kf 132 Johdatus yhteiskuntafilosofiaan - Helsinki.fi

kf 132 JohdatusyhteiskuntafilosofiaanHelsingin yliopistosyksy 2010

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 op• keskiviikkoisin 3.11.-15.12. kello 14-16(U40, sali 2)• torstaisin 4.11.-16.12. kello 14-16 (S10,aud. 2)• tentti 16.12. kello 14-17Opettaja: Tommi Lindfors, master dephilosophie (tommi.lindfors(at)helsinki.fi)Oheismateriaali:http://blogs.helsinki.fi/tplindfo/

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 opTenttiin pitää lukea:• Luentomuistiinpanot3 artikkelia:• Sami Syrjämäki: ”Berlin vapaudesta”• Jaakko Kuosmanen: ”Berlinin liberalismista”• Sami Syrjämäki, Petri Räsänen: ”Poliittinen vapaus”Artikkelit löytyvät filosofia.fi-portaalinLOGOS-ensyklopediasta

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 op Oheislukemisto:• Christman, John (2002). Social and PoliticalPhilosophy – A Contemporary Introduction.London and New York, Routledge.• Häyry, Matti (2000). Ihannevaltio –Historiallinen johdatusyhteiskuntafilosofiaan. Porvoo, WSOY.

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 opKirjallisuutta:• Boucher, David & Paul Kelly (toim.) (2003). Political Thinkers– From Socrates to the Present. New York, Oxford UniversityPress.• Korkman, Petter & Mikko Yrjönsuuri (toim.) (1998). Filosofianhistorian kehityslinjoja. Helsinki, Gaudeamus.• Kymlicka, Will (2002). Contemporary Political Philosophy – AnIntroduction, Second edition. New York, Oxford UniversityPress.• McClelland, J. S. (1996). A History of Western PoliticalThought. London and New York, Routledge.• Tontti, Jarkko, Kaisa Mäkelä & Heta Gylling (toim.) (2001).Filosofien oikeus, osat I ja II. Helsinki, Suomalainenlakimiesyhdistys.

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 op vko 443.11. Johdanto4.11. Hobbes/Locke vko 45 10.11. Montesquieu/Rousseau 11.11. Kant/Hegel vko 46 17.11. Karl Marx/Anarkismi 18.11. Utilitarismi vko 47 24.11. Liberalismi: John Rawls

kf 132 Johdatusyhteiskuntafilosofiaan, 3 op vko 47 vko 48 vko 49 vko 5025.11. Libertarismi1.12. Kommunitarismi / Rawls II2.12. Michel Foucault8.12. Päätetään yhteisesti9.12. Keskustelua teksteistä15.12. Epilogi16.12. Lopputentti

Mitä on poliittinen filosofia?• Poliittinen filosofia tutkii erilaisissa yhteiskunnissa eläviäihmisiä - yhteiskunnissa, joiden instituutiot ja käytännötmuovaavat, rajoittavat ja pitkälti ohjaavat yksilöiden elämää.• Poliittinen filosofia ei, erotuksena esimerkiksi sosiologiasta javaltio-opista, tyydy ainoastaan selittämään tai kuvailemaanilmiöitä; se ei myöskään ole historiallinen kertomus siitä,kuinka nämä instituutiot ja käytännöt syntyivät ja tulivatvallitseviksi. Toisaalta poliittinen filosofia käyttää hyväkseennäiden eri tieteenalojen tarjoamaa materiaalia.• Poliittisen filosofian voi sanoa pikemminkin tulkitsevan jaarvioivan instituutioita ja vallitsevia käytäntöjä.• Poliittinen filosofia analysoi käsitteitä, kuten esim. ’valta’,’suvereniteetti’ eli itsemääräämisoikeus jne.• Sen pääasiallinen tehtävä on normatiivinen: poliittinenfilosofia kysyy, onko jokin tietty yhteiskunnallinenorganisaatio hyvä tai oikeudenmukainen tai oikeutettu.

Mitä on poliittinen filosofia? II• Poliittinen filosofia tutkii yksilöitä osana yhteisöä; se tutkiierityisesti kansalaisten elämää muokkaavia normeja jalakeja.• Sen aihepiiriin kuuluvat sääntöjen ohjaamissa, yhteisöllisissäinstituutioissa elävät ihmiset (yksilöinä sekä erilaistenryhmien jäseninä).• Tärkein näistä instituutioista on valtio, jolla on lukuisialaillisia, poliittisia sekä taloudellisia tehtäviä.• Toisaalta myös monet muut instituutiot vaikuttavat ihmistenelämään yhteiskunnassa, joten myös ne ovat poliittisenfilosofian tutkimuksen kohteena.• Kaikkein yleisimmällä tasolla poliittisen filosofian voi sanoatutkivan valtaa - poliittinen filosofia tutkii yhteisöllisen vallaninstitutionaalisia keskittymiä, keskittymiä jotka muovaavat jarajoittavat yhteisöissä elävien ihmisten elämää.

Aloittakaamme siis lopusta (eli yhteiskuntajapoliittisen filosofian tutkimus tänäpäivänä)• Aiemmat oletuksemme homogeenisistä, selvästi toisistaan rajatuistayhteiskunnista ovat joutuneet epäilyttävään valoon aikana, jotaleimaavat kasvava sosiaalinen liikkuvuus, laajentunut tietoisuus erikulttuureista sekä globalisoitunut talous.• Monikulttuurisuus leimaa enenevissä määrin yhteiskuntia ympärimaailman.• Eri maiden ja maanosien välillä tapahtuva, jatkuvasti kasvavakommunikaation määrä on lujittanut kulttuurien ja erilaistenperinteiden välistä kanssakäymistä.• Tämän kanssakäymisen seurauksena olemme alkaneet epäilläaiemmin tosina pitämiämme olettamuksia koskien ihmistenyhdenmukaista identiteettiä, mielenkiinnon kohteita ja tarpeitaemme voi tänä päivänä käydä keskustelua teoreettisella tasollaihmisoikeuksista ilman, että selvitämme millä tavoin ihmiset (sekälaajemmin kansat ja yhteiskunnat) maailman eri kolkissa eroavattoisistaan.• Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen jaKylmän sodan päättyminen.

Yhteiskunta- ja poliittisen filosofiantutkimus tänä päivänä II• Toisaalta kulttuurienvälinenkanssakäyminen (maiden välillä tai niidensisällä tapahtuva) saattaa toisinaan ollauhka poliittiselle kommunikaatiolleterroristi-iskut ja laajamittainen väkivaltasaattavat jopa asettaa politiikanteonmahdollisuuden kyseenalaiseksi.• Onko mahdollista löytää rauhanomainen,kaikkien osapuolien edut yhtäläisestihuomioon ottava ja kaikkia osapuoliakunnioittava ratkaisu kaikkiinkonflikteihin?

Kaksiosainen ajatuskoe: Mitä jos valtiota eihuomenna enää olisi? (M. Häyry)• ”Mitä tapahtuisi, jos Suomen tasavaltalakkaisi olemasta?”– yliopistoa ei olisi olemassa.– sairaalat, koulut, kirjastot, valtion kunnat javirastot sekä sosiaalitoimi lakkaisivat olemasta.– poliisi sekä oikeuslaitos katoaisivat.– armeija lakkaisi olemasta.– maan poliittinen johto menettäisi kansainvälisenoikeutuksensa ja virallisen valtansa.– Suomen jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä(EU, YK, ETYJ) päättyisi.

Kaksiosainen ajatuskoe II: Millaisen uuden valtionrakentaisimme, mikäli valtiota ei huomenna enääolisi?• ”Millainen valtion pitäisi olla?”• Antamamme vastaus riippuu mm. omista– ihmisluontoa,– moraalia,– yhteiskuntaelämän toimintaa sekä– oikeutettujen lakien perustaakoskevista käsityksistämme.

Poliittisen filosofian suosimatutkimusmenetelmä• Humanistisilla tieteillä ei ole omaa, vain ja ainoastaan niillekuuluvaa tutkimusmenetelmää.• Tiettyjä vakiintuneita lähestymistapoja on kuitenkinhavaittavissa filosofisia ilmiöitä tutkittaessa:– avainkäsitteiden erittely yhdistettynä– loogisesti rakennettuihin perusteluihin, jotka osoittavat meillekantojemme ja mielipiteittemme seuraukset.– intuitiomme (vaisto) tärkeyttä on lisäksi korostettu moraalistenperiaatteidemme käytännön seuraamuksia arvioidessa.• Meillä on joukko perustavanlaatuisia, aksiomaattisia ideoitasuoritamme näihin ideoihin sisältyvien avainkäsitteidenerittelyn joukko deduktiivisia päätelmiä, joihin nojatenpäädymme normatiivisiin johtopäätöksiin; näidennormatiivisten johtopäätösten seuraamuksien on oltavaintuitiivisesti hyväksyttävissä ulkoisessa maailmassa.

Poliittisen filosofian suosimatutkimusmenetelmä II• Edellä kuvatun tapainen tutkimusmenetelmä on erityisen suosittu nk.analyyttisen filosofian piirissä, joka painottaa avainasemassa olevienkäsitteiden merkityksen selvyyttä sekä esitettyjen hypoteesientodennettavuutta.• Ongelma: deduktiivinen järkeily osoittaa jonkin päätelmän olevan tosi, mikälisiihen sisältyvät premissit myös ovat tosia tämä ainoastaan siirtääongelman ’ylemmälle tasolle’, perustavimpiin periaatteisiimme.• Tämä on ongelmallista erityisesti poliittisen filosofian tutkimuksessa: onkoolemassa yleismaailmallisia arvoja, kiistattomia perusväittämiä tai kaikkienyleisesti jakamaa lähtöpistettä? Poliittisen filosofian ongelmat koskevat useinjuuri perustavimpia periaatteitamme.• Entä perusteluihimme sisältyvät sanomattomat tai piilotetut olettamukset,joita ilman perustelumme eivät vakuuttaisi?• Käsitteiden analyysi on niin ikään nähtävä ongelmallisena: normatiivisestilatautuneet käsitteet (’vapaus’, ’oikeudenmukaisuus’) ovat vaikeastianalysoitavissa puolueettomasti. Lisäksi jotkin käsitteet saavatmerkityksensä käytössä meidän tulee tarkastella kuinka niitä käytetäänjokapäiväisessä elämässä.• Tosiasioiden ja arvojen (facts and values) väliin jäävä kuilu.

Poliittisen filosofian suosimatutkimusmenetelmä III• Filosofian nk. hermeneuttisenkoulukunnan (Hans Georg Gadamer)suosima ’tulkitseva’ lähestymistapa.• Nelson Goodman, John Rawls ja ’reflectiveequilibrium’.