Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistot - Iin kunta

S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K ATAALERITEHDAS OY, TUULIWATTI OYNybyn–Olhavan tuulivoimapuistotLINNUSTOSELVITYKSET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTIFCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 15.8.2012P18173

Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi2 (34)Suorsa Ville 15.8.2012Sisällysluettelo1.1 Linnusto ................................................................................................................. 31.1.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät .................................................................. 31.1.2 Linnuston nykytila ......................................................................................... 71.1.3 Hankkeen linnustovaikutukset ...................................................................... 251.2 Luontovaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät ....................................................... 301.2.1 Linnusto ..................................................................................................... 301.3 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen .............................................. 321.3.1 Linnusto ..................................................................................................... 322 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA ................................................................. 332.1 Linnusto ............................................................................................................... 33Kirjallisuus .......................................................................................................................... 34Liitteet:LIITE 1. PesimälinnustokarttaLIITE 2. Metson soidinaluekartoituksen tulokset (vain viranomaiskäyttöön!)LIITE 3. Petolintuselvityksen tulokset (vain viranomaiskäyttöön!)FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi3 (34)Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistot1.1 Linnusto1.1.1 Lähtötiedot ja arviointimenetelmätYleistäPesimälinnustoNybyn–Olhavan alueelle suunniteltujen tuulivoimapuistojen linnustoa selvitettiin maastoinventoinneillavuonna 2012. Inventoinnit koostuivat kevätmuutontarkkailusta, pesimälinnustoinventoinneista,metson soidinaluekartoituksesta sekä alueella pesivien petolintujen reviirien kartoittamisesta.Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet linnustoasiantuntijat Ville Suorsa ja EinoMikkonen. Linnustovaikutusarvioinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikkaOy:n Oulun toimistolta.Linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueen pesimälinnusto sekä suojelullisestiarvokkaiden lajien reviirien sijainti, ja luoda yleiskuva alueen kautta muuttavaan linnustoon.Linnustoselvitysten aikana kiinnitettiin erityistä huomiota kaikkiin suojelullisesti arvokkaisiinlajeihin, kuten Suomen Punaisen kirjan uhanalaisiin ja silmälläpidettäviin lajeihin (Rassi ym.2010), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla(20.12.1996/1096) ja luonnonsuojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi tai erityistä suojeluavaativiksi säädettyihin lajeihin.Maastohavainnointia täydentävää tietoa alueen linnustosta hankittiin lisäksi haastattelemalla alueentuntevia lintu- ja luontoharrastajia sekä metsästysseurojen edustajia. Linnustoselvityksenpohjatiedoiksi hankittiin myös tiedot lähialueen erityisesti suojeltavien petolintujen mahdollisistapesäpaikoista Metsähallitukselta sekä tiedot mahdollisista sääksen pesistä Luonnontieteellisenkeskusmuseon Eläinmuseon sääksirekisteristä.Hankealueen pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevien ja pesimälinnustoinventointeihintarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltaen (mm. Koskimies& Väisänen 1988).Tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoa selvitettiin suunniteltujen voimalapaikkojen alueella toteutettujenpistelaskentojen avulla sekä kiertelemällä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteellaennalta valittuja kohteita, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Jokaisellavoimalapaikalla toteutetut pistelaskennat toistettiin kahteen kertaan, minkä lisäksi hankealuekierrettiin kattavasti läpi siten, että alueen jokaisessa kohdassa käytiin vähintään kerran pesimäkaudenaikana. Hankealueiden pesimälinnustoinventoinnit toteutettiin 16.5.–16.6.2012 välisenäaikana, jolloin pesimälinnuston inventointiin käytettiin aikaa yhteensä noin 30 tuntia. Runsaastitäydentävää pesimälinnustoaineistoa saatiin myös hankealueet kattavissa metson soidinaluekartoituksissasekä petolintujen reviirien kartoituksen yhteydessä.Laskentojen aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminenalueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Alueen laajuudestaja kartoitusresurssien määrästä johtuen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikinsopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueellapesiväksi.Linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin huomiota myös mahdollisiin petolintujen pesäpaikkoihin,metson soidinalueisiin sekä muihin linnustollisesti arvokkaisiin kohteisiin. Laskennat suoritettiinhyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4–6 tuntiaauringon nousun jälkeiseen aikaan. Laskentojen aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoonFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi4 (34)ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden(mm. Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti.Metson soidinalueiden kartoitusNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueilla toteutettiin metson soidinalueiden kartoitus maastoselvityksenä,jolloin lajin potentiaalisia soidinpaikkoja inventointiin 9.5.–15.5.2012 välisenä aikana.Inventointeihin käytettiin aikaa yhteensä noin 20 tuntia, minkä lisäksi täydentävää aineistoasaatiin mm. alueen pesimälinnustoinventointien yhteydessä. Maastokartoituksen lisäksi jalähtötiedoiksi selvitettiin alueelta jo mahdollisesti tiedossa olevia soidinpaikkoja alueen metsästysseuroilta(Olhavan riistamiehet, Takaluoman hirviseura).Tarkistetut mahdolliset metson soidinpaikat arvotettiin seuraavalla luokituksella (luokitus: Tuomala,FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy):I: Todettu, toimiva soidinpaikka, joka sisältää maastossa selkeästi erottuvan soidinkeskuksen.Alueelta havaintoja useista yksilöistä ja/tai runsaasti hakomispuita, jätöksiä, siivenvetojälkiäja/tai höyheniä. Alueella viitteitä tai näköhavaintoja koppeloista.II: Ympäristön perusteella mahdollinen soidinpaikka. Alue ilmoitettu aiempien havaintojenperusteella soidinpaikaksi tai alue löydetty maastoselvitysten aikana, mutta selkeää soidinkeskustaei hahmoteta. Ympäristössä hakomispuita ja jätöksiä. Lähialueella havaittu yksittäisiälintuja päiväreviireillä.III: Ympäristön perusteella tuhoutunut soidinpaikka. Aiemmin tiedossa ollut soidinkeskus,joka on nykyisin metsätalouden vahvasti muuttama. Lähimaastosta ei ole hahmotettavissaselkeää uutta soidinpaikkaa. Ei havaintoja metsoista tai yksittäisiä havaintoja kauempanapäiväreviireillä.Metson soidinaluekartoituksen tulokset on esitetty liitekartalla 2, joka esitetään ainoastaan kaavoituksestavastaaville viranomaisille sekä riista-alan sidosryhmille soidinpaikoille mahdollisestikoituvan häirinnän vuoksi.Petolintujen reviirien kartoitusNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueilla sekä niiden läheisyydessä pesivien petolintujen reviirejäkartoitettiin ja lintujen liikkeitä seurattiin 16.5.–16.6.2012 sekä 12.–25.7.2012 välisenä aikana,jolloin kartoitukseen käytettiin aikaa yhteensä noin 120 tuntia. Selvitys toteutettiin soveltamallaHelsingin yliopiston eläintieteen yksikön petolintuseurannasta antamia ohjeita (Helsinginyliopisto 2011). Selvitys toteutettiin tarkkailemalla alueella liikkuvien petolintujen liikkeitä hyvältänäköalapaikalta esim. lintutornista, sorakasalta tai hakkuuaukealta (Kuva 1). Lintujen liikkeetmerkittiin kartoille ja vihkoon, ja ne tulkittiin myöhemmin toimistotyönä. Petolintujen reviirejä etsittiinaktiivisesti myös jalkautumalla hankealueille, ja etsimällä lintuja sekä niiden pesiä sopiviltametsäalueilta. Sopivan näköisissä metsiköissä soitettiin selvityksen kohteena olevien lajien ääntäja yritettiin ääniatrapin avulla saada merkkejä alueella mahdollisesti pesivistä petolinnuista. Hankealueillamahdollisesti sijaitsevat petolintujen risupesät pyrittiin löytämään, mutta alueen ulkopuolellasijaitsevia pesiä ei etsitty yhtä tarkoin, koska hankkeiden toteuttaminen ei uhkaa näidenpesäpaikkojen säilyvyyttä.Selvityksen maastotyöskentelyn aikana ja petolintujen reviirien tulkinnassa hankealueiden rajojaei noudatettu ”orjallisesti”, koska lintujen reviirit ovat lajista riippuen hyvinkin laajoja ja hankealueidenulkopuolella pesivien petolintujen reviirit saattavat ulottua myös tuulivoimapuistojenalueelle. Havaittujen petolintujen reviirien laajuutta ja reviirien rajoja sekä reviirin käyttöä ei voidatulkita yksiselitteisesti näinkään laajan seurannan aikana. Seuranta on otos alueella pesivienpetolintujen liikkeistä koko niiden pesimäkauden aikana, koska reviirin eri osien käyttö voi jossainmäärin vaihdella pesimäkauden eri vaiheissa. Liitekartalle rajatut reviirit (liite 3) osoittavat lajinoletetun reviirin sijaintia, ja ne on rajattu alueelle, missä lintujen on yleisimmin havaittu liikkuvan.Petolintujen reviirikartta esitetään ainoastaan kaavoituksesta vastaaville viranomaisille petolintuihinmahdollisesti kohdistuvan häirinnän vuoksi.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi5 (34)Kuva 1. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen linnustoselvitysten muutontarkkailun sekä petolintujenreviirikartoituksen havainnointipaikat.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi6 (34)MuuttolinnustoHankealueiden kautta kulkevaa lintujen muuttovirtaa seurattiin kevätmuutontarkkailun avulla13.4.–24.5.2012 välisenä aikana, jolloin muuttoa seurattiin 13 päivänä yhteensä noin 100 tuntia.Muutontarkkailun tarkoituksena oli selvittää tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjenlintulajien (mm. laulujoutsen, hanhet, kurki ja petolinnut) tai alueen kautta erityisen runsaanamuuttavien lintulajien yksilömääriä, niiden käyttämiä lentoreittejä ja lentokorkeuksia hankealueillasekä niiden välittömässä läheisyydessä, sekä luoda yleiskuva muuhun hankealueen kauttamuuttavaan linnustoon.Muutontarkkailua suoritettiin yhden havainnoijan voimin useammasta havainnointipisteestä, muttapääasiallisena havainnointipaikkana toimivat Myllykankaan kalliolouhosalue sekä Olhavan tuulivoimapuistoalueellerakennettu lintutorni (Kuva 1). Arktisten vesilintujen muuttoa seurattiin lisäksiLaitakarin venesatamasta sekä Kaakkurinniemestä (Kuva 1).Muutontarkkailuajat valittiin vallitsevan lintutilanteen ja muuton etenemisen sekä säätilan mukaansiten, että muuttolinnustoselvityksen ja linnustovaikutustenarvioinnin kannalta merkittävimpienlintulajien päämuuttokausi sekä muuton yleinen luonne saatiin havainnoitua riittävän hyvin.Havaituista linnuista kirjattiin ylös niiden lentoreitit sekä lentokorkeudet. Nybyn–Olhavan alueellesuunniteltujen tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeus on 80–200 m.Nybyn–Olhavan suunniteltujen tuulivoimapuistojen alueilla ei suoritettu syysmuuton tarkkailuasyksyllä 2012, vaan syysmuuttoa koskevat kuvaukset perustuvat pääosin Myllykankaan YVAmenettelynaikana julkaistuihin tietoihin (Pöyry Finland Oy 2011).Törmäysmallinnus ja populaatiomallinnusTuulivoimaloiden linnuille aiheuttamaa törmäysriskiä arvioitiin käyttämällä yleisesti käytössä olevaatörmäysmallinnusta (ks. Band ym. 2007). Bandin mallissa törmäysriskiä arvioidaan kaksiulotteisentasoprojektion avulla, jonka koko perustuu suunnitellun tuulivoimapuiston leveyteen, voimalayksiköidenlukumäärään sekä niiden fyysisiin mittoihin. Malli suhteuttaa koko tuulivoimapuistonroottorien yhteispinta-alan (törmäysikkuna) tutkimusikkunan pinta-alaan (hankealueen leveysx tutkimusikkunan määritelty korkeus). Tämän tuloksena saadaan arvio niiden lintujen lukumäärästä,joilla on teoreettinen todennäköisyys törmätä roottorien lapoihin. Arvio tuulivoimapuistoontörmäävien lintujen lukumäärästä saadaan kertomalla törmäysikkunan läpi lentävien lintujen lukumäärälajikohtaisella törmäystodennäköisyydellä. Mallissa käytetty laskennallinen törmäystodennäköisyysperustuu lintujen fyysisiin mittoihin sekä lentonopeuteen ja tuulivoimaloiden teknisiinominaisuuksiin (Scottish Natural Heritage 2010).Alkuperäisen mallin perusolettamuksia korjattiin hieman sen realistisuuden parantamiseksi. Alkuperäinenmalli ei lähtökohtaisesti huomioi esimerkiksi lintujen käytöksessä tapahtuvia muutoksiatai lintujen tekemiä väistöliikkeitä kun ne kohtaavat tuulivoimalat. Väistöliikkeet huomioidaankäyttämällä väistökertoimia, joiden avulla määritellään kuinka suuri osuus alueen kautta oletettavastikulkevasta lintumuutosta väistää tuulivoimaloita (Scottish Natural Heritage 2010). Törmäyslaskelmissaväistökertoimena käytettiin lajikohtaisia väistökertoimia, jotka vaihtelivat välillä 95–98 %. Tuoreimman tiedon perusteella vain 1–2 % linnuista ei muuttaisi käyttäytymistään tuulivoimapuistonrakentamisen jälkeen.Tuulivoimaloiden väistö voi tapahtua kahdessa vaiheessa:1. Linnut lähtevät kiertämään tuulivoimaloita jo heti havaittuaan ne, koska hyvissä sääolosuhteissakookkaat voimalat näkyvät varsin kauas ja linnuilla on siten hyvät mahdollisuudet jarunsaasti aikaa muuttaa lentorataansa jopa muutaman kilometrin etäisyydeltä siten, ettäne eivät edes joudu voimaloiden lähietäisyydelle.2. Linnut huomaavat tuulivoimalat ns. viime hetkellä, kun ne ovat ajautuneet voimaloiden läheisyyteen,mutta pystyvät vielä lentorataansa muuttamalla ylittämään tai kiertämään neFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi7 (34)Arviointimenetelmättai väistämään pyörivät lavat. Tässä tapauksessa väistön onnistuminen riippuu hyvin voimakkaastilinnun fyysisistä ominaisuuksista ja lajikohtaiset erot voivat olla suuria.Törmäysmallinnuksessa tutkimusikkunan leveydeksi määriteltiin 7000 m, joka on havaintojen perusteellatarkastelun kohteena olevien lajien oletetun muuttoväylän keskimääräinen leveys hankealueidenkohdalla. Tutkimusikkunan korkeudeksi määriteltiin 300 m. Mallissa oletetaan, ettäalueiden kautta muuttavat linnut ovat jakaantuneet tasaisesti tutkimusikkunan alueelle, mikä eitodellisuudessa pidä aivan paikkaansa, mutta vuosien välisen vaihtelun (mm. muuttoreitit, lentokorkeudet)vuoksi se kuvaa keskimääräistä tilannetta riittävän hyvin. Mallissa törmäysikkunamuodostuu suunniteltujen tuulivoimapuistojen voimaloiden lukumäärästä ja niiden fyysisistä mitoista.Mallissa Myllykankaalle on suunniteltu 22 voimalaa, Nybyn alueelle 8 voimalaa, Olhavanlaajennusalueelle 3 voimalaa ja Olhavan tuulivoimapuiston alueelle 8 voimalaa (ks. Kuva 1). Törmäysmallinnustehtiin samanaikaisesti kaikille alueen tuulivoimapuistoille, jotta niiden yhteisvaikutuksetmantereen yllä muuttavaan linnustoon voitiin arvioida.Törmäysmallinnuksen jälkeen arvioitiin törmäyskuolleisuuden vaikutukset alueen läpimuuttavillepopulaatioille. Populaatiovaikutukset arvioitiin Koistisen (2004) esittämällä yksinkertaisella tavalla,joka ennustaa törmäyskuolleisuuden aiheuttamat vaikutukset populaatioon. Populaatiomallinnushuomioi vain tuulivoimapuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden vaikutuksen populaatiotasolla,eikä ota huomioon populaatiossa tapahtuvia luontaisia muutoksia mm. syntyvyydessä jakuolleisuudessa tai eri ikäluokkien säilyvyydessä.Nybyn tuulivoimapuiston kohdalla törmäysmallinnus tehtiin myös alueen läpi kulkevalle sääkselle,joka pesii hankealueen itäpuolella ja käy saalistamassa sen länsipuolisella rannikolla. Tässä törmäysmallissasääksi lentää hankealueen läpi törmäyskorkeudella itä-länsi- suunnassa. Oletetaan,että sääksi käy rannikolla saalistamassa neljä kertaa päivän aikana, jolloin läpilentoja tulee yhteensäkahdeksan / päivä. Sääksen pesimäkauden pituudeksi arvioidaan enintään toukokuun toisenviikon ja elokuun lopun välinen aika, jolloin 110 päivän aika linnut lentävät hankealueen läpiyhteensä noin 880 kertaa.Suunniteltujen tuulivoimapuistojen vaikutuksia alueen linnustoon arvioitiin hyödyntämällä tuulivoimanlinnustovaikutuksista julkaistua tuoreinta kirjallisuustietoa. Kotimaisia tutkimuksia tuulivoimanlinnustovaikutuksista ei ole vielä juurikaan olemassa, joten arviointi perustuu pääosinmuualta maailmasta saatavissa olevaan tietoon. Pesimälinnustoon kohdistuvina vaikutuksina arvioitiinsekä rakentamisen aikaisia vaikutuksia lintujen elinympäristöön ja linnuille aiheutuvaa häirintääsekä tuulipuiston toiminnan aikaisia mahdollisia häiriö-, este- ja törmäysvaikutuksia.Työn lopullinen vaikutusten arviointi on tehty sillä oletuksella, että muuttavat linnut väistävättuulivoimaloita, kuten useimmat tulokset maailmalta osoittavat. Väistön yleisyyteen vaikuttavatkuitenkin monet paikalliset ja lajikohtaiset tekijät, ja sen yleisyydestä Suomen olosuhteissa jalaajojen tuulivoimapuistojen kohdalla ei ole olemassa varmaa tietoa.1.1.2 Linnuston nykytilaPesimälinnustoValtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006–2010 (Valkama ym. 2011). Nybyn–Olhavanhankealueet kuuluvat kokonaisuudessaan Iin Olhavan (726:342, selvitysaste tyydyttävä) ja Myllykankaan(727:342; selvitysaste hyvä) atlasruutuihin. Ruuduissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä111 lintulajia, joista 93 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkamaym. 2011). Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin 125–150 paria/km2 (Väisänen ym. 1998).Hankealueiden elinympäristöt ovat enimmäkseen karuja havupuuvaltaisia kangasmaita ja kallioisiamänniköitä sekä ojitettuja turvemaita. Tavanomaisen metsätalousvaltaisen alueen lomaan si-FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi8 (34)joittuu useita pienialaisia ojittamattomia suoalueita, muutamia pieniä suorantaisia lampia sekäkolme suurempaa puroa. Hankealueiden itäosassa ja itäpuolella sijaitsee laajempi, avonainen jakapea-alainen Ulkusuo. Hankealue on kokonaisuudessaan metsätalouskäytössä ja sen metsätovat suurelta osin käsiteltyjä, eikä luonnontilaista metsää ole kuin hyvin kapeina kaistaleina Säynäjäojan,Antinojan ja Mätäsojan varsilla sekä Sahajärven pohjois- ja koillispuolella.Kesän 2012 linnustoselvitysten aikaan hankealueilla havaittiin yhteensä 78 lintulajia, joista 59 lajiaarvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Taulukko 1). Hankealueilla pesiviensuojelullisesti arvokkaiden lajien reviirien sijainti on esitetty liitekartalla 1. Alueen pesimälinnustokoostuu pääasiassa alueellisesti yleisistä ja runsaslukuisista pesimälajeista. Alueen selkeästi yleisimmätpesimälajit ovat pajulintu ja peippo. Seuraavaksi yleisimpiä pesimälajeja ovat metsäkirvinen,punarinta, leppälintu, vihervarpunen ja laulurastas.Pienien lampien lajistoon kuuluvat mm. tavi, sinisorsa, haapana, jouhisorsa, tukkasotka ja telkkä.Alueen lammilla havaittiin useaan otteeseen myös kiertelevä laulujoutsenpari, mutta kyseessä onkihlapari, joka ei vielä tänä vuonna pesinyt alueella. Ulkusuolla havaittiin kerran myös kiertelevämerihanhi. Alueen soiden kuuluvin ja näkyvin laji on valkoviklo, joita pesii lähes jokaisella avoimemmallasuolla. Soiden kahlaajalajistoon kuuluvat myös liro, taivaanvuohi ja kuovi. Varpuslinnuistamärimpien soiden alueella havaittiin niittykirvisiä ja keltavästäräkkejä. Soiden sekä suorantaistenlampien lajistoon kuuluu myös kurki, joita alueella pesinee 4–6 paria.Alueella havaittiin kuusi varmasti tai todennäköisesti pesivää petolintulajia, minkä lisäksi alueenitäpuolella pesii kalasääski. Alueen petolintuja on käsitelty tarkemmin myöhemmissä kappaleissa,petolintujen reviirikartoituksen yhteydessä. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan 15 kmetäisyydellä hankealueista ei sijaitse tiedossa olevia meri- tai maakotkan pesäpaikkoja. Sen sijaan10–15 km etäisyydellä hankealueista sijaitsee yhteensä neljä tunnettua muuttohaukan reviiriä(Ollila 2011). Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan alueiden läheisyydessäei sijaitse tiedossa olevia sääksen pesäpaikkoja (Honkala 2011). Alueella ei tehty havaintojapöllöistä erittäin heikon ravintotilanteen vuoksi.Hankealueella havaittiin metsäkanalinnuista kaikkia neljää lajia, joista teeri ja metso olivat runsaimpialajeja. Nybyn hankealueelta tunnistettiin kaksi merkittävää teeren soidinaluetta Ulkulamminja Soidinrämeen alueelta. Havaintojen perusteella hankealueilla on varsin vanha teerikanta,vaikka loppukesällä poikuetilanne näyttikin varsin heikolta. Nybyn–Olhavan alueilta paikannettiinuseampia metson soidinalueita, joista yhden soidinkeskus pystyttiin paikantamaan. Metsonsoidinalueita on käsitelty tarkemmin, myöhemmin soidinpaikkakartoituksen yhteydessä. Pyitä havaittiinalueen muutamissa harvoissa kuusikoissa, lähinnä suurempien ojien varsilla. Hoikkalamminsoistuneelta rannalta löydettiin riekon munapesä.Hankealueella ei juurikaan tavata vanhan metsän lajeja alueen metsien yleisestä rakenteesta johtuen.Alueen merkittävin vanhan ja varttuneen kuusimetsän alue sijoittuu Sahajärven pohjois- jakoillispuolelle. Metsikössä havaittiin mm. pesivä varpushaukka, pari vanhaa kanahaukan pesää,puukiipijöitä, pyy sekä pohjantikka. Lisäksi metsässä on jonkin verran kolopuita mm. tiaisten jasieppojen pesäpaikoiksi.Hankealueen pohjoisosassa, Säynäjäojan varrella havaittiin huuteleva käenpiika. Alueen muutamillalaajemmilla hakkuilla pesii tervapääskyjä hakkuille jätettyjen suurempien puiden koloissa.Alueen lukuisat pienialaiset suot, lampien rantametsät ja purojen varret luovat hyviä elinympäristöjäpohjansirkulle, joita alueella havaittiin ainakin viisi paria.Taulukko 1. Nybyn-Olhavan tuulipuistoalueiden pesimälinnustoselvityksissätavatut lajit. Varmasti ja todennäköisesti pesivät lajit on lihavoitu.Laulujoutsen Valkoviklo LehtokerttuMerihanhi Metsäviklo TiltalttiHaapana Liro PajulintuTavi Rantasipi HippiäinenJouhisorsa Sepelkyyhky HarmaasieppoFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi9 (34)Sinisorsa Käki KirjosieppoTukkasotka Tervapääsky HömötiainenTelkkä Käenpiika TöyhtötiainenTukkakoskelo Palokärki SinitiainenPyy Käpytikka TalitiainenRiekko Pohjantikka PuukiipijäTeeri Metsäkirvinen IsolepinkäinenMetso Niittykirvinen NärhiMehiläishaukka Keltavästäräkki VarisRuskosuohaukka Västäräkki KorppiSinisuohaukka Tilhi PeippoVarpushaukka Rautiainen JärripeippoHiirihaukka Punarinta VihervarpunenSääksi Leppälintu UrpiainenTuulihaukka Pensastasku PikkukäpylintuNuolihaukka Kivitasku IsokäpylintuKurki Räkättirastas PunatulkkuTaivaanvuohi Laulurastas KeltasirkkuPikkukuovi Punakylkirastas PohjansirkkuKuovi Kulorastas PajusirkkuMustavikloHernekerttuMetson soidinaluekartoitusNybyn-Olhavan tuulivoimapuistojen alueilla sijaitsee runsaasti metsolle soveltuvaa elinympäristöä,minkä vuoksi alueella elää melko vahva metsokanta. Nybyn-Olhavan alueen metsokannanvahvuus perustuu alueelle tyypillisen kallio- ja suoalueiden muodostaman mosaiikin luomaan sopivienelinympäristöjen määrään. Lajin tyypillistä elinympäristöä ovat varttuneet kuusimetsät,mäntykankaat, korvet ja rämeet. Laji suosii erityisesti iäkkäitä ja keski-ikäisiä metsiä, mutta tuleenykyisellään toimeen myös nuoremmissa metsissä ja talousmetsäalueilla. Metsolle sopivia hakomismäntyjäesiintyy erityisesti rämelaiteilla sekä kalliokkoalueilla, mutta myös talousmetsämänniköissä.Alueet, joilla esiintyy sopivasti puustoisia mustikkatyypin tuoreita kangasmaita, isovarpuisiarämeitä sekä kallioalueita, ovat metson päiväreviireinä potentiaalisia. Soidinalueen ympärillemetso tarvitsee riittävän laajan ja yhtenäisen metsäalueen (Keski-Suomen Metsoparlamentti2011a). Metson soidinkeskus sijaitsee yleensä soidinalueen muusta maastosta selvästi erottuvallakumpareella. Metson soidinpaikka ja soidinkeskus saattavat aika ajoin vaihtaa paikkaa monistakineri syistä johtuen.Nybyn-Olhavan tuulipuistoalueelta löydettiin yksi I-luokan soidinalue Jeltinkallion koillispuoliseltakalliokkoalueelta, missä laajalla alueella oli runsaasti metson ulosteita ja hakomispuita. Varsinainensoidinkeskus sijaitsee hyvin todennäköisesti pienellä kallioisella männikkökumpareella (liite2), missä havaittiin hyvin runsaasti ukkometson ja koppelon ulosteita, useita hakomispuita sekäkuopimisjälkiä ja höyheniä. Lisäksi kumpareen kyljessä havaittiin yksi soiva ukkometso, muttajäljistä päätellen alueella on ollut useampiakin lintuja. Metson soidinpaikkana alue on ilmeisentoimiva, mikä on merkittävää, koska alue sijaitsee vain noin 500 m etäisyydellä Olhavan tuulipuistonrakennustyömaasta, mistä kantautuu rakentamisaikana runsaasti melua soidinalueellekinsaakka.Alueelta löydettiin myös useampia II-luokan soidinpaikkoja (liite 2), mutta niiden alueelta ei tunnistettuselkeää soidinkeskusta, vaikka osa alueista olikin muutoin I-luokan kohteita. ErityisestiSoidinrämeen pohjoispuolisella kohteella, Koiralammin eteläpuoleisella kohteella sekä Hoikkasuonkoillispuoleisella kohteella havaittiin runsaasti molempien sukupuolten lintujen ulosteita ja useitahakomispuita. Elinympäristöiltään kohteet olivat tyypillisiä metson soidinalueita.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi10 (34)Metson elinympäristöjen ja soidinpaikkojen inventoinneissa yhden tai kahden kukon laulupaikanlöytäminen talousmetsistä on hyvin vaikeaa. Nämä vaimeat ja pienet soitimet ovat usein tilapäisiäja niiden kattava paikantaminen on lähes mahdotonta. Voimakkaasti metsätalouskäytössäolevilla metsäalueilla saattaa selkeä suurempi soidinkeskus puuttua jopa kymmenen kilometrinsäteeltä, jolloin soidinpaikat korvautuvat pienillä ja tilapäisillä parin kukon soitimilla, joiden säästämisenlaajamittaisempi suunnittelu niiden tilapäisen luonteenkin vuoksi on perusteetonta.Petolintujen reviirien kartoitusNybyn ja Olhavan tuulipuistoalueiden metsien rakenne on sellainen, että alueilla ei oletettavastisijaitse suurten petolintujen risupesiä. Alueella on hyvin vähän suurten petolintujen risupesienalustaksi soveltuvia tarpeeksi vahvoja puita. Yleisemminkin alueen metsät ovat metsätalouskäytössäja siten voimakkaasti muokattuja ja nuorten ikäluokkien metsät ovat vallitsevana, eikä alueellaole juurikaan laajempia yhtenäisiä varttuneemman metsän alueita. Lähes ainoa laajempi jasuurempaa puustoa kasvava metsäalue sijaitsee Sahajärven pohjois- ja koillisosan alueella Säynäjäojan,Antinojan ja rautatien rajaamalla alueella Nybyn alueen lounaisosassa. Metsäalue tutkittiintarkoin kesän aikana, ja sieltä löydettiin mm. kaksi vanhaa ja asumatonta kanahaukan pesääsekä varpushaukan asutettu pesä.Selvityksen aikana havaitut lajitSeuraavassa on käsitelty tarkemmin petolintuselvityksen aikana havaitut lajit ja niiden reviiriensijainti (ks. liite 3) sekä liikkeet tuulipuistoalueilla.MehiläishaukkaMehiläishaukka pesii usein rehevissä ja varttuneissa sekametsissä, mutta myös puhtaissa lehtimetsissä.Mehiläishaukan pesä sijaitsee usein jonkin aukean tai rannan läheisyydessä, ja myösasutuksen tuntumassa. Mehiläishaukka rakentaa suuren risuista kasatun pesän, mitä se koristeleetuoreilla lehvillä. Se voi pesiä myös kanahaukan tai hiirihaukan vanhaan pesään. Pesä onyleensä käytössä useita vuosia ja reviirillä on myös useampia vaihtopesiä.Nybyn–Olhavan alueelle tai sen rajojen tuntumaan sijoittui kaksi mehiläishaukan reviiriä. Kummankaanreviirin pesää ei löytynyt, eivätkä ne todennäköisesti sijaitse hankealueilla. Toinen reviireistäsijoittui pieneltä osin alueen pohjoisosaan, missä havaittiin soidinta lentävä lintu kesäkuunalussa ja parin molemmat linnut heinäkuun lopussa. Toinen reviiri sijoittui Olhavan alueen itäpuolelle,missä havaittiin myös soidintava mehiläishaukkapari kesäkuun alussa ja toinen lintu vieläheinäkuun lopussa.MerikotkaMerikotka pesii jo käytännössä koko Suomen rannikkoalueella, mutta Iin kohdalla mannerrannikolleei ole vielä muodostunut lajin vakiintunutta reviiriä. Nybyn–Olhavan aluetta lähin tunnettupesäpaikka sijaitsee noin 17 km etäisyydellä hankealueesta (Ollila 2011). Merikotka pesii useitavuosia samassa tukevan petäjän latvaosaan rakennetussa risulinnassa.Petolintuseurannan aikana alueella havaittiin merikotkia yhteensä neljä kertaa, mutta havainnotkoskevat rannikkoalueellamme kierteleviä nuoria ja esiaikuisia yksilöitä. Vanhoja merikotkia eihavaittu Nybyn–Olhavan alueella kevään ja kesän seurantojen aikana lainkaan, eikä laji pesi alueella.Tuulipuistojen alueella ei myöskään sijaitse lajin pesäpuiksi soveltuvia tarpeeksi tukevarunkoisiaja -oksaisia mäntyjä. Lapin vesitutkimus selvitti vuonna 2010 merikotkan mahdollista pesimistäNybyn alueen läheisyydessä ja tuli selvityksessään siihen tulokseen, että alueen läheisyydessäei sijaitse merikotkan reviirejä (Lapin vesitutkimus Oy 2010).SinisuohaukkaSinisuohaukka pesii monenlaisten avoimien alueiden läheisyydessä kuten suon, niityn, hakkuuaukeantai pellon tuntumassa. Sen pesä sijaitsee maassa tiheän kasvillisuuden suojassa. Sinisuohaukkasaalistaa etupäässä pikkunisäkkäitä, ja sen pesimäkanta vaihtelee huomattavastivuosien välillä kulloisenkin myyrätilanteen mukaan.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella havaittiin toukokuussa soidintava sinisuohaukkapariOlhavan rakennettavan tuulivoimapuistoalueen tuntumassa. Soidintavia sinisuohaukkoja havait-FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi11 (34)tiin myös Olhavan alueen itäpuolella sekä Nybyn alueen pohjoispuolella Myllykankaalla ja Säynäjäkankaalla.Myöhemmin kesällä sinisuohaukoista tehtiin vain muutamia hajanaisia havaintoja Olhavanalueen pohjoisosista, eikä lajin pesintää alueella varmistettu. Heinäkuun tarkkailun aikanalajia ei enää havaittu alueella. Tämä voi johtua siitä, että alkukesästä alueelle saapuneet linnuteivät jääneetkään sinne pesimään huonon ravintotilanteen vuoksi, ja poistuivat myös reviiriltääntämän jälkeen.KanahaukkaKanahaukan pesä sijaitsee useimmiten varttuneessa tai vanhassa ja hyväkasvuisessa kuusikossa,missä on järeitä puita ja sekapuuna koivua. Useasti kanahaukka valitsee pesimäpaikakseen seudunkomeimman yhtenäisen metsikön. Laajoilla talousmetsien vallitsemilla alueilla kanahaukkakinon joutunut sopeutumaan ja pesii paikoin myös muunlaisissa metsissä. Pesän lähettyvillä ei saaolla kovin runsaasti aluspuustoa, koska haukka ruokailee maassa ja ruokailupaikalta pitää ollahyvä näkyvyys ympäristöön. Kanahaukan pesä sijaitsee usein suonreunan, metsäaukion tai pellonreunanläheisyydessä, sekä tyypillisesti puronotkossa tai joen varrella. Kanahaukka rakentaasuuren risupesän, mikä voi olla käytössä vuosikymmeniä. Reviirillä on yleensä 2-3 vaihtopesää,joita pari saattaa myös käyttää pesinnässään.Nybyn–Olhavan alueella ei havaittu lainkaan soidintavia kanahaukkoja kevään aikana, mutta seurantaalkoi vasta toukokuun puolivälissä, jolloin alueella mahdollisesti asuvat kanahaukat ovat todennäköisestiolleet jo pesimässä. Lajia ei kuitenkaan havaittu alueella koko kertaakaan selvitystenaikana, eikä laji siten pesinyt alueella kesällä 2012. Nybyn–Olhavan alueella käytännössä ainoakanahaukan pesäpaikaksi kelpaava laajempi yhtenäinen metsäalue sijoittuu Sahajärven pohjois-ja koillispuoliseen varttuneeseen metsään. Alueelta löydettiin kaksi kanahaukan vanhaavaihtopesää Antinojan ja Säynäjäojan väliseltä alueelta, mutta niissä ei luultavasti ole pesitty viimevuosina. Nybyn alueen pohjoispuolelta löytyi myös yksi todennäköinen kanahaukan pesä,mutta sekin oli asumaton.VarpushaukkaVarpushaukan tyypillisintä pesimäympäristöä ovat soistuneet, matalakasvuiset ja tiheät, koivuakasvavat kuusikkokorvet sekä puronotkot. Nykyisen metsien rakenteen vuoksi laji pesii myöstaimikoissa ja hoitamattomissa metsissä, sekä paikoin myös asutuksen läheisyydessä. Varpushaukanhatara oksista rakennettu pesä sijaitsee usein puron tai ojan varrella. Varpushaukkarakentaa yleensä uuden pesän joka vuosi, jolloin reviiriltä saattaa löytyä yleensä useampiakinvanhoja pesiä. Varpushaukka on metsien yleispetolintu, joka voi nykypäivänä pesiä lähes millaisellaalueella tahansa, jolloin sen pesien paikallistaminen on vaikeaa.Varpushaukkoja havaittiin Nybyn–Olhavan alueella yhteensä kolmella reviirillä. Alueelta tehtiinkaksi pesälöytöä, lajityypillisesti kosteapohjaisista puronvarsikuusikoista Mätäsojan varrelta, Soidinrämeenluoteispuolelta sekä Sahajärven pohjoisreunasta. Kolmas todettu reviiri sijaitsee Nybynalueen pohjoisosan itäpuolella. Sahajärven pohjoispuolella pesivien lintujen havaittiin kantavansaalista pesälle heinäkuussa sekä Säynäjäkankaan että Pohjankarin suunnasta.HiirihaukkaHiirihaukka pesii pienipiirteisesti vaihettuvassa ympäristössä, missä on valoisia havu- ja sekametsiä,peltoja, hakkuuaukeita ja soita. Hiirihaukka ei ole kovinkaan valikoiva pesäpaikkansa metsätyypintai metsän rakenteen suhteen, kunhan alueelta löytyy sopiva pesäpuu tai pesäalusta. Pesäsijaitsee tavallisesti jonkin aukean (pelto, suo, hakkuuaukko tms.) tuntumassa. Myös hiirihaukkasaattaa käyttää samaa pesäpaikkaa vuosia. Hiirihaukan reviiri on pieni, ja kaksi asuttua pesääsaattaa sijaita alle kilometrinkin etäisyydellä toisistaan.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella tai niiden rajojen tuntumassa havaittiin kaksi hiirihaukkareviiriä.Kummankaan reviirin pesää ei löytynyt, eivätkä ne todennäköisesti sijaitse hankealueella.Toinen reviiri sijoittui osittain alueen koillispuolelle, missä havaittiin soidinta lentävä paritoukokuun lopussa. Toinen reviiri sijoittui Olhavan alueen itäpuolelle, missä havaittiin myös soidintavahiirihaukkapari toukokuun lopussa. Nybyn koillispuolisen reviirin lintuja ei havaittu enääkesä- tai heinäkuussa, mutta Olhavan alueen itäpuolisen reviirin linnut olivat paikalla vielä heinäkuussakin.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi12 (34)KalasääskiSääksi pesii yleensä kalaisien vesien lähituntumassa suoalueilla, hakkuilla sekä rannoilla ja saarissa.Sen pesäpuu on suuri risulinna puun latvassa, missä pari pesii useita vuosia. Pesäpuu onluonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sääksi saattaa käydä saalistamassa useiden – jopa kymmenien –kilometrien etäisyydellä pesäpaikastaan.Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan Nybyn–Olhavan alueella tai sen välittömässäläheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia sääksen pesäpaikkoja (Honkala 2011). Petolintuseurannanaikana laji havaittiin kuitenkin useita kertoja sekä hankealueella että sen itäpuoleisellaalueella. Olhavan alueen itäpuolella havaittiin useaan otteeseen saalista kantava lintu sekä soidintavapari, jotka pesivät todennäköisesti jossain Pihlajajärvien ja Iso Pilkkasuon alueella. Sääksenpesää käytiin etsimässä yhdellä maastokäynnillä alueelle, mutta sitä ei kuitenkaan paikallistettu,koska alueella on runsaasti potentiaalista pesimäpaikaksi kelpaavaa ympäristöä. Sääksien havaittiinaika ajoin kulkevan hankealueen poikki rannikolle saalistamaan ja palaamassa rannikolta kalankanssa itään päin oletetun pesäpaikan suuntaan. Kerran sääksen havaittiin laskeutuvan myösSahajärvelle. Myös Olhavan alueen eteläpuolella, Olhavanjoen alueella havaittiin kaksi kertaarannikolle suuntaava lintu, joka saattoi tulla myös joltain toiselta reviiriltä kauempaa sisämaasta.TuulihaukkaTuulihaukka pesii tyypillisimmin viljelysalueilla ja niiden tuntumassa, mutta kelpuuttaa pesäpaikakseenmyös hakkuuaukkojen ja soiden pirstaloiman ympäristön. Tuulihaukka ei rakenna pesäänsäitse, joten se on riippuvainen mm. varislintujen ja muiden petolintujen pesistä. Se pesiimieluusti myös varta vasten sille asetettuun pönttöön. Tuulihaukan ravintoa ovat ensisijaisestipikkunisäkkäät, mutta se tulee toimeen mm. sisiliskoillakin.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella havaittiin kaksi tuulihaukkareviiriä: toinen pari pesitodennäköisesti Olhavan tuulivoimapuistotyömaalla Sulajärvien ja Kärrymäen alueella ja toinenreviiri sijoittui Nybyn alueen eteläosiin Ulkulammin–Soidinrämeen–Käärmesuon alueelle. Nybynalueelle sijoittuvalla reviirillä havaittiin useaan kertaan ainoastaan saalisteleva koiraslintu, joka olitodennäköisesti pariton, eikä pesinyt alueella. Hankealueiden keskiosissa ja Olhavan tuulivoimapuistontyömaalla havaittiin useampia kertoja saalisteleva koiratuulihaukka, joka suuntasi saaliin(usein sisilisko) kanssa kauas alueen lounaispuolelle. Nybyn alueen pohjoispuolella Jäkäläsuonreunassa tuulihaukka pesi menestyksekkäästi hakkuuaukolla sille asetetussa pöntössä. Yksi tuulihaukanreviiri sijoittui myös Nybyn alueen luoteispuolelle Taipaleen alueelle, mistä käsin linnutkävivät ajoittain saalistamassa Mustikan alueella.NuolihaukkaNuolihaukka esiintyy erilaisten avointen alueiden kuten rantojen, niittyjen, hakkuiden ja monenlaistenkosteikoiden läheisyydessä. Nuolihaukka ei rakenna itse pesäänsä, vaan pesii tyypillisestivanhoihin varislintujen pesiin.Nybyn alueelta löytyi kaksi nuolihaukan reviiriä. Toinen reviiri sijoittuu Nybyn alueen itäreunaanUlkusuon pohjoispuolelle, minne linnun nähtiin kerran syöksyvän saaliin kanssa. Kesäkuussa Soidinrämeenalueella havaittiin varoitteleva nuolihaukka, mutta kyse lienee todennäköisesti ollutsamoista Ulkusuon pohjoispuolisen reviirin linnuista. Toinen reviiri sijoittuu Nybyn alueen pohjoispuolelleSäynäjäkankaan alueelle.MuuttohaukkaMetsähallituksen petolintuvastaavan Tuomo Ollilan tiedonannon (Ollila 2011) mukaan Nybyn–Olhavan tuulipuistoalueilla ei pesi muuttohaukkoja. Lajin lähimmät tunnetut pesimäpaikat sijaitsevatnoin 10–15 km etäisyydellä alueen itäpuolella, mistä tunnetaan tällä hetkellä ainakin neljäreviiriä.Lajia ei havaittu petolintuseurannan aikana kertaakaan, joten on todennäköistä, että tuulipuistoalueettai niiden länsipuolinen rannikkoalue ei kuulu lajin vakituisiin saalistusalueisiin. Muuttohaukkasaalistaa ravintonsa todennäköisesti lähempänä pesimäpaikkaansa sijaitsevilta suoalueilta.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi13 (34)MuuttolinnustoMuut lajitMuista lajeista alueella havaittiin kaksi kertaa selvityksen aikana ruskosuohaukka; ensimmäiselläkerralla naaraslintu ja toisella kerralla koiraslintu. Molemmat havainnot tehtiin Olhavan alueenlänsiosissa, ja ne koskevat todennäköisesti jossain läheisellä merenlahdella pesivän parin yksilöitä.Ruskosuohaukka pesii tyypillisesti kosteikoiden rannalla olevassa ruovikossa, joita hankealueellaei ole.Perämeren rannikko muodostaa linnuille luonnollisen muuton johtolinjan, missä Iin kohdalla mantereenyllä muuttavat linnut matkaavat pääasiassa rannikon suuntaisesti pohjoiseen ja luoteeseen.Pääasiassa Oulunseudun kerääntymisalueen IBA-alueella (Siikajoki–Hailuoto–Liminka–Tyrnävä) lepäilevät joutsenet, hanhet ja kurjet jatkavat muuttomatkaansa hajaantuen pohjoisenja koillisen suuntiin, jolloin niiden muutto ei tiivisty Iin rannikolle yhtä voimakkaasti kuin etelämpänäKalajoen–Raahen alueella. Sen sijaan Iin rannikolla muuttaa huomattavia määriä luoteeseenja pohjoiseen matkaavia petolintuja, joista osa on kiertänyt Hailuodon kautta Haukiputaalle ja Iineteläosiin, osan muuttaessa huomattavasti itäisempää reittiä. Iin rannikkoalueella muuttaa myösrunsaasti mm. kurkia ja sepelkyyhkyjä.Perämeren läpi koilliseen muuttavat kuikkalinnut ja arktisilla alueilla pesivät sorsalinnut kohtaavatmantereen Iin pohjoisosissa suunnaten edelleen sen yllä idän ja koillisen välisiin ilmansuuntiin.Syysmuuton osalta tilanne on periaatteessa päinvastainen. Perämeren pohjukka sekä luodekaakko-suuntainen rannikkolinja keräävät pohjoisesta saapuvia lintuja kapealle rantalinjaa seuraavallevyöhykkeelle, missä pääosa kaakon suuntaan muuttavista linnuista jatkaa mantereen ylläkaakkoon rannikon kääntyessä etelään. Alueella on viime vuosina havaittu syksyisin pohjoispohjalaisittainhyvin vilkasta petolintumuuttoa.Lajikohtainen tarkasteluSeuraavissa kappaleissa käsitellään tarkemmin Iin rannikkoalueen kautta muuttavaa lintulajistoa,keskittyen tarkemmin vain tuulivoimapuistohankkeiden kannalta olennaisimpiin lajeihin.LaulujoutsenIin rannikkoalueen kautta kulkeva laulujoutsenmuutto on enimmäkseen vähäistä ja muuttoreititmelko hajanaisia. Kevätmuuton aikaan alueella havaittiin yhteensä noin 170 muuttavaa laulujoutsenta.Enemmistö havaituista linnuista seurasi rantaviivaa pohjoiseen ja luoteeseen, mutta lintujamuutti pohjoisen ja koillisen suuntaan myös kauempana sisämaan puolella (Kuva 2). Joutsenentyypillinen lentokorkeus on noin 50–150 m, jolloin suuri osa linnuista lentää törmäyskorkeudella.Rannikkoalueen kautta kulkevaksi muuttokannaksi arvioidaan noin 400–600 laulujoutsenta keväässäja noin 400–600 laulujoutsenta syksyssä.HanhetIin rannikkoalueen kautta kulkeva hanhimuutto on enimmäkseen vähäistä ja muuttoreitit melkohajanaisia, lintujen suunnatessa pääasiassa suoraan pesimäalueilleen Oulunseudun kerääntymisalueenjälkeen. Alueen kautta muuttavista hanhilajeista selvästi runsaslukuisin on metsähanhi,mutta alueen kautta muuttaa myös merihanhia sekä pieniä määriä muita hanhilajeja. Keväällähavaittiin yhteensä vajaa 200 metsähanhea, noin 40 merihanhea, yksi lyhytnokkahanhi ja kanadanhanhisekä noin 140 määrittämätöntä harmaahanhea (todennäköisesti pääosin metsähanhia).Enemmistö havaituista linnuista seurasi rantaviivaa pohjoiseen ja luoteeseen, mutta lintuja muuttikoilliseen myös kaukana sisämaan puolella (Kuva 2). Rannikkoalueen kautta kulkevaksi hanhienmuuttokannaksi arvioidaan noin 800–1100 yksilöä keväässä, joista noin 500–700 on metsähanhia.Syksyllä hanhet muuttavat huomattavasti kevättä hajanaisemmin, leveänä rintamana merenja mantereen yllä. Syksyllä lintujen lukumäärä ja muuttoreitit riippuvat huomattavasti vallitsevistasää- ja tuuliolosuhteista. Keväällä hanhien tyypillinen lentokorkeus on noin 50–150 m, jolloinsuuri osa linnuista lentää törmäyskorkeudella. Syksyllä lintujen lentokorkeus vaihtelee enemmän,mutta tyypillisesti ne muuttavat hyvin korkealla törmäyskorkeuden yläpuolella.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi14 (34)Kuva 2. Iissä keväällä 2012 havaitun hanhi- ja joutsenmuuton painopistealueet suhteessa Nybyn-Olhavan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muuton voimakkuutta.Arktiset vesilinnut ja muut sorsalinnutPerämeren kautta muuttaa keväisin merkittävä määrä arktisille alueille matkaavia vesilintuja,joista runsaslukuisimpia muuttajia ovat mustalintu, pilkkasiipi ja alli. Mustalinnun läpimuuttokannaksion esitetty 50000–70000 yksilöä, pilkkasiiven läpimuuttokannaksi 15000 yksilöä ja allin läpimuuttokannaksi7000 yksilöä (Eskelin ym. 2009, Pöyry Finland Oy 2011). Arktisten vesilintujenkevätmuutto huipentuu toukokuun puolivälin tienoille, jolloin päiväkohtaiset muuttosummat saattavatkohota useisiin tuhansiin yksilöihin. Merkittävä osa muutosta suuntaa sisämaahan jo etelämpänäOulun ja Haukiputaan alueella, mutta osa linnuista jatkaa rannikon suuntaisesti pohjoiseenja osa Perämeren kautta muuttavista linnuista kohtaa rannikon vasta Iin ja Simon alueella(Suorsa 2012, Pöyry Finland Oy 2011).Keväällä 2012 arktisten vesilintujen muuttoa seurattiin kolmena päivänä Iin Laitakarissa ja Kaakkurinniemessä,jolloin havaittiin noin 3000 muuttavaa vesilintua. Havaituista linnuista yli 90 % olimustalintuja, mutta joukossa oli pieniä määriä myös pilkkasiipiä, alleja, härkälintuja sekä lapasotkia.Keväällä 2009 Iin Vatunginnokalla laskettiin yhteensä yli 15000 arktista vesilintua, joistavaltaosa oli mustalintuja (Pöyry Finland Oy 2011).Keväällä 2012 arktisten vesilintujen muuton kuva oli hyvin samankaltainen kuin aiempinakin vuosina(mm. Suorsa 2012, Eskelin ym. 2009, Pöyry Finland Oy 2011). Perämeren läpi saapuvat vesilinnutja rannikkoa pohjoiseen muuttavat vesilinnut kerääntyvät Maakrunnin, Laitakarin ja Vatunginnokanväliselle merialueelle, minne ne jäävät kiertelemään ennen mantereen ylle suuntaamista(Kuva 3). Linnut kiertelevät laajalla alueella merellä, osan yrittäessä mantereelle ja palatessatakaisin, ja osan laskeutuessa hetkeksi lepäilemään merelle. Valtaosa mantereelle suuntaavistalinnuista nousee mantereen ylle Kuivajokisuiston alueella Vatunginnokan itäpuolella, muttalintuja suuntaa mantereelle koko rannikkoalueella Laitakarin pohjoispuolella ja osin vielä Vatunginnokanpohjoispuolella. Arktisten vesilintujen muuttokorkeus vaihtelee suuresti meren yllä,FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi15 (34)mutta mantereen ylle suunnatessaan linnut lentävät tyypillisesti erittäin korkealla, jopa 500–1000 m korkeudessa.Syksyllä arktisten vesilintujen muutto Perämerellä on hyvin vähäistä, eikä sen voida katsoa kulkevanmerkittävissä määrin hankealueiden kautta.Muutontarkkailun aikana havaittiin hyvin vähän muita vesilintuja, koska alueen läheisyydessä eisijaitse merkittäviä muutonaikaisia kerääntymisalueita, ja osa esimerkiksi puolisukeltajasorsistamuuttaa yöllä. Selvästi runsain havaittu muuttava vesilintu oli isokoskelo, joita havaittiin yhteensänoin 100 yksilöä. Koskelot muuttivat pääasiassa rantalinjaa seuraten, mutta osa linnuistasuuntasi laajalla alueella mantereen yllä koilliseen. Isokoskeloiden muuttokorkeus mantereen yläpuolellaoli noin 150–250 m.Kuva 3. Iin rannikkoalueella kulkevan arktisten vesilintujen kevätmuuton painopistealueet suhteessaNybyn-Olhavan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muutonvoimakkuutta.KuikkalinnutPerämeren kautta kulkee keväisin merkittävää kuikkalintumuuttoa, joka saapuu Iin Krunnien länsipuoleltaja suuntautuu mantereen ylle Iin kunnan pohjoisosissa. Muuttoreitin kautta on arvioitumuuttavan noin 18000 kuikkaa (Eskelin ym. 2009). Valtaosa linnuista suuntaa mantereen ylleKuivajoen suiston alueelta Vatunginnokan itäpuolelta (Kuva 4).FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi16 (34)Keväällä 2012 kuikkalintujen muuttoa havainnoitiin arktisten vesilintujen sekä muun muutontarkkailunyhteydessä, jolloin havaittiin yhteensä noin 900 muuttavaa kuikkalintua. Havaituista linnuistalähes kaikki olivat kuikkia, mutta joukossa muutti myös yksittäisiä kaakkureita. Kaakkurinmuuttoreitti Perämerellä on kuikkaa itäisempi ja suuntautuu mantereen ylle jo pääosin hankealueideneteläpuolella. Lähes 95 % havaituista kuikkalinnuista muutti koilliseen selvästi hankealueenpohjoispuolella. Merellä kuikkalintujen tyypillinen lentokorkeus on alle 100 m, mutta mantereenyllä ne lentävät yleensä selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Sateisen ja sumuisen sään vallitessalintujen lentokorkeus on huomattavasti alhaisempi myös mantereen yllä, jolloin ne voivatmuuttaa törmäyskorkeudella (mm. Suorsa 2012, Pöyry Finland Oy 2011).Syksyllä kuikkalintujen muutto ei kulje merkittävissä määrin Perämeren kautta.Kuva 4. Iin rannikkoalueella kulkevan kuikkalintujen kevätmuuton painopistealueet suhteessaNybyn-Olhavan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muuton voimakkuutta.PetolinnutPerämeren pohjoisrannikon kautta kulkee keväällä ja syksyllä runsas määrä muuttavia petolintuja,mutta syksyllä muuttajamäärät ovat suurempia ja muutto tiivistyy kevättä merkittävämminIin pohjoisosien rannikolle. Petolinnut käyttävät muuttaessaan hyödyksi nousevia ilmavirtauksia,jotka lisääntyvät rannikolta sisämaahan päin mentäessä. Tästä johtuen suuri osa petolinnuistaFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi17 (34)muuttaa mielellään muutamia kilometrejä sisämaan puolella, mutta osa niistä muuttaa myös rannikkolinjanläheisyydessä. Nybyn–Olhavan ja Myllykankaan kohdalla petolinnut muuttavat yleensärannikon suuntaisesti luoteeseen. Petolinnut muuttavat yleensä aurinkoisella säällä, jolloin nouseviailmavirtauksia esiintyy eniten, ja silloin ne lentävät tyypillisesti törmäyskorkeuden yläpuolella.Kuva 5. Iin rannikkoalueella keväällä 2012 havaitun petolintumuuton painopistealueet suhteessaNybyn-Olhavan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muuton voimakkuutta.Syksyllä Perämeren kautta kulkeva petolintumuutto tiivistyy hyvin voimakkaasti Iin rannikkoalueelle(mm. Pöyry Finland Oy 2011, Kalle Simonen, suul. ilm.). Fennoskandian pohjoisosista saapuvatpetolinnut kerääntyvät kapealle luoteis-kaakko- suuntaiselle rannikkovyöhykkeelle noinTornion ja Olhavan välisellä rannikkoalueella, joka on sopivasti saman suuntainen niiden luontaisenmuuttosuunnan kanssa (Kuva 6). Rannikkolinjan kääntyessä Olhavan alueella etelä-pohjoissuuntaiseksipetolintujen muutto hajaantuu enemmän osan linnuista jatkaessa kaakkoon ja osankääntyessä etelään. Esimerkiksi syksyn 2011 aikana Iin Myllykankaan alueella havaittiin yhteensäjopa yli 2000 muuttavaa petolintua, joista yli puolet muutti Myllykankaalle suunnitellun tuulipuistonkautta (Pöyry Finland Oy 2011). Myllykankaan tuulipuisto sijoittuu samalle muuttolinjalle Nybyn–Olhavantuulipuistojen kanssa, joten on hyvin todennäköistä, että valtaosa linnuista onmuuttanut myös niiden hankealueen kautta (Kuva 6).FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi18 (34)Kuva 6. Iin rannikkoalueella kulkevan päiväpetolintujen ja maakotkan (vihreä nuoli) syysmuutonhavaitut reitit syksyllä 2011 suhteessa Myllykankaalle suunniteltuun tuulipuistoon (vasemmalla)sekä muuton tarkempi jakaantuminen (oikealla) (Pöyry Finland Oy 2011).Petolintumuuton tarkempi sijoittuminen rannikkoalueella riippuu vallitsevista tuuliolosuhteista.Esimerkiksi kevään 2012 muutontarkkailun aikana oli kaksi navakan itätuulista päivää, jolloinnormaalisti kauempana sisämaassa kulkeva piekanamuutto ajautui aivan rantaviivan tuntumaanja linnut muuttivat selvästi normaalia matalammalla. Myös syksyllä tuulen suunta ja voimakkuusvaikuttaa siihen, kuinka suuri osuus linnuista kulkee hankealueen kautta. Syksyllä aiemmin elosyyskuussamuuttavien petolintujen lentokorkeus on yleensä suurempi kuin myöhemmin lokakuussamuuttavien, koska nousevien ilmavirtausten vaikutus vähenee syksyn edetessä, jolloinsuurempi osuus linnuista muuttaa törmäyskorkeudella. Kevään 2012 säätila oli muutenkin oikullinen,ja pohjoisessa petolintujen pesimäpaikoilla oli pitkään lumi maassa. Tämä aiheutti sen, ettäkevään aikana havaituista petolinnuista arviolta 5–10 % palasi takaisin eteläisiin ilmansuuntiin.Etelään ja lounaaseen palatessaan linnut seurasivat lähes poikkeuksetta rantaviivaa hankealueenlänsipuolella, ja lensivät törmäyskorkeuden alapuolella.Sääksiä havaittiin kevään 2012 muutontarkkailun aikana yhteensä 20 muuttavaa yksilöä, minkälisäksi Iin rannikkoalueella havaittiin noin 10 lintua lisää (Kalle Simonen, suul. ilm.). Havaittujensääksien lentokorkeudet jakaantuivat tasaisesti törmäyskorkeuden alapuolelle, törmäyskorkeudelleja sen yläpuolelle. Suurin osa havaituista linnuista muutti hankealueen itäpuolelta ohi, muttalintuja muutti myös hankealueella ja sen länsipuolella. Iin rannikkoalueen kautta saattaa muuttaakeväisin arviolta 50–150 sääkseä. Syksyn muuttajamäärää ei ole arvioitu, mutta myös syksyn aikanaalueen kautta muuttaa todennäköisesti kymmeniä sääksiä.Merikotka on Perämeren rannikkoalueella yleinen kevätmuuttaja, jonka muuttoreitti kulkee leveällävyöhykkeellä pitkin rannikkoaluetta. Muuttajien lisäksi alueella havaitaan vuosittain runsaastieri-ikäisiä kierteleviä lintuja, ja lajin voikin nykyisin havaita kaikkialla Perämeren rannikkoalueella.Kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 20 muuttavaa merikotkaa, joista noinkolmannes muutti hankealueen länsipuolelta rannikkoa seuraten luoteeseen ja noin kaksi kolmannestahankealueen itäpuolelta pohjoiseen. Havaituista merikotkista noin puolet muutti törmäyskorkeudellaja puolet sen yläpuolella. Rannikkoalueen kautta saattaa muuttaa keväisin arviolta100–200 merikotkaa. Syksyllä 2011 Myllykankaalla havaittiin 21 muuttavaa merikotkaa, joistavaltaosa muutti Myllykankaan länsipuolelta lentäen törmäyskorkeuden yläpuolella (Pöyry FinlandOy 2011). Syksyn arvioitu muuttajamäärä on noin 30 yksilöä (Pöyry Finland Oy 2011).FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi19 (34)Piekana on runsain Iin rannikkoalueen kautta muuttavista petolinnuista, jonka muuttajavirtakulkee osin Siikajoen kautta Hailuotoon (mm. Eskelin ym. 2009). Hailuodossa osa linnuista jatkaapohjoiseen, mutta osa suuntaa koilliseen, päätyen mantereelle Haukiputaan ja Iin eteläosien alueella.Nybyn–Olhavan kohdalla muuttaa siis sekä Hailuodosta tulleita lintuja, Liminganlahden jaKempeleenlahden itäpuolelta kiertäneitä lintuja että kauempaa idän suunnalta tulleita lintuja. Hailuodonläpimuuttajakannaksi on esitetty noin 700 yksilöä (Eskelin ym. 2009), ja Myllykankaantuulipuistoalueen kautta kulkevaksi läpimuuttokannaksi on esitetty 450 yksilöä (Pöyry Finland Oy2011). Kevään 2012 muutontarkkailun aikana havaittiin yli 220 määritettyä piekanaa ja 46 piekanaa/hiirihaukkaa,minkä lisäksi Iin rannikkoalueella havaittiin yli 300 piekanaa lisää (Kalle Simonen,suul. ilm.). Näin ollen Iin rannikkoalueen kautta on muuttanut keväällä 2012 reilusti yli500 piekanaa, mikä voi olla seurausta edelliskesän hyvästä pesimätuloksesta pohjoisen sopulialueilla.Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin 450–800 piekanaa. Piekanojenmuutto kulki ”normaaliolosuhteissa” hankealueen itäreunaa pitkin ja sen itäpuolella, mutta voimakkaidenitätuulten vuoksi osa linnuista ajautui hankealueen länsipuolelle rannikon tuntumaan.Hankealueen itäpuolella piekanat muuttivat törmäyskorkeuden yläosissa ja sen yläpuolella, muttalännessä lentokorkeudet olivat alhaisempia. Syksyllä 2011 Myllykankaalla havaittiin vajaa 700muuttavaa piekanaa, joista valtaosa lensi törmäyskorkeudella (Pöyry Finland Oy 2011). Syksynarvioitu muuttajamäärä on noin 1000 yksilöä (Pöyry Finland Oy 2011).Hiirihaukka on monin tavoin piekanan kaltainen muuttaja, mutta eteläisemmän levinneisyytensävuoksi se ei ole pohjoisessa yhtä runsaslukuinen. Kevään 2012 muutontarkkailun aikana hiirihaukkojahavaittiin yhteensä yli 50 yksilöä, minkä lisäksi Iin rannikkoalueella havaittiin noin 60hiirihaukkaa lisää (Kalle Simonen, suul. ilm.). Näin ollen Iin rannikkoalueen kautta on muuttanutkeväällä 2012 yli 110 hiirihaukkaa. Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin150–300 hiirihaukkaa. Hiirihaukat muuttivat piekanan tavoin hankealueen itäreunaa pitkin, muttatätä useammin myös lännessä rantaviivaa seuraten. Hankealueen itäpuolella hiirihaukat muuttivattörmäyskorkeuden yläosissa ja sen yläpuolella, mutta lännessä lentokorkeudet olivat alhaisempia.Syksyllä 2011 Myllykankaalla havaittiin noin 400 muuttavaa hiirihaukkaa, ja aikaisempanamuuttajana niiden lentokorkeudet olivat suurempia kuin piekanalla (Pöyry Finland Oy 2011).Syksyn arvioitu muuttajamäärä on noin 550 yksilöä.Mehiläishaukka on keväällä muita petolintuja myöhäisempi ja syksyllä niitä aikaisempi muuttaja.Kevään 2012 muutontarkkailun aikana muuttavia mehiläishaukkoja havaittiin yhteensä noin15 yksilöä, mutta muutontarkkailu oli jo pääosin lopetettu lajin muuttokauden alkaessa. Mehiläishaukatmuuttivat laajalla rintamalla koko alueen yli, painottuen kuitenkin hankealueen itäpuolelle.Mehiläishaukan lentokorkeudet olivat yleensä törmäyskorkeuden ylärajoilla tai sen yläpuolella.Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin 100–200 mehiläishaukkaa. Syksyllä2011 Myllykankaalla havaittiin yli 200 mehiläishaukkaa, joista valtaosa muutti törmäyskorkeudenyläpuolella (Pöyry Finland Oy 2011). Syksyn arvioitu muuttajamäärä on noin 300 yksilöä (PöyryFinland Oy 2011).Maakotkan keväinen muuttoreitti kulkee merkittävissä määrin Perämeren ja etenkin Hailuodonkautta. Hailuodosta osa linnuista jatkaa piekanan tavoin kohti koillista ja Haukiputaan sekä Iinrannikkoa, minkä lisäksi mantereen yllä muuttaa lisää lintuja luoteen ja pohjoisen suuntaan. Hailuodonkautta muuttavaksi yksilömääräksi on esitetty 20–120 yksilöä (Eskelin ym. 2009). Kevään2012 muutontarkkailun aikana havaittiin vain yksi maakotka, minkä lisäksi Iin rannikkoalueellahavaittiin kaksi muuta maakotkaa (Kalle Simonen, suul. ilm.). Maakotkamuuton kannaltamuutontarkkailu aloitettiin kuitenkin liian myöhään, koska sen päämuuttokausi ajoittuu jo maaliskuulleja huhtikuun alkuun. Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin 30–100maakotkaa. Syksyllä 2011 Myllykankaalla havaittiin 11 maakotkaa, jotka kaikki muuttivat Myllykankaansuunnitellun tuulipuistoalueen kautta törmäyskorkeudella (Pöyry Finland Oy 2011).Syksyn arvioitu muuttajamäärä on noin 15 yksilöä (Pöyry Finland Oy 2011).Sinisuohaukkoja havaittiin kevään 2012 muutontarkkailun aikana yhteensä parikymmentä yksilöä,minkä lisäksi niitä havaittiin Iin rannikkoalueella noin saman verran lisää (Kalle Simonen,suul. ilm.). Havaituista sinisuohaukoista noin puolet muutti törmäyskorkeuden alapuolella, loppujenjakaantuessa tasan törmäyskorkeudelle ja sen yläpuolelle. Sinisuohaukkojen muutto painottuihankealueen länsipuolelle, rannikon läheisyyteen, mutta niitä muutti myös hankealueen yli ja senFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi20 (34)itäpuolelta. Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin 80–150 sinisuohaukkaa.Syksyllä 2011 Myllykankaalla havaittiin 61 sinisuohaukkaa, ja alueen arvioitu muuttajamäärä onnoin 85 yksilöä (Pöyry Finland Oy 2011).Varpushaukka on piekanan jälkeen Perämeren alueen toiseksi runsaslukuisin muuttava petolintu.Kevään 2012 muutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä yli 150 muuttavaa varpushaukkaa,minkä lisäksi Iin rannikkoalueella havaittiin noin 100 muuttavaa varpushaukkaa lisää (Kalle Simonen,suul. ilm.). Havaituista varpushaukoista noin puolet muutti törmäyskorkeudella ja vajaapuolet sen alapuolella. Varpushaukkojen muutto painottui hankealueen itäpuolelle, mutta lintujamuutti laajalla rintamalla koko alueen yli ja myös sen länsipuolella rannikon läheisyydessä. Iinrannikkoalueen kautta arvioidaan muuttavan keväisin 400–800 varpushaukkaa. Syksyllä 2011Myllykankaalla havaittiin lähes 500 muuttavaa varpushaukkaa, joista noin puolet lensi törmäyskorkeudella(Pöyry Finland Oy 2011). Syksyn arvioitu muuttajamäärä on noin 670 yksilöä (PöyryFinland Oy 2011).Muista petolinnuista kevään muutontarkkailun aikana havaittiin eniten tuulihaukkoja, joita laskettiinnoin 30 yksilöä. Ampuhaukkoja havaittiin vajaa kymmenen, nuolihaukkoja viisi ja muuttohaukkojakaksi. Havaituista jalohaukoista suurin osa lensi törmäyskorkeuden alapuolella, muttaniitä muutti myös törmäyskorkeudella. Suurikokoisista petolinnuista kevään muutontarkkailun aikanahavaittiin yksi kiljukotka, joka muutti 26.4. törmäyskorkeudella hankealueiden länsipuoleltaohi kohti luodetta. Kyseessä oli virolainen satelliittilähettimellä varustettu Tõnn- kiljukotka, jokaon kierrellyt laajasti Fennoskandian pohjoisosissa jo useampana vuonna. Kiljukotka on luokiteltumaailmanlaajuisesti uhanalaiseksi, ja Suomessa laji luokiteltiin aiemmin hävinneeksi (RE) (Rassiym. 2001), mutta nykyisin se on arvioitu äärimmäinen uhanalaiseksi (CR) (Rassi ym. 2010). Keväänmuutontarkkailun aikana havaittiin lisäksi muutamia kanahaukkoja ja ruskosuohaukkoja.KurkiKeväällä Perämeren kautta kulkeva kurkimuutto on runsasta, ja muuttoreitti osittain kaksiosainenosan linnuista matkatessa Hailuodon kautta meren yli kohti Kemi–Torniota ja osan muuttaessarannikkolinjaa seuraten mantereen yllä (mm. Suorsa 2012, Pöyry Finland Oy 2011). Keväänmuutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä yli 2000 muuttavaa kurkea, minkä lisäksi etelämpänäIin rannikkoalueella havaittiin lähes 2000 kurkea lisää (Kalle Simonen, suul. ilm.). Havaituistakurjista noin 65 % lensi törmäyskorkeuden yläpuolella ja neljännes törmäyskorkeudella. Pääosakurkimuutosta kulki kauempaa hankealueiden itäpuolelta kohti pohjoiskoillista, mutta runsaastilintuja muutti myös lännessä rantaviivaa seuraten (Kuva 7). Kurkien muuttoa tapahtui kuitenkinlaajalla rintamalla koko rannikkoalueen yläpuolella, ja osa linnuista saapui myös meren yli HailuodostaIin rannikolle. Iin rannikkoalueen kautta arvioidaan keväisin muuttavan 2500–4000 kurkea.Syksyllä kurkien muuttoreitti on kevään tavoin kaksiosainen, osan linnuista muuttaessa suoraanmeren yli Kemin ja Tornion alueelta Hailuotoon ja osan muuttaessa mantereen yllä rantaviivaaseuraten (mm. Suorsa 2012, Pöyry Finland Oy 2011). Syksyn arvioitu muuttajamäärä on3000–3500 kurkea (Pöyry Finland Oy 2011), mutta hankealueiden kautta muuttavien lintujen lukumääräriippuu hyvin paljon vallitsevasta tuulen suunnasta.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi21 (34)Kuva 7. Iissä keväällä 2012 havaitun kurkimuuton painopistealueet suhteessa Nybyn-Olhavanalueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muuton voimakkuutta.KahlaajatPerämeren rannikkoalueen kautta muuttavista kahlaajista Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistohakkeenkannalta merkittävimpiä ovat kuovi ja töyhtöhyyppä, joiden kevätmuuton pääjoukot kulkevatrannikon yllä. Kevään 2012 muutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä noin 120 kuovia javajaa 200 töyhtöhyyppää. Kuoveista noin 60 % muutti törmäyskorkeudella ja kolmannes sen yläpuolella,töyhtöhyypistä noin 60 % muutti törmäyskorkeudella ja loput sen alapuolella. Molempienlajien muutto painottui hankealueiden länsipuolelle rantaviivan tuntumaan, mutta pieniä määriälintuja muutti koko hankealueen leveydeltä sekä sen itäpuolella.Muista kahlaajista eniten havaittiin vikloja, erityisesti liroja, joita muutti yhteensä vajaa 400 yksilöä.Liroja muutti laajalla rintamalla noin 5 km levyisellä vyöhykkeellä rannikkolinjan itäpuolella,pääosin törmäyskorkeuden alapuolella ja sen alaosissa. Merkittävää lirojen muutossa oli se, ettänoin kolmannes linnuista palasi takaisin pohjoisesta ja suuntasi etelään. Muita vikloja havaittiinenimmillään muutama kymmenen. Suokukkoja havaittiin kevätmuutontarkkailun aikana yhteensänoin 60 yksilöä ja kapustarintoja noin 30 yksilöä.Syksyllä kahlaajien muutto ajoittuu huomattavan pitkälle ajanjaksolle, koska ensimmäiset linnutmatkaavat kohti etelää jo kesäkuussa ja viimeiset syys–lokakuussa. Syksyn kahlaajamuutto kulkeetodennäköisesti suurimmalta osin hankealueiden länsipuolelta rantaviivaa seuraten, muttaosa muutosta suuntautuu luultavasti myös hankealueiden kautta. Törmäyskorkeudella alueenkautta muuttavien kahlaajien lukumäärien ei arvioida kasvavan merkittäviksi, koska syksyllämuutto kulkee hyvissä olosuhteissa selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Syksylläkin osa kahlaajistamuuttaa yöllä, mutta yömuuton luonteesta ei ole olemassa selkeää kuvaa.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi22 (34)LokkilinnutLokkilintujen muutto kulkee Perämeren rannikolla osin mantereen yllä meren ollessa jäässä, muttasiirtyy lähemmäs rantaviivaa ja meren ylle jäiden lähdettyä. Kevätmuutontarkkailun aikanahankealueiden kautta ei havaittu kulkevan merkittävää lokkimuuttoa, vaan pääosa linnuistamuutti selkeästi alueiden länsipuolelta rantaviivaa seuraillen ja osin meren yllä. Jonkin verran lintujaliikehti myös Olhavajoen suuntaisesti sisämaahan. Suurin osa havaituista lokeista muuttitörmäyskorkeudella. Lokkien syysmuutto kulkee luultavasti kevään tavoin hankealueiden länsipuoleltarantaviivaa seuraillen.SepelkyyhkySepelkyyhky muuttaa runsaslukuisena Perämeren rannikkoalueen kautta. Kevään 2012 muutontarkkailunaikana havaittiin yhteensä lähes 2500 muuttavaa sepelkyyhkyä, mutta lajin muuttopainottui muita lajeja selkeämmin hankealueiden länsipuolelle aivan rantaviivan tuntumaan (Kuva8). Pieniä määriä sepelkyyhkyjä muutti myös hankealueen kautta ja sen itäpuolelta. Lähes 70 %havaituista linnuista muutti törmäyskorkeudella, ja neljännes sen alapuolella. Sepelkyyhkyn keväänläpimuuttokannaksi arvioidaan 4000–10000 lintua. Syksyn muuttokannasta ei ole esitettyarvioita.Kuva 8. Iissä keväällä 2012 havaitun sepelkyyhkymuuton painopistealueet suhteessa Nybyn-Olhavan alueelle suunniteltuihin tuulivoimapuistoihin. Nuolen koko kuvaa muuton voimakkuutta.Muut lajitPerämeren rannikkoa seuraa keväällä ja syksyllä runsas ja monilajinen varpuslintumuutto, jokatiivistyy pääosin mantereen ylle rantaviivan tuntumaan. Varpuslintujen syysmuutto on kevättävoimakkaampaa ja yksilömäärät suurempia.Havaituista varpuslinnuista selkeästi runsaslukuisimpia olivat peippolinnut sekä rastaat, joita molempiahavaittiin yhteensä 5000–10000 yksilöä. Lisäksi västäräkkejä ja kirvisiä havaittiin useitasatoja. Varislinnuista variksia ja harakoita havaittiin muutamia satoja yksilöitä. VarpuslintujenFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi23 (34)muutto painottui voimakkaasti hankealueen länsipuolelle rantaviivan tuntumaan, mutta lintujamuutti runsaasti myös hankealueiden kautta. Varislintujen muutto painottui myös rantaviivantuntumaan, mutta niitä muutti runsaammin myös hankealueen itäpuolelta. Varpuslintujen muuttokorkeudetvaihtelivat huomattavasti painottuen hieman enemmän törmäyskorkeuden alapuolelle.Varislintujen muuttokorkeudet olivat suurempia, ja osa etenkin variksista lensi törmäyskorkeudenyläpuolella. Syksyn osalta varpuslintujen muuton kuva lienee aika samankaltainen kuinkeväällä.Varpuslintujen havaittavissa oleva muutto riippuu hyvin voimakkaasti vallitsevasta säätilasta,koska hyvissä muutto-olosuhteissa ja myötätuulella linnut saattavat muuttaa jopa useiden satojenmetrien korkeudella eikä niitä siten pystytä havainnoimaan perinteisin muutonseurantamenetelmin.Lisäksi merkittävä osa lajeista muuttaa yöllä, jolloin niitä voidaan havainnoida käytännössävain tutkaseurannan avulla. Huonommalla muuttosäällä ja vastatuulessa merkittävä osa linnuistamuuttaa metsänrajan yllä ja törmäyskorkeudella.Törmäysmallinnus ja populaatiomallinnusNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen törmäysmallinnuksen perusteella suunniteltuihin tuulivoimapuistoihintörmäävien lintujen määrät ovat vähäisiä (Taulukko 2), sillä oletuksella, että 95 % linnuistaväistää tuulivoimaloita. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuiston alueella törmäyksiä tapahtuisikahdeksan kappaletta vuodessa (mallinnettujen lajien osalta), rakennettavan Olhavan tuulivoimapuistonalueella 6 kappaletta vuodessa ja Myllykankaan kohdalla 25 kappaletta vuodessa. Yhteensäkaikkien alueelle suunniteltujen tuulivoimapuistojen kohdalla törmäyksiä tapahtuisi 37kappaletta vuodessa. Yksilömääräisesti eniten tuulivoimapuistoihin törmäisi sepelkyyhkyjä, jokaon runsaslukuinen muuttaja alueella. Seuraavaksi eniten törmäyksiä tapahtuisi kurjen kohdalla,joita voisi törmätä tuulivoimapuistoihin vuosittain noin 10 lintua. Joutsenen ja metsähanhen arvioitutörmäysmäärä olisi noin kaksi lintua vuodessa. Petolintujen kohdalla eniten törmäyksiä tapahtuisipiekanalla, joita törmäisi tuulivoimapuistoihin noin kaksi lintua vuodessa.Populaatiovaikutusten osalta suurimmat vaikutukset kohdistuisivat laulujoutseneen, kurkeen sekämaa- ja merikotkaan, joiden läpimuuttava populaatio vähenisi törmäyskuolleisuuden vuoksi 1,3–1,6 % kymmenen vuoden aikana. Muilla mallinnetuilla lajeilla läpimuuttava populaatio vähenisitörmäyskuolleisuuden vuoksi noin yhden prosentin kymmenen vuoden aikana.Taulukko 2. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistoalueiden läpimuuttavan linnuston törmäysmallinnuksen tulokset.Läpimuuttava kanta = alueiden läpimuuttavan kannan arvio (syksyn osalta kannanarvio perustuu suurelta osinMyllykankaan YVA-menettelyn tuloksiin (Pöyry Finland Oy 2011)); Törmäysten lukumäärä = tuulivoimapuistoihinvuodessa törmäävien yksilöiden lukumäärä oletuksella, että 95 % linnuista väistää tuulivoimaloita; Populaatio= törmäyskuolleisuuden populaatiovaikutukset alueen läpimuuttavaan kantaan kymmenessä vuodessa.Läpimuuttava kanta Törmäysten lukumäärä (95 % väistö) PopulaatioLaji kevät syksy Yhteensä Myllyk. Nyby Olhava 2 Olhava 1 Yhteensä +10 v.Laulujoutsen 400–600 400–600 1200 1,3 0,3 0,1 0,3 1,9 -1,57 %Metsähanhi 500–700 500–700 1400 1,1 0,3 0,1 0,2 1,6 -1,13 %Sääksi 50–150 50–150 300 0,2 0,1 0,0 0,1 0,3 -1,15 %Merikotka 100–200 30 230 0,2 0,0 0,0 0,0 0,3 -1,34 %Piekana 450–800 1000 1800 1,1 0,3 0,1 0,3 1,6 -0,90 %Hiirihaukka 150–300 550 850 0,5 0,1 0,0 0,1 0,8 -0,90 %Mehiläishaukka 100–200 300 500 0,3 0,1 0,0 0,1 0,5 -0,95 %Maakotka 20–120 15 135 0,1 0,0 0,0 0,0 0,2 -1,30 %Sinisuohaukka 80–150 85 225 0,1 0,0 0,0 0,0 0,2 -0,82 %Varpushaukka 400–800 670 1470 0,7 0,2 0,1 0,2 1,0 -0,68 %Kurki 2500–4000 3500 7500 6,9 1,6 0,6 1,6 10,2 -1,37 %Sepelkyyhky 4000–10000 4000–10000 20000 12,3 2,9 1,1 2,9 18,0 -0,91 %Yhteensä 24,9 5,8 2,2 5,8 36,5Nybyn hankealueen itäpuolella pesivä sääksi lentää törmäysmallin perusteella hankealueen läpinoin 880 kertaa pesimäkauden aikana. Jos sääksi väistää saalistusmatkoillaan tuulivoimalatFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi24 (34)(95 % todennäköisyydellä), niin mallinnuksen mukaan 880 läpilentoa pesimäkauden aikana aiheuttaa0,6 törmäystä tuulivoimalaan. Näin ollen vain yksi läpilento noin 1500:sta johtaisi törmäykseen.Suojelullisesti arvokkaat lintulajitNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen linnustoselvitysten aikana havaittiin yhteensä 39 suojelullisestiarvokasta lintulajia, joista 14 lajia on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi (Taulukko 3). Suojelullisestikaikkein arvokkain alueella havaittu laji on kiljukotka, joka on luokiteltu Suomessa äärimmäisenuhanalaiseksi (CR) ja myös maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi. Kevätmuutolla havaittiinyksi alueiden länsireunaa pitkin luoteeseen muuttanut kiljukotka, mutta laji on alueella kuitenkinvain satunnainen kiertelijä. Kevätmuutolla havaittu suokukko on luokiteltu Suomen uhanalaisuusluokittelunperusteella erittäin uhanalaiseksi lajiksi (EN).Useat Suomessa pesivät petolinnut ovat taantuneet viime aikoina. Taantumisen syinä voidaan pitääsekä pesimäympäristössä tapahtuneita muutoksia, että muuttoreiteillä ja talvehtimisalueillatapahtuneita muutoksia. Useimmat suurissa risupesissä pesivät lajit kärsivät myös tarpeeksi tukevienpesäpuiden puutteesta ja vanhojen pesien rapistumisesta. Petolintuselvityksen ja kevätmuutontarkkailunaikana havaituista lajeista mehiläishaukka, merikotka, maakotka, sinisuohaukkaja hiirihaukka on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Kalasääskion luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Merikotka, maakotka ja muuttohaukka ovat Suomenluonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelua vaativia lajeja.Hankealueiden pesimälajistosta vaarantuneeksi on luokiteltu jouhisorsa, keltavästäräkki, kivitaskuja pohjansirkku sekä alueellisesti uhanalaiseksi liro, pohjantikka ja isolepinkäinen.Metso on luokiteltu uhanalaisuusarvioinnin mukaan valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi(Rassi ym. 2010), mutta se on kuitenkin alueellisesti uhanalainen (RT) Keskiboreaalisen vyöhykkeenPohjanmaan lohkossa (BirdLife Suomi 2011). Metso on lisäksi Suomen kansainvälinenvastuulaji ja se on luettu kuuluvaksi EU:n lintudirektiivin liitteeseen I.Taulukko 3. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit.Status = lajin status alueella (p = pesimäaikana tavattava laji, m = läpimuuttava laji), uhanalaisuus= Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäinuhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisestiuhanalainen (BirdLife Suomi 2011)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) jaluonnonsuojeluasetuksen (14.2.1997/160) nojalla uhanalainen laji (U) laji, EU = EU:n lintudirektiivin(79/409/ETY) liitteen I laji.Laji Status Uhanalaisuus Lsl. EUlaulujoutsen m xmetsähanhi m NT, RTvalkoposkihanhi m xjouhisorsa p, m VUtukkasotka m VUmustalintu m RTpilkkasiipi m NT, RTisokoskelo m NTpyy p xriekko p NTteeri p NT xmetso p NT xkaakkuri m NT xmehiläishaukka p, m VU xmerikotka m VU U, E xruskosuohaukka m xsinisuohaukka p, m VU xhiirihaukka p, m VUkiljukotka m CR xFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi25 (34)maakotka m VU U, E xsääksi m NT xampuhaukka m U xmuuttohaukka m VU U, E xkurki p, m xkapustarinta m xsuokukko m EN xpikkukuovi m RTliro p, m RT xnaurulokki m NTpalokärki p xpohjantikka p RT xniittykirvinen p, m NTkeltavästäräkki p, m VUkivitasku p, m VUsepelrastas m VUisolepinkäinen p, m RTpunavarpunen p, m NTpulmunen m NTpohjansirkku p, m VU1.1.3 Hankkeen linnustovaikutuksetTuulivoiman linnustovaikutuksia on tutkittu viime vuosina runsaasti etenkin Yhdysvalloissa, Saksassa,Brittein saarilla ja Pohjoismaista Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Näiden tutkimustenyleistettävyys Suomen oloihin ja eri tuulipuistohankkeisiin on arvioitava aina hankekohtaisesti.Tuulivoimaloilla, niiden huoltotiestöllä ja sähkönsiirtojärjestelmillä on vaikutuksia linnustoon jamuuhun ympäristöön niiden rakentamisen, toiminnan ja purkamisen aikana. Tuulivoimaloiden linnustovaikutuksetvoidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, joiden vaikutusmekanismit eroavatoleellisesti toisistaan (Koistinen 2004):• Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueenlinnustoon.• Tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueillasekä niiden välillä ja muuttoreiteillä.• Tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoonsekä lintupopulaatioihin.PesimälinnustoJokaisen tuulipuiston kohdalla täytyy erikseen arvioida mitkä edellä mainituista seikoista muodostuvatalueen linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutusmekanismeiksi.Maatuulipuistojen kohdalla rakentamisen aikaisista linnustovaikutuksista merkittävimpiä ovatelinympäristöjen muutokset ja niiden laadun heikkeneminen sekä lisääntyvän ihmistoiminnan aiheuttamathäiriöt, joita ovat mm. lisääntynyt liikenne ja rakentamisen aiheuttama melu. Rakentamisenaikaiset vaikutukset kohdistuvat yleensä pienelle ja rajatulle alueelle rakennuspaikkojenläheisyyteen, mutta esimerkiksi voimalayksiköiden perustamisesta ja teiden rakentamisesta aiheutuvamelu kuuluu huomattavasti laajemmallekin alueelle. Rakentamisen aikaiset linnustovaikutuksetjäävät pääosin lyhytaikaisiksi, mutta elinympäristön muutosten kohdalla vaikutuksetulottuvat koko tuulivoimapuiston toiminta-ajalle. Tuulivoimapuiston elinympäristöjä muuttavavaikutus arvioidaan kuitenkin vähäiseksi jo ennestään voimakkaasti metsätalousvaltaisella alueella.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi26 (34)Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen pesimälinnusto koostuu pääasiassa yleisistä ja metsätalousvaltaisillaalueilla runsaslukuisena pesivistä lintulajeista, minkä vuoksi tuulipuiston rakennustoimienvaikutukset kohdistuvat etupäässä alueellisesti tavanomaiseen lajistoon. Alueen yleisten jarunsaslukuisten lajien on mahdollista ainakin jossain määrin siirtyä hankealueen ulkopuolelle, josniiden elinympäristö muuttuu liikaa tai lajikohtainen häiriönsietokynnys ylittyy. Yksilöiden siirtyminenuudelle alueelle muuttaa jossain määrin tuloalueen kilpailutilannetta, koska alueelle syntyylisää kilpailua sopivista reviireistä. Tämä tulee todennäköisesti laskemaan lajien pesimämenestystäjonkin verran, mutta vaikutuksen ei katsota olevan kovin merkittävää yleisten ja runsaslukuistenlajien kohdalla, joilla on kuitenkin lähialueella runsaasti sopivaa pesimäympäristöä tarjolla.Hankealueen linnustollisesti monimuotoisimmat kohteet ovat alueen pienialaiset vanhan metsänkohteet Säynäjäojan, Antinojan ja Mätäsojan varsilla sekä Sahajärven ympäristössä, missä esiintyyvanhan metsän lajeja ja metsiköt ovat myös potentiaalisia petolintujen pesäpaikkoja. Alueenavoimet suokohteet sekä suorantaiset lammet ja Sahajärvi ovat vesi- ja rantalinnuston elinympäristöjä.Hankealueiden luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset, puustoiset, kallioalueet ovatmerkittäviä metson elinympäristöinä. Linnuston kannalta arvokkaimmat kohteet on huomioitumyös muun luonnon kannalta arvokkaina kohteina alueen luontoselvityksessä ja metson soidinalueeton esitetty kartalla liitteenä 2. Arvokkaat luontokohteet ja linnustollisesti arvokkaat kohteetsekä petolintujen pesäpaikat on huomioitu jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa siten, ettäalueille ei sijoiteta tuulivoimapuiston rakenteita ja niihin kohdistuvat vaikutukset jäisivät mahdollisimmanvähäisiksi.Viimeaikaisissa tutkimuksissa Brittein saarilla on havaittu, että tuulipuiston rakentamisvaihe häiritseealueen pesimälintuja enemmän kuin tuulipuiston toimintavaihe (Pearce-Giggins ym. 2012).Rakennustoimien aikana etenkin taivaanvuohen, kuovin ja nummiriekon kanta laski, ja niiden pesimäkantajäi rakennusvaiheen päätyttyäkin alhaisemmaksi kuin vertailualueella. Pesimälinnustonon todettu rakentamisvaiheen jälkeen palautuvan ainakin osittain ennen rakentamisvaihetta vallinneeseentilaan. Pesivien lintujen ei ole todettu merkittävissä määrin häiriintyvän niiden lähistöllerakennetuista tuulivoimaloista siten, että ne olisivat siirtyneet pesimään muualle, jos niidenelinolosuhteet säilyvät alueella muutoin kelvollisena (mm. Langston & Pullan 2003, Koistinen2004, Douglas ym. 2011). Eri tutkimusten tulokset ovat kuitenkin hieman ristiriitaisia, joten paikallisillaolosuhteilla ja lajistolla on todennäköisesti huomattava vaikutus lopputulokseen. Elinympäristönmuutosten kohdalla tuulivoimarakentamisen vaikutukset ovat verrattavissa esimerkiksimetsätalouden tai muun rakentamisen aiheuttamiin linnustovaikutuksiin.Tuulipuiston rakentamistoimien on todettu häiritsevän joitain lintulajeja, mutta esimerkiksi Iin Olhavantuulivoimapuistotyömaan läheisyydessä rakentamistoimilla ei ole ollut näennäisesti vaikutustaainakaan alueen yleisimpiin lajeihin. Työmaa-alueella pesi onnistuneesti mm. useita parejavalkovikloja, tuulihaukka ja alle puolen kilometrin etäisyydellä rakennustyömaasta löydettiin metsontoimiva soidinpaikka.Roottorien pyörimisestä aiheutuvan häiriön lisäksi tuulivoimaloiden huoltotöiden vaatima ihmistoimintasekä avoimen huoltotieverkoston mahdollistama muu liikenne alueella aiheuttaa häiriötälinnustolle. Ihmistoiminnoista, kuten esimerkiksi tieliikenteestä, aiheutuvan melun on havaittuvähentävän jossain määrin erityisesti laulavien lintujen reviirimääriä melulähteen läheisyydessä(Kuitunen ym. 1998). Kirjallisuustietojen perusteella pelkän tuulivoimaloista aiheutuvan melun eiole yleisesti katsottu aiheuttaneen merkittäviä linnustovaikutuksia, siten että lintuja olisi siirtynytpesimään kauemmas melun kuuluvuusalueen ulkopuolelle. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu onkovimmillaan tuulisissa olosuhteissa samaan aikaan, kuin myös tuulen aiheuttamat luonnon taustaäänetovat voimakkaimpia. Hankealueiden läheisyydessä kulkee jo vilkasliikenteinen maantie,ja Olhavan länsipuolelta sekä osin Nybyn hankealueen läpi kulkee rautatie. Tuulivoimaloista aiheutuvamelu ja huoltotoimenpiteistä aiheutuva satunnainen häiriö arvioidaan kuitenkin kokonaisuudenkannalta merkittävyydeltään vähäiseksi eikä niillä todennäköisesti ole vaikutusta alueenlinnustoon.Pesivät linnut liikkuvat saalistaessaan yleensä matalalla metsänrajan yläpuolella, jolloin ne ovatpääasiassa törmäyskorkeuden alapuolella. Petolinnut ja esim. kurki saattavat kuitenkin aika ajoinkohota hakkuiden tai muiden avointen alueiden yllä nousevissa ilmavirtauksissa kaarrellessaanFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi27 (34)myös törmäyskorkeudelle, jolloin niillä on riski osua tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Törmäyskorkeudenalapuolella lentävät linnut saattavat myös jossain määrin törmätä tuulivoimalan tornin rakenteisiin.Esimerkiksi Norjassa avomaaympäristössä on todettu useita riekkojen törmäyksiä tuulivoimalantorniin (Bevanger ym. 2010), mutta ei ole täysin selvää kuinka tämä tulos on sovellettavissasuomalaiseen metsäympäristöön. On kuitenkin mahdollista että myös Nybyn–Olhavantuulivoimapuistojen alueella pesivistä lajeista lentotaidoiltaan heikommat lajit saattavat törmätävoimalan torniin. Törmäykset torniin ovat luultavasti lähinnä harvinaisia yksittäistapauksia, joillaei todennäköisesti ole merkitystä lajien pesimäkannalle alueella.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen rakentamisen vaikutukset alueen pesimälinnustoon arvioidaanpääosin vähäisiksi, eikä niillä todennäköisesti ole merkitystä lajien säilymiseen laajemmanmaantieteellisen alueen pesimälajistossa. Tuulivoimapuistojen rakentamisen linnustovaikutuksetovat suurimmillaan hankkeen rakentamisvaiheessa, minkä jälkeen alueen pesimälinnusto todennäköisestiainakin jossain määrin tottuu niiden elinympäristöön rakennettuihin tuulivoimaloihin.Metson soidinalueetNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella sijaitsee useampia metson soidinalueita, joista yhdensoidinkeskus pystyttiin paikantamaan maastossa. Soidinpaikka on metson keskeistä elinympäristöä,minkä vuoksi soidinalueiden säilyminen takaa edellytykset elinvoimaiselle metsokannalle.Metson soidinalueet ovat usein ympäröivää aluetta korkeampia kumpareita ja kalliokkoja, joillemyös tuulivoimaloita usein sijoitetaan. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen kohdalla metson tiedossaolevat soidinalueet on huomioitu suunnittelun aikana eikä voimaloita ole enää sijoitettusoidinalueille. Metson soidinpaikkojen huomioiminen on kuitenkin vapaaehtoista, koska ne eivätkuulu ympäristölakien suojeltaviin kohteisiin. Metson toimivat soidinpaikat voidaan kuitenkin rinnastaamuihin arvokkaisiin luontokohteisiin, jolloin niiden huomioiminen maankäytössä on hyviensuunnittelukäytäntöjen mukaista. Metson soidinpaikkoja ympäröivien metsien käsittelyyn on annettuerilliset metsänkäsittelyohjeet (Keski-Suomen Metsoparlamentti 2011b), jotka huomioivatsoidinpaikan säilymisen elinvoimaisena jatkossakin. Olhavan tuulivoimapuiston rakennustyömaanläheisyydessä sijaitseva soidinalue oli toimiva ja elinvoimainen myös keväällä 2012 tuulivoimapuistonkiivaimpaan ja meluisimpaan rakennusaikaan. Tämän vuoksi on mahdollista, että tuulivoimapuistonrakentaminen ei aiheuta soidinpaikoille vähäistä suurempaa häiriötä, joskin soidinpaikkojenläheisyydessä eniten melua aiheuttavat rakennustoimet on syytä ajoittaa soidinkaudenulkopuolelle.PetolinnutNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella tutkittiin petolintujen pesien osalta tarkimmin suunniteltujenvoimaloiden sijoituspaikat, jolloin voitiin varmistua siitä, että ainakaan tuulivoimalanrakennuspaikalla ei sijaitse petolintujen pesiä. Näin ollen tuulivoimaloiden rakentaminen ei suoraanuhkaa heikentää alueella pesivien petolintujen elinmahdollisuuksia vähentämällä niiden pesäpaikkoja.Alueella harjoitettava metsätalous on tuulivoimarakentamista suurempi uhka alueenmetsille ja niissä sijaitseville petolintujen pesäpaikoille. Nybyn ja Olhavan alueet eivät oletettavastieroa petolintujen reviirimäärien suhteen muusta ympäröivästä alueesta, vaan ne todennäköisestiedustavat alueellisesti keskivertokohteita petolintujen suhteen.Petolintujen pesiminen rakennettavan tuulivoimapuiston läheisyydessä aiheuttaa linnuille riskintörmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Usein saalistelevat petolinnut liikkuvat törmäyskorkeudenalapuolella, mutta nousevissa ilmavirtauksissa kaarrellessaan ne kohoavat myös törmäyskorkeudelle.Kaartelevien ja saalista tähyilevien petolintujen on muualla maailmassa todettu olevankeskimääräistä riskialttiimpia törmäämään tuulivoimaloihin, koska saalista tähyillessään ne eivätaina huomaa pyöriviä lapoja. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella tai niiden läheisyydessäpesivien petolintujen mahdolliset törmäykset tuulivoimaloihin arvioidaan kuitenkin harvinaisiksija yksittäisiksi tapauksiksi. Mahdollisilla törmäyksillä ei todennäköisesti ole vaikutusta laajemmanalueen petolintupopulaatioihin, mutta paikallisesti niillä saattaa olla vaikutusta, jos joku reviiri autioituutörmäyskuolleisuuden seurauksena. On myös mahdollista, että alueella pesivät petolinnutsiirtyvät pesimään kauemmas tuulipuistoalueelta tai muuttavat reviirin käyttöä rakentamisen jälkeen,koska kookkaat voimalat saattavat häiritä ja karkottaa lintuja. Todennäköisesti merkittävinpetolintujen reviirien sijoittumista määräävä tekijä on kuitenkin sopivien pesäpaikkojen esiintyminensekä vallitseva ravintotilanne.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi28 (34)MuuttolinnustoNybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen kohdalla merkittävin petolintu on sääksi, joka pesii Nybynhankealueen itäpuolella ja kulkee saalistusmatkoillaan säännöllisesti alueen läpi sen länsipuolisillemerenlahdille. Sääksi lentää usein törmäyskorkeuden yläpuolella, mutta sen havaittiin kantavansaalista myös törmäyskorkeudella. Törmäysmallinnuksen perusteella sääksen törmäykset Nybyntuulivoimapuistoon olisivat harvinaisia, eikä niitä välttämättä tapahtuisi edes joka pesimäkaudella.Sääksen törmäys tuulivoimapuistoon ei vaaranna sääksikantaa alueellisesti, mutta pesivän parintoisenkin linnun törmääminen tuulivoimapuistoon saattaa johtaa reviirin väliaikaiseen autioitumiseen.On mahdollista, että tuulivoimapuiston rakentamisen jälkeen sääksi väistäisi tuulivoimapuistojaja kulkisi saalistamassa etelämpänä Olhavajokisuiston alueella sekä sen eteläpuoleisillaalueilla.Tuulivoimapuiston rakentamisen vuoksi raivattavat avoimet alueet ja rakennettavat tielinjat saattavathoukutella alueelle avoimilla alueilla saalistavia lajeja kuten tuulihaukkoja. Esimerkiksi Olhavantuulivoimapuiston rakennustyömaalla sekä Simon Onkalon toimivien tuulivoimaloiden alueellahavaittiin useita kertoja saalistavia tuulihaukkoja.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen rakentaminen ei käytettävissä olevien tietojen mukaan tuhoaalueella sijaitsevia petolintujen pesäpaikkoja, eikä siten suoranaisesti vaaranna lajien esiintymistäalueella. Petolintujen kohdalla merkittävin tekijä on lintujen mahdollinen törmääminen tuulivoimaloihin.Törmäykset arvioidaan kuitenkin hyvin harvinaisiksi ja yksittäisiksi tapauksiksi, joilla eiole vähäistä suurempia vaikutuksia alueen petolintupopulaatioihin. Vallitseva ravintotilanne määrääpetolintujen liikkumista voimakkaasti, mutta on myös mahdollista, että tuulivoimapuistot karkottavatlintuja jossain määrin, jolloin niiden reviirin käyttö muuttuu ja suuntautuu tuulivoimapuistojenulkopuolelle.Nybyn–Olhavan suunnitellut tuulivoimapuistot sijoittuvat Perämeren rannikkolinjan lähituntumaan,minkä seurauksena alueiden kautta kulkee runsaasti lintuja sekä kevät- että syysmuutolla.Havaintojen perusteella suuri osa linnuista muuttaa Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen länsi- taiitäpuolelta niiden ohi, mutta muuttoa tapahtuu runsaasti myös tuulivoimapuistoalueiden läpi. Arktistenvesilintujen ja kuikkalintujen muuttovirta suuntautuu mantereen ylle yleensä vasta hankealueidenpohjoispuolella, ja yleensä selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Suunniteltujen tuulivoimapuistojenvälittömässä läheisyydessä ei olemassa olevan tiedon perusteella sijaitse merkittäviälintujen muutonaikaisia lepäily- tai ruokailualueita, eikä sellaisia havaittu hankkeen maastoselvitystenkäänaikana.Tuulivoimalat ovat hyvin maisemassa näkyviä elementtejä ja siten havaittavissa jo kaukaa myösmuuttavien lintujen näkökulmasta. Useiden ulkomaalaisten tutkimusten ja kotimaisten kokemustenmukaan linnut lähtevät kiertämään tuulivoimaloita jo hyvissä ajoin havaittuaan ne, jolloin linnuteivät yleensä edes päädy tuulivoimaloiden läheisyyteen. On hyvin todennäköistä, että myösNybyn–Olhavan suunniteltujen tuulivoimapuistojen kohdalla linnut lähtevät kiertämään voimaloitajo hyvissä ajoin havaittuaan ne. Tämä luonnollisesti vähentää lintujen riskiä törmätä voimaloihin.Tuulivoimaloiden kiertäminen voi joissain tapauksissa aiheuttaa muutoksia lintujen muuttoreitteihin,mutta muuttoreiteissä mahdollisesti tapahtuvat muutokset johtuvat ennemmin useampientuulivoimapuistojen yhteisvaikutuksista kuin yhden tuulivoimapuiston vaikutuksesta. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen ei arvioida aiheuttavan merkittäviä estevaikutuksia alueen kautta liikehtivillelinnuille, koska tuulivoimapuistot sijoittuvat pääosin samansuuntaisesti lintujen luontaistenmuuttosuuntien kanssa. Yhdessä Myllykankaan tuulivoimapuiston kanssa estevaikutustensuuruus kasvaa, koska Myllykankaan tuulivoimapuisto on huomattavasti laajempi ja lounas–koillis-suunnassa yli 2 km leveämpi kuin Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistot.Tuulen suunnalla ja vallitsevalla säätilalla on yleensä voimakas vaikutus muuttoreittien sijoittumiseenja lintujen muuttokorkeuksiin. Näin ollen on mahdollista, että joissain tilanteissa alueen ulkopuolellapääosin kulkeva lintujen muuttovirta ajautuu myös tuulivoimapuistojen alueelle. Vastatuulentai heikon näkyvyyden vuoksi normaalisti maa-alueiden yllä huomattavan korkealla kulkevalintujen muuttovirta saattaa ajautua alemmas tuulivoimaloiden törmäyskorkeudelle.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi29 (34)Tuulivoimapuistoihin törmänneiden lintujen lukumäärä vaihtelee maailmalla hyvin paljon, riippuenmm. alueen paikallisista olosuhteista ja siellä esiintyvien lintujen lukumäärästä. Ruotsalaisen tutkimuksenmukaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa todettu törmäävien lintujen lukumäärä onollut keskimäärin 2,3 lintua / voimala vuodessa (Rydell ym. 2011). Suomessa on arvioitu, ettäkeskimääräisellä suomalaisella alueella tuulivoimalaan voidaan arvioida törmäävän yksi lintu /voimala vuodessa (Koistinen 2004). Edellä mainitulla tavalla arvioituna Nybyn tuulivoimapuistoonvoisi törmätä vuosittain 8–19 lintua vuodessa ja Olhavan tuulivoimapuistoon kokonaislaajuudessaan12–28 lintua vuodessa. Kokonaisuudessaan Myllykankaan ja Olhavan alueen tuulivoimapuistoihintörmäisi tällä tavalla arvioituna 41–95 lintua vuodessa. Arvio koskee kaikkea lintujen liikehdintääalueella läpi vuoden, kun nyt toteutettu törmäysmallinnus koskee vain kahdentoista lajinläpimuuttokantaa. Törmäysmallinnuksen perusteella tuulivoimapuistoihin törmäisi yhteensäMyllykankaan ja Olhavan alueella noin 37 lintua vuodessa. Populaatiovaikutusten kohdalla törmäyskuolleisuuslaskisi alueen kautta muuttavien lajien läpimuuttokantaa noin 1–2 % kymmenenvuoden aikana. Suurin osa alueen läpimuuttavista petolinnuista sekä metsähanhi on luokiteltuuhanalaisiksi tai silmälläpidettäväksi, ja niiden pesimäkanta Suomessa on taantunut viime vuosina.Tällaisten lajien kohdalla pienikin kuolleisuuden lisäys saattaa kiihdyttää populaation vähenemistä.Yleisten ja runsastuvien lajien osalta 1–2 % kuolleisuuden lisäys kymmenen vuoden ajanjaksollaei todennäköisesti ole merkittävää. Taantuvien ja uhanalaisten lajien kohdalla tuulivoimapuistojenaiheuttamalla törmäyskuolleisuuden kasvulla voi kokonaisuutena olla enintään kohtalaisiavaikutuksia ko. lajien populaatiokehitykselle Myllykankaan ja Olhavan alueella.Ruotsissa on tutkittu muuttavien lintujen käyttäytymistä Pohjanlahden rannikolla sijaitsevan Hörneforsintuulivoimapuiston kohdalla (Granér ym. 2011). Havaintojen perusteella muuttavat linnutväistivät selvästi tuulivoimaloita, koska ennen rakentamista noin puolet alueen kautta kulkevistalinnuista muutti tuulivoimapuistoalueen läheisyydessä ja rakentamisen jälkeen vain noin 7–11 %.Rakentamisen jälkeisinä vuosina 2009–2010 keskimäärin vain noin 3 % havaituista linnuista lensituulivoimapuiston läpi. Syksyllä vain 0,5 % linnuista havaittiin tuulivoimapuiston alueella. Tuulivoimapuistonläpi havaittiin muuttavan mm. lokkeja sekä piekanoja, ja etenkin syksyllä valtaosatuulivoimapuiston alueella havaituista linnuista oli petolintuja. Hörneforsin tuulivoimapuiston kohdallatörmäysten on todettu olevan erittäin harvinaisia, eikä esimerkiksi vuoden 2010 järjestelmällisissäetsinnöissä havaittu ainoatakaan tuulivoimalaan törmännyttä lintua (Granér ym. 2011).Nybyn–Olhavan alueelle suunnitelluilla tuulivoimapuistoilla tulee yhdessä Myllykankaan tuulivoimapuistonkanssa väistämättä olemaan paikallisia vaikutuksia lintujen muuttoreitteihin ja tilankäyttöönIin pohjoisella rannikkoalueella. Tuulivoimapuistot sijaitsevat pääosin samansuuntaisestikeväällä luoteeseen ja syksyllä kaakkoon rannikkoa seuraavien lintujen muuttoreittien kanssa,jolloin linnuilla on mahdollisuus kiertää tuulivoimapuistojen länsi- tai itäpuolelta niiden ohi. Nybyn–Olhavanalueelle suunniteltujen tuulivoimapuistojen kautta muuttavalle linnustolle mahdollisestiaiheutuvat este- ja törmäysvaikutukset arvioidaan vähäisiksi, mutta yhdessä Myllykankaantuulivoimapuiston kanssa ne saattavat kohota enintään kohtalaisiksi.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi30 (34)1.2 Luontovaikutusten arvioinnin epävarmuustekijät1.2.1 LinnustoLinnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät enimmäkseen lintujen pesimä- jamuuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maastokauden kattavatselvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska lintujen muuttoreititja lentokorkeudet riippuvat mm. vallitsevasta säätilasta. Linnustoselvitysten ja etenkin muutontarkkailuntuloksia tulee tulkita yhden maastokauden mittaisena otoksena alueen linnustostaja sen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta.Petolintujen reviirien selvittäminen on hyvin työlästä, eikä alueella pesivien petolintujen reviiriensijainnista saada yleensä täyttä selvyyttä yhden maastokauden aikana. Petolintuseurannasta annettuohjeistus (Helsingin yliopisto 2011) toteaa, että hyvä tulos tietyllä alueella pesivien petolintujenreviireistä vaatii noin 400 tunnin työpanoksen vuosittain, eikä kaikkia alueen pesiä useinkaanlöydetä yhden maastokauden aikana. Toteutettu petolintuselvitys voidaan kuitenkin katsoahankkeen kannalta riittäväksi, koska alueen reviiritilanteesta saatiin kohtuullisen hyvä kuva. Petolinnuilleon tyypillistä että kaikki alueella reviiriään pitävät petolinnut eivät pesi joka vuosi, josalueen ravintotilanne on heikko. Viime vuosina Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueella on ollutuseita huonoja myyrävuosia (Metla 2012), joka on todennäköisesti vaikuttanut jossain määrinalueen petolintukantoihin.Hankealueella toteutettujen pesimälinnustolaskentojen tavoitteena ei ollut selvittää kaikkienyleisten metsälintulajien reviirien sijainteja ja parimääriä alueella, vaan luoda yleiskatsaus alueenlinnustoon keskittyen suojelullisesti arvokkaimpiin lajeihin. Kokonaisuutena hankealueen pesimälinnustostasaatiin riittävän kattava ja hyvä kuva.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistojen alueella suoritettiin tämän selvityksen yhteydessä vain kevätmuutonseurantaa,koska alueen kautta kulkevasta lintujen syysmuutosta katsottiin saadunriittävä kuva viereisen Myllykankaan YVA-menettelyn aikana tehtyjen selvitysten myötä.Vaikutustenarvioinnin yksi merkittävimpiä epävarmuustekijöitä on alueen kautta kulkevan lintujenyömuuton puutteellinen tuntemus. Perämeren rannikkoalueella kulkevasta lintujen yömuutosta,sen yksilömääristä tai muuttoreiteistä ei ole olemassa olevaa tutkimustietoa. Nybyn–Olhavantuulivoimapuistot sijoittuvat lähelle muuton johtolinjana toimivaa Perämeren rannikkolinjaa, jotenon mahdollista, että alue on keskimääräistä merkittävämpi muuttoväylä myös yöllä muuttavienlajien osalta. On mahdollista, että yömuutto ei kaikilta osin kulje yhtä keskittyneesti rannikkoalueentuntumassa, kuin päivällä tapahtuva muutto, koska yöllä johtolinjat näyttäytyvät linnuille eritavoin. Näin ollen on mahdollista, että yömuutto hajaantuu enemmän ja laajemmalle alueelle.Yöllä arvioidaan muuttavan erityisesti puolisukeltajasorsia, kahlaajia sekä lukuisa joukko eri varpuslintuja.Pääosa lintujen yömuutosta kulkee erittäin korkealla, mutta tarkkaa tietoa lentokorkeuksistatai sään vaikutuksesta siihen ei ole olemassa, eikä suomalaisen tutkimustiedon puuttuessaole selvää missä määrin yömuuttoa kulkee myös törmäyskorkeudella. Yömuuton arvioidaanolevan merkittävää etenkin syysmuuton aikaan, koska syksyllä pimeää aikaa on kevättä enemmänja muuttavien lintujen lukumäärät ovat korkeampia. Lintujen yömuutolla tapahtuvista väistöliikkeistäei ole olemassa kattavaa tutkimustietoa, mutta esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan merituulipuistojenkohdalla on tutkaseurannalla osoitettu, että myös yöllä muuttavat linnut kiertävättuulivoimalat yleensä turvallisen etäisyyden päästä (mm. BirdLife Suomi 2010).Käytettyyn törmäysmallinnukseen ja populaationvaikutusten arviointimenetelmään liittyy useitaepävarmuustekijöitä, jotka voivat vaikuttaa saatuun lopputulokseen. Mallin tuottamat törmäyslukematovat siis karkeita yleistyksiä yhden vuoden maastohavainnoinnin perusteella yleistetystämuuton kuvasta alueella. Lisäksi tuloksia tulkittaessa täytyy huomioida, että mallinnus on tehtyvain muutamille merkittävimmäksi arvioidulle alueen kautta muuttavalle lajille, jolloin mallinnusei anna arviota kaikista tuulivoimapuistoon törmäävistä linnuista koko vuoden ajalta. Mallinnuksenulkopuolelle jää valtaosa alueella tavattavista lajeista ja lintujen liikkeistä. Törmäysmallinnuksenmerkittävin ja eniten lopputulokseen vaikuttava epävarmuustekijä liittyy käytettyihinFCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi31 (34)väistökertoimiin ja niiden sovellettavuuteen Suomen olosuhteisiin. Väistöliikkeiden yleisyys vaihteleelajeittain, ja luultavasti myös linnun ikä ja kokemus vaikuttaa väistön todennäköisyyteen.Tässä työssä väistökertoimena käytettiin 95 %, mutta tuorein kirjallisuustieto suosittaa käyttämäänväistökertoimena jopa 98 % (Scottish Natural Heritage 2011).Käytetty populaatiovaikutusten mallinnusmenetelmä ei huomioi lintupopulaatioissa tapahtuvialuontaisia muutoksia, jotka johtuvat normaalista syntyvyydestä, kuolleisuudesta sekä tulo- ja lähtömuutosta.Yksinkertainen menetelmä kuvaa vain törmäyskuolleisuuden vaikutusta populaatioonja olettaa lisäksi, että törmäyskuolleisuudessa ei tapahdu muutoksia vuosien välillä. Malli ei esimerkiksihuomioi sitä, että pienikin kuolleisuuden kasvu taantuvalla lajilla voi olla populaationkannalta merkittävämpää kuin suurempi kuolleisuus runsastuvalla lajilla.Vaikutustenarvioinnin sekä johtopäätösten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujenkäyttäytymiseen laajojen tuulipuistojen läheisyydessä. Törmäyslaskelmat perustuvat ajatukseentuulipuiston läpi lentävistä linnuista tilanteessa, että lintujen käytös ei muutu millään tavalla kunne lähestyvät tuulipuistoa. Ongelmaksi muodostuu käytettyjen väistökertoimien soveltuminensuomalaisiin olosuhteisiin, koska kotimaista empiiristä tietoa lintujen väistökertoimista ei ole saatavilla.Näin ollen törmäysmallinnuksen tulokset ja sen pohjalta arvioidut populaatiovaikutuksetsaattavat todellisuudessa erota nyt esitetyistä. Jos linnut lentäisivät toiminnassa olevan tuulivoimapuistonläpi törmäyskorkeudella, olisivat törmäyskuolleisuuden aiheuttamat populaatiovaikutuksetarvioitava pääsääntöisesti vähintään merkittäviksi. Törmäyskuolleisuuden lisäksi myös estevaikutuksenarvioinnin kannalta muuttavien ja paikallisten lintujen käyttäytyminen tuulipuistonkohtaamistilanteissa ja Suomen olosuhteissa on epävarmaa.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi32 (34)1.3 Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen1.3.1 LinnustoHankealueen pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten ja niiden elinympäristössä tapahtuvienmuutosten kannalta voimalayksiköiden sijoittelulla sekä huoltoteiden ja sähkönsiirron suunnittelullasekä niiden rakentamisen ajoittamisella on keskeinen merkitys lintuihin kohdistuvien vaikutustenvähentämisen kannalta.Tuulivoimapuiston huoltotiestön suunnittelussa on pyritty hyödyntämään mahdollisimman pitkällevalmiina olevia tielinjauksia. Tuulivoimapuiston sisäiseen sähkönsiirtoon liittyvät voimajohdot kaivetaanmaakaapeleina tielinjojen yhteyteen, jolloin sähkönsiirto ei aiheuta ylimääräisiä metsänraivaustoimia tai törmäysriskiä linnuille. Tuulivoimapuistojen sähkönsiirto valtakunnan verkkoontapahtuu johtovarsiliittymällä tuulivoimapuistoalueen reunassa kulkevaan olemassa olevaan ilmajohtoon,jolloin tuulivoimapuistoalueilla ei rakenneta lainkaan ilmajohtoja. Tuulivoimapuistoon liittyvienrakenteiden asianmukaisella suunnittelulla ja jälkikäsittelyllä voidaan osaltaan ehkäistäniistä aiheutuvia linnustovaikutuksia. Näin ollen rakentamisen yhteydessä tulisi välttää turhiamaankäsittelytoimia ja rajata rakentamistoimet mahdollisimman pienelle alueelle.Tuulivoimaloiden teknisellä suunnittelulla voidaan vähentää niiden aiheuttamia linnustovaikutuksia,erityisesti lintujen riskiä törmätä voimaloihin. Tuulivoimapuistojen aiheuttamia linnustovaikutuksiaon pyritty maailmalla vähentämään monin eri tavoin, joskaan mitään yksiselitteistä jakaikkialla toimivaa ratkaisua ei ole olemassa. Voimaloiden lapoihin maalattavien eriväristen kuvioidenon todettu lisäävän niiden näkyvyyttä ja siten vähentävän lintujen törmäyksiä, mutta tulostenosittaisen ristiriitaisuuden vuoksi tarkkoja ohjeita lapojen värityksestä ja kuvioinnista ei voidaesittää.Tiettyjen lintulajien päämuuton ennustaminen on kohtuullisen luotettavaa säätilan ja lintutilanteenperusteella noin 1–3 vuorokautta etukäteen, joten todennäköisesti tehokkain törmäyskuolleisuudenvähentämistoimenpiteistä on tuulivoimaloiden väliaikainen sammuttaminen vilkkaimmanmuuttokauden ajaksi. Useiden tuulivoimapuistojen sijaitessa vierekkäin koko alueen voimalattulee sammuttaa yhtä aikaa, jotta törmäysten lieventämistoimenpiteellä olisi vastaavaa merkitystä.Lievennystoimien, esimerkiksi voimaloiden pysäyttämisen, suunnittelussa on ensisijaisentärkeää seurata alueella tapahtuvaa lintujen liikehdintää ja niiden reagoimista rakennettuihin tuulivoimaloihin.Tuulivoimaloiden valaistuksen suunnittelulla voidaan merkittävästi vähentää etenkin yöllä ja esim.sumussa tapahtuvia törmäyksiä. Voimaloiden tarpeetonta valaisua ja liian kirkkaita valoja tulisivälttää, koska yöllä muuttavien lintujen on todettu joissain olosuhteissa hakeutuvan tällaisten valonlähteidenläheisyyteen (Koistinen 2004). Voimaloihin sijoitetut lentoestevalot tulisi ilmailulainja säännösten sallimissa puitteissa suunnitella mahdollisimman himmeiksi ja kapea-alaisiksi, jottane eivät houkuttelisi lintuja. Pienemmissä voimalatyypeissä käytettyjen ja heikkotehoisten lentoestevalojenei yleisesti ole havaittu lisäävän lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin (Koistinen2004). Jos voimaloihin joudutaan asentamaan lentoestemääräysten vuoksi voimakastehoiset lentoestevalot,tulisi tutkia esim. Ruotsissa selvityksen alla olevaa menetelmää, missä tutkaseurannallatodetaan alueen läheisyyteen suuntautuva lentoliikenne ja lentoestevalaistus sytytetäänvain tarvittaessa.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi33 (34)2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTAOHJELMA2.1 LinnustoNybyn–Olhavan tuulivoimapuistoalueen pesimälinnustoa ja alueen kautta muuttavaa linnustoatullaan seuraamaan hankkeen rakentamisvaiheen yhteydessä sekä tuulivoimapuiston toiminnanaikana. Tuulivoimapuiston kaavoitusvaiheen aikana toteutetut linnustoselvitykset kuvaavat tilannettaennen tuulipuiston rakentamista.Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistoalue sijoittuu Perämeren rannikkolinjaa seuraavien lintujen, erityisestipetolintujen, merkittävälle muuttoreitille. Lintujen muutto tapahtuu laajalla rintamalla jakäytettävät muuttoväylät vaihtelevat vuosittain jossain määrin mm. säätilojen ja tuulensuuntienvaikutuksesta. Nybyn–Olhavan tuulivoimapuistoalueen sijainti lintujen muuttoreitillä mahdollistaamuuttavien lintujen käyttäytymisen seuraamisen tuulipuiston kohtaamistilanteissa sekä mahdollistentörmäystilanteiden tarkkailun. Alueen kautta muuttavien petolintujen sekä muiden suurikokoistenlintujen (esim. hanhet, joutsen, kurki, kuikkalinnut) päämuuttojen kohdennettu ja asianmukainentarkkailu antaa arvokasta tietoa törmäysten todennäköisyydestä ja lintujen väistöliikkeistäpaikassa, missä lintuja muuttaa riittäviä määriä ja niitä voidaan havainnoida suhteellisenhelposti. Kevät- ja syysmuutonseurannan tulee olla työmäärältään riittävää ja ajallisesti kattavaa,jotta seurannan aikana saadaan riittävä kuva alueen kautta kulkevasta lintujen muutosta ja lintujenkäyttäytymisestä tuulivoimaloiden läheisyydessä. Alueen kautta kulkevaa kevätmuuttoa tuleeseurata 10–20 päivän ajan maaliskuun lopun ja toukokuun lopun välisenä aikana. Alueen kauttakulkevaa syysmuuttoa tulee seurata 10–20 päivän ajan elokuun puolivälin ja lokakuun lopun välisenäaikana. Muutonseurantaa tulee suorittaa kahden peräkkäisen kevät- ja syysmuuttokaudenajan tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen, sekä yhden kevät- ja syysmuuttokauden ajan viisivuotta tuulivoimapuiston valmistumisen jälkeen.Muuttolinnuston seuranta olisi suositeltavaa toteuttaa yhteistyössä muiden samalle muuttoreitillesijoittuvien tuulivoimapuistojen kanssa, koska näin mahdollisista muuttoreiteissä tapahtuvistamuutoksista saadaan tehokkaimmin kattava kuva.Muutonseurannan aikana kerätty aineisto ja kokemukset lintujen käyttäytymisestä tulee analysoidaensimmäisen ja toisen seurantavuoden jälkeen. Muutonseurannan tulosten perusteella tuleesuunnitella mahdolliset törmäyskuolleisuuden lieventämistoimet esim. voimaloiden kohdennettupysäyttäminen tietynlaisissa tilanteissa tai vilkkaimpien muuttopäivien aikana.Muuttolinnustonseurannan yhteydessä alueen tuulivoimaloiden lähiympäristö voidaan käydämahdollisuuksien mukaan tarkistamassa tuulivoimaloihin törmänneiden lintujen etsimiseksi.Pesimälinnuston osalta tulisi seurata suojelullisesti arvokkaiden lajien pesimäkantaa ja niissä tapahtuviamuutoksia hankealueella. Huomiota tulisi kiinnittää alueella esiintyvään lajistoon ja lintujenreviirien sijoittumiseen ja etäisyyksiin suhteessa tuulivoimaloihin. Erityisesti tulisi seurataalueen metson soidinpaikkojen tilaa sekä alueella pesivien petolintujen esiintymistä ja reviirinkäyttöä.Linnustonseurannassa käytettävät menetelmät tulee pitää samanlaisina kuin hankkeen kaavoitusvaiheessakäytetyt menetelmät. Tämä takaa tulosten vertailukelpoisuuden ja mahdollistaa hankkeenlinnustovaikutusten tunnistamisen.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY15.8.2012Linnustoselvitykset ja vaikutustenarviointi34 (34)KirjallisuusBand, W., Madders, M. & Whitfield, D.P. 2007: Developing field and analytical methods to assessavian collision risk at wind farms. Teoksessa: de Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. (toim.)2007: Birds and Wind Farms. Risk assessment and mitigation. Lynx Editions, Barcelona.s. 259−275.Bevanger, K., Berntsen, F., Clausen, S., Dahl, E.L., Flagstad, O. Follestad, A., Halley, D., Hanssen,F., Johnsen, L., Kvaloy, P., Lund-Hoel, P., May, R., Nygard, T., Pedersen, H.C., Reitan,O., Roskaft, E., Steinheim, Y., Stokke, B. & Vang, R. 2010: Pre- and postconstruction studiesof conflicts between birds and wind turbines in coastal Norway (Bird-Wind). Report onfindings 2007–2010. NINA Report 620. 152 s.BirdLife Suomi 2011: Suomen alueellisesti uhanalaiset lintulajit (alustava listaus). WWWdokumentti:http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-alueelliset.shtml (viitattu20.6.2012).Douglas, D.J.T, Bellamy, P.E. & Pearce-Higgins, J.W. 2011: Changes in the abundance and distributionof upland breeding birds at an operational wind farm. Bird Studu 58: 37–43.Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H.-R., Tapio, T. &Väyrynen, T. 2009: Suurhiekan merituulipuisto - Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitelluntuulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. Wpd FinlandOy, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. 176 s.Helsingin yliopisto 2011: Petolintujen seurantaohjeet. Petolintuseuranta. Eläintieteen yksikkö.14 s.Granér, A., Lindberg, N. & Bernhold, A. 2011: Migrating birds ans the effect of an onshore windfarm. Posteri. Conference on Wind energy and Wildlife impacts, 2.–5.2011, Trondheim,Norway.Honkala, J. 2011: Kalasääksen pesäpaikat tuulivoimatuotannon suunnittelualueilla Tornion-Simon-Iin rannikolla. Luonnontieteellinen keskusmuseo, eläinmuseo, sääksirekisteri. Kirjallinenilmoitus 20.9.2011.Keski-Suomen Metsoparlamentti 2011a: Kuinka löydän metson soidinpaikan? Keski-Suomen riistanhoitopiiri/ Metsoparlamentti. WWW-dokumentti: http://www.metsoparlamentti.fi/Soidinpaikkaesite.pdf(viitattu 6.6.2012).Keski-Suomen Metsoparlamentti 2011b: Hakkuut ja hoitotoimet metsometsissä. Keski-Suomenriistanhoitopiiri / Metsoparlamentti. WWW-dokumentti: http://www.metsoparlamentti.fi/Metsometsa_esite_2011.pdf(viitattu 6.6.2012).Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö.Helsinki. 42 s.Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2.painos). Helsinginyliopiston eläinmuseo, Helsinki.Kuitunen, M., Rossi, E. & Stenroos, A. 1998: Do highways influence density of land birds? Environmentalmanagement 22 (2): 297–302.Langston, R.H.W. & Pullan, J.D. 2003: Windfarms and birds: an analysis of the effects of windfarms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues.Report T-PVS/Inf (2003) 12, by BirdLife International to the Council of Europe, Bern.Lapin vesitutkimus Oy 2010: Iin Tuulivoimapuiston merikotkaselvitys. Fortum Power and HeatOy. 7 s.FCG Suunnittelu ja tekniikka OyOsmontie 34, PL 950, 00601 HelsinkiPuh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fiY-tunnus 2474031-0Kotipaikka Helsinki