säilyä ehjänä sunnuntaihin asti ja jokaisen ryhmän piti myös luopua yhdestä rinkasta sekä makuupussista. Tämä tuotti hieman ongelmia joillekin ryhmille – kuinka selviytyä yöstä ilman yhtä makuupussia? Ryhmät vietiin ensimmäiseksi yöksi ympäri metsää. He viettivät aikansa seuraavaan aamuun asti vain oman ryhmän kanssa. Illan aikana tehtäväksi annettiin keksiä omalle ryhmälle nimi, säännöt sekä huuto. Vaikka ensimmäisen yön aikana ei satanut, oli silti onni, että Tiia tarjoutui ottamaan Kavalta laavun omalle ryhmällensä. He nukkuivat onnellisti vetoketjullisessa laavussa, kun samanaikaisesti Sara nukkui Kipin ovettomassa laavussa! Lauantaiaamuna lähdimme kiertämään rastirataa. Ensimmäisellä rastilla piti tehdä nuotio ja saada vesi kiehumaan, sekä kertoa ryhmän nimi, säännöt ja huutaa huuto. Seuraava rasti oli solmurasti, jossa kerrattiin joillekin unohtuneita solmuja. Vatsa alkoi jo kurnia ja onneksi pääsimme seuraavaksi ruokarastille! Nam nam kuskus! Pääsimme käymään myös kylmärastilla jossa oli tehtävälappu helpoista johtamiseen liittyvistä kysymyksistä, joka piti täyttää. Matka jatkui kohti legendaarista hiekkakuoppaa! Rastin aiheena oli siis kamiinan sytytys joka oli yksilötehtävä ja jokaiselta otettiin oma aika. Tiia suoriutui tehtävästä hienosti, oman ryhmänsä nopeimpana, mutta silti kaikkein paras aika oli Mavan Onnilla! Viimeinen rasti oli EA josta selviydyttiin nopeasti ja suunta olikin jo kohti maalia eli Kattiksen keittokatosta! Kun kaikki olivat syöneet päivällisen, mietimme johtamisen ja ohjaamisen eroja. Teimme näistä aiheista myös pieniä kokousesimerkkejä. Tämän jälkeen harjoittelimme itse ohjaamista, kun yksi ryhmän henkilö, silmät sidottuina, piti ohjata narusokkelon läpi. Monta hyvää tapaa oli käytössä, joista ryömiminen tuli Tiialle ja Saralle hyvin maanläheisesti tutuksi. Illalla oli mukavaa iltaohjelmaa, jota ihanat kouluttajamme sekä me pääsimme toteuttamaan. Jokaisen ryhmän oli tehtävä jotain iltaohjelmaa. Laulu, sketsi, leikki… Leikittiin, nähtiin sketsejä ja arvailtiin kohtauksia tunnetuista elokuvista. Monien leikkien ja näytelmien jälkeen meille kerrottiin kaikkien rakastamasta yösuunnistuksesta! Parit jaettiin ja lähetettiin kiertämään muutaman rastin rataa. Kaikki pääsivät takaisin yöpaikkaan – toiset rehellisemmin kuin toiset. Tänä yönä ovellinen laavu oli plussaa! Aamulla heräsimme siis koko yön ajan olleeseen sateeseen. Aamulla lähdöstä saatu toivottavasti ehjä kananmuna täytyi keittää ja palauttaa kouluttajille. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat, ja lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Näin ensimmäinen osa ROKista oli päättynyt, ja tämä mahtava metsäviikonloppu uusine ystävineen antoi odottamisen aihetta Kiljavan kämppäviikonloppuun! Parasta metsäviikonlopussa oli uudet ystävät, joihin pidetään yhteyttä edelleen, vinkit johtamiseen sekä kaikki kiva ohjelma jonka kouluttajat olivat meille järjestäneet! Teksti: Sara Touhonen Tiia Mononen Kuva: Ville Söderlund Pakkanen nipisteli poskenpäitä saapuessani kololle. Kolo sattuikin olemaan tällä kertaa tyhjä ja jäin odottelemaan seuraavia kokoustajia. Vajaat puoli tuntia ehti kulua, kunnes ovi kävi. Nuori nainen, joka astui paikalle sai vain hetken levähtää, kun iskin jo ensimmäisiä kysymyksiä kehiin. ”Tere tere, mikäs on olo kun noin väsähtäneeltä näytät?” Hetken istui hän hiljaa ja pyöritteli päätänsä sanomatta mitään. ”Selvä sitten asiaan. Kuka olet ja kuinka vanha?” ”Tiina ’Tuna’ Tuukkanen, 20 vuotias.” ”Kauankos olet majaillut Karhunvartijoissa?” ”Hmmm... 11 vuotta. Kohtapuoleen 12.” ”Mitäs kaikkia partiopestejä ja muita hommia olet läpikäynyt partiossa?” ”Apua venaas hetki. 2 vuotta sudarina, 4 vartiolaisena, vuoden vaeltajana ja 4 vuotta johdin Pinkkejä Panttereita. Sen jälkeen pidin vuoden tauon, välikuoleman, jonka jälkeen olen menestyksekkäästi johtanut Gepardien pienryhmää.” ”No siihenhän onkin mahtunut paljon. Mitä kuluneen syksyn aikana olet ehtinyt partion saralla tehdä?” Tuima ilme kasvoilla Tuna vastasi: ”Johtanut!” ”Hyvin ytimekäs vastaus. Miten aikoinaan eksyit partioon?” ”Näin nuorena tyttönä Saksassa juna-asemalla partiolaisia... siitä se ajatus sitten lähti.” ”Ja viimeistä viedään. Missä näet itsesi kolmen vuoden päästä partiossa?” ”Kukkuu :) Emt... istumassa kolon sohvalla juomassa kahvia. Eiku teetä, en tykkääkään kahvista.” Erilaisia karhunvartijoita Tiina Tuukkanen & Toni Mononen Oli loskainen ja pimeä ilta.. Astellessani kolon ulkoovesta sisään pyyhin sulaneet hiutaleet harteiltani. Tiesin olevani kiireinen. Riisuin kengät ja sieppasin ensimmäisen vastaantulevan mukaani leikkihuoneeseen. Arpaonni osui viattomaan nuorukaiseen, joka pahaa aavistamattaan seurasi leikkihuoneeseen ja istuutui säkin päälle. ”Dodiin, eiköhän sitten aloiteltais haastattelua” sanoin päästessäni itsekin istumaan. Nuorukaisen hymy levisi korviin asti hänen tajutessaan mistä olikin kysymys. “Kuka olet ja minkä ikäinen?” “Toni Mononen, 18 vuotta.” “Jep.. kauanko olet ollut partiossa?” “8 vuotta.” “Ok. Millanen partioura sulla on ollu ja minkälaisia pestejä lpk:ssa?” “TÄH?? No siis syksyllä vuonna 2000 alotin partion koska Mikael oli myös partiossa ja uusi harrastus kuulosti kiinnostavalta...” (Haastateltavan kasvoilta pystyi näkemään kuinka rattaat pyörivät ja katse kierteli katonrajaa. Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa koko elämänkertaa, joten näin tehtäväkseni keskeyttää Tonin. Ja olinhan erittäin kiireinen muutenkin.) “Tota, otetaanpas kysymys uudelleen. Eli kerro vaan lyhyesti missä eri hommissa olet ollut lippukunnan sisällä.” “No siis olin vartsulainen 10 vuotiaasta eteenpäin siihen asti kun tulin vaeltajaksi.” “Eli neljä vuotta vartsulaisena? Selvä.” “Joo. Ja sen jälkeen.. öööh.. tais olla 2007 vuodesta asti olen johtanut Ketut vartiota.” “Mitä olet tehnyt kuluneen syksyn aikana partiossa?” “On ollut kokouksia. Maastikset kaatu kaikki, mut kämppis ois vielä tulossa.” “Ok. Seuraavaan kysymykseen oletkin jo vastannut, eli miksi liityit partioon.. seuraavaan.. Missä näet itsesi kolmen vuoden päästä partiossa?” “Vaeltajana, hallituksessa ja aktiivisena osana yhteisöä.” Hymähdin kirjoittaessani viimeistä vastausta ja nousin ylös. Haastattelu oli ohi, kiitin ja poistuin takavasemman kautta. Kololta jatkoin matkaani räntäsateen värittämään iltaan.. lehden deadline lähestyi! Haastattelija: Ville Söderlund 6 Karhunkirros <strong>2010</strong> Karhunkirros <strong>2010</strong> 7