan viestintäinfrastruktuurin, sähköisen kaupankäynnin,<br />

koulutuksen, julkisten palvelujen, tutkimustoiminnan ja sisältötuotannon<br />

kehittämistä keinoina edistää taloudellista kasvua ja hyvinvointia.<br />

Huippukokouksen päätelmien mukaan kaikilla kansalaisilla tulee olla<br />

tietoyhteiskunnassa elämiseen ja työskentelyyn tarvittavat taidot.<br />

Tietotekniikkaa tulee päätelmien mukaan käyttää aluekehitystä uudistavasti,<br />

ympäristöä säästävän teknologian käyttöä on edistettävä ja<br />

sisältötuotannossa on tuettava Euroopan kulttuurista moninaisuutta.<br />

Euroopan komissio julkaisi 24.5.2000 hanketta koskevan toimintasuunnitelman,<br />

jota käsitellään Eurooppa-neuvoston kokouksessa Feirassa 19.–20.<br />

kesäkuuta 2000. Toimintasuunnitelmassa mainitut toimenpiteet ajoittuvat<br />

vuosille 2000–2002.<br />

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta pitää eEurope -ohjelman tavoit teita<br />

tärkeinä Suomen kannalta ja katsoo, että Suomen tulisi sitoutua tavoitteiden<br />

toteuttamiseen. Osa eEurope –hankkeessa esitetyistä toi menpiteistä on<br />

Suomessa jo toteutettu tai käynnistetty. Neuvottelukunta katsoo, että<br />

Suomen tulisi pyrkiä toteuttamaan ohjelman kansallisella vastuulla olevat<br />

toimenpiteet, kuten opettajien tietoteknisten valmiuksien parantaminen<br />

ja hallinnon sähköisten palvelujen kehittäminen, nopeammin kuin mitä<br />

toimintasuunnitelmassa on esitetty.<br />

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta pitää koulutusta, osaamista<br />

ja tutkimusta, tietoliikenneinfrastruktuuria, toiminta- ja säädösympäristöä,<br />

syrjäytymiskehityksen ehkäisemistä ja julkisen sektorin palveluja<br />

keskeisimpänä alueina, joihin on kiinnitettävä huomiota tietoyhteiskuntakehityksen<br />

vahvistamiseksi. Näitä alueita koskevat seuraavassa<br />

luetellut toimenpide-ehdotukset täydentävät hallituksen hankesalkun<br />

tietoyhteiskuntahankkeita sekä tukevat eEurope -hankkeen tavoitteita.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 74

1. Koulutuksen, osaamisen ja tutkimuksen vahvistaminen<br />

■ Tieto- ja viestintätekniikan alojen koulutusta on vahvistettava<br />

ammattityövoiman saatavuuden lisäämiseksi. Koulutusta on<br />

kohdennettava myös jo työelämässä mukana oleviin ikäluok<br />

kiin. Koulutustarjonta on pyrittävä tekemään houkuttelevaksi<br />

mahdollisimman monille. Koulutuksen laatuun,<br />

korkeakoulujen resursseihin sekä alan tutkija- ja opettajakoulutuksen<br />

lisäämiseen on panostettava.<br />

■ Tietoyhteisyhteiskunnassa tarvitaan tieto- ja viestintätekniikan<br />

tuntemusta ja taitoja kaikilla yhteiskunnan<br />

sektoreilla. Tieto- ja viestintäteknisten taitojen opetusta on<br />

sisällytettävä kaikkien koulutusalojen opetusohjelmiin.<br />

■ Riittävä ’digitaalinen luku- kirjoitustaito’ on annettava jo<br />

peruskoulussa siten, että tietotekniikan ja -verkkojen käyttö<br />

tulee jokaisen kansalaisen perustaidoksi.<br />

■ Tieto- ja viestintätekniikan koulutusta työelämässä oleville ja<br />

muulle aikuisväestölle tulee lisätä.<br />

■ Tieto- ja viestintätoimialojen ja alan tutkimuksen kasvumahdollisuuksien<br />

turvaamiseksi maahan tarvitaan myös ulkomaista<br />

ammattityövoimaa. Selvitetään, miten Suomen<br />

mahdollisuuksia kilpailla ammattityövoimasta voidaan<br />

parantaa.<br />

■ Julkisen sektorin tutkimus- ja kehitysrahoitusta on kasvatet<br />

tava tasapainoisessa suhteessa yksityisen sektorin<br />

panostuksiin. Julkisen sektorin panostusta on jatkuvasti<br />

arvioitava ja suunnattava erityisesti suuriin, pitkän aikavälin<br />

markkinapotentiaalia omaaviin tutkimushankkeisiin.<br />

2. Tietoliikenneinfrastruktuuri<br />

■ Tieto- ja viestintätekniikkainfrastruktuurin palvelujen<br />

tarjontaa on edelleen vapautettava (esimerkiksi kiinteän<br />

puhelinverkon tilaajayhteyksissä). Sääntelyllä ja tarvittaessa<br />

kehittämistoimintaan osallistumalla on varmistettava, että<br />

vaihtoehtoisilla teknologioilla on mahdollisuus kehittyä<br />

markkinoilla. Uusien yrittäjien tuloa alalle on helpotettava.<br />

Näihin tavoitteisiin pyritään myös kansainvälisesti sekä<br />

Euroopan yhteisössä että maailmanlaajuisilla markkinoilla.<br />

■ Tieto- ja viestintäpalvelujen saatavuutta ja käytön<br />

levinneisyyttä eri alueilla ja käyttäjäryhmissä on seurattava.<br />

Erityisesti on seurattava laajakaistaisten tiedonsiirto palvelujen<br />

alueellista leviämistä ja pullonkauloja.<br />

■ Viestintäpalvelujen saatavuuden, korkean tason ja edullisen<br />

hintatason varmistamiseksi toimilupapolitiikan tulee vastaisuudessakin<br />

perustua valittuun linjaan, jonka mukaan toimilupien<br />

myöntäminen perustuu hakijoiden toiminta edellytysten<br />

ja luotettavuuden arviointiin. Toimilupien myöntämiseksi ei<br />

järjestetä huutokauppoja.<br />

3. Toiminta- ja säädösympäristö<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 75

■ Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta katsoo, että<br />

verkkoliiketoiminnan sääntelyn lähtökohtana on pidettävä<br />

itsesääntelyä, jota tarvittavilta osin täydennetään julkisen<br />

vallan sääntelyllä. Julkisen vallan sääntelyä tarvitaan muun<br />

muassa kuluttajasuojaan, henkilötietojen suojaan, tietoturvallisuuteen<br />

ja tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.<br />

■ Verkkoliiketoiminnan säädösympäristöä on kehitettävä<br />

edelleen osana Euroopan yhteisöjen ja muiden kansainvälisten<br />

toimijoiden toimenpiteitä ottaen huomion verkkoliiketoimin<br />

nan globaali luonne. Erityisesti on kiinnitettävä<br />

huomiota toimenpiteisiin, jotka vahvistavat kuluttajien ja<br />

muiden verkkoliiketoiminnan osapuolten luottamusta<br />

verkkoliiketoimintaan.<br />

4. Tietoyhteiskunnan syrjäytymiskehityksen ehkäiseminen<br />

Uusien tieto- ja viestintäpalvelujen käytössä ei Suomessa näy kasvavaa<br />

syrjäytymiskehitystä, vaikka näiden palvelujen käytössä onkin eroja<br />

väestöryhmien ja alueiden välillä. Tästä huolimatta tietoyhteiskuntaasiain<br />

neuvottelukunta pitää tarpeellisena seurata mahdollista syrjäytymiskehitystä.<br />

Tarvittaessa on ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin.<br />

Monet edellä mainituista toimenpiteistä – erityisesti koulutukseen<br />

ja tietoliikenneinfrastruktuuriin liittyvät toimenpiteet – edesauttavat<br />

syrjäytymisen ehkäisemistä. Keskeisimpänä näistä keinoista voidaan<br />

pitää sitä, että lapset jo peruskoulussa saavat riittävät valmiudet tieto- ja<br />

viestintätekniikan käyttöön. Näiden lisäksi syrjäytymiskehitystä voidaan<br />

ennakolta ehkäistä myös seuraavilla toimenpiteillä.<br />

■ Yleisten kirjastojen mahdollisuuksia tarjota kansalaisille<br />

verkkoyhteyksiä kirjastojen tiloista vahvistetaan.<br />

■ Oppilaitosten riittävän laite- ja ohjelmistokannan sekä<br />

verkkoyhteyksien kehittämistä jatketaan. Näiden resurssien<br />

parempi hyödyntäminen iltaisin, viikonloppuisin ja koulujen<br />

loma-aikoina mahdollistaisi verkkopalvelut kansalaisille, joilla<br />

ei ole omia laitteita ja yhteyksiä. Oppilaitokset täydentäisivät<br />

näin kirjastoja.<br />

■ Tutkimus- ja kehitystyötä tulee suunnata siten, että myös<br />

vammaiset tai muut erityisryhmät voivat hyödyntää tietoja<br />

viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Erityisryhmiin<br />

on kiinnitettävä huomiota kaikissa tietoyhteiskunnan<br />

kehittämis hankkeissa.<br />

■ Alueellisten erojen kehittymistä seurataan ja tukialueilla<br />

painotetaan rakenne- ja sosiaalirahastojen hankkeita<br />

tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseen.<br />

■ Pienten ja keskisuurten yritysten valmiuksia hyödyntää<br />

uutta tieto- ja viestintätekniikkaa toimintansa kehittämisessä<br />

painotetaan yritysneuvonnassa ja tukihankkeissa.<br />

5. Julkisen sektorin palvelut ja julkinen sektori asiakkaana<br />

■ Julkisen hallinnon toimintalinjojen selkeyttämiseksi on<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 76

selvitettävä, mitä odotuksia kansalaisilla ja elinkeinoelämällä<br />

on julkisen hallinnon roolista tietoyhteiskunnan kehittäjänä.<br />

■ Julkisen hallinnon sähköistä asiointia koskevia hankkeita<br />

ja toimenpiteitä on jatkettava tavoitteena julkisen sektorin<br />

tietojen saatavuuden parantaminen, palvelujen saannin<br />

turvaaminen sekä hallinnon toimintatehokkuuden<br />

parantaminen.<br />

■ Uuden tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia demokraattisten<br />

prosessien vahvistamiseen tulee aktiivisesti<br />

hyödyntää yhteiskunnan kaikilla tasoilla.<br />

■ Julkisen sektorin hankintatointa tehostetaan hyödyntämällä<br />

nykyistä enemmän sähköisen kaupankäynnin mahdol lisuuksia.<br />

Julkisten hankintojen kansainvälisiin sääntöihin<br />

liittyvien sähköisen kaupankäynnin esteiden nopeaa<br />

poistamista on tuettava ja kehitettävä hallinnon valmiuksia<br />

sähköisen kaupankäynnin menetelmien käytössä.<br />

■ Julkinen sektori on merkittävä tieto- ja viestintätekniikan<br />

palvelujen ostaja, jonka tarpeisiin vastaaminen kehittää alan<br />

tuote- ja palvelutarjontaa. Julkisen sektorin tulee etsiä<br />

ratkaisut markkinoilta ja välttää omien erillisratkaisujen<br />

kehittämistä.<br />

■ Koko yhteiskunnan toiminta on kasvavasti riippuvainen tietoja<br />

viestintäpalvelujen toimivuudesta kaikissa olosuhteissa.<br />

Valtionhallinnon on panostettava enemmän tieto- ja<br />

tietolii kenne turvallisuuden varmistamiseen, tietoturvallisuutta<br />

koskevan tietoisuuden nostamiseen sekä tietoverkkojen kautta<br />

tehtävän häirinnän ja rikollisuuden ehkäisemiseen.<br />

6. Muita ehdotuksia<br />

■ Avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tulisi hyödyntää nykyistä<br />

enemmän julkisella sektorilla. Avoimia ohjelmistoja käyttämällä<br />

voidaan saavuttaa kustannussäästöjä, parantaa järjestelmien<br />

hallittavuutta ja kohottaa tietoturvallisuuden tasoa.<br />

■ Liikenteen palvelujen ja liikennejärjestelmän kehittämisessä<br />

tulisi vahvasti hyödyntää liikenteen telematiikkaa, joka<br />

mahdollistaa älykkyyden kytkemisen henkilö- ja tavaraliikenteen<br />

palveluihin ja toimintaan. Näin pystytään<br />

tehostamaan liikennettä ja infrastruktuurin käyttöä,<br />

parantamaan joukkoliikenteen palveluita sekä lisäämään<br />

turvallisuutta ja liikenteen ympäristöystävällisyyttä.<br />

■ Digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytykseen liittyy<br />

runsaasti ratkaisemattomia kysymyksiä. ’Kansankunnan<br />

muistin’ turvaamiseksi on lisättävä digitaalisten aineistojen<br />

säilyttämistä koskevaa tutkimusta ja panostettava digitaalisen<br />

arkistoinnin kehittämiseen.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 77

Käytetyt lähteet<br />

Alasoini, T. (1998): Ryhmätyön uusi aalto Suomen teollisuudessa – havaintoja Kansallisen työelämän<br />

kehittämisohjelman hakemusten valossa. Kansallisen työelämän kehittämisohjelman työraportteja 7.<br />

Helsinki: Työministeriö<br />

Ali-Yrkkö, J., Paija, L., Reilly, C. ja Ylä-Anttila, P. (2000). Nokia – A big company in a small country. ETLA.<br />

Anttiroiko, A.-V. (1999): The Informational Region. Promoting Regional Development in the Information<br />

Age. University of Tampere, Department of Local Government Studies, Publication Series 3/1999<br />

Aro, J. (2000): Teknologian ja yhteiskunnan muutoksen suhde. Teoksessa Vuorensyrjä, M., Savolainen,<br />

R. (toim.): Tieto ja yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus (ilmestyy)<br />

Barber, B. (1998): A Place for Us: How to Make Society Civil and Democracy Strong. New York: Hill<br />

& Wang Pub.<br />

Blom, R. (toim.) (1999): Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta. Tampere: Gaudeamus Oy<br />

Cairncross, F. (1997): The Death of Distance: How the Communications Revolution Will Change Our<br />

Lives. Boston: Harvard Business School Press<br />

Castells, M. (1996): The Rise of the Network Society. The Information Age: Economy, Society and Culture<br />

Vol. I. Oxford: Blackwell<br />

Castells, M. (1997): The Power of Identity. The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. II.<br />

Oxford: Blackwell<br />

Coyle, D. (1998): The Weightless World: Strategies for Managing the Digital Economy. Boston: MIT Press<br />

Cronberg, T. (1985): Työ, aika ja asuminen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Valtion painatuskeskus &<br />

Asuntohallitus<br />

Drucker, P. (1993): The Post-Capitalist Society. New York: HarperBusiness<br />

Dyson, E., Gilder, G., Keyworth, G., Toffl er, A.(1994): Cyberspace and the American Dream: A Magna<br />

Charta for the Knowledge Age. Release 1.2, August 22, 1994<br />

EITO (2000). European Information Technology Observatory 2000.<br />

Etla. Suhdanne 1/2000.<br />

EU Commission (1996): Green Paper – Living and Working in the Information Society – People First.<br />

COM(96)389fi nal adopted on 24 July. Brussels:European Commission<br />

EU Commission (1999): The Information Society. http://europa.eu.int/en/comm/dgiii/infosoc.htm<br />

(1999a)<br />

EU Commission (1999): eEurope. An Information Society For All. Communication on a Commission<br />

Initiative for the Special European Council of Lisbon, 23 and 24 March 2000. Brussels: EU Commission<br />

(1999b)<br />

EU Commission (2000): Strategies for Jobs in the Information Society. Communication from the<br />

Commission. February 4. Brussels: COM(2000) 48 Final<br />

EU:n komissio (1997): Yhteenkuuluvuus ja tietoyhteiskunta. Komission tiedonanto Euroopan<br />

parlamentille, neuvostolle, alueiden komitealle sekä talous- ja sosiaalikomitealle. KOM(97)7. Bryssel:<br />

Euroopan Unionin komissio<br />

Eurostat (1998).<br />

EVA (1999): EVA-raportti: Suomalaisten asenteet 1999. Helsinki: Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA<br />

Forsman, P. (2000). Elektroniikkateollisuus – Vakauttava tekijä Suomen taloudessa? Julkaisematon<br />

työpaperi.<br />

Frank, R.H., Cook, Ph.J. (1995): The Winner-Take-All Society. The Free Press, New York<br />

Freeman, C., Soete, L. (1994): Work for All or Mass Unemployment?: Computerised Technical Change<br />

into the Twenty-First Century. London: Pinter Publications<br />

Gates, B. (yhdessä C. Hemingwayn kanssa) (1999): Bisnestä ajan hermolla. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY<br />

Hanhike, T. (1999): Etätyö muutoksen välineenä: kokemuksia yritysten ja työntekijöiden sopeutumisesta<br />

ympäristön muutokseen etätyön ja hajautetun työn avulla. Helsinki: ESR-julkaisut 29<br />

Heikkilä, M., Uusitalo, H. (toim.) (1997): Leikkausten hinta. Tutkimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja<br />

niiden vaikutuksista 1990-luvun Suomessa. Helsinki: Stakes raportteja 208<br />

Hienonen, R. (1997). Elektroniikka- ja sähköalan kehitysnäkymät 1997–2000. VTT Automaatio.<br />

Heinonen, R., Hannula, R. (2000): Valvonta tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Edita<br />

Helsingin Sanomat (2000): Castells tietää mistä tässä kaikessa on kysymys. Saska Snellmanin laatima<br />

prof. Manuel Castellsin haastattelu Helsingin Sanomat 2.1.<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 78

High-Level Expert Group (1997): Building the European Information Society for Us All. Final Policy<br />

Report, April. Brussels: European Commission, Directorate-General for Employment, Industrial Relations<br />

and Social Affairs<br />

Hintikka, K.A.(1998): Puheenvuorojen kirjasto. Keskustelua suomalaisesta tietoyhteiskunnasta.<br />

Helsinki: Sitra 163<br />

Hintikka, K.A. (1999): Puheenvuorojen kirjasto 2. Keskustelua tietoyhteiskuntastrategiasta. Helsinki:<br />

Sitra 219<br />

Inkinen, S. (1999): Teknokokemus ja Zeitgeist. Digitaalisen mediakulttuurin yhteisöjä, utopioita ja<br />

avantgarde-virtauksia. Rovaniemi: Acta Universitatis Lappoensis 28<br />

IT-Kommissionen (2000): IT-Kommissionen rekommenderar: Fem megabit till alla i hela Sverige.<br />

Versio 22.2. Verkossa http://www.itkommissionen.se/bredband/index.html<br />

Jarva, V., Köppä, A. (toim.) (1998): Maan tiet. Maaseudun tiet tietoyhteiskuntaan. Helsingin yliopiston<br />

osuustoimintainstituutti, julkaisuja 19. Helsinki: Yliopistopaino<br />

Johnson, R. (2000): Professori Manuel Castellsin haastattelu, esitetty TV1:n a-studiossa 7.1.<br />

Kaivo-oja, J., Kuusi, O. (1999): Arvioita ja analyyseja tietoyhteiskunnan työmarkkinoiden<br />

kehityspiirteistä Suomessa. Työelämän kehitystrendit ja osaamisklusteriajattelun kehittäminen<br />

ennakointitoiminnassa ESR-julkaisut 42/99. Helsinki: Oy Edita Ab<br />

Kansallinen ikäohjelma (2000): Kansallinen ikäohjelma 1998-2002. Projektikuvaus verkossa osoitteessa<br />

http://www.vn.fi /vn/stm/suomi/ajankoht/ikaohjel.htm<br />

Karjula, K. (2000): Tietoyhteiskunta kaikkien ulottuville. Suomen Kuvalehti 11, 80-81<br />

Karvonen, E. (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä<br />

myöhäismodernissa maailmassa. Helsinki Gaudeamus<br />

Karvonen, E. (2000): Elämmekö tieto- vai informaatioyhteiskunnassa? Tiedon ja informaation<br />

käsitteiden syväanalyysia. Teoksessa Vuorensyrjä, M., Savolainen, R. (toim.): Tieto ja yhteiskunta.<br />

Helsinki: Gaudeamus (ilmestyy)<br />

Kasvio, A. Nieminen, A. (1999): Kilpailu työstä. Tampere: Tampere University Press<br />

Keskinen, A. (toim.) (1995): Teledemokratia, tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki: Painatuskeskus Oy<br />

Kevätsalo, K. (1999): Jäykät joustot ja tuhlatut resurssit. Tampere: Vastapaino<br />

Klee, K., Bensko, J. (1999): ‘The Future Is Finnish’. Newsweek International May 24<br />

Koski, J.T. (1998): Infoähky ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta.<br />

Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy<br />

Krugman, P.: Is Capitalism too Productive? Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997<br />

Lash, S. (1999): InformationCritique. Praper Prepared for the UK-Nordic Meeting on Information and<br />

Communication Technologies, Copenhagen 16–17 September. Verkossa http://www.brunel.ac.uk/research/<br />

virtsoc/nordic/cbslash.htm<br />

Lehtinen, J., Luotola, T. (1986): Matka informaatioyhteiskuntaan. Tampere: Tampereen yliopiston<br />

tiedotusopin laitos, julkaisuja sarja A ; 53<br />

Lehto, A.-M. (1998): Tehokas, tehokkaampi, uupunut: työolotutkimusten tuloksia 1977–1997. Helsinki:<br />

Tilastokeskus<br />

Lehto, A.-M., Sutela, H. (1999): Tasa-arvo työoloissa. Helsinki: Tilastokeskus<br />

Liikenneministeriö (1997). Suomalaisen tiedon valtatien tekninen kehitys. Liikenneministeriön<br />

julkaisu 16/97.<br />

Liikenneministeriö (1999). Televiestintätilasto 1999. Oy Edita Ab.<br />

McGuire, S. (2000): Shining Stockholm. Newsweek International February 7th<br />

Mannermaa, M., Ahlqvist, T. (1998): Varsinainen tietoyhteiskunta. Varsinaissuomalaisen<br />

kommunikaatioklusterin pk-yritysten kilpailukyky, kehitysnäkymät ja työllistävyys tulevaisuudessa.<br />

ESR-julkaisut 36. Helsinki: Oy Edita Ab<br />

Morais, R.C. (1999): Smoked Reindeer and Web Phones. Forbes Global December 27, 92–95<br />

Mäenpää, P. (2000): Digitaalisen arjen ituja. Kännykkä ja urbaani elämäntapa. Teoksessa Hoikkala,<br />

T., Roos, J.-P. (toim.): 2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhannen vaihteesta. Tampere:<br />

Gaudeamus, 132-152<br />

National Telecommunications and Information Administration, U.S. Department of Commerce (1999):<br />

Falling Through the Net: Defi ning the Digital Divide. A Report on the Telecommunications and<br />

Information Technology Gap in America. NTIA & U.S. Dept. of Commerce, Washington D.C., July<br />

Nurmela, J. (1997): Suomalaiset ja uusi tietotekniikka. Helsinki: Tilastokeskus, katsauksia 1997/7<br />

Nurmela, J. (1998): Valikoiko uusi tieto- ja viestintätekniikka käyttäjänsä? Helsinki: Tilastokeskus,<br />

katsauksia 1998/1<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 79

Nurmela, J., Heinonen, R., Ollila, P., Virtanen, V. (2000): Matkapuhelin ja tietokone suomalaisen arjessa<br />

– Suomalaiset ja tuleva tietoyhteiskunta -tutkimushanke, vaihe II, raportti I. Helsinki: Tilastokeskus,<br />

katsauksia 2000/2<br />

Nätti, J. 1998. Työn muutos: vakaudesta epävakauteen. Teoksessa Saksala, E. (toim.): Muutoksen<br />

sosiologia. Jyväskylä: Gummeruksen Kirjapaino Oy, 44–54<br />

OECD (1997 ja 1999). Committee for Information, Computer and Communications Policy.<br />

Julkaisematonta kokousmateriaalia, OECD, Paris.<br />

OECD: Knowledge-Based Economy. OECD, Paris 1996<br />

OECD (2000). OECD Information Technology Outlook. ICTs, E-commerce and the Information Economy.<br />

OECD, Paris.<br />

Okko, P., Miettilä, A., Hyvärinen, J. (1998): Globalisaatio ja aluerakenteen muutos. Helsinki: Sitra 177<br />

Opetusministeriö (1995): Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia. Helsinki: Opetusministeriö<br />

Opetusministeriö (1995): Koulutuksen ja tutkimuks n tietostrategia 2000–2004. Helsinki:<br />

Opetusministeriö<br />

Pantzar, M. (1996): Kuinka teknologia kesytetään. Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen.<br />

Hämeenlinna: Hanki ja jää<br />

Parjanne, M.-L. (1998): Työmarkkinat murroksessa. ETLAn julkaisuja B 135. Helsinki: Taloustieto Oy<br />

Pekkola, J., Ylöstalo, P. (1996): Tietotyö ja työmarkkina-asema : tietotyön yhteyksiä työmarkkinaasemaan<br />

Suomessa vuoden 1993 työolobarometrin perusteella. Työiministeriö, Työpoliittinen tutkimus<br />

158. Helsinki : Työministeriö<br />

Penttilä, S. (1998): Verotus tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Sitra 181<br />

Pohjola, M. (1998): Information Technology and Economic Development: An Introduction to the<br />

Research Issues. Helsinki: UNU/Wider, Working Papers No. 153, November<br />

Pohjola, M. (1999). Nollan ja ykkösen vallankumous. Unitas 3, 15–20.<br />

Rantanen, J. ym. (2000): Tietointensiivinen työ -kärkihanke. Suunnitteluvaiheen loppuraportti.<br />

Työterveyslaitos, Sitra (ilmestyy)<br />

Rauhala-Hayes, M., Topo, P., Salminen, A.-L. (1998): Kohti esteetöntä tietoyhteiskuntaa. Helsinki: Sitra 172<br />

Rifkin, J. (1997): Työn loppu. Helsinki: WSOY 1997<br />

Salin, V. (toim.) (1998): Hiiriä ja ihmisiä. Kolmetoista kirjoitusta satunnaisesta maailmasta. Helsinki:<br />

Viherjuuri-ryhmä<br />

Savolainen, R. (1998): Tietoverkot kansalaisten käytössä. Internet ja suomalaisen tietoyhteiskunnan arki.<br />

Tampere–Åbo–Oulu: Finnish Information Studies 12<br />

Sennett, R. (1998): The Corrosion of Character. The Personal Consequences of Work in the New<br />

Capitalism. New York: Norton<br />

Seppänen, R. (toim.) (1998): Tietoyhteiskunnan harha. Kuopio: Kustannusosakeyhtiö Puijo<br />

Silberman, S. (1999): ‘How Nokia Will Wireless the World / Just Say Nokia’. Wired 7.09 –Sep 1999<br />

Sinko,M., Lehtinen, E. (1998): Bitit ja pedagogiikka. Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa ja<br />

oppimisessa. Jyväskylä: Atena-Kustannus<br />

Sitra (1998): Elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnnan strategisen kehittämisen<br />

lähtökohdat ja päämäärät. Helsinki: Sitra 206<br />

Spiegel, Der (2000): ’Voll auf Draht. Sonderteil Cebit’,. Der Spiegel 8, 119–203<br />

Suikkanen, A., Linnakangas, R. (1998): Uusi työmarkkinajärjestys? Helsinki: Sitra 182<br />

Tekes (1999). Suomalainen uusmedia. Teknologiaohjelmaraportti 3/99.<br />

Tieke (2000). Sähköisen kaupankäynnin aapinen.<br />

Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus (1999): Lasten ja nuorten mobiilikulttuuri Suomessa 1998–2000.<br />

Projektikuvaus verkossa osoitteessa http://www.info.uta.fi /winsoc/projekti/proj8.htm<br />

Tiihonen, P. (toim.) (1999): Report on Politics & Internet Congress. Helsinki: Committee for the Future,<br />

National Fund for Research and Development (Sitra)<br />

Tilastokeskus (1998). Koulutus Suomessa. Toim. Heikki Haven. Koulutus 1998:1.<br />

Tilastokeskus (1999). Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yrityksissä 1999. Tiede ja teknologia 1999:3.<br />

Tilastokeskus (1999): Tiedolla tietoyhteiskuntaan II. Helsinki: Tilastokeskus<br />

Tulevaisuusvaliokunta (1998): Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteosta<br />

osa 2 ’Reilu ja rohkea – vastuun ja osaamisen <strong>Suomi</strong>’. TuVM 1/1998 vp – VNS 3/1997 vp. Helsinki:<br />

Eduskunta<br />

Turkle, S. (1997): Life on the Screen : Identity in the Age of the Internet. New York: Touchstone Books<br />

Työministeriö (1999): Tiedon valtateiltä luovuuden lähteille. Inhimillinen näkökulma tietoyhteiskunnan<br />

työpolitiikkaan. Tietoyhteiskuntatiimi 12.1. Helsinki: Työministeriö<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 80

Törmälehto, V.-M. (1998): Tuloerot kasvussa – ”vihdoinkin”. Hyvinvointikatsaus 2,<br />

UNDP (1999): Globalisation with a Human Face. Human Development Report 1999. UNDP, New York<br />

U.S. Department of Labor (1999): 20 Million Jobs: January 1993–November 1999. A Report by the<br />

Council of Economic Advisers and the Offi ce of the Chief Economist, U.S. Department of Labor.<br />

Washington D.C.: Department of Labor<br />

Uusitalo, A. (2000): Sanomalehtien tietoyhteiskunta vuonna 1998. Tampere: Tampereen yliopisto,<br />

tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus, työraportteja 9<br />

Uusitalo, H. (1998): Muuttuva tulonjako. Hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan rakennemuutosten<br />

vaikutukset tulonjakoon 1966-1985. Helsinki: Tilastokeskuksen tutkimuksia 148<br />

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (1993): Tiedon ja osaamisen <strong>Suomi</strong>: kehittämisstrategia. Helsinki:<br />

Edita<br />

Valtioneuvosto (1997): Reilu ja rohkea – vastuun ja osaamisen <strong>Suomi</strong>. Valtioneuvoston<br />

tulevaisuusselonteko eduskunnalle osa II. Helsinki: Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1997/2<br />

Valtioneuvosto (1999): Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4. Helsinki: Valtioneuvosto<br />

Valtioneuvosto (2000): Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen hankkeet: päivitys talvella 2000. 2.2.<br />

Helsinki: Valtioneuvoston kanslia<br />

<strong>Valtiovarainministeriö</strong> (1995): <strong>Suomi</strong> tietoyhteiskunnaksi – kansalliset linjaukset. Tikas-ohjausryhmän<br />

loppuraportti. Vantaa: <strong>Valtiovarainministeriö</strong><br />

<strong>Valtiovarainministeriö</strong> (1998): <strong>Suomi</strong> taloudellisena toimintaympäristönä. Arvio Suomen kilpailukyvyn<br />

vahvuuksista ja heikkouksista. Helsinki: <strong>Valtiovarainministeriö</strong> 1998<br />

Vartia, P., Ylä-Anttila, P. (toim.) (1999): Teknologia ja työ. Helsinki: Taloustieto Oy<br />

Viherä, M.-L. (1999): Ihminen tietoyhteiskunnassa: kansalaisten viestintävalmiudet<br />

kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. Turku: Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja A 1:1999<br />

Virola, H. ym. (1999): Internet suomalaisten arjessa. Kansallisen multimediaohjelman<br />

kuluttajatutkimukset -hanke. Digitaalisen median raportti 3/99. Helsinki: Tekes<br />

Vuorensyrjä, M. ym. (2000): Tietoyhteiskuntaprofetia ja tietoyhteiskuntatutkimus. Teoksessa<br />

Vuorensyrjä, M., Savolainen, R. (toim.): Tieto ja yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus (ilmestyy)<br />

World Bank (1998): Knowledge for Development. World Development Report 1998/99. Washington<br />

D.C.: The World Bank Group<br />

World Times (2000): Fourth annual Information Society Index (ISI). The WorldPaper February 2000.<br />

Ks. myös http://www.worldpaper.com/Feb2000/isihili.html<br />

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 81

suomi <strong>tietoyhteiskuntana</strong> 82

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!