Elämänkulkuperspektiivi ikääntymisen tutkimuksessa
1SDwHRk
1SDwHRk
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Nykyhetkeä ja lähimenneisyyttä jäsentäessään ihmiset kuvaavat usein samalla lähes<br />
huomaamattaan pidempiä kehityskaaria tai tapahtumaketjuja, jotka ovat johtaneet tämänhetkiseen<br />
tilanteeseen. Tällä tavoin he tulevat luoneeksi kokemuksilleen ja ajatuksilleen elämänhistoriallista<br />
taustaa, joka voi joko tehdä nykyhetkeä ymmärrettäväksi tai esittää sen kontrastina menneille<br />
kokemuksille. Myös Eloisa ikä -<strong>tutkimuksessa</strong> haastatellut henkilöt kertoivat usein varsinaisen<br />
tutkimusteeman lisäksi palasia elämänhistoriastaan ja kuvailivat omaa persoonallisuuttaan,<br />
arvojaan ja elämänasenteitaan. Tässä mielessä haastatteluaineisto on siis samanaikaisesti<br />
sekä temaattinen että jossain mielessä myös biografinen aineisto.<br />
Yksilöllisten kokemuksien jäsentämistä haastatteluaineiston avulla voi lähestyä<br />
monesta eri näkökulmasta. Yksinkertaisin tapa on ottaa haastateltujen lausumat suorina ja<br />
kyseenalaistamattomina kuvauksina heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan. Tällainen<br />
lähestymistapa on tutkimuksellisesti ehkä helpoin, mutta tuottaa samalla vähiten uutta tietoa.<br />
Rajatussa kontekstissa haastateltujen ihmisten yksilöllisyys latistuu usein hämmästyttävän<br />
yhdenmukaisiksi kuvauksiksi, joiden kautta on vaikea tavoittaa syvempiä kokemuksellisia<br />
ulottuvuuksia. Haastateltujen kyvyssä reflektoida ja sanallistaa kokemuksiaan on myös joskus<br />
huomattavia eroja, ja erityisesti niukkojen haastattelutuotosten analyysitkin jäävät väistämättä<br />
niukoiksi.<br />
Metodisesti astetta vaativampaa mutta samalla huomattavasti hedelmällisempää<br />
on lähestyä haastatteluaineistoa suhteuttaen sitä kulttuurissa läsnä oleviin kollektiivisiin<br />
mallitarinoihin, diskursseihin, mielikuviin ja sosiaalisiin odotuksiin. Eloisa ikä -haastattelujen<br />
avulla on siten mahdollista havainnoida osallistujien arjessa ja toimijuudessa tapahtuneiden<br />
muutosten lisäksi myös sitä, miten elämänkulun uudet jäsennykset, kuten jako kolmanteen ja<br />
neljänteen ikään, näkyvät järjestöjen ikääntyneitä ihmisiä koskevissa kehittämishankkeissa.<br />
Millaisessa kulttuurisessa tilassa hankkeita toteutetaan ja ketkä niihin ohjautuvat? Millaisena<br />
eläkeikä ja vanhuus näyttäytyvät osallistujien kokemuksia ja hankkeiden käytäntöjä<br />
tarkastelemalla? Miten hyvin hankkeiden tavoitteet ja osallistujien muutoskokemukset vastaavat<br />
toisiaan? Millaisia välineitä ja <strong>ikääntymisen</strong> polkuja hankkeiden toiminnot tarjoavat erilaisille<br />
osallistujille?<br />
Brittitutkijat Chris Gilleard ja Paul Higgs (2010) ovat todenneet, että esimerkiksi<br />
neljäs ikä näyttäytyy enimmäkseen muiden ihmisten ja instituutioiden määrittämänä tilana<br />
pikemmin kuin ihmisten omina kokemuksina, jolloin se ei avaudu ainakaan pelkästään sisältä päin.<br />
Pikemminkin sitä tulisi tarkastella eräänlaisena peilikuvana, joka heijastuu sitä ympäröivistä<br />
diskursseista, käytännöistä ja mielikuvista. Samaa argumenttia voi jossain määrin soveltaa<br />
vanhuuden ja vanhenemisen tarkasteluun yleisemminkin. Vanhuutta on määritelty eri aikoina eri<br />
8
Change language