You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Nro 97 heinäkuu <strong>2017</strong><br />
46. vuosikerta<br />
KUMPULAN VIESTI<br />
<strong>Kumpulan</strong> Siirtolapuutarhayhdistys ry Helsinki<br />
<strong>Kumpulan</strong><br />
siirtolapuutarhayhdistys<br />
90 vuotta
Teksti Santtu Parkkonen<br />
<strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarha oli ensimmäisiä siirtolapuutarhoja<br />
Suomessa. Ulkomailla oli toki jonkin verran esikuvia. Siirtolapuutarhan<br />
perustamisessa auttoi merkittävästi kaupungin<br />
tuki, erityisesti kuuluisan puutarhakonsulentin Elisabeth<br />
Kochin neuvontatyö. Alkuvuosina siirtolapuutarhat nähtiin<br />
osana sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Työläisten asuin- ja<br />
työolot olivat usein hyvin epäterveellisiä, joten puutarhatyö ja<br />
oleskelu viherympäristössä olivat hyvää vastapainoa.<br />
Alkuvuosikymmeninä puutarhoissa tärkeintä oli hyötykasvien<br />
viljely, erityisesti pulavuosina ja sota-aikana. Silti<br />
toiminnan muutkin elementit, esteettisyys ja yhteisöllisyys,<br />
olivat alusta saakka vahvasti mukana. Viime vuosina on<br />
lähiruuan viljely noussut taas uuteen arvoon. Kasvava<br />
tietoisuus ympäristömyrkyistä ja ilmastonmuutoksesta<br />
ovat lisänneet kiinnostusta ympäristönsuojeluun ja<br />
luonnonmukaiseen viljelyyn. Suomen Siirtolapuutarhaliitto<br />
on käynnistänyt kestävän kehityksen ohjelman.<br />
<strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarha perustettiin kaupungin laidalle,<br />
mutta nythän olemme keskellä kaupunkia. Siirtolapuutarhamme<br />
on säilytetty kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti<br />
arvokkaana alueena ja osana <strong>Kumpulan</strong> vihervyöhykettä.<br />
Yhdistyksemme tukee yhdessä muiden<br />
helsinkiläisten siirtolapuutarhojen kanssa kansallinen<br />
kaupunkipuisto -hanketta, jolla pyritään muodostamaan<br />
Helsinkiin yhtenäisiä, ekologisesti suotuisia viheralueita.<br />
Puutarhuriemme keskuudessa käydään usein keskustelua<br />
siitä, millaisia asioita pitäisi säilyttää ja mitä uutta voidaan<br />
tuoda puutarhan ilmeeseen ja toimintaan. Kaupungin<br />
ohjeet antavat tiettyjä suuntaviivoja, joita pitää tietysti<br />
noudattaa. Mahdollisuutemme kesämökkeilyyn lähellä<br />
kotejamme on etuoikeus, jonka vastineeksi pitää hyväksyä<br />
velvollisuus hoitaa aluettamme kulttuurihistorialliset ja<br />
maisemalliset piirteet säilyttäen. Henkilökohtaisesti<br />
arvostan eniten vanhoja kasvilajeja, erityisesti perennoja ja<br />
pensaita. Juhannuksen aikaan meillä on valtavasti toinen<br />
Teksti Santtu Parkkonen<br />
Juhlan kynnyksellä<br />
toistaan kauniimpia pioneja, ties kuinka monia lajeja. Kaikki<br />
Elisabeth Kochin ideat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet<br />
kestäviksi. Ruusutien kurtturuusu on osoittautunut<br />
ongelmakasviksi, ja geometriseen muotoon leikatut<br />
keskusaukion lehmukset ovat villiintyneet valtaviksi<br />
pehkoiksi, jotka varjostavat viereisiä palstoja.<br />
Siirtolapuutarhamme alkuvuosikymmeninä kaupunki ohjasi<br />
toimintaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Palstoille laadittiin<br />
mallisuunnitelmat ja puutarhureille annettiin viljelyneuvontaa.<br />
Monelle kaupunkilaiselle puutarhaviljely oli aika<br />
tuntematon asia. Nykyään kaupunki antaa yleiset ohjeet,<br />
mutta varsinkin uusien viljelijöiden ohjaus on yhdistyksen<br />
ja naapurien asiana. Siirtolapuutarhaliitto järjestää kursseja,<br />
mutta niille osallistuvat vain harvat. Televisio ja netti toki<br />
pursuavat puutarhaohjelmia, mutta niissä on usein enemmän<br />
kysymys viihteestä ja näyttävyydestä kuin ekologisesti<br />
kestävästä puutarhanhoidosta. Voisiko yhdistys järjestää<br />
”kädestä pitäen” -opetusta uusille puutarhureille?<br />
Yhdistyksellämme oli aiempina vuosikymmeninä enemmän<br />
harrastustoimintaa kuin nykyisin. Korvaavatko telkkari ja<br />
sosiaalinen media yhdessä tekemisen? Toisaalta yhdistys on<br />
voinut hyödyntää sähköistä tiedonvälitystä kotisivujen ja<br />
Facebook-ryhmän kautta, jotka tavoittavat varsinkin<br />
nuorempaa jäsenistöä.<br />
Juhlamme lähestyy, ja siellä esitellään<br />
historia-aineistoa. Lämpimät kiitokset<br />
niille, jotka ovat osallistuneet<br />
aineiston säilyttämiseen, keräämiseen<br />
ja muokkaamiseen!<br />
Toivotan kaikille hauskaa 90-<br />
vuotisjuhlaa ja satoisia uusia<br />
vuosikymmeniä!<br />
Mirja Arajärvi, puheenjohtaja<br />
JUHLALEHDESSÄ KESKITYTÄÄN VAHVOIHIN NAISIIN<br />
Kärjistäen voi sanoa, että <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarha on vahvojen naisten valtakunta. Miehille on puutarhassa aina ollut<br />
sijansa, ja on yhä. Historia on kuitenkin pitkälti naisten luomaa. Siksi tämä 90-vuotisjuhlalehti keskittyy heihin. Oman juttunsa<br />
ansaitsisi esimerkiksi kymmeniä vuosia yhdistyksen eteen puurtanut, yhdistyksen ja Suomen Siirtolapuutarhaliiton kunniajäsen<br />
Anja Wirman sekä monet muut aktiiviset naiset, jotka ovat pyörittäneet yhdistystä. Säästetään ne jutut kuitenkin<br />
seuraavaan juhlalehteen ja sukelletaan ensin puutarhan alkuvuosiin, <strong>Kumpulan</strong> ”äidin” Elisabeth Kochin ja taiteilija Venny<br />
Soldan-Brofeldtin maailmaan. Saimme myös luvan julkaista uudelleen Kodin Kuvalehdessä 2014 julkaistun jutun, joka kertoo<br />
siirtolapuutarhan ikäisestä Helena Heinosesta. Hänen sukunsa naiset viljelevät Kumpulassa ja kolmannessa polvessa.<br />
KUMPULAN VIESTI numero 97, heinäkuu <strong>2017</strong>, 46. vuosikerta<br />
Julkaisija: <strong>Kumpulan</strong> Siirtolapuutarhayhdistys ry<br />
Työryhmä: Santtu Parkkonen (toimittanut), Minna Kommeri (taitto), Mirja Arajärvi,<br />
Outi Berghäll, Risto Välttilä, Juha Tuhkanen, Anja Wirman, Mari Wainio<br />
Painopaikka: Paintprinting Oy, Helsinki <strong>2017</strong><br />
www.kumpulanspy.fi Sähköposti: yhdistys@kumpulanspy.fi<br />
Käyntiosoite: Kalervonkatu 1a (pääportti), 00610 Helsinki<br />
Postisoite: Untamontie 4 E 32, 00610 Helsinki<br />
Kannen kuva:<br />
Helsingin kaupunginmuseo<br />
Kesäkuu 1927<br />
Palstalla numero 1 häärää nainen kumartuneena kasvimaan<br />
ylle. Kädet tekevät suurimman osan työstä. Liikkeet<br />
ovat määrätietoiset ja harkitut. Puutarha on täydellisen<br />
symmetrinen, istutukset hoidettu esimerkillisesti.<br />
Nainen oikaisee selkänsä. Pienet kädet ovat mullan<br />
tummaksi värjäämät. Hän luo silmäyksen ympärilleen.<br />
Alueella kasvaa vain jokunen hento omenapuu, näkymä<br />
Käpylään avautuu kaikkiin ilmansuuntiin yhtä avarana.<br />
Lännessä katse törmää porttirakennukseen, joka kaikessa<br />
komeudessaankin näyttää jotenkin orvolta.<br />
Hän ei ymmärrä mistä<br />
kiikastaa. Siirtolapuutarhoista<br />
puhuvat nyt kaikki.<br />
Niitä kannattavat kaikki.<br />
Hän ei ollut kohdannut<br />
tähän asti minkäänlaista<br />
vastustusta. Päinvastoin.<br />
Mutta silti vain viisikymmentä<br />
palstaa Kumtähden<br />
siirtola puutarhan<br />
260:stä saatiin vuokrattua<br />
heti alueen valmistuttua.<br />
Nyt, vuotta myöhemmin<br />
vasta neljäsosalla palstoista<br />
on viljelijöitä ja niistä<br />
vain kymmeneen on<br />
rakennettu mökki. Yksi<br />
niistä hänen omansa,<br />
pieni kuuden neliömetrin<br />
tupa, jonka sisälle mahtuvat<br />
puutarhavälineet<br />
sateen suojaan ja juuri ja<br />
juuri kahvipöytä tuoleineen.<br />
Myönteistä on toki<br />
se, että aivan kuten oli<br />
tarkoitettukin, yli puolet<br />
viljelijöistä on työläisiä.<br />
Erityisen aktiivisena<br />
ryhmänä Kalliossa ja<br />
Vallilassa asuvat auton- ja<br />
raitio vaununkuljettajat.<br />
<strong>Kumpulan</strong> äiti Essi<br />
”Puutarhasta ei saa tulla työleiri, vaan siitä pitää olla iloa ja hyötyä”<br />
”Kysytään Essiltä”, sanoivat<br />
hänen sisaruksensa aina.<br />
Vastuunottoa se tarkoitti,<br />
niin hän sen tulkitsi. Sitä,<br />
että tietää mitä on tekemässä<br />
ja osaa viedä<br />
muitakin siihen samaan suuntaan. Isä kuoli 1922 ja hänestä<br />
tuli perheen pää. Sisarukset asuivat yhteistaloudessa ja<br />
hän päätti kaikesta. ”Essi betalar”, he aina hokivat.<br />
Nainen huokaa. Hän nousee ylös, riisuu puutarhaessun<br />
ja pesee kädet emalisessa vadissa mökin nurkalla.<br />
Kyllä hän tietää mitä hän tekee. Jatkaa sitä mitä ennenkin.<br />
Ottaa vastuuta siirtolapuutarha-aatteen tuomisesta<br />
kansan tietoisuuteen. Puhuu, kirjoittaa ja opastaa. Käy<br />
ovelta ovelle, ihmiseltä ihmiselle kertomassa asiaansa.<br />
Koska syy siihen, miksi <strong>Kumpulan</strong> palstoja on jaettu vain<br />
kourallinen, on tiedon puute. Ihmiset eivät tiedä alueesta<br />
ja sen tiedonjanon saavat nyt Helsingin Sanomat,<br />
Hufvudstadsbladet ja muut lehdet tyydyttää!<br />
Lapset vaarassa<br />
Elisabeth Koch oli puutarhakonsulentti, jonka työstä<br />
suurin osa oli puutarhojen suunnittelua ja kädestä pitäen<br />
neuvomista. Hänen tärkein roolinsa oli kuitenkin<br />
toimia äitihahmona useille<br />
Helsingin siirtolapuutarhoille,<br />
kuten <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhalle.<br />
Hän synnytti ne,<br />
kasvatti ja huolehti siihen<br />
saakka, että ne alkoivat pärjätä<br />
omillaan. Koch suunnitteli<br />
mallipuutarhat, hoiti<br />
itsekin sellaista itsekin vuosia.<br />
Opetti kädestä pitäen<br />
kokemattomia viljelijöitä. Ja<br />
jätti lopulta mallipuutarhan<br />
hoidon ja neuvomisen Kumpulaan<br />
palkatulle puutarhurille<br />
ja siirtyi itse seuraaviin<br />
haasteisiin.<br />
Kumpulasta teki Kochin<br />
uralla erikoisen se, että<br />
suunnitteluprojekti oli hänen<br />
ensimmäisiään. Palstat eivät<br />
myöskään menneet aluksi<br />
kuin kuumille kiville, vaan<br />
Koch sai tehdä töitä saadakseen<br />
ne vuokrattua. Nykyisin<br />
sitä työtä kutsuttaisiin<br />
lobbaamiseksi. Koch tapasi<br />
virkamiehiä, yhdistysten<br />
edustajia ja kävi suurien<br />
työnantajien kuten Elannon,<br />
Arabian ja Kone ja Siltaosakeyhtiön<br />
työntekijöiden luona<br />
puhumassa siirtolapuutarhaaatteesta.<br />
Hän marssi<br />
sanomalehtien toimituksiin ja<br />
kutsui toimittajia tutustumaan<br />
Kumpulaan.<br />
Menetelmä kuvastaa Kochin<br />
luonnetta. Hän oli toimeenpanija. Juuri oikea henkilö<br />
rakentamaan laitakaupungille keskellä metsää siirtolapuutarhan<br />
ja luomaan sille kysynnän. Puutarhanhoito<br />
merkitsi hänelle valistuksellista idealismia, jonka tavoitteena<br />
olivat terveyden edistäminen, luontosuhteen<br />
vaaliminen, perheyhteisyys ja henkinen kasvatus. Koch<br />
uskoi, että puutarhaa sisustamalla siitä saadaan viihtyisä<br />
kesäkoti, jossa perheen jäsenet voivat yhdessä tehdä<br />
2 3
työtä, korjata satoa, leikkiä ja levätä. Vaikka listassa korostuu<br />
vahvasti työnteko, Koch tähdensi kuitenkin aina<br />
tasapainoa. ”Puutarhasta ei saa tulla työleiri, vaan siitä<br />
pitää olla iloa ja hyötyä”, Koch sanoi usein opastamilleen<br />
ihmisille.<br />
Elisabeth Koch oli kaikessa mielessä ihminen, jota sanottaisiin<br />
nykyään urakeskeiseksi. Hän innostui puutarhoista<br />
jo lapsena ja niistä kehittyi hänelle ideologia, ammatti<br />
ja intohimo. Puutarhat olivat hänen lapsiaan ja sisarukset,<br />
joiden kanssa hän asui, hänen perheensä. Lapsia tai<br />
miestä siihen kuvioon ei mahtunut. Aikalaiset kuvaavat,<br />
että oli oikeastaan olemassa kaksi henkilöä. Tomera, peräänantamaton<br />
ja kansainvälisesti verkottunut idealisti<br />
Elisabeth Koch, jonka 50-vuotissyntymäpäiville saapui<br />
silloisen presidentin puoliso Gerda Ryti. Sitten oli Essi.<br />
Helposti lähestyttävä kansanomainen hahmo, joka neuvoi<br />
kädestä pitäen ja tuli paikan päälle neuvomaan puutarhanhoitoon<br />
liittyvissä ongelmissa. Sisar ja perheenpää,<br />
jolta kysyttiin apua kun tuli eteen pulma. Johon nojattiin<br />
vaikeissa päätöksissä ja raha-asioissa.<br />
Äidin rooli on joskus rankka. Kun Helsinkiä pommitettiin,<br />
Elisabeth Koch näki silmäteriensä siirtolapuutarhojen<br />
joutuvan pommien kohteeksi. Hänen työhön kuului<br />
kirjoittaa todistuksia ja arvioida pommituksissa tuhoutuneen<br />
omaisuuden arvo siirtola puutarhoissa. Päiväkirjaa<br />
hän ei tiettävästi pitänyt, joten tieto on sirpaleina<br />
siellä täällä. Yhteen paperiin pommitusten ajalta hän<br />
on kirjoittanut merkintöjä Kumpulasta; ”5.12.1939. Menin<br />
Neljännelle linjalle viedäkseni kirjeen. Tapasin Mäkisen<br />
Vallilan siirtolapuutarhasta. Hän kertoi Vallilan pommituksista.<br />
Menin <strong>Kumpulan</strong> tielle nähdäkseni onko siellä<br />
ketään. Kotona oli vain Nikkisen poika. Menin sen jälkeen<br />
Limingantie 15:een. Salmisen Irja-tyttö oli kuollut<br />
pommituksissa. Olympiakylässä työt ovat käynnissä.”<br />
Sota jätti jälkensä koko kaupunkiin. Monia kuoli, jäi orvoiksi,<br />
leskiksi. Rakennuksia ja elämäntöitä tuhoutui. Elisabeth<br />
Kochin lapset selvisivät sodasta vähin vaurioin<br />
ja ne osoittautuivat pula-aikana tärkeiksi ravinnontuottajiksi<br />
monille perheille. Uudet uhkat kohtasivat kuitenkin<br />
1970- ja 1980-luvuilla kun muinaisjäänteiksi koettujen<br />
siirtolapuutarhojen tilalle piirrettiin kaavaluonnoksissa<br />
milloin asuntoja, milloin moottoriteitä. Jotkut suhtautuivat<br />
niihin jopa vihamielisesti. Jotain äitinsä sitkeydestä<br />
ja peräänantamattomuudesta siirtolapuutarhat ovat kuitenkin<br />
saaneet perintönä, sillä suurisuuntaiset hankkeet<br />
kaatuivat ja puutarhat ovat yhä täysissä voimissaan. Ne<br />
tuottavat viljelijöilleen juuri sitä mitä Elisabeth Koch jo<br />
1920-luvulla suunnitteli: hyötyä ja iloa.<br />
<strong>Kumpulan</strong> Siirtolapuutarhayhdistys 90 vuotta<br />
<strong>Kumpulan</strong> suunnittelijat<br />
• Ensimmäisen luonnoksen <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhan alueesta tekivät arkkitehdit Runar Finnilä ja Ossian Lundén.<br />
Tämän jälkeen Birger Brunila tarkensi suunnitelmaa ja laati alueelle asemakaavapiirroksen. Elisabeth Koch teki<br />
istutussuunnitelmat. Näyttävän porttirakennuksen suunnitteli arkkitehti Gunnar Taucher, ja mökkien<br />
tyyppipiirustuksen teki arkkitehti Antero Pernaja.<br />
• <strong>Kumpulan</strong> alkuperäiset majat olivat kooltaan vain 6-6,5 neliötä.<br />
• Kochin mallipalsta oli numero 1. Nykyisin palsta on osoitteessa Sireenipolku 257.<br />
• Yleisiä alueita hoiti alkuaikoina kaupungin palkkaama puutarhuri, jolle rakennettiin virka-asunto alueen länsiosaan.<br />
Elisabeth Koch<br />
• Syntyi 9.7.1891, kuoli 4.7.1982 Helsingissä.<br />
• Suomenruotsalainen puutarha- ja pihasuunnittelija.<br />
• Opiskeli puutarhuriksi naisille suunnatussa Högvallan hushålls- och trädgårdskolanissa Karjaalla ja<br />
puutarhasuunnittelua Jenny Elfvingin perustamassa Järvenlinnan puutarhakoulussa.<br />
• Työskenteli Marttaliiton puutarhakonsulttina 1920-luvulla ja sen jälkeen Helsingin kaupungin<br />
puutarhaneuvojana 1920-luvulta aina 1950-luvulle asti.<br />
• Suunnitteli kaikkiaan seitsemän siirtolapuutarhaa, kerrostalopihoja ja puistoja.<br />
• Kansainvälistä huomiota hänen suunnitelmistaan ovat saaneet muun muassa Puu-Käpylä, Kallion Torkkelinmäki,<br />
Kone ja Siltaosakeyhtiön korttelipiha Vallilassa ja Olympiakylän ympäristö.<br />
• Lähtökohtana suunnittelutyölle oli puutarhan tarkoituksenmukaisuus, luonnonmukainen ja kaunis puutarha<br />
ilahduttaisi kaikkina vuodenaikoina.<br />
• Kirjoitti myös käytännönläheisiä puutarhakirjoja. Ne julkaistiin uusittuina painoksina 1950-luvulla ja<br />
ne sisältävät edelleen päteviä puutarhan perustamis- ja hoito-ohjeita.<br />
Elisabeth Kochin vuonna 1930 laatima<br />
viljelyehdotus siirtolapuutarhapalstaa varten.<br />
Kuvat: Museovirasto, <strong>Kumpulan</strong><br />
siirtolapuutarhayhdistyksen arkisto<br />
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä<br />
Kysykää Essiltä! -kirjaa (Maahenki 2015)<br />
ja Wikipediaa.<br />
4 5
Teksti Anne Tarsalainen, kuvat Uzi Varon<br />
Pieni punainen siirtolapu utarha mökki<br />
on kolmen sukupolven kes äkeidas<br />
Marja opiskeli Leningradissa seitsemän vuotta, mutta<br />
pala si joka kesä kotiin ja mökille. Kerran hänellä oli isompi<br />
tuli ainen: opiskelutoveri Jevgeni sai tutustua saman tien<br />
siirtola puutarhaan.<br />
Jevgeni Guzejev, 58, on syntynyt Krestcyn kaupungissa<br />
70 kilometrin päässä Novgorodista. Lääkäriperheen vesa<br />
päätyi opiskelemaan samaa alaa kuin vanhempansa ja<br />
sisarensa. Jevgeni ja Marja alkoivat seurustella 1970-luvun<br />
lopulla.<br />
”Etukäteen kuvittelin, että Suomessa olisi ollut täysin<br />
toisenlaista. Helsingin keskustassa pystyin aistimaan hyvin<br />
vanhan Venäjän ajan. Siirtolapuutarhassa kaikki oli<br />
hämmästyttävän pikkuruista ja niin täydellisessä järjestyksessä.<br />
Ensimmäisellä kerralla ihastuin suuriin vadelmiin,<br />
joita poimimme pensaista.”<br />
Puutarhanhoito ei ole ollut Jevgenille vierasta. Hänen<br />
isänsä rakentamaa taloa ympäröi suuri hedelmäpuutarha.<br />
”Ajattelin, että siirtolapuutarhassa olisi vähemmän työtä,<br />
mutta aika on näyttänyt, että tämä voi työllistää jopa<br />
enemmän.”<br />
Marjan ja Jevgenin esikoistytär syntyi 1982 ja eli<br />
vauva-aikansa vanhempiensa opiskelija-asunnossa Leningradissa.<br />
Perhe muutti Suomeen vuotta myöhemmin. Nyt<br />
Jevgeni ja Marja työskentelevät samalla työterveysasemalla.<br />
Anna Kokkosen, 35, ja Seidi Guzejevin, 26, elämään<br />
mummon puutarha on kuulunut aina. Ukki ja isä rakensivat<br />
heille leikkimökin, jossa voi kuvitella olevansa Peppi<br />
Pitkätossu. Ovella lukeekin Villa Villekulla, Huvikumpu.<br />
Mökin katolta oli hauska tähyillä, keitä sukulaisia on<br />
tulossa kylään.<br />
Siirtolapuutarhapalsta on ollut tärkeä osa Heinosen<br />
suvun elämää yli 50 vuoden ajan. Siellä kolmen<br />
suku polven naiset Helena, Marja, Anna ja Seidi<br />
ovat kastelleet, kitkeneet ja kiipeilleet puissa.<br />
Helena Heinonen, 90, muistaa hyvin aurinkoisen kesän,<br />
jolloin hän allekirjoitti miehensä Erkin kanssa kauppa kirjan<br />
Helsingin <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhassa olevasta mökistä<br />
ja sitä ympäröivästä 400 neliön tontista vuonna 1963.<br />
Helena ja Erkki olivat menneet naimisiin vuonna 1949. He<br />
asuivat Marja-tyttärensä kanssa pienessä kaksiossa<br />
Kalliossa. Erkin vanhemmilla oli siirtolapuutarhamökki,<br />
missä nuoripari vieraili usein.<br />
”Oli onnenpäivä, kun saimme oman mökkimme! Kaipasimme<br />
kerrostalosta ulos luontoon ja puuhailemaan palstalle.”<br />
Mökin ympärillä oli muutama omenapuu sekä herukka- ja<br />
vadelmapensaita. Pikkuruinen peruna- ja juuresmaa<br />
perustettiin jo ensimmäisenä kesänä. Kasvimaalla kasvoi<br />
salaattia, persiljaa ja tilliä.<br />
Perhe tuli mökille varhain keväällä ja vietti siellä koko<br />
kesän. Sukulaisten ja ystävien kanssa vietettiin lukemattomia<br />
kahvihetkiä omenapuiden katveessa.<br />
”Serkkuni perhe osti mökin saman kujan varrelta. Olen<br />
viettänyt yhdessä suvun kanssa täällä yli viidetkymmenet<br />
juhannusjuhlat.”<br />
Erkki Heinonen tunnettiin shakkimestarina. Hän voitti<br />
tehtäväshakin hopeisen olympiamitalin 1952.<br />
Siirtolapuutarha on ollut Helena<br />
Heinosen (oik.) henkireikä jo 50 vuotta,<br />
ja samalla se on liittynyt Marja Heinonen-<br />
Guzejevin ja tämän perheen elämään.<br />
”Erkki nautti eniten hetkistä shakkilautansa kanssa verannalla”,<br />
hän muistelee.<br />
Helena menetti rakkaan puolisonsa vuonna 1993. Puutarhan<br />
ja mökin hoito ei jäänyt kuitenkaan yksin hänen<br />
hartioilleen. Hän saa aina apua tyttäreltään Marjalta ja<br />
tämän perheeltä.<br />
Tytär Marja Heinonen-Guzejevin, 61, värikkäimmät<br />
muistot liittyvät <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhaan. Hän oli<br />
seitsemänvuotias, kun mökki saatiin.<br />
”Viihdyin täällä niin hyvin, etten olisi millään tahtonut<br />
lähteä yöksi kotiin. Keksimme naapurin lasten kanssa mitä<br />
mielikuvituksellisempia puuhia. Kiipesimme mökin katolle<br />
lukemaan Käpylän kirjastosta hakemiamme Viisikko-kirjoja.<br />
Kerran pidimme voimistelunäytöksen juhannusjuhlissa.<br />
Olin katketa nauruun, kun hiljattain näin kaitafilmikameralla<br />
kuvatun esityksemme.”<br />
Hellepäivinä tytöt kipaisivat eväineen <strong>Kumpulan</strong> maa uimalaan.<br />
”Vanhempia emme ehtineet auttaa, koska meillä oli niin<br />
paljon jännittävämpää tekemistä.”<br />
Lapsuuden ystävykset solmivat niin vankat ystävyyssuhteet,<br />
että ne ovat kestäneet näihin päiviin saakka. Teiniikäisinä<br />
he miettivät mökin katolla aurinkoa ottaessaan,<br />
mitä heistä tulee isoina.<br />
”Minusta piti tulla sisustusarkkitehti, mutta päädyinkin<br />
opiskelemaan lääkäriksi. Vanhempani olivat aika järkyttyneitä,<br />
kun ilmoitin heille, että pyrin lääketieteelliseen<br />
tiedekuntaan kauas Leningradiin.”<br />
Siirtolapuutarhan polulla otetun<br />
lapsuuskuvan jälkeen Anna ja Seidi<br />
ovat venyneet ohi Helena-mummosta.<br />
Annalla (vas.) ja Seidillä on hauskat muistot<br />
ajoista, jolloin he leikkivät Jevgeni-isän ja Erkkiukin<br />
rakentamassa leikkimökissä. ”Viihdyin<br />
enimmäkseen katolla”, Anna sanoo.<br />
”Pienenä ihmettelin, miten aikuiset jaksavat istua loputtomasti<br />
omenapuun alla juttelemassa. Minä tykkäsin kiipeillä<br />
puissa ja juoksennella edestakaisin Peppi-peruukki<br />
päässäni”, muistelee Anna.<br />
Villistä pienestä tytöstä kasvoi lahjakas nainen. Hän<br />
valmistui filosofian maisteriksi pääaineenaan musiikkitiede.<br />
Yksi omien sävellysten ja sanoitusten inspiraation lähde on<br />
juuri puutarha.<br />
”Levylläni on kappale, jonka nimi on Salainen puutarha.<br />
Nimi symboloi ihmisen mieltä. Ikäville ajatuksille ei saa<br />
antaa valtaa, vaan ne pitää kitkeä pois.”<br />
Mummon kasvimaan kitkeminen, leikkimökki ja hiekkalaatikko<br />
kuuluvat myös graafikoksi opiskelleen Seidin<br />
varhaisimpiin muistoihin.<br />
”Kolmevuotiaana sanoin, että muutan leikkimökkiin<br />
asumaan ja otan sinne pieniä koiria.”<br />
Seidi ja Anna leikkivät pitkät kesäpäivät yhdessä mummon<br />
touhutessa vierellä.<br />
”Sittemmin olen auttanut puutarhatöissä täällä joka kesä.<br />
Annan kanssa saimme muutamana kesänä työpaikat<br />
kaupungin puisto-osastolta, joten kitkemistä on riittänyt.”<br />
Seidi ei halua luopua mummonsa puutarhasta koskaan.<br />
Mökki ja puutarha tulvivat niin rakkaita muistoja.<br />
”Yhtenä kesänä en onnistunut saamaan töitä, joten vietin<br />
täällä mummon seurana lähes koko kesän. Meillä ei ollut<br />
yhtään tylsää hetkeä.”<br />
Juttu on ilmestynyt Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehdessä 1/2014 ja<br />
julkaistu toimituksen luvalla.<br />
6 7
Teksti Santtu Parkkonen, kuvat Museovirasto<br />
Venny Soldan-Brofeldt löysi<br />
Kumpulasta maalauksiinsa<br />
uuden aiheen<br />
”Tohtorinna Juhani Aho”, lukee <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhan<br />
1930-luvulla kirjoitetussa kantakortissa. Tästä<br />
ilmauksesta Venny Soldan-Brofeldt lienee itse ollut<br />
närkästyksissään. Kantakortin luokittelussa kun oli<br />
peräti kolme asiaa pielessä. Ensinnäkin hän oli koulutettu<br />
itsellinen nainen ja tunnustettu taiteilija. Toisekseen<br />
hän taisteli sukupuolten välisestä tasa-arvosta aktiivisesti<br />
ja oli perustamassa Unioni Naisasialiittoa Suomeen.<br />
Kolmanneksi mies johon kantakortissa viitataan,<br />
oli toki hänen aviomiehensä kansalliskirjailija Juhani<br />
Aho, mutta myös mies, joka petti häntä rakastamansa<br />
siskon Tillyn kanssa.<br />
Tapaus oli kuitenkin jo historiaa, ollutta ja mennyttä.<br />
Anteeksiannettua. <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhasta<br />
kahdeksattakymmentä käyvä Venny Soldan-Brofeldt<br />
haki lepoa ja virkistystä. Niitä hän myös sai, mutta löysi<br />
samalla vanhoilla päivillään maalauksiinsa uuden aiheen<br />
ikänsä maalaamien saarien, luotojen, rantanäkymien ja<br />
lasten lisäksi. Taiteilija luki Mikko Jortikan Puutarhatietokirjaa<br />
ja innostui maalaamaan kukkia ja kasveja.<br />
”Koko kevään, kesän ja alkusyksyn Venny maalasi kukkia<br />
ensin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa,<br />
sitten Toskassa ja syksystä lähtien Kumpulassa”,<br />
kuvailee Riitta Konttinen Soldan-Brofeldtin vuotta 1931<br />
kirjassaan Boheemielämää. Venny Soldan-Brofeldtin<br />
taiteilijantie.<br />
Toska oli Ahon ja Soldan-Brofeldtin kesäpaikka Tammisaaren<br />
saaristossa. Aluksi kallioisella paikalla oli vain<br />
pieni mökki, sitten rakennettiin Vennylle ateljeemökki<br />
pihapiiriin ja Aholle erämaamaja metsään. Helsingissä<br />
koteina toimivat vuokra-asunnot, jotka vaihtuivat<br />
tiuhaan. Toska oli Soldan-Brofeldtin mielenmaisema,<br />
josta paluu likaiseen ja hälyiseen kaupunkiin ahdisti.<br />
”Kumpula kuitenkin helpotti paluuta, sillä siellä tuntuivat<br />
ikävät asiat unohtuvan. Venny kiintyi pieneen siirtolapuutarhaansa<br />
ja tunsi aina muualla ollessaan koti-ikävää<br />
Kumpulaan. Hän kulki sinne yleensä raitiovaunulla,<br />
maalaustarvikkeet repussa, ja Hilma [kotiapulainen] tuli<br />
myöhemmin ruuat mukanaan. Ruumiillinen työ auttoi<br />
Vennyä rentoutumaan, ja hän virkistyi seuratessaan<br />
atmosfäärin muutoksia, lintuja, kasvien muotoja ja<br />
värejä: ”aloin tuntea itseni ihmiseksi”, Konttinen kuvaa<br />
kirjassaan.<br />
Soldan-Brofeldtin mökki sijaitsi kallioisella palstalla<br />
Sinikellontien ja Koivupolun kulmauksessa osoitteessa<br />
Koivupolku 1. Se oli tiettävästi viimeisiä vapaita palstoja<br />
mitä oli tuolloin jäljellä.<br />
Suullisen perimätiedon mukaan Soldan-Brofeldt<br />
käyskenteli puutarhassaan housuasussa, piippu suussa<br />
ja pensseli kädessään. Maalausteline seisoi milloin<br />
missäkin kohtaa pihaa. Soldan-Brofeldt oli naisasianainen<br />
ja aikansa ensimmäisiä naisia Suomessa, joka<br />
käytti housuja. Niiden lisäksi hänen vakioasuunsa<br />
kuuluivat baretti ja lapikkaat. Konttinen kuvaa kirjassaan,<br />
että taiteilijan tapoihin kuului istahtaa välillä mökin<br />
kuistille polttamaan savuketta, juomaan rommilla<br />
terästettyä teetä ja lukemaan. Milloin kädessä oli<br />
kuvalehti Vu, milloin Almqvistin, Aleksis Kiven, Waltarin<br />
teos tai itämaista filosofiaa käsitellyt kirja.<br />
Ajoittaisesta rahapulasta kärsinyt taiteilija sai 1933<br />
asunnon ja ateljeen taiteilijakoti Lallukasta. Toskan<br />
mökki tuhoutui sodassa ja sen jälkeen taiteilijan<br />
elämän kiintopisteitä olivat Lallukan taiteilijakoti,<br />
Strindbergin taidesalonki, Akateeminen kirjakauppa,<br />
kahvila Veduta, Stockmannin ja Fazerin baarit ja<br />
<strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarha.<br />
Kukkien lisäksi Soldan-Brofeldt laajensi aihepiiriään<br />
vihannes- ja ruoka-asetelmiin. Hän huomasi, että taulut<br />
menivät hyvin kaupaksi, ja niistä alkoi muodostua<br />
merkittävä tulonlähde. Yksi asia kuitenkin kalvoi<br />
vanhenevaa Soldan-Brofeldtia. Toskan mökin menetys.<br />
Vuonna 1939 hän alkoi suunnitella muuttoa maalle<br />
Porvooseen. Hanke kuitenkin kariutui, mutta sen<br />
seurauksena hän päätyi hankkimaan tontin täysin<br />
päinvastaisesta suunnasta Lohjanjärveltä.<br />
Soldan-Brofeldt alkoi suunnitella uutta mökkiä innolla.<br />
Rakentaminen ja uuteen paikkaan tutustuminen veivät<br />
huomiota kaikelta muulta. Talvisodan jälkeen taiteilijan<br />
aika jakautui pitkälti Helsingin ja Lohjanharjun kesken.<br />
Hän saattoi olla Lohjanharjulla lumien tuloon asti ja<br />
vetäytyä sen jälkeen Lallukkaan. Tässä vaiheessa<br />
oleskelu Kumpulassa jäi vähemmälle. Sille ei yksinkertaisesti<br />
ollut enää aikaa.<br />
Kukkien maalaamista Soldan-Brofeldt kuitenkin jatkoi<br />
yhä. 1940-luvulla hän suorastaan tehtaili niitä. Esimerkiksi<br />
eräässä hänen muistikirjassaan vuodelta 1944 on<br />
lueteltu 550 kukkamaalausta, joiden aiheita olivat muun<br />
muassa ruusut, amaryllikset, krookukset, atsaleat,<br />
neilikat ja unikot. Kukkien maalaamisessa oli kyse paitsi<br />
aidosta kiinnostuksesta kukkiin ja kasveihin niin myös<br />
rahasta. Taulut olivat kooltaan hyvin pieniä, 27x19<br />
senttiä. Taiteilija maalasi niitä urakalla ja myi sarjoissa<br />
taidekauppiaille.<br />
Pian taiteilijan voimat alkoivat kuitenkin hiipua. Yöunia<br />
hän nukkui vain viidentoista minuutin pätkissä. Jalat<br />
olivat kylmät kuin jääkalikat. Kuudes päivä lokakuuta<br />
1945 maalattu pieni taulu jäi Venny Soldan-Brofeldtin<br />
viimeiseksi työksi. Se esitti valkoista kukkaa.<br />
Kirjoituksessa on käytetty lähteenä Riitta Konttisen<br />
kirjaa Boheemielämä. Venny Soldan-Brofeldtin<br />
taiteilijantie (Otava 1996)<br />
Kukka-asetelma, öljy, 33 x 24.<br />
Kuva: Järvenpään taidemuseo / Matias Uusikylä.<br />
8 9
VANHOJA LEHTIJUTTUJA<br />
YHDISTYKSEN KIRJEITÄ<br />
Sosialidemokraatti 15.7.1930<br />
KUMPULAN SIIRTOLAPUUTARHASSAKIN<br />
URHEILLAAN<br />
”Viime sunnuntaina pidettiin <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhassa<br />
kovat juoksuturnajaiset. Ruusutien vasen ja oikea puoli<br />
ottelivat keskenään kuka paras olisi. Ottelivat miehet,<br />
ottelivat naiset ja vieläpä pojatkin. Miehistä juoksi matkan<br />
loppuun kaikkiaan 28, naisista 11 ja pojista 12. // Kilpailut<br />
herättivät ansaittua huomiota viljelijäin keskuudessa ja<br />
tultanee niitä eri muodoissa jatkamaan.”<br />
Naiset juoksivat<br />
hameen helmat hulmuten<br />
– ja ennätykset putosivat.<br />
Syksy 1927, leike tuntemattomasta lehdestä<br />
”RUNSAS SATO SIIRTOLAPUUTARHOISTA”<br />
”Kaikki viljelmät Kumtähden ryhmäpuutarhassa menestyneet<br />
erittäin hyvin”<br />
LUKUISIA HUVIMAJOJA RAKENNETTU ALUEELLE<br />
Keväällä teimme selkoa Helsingin kaupungin toimesta<br />
Kumtähden alueelle perustetusta n.s. siirtolapuutarhasta,<br />
josta kaupunkilaiset saavat vuokrata palstoja viljelläkseen<br />
niitä kesäisin ja laittaakseen palstoilleen huvimajoja, joissa<br />
voivat viettää kesäiset sunnuntaipäivänsä ja muut vapaaaikansa.<br />
Saadaksemme tietää, miten siirtolapuutarha on<br />
kesän aikana edistynyt, olemme kääntyneet ryhmäpuutarhan<br />
konsulentin, neiti Elisabeth Kochin puoleen.<br />
Kumtähden puutarhassa on kasvullisuus, selitti neiti Koch,<br />
ollut tänä kesänä erittäin runsas. Esimerkiksi kaaleja ja<br />
kurkkua on saatu erittäin erittäin runsaasti, niin että palstojen<br />
vuokraajat ovat hyvin tyytyväisiä viljelmiinsä. Kaikki<br />
yleisistutukset ovat myös kesän kuluessa valmistuneet,<br />
niin että alue alkaa näyttää siltä, miksi se on suunniteltu.<br />
Kesän kuluessa ovat myös palstojen vuokraajat rakentaneet<br />
kymmenkunta huvimajaa alueilleen. Ne näyttävät<br />
erittäin somilta ja kun niitä tulee enemmän, muodostuu<br />
niistä kaunis kokonaisuus. Alueella on puutarhuri ja hänen<br />
asuntonsa. Myös porttilaite on valmis. Vuokraajat ovat<br />
perustaneet – saadakseen keskinäisen vuorovaikutuksen<br />
paremmaksi – erikoisen yhdistyksen.”<br />
Helsingin Sanomat 11.6.1975<br />
TULORAJA SIIRTOLA-PUUTARHAN<br />
SAANNILLE<br />
Helsinki suunnittelee tulorajan asettamista siirtolapuutarhapalstan<br />
vuokraoikeuden saamiselle. Asia on lähtenyt liikkeelle<br />
tilintarkastajien huomattua, että mökin omistajaksi<br />
on päässyt sellainen, jolla olisi varaa hankkia kesäasunto<br />
muualta. // Siirtolapuutarhatoiminnan alkuperäisenä<br />
tarkoi tuksena on ollut antaa vähävaraisille mahdollisuus<br />
kaupunkiasumisen vastapainoksi harrastaa puutarhanviljelyä<br />
osaksi lisäansiomielessä ja osaksi virkistystarkoituksessa.<br />
[toimi. Huom. Esitys kaatui sittemmin lautakunnassa]<br />
Ilta-Sanomat 23.7.1979<br />
PIKKULINNUT MYRKYTETTY KUOLIAIKSI<br />
KUMPULAN SIIRTOLAPUUTARHASSA<br />
Omenapuiden ruiskutukseen käytetty hyönteismyrkky on<br />
aiheuttanut pikkulintujen kuoleman <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhassa<br />
Helsingissä. Itsemurhamyrkkynä tunnettu<br />
parationi luokitellaan erittäin voimakkaaksi myrkyksi. //<br />
Kososen [Lasse Kosonen Suomen Luonnonsuojeluliitosta]<br />
mukaan pikkulintujen kuolema <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhassa<br />
on osoitus ihmisten vastuuttomuudesta ympäristöhaittoja<br />
kohtaan.<br />
”Onko sillä nyt niin suurta merkitystä jos omenassa on<br />
pieni madonreikä. Paljon vaarallisempia ovat punakylkiset<br />
virheettömät omenat, joita on ruiskutettu torjuntaaineilla.”<br />
Ilta-Sanomat 8.3.1969<br />
RATKAISU TONTTIPULAN JA VAPAA-<br />
AJAN ALUEIDEN RISTIRIITAAN:<br />
SIIRTOLAPUUTARHAT POIS HELSINGISTÄ<br />
– KORVAUS MUUTTAVILLE MÖKKILÄISILLE<br />
Siirtolapuutarhojen tulevaisuus on jälleen otettu keskusteltavaksi<br />
Helsingin kiinteistölautakunnassa. Mielipiteet<br />
ovat tiettävästi yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan,<br />
että kaikki siirtolapuutarhat olisi vähitellen siirrettävä<br />
kaupungin ulkopuolelle. Tämä olisi perusteltua esimerkiksi<br />
siksi, että Helsingissä on jatkuvasti huutava pula tonttimaasta<br />
ja kaupunki omistaa laajoja maa-alueita muun<br />
muassa Espoossa, Vihdissä, Sipoossa ja Kirkkonummella.<br />
// Monet ”mökkiläisistä” ovat viljelleet palstaansa vuosikausia,<br />
kylväneet, korjanneet sadon, tottuneet ja ystävystyneet<br />
maatilkkuihinsa ehkä paremmin kuin moni ihmisiin.<br />
Kesä merkitsee heille ehkä vain sitä maapalstaa, mökkiä ja<br />
mukavia naapureita siirtolapuutarhassa.<br />
Tunteilu ei kuitenkaan oikein sovi yhteen kehityksen kanssa.<br />
Helsingin Sanomat 1.10.1970<br />
YLEISKAAVA JÄTTÄÄ SIIRTOLAPUUTARHOJA<br />
LIIKENTEEN JALKOIHIN<br />
Helsingin uuden yleiskaavan perusteella jäävät <strong>Kumpulan</strong><br />
ja Ruskeasuon siirtolapuutarhat moottoritien alle ja<br />
Hertto niemen puutarhasta tulee kerrostaloalue, sanotaan<br />
lausun nossa, joka oli esillä Helsingin kiinteistölautakunnan<br />
kokouksessa. Kaupunkisuunnittelulautakunnan pyytämä<br />
lausunto jätettiin pöydälle.<br />
Helsingissä, elokuun 16 päivänä 1934<br />
KIINTEISTÖLAUTAKUNNALLE<br />
Anomme, että <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhan alueelle rakennettaisiin<br />
ensi keväänä kaupungin varoilla kahlaamo lapsia varten ja<br />
suihku sekä miehiä että naisia varten.<br />
Anomuksemme tueksi riittänee kun mainitsemme, että alueella<br />
työskentelee noin 1000 henkeä ja uimapaikat ovat verrattain<br />
kaukana. Jos kaupunki rahallisista syistä haluaisi rakentaa vain<br />
jommankumman, joko kahlaamon tahi suihkun, pidämme<br />
suotavana, että suihku rakennettaisiin ennen kahlaamoa.<br />
7.6.1964<br />
VALLILAN PIIRIN POLIISIPÄÄLLIKÖLLE<br />
<strong>Kumpulan</strong> Siirtolapuutarhayhdistys r.y. anoo saada viettää<br />
ohjelmallisen juhannusjuhlan kokonpolttoineen 16.6.1964<br />
kello 19-24 yhdistyksen kentällä. Juhla on tarkoitettu<br />
ainoastaan yhdistyksen jäsenille ja heidän perheilleen.<br />
Tilaisuus on maksuton.<br />
Ohjelma:<br />
Tervehdyspuhe<br />
Yhteislaulua<br />
Lasten leikki- ja soittoesityksiä<br />
Lausuntaa<br />
Kansantanhuesitys<br />
Kuplettilaulua<br />
Kahvi- ja virvoketarjoilua<br />
Piirileikkejä ja tanssia<br />
Naisten laulukuoro 1940-luvulla<br />
Helsinki 29.8.1964<br />
SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYKSELLE<br />
Koska <strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarha-alueela on kissojen<br />
pitäminen kielletty, mutta alueella juoksee ulkopuolelta<br />
tulevia kissoja, pyydetään, että Eläinsuojeluyhdistys toimisi<br />
irrallaan juoksevien kissojen hävittämiseksi.<br />
Helsingissä 16.8.1968<br />
SULKURANNAN<br />
SIIRTOLAPUUTARHAYHDISTYS<br />
Esitämme yhdistyksemme syvän osanoton Sulkurannan<br />
siirtolapuutarhaa kohdanneen tuhoavan kaatosateen<br />
johdosta. Auttaaksemme teitä vahinkojen korjaamisessa,<br />
järjestimme Kumpulassa lettuillan Sulkurannan hyväksi.<br />
Kaikki illanviettoon osallistuneet lähettävät teille osaaottavat<br />
ja auttamishaluiset terveiset. Illan tuoton, sata<br />
markkaa, olemme lähettäneet rahastoinhoitajanne osoitteella.<br />
Aurinkoista syksyä!<br />
10 11
Työryhmä Outi Berghäll, Mirja Arajärvi, Risto Välttilä, Juha Tuhkanen, Anja Wirman, Santtu Parkkonen, Mari Wainio ja vanhat juhlajulkaisut. Kuvat Helsingin kaupunginmuseo ja <strong>Kumpulan</strong> Siiirtolapuutarhayhdistyksen arkisto<br />
Yhdistyksen toimintaa ja tap ahtumia vuosina 1927-<strong>2017</strong><br />
1920-LUKU<br />
1926 ensimmäiset palstat vuokrattiin.<br />
Palstoja oli 268 ja ne olivat kooltaan 250-400 m 2 .<br />
1927 rakennettiin alueelle ensimmäiset majat.<br />
1928 lievennettiin yöpymiskieltoa ja sallittiin<br />
avokuistin rakentaminen.<br />
Yhdistyksessä oli 44 jäsentä.<br />
1929 kaikki palstat saatiin vuokrattua.<br />
Lähes sata majaa rakennettiin. Jäseniä oli 82.<br />
1950-LUKU<br />
1953 pidettiin olympialaisten johdosta siirretty<br />
25-vuotisjuhla.<br />
1954 ostettiin kovaäänislaitteet ja levysoitin<br />
Kerhotalolle. Kaupunki kunnosti salaojia.<br />
1956 Kerhotalon keittiöön saatiin vesijohto.<br />
1957 mökkejä uusittiin uusien piirustusten<br />
mukaisiksi. Järjestettiin 30-vuotisjuhla<br />
jossa vihittiin yhdistyksen lippu.<br />
1930-LUKU<br />
1940-LUKU<br />
1947 rakennustoiminta oli vilkasta ja majoihin<br />
vedettiin sähköjohtoja. Pidettiin 20-vuotisjuhla.<br />
1948 tuli kielto kotieläinten pitämisestä.<br />
1949 saatiin lukollinen takaportti.<br />
1930 saatiin alueelle vesijohto. Yhdistys järjesti<br />
toimintansa tukemiseksi arpajaiset, joissa oli<br />
päävoittona mökki.<br />
Yhdistys liittyi perustajajäsenenä<br />
Suomen Siirtolapuutarhaliittoon.<br />
1933 laadittiin järjestyssäännöt.<br />
Yhdistyksen jäsenmäärä oli 172.<br />
1934 kaupunki rakensi keskusmajan (nykyisin<br />
Kerhotalo) ja yhdistys hankki sinne kalustoa.<br />
1935 saatiin lupa tehdä mökkeihin avoeteisen tilalle<br />
keittiökomero. Järjestettiin puutarhanäyttely,<br />
jossa kävi valtavasti katselijoita.<br />
1936 yhdistys koki raskaan tappion, kun sen<br />
keskeisimpänä henkilönä perustamisesta<br />
saakka ollut Emil Sallila kuoli.<br />
1937 vietetyssä 10-vuotisjuhlassa oli runsaasti<br />
yleisöä ja siirtolapuutarhaväkeä saapui<br />
linja-autoilla muista kaupungeista.<br />
1938 asennettiin Kerhotaloon sähköt.<br />
1939 sota-aikana yhdistyksen toiminta oli<br />
–1944 puutteellista. Paketteja lähetettiin rintamalle<br />
ja sotasairaaloihin vietiin kukkia.<br />
1960-LUKU<br />
1960 saatiin Kisakylän puolelle panssariverkkoaita.<br />
Yhdistys osti Kerhotalon itselleen kaupungilta.<br />
1962 suoritettiin alueella sähkökaapelien vetäminen<br />
maahan ja ilmassa kulkevat sähköjohdot<br />
purettiin pois. Ulkovalaistuslamput<br />
asennettiin viiteen pylvääseen.<br />
1963 saatiin kaikki sähkötyöt valmiiksi.<br />
Kerhotalo maalattiin ulkopuolelta.<br />
1966 kerhotalosta purettiin pois puuhella,<br />
hankittiin sähköhella, tiskipöytä ja kaappeja.<br />
Saatiin palkintokaappi ja panssariverkkoaita<br />
myös metsän puolelle vanhan<br />
piikkilanka-aidan tilalle.<br />
1967 Kerhotalon salia suurennettiin liittämällä siihen<br />
osa takahuonetta. 40-vuotisjuhlien pääjuhlassa<br />
23.7. esitti tervehdyksensä perustajajäsen,<br />
puutarhakonsulentti Elisabeth Koch.<br />
1968 alueen etelänurkkaan saatiin<br />
panssariverkkoaita.<br />
1969 aloitettiin turpeen ja lannoitteiden välitys<br />
porttirakennuksessa. Hankittiin levysoitin.<br />
Kaupunki aloitti vesijohtoverkon uusimisen ja<br />
jokainen palsta sai oman hanan.<br />
12 13
1970-LUKU<br />
1990-LUKU<br />
1971 Kerhotalolle vuokrattiin televisio, jota<br />
katseltiin illalla hallituksen valvonnan alla.<br />
Tärkein syy television hankintaan oli<br />
Peyton Place-sarja.<br />
Keittiöön laitettiin vesijohto ja ostettiin<br />
40 hengen ruokailuastiat ja -välineet.<br />
1972 vietettiin 45-vuotisjuhlaa. Julkaistiin<br />
ensimmäinen <strong>Kumpulan</strong> Viesti. Hankittiin<br />
Kerhotalolle puhelin ostamalla puhelinosake.<br />
1974 kaupunki laitatti uuden pääportin ja<br />
maalautti aidan.<br />
1975 Kerhotalolle sekä varastokopeille saatiin<br />
laajennusluvat.<br />
1976 Kerhotaloa laajennettiin talkoilla. Kahdessa<br />
kuukaudessa kertyi pari tuhatta talkootuntia.<br />
Talkoolaisille oli tarjolla arkisin kahvia<br />
ja voileipiä, viikonloppuisin hernekeittoa ja<br />
pannukakkua.<br />
1977 50-vuotisjuhlan juhlapäivällisillä oli lähes<br />
100 kutsuvierasta. Yhdistys sai<br />
kiinteistölautakunnalta luvan ostaa<br />
Ruusutie 26:ssa sijaitsevan palstan mökkeineen<br />
museotarkoitukseen. Hankinnan mahdollistivat<br />
usean jäsenen rahalahjoitukset.<br />
1978 museomökki kunnostettiin ja avattiin yleisölle 22.7.<br />
1988 harvinaisen kaunis ja lämmin kesä aiheutti<br />
alueella vesiongelmia. Tämä näkyi melkoisena<br />
käytettynä vesimääränä, josta myös lasku oli<br />
sen mukainen.<br />
1989 heinäkuun lopussa pidettiin ylimääräinen<br />
yleinen kokous, jonka asialistalla oli<br />
sähkökaapelien uusinta. Kokous ei sitä<br />
kannattanut ja asia raukesi. Tehtiin kaupungin<br />
puhtaanapitolaitoksen kanssa sopimus<br />
jätehuollosta.<br />
1980-LUKU<br />
1982 vietettiin 55-vuotisjuhlaa. Yhdistyksen<br />
kirjastoon hankittiin lainattavaksi 18 uutta ja<br />
ajanmukaista puutarhakirjaa. Annettiin<br />
suositus, että jätteitä ei saisi enää polttaa<br />
omalla palstalla vaan yhteisillä alueilla.<br />
1983 rakennettiin talkoovoimin suihku- ja<br />
varastorakennus. Kerhotalolle hankittiin<br />
uudet kovaääniset, vahvistin ja nauhasoitin.<br />
1984 suihku- ja varastorakennus valmistui.<br />
Kirjastoon hankittiin 20 uutta kirjaa.<br />
1985 Suomen Siirtolapuutarhaliiton sihteeriksi<br />
valittiin Anja Wirman Kumpulasta.<br />
Siirtolapuutarha-lehden<br />
50-vuotisjuhlavastaanotto pidettiin<br />
<strong>Kumpulan</strong> kerhotalolla.<br />
1986 vuokrasopimusten uusiminen puhutti<br />
kumpulalaisia koko vuoden.<br />
<strong>Kumpulan</strong> oma ansiomerkki valmistui.<br />
1987 rakennettiin talkootöinä uusi grillikatos<br />
Kerhotalon viereen entisen grillin paikalle.<br />
Lisäksi hankittiin aloitelaatikot, jotka sijoitettiin<br />
pääportille ja kerhotalolle.<br />
1990 ensimmäiset vesi-wc:t valmistuivat<br />
Kerhotalon päätyyn.<br />
Taimitori järjestettiin ensimmäistä kertaa.<br />
1991 kaupunki päätti uusia <strong>Kumpulan</strong> koko<br />
vesijohtoverkoston 1992-1993.<br />
Entisellä puun- ja roskienpolttopaikalla<br />
kokeiltiin ensimmäisen kerran haketusta.<br />
1992 omistaja vaihtui vuoden aikana peräti<br />
25 mökissä.<br />
Suihkuihin tehtiin perusteellinen remontti.<br />
1993 vesi- ja salaojaverkoston remontti valmistui.<br />
Kerhotalon murron jäljiltä ulko-ovet jouduttiin<br />
uusimaan ja ikkunoita korjaamaan.<br />
1994 elokuista valojuhlaa vietettiin ensimmäistä<br />
kertaa. Kerhotaloon murtauduttiin jälleen ja<br />
lasivitriineistä vietiin kaikki lahja- ja<br />
palkintoesineet. Museomökki entisöitiin.<br />
1995 Kiinan kansantasavallan suurlähettilään<br />
puoliso Madame Wang vieraili juhannusjuhlilla.<br />
1996 yhdistyksen jäsenet kävivät linja-autolla<br />
Muhevaisilla taimiostoksilla.<br />
Kiinnostus oli suurta, bussi oli aivan täysi.<br />
1997 yhdistys teki vuokrasopimuksen kaupungin<br />
kanssa vuoden 2026 loppuun.<br />
Voimakkaasta hajustaan tunnettu makkila eli<br />
kotoisemmin puucee purettiin.<br />
Tuhopolttaja sytytti alueella kahdeksan<br />
tulipaloa, joista yksi tuhosi mökin Ruusutie 150:ssä.<br />
1998 Pääporttirakennuksen entisöinti valmistui.<br />
1999 yhdistys velvoitti mökkiläiset huolehtimaan<br />
itse piippujen nuohouksesta.<br />
Pääportin töhrinnät olivat riesana, ne<br />
päätettiin poistaa heti kuin mahdollista.<br />
2000–<br />
2000 alueen sähköverkko muutettiin<br />
ympärivuotiseksi ja pääporttirakennukseen<br />
tehtiin wc- ja suihkutilat.<br />
Yle lähetti Kumpulasta suorana lähetyksenä<br />
Luontoilta-ohjelman.<br />
2001 yhdistys jakoi feromoni- ja liima-ansoja<br />
mökkiläisille tuholaisten torjuntaan.<br />
Marraskuun myrskyt kaatoivat alueella paljon puita.<br />
2002 75-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin juhlalehti.<br />
Huoltoportti, pieni parkkipaikka ja jäteasema<br />
valmistuivat.<br />
2003 Kerhotalon kentälle rakennettiin hiekkalaatikko<br />
ja keinut uusittiin. Saunan rakentamista<br />
käsiteltiin kokouksessa ja sitä kannatti<br />
24 prosenttia äänestäneistä.<br />
2004 yhdistys laati kaupungin kanssa uuden<br />
version rakentamisoppaasta.<br />
2005 Helsingin kaupunginmuseo esitti, että<br />
<strong>Kumpulan</strong> siirtolapuutarhan alue merkittäisiin<br />
valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi.<br />
2006 villikanit aiheuttivat puutarhassa paljon tuhoja.<br />
2007 yhdistyksen 80-vuotisjuhlan kunniaksi<br />
teetettiin oma postimerkki, jota jäsenet saivat tilata.<br />
2008 Kerhotalon keittiössä tapahtui vesivahinko,<br />
jonka takia kalusteita jouduttiin uusimaan.<br />
2009 Ruusutien alkupäähän laitettiin portti autoilun<br />
hillitsemiseksi alueella.<br />
Yhdistys sai ensimmäiset verkkosivut.<br />
2010 kaupunki lanasi kaikki tiet ja toi kivituhkaa<br />
vaurioituneiden kohtien korjaamiseen.<br />
2011 talkookortti otettiin käyttöön.<br />
Pylväshaavat Kerhotalon edestä kaadettiin.<br />
2012 pääportin perennapenkki uusittiin Elisabeth<br />
Kochin alkuperäisten piirustusten mukaan ja<br />
portin julkisivu entisöitiin. Yhdistyksen logo uusittiin.<br />
2013 alueelle tehtiin viemäriremontti, verkkosivut<br />
uudistettiin ja pidettiin viinirypäleiden<br />
kasvatuskurssi.<br />
2014 omenankehrääjäkoit liki tuhosivat <strong>Kumpulan</strong><br />
omenasadon. Kerhotalolle ja vanhoille<br />
suihkuille rakennettiin viemäri.<br />
2015 yhdistykselle hankittiin sähköpiano ja<br />
alettiin järjestää lauluiltoja. Sähköverkoston<br />
ja ulkovalaistuksen uudistamisen<br />
hankesuunnittelu alkoi.<br />
2016 aloitettiin muistitiedon kerääminen ja<br />
tallentaminen digitaaliseen arkistoon.<br />
Virustauti tappoi suurimman osan villikaneista.<br />
14 15
Laulu<br />
Kumpulassa<br />
Sävel ”Arvon mekin ansaitsemme”<br />
Parhain paikka Helsingissä<br />
puutarha on Kumpulass´.<br />
Kaunis puisto kaupungissa<br />
viherpelto ruudukas.<br />
Mökit pienet pystytetty<br />
puut ja pensaat kasvatettu.<br />
Lal-la-la-la-la lal-lal-laa,<br />
kaunis on Kumpula,<br />
lal-la-la-la-la lal-lal-laa,<br />
Kumpula.<br />
Talven lumen sulaessa<br />
tarha herää unestaan.<br />
Aurinkoisen paistaessa<br />
kevät puhkee kukkahan.<br />
Linnut laulaa riemuisasti,<br />
käymme tarhaan innokkaasti.<br />
Puut ja pensaat leikattava,<br />
taimet pitää istuttaa,<br />
siemenet on kylvettävä,<br />
maata pitää kostutttaa.<br />
Paljon puuhaa palstallamme,<br />
jota teemme iloksemme.<br />
Kesän täällä asustamme,<br />
tääl´on päivän paistetta.<br />
Mökiss´ somas´ katselemme<br />
virkistävää sadetta.<br />
Kasvit kasvaa joutuisasti,<br />
juuret, marjat, satoisasti.<br />
Syksyll´ saamme omenoita,<br />
jotka kotiin kannamme.<br />
Lehdet pitää haravoida,<br />
mulla vielä käännämme.<br />
Usein mökille kävelemme,<br />
talvell´ siellä hiihtelemme.<br />
Meill´ on monta harrastusta,<br />
urheillaan ja pelataan.<br />
Kisat antaa innostusta,<br />
palloillaan ja krokataan.<br />
Naiset puuhaa käsitöissä,<br />
yhdess´ käydään retkeilyissä.<br />
Kerhotalo suurenmoinen<br />
kerää joukon yhtehen.<br />
Häärää siellä yks´ ja toinen,<br />
kun on aika juhlien.<br />
Juhlat tuovat tuttavuutta,<br />
virkeyttä, voimaa uutta.<br />
Lal-la-la-<br />
Lal-la-la-<br />
Lal-la-la-<br />
Lal-la-la-<br />
Lal-la-la-<br />
Lal-la-la-<br />
Sanat: Sulo Tähtitanner<br />
Julkaistu <strong>Kumpulan</strong> Siirtolapuutarhayhdistyksen 40-, 50- ja 60-vuotisjuhlajulkaisuissa<br />
16
Change language