teema - Lastenneurologisen kuntoutuksen yhdistys

t e e m aBobath-ScotlandIsmo Makkonen ja Tuija HartikainenCentren ovella.KYSn lastenneurologian yksikkö tekiopintomatkan Skotlantiin toukokuussa2005. Matkalla oli mukana 11 reipastahenkeä edustaen kaikkia yksikön henkilöstöryhmiäekstrana vielä klinikan ravitsemusterapeutti.Matkan tarkoituksena olitutustua kahteen kohteeseen: Bobath-keskukseenGlasgowissa ja Graysmill-kouluunEdinburghissa. Jouduimme järjestämäänkäynnit päällekkäin, joten jokainenoli valinnan edessä.Matkan toisena tarkoituksena oli myöstutustua skottikulttuuriin ja -musiikkiin,nauttia pidemmällä olevasta keväästä japatikoida Skotlannin kumpareilla. Matkankaikki tavoitteet toteutuivat ja laadullisestiylittyivätkin.Britanniassa on kolme Bobath-terapiakeskusta:Lontoossa, Cardiffissa Walesissaja Glasgowissa Skotlannissa. Olinaiemmin vieraillut Lontoon keskuksessa,joka silloin sijaitsi ahtaalla yksityiskäytössäolleessa talossa. Nyttemmin keskuson uusissa ja mitä ilmeisimmin väljemmissätiloissa. Skotlannin Bobath-keskussijaitsee väliaikaisesti kaupungin laitamillasuuressa alun perin kansainväliseksisairaalaksi rakennetussa suorastaan linnakkeessa.Sairaala (Golden Jubilee NationalHospital) ei mainitussa laajuudessatoteutunut, joten nykyisin linnakettaisännöi osittain suuri loisteliaan oloinenkongressihotelli, jonka kupeessa sairaalaja joitakin pienempiä yksiköitä sijaitsevat.Bobath-keskus on yksi näistä pienistä yksiköistä.Tilat vaikuttivat toimiville nykyisellekapasiteetille, mutta ajatuksia laajentamisestaja omien tilojen rakentamisestaon jo olemassa. Allasosasto ja kotiamallaava harjoituskeittiö puuttuivat.Matkueestamme kolme (erikoistuvalastenneurologi, puheterapeutti ja fysioterapeutti)suuntasi junalla EdinburghistaGlasgowiin Bobath-centreen. Keskuksessatapasimme fysioterapeutti Anne Harndeninja puheterapeutti Christine Hobdenin,jotka näyttivät keskuksen valoisattilat, pitivät vierailijoille tarkoitetunperusesityksen Bobath-terapiasta ja sallivatmeidän seurata 8-vuotiaan Jessicanyhteisterapiaa. Keskustelimme paljon jokaisessarakosessa ja vierailun päätteeksi,mieltä lämmitti myös skottiterapeuttienkiinnostus meidän terapiakäytäntöjämmekohtaan. Vertailussa havaitsimmekaikki, että käytäntömme vastaavat toisiaanhyvin pitkälle. Periaatteet ovat samat,perhekeskeisyys ja arkikuntoutukseenpanostaminen on voimakasta. Terapianmaksajat sen sijaan erilaiset. Skotlannissa(ja Britanniassa ylipäätään) terapiankustannuksista huolehtii lapsen kotikunta,mutta jos kunnassa ei kerta kaikkiaanole rahaa, käyttää esim. Bobat-centreomaa rahastoaan niin että rahan puutteeseenei yksikään terapia kariudu.Bobath-centressä työskentelee toimistohenkilökunnanlisäksi kolme fysioterapeuttia,kaksi puheterapeuttia ja yksi toimintaterapeutti.Lääkäriä ei keskuksessaole, mikä meikäläisiä hieman ihmetytti.Keskus palvelee koko Skotlannin liikuntavammaisialapsia (0-18v) arviointijaohjausjaksoin, joille ovat tervetulleitakaikki lapsen parissa työskentelevät henkilöt(terapeutit, opettajat) vanhempienlisäksi. Jaksoille tarvitaan lääkärin lähete.Lähellä asuvat lapset voivat tulla keskukseenjaksolle 6 viikoksi, jonka aikanalapset saavat terapiaa 3 kertaa viikossa.Kauempana asuville lapsille järjestetään2 viikon jaksoja päivittäisine terapioineen.Terapiat ovat useimmiten yhteisterapioita.Ongelmana tapaamammeterapeutit pitivät sitä, että lapset tulevatkeskukseen hieman liian myöhään, tavallisestivasta 2-vuotiaana. Mutta tämä onymmärrettävää, koska keskus on yksityinen,tosin erittäin arvostettu, mutta kallis.Keskus järjestää myös koulutusta.Suurin osa keskuksen kirjoilla olevista300 lapsesta on CP-vammaisia. Pienetkeskoset ovat muuttaneet ongelmakuvaaomine sensorisine integraatiohäiriöineenja puhuimmekin paljon eri terapiamuotojenkohtaamisesta (mm. SI-terapia, Petö,Castillo-Morales). Bobath-centren asenneeri terapioihin on avoin, lapsen ongelmatmäärittelevät minkälaista terapiaatarvitaan, ei katsota yhden terapiaputkenläpi. Tosin muista terapiamuodoista keskuksenterapeuteilla ei ollut syvällistä tietoa,SI-terapiasta jonkin verran.Tutustumiskäynti oli hyvin antoisa. Seantoi uskonvahvuutta omaan NDT-käytäntöömmeja yhteisterapian mielekkyyteenja osoitti jälleen sen, kuinka helppoasamaa terapiakieltä puhuvien on toisiansaymmärtää.Leena RaveikkoNDT-puheterapeutti, myös kouluttajawww.suomencpterapiayhdistys.fi27