Elämänkulkuperspektiivi ikääntymisen tutkimuksessa

Laaja toimijuusnäkökulma kattaa konkreettisen tekemisen lisäksi myös ei-toiminnan, kuten
joutilaisuuden, aikaansaamattomuuden, toiminnasta pidättäytymisen ja toiminnan vastustamisen.
Toiminnan laatu voi vaihdella pakonomaisesta tai vastentahtoisesta haluttuun ja tavoitteelliseen.
Myös toiminnan toteutumisen tai toteutumatta jäämisen syyt ja seuraukset voivat olla monenlaisia.
Toiminnan laatujen kirjoa Jyrkämä (2008) on kuvannut modaliteetteina, joita ovat kykenemisen
ja osaamisen lisäksi haluaminen, täytyminen, tuntuminen ja voiminen.
Siinä missä toimijuus itsessään edustaa subjektiivisuutta, voimaantumista ja
henkilökohtaisia valintoja, sen rajoituksina mutta myös mahdollistajina nähdään yhteiskunnalliset
ja yhteisölliset rakenteet. Esimerkiksi Jon Hendrix ja Laurie Russell Hatch (2009) korostavat, että
yksittäisen ihmisen näkökulmasta rakenteet ovat osa sosiaalista pääomaa. Toimijuutta ei
oikeastaan voi tutkia mielekkäästi ottamatta huomioon rakenteita. Mutta kuinka rakenteiden ja
toimijoiden vuorovaikutus käytännössä ilmenee ja miten sitä voidaan tutkia? Hendrixin ja Hatchin
mukaan toimijuus on sidoksissa siihen, kuinka ihminen tulkitsee ympäröivää maailmaa.
Tulkinnat näkyvät toimintatapoina, identiteetteinä ja elämäntyyleinä, jotka ovat siten välittäviä
käsitteitä rakenteiden ja toimijuuden välillä. Kun tutkitaan toimijuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia
yksittäisten ihmisten elämässä, näitä on tarkasteltava suhteessa siihen, millaisessa asemassa
ihmiset ovat yhteisössään ja yhteiskunnassa sekä millaisia kollektiivisia identiteettejä ja
elämäntyylejä he edustavat tulkitessaan ympäröivää todellisuutta ja toimiessaan siinä.
Toinen tärkeä näkökulma toimijuuden tarkasteluun aukeaa psykologiasta käsin.
Toimijuuden avulla lähestytään osin samaa ilmiökenttää, josta psykologiassa puhutaan
itsesäätelynä tai elämänhallintana. Richard Setterstenin (2009) mukaan ikääntymisen
tutkimuksissa on tärkeää ymmärtää niitä vuorovaikutuksellisia ja psykologisia taitoja ja
voimavaroja, joita ihmiset käyttävät eläessään jokapäiväistä elämäänsä ja selviytyessään
erilaisissa tilanteissa. Tällaisia voimavaroja ovat esimerkiksi keskinäinen riippuvuus, joustava
käsitys itsestä ja omista mahdollisuuksista, kyky asettaa realistisia päämääriä, kyky kiintyä ja
kiinnittyä toisiin ihmisiin, kyky käsitellä pettymyksiä sekä kyky tarkastella omaa elämää ja asettua
myös toisten ihmisten asemaan. Psykologisessakaan mielessä toimijuus ei ole siten muista
riippumattoman yksilön ominaisuus vaan suhteissa oloa ja osallisuutta erilaisissa
verkoissa ja verkostoissa.
Eloisa ikä -tutkimuksen kyselylomakkeella toimijuutta sivutaan monessa kohdin ja
monenlaisista näkökulmista. Itsestään selvästi toimijuuteen liittyvät ainakin kysymykset itsensä
hyödylliseksi tuntemisesta, muiden auttamisesta, terveyden, hyvinvoinnin ja mielen virkeyden
ylläpitämisestä, harrastuksista ja kulttuuripalveluiden käytöstä, omaan elämään vaikuttamisesta
sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Kun toimijuutta katsotaan laajemmasta perspektiivistä, sitä
5