Elämänkulkuperspektiivi ikääntymisen tutkimuksessa
1SDwHRk
1SDwHRk
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
periaate kytkee yksittäiset elämänkulut toisiinsa keskinäisen riippuvuuden yhteisöiksi ja<br />
verkostoiksi. (Elder ym. 2004; Bengtsson ym. 2012.)<br />
<strong>Elämänkulkuperspektiivi</strong>n vakavasti ottaminen ikääntymis<strong>tutkimuksessa</strong> merkitsee<br />
laajaa ymmärrystä yksilön ja yhteiskunnan tai ympäristön vuorovaikutuksesta ja tämän<br />
vuorovaikutuksen ulottumisesta koskemaan koko elämänkulkua. Olosuhteiden ja ympäristön<br />
vaikutukset yksittäisen ihmisen elämään ja elämänvalintoihin paikannetaan usein lapsuuteen ja<br />
nuoruuteen, jolloin hermostollinen muovautuvuus on suurimmillaan. Todellisuudessa<br />
hermostollinen muovautuvuutemme säilyy läpi elämän ja mahdollistaa muutokset missä<br />
iässä tahansa. Määrättyyn ikäpolveen tai kohorttiin kuuluminen vaikuttaa ajattelutapoihimme,<br />
mieltymyksiimme ja kiinnostuksemme kohteisiin, mutta samaankin ikäpolveen kuuluvat ihmiset<br />
voivat olla mainittujen asioiden suhteen hyvin erilaisia. Kun sanotaan, että vanhat ihmiset ovat<br />
keskenään erilaisempia kuin nuoremmat, viitataan siihen, että pitkän elämänkulun aikana osa<br />
ikäpolvikohtaisista yhtäläisyyksistä murenee antaen tilaa yksilölliselle vaihtelulle. Olemme siten<br />
kokemuksellisesti sekä yksilöitä että ikäpolviolentoja. (Esim. Saarenheimo ym. 2014.)<br />
Vanhuuden monimuotoistuminen on yksi pitkäikäisyyden sekä viime<br />
vuosikymmeninä tapahtuneiden yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten keskeinen seuraus.<br />
Samalla kun kulttuuri monimuotoistuu ja tieto kulkee yhä nopeammin, altistumme aina vain<br />
kiivaampaan tahtiin myös erilaisille elämänkulkua ja elämäntapaa koskeville virtauksille,<br />
ajattelumalleille ja diskursseille. Meillä on aiempaa enemmän vapautta – tai ainakin illuusio<br />
vapaudesta – valita myös yksilöllinen tapamme ikääntyä.<br />
Viime aikoina on tuotu esiin etenkin niin sanottuun kolmanteen ikään liittyviä<br />
kulttuurisia virtauksia kuten aktiivinen ikääntyminen, ruumiin kaupallistuminen, anti-aging -ajattelu<br />
sekä kulutusyhteiskunnan lisääntyvä segmentoituminen ja erilaistuminen. Eläkeikään astuvat<br />
ihmiset ovat tällä hetkellä sekä terveydentilaltaan että kulttuurisesti aivan erilaisessa tilanteessa<br />
kuin esimerkiksi vielä kaksikymmentä tai kolmekymmentä saatikka viisikymmentä vuotta sitten.<br />
Sekä eläkeikäisten omat että heihin kohdistetut odotukset ovat muuttuneet yhä enemmän<br />
aktiivisuutta, vireyttä ja tuottavuutta korostaviksi. Samalla on auennut kuilu varhaisvanhuuden ja<br />
myöhäisvanhuuden tai pikemminkin toimintakykyisen ja raihnaisen vanhuuden eli niin sanotun<br />
neljännen iän väliin. Siinä missä kolmatta ikää luonnehtivat autonomia, valinnan vapaus ja itsensä<br />
toteuttaminen, neljännestä iästä puhutaan pikemminkin sairauksien, toiminnan vajeiden,<br />
palvelutarpeiden ja riippuvuuden käsittein. (Esim. Gilleard & Higgs 2011.)<br />
Sosiaalitieteellisen ja psykologisen ikääntymistutkimuksen osalta eräät tämän<br />
hetken kiinnostavimmista kysymyksistä liittyvät ihmisten erilaisiin tapoihin kohdata ja käsitellä<br />
omaa ikääntymistään sekä niihin kulttuurisiin mallitarinoihin ja diskursseihin, joita ihmiset<br />
3
Change language