t e e m aLeikiten kommunikoimaanluokkayhteisössäMonivammaisen lapsen kommunikaatiotaitojenarviointi ja kuntoutus luokkayhteisössä.Kristiina RäisänenMonivammaisen lapsen mahdollisuudet olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ovat rajoittuneetjohtuen heidän poikkeavasta kommunikaatiostaan. Vaikeasti puhevammainen lapsi kommunikoi usein varhaistenvuorovaikutuskeinojen avulla ääntelemällä, itkemällä ja nauramalla sekä ilmeiden ja koko kehonavulla. Ympäristön ihmisten on usein vaikea tulkita, mitä lapsi viestinnällään yrittää ilmaista ja paljonkotämä ymmärtää puhuttua kieltä, jos lapsi ei pysty reagoimaan normaalilla tavalla ympäristön ärsykkeisiineikä puhuttuun kieleen.Tein tapaustutkimuksen pro gradutyönäniHelsingin yliopistossa logopediankoulutusohjelmassa vuonna 2003.Tässä tutkimuksessa käytettiin kuvakommunikaatiota(PCS-kuvat) ja puhelaitteita(tekninen puhumisen apuväline) monivammaisenlapsen kommunikaation kuntoutuksessa.Tutkimus toteutettiin luokkayhteisössäja sen tarkoituksena oli tarkastellakommunikointi- ja vuorovaikutustaitojenarviointi- ja kuntoutusprosessejaluokkayhteisössä.Tutkittava oli 13-vuotias monivammainensomalipoika Samu, joka kommunikoikuvakommunikaatiota käyttämälläpuhelaitteiden avulla. Hän oli EHV -opetussuunnitelmaa toteuttavan luokan jäsen.Kaikki tämän luokkayhteisön aikuisetosallistuivat tutkittavan arvioimiseen sekäkommunikoinnin <strong>kuntoutuksen</strong> suunnitteluunja toteutukseen luokkayhteisössä.Käytimme Samun kommunikointi- javuorovaikutustaitojen arvioimiseen ennenja jälkeen kuntoutusjakson EKI –arviointimenetelmää(EsiKielelellisten taitojenarviointimenetelmä). Tämän lisäksiluokan henkilökunta arvioi Samun kommunikointitaitojakyselylomakkeen avullaennen ja jälkeen kuntoutusjakson.Kuntoutuksen tavoitteena oli saadaSamu innostumaan vuorovaikutuksen jakommunikoinnin mahdollisuuksista sekäomaksumaan kuvilla ja puhelaitteidenavulla kommunikointia toteuttamalla päivittäinennalta suunniteltuja leikkitilanteitaluokassa sekä panostamalla kuvienkäyttöön kommunikoinnissa arkipäiväntilanteissa.Kuntoutusjakso kesti yhteensäkahdeksan kuukautta, huhtikuusta marraskuuhun2002, välissä oli noin 1,5 kk mittainenkesätauko, jonka aikana Samu eisaanut kommunikaation kuntoutusta. Minäkävin luokassa ja tapasin Samua sekäluokan henkilökuntaa kerran viikossa, jolloinohjasin henkilökuntaa, toteutin leikkijatoimintahetkiä Samun ja luokan työntekijöidenkanssa. Luokan henkilökuntatoteutti suunnittelemiamme leikki- ja toimintahetkiälähes päivittäin Samun kanssaja käytti kuvakommunikaatiota ja puhelaitteitaarkipäivän tilanteissa luokassa.Samu oli siis ympäristöltään kaksikielinen(suomi-somali) poika, ja hän oli vaikeanliikuntavamman ja kehitysvammaisuudenvuoksi myös vaikeasti puhevammainen,täysin puhumaton. Hän oli oppinutpassiiviseksi kommunikoijaksi, jokamielellään seurasi muiden puuhia ja luokantapahtumia, mutta ei itse tehnyt aloitteitakommunikaatiossaan. Hän ei myöskäänollut tottunut tekemään valintoja jasiten vaikuttamaan itseään koskeviin tapahtumiin,vaikka tähän hänellä olisi ollutluokassa tilaisuus ja mahdollisuuksia.Meidän piti keksiä jotain niin motivoivaaja hauskaa puuhaa, johon Samu haluaisiosallistua ja tulla mukaan, koska ainoastaanarkipäivän tilanteisiin kuvakommunikaationja puhelaitteiden käytön liittäminenei riittänyt motivoimaan häntä. Kehittelimmeluokan henkilökunnan kanssaSamua motivoivia leikkejä ja puuhia,joihin liitimme kuvilla kommunikoinninja puhelaitteiden käytön. Esimerkiksi Samustaoli hauskaa leikkiä ”Kapteeni käskee”-leikkiä ja käskyttää luokan työntekijääja minua vaikka konttaamaan, toinenhauska leikki oli ”Piilo-leikki”, jossaminä menin piiloon ja Samu huuteliminulle puhelaitteella ”tuu pois piilosta”ja minä palasin suurieleisesti hänenluokseen. Rakentelimme torneja palikoista,jolloin Samu valitsi puhelaitteella minkävärinen palikka laitetaan seuraavaksi,päätti onko torni jo valmis ja sitten Samuohjasi painikelelu Dinosauruksen kaatamaantornin.Kuntoutusjakson myötä Samun puheenymmärtäminen vahvistui ja hän oppikäyttämään kuvia ja puhelaitteita aiempaaparemmin kommunikoinnissaan. Hänsai kokemuksia aktiivisen kommunikoijanroolista ja vaikuttamisesta ympäristönsätapahtumiin.Yhteisöllisen <strong>kuntoutuksen</strong> toteuttaminenluokkayhteisössä oli haastavaa ja mielenkiintoista.Luokkayhteisö pystyi syventämääntietojaan puhetta tukevan ja korvaavankommunikoinnin käytöstä sekä sai ko-24www.suomencpterapia<strong>yhdistys</strong>.fi
t e e m akemusta yhteisöllisen <strong>kuntoutuksen</strong> suunnittelustaja toteuttamisesta. Heidän valmiutensaarvioida oppilaan kommunikointitaitojakehittyi ja he löysivät uusia kehittämisalueitaomasta työstään tämän yhteistyönkautta. Yhteistyön myötä minulle heräsiuusia ajatuksia puheterapeutin roolistayhteisöllisessä kuntoutuksessa, <strong>kuntoutuksen</strong>toteuttamisesta ja ohjaamisesta yhteisössäsekä pohdintoja monivammaisen lapsenkommunikaation arviointimenetelmienlaadusta ja käytettävyydestä.Tästä hankkeesta ja tutkimuksestani onkulunut jo parisen vuotta. Jotakin asioitatekisin nyt toisin. Olen saanut ”herätyksen”puheen mallittamiseen kuvilla, jotenvarmasti olisin tuonut tätä asiaa luokkaanja mallittanut itse omaa puhettani Samullesekä ohjannut luokan henkilökuntaamallittamaan puhettaan kuvien avullaluokan kaikissa tilanteissa. Erilaisten toimintataulujenja kommunikointikansioidenavulla kuvista puheen mallittaminenolisi ollut helppoa tässä luokassa. Oppilaatolisivat saaneet mallia kuinka kuvillakommunikoidaan ja kuvakommunikaationkäyttäminen kokonaisuudessaan olisilisääntynyt. Kuvilla kommunikoiminenei olisi jäänyt vain oppilaiden kommunikointikeinoksi,vaan ollut vielä enemmänkoko yhteisön tapa kommunikoida. Muttaonneksi ”kehitys kehittyy” ja uusia tapojaja menetelmiä syntyy. Pelottavampaa olisi,jos en nyt ajattelisi muuttavani mitäänsilloisista ohjaus- ja työtavoistani.Terveisinpuheterapeutti Kristiina Räisänenkristiina.raisanen@cp-liitto.fiSUOMEN NDT-YHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUKSEN”VAUVAIKÄISEN LIIKKUMISEN KEHITYS,SEN MONINAISUUS JA KLIININEN PÄÄTTELY”Koulutuksen tavoitteena on että osallistujan näkemys syvenee siitä milloinvarhainen puuttuminen vauvaikäisen liikkumiseen on hyödyllistä javälttämätöntä.Kohderyhmä: Lasten parissa työskentelevät fysioterapeutitJärjestäjä:Suomen NDT-Yhdistys ryAika: 28-30.09.2005Paikka:Helsinki, tarkempi paikka ilmoitetaan osallistujille myöhemmin.Kouluttajat:NDT-seniorikouluttajat Päivi Korpinen, Karla Pesonen-Wikmanja Aini Virtanen.Hinta:260 EURTiedustelut: Aini Virtanen, puh.ilt. 040-721 3541Ilmoitt.:Kirjallisesti 24.08.05 mennessä osoitteella: Aini Virtanen,Näyttelijäntie 20 E 47, 00400 Helsinki.Kaikille hakijoille ilmoitetaan kurssille pääsystä2.9.2005 mennessä.SUOMEN NDT-YHDISTYS JÄRJESTÄÄ KOULUTUKSEN”NDT-BOBATH - VAUVAKURSSI 7.11. - 18.11. 2005 HELSINGISSÄ”Hinta 920 euroa.Hakemukset osoitteella Päivi Korpinen, Karrintie 23 A, 00760 HKI. Tiedustelut Päivi Korpinenp. 0400 704649 tai pm.korpinen@kolumbus.fiKatso tarkemmin Suomen CP-terapiayhdistyksen jäsentiedote Helmikuu 2005.www.suomencpterapia<strong>yhdistys</strong>.fi25
Change language