Valtion rakennusperinnön vaaliminen -julkaisu pdf ... - Museovirasto

Valtion rakennusperinnön vaaliminen

Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19Valtionrakennusperinnönvaaliminent\M U S E O V I R A S T O

Kansi: N ä kym ä H allituskadulta, vasemmalla valtioneuvoston linna, edessä tuom io-kirkon kappeli ja taustalla Yliopiston päärakennus. K uva M artti Jokinen 1994, M VTakakansi: Valtioneuvoston linnan pääporras. K uva Pasi Kaarto 1978, M VV altion rakennusperinnön vaaliminenMuseoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19ISBN 9 5 1 -6 1 6 -0 1 7 -4ISSN 1236-6439Päätoimittaja: M aire M attinenTaitto: Kristina Kolhi© MuseovirastoJulkaisu, jakelu ja myynti:M useovirasto, rakennushistorian osastoPL 187, 00171 HelsinkiPuhelin (09) 405 0377Telekopio (0 9 ) 661 132Painatus: V am m a/an Kirjapaino O y 1997

Esipuhey f/Y /t///^ S,//,*. «' •77>/-.

Täm ä julkaisu esittelee Museovirastossa vakiintuneita käsityksiäoikeasta tavasta hoitaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusperintöämm e. T avoitteena on rakennusten suojelun, kunnossapidonja hyvän restauroinnin edistäm inen.Julkaisu on suunnattu arvokiinteistöjen suojelusta ja hoidosta vastaaville- talojen käyttäjistä ja haltijoista suunnittelijoihin, rakennusvalvontaviranomaisiin ja valtion kiinteistöyksiköihin. Vaikka Museovirastotulee jatkossakin osallistum aan suojelun toteuttam iseen, onkiinteistönpidosta vastaavien tahojen om akohtainen kiinnostus jataito avainasemassa rakennusperinnön arvojen turvaamisessa. Tässäkirjassa valotetaan suojelun perusteita ja annetaan sekä periaatteellisiaettä käytännön ohjeita rakennusten kunnossapitoon ja restaurointiin.Periaatteet ovat toki sovellettavissa myös m uuhun kuin valtionom istam iin rakennuksiin.V altion rakennukset ovat m aamme käyntikortti. Julkisen vallanrakennukset toim ivat aina esikuvina m uulle rakentam iselle. V altionsuojellun rakennusperinnön kohtelu toim ii niinikään koko rakennetunkulttuuriperinnön vaalim isen esimerkkinä.Julkaisun toteutuksesta ovat vastanneet yli-intendentti M aire M attinen,suunnittelija A nne M äkinen, arkkitehti Erkki M äkiö ja tutkijaJarkko Sinisalo. Lisäksi kirjoittam iseen ovat osallistuneet tutkijaMarkus H iekkanen, tutkija Sinikka Joutsalm i ja konservaattori PenttiPietarila M useovirastosta sekä yli-arkkitehti Juha Lemström ent.rakennushallituksesta ja yli-arkkitehti Sim o Sankari V altion kiinteistölaitoksesta.A rkkitehti M atti Kallio on osallistunut julkaisun kuvittamiseen.Kovakouraisella korjaustavoilla on aiheutettu suurta tuhoa vähälukuisellehistorialliselle rakennuskannallem m e. M useovirastonrakennushistorian osasto toivoo, että täm ä julkaisu edistää hienovaraisiarakennusperinnön arvoja vaalivia korjaustapoja.Pekka K ärki, osastonjohtajaValtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi2121. Korjauksessa on pyrittävä säilyttämään vanhanrakennuksen tunnelma. Pienet epätasaisuudet kertovatiän mukanaantuomasta patinasta ¡a tarjoavat valolleja varjolle mahdollisuuden luoda elävää pintaa.Suomenlinna (C28), portaikko 1700-luvulta, holvi jaseinien yläosa maalattu kalkkimaalillo ja alaosatemperamaalilla. Värisävyt on valittu väritutkimustenperusteella. Kuva Matti Jonas 1994, MV.26 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellunrakennuksen restaurointiMikä on se viesti, jonka haluam m e kertoa tuleville sukupolville rakennussuojelunja restauroinnin välityksellä? M iten täm ä viesti poikkeaasiitä, jonka käytön ohjailem a talojen tavanom ainen kunnossapitotulisi kertom aan?V anhojen rakennusten sisältämä viesti menneisyydestä pitää olla aistittavissarestauroinnin valm istuttuakin, vaikka joudum m e korjaustenaikana usein tekem ään rakennukseen myös muutoksia. Restauroinninavulla on kyettävä turvaam aan talon tarinan, historiallisen kerroksisuudenja ajallisen jatkuvuuden säilyminen.R estauroinnin tavoitteista ja keinoista käydään jatkuvaa tutkijoidenja suunnittelijoiden välistä keskustelua. Kansainväliset suositukset jajulistukset (mm. IC O M O S, International C ouncil on M onum entsand Sites, Euroopan N euvosto) ovat olleet pohjana myös täm än o h ­jeen laatimiselle.Yleisesti hyväksyttynä nyrkkisääntönä on ollut, että suojelukohteenkorjaus ja kunnossapito on tehtävä vanhaa rakennusta kunnioittaen.Tällöin kunnioittam inen kohdistuu viime kädessä rakennuksen alkuperäisiinsuunnittelijoihin ja rakentajiin. O n kyse heidän työnsä jäljenhyväksymisestä.Nykynorm ien ja -käytännön mukaiset ’’oikeat” ratkaisut ovat useinaivan toisentyyppisiä kuin esimerkiksi 150 vuotta sitten toteutetutyksityiskohdat. Tästä huolim atta muutos on tehtävä vanhan rakennuksenehdoilla.Restaurointi ei tarkoita ajan pysäyttämistävaan askelta eteenpäin, rakennuksenkäyttökelpoisuuden varmistamistaR estauroinnin tehtävä on kaksijakoinen. Se tuo rakennukseen yhdenuuden, käytöstä aiheutuvan kerrostuman. Toisaalta sen tehtävänä onsäilyttää m ahdollisim m an laajasti talon alkuperäisyyttä ja sen käyttöhistorianjättäm iä aiempia kerrostumia suojelutavoitteiden mukaisesti.R estaurointi ei tarkoita ajan pysäyttämistä vaan askelta eteenpäin,rakennuksen käyttökelpoisuuden varmistamista.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 27

Suojellun rakennuksen restaurointiRestauroinnin taustatiedotR akennushistoriallinen selvitysJokaisesta suojellusta rakennuksesta tulee ennen korjausta tehdä rakennushistoriallinenselvitys inventointeineen ja dokum entointeineen.Se samoin kuin kuntotutkim uskin ovat välttäm ättöm iä pohjatietojaryhdyttäessä suurempiin korjauksiin.Hyvin tehty inventointi ¡a dokumentointipalvelevat myös kaikkia seuraaviarestaurointihankkeitaT arvittavat tutkim ukset ja selvitykset on tehtävä ajoissa, että ne saadaankaikkien restaurointihankkeen osapuolten käyttöön. H yvin teh ­ty inventointi ja dokum entointi palvelevat myös kaikkia seuraaviarestaurointihankkeita.Rakennushistoriallisen selvityksen tekijäksi rakennuttaja palkkaa ra-kennustutkijan. Jos kohteessa joudutaan tekem ään arkeologisia tutkimuksia,palkataan tehtävään arkeologi. Irtaim iston inventointi, puu-tarha- ja puistoselvitykset, kunto- ja pintakerrostutkim ukset sekä va-lokuvadokum entointi on niin ikään annettava alan asiantuntijoidentehtäväksi. R akennushistoriallisen selvityksen ja m uiden tutkim ustenkustannukset ovat osa suunnittelukustannuksia. T eettäjänä on rakennuttajatai haltija. R akennuttaja koordinoi eri tutkim ukset ja huolehtiisiitä, että kaikille, myös erityissuunnittelijoille ja käyttäjille välittyytutkim usten tieto.M useovirasto antaa tarkem pia ohjeita rakennushistoriallisten selvitystentekemisestä. T äm än raportin lopussa on esitetty suuntaviivojarakennushistoriallisten perusselvitysten ja inventointien tekemiseksi.S uojelutavoitteetValm iina oleviin suojeluluetteloihin ei yleensä sisälly yksityiskohtaisiasuojelumääräyksiä. Kun rakennuksen korjaustarve tai käyttötarkoituksenmuutos tulee ajankohtaiseksi, on syytä kääntyä Museovirastonpuoleen ja keskustella tarkem mista suojelutavoitteista.Suojelutavoitteiden määrittely edellyttäätutkimus- ¡a inventointitietojaSuojelutavoitteiden määrittely edellyttää tutkim us- ja inventointitietoja.T avoitteet voidaan ilmaista yleisinä suojelutavoitteina tai hyvinkinyksityiskohtaisesti kohteen merkityksestä riippuen. Suojeltujenalueiden kohdalla asetetaan suojelutavoitteet myös koko alueenkunnostusta, hoitoa ja täydentäm istä silmälläpitäen.Suojelutavoitteissa esitetään ne ominaisuudet, joiden perusteella aluetai rakennus on m erkitty säilytettäväksi (esim. historiallinen puistotai puutarha, puukuja, näkymä, huonejako, rakennustekniikka, alku-28 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi22. Käytön jäljistä syntyneen kertovuudenhyväksyminen ja säilyttäminen on yksi restauroinnintavoitteita. Patinan erottaminen korjattavastavauriosta on käyttörakennuksissa usein vaikeaa.Suomenlinna. Kuva Pasi Kaarto, 1979 MV.23. Tämä ei ole korjausta vaan uudisrakentam ista.Raskas käsistä riistäytyvä korjaustekniikka saattaaperiaatteessa merkitä samaa kuin talon uudelleenrakentaminen.Kuva Erkki Mäkiä, 1982, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointiperäiset m ateriaalit). Suojelutavoitteissa m ääritellään mm. säilytettävätuiko- ja sisätilat sekä kiinteä sisustus. Mikäli rakennuksessaon säilynyt alkuperäistä tai m uutoin kulttuurihistoriallisesti arvokastairtainta sisustusta, annetaan sen säilyttämisestä suositus. Suojelutavoitteetovat ne yleiset pelisäännöt, joihin alueen tai rakennuksenhoidon, korjauksen ja restauroinnin on perustuttava.R estaurointityön yhteydessä M useovirasto antaa yksityiskohtaisempiakorjaukseen ja m uutokseen liittyviä ohjeita ja tavoitteita.K äyttötarkoitusSuojelutavoitteiden perusteella tehdään johtopäätökset rakennuksenkannalta järkevästä tilankäytöstä ja erilaisiin käyttötarkoituksiinsoveltuvista tilakokonaisuuksista. T avoitteena tulee olla m uutostenm inim ointi ja konservoivien toim enpiteiden suosiminen.24. Päätettäessä talon käyttötarkoituksesta on oinaselvitettävä myös uuden käytön aiheuttamanmuutosketjureaktion vaikutukset. Voiko suojelu vielätoteutua? Piirros Erkki Mäkiä, MV.R akennussuojelun näkökulm asta olisi parasta, jos kohteen tulevakäyttötarkoitus voitaisiin päättää vasta sen jälkeen, kun suojelutavoitteeton laadittu rakennushistoriallisten selvitysten perusteella.K äyttötarkoituksen ja käyttäjien tulee m ukautua taloon niin, että rakennuksenkulttuurihistoriallinen arvo säilyy eikä sen luonne muutu.1 8 9 0 - 1 9 1 0 / 9 7 °f A /A lf AI J A J Ä L K E E N P e e u S P A K A A lfJ U fc S e N3 0 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointiJo ennen hankesuunnittelua on tarkasti selvitettävä tulevan käyttötarkoituksenja vanhan talon yhteensopivuus. Selvitetään mm. m illaisiapalo- ja henkilöturvallisuusehtoja tuleva käyttö edellyttää, m inkälaisiailm anvaihto-, sähkö- ja valaistusteknisiä ratkaisuja uusi käyttövaatii. O n tutkittava, ovatko käytön vaatim ukset toteutettavissasuojeltuun rakennukseen siten, ettei rakennusta jouduta k o htuuttomastim uuttam aan.Restauroinnin suunnitteluS u u n n ittelu n ja korjaam isen yleisperiaatteitaKorjaamisen on oltava sopusoinnussa rakennuksen arkkitehtuurin,sen rakennustavan ja rakennusm ateriaalien kanssa. Korjaus- ja m uutostöidensuunnittelulle ja toteutukselle voidaan antaa joitakin yleisestisovellettavissa olevia periaatteellisia ohjeita:■ Ennen muutos- ja korjausratkaisujen tekoa on rakennus ja sen historiaopeteltava tarkasti. O n opiskeltava sen arkkitehtuuri ja ’’anatomia”.O n tunnettava sen käyttöhistoria ja rakenteet yksityiskohtiamyöten. Suunnittelulinjat ovat löydettävissä itse rakennuksesta.■ K orjatun talon on oltava harm oninen kokonaisuus. Uusiahuonejakoja tai m uita suuria muutoksia tulee välttää. Kaikki m uutokseton suunniteltava huolellisesti vanhaan arkkitehtuurin sopeutuviksi.Sam alla on kuitenkin varm istettava, että tilapäistä tarvettavarten tehtävät m uutokset voidaan tulevaisuudessa helposti poistaa.■ Korjausprosessissa on talon säilytettävä om inaisluonteensa. Sen tu ­lee olla tunnistettavissa om an aikansa rakennukseksi myös korjauksenjälkeen. Rakennukset on nähtävä jakam attom ana kokonaisuutena,jossa interiöörien ja ulkoasun on puhuttava samaa kieltä.Korjaamisen on oltava sopusoinnussarakennuksen arkkitehtuurin, senrakennustavan ja rakennusmateriaalienkanssa■ Käytön tarpeita taloon sovitettaessa on etenkin pienten m uutostenkarsimiseksi (pienet seinien siirrot, ovien aukeam issuunnanm uuttam iset, pintojen oikaisut yms) pidettävä mielessä, että ihm inenon m ukautuvam pi kuin vanha rakennus. Säästetään rakennusta jakustannuksia.■ Korjaus- ja m uutostyön lähtökohta on olemassa oleva rakennuskaikkine rakenteineen. Suunnittelun päälinjana on olevien rakenteidenhyödyntäm inen. Jos vanhat rakenteet eivät kestä uuden käytönkuormia, on vanhoja tuettava uusilla rakenteilla. Yleisperiaatteena onValtion rakennusperinnön vaalim inen 31

Suojellun rakennuksen restaurointisiis oltava liittorakennetyyppiset ratkaisut. Jos vanhoja rakenteita onpurettava, ei purkutöinään saa ryhtyä tuntem atta purettavaksi tarkoitetunrakenteen tai rakennusosan tarkoitusta. Näissä tilanteissa ainatehtävä tarkka dokum entointi.Suomen Rakentamismääräyskokoelmanmääräyksiä ja ohjeita on mahdollista tulkitasoveltaen■ Suom en Rakentam ism ääräyskokoelm an määräyksiä ja ohjeita onm ahdollista tulkita soveltaen. Paikallisten rakennustarkastajien japaloviranom aisten kanssa pitää neuvotella ennakkoon kaavailluistaratkaisuista.■ R estaurointityön suunnittelussa on syytä alustavien arkkitehtiluonnostenjälkeen (1:100 mittakaavassa tehdyt luonnokset, joissa toim innoton sijoitettu paikoilleen) laatia niiden pohjalta alustavat Ivissuunnitelmat. Suunnitelm at tarkennetaan paikalla tehtävissäkatselmuksissa, jossa pääpaino on lvis-reittien selvittämisessä. N äihinkatselm uksiin osallistuvat hankkeen kaikki osapuolet.■ R akenteiden lujuuden ja kunnon selvityksiin liittyvät rakenteidenavaukset on tehtävä varovaisesti sellaisia työtapoja käyttäen, ettäpaikkaam inen ym päröivien pintojen m ukaiseen tilaan on m ahdollista.Avaukset on dokum entoitava m ittauspiirroksin ja valokuvaamalla.Purkututkim ukset on pyrittävä kohdistam aan alueille, joissa alustavienluonnosten m ukaan tullaan tekem ään muutoksia.■ O n m uistettava talon rakenteita ja tulevia korjaajia. Asennuksia eisaa piilottaa kiinteästi niitä pidem pi-ikäisiin rakenteisiin. Kuluvat jarikkoutum isalttiit rakennusosat ja rakenteet on suunniteltava niin,että ne ovat korjattavissa ja uusittavissa m uita rakenteita rikkom atta.M ikään korjaus ei ole viim einen.■ R estaurointityön kokonaisuus on helpom pi hallita jos korjaus- jam uutostyöt erotetaan toisistaan omiksi kustannus- ja toim enpideosuuksiksi.Lisäksi olisi laskettava erillishinta ns. kertautumisosalle,jolla tarkoitetaan niitä purku- ja paikkaustöitä, jotka kohdistuvatehjiin, käyttökuntoisiin tai korjattavissa oleviin rakenteisiin. T ällaisiaehjien rakenteiden purku- ja paikkaustöitä joudutaan useintekem ään esimerkiksi uuden lvis-tekniikan asentam isen yhteydessä.Restaurointiratkaisuja suunniteltaessa kiinnitetään liian usein huomiota yksinom aan rakennuksen näkyviin pintoihin. R estauroinninyhtenä perustavoitteena on aina rakennuksen historiallisen todistusvoiman säilyttäm inen. Käytännössä täm ä tarkoittaa, ettei riitä se, mil-32 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointiK A K E N N U imp j i n t e i ^ t S I a it o s TAIKilNTEISTiYKSlKKjÖARVIOI'SUOJELUKOHTEENKORJAUSHAN!*NMKISIWBIH>mMBl.TEKMNEM TARVE.■reiMiNi/ALUMeN /'wtwwf■p-OffTE-EM NMMNTlSe JE U Ä V Äm u s e o v ir a s t o.ILMOlT«AW0VlRAflaU£K I IM T E lS li L A r f D S T f tpti/fltisrSVKSiKJ® LAATII'TARVESELVITYS‘TOIMINTA JA SEN T)LE V Ä TT llA IA R fE E r, TILAVAlHTOEHtoT.t a v o n r « r j » v a ih to e h t o o nKU STAU MUS V E R T A I U J .SELVITTÄÄ ÄALLlfn/MlJ*1TARPEEN. -MUODOT JA-MAHDOLLISUUDETKllM TElHi L W m 1*1 .tailOTEIStfffMlfltf LAATIIINVRTOINTlPÄÄTföLRl tllU lEinD ^K ilK S.U ^ o w r\,"SrAi

Suojellun rakennuksen restaurointitä rakennuksen pinta näyttää vaan tärkeää on myös vanhojen m ateriaalienja perinteisten työtapojen säilyminen. Rakennussuojelu ei olepelkkien julkisivujen, talon ulkokuoren säilyttämistä. T alon rakenteet,perustukset, kantavat seinät, välipohjat, listat ja helat, h u o n etilat,ullakot ja kellarit ovat rakennuskokonaisuuden osia. Suojelu tarkoittaatäm än kokonaisuuden säilyttämistä. Uudelleen tekem isen sijastapyritään säilyttäm ään m ahdollisim m an paljon vanhaa, olemassaolevaa. Jos kuitenkin jokin rakennusosa tai pinta joudutaankorvaam aanä uudella, pyritään käyttäm ään entisen kaltaista m ateriaaliaja samaa työtapaa.V lM N O M A tf-SUOKUI-T A v o i i e r26PAYH5-W M V S26. Restauroinnin suunnittelijan tehtävänä onsovittaa suojelutavoitteet, uusi käyttö javiranomaismääräykset harmoniseksi kokonaisuudeksi.Lisäksi taloudelliset mahdollisuudet antavat omatrajansa koko hankkeelle. Piirros Erkki Mäkiä,1996, MV.Suurimpia m uutoksia täm än päivän restaurointitöissä aiheuttavat teknillistenjärjestelm ien uusim inen ja laajennustarve. Viim eisen sadanvuoden aikainen kehitys on jo h tan u t esim. siihen, että esimerkiksilvi-tekniikka on nykyisin rakennuksesta irrallaan toim iva itsenäinenlaitekokonaisuus. Viime vuosisadalla lämmitys ja ilm anvaihto olivatkiinteästi talon rakenteisiin sidottuja osia. Uudelle lvi- jasähkötekniikalle on korjaustöissä löydettävä asennustiet. T alotekniikkam uodostuu yleensä suojelun pääongelmaksi. Tekniset laitteetja järjestelm ät vanhenevat nopeam m in kuin itse rakennus.Suojellussa rakennuksessa tulisikin pyrkiä sellaisiin teknisiinasennustapoihin, että laitteita voi huoltaa ja täydentää puuttum attahistoriallisiin rakenteisiin.Talojen käyttö vaatii usein muutoksia. Rakennussuojelu ei tarkoitakaikkien m uutosten torjum ista vaan m uutostarpeiden rajoittam istam ahdollisim m an vähään ja täm än vähän sovittam ista suojelukohteeseenniin, että korjauksen lopputulos on arkkitehtonisestiharm oninen kokonaisuus ja edelleen om an aikansa rakennus.LiikeideaselvitysV altion kiinteistölaitos on o ttanut kiinteistövarallisuuden strategisenohjauksen työvälineeksi kiinteistön liikeideaselvityksen, jossa rakennuskulttuurisetja ympäristöarvot ovat kiinteistöhallintoasetuksenmukaisesti keskeisiä arviointinäkökulm ia. Suojelupäätökset liitetäänliikeideaselvityksiin. Suojeltuja rakennuksia, rakennusryhm iä tai alueitakoskevista varallisuusyksiköiden liikeideoista on syytä tiedottaaM useovirastolle ennen m ahdollisten m uutosten toim eenpanoa.K ulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden osalta kiinteistölaitosja kiinteistöyksiköt yhdessä M useoviraston kanssa sopivat suojeluntarpeesta ja m enettelytavoista suojelutavoitteiden turvaamiseksi.34 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi27H ankesu u n n itteluR akennuksen investointiluonteisista korjauksista on laadittava h an ­kesuunnitelm a (kiinteistöhallintoasetus 159/95 9§), jossa suojelutavoitteetsovitetaan yhteen korjaustavoitteiden kanssa. A setuksen(480/85 8§) m ukaan on hankesuunnitelm a sekä käyttötarkoituksenm uutosta koskeva suunnitelm a tehtävä yhteistyössä M useovirastonkanssa.27. Rakenteiden avausten mittaaminen japiirtäminen tuottaa korjaamisen kannolta arvokastatietoa. Tällaisella dokumentoinnilla on merkitystämyös yleisen rakennustutkimuksen näkökulmasta.Kuva Erkki Mäkiä, 1994, MV.M useovirastoa on inform oitava hankesuunnitelm asta, mikäli kyseessäon suojeltu rakennus. Samalla se ilm oittaa, missä vaiheissa virasto onm ukana ja millä tavoin, esimerkiksi nim eäm ällä edustajansa suunnittelutyöryhmään tai työm aavaiheeseen.Vain investointiluonteisista korjaushankkeista laaditaan vahvistettavahankesuunnitelm a. M uista korjaushankkeista ilm oitetaan Museovirastollem ahdollisim m an aikaisessa vaiheessa, mikäli korjauksessam uutetaan suojellun rakennuksen rakenteita, pohjakaavaa tai rakennuksenulkoasua.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 3 5

Suojellun rakennuksen restaurointiR ak en n u ssu u n n itteluR estauroinnin ja yleensäkin korjaustöiden suunnittelussa on kysymyssuojellun rakennuksen, sen suojelutavoitteiden ja käytön tarpeidenyhteen sovittamisesta.Suunnittelijoiden pätevyys, kokemus ja näkemys ovat keskeisiä edellytyksiärestauroinnin suunnittelun onnistum iselle. Pääsuunnittelijan,arkkitehdin valintaan on kiinnitettävä erityistä huom iota, koskahän vastaa lopputuloksen laadusta kokonaisuutena. S uunnittelijantulee tuntea työkohteena olevan historiallisen talon rakennushistoria,rakennustekniikka ja rakenteiden toim intaperiaatteet.Kaikkien suunnittelijoiden, myös erityissuunnittelijoiden, tulee ollarestaurointiin perehtyneitä. Olisi hyvä, jos sam at tahot voisivat ollamukana prosessissa aina hankesuunnitteluvaiheesta korjauksen valmistumiseen.Perusteellinen ¡a asiaan paneutuva suunnittelutuo kokemusten mukaan säästöäkokonaiskustannuksina ja tuottaa hyvänlopputuloksenO n syytä muistaa, että halvin suunnittelutarjous ei useinkaan johdahyvään lopputulokseen eikä välttäm ättä taloudellisem paan kokonaisratkaisuun.Perusteellinen ja asiaan paneutuva suunnittelu tuo kokemusten m ukaan säästöä kokonaiskustannuksina ja tuottaa hyvän lopputuloksen.Siksi suunnitteluun kannattaa panostaa. Siinä säästäm i­nen tulee lopulta kalliiksi.U rakka-asiakirjat ja urakoitsijan valintaUrakka-asiakirjoissa on kuvattava rakennuksen historialliset vaiheetpääpiirteissään ja m ainittava suojeluperiaatteet sekä katselmukset.Suojelukohteessa purkusuunnitelm an laatim inen kuuluu arkkitehdille.Purkusuunnitelmassa m ääritellään työm enetelm ät: m itenuudelleen käytettävät rakennusosat irrotetaan, m iten reikien ja uusienoviaukkojen avaam inen tapahtuu, m iten hissikuilun avaam inenvälipohjiin tehdään jne.Rakennustyöselityksessä on m ääriteltävä yksityiskohtaisesti eri rakenteidenja pintojen työm aa-aikaiset suojaustavat, m itä ja m iten suojataan.Rakennustyöselityksessä m ääritellään käytettävät työm enetelm ät.Suojelukohteissa tulee välttää esim. pölyä ja tärinää tai kipinöitä synnyttäviätyöm enetelm iä sekä liian suurten ja raskaiden koneiden käyttöäsisätiloissa.36 Voltion rokennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi^ Suojelukohteisiin kuuluu myös rautarunkoisiart>kennuksia. Yli satavuotiaan kasvihuoneen korjausvao,i i ma^ ia syventyä rungon tekotekniikkaan jarakenteiden yksityiskohtiin. Jokainen työpäivä voi'“ da yllätyksiä. Kuva Erkki Mäkiä, 1996, MV.a it io n rakennusperinnön vaalim inen3 7

Suojellun rakennuksen restaurointi29. Suojelu koskee rakennuksenulkoarkkitehtuurin ja sisätilojen lisäksi myösrakenteita. Talon alapohja ja ullakot ovat oleellinenosa suojeltua rakennusta, vaikka ne ovatkin asultaanviimeistelemättömiä ja vaatimattomia. Niitä ei oleyleensä rakennettu käyttötiloiksi ja siksi niissä onusein jäljellä talon valmistumisaikainen autenttisuus,joka muista tiloista on muutosten myötä hävinnyt.Kuvassa 1840-luvun ullakko. Talo muodostui alunperinhuonetiloista, varastokäyttöisestö kellarista jakäyttämättömästä ullakosta.Kuva Pasi Kaarto, 1979, MV.30. Kun päätetään rakentaa taloon täydellinenkoneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, päädytäänyleensä sijoittamaan konehuone ullakkotilaan. Vaikkakonehuoneelle löytyisikin sopiva tyhjä tila, saattaajärjestelmän rakentaminen aiheuttaa talon ehjienrakennusosien rikkomisen. Ehjä vesikatto on avattavalaitteiston sisään saamiseksi, kunnossa olevaanyläpohjaan ja välipohjiin tehdään lävistyksiä, seiniäroilotaon, eräissä tapauksissa myös kunnostettavissaolevat ikkunat joudutaan uusimaan ilmatiiviiksi jne.Ilmanvaihtojärjestelmää koskeva päätös aiheuttaa ns.kertautuvia kustannuksia, jotka kohdistuvat talonehjiin rakenteisiin. Niitä joudutaan turhaanpurkamaan, avaamaan ja uusimaan. Kertautumisvaikutukseton aino punnittava tarkkaan ennenpäätöksiä. Kuvo Bulevardi 18, E. Mäkiä, 1983, MV.|i31. Talon käyttäjä näkee ullakon useinreservitilana. Ullakosta on tullut lisärakentamisen,käyttämättömän rakennusoikeuden tai uudentekniikan laitteiden ja asennusten sijoitusaluetta.Raskaita laitteita varten kattorakenteita joudutaanyleensä pilkkomaan ja yläpohjia vahvistamaan.Rakenteellisesti mielenkiintoiset ja alkuperäisinäsäilyneet kattotuolit jo muut rakenteet sekä tyhjätullakot ovat käymässä vähiin. Ullakko ei ole olun perinollut käyttötilaa. Se on rakenneteknistä tilaa, jokosyntyy katon kannattajarakenteista ja niidenmuodosta. Ullakko on tila, johon on voitu sijoittaaylimmän kerroksen suurijänteisten huonetilojenyläpohjien ansasrakenteet. Se on rakenteellinenaputila, jossa muurari voi koota tuli- jo ilmahormityhteen piipuiksi.Kuva Pasi Koarto, 1979, MV.3038 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi32. Vanhojen pariovien säilyttäminen on toteutettujärjestämällä poistumistie omaksi palo-osastokseentäydentävin ratkaisuin. Kuva Mariankatu 11, 1983,Maire Mattinen, MV.33. Suojellun rakennuksen paloturvallisuuttaparannettaessa on pyrittävä rakenteellisesti kevyisiinratkaisuihin, jotka tähtäävät poistumisen varmistamiseenja hyviin alkusammutusmahdolllsuuksiln. Vähintoimenpitein toteutettava osastointi, palollmoltuslaitosja henkilökunnan kouluttaminen ovat suojellunrakennuksen paloturvallisuusratkaisuja. Ratkaisut tuleetehdä rakennuskohtalsesti. Vanhan puuoventiivistäminen ja levyttäminen "folsarvoisemmalta"puolelta klviolneisella levyllä saattaa joskus tuottaatyydyttävän ratkaisun ja mahdollistaa vanhojenpeiliovien säilymisen. Kuva Teatterikorkeakoulu,Helsinki, 1980, Pasi Kaarto, MV.34. Keskuslämmitysjärjestelmän elementit onsaatettu alunperin ratkaista interiöörien arkkitehtuuriinkuuluvina osina. Kuvassa 1800-luvun lopun koulunpääsisäänkäynnin porrassyvennyksessä olevaradlaattori. Niin kauan kun radioottori toimii teknisesti,on sen säilyttäminen klintokalusteena Itsestään selvää.Toim im attomanakin se olisi oleellinen osa interiööriä.Tällöin lämmitys tulee ratkaista muulla tavoin. KuvaBulevardi 18, Pasi Kaarto, 1983, MV.35. Vanhan kuum ailm aläm m ityksen, ns.kalorifeerin avattu kanava ja säätöpelti.Veslkeskuslämmltys syrjäytti vuosisadan alkukymmenlnätämän ilmakeskus-lämmitysjärjestelmän. Se toimiyleensä epätyydyttäväsi ja lämmityskauden alussahuoneisiin tuli savua pölyn palaessa kanavissa.Huoneilma oli lisäksi kuivaa. Kaikki vanha ei olehienoa ja toimivaa. Kalorifeerikanavat voivat kuitenkintarjota tämän päivän korjaus- ja muutostöissä hyviäpystyasennusteitä installaatioille. Vanhat teknisetjärjestelmät laitteineen on kuitenkin syytä jokatapauksessa tutkia ja dokumentoida. Kuva Bulevardi18, Erkki Mökiä, 1983, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 39

Suojellun rakennuksen restaurointi3636. Rungon ulkopuolelle rakennettu hissi- japorrastorni voivot suojelun kannalta tuottoa parhaanlopputuloksen. 1800-luvun lopun kouluinteriöörintilajako ja avoporras voihin säilyttää, kun pihajulkisivuunrakennettiin uusi poistumistie. Kuva Taideakatemiankoulu, Yrjönkatu 18, Helsinki, 1995, MV.37. Kaksi- tai useampikerroksisen rakennuksenkäyttäminen tänä päivänä näyttää edellyttävän lähespoikkeuksetta hissiä. Arkkitehtoniset ja rakenteellisetmuutokset edellyttävät huolellista suunnittelua. KuvaMV, 1993.38. Mekaaninen, normien mukaan toteutettuturvallinen poistumistie ja helpon sisäänpääsynjärjestäminen liikuntaesteisille voi merkitä vakaviaarkkitehtuurivaurioita. Asiat on ratkaistava joustavastija yksilöllisesti rakennus rakennukselta. Ahdasmääräysten tulkinta johtaa harvoin tyydyttävääntulokseen. Kuva Martti Jokinen, 1996, MV.39. Liikuntaesteisten sisäänpääsyn järjestäminenjälkikäteen olemassa olevaan rakennukseen onyleensä hankalasti ratkaistava kysymys. Lisäongelmiasyntyy kun rakennus on kulttuurihistoriallisestimerkittävä. Kuva MV, 1996.374 0 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi40. Vanhan rakennuksen korjaaminen ei ole sentäydellistä uudelleenrakentamista. Tällainenpintakerrosten ja rakennusosien riisuminenvähentää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoaratkaisevalla tavalla. Rakennussuojelun tavoitteena onsäilyttää sekä alkuperäisiä että myös rakennuksenhistorian eri vaiheissa kertyneitä rakennusosia jaPintakerroksia. Jos sähköjen uppoasennus vaatiitällaista roiloamista, on pinta-asennus suositeltavaa.Varsinkin huonevaloistuksen johtojen asennuksessa onyleensä syytä käyttää pinta-asennusta. Kattopinnoissaupotus voi olla jo teknillisestikin hankalaa. Nykyäänon saatavana pinta-asennuksiin hyvin soveltuviajohtotyyppejä. Kuva Erkki Mäkiä, 19/9, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 41

Suojellun rakennuksen restaurointi41. Arvorakennuksen sähköasennusten uusimisessapinta-asennus on suositeltavampi kuin rakenteisiinupotettu asennustapa. Jalkalista-asennuksia onkehitetty viime vuosikymmenenä erityisestisuojelukohteissa. Huonetiloissa, joissa ei tarvita useitajohtoja, on pinta-asennus hyvä asennustapa. Johtojavoidaan koota esimerkiksi jalkalistan päälle taikattolistojen viereen. Pinta-asennus vaatii asentajaltatarkkaa silmää ja taitoa. Pinta-asennus on rakennusteknisestihelpoin ja halvin sekö rakennusta säästävintyömenetelmä. Piirros Erkki Mäkiö, 1996, MV.42. Installaatioiden asentamistapa on restaurointitöiden ongelmallisimpia kysymyksiä. Onko interiöörisuojelun näkökulmasta tärkeämpi kuin rakenne.Asennetaanko sähköt pinnalle vai upoksiin. Tähän eiole yhtä oikeaa vastausta. Ratkaisut on tehtävä talotalolta, joskus huone huoneelta. Piirros Erkki Mäkiö,1996, MV.4243. lyhytikäisiä installaatioita ei pitäisi upottaatalon rakenteisiin. Uusien lämpöjohtojen roilo onkatkaisut melko nuoren sähköjohtojen uppoasennusreitin.Sähköasennukset todettiin tässäkorjausvaiheessa riittämättömiksi eikä niitä enäähyödynnetty. Rakentamisen arkipäivä on useintuhlailevaa. Kuva Martti Jokinen, 1989, MV.4 2 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi44. Helsingin yliopiston päärakennuksen vestibyyliinon sodan tuhojen korjauksen jälkeen sijoitettu 1930-luvun valaisim et (arkkit. J. Siren). Kuva MV, 1982.45. Vanhat kouluvalaisimet ovat oleellinen osainteriööriä. Niiden valaistusteho ei kuitenkaan vastaanykyistä vaatimustasoa. Lisävalaistus on kiinnitettykaton rakenteisiin siten että huoneen kokonaisilme kärsiimahdollisimman vähän. Kuva M. Mattinen, 1982, MV.46. Valtioneuvoston linnassa asennettiin sähköt 1980-luvulla lattiakanavaan. Tämäntapainen ratkaisu onluonteva esimerkiksi silloin, kun lattiaa joudutaanmuustakin syystä avaamaan seinän viereltä. KuvaMaire Mattinen, 1983, MV.47. Johdotusten asentamiseen on kehitettysaranoidulla kannella varustettu ns.sähköpenkkikaluste, joka toimii sisustuksen osana.Pistorasiat ovat kourun sisällä ja kantta voi käyttääsäilytystilana. Kuva valtioneuvoston linna, Erkki Mäkiä,1996, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen4 3

Suojellun rakennuksen restaurointi4 8 -4 9 . Syrjäyttävän Ilmanvaihdon ratkaisussatuloilmaa valutetaan huonetilaan pinta-alaltaan suurenaukon kautta. Kauppa- ja teollisuusministeriöntoimitalossa on suuri ritilä toteutettu kalustemaisillaratkaisuilla. Kuvassa näkyy myös esimerkkijalkalampulla hoidetusta epäsuorasta valaistuksesta.Kuvat Ismo Hyvärinen, 1996, MV.5150. Vanhoissa virastorakennuksissa on usein suuriauseamman henkilön yhteisiä työhuoneita.Yhdenhengen työhuone on kuitenkin käyttäjien tavallinentavoite. Vaikeastikin jaettavissa olevaan tilaan voidaanlöytää ratkaisuja, jotka jakavat huoneen jättäensamalla sen alkuperäisen muodon näkyviin. KuvaValtioneuvoston linna 1996, Ismo Hyvärinen, MV.51. Kierrätystä voi toteuttaa myös suojelukohteissaja samalla ratkaista sisustus uudistuotetto paremmin.Helsingin metsätalon 1930-luvun luentosalin penkitkunnostettiin ja sijoitettiin Suomenlinnan hoitokunnanluentosaliin 1990-luvun korjauksen yhteydessä. KuvaKruunulinna Ehrensvärd C40, kellarikerroksenpaarlastihuone, 1995, MV.4 4 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi\ f5252. Rakennuksen säilytettävien osien huolellinensuojaus on tärkeää jo myös urakoitsijan näkökulmastataloudellisesti kannattavaa. Työmaa-aikainen suojauson itse asiassa rakennussuojelun konkreettisin oso.Kuvasso hyvin tehty portaan suojaus. Raskaankolhimissuojauksen lisäksi työmaalla tarvitaan useinmyös pölysuojausta, jonka toimiva toteuttaminen onkolhimissuojausta huomattavasti vaikeampaa. KuvaErkki Mökiä, 1996, MV.53. Suojausta suunniteltaessa on pohdittavamillaisille kolhimisille eri osat tulevat työn aikanaalttiiksi. Kuvassa kekseliäs ja halpa porraskaiteensuojaus puretuilla raskailla kokolattiamatoilla.Kuva Erkki Mäkiä, 1996, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 4 5

Suojellun rakennuksen restaurointi5454. Pyörillä liikkuvat pienet työkoneet ovat tuoneetviime vuosikymmenin lisää tehoa raskaisiin kaivuu- jamaansiirtotöihin korjausrakentamisessa.Näistäkoneista on tullut myös restaurointityämaidenvakiokalustoa. Voima ja tehokkuus ovat tuoneetmukanaan myös uusia riskejä. Kellarien karkeassamaansiirtotyössä monet rakenteisiin liittyvätyksityiskohdat saattavat hävitä. Lisäksi raskaankoneen ketterä liikkuminen asettaa säilytettävienrakennusosien suojaukselle aivan uusia vaatimuksia.Käytäntö on osoittanut, ettei varmo suojaus näiltäkoneilta ole mahdollista. Kuva E. Mäkiä, 1980, MV.5656. Vanha oviaukko umpeen ¡a uusi viereen.Tällaista siirtoa on vältettävä. Näin raskasta tuentaoei pidä tiilimuurissa yleensä käyttää. Lähialueenhormilinjaukset ¡a lvi- jo sähkö-asennukset onluonnollisesti tutkittava ennen avausta. Kuva MarttiJokinen, 1995, MV.5757. Uusi oviaukko tiilimuuriin tehdään vaiheittaintiilipalkkia käyttäen. Timanttileikkausvälineilläavataan ensin tila puolikkaalle tiilipalkille ja senjälkeen täydennetään palkki samalla tavalla seinäntoisella puolella. Kun tiilipalkki on valmis avataanoviaukko "timantilla", asennetaan karmi paikoilleen,tehdään rappauspaikkaukset ja maalataan. PiirrosErkki Mäkiä, 1997, MV.55. Tim antlileikkausvälineellä voidaan toteuttaasiististi uusien aukkojen avaaminen jasähköasennusten upottaminen, jolloinkerrannaisvaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.Kuva Posi Kaarto, 1979, MV.4 6 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi6058. Vanha talo saattaa sisältää korjaajille kokonaantuntematonta tekniikkaa, jonko toimintaperiaatteetja käyttömahdollisuudet uusissa tilanteissa ontutkittava. Kuvassa 1800-luvun ilmanvaihtouunintoimintaperiaate. Kuva Alfred Sjöströmin Kuopiossa1891 julkaistusta kirjasta “ Landtmanna byggnader".59. Ilmanvaihtouunin korvausilman sisäänottoavoimen leijonankaan kautta 1870-luvunhelsinkiläiskoulussa. Kuva Pasi Kaarto, 1980, MV.60. Normijärjestelmän tunteminen on talonrakennetutkimuksen merkittävä osa. Tarkkahormitutkimus, hormikokoineen ja linjauksineenkuuluu korjaussuunnittelun tärkeimpiin valmistelutöihin.Nykytekniikka tarjoaa useita mahdollisuuksiavanhojen hormien käyttöön, myös koneellisenilmanvaihdon tarpeisiin. Hormeja voidaan vuorata eritavoin tai niihin voidaan sujuttaa peltikanaviaavaamatta hormeja kuvan esittämällä tavalla. KuvaErkki Mökiö, 1979, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 47

Suojellun rakennuksen restaurointi6161. Korjaus- ja muutostyössä on mallihuoneen ohellasyytä ratkaista interiöörivaikutuksiltaan oleelliset osatmallien avulla.Tyypillisiä ovat värityskysym ykset,valaistus, venttiilit huonetiloissa ja sähköasennustavat.Kuva Erkki Mäkiä, 1989, MV.6 2 -6 3 . Listat ovat tärkeä osa interiööriä jatutkijalle ajoituksen apuväline. Kipsisten kattolistojentäydentäminen tai uudelleen tekeminen vanhojenmallien mukaan vaatii erikoisammattitaitoa. Kuvat,Posi Kaarto, 1980, MV.64. Kattomedaljonkiin on yhdistetty painovoimaisenilmanvaihdon poistokanavan suuoukko. Puurakenteinenkanava jatkui läpi ullakon vesikatolle omaksipiipuksi. Kanavassa oli ullakolta säädettävä luukku.Tällaisia ratkaisuja on pystyttävä käyttämään edelleenhyväksi. Kuva Pasi Kaarto, 1979, MV.63644 8 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointi65. Hirsitalon osittainen kengittäm inen vaatiiperinteisten työtapojen tuntemista. Museovirastonkorjauskortisto antaa vastauksia näihin kysymyksiin.Kuva Erkki Mäkiä, 1981, MV.66. Paikkakorjaus sopii erityisen hyvin puutalonrikkoutuneiden osien korjaamiseen. Kuva MarttiJokinen, 1985, MV.6 7 -6 8 . Talon ulkoasun kannalta helposti toisarvoiseltatuntuva syöksytorven tai loiskekivenmuotoilu voi olla myös osa arkkitehtonistakoristelua. Uusittaessa on tällaiset yksityiskohdattehtävä vanhan mallin mukaisesti. Kuvat Immolankasarmi, Timo Jeskonen, 1994.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 49

Suojellun rakennuksen restaurointin/L/notVALGHoiUf~ mottt ■Ufr>, ■»»•*> ***tfcöcItMtOM ucacrtAnuniAhrih*utivi(tr*i rriUiL*Aic*A)£**r,wat />,LnxAjLf^m\l^C4r M,,UA .JA '* rvcvrv "r„ vt~Z*' AvtMv,r+*THi&*Tr ja *

Suojellun rakennuksen restaurointi7272. Talon rakenteellinen kokonaisuus hahmottuupala pololta kun korjaustöiden yhteydessä tehtävätrakenteiden avaamiset dokumentoidaan. Kokonaisuudentuntemus auttaa talon kunnossapidossa sekötulevissa muutos- ja korjaustöissä.Piirros Erkki Mäkiä, MV.73. Suojelukohteen karm eja ei tiivistetäpolyuretaanivaahdolla. Sen käyttö saattaa johtaakarmin lahoamiseen. On parempi käyttää orgaanisiatilkkeitä, hamppua, pellavaa tai rivettä. Kuva MarttiJokinen, 1988, MV.74. Puutalo on rakennettu puusta. Myös senkorjaamisessa käytetään puuta. Kitti, etenkäänsynteettinen ei ole pitkäikäinen ratkaisu puutalonulkopinnoissa. Kuva Martti Jokinen, 1991, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen51

Suojellun rakennuksen restaurointiAsiakirjoissa on myös m ainittava m ahdollinen varautum inen arkeologisiinkaivauksiin ja m iten kaivaustarpeen ilmaantuessa m enetellään.7575. Louhinta ¡a perustusten vahvistaminen saattavataiheuttaa rungon liikkumista. Ennen korjaustyötä onkartoitettava kaikki pintojen halkeamat. Rakennesuunnittelijanosoittamat halkeamat on varustettava ns.kipsisilloilla (esim. 50x100 mm, paksuus 10 mm),joita tehdään tarpeen mukaon myös työn aikanasyntyviin halkeamiin. Niitä seurataan säännöllisesti jatehdään tarvittavat johtopäätökset. Piirros E. Mäkiö,1996, MV.Uusi asetus (436/94) valtion rakennusurakoista ei pidä tarjoushintaayksinom aan ratkaisevana seikkana tarjouksen hyväksymiselle. A lintakorkeam pikin tarjous voidaan hyväksyä, mikäli sen hyväksymiselle onm uita perusteita, esimerkiksi näyttöä aiemmista restaurointitöistä.Urakka-asiakirjoissa on syytä m ainita, että erikoistöiden suorittajientulee käyttää am m attitaitoista työvoimaa.TyömaavaiheM useoviraston edustajat osallistuvat suojeltujen rakennusten korjaustöidentyöm aakokouksiin mahdollisuuksien m ukaan ja seuraavat työmaata olem alla yhteydessä suunnittelijoihin ja työm aan johtoon taipelkästään pöytäkirjojen välityksellä. Työn suorittajalla ja ao. kiinteistöyksikölläon kuitenkin ensisijainen vastuu rakennussuojelun toteutumisesta.Restaurointityöm aan alkuvaiheessa pidetään työnjohdolle ja työntekijöilleinformaatiotilaisuus, jossa pääsuunnittelija, rakennustutkija jaM useoviraston edustaja kertovat rakennuksen ja sen käytön historiasta,kulttuurihistoriallisesta arvosta sekä suojelutavoitteista ja restaurointiperiaatteista.Ennen töiden aloittam ista on suojeltavat ja vaurioille alttiit rakennusosatja pinnat suojattava huolellisesti. Erityistä huom iota kiinnitetäänkuljetusreittien varrella oleviin ovikarm eihin, portaisiin ja lattiapintoihin.Myös m uiden säilytettävien rakennusosien kuten kaakeliuunien,ovien, listojen, pintakäsittelyjen ja m uiden koristeosien suojaustarpeestaja -tavoista tehdään erillinen suunnitelm a (kts. liite 4).M ikäli korjaukseen liittyy louhintatöitä tai paalutusta on ennen säilytettävienrakenteiden suojausta ja töiden aloittam ista kartoitettavakaikki lattia-, seinä- ja kattopintojen sekä myös uunien ym. halkeamat.Ulkoalueilla suojataan puut ja m uut rakennusaikaiselle vaurioitumisellealttiit rakenteet. Suojauksen yksityiskohtaiset tavat, kutensuojarakenteiden kiinnitystavat, sovitaan rakennuttajan ja urakoitsijankesken erillisessä katselmuksessa, johon tarvittaessa osallistuumyös M useoviraston edustaja.5 2 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointiKorjaustyömaan paloturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä h uomiota. Vanhoissa rakenteissa saattaa olla paljon syttymisherkkiä täytemateriaaleja kuten olkea, sammalta, turvetta. Lvis-nousuja vartenjoudutaan usein avaam aan välipohjarakenteita läpi talon, jolloin syntyytulen leviäm isen kannalta vaarallisia horm eja, jotka voivat m uodostaakoko talosta yhden paloalueen.O n tärkeää muistaa, että koko talosta muodostuu työm aa-aikana helpostiyksi paloalue. Tupakointi on ehdottom asti kiellettävä työm aalla.Kipinöitä tuottavia työm enetelm iä on vältettävä. Jos niitä on käytettävä,on noudatettava äärim mäistä varovaisuutta ja edellytettäväluonnollisesti tekijöiltä tulityölupaa. Jokaiseen kerrokseen on h an k ittavariittävä alkusammutuskalusto.M useoviraston edustajille on ilm oitettava työm aalla purkutöiden yhteydessäesiin tulevista koristemaalauksista, rakenteista, esinelöydöistäjne. Tapauskohtaisesti ratkaistaan näiden ennalta tu n tem attomien löytöjen m ahdolliset vaikutukset suunnitelm iin. Myös näistäasioista on erikseen m ainittava urakka-asiakirjoissa.Työm aa-aikana tehtävästä dokum entoinnista ja sen tekijöistä sovitaanetukäteen jo suunnitteluvaiheessa. Museovirasto, rakennustutki-76. Valtion suojelukohteen korjauksen sisällöstätulisi kertoa yleisölle. Kuvassa RuotsinpyhtäänStrömforsin ruukin yläpajan restauroinnin työmaataulu,jossa on suunnittelija- ja rakentajatietojen lisäksikerrottu ruukin historiaa ja selostettu korjauksenpääpiirteet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.Suunnitteluratkaisu ilmenee aksonometriapiirroksesta.Kuva 1996, MV.YLÄPAJANKORJAUSValtion rakennusperinnön vaalim inen53

Suojellun rakennuksen restaurointija tai muu sovittu vastuuhenkilö dokum entoi valokuvaam alla ja piirtämällä esiin tulevia rakenteita ja yksityiskohtia sekä ottaa tarvittaessatalteen rakennusosia ja -m ateriaaleja. R akenteita avattaessa ja esimerkiksirappauksia poistettaessa tarjoutuu rakennustutkijalle ja rakennesuunnittelijallevielä mahdollisuus tarkentaa tietoja rakentamistavoistaja -vaiheista. H avainnoista ilm oitetaan M useovirastolle.Suunnitteluratkaisuja haettaessa rakennuksen tarkka tuntem inen onperuslähtökohta. O n luonnollista, että eri ratkaisuja joudutaan tarkentamaan vielä työmaavaiheessa. Korjauksen suunnittelu jatkuukäytännössä talon luovutukseen saakka. Erilaiset m allit, jotka voivatkoskea suojauksia, korjauksen työtapoja, uudisrakenteita, maalauksia,valaistusta jne. ovat työvaiheen suunnittelun olennaisia välineitä.Kaikki m allit hyväksytään katselmuksissa jatkotyön pohjaksi.77. Materiaali- ja Hintatiedoilla varustettu käsivarapiirrostäydentää erinomaisella tavalla valokuvadokumentointio.Työmaan eri vaiheissa on syytäpiirtää muistiin paitsi vauriokohtia, myös avattujarakenteita. Piirros Erkki Mäkiä, 1996, MV.54 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Suojellun rakennuksen restaurointiKorjausta koskevat asiakirjatR estauroinnista annetut kansainväliset ohjeet velvoittavat dokum entoimaan ja raportoim aan m onum enteiksi luettavien rakennustenkunnostustyön sekä tallentam aan asiakirjat julkisen laitoksen arkistoon.Korjauksen valm istuttua rakennuttaja kokoaa tehdystä työstä raportintai julkaisun. Siihen kootaan rakennushistoria, suojelutavoitteet, res-taurointisuunnitelm an päälinjat sekä selostus korjaustyön kulusta.K iinteistölaitoksen ja kiinteistöyksiköiden tulee huolehtia korjauksenasiakirjojen säilyttämisestä. Lisäksi rakennuksen haltijalla on syytäolla käytössään tarpeelliset asiakirjat. M useoviraston kanssa sovitaanerikseen virastolle toim itettavasta m ateriaalista.Rakennusta koskevat hallinnolliseen suojeluun liittyvät alkuperäisetasiakirjat, suojeluluettelot, suojelumääräykset tai -tavoitteet valokuvineensäilytetään M useoviraston rakennushistorian osastonarkistossa.Korjaustyöstä kootun aineiston tarkoitus on varm entaa rakennuksenhyvä hoito ja kunnossapito sekä antaa m ahdollisim m an perusteellisetlähtötiedot seuraavalle korjaukselle. T äm än aineiston pohjalta tulisikinvalm istuneen korjauksen suunnittelijan laatia käyttäjille erityisettalon huolto- ja käyttöohjeet: m iten taloa pidetään kunnossa.78. Korjaustöiden yhteydessä rakennuksistapuretaan usein osia, jotka fragmentteina ovattodistusvoimaisia dokumentteja sekä korjattavanrakennuksen että yleisen rakennustutkimuksennäkökulmasta. Piirros Erkki Mäkiä, 1996, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 5 5

79. Talojen ulkoarkkitehtuuri voi sisältöä erityisenvaurioalttiita yksityiskohtia. Niitä on pyrittäväpitämään kunnossa paikkakorjauksin. Mikälikunnossapito ei kohtuullisin korjausvölein onnistu onharkittava detaljien muuttamista arkkitehtuuriinsopivalla tavalla. Kuva Timo Jeskanen, 1994.56 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Rakennuksen kunnossapitoJatkuvalla ja systemaattisella hoidolla ylläpidetään rakennuksen teknillisiäja arkkitehtonisia ominaisuuksia. Jatkuva kunnossapito vähentäämyös m ittavien ja kalliiden peruskorjausten tarvetta.K iinteistönpidon talous vaatii rakennuskohtaista hoito- ja huoltosuunnitelmaa, jossa rakennussuojelu tulee ottaa huom ioon. Suunnitelmaa laadittaessa on tunnettava rakennuksessa käytetyt m ateriaalitja niiden om inaisuudet. M ääriteltäessä käytettäviä puhdistusaineita jatyövälineitä tulee siivousohjeissa ottaa huom ioon arvokkaidenpintakäsittelyjen säilyminen.T alon vaurioalttiiden ja käytössä kuluvien osien kuntoa on säännöllisestiseurattava lvi- ja m uiden teknisten laitteiden tavoin. R akennustenhoidon tueksi on kuntotarkastuksille tehtävä aikataulu. Tarkastukset,havainnot ja m ahdolliset korjaustoim enpiteet on syytä m erkitätyötapoja ja käytettyjä aineita ja m ateriaaleja m yöten talon huoltopäiväkirjaan.T alon ylläpito ja seuraavien korjausten teko tulevathelpommiksi."Valtion kiinteistövarallisuutta on hoidettavahuolellisesti ¡a tuottavasti sekä toiminnan tarpeet,kulttuuri- ¡a ympäristöarvot ¡a kaavoitusnäkökohdathuomioon ottaen."(Asetus 1 5 9/95 §4)"Viraston tai laitoksen, ¡onka hoidossa tai korjaushuollossasuojeltavaksi määrätty rakennus on, tulee hoitaaja kunnossapitää sitä huolellisesti. Suojeltuarakennusta ei saa ilman Museoviraston lupaa muuttaatai käyttää niin, että rakennuksen kulttuurihistoriallinenarvo siitä vähenee."(Asetus 4 8 0 /8 5 §6)Rakennuksen kunnossapitoon kuuluvat vuosittain tehtävät tarkastuksetja vuodenaikoihin sidotut toimet: lehtien puhdistus katoltasyksyisin, alapohjan tuuletuksen järjestäm inen, liian kasvillisuudenraivaam inen rakennuksen ympäriltä ja huolehtim inen siitä, että pintavedetvaluvat talosta poispäin.Ulkoasua m uuttavat lisäykset, uusimiset ja korjaukset kuten katem a-teriaalin tai ikkunoiden vaihtam inen, julkisivurappauksen uusim inentai suojeltujen sisätilojen m uuttam inen voivat vaikuttaa oleellisestirakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon.Korjauskelvottomaksi vaurioitunut rakennusosa uusitaan yleensä en ­tisen kaltaista m uotoa, m ateriaalia ja työtapaa käyttäen. Tällöin noudatetaanyksityiskohtaisesti alkuperäistä rakennetta pyrkim ättä parantamaan sitä. Kaikki vanha ei kuitenkaan ole hyvin tehtyä. R atkaistavaksitulee siten myös yksityiskohtia, jotka on aikoinaan tehty tek-Valtion rakennusperinnön vaalim inen 57

Rakennuksen kunnossapitonisesti epäkelvolla tavalla. Tällaisten detaljien m uuttam iseen onluonnollisesti pyrittävä löytäm ään kokonaisuuteen sopiva ratkaisu.S uunnittelijoilta vaaditaan taitoa ja paneutum ista, jotta m uutokseteivät vaikuttaisi haitallisesti rakennuksen ulkoasuun tai sisätiloihineivätkä myöskään sen rakenteisiin. Sen sijaan, että pienen vaurion takiauusittaisiin koko rakennusosa, tulee arvokkaissa kohteissa käyttääpaikkaamista. Yleisperiaate on, että puu paikataan samalla puulajilla,tiili tiilellä, öljymaali korvataan öljymaalilla jne. Historiallisia rakennuksiaei saa pitää testaam attom ien m ateriaalien kokeilualueena.M ateriaalit saavat vanhetessaan ja käytössä patinaa. Täm ä luonnollinen vanhenem inen, m ateriaalista luettava ikä ja käyttö, kuuluu olennaisestihistorialliseen rakennukseen. Myös korjauksessa on syytäkäyttää alkuperäisen kaltaisia m ateriaaleja, jolloin korjatuissa osissakäynnistyy sama patinoitumisprosessi. Korjaus asettuu vähitellen vanhan rakenteen saum attom aksi osaksi.80. Systemaattinen kunnossapitojärjestelmähuoltotarkastusaikatauluineen olisi tarpeellinenkaikkien rakennusten hoidossa. Piirros Erkki Mäkiö,1987, MV.TALON KUNNOSSAPITO¿ HiMHTCTAKKASniS- f * *AHKATAVt-UJ t fmiUUöOAftTO-O H X tT JAorrAATHVMJonnxfanxtrms v o e r r v s o H je e rTALOA/HVOLTCrf,VÄUfiJAToiMiunDfoHjnr0» 511118}8058Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Rakennuksen kunnossapito818 1 . 1930-luvun loppupuolen funktionalismin hengessäsuunnitellun rakennuksen käytävä. Maisema tuleetaloon sisään ¡a heijastuu käytävän kiiltävissäseinäpinnoissa kokonaiseksi panoraamaksi.Suojelukohteiden korjauksessa on niinkin pieneltätuntuvalla yksityiskohdalla kuin maalin kiiltoasteellamerkitystä. Immolan kasarmialueen esikuntarakennus(Aulis Blomstedt, 1936). Kuva Timo Jeskanen, 1994.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 59

Rakennuksen kunnossapito82. Säännöllisen korjaushuollon laiminlyönti voijohtaa uudelleenrakentamiseen verrattavaankorjaamiseen. Talon osittainen uudelleenrakentaminenmuutamien kymmenien vuosien välein ei voi ollasuojellun rakennuksen pitotapa. Kuva Erkki Mäkiä,1995, MV.83. Kevättalven suuret lämpötilan vaihtelutaiheuttavat helposti kuvan esittämän tilanteen, jonkavoi korjata asentamalla vastuksen syöksytorveen.Kuva Martti Jokinen, 1995, MV.84. Kun talon kunnon seuranta on systemaattistavoidaan vesikatteen tai syöksytorven vuoto havaita jakorjata nopeasti. Vuodon korjaaminen heti olisitässäkin tapauksessa ollut kustannuksiltaan murto-osahoitamattomuuden seurausten kustannuksista. KuvaErkki Mäkiä, 1984, MV.84'60 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Rakennuksen kunnossapito85. Ennen talven tuloa on räystäskouruisto,jalkaränneistä ¡o syöksytorvien suppiloista poistettavalehdet, neulaset ¡a linnunlanta.Kuva T. Jeskanen, 1994.8 6 -8 / . Talojen kivijalat saattavat kokonaan hävitänostetun kadunpinnan alle. Katupinnan madaltaminenei yleensä ole kunnallistekniikan vuoksi mahdollista.Ritilällä katettu tai kaiteella varustettu kivisokkeliinulottuva kuilu seinän vierustalle korjaa tilannetta. KuvaE. Mäkiä, 1995, MV.88. Talojen lähiympäristö on osa suojeltavaakokonaisuutta. Myös sitä on pidettävä kunnossa.Kivitöissä vaaditaan ammattitaitoa ja vanhan tekniikanhallintaa. Kuvassa kenttäkiveystä on uusittuvirheellisesti istuttamalla kivet betoniin. Kuva E.Mäkiö, 1996, MV.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 61

Vuokraus,luovuttaminen ja myyntiV altion omistuksessa olevat suojellut rakennukset ovat kiinteää kansallisomaisuutta,jonka valtiolta pois luovuttam isesta on säädetty lailla(laki ja asetus oikeudesta luovuttaa valtion m aaom aisuutta ja tuloatuottavia oikeuksia 687/78, 693/78 ja 787/88, 160/95, 3§).Suojelu säilyy myös kiinteistöjen omistajienvaihtuessaK iinteistöjen lakiin perustuva suojelu säilyy myös kiinteistöjen omistajienvaihtuessa. Suojelupäätös on ulottuvuudeltaan rasiteluontoi-nen, joka säilyy luovutuksesta huolim atta.Ennen suojeltujen ja varjeltujen rakennusten m yyntiin panoa kiinteistönhaltijanon pyydettävä suojelua valvovalta M useovirastoltalausunto rakennusten ja rakennuspaikan suojelutarpeesta. Ennen rakennustentai kiinteistön kauppaa myyjällä on oltava tiedossa, m ihinrakennuksen tai kiinteistön osiin suojelumääräyksiä tullaan antam aanja tullaanko m uutostöitä tai lisärakentam ista rajoittam aan suojelumääräyksissä.Irtain omaisuus on valtion irtaintakansallisomaisuutta, ¡ota ei tule ilmanpainavaa syytä luovuttaa pois valtioltaVuokrattaessa tai luovutettaessa asetuksen nojalla suojeltuja kiinteistöjä,rakennuksia tai huonetiloja on kauppakirjaan, luovutussopimukseentai vuokrasopimukseen tehtävä m erkintä siitä, että rakennuson suojeltu valtion om istam ien rakennusten suojelusta an n e­tun asetuksen nojalla ja että ostaja ei vastusta sitä, että rakennus m ahdollisestitullaan suojelem aan rakennussuojelulain nojalla. O staja sitoutuumyös siihen, että hän ei vaadi rakennussuojelulain mukaisiakorvauksia. O staja myös vakuuttaa rakennuksen tai kiinteistön.Kauppakirja lähetetään tiedoksi asianomaiselle alueelliselle ympäristökeskukselle,joka tarvittaessa ryhtyy rakennussuojelulain mukaisiintoim enpiteisiin. Samalla tutkitaan kaavasuojelun mahdollisuudet.A siakirjoihin tulisi sisällyttää suojeltujen kiinteistöjen osalta seuraavatlausumat:"Luovutettavaan kiinteistöön kuuluvat rakennukset xx on suojeltu valtionomistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 480/85 nojalla valtio-6 2 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Vuokraus, luovuttaminen ¡a myyntineuvoston/ympäristöministeriön päätöksellä 00.00.19__. Suojelu on voimassaluovutuksesta huolimatta.”’’Suojeltuja rakennuksia ei saa purkaa. Rakennuksia on hoidettava siten, ettäniiden kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. Korjauksia suunniteltaessa on otettavayhteys Museovirastoon. Luovutuksen saaja sitoutuu noudattamaan Museovirastonantamia tarkempia ohjeita ja määräyksiä rakennusten käytöstä, hoidostaja kunnossapidosta.”R akennusten omistuksen siirtoon liittyy kiinteän sisustuksen ja useinmyös kulttuurihistoriallisesti arvokkaan irtaim iston esim. valaisimienja huonekalujen siirto. Täm ä irtain omaisuus on valtion irtainta kansallisomaisuutta,jota ei tule ilman painavaa syytä luovuttaa pois valtiolta.M ikäli ne oleellisesti liittyvät ko. rakennukseen, on luovutuskuitenkin mahdollista. Luovutusmahdollisuus on selvitettävä neuvotteluinM useoviraston kanssa. Luovutussopimukseen on otettava m ainin ta niiden suojelusta:’’Suojellun rakennuksen yli 50 vuotta vanha ja rakennukseen vanhastaan kuuluvaarvokas kiinteä sisustus taikka irtaimisto tulee säilyttää rakennuksessa pysyvästi.Luovutuksen saaja sitoutuu noudattamaan Museoviraston antamia tarkempiaohjeita kulttuurihistoriaan liittyvästä irtaimistosta ja sen säilyttämisestä.”89. Silloin kun vonhat huonekalut ovat säilyneet, onniiden kunnostaminen ja käyttäminen suojelukohteessavälttämätöntä. Vaasan hovioikeuden I joostontäysistuntosalissa valaisimet, kalusteet jamaalaukset täydentävät arvokasta interiööriä.Voason hovioikeus, kuva Maire Mattinen, 1983.90. Svenska handelshögskolanin vastavalmistuneessarestauroinnissa on huolehdittu pieteetillä myös 1950-luvun huonekalujen konservoinnista. Rehtorintyöhuone, kuva J. von Martens, A-konsultit Oy, 1997.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 6 3

YhteenvetoHistoriallisen rakennuksen tai alueen restaurointi ja korjaus onm onivaiheinen prosessi, jossa on noudatettava edellä kuvattuja m e­nettelytapoja. O lennaista restauroinnissa on se, että suunnittelu pohjautuuhyviin perustietoihin kohteesta ja että suunnitelm aa voidaantarkistaa korjaustyön aikajja ilm enevien seikkojen perusteella.skIO n m uistettava, että täm änkertaisen korjauksen jälkeen tulee vääjäämättä uusia korjausvaiheita. N äitä varten on nyt tehtävä korjausdokum entoitava huolellisesti.k R estauroinnin jälkeen rakennusta ja sen ympäristöä on huollettavasäännöllisesti. N äin rakennuksen kuntoa ja sen arvokkaita'osia voidaanylläpitää pienin panoksin vaalien sen autenttisuutta ja niitä om i­naisuuksia, jotka tekevät rakennuksesta ja alueesta om aleim aisen jakulttuurihistoriallisesti arvokkaan.

LiitteetValtion rakennusperinnön vaalim inen 6 5

Liite I919 1 -9 2 . Vanhan kattomaalauksen esiinotto ¡akonservointi. Kuvat Sinebrychoffin talo, Pasi Kaarto,1979, MV66 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite IOhjeita rakennustutkimuksestaja dokumentoinnistaTässä tutkimus- ¡a dokumentointiohjeessa kuvataanrakennushistoriallisen selvityksen tekotapaa ¡a sisältöä.Selvityksen laajuus ja perusteellisuus on harkittavajoka kohteessa erikseen.Rakennushistoriallinen selvityksen tulee ohjata suunnitteluaja antaa vastauksia sen ongelmakohtiin.Rakennushistoriallinen selvitysHistoriallisten ja arkkitehtonisten arvojentuntem inen on kulttuurihistoriallisestiarvokkaan rakennuksen asianmukaisenhoidon ja korjauksen edellytys.Jokaisella rakennuksella on yksilöllinenrakennushistoria, jonka selvittäminen vasta antaa avaimet rakennuksenolemuksen ymmärtämiselle.Rakennushistoriallisessa selvityksessärakennustutkija kartoittaa rakennuksenominaispiirteet ja sen historian.Siinä selvitetään, minkälainen oli rakennuksenalkuperäinen asu, julkisivut,pohjaratkaisut, rakenteet ja yksityiskohdat,miten, milloin ja miksi niitäon muutettu, tehty uutta tai purettuvanhaa. Samalla kirjataan nykytilanneinventoimalla rakennus. O n varauduttavasiihen, että korjaustyön aikanatulee esiin lisää tietoa rakennuksenvaiheista ja rakenteista sekä vastauksiaauki jääneisiin kysymyksiin.Rakennushistoriallinen selvitys koostuuarkisto- ja kirjallisuuslähteisiin perustuvastatutkimusosasta sekä itse rakennuksessatehtävästä kenttäinventoinnista.Selvitys laaditaan raportinmuotoon, jossa valokuva- japiirrosaineistolla on merkittävä osuus.Rakennushistoriallinen selvitys tehdäänyleensä restaurointi- ja korjaussuunnitteluntueksi. Myös Museovirastokäyttää selvityksiä määritellessäänrestauroinnin linjaa.Rakennushistoriallisen selvityksen tekijänon oltava kokenut tutkija. H ä­nen on hallittava arkisto- ja kirjallisuustutkimuksenlisäksi arkkitehtuurinja rakentamisen historiaa sekä tu n ­nettava rakenteita ja materiaaleja.Restaurointihankkeen kannalta olisihyvä jos rakennustutkija ja arkkitehtivoisivat tehdä selvityksen yhdessä taiselvityksen laatisi suunnitteleva arkkitehti.A rkistotutkim usArkistotutkimus tehdään kirjallisenlähdeaineiston sekä valokuva- japiirustusmateriaalin perusteella. Lähdemateriaalinlaajuus ja säilyneisyysvoivat vaihdella suuresti. Säilyneet rakennuspiirustuksetlöytyvät yleensäjostakin julkisesta arkistosta (Kansallisarkisto,maakunta-arkisto, rakennusvalvonnanarkisto tms.) tai ne voivatolla nykyisen tai aikaisemmanomistajan hallussa. Rakennuspiirustustenohella on analysoitava muutospiirustukset.Arkisto- ja kirjallisuustutkimuksenavulla täydentyy tieto rakennuksenkäyttöhistoriasta.Viittaukset käytettyyn arkistomateriaaliin,luettelo rakennuksen piirustusaineistostaja maininta säilytyspaikoistaliitetään rakennushistorialliseenselvitykseen. Mahdollisia jatkotutkimuksiasilmälläpitäen luetteloidaankaikki läpikäydyt arkistokokonaisuudet,vaikkei niistä olisikaan löytynytrakennusta koskevia tietoja.Kenttätyö, inventointiArkistotutkimus on pääpiirteissäänpyrittävä tekemään ennen kohteessatapahtuvaa tutkimusta, koska se muodostaavertailupohjan rakennuksennykytilalle. Kenttätyöhön kuuluu sekäuiko- että sisäpuolen tarkastelu, havaintojenkirjaus ja johtopäätökset.Alkuperäispiirustukset eivät aina vastaatoteutusta. O n selvää, että itse rakennuson tutkijalle arvokas tietolähde.Ulkoasun inventoinnissa kirjataanjulkisivut materiaaleineen ja väreineensekä selvitetään eri rakennusvaiheet,laajennukset, purkamiset ja tehdytjulkisivumuutokset. Rakennuksenperustuksia ja runkoa koskevathuomiot kannattaa myös kirjata tässävaiheessa.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 67

Liite 1Ulkoasua koskevat selvitykset tehdäänyleensä sanallisesti, taulukoin taimerkitsemällä inventointitiedot julkisivupiirroksiin.A puna on syytä käyttäävalokuvia ja piirroksia.93KOSTEUSVAURIOITAg | | LATTIASSA JA SEI -NISSÄl i i KOSTEUSVAURIOITA*“ KATOSSA|~S~| SUOLAESItNTYMÄH PENSAITA93. Esimerkki julkisivujen ja alapohjan vaurioidenkirjaamisesta. Piirros, Suitian kartonolinna, MerjaHaro, 1990.-KO KO LATTIA M ARKA 5 7 1989-KATOSTA TIPPUU LAASTIA JAKIVIHOLVIN KIILAKIVI AMuseovirasto pyrkii yhdenmukaistamaansisätilojen inventointia kehittämällähuonekohtaisen inventointikorttia,johon kootaan suunnitteluntarpeita varten tieto huonetilasta jasisustuksesta kuten ovista ja ikkunoistaheloineen, listoituksista, katto-, seinä-ja lattiamateriaaleista, valaisimista,kiinteästä kalustuksesta, ilmanvaihto-ja lämmityslaitteista.Inventointikortin rinnalla käytetäänyleensä huoneesta 1:50 mittakaavassaolevaa pohjapiirrosta, johon merkitääntilassa tehdyt muutokset, esimerkiksioviaukkojen puhkaisut ja sulkemisetajoituksineen. Listat piirretäänmittakaavaan 1:1 ja ne kerätääntyypeittäin inventoinnin loppuun.Listatyypit merkitään huonetiloittainpohjapiirrokseen.94. Rakenneinventointikuvia vuosisadanvaihteenvälipohjarakentelsta. Piirros Erkki Mäklö, 1991, MV.Irtain kalustus on usein myös tarpeeninventoida sekä valokuvata. Historiallisestiarvokkaan irtaimiston osaltaotetaan yhteys Kansallismuseon historianyksikköön.N P. M5 « ) Co-)I02E)hrv/rv(u^4rMONttRtN SOVITUN1912Arkistotutkimuksen ja kenttätyön tuloksetsiirretään pohjapiirustuksiin,joissa muutokset esitetään esimerkiksiväreillä tai muilla symbolimerkeilläniin, että rakennuksen vaiheet ovatselvästi luettavissa. Huonekorteistavoidaan tarvittava tieto koota myöserillisiin pohjapiirroksiin, joissa eritelläänesim. kaikki lattiamateriaalit,eri-ikäiset ovet ja kattolistat.Arkisto- ja kenttätyövaiheen jälkeenrakennustutkija tekee yhteenvedonrakennuksen tilasta. Hän kirjaa havaintonsaja avoimiksi jääneet asiat,jotka on selvitettävä työmaavaiheessa.68 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 195. Kohteessa tehtävää inventointia ¡a dokumentointiavarten tarvitaan monipuolinen, kevyt välineistö.Välttämättömään varustukseen kuuluu taskukamera,harja kuvattavan kohteen puhdistamista varten,mittatikku, mitta, piirustusvälineet, vasara, teräslastaja kaavin. Piirros Erkki Mäkiä, 1997, MV.MittauksetMittauspiirustusten avulla kuvataanrakennuksen tai sen osan senhetkinentilanne. Tarkkaan laaditut mittauspiirustuksetovat onnistuneen restaurointisuunnittelunperusaineistoa.Rakennuksista on useimmiten olemassajonkinlaisia piirustuksia. A inoat rakennustakuvaavat piirustukset saattavatolla rakennettavaksi aiotun talonsuunnitelmia tai aikaisempien korjaustöidensuunnitelmia. Kummatkaaneivät välttäm ättä käy olemassa olevantilanteen dokumenteista, eivätkä missääntapauksessa tulevan suunnittelunpohjaksi.Jos rakennuksesta ei ole ajan tasallaolevia pohja- tai leikkauspiirroksia,niin neä piirretään mittaustulosten perusteella.Näissä mittauspiirustuksissapohja- ja leikkauspiirrokset esitetäänyleensä mittakaavassa 1:50.Pintakerrosten tutkimuksetSisätilojen pintakerrokset tutkitaanjoko inventoinnin yhteydessä tai omanaselvityksenään. Rakennushistoriallisenselvityksen perusteella etsitäänhuonetilat, joissa käyttötarkoituksensavuoksi saattaisi olla esim. koristelua tairakennuksen historian kannalta mielenkiintoisiapintakäsittelyjä. Näissätiloissa pinnat tutkitaan alustavasti.95Saatujen tulosten perusteella voidaanlaatia laajempi ohjelma myöhemmintoteutettavaksi. Pintakerrosten tutkimuksentekijäksi valitaan konservaattoritai muu alan am mattilainen, jokapystyy myös tallentam aan paperilletutkimuksensa tulokset. Jos restauroinninyhteydessä entistetään johonkinhistorialliseen vaiheeseen liittyvätpintakäsittelyt, tulee niiden perustuarakennuksesta löydettyyn aineistoon.V aihtoehtoina ovat alkuperäisten pintakerrostenesiin otto ja konservointitai väritutkimuksella selvitettyjen sävyjenja maalauskoristelun uudelleenmaalaus.O n myös syytä harkita ajanmyötä kertyneiden tapetti- tai maalikerrostensäilyttämistä uusienkäsittelyjen alla.Värien tallentamisesta ja tapettinäytteidenottamisesta sekä väritutkimuskortintäyttämisestä on esitettyyksityiskohtaiset ohjeet liitteessä 2.Ulkoseinien aikaisemmat pintakäsittelytja värit maalityyppeineen voidaanusein selvittää arkistolähteidenperusteella ja seinäpinnoista esiinotettavista kerroksista. Parhaiten vanhojenmaalikerrosten sävyt ovat säilyneetsateelta ja auringon säteilyltäsuojatuissa paikoissa kuten esimerkiksipohjoissivulla räystään alla. Rappauksistaja niiden pinnassa olevista värikerroksistatalletetaan näytepalat korjaus-ja uusintatöiden yhteydessä. Seinäpinnastaotettavan näytteen kokoon noin 10x10 cm, kipsikoristeestariittää pienikin pala.ValokuvadokumentointiRakennushistoriallisen selvityksen tekijälaatii kuvausohjelman. Inventointikuvaustehdään mustavalkoisellefilmille, joka on arkistointikelpoista.Interiöörien kuvaaminen vaatii yleensäammattitaitoista valokuvaajaa.Kaikissa vaiheissa, ennen korjausta,työn aikana ja valmiissa rakennuksessa,on pyrittävä kuvaamaan aina samatnäkymät. Myös arkistoista löytyvät valokuvanäkymäton pyrittävä kuvaamaanuudelleen. N äin saadaan vertailukelpoisiaja hyödyllisiä kuvasarjoja.Ennen korjausta suoritettava kuvauson usein syytä tehdä kahdessa vaiheessa.Talo kuvataan käytössä kalusteineenja käyttäjineen ja kun se on kokonaantyhjennetty työmaata varten.Kuvauksessa otetaan tärkeimmistähuonetiloista kaksi tai kolme yleiskuvaa,kiinteää sisustusta ja irtaimistoasekä rakennuksen käyttöhistoriaa valaiseviayksityiskohtia ja sen nykykäytöstäkertovia tilanteita ja toimintoja.Tarvittaessa heloitukset, radiaattorit,valaisimet ja kiinteät kalusteet valokuvataantyypeittäin, jos niitä ei olepiirretty.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 69

Liite 1Korjaustyön aikaisten vaiheidentallentam inen valokuvaamalla on tärkeädokum entoinnin osa. Työmaavaiheessapyritään kuvaamaan tärkeimpiäyksityiskohtia ja työvaiheita.Valokuviin on aina liitettävä tiedotkuvauspaikasta ja -ajasta. Arkistointipaikkamainitaan aina inventoinnissa,rakennushistoriallisessa selvityksessätai raportissa. Museovirasto arkistoiottamansa kuvat ja negatiivit omaanarkistoonsa.Myös valmis restaurointi on syytä valokuvataloppuraporttia tai julkaisuavarten.Rakenne- ja kuntotutkimusHistoriallisen rakennuksen rakennejakuntoselvitysten tekem inen edellyttääerityistä am m attitaitoa ja kokemusta.Kuntotutkimuksen tekijän tuleehallita suomalaisen rakennustekniikankehitys ja rakennusfysiikan perusteet.Kuntotutkijalla tulee myösolla käsitys erilaisten vaurioiden vaikutuksista.Rakennuksen alkuperäisetja muutoksia koskevat piirustukset,työselitykset ja muu rakenteita selvittäväarkistomateriaali sekä vanhat va-9696. Perinteinen mittaustyö tehdään mittanauhanavulla ¡a käsin piirtämällä. Käsin tehtyjä mittauksiavoi täydentää mm. vaokituslaitteillo, jolloin myösleikkauspiirustuksiin saadaon luotettavat tasot. KuvaKaarina, Kuusiston everstin virkatalo, tutkija IrjaSahlberg, 1944, Turun maakuntamuseo.97. Joustava käsin mittaus soveltuu parhoiten pieniinkokonaisuuksiin sekä täydennys- ja tarkistusmittauksiin.Luonnospiirros Tapio Hyvönen, 1995, MV.lokuvat muodostavat rakenne- ja kuntoselvitystenpohjatiedot.Kuntotutkimus kohdistetaan rakennuksenvaurioalttiisiin ja kuluviin rakenteisiinja rakennusosiin. Pääpainoon perustuksissa, väli- ja yläpohjissa,ulkoseinissä, ikkunoissa, ulko-ovissa javesikatossa.Kuntotutkimuksissa kartoitetaan vauriotja selvitetään mistä ne ovat aiheutuneet.Tulevassa korjauksessa on pyrittäväkorjaamaan molemmat, sekävaurio että sen aiheuttaja.Vaurioiden tunnistam inen perustuuusein pelkästään työkaluilla tunnusteluunja aistihavaintoon.Rakenne- ja kuntoselvitys edellyttävätesim. perustusten, väli- ja yläpohjienkohdalla poikkeuksetta rakenteidenavaamista. Tällöin rakenne aukaistaantarkoin harkituilta kohdilta. Rakenteetja mahdolliset vauriot merkitäänmuistiin kirjallisesti, piirtäen taivalokuvaamalla. Aukaistava alue rajataanselvästi ja purkaminen tehdäänniin, että paikkaus voidaan toteuttaaympäristön mukaisella tavalla. Alue,jossa pintakerrokset ovat niinvaurioituneet, että ne joudutaan joka7 0 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 198. Vanhoilla taloilla on usein värikäs menneisyys.Kuva Uudenmaankatu 1 -5 , Pentti Pietarila, 1994,MV.98tapauksessa uusimaan, on luonnollisestisovelias tutkimuspurkukohta.Rakenteiden avaamista varten tehdäänsuunnitelma, jonka pohjana ontilojen käytöstä johtuva rakenteidenselvitystarve sekä myös kunnon tutkimustarve.Nämä kaksi tutkimussyytäon mahdollisuuksien mukaanyhdistettävä ja pyrittävä lisäksi sijoittamaan avaukset korjattaville taim uutettaville alueille. Yleensä tutkimuspurkuajoittuu korjaustyön alkuun,koska käytössä olevassa rakennuksessasitä on hankala tehdä. Suunnitelmien muutoksiin on syytä varautuatässä vaiheessa.Arkeologiset tutkimuksetKohteen rakennushistoriallisen tutkimuksenyhteydessä selvitetään, onkotarpeen tehdä arkeologinen kaivausrakennuksen alueella. Tässä käännytäänMuseoviraston tai maakuntamuseonarkeologin puoleen. Varsin harvoinesiin tuleva kaivausten tarve voiajankohtaistua pääasiassa kahdella tavalla:■ Kohteena oleva rakennus on vanhatai sen alla tai läheisyydessä saattaaolla vanhempia raunioita tai jäännöksiä,jotka liittyvät tähän rakennukseen.■ Rakennuksen alla tai ympäristössäsaattaa olla jäännöksiä esihistoriallisestaasutuksesta, kalmistosta tai sotahistoriallisestarakenteesta, joilla eiole tekemistä olemassa olevan rakennuksenkanssa, m utta jotka on ikänsätai muun arvon takia tutkittava.Molemmissa tapauksissa on kysymyskiinteistä muinaisjäännöksistä, joihinkajoamista ja joita koskevaa suojeluaja tutkimusta säätelee muinaismuistolaki(295/63). Mahdolliset kustannukseton muinaismuistolain nojalla(15 §) hankkeen toteuttajan korvattava.Arkeologiset tutkimukset on mahdollisuuksienmukaan tehtävä hyvissäajoin ennen varsinaisten korjaustenalkua. Yleensä tämä ei ole mahdollista.Kun rakennuksessa tehdäänperustusten vahvistamistöitä tai kellaritilojalaajennetaan, on selvitettäväarkeologinen tutkimustarve. Arkeologistenkaivausten ja korjaustöidenlimittämisestä tulee sopia erikseen.Tutkimusryhmälle tulee varata riittävästiaikaa korjaustyön alkuvaiheessa.Rakennustyöselitykseen tai muihinurakka-asiakirjoihin määritellään tu t­kimusten vaatim at rakennustyönkeskeytykset.99. Tapettikerrokset ovat rakennusten koristelunnäyttävää historiaa. Kuvo Pentti Pietarila, 1995, MV.99Valtion rakennusperinnön vaalim inen 71

Liite ITEODOLIITTI / TAKYOMETRIMITTAUSMALUMTTAUKSCN TOMINTAPERl AATTEESTA100. Esimerkki teodoliitin avulla suoritettavastamittauksesta. Piirros Tapio Hirvonen, 1995, MV.100KOHTEELLEVAUTAANKIINTOPISTEVERKKOUITTAPISTEETAJETAANKONEELLEETÄISYYKSINÄJAASTE (CDAO) KULMINATEOOOUlTTI/TAKYMETRl ANTAASUORAANMATKANJAKULMANMITATTAVAANOBJEEKHMNAHOINMENETELMÄTQIMi PARHAITENMITATTAESSAPOHJA- JAASEMAPMRUSIMKSlAmEneteimANÄA VOOAANkAyttAAmiTaT~a£SSa rakennusta UikkauSPHRUSIUSTa vartenKAIKKI MITATTAVANOBJEKTINKAT*CAtUE£* ONMlTAnAVAKÄYTTÄENKASRIlTTAUSMENETELMlA( ON*T. IKKUNAT. USTAT. RAKENTEET AI.;TEOOOUtm/ TAKYVETWMITTAUS ONHYVÄMITATTAESSAE9MERKKSJ KIRKKOJENRUNKO-OSIASAMOINPÖHJAMI TTAUSTASONSEINÄPINNAT101. Esimerkki fotogrammetrisesta mittauksesta.Piirros Tapio Hirvonen, 1995, MV.RAKENNUKSEN FOTOGRAMMETRINEN MITTALSMALUMITTAUKSENTOIMINTAPERIAATTEESTAKUVAUSUNJASEWANSUUNTA** E N101rOTOCRAMETRMRNKUVAUSKOHTEELLE VAUTAANKUVATTAVIENSEINIENSUUNTAINENLI JAVERKOSTOSE»J ♦ - TASOSEINÄLLEASETETAANSICNAAUPlStEET TASAMETREINMtCKMPAA VALOKUVANSKAALAUSTAVARTENKUVATAHOATAANSlCNAAUPlSTEIOENKESKELLESOPIVANETÄISYYDENPAAST»MENCTELMASTAAVOCAANKATTTAAMITATTAESSARAKENNUSTAUKKAUSPMUSnjSTA VARTENKUVAANJAAvAVÄÄRISTYMÄOMAISTAANKUVATASOPATOKIOSSALABORATORIOSSAONNYTMAHOOIUSTA TUOTTAAKUVASTAKOPIOTA TARVITTAVAANMITTAKAAVAAN72 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 1KAH>aJ rr/WX.‘VA

Liite 1A LA-AULAr TE»-', a* *Aierrr r1 Alat-amk.' uTEiu ' *-

Liite 1105. Esimerkki kartanopuiston puulajien ja niidenkunnon inventoinnista. Gretel Hemgärd, 1991.106. Vanhat kartat ovat erinomaista lähdemateriaaliatutkittaessa alueiden ja rakennusten historiaa jaanalysoitaessa muutoksia. Seilin saaren kartassavuodelta 1811 näkyy silloinen tiestö, rakennukset,aidat, viljelysalueet jne. Tämä kartta on ollutlähtökohtana laadittaessa Seilin kirkon lähiympäristönmaisemanhoidon toimenpideohjelmaa. Vanhankorttapohjan päälle tehty piirros, MA-Arkkitehdit.105Korjaustöiden aikana saattaa rakennuksestatai sen alta tulla esiin rakenteitatai jäännöksiä, joiden olemassaoloaei etukäteen ole tiedetty. Näissätapauksissa on korjaustyö keskeytettäväja annettava arkeologianasiantuntijalle mahdollisuus arvioidasyntynyt tutkimustarve, laatia sillekustannusarvio ja tehdä tarvittavattutkimukset.Tutkimuksen eri vaiheissa tulee kohteensuunnittelijoiden, rakennuttajanja arkeologien sopia esiin tulleidenjäännösten ja rakenteiden tai niidenosien mahdollisesta säilyttämisestä jakonservoinnista.Arkeologisia tutkimuksia ei aina tarvitsetehdä täydessä laajuudessaan.Kysymykseen voi myös tulla kaivantojentai alapohjien alla näkyvienmaa- ym. kerrosten seuranta korjaustöidenohessa.Kaivaustyön yhteydessä laaditaanerillisraportteja mm. korjaustyön etenemisenkannalta tärkeissä solmukohdissa.Jokaisesta kaivauksesta laaditaanjälkityönä tutkimuskertomus, jostarahoittajalle luovutetaan kopio.UUutpnp&nstJiii41 Hemmantts Sjrrmarugät.Li42 M d b u tm s -1X604J ‘Jkgntfnutyspiats44 M dlnartns ToSatfand45 M M narau g ird s Tom t och M46:Potfuuiand i ‘Bastiufärdan54 Sandm o d 'DdHuu6ad(tn56 Sandmo pit }io(mudden57 t

Liite 1107. Valtioneuvoston linnan perustusten vohvistamistöidenyhteydessä arkeologien esiinkaivamaapihakiveystä 1700-luvun jälkipuoliskolta. KuvaHelena Rytkönen, 1995.108. Mittatikku lisää huomattavasti valokuvadokumentininformaatiosisältöä. Sitä lisäävät tietysti myösvärit. Yksityiskohtien valokuvaamiseen olisikinkäytettävä aina myös dia-filmiä. Kuva Erkki Mäkiö,1994, MV.107Alueiden inventointi:Puutarha- ja puistoselvityksetSuojelun piiriin kuuluu myös laajempiakokonaisuuksia (S3, S4), jotka sisältävätrakennusten ohella vanhojaistutuksia, puutarhoja ja puistojarakennelmineen. Esimerkiksi kartanot,rautateiden asema-alueet ja monienlaitosten alueet ovat vaalittaviakokonaisuuksia rakennuksineen, pihoineen,kulkuväylineen ja istutuksineen.Puutarha- ja puistoselvityksen tekeminenperustuu kuten rakennushistoriallinenselvityskin arkistoaineiston (kirjallisuuden,karttojen, piirustusten javalokuvien) tutkimiseen sekä maastossatehtävään inventointiin. Selvitystulostetaan sanallisesti, piirroksin(mm. asemapiirrokset) ja valokuvin.Puutarha- ja puistoinventoinnissadokumentoidaan kohteen nykytila javerrataan maastossa tehtyjä havaintojaarkistoaineistoon. Inventoinnissakartoitetaan puutarha- tai puistosommitelmankeskeiset piirteet (muodot,tilat, näkymät, istutukset, polut jarakenteet) sekä luonnonolosuhteet(kasvillisuus, maastomuodot, maisema).Riittävän tarkan pohjakartanpuuttuessa suoritetaan mittaus javaaitus, jonka pohjalta laaditaan asemapiirrosnykytilanteesta.Kasvillisuuden osalta tehdään erillinentarkempi kasvillisuusselvitys, jossakartoitetaan alueen puusto, puidenkunto ja muu kasvilajisto. Lisäksi kartoitetaanpuutarhan tai puiston rakenteetja kalusteet: aidat, portit, suihkulähteet,kulkuväylät kiveyksineen japortaineen, terassit, huvimajat yms.rakennelmat sekä penkit, pöydät jalipputangot. Rakenteet merkitään asemapiirrokseenja niiden kunto arvioidaan.Koska vanhoja puutarha- japuistosuunnitelmia on yleensä niukasti,tarjoavat vanhat valokuvat useinparhaat lähteet rakenteiden ja kalusteidentutkimukselle. Eräissä tapauksissajoudutaan hankkimaan lisäselvityksiäarkeologisten kaivausten avulla.Nykytilanteen inventoinnin ja historiallisenselvityksen pohjalta määritelläänkohteen arvo sekä kehittäm istavoitteetsenhetkisen käytön ja kunnossapidonmahdollisuuksien näkökulmasta.Tavoitteiden perusteellalaaditaan asteittain toteutettava restaurointi-ja hoitosuunnitelma.Selvityksen tekijäksi valitaan puutarhataiteeseenerikoistunut tutkija taimaisema-arkkitehti. Kasvillisuusinventoinninyhteydessä voidaan käyttääapuna kasvitieteilijää. Samoinkuin rakennusinventoinninkin kohdalla,olisi parasta, että inventoinninja selvityksen suorittaisi sama henkilötai toimisto, joka myöhemmin tekeemaisema- tai puutarhasuunnitelman.Puisto tai puutarha voi kuulua laajempaansuojeltavaan aluekokonaisuuteen,jossa aiemmin sijainneet tiet, rakennuksetja rakennelmat tulee selvittääerillistä aluesuunnitelmaa varten.Vanhojen rakennuspaikkojen tunteminenantaa tärkeän lähtökohdanaluetta kehitettäessä.7 6 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Pintakerrosten dokumentointiohjeet¡a esimerkki värltutkimuskortistaVärien dokumentointiVäritutkimuksessa löydetyt värisävyttallennetaan säilyvästi. Käytettäessäkaupallisia värikarttoja merkitään kaavakkeeseenkartan alkuperä ja valmistusvuosi.Useimmissa tutkimuskohteissa on parastapa tallentaa värisävyt maalaamallamallilaput paikan päällä javertaamalla tulosta esiin saatuun värialueeseen.Itse tehdyistä malleistamerkitään muistiin käytetty sideaineja pigmenttisekoitukset. Sideaineenakäytetään neutraaleja liimapohjaisiaaineita esim. tapettiliisteriä. Pigmenttien tulee olla valonkestäviä sekävastata mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä.Maalauspohjaksi valitaan happovapaapaperi tai kartonki sopivastipohjustettuna. Dokumentoinnissa voikäyttää esim. valonkestäviä akvarellitaipeitevärejä. Näytepalat kiinnitetääntutkimuksen dokumentointikaavakkeeseenneutraalilla liimalla.Värinäytteiden hankaantumisen estämiseksikaavakkeet erotetaan välilehdillätai ne sijoitetaan arkistointiin hyväksyttyihinkovamuovisiin taskuihin.Tärkeimmistä värimalleista liitetääntutkimusselosteeseen pienten, liimattujen värilappujen lisäksi irralliset,vähintään A5- tai A4-kokoiset näytteet.Tutkimuksissa löytyvät koristemaalauksettai erikoistekniikat dokumentoidaan1:1 piirroksin ja tarvittaessasuuremmin väri- ja kuviomallein.Kortin tietojen käyttökelpoisuuden jaluotettavuuden takaamiseksi merkitäänmuistiin, mistä kohdasta tilaa taikohdetta värikerrokset on otettu esiin(esim. ikkunaseinä, korkeus lattiasta... cm ja etäisyys nurkasta ...cm).Väripintojen esiinottotekniikka vaikuttaaesiin otettujen värisävyjen luotettavuuteen.Mekaanisesti esiin otetutvärisävyt säilyttävät tavallisestiparhaiten luonteensa. Lisäksi näytepinnoissaon voinut tapahtua m onenlaisiamuutoksia. Esimerkiksi öljyinensideaine kellastuu tai ruskistuu oltuaanpimeässä. Täm ä öljyssä tapahtuva kemiallinenreaktio on palautuva. Maalipinnankellastuminen häviää, kunpinta on muutamia kuukausia valossa.Oljymaalien kellastumisen ja likaantumisenvaikutuksen värisävyyn pystyyarvioimaan vain kokenut am m attilainen.Liimamaali- ja kalkkimaalikerrostenpäälle lisättyjen, öljyisiä sideaineitasisältäneiden maalien aiheuttamavärien tum m entum inen selvitetäänmateriaalin kerroksittaisellalävistämisellä ja useiden näytteidentutkimisella.Väripigmenttien m ahdollinen haalistuminen tulee tuntea ja pyrkiä arvioimaanmaalausajankohdan materiaalivalikoimanperusteella. Pigmenttienluonteenomaistenä värisävyjen tuntemusauttaa silmämääräisessä tarkastelussa.Vain kemiallisilla analyyseillävoidaan tarkasti selvittää käytetytpigmentit.Värikerrosten tarkan lukumäärän selvittämiseksion usein tarpeen ottaanäyte mikroskooppista tutkimusta varten.Työmaaolosuhteissa on mahdollistakäyttää 25 kertaa suurentavaa kynämikroskooppia.Kohteesta tallennettujennäytepalojen avullatarkennetaan väritutkimuksia laboratoriossa,jossa voidaan valmistaa poikkileikkausnäytteet.Pigmentti- jasideainemääritykset on mahdollistatehdä mikroanalyysitekniikalla hyvinkinpienistä näytteistä.Kemikaaleilla ja lämmöllä esiin otetutvärinäytteet eivät ole aina luotettavia.Lämpökäsittely ja kemikaalit voivataiheuttaa muutoksia sideaineissa japigmenteissä.Väriportaikko tehdään pinnasta alkaenpaljastaen kerros kerrokselta väripintojaaina pohjamateriaaliin saakka.Joskus on tarpeen myös avata aukkorappaus- ym. pintakerrokseen niin,että saadaan selville, onko pintojapäällystetty uudelleen korjausten yhteydessä.Maalikerrosten nopea kartoitus voidaantehdä ns. kraateritekniikalla, jossamaalikerrosten läpi leikataan taihiotaan syvennys. Syvennyksenreunoilta on luettavissa eri aikakausienvärikerrokset ’’renkaina”. Pintamaali-,kittikerrosten ja pohjamaalienerottamisessa toisistaan tarvitaan kokemustaja mikroskooppia.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 7 7

Liite 278 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 2Kortin numeroKohteen rak.vuosi/suunnittelija _ *rTutkimuksen tekijäM a tto ¡/itá tZ sH 4 ^ /M A a 4 & < 4 A•Kohde/taloJ fa ta b m ¿ n é Kf ó t y / z oSuuret korjaukset/muutokset/vuodetU n i ( M , m ¿ ,Tutkimuksen tilaajaArkistoin tipaikka/H u jZ fiifyU iyfo / / 8 A c/4 ¿ fy . _Tila/huone 0 3p v v i a iPäiväysA / ? ? £/ 5 ~ O x f 2 0 e**? a ¿ c ¿ ¿ .Näytteet väri- ja tapettikerroksista Säilytyspaikka S»*#matcriaaliju ¿ t ,& * /> ? 9 zzA j ¿ 1Valokuva/piirros/mikroskooppinen tark. piirros* /■Pohjamaali/pmtamaaliErityishuomioita/esim. värikerrosten sideaineista ja väripigmenteistä'+7 6 1 . ¿ n *10¿ ¿ ¿ ¿ 4 . / T . f ? ? 8 .Näytteiden esiinottotekniikka/värimallicn materiaalit, x- /9 * * ¿ & a e -'y fa Z ¿ n * V ¿ < íL ,. ¿ r : ¿ ¿ ¿ l .okunÄntomnissa käytetty värikartasto/vuosiM C f / f v V + r t < &S f o t < 7 s o Z tr.Jatkuu kortissa 1t r -110. Esimerkki väritutkimuksen dokumentointikortista. MV 1996.Valtion rakennusperinnön vaalim inen 79

Liite 2Maaleissa käytetyistä sideaineista voidaantehdä havaintoja yksinkertaisillakokeilla ja silmämääräisellä tarkastelulla.Maalikerroksia kostuttamallavoi tunnistaa liimamaalin ja kalkkimaalin.Muiden maalien laatua voiselvittää mekaanisten ominaisuuksienja maalausajankohdan tietoja yhdistämällä.Maalien sideaineiden tarkkamäärittely on tarvittaessa teetettävälaboratoriossa.TapettinäytteetTapettikerroksista irrotetaan näyteleikkaamalla säännöllinen aluearkistointia varten. Alue valitaanniin, että näytteeseen tulee mukaanmahdollista rajausfriisiä. Näytteenkoko riippuu tapettikuvioinnin koosta.Sen tulee olla vähintään yhden kuvionkokoinen niin, että liittyminenseuraavaan samanlaiseen kuvioon onnähtävissä. Näytteiden irrottam inenseinästä voi usein olla vaikeaa. Varovainenkostutus helpottaa työtä.Tapettikerrosten irrottam inen toisistaantehdään myöhemmin muualla.Irrotetut, puhdistetut ja suoristetutnäytteet kiinnitetään yläreunastaanhappovapaalle paperipohjalle neutraalilla,vesiliukoisella liisterillä.Näytteet varastoidaan pahvikansioihinkerroksittain numeroitunaalimmasta eli vanhimmasta kerroksestalähtien.RappausnöytteetJulkisivujen rappausnäytteet otetaanpinnoista, jotka sisältävät mahdollisimmanpaljon tietoa alkuperäisestä jamuusta aiemmin käytetystä rappaustekniikasta,työtavoista ja materiaaleista.Rakennuksen värityksen tutkimuksenkannalta näytteen tulee sisältää kaikkijäljellä olevat pintakäsittelykerrokset.Näytteitä otetaan kaikista niistä rakennuksenosista, jotka ovat osana senarkkitehtonista värijäsentelyä. N äytteidenpaikkamerkintä on tehtävä julkisivupiirroksiintai valokuviin.Rappauksen materiaalianalyysiä vartentarvittavat näytteet tulee ottaa siten,että ne antavat rappauskerroksestamahdollisimman kattavankuvan.Korjaustyötä edeltävässä tutkimuksessatai korjaustyön aikana voidaannäytteitä ottaa talteen joko rikkoutuneidenalueiden reunoiltairrottamalla tai sitten siististi kulmahiomakoneellaleikaten. Julkisivupinnastaotettavan näytteen koko tulisiolla noin 10x10 cm, koristeyksityiskohdistariittävät huom attavasti pienemmät palat.Ottopaikkaa kuvaavin tiedoin varustetut,numeroidut näytteet pakataanpehm ustettuina kartonkilaatikoihin.Näyte, jonka tunnistetiedot ovatpuutteellisia, on arvoton.Sisäseinistä ja katoista otettavat näytteetmääritellään väritutkimuksen ohjelmassa.N äytteet pyritään ottam aanrikkoutuneilta alueilta. Jos näytteitäotetaan ehjiltä pinnoilta, on työ tehtävämahdollisimman harkitusti, koskapinnan paikkaaminen on aina ongelmallista.8 0 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 3Esimerkkejä huonekohtaisesta inventointikortistaKATTOPROF11L I KP 21 : bHuonekortin täyttäminenKenttätyövaiheessa valmiit huonekorttikaavakkeethelpottavat työskentelyäja säästävät aikaa. Kortit täytetäänniin, että ne kestävät kopioinnin.Jokaisen huonekortin yläosassa esitetäänkoko rakennuksen pohjapiirros,johon kortissa käsiteltävä huone merkitään.H uonenum erointina käytetäänolemassa olevaa numerointia. Jostehdään uusi numerointi, tulee myössuunnittelijoiden tulee käyttää sitä.H uonekorttiin merkitään:- tilan alkuperäinen ja myöhemmätkäyttötarkoitukset, jotka saadaan piirustuksistatai haastattelutiedoista.- rakennusosat ja kiinteä sisustus tyypiteltyinäja ajoitettuna: ikkunat,ovet, listoitukset, paneloinnit jne.- muutokset merkitään huoneen pohjapiirrokseen- materiaalit ja niiden ajoitus sekämahdollisesti kunto- valaisimet, lämmityslaitteet, sähköasennuksetja ilm anvaihtolaitteetmerkitään korttiin tyypitellen- alkuperäinen tai muutoin kulttuurihistoriallisestiarvokas irtain sisustusJUULETUSLUUKKU□ □C=l□ □ C Z D□□I-----1□ □ c mn m 1n m— nöfltnnr— i□□r~mn m-----1□□1---- 1n m-----1111. Esimerkki huonekohtaisesta inventointikortista.Uudenmaankatu 1 -5 , ArkkitehtitoimistoRaili ¡a Reima Pietilä, 1991.VVANHA OVIAUKKO/ TÄYTETTY-M-JI------------------- --D n D a a a n a a a a n p¡n. v» .aUSEOVIM STOfl, SÄ I LYTFTTAVAKSI K i n a n aTAMMIPANEU C—RONVEKTORI'UTKEN LÄ PIVIEN TI SEINÄIN/-TUULETU SRILf fLÄ/VALURAUTA MAAL.i \i□ HDD□ Z H D D D[=□□□i innc—tmiQQI ID Q(=□□□I----i— icar—ir~~ia ac.—L - H J Q D QJA LKA LISTA J L 2JjjJJA P IIR R O S^Listojen mittausta ja piirtämistä helpottaviaapuvälineitä ovat mm.millimetripaperi, ’’listakampa” javaha. Listojen dokumentoinnissa onmuistettava, että maalikerrokset pehmentävät muotoja. Jos tarvitaan höyläysmallia,on varminta toim ittaa tekijällepala maalista puhdistettua listaa.Ikkuna- ja ovikaaviot piirretään m ittakaavaan1:20 tai 1:10 yksityiskohdat1 :1 . Myös listojen profiilit piirretään1:1 tai ne valokuvataan mustavalkoisellefilmille selväjakoisen m ittatikunkanssa. Inventoinnin loppuun liitetäänpiirretyt listatyypit ja huonekortissavoidaan käyttää niistä tunnuksia.Huonekortti voi toimia työmaavaiheessarinnan huoneselityksen kanssa,jossa määritellään tilan uudet pintakäsittelyt.Valtion rakennusperinnön vaalim inen81

Liite 3-S*5 g $* i n i i i ***112. Esimerkki sisätilojen inventoinnista. Helsinginyliopisto, Farmasion loitos. Kulttuuritieto Oy, 1992.82 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 3Helsingin yliopistoFA R M A SIA N LA ITO SRA K EN N U SH ISTO R IA LLIN EN SELVITYSTyösuunnitelm al. R akennushistorian selvitystyö 2. InventointiA. A siakirjatYliopiston arkisto- konsistorin pöytäkirjat- rakennusasiain arkistoB. Piirustukset, valokuvatYliopiston museo- piirustukset, valokuvatYliopiston tekninen osasto- piirustusarkistoH elsingin kaupunginm useo- kuva-arkistoHelsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto- piirustuksetHelsingin piirirakennustoim isto- piirustusarkistoM useovirasto- historian kuva-arkistoC. Painetut ym. m uut lähteet- historiikit- vuosikertom ukset-sanom alehtiartikkelit ym.-a ih e tta koskevat opinnäytteet- huone- ja tilakohtaisesti omilla lomakkeilla,kirjallisesti ja pohjakaavan avulla- kiinteä sisustus ja kalustus, pinnat janiiden m ateriaalit- eri osien ajoitus- katto- ja jalkalistat esitetään tyypeittäin pohjapiirroksissa3. D okum entointi- kiinteän sisustuksen dokum entointi piirtäm älläja valokuvaam alla, osien tyypittely ja ajoitus(m ahdollisuuksien m ukaan)- ovet, ikkunat, listat- ovi- ja ikkunatunnukset esitetään pohjapiirroksissa-d e ta ljit 1:1, kaaviot (ovet, ikkunat) 1:20- heloitukset, patterit, valaisimet, kiinteätkalusteet valokuvataan (kuvaussuunnitelma)4- A ineiston tulostus- rakennus- ja käyttöhistorian esitys kirjallisesti japohjapiirrosten avulla- eri rakennusvaiheiden säilyneisyyden arviointi/ 7 . / / f f Z .Valtion rakennusperinnön vaalim inen 8 3

Liite 3SÄYNÄTSALON KUNNANTALOInventointi, m arras- joulukuu, 1995kerros: II huone: nurkkahuoneiston toinisto (ent. keitt.) no: 232113.. m _ kortista. Säynätsalon kunnantalo, Jyväskylän' • 3 kaupunki, Talonsuunnitteluyksikkä, 1995.8 4 Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Liite 3alkuperäinennykyinenhyk ut»t oväh uvaurio /erityistäm 2mkpltoimenpideLATT1Amateriaalipintamassiivibetonilinoleum,harm aamuovimatto,t. ruskeaXXKAmateriaalimassiivibetoni,rappausX8 kpl reikiä vanhoista valaisim istaT0 pintakalkkimaali,valk.maali, valk.XSE1NÄ1materiaalipintatiili, lastuvillalevy5 cm, rappausmaali, valk.XXu se ita halkeam ia ra p p a u k se ssa sek äsein issä, e t t ä ikkunasyvennyksessäSEINÄ2materiaalipinta2 x syrjätiilirappausmaali,kaakelit 15x15maali, valk.XXtiilien v älissä 1" lasivillam atto,2 kpl läpivientejä, o=1 cm ja o=5 cmkaakelitkin m aalattu , kaakelit 150 cmkork. alaspäin 3 riviäSEINÄ3materiaalipintasahajauhotiili,rappausmaali,kaakelit 15x15maali, valk.XX1 läpivienti o=1 cmkaakelitkin m aalattu , kaakelit 150 cmkork. alaspäin 3 riviäSE1NÄi.materiaalipintasahajauhotiili,rappauslastu lev y ,maali, valk.Xseinäpinta p e ite tty lastu lev y llälasiX1KKUNATkarmithelatmänty, la se e ra u s,lakkamessinkitiiv iste lista tXXik k .penkkisem. m o s ./b e t?t. harm aamaali, valk.Xm aalissa halkeamiao v II e h t ilaakaovi, koivu-vaneri, öljym.,valkmaali, valk.Xkarmitmänty,öljymaali, valk.maali, valk.Xcarmiin k o v e rre ttu 1 cm syvä kolo20 x 7 cm0Vh e I a lXTo v i l e h t imaali, valk.Xlis ä tty 70-1.? su lje ttukarmitmaali, valk.XhelatportaatMUUTir t o k a I.k i i n t o k a 1.listatmaali, harm aa maali, t.ru s k e a Xm atto listaX1K untokart. Liite 1iValtion rakennusperinnön vaalim inen 8 5

Liite 4Rakenteiden työmaa-aikainen suojausSuojausten tarkoitus on säilyttää suojattavatpinnat ja rakenteet sellaisinaan,koskemattomina, koko korjaustyönajan. Suojattavaan rakenteeseenitseensä ei saa tulla mitään suojarakenteidenkiinnikkeitä eikä suojarakennesaa olla kiinni suojattavassakohteessa. Kolhaisuja tai kuormitustavastaanottavan suojauksen ja suojattavanrakenteen väliin on pantava iskujavaimentava kerros, aaltopahvi taivastaava.Suojausten yksityiskohtaiset toteutustavathyväksytään rakennuskohteessatehtyjen mallien perusteella. M ihinkäänpurku- ta rakennustyöhön ei olelupa ryhtyä ennen kuin työalueellaolevat, tarvittavat suojaukset on tehty.Rakennusaineita ei ole lupa kuljettaasellaisella rakennuksen sisäisellä alueella,jossa suojaukset on tekemättä.Ne rakennuksen alueet, joissa tullaantekemään lähinnä konservointityyppisiätöitä on pölyäpitävästi erotettavamuusta työmaa-alueesta ennentöiden aloittamista.Seuravassa Museoviraston rakennushistorianosastolle eri korjaus- ja restaurointitöissäkertyneitä kokemuksiasuojausten toteuttamisesta.TyÖMMfl MMM.{Miu fmocvkJVMrtJOvttnJKUV.vutofvtUN&i/tVM/fTIM/fVKA/rieier suimtmhjs?i/MietiVAAHU>Ml/OVI /¿HfnCftT'm ■m/h VOVIftfrVOf* - m ?86Valtion rakennusperinnön vaalim inen

Line HPit k ä n t a v a r a */Sis ä ANQVo Itevfi/ASTAPAUtJi tai S&J TV^i-KAteuwer €tv*r saal^OSlVctrAA KARMII,K! .M W * < W i l l -tMffl cffit/tW'W£tt>l>fjAtSnJA7MM mlfterrerrx*tJ1Tit>- JA K)UVAUKU>NAm -****pKNNIL«wvMAmi*qValtion rakennusperinnön vaalim inen 87

Liite 4OVEN £V0JAV5o v i f u it k r r r u i t r p w . t y ö m a a - a l u sS f i / o t e u - ^ .m n t -TAAfJ m & I/JN I-JVTÄArj izv/rACa u c m ia om *TDir-eu.^PooiruueOVEN SVöJAVS©1.jo s o vea*OaJ h/n rv PAUleUe n a ovi cev (f^\/OWAAfJ KOJTA *fag sn a jA ........fjM.H1?'t .. OU fuojMfSf}ftpeiAAJC+rSvrr* &/uv/ntiSAfr*M*TApfc)HH£?m. m rOVlKMUtoeM MlAUSHTUM lFSoVfVTVU AYÖT 4l/W/U flfU e iJ StlOM S trtM t/ K S T T?Aiu>iueeH. - 'C v m ie ^ iAAUTbfAtNIIS^JJJVAl -torisniHfVA.otSTJ^T V} « * *VAr/trpjKHUJVnxÄtJ fw&>v+rSVSnJftei/frJ JVOJ4&Hfv7TTrT*Um rUtVKI4 iLT d f/tf/v/■ro?88Valtion fokennusperinnön vaalim inen

Liite 4OVIKAWl» SUOMUSSoi/etnv '€Qx mmR cveniA**j (?)/h/KtrJ X+J svoonorJeexi \ z J1.MPAtl/OlilAMPfM-CuiiaJt-nvKllihriHHAN SUOJAALfllTlAbl SUOJAUS(an/ALEvMirvfjeM u t u u mf2AA/VeiU*u s r v ifv y» o ^ ^ s r .* !SVoJATTTsVHCA-rrtAP/rfTAUimaitu\JAAmOnuJOM\‘ SvHJfOTAVASeiiJfiPlun€ M . mValtion rakennusperinnön vaalim inen8 9

tKASUOHT&H SvoiAuc/ / //VAI^P-I|2/w*\S i/ O M u f o /j¡¿eVotStArJPlSTYTV/dCN1/ATO4l/LtofVOlfti-1VlH(AUTA' /M tytvh\ / W & l 12 myps/paoc ■/W A A N S U 0 JA U 5i¿Mesi vA-tHTt>etiTöi sr*sva j*vst*pa4s \ v e u mW N M SUO JA UL^uoJAf-oirio e/ c£f= fr/t/ui u rm ftcx/t 77^vTp7A//xi-f. ¡¿ovno voibAAu tiorr+K 7y$uA l i t p a \Z * < -/S n K -H ir.m P ot S e ti/ v T F & X tC jSfc-^r rrnTfe-cJ* ■SibeifiVTftfjjuuotjU tM \Wv m h t v -/U*0v/ -P+/STALfsetNA*tMSTfXlfVJfVVlCCItiftl,Lom evv-'frIbiilUCK) [%?-**)VUUIfJ SUOJUSV*U> W V *S M * 7W T4UU/jUTA!Z /k*if> A M o rW P V 6 L .AAinPAHVIm ■iW90Valtion rakennusperinnön vaalim inen