Suomalaisen Tiedeakatemian Vuosikirja 2022

Suomalainen Tiedeakatemia

Finnish Academy of Science and Letters

Academia Scientiarum Fennica

Mariankatu 5 A, FIN–00170 Helsinki

e-mail acadsci@acadsci.fi

www.acadsci.fi

Vuosikirja – Year Book 2022

Toimittaja Pekka Aula

Toimitussihteeri Nina Rapelo

Taittopohja Werklig

Vuosikirja sähköisenä osoitteessa www.acadsci.fi

Kirjapaino Hermes, 2023

ISSN-L 0356-6927

ISSN 0356-6927 (painettu)

ISSN 1799-0297 (verkkojulkaisu)

ISBN 978-951-41-1183-9 (painettu)

ISBN 978-951-41-1184-6 (verkkojulkaisu)

2022

Sisällys

6

TERVEHDYKSET

28

TOIMINTA

8

12

16

18

20

22

24

26

Kimmo Kaski

Esimiehen tervehdys

Hyödyttömän tiedon hyödyllisyys

Pekka Aula

Pääsihteerin tervehdys

Hyvä Suomalaisen Tiedeakatemian

jäsen

PALKINNOT

Kunniapalkinto

Sirpa Jalkanen

Eino Jutikkalan historiapalkinto

Jari Eloranta

Humanistipalkinto

Carita Kiili

Väisälän palkinto

Vesa Julin

Katrianne Lehtipalo

30

34

52

62

64

66

69

Kunniajäsenet

Marjatta Hietala

Bengt Holmström

Risto Nieminen

Suomalaisen Tiedeakatemian

toimintakertomus


myöntämät apurahat


varainkäyttö

Tilintarkastuskertomus Suomalainen

Tiedeakatemia ry:n jäsenille

Emil Öhmannin Säätiön

toimintakertomus 2022

Hilkka ja Otto Brusiinin Säätiön

toimintakertomus 2022

4 ACADEMIA SCIENTIARUM FENNICA 2022

72

JULKAISUT

128

MUISTOKIRJOITUKSET

74

76

78

78

79

80

83

90

121

Vuoden 2022 julkaisut

JÄSENET

Kunniajäsenet

Tiedeakatemian esimiehiä

Ryhmien toimihenkilöt

Hallitus, toimihenkilöt ja

toimikunnat

Kotimaisten jäsenten ryhmät

Kotimaiset jäsenet

Ulkomaiset jäsenet

130

132

135

138

139

141

143

146

149

152

156

160

163

165

168

172

174

178

181

182

185

187

Antti Ahlström

Risto Alapuro

Henry Bacon

Lauri Eskola

Eero Holopainen

Veli-Pekka Järveläinen

Juhani Kakkuri

Aarne Kinnunen

Simo Knuuttila

Heikki Leskinen

Jaakko Nousiainen

Heikki Palva

Markus Pessa

Kalevi Pihlaja

Tuomo Polvinen

Olavi Riihinen

Rauno Ruuhijärvi

Hannu Saloniemi

Olli Tammi

Aimo Tietäväinen

Peter Tigerstedt

Päiviö Tommila

ACADEMIA SCIENTIARUM FENNICA 2022 5

TERVEHDYKSET

JOHDANTO:

Yksi Tieteen Tiedeakatemian parhaaksi, uudistumisen

yhteiskunnan perusedellytyksiä hyväksi oli

sääntöjen 2022 nykyaikaistaminen.

Sääntöuudistustyöryhmän

lisäksi Tiedeakatemian

ryhmäuudistus- ja apurahauudistustyöryhmät

pohtivat

uusia käytäntöjä tavoitteiden

saavuttamiseksi.

ACADEMIA SCIENTIARUM FENNICA 2022

7

Kimmo Kaski

Hyödyttömän tiedon

hyödyllisyys

esimiehen tervehdys

Vuosi 2022 konflikteineen ja muine

tapahtumineen osoittautui monin tavoin

käänteentekeväksi. Se käynnisti geo- ja

turvallisuuspoliittisen, taloudellisen ja

teknologisen sekä näiden seurauksena

kulttuurisen ja sosiaalisen murroksen ja

maailmanjärjestystä polarisoivan muutoksen.

Nämä tapahtumat kasvattivat itse

kunkin kriisitietoisuutta myös muista

globaaleista ja tosiinsa kytkeytyneistä

haasteista, kuten biodiversiteettiä uhkaavasta

väestönkasvusta ja luontokadosta,

ilmastomuutoksesta, hiilineutraaliudesta

ja energian riittävyydestä ja bioteknologian

mahdollisuuksista. Kuin myös digitaalisuuden,

automaation ja tekoälyn

mahdollisuuksista, peloista ja säänneltävyydestä.

Näistä kauaskantoisista ja kestävän

kehityksen kannalta keskeisistä haasteista

kirjoittaa Martin Rees tuoreessa kirjassaan

If Science is to Save Us, ja hänen vastauksensa

kiteyttäisin lyhyesti: mikään muu

kuin Tiede ja sen tuottama uusi tieto ja

ymmärrys eivät voi löytää ratkaisuja näin

kompleksisiin haasteisiin. Rees korostaa

myös, että tieteentekijöillä on velvollisuus

edistää tutkimustyönsä hyödyllisiä sovellutuksia

ja varoittaa niiden mahdollista haitoista.

Saman näkemyksen tieteellisen perustutkimuksen

välttämättömyydestä kehitykselle

esitti Princeton Institute of

Advanced Studyn ensimmäinen johtaja

Abraham Flexner vuonna 1939 kirjoituksessaan

The Usefulness of Useless Knowledge,

keskustelusta Kodakin perustajan G.

Eastmanin kanssa:

”Kysyin ketä hän piti maailman hyödyllisimpänä

tieteentekijänä. Hän vastasi välittömästi:

’Marconi.’ Yllätin hänet sanomalla:

’Mitä tahansa nautintoa saammekaan

radiosta ja langattomasta viestinnästä, Marconin

osuus oli käytännössä mitätön. Todellinen

ansio kaikesta langattoman alalla kuuluu

professori Clerk Maxwellille hänen tutkimuksistaan

1860-luvuilla sähkömagnetismin

parissa.’”

Kuten viimeaikoina tavaksi on tullut,

kysyin ChatGPT:ltä tieteen hyödystä ja


arvosta. Se vastasi mielestäni varsin oikein:

”Tieteen hyöty viittaa siihen, miten tiede

auttaa ihmisiä ratkaisemaan ongelmia ja

parantamaan elämänlaatua. Tämä voi sisältää

esimerkiksi lääketieteen ja teknologian

kehittymisen ja ympäristönsuojelun edistämisen.

Tieteen arvo viittaa siihen, miksi

Mikään muu kuin tiede ja

sen tuottama uusi tieto

ja ymmärrys eivät voi

löytää ratkaisuja näin

kompleksisiin haasteisiin

tiede on merkittävää ihmiskunnan kehitykselle.

Tämä voi sisältää esimerkiksi tiedon

lisäämisen maailmasta ja sen toiminnasta,

ihmisen ymmärryksen lisäämisen itsestään

ja ympäröivästä maailmasta sekä tiedon

perustan luomisen tulevaisuuden teknologioille

ja innovaatioille.” Oma vastaukseni on,

että tieteellä on aina ajatonta itseisarvoa,

mutta usein myös ajallista välinearvoa, eli

hyötyä.

Tieteellisen tutkimuksen keskeisestä

merkityksestä kansakunnan hyvinvoinnin

rakentamisessa esitti vuonna 1945 Yhdysvaltain

presidentin F. D. Rooseveltin tieteellinen

neuvonantaja Vannevar Bush muistiossaan

Science: The Endless Frontier. Siinä

hän korosti Tieteen roolia kasvavan tiedon

ja osaamisen varantona, joka vääjäämättä

johtaa Kehitykseen ja Innovaatioihin ts. hän

näki TKI:n ketjuna, jossa K:ta ja sen jälkeen

I:tä ei ole ilman T:tä. Kuten yllä Maxwellin

ja Marconin tapauksessa aikajänne, jossa

T:stä tulee K:ta ja I:tä ts. hyötyä on vaikeasti

ennakoitavissa, mutta aina se synnyttää

itseisarvoa uutena tietona ja osaamisena.

On erityisen ilahduttavaa, että parlamentaarinen

TKI-työryhmä on ymmärtänyt

uuden tieteellisen tiedon ja osaamisen arvon

ja hyödyn tehdessään esityksen tutkimus- ja

kehitysrahoituksen nostamisesta 4 %:iin

bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi uusi rahoituslaki ja kehyskautta

pidempi T&K-rahoituksen suunnittelu

valaa uskoa tulevaan. Tämän erinomaisen

lupauksen toteuttamisen on uusi

hallitus ottanut ohjelmaansa. Sen merkitys

korostuu etenkin nyt elin- ja toimintaympäristöjemme

taitekohdissa, murroksissa ja

kriiseissä, kuten koronapandemia meille jo

osoitti. Tällä hankkeella on kaikki onnistumisen

edellytykset, kun muistetaan että pitkäjänteisessä

uteliaisuuteen perustuvassa

tieteellisessä tutkimuksessa syntyvä uuden

tiedon, ymmärryksen ja osaamisen reservi

on yhteiskunnan eri sektoreiden kehityksen

ja innovaatioiden perusta sekä hyvinvoinnin

moottori. Suomalainen Tiedeakatemia –

riippumattomana yleistieteellisenä toimijana

ja tieteellisen perustutkimuksen edistäjänä

– on valmis antamaan panoksensa TKIlupauksen

toteuttamiseksi yhdessä eri

osapuolien kanssa.

Tiedeakatemia on parin viime vuoden

aikana laajentanut toimintaansa ollakseen

sekä kansallisesti että kansainvälisesti

näkyvä ja vaikuttava toimija, ”tieteen parhaaksi

– yhteiskunnan hyväksi”. Nostan

esille kaksi jäsenkuntamme syvää ja laajaalaista

tieteellistä osaamista hyödyntävää

ja yhteiskunnallisesti merkittävää avausta:

1) tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutuksen

edistäminen sekä 2) Suomen tieteen

historia -hankeen.

Tiedeakatemian perustamisesta lähtien

yksi sen päätehtävistä on ollut ja on edelleen

tutkittuun tietoon pohjautuvan päätöksenteon

edistäminen. Viime vuosina olemme

tehneet yhteistyötä ministeriöiden kanssa tie-


teen ja päätöksenteon keskusteluyhteyksien

molemminpuoliseksi vahvistamiseksi. Keskeisenä

kumppanina on ollut valtioneuvoston

kanslia, jonka kanssa olemme koonneet

tiedepaneeleita ja järjestäneet ministeriöiden

ennakointityötä tukevia dialogeja.

Tämän vuoden alussa toteutimme valtioneuvoston

kanslian toiveesta laajan tutkijoiden

arvioita sisältävän katsauksen Venäjän

hyökkäyssodan vaikutuksista suomalaiseen

yhteiskuntaan. Sitä hyödynnetään hallitusneuvotteluissa

ja tulevan hallituksen työssä.

Tälle osaamiselle on syntynyt myös kansainvälistä

kysyntää, YK:ta myöten.

Itsenäisen Suomen tieteen historia

-hankeen tavoitteena on tuottaa jäsennelty

kokonaisesitys suomalaisen tieteen kentästä

ja sen muutoksista eri aikoina. Ainutlaatuista

tässä hankkeessa on se, että siinä

käytetään laajasti tieteentekijöiden muistitietoa.

Hankkeeseen liittyy muistitiedon

keruu, jonka organisoivat Suomalaisen

Kirjallisuuden Seura ja Svenska litteratursällskapet

i Finland yhdessä Suomalaisen

Tiedeakatemian, Suomen Tiedeseuran,

Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan, Kansallisarkiston

ja Suomen Historiallisen

Seuran kanssa. Kutsumme tätä hanketta

Suomen Tieteen Kalevalaksi, jonka muistitiedon

keruuseen toivon kaikkia jäsenien

ottavan osaa ja jakamaan näkemyksiä

oman tieteenalansa kehityksestä.

Muista Tiedeakatemian viimeaikaisista

kehityksistä mainittakoon tieteellisen julkaisemisen

kokonaisuudistus kaikki tieteenalat

kattavana lehtenä Annales Academiae

Scientiarum Fennicae, josta on juuri

ilmestynyt toinen numero. Mainitsemisen

arvoinen kehityskulku on Suomalaisen Tiedeakatemian

piirissä itsenäisenä toimiva

Nuorten Tiedeakatemia ja etenkin sen Suomen

kouluille tarjoama ja menestystarinaksi

muotoutunut ”Tutkija tavattavissa”-palvelu.

Tiedeakatemia jatkaa edellä mainittujen

avauksien ja toimintojen vaikuttavuuden

edelleen kehittämistä ja vahvistamista

tiedeyhteisön ja sen jäsenten parhaaksi ja

yhteiskunnan hyväksi.

20.6.2023

Kimmo Kaski

Otsikko on lainaus/käännös

Abraham Flexnerin esseen otsakkeesta

“The Usefulness of Useless Knowledge”


Pekka Aula

Hyvä Suomalaisen

Tiedeakatemian jäsen

pääsihteerin tervehdys

Vuosi 2022 oli erittäin aktiivinen ja merkityksellinen

Suomalaiselle Tiedeakatemialle.

Haluan niin omasta kuin koko

Suomalaisen Tiedeakatemian johdon ja

henkilöstön puolesta esittää sydämelliset

kiitokset teille kaikille osallistumisestanne

ja sitoutumisestanne. Viime vuonna,

varovaisesti arvioiden, pitkälti toistasataa

jäsentä osallistui aktiivisesti Tiedeakatemian

toimintaan. Tämä on suuri määrä,

mikä kertoo Tiedeakatemian yhteisöllisyydestä

ja sitoutumisesta arvokkaan tieteen

edistämiseen. Tästä voimme olla

ylpeitä.

Ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista

teistä, jotka olette työskennelleet erilaisissa

toimikunnissa. Valintatoimikunnan, julkaisutoimikunnan

ja muiden toimikuntien

ahkera ja asiantunteva työ on välttämätöntä,

jotta voimme jatkaa parasta mahdollista toimintaa

ja tieteen tukemista. Toimikuntien

työ on keskeinen osa Tiedeakatemian toimintaa

ja panoksenne on merkittävä.

Toiseksi olen kiitollinen kaikille teille,

jotka olette osallistuneet tilaisuuksiimme ja

tapahtumiimme joko paikan päällä tai

etänä. Koemme, että moninaiset tilaisuudet

tarjoavat tärkeitä foorumeita tieteen edistämiselle,

tiedon jakamiselle ja vuoropuhelulle

sekä verkostoitumiselle. Erilaiset tapahtumat,

kuten teemaillat, ovat myös arvokkaita

mahdollisuuksia nostaa esiin ja keskustella

ajankohtaisista haasteista ja mahdollisuuksista,

joita tiedeyhteisömme kohtaa.

Kolmanneksi haluan kohdistaa kiitokseni

niille jäsenillemme, jotka ovat edustaneet

Suomalaista Tiedeakatemiaa eri kansallisissa

ja kansainvälisissä tiedejärjestöissä

ja muissa yhteisöissä. Tämä on erittäin tärkeää

työtä. Se vahvistaa meidän asemaamme

suomalaisessa ja kansainvälisessä tiedeyhteisössä

ja auttaa meitä tekemään yhteistyötä

muiden toimijoiden kanssa.

Lisäksi haluan nostaa esiin ne, jotka

ovat osallistuneet tiedeneuvonnan moninaisiin

projekteihin. Tämä työ on keskeistä

tehtäessä tiedettä näkyväksi ja vaikuttavaksi

sekä kuuluvaksi yhteiskunnassa. On

erityisen tärkeää, että eturivin tiede ja tutkittu

tieto on mukana päätöksenteossa ja


yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tiedeneuvonnan

projektit ovat tärkeässä roolissa

tämän varmistamisessa.

Kiitos myös kaikille teille asiantuntijoille,

jota olette olleet mukana arvioimassa

apurahahakemuksia. Arviointityö on ollut

jälleen kerran erinomaista ja Suomalainen

Tiedeakatemia voi olla varma siitä, että

läpimenneet hankkeet ovat olleet laadukkaita

ja toteuttamiskelpoisia tärkeistä ja

merkityksellisistä aiheista sekä matemaattis-luonnontieteellisten

että humanististen

tieteiden puolella.

Osallistuminen on tärkeää yhteisöllemme,

tieteelle ja koko yhteiskunnalle.

Aktiiviset jäsenet tekevät elinvoimaisen

Tiedeakatemian. Jokaisen panos, pieni tai

suuri, on tärkeä ja arvostettu. Pyrimmekin

tarjoamaan jäsenille erilaisia tapoja olla

yhdessä ja vaikuttaa. Yksi näistä mahdollisuuksista

on uusi jäsenille tarkoitettu keskustelutilaisuus

Tiedematinea. Mariankadulla

pidettävien Tiedematineoiden idea

on lyhykäisesti seuraava: te ehdotatte

aiheen ja kutsuttavat alustajat; me hoidamme

loput.

Haluan vielä kerran kiittää teitä kaikkia

panoksestanne ja sitoutumisestanne.

Yhdessä voimme jatkaa tärkeää työtämme

tieteen parhaaksi ja yhteiskunnan hyväksi.

19.6.2023

Sydämelliset kiitokset,

Pekka Aula


Pääsihteeri Pekka Aula esitteli Suomalaisen Tiedeakatemian

vuoden 2022 toimintakertomuksen sääntömääräisessä

kevätkokouksessa Vanhalla Ylioppilastalolla huhtikuussa 2023.

PALKINNOT


jakaa vuosittain palkintoja

niin ansioituneille tieteenharjoittajille

heidän elämäntyöstään

kuin uransa alkuvaiheessa

oleville, jo kansainvälistä

mainetta saavuttaneille

tutkijoille.


17

KUNNIAPALKINTO

Sirpa Jalkanen

Akateemikko Sirpa Jalkanen on maailman

johtavia immuunisolujen liikkumismekanismien

tutkijoita. Suomalainen Tiedeakatemia

myönsi hänelle elämäntyöstä

korkeimman kunnianosoituksensa, kunniapalkinnon.

Kunniapalkinnon arvo on

30 000 euroa.

Sirpa Jalkanen valmistui lääkäriksi

Turun yliopistosta vuonna 1979. Tutkijan

uralle Jalkanen päätyi täysin sattumalta:

”Tutkijaa minusta ei pitänyt tulla, mutta

kohtalo kuljettaa, jos sen antaa tehdä niin.

Väitöskirjansa valmistuttua mieheni

ilmoitti lähtevänsä Stanfordiin. Ei siinä sitten

muu auttanut kuin jättää lastenklinikka

ja vääntää väitöskirja, jotta saisin

töitä Stanfordissa. Sattumalta päädyin

laboratorioon, jossa juuri oli löydetty

ensimmäinen valkosoluliikenteestä vastaava

molekyyli hiiressä. Tämä oli erittäin

tärkeä löytö, koska valkosoluliikenne on

puolustusmekanismimme peruspilari.”

Suomeen palattuaan Jalkanen päätti jatkaa

tutkimusuraa ja keskittyä tutkimaan soluliikennettä

haitallisissa tulehduksissa ja

syövissä. Jalkanen väitteli lääketieteen ja

kirurgian tohtoriksi vuonna 1983.

Sirpa Jalkanen on toiminut Turun yliopiston

immunologian professorina vuodesta

2007 ja akatemiaprofessorina kolmena

kautena vuosina 1996–2018. Suomen

Akatemian huippuyksikön johtajana

hän on toiminut kahdesti.

Jalkanen etsii ja tutkii immuunipuolustusta

ja erityisesti sen soluliikennettä sääteleviä

molekyylejä, joita voidaan käyttää lääkekehityskohteina

haitallisissa tulehduksissa

ja syövissä. Elimistön kyky taistella tulehdussairauksia

vastaan esimerkiksi Covid-

19-viruksen aiheuttamassa koko kehon

tulehduksessa riippuu pitkälti tulehdussolujen

kyvystä liikkua ja hakeutua tulehduspaikalle.

Tulehdussolujen liikkumisella on

myös suuri merkitys elimistön luonnolliselle

kyvylle estää syöpäsairauksien etenemistä.

Jalkasen ja hänen työryhmänsä tutkimustulokset

ovat paljastaneet lukuisia aiemmin

tuntemattomia mekanismeja, joilla on ratkaiseva

merkitys ihmisen tulehdusvasteelle.

Näiden tulosten pohjalta on myös kehitteillä


”Parasta on etsimisen

jännitys ja löytämisen

riemu”

Kuva: Xxxxxxx Xxxxxxxxxx

useita mahdollisia uusia sekä tulehdustautien

että syövän hoitokeinoja.

Tutkimustyö vie yhä mukanaan: ”Parasta

on etsimisen jännitys ja löytämisen riemu.

Olen luonteeltani utelias ja sinnikäs. Näitä

ominaisuuksia tarvitaankin uusien asioiden

löytämiseen, mikä usein onnistuu

vasta monien vastoinkäymisten ja erehdysten

jälkeen.”

Sirpa Jalkanen on erittäin merkittävien

akateemisten ansioidensa lisäksi hyvin

aktiivinen innovaattori, ja osallistunut

pörssiin listattujen bioteknologia yritysten

perustamiseen. Jalkanen on saanut urallaan

lukuisia palkintoja ja tunnustuksia. Hänet

on palkittu muun muassa varttuneen tutkijan

Anders Jahre -palkinnolla vuonna

2005 ja lääkäriseura Duodecimin Matti

Äyräpään palkinnolla vuonna 2008. Hänet

on valittu myös Norjan tiedeakatemian ja

Academia European jäseneksi. Sirpa Jalkanen

valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian

jäseneksi vuonna 1998 ja hän toimi Tiedeakatemian

esimiehenä vuosina 2010–

2012. Akateemikon arvo Jalkaselle myönnettiin

vuonna 2015.

Jalkasella on lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä

luottamustehtäviä sekä tieteellisissä

järjestöissä että tiedettä rahoittavissa

säätiöissä. Hänet tunnetaan myös suorasanaisena

tiedepoliittisena vaikuttajana.

Tutkimustyön lisäksi Jalkanen on aktiivisesti

kouluttanut uusia tutkijasukupolvia

ja osallistunut koko uransa ajan lääketieteellisen

tiedekunnan perusopetukseen.

”Tässä uran vaiheessa tärkein roolini on

tukea nuorempia tutkijoita kaikin mahdollisin

tavoin käyttämällä avuksi laajoja

verkostojani. Johdan tällä hetkellä kansallista

lippulaivaa InFLAMES, mikä tähtää

immunologisen huippututkimuksen

jalostamiseen parempaan diagnostiikkaan

sekä uusiin lääkkeisiin ja hoitoihin.

InFLAMESin viisas ja tuloksellinen johtaminen

on minulle tällä hetkellä tärkeää”,

toteaa Jalkanen.


EINO JUTIKKALAN HISTORIAPALKINTO

Jari Eloranta

Eino Jutikkalan historiapalkinto 2022

myönnettiin professori Jari Elorannalle

ansiokkaasta historiantutkimustyöstä. Palkinto

myönnetään joka kolmas vuosi ja on

arvoltaan 15 000 euroa.

Professori Jari Eloranta on kansainvälisesti

tunnetuin suomalainen taloushistorioitsija.

Hänen tunnetuimmat tutkimusteemansa

liittyvät puolustustalouden historiaan

ja hyvinvointiyhteiskuntien historiaan,

ja hän on kiistatta yksi tämän päivän tunnetuimmista

puolustusmenojen historiallisen

analyysin tutkijoista maailmassa.

Jari Elorannalla on kansainvälinen tutkijaura.

Hän valmistui lisensiaatiksi Jyväskylän

yliopistosta ja siirtyi tämän jälkeen

Firenzeen European University Instituteen,

jossa väitteli tohtoriksi vuonna

2002. Italian jälkeen Eloranta suuntasi

Iso-Britanniaan tutkijatohtoriksi Warwickin

yliopistoon. Iso-Britanniasta

matka jatkui Yhdysvaltoihin Appalachian

State Universityyn Pohjois-Carolinaan,

jossa Elorannan vakinaistumispolku oli

nopea ja näyttävä.

Vuonna 2018 Eloranta palasi Suomeen

taloushistorian professuuriin Helsingin yliopistoon

– samaan professuuriin, jonka

ensimmäinen viranhaltija Eino Jutikkala

oli aikanaan.

Eloranta on toiminut poikkeuksellisen

aktiivisesti alan kansainvälisissä järjestöissä

ja ollut aitiopaikalla kehittämässä alan tutkimusta

ja koulutusta. Samalla hän on verkostoitunut

laajasti: kaikki alalla toimivat

tuntevat Elorannan.

Elorannan läpileikkaava vahvuus tutkimuksissa

on vertaileva ote: hän ei tyydy tutkimaan

yhtä maata, vaan vertailee ilmiöitä

useiden maiden joukolla, useimmiten pitkällä

aikavälillä. Eloranta on kvantitatiivisen

historiantutkimuksen kärkinimiä ja uurastanut

määrällisten menetelmien puolesta

myös suomenkielisissä julkaisuissaan. Näin

hän on edistänyt tutkijana ja opettajana

kvantitatiivisten menetelmien läpimurtoa

suomalaisessa historiantutkimuksessa.

Eloranta on kehittänyt professuureissaan

taloushistorian koulutusta niin

Yhdysvalloissa kuin Suomessakin merkit-


”Miten meistä tuli

korkean hyvinvoinnin

ja luottamuksen

yhteiskunta?”


tävällä tavalla. Hän on muun muassa opettanut

määrällisiä menetelmiä useissa suomalaisissa

yliopistoissa sekä taloushistorian

että historian opiskelijoille. Eloranta on

pidetty opettaja ja toinen eurooppalainen,

joka on saanut yhdysvaltalaisen Economic

History Associationin opettajapalkinnon.

”Parhaita puolia tieteentekemisessä ovat

ensinnäkin tiedon ja osaamisen välittäminen

opiskelijoille eri muodoissa. Olen aina

panostanut todella paljon opiskelijoiden

ohjaamiseen ja mentorointiin. Olen itse saanut

hyvää ohjausta ja opetusta ja katson sen

olevan tärkein osa tieteellistä toimintaa”,

Eloranta toteaa. ”Hienoja hetkiä ovat olleet

erityisesti ne, jolloin joku ohjattavista on

saanut ison onnistumisen. Toki hyviä hetkiä

ovat olleet myös julkaisujen läpimenot kansainvälisissä

huippulehdissä, projektien

rahoitusten saaminen, erilaiset tunnustukset

sekä asiantuntijatehtävät.”

Jari Eloranta on toiminut poikkeuksellisen

aktiivisesti alan kansainvälisissä järjestöissä,

julkaissut tutkimuksiaan taloushistorian

keskeisimmissä lehdissä ja johtanut

useita laajoja tutkimushankkeita.

Elorannalta ei puutu myöskään uskallusta

osallistua julkiseen keskusteluun.

Tulevaisuuden tutkimusaiheet ovat

Elorannalla kirkkaana mielessä:

”Erityisesti minua kiinnostaa Suomen

kaltaisen valtion pitkän aikavälin taloudellinen,

sosiaalinen ja poliittinen muutos

vuosisatojen ajalta. Miten meistä tuli korkean

hyvinvoinnin ja luottamuksen yhteiskunta?

Siinä riittää tutkijoilla paljon työtä

tulevaisuudessakin. Samaten haluan jatkaa

kriisien ja konfliktien vaikutusten tutkimusta,

mikä on edelleen erittäin ajankohtainen

aihe.”

Jari Eloranta kutsuttiin Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 2020.

Kuva: Maarit Kytöharju


HUMANISTIPALKINTO

Carita Kiili

Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden 2022

humanistipalkinto myönnettiin akatemiatutkija

Carita Kiilille. Palkinto on arvoltaan

15 000 euroa. Se myönnetään vuosittain

etevälle uransa alkuvaiheessa olevalle,

jo kansainvälistä mainetta saavuttaneelle

humanistisen alan tutkijalle.

Carita Kiili väitteli kasvatustieteiden

tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna

2012. Väitöskirja Online Reading as an

Individual and Social Practice selvitti,

miten lukiolaiset hakevat tietoa, arvioivat

informaatiota ja työstävät lukemaansa silloin,

kun he käyttävät internetiä kirjoitelmansa

tiedonlähteenä joko yksin tai parin

kanssa.

Tällä hetkellä Kiili työskentelee akatemiatutkijana

ja professorin vakinaistamispolun

ensimmäisen kauden tutkijana Tampereen

yliopistolla. Hän on myös Lapin yliopiston

kasvatustieteen, erityisesti di gi -

taa lisen lukutaidon dosentti. Ennen Tampereen

yliopistoon siirtymistään Kiili työskenteli

tutkijatohtorina Jyväskylän ja Oslon yliopistossa.

”Päädyin tutkijaksi, sillä gradun teosta

jäi kytemään kipinä tutkimuksen tekemiseen.

Se ei sammunut, vaikka tein useita

vuosia aivan muunlaisia töitä. Tein graduni

vieraan kielen lukemisen strategioista.

Lukemisen tutkimus innosti ja minusta

tuli lopulta nettilukutaitotutkija”, Carita

Kiili kertoo.

Kiilin tutkimukset ovat käsitelleet digitaalisia

tekstitaitoja ja niiden kehittymistä.

Hän on tarkastellut tutkivaa verkkolukemista,

digitaalisten verkkotekstien kriittistä

arviointia ja multimodaalisia tekstitaitoja.

Kiilin viisivuotinen (2020–2024)

akatemiatutkijan hanke ”Educating Critical

Online Readers” selvittää millaisista taidoista

kriittinen nettilukeminen koostuu

ja kehittää menetelmiä kriittisen nettilukutaidon

arviointiin ja tukemiseen.

Oman tutkimustyönsä ohessa Kiili on

mukana Tampereen yliopiston CRITI-

CAL-hankkeessa, joka kehittää teknologisia

ja sosiaalisia innovaatioita kriittisen

lukutaidon tukemiseen internetin aikakaudella.

Kiilin johtamassa osiossa selvitetään,


”Lukemisen tutkimus

innosti

ja minusta tuli

lopulta nettilukutaitotutkija”


miten eri-ikäiset oppilaat ja opiskelijat

osaavat arvioida erilaisten nettitekstien

luotettavuutta. Näitä tutkimuksia hyödynnetään

opettajankoulutuksen kehittämisessä.

Kiili kehittää tutkimuksensa pohjalta

myös oppimateriaaleja ja -menetelmiä digitaalisten

tekstitaitojen tukemiseen ja osallistuu

aktiivisesti kansalliseen ja kansainväliseen

lukutaitotyöhön.

Kiili johtaa Tampereen yliopiston osahanketta

European Media and Information

Fund -rahaston rahoittamassa kansainvälisessä

”Empowering Schools in Self-regulation

of Media and Information Literary

Processes” -hankkeessa ja luotsaa Tampereen

yliopistossa Tulevaisuuden tekstitaidot,

EduLit -tutkimusryhmää.

”Tieteen tekemisessä on useita inspiroivia

elementtejä. Niistä tärkeimpiä ovat

uusien ideoiden kehittely, oli kyse sitten

uuden tutkimusidean hahmottelusta tai

pienistä oivalluksista, joita liittyy tutkimuksen

eri vaiheisiin. Tutkimustyössä on

hienoa se, että tutkijat ovat aidosti innostuneita

työstään. Inspiroivaa on myös se,

jos opettajat kertovat hyötyvänsä tutkimuksestamme

tai kehittämistämme opetusmenetelmistä

ja -materiaaleista”, Kiili

toteaa.

”Tulevaisuuden tavoitteenani on vahvistaa

EduLit-tutkimusryhmämme toimintaa

niin, että pystymme tekemään vaikuttavaa

ja pitkäjänteistä tutkimusta

yhdessä kansainvälisten kumppaneidemme

kanssa. Tavoitteenamme on kehittää muun

muassa kriittisen nettilukemisen tutkimusperustaista

opetusta sekä siihen liittyvää

opettajankoulutusta.”


VÄISÄLÄN PALKINTO

Vesa Julin


Väisälän palkinto on myönnetty apulaisprofessori

Vesa Julinille. 15 000 euron

arvoinen palkinto myönnetään vuosittain

nuorille, jo ansioituneille matemaattisluonnontieteellisten

alojen tutkijoille.

Matemaatikko Vesa Julin valmistui filosofian

tohtoriksi matematiikan alalta

vuonna 2010. Jo ennen väitöskirjaa Julin

oli vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa,

ja väitöskirjan jälkeen ura jatkui

post doc -tutkijana Napolin yliopistossa.

Suomen Akatemian tutkijatohtorina Julin

toimi vuosina 2013–2016 ja akatemiatutkijana

vuodet 2017–2022. Vuodesta 2020

alkaen Julin on toiminut apulaisprofessorina

Jyväskylän yliopiston matematiikan ja

tilastotieteen laitoksella.

”Sattumalla on ollut iso vaikutus uralleni.

Olin jo suunnitellut lähteväni väittelyn

jälkeen Saksaan, kun sattumalta näin

italialaisen matemaatikon Nicola Fuscon

luennon isoperimetrisistä epäyhtälöistä.

Hänen palava intohimonsa matematiikkaan

ja raudanluja ammattitaitonsa tekivät

minuun suuren vaikutuksen. Kun Fuscon

tutkimusryhmässä Napolissa sitten sattui

olemaan post doc -paikka auki, en epäröinyt

hetkeäkään”, Julin kertoo.

Suomen Akatemian rahoittama Vesa

Julinin tutkimushanke liittyy osittaisdifferentiaaliyhtälöihin,

variaatiolaskentaan ja

geometriseen mittateoriaan. Tutkimuskohteina

ovat olemassaolo-, säännöllisyysja

stabiilisuusteoria. Julin tutkii geometrisia

yhtälöitä, joilla voidaan tarkastella esimerkiksi

vesipisaraa painovoimattomassa

tilassa. Jos pisaraan ei kohdistu ulkoisia

voimia, se on pallon muotoinen, mutta jos

sitä häiritään ulkoisella voimalla, se alkaa

värähdellä epäsäännöllisesti ja voi hajota

pienemmiksi pisaroiksi. Tämä on isoperimetriseen

ongelmaan liittyvä stabiilisuuskysymys,

jolla on sovelluksia matematiikan

lisäksi esimerkiksi myös materiaalitieteissä.

”Luova ongelmaratkaisu on tällä alalla

keskiössä. Ongelmat ovat vaikeita ja niiden

ratkaiseminen tuntuu hyvältä. Hauskinta

on ratkoa ongelmia yhdessä muiden

kanssa”, Vesa Julin summaa. ”Työ on myös


”Ongelmat ovat

vaikeita ja niiden

ratkaiseminen tuntuu

hyvältä”


kansainvälistä. Tällä hetkellä kaikkien projektieni

yhteistyökumppanit ovat muualta

kuin Suomesta.”

Vesa Julinin tutkimukset ovat saavuttaneet

huomattavaa kansainvälistä näkyvyyttä.

Hän on tekijänä noin 30 tutkimusartikkelissa,

joista useat ovat ilmestyneet

johtavissa matemaattisissa lehdissä. Julinin

tutkimus luo uusia yhteyksiä matemaattisen

analyysin ja geometrian välille.

”Palkinto antaa itseluottamusta jatkaa

tutkimuksen tekoa. Haaveenani on kirjoittaa

täydellinen artikkeli, joka muistetaan

vielä vuosien päästä.”


VÄISÄLÄN PALKINTO

Katrianne Lehtipalo


Väisälän palkinto on myönnetty apulaisprofessori

Katrianne Lehtipalolle. 15 000

euron arvoinen palkinto myönnetään vuosittain

nuorille, jo ansioituneille matemaattis-luonnontieteellisten

alojen tutkijoille.

Fyysikko Katrianne Lehtipalon tutkimukset

keskittyvät nanohiukkasten mittauksiin

ja hiukkasten muodostumisprosesseihin

ilmakehässä. Lehtipalo väitteli

tohtoriksi aerosolifysiikasta Helsingin yliopistosta

vuonna 2011 ja työskenteli

tämän jälkeen post doc -tutkijana Helsingin

yliopistossa sekä vierailevana tutkijana

Paul Scherrer -instituutissa Sveitsissä.

Vuodesta 2018 lähtien Lehtipalo on työskennellyt

apulaisprofessorina associate

professor -tasolla Helsingin yliopiston

ilmakehätieteiden keskuksessa INARissa

sekä Ilmatieteen laitoksessa. Työ liittyy

eurooppalaisen ilmakehätutkimuksen infrastruktuurin

kehittämiseen, mukaan

lukien kansainvälisten kenttämittauskampanjoiden

suunnittelun, johtamisen ja

koulutuksen.

Lehtipalo johtaa Suomen osuutta

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus

CERN:in aerosolifysiikan ja ilmakemian

koesarjassa, jossa tutkitaan ilmakehän aerosolihiukkasten

syntyä, kasvua ja dynamiikkaa

ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi ja

torjumiseksi. Lehtipalon huomattavista tutkimussaavutuksista

voidaan mainita muun

muassa keskeinen osallistuminen mittalaitteiden

ja analyysimenetelmien kehittämiseen,

erityisesti liittyen pienten 1–5 nanometrin

aerosolihiukkasten havainnointiin ja

niiden fysiikan ja dynamiikan ymmärtämiseen.

”Ilmakehätieteessä ja aerosolifysiikassa

minua motivoi ennen kaikkea se, että tutkimuskohteena

ovat konkreettiset mitattavat

luonnonilmiöt, joilla on myös laajaa

yhteiskunnallista merkitystä. Aerosolihiukkaset

kytkeytyvät suoraan ilmanlaatuun

ja ilmastokysymyksiin”, Lehtipalo

kertoo.

”Haluan olla tuottamassa relevanttia ja

luotettavaa dataa ja tieteellistä ymmärrystä,

jota tarvitaan ilmanlaatu- ja ilmasto-


”Aerosolihiukkaset

kytkeytyvät suoraan

ilmanlaatuun

ja ilmastokysymyksiin”


toimien tueksi. Haaveilen maailmasta,

jossa ymmärretään kuinka suuri arvo puhtaalla

ilmalla on ja myös toimitaan sen

mukaisesti.”

Katrianne Lehtipalo on erittäin tuottelias

tutkija ja julkaissut 130 tieteellistä

artikkelia. Hänen artikkeleitaan on julkaistu

useissa ilmastotieteen kärkilehdissä,

myös laaja-alaisissa tieteen huippulehdissä

kuten Nature ja Science.

”On todella suuri kunnia saada Väisälän

palkinto. Teen paljon töitä tiede- ja työyhteisön

sekä koulutuksen ja ohjattavien hyväksi,

joten koen että palkinto on tunnustus myös

tälle työlle, ei pelkästään yksilöllisille tieteellisille

saavutuksille”, Lehtipalo iloitsee.


TOIMINTA


edistää korkeatasoista

tieteellistä tutkimusta, nostaa

tieteen arvostusta ja lisää

tieteentekijöiden keskinäistä

ja yhteiskunnan kanssa

käytävää vuorovaikutusta.


29

Kunniajäsenet

Suomalainen Tiedeakatemia kutsui

vuonna 2022 kolme uutta kunniajäsentä:

professori Marjatta Hietalan, professori

Bengt Holmströmin ja akateemikko Risto

Niemisen. Suomalaisen Tiedeakatemian

kunniajäseneksi kutsutaan tutkijana tai

tieteen suosijana ansioituneita henkilöitä.

Ensimmäiset kunniajäsenet valittiin

vuonna 1910.

MARJATTA HIETALA

Professori Marjatta Hietala on maamme

johtavia historioitsijoita. Pitkän uransa

ajan hän on ollut poikkeuksellisen aktiivinen

ja kansainvälinen tutkija sekä väsymätön

tieteen puolustaja.

Väiteltyään Helsingin yliopistosta

vuonna 1976 Hietala työskenteli ensin

apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa

ja tutkijana Suomen Akatemiassa siirtyen

Joensuun yliopiston yleisen historian professoriksi

vuonna 1994. Tampereen yliopiston

yleisen historian professorina

Hietala työskenteli vuosina 1996–2011,

toimien välissä viisivuotiskauden akatemiaprofessorina.

Lisäksi hän on toiminut

lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä

luottamustehtävissä.

Professori Hietalan tutkimukset ovat

keskittyneet monipuolisesti eri aiheisiin,

erityisesti kaupunkihistoriaan, aate- ja

kulttuurihistoriaan sekä tieteen historiaan.

Hietala on johtanut useita laajoja tutkimushankkeita

ja on ohjannut lukuisia väitöstutkimuksia.

Marjatta Hietalan johtamissaan

tutkimushankkeissa on tutkittu

muun muassa rotuhygienia-aatetta, sodan

muistia, kaupunkihistoriaa ja innovaatioiden

leviämisen historiaa. Hän on ollut

myös kehittämässä historiantutkimuksen

menetelmiä ja on julkaissut useita metodioppaita.

Kansainvälisissä tehtävissään professori

Hietala on vienyt maailmalle suomalaista

historiantutkimusta. Hän on toiminut

muun muassa historiantutkijoiden maailmanjärjestön

presidenttinä, ensimmäisenä

ja tähän mennessä ainoana naisena.


Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi

kutsutaan tutkijana tai tieteen suosijana

ansioituneita henkilöitä. Ensimmäiset kunniajäsenet

valittiin vuonna 1910.

Professori Hietala on toiminut vaativissa

tiede- ja koulutushallinnon luottamustehtävissä,

kuten Suomen Akatemiassa, ylioppilastutkintolautakunnassa,

useissa komiteoissa

ja työryhmissä sekä lukuisten säätiöiden

luottamustoimissa.

Professori Hietala kutsuttiin Suomalaisen


BENGT HOLMSTRÖM

Professori Bengt Holmström on mikrotaloustieteilijä,

jonka teoreettisella tutkimuksella

on selkeä yhteys käytännön ongelmiin.

Holmström suoritti kandidaatintutkinnon

Helsingin yliopistossa matematiikasta

vuonna 1972, minkä jälkeen hän siirtyi

Stanfordin yliopistoon ja väitteli siellä tohtoriksi

taloustieteen alalta vuonna 1978.

Holmström toimi taloustieteen professorina

ensin Northwestern yliopistossa ja sitten

Yalen yliopistossa sekä näiden ohessa

Hankenilla. Vuodesta 1994 alkaen Holmström

on työskennellyt Paul A. Samuelson

-professorina MIT:n taloustieteen laitoksella

sekä sen johtajana vuosina 2003–

2006 ja näiden ohessa Sloan School of

Managementissa.

Bengt Holmström on erityisesti tutkinut

sopimusten tekemistä epätäydellisen informaation

tilanteissa ja teorian soveltamista

yritysten ja organisaatioiden analysointiin.

Hän on käsitellyt yritysten kannustin-


järjestelmiä, kuten tulospalkkausta, ja laajentanut

tutkimusta tilanteisiin, joissa

työntekijöillä on useita samanaikaisia tehtäviä

– ns. ”multitasking” – ja yritykset

käyttävät muitakin kuin taloudellisia instrumentteja

kannustinjärjestelmissään.

Holmström on myös tutkinut rahoitusjärjestelmiä,

muun muassa likviditeetin

kysyntää ja tarjontaa ja niiden yhteyttä

finanssikriiseihin.

Bengt Holmströmille on myönnetty

laaja-alaisista tutkimusansioistaan useita

kunniatohtorin arvoja. Hänelle on myös

myönnetty lukuisia taloustieteen ja rahoituksen

palkintoja. Vuonna 2016 Holmström

sai ensimmäisenä suomalaisena

Alfred Nobelin taloustieteen palkinnon

yhdessä Oliver Hartin kanssa. Palkinto

myönnettiin ansioista sopimusteorian

kehittämisessä.

Akateemisen uransa lisäksi Holmström

on toiminut useiden suomalaisten yritysten

ja yhteisöjen luottamustehtävissä.

Holmström on osallistunut aktiivisesti

Suomen talouspoliittiseen keskusteluun ja

ollut mukana useissa asiantuntijaryhmissä

antamassa suosituksia päätöksentekijöille.

Holmström on kutsuttu jäseneksi American

Academy of Arts and Sciencesiin,

Econometric Societyyn ja American Finance

Associationiin ja ulkomaiseksi jäseneksi

Ruotsin kuninkaalliseen tiedeakatemiaan,

Suomen Tiedeseuraan sekä vuonna 2007

Suomalaiseen Tiedeakatemiaan.

RISTO NIEMINEN

Akateemikko Risto Niemistä pidetään

edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä nanotieteiden

ja materiaalifysiikan mallintamisen

tieteellisessä tutkimuksessa.

Nieminen on Aalto-yliopiston fysiikan

professori emeritus. Nieminen nimitettiin

Aalto-yliopiston ensimmäiseksi Aalto-professoriksi

vuonna 2010. Hän on toiminut

myös Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun

dekaanina ja yliopiston johtoryhmän

jäsenenä.

Nieminen väitteli tekniikan tohtoriksi

vuonna 1975 silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa.

Hän toimi akatemiaprofessorina

vuosina 1997–2008. Laskennallisen

nanotieteen huippuyksikköä (COMP) hän

johti vuosina 2000–2013, ja hän oli myös

mukana perustamassa yksikköä.

Risto Nieminen on erikoistunut materiaalifysiikan

laskennallisiin menetelmiin

erityisesti materiaalien mallinnukseen, tietokonesimulaatioihin

ja suurteholasken-


nan menetelmiin, joilta aloilta hän on julkaissut

yli 500 tieteellistä artikkelia.

Nieminen on toiminut tieteellisissä tehtävissä

keskeisissä yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa

kotimaassa ja ulkomailla,

erityisesti Teknillisessä korkeakoulussa ja

sittemmin Aalto-yliopistossa, Tieteen tietotekniikan

keskus CSC:ssa sekä NORDI-

TAssa Tanskassa ja Ruotsissa, Cornellin

yliopistossa Yhdysvalloissa ja Cambridgen

yliopistossa Englannissa. Jyväskylän yliopistossa

Nieminen oli 30-vuotiaana nuorimpana

virkaan nimitetty fysiikan apulaisprofessori.

Niemiselle on myönnetty vuonna 2013

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto

tunnustuksena merkittävistä ansioista

tieteellisessä tutkimuksessa ja suomalaisen

tieteen monipuolisena vaikuttajana.

Hänet on myös valittu Vuoden Professoriksi

vuonna 2003 ansioistaan ammattikuntansa

monipuolisena edustajana, kansainvälisenä

huippututkijana ja -opettajana

sekä tiedepolitiikan vaikuttajana. Koko

uransa ajan Nieminen on korostanut tieteestä

tiedottamisen tärkeyttä.

Akateemikon arvonimen professori

Nieminen vastaanotti vuonna 2014. Hänet

kutsuttiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian

(NAS) ulkomaiseksi jäseneksi

vuonna 2018.

Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi

Risto Nieminen kutsuttiin vuonna 1984.

Nieminen toimi Suomalaisen Tiedeakatemian

hallituksessa esimiehenä kauden

2018–2019. Vuosina 2019–2021 hän

toimi OKM:n rahoittaman Suomen neljän

tiedeakatemian yhteisen Tiedeneuvonnan

kehittämishanke Sofin vastuullisena johtajana.


Suomalaisen

Tiedeakatemian

toimintakertomus

HALLITUS JA PÄÄSIHTEERI

Vuosi 2022 oli Suomalaisen Tiedeakatemian

115. toimintavuosi. Tiedeakatemian

hallituksen esimiehenä 2022 toimi

Kimmo Kaski ja varaesimiehenä Tuula

Linna. Hallituksen varainhoitajana jatkoi

Pekka Ilmakunnas ja matemaattis-luonnontieteellisen

osaston sihteerinä Juha

Kinnunen. Humanistisen osaston sihteeriksi

valittiin kauden 2019–2023 loppuun

Päivi Pahta. Vuosijäseninä toimivat

Johanna Mappes, Jari Ojala, Heta Pyrhönen

ja Jukka Westermarck. Suomalaisen

Tiedeakatemian hallitus kokoontui vuoden

aikana yhdeksän kertaa ja piti lisäksi

yhden sähköpostikokouksen. Pääsihteerinä

jatkoi Pekka Aula.

Tiedeakatemian hallituksen jäsenet

muodostivat kertomusvuonna Emil

Öhmannin Säätiön sekä Hilkka ja Otto

Brusiinin Säätiön hallituksen.

Toimintavuonna työskennelleiden hallituksen

nimittämien toimikuntien ja työryhmien

kokoonpanot olivat:

• Omaisuudenhoitotoimikunta: Kimmo

Kaski (puheenjohtaja), Tuula Linna,

Pekka Ilmakunnas, Pekka Aula, Juha

Kinnunen, Päivi Pahta ja asiantuntijajäseninä

Anders Ekholm ja Ralf Sunell.

Sihteerinä toimi Pekka Ilmakunnas.

• Palkintotoimikunta: Kimmo Kaski

(puheenjohtaja), Juha Kinnunen, Päivi

Pahta, Johanna Mappes, Jari Ojala ja

Jukka Westermarck. Toimikunnan

sihteerinä toimi Leila Sarajärvi.

• Julkaisutoimikunta: Risto Nieminen

(puheenjohtaja), Anna Mauranen

(varapuheenjohtaja), pääsihteeri Pekka

Aula, Kimmo Kaski, Heta Pyrhönen,

Jari Eloranta, Jaakko Husa, Päivi Pahta,

Tapio Salmi, Hannu Sariola ja Erkki

Tomppo.

• Eettinen toimikunta: Tuula Linna ja

Juha Kinnunen. Toimikunnan sihteerinä

toimi Leila Sarajärvi.

• Emil Aaltosen rahaston hoitokuntana

toimi Pekka Ilmakunnas, Kimmo Kaski

ja pääsihteeri sekä Emil Aaltosen

Säätiön edustajana Olavi Nevanlinna.


Suomalaisen Tiedeakatemian hallitus kokoontui vuoden 2022 aikana Suomalaisen

Tiedeakatemian tiloissa Mariankadulla Jutikkala-salissa.

Humanistisen osaston valintatoimikunnassa

toimivat syyskokoukseen 2022 asti

Heikki Halila, Marja-Liisa Helasvuo, Anne

Kovalainen, Marja-Kristiina Lerkkanen,

Outi Merisalo, Pirjo Markkola, Martti Nissinen

puheenjohtajana ja Sirkka Saarinen.

Syyskokouksessa vaihtuivat Helasvuo ja

Merisalo. Uusiksi valintatoimikunnan jäseniksi

syyskokous valitsi Tuomas Forsbergin

ja Minna Palander-Collinin.

Matemaattis-luonnontieteellisen osaston

valintatoimikunnassa toimivat syyskokoukseen

2022 asti Kari Enqvist, Jyrki

Heino, Juha Kere puheenjohtajana, Jouko

Korppi-Tommola, Ilkka Norros, Asla Pitkänen,

Kaisa Poutanen ja Kristiina Wähälä.

Syyskokouksessa vaihtuivat Kere ja Pitkänen.

Uusiksi valintatoimikunnan jäseniksi

syyskokous valitsi Olli Ikkalan ja Sirpa Jalkasen.

APURAHAT JA HANKKEET

Vuonna 2022 Suomalainen Tiedeakatemia

jakoi apurahoina lähes 2,5 miljoonaa euroa.

Pääosa apurahoista suuntautui jatkokoulutukseen

nuorille tutkijoille.

Jatkokoulutusapurahojen suuruus oli

26 000 euroa. Toimintavuonna tohtoriopintoapurahan

yhteyteen ei enää myönnetty

yliopistokorvausta, vaan apurahojen

yhteydessä voi hakea apurahaa myös tutkimuksista

syntyviin kuluihin. Henkilökohtaisia

apurahoja ei myönnetty Tiedeakatemian

jäsenille. Vuonna 2021 tehdyn päätöksen

mukaisesti toimintakauden aikana

aloitettiin apurahojen jakovaran nostaminen

vaiheittain.

Apurahahakemukset arvioivat Tiedeakatemian

hallituksen nimeämät arvioitsijat,

jotka edustavat korkeinta asiantun-

SUOMALAISEN TIEDEAKATEMIAN HALLITUS VUONNA 2022

Jäsen Tehtävä Toimikausi

Kimmo Kaski esimies 2022–2023

Tuula Linna varaesimies 2022–2023

Pekka Ilmakunnas varainhoitaja 2019–2023

Päivi Pahta

humanistisen

osaston sihteeri

Juha Kinnunen matemaattis-luonnon -

tieteellisen osaston sihteeri

2022–2023

2019–2023

Johanna Mappes jäsen 2022 (3. kausi)

Jari Ojala jäsen 2022 (3. kausi)

Heta Pyrhönen jäsen 2022 (3. kausi)

Jukka Westermarck jäsen 2022 (2. kausi)


temusta aloillaan. Arvioitsijalausuntojen

pohjalta apurahoista päätti Tiedeakatemian

hallitus. Tiedeakatemian hallinnoimien

rahastojen ja säätiöiden apurahakäsittelyssä

on huomioitu apurahojen arvioijien

ja päätösten tekijöiden mahdolliset

jääviydet.

Kertomusvuonna Vilho, Yrjö ja Kalle

Väisälän rahastosta jaettiin apurahoja

matemaattis-luonnontieteellisille tutkimusaloille

58. kerran. Apurahoja jaettiin

noin 1,75 miljoonaa euroa (2021 1,45 miljoonaa).

Rahastoon tuli yhteensä 253 (247)

hakemusta, kokonaissummaltaan noin 5,7

(5,7) miljoonaa euroa.

Väisälän rahastosta apuraha myönnettiin

75 (64) hakijalle. Näistä 55 (50) sai

26 000 euron suuruisen jatkokoulutusapurahan,

joka edellyttää päätoimista tieteellistä

työtä yhden vuoden ajan. Osavuotinen

jatkokoulutusrahoitus myönnettiin 11 (9)

saajalle. Jatkokoulutusapurahan yhteydessä

myönnettiin 5 (0) apurahaa tutkimuksesta

syntyviin kuluihin. Apurahoja lyhyisiin

tutkimusvierailuihin ulkomaille myönnettiin

12 (6), joista kolme jatkokoulutusapurahojen

yhteydessä.

Eino Jutikkalan rahasto jakoi 15. kerran

humanistiseen tutkimukseen tarkoitetut

apurahat. Tiedeakatemian humanistisen

osaston alat kattavat hakualat on jaettu

kahteen koriin. Kertomusvuonna hakualoina

olivat arkeologia, historia, oikeustiede

ja yhteiskuntatiede. Rahastoon tuli

yhteensä 302 (2021 330) hakemusta, kokonaissummaltaan

noin 8,2 (8,4) miljoonaa

euroa. Korijaon takia luvut eivät ole suoraan

vertailukelpoisia edelliseen vuoteen.

Jutikkalan rahastosta apuraha myönnettiin

19 (16) hakijalle, kokonaissumman

ollessa yhteensä noin 504 400 (429 100)

euroa. Kaikki apurahat myönnettiin alkuvaiheessa

oleville väitöskirjantekijöille.

Tiedeakatemian Matematiikan rahastosta

maksettiin apurahoja ja palkintoja

noin 114 000 (5 500) euroa, joka sisälsi

80 000 euron tuen International Mathematical

Union General Assemblyn ja

Fields-mitalin jakotilaisuuden järjestämiseksi.

Tiedeakatemian hallinnoima Emil

Öhmannin Säätiö jakoi apurahoina 56 190

(48 000) euroa. Hilkka ja Otto Brusiinin

Säätiö myöntää apurahoja joka toinen

vuosi: vuonna 2022 säätiö jakoi apurahaa

48 200 euroa (vuonna 2020 30 000). Emil

Öhmannin Säätiö myönsi lisäksi 1 (1) apurahansaajalle

yhteensä 3 000 (3 000) euroa

Instituutti-apurahaa, joka on tarkoitettu

lyhytaikaiseen tutkimustyöskentelyyn

Suomen Saksan-instituuttiin Berliiniin.

Tiedeakatemia osallistui vuonna 2022

seitsemättä vuotta Säätiöiden ja rahastojen

neuvottelukunnan post doc -pooliin.

Vuonna 2022 jakosumma oli 200 000

euroa. Vuoden aikana Väisälän rahastosta

myönnettiin 148 000 ja Jutikkalan rahastosta

49 700 euroa. Jakamatta jäänyt 2 300

euroa siirrettiin jaettavaksi vuonna 2023.

Tiedeakatemian, Suomen Tiedeseuran,

Ranskan Suomen instituutin, Ranskan

Suomen-suurlähetystön ja Ranskan korkeakoulutuksen,

tutkimuksen ja innovaation

ministeriön yhteinen Maupertuisohjelma

jakoi 25 (25) kansainvälistä liikkuvuutta

tukevaa apurahaa tutkimus- ja

asiantuntijavierailuihin. Vuonna 2022 päätettiin,

että Tiedeakatemia ei ole enää

mukana ohjelmassa vuodesta 2023.

Toimintavuonna hallitus päätti perustaa

Suomalaisen Tiedeakatemian Väisälähankeapurahan,

joka on tarkoitettu Suomessa

toimivalle tutkijauran vakinaistamispolun

alkuvaiheen tutkijalle oman

tutkimusryhmän perustamiseen ja ryhmän

tutkimuskuluihin. Ensimmäinen apurahakierros

päätettiin järjestää 2023 alussa.


Toimintavuonna valmisteltiin merkittävä

Tieteen historia -hanke, jossa päävastuullisina

toimijoina ovat Suomalainen

Tiedeakatemia ja Suomen Tiedeseura.

Hankkeen tavoitteena on koota muistitietoa

suomalaisilta tieteentekijöiltä sekä

tuottaa kirjasarja itsenäisen Suomen tieteen

historiasta. Hankkeen tiedekoordinaattoriksi

palkattiin Stefan Nygård, joka

työskentelee Suomalaisessa Tiedeakatemiassa.

PALKINNOT


kunniapalkinto, suuruudeltaan 30 000

euroa, myönnettiin akateemikko Sirpa Jalkaselle

tunnustukseksi hänen suurista tieteellisistä

ansioistaan immunologian alalla.

Jalkaselle myönnettiin myös Tiedeakatemian

mitali nro 34.

Kahdettatoista kertaa jaettava Suomalaisen

Tiedeakatemian humanistipalkinto,

suuruudeltaan 15 000 euroa, myönnettiin

akatemiatutkija Carita Kiilille Tampereen

yliopistosta.

Tiedeakatemian vuoden 2022 Väisälän

palkinnot myönnettiin apulaisprofessori

Vesa Julinille Jyväskylän yliopistosta ja

apulaisprofessori Katrianne Lehtipalolle

Helsingin yliopistosta. Palkinnot myönnettiin

23. kerran, ja ne ovat suuruudeltaan

15 000 euroa.

Joka kolmas vuosi jaettava Eino Jutikkalan

historiapalkinto myönnettiin professori

Jari Elorannalle. Palkinto on suuruudeltaan

15 000 euroa.

Tiedeakatemia esitti kertomusvuonna

ehdokkaan Balzan Prize, Gad Rausing Priset,

Körber Prize, Louis-Jeantet Prize, Nils

Klim Prize ja Olav Thon Foundation’s

International Research Award for Mathematics/Natural

Sciences and Medicine

-palkintojen saajiksi.

Kansallisista palkinnoista Tiedeakatemia

esitti vuoden aikana ehdokkaita Alfred

Kordelinin palkintoon ja Tiedonjulkistamisen

valtionpalkintoon.

TILAISUUDET JA TAPAHTUMAT

Suomalainen Tiedeakatemia järjesti vuoden

2022 aikana teemailtoja läpi vuoden.

Koronapandemiasta johtuen helmikuun

tilaisuus järjestettiin vielä kokonaan verkon

välityksellä niin, että lähetyspaikalla

olivat läsnä ainoastaan tilaisuuden puhujat.

Maaliskuusta alkaen tapahtumat olivat

avoinna myös yleisölle. Tämän lisäksi

tilaisuudet olivat suureksi osaksi katsottavissa

myös suorana lähetyksenä verkon

välityksellä. Tapahtumat saivat kiitettävän

määrän seuraajia.

Toukokuun tilaisuus järjestettiin Kuopiossa

yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston

kanssa. Lokakuussa Tiedeakatemia osallistui

Nobel-keskustelutapahtumaan yhdessä

muiden suomalaisten tiedeakatemioiden

ja Helsingin Sanomien kanssa; tilaisuus

toteutettiin suorana lähetyksenä Sanomatalosta.

Teemaillat vuonna 2022:

• 14.2. Perustutkimus

Suora lähetys verkossa, lähetys Suomalaisen

Tiedeakatemian tiloista

• 31.3. Suomalainen kriisinkestävyys

2020-luvulla

Helsingin yliopiston juhlasali ja suora

lähetys verkossa

• 10.5. Monitieteistä ilmasto- ja terveystutkimusta

Itä-Suomen yliopistossa

Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus

• 12.9. Teemailta: Tiede ja Ukraina nyt

Säätytalo ja suora lähetys verkossa


Suomalainen Tiedeakatemia järjesti vuoden 2022 aikana teemailtoja läpi

vuoden. Maaliskuusta alkaen tapahtumat olivat avoinna myös yleisölle.

• 10.10. Teemailta: Ilta humanistisille

tieteille


• 14.11. Teemailta: Energia


• 12.12. Teemailta: Ilta matemaattis-luonnontieteellisille

tieteille


Tiedeakatemian osastojen kokoukset

järjestettiin maaliskuussa etätapahtumina.

Sääntömääräisistä kokouksista huhtikuun

kevätkokous järjestettiin hybriditoteutuksena

siten, että osa osallistujista oli kokoustilassa

ja osa etänä, ja syyskokous marraskuussa

vain Säätytalolla ilman etäosallistumismahdollisuutta.

Tiedeakatemian ryhmistä kasvatus- ja

psykologiatieteiden ryhmä järjesti 16.3.

tilaisuuden ”COVID-19-pandemian jäljet

oppilaitoksissa ja perheissä” Kansallismuseon

auditoriossa hybriditoteutuksena.

Suomalaisen Tiedeakatemian historian

ensimmäinen Tiedematinea järjestettiin

9.12. Tilaisuus käynnisti Suomen tieteen

historia -hankkeen. Tiedematinea on Tiedeakatemian

jäsenille tarkoitettu keskustelutilaisuus.

Maupertuis-ohjelman puitteissa ei järjestetty

yleisötilaisuuksia.

Lista tilaisuuksista löytyy liitteestä 1.

Tilaisuuksien tallenteita voi katsoa Suomalaisen

Tiedeakatemian verkkosivujen

kautta.


TIEDE JA PÄÄTÖKSENTEKO

Toimintavuonna vakiinnutettiin tiedeneuvonnan

kehittämishanke Sofin toiminta

osaksi Suomalaista Tiedeakatemiaa. Sofin

onnistumisista ja opeista tehtiin analyysi ja

suunniteltiin työn jatkoa. Työn pidempiaikaisena

tavoitteena on, että Suomessa tehdään

maailman viisaimmat yhteiskunnalliset

päätökset. Tulevien vuosien työn tueksi

tehtiin strategista suunnittelua yhdessä

Tiedeakatemian hallituksen kanssa. Työtä

päätettiin kohdentaa erityisesti seuraaville

painopisteille: 1) Tuetaan tutkijoita tehokkaassa

ja tuloksekkaassa vaikuttamisessa;

2) Toimitaan koolle kutsujana ja rakennetaan

vahvempia yhteyksiä tieteen ja päätöksenteon

välille; 3) kehitetään tieteen ja

päätöksenteon vuorovaikutusta tukevia

uusia toimintamalleja.

Tiedeakatemia sai tieteen yhteiskunnallista

vaikuttavuutta edistävälle toiminnalle

yhden miljoonan euron lisärahoituksen seuraavaksi

neljäksi vuodeksi Jane ja Aatos

Erkon säätiöltä. Hankkeessa kehitetään

uudenlaisia tapoja koota ja kanavoida tuoretta

laadukasta tutkimustietoa sekä asiantuntija-analyysia

yhteiskunnallisen päätöksenteon

tueksi. Tiede ja päätöksenteko -tiimiin

saatiin vuoden loppupuolella uusi

vahvistus, vuorovaikutustyön asiantuntija

Iiris Koivulehto. Vuoden aikana toteutettiin

niin sanottuja tiedesparrauksia kahden

ministeriön kanssa ja hankkeen työtä esiteltiin

seitsemässä Euroopan maassa.

KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Tiedeakatemia vahvisti olemassa olevia ja

rakensi uusia kansainvälisiä suhteita eritoten

tiede ja päätöksenteko -toiminnon puitteissa.

Tiedeakatemia järjesti useita keskusteluja

eurooppalaisten tiedeakatemioiden

kanssa tietopohjaisesta päätöksenteosta ja

tiedeakatemioiden roolista tulevaisuuden

yhteiskunnassa. Tiedeakatemia kävi Saksassa

Leopoldinan, Hollannissa KNAWin

(The Royal Netherlands Academy of Arts

and Sciences) ja Skotlannissa RSEn (The

Tiedeakatemia sai tieteen

yhteiskunnallista

vaikuttavuutta edistävälle

toiminnalle miljoonan

euron lisärahoituksen

Jane ja Aatos Erkon

säätiöltä

Royal Society of Edinburgh) vieraana. Järjestettiin

etätapaaminen SCNATin (Swiss

Academy of Sciences) kanssa ja Estonian

Academy of Sciences kävi vierailulla Mariankadulla.

Suomen edustajina osallistuttiin

Vilnassa järjestettyyn European Science

Advisors Forumin vuosikokoukseen. Kutsuvieraina

käytiin Euroopan komission

JRCssa (Joint Research Centre), Hollannin

WRRssa (The Netherlands Scientific

Council for Government Policy) ja Iso-Britannian

Cabinet Officessa. Toimintaa esiteltiin

myös SAPEAn (Science Advice for

Policy by European Academies) Science

Advice at Times of Crises -konferenssissa

Brysselissä.

Suomalaisen Tiedeakatemian yhteyksiä

kansainvälisiin tiedejärjestöihin hoidettiin

pääsääntöisesti tiedeakatemioiden yhteiselimen

Suomen Tiedeakatemiat -yhteistyöneuvoston

(CoFA) kautta. CoFA:n joh-


toryhmän jäsenenä toimi esimies ja hänen

varamiehenään varaesimies. Johtoryhmään

kuului myös pääsihteeri ilman päätäntäoikeutta.

CoFA:n kansainvälisten asioiden toimikunnassa

(KAT) Tiedeakatemiaa edustivat

Anna Mauranen, joka oli toimikunnan

puheenjohtaja, ja Olavi Nevanlinna. CoFA:n

Ihmisoikeuskomitean puheenjohtajana

toimi Liisa Laakso.

Suomalainen Tiedeakatemia jatkoi viidettä

vuotta Suomen Tiedeakatemiat

-yhteistyöneuvosto CoFAn vastuuakatemiana.

CoFA on tärkeä osa Suomen tiedeakatemiajärjestelmän

uudistumista ja suuntautumista

tulevaisuuteen. Sopimuksen

puitteissa tiedeakatemiat osallistuvat yhä

vahvemmin tiedeyhteisön kehittämiseen ja

sen kansainvälistymiseen. Toimintavuonna

tehtiin tiedeakatemioiden CoFAn perustamissopimuksen

mukainen päätös siirtää

CoFAn toiminta Tiedeakatemian hallinnon

alta Suomen Tiedeseuran hallinnoitavaksi.

Tiedeseuran kanssa käytyjen neuvotteluiden

jälkeen CoFAn sihteeristön

muutto toteutui joulukuussa.

CoFAn kautta Suomalaisen Tiedeakatemian

jäseniä oli luottamustehtävissä useissa

kansainvälisissä tiedeorganisaatioissa:

EASACissa Mats Gyllenberg, Maija Tenkanen,

Jukka Seppälä, Pirjo Peltonen-Sainio ja

Hanna Tuomisto, ISC:ssä Anna Mauranen,

Ahti Salo, Pekka Aula (maaliskuuhun) ja

Mari Vaattovaara, UAI:ssä Mika Kajava,

Kansainvälisessä ihmisoikeusverkostossa

Liisa Laakso, ALLEAssa Krista Varantola ja

Risto Kunelius, Euro-CASE:ssa Mikko

Hupa (maaliskuuhun), SAPEAssa Jukka

Seppälä, ja IAP:ssä Elina Ikonen ja Olli

Vapalahti.

Suomalainen Tiedeakatemia nimeää

jäseniä kansalliskomiteoihin. Polaarialueiden

tutkimuksen kansallisen komitean

(SCAR, IASC) Tiedeakatemian varsinaisena

edustajana toimi Atte Korhola varaedustajanaan

Juha Pekka Lunkka. Tähtitieteen

kansallisen komitean (IAU) edustajana

oli Karri Muinonen. Radiotieteen

kansalliskomitean (URSI) edustajina olivat

Karri Muinonen ja Esa Kallio varaedustajanaan

Ilya Usoskin. Merentutkimuksen

kansallisessa komiteassa (SCOR) edustajana

oli Kimmo Kahma. Kvartääritutkimuksen

kansallisen komitean (INQUA)

edustajana toimi Juha Pekka Lunkka. Suomen

mekaniikan kansalliskomiteassa

(IUTAM) edustajana oli Ilkka Norros ja

Geologian kansalliskomiteassa (IUGS)

Juha Pekka Lunkka.

STS forumissa Kiotossa Japanissa Tiedeakatemiaa

edusti Kimmo Kaski.

JÄSENET

Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseniksi

kutsuttiin kevätkokouksessa professori

Marjatta Hietala, professori Bengt

Holmström ja akateemikko Risto Nieminen.

Heille myönnettiin myös Tiedeakatemian

mitalit numerot 35–37.

Vuoden 2022 lopussa Suomalaisella

Tiedeakatemialla oli 832 kotimaista ja 172

ulkomaista jäsentä.

Kevätkokouksessa 22. huhtikuuta Tiedeakatemiaan

valittiin 27 uutta kotimaista

jäsentä ja 4 ulkomaista jäsentä.

Uusiksi jäseniksi matemaattis-luonnontieteelliseen

osastoon valittiin Juha

Honkala (Turun yliopisto), Kaarle Hämeri

(Helsingin yliopisto), Janne Laine (Aaltoyliopisto),

Perttu Lindsberg (Helsingin yliopisto),

Hannes Lohi (Helsingin yliopisto),

Seppo Mattila (Turun yliopisto), Eeva

Moilanen (Tampereen yliopisto), Taina

Rantanen (Jyväskylän yliopisto), Zhipei

Sun (Aalto-yliopisto), Nikolai Tkachenko


Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden 2022 uusia jäseniä juhlistettiin

syyskuun teemaillassa Säätytalolla.

(Tampereen yliopisto), Marko Virta (Helsingin

yliopisto) ja Guoying Zhao (Oulun

yliopisto).

Humanistiseen osastoon valittiin

uusiksi jäseniksi Juhana Aunesluoma (Helsingin

yliopisto), Kaisa Aunola (Jyväskylän

yliopisto), Sara Heinämaa (Jyväskylän yliopisto),

Pekka Kujamäki (University of

Graz), Mikko Laitinen (Itä-Suomen yliopisto),

Outi Lehtipuu (Helsingin yliopisto),

Ulla Liukkunen (Helsingin yliopisto),

Lauri Nummenmaa (Valtakunnallinen

PET-keskus), Matti Peikola (Turun

yliopisto), Raimo Siltala (Turun yliopisto),

Pamela Slotte (Åbo Akademi), Eero Vaara

(University of Oxford), Hannu Vartiainen

(Helsingin yliopisto), Kustaa H. J. Vilkuna

(Jyväskylän yliopisto) ja Jussi Ylikoski

(Oulun yliopisto).

Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomaisiksi

jäseniksi valittiin Manfred J. Holler

(University of Hamburg, Saksa), Antti

Pulkkinen (NASA Goddard Space Flight

Center, USA), Peter Adolf Schwerdtfeger

(Massey University, Uusi-Seelanti) ja Herbert

Sixta (Aalto-yliopisto).


Tiedeakatemian varsinaisten jäsenten

joukosta poistuvat Antti Ahlström, Risto

Alapuro, Henry Bacon, Lauri Eskola, Eero

Holopainen, Veli-Pekka Järveläinen, Juhani

Kakkuri, Aarne Kinnunen, Simo Knuuttila,

Heikki Leskinen, Jaakko Nousiainen,

Heikki Palva, Markus Pessa, Kalevi Pihlaja,

Tuomo Polvinen, Olavi Riihinen, Rauno

Ruuhijärvi, Hannu Saloniemi, Olli Tammi,

Aimo Tietäväinen, Peter Tigerstedt ja Päiviö

Tommila.

Tiedeakatemian tietoon on tullut, että

ulkomaisten jäsenten joukosta ovat poistuneet

Helmut Moritz, Yurij Reshetnyak,

Jouni Uitto ja Edward Wilson.

Pitkän koronavaiheen jälkeen Tiedeakatemian

Mariankadun 2. kerroksen

tilat voitiin suunnitelmien mukaisesti avata

jäsenten käyttöön.

NUORTEN TIEDEAKATEMIA

Vuosi 2022 oli Nuorten Tiedeakatemian

(Young Academy Finland YAF) viides

kokonainen toimivuosi. Nuorten Tiedeakatemian

perustarkoituksena on edistää

tiedettä erityisesti nuorten, tieteellisen

uransa alkuvaiheessa olevien tutkijoiden

näkökulmasta. Nuorten Tiedeakatemian

hallituksen puheenjohtajana toimi Jenni

Raitoharju 16.9. asti ja Olli-Ville Laukkanen

16.9. alkaen. Toimintavuonna Nuorten

Tiedeakatemiassa oli kaikkiaan 84 jäsentä

ja 53 alumnia.

Nuorten Tiedeakatemian perustamiseen

vaikutti keskeisesti vuonna 2017 saatu

Emil Aaltosen Säätiön miljoonan euron

lahjoitus Nuorten Tiedeakatemian perustamiseksi

Suomalaiseen Tiedeakatemiaan.

Lahjoituksen pohjalta perustettiin Emil

Aaltosen erillisrahasto. Nuorten Tiedeakatemia

toimii Suomalaisen Tiedeakatemian

yhteydessä. Nuorten Tiedeakatemia laatii

toiminnastaan oman toimintakertomuksensa

vuosittain.

JULKAISUTOIMINTA

Toimintavuonna ilmestyi ensimmäinen

numero Tiedeakatemian uudesta monitieteisestä

julkaisusarjasta Annales Academiae

Scientiarum Fennicae. Sarjan käynnistämiseksi

oli tehty toimia jo vuonna

2021, ja konkreettiseen julkaisuvaiheeseen

päästiin syksyllä 2022. Jatkossa sarja

ilmestyy verkossa kaksi kertaa vuodessa ja

on luettavissa vapaasti journal.fi-alustalla.

Ensimmäisessä numerossa olivat mukana

kaikki kolme julkaisukieltä – suomi, englanti

ja ruotsi – ja monipuolinen valikoima

niin luonnontieteellisiä kuin

humanistis-yhteiskunnallisia aloja. Kaikkineen

AASF 1/2022 sisälsi kahdeksan

tutkimusartikkelia.

Vuonna 2022 ilmestyi lisäksi Tiedeakatemian

Vuosikirja suomeksi ja englanniksi.

Tiedeakatemian julkaisutoimikunnan

puheenjohtajana toimi Risto Nieminen ja

varapuheenjohtajana Anna Mauranen.

Muut jäsenet olivat pääsihteeri Pekka Aula,

Kimmo Kaski, Heta Pyrhönen, Jari Eloranta,

Jaakko Husa, Päivi Pahta, Tapio

Salmi, Hannu Sariola ja Erkki Tomppo.

Jäsenet asettuivat itse ehdolle julkaisutoimikuntaan.

Julkaisutoimikunta piti vuoden

aikana yhden kokouksen.

Tiedeakatemian julkaisutoiminnan valtionavustus

oli 28 000 (vuonna 2021 73 000)

euroa ja julkaisujen myyntituotot noin

2 500 euroa (n. 6 900). Tiedeakatemian tieteellisen

kirjallisuuden vaihtotoimintaa hoitaa

Tieteellisten seurain valtuuskunnan

vaihtokeskus. Vuoden 2022 lopussa Tiedeakatemialla

oli 53 (55) ulkomaista vaihto-


kumppania, ja vaihtoon lähetettiin yhteensä

54 (143) julkaisua.

Tiedeakatemian ja Tiedeseuran julkaisutoimintaa

koordinoimaan perustettu

yhteinen julkaisutoimikunta aloitti toimintansa

vuoden 1996 alussa. Toimikunta

valitaan kolmivuotiskaudeksi ja toimikunnan

puheenjohtajaksi on valittu

vuorovuosin Tiedeakatemian ja Tiedeseuran

edustaja. Kauden 2021–2023 puheenjohtaja

on Suomalaisen Tiedeakatemian

edustaja Jari Ojala.

VIESTINTÄ

Viestintään panostettiin toimintavuonna

erityisesti ja Tiedeakatemiaan palkattiin

kaksi uutta työntekijää viestinnän tehtäviin.

Tiedeakatemian visuaalisen ilmeen

uudistus saatiin vuoden aikana valmiiksi.

Toinen toimintavuoden erityinen kehityskohde

olivat uudet verkkosivut, jotka saatiin

valmiiksi ja avattiin toukokuussa 2022.

Pientä korjailua sivustoon tehtiin vielä

vuoden loppuun asti. Uusissa verkkosivuissa

painotettiin erityisesti niiden käyttäjäystävällisyyttä,

visualisuutta ja toimivuutta

myös mobiililaitteilla.

Uusi kehityskohde vuoden aikana olivat

erilaiset videotuotannot. Elokuussa

Tiedeakatemiassa aloitti työskentelyn

viestinnän asiantuntija, jonka vastuualueelle

kuuluu erityisesti Tiedeakatemian

visuaalinen viestintä. Syksyn aikana valmistuivat

mm. videot Tiedeakatemian

humanistipalkinnon, Eino Jutikkalan historiapalkinnon

sekä Väisälän palkinnon

saajista. Lisäksi Tiedeakatemia tuotti

yhteistyössä Nuorten Tiedeakatemian

kanssa videon maailman mielenterveyspäivään

10.10.2022. Video keskittyi suomalaisnuorten

hyvinvointiin ja mielenterveyden

haasteisiin monesta eri näkökulmasta.

Keskeisiä viestintäkanavia olivat verkkosivujen

lisäksi jäsenille lähetettävä

jäsenkirje, joka ilmestyi toimintavuonna

10 kertaa, sekä Tiedeakatemian Twittertili,

Facebook-tili sekä kasvavassa määrin

myös LinkedIn. Toimintavuonna määriteltiin

aiempaa selkeämmin Tiedeakatemian

kohderyhmät, keskeiset viestit sekä

kanavat, joissa kullekin kohderyhmälle

viestitään. Ulkoisessa viestinnässä oli käytössä

tiedotejakelupalvelu sekä mediaseurannan

työkalu.

Sisäisessä viestinnässä panostettiin toimintavuonna

erityisesti tiimien väliseen

tiedonkulkuun. Tiedeakatemian toimiston

käyttöön suunniteltiin uusi projektityökalu,

jonka avulla kaikkien työntekijöiden

on mahdollista pysyä selvillä siitä, millaisia

projekteja Tiedeakatemiassa on meneillään

ja mikä on kunkin projektin tilanne. Viestintää

suunniteltiin ja toteutettiin toimintavuonna

laaja-alaisesti viestintätiimissä,

johon kuuluu henkilöitä myös hallintotiimistä

sekä tiede ja päätöksenteko -tiimistä.

TALOUS JA

OMAISUUDENHOITO

Tiedeakatemian hallituksen neuvoa-antavana

elimenä talousasioissa toimii omaisuudenhoitotoimikunta.

Vuonna 2022 toimikuntaan

kuuluivat Kimmo Kaski, Tuula

Linna, Juha Kinnunen, Päivi Pahta, Pekka

Ilmakunnas ja Pekka Aula. Asiantuntijajäseninä

olivat Anders Ekholm ja Ralf Sunell.

Varainhoito perustui Tiedeakatemian, sen

rahastojen sekä sen hallinnoimien säätiöiden

sijoitusstrategiaan, joka päivitettiin 2021.

Vuoden 2022 lopussa Tiedeakatemian

ja sen rahastojen sijoitusvarallisuus oli


Suomalaisen Tiedeakatemian Mariankatu 5:n kokoustilat olivat vuonna 2022

aktiivisessa käytössä. Pitkän koronavaiheen jälkeen tilat voitiin avata

jäsenten käyttöön.

yhteensä noin 198 miljoonaa euroa (edellisen

vuoden lopussa 241 miljoonaa euroa).

Lisäksi Tiedeakatemian hallinnoimien säätiöiden

varallisuus oli vuoden 2022 lopussa

4,5 miljoonaa euroa.

Varallisuus koostuu osakeja korkosalkuista,

Vaisala Oyj:n osakkeista sekä vaihtoehtoisista

sijoituksista. Salkunhoitajina

toimivat Nordea ja Evli. Kaikki Mariankatu

5:n kiinteistön toimistohuoneistot ovat

Tiedeakatemian suorassa omistuksessa.

Muutoin kiinteistösijoitukset ovat pääosin

eQ:n kiinteistörahastoissa. Muut vaihtoehtoiset

sijoitukset ovat pääoma-rahastoissa.

Näistä sijoituksista merkittävimmät ovat

Hamilton Lane Club Fund-rahastoissa.

Vuoden 2022 aikana pörssikurssit laskivat

selvästi. Koko varallisuuden tuotto,

sisältäen osingot, korot, vuokrat ja omaisuuden

arvon muutokset, oli kertomusvuonna

ilman Vaisala Oyj:n osakkeita noin

-10 % (edellisenä vuonna noin 20 %). Vaisala

Oyj:n osakekurssi laski muita kursseja

enemmän, ja se mukaan lukien koko omaisuuden

tuotto oli noin -17 % (edellisenä

vuonna 25 %).


Tiedeakatemian vuoden 2022 tilien ja

hallinnon tarkastajana toimi professori,

KHT Markku Koskela ja varatilintarkastajana

KHT Riku Kärnä. Tilintarkastuskertomus

ja kertomus varainhoidosta julkaistaan

tämän vuosikirjan yhteydessä.

HENKILÖSTÖ

Suomalaisen Tiedeakatemian pääsihteerinä

toimi professori Pekka Aula. Tiedeakatemian

hallintopäällikkönä toimi

Leila Sarajärvi, hallintosihteerinä Nina

Rapelo ja hallintoassistenttina Emilia

Lähde. Tiedeviestinnän asiantuntijoina

toimivat 8.4. asti Klaus Elfving ja 8.8.

alkaen Anna Chydenius ja Aleksi Kylmälahti.

Nuorten Tiedeakatemian tiedesihteerinä

(50 %) toimi Riikka Hiltunen. Tutkija

tavattavissa -projektia veti Kim Krappala.

Tiedeakatemian hallinnon alla

toimivan CoFA:n palveluksessa akatemiasihteerinä

toimi Arto Miettinen ja tiedesihteerinä

Veera Launis (toimivapaalla 1.7.–

31.12). Tiedeakatemian pääsihteeri on

CoFA:n sihteeristön hallinnollinen esimies.

Tiedeakatemia vahvisti tieteen ja päätöksenteon

kehittämisen toimintaansa

palkkaamalla aiemmin tiedeakatemioiden

yhteishankkeessa Sofissa työskennelleet

Jaakko Kuosmasen ja Nanna Särkän vuoden

alussa. Toiminto vahvistui, kun uutena

työntekijänä aloitti lokakuussa Iiris Koivulehto.

Henkilöstö osallistui monipuolisesti

erilaisiin koulutuksiin ja seminaareihin.

Toimintavuonna jatkettiin henkilöstön

hyvinvoinnin ja työn organisointiin ja

kehittämiseen keskittyvää projektia. Erityinen

muutos oli, kun toimistossa otettiin

käyttöön tiimirakenne.

Kertomusvuonna Tiedeakatemia maksoi

palkkaa tai palkkioita kaikkiaan 31 eri

henkilölle.

MUU TOIMINTA

Hallitus on vuoden aikana pyynnöstä

ehdottanut jäseniä useisiin työryhmiin ja

toimielimiin. Tiedeakatemialla on edustajia

monissa eri kotimaisissa ja ulkomaisissa

instituutioissa ja organisaatioissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman

korkeakoulutuksen ja tutkimuksen

kansainvälisten asioiden foorumin jäsenenä

toimi varaesimies Anna Mauranen.

Foorumi on asetettu kaudeksi 2020–2023.

Suomalainen Tiedeakatemia on Tieteellisten

Seurain Valtuuskunnan (TSV)

jäsen. TSV:n hallituksessa olivat Tiedeakatemian

edustajina Arto Haapala (varajäsen

Elina Ikonen) sekä Anna Mauranen (varajäsen

Kimmo Kaski).

Pekka Ilmakunnas osallistui Tiedeakatemian

edustajana TSV:n kevätkokoukseen

maaliskuussa ja syyskokoukseen syyskuussa.

Julkaisufoorumin ohjausryhmässä

Tiedeakatemian edustajana on toiminut

Risto Nieminen.

Tiedeakatemian edustajina Alfred Kordelinin

säätiön hallituksessa olivat Jukka

Seppälä (varallaan Keijo Hämäläinen) sekä

Hannu Riikonen (Mari Vaattovaara) 6.11.

asti ja Anna Mauranen (Mari Vaattovaara)

7.11. alkaen. Edustajina säätiön tieteen

jaostossa olivat Sami Pihlström (varallaan

Tuomas Forsberg) sekä Eija Kalso (Hilkka

Soininen) 6.11. asti ja Tapio Mappes (Gabriel

Sanus) 7.11. alkaen. Kansanvalistuksen

jaostossa edustajana oli Markku Löytönen

(Risto Nieminen). Kirjallisuuden jaostossa

edustajina olivat Heta Pyrhönen (Marjatta

Palander) 6.11. asti ja Sari Kivistö (Tomi


Huttunen) 7.11. alkaen. Taiteen jaostossa

toimivat Ville Lukkarinen (Annika

Waenerberg) 6.11. asti ja Helmi Järviluoma-Mäkelä

(Arto Haapala) 7.11. alkaen.

Suomen eläin- ja kasvitieteen julkaisutoimikunnassa

Tiedeakatemian edustajina

Tiedeakatemialla on

edustajia monissa eri

kotimaisissa ja ulkomaisissa

instituutioissa ja

organisaatioissa

olivat Jaana Bäck ja Jukka Jernvall. Ulkopolitiikan

tutkimussäätiössä edustajana oli

Tapio Raunio. Säätiöiden post doc -poolissa

Tiedeakatemian edustajana oli Anna

Mauranen varallaan Kaisa Nyberg. Kansallisessa

LUMA-neuvottelukunnassa Tiedeakatemian

edustajana toimi pääsihteeri

Pekka Aula. Tutkimuksen vaikuttavuuden

tukisäätiön hallituksessa Tiedeakatemian

nimeämänä jäsenenä oli Anna Mauranen.

Suomen Akatemian tieteellisissä toimikunnissa

oli vuoden 2022 lopussa Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseniä seuraavasti:

Petri Karonen ja Matti Miestamo kulttuurin

ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnassa,

Ari Jokinen, Timo Repo ja Marjo

Yliperttula luonnontieteiden ja tekniikan

tutkimuksen toimikunnassa sekä Jussi

Kukkonen, Toni Laaksonen, Jorma Palvimo

ja Anne Toppinen biotieteiden, terveyden

ja ympäristön tutkimuksen toimikunnassa.

Heistä Petri Karonen ja Jussi

Kukkonen toimivat toimikunnan puheenjohtajana.

Suomen Akatemian hallituksessa

ovat toimineet Kari Elenius, Johanna

Myllyrinne puheenjohtajana ja Kirsi Tirri.

Strategisen tutkimuksen neuvostossa on

toiminut Anne Kovalainen.


edustajana Kiinteistö Oy Mariankatu

5–7 varsinaiseen yhtiökokoukseen

maaliskuussa. Pekka Aula oli kiinteistöyhtiön

hallituksen jäsen osan vuotta ja hänen

tilalleen valittiin Pekka Ilmakunnas, joka

toimi myös hallituksen puheenjohtajana.

Pekka Aula edusti Tiedeakatemiaa Suomen

eläin- ja kasvitieteen julkaisutoimikunnan

vuosikokouksessa maaliskuussa

sekä Säätiöt ja rahastot ry:n kevätkokouksessa.

Leila Sarajärvi edusti Tiedeakatemiaa

Säätiöt ja rahastot ry:n syyskokouksessa.


edustajana Vaisala Oyj:n

yhtiökokoukseen maaliskuussa.

Tieteen päivien ohjelmatoimikunnassa

Tiedeakatemiaa edusti Maria Lähteenmäki

ja ohjausryhmässä Pekka Aula.


LIITE 1

VUODEN 2022 TILAISUUDET

14. helmikuuta teemailta:

Perustutkimus

• Suora lähestys Tiedeakatemian tiloista

• Vuoden 2022 ensimmäisessä teemaillassa

keskusteltiin perustutkimuksesta

ja sen merkityksestä yhteiskunnan

kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tilaisuus

järjestettiin etäyhteyksin.

• Tilaisuuden puhujina olivat rehtori,

professori Keijo Hämäläinen Jyväskylän

yliopistosta, dekaani, professori

Päivi Pahta Tampereen yliopistosta

sekä Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen

puheenjohtaja Jaana Tuominen.

Keskustelua veti Tiedeakatemian

esimies, professori Kimmo Kaski.

• Tallenne on katsottavissa toistaiseksi

www.acadsci.fi

31. maaliskuuta seminaari:

Suomalainen kriisinkestävyys

2020-luvulla

• Helsingin yliopiston juhlasali, suora

lähetys verkossa

• Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä

Maanpuolustuskurssiyhdistyksen

kanssa.

• Tilaisuudessa keskusteltiin kriisinkestävyydestä

laaja-alaisesti: Mitä on

resilienssi, miten esimerkiksi kulttuuri

pitää yllä henkistä kriisinkestävyyttä,

mikä merkitys avoimella datalla on

tiedediplomatialle tai miten Suomi on

onnistunut vastatessaan pandemian

asettamiin haasteisiin?

• Tilaisuuden avasivat Suomalaisen

Tiedeakatemian pääsihteeri, professori

Pekka Aula ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen

puheenjohtaja, korkeimman

hallinto-oikeuden presidentti Kari

Kuusiniemi. Lisäksi tilaisuuden aluksi

kuultiin puolustusministeri Antti

Kaikkosen puhe.

• Paneelikeskustelun moderaattorina

toimii Elinkeinoelämän valtuuskunnan

johtaja Emilia Kullas.

Panelisteina mukana olivat Terveyden

ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja

Mika Salminen, valtiovarainministeriön

alivaltiosihteeri Leena Mörttinen,

Suomen kansallisoopperan ja

-baletin pääjohtaja Gita Kadambi,

Helsingin yliopiston tutkija, akateemikko

Markku Kulmala sekä Euroopan

hybridiuhkien torjunnan

huippuosaamisen keskuksen johtaja

Teija Tiilikainen.


www.acadsci.fi

14. maaliskuuta osastojen

kokoukset

16. maaliskuuta kasvatus- ja

psykologiatieteiden ryhmän

seminaari ”COVID-19-

pandemian jäljet oppilaitoksissa

ja perheissä”

22. huhtikuuta sääntömääräinen

kevätkokous

• Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto

ja mitali nro 34 myönnettiin

akateemikko Sirpa Jalkaselle

• Kevätkokouksessa käsiteltiin ja päätettiin

sääntömääräiset asiat

• Kevätkokouksen jälkeen järjestettiin

juhlaillallinen


10. toukokuuta teemapäivä:

Monitieteistä ilmasto- ja

terveystutkimusta Itä-Suomen

yliopistossa

• Itä-Suomen yliopisto, Kuopion

kampus

• Seminaarin järjestivät yhteistyössä

Suomalainen Tiedeakatemia ja

Itä-Suomen yliopisto. Itä-Suomen

yliopistossa luonnontieteiden, terveystieteiden

ja yhteiskuntatieteiden

tutkijat tekevät ilmastotutkimusta

yhteistyössä monitieteellisesti.

Seminaarissa kuultiin muun muassa

fyysikon, ympäristötieteilijän, aivotutkijan

ja oikeustieteilijän näkökulma

tutkimukseen

• Seminaarin avasivat dekaani Kari

Lehtinen ja Suomalaisen Tiedeakatemian

esimies Kimmo Kaski.

• Tilaisuuden puhujia olivat professori

Kimmo Kaski, professori Annele

Virtanen, apulaisprofessori Pasi Jalava,

professori Tarja Malm ja yliopistonlehtori

Tuula Honkonen

12. syyskuuta teemailta: Tiede ja

Ukraina nyt

• Säätytalo, suora lähetys verkossa

• Miten sota Ukrainassa muuttaa sitä,

miten näemme Euroopan lähihistorian

ja historiaa laajemmin? Miten käynnissä

oleva sota vaikuttaa eurooppalaiseen

tieteen kenttään ja yksittäisen

tieteentekijän tutkimustyöhön?

• Aiheesta alustivat Helsingin yliopiston

poliittisen historian professori Juhana

Aunesluoma ja Jyväskylän yliopiston

eläinekologian professori Tapio

Mappes.


www.acadsci.fi

10. lokakuuta teemailta: Ilta

humanistisille tieteille


• Tiedeakatemian lokakuun tilaisuus

juhlisti humanistisia tieteitä. Illassa

jaettiin Suomalaisen Tiedeakatemian

humanistipalkinto sekä Eino Jutikkalan

historiapalkinto ja kuultiin palkinnonsaajien

puheenvuorot omasta tutkimuksestaan.

Tiedeakatemian humanistipalkinnon

vastaanotti akatemiatutkija

Carita Kiili ja Eino Jutikkalan historiapalkinnon

professori Jari Eloranta

• Lisäksi julkistettiin Eino Jutikkalan

rahaston, Emil Öhmannin Säätiön sekä

Hilkka ja Otto Brusiinin Säätiön

apurahojen saajat.


www.acadsci.fi

27. lokakuuta Suuri Nobel-tilaisuus

• Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä

Suomen Tiedeakatemiat -yhteistyöneuvoston,

muiden tiedeakatemioiden ja

Helsingin Sanomien kanssa suorana

lähetyksenä Sanoma-talosta

• Tilaisuudessa asiantuntijoiden johdolla

esiteltiin vuoden 2022 Nobel-palkittujen

tutkimusten aiheita, tekijöitä,

saavutuksia sekä niiden merkitystä

• Tilaisuus oli katsottavissa suorana

lähetyksenä Helsingin Sanomien

verkkosivulla

14. marraskuuta teemailta: Energia


• Marraskuun teemailta avasi näkymiä

tulevaisuuden energiavalintoihin. Miltä

näyttävät huomisen energiaratkaisut ja

niiden vaikutukset ympäristöön,

yhteiskuntaan, talouteen ja yksilöiden

käyttäytymiseen?


• Aiheesta alustivat Aalto-yliopiston

teknillisen fysiikan professori Peter

Lund, Suomen ympäristökeskuksen

tutkimusprofessori Paula Kivimaa

(Ilmastonmuutoksen strateginen

ohjelma) sekä Aalto-yliopiston taloustieteen

professori Matti Liski


www.acadsci.fi

9. joulukuuta Tiedematinea

• Tilaisuus järjestettiin Suomalaisen

Tiedeakatemian kokoustiloissa

• Tiedematineassa julkistettiin Suomalaisen

Tiedeakatemian ja Suomen

Tiedeseuran johtaman Suomen tieteen

historia -hankkeen ensimmäinen vaihe,

muistitietokeräys, joka toteutetaan

yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuran ja Svenska litteratursällskapetin

kanssa. Hankkeessa ovat mukana myös

TSV, Suomen Historiallinen Seura ja

Kansallisarkisto

• Tilaisuus oli avoin vain Suomalaisen

Tiedeakatemian jäsenille

• Tilaisuuden avasi pääsihteeri Pekka

Aula. Tilaisuudessa kuultiin tiedekoordinaattori

Stefan Nygårdin alustus

• Pyöreän pöydän keskustelu: professorit

Kimmo Kaski, Hannu Koskinen ja Lea

Pulkkinen

• Tilaisuuden juonsi Tiedeakatemian

hallituksen jäsen, professori Jari Ojala

12. joulukuuta teemailta: Ilta

matemaattis-luonnontieteellisille

tieteille


• Tiedeakatemian joulukuun teemailta

omistettiin matemaattis-luonnontieteellisille

tieteille. Tilaisuudessa jaettiin

Suomalaisen Tiedeakatemian vuoden

2022 Väisälän palkinnot ja kuultiin

palkinnonsaajien esitykset omasta

tutkimuksestaan ja tieteenalastaan.

Palkinnot vastaanottivat apulaisprofessori

Vesa Julin ja apulaisprofessori

Katrianne Lehtipalo

• Lisäksi tilaisuudessa julkistettiin

Suomalaisen Tiedeakatemian Vilho,

Yrjö ja Kalle Väisälän rahaston apurahojen

saajat


www.acadsci.fi


Suomalainen Tiedeakatemia teetätti vuonna 2022 muotokuvan professori

Elina Haavio-Mannilasta kunnianosoituksena hänen työstään Suomalaisessa

Tiedeakatemiassa sekä tieteellisestä urastaan.

Suomalaisen

Tiedeakatemian

myöntämät

apurahat

EINO JUTIKKALAN RAHASTON APURAHAT 10.10.2022

KM, VTM Lotta Allemand, Helsingin yliopisto

26 000 Lapset puheeksi -menetelmä

kouluympäristössä. (kasvatustiede)

OTM Kamrul Faisa, Helsingin yliopisto 26 000

The Right to Be Forgotten in Spent

Criminal Convictions: A European Data

Protection Laws Perspective. (oikeustieteet)

DI Lynda Gilby, Tampereen yliopisto 26 000

Reproductive Politics and Universal

Health Coverage – Deconstructing US

and EU Networks. (yhteiskuntatieteet)

FM Annikka Immonen, Turun yliopisto 27 500

Katoava aika – Muistipolun toimijoiden

kokemuskerronnassa rakentuva muistisairaan

ajallisuus ja toimijuus. (historia)

FM Merja Karjalainen, Jyväskylän yliopisto

28 500 Henkisen työn työsuojelun historia

osana työsuojeluhallinnon toimintaa

vuosina 1993–2010. (historia)

OTM Jussi Koivusalo, Helsingin yliopisto

26 000 Public policy considerations and

EU competition law. (oikeustieteet)

VTM Andrea Lorenz-Wende. Jyväskylän yliopisto

26 000 Omaisolettama – rajanvetoa

työikäisten omaisten ja julkisen

vallan hoivavastuun välillä ikääntyneiden

hoivassa. (yhteiskuntatieteet)

VTM Tero Mäkelä, Turun yliopisto 26 000

Välittämisen filosofia. (filosofia)

YTM, LLB Berfin Nur Osso, Helsingin yliopisto

26 000 “Access to Right to Have

Rights: Managing Migration at the EU’s

External Borders. (oikeustieteet)

FM, TM Nikolai Paukkonen, Helsingin yliopisto

26 000 Evaluation of Photogrammetry

and Laser Scanning as

Archaeological Documentation Tools.

(arkeologia)

FM Sini Peltokorpi, Turun yliopisto 26 000

Näkömonivammaisten lasten ja heidän

vanhempiensa välinen vuorovaikutus ja

sen tukeminen. (yhteiskuntatieteet)

FM Heidi Pitkänen, Turun yliopisto 29 300

Navigoinnin kehitys ja opetus Ruotsissa

ja Suomessa 1740–1840. (historia)


Koronavuosina palkintoja ja apurahoja voitiin juhlistaa vain etätilaisuuksissa.

Lokakuussa 2022 Eino Jutikkalan historiapalkinto, humanistipalkinto sekä

humanististen alojen apurahat julkistettiin jälleen normaaliin tapaan Säätytalolla.

FM Taneli Puputti, Jyväskylän yliopisto

29 093 Historical Knowledge as Capital:

Early Transmission and Circulation of

Flavio Biondo’s Decades. (kielitieteet)

FM Juho Pystynen, Helsingin yliopisto

26 000 Innovations in Finnic vocalism.

(fennougristiikka)

KTM Jukka-Pekka Pyylampi, Helsingin

yliopisto 26 000 Measuring Finnish

Output Gap and Rules-Based Fiscal

Guidance: Past & Present Estimates.

(yhteiskuntatieteet)

KTM Niina Sal, LUT-yliopisto 26 000 Väliaikaisten

asiantuntijaryhmien tiedon luomisen

johtamiskäytänteet digitaalisella

yhteistyöalustalla. (yhteiskuntatieteet)

YTM Jussi Systä, Tampereen yliopisto

26 000 Talouspolitiikan arviointineuvosto

ja talouspoliittinen hegemonia.

(yhteiskuntatieteet)

TM Anna Tiittanen, Helsingin yliopisto 26

000 Experiencing miracles on pilgrimage

to Rome (c. 300-600). (historia)

FM Milla Virolainen, Jyväskylän yliopisto

26 000 Parliamentarians Debating

Democracy in a Time of Crisis: How

was Democracy Viewed and Defined by

French Politicians 1927-1940. (historia)

VILHO, YRJÖ JA KALLE VÄISÄLÄN RAHASTON APURAHAT

12.12.2022

Matematiikka

FM Veeti Ahvonen, Tampereen yliopisto

26 000. Kuvailevan vaativuusteorian

uudet suuntaukset. (jatkokoulutusapuraha)

DI Kalle Alaluusua, Aalto-yliopisto 26 000

Community recovery in sparse random

graphs. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Matilda Häggblom, Helsingin yliopisto

26 000 Axiomatization, Approximation

and Probability under team semantics.

(jatkokoulutusapuraha)

MSc Rahim Kargar, Turun yliopisto 26 000

Metrics and Quasiconformal Maps. (jatkokoulutusapuraha)

FM Antti Kykkänen, Jyväskylän yliopisto

26 000 Epäsileää elastista geometriaa

ja röntgentomografiaa. (jatkokoulutusapuraha)

DI Okko Makkonen, Aalto-yliopisto 26 000

Turvallisen hajautetun laskennan matemaattinen

perusta. (jatkokoulutusapuraha)

DI Jaakko Pere, Aalto-yliopisto 26 000 On

extreme behavior of multivariate and

infinite dimensional observations. (jatkokoulutusapuraha)

FM Olli Sarala, Oulun yliopisto 27 000

Non-negative matrix tri-factorization

for mass spectral time-series data: A

Bayesian approach. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Angelina Senchukova, LUT-yliopisto

26 000 Sparse X-Ray Tomography with


Data-Driven Priors for Sawmill Log

Imaging. (jatkokoulutusapuraha)

FM Mika Sipilä, Jyväskylän yliopisto

26 000 Independent vector analysis.


FM Ensio Suonperä, Helsingin yliopisto

26 000 Tehokkaita ratkaisumenetelmiä

bilevel-ongelmien optimointiin. (jatkokoulutusapuraha)

DI Lauri Särkiö, Aalto-yliopisto 26 000

Regularity of parabolic double phase

systems. (jatkokoulutusapuraha)

DI Tuomas Takko, Aalto-yliopisto 13 000

Agenttipohjainen mallintaminen kompleksisissa

verkostoissa. (jatkokoulutusapuraha)

Fysiikka

DI Kameyab Raza Abidi, Jyväskylän yliopisto

26 000 Understanding of Buckling

in Two-Dimensional Metals. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Jaakko Annala, Helsingin yliopisto

26 000 Cosmology: from Inflation to

electroweak phase transition. (jatkokoulutusapuraha)

DI Kristian Arjas, Aalto-yliopisto 26 000

Topologinen plasmonilaseri. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Dana Avramescu, Jyväskylän yliopisto

26 000 Transport of hard probes in the

Glasma. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Shudhashil Bharthuar, Helsingin yliopisto

ja CERN 3 600 (apuraha tutkimusvierailuun)

DI Xiaoqi Cui, Aalto-yliopisto 26 000 Ultraminiaturised

on-chip spectrometers via

a semiconducting single-junction. (jatkokoulutusapuraha)

FM Markku Hahto, Turun yliopisto 26 000

Temporal quantum networks. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Mathilde Hary, Tampereen yliopisto ja

University Bourgogne Franche-Comté

4 400 (apuraha tutkimusvierailuun)

FM Matti Hellgren, Jyväskylän yliopisto

26 000 Astrofysikaalisten neutriinojen

sironta raskaista ja keskiraskaista atomiytimistä.


FM Ella Häkkinen, Helsingin yliopisto

26 000 Novel techniques to understand

the chemistry of organic aerosol formation

in the atmosphere. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Arthur Jaries, Jyväskylän yliopisto ja

LPC Caen 4 500 (apuraha tutkimusvierailuun)

FM Elina Kauppinen, Jyväskylän yliopisto

26 000 Double beta decay and dark

matter calculations. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Lea Kopf, Tampereen yliopisto 28 250

Multi-partite high-dimensional quantum

entanglement in the spatio-temporal

domain through cascaded downconversion.


FM Eero Koponen, Itä-Suomen yliopisto

6 500 Synteettinen schlierentomografia

ultraäänikenttien mittaamiseen. (jatkokoulutusapuraha)

FM Tomi Kupiainen, Helsingin yliopisto

26 000 Hiukkasten oskillaatioista

kvanttikenttäteoriassa. (jatkokoulutusapuraha)

DI Joonas Lahtinen, Tampereen yliopisto

26 000 Advanced Modelling for Localization

and Stimulation of Brain Activity

with the Open-Source Zeffiro Interface.


DI Jiaqi Li, Tampereen yliopisto 26 000

Erittäin nopea korkearesoluutioinen

kuvantaminen keski-infrapuna-alueella

tila-spektrisesti räätälöidyn superjatkuvuuden

kanssa. (jatkokoulutusapuraha)


Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän rahaston apurahat ja Väisälän palkinnot julkistettiin

Säätytalolla joulukuun teemaillassa.

MSc Ilari Lilja, Aalto-yliopisto 26 000

Jatkuvan muuttujan klusteritilojen

muodostaminen Josephsonin parametrisissä

systeemeissä. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Kurt Meier, Jyväskylän yliopisto

26 000 Superconducting spintronics

and nonequilibrium effects. (jatkokoulutusapuraha)

FM Jouni Ruotsalainen, Jyväskylän yliopisto

26 000 MR-TOF-assisted Penning-trap

mass spectrometry of neutron

deficient nuclei and double beta

decay Q-value measurements. (jatkokoulutusapuraha)

FM Alex Stendahl, Helsingin yliopisto

26 000 Dark Matter direct detection

with the COSINUS experiment. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Wai Hong Tam, Helsingin yliopisto

26 000 Deep learning into phase transition

in QCD. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Jaana Tiainen, Jyväskylän yliopisto

26 000 Novel neutron detector for

patient dose monitoring during BNCT

treatments. (jatkokoulutusapuraha)

FM Sasu Tuohino, Aalto-yliopisto 26 000

Implementation of multiqubit gates for

unimon qubits. (jatkokoulutusapuraha)

FM Tomi Vuoriheimo, Helsingin yliopisto

13 000 Irradiation-induced defects and

their effect to fuel retention in the next

step fusion plasma armour materials.


MSc Iuliia Zhelezova, Helsingin yliopisto

26 000 Point defects and radiation

hardness of beta-gallium oxide (beta-

Ga2O3) semiconductor crystals. (jatkokoulutusapuraha)

FM Juuso Österman, Helsingin yliopisto

13 000 Perturbative Loop-level Technologies

in Dense and Hot Particle Theories.


Tähtitiede

FM Ilari Angervuori, Aalto-yliopisto ja University

of Notre Dame 4 349 (apuraha

tutkimusvierailuun)

FM Sofia Forsblom, Turun yliopisto 26 000

Study of polarized emission from highly

magnetized neutron stars in the X-ray

band. (jatkokoulutusapuraha)

FM Veera Juntunen, Oulun yliopisto

26 000 Auringon ilmastovaikutusten

merkitys yhteiskunnan energiankulutukselle

ja -tuotannolle. (jatkokoulutusapuraha)

FM Suvi Korhonen, Turun yliopisto ja Tarton

yliopisto 26 000 Galaxy filaments: cosmic

highways of the matter. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Marcus Nicolai Pedersen, Oulun yliopisto

28 000 Global evolution and variability

of field-aligned and ionospheric

current systems during geomagnetic

storms. (jatkokoulutusapuraha)

Dos. Sergey Tsygankov, Turun yliopisto ja

Oxford University 2 500 (apuraha tutkimusvierailuun)

Dosentti Heikki Vanhamäki, Oulun yliopisto,

University of Bergen ja Johns Hopkins

University 3 640 (apuraha tutkimusvierailuun)

Geofysiikka

DI Otto Kärhä, Oulun yliopisto 26 000

Evolution of magnetic oval in daily,

monthly and yearly time-scales. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Nicholas Larsen, Oulun yliopisto

26 000 Statistical analysis of space

weather effects during GLE events. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Habtamu Wubie Tesfaw, Oulun yliopisto

13 000 Incoherent scatter radar

methods for studying electron precipi-


tation and ion composition. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Mikhail Vokhmianin, Oulun yliopisto

26 000 New methods for predicting

solar influence on climate: Long-term

prediction of Sudden Stratospheric

Warmings. (jatkokoulutusapuraha)

Meteorologia

FM Umer Alvi, Turun yliopisto 26 000 Modelling

spatio-temporal temperature

variability in urban environment based

on remote sensing and in situ observations:

Case study of Turku. (jatkokoulutusapuraha)

FT Maxime Grandin, Helsingin yliopisto ja

University Centre in Svalbard 4 000

(apuraha tutkimusvierailuun)

DI Ruqaya Khammas, Tampereen yliopisto

13 000 Thermally sprayed slippery

liquid-infused porous surfaces (TS-

SLIPS) for anti-icing applications. (jatkokoulutusapuraha)

DI Jenna Ritvanen, Ilmatieteen laitos 28 450

Konvektiosateen lähihetkiennustaminen

kaksoispolarisaatiotutkien ja fysiikkaan

perustuvien koneoppimismenetelmien

avulla. (jatkokoulutusapuraha)

DI Laura Salo, Tampereen yliopisto 13 000

Pienhiukkasten sähköisten mittausmenetelmien

arviointi ja kehitys. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Gabin Urbancic, Helsingin yliopisto

28 250 Topical studies on the role of

submeso scale motions in stably stratified

geophysical flows in polar regions.


Muut matemaattis-luonnontieteelliset

alat

MSc Basheer AL-Anesi, Tampereen yliopisto

26 000 Perovskite-Inspired materials

for Indoor Photovoltaics – towards global

net-zero emissions (InPho). (jatkokoulutusapuraha)

MSc Maria Christodoulou, Helsingin yliopisto

26 000 Kätketyt mikrobiologiset

aarteet: Äärimmäisissä ympäristöissä

elävien syanobakteerien monimuotoisuuden,

fylogenian ja bioaktiivisten

aineiden tuoton tutkimus. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Suchintak Dash, Tampereen yliopisto

26 000 Characterization of bacterial

genetic thermoregulation mechanisms

and their use in bioengineering applications.


MSc Khalil Elbadri, Helsingin yliopisto

26 000 Engineered plant virus for

delivering gene therapy targeting

Melanoma, combined with photothermal

therapy and delivered by Microneedles.


Lääket. kand. Jenni Hekkanen, Oulun yliopisto

3 500 p-aallon ja t-aallon morfologian

vaihtelu 12- kytkentäisessä

sydänsähkökäyrässä sydänperäisen

äkkikuoleman riskinarvioinnissa. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Rahul Jagadeesan, Tampereen yliopisto

26 000 Gene expression dynamics

in operons during energy-driven

genome-wide stresses. (jatkokoulutusapuraha)

DI Mikael Karjalainen, Jyväskylän yliopisto

6 500 Uusien NMR (ydinmagneettinen

resonanssi) -menetelmien kehittäminen

ja soveltaminen muiden laskennallisten

työkalujen kanssa sisäisesti epäjärjestyneiden

proteiinien rakenteen sekä toiminnan

tutkimiseen SH3-välitteisissä

isäntä-patogeeni-vuorovaikutuksissa.


FM Ingrid Karppi, Åbo Akademi 26 000

Gene and enhancer reprogramming


upon cell differentiation and stress. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Shrinidhi Madhusudan, Helsingin yliopisto

26 000 Deciphering the role of

DLX5 in human GnRH neuron ontogeny

with CRISPR activation. (jatkokoulutusapuraha)

MSc Randa Mahran, Turun yliopisto 26 000

Analyyttiset toiminnalliset kemialliset

työkalut guanosiinitrifosfaatin (GTP) ja

siihen liittyvien sideaineiden seurantaan.


FM Mikko Mankinen, Jyväskylän yliopisto

14 430 Asettelu- ja liike-epävarmuuksien

vaikutukset hoitoannoksen toteutumiseen

rintasyövän kaarimoduloidussa

sädehoidossa. (jatkokoulutusapuraha)

FM Joose Peitola, Itä-Suomen yliopisto

26 000 Atlas-based muscle forcedriven

musculoskeletal finite element

modeling platform to optimize rehabilitation

planning of patients with osteoarthritis.


MSc Ramchandran Siddharth, Aalto-yliopisto

ja University of Oxford 7 500

(apuraha tutkimusvierailuun)

MSc Sinja Taavitsainen, Tampereen yliopisto

ja Karolinska Institute 5 000 (apuraha

tutkimusvierailuun)

DI Sofia Tauriainen, Aalto-yliopisto 26 000

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön

oireiden mittaaminen objektiivisesti

luonnollisessa kontekstissa. (jatkokoulutusapuraha)

DI Sami Vesamäki, Tampereen yliopisto

26 000 Kosteusherkkien atsobentseenien

karakterisointi ja ohutkalvosensoreiden

kehitys. (jatkokoulutusapuraha)

DI Chahira Zerouki, Itä-Suomen yliopisto

18 750 Männyn talvihomeen Phacidium

infestans DSM 5139 tutkiminen genomiikan

ja massaspektrometrian avulla.


FM Tommi Österlund, Turun yliopisto 26 000

DNA-templatoitu glykosylaatio. (jatkokoulutusapuraha)


EINO JUTIKKALAN RAHASTON APURAHAT 2022

MYÖNNETYT APURAHAT HAKUALOITTAIN (B-KORI) VUONNA 2022

Kaavion otsikko

40 %

historia ja arkeologia

40 %

yhteiskuntatieteet

kasvatustiede ja psykologia filosofiset ja esteettiset tieteet kielitieteet

teologia ja uskontotiede fennougristiikka historia ja arkeologia

oikeustieteet

20 %

oikeustieteet

yhteiskuntatieteet

00

00

00

00

00

00

00

00

0

Eino Jutikkalan rahasto

haetut ja myönnetyt apurahat vuosina 2008-2022

HAETUT JA MYÖNNETYT APURAHAT VUOSINA 2012–2022

Henkilöitä kpl

700

600

500

400

300

200

100

0

2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022

2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022

Hakenut Myönnetty

Haettu Myönnetty


VILHO, YRJÖ JA KALLE VÄISÄLÄN RAHASTON APURAHAT 2022

MYÖNNETYT APURAHAT ALOITTAIN VUONNA 2022

6 %

geofysiikka

8 %

meteorologia

Kaavion otsikko

36 %

fysiikka

9 %

tähtitiede

24 %

17 %

muut matemaattisluonnontieteelliset

Fysiikka alat Matematiikka Muut alat Tähtitiede Geofysiikka Meteorologia matematiikka

600

500

400

300

Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän rahasto

haetut ja myönnetyt apurahat vuosina 2008-2022

HAETUT JA MYÖNNETYT APURAHAT VUOSINA 2012–2022

600

500

400

300

200

100

0

Henkilöitä kpl

200

100

0

2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022

Hakenut

Myönnetty

Haettu Myönnetty


Suomalaisen

Tiedeakatemian

varainkäyttö

TIEDEAKATEMIAN VARALLISUUS

Tiedeakatemian ja sen hallinnoimien omakatteisten

rahastojen (Vilho, Yrjö ja Kalle

Väisälän rahasto, Eino Jutikkalan rahasto,

Matematiikan rahasto ja Suomalaisen Tiedeakatemian

Emil Aaltosen rahasto) varallisuuden

arvo oli vuoden 2022 lopussa n.

198 miljoonaa euroa (241 miljoonaa euroa

v. 2021). Yhdistyksen varainhoitoa ohjaa

sijoitusstrategia, joka on hyväksytty hallituksen

kokouksessa 2017 ja päivitetty

2021. Sijoitusomaisuuden tuoton tarkoituksena

on kattaa Tiedeakatemian ja sen

rahastojen jakamat apurahat ja palkinnot

sekä toiminnan menot.

Merkittävä osa Tiedeakatemian varoista

on sijoitettu osakkeisiin. Osakesijoitukset

on tehty Helsingin pörssissä noteerattuihin

osakkeisiin ja ulkomaisiin pörssiyhtiöihin

osakerahastojen kautta. Suurin yksittäinen

omistus on Väisälän rahaston 5 %:n omistusosuus

Vaisala Oyj:n osakkeista. Vuoden

2022 lopussa muusta omaisuudesta kuin

Vaisala Oyj:n osakkeista 66,1 % oli osakkeissa

ja osakerahastoissa, 18,7 % korkopapereissa,

7,9 % kiinteistöissä ja 7,3 % pääomasijoitusrahastoissa.

Osake- ja korkosalkku oli täyden valtakirjan

salkunhoidossa. Pääsalkunhoitajana

on toiminut Nordea ja toisena salkunhoitajana

on ollut Evli. Salkunhoidon ulkopuolella

olivat ns. vaihtoehtoiset sijoitukset

(suora kiinteistöomistus, kiinteistörahastot,

pääomarahastot) sekä Vaisala Oyj:n

osakkeet. Väisälän ja Jutikkalan rahastot

omistavat Mariankatu 5:n toimistohuoneistot,

joiden kirjanpitoarvo oli n. 3 miljoonaa

euroa. Muutoin kiinteistösijoituksia

on tehty pääosin eQ:n kiinteistörahastojen

kautta. Tiedeakatemian vaihtoehtoisten

sijoitusten ohjelmassa sijoitetaan kiinteistörahastojen

lisäksi listaamattomiin yrityksiin

private equity -rahastojen kautta.

Pääyhteistyötahona on Hamilton Lane.

Vuoden 2022 aikana omaisuuden

markkina-arvo aleni n. 43 miljoonaa euroa.

Tämä johtui pörssikurssien yleisestä alenemisesta

vuoden aikana. Osinko-, korko- ja

vuokratuottoja kertyi 4,2 miljoonaa euroa.


Sijoitusomaisuuden tuotto (omaisuuden

arvon muutos sekä osinko-, korko- ja

vuokratuotot omaisuudenhoitokulujen

jälkeen) ilman Vaisala Oyj:n osakkeita oli

-10 % (20 % v. 2020). Vaisala Oyj:n osakkeet

mukaan lukien tuotto oli -17 % (24 %

v. 2020).

Tiedeakatemia hallinnoi myös Emil

Öhmannin Säätiötä sekä Hilkka ja Otto

Brusiinin Säätiötä, joiden luvut eivät sisälly

edellä mainittuihin. Näiden säätiöiden

yhteinen varallisuus oli vuoden lopussa n.

4,5 miljoonaa euroa.

TOIMINNAN KULUT

Tiedeakatemian varsinaisen toiminnan

kulut olivat yhteensä 1 017 812 €, josta

henkilöstökulut olivat 628 493 €. Toiminnan

kulut katettiin Tiedeakatemian

omien sijoitusten tuotolla sekä omakatteisilta

rahastoilta ja Tiedeakatemian hallinnoimilta

säätiöiltä perityillä yhteiskulukorvauksilla.

Julkaisutoiminnan menot

katettiin valtion avustuksella ja julkaisujen

myyntituotoilla. Varsinaisen toiminnan

kulut olivat n. 24 % Tiedeakatemian

ja sen rahastojen sijoitusten tuottamasta

kassavirrasta ja n. 0.5 % vuoden lopun

sijoitusomaisuuden arvosta. Tilikauden

alijäämä oli 174 025 €. Edellä mainittuihin

lukuihin eivät sisälly Suomen Tiedeakatemiain

(CoFA) kulut, 470 657 €,

jotka katettiin valtionavustuksella.

Rahastoista ja Tiedeakatemian omista

varoista myönnettiin apurahoja ja palkintoja

yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa

(v. 2021 noin 2,2 miljoonaa euroa):

• Tiedeakatemian omista varoista

palkintona 30 000 € (40 000 €)

• Väisälän rahastosta apurahoja ja

palkintoja 1 785 100 € (1 624 000 €)

• Matematiikan rahastosta apurahoja ja

palkintoja 114 100 € (5 500 €)

• Jutikkalan rahastosta apurahoja ja

palkintoja 588 100 € (487 200 €)

Apurahat ja palkinnot olivat 58 % sijoitusten

tuottamasta kassavirrasta ja 1,2 %

vuoden lopun varallisuuden arvosta. Edellä

olevien lukujen lisäksi Brusiinin ja Öhmannin

säätiöt myönsivät yhteensä 104 400

euroa apurahoja.

OMAISUUDENHOITOTOIMIKUNTA

Suomalaisen Tiedeakatemian omaisuudenhoitotoimikunta

toimii varainhoitoasioissa

hallituksen ja varainhoitajan

tukena. Toimikunnan asema on määritelty

Tiedeakatemian 24.11.2017 voimaan tulleissa

säännöissä sekä sijoitusstrategiassa.

Toimikuntaan ovat vuonna 2022 kuuluneet

esimies Kimmo Kaski, varaesimies

Tuula Linna, varainhoitaja Pekka Ilmakunnas,

pääsihteeri Pekka Aula, matemaattisluonnontieteellisen

osaston sihteeri Juha

Kinnunen ja humanistisen osaston sihteeri

Päivi Pahta. Kutsuttuina asiantuntijajäseninä

toimivat Anders Ekholm ja Ralf

Sunell. Toimikunta kokoontui vuoden

aikana kaksi kertaa.

Varainhoitaja Pekka Ilmakunnas




Emil Öhmannin

Säätiön toimintakertomus

2022

Emil Öhmannin Säätiö sr on perustettu

Suomalainen Tiedeakatemia r.y:n toimesta

5.4.1993. Säätiön perustamisen

aiheena oli Helsingin yliopiston germaanisen

filologian edesmenneen professorin

Emil Öhmannin 28.5.1974 tekemä testamentti,

jossa Suomalaiselle Tiedeakatemialle

oli osoitettu varat säätiön perustamista

varten.

TOIMINNAN TARKOITUS JA

SEN TOTEUTTAMINEN

Säätiön tarkoituksena on edistää suomalaista

tieteenharjoitusta, ennen kaikkea

germaanisen filologian tutkimusta. Tarkoitustaan

säätiö toteuttaa jakamalla säätiön

omaisuuden tuotosta vuosittain apurahoja.

Säätiön omaisuuden tuotosta jaetaan

vuosittain sellainen apuraha erittäin

lahjakkaalle nuorelle, poikkeustapauksessa

myös varttuneelle germaanista, kernaimmin

saksalaista filologiaa tutkivalle,

filosofian tohtorin arvon jo saavuttaneelle

hakijalle, jonka turvin tämä ansiotyöstä

vapaana voi harjoittaa tutkimuksia. Säätiö

voi toteuttaa tarkoitustaan myös muilla

tarkoitusta välittömästi edistävillä toimintamuodoilla.

Toiminnassa ei nähdä epävarmuustekijöitä

ja toiminnan ennakoidaan jatkuvan

ennallaan.

APURAHAT

Apurahoja annetaan henkilökohtaisiksi

apurahoiksi, matka-apurahoiksi, tutkimusyhteistyöhön

(esimerkiksi ulkomaalaisten

tutkijoiden vierailuihin) ja konferenssien

järjestämiseen. Erityisesti suositaan useamman

kuukauden mittaista ulkomailla tapahtuvaa

tutkimustyötä. Ulkomailla tapahtuvaan

työskentelyyn voidaan lisätä kohtuulliset

matka- ja oleskelukustannukset.

Säätiön hallitus päätti vuonna 2022,

että apurahojen kokonaisjakosumma on

enintään 57 000 euroa, ja varasi mahdollisuuden

nostaa hieman jakosummaa hyvillä

perusteilla apurahoista päätettäessä.

Säätiö myönsi toimintavuonna 6 (vuonna

2021 6) apurahaa saksan kielen, kääntämisen

ja saksankielisen kirjallisuuden tutkimukseen

yhteensä 56 190 euroa (50 000

euroa). Henkilökohtaisiin apurahoihin ei

myönnetty yliopistokorvauksia. Henkilökohtaisia

apurahoja myönnettiin 48 000

euroa (42 250 euroa vuonna 2021) ja

muita apurahoja 8 190 euroa (7 750 euroa).


MYÖNNETYT APURAHAT

Leena Eilittä (Helsingin yliopisto)

720 € Matka-apuraha konferenssiin

”Short Fiction as World

Literature” Lissabonissa 27.-

29.10.2022.

Tuija Kinnunen (Helsingin yliopisto)

4 000 € Tutkimusvierailu Berliiniin

saksalaiseen riskienarvioinnin

tutkimuskeskukseen.

Lauri Marjamäki (Helsingin yliopisto),

24 000 € Henkilökohtainen

apuraha väitöskirjatutkimukseen

saksan

relatiivilauseesta historiallisen

puhekielen aineistoissa.

Lauri Marjamäki (Helsingin yliopisto)

1 970 € Apuraha Helsingissä

9.-11.8.2023 järjestettävän

”Handbuch frühneuzeitlicher

Grammatiken” (Varhaisen uuden

ajan kielioppien käsikirja)” -kollokvion

järjestämiseen

Frederike Schram (Turun yliopisto),

24 000 € Henkilökohtainen

apuraha väitöskirjatutkimukseen

alasaksan käytöstä sosiaalisessa

mediassa.

Sabine Ylönen (Jyväskylän yliopisto)

1 500 € Matka-apuraha

Saksan soveltavan kielitieteen

(GAL) konferenssiin Würzburgissa

28.-30.9.2022.

Säätiölle tuli yhteensä 25 (27) hakemusta,

kokonaissummaltaan yhteensä 455 312

euroa (385 971 euroa). Apurahojen myönnöstä

ilmoitettiin ja apurahat julkistettiin

lokakuun 10. päivänä Suomalaisen Tiedeakatemian

teemaillan yhteydessä sekä

Suomalaisen Tiedeakatemian kotisivuilla

www.acadsci.fi.

Apurahahakemukset arvioi kaksi säätiön

hallituksen nimeämää asiantuntijaa sekä

hallituksen jäsen koordinaattorina. Asiantuntijat

ja jääviydet on kirjattu hallituksen

pöytäkirjan liitteenä olevaan esitykseen.

Asiantuntijat antoivat säätiön hallitukselle

yksimielisen esityksen myönnettävistä apurahoista.

Hallitus teki asiantuntijoiden esitykseen

6 190 euron lisäyksen pohjautuen

hallituksen kokouksessa 2/2022 tehtyyn

57 000 euron jakovaraan. Säätiön hallitus

on tutustunut säätiölain edellyttämään

lähipiiriohjeeseen. Apurahojen saajissa ei

ollut ketään hallituksen jäsenten lähipiiriin

kuuluvaa.

Kertomusvuonna julistettiin haettavaksi

Instituutti-apuraha lyhytaikaiseen tutkimustyöskentelyyn

Suomen Saksan-instituuttiin

Berliiniin. Instituutti-apurahalla

katetaan matkat, majoitus ja työpiste instituutin

tiloissa enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Apuraha on suuruudeltaan 1 000

euroa kuukaudessa. Tutkimusalat olivat

saksan kielen ja saksankielisen alueen kulttuurin

tutkimus, ja apurahaa pystyivät hakemaan

kaikki suomalaisten yliopistojen tutkijat,

mukaan lukien jatko-opiskelijat. Hakijat

lähettivät hakemukset suoraan Suomen

Saksan-instituuttiin, jonne hakemuksia saapui

kaikkiaan yksitoista. Instituutti teki


säätiön hallitukselle esityksen yhdestä

hakemuksesta. Säätiön hallitus päätti apurahasta

esityksen mukaisesti ja apurahan

suuruudeksi 3 000 euroa.

Säätiön varain- ja omaisuudenhoidosta

sekä säätiön taloudellisesta tilasta on säätiön

hallituksen kokouksissa kuultu taloudenhoitajan

antama katsaus. Säätiön omaisuutta

hoitaa, Suomalaisen Tiedeakatemian

varojen ohella, Tiedeakatemian

varainhoitaja ja Tiedeakatemian hallituksen

nimeämä omaisuudenhoitotoimikunta,

johon toimintavuonna kuuluivat

Kimmo Kaski, Pekka Ilmakunnas, Tuula

Linna, Päivi Pahta ja Pekka Aula sekä kutsuttuina

asiantuntijoina Anders Ekholm ja

Ralf Sunell. Säätiössä noudatettiin Suomalaisen

Tiedeakatemian 2021 päivitettyä

sijoitusstrategiaa.

Säätiön vuoden 2022 kirjanpidon suoritti

Tilitoimisto Navigator Partners Oy.

Säätiön osakeja korkosalkkua hoiti Nordea

ja lisäksi säätiöllä on sijoitus eQ:n kiinteistörahastossa.

Säätiön tilintarkastajana toimi

KHT Riku Kärnä varamiehenään KHT

Helena Sinisalo.

Säätiön peruspääoma 31.12.1993 oli

1 546 532,16 markkaa (260 108,04 euroa).

Säätiön hallinnassa olevan omaisuuden

kirjanpitoarvo 31.12.2022 oli 2 854 639,58

euroa (2 896 912,31 euroa vuonna 2021)

ja markkina-arvo 3,10 milj. euroa (3,64

milj. euroa). Säätiön toimintavuoden

tilinpäätös osoittaa 36 761,96 euroa alijäämää

(207 728,83 euroa ylijäämää

vuonna 2021). Tulos on muodostunut

pääosin sijoitustoiminnan tuotosta. Omaisuuden

tuotto oli -10,5 % (22,8 %). Osakeja

korkosijoitusten tuotto oli -12,6 %

(24,7 %) ja kiinteistörahaston tuotto

7,9 % (9,3 %).

VARAIN- JA

OMAISUUDENHOITO

SÄÄTIÖN HALLINTO

Säätiön sääntöjen mukaan hallituksen

puheenjohtajana toimii Suomalainen Tiedeakatemia

ry:n esimies ja varapuheenjohtajana

varaesimies. Suomalainen Tiedeakatemia

ry:n hallitus nimeää säätiön hallitukseen

kalenterivuodeksi kerrallaan vähintään

kolme ja enintään kahdeksan muuta jäsentä,

joista vähintään yhden jäsenen tulee edustaa

säätiön toimialaa.

Hallitus 2022: hallituksen puheenjohtaja

professori Kimmo Kaski; varapuheenjohtaja

professori Tuula Linna. Muut hallituksen

jäsenet: professorit Pekka Ilmakunnas

(taloudenhoitaja); Päivi Pahta (sihteeri);

Juha Kinnunen, Johanna Mappes, Jari Ojala,

Heta Pyrhönen, Liisa Tiittula ja Jukka Westermarck.

Säätiön hallitus kokoontui toimintavuoden

aikana kolme kertaa.

SÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

PRH on vahvistanut vuonna 2015 voimaan

astuneen uuden säätiölain edellyttämät

uudet säännöt 12.6.2018.

LÄHIPIIRI

Hallituksen jäsenille ei ole maksettu palkkioita

eivätkä he tai heidän lähipiirinsä

ole saaneet muitakaan taloudellisia etuja.

Tilintarkastajan palkkio oli 992,00 euroa.


Hilkka ja Otto Brusiinin

Säätiön toimintakertomus

2022

Hilkka ja Otto Brusiinin Säätiö sr on

perustettu ja säännöt vahvistettu

16.11.1994. Säätiö siirtyi loppuvuodesta

2006 Suomalaisen Tiedeakatemian hallintaan.

TOIMINNAN TARKOITUS JA

SEN TOTEUTTAMINEN

Hilkka ja Otto Brusiinin Säätiön tarkoituksena

on ylläpitää ja kehittää oikeusfilosofista,

oikeussosiologista ja aatehistoriallista

tutkimusta ja harrastusta Suomessa.

Säätiö toteuttaa tarkoitustaan tukemalla

taloudellisesti oikeusfilosofian,

oikeussosiologian ja aatehistorian alalla

harjoitettua tutkimustyötä ja sen tunnetuksi

tekemistä. Taloudellista tukea voidaan

myöntää perustutkimuksen tekemiseen,

tieteelliseen kokoukseen osallistumisesta

aiheutuviin kustannuksiin ja

kansanvälisten yhteyksien ylläpitämiseen ja

edelleen kehittämiseen. Sen lisäksi tukea

voidaan myöntää Otto Brusiin -luentojen

järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Säätiö voi toteuttaa tarkoitustaan myös

muilla tarkoitusta välittömästi edistävillä

toimintamuodoilla.

Säätiö jakaa apurahoja toimintansa

toteuttamiseen. Hallituksen päätöksellä

apurahoja jaetaan joka toinen vuosi, aina

parillisina vuosina.

Toiminnassa ei nähdä epävarmuustekijöitä

ja toiminnan ennakoidaan jatkuvan

ennallaan.

APURAHAT

Apurahoja myönnetään oikeusfilosofiseen,

oikeussosiologiseen ja oikeushistorialliseen

tutkimukseen; perustutkimuksen tekemiseen,

tieteelliseen kokoukseen osallistumisesta

aiheutuviin kustannuksiin ja kansanvälisten

yhteyksien ylläpitämiseen ja edelleen

kehittämiseen. Apurahoja jaetaan joka

toinen vuosi, aina parillisina vuosina.

Hallitus päätti kokouksessaan 2/2022

apurahojen kokonaisjakosummaksi

vuonna 2022 enintään 50 000 euroa. Hallituksen

kokouksen päätöksen mukaisesti

yliopistokorvausten maksamisesta on luovuttu.

Säätiö myönsi kertomusvuonna seitsemän

(vuonna 2020 2) apurahaa, yhteensä

48 200 euroa (30 000 e). Apurahoja perustutkimukseen

myönnettiin 24 000 euroa

(30 000 e). Säätiölle tuli yhteensä 55


MYÖNNETYT APURAHAT

Dos. Maija Aalto-Heinilä / Suomen

oikeusfilosofinen yhdistys

SOFY ry, 1.500 € Apuraha

Ari Hirvosen muistoseminaarin

järjestämiseen.

Prof. Laura Ervo, Örebro universitet,

2.700 € Matka-apuraha

konferenssiin “Rights, languages,

translation, culture and

identities” osallistumiseen.

YTM Tomi Hämäläinen, Helsingin

yliopisto, 12.000 € Apuraha

väitöskirjatutkimukseen

”Ihanteellista tuomaria etsimässä”.

OTT Toni Malminen, Tampereen

yliopisto, 4.000 € Matka-apuraha

teoksen ”Los orígenes

intelectuales del realismo jurídico”

esittelyyn espanjankielisessä

maailmassa.

Prof. emer. Matti Mikkola, Helsingin

yliopisto, 5.000 € Apuraha

tutkimuksen ”Methodology of

Finnish Legal Research” loppuun

saattamiseen ja julkaisemiseen

multimediapohjaisena sähköisenä

teoksena.

Prof. Panu Minkkinen, Helsingin yliopisto,

11.000 € Apuraha kansainvälisen

työpajan “Oikeuden

kulttuuriset tekniikat” järjestämiseen.

OTM Pauno Soirila, Helsingin yliopisto,

12.000 € Apuraha väitöskirjatutkimukseen

“The History

of Cultural Heritage in

International Law”.

hakemusta (49), kokonaissummaltaan

yhteensä 1 089 333 euroa (851 224 e). Jakovara

oli siten noin 4,4 % haetusta määrästä.

Apurahojen myönnöstä ilmoitettiin ja apurahat

julkistettiin lokakuun 10. päivänä

Suomalaisen Tiedeakatemian teemaillan

yhteydessä sekä Suomalaisen Tiedeakatemian

kotisivuilla www.acadsci.fi.

VARAIN- JA

OMAISUUDENHOITO

Säätiön varain- ja omaisuudenhoidosta

sekä säätiön taloudellisesta tilasta on säätiön

hallituksen kokouksissa kuultu taloudenhoitajan

antama katsaus. Säätiön

omaisuutta hoitaa, Suomalaisen Tiedeakatemian

varojen ohella, Tiedeakatemian

varainhoitaja ja Tiedeakatemian hallituksen

nimeämä omaisuudenhoitotoimikunta,

johon toimintavuonna kuuluivat

Kimmo Kaski, Pekka Ilmakunnas, Tuula

Linna, Juha Kinnunen, Päivi Pahta ja

Pekka Aula sekä kutsuttuina asiantuntijoina

Anders Ekholm ja Ralf Sunell. Säätiössä

noudatettiin Suomalaisen Tiedeakatemian

2021 päivitettyä sijoitusstrategiaa.

Säätiön vuoden 2022 kirjanpidon suoritti

Tilitoimisto Navigator Partners. Säätiön

osakeja korkosalkkua hoiti Nordea.


Lisäksi säätiöllä oli sijoitus eQ:n kiinteistörahastossa.

Säätiön tilintarkastajana

toimi KHT Riku Kärnä, varamiehenään

KHT Helena Sinisalo.

Säätiön hallinnassa olevan omaisuuden

kirjanpitoarvo 31.12.2022 oli 1 172 265,44

euroa (1 199 787,21 euroa vuonna 2021) ja

markkina-arvo 1,32 milj. euroa (1,50 milj.

euroa 2021). Säätiön toimintavuoden tilinpäätös

osoittaa 53 487,29 euron alijäämää

(1 199 787,21 ylijäämää vuonna 2021).

Sijoitusten tuotto vuonna 2022 oli -11,0 %

(22,7 % vuonna 2021). Säätiön tuotot ovat

sijoitustoiminnan tuottoja. Vuonna 2022

osakeja korkosijoitusten tuotto oli -12,6 %

(24,1 % vuonna 2021) ja kiinteistörahaston

tuotto 7,6 % (8,9 %).

SÄÄTIÖN HALLINTO

Säätiön sääntöjen mukaan hallituksen

puheenjohtajana toimii Suomalainen Tiedeakatemia

ry:n esimies ja varapuheenjohtajana

varaesimies. Suomalainen Tiedeakatemia

ry:n hallitus nimeää säätiön hallitukseen

kalenterivuodeksi kerrallaan vähintään

kolme ja enintään kahdeksan muuta jäsentä,

joista vähintään yhden jäsenen tulee edustaa

säätiön toimialaa.

Hallitus 2022: hallituksen puheenjohtaja

professori Kimmo Kaski; varapuheenjohtaja

professori Tuula Linna. Muut hallituksen

jäsenet: professorit Pekka Ilmakunnas (taloudenhoitaja);

Päivi Pahta (sihteeri); Urpo Kangas,

Juha Kinnunen, Johanna Mappes, Jari

Ojala, Heta Pyrhönen ja Jukka Westermarck.

Säätiön hallitus kokoontui toimintavuoden

aikana kolme kertaa.

SÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

PRH on vahvistanut vuonna 2015 voimaan

astuneen uuden säätiölain edellyttämät

uudet säännöt 12.6.2018.

LÄHIPIIRI

Hallituksen jäsenille ei ole maksettu palkkioita

eivätkä he ole saaneet muitakaan

taloudellisia etuja. Säätiö on etääntynyt

säätiön perustajan suvusta, eikä suku siten

ole enää tunnistettavissa. Tilintarkastajan

palkkio oli 992 euroa.


JULKAISUT

Sääntöjensä mukaisesti Suomalainen

Tiedeakatemia

toteuttaa tehtäväänsä muun

muassa antamalla lausuntoja,

edistämällä tutkittuun

tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa

sekä toimittamalla

ja kustantamalla tieteellisiä

julkaisuja.


73

Vuoden 2022

julkaisut

ANNALES ACADEMIAE

SCIENTIARUM FENNICAE AASF

AASF on Suomalaisen Tiedeakatemian

monitieteinen julkaisusarja. Sarjan nimi

juontuu Tiedeakatemian ensimmäisestä,

perustamiskokouksessa vuonna 1908 perustetusta

samannimisestä julkaisusarjasta. Sarjan

ensimmäinen numero näki päivänvalon

marraskuussa 2022.

Julkaisu edistää tieteidenvälistä vuoropuhelua

ja välittää tietoa ajankohtaisista tieteellisistä

kysymyksistä ja uusista haasteista.

Sarja suuntautuu laajalle yleisölle: Suomalaisen

Tiedeakatemian jäsenistön, heidän

ulkomaisten kollegoidensa ja eri alojen tutkijoiden

ohella kohderyhmänä ovat kaikki

tieteestä ja tutkimuksesta kiinnostuneet.

Annales on vertaisarvioitu, monitieteinen

ja monikielinen. Sarja valottaa tieteen

ja sen tekemisen luonnetta maailman

ymmärtämisessä.

Sarja on luettavissa vapaasti journal.fialustalla

journal.fi/aasf

AASF 1/2022, artikkelit:

Juha-Antti Lamberg, Nooa Nykänen ja

Jarmo Taskinen: Economic Degrowth

and the Collapse of Institutional

Order: Theory and Propositions

Aleksi Vuorinen: Femtometreistä valovuosiin:

neutronitähdet eksoottisen

aineen laboratoriona

Juha Raitio: Oikeusvaltio ja oikeusvarmuus

Euroopan unionissa

Heikki Tanila: Muistijälkien kirjoittaminen

aivojen kovalevylle unen aikana

takkuilee Alzheimerin taudissa

Jutta Jokiranta: Miten pyhä teksti toimii?

Johan Bobacka: Analytisk kemi – några

reflektioner

Louis J. Muglia et al.: Preventing Spontaneous

Preterm Birth: Insights from

Genomics

Markku Yli-Halla: Acid sulfate soils: A

challenge for environmental sustainability


JÄSENET


jäseniksi kutsutaan ansioituneita

ja yleisesti arvostettuja

kotimaisia ja ulkomaisia tieteenharjoittajia.


Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenluettelo on nähtävissä myös Tiedeakatemian

verkkosivuilla www.acadsci.fi. Jäsenet voivat päivittää henkilötietojaan sähköisellä

lomakkeella osoitteessa www.acadsci.fi/henkilotietolomake. Tiedot voi ilmoittaa myös

Tiedeakatemian toimistoon (postitse Mariankatu 5 A 3. krs, 00170 Helsinki, sähköposti

acadsci@acadsci.fi, puh. 050 4620 889).

Kunniajäsenet 31.12.2022

Elina Haavio-Mannila

Marjatta Hietala

Bengt Holmström

Risto Ihamuotila

Risto Nieminen

Kari Raivio

Jarmo Visakorpi

Tiedeakatemian esimiehiä

Kimmo Kaski 2022– 022

Anna Mauranen 2020–2021

Risto Nieminen 2018–2019

Kirsi Tirri 2016–2017

Eva-Mari Aro 2014–2015

Jorma Sipilä 2012–2014

Sirpa Jalkanen 2010–2012

Arto Mustajoki 2008–2010

Kari Raivio 2006–2008

Simo Knuuttila 2004–2006

Risto Ihamuotila 2002–2004

Risto Näätänen 2000–2002

Jarmo Visakorpi 1998–2000

Heikki Solin 1997–1998

Olli Martio 1996–1997

Elina Haavio-Mannila 1995–1996

Olavi Granö 1994–1995

Jouko Paunio 1993–1994

Olli V. Lounasmaa 1992–1993

Pertti Pesonen 1991–1992

Lauri Myrberg 1990–1991

Lauri Honko 1989–1990

Jorma K. Miettinen 1988–1989

Jaakko Honko 1987–1988

Kaarlo Hartiala 1986–1987

Yrjö Blomstedt 1985–1986

Pentti Laasonen 1984–1985

Osmo Ikola 1982–1984

Väinö Hovi 1982–2022

Aimo T. Nikolainen 1981–1982


RYHMIEN TOIMIHENKILÖT 2019–2023

Matemaattis-luonnontieteellinen

osasto

Matematiikka ja

tietojenkäsittelytiede

pj. Eero Saksman

vpj. Kaisa Miettinen

siht. Antti Valmari

Fysiikka ja tähtitiede

pj. Pertti Hakonen

vpj. Heikki Salo

siht. Paula Eerola

Geotieteet

pj. Juha Karhu

vpj. Timo Huttula

siht. Minna Palmroth

Kemia

pj. Kari Laasonen

vpj. Reko Leino

siht. Kristiina Wähälä

Biotieteet

pj. Petri Auvinen

siht. Jouko Rikkinen

Maatalous- ja metsätieteet

pj. Hely Tuorila

siht. Sirpa Kurppa

Terveystieteet

vt. pj. Lea Sistonen

siht. Jari Koistinaho

Humanistinen

osasto

Teologia ja uskontotiede

pj. Ismo Dunderberg

siht. Virpi Mäkinen

Filosofia ja esteettiset tieteet

pj. Sami Pihlström

siht. Sari Kivistö

Kasvatus- ja psykologiatieteet

pj. Katariina Salmela-Aro

siht. Marja-Kristiina Lerkkanen

Historia ja arkeologia

pj. Christian Krötzl

vpj. Kimmo Rentola

siht. Marjaana Niemi

Fennougristiikka

pj. Marja-Liisa Helasvuo

vpj. Hanna Snellman

siht. Riho Grünthal

Kielitiede

pj. Sanna-Kaisa Tanskanen

vpj. Enrico Garavelli

siht. Hanna Lehti-Eklund

Oikeustieteet

pj. Heikki Halila

vpj. Petri Kuoppamäki

siht. Tapani Lohi

Yhteiskuntatieteet

pj. Pertti Alasuutari

vpj. Tuomas Forsberg

siht. Markku Lanne


Hallitus,

toimihenkilöt ja

toimikunnat

HALLITUS

Kimmo Kaski, esimies

Tuula Linna, varaesimies

Pekka Ilmakunnas, varainhoitaja

Juha Kinnunen, matemaattis-luonnon -

tieteellisen osaston sihteeri

Päivi Pahta, humanistisen osaston

sihteeri

Johanna Mappes (3 kausi)

Jari Ojala (3. kausi)

Heta Pyrhönen (3. kausi)

Jukka Westermarck (2. kausi)

EMIL AALTOSEN RAHASTON

HOITOKUNTA

Pekka Aula

Pekka Ilmakunnas

Kimmo Kaski

Olavi Nevanlinna

JULKAISUTOIMIKUNTA

Risto Nieminen, puheenjohtaja

Anna Mauranen, varapuheenjohtaja

Pekka Aula

Kimmo Kaski

Heta Pyrhönen

Jari Eloranta

Jaakko Husa

Päivi Pahta

Tapio Salmi

Hannu Sariola

Erkki Tomppo

OMAISUUDENHOITOTOIMIKUNTA

Kimmo Kaski, puheenjohtaja

Tuula Linna

Pekka Ilmakunnas, sihteeri

Pekka Aula

Juha Kinnunen

Päivi Pahta

Anders Ekholm, asiantuntijajäsen

Ralf Sunell, asiantuntijajäsen


PALKINTOTOIMIKUNTA

Kimmo Kaski, puheenjohtaja

Juha Kinnunen

Päivi Pahta

Johanna Mappes

Jari Ojala

Jukka Westermarck

Leila Sarajärvi, sihteeri

EETTINEN TOIMIKUNTA

Juha Kinnunen

Tuula Linna

Leila Sarajärvi, sihteeri

HUMANISTISEN OSASTON

VALINTATOIMIKUNTA

Tuomas Forsberg (syyskokouksesta)

Heikki Halila

Marja-Liisa Helasvuo (syyskokoukseen)

Anne Kovalainen

Marja-Kristiina Lerkkanen

Pirjo Markkola

Outi Merisalo (syyskokoukseen)

Pirjo Markkola

Minna Palander-Collin (syyskokouksesta)

Martti Nissinen

Sirkka Saarinen

MATEMAATTIS-

LUONNONTIETEELLISEN

OSASTON VALINTATOIMIKUNTA

Kari Enqvist

Jyrki Heino

Olli Ikkala (syyskokouksesta)

Sirpa Jalkanen (syyskokouksesta)

Juha Kere (syyskokoukseen)

Jouko Korppi-Tommola

Ilkka Norros

Asla Pitkänen (syyskokoukseen)

Kaisa Poutanen

Kristiina Wähälä

JULKAISUSARJAT

Annales Academiae Scientiarum

Fennicae

Anna Mauranen, päätoimittaja

Risto Nieminen, päätoimittaja

Anna Chydenius, toimitussihteeri

Vuosikirja-Year Book

Pekka Aula, toimittaja

Nina Rapelo, toimitussihteeri

TIEDEAKATEMIAN JÄSENIÄ JA

EDUSTAJIA TIETEELLISISSÄ

JÄRJESTÖISSÄ JA

SÄÄTIÖISSÄ

Alfred Kordelinin säätiö

Hallitus: Jukka Seppälä, varalla Keijo Hämäläinen;

Hannu Riikonen (6.11. asti), Anna

Mauranen (7.11. alkaen), varalla Mari Vaattovaara

Tieteen jaosto: Sami Pihlström, varalla

Tuomas Forsberg; Eija Kalso, varalla

Hilkka Soininen (6.11. asti), Tapio Mappes,

varalla Gabriel Sandu (7.11. alkaen)

Kansanvalistuksen jaosto: Markku Löytönen,

varalla Risto Nieminen

Kirjallisuuden jaosto: Heta Pyrhönen,

varalla Marjatta Palander (6.11. asti), Sari

Kivistö, varalla Tomi Huttunen (7.11.

alkaen)

Taiteen jaosto: Ville Lukkarinen, varalla

Annika Waenerberg (6.11. asti), Helmi Järviluoma-Mäkelä,

varalla Arto Haapala

(7.11. alkaen)

Säätiöiden post doc -poolin

johtoryhmä

Anna Mauranen, varalla Kaisa Nyberg

Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö

Tapio Raunio


Suomen Akatemia

Biotieteiden, terveyden ja ympäristön

tutkimuksen toimikunta: Jussi Kukkonen

(pj.), Toni Laaksonen, Jorma Palvimo, Anne

Toppinen

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen

toimikunta: Petri Karonen (pj.), Matti

Miestamo

Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen

toimikunta: Ari Jokinen, Timo Repo,

Marjo Yliperttula

Hallitus: Johanna Myllyharju (pj.), Klaus

Elenius, Kirsi Tirri

Strategisen tutkimuksen neuvosto: Anne

Kovalainen

Suomen eläin- ja kasvitieteen

julkaisutoimikunta

Jaana Bäck ja Jukka Jernvall

Tieteellisten seurain valtuuskunta

Hallitus: Arto Haapala, varalla Elina Ikonen;

Anna Mauranen, varalla Kimmo Kaski

Tieteen päivien ohjelmatoimikunta:

Maria Lähteenmäki

Tieteen päivien ohjausryhmä:

Pekka Aula

Julkaisufoorumin ohjausryhmä:

Risto Nieminen

TIEDEAKATEMIAN EDUSTAJAT

ICSU:N (INTERNATIONAL

COUNCIL FOR SCIENCE)

KANSALLISISSA KOMITEOISSA

Tähtitieteen kansallinen komitea:

Karri Muinonen

Radiotieteen kansalliskomitea:

Karri Muinonen ja Esa Kallio, varalla

Ilya Usoskin

Suomen Mekaniikan kansalliskomitea:

Ilkka Norros

Geologian kansallinen komitea:

Juha Pekka Lunkka

Merentutkimuksen kansallinen komitea:

Kimmo Kahma

Kvartääritutkimuksen kansallinen komitea:

Juha Pekka Lunkka

Polaarialueiden tutkimuksen kansallinen

komitea: Atte Korhola, varalla Juha Pekka

Lunkka

Tutkimuksen vaikuttavuuden

tukisäätiö

Anna Mauranen

Kansallinen LUMA-neuvottelukunta

Pekka Aula


Kotimaisten jäsenten

ryhmät 31.12.2022

Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenet voivat valita, mihin ryhmään tai ryhmiin

haluavat kuulua. Nimen jälkeen mainitaan jäseneksitulovuosi.

1. Matemaattis-luonnontieteellinen osasto

11. Matematiikka ja tietojenkäsittelytiede

Abrahamsson 20

Arjas 01

Astala 97

Astola 02

Back 02

Corander 18

Gabbouj 14

Gyllenberg 08

Haario 16

Harju 09

Honkala 13

Honkala 22

Hyry 16

Hytönen 17

Hyvärinen 16

Hämäläinen 20

Illman 98

Jutila 82

Järvelin 15

Järvenpää 19

Karhumäki 00

Kari 14

Kaski 02

Kaski 17

Kilpeläinen 09

Kinnunen 14

Korhonen 18

Koskela 04

Kupiainen 92

Kurki-Suonio 92

Kuusi 21

Laine 86

Lassas 13

Mannila 01

Martio 74

Matomäki 19

Mattila 96

Metsänkylä 86

Mickelsson 04

Miettinen 14

Mikkonen 21

Myllymäki 20

Neittaanmäki 94

Neuvo 93

Nevanlinna 87

Niemelä 13

Norros 15

Nummelin 03

Nyberg 06

Oja 92

Oja 08

Orponen 13

Oulasvirta 19

Penttonen 92

Pitkäranta 01

Päivärinta 91

Räihä 03

Saikkonen 11

Saksman 07

Salo 17

Salo 20

Salomaa 70

Siltanen 20

Siponen 19

Somersalo 07

Suominen 73

Toivonen 15

Tukia 92

Ukkonen 00

Valmari 08

Väisälä 71

Väänänen 02

Zhao 22

12. Fysiikka ja tähtitiede

Aksela 02

Byckling 74

Eerola 12

Enqvist 04

Eskola 13

Hakonen 01

Hautojärvi 82

Heikkilä 17


Hoyer 05

Huitu 15

Häkkinen 15

Hämeri 22

Hämäläinen 06

Hämäläinen 20

Ikkala 03

Ilmoniemi 08

Jokinen 14

Jokinen 86

Julin 05

Jääskeläinen 07

Kainulainen 16

Kajantie 73

Kalliomäki 79

Kaski 02

Katila 91

Kauppinen 14

Kauppinen 99

Keinonen 95

Kilpua 20

Koskinen 06

Krusius 81

Kulmala 04

Lappi 21

van Leeuwen 21

Leino 11

Liljeroth 18

Linder 20

Lund 18

Maalampi 09

Maniscalco 21

Manninen 98

Mattila 22

Muinonen 17

Nieminen 84

Nordlund 17

Paalanen 92

Palmroth 18

Pekola 01

Poutanen 16

Punkkinen 82

Puska 06

Riska 01

Routti 82

Rummukainen 09

Salo 13

Salomaa 10

Sihvola 07

Sillanpää 16

Suhonen 19

Sun 22

Suominen 02

Thuneberg 05

Törmä 06

Usoskin 19

Vaara 21

Valtonen 09

Vattulainen 21

Vehkamäki 14

Vuorinen 20

Äystö 97

13. Geotieteet

Aartolahti 73

Andersson 06

Chen 21

Donner 73

Haapala 85

Hanski 08

Hautamäki 96

Hjelt 86

Holopainen 20

Huttula 12

Häkli 05

Hämeri 22

Jatila 86

Kahma 07

Kallio 13

Kangas 79

Kangas 20

Karhu 03

Kilpua 20

Koskinen 06

Koskinen 13

Kuittinen 05

Kukkonen 07

Laaksonen 18

Leppäranta 93

Lunkka 06

Luoto 12

Löytönen 03

Muinonen 17

Mursula 15

Mälkki 83

Nevanlinna 85

Oksman 76

Paasi 01

Palmroth 18

Papunen 84

Pellikka 10

Pellinen 90

Pesonen 02

Poutanen 09

Pulkkinen 01

Rikkinen 83

Rinne 03

Rämö 04

Saarinen 13

Saarnisto 95

Salonen 97

Savijärvi 99

Seppä 13

Siirilä 85

Taalas 09

Turunen 98

Vesala 05

Viisanen 08

Yli-Halla 20

Yli-Jokipii 88

14. Kemia

Bobacka 21

Gahmberg 82

Halonen 95

Hase 86

Haukka 19

Holmbom 03

Honkala 20

Hupa 11

Ivaska 98

Kankare 90

Karppinen 10

Keiski 15

Kilpeläinen 13

Korppi-Tommola 06

Koskinen 03

Kostiainen 16

Kostiainen 21

Krause 08

Kvarnström 20

Laasonen 07

Laitinen 03

Lajunen 01

Lappalainen 21

Leino 14

Lemmetyinen 02

Leskelä 91

Liljeroth 18

Linder 20

Lönnberg 95

Murzin 17

Niinistö 82

Pakkanen 92

Pettersson 17

Pihko 16

Pyykkö 89

Repo 17

Riekkola 07

Rissanen 04

Ritala 09

Räsänen 00

Salmi 12

Seppälä 05

Sillanpää 18

Sundholm 15


Tenhu 13

Tkachenko 22

Tryggvason 92

Tuononen 21

Törmälä 94

Vaara 21

Vattulainen 21

Wähälä 14

Yli-Kauhaluoma 20

Yliperttula 19

15. Biotieteet

Ahti 77

Aro 01

Aspi 21

Auvinen 17

Bamford 02

Corander 18

Fortelius 05

Haila 02

Haukioja 81

Helariutta 14

Holm 20

Hyvärinen 96

Hämet-Ahti 91

Hämäläinen 20

Jernvall 08

Julkunen-Tiitto 16

Kaila 01

Kairesalo 04

Kangasjärvi 12

Kojola 20

Kokko 07

Kolehmainen 21

Koponen 02

Korpelainen 20

Korpimäki 13

Kotiaho 19

Kruus 18

Kukkonen 09

Laaksonen 20

Laiho 19

Laine 17

Laine 22

Lappalainen 21

Linder 20

Lohi 22

Lokki 01

Lummaa 19

Makarow 03

Mappes 09

Mappes 21

Merilä 05

Moilanen 17

Mönkkönen 18

Niemelä 14

Nikinmaa 98

Ovaskainen 13

Palva 97

Pamilo 99

Penttilä 15

Primmer 09

Pöysä 18

Rikkinen 15

Saura 85

Savolainen 02

Simola 87

Sistonen 04

Sivonen 02

Sorsa 79

Tuomi 99

Tuomisto 21

Uotila 03

Vattulainen 21

Vepsäläinen 84

Virta 22

16. Maatalous- ja metsätieteet

Alakukku 13

Annila 92

Bäck 18

Fogelholm 17

Fritze 16

Hakkila 86

Hantula 13

Hari 99

Hartikainen 04

Hatakka 12

Henttonen 09

Holopainen 20

Huhtanen 02

Ihamuotila 84

Jaakkola 98

Juslin 98

Kangas 20

Kellomäki 93

Keltikangas 91

Kemppainen 02

Kojola 20

Kolehmainen 21

Korpela 17

Korpelainen 20

Kotiaho 19

Kurppa 98

Kurppa 06

Laaksonen 20

Laiho 19

Leikola 86

Luukkanen 02

Mielikäinen 03

Mutanen 12

Mäkelä-Carter 04

Mäki-Tanila 98

Mäntysaari 10

Mönkkönen 18

Nuorteva 83

Ojala 01

Ollikainen 11

Paavilainen 95

Parviainen 04

Peltola 18

Peltonen-Sainio 04

Pennanen 21

Piironen 08

Poso 95

Poutanen 15

Poutiainen 83

Puolanne 01

Puttonen 14

Päivänen 97

Saastamoinen 04

Salminen 13

Seppälä 01

Stoddard 21

Teeri 10

Tenkanen 16

Tomppo 02

Toppinen 20

Tuorila 10

Valkonen 04

Vanhatalo 16

Vasander 10

Vilkki 06

Virta 22

Vuorinen 20

Yli-Halla 20

Ylätalo 99


17. Terveystieteet

Aaltonen 02

Alitalo 91

Andersson 06

Backman 19

Cantell 81

Castrén 04

Elenius 20

Hallman 02

Haltia 93

Hari 94

Hedman 12

Heino 11

Hovi 04

Huhtaniemi 93

Huikuri 13

Huttunen 87

Ikonen 09

Ivaska 16

Jalkanen 98

Joensuu 07

Julkunen 12

Jänne 92

Järvelin 13

Kaarniranta 20

Kallioniemi 03

Kalso 10

Kaprio 09

Karma 95

Kaski 02

Kaste 99

Kere 12

Keski-Oja 02

Kesäniemi 03

Kivipelto 19

Kivirikko 83

Knip 14

Knuuti 20

Koistinaho 16

Kolehmainen 21

Kontula 94

Korpi 07

Kovanen 96

Krohn 99

Kähäri 09

Kääriäinen 85

Laakso 99

Lahesmaa 12

Laiho 08

Lassila 16

Lehesjoki 13

Lindsberg 22

Lohi 22

Lönnqvist 98

Majamaa 18

Mattila 95

Meri 09

Mikkola 21

Moilanen 22

Myllyharju 19

Mäkelä 02

Mäki 05

Männistö 10

Mönkkönen 19

Niemi 14

Nummenmaa 22

Nuutila 19

Otonkoski 13

Palotie 12

Palvimo 16

Panula 14

Pasternack 96

Pelkonen 04

Pelkonen 92

Peltola 04

Peltomäki 12

Perheentupa 91

Pihlajaniemi 95

Pitkänen 10

Pyörälä 82

Raitakari 14

Raivio 87

Ranki 10

Rantanen 22

Rauvala 01

Rinne 21

Ruskoaho 10

Saksela 83

Saksela 03

Salmelin 09

Salo 10

Sariola 03

Savolainen 08

Scheinin 09

Schwab 19

Seppälä 82

Silvennoinen 02

Simell 03

Sistonen 04

Soininen 10

Strandberg 13

Taipale 20

Tanila 20

Taskinen 02

Thesleff 94

Tikkanen 03

Tilvis 05

Toivanen 91

Toppari 13

Tuomilehto 04

Tuomisto 94

Urtti 12

Uusitupa 05

Vaarala 14

Vaheri 85

Vapaatalo 85

Vapalahti 18

Wartiovaara 07

Veijola 21

Westermarck 17

Vihko 82

Viikari 04

Virta 22

Visakorpi 87

Visakorpi 07

Vuorio 98

Väänänen 00

Yki-Järvinen 01

Yli-Kauhaluoma 20

Ylikorkala 96

Yliperttula 19

Ylä-Herttuala 06

Zhao 22

2. Humanistinen osasto

21. Teologia ja uskontotiede

Aejmelaeus 92

Aejmelaeus 05

Anttonen 11

Dunderberg 11

Heikkilä 89

Heininen 89

Helander 99

Jokiranta 21

Kärkkäinen 11

Laine 17

Lauha 08

Lehtipuu 22

Murtorinne 73

Mustakallio 12

Mäkinen 14

Nissinen 09

Nuorteva 01

Pakkala 20

Pentikäinen 95

Pessi 12


Pyysiäinen 07

Saarinen 99

Sakaranaho 14

Slotte 22

Sollamo 06

Tervo-Niemelä 17

Utriainen 21

Vainio 21

Vuola 19

22. Filosofiset ja esteettiset tieteet

Haapala 02

Haaparanta 02

Heinämaa 22

Hilpinen 73

Huttunen 21

Järviluoma-

Mäkelä 18

Kivistö 18

Koistinen 14

Lagerspetz 05

Lilius 79

Lukkarinen 10

Niiniluoto 85

Nikula 93

Pettersson 93

Pihlström 17

Pyrhönen 05

Rantala 89

Riikonen 02

Räikkä 18

Sandu 11

Sihvonen 14

Siltala 22

Sintonen 08

Siponen 19

Tarasti 87

Waenerberg 05

Wiberg 03

Wrede 82

23. Kasvatus- ja psykologiatieteet

Alho 12

Aunola 22

Engeström 11

Hakkarainen 16

Hautamäki 06

Hirsjärvi 92

Hyönä 19

Hämäläinen 09

Järvelä 15

Kansanen 83

Keltikangas-

Järvinen 01

Kivimäki 05

Kumpulainen 19

Laine 14

Lavonen 14

Lehtinen 00

Lerkkanen 18

Lyytinen 02

Niemi 96

Niemi 04

Nummenmaa 22

Näätänen 80

Olkinuora 91

Oulasvirta 19

Pulkkinen 94

Punamäki 07

Rasku-Puttonen 15

Rinne 02

Ruoppila 92

Räikkönen 12

Salmela-Aro 18

Salmivalli 20

Sams 18

Simola 14

Syrjälä 01

Tirri 06

Toom 20

Uusikylä 99

Vauras 13

24. Historia ja arkeologia

Ahvenainen 84

Aunesluoma 22

Eloranta 20

Fält 04

Haapala 04

Heikkinen 99

Hentilä 05

Hietala 97

Hjerppe 02

Hämynen 13

Hämäläinen 21

Ihalainen 21

Immonen 20

Jensen-Eriksen 21

Karonen 15

Katajala 12

Kaukiainen 95

Kettunen 11

Kinnunen 19

Korpela 08

Korpiola 19

Kouri 98

Krötzl 08

Kuisma 03

Kujamäki 22

Lamberg 21

Lappalainen 89

Lähteenmäki 11

Manninen 92

Markkola 14

Nevakivi 90

Niemi 17

Nygård 03

Ojala 18

Peltonen 09

Peltonen 11

Rasila 82

Rentola 09

Saarinen 04

Salmi 17

Salonen 20

Siiskonen 05

Siltala 14

Steinby 00

Sulkunen 06

Taavitsainen 04

Tarkiainen 00

Toivo 21

Tuori 20

Turpeinen 05

Vahtola 01

Vainio-Korhonen 10

Vehviläinen 94

Vihavainen 09

Vilkuna 22

Virrankoski 79

Virtanen 00

Ylikangas 93

Zetterberg 06


25. Fennougristiikka

Alhoniemi 81

Apo 02

Bartens 82

Forsberg 01

Grünthal 07

Hakamies 09

Hakanen 94

Hakulinen 99

Harvilahti 08

Helasvuo 13

Huumo 12

Häkkinen 02

Kaivola-

Bregenhøj 03

Kalliokoski 08

Kiviniemi 83

Knuuttila 04

Laakso 06

Laitinen 03

Lehtinen 09

Lehtola 16

Lehtonen 94

Leimu 02

Leino 84

Miestamo 19

Nenola 02

Onikki-Rantajääskö

16

Palander 09

Saarinen 02

Salminen 04

Sammallahti 88

Saukkonen 92

Snellman 10

Sorjonen 15

Stark 13

Tarkka 12

Vilkuna 03

Ylikoski 22

26. Kielitieteet

Arjava 17

Filppula 07

Garavelli 17

Haddington 20

Harviainen 94

Helkkula 14

Hiltunen 01

Huttunen 21

Hyvärinen 02

Hämeen-Anttila 05

Härmä 01

Iivonen 90

Itkonen 93

Kaimio 82

Kajava 08

Karttunen 09

Keinästö 07

Klemola 16

Kolehmainen 17

Korhonen 95

Koskela 17

Koskinen 15

Kujamäki 22

Laitinen 22

Lehti-Eklund 16

Leppänen 13

Lindgren 88

Lindström 19

Mauranen 09

Merisalo 03

Miestamo 19

Mustajoki 91

Nevalainen 01

Niemi 07

Pahta 15

Palander-Collin 17

Paloposki 19

Parpola 90

Parpola 93

Peikola 22

Pekkanen 82

Piitulainen 05

Salomies 01

Solin 83

Suomela-Härmä 02

Taavitsainen 04

Tanskanen 17

Tiittula 09

Vainio 20

Varantola 05

Ventola 11

Viljamaa 94

27. Oikeustieteet

Aarnio 75

Broms 80

Hakapää 00

Halila 10

Hallberg 92

Havansi 83

Hemmo 11

Hidén 91

Hollo 89

Husa 18

Kaisto 21

Kangas 94

Karhu 01

Kartio 87

Kekkonen 07

Koivurova 18

Korpiola 19

Koskenniemi 02

Kujamäki 22

Kulla 12

Kuoppamäki 16

Kuusiniemi 14

Lahti 84

Lappalainen 00

Lappi-Seppälä 09

Linna 12

Liukkunen 22

Lohi 17

Mattila 04

Mähönen 11

Niemi 20

Nuotio 12

Pihlajamäki 14

Raitio 21

Saarenpää 03

Scheinin 03

Siltala 22

Sisula-Tulokas 01

Slotte 22

Tepora 04

Tiitinen 05

Toivanen 21

Tuomisto 06

Tuori 94

Tuori 20

Wiberg 03

Vihervuori 05


28. Yhteiskuntatieteet

Ahtiala 86

Alasuutari 04

Alestalo 97

Anttonen 18

Arminen 18

Aunesluoma 22

Erola 21

Forsberg 12

Gronow 07

Haaparanta 99

Haavio-Mannila 75

Heiskala 15

Helkama 02

Honkapohja 91

Ilmakunnas 03

Jallinoja 01

Jäntti 15

Jääskeläinen 74

Kaisto 21

Kangas 07

Kanniainen 02

Kasanen 00

Kaski 02

Kauppi 18

Keloharju 13

Koivurova 18

Korhonen 01

Kortteinen 11

Koskiaho-

Cronström 83

Kotakorpi 21

Kovalainen 14

Kunelius 15

Laakso 21

Lanne 14

Lehtonen 19

Liski 21

Martikainen 13

Mattila 15

Mäki 09

Nurmi 83

Paloheimo 10

Palonen 05

Patomäki 18

Pehkonen 11

Peräkylä 10

Piekkari 16

Pirttilä 19

Pohjola 96

Puhakka 12

Pulkkinen 11

Raunio 11

Roos 95

Ruusuvuori 15

Saarinen 11

Sams 18

Sipilä 00

Stenbacka 10

Sulkunen 02

Sänkiaho 01

Tahvonen 10

Tainio 92

Tanskanen 93

Toivanen 20

Toivanen 21

Toivo 21

Tuomala 01

Tuori 20

Uusitalo 97

Vaara 22

Vaattovaara 16

Valkonen 91

Wallenius 02

Vartiainen 22

Wiberg 03

Virén 97

Välimäki 07

Väyrynen 92


Kotimaiset jäsenet

31.12.2022

Nimen, syntymävuoden ja jäseneksitulovuoden

jälkeen mainitaan osasto, oppiarvo ja

nykyinen tai viimeksi hoidettu virka.

Aaltonen, Lauri Antti, s. 1963, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Helsingin yliopiston

kasvaingenomiikan prof., akatemiaprof.

Aarnio, Aulis Arvi, s. 1937, jäseneksi 1975, hum.

os., oikeust. toht., Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden

tutkimuslaitoksen joht. ja prof.,

täysinpalv.

Aartolahti, Toive Yrjö Aleksi, s. 1934, jäseneksi 1973,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Helsingin yliopiston

maantieteen prof., täysinpalv.

Abrahamsson, Pekka Kalevi, s. 1972, jäseneksi

2020, matem.-luonnont. os., fil. toht., Jyväskylän

yliopiston tietojärjestelmätieteen ja ohjelmistotuotannon

prof.

Aejmelaeus, Anneli Pirjo Marjukka, s. 1948, jäseneksi

1992, hum. os., teol. toht., Helsingin

yliopiston Vanhan testamentin sekä Lähi-idän

kulttuurin ja kirjallisuuden prof., täysinpalv.

Aejmelaeus, Lars Jaakko Tapani, s. 1945, jäseneksi

2005, hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston

eksegetiikan prof., täysinpalv.

Ahti, Teuvo Tapio, s. 1934, jäseneksi 1977, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Helsingin yliopiston

itiökasvisystematiikan henk.koht. ylim. prof.,

täysinpalv.

Ahtiala, Kaarlo Pekka, s. 1935, jäseneksi 1986, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston kansantaloustieteen

prof., täysinpalv.

Ahvenainen, Jorma Juhani, s. 1930, jäseneksi 1984,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston yleisen

historian prof., täysinpalv.

Aksela, Helena, s. 1947, jäseneksi 2002, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston fysiikan

prof., täysinpalv.

Alakukku, Laura Elina, s. 1958, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., maat. ja metsät. toht.,

Helsingin yliopiston maatalouden ympäristöteknologian

prof.

Alasuutari, Pertti Juhani, s. 1956, jäseneksi 2004,

hum. os., yhteiskuntat. toht., Tampereen yliopiston

sosiologian prof.

Alestalo, Matti Juhani, s. 1944, jäseneksi 1997, hum.

os., valtiot. toht., Tampereen yliopiston sosiologian

prof., täysinpalv.

Alho, Kimmo Antero, s. 1958, jäseneksi 2012, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston psykologian

prof.

Alhoniemi, Alho Esa Vesa, s. 1933, jäseneksi 1981,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston suomalaisugrilaisen

kielentutkimuksen prof., täysinpalv.

Alitalo, Kari Kustaa, s. 1952, jäseneksi 1991,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., akateemikko,

Helsingin yliopiston syöpäbiologian

prof., akatemiaprof.


Andersson, Harri Olavi, s. 1946, jäseneksi 2006,

matem.-luonnont. os., valtiot. toht., Turun

yliopiston maantieteen prof., täysinpalv.

Andersson, Leif, s. 1944, jäseneksi 2006, matem.-

luonnont. os., lääket. toht., Helsingin yliopiston

patologisen anatomian prof., täysinpalv.

Annila, Erkki Aulis, s. 1937, jäseneksi 1992, matem.-

luonnont. os., fil. toht., maat. ja metsät. toht.,

Metsäntutkimuslaitoksen metsäeläintieteen

prof., täysinpalv.

Anttonen, Anneli Maria Irmeli, jäseneksi 2018, hum.

os., yhteiskuntat. toht., Tampereen yliopiston

sosiaalipolitiikan prof., täysinpalv.

Anttonen, Veikko Kalevi, s. 1948, jäseneksi 2011,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston uskontotieteen

prof., täysinpalv.

Apo, Satu, s. 1947, jäseneksi 2002, hum. os., fil.

toht., Helsingin yliopiston folkloristiikan prof.,

täysinpalv.

Arjas, Elja, s. 1943, jäseneksi 2001, matem.-luonnont.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston biometrian

prof., täysinpalv., Kansanterveyslaitoksen

tutkimusprof., täysinpalv.

Arjava, Antti Juhani, s. 1961, jäseneksi 2017, hum. os., fil.

toht., Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies, prof.

Arminen, Ilkka Ari Tapani, s. 1963, jäseneksi 2018,

hum. os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston

sosiologian prof.

Aro, Eva-Mari, s. 1950, jäseneksi 2001, matem.-

luonnont. os., fil. toht., akateemikko, Turun

yliopiston kasvitieteen prof., täysinpalv.

Aspi, Jouni Olavi, s. 1958, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston genetiikan

prof.

Astala, Kari, s. 1953, jäseneksi 1997, matem.-


matematiikan prof.

Astola, Jaakko, s. 1949, jäseneksi 2002, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Tampereen teknillisen

yliopiston signaalinkäsittelyn prof., täysinpalv.

Aunesluoma, Juhana Hannu, s. 1967, jäseneksi

2022, hum. os., D.Phil, Helsingin yliopiston

poliittisen historian prof.

Aunola, Kaisa, s. 1973, jäseneksi 2022, hum. os.,

psyk. toht., Jyväskylän yliopiston psykologian

prof.

Auvinen, Petri Olli Viljami, s. 1960, jäseneksi 2017,


Biotekniikan instituutin tutkimusjoht.

Back, Ralph-Johan, s. 1949, jäseneksi 2002, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Åbo Akademin tietojenkäsittelytieteen

prof., täysinpalv.

Backman, Janne Tapio, s. 1968, jäseneksi 2019,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Helsingin

yliopiston kliinisen farmakologian ja yksilöllisen

lääketieteen prof.

Bamford, Dennis Henry, s. 1948, jäseneksi 2002,


yleisen mikrobiologian prof., täysinpalv.

Bartens, Raija Raakel, s. 1933, jäseneksi 1982, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston suomalaisugrilaisen


Bobacka, Johan Bengt Mikael, s. 1962, jäseneksi

2021, matem.-luonnont. os., tekn. toht., Åbo

Akademin analyyttisen kemian prof.

Broms, Bengt Henry Gabriel Arne, s. 1929, jäseneksi

1980, hum. os., lakit. toht., Helsingin yliopiston

kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden

prof., täysinpalv.

Byckling, Eero Arvi, s. 1936, jäseneksi 1974, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Teknillisen korkeakoulun

teknillisen fysiikan prof., täysinpalv.

Bäck, Jaana Kaarina, s. 1961, jäseneksi 2018,


metsien ja ilmakehän vuorovaikutusten

prof.

Cantell, Kari Juhani, s. 1932, jäseneksi 1981,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Kansanterveyslaitoksen

tutkimusprof., täysinpalv.

Castrén, Eero Hemminki, s. 1958, jäseneksi 2004,


yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksen

tutkimusjoht, prof.

Chen, Ruizhi, s. 1963, jäseneksi 2021, matem.-luonnont.

os., PhD, Prof. of geo-information science,

Wuhan University


Corander, Jukka, s. 1971, jäseneksi 2018, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Prof., University of Oslo;

Helsingin yliopiston biometrian prof.

Donner, Joakim Jalmar, s. 1926, jäseneksi 1973,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Ph.D., Helsingin

yliopiston geologian ja paleontologian prof.,

täysinpalv.

Dunderberg, Ismo Olavi, s. 1963, jäseneksi 2011,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston Uuden

testamentin eksegetiikan prof.

Eerola, Paula Anna Maria, s. 1962, jäseneksi 2012,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Suomen Akatemian

pääjoht.

Elenius, Klaus Peter, s. 1965, jäseneksi 2020,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Turun

yliopiston lääketieteellisen biokemian prof.

Eloranta, Jari, s. 1970, jäseneksi 2020, hum. os.,

Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian

prof.

Engeström, Yrjö Henrik Mikael, s. 1948, jäseneksi

2011, hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston

aikuiskasvatustieteen prof., täysinpalv.

Enqvist, Kari Pekka, s. 1954, jäseneksi 2004,


kosmologian prof., täysinpalv.

Erola, Jani Petteri, s. 1974, jäseneksi 2021, hum. os.,

fil. toht., Turun yliopiston sosiologian prof.

Eskola, Kari Juhani, s. 1963, jäseneksi 2013, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston

teoreettisen fysiikan prof.

Filppula, Markku Johannes, s. 1949, jäseneksi 2007,

hum. os., Ph.D., Itä-Suomen yliopiston englannin

kielen prof., täysinpalv.

Fogelholm, Georg Mikael, s. 1959, jäseneksi 2017,

matem.-luonnont. os., elintarviket. toht., Helsingin

yliopiston ravitsemustieteen prof.

Forsberg, Tuomas Antero, s. 1967, jäseneksi 2012,

hum. os., Ph.D., Tampereen yliopiston kansainvälisen

politiikan prof.; Helsingin yliopiston

tutkijakollegiumin joht.

Forsberg, Ulla-Maija, s. 1960, jäseneksi 2001, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston suomalaisugrilaisen

kielentutkimuksen prof.

Fortelius, Hannu Lennart Mikael, s. 1954, jäseneksi

2005, matem.-luonnont. os., fil. toht., Helsingin

yliopiston evoluutiopaleontologian prof.

Fritze, Hannu, s. 1958, jäseneksi 2016, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Luonnonvarakeskuksen

erikoistutkija

Fält, Olavi Kaarlo, s. 1946, jäseneksi 2004, hum. os.,

fil. toht., Oulun yliopiston historian prof., opetusala

yleinen historia, täysinpalv.

Gabbouj, Moncef, s. 1962, jäseneksi 2014, matem.-

luonnont. os., Ph.D., Tampereen yliopiston

signaalinkäsittelyn prof.

Gahmberg, Carl Gustav, s. 1942, jäseneksi 1982,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Helsingin

yliopiston biokemian prof., täysinpalv.

Garavelli, Enrico, s. 1969, jäseneksi 2017, hum. os.,

Ph.D., Helsingin yliopiston italialaisen filologian

yliopistonlehtori

Gronow, Jukka Olavi, s. 1945, jäseneksi 2007, hum.

os., valtiot. toht., Uppsalan yliopiston sosiologian

prof., täysinpalv.

Grünthal, Riho Manivald Villem, s. 1964, jäseneksi


itämerensuomalaisten kielten prof.

Gyllenberg, Mats Anders Gideon, s. 1955, jäseneksi

2008, matem.-luonnont. os., tekn. toht.,

Helsingin yliopiston sovelletun matematiikan

prof.

Haapala, Arto Kalervo, s. 1959, jäseneksi 2002, hum.

os., Ph.D., Helsingin yliopiston estetiikan prof.

Haapala, Ilmari Johannes, s. 1939, jäseneksi 1985,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Helsingin

yliopiston geologian ja mineralogian prof.,

täysinpalv.

Haapala, Pertti Olavi, s. 1954, jäseneksi 2004, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston Suomen

historian prof.

Haaparanta, Leila Tuulikki, s. 1954, jäseneksi 2002,

hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston filosofian

prof., täysinpalv.

Haaparanta, Pertti Juhani, s. 1954, jäseneksi 1999,

hum. os., Ph.D., Aalto-yliopiston kansantaloustieteen

prof., täysinpalv.


Haario, Heikki, s. 1953, jäseneksi 2016, matem.-

luonnont. os., LUT-yliopiston sovelletun matematiikan

prof.

Haavio-Mannila, Anna Elina, s. 1933, jäseneksi

1975, hum. os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston

sosiologian prof., täysinpalv.

Haddington, Pentti Olavi, s. 1970, jäseneksi 2020,

hum. os., fil. toht., Oulun yliopiston englannin

kielen prof.

Haila, Yrjö Antero, s. 1947, jäseneksi 2002, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Tampereen yliopiston

ympäristöpolitiikan prof., täysinpalv.

Hakamies, Harri Pekka, s. 1953, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston folkloristiikan

prof., täysinpalv.

Hakanen, Aimo Kalevi, s. 1935, jäseneksi 1994, hum.

os., fil. toht., Turun yliopiston suomen kielen

prof., täysinpalv.

Hakapää, Kari Mauri Antero, s. 1945, jäseneksi

2000, hum. os., oikeust. toht., Lapin yliopiston

kansainvälisen oikeuden prof., täysinpalv.

Hakkarainen, Kai Pekka Juhani, s. 1956, jäseneksi

2016, hum. os., Ph.D., Helsingin yliopiston

kasvatustieteen prof.

Hakkila, Pentti Tapani, s. 1935, jäseneksi 1986, matem.-

luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Metsäntutkimuslaitoksen

metsätyötieteen prof., täysinpalv.

Hakonen, Pertti, s. 1957, jäseneksi 2001, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Aalto-yliopiston O.

V. Lounasmaa -laboratorion prof., nanofysiikan

tutkimusryhmän joht.

Hakulinen, Auli Talvikki, s. 1941, jäseneksi 1999,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston suomen


Halila, Heikki Juhani, s. 1952, jäseneksi 2010, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston siviilioikeuden

prof., täysinpalv.

Hallberg, Pekka Ilmari, s. 1944, jäseneksi 1992, hum.

os., oikeust. toht., valtiot. toht., Korkeimman

hallinto-oikeuden presidentti, eläkkeellä, dos.

Hallman, Niilo Mikko Kustaa, s. 1945, jäseneksi

2002, matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht.,

Oulun yliopiston lastentautiopin prof., täysinpalv.

Halonen, Lauri Olavi, s. 1953, jäseneksi 1995, matem.-

luonnont. os., DSc, Helsingin yliopiston fysikaalisen

kemian prof.

Haltia, Matti Jouko Johannes, s. 1939, jäseneksi 1993,


yliopiston neuropatologian henk.koht. ylim. prof.,

täysinpalv.

Hanski, Eero Johannes, s. 1954, jäseneksi 2008,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston

geokemian prof.

Hantula, Jarkko Ilmari, s. 1961, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Luonnontutkimuskeskuksen

metsäpatologian prof.

Hari, Pertti, s. 1941, jäseneksi 1999, matem.-luonnont.

os., maat. ja metsät. toht., Helsingin yliopiston

metsäekologian henk.koht. ylim. prof., täysinpalv.

Hari, Riitta Kyllikki, s. 1948, jäseneksi 1994, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., akateemikko,

Aalto-yliopiston systeemisen neurotieteen ja

aivokuvantamisen prof., täysinpalv.

Harju, Tero Juhani, s. 1952, jäseneksi 2009, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Turun yliopiston matematiikan

laitoksen prof.

Hartikainen, Helka Helinä, s. 1947, jäseneksi 2004,


Helsingin yliopiston maa- ja ympäristökemian

prof., täysinpalv.

Harviainen, Juha Mauri Tapani, s. 1944, jäseneksi


seemiläisten kielten prof., täysinpalv.

Harvilahti, Lauri Veikko, s. 1950, jäseneksi 2008, hum.

os., fil. toht., Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran

arkistonjoht., eläkkeellä

Hase, Tapio Atso, s. 1937, jäseneksi 1986, matem.-luonnont.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston orgaanisen

kemian prof., täysinpalv.

Hatakka, Annele Inkeri, s. 1948, jäseneksi 2012,


Helsingin yliopiston ympäristöbiotekniikan prof.,

täysinpalv.

Haukioja, Erkki Arvo Juhani, s. 1941, jäseneksi

1981, matem.-luonnont. os., fil. toht., Turun

yliopiston eläintieteen prof., täysinpalv.


Haukka, Matti Olavi, s. 1964, jäseneksi 2019,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Jyväskylän

yliopiston epäorgaanisen kemian prof.

Hautamäki, Jarkko Juhana, s. 1948, jäseneksi 2006,

hum. os., psykol. toht., Helsingin yliopiston

erityispedagogiikan prof., täysinpalv.

Hautamäki, Lauri, s. 1936, jäseneksi 1996, matem.-


aluetieteen prof., täysinpalv.

Hautojärvi, Pekka Juhani, s. 1944, jäseneksi 1982,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Teknillisen

korkeakoulun fysiikan prof., täysinpalv.

Havansi, Erkki Elias, s. 1941, jäseneksi 1983, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston prosessioikeuden

prof., täysinpalv.

Hedman, Klaus Peter, s. 1953, jäseneksi 2012,


yliopiston kliinisen virologian prof.

Heikkilä, Markku Kaarlo Juhani, s. 1945, jäseneksi


käytännöllisen teologian prof., täysinpalv.

Heikkilä, Tero Tapio, s. 1974, jäseneksi 2017,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Jyväskylän

yliopiston fysiikan prof.

Heikkinen, Timo Jaakko Antero, s. 1941, jäseneksi

1999, hum. os., fil. toht., Joensuun yliopiston

Suomen historian prof., täysinpalv.

Heininen, Simo Kaarle Matias, s. 1943, jäseneksi


yleisen kirkkohistorian prof., täysinpalv.

Heino, Jyrki Johannes, s. 1958, jäseneksi 2011,


yliopiston biokemian prof.

Heinämaa, Sara, s. 1960, jäseneksi 2022, hum. os.,

Jyväskylän yliopiston filosofian prof.

Heiskala, Risto Kalevi, s. 1956, jäseneksi 2015, hum. os.,

valtiot. toht., Tampereen yliopiston sosiologian prof.

Helander, Eila Marjatta, s. 1946, jäseneksi 1999,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston kirkkososiologian

prof., täysinpalv.

Helariutta, Yrjö Eero, s. 1965, jäseneksi 2014,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Prof., University

of Cambridge, akatemiaprof.

Helasvuo, Marja-Liisa, jäseneksi 2013, hum. os.,

Ph.D., Turun yliopiston suomen kielen prof.

Helkama, Klaus Eeronpoika, s. 1945, jäseneksi 2002,


sosiaalipsykologian prof., täysinpalv.

Helkkula, Mervi Anneli, s. 1957, jäseneksi 2014, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston ranskan kielen prof.

Hemmo, Mika Antero, s. 1968, jäseneksi 2011, hum.


prof.

Hentilä, Seppo Juhani, s. 1948, jäseneksi 2005, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston poliittisen


Henttonen, Heikki Antero, s. 1950, jäseneksi 2009,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Luonnonvarakeskuksen

metsäeläintieteen prof.

Hidén, Mikael Juhana Vilhelm, s. 1939, jäseneksi

1991, hum. os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston

valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen

oikeuden prof., täysinpalv.

Hietala, Liisa Marjatta, s. 1943, jäseneksi 1997,

hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston yleisen


Hilpinen, Risto Juhani, s. 1943, jäseneksi 1973,

hum. os., fil. toht., Miamin yliopiston filosofian

prof.

Hiltunen, Risto Aulis, s. 1948, jäseneksi 2001, hum.

os., D.Ph., Turun yliopiston englantilaisen

filologian prof., täysinpalv.

Hirsjärvi, Sirkka Anneli, s. 1940, jäseneksi 1992,

hum. os., kasvatust. toht., Jyväskylän yliopiston

kasvatustieteen prof., täysinpalv.

Hjelt, Sven Erik Oskar Sveni, s. 1939, jäseneksi 1986,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Oulun yliopiston

geofysiikan prof., täysinpalv.

Hjerppe, Riitta Tuulikki, s. 1944, jäseneksi 2002,


taloushistorian prof., täysinpalv.

Hollo, Erkki Johannes, s. 1940, jäseneksi 1989, hum.

os., oikeust. toht., Dr. iur., Helsingin yliopiston

ympäristöoikeuden prof., täysinpalv.

Holm, Liisa, jäseneksi 2020, matem.-luonnont. os.,

Helsingin yliopiston bioinformatiikan prof.


Holmbom, Bjarne Richard, s. 1943, jäseneksi

2003, matem.-luonnont. os., tekn. toht., Åbo

Akademin metsätuotteiden kemian prof.,

täysinpalv.

Holopainen, Markus Edvard, s. 1967, jäseneksi

2020, matem.-luonnont. os., maat. ja metsät.

toht., tekn. toht., Helsingin yliopiston geoinformatiikan

prof.

Honkala, Iiro Samuli, jäseneksi 2013, matem.-


prof.

Honkala, Juha Lauri, s. 1960, jäseneksi 2022,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Turun yliopiston

matematiikan yliopistotutkija, dosentti

Honkala, Johanna Karoliina, s. 1973, jäseneksi


yliopiston fysikaalisen kemian prof.

Honkapohja, Seppo, jäseneksi 1991, hum. os., valtiot.

toht., Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun

vieraileva prof.

Hovi, Tapani, s. 1942, jäseneksi 2004, matem.-luonnont.

os., lääket. ja kir. toht., Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen tutkimusprof., täysinpalv.

Hoyer, Paul Gustav, s. 1945, jäseneksi 2005, matem.-


alkeishiukkasfysiikan prof., täysinpalv.

Huhtanen, Pekka Juhani, s. 1955, jäseneksi 2002,


eläinravitsemuksen tutkimusprof., täysinpalv.,

Swedish University of Agricultural Sciences

Huhtaniemi, Ilpo Tapani, s. 1947, jäseneksi 1993,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Prof.

of Reproductive Endocrinology, Imperial College

London, täysinpalv.

Huikuri, Heikki Veli, s. 1952, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Oulun

yliopiston kardiologian prof.

Huitu, Katri Leila Päivikki, s. 1960, jäseneksi 2015,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Helsingin yliopiston

hiukkasfysiikan fenomenologian prof.

Hupa, Mikko Markus, s. 1952, jäseneksi 2011,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Åbo Akademin

rehtori, epäorgaanisen kemian prof.

Husa, Veikko Jaakko Mikael, s. 1966, jäseneksi 2018,

hum. os., hallintot. toht., Helsingin yliopiston

oikeuden ja globalisaation prof.

Huttula, Timo Heikki, s. 1952, jäseneksi 2012,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Suomen ympäristökeskuksen

mallinnusyksikön päällikkö,

prof., täysinpalv.

Huttunen, Jussi Kalervo, s. 1941, jäseneksi 1987,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Kansanterveyslaitoksen

pääjoht. ja prof., täysinpalv.

Huttunen, Tomi, s. 1971, jäseneksi 2021, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden

ja kulttuurin prof.

Huumo, Tuomas Johannes, s. 1968, jäseneksi 2012,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston suomen

kielen prof., Tarton yliopiston suomen kielen

prof.

Hyry, Eero Kalevi, s. 1960, jäseneksi 2016, matem.-


matematiikan prof.

Hytönen, Tuomas Pentinpoika, s. 1981, jäseneksi

2017, matem.-luonnont. os., tekn. toht., Helsingin

yliopiston matematiikan prof.

Hyvärinen, Aapo Johannes, s. 1970, jäseneksi 2016,


tietojenkäsittelytieteen prof.

Hyvärinen, Heikki Pekka Esaias, s. 1938, jäseneksi

1996, matem.-luonnont. os., fil. toht., Joensuun

yliopiston biologian ja ekologisen fysiologian

prof., täysinpalv.

Hyvärinen, Irma Kaarina, s. 1949, jäseneksi 2002,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston germaanisen

filologian, erityisesti saksan nykykielen

prof., täysinpalv.

Hyönä, Jukka Uolevi, s. 1957, jäseneksi 2019, hum.

os., psyk. toht., Turun yliopiston psykologian

prof.

Häkkinen, Hannu Juhani, s. 1962, jäseneksi 2015,


yliopiston laskennallisen nanotieteen prof.

Häkkinen, Kaisa Mervi Maritta, s. 1950, jäseneksi

2002, hum. os., fil. toht., akateemikko, Turun

yliopiston suomen kielen prof., täysinpalv.


Häkli, Jouni Ilari, s. 1965, jäseneksi 2005, matem.-

luonnont. os., hallintot. toht., Tampereen yliopiston

aluetieteen prof.

Hämeen-Anttila, Jaakko Markus, s. 1963, jäseneksi

2005, hum. os., fil. toht., arabian kielen ja islamin

tutkimuksen prof., University of Edinburgh

Hämeri, Kaarle Juhani, s. 1964, jäseneksi 2022,


kansleri, aerosolifysiikan prof.

Hämet-Ahti, Raija Leena, s. 1931, jäseneksi 1991,


kasvitieteen apul.prof., täysinpalv.

Hämynen, Tapio Mikko Juhani, s. 1951, jäseneksi

2013, hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston


Hämäläinen, Heikki Antero, s. 1952, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston psykologian

prof.

Hämäläinen, Keijo Johannes, s. 1963, jäseneksi


yliopiston rehtori, fysiikan prof.

Hämäläinen, Matti Sakari, s. 1958, jäseneksi 2020,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Aalto-yliopiston

neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan

prof.

Hämäläinen, Pekka, s. 1967, jäseneksi 2021, hum.

os., Rhodes Prof. of American History, University

of Oxford

Härmä, Juhani, s. 1949, jäseneksi 2001, hum. os., fil.

toht., Helsingin yliopiston romaanisen filologian,

erityisesti ranskan kielen prof., täysinpalv.

Ihalainen, Pasi Taneli, s. 1967, jäseneksi 2021, hum.

os., fil. toht., Jyväskylän yliopisto yleisen historian


Ihamuotila, Risto V A, s. 1938, jäseneksi 1984,


Helsingin yliopiston ent. kansleri, maatalouspolitiikan

prof., täysinpalv.

Iivonen, Antti Kalervo, s. 1940, jäseneksi 1990, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston fonetiikan

prof., täysinpalv.

Ikkala, Olli Tapio, s. 1953, jäseneksi 2003, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Aalto-yliopiston

polymeerifysiikan ja molekulaaristen nanorakenteiden

prof.

Ikonen, Elina Maria, s. 1961, jäseneksi 2009,


yliopiston solu- ja kudosbiologian prof.

Illman, Sören Arnold, s. 1943, jäseneksi 1998,


matematiikan prof., täysinpalv.

Ilmakunnas, Pekka Jouko Ari, s. 1952, jäseneksi

2003, hum. os., Ph.D., Aalto-yliopiston taloustieteen

prof. täysinpalv.

Ilmoniemi, Risto Juhani, s. 1954, jäseneksi 2008,


teknillisen fysiikan prof.

Immonen, Visa Aleksis, s. 1977, jäseneksi 2020,

hum. os., fil. toht., prof. of medieval archaeology,

University of Bergen

Itkonen, Esa Matti, s. 1944, jäseneksi 1993, hum. os.,

fil. toht., Turun yliopiston yleisen kielitieteen

prof., täysinpalv.

Ivaska, Ari Usko, s. 1946, jäseneksi 1998, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Åbo Akademin analyyttisen


Ivaska, Mari Johanna, s. 1972, jäseneksi 2016,


molekulaarisen solubiologian prof.

Jaakkola, Antti Olavi, s. 1942, jäseneksi 1998,


Helsingin yliopiston maanviljelyskemian ja

-fysiikan prof., täysinpalv.

Jalkanen, Sirpa Tuulikki, s. 1954, jäseneksi 1998,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht.,

akateemikko, Turun yliopiston immunologian

prof.

Jallinoja, Riitta Inkeri, s. 1943, jäseneksi 2001, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston sosiologian

prof., täysinpalv.

Jatila, Erkki Juhani, s. 1939, jäseneksi 1986, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Ilmatieteen laitoksen

pääjoht. ja prof., eläkkeellä

Jensen-Eriksen, Niklas, s. 1974, jäseneksi 2021,

hum. os., Helsingin yliopiston yrityshistorian

Casimir Ehrnrooth -prof.


Jernvall, Jukka Tapani, s. 1963, jäseneksi 2008,


evoluutio- ja kehitysbiologian prof.

Joensuu, Heikki Tuomas, s. 1956, jäseneksi 2007,


yliopiston syöpätautien ja sädehoidon prof.

Jokinen, Ari Seppo Antero, s. 1965, jäseneksi 2014,



Jokinen, Tapani Veikko Juhani, s. 1937, jäseneksi 1986,


korkeakoulun sähkötekniikan prof., täysinpalv.

Jokiranta, Jutta Maria, s. 1971, jäseneksi 2021, hum.

os., teol. toht., Helsingin yliopiston Vanhan

testamentin ja lähialojen tutkimuksen prof.

Julin, Rauno Juhani, s. 1950, jäseneksi 2005,



Julkunen, Ilkka Antero, s. 1956, jäseneksi 2012,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Turun

yliopiston virusopin prof.

Julkunen-Tiitto, Maija Riitta Kristiina, s. 1954,

jäseneksi 2016, matem.-luonnont. os., fil. toht.,

Itä-Suomen yliopiston kasviekologian prof.

Juslin, Heikki Juhani, s. 1944, jäseneksi 1998,


Helsingin yliopiston puumarkkinatieteen prof.,

täysinpalv.

Jutila, Matti Ilmari, s. 1943, jäseneksi 1982, matem.-


prof., täysinpalv.

Jänne, Olli Antero, s. 1945, jäseneksi 1992, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Helsingin

yliopiston lääketieteen prof., täysinpalv.

Jäntti, Markus Bruno, s. 1966, jäseneksi 2015, hum.

os., valtiot. toht., taloustieteen prof., Stockholms

Universitet

Järvelin, Pentti Kalervo, s. 1953, jäseneksi 2015,

matem.-luonnont. os., yhteiskuntat. toht., Tampereen

yliopiston tiedonhaun prof.

Järvelin, Marjo-Riitta, jäseneksi 2013, matem.-luonnont.

os., lääket. ja kir. toht., epidemiologian

prof., Imperial College London

Järvelä, Sanna Marketta, s. 1964, jäseneksi 2015,

hum. os., kasvatust. toht., Oulun yliopiston


Järvenpää, Aino Maarit, s. 1968, jäseneksi 2019,


matematiikan prof.

Järviluoma-Mäkelä, Helmi, s. 1960, jäseneksi 2018,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen

prof., täysinpalv.

Jääskeläinen, Timo Ensio, s. 1953, jäseneksi 2007,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Itä-Suomen

yliopiston fysiikan prof., täysinpalv.

Jääskeläinen, Veikko Sakari, s. 1931, jäseneksi

1974, hum. os., kauppat. toht., Helsingin

kauppakorkeakoulun liiketaloustieteen prof.,

täysinpalv.

Kaarniranta, Kai, s. 1968, jäseneksi 2020, matem.-

luonnont. os., lääket. toht., Itä-Suomen yliopiston

silmätautiopin prof.

Kahma, Kimmo Kaarlo, s. 1947, jäseneksi 2007,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Ilmatieteen


Kaila, Kai, s. 1951, jäseneksi 2001, matem.-luonnont.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston eläinfysiologian

prof.

Kaimio, Maarit, s. 1941, jäseneksi 1982, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston kreikan kielen ja

kirjallisuuden prof., täysinpalv.

Kainulainen, Kimmo Juhani, s. 1962, jäseneksi 2016,

matem.-luonnont. os., Jyväskylän yliopiston

fysiikan prof.

Kairesalo, Timo Antero, s. 1951, jäseneksi 2004,


vesistöekologian prof., täysinpalv.

Kaisto, Janne Mikael, s. 1969, jäseneksi 2021, hum.

os., oikeust. toht., Lapin yliopiston varallisuusoikeuden

prof.

Kaivola-Bregenhøj, Annikki Irmeli, s. 1939, jäseneksi

2003, hum. os., fil. toht., Turun yliopiston

folkloristiikan prof., täysinpalv.

Kajantie, Keijo Olavi, s. 1940, jäseneksi 1973,


teoreettisen fysiikan prof., täysinpalv.


Kajava, Mika Ilmari, s. 1959, jäseneksi 2008, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston kreikan

kielen ja kirjallisuuden prof.

Kallio, Esa Jukka, s. 1965, jäseneksi 2013, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Aalto-yliopiston avaruustieteen

ja -tekniikan prof.

Kalliokoski, Jyrki Tapio, s. 1956, jäseneksi 2008,


kielen prof.

Kalliomäki, Kalevi Juhani, s. 1941, jäseneksi 1979,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Oulun

yliopiston mittaustekniikan prof., täysinpalv.

Kallioniemi, Olli Pekka, s. 1960, jäseneksi 2003,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Joht.,

Science for Life Laboratory

Kalso, Eija Anneli, s. 1955, jäseneksi 2010,


Helsingin yliopiston kipulääketieteen prof.

Kangas, Annika Susanna, s. 1965, jäseneksi 2020,


Luonnonvarakeskuksen tutkimusprof., metsävarojen

inventointi

Kangas, Jorma Iisakki, s. 1940, jäseneksi 1979,

matem.-luonnont. os., fil. toht., ent. Oulun

yliopiston vararehtori, fysiikan prof., täysinpalv.

Kangas, Aarre Olavi Ensio Olli, s. 1953, jäseneksi

2007, hum. os., valtiot. toht., Turun yliopiston

työelämäprof.

Kangas, Urpo Pekka Antero, s. 1951, jäseneksi


siviilioikeuden prof.

Kangasjärvi, Jaakko Sakari, s. 1960, jäseneksi

2012, matem.-luonnont. os., Ph.D., Helsingin

yliopiston kasvibiologian prof.

Kankare, Jouko Juhan, s. 1940, jäseneksi 1990,


analyyttisen kemian prof., täysinpalv.

Kanniainen, Vesa Lennart, s. 1948, jäseneksi

2002, hum. os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston

kansantaloustieteen prof., täysinpalv.

Kansanen, Pertti Johannes, s. 1940, jäseneksi


kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen

prof., täysinpalv.

Kaprio, Jaakko Arthur, s. 1952, jäseneksi 2009,


Helsingin yliopiston geneettisen epidemiologian

prof. ja Terveyden ja hyvinvoinnin

laitoksen tutkimusprof.

Karhu, Juha Antero, s. 1951, jäseneksi 2003,


yliopiston geologian ja mineralogian prof.,

täysinpalv.

Karhu, Juha Kalevi, s. 1953, jäseneksi 2001, hum.

os., oikeust. toht., Lapin yliopiston velvoiteoikeuden

prof., täysinpalv.

Karhumäki, Eero Urho Juhani, s. 1949, jäseneksi



Kari, Jarkko Juhani, s. 1964, jäseneksi 2014,


matematiikan prof.

Karma, Pekka Heikki, s. 1944, jäseneksi 1995,


Helsingin yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin

prof., täysinpalv.

Karonen, Petri Kalevi, s. 1966, jäseneksi 2015,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston

Suomen historian prof.

Karppinen, Maarit Johanna, s. 1959, jäseneksi

2010, matem.-luonnont. os., tekn. toht., Aalto-yliopiston

epäorgaanisen kemian prof.

Kartio, Sirkka Leena, s. 1938, jäseneksi 1987, hum.

os., oikeust. toht., Turun yliopiston ent. kansleri,

siviilioikeuden prof., täysinpalv.

Karttunen, Klaus Juhani, s. 1951, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston Etelä-

Aasian tutkimuksen ja indoeuropeistiikan

prof.

Kasanen, Eero Olavi, s. 1952, jäseneksi 2000,

hum. os., kauppat. toht., Aalto-yliopiston

liiketaloustieteen, erityisesti rahoituksen prof.

Kaski, Kimmo, s. 1950, jäseneksi 2002, matem.-

luonnont. os., D.Ph., Aalto-yliopiston laskennallisen

tieteen prof., täysinpalv.


Kaski, Samuel Jarkko Ilari, s. 1968, jäseneksi 2017,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Aaltoyliopiston

tietotekniikan prof.

Kaste, Kauko Antti Markku, s. 1941, jäseneksi

1999, matem.-luonnont. os., lääket. ja kir.

toht., Helsingin yliopiston neurologian prof.,

täysinpalv.

Katajala, Kimmo Juhani, s. 1958, jäseneksi 2012,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston


Katila, Toivo Ensio, s. 1941, jäseneksi 1991,


korkeakoulun teknillisen fysiikan prof., täysinpalv.

Kaukiainen, Yrjö Martti Aleksander, s. 1940, jäseneksi


Euroopan historian prof., täysinpalv.

Kauppi, Niilo Timo Juhani, s. 1959, jäseneksi 2019,

hum. os., valtiot. toht., tutkimusprof., Centre

national de la recherche scientifique (CNRS),

Strasbourg

Kauppinen, Esko Ilmari, s. 1957, jäseneksi 2014,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Aalto-yliopiston

teknillisen fysiikan prof.

Kauppinen, Jyrki Kalervo, s. 1944, jäseneksi 1999,


fysiikan prof., täysinpalv.

Keinonen, Juhani, s. 1946, jäseneksi 1995, matem.-


sovelletun fysiikan prof., täysinpalv.

Keinästö, Kari Erik Aslakki, s. 1950, jäseneksi

2007, hum. os., Dr. phil., Turun yliopiston

saksan kielen prof., täysinpalv.

Keiski, Riitta Liisa, s. 1956, jäseneksi 2015,


aineen- ja lämmönsiirtotekniikan prof.

Kekkonen, Jukka Tapani, s. 1953, jäseneksi 2007,

hum. os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston

oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden prof.

Kellomäki, Seppo Lauri, s. 1944, jäseneksi 1993,


Itä-Suomen yliopiston metsänhoitotieteen

prof., täysinpalv.

Keloharju, Matti Raimo Tapani, jäseneksi 2013,

hum. os., kauppat. toht., Aalto-yliopiston rahoituksen

Eero Kasanen -prof.

Keltikangas, Matti, s. 1936, jäseneksi 1991, matem.-

luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Helsingin

yliopiston metsätalouden liiketieteen prof.,

täysinpalv.

Keltikangas-Järvinen, Anna-Liisa, s. 1946, jäseneksi


psykologian prof. emer., täysinpalv.

Kemppainen, Erkki Tuomas, s. 1954, jäseneksi


toht., Luonnonvarakeskuksen ylijoht. ja prof.,

täysinpalv.

Kere, Juha Kalervo, s. 1958, jäseneksi 2012, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Karoliinisen

instituutin molekyyligenetiikan prof.

Keski-Oja, Jorma Kullervo, s. 1949, jäseneksi 2002,


yliopiston syöpäbiologian prof., täysinpalv.

Kesäniemi, Yrjö Antero, s. 1944, jäseneksi 2003,


yliopiston sisätautiopin prof., täysinpalv.

Kettunen, Pauli Tapio, s. 1953, jäseneksi 2011, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston poliittisen


Kilpeläinen, Ilkka Antero, s. 1963, jäseneksi 2013,


orgaanisen kemian prof.

Kilpeläinen, Tero Aatu Väinämö, s. 1960, jäseneksi



Kilpua, Emilia, s. 1977, jäseneksi 2020, matem.-

luonnont. os., Helsingin yliopiston avaruusfysiikan

prof.

Kinnunen, Juha Kalevi, s. 1966, jäseneksi 2014,


matematiikan prof.

Kinnunen, Tiina Sohvi, s. 1964, jäseneksi 2019,

hum. os., fil. toht., Oulun yliopiston Suomen ja

Pohjois-Euroopan historian prof.

Kivimäki, Mika Juhani, s. 1961, jäseneksi 2005,

hum. os., psykol. toht., Helsingin yliopiston epi-


demiologian prof., prof. of social epidemiology,

University College London

Kiviniemi, Eero Oskari, s. 1937, jäseneksi 1983, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston suomen kielen

prof., täysinpalv.

Kivipelto, Miia Karita, s. 1973, jäseneksi 2019,

matem.-luonnont. os., MD, PhD, Kliinisen geriatrian

prof., Karolinska Institut, neurogeriatrian

prof. (osa-aik.), Itä-Suomen yliopisto

Kivirikko, Kari Ilkka, s. 1937, jäseneksi 1983,


yliopiston akatemiaprof., täysinpalv.

Kivistö, Sari Anneli, s. 1968, jäseneksi 2018, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston yleisen

kirjallisuustieteen prof.

Klemola, Kaarlo Juhani, s. 1957, jäseneksi 2016,

hum. os., PhD, Tampereen yliopiston englantilaisen

filologian prof.

Knip, Jan Mikael, s. 1950, jäseneksi 2014, matem.-


yliopiston lastentautien prof.

Knuuti, Matti Juhani, jäseneksi 2020, matem.-luonnont.

os., lääket. toht., johtaja, prof., Valtakunnallinen

PET-keskus, Turun yliopisto

Knuuttila, Seppo Sakari, s. 1948, jäseneksi 2004,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston perinteentutkimuksen

prof., täysinpalv.

Koistinaho, Jari Eerik, s. 1961, jäseneksi 2016,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Itä-Suomen

yliopiston farmakologian ja kantasolututkimuksen

prof.

Koistinen, Olli Ilmari, s. 1956, jäseneksi 2014, hum.

os., fil. toht., Turun yliopiston teoreettisen

filosofian prof.

Koivurova, Timo Matti, s. 1967, jäseneksi 2018,

hum. os., oikeustiet. toht., Lapin yliopiston

tutkimusprof., Arktisen keskuksen joht.

Kojola, Ilpo Yrjö Johannes, jäseneksi 2020, matem.-


tutkimusprof.

Kokko, Hanna Maaria, s. 1971, jäseneksi 2007,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Prof. of Evolutionary

Ecology, University of Zürich

Kolehmainen, Leena Sinikka, s. 1970, jäseneksi

2017, hum. os., fil. toht., Turun yliopiston saksan

kielen prof.

Kolehmainen, Jaana Marjukka, jäseneksi 2021,

matem.-luonnont. os., Itä-Suomen yliopiston

elintarvikkeet ja terveys -prof.

Kontula, Kimmo Kaleva, s. 1950, jäseneksi 1994,



Koponen, Timo Juhani, s. 1939, jäseneksi 2002,


kasvitieteen prof., täysinpalv.

Korhonen, Jarmo Antero, s. 1946, jäseneksi 1995,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston germaanisen


Korhonen, Pekka Juhani, s. 1944, jäseneksi 2001,

hum. os., fil. toht., Aalto-yliopiston tilastotieteen

prof., täysinpalv.

Korhonen, Risto Juhana, s. 1975, jäseneksi 2018,



Korpela, Jukka Jari, s. 1957, jäseneksi 2008, hum.

os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston yleisen

historian prof.

Korpela, Riitta Anneli, s. 1955, jäseneksi 2017,


lääketieteellisen ravitsemusfysiologian

tutkimusjoht, prof.

Korpelainen, Helena Sylvia, s. 1958, jäseneksi 2020,


yliopiston maataloustieteiden osaston osastonjoht.,

prof.

Korpi, Esa Risto, s. 1954, jäseneksi 2007, matem.-


farmakologian prof.

Korpimäki, Erkki Matti Tapani, s. 1952, jäseneksi


yliopiston eläintieteen prof.

Korpiola, Mia Margareta, jäseneksi 2019, hum. os.,

oikeustiet. toht., Turun yliopiston oikeushistorian

prof.

Korppi-Tommola, Jouko Emil Ilmari, s. 1945, jäseneksi

2006, matem.-luonnont. os., fil. toht.,


Jyväskylän yliopiston fysikaalisen kemian prof.,

täysinpalv.

Kortteinen, Matti Mikael, s. 1953, jäseneksi 2011,


sosiologian prof.

Koskela, Merja Kristiina, jäseneksi 2017, hum. os.,

fil. toht., Vaasan yliopiston soveltavan kielitieteen

prof.

Koskela, Pekka Johannes, s. 1960, jäseneksi 2004,



Koskenniemi, Martti Antero, s. 1953, jäseneksi


kansainvälisen oikeuden prof., täysinpalv.

Koskiaho-Cronström, Briitta Liisa, s. 1941, jäseneksi

1983, hum. os., yhteiskuntat. toht.,

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan prof.,

täysinpalv.

Koskinen, Ari Mauri Petri, s. 1956, jäseneksi 2003,



Koskinen, Hannu Erkki Juhani, s. 1954, jäseneksi


yliopiston avaruusfysiikan prof.

Koskinen, Jarkko Tapio, s. 1968, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Paikkatietokeskuksen

ylijoht, prof.

Koskinen, Kaisa Anneli, s. 1966, jäseneksi 2015,

hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston käännöstieteen

prof.

Kostiainen, Mauri, s. 1980, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., Aalto-yliopiston kemian prof.

Kostiainen, Risto Kalervo, s. 1955, jäseneksi 2016,


farmaseuttisen kemian prof.

Kotakorpi, Kaisa, s. 1976, jäseneksi 2021, hum. os.,

Tampereen yliopiston taloustieteen prof.

Kotiaho, Janne Sakari, s. 1969, jäseneksi 2019,


yliopiston ekologian prof.

Kouri, Erkki Ilmari, s. 1940, jäseneksi 1998, hum.

os., Ph.D., Helsingin yliopiston yleisen historian

prof., täysinpalv.

Kovalainen, Anne Kristiina, s. 1960, jäseneksi 2014,

hum. os., kauppat. toht., Turun yliopiston liiketoimintaosaamisen

ja yrittäjyyden prof.

Kovanen, Petri Tapani, s. 1944, jäseneksi 1996,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Wihurin

tutkimuslaitoksen joht. ja prof., täysinpalv.

Krause, Anna Outi Inkeri, s. 1948, jäseneksi 2008,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Aalto-yliopistonteknillisen


Krohn, Kai Juhani Ernst, s. 1936, jäseneksi 1999,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., tutkimusjoht.,

Tampereen yliopiston patologian

prof., täysinpalv.

Krusius, Franz-Mathias Matti, s. 1942, jäseneksi 1981,


O. V. Lounasmaa -laboratorion prof., täysinpalv.

Kruus, Kristiina, s. 1959, jäseneksi 2018, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Kemian tekniikan

korkeakoulun dekaani, Aalto-yliopisto

Krötzl, Kai Christian, s. 1956, jäseneksi 2008, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston yleisen

historian prof.

Kuisma, Eero Markku Sakari, s. 1952, jäseneksi


Suomen ja Pohjoismaiden historian prof., täysinpalv.

Kuittinen, Kaarle Risto Kalevi, s. 1946, jäseneksi

2005, matem.-luonnont. os., tekn. toht., Geodeettisen

laitoksen ylijoht. ja prof., täysinpalv.

Kujamäki, Pekka Juhani, jäseneksi 2022, hum. os.,

fil. toht., käännöstieteen prof., Karl-Franzens-

Universität Graz

Kukkonen, Ilmo Tapio, s. 1956, jäseneksi 2007,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Helsingin

yliopiston geofysiikan prof.

Kukkonen, Jussi Vilho Kalevi, s. 1962, jäseneksi

2009, matem.-luonnont. os., fil. toht., Itä-Suomen

yliopiston ekotoksikologian prof.

Kulla, Heikki Ilmari, s. 1950, jäseneksi 2012, hum.

os., oikeust. toht., Turun yliopiston hallintooikeuden

prof., täysinpalv.

Kulmala, Markku Tapio, s. 1958, jäseneksi 2004,

matem.-luonnont. os., fil. toht., akateemikko,


Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan

prof.

Kumpulainen, Päivi Kristiina, jäseneksi 2019, hum.

os., EdD, Helsingin yliopiston kasvatustieteen

prof.

Kunelius, Risto, s. 1964, jäseneksi 2015, hum. os.,

Tampereen yliopiston journalistiikan prof.

Kuoppamäki, Petri Jussi, s. 1964, jäseneksi 2016,

hum. os., oikeust. toht., Aalto-yliopiston yritysjuridiikan

prof.

Kupiainen, Antti Jukka, s. 1954, jäseneksi 1992,


matematiikan prof.

Kurki-Suonio, Reino Elias Mikael, s. 1937, jäseneksi

1992, matem.-luonnont. os., fil. toht., Tampereen

teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytekniikan

prof., täysinpalv.

Kurppa, Aarne Herman Juhani, s. 1948, jäseneksi


toht., Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen

kasvintuotannon tutkimuksen joht.,

kasvitautien tutkimuksen prof., täysinpalv.

Kurppa, Sirpa Liisa Anneli, s. 1953, jäseneksi 2006,


Luonnonvarakeskuksen prof., biotekniikka- ja

elintarviketutkimus, elintarvike-ekologia

Kuusi, Tuomo, s. 1976, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., Helsingin yliopiston matematiikan

prof.

Kuusiniemi, Kari Juhani, s. 1960, jäseneksi 2014,

hum. os., oikeust. toht., Korkeimman hallintooikeuden

presidentti

Kvarnström, Carita, s. 1961, jäseneksi 2020,


materiaalikemian prof.

Kähäri, Veli-Matti, s. 1960, jäseneksi 2009, matem.-

luonnont. os., lääket. toht., Turun yliopiston

ihotautiopin prof.

Kärkkäinen, Veli-Matti, s. 1958, jäseneksi 2011,

hum. os., teol. toht., systemaattisen teologian

prof., Fuller Theological Seminary

Kääriäinen, Leevi Joel, s. 1935, jäseneksi 1985,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Biotekniikan

instituutin tutkimusjoht. ja prof.,

täysinpalv.

Laakso, Johanna Marja Leena, s. 1962, jäseneksi

2006, hum. os., fil. toht., Wienin yliopiston

fennougristiikan prof.

Laakso, Liisa, s. 1961, jäseneksi 2021, hum. os.,

Senior Researcher, The Nordic Africa Institute

Laakso, Markku Heikki Sakari, s. 1949, jäseneksi


Itä-Suomen yliopiston sisätautiopin prof.

Laaksonen, Ari Johannes, s. 1971, jäseneksi 2018,

matem.-luonnont. os., fil. toht., akatemiaprof.,

Ilmatieteen laitos, ympäristöfysiikan osa-aikainen

prof., Itä-Suomen yliopisto

Laaksonen, Toni Kristian, s. 1973, jäseneksi 2020,


ekologian prof.

Laasonen, Kari Erik, s. 1963, jäseneksi 2007,


fysikaalisen kemian prof.

Lagerspetz, Yrjö Eerik, s. 1956, jäseneksi 2005, hum.

os., valtiot. toht., Turun yliopiston filosofian

prof.

Lahesmaa, Riitta Liisa Maria, s. 1959, jäseneksi

2012, matem.-luonnont. os., lääket. toht., Turun

biotekniikan keskuksen joht., prof.

Lahti, Raimo Otto Kalervo, s. 1946, jäseneksi 1984,


rikosoikeuden prof., täysinpalv.

Laiho, Marikki Karin, s. 1961, jäseneksi 2008,


yliopiston molekulaarisen syöpäbiologian

prof., Johns Hopkins University Prof. in Radiation

Oncology and Oncology

Laiho, Raija Leena Hellevi, s. 1963, jäseneksi 2019,


Luonnonvarakeskuksen tutkimusprof.

Laine, Anna-Liisa, s. 1975, jäseneksi 2017, matem.-


kasviekologian prof.

Laine, Ilpo Ensio, s. 1942, jäseneksi 1986, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Joensuun yliopiston



Laine, Janne, s. 1968, jäseneksi 2022, matem.-

luonnont. os., Aalto-yliopiston innovaatioista

vastaava vararehtori

Laine, Ale Matti Juhani, s. 1955, jäseneksi 2014,

hum. os., fil. toht., Åbo Akademin psykologian

prof.

Laine, Tuija Vappu Hillevi, s. 1964, jäseneksi 2017,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston kirkkohistorian

prof.

Laitinen, Lea Marjatta, s. 1946, jäseneksi 2003,



Laitinen, Mikko Pekka, s. 1973, jäseneksi 2022,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston englannin

kielen ja kulttuurin prof.

Laitinen, Risto Sakari, s. 1952, jäseneksi 2003,


epäorgaanisen ja analyyttisen kemian

prof.

Lajunen, Lauri Heikki Juhani, s. 1950, jäseneksi

2001, matem.-luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston

epäorgaanisen kemian prof., täysinpalv.

Lamberg, Juha-Antti, jäseneksi 2021, hum. os.,

Jyväskylän yliopiston strategian ja taloushistorian

prof.

Lanne, Markku Juhani, s. 1965, jäseneksi 2014,


taloustieteen prof.

Lappalainen, Juha Antero, s. 1947, jäseneksi 2000,


prosessioikeuden prof., täysinpalv.

Lappalainen, Jussi Tapani, s. 1935, jäseneksi 1989,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston Suomen


Lappalainen, Pekka Juhani, s. 1966, jäseneksi 2021,


yliopiston kvantitatiivisen solubiologian prof.,

akatemiaprof.

Lappi, Tuomas Veli Valtteri, s. 1978, jäseneksi 2021,



Lappi-Seppälä, Sampo Tapio, s. 1953, jäseneksi


kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin

joht. ja prof.

Lassas, Matti Juhani, s. 1969, jäseneksi 2013,


yliopiston sovelletun matematiikan prof., akatemiaprof.

Lassila, Riitta Pirkko Tuulikki, s. 1957, jäseneksi

2016, matem.-luonnont. os., Helsingin yliopiston

hyytymissairauksien prof.

Lauha, Aila Marjatta, s. 1951, jäseneksi 2008, hum.

os., teol. toht., Helsingin yliopiston kirkkohistorian

prof.

Lavonen, Jari Matti Juhani, s. 1958, jäseneksi 2014,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston fysiikan

ja kemian didaktiikan prof.

van Leeuwen, Robert, s. 1967, jäseneksi 2021,

matem.-luonnont. os., Jyväskylän yliopiston

teoreettisen materiaali- ja nanofysiikan prof

Lehesjoki, Anna-Elina, s. 1960, jäseneksi 2013,


Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksen

ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksen

tutkimusjoht. ja prof.

Lehti-Eklund, Hanna Maria, s. 1957, jäseneksi 2016,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston pohjoismaisten

kielten prof., täysinpalv.

Lehtinen, Erno August, s. 1950, jäseneksi 2000, hum.

os., kasvatust. toht., Turun yliopiston kasvatustieteen,

erityisesti opettajankoulutuksen prof.

Lehtinen, Ildikó Mària, s. 1948, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Helsingin ja Turun yliopistojen

suomalais-ugrilaisen kansantieteen dos.,

Kulttuurien museon intendentti, eläkkeellä

Lehtipuu, Outi Inkeri Elisabet, s. 1967, jäseneksi

2022, hum. os., teol. toht., Helsingin ylipiston

Uuden testamentin eksegetiikan vanhempi

yliopistonlehtori, dosentti

Lehtola, Veli-Pekka, s. 1957, jäseneksi 2016, hum.

os., fil. toht., Oulun yliopiston Giellagas-instituutin

saamelaisen kulttuurin prof.

Lehtonen, Juhani Urmas Eerikki, s. 1942, jäseneksi


suomalais-ugrilaisen kansatieteen prof., täysinpalv.


Lehtonen, Turo-Kimmo, jäseneksi 2019, hum. os.,

valtiot. toht., Tampereen yliopiston sosiologian

prof.

Leikola, Matti Eino Henrik, s. 1935, jäseneksi 1986,


Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen prof.,

täysinpalv.

Leimu, Pekka Tapani, s. 1943, jäseneksi 2002, hum.

os., fil. toht., Turun yliopiston kansatieteen

prof., täysinpalv.

Leino, Matti Edvard, s. 1949, jäseneksi 2011,



Leino, Pentti Antero, s. 1942, jäseneksi 1984, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston suomen kielen

prof., täysinpalv.

Leino, Reko Pekko, s. 1969, jäseneksi 2014, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Åbo Akademin orgaanisen

kemian prof.

Lemmetyinen, Helge Juhani, s. 1947, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Tampereen

teknillisen yliopiston kemian prof., täysinpalv.

Leppänen, Sirpa Helena, s. 1956, jäseneksi 2013,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston englannin

kielen prof.

Leppäranta, Matti Juhani, s. 1950, jäseneksi 1993,



Lerkkanen, Marja-Kristiina, s. 1963, jäseneksi 2018,

hum. os., kasvatust. toht., Jyväskylän yliopiston

kasvatustieteiden prof.

Leskelä, Markku Antero, s. 1950, jäseneksi 1991,


yliopiston kemian prof.

Lilius, Johan Henrik, s. 1939, jäseneksi 1979, hum.

os., fil. toht., prof., Museoviraston pääjoht.,

täysinpalv., valtionarkeologi

Liljeroth, Peter Wilhelm, s. 1975, jäseneksi 2018,


teknillisen fysiikan prof., akatemiaprof.

Linder, Markus, s. 1966, jäseneksi 2020, matem.-


biomolekyylimateriaalien prof.

Lindgren, Lauri Bernhard, s. 1933, jäseneksi 1988,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston romaanisen


Lindsberg, Perttu Johannes, s. 1960, jäseneksi 2022,


yliopiston neurologian prof.

Lindström, Jan Krister, s. 1964, jäseneksi 2019,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston pohjoismaisten

kielten prof.

Linna, Tuula Hannele, s. 1957, jäseneksi 2012, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston prosessioikeuden

prof.

Liski, Matti, s. 1966, jäseneksi 2021, hum. os., Aaltoyliopiston

taloustieteen prof.

Liukkunen, Ulla, s. 1966, jäseneksi 2022, hum. os.,

Helsingin yliopiston työoikeuden ja kansainvälisen

yksityisoikeuden prof.

Lohi, Hannes, jäseneksi 2022, matem.-luonnont. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston molekyyligenetiikan

prof.

Lohi, Eino Tapani, s. 1965, jäseneksi 2017, hum. os.,

oikeust. toht., Helsingin yliopiston perhe- ja

jäämistöoikeuden yliopistonlehtori

Lokki, Olli Juhani, s. 1943, jäseneksi 2001, matem.-

luonnont. os., fil. toht., prof., Helsingin yliopiston

luonnontieteellisen keskusmuseon joht.,

eläkkeellä

Lukkarinen, Ville Johannes, s. 1957, jäseneksi 2010,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston taidehistorian

prof.

Lummaa, Virpi, s. 1974, jäseneksi 2019, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Turun yliopiston ekologian

prof.

Lund, Peter David, s. 1957, jäseneksi 2018, matem.-


teknillisen fysiikan (uudet energiatekniikat)

prof.

Lunkka, Juha Pekka, s. 1958, jäseneksi 2006,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Oulun yliopiston

maaperägeologian prof.

Luoto, Miska Samuli, s. 1970, jäseneksi 2012,


luonnonmaantieteen prof.


Luukkanen, Martti Olavi, s. 1944, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Viikin

Tropiikki-instituutin joht. ja prof., täysinpalv.

Lyytinen, Heikki Juhani, s. 1946, jäseneksi 2002,

hum. os., psykol. toht., Jyväskylän yliopiston

kehitysneuropsykologian prof., täysinpalv.,

UNESCO-prof.

Lähteenmäki, Maria Terttu, s. 1957, jäseneksi 2011,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston historian

prof.

Lönnberg, Harri Oskari, s. 1949, jäseneksi 1995,


orgaanisen kemian prof., täysinpalv.

Lönnqvist, Jouko Kalevi, s. 1943, jäseneksi 1998,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Terveyden

ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprof.,

Mielenterveys- ja päihdepalvelut osaston joht.,

Helsingin yliopiston psykiatrian prof., täysinpalv.

Löytönen, Markku Kalervo, s. 1955, jäseneksi 2003,


kulttuurimaantieteen prof.

Maalampi, Teuvo Jukka Juhani, s. 1950, jäseneksi



Majamaa, Kari Gunnar, s. 1956, jäseneksi 2018,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Oulun

yliopiston neurologian prof.

Makarow, Marja, s. 1948, jäseneksi 2003, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Presidentti, Academia

Europaea

Maniscalco, Sabrina, s. 1974, jäseneksi 2021,

matem.-luonnont. os., Helsingin yliopiston

kvantti-informaation ja -logiikan prof.

Mannila, Heikki Olavi, s. 1960, jäseneksi 2001,


tietojenkäsittelytekniikan prof., Suomen Akatemian

ent. pääjoht.

Manninen, Matti Jussi, s. 1950, jäseneksi 1998,


yliopiston rehtori, soveltavan fysiikan prof.

Manninen, Ohto Heikki Sulevi, s. 1943, jäseneksi

1992, hum. os., fil. toht., Maanpuolustuskorkeakoulun

sotahistorian prof., täysinpalv.

Mappes, Riitta Johanna, s. 1965, jäseneksi 2009,


ekologian prof., akatemiaprof.

Mappes, Tapio, s. 1965, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., Jyväskylän yliopiston eläinekologian

prof.

Markkola, Pirjo Tuulikki, s. 1959, jäseneksi 2014,

hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston suomalaisen

yhteiskunnan historian prof.

Martikainen, Pekka, s. 1966, jäseneksi 2013, hum.

os., Ph.D., Helsingin yliopiston sosiologian, erit.

väestötieteen prof.

Martio, Olli Tapani, s. 1941, jäseneksi 1974, matem.-



Matomäki, Kaisa Sofia, s. 1985, jäseneksi 2019,

matem.-luonnont. os., PhD, Suomen Akatemian

tutkijatoht., Turun yliopisto

Mattila, Heikki Eero Sakari, s. 1947, jäseneksi 2004,

hum. os., oikeust. toht., Lapin yliopiston oikeuslingvistiikan

prof., täysinpalv.

Mattila, Vesa Mikko, s. 1968, jäseneksi 2015, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston yleisen

valtio-opin prof.

Mattila, Pertti Esko Juhani, s. 1948, jäseneksi 1996,



Mattila, Seppo, s. 1975, jäseneksi 2022, matem.-

luonnont. os., Turun yliopiston tähtitieteen

prof.

Mattila, Severi Pellervo, s. 1935, jäseneksi 1995,


yliopiston Thorax- ja verisuonikirurgian

prof., täysinpalv.

Mauranen, Anna Katariina, s. 1949, jäseneksi 2009,

hum. os., Ph.D., Helsingin yliopiston englantilaisen


Meri, Seppo Kalevi, s. 1957, jäseneksi 2009, matem.-


immunologian prof.

Merilä, Juha Kari Kristian, s. 1965, jäseneksi 2005,


populaatiobiologian prof.


Merisalo, Outi Kaija Olivia, s. 1959, jäseneksi 2003,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston romaanisen

filologian prof.

Metsänkylä, Tauno Yrjö Tapani, s. 1941, jäseneksi


yliopiston matematiikan prof., täysinpalv.

Mickelsson, Jouko Armas, s. 1947, jäseneksi 2004,



Mielikäinen, Kari Juhani, s. 1950, jäseneksi 2003,


Luonnonvarakeskuksen puuntuotoksen prof.,

täysinpalv.

Miestamo, Matti Markko Petteri, jäseneksi 2019,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston yleisen

kielitieteen prof.

Miettinen, Kaisa Marketta, jäseneksi 2014, matem.-


teollisen optimoinnin prof.

Mikkola, Tomi, s. 1967, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., Helsingin yliopiston synnytys- ja

naistentautiopin prof.

Mikkonen, Tommi Johannes, s. 1968, jäseneksi 2021,


yliopiston ohjelmistotekniikan prof.

Moilanen, Atte Jaakko, s. 1968, jäseneksi 2017,


yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon

tutkimusjoht., ekoinformatiikka ja biodiversiteetti-informatiikka

Moilanen, Eeva, s. 1960, jäseneksi 2022, matem.-

luonnont. os., Tampereen yliopiston farmakologian

prof.

Muinonen, Karri Olavi, s. 1961, jäseneksi 2017,


ja Maanmittauslaitoksen tähtitieteen


Mursula, Kalevi Juhani, s. 1953, jäseneksi 2015,


avaruusfysiikan prof.

Murtorinne, Eino Johannes, s. 1930, jäseneksi 1973,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston uusimman

ajan kirkkohistorian prof., täysinpalv.

Murzin, Dmitry, s. 1963, jäseneksi 2017, matem.-

luonnont. os., DrSc, Åbo Akademin kemian

tekniikan prof.

Mustajoki, Arto Samuel, s. 1948, jäseneksi 1991,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston venäjän

kielen ja kirjallisuuden prof., täysinpalv.

Mustakallio, Hannu Samuel, s. 1951, jäseneksi 2012,

hum. os., teol. toht., Itä-Suomen yliopiston

kirkkohistorian prof.

Mutanen, Marja Liisa, s. 1952, jäseneksi 2012,


yliopiston ravitsemusfysiologian prof.

Myllyharju, Marja Johanna, s. 1964, jäseneksi 2019,


molekyylibiologian prof.

Myllymäki, Petri Jukka, s. 1962, jäseneksi 2020,


tietojenkäsittelytieteen prof.

Mähönen, Jukka Tapio, s. 1963, jäseneksi 2011, hum.

os., OTT, Oslon yliopiston oikeustieteen prof.

Mäkelä, Tomi Pekka, s. 1963, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., joht, Helsinki

Institute of Life Science HiLIFE

Mäkelä-Carter, Aino Annikki, s. 1954, jäseneksi


toht., Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen

prof.

Mäki, Markku Juhani, s. 1947, jäseneksi 2005,


Tampereen yliopiston lastentautiopin prof.,

täysinpalv.

Mäki, Ismo Uskali, s. 1951, jäseneksi 2009, hum. os.,

valtiot. toht., Helsingin yliopiston käytännöllisen

filosofian prof.

Mäki-Tanila, Asko Vilhelm, s. 1951, jäseneksi 1998,


kotieläinten jalostustieteen prof.

Mäkinen, Virpi Helena, jäseneksi 2014, hum. os.,

teol. toht., Helsingin yliopiston systemaattisen

teologian yliopistonlehtori

Mälkki, Pentti Urpo, s. 1940, jäseneksi 1983,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Merentutkimuslaitoksen

ylijoht. ja prof., täysinpalv.


Männistö, Pekka Topias, s. 1946, jäseneksi 2010,


yliopiston farmakologian ja lääkekehityksen

prof., täysinpalv.

Mäntysaari, Esa Antero, s. 1958, jäseneksi 2010,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Luonnonvarakeskuksen

prof., biotekniikka- ja elintarviketutkimus

Mönkkönen, Jukka Tapani, s. 1959, jäseneksi 2019,

matem.-luonnont. os., farm. toht., Itä-Suomen

yliopiston biofarmasian prof., rehtori

Mönkkönen, Vesa Mikko, s. 1961, jäseneksi 2018,


yliopiston soveltavan ekologian prof.

Neittaanmäki, Pekka Juhani, s. 1951, jäseneksi 1994,


yliopiston tietotekniikan prof.

Nenola, Aili Annikki, s. 1942, jäseneksi 2002, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston naistutkimuksen

prof., täysinpalv.

Neuvo, Yrjö Aunus Olavi, s. 1943, jäseneksi 1993,

matem.-luonnont. os., Ph.D., joht. Nokia Corp.,

eläkkeellä, Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun

tutkimusjoht. ja prof.

Nevakivi, Jukka Taneli, s. 1931, jäseneksi 1990, hum.

os., Ph.D., Helsingin yliopiston poliittisen historian

prof., täysinpalv.

Nevalainen, Taimi Terttu Annikki, s. 1952, jäseneksi


englantilaisen filologian prof.

Nevanlinna, Heikki Kai Olavi, s. 1947, jäseneksi


yliopiston geofysiikan dos., Ilmatieteen laitoksen

tutkimuspäällikkö, eläkkeellä

Nevanlinna, Eero Olavi, s. 1948, jäseneksi 1987,



Niemelä, Ilkka Niilo Fredrik, s. 1961, jäseneksi 2013,


tietojenkäsittelytekniikan prof.

Niemelä, Pekka Juhani, s. 1949, jäseneksi 2014,


biodiversiteetti- ja ympäristötieteen prof.,

täysinpalv.

Niemi, Hannele Marjatta, s. 1948, jäseneksi 2004,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston kasvatustieteen

prof.

Niemi, Johanna Taru Marja, s. 1957, jäseneksi

2020, hum. os., oikeust. toht., Helsingin

yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan

dekaani

Niemi, Jussi, s. 1950, jäseneksi 2007, hum. os., fil.

toht., Itä-Suomen yliopiston yleisen kielitieteen

prof., täysinpalv.

Niemi, Marjaana, s. 1963, jäseneksi 2017, hum. os.,

Ph.D., Tampereen yliopiston kansainvälisen

historian prof.

Niemi, Mikko Olavi, s. 1975, jäseneksi 2014,


yliopiston farmakogenetiikan prof.

Niemi, Pekka Olavi, s. 1948, jäseneksi 1996, hum.

os., psykol. toht., Turun yliopiston psykologian

prof., täysinpalv.

Nieminen, Risto Matti, s. 1948, jäseneksi 1984,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., akateemikko,

Aalto-yliopiston fysiikan prof., täysinpalv.

Niiniluoto, Ilkka Maunu Olavi, s. 1946, jäseneksi

1985, hum. os., fil. toht., akateemikko, Helsingin

yliopiston ent. kansleri, teoreettisen filosofian

prof., täysinpalv.

Niinistö, Lauri Salomon, s. 1941, jäseneksi 1982,


epäorgaanisen kemian prof., täysinpalv.

Nikinmaa, Mikko Juhani, s. 1954, jäseneksi 1998,


eläintieteen prof.

Nikula, Riitta Kaarina, s. 1944, jäseneksi 1993,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston taidehistorian

prof., täysinpalv.

Nissinen, Martti Heikki, s. 1959, jäseneksi 2009,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston Vanhan

testamentin eksegetiikan prof.

Nordlund, Kai, s. 1969, jäseneksi 2017, matem.-


laskennallisen materiaalifysiikan prof.

Norros, Ilkka, s. 1953, jäseneksi 2015, matem.-

luonnont. os., tutkimusprof., VTT, täysinpalv.


Nummelin, Esa, s. 1951, jäseneksi 2003, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Helsingin yliopiston


Nummenmaa, Lauri, s. 1977, jäseneksi 2022, hum.

os., fil. toht., Valtakunnallisen PET-keskuksen

lääketieteellisen kuvantamisen prof.

Nuorteva, Jussi Pekka, s. 1954, jäseneksi 2001,

hum. os., teol. toht., arkistolaitoksen pääjoht.,

valtionarkistonhoitaja, eläkkeellä, Ritarikuntien

kansleri

Nuorteva, Matti Kalevi, s. 1928, jäseneksi 1983,


Helsingin yliopiston maatalous- ja metsäeläintieteen

prof., täysinpalv.

Nuotio, Kimmo Teppo, s. 1959, jäseneksi 2012, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston rikosoikeuden

prof.

Nurmi, Hannu, s. 1944, jäseneksi 1983, hum. os.,

valtiot. toht., Turun yliopiston yleisen valtioopin

prof., täysinpalv.

Nuutila, Pirjo Riitta, s. 1959, jäseneksi 2019,


yliopiston aineenvaihduntatutkimuksen prof.

Nyberg, Kaisa Tellervo, s. 1948, jäseneksi 2006,


tietojenkäsittelytekniikan prof., täysinpalv.

Nygård, Toivo, s. 1943, jäseneksi 2003, hum. os., fil.

toht., Jyväskylän yliopiston Suomen historian

prof., täysinpalv.

Näätänen, Risto Kalervo, s. 1939, jäseneksi 1980,

hum. os., fil. toht., akatemiaprof., täysinpalv.,

Tarton yliopiston prof.

Oja, Erkki, s. 1948, jäseneksi 1992, matem.-luonnont.

os., tekn. toht., Aalto-yliopiston tietojenkäsittelytekniikan

prof., täysinpalv.

Oja, Hannu Frans Vilhelm, s. 1950, jäseneksi 2008,


tilastotieteen prof.

Ojala, Jari Antero, s. 1968, jäseneksi 2018, hum. os.,

fil. toht., Jyväskylän yliopiston vertailevan liiketoimintahistorian

prof.

Ojala, Matti Juhani, s. 1944, jäseneksi 2001,


Helsingin yliopiston kotieläinten jalostustieteen

prof., täysinpalv.

Oksman, Leevi Otto Juhani, s. 1931, jäseneksi 1976,


sähkötekniikan prof., täysinpalv.

Olkinuora, Erkki Tapio, s. 1943, jäseneksi 1991,

hum. os., valtiot. toht., Turun yliopiston kasvatustieteen

prof., täysinpalv.

Ollikainen, Markku Martti Olavi, s. 1952, jäseneksi

2011, matem.-luonnont. os., valtiot. toht., Helsingin

yliopiston ympäristöekonomian prof.

Onikki-Rantajääskö, Tiina, s. 1960, jäseneksi 2016,


kielen prof.

Orponen, Olli Pekka, s. 1959, jäseneksi 2013,


tietojenkäsittelytekniikan prof.

Otonkoski, Timo Pyry Juhani, s. 1956, jäseneksi


Helsingin yliopiston lääketieteellisen kantasolututkimuksen

prof.

Oulasvirta, Antti Olavi, jäseneksi 2019, matem.-

luonnont. os., Aalto-yliopiston sähkötekniikan,

erit. käyttöliittymien prof.

Ovaskainen, Otso Tapio, s. 1970, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., Helsingin yliopiston

matemaattisen ekologian prof., akatemiaprof.

Paalanen, Mikko Antero, s. 1948, jäseneksi 1992,


kylmälaboratorion joht. ja prof., täysinpalv.

Paasi, Anssi Ilmari, s. 1955, jäseneksi 2001, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston maantieteen

prof.

Paavilainen, Eero Sampo Sakari, s. 1936, jäseneksi


toht., Metsäntutkimuslaitoksen suometsätieteen

prof., täysinpalv.

Pahta, Päivi Irmeli, s. 1959, jäseneksi 2015, hum. os.,

fil. toht., Tampereen yliopiston englantilaisen

filologian prof.

Pakkala, Juha Kalevi, jäseneksi 2020, hum. os., teol.

toht., Helsingin yliopiston eksegetiikan ja Raamatun

heprean yliopistonlehtori


Pakkanen, Tapani Antti, s. 1949, jäseneksi 1992,


yliopiston kemian prof., täysinpalv.

Palander, Helli Marjatta, s. 1955, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston suomen

kielen prof.

Palander-Collin, Minna Johanna, s. 1967, jäseneksi


englannin kielen prof.

Palmroth, Minna Maria Emilia, s. 1975, jäseneksi


yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan prof.

Paloheimo, Heikki Mauri Osmo, s. 1946, jäseneksi

2010, hum. os., valtiot. toht., Tampereen yliopiston

valtio-opin prof., täysinpalv.

Palonen, Kari Ilmari, s. 1947, jäseneksi 2005, hum.

os., valtiot. toht., Jyväskylän yliopiston valtioopin

prof., täysinpalv.

Paloposki, Outi Helena, s. 1956, jäseneksi 2019,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston englannin

kielen prof.

Palotie, Aarno, jäseneksi 2012, matem.-luonnont.

os., lääket. ja kir. toht., Suomen molekyylilääketieteen

instituutin ja Helsingin yliopiston

tutkimusjoht. ja prof., Prof., Massachusetts

General Hospital ja Broad Institute of MIT

and Harvard

Palva, Erkki Tapio, s. 1947, jäseneksi 1997, matem.-


perinnöllisyystieteen prof., täysinpalv.

Palvimo, Jorma Juhani, s. 1959, jäseneksi 2016,


yliopiston lääketieteellisen biokemian prof.

Pamilo, Pekka, s. 1949, jäseneksi 1999, matem.-


populaatiobiologian prof., täysinpalv.

Panula, Pertti Aarre Juhani, s. 1952, jäseneksi 2014,


yliopiston biolääketieteen prof.

Papunen, Heikki Tapani, s. 1936, jäseneksi 1984,


geologian ja mineralogian prof.,

täysinpalv.

Parpola, Asko Heikki Siegfried, s. 1941, jäseneksi


indologian henk.koht. ylim. prof., täysinpalv.

Parpola, Simo, jäseneksi 1993, hum. os., fil. toht.,

Helsingin yliopiston assyriologian prof., täysinpalv.

Parviainen, Jari Väinämö, s. 1950, jäseneksi 2004,

matem.-luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Luonnonvarakeskuksen

aluejoht. ja prof., täysinpalv.

Pasternack, Amos Isak, s. 1936, jäseneksi 1996,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Tampereen


Patomäki, Heikki Olavi, s. 1963, jäseneksi 2018,


maailmanpolitiikan prof.

Pehkonen, Jaakko Kalevi, s. 1960, jäseneksi 2011,

hum. os., kauppat. toht., Jyväskylän yliopiston

kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen prof.

Peikola, Matti Pellervo, s. 1967, jäseneksi 2022,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston englannin

kielen prof.

Pekkanen, Tuomo Antero, s. 1934, jäseneksi 1982,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston latinan


Pekola, Jukka, s. 1958, jäseneksi 2001, matem.-


fysiikan prof.

Pelkonen, Reino Olavi, s. 1945, jäseneksi 2004,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Oulun

yliopiston farmakologian prof., täysinpalv.

Pelkonen, Risto Lauri Agathon, s. 1931, jäseneksi


arkkiatri, Helsingin yliopiston lääketieteen

prof., täysinpalv.

Pellikka, Petri Kauko Emil, s. 1965, jäseneksi 2010,


geoinformatiikan prof.

Pellinen, Risto Juhani, s. 1944, jäseneksi 1990,


laitoksen tiedejoht., avaruustutkimus, prof.,

täysinpalv.

Peltola, Heikki Olavi, s. 1943, jäseneksi 2004,



Helsingin yliopiston infektiotautiopin prof.,

täysinpalv.

Peltola, Heli Maarit, s. 1965, jäseneksi 2018, matem.-

luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Itä-Suomen

yliopiston metsänhoitotieteen prof.

Peltomäki, Päivi Tuulikki, s. 1959, jäseneksi 2012,


yliopiston biolääketieteellisen syöpätutkimuksen

prof.

Peltonen, Markku Aimo Olavi, s. 1957, jäseneksi


yleisen historian prof.

Peltonen, Matti Tapani, s. 1952, jäseneksi 2011, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston sosiaalihistorian

prof., täysinpalv.

Peltonen-Sainio, Pirjo, s. 1963, jäseneksi 2004,


Luonnonvarakeskuksen kasvintuotannon tutkimuksen

prof.

Pennanen, Taina Liisa, jäseneksi 2021, matem.-


tutkimusprof., maatalousmaiden

maaperätiede

Pentikäinen, Juha Yrjänä, s. 1940, jäseneksi 1995,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston uskontotieteen

prof., täysinpalv., Pohjoisen kulttuuriinstituutin

pohjoisen etnografian tutkimusprof.

Penttilä, Merja Elisa, jäseneksi 2015, matem.-

luonnont. os., fil. toht., VTT:n tutkimusprof.

(biotekniikka)

Penttonen, Martti Aleksander, s. 1948, jäseneksi

1992, matem.-luonnont. os., fil. toht., Itä-

Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteen prof.,

täysinpalv.

Perheentupa, Jaakko Pentti, s. 1934, jäseneksi 1991,


yliopiston lastentautiopin prof., täysinpalv.

Peräkylä, Anssi Matti, s. 1957, jäseneksi 2010, hum.

os., Ph.D., Helsingin yliopiston sosiologian prof.,

akatemiaprof.

Pesonen, Lauri Juhani, s. 1944, jäseneksi 2002,



Pessi, Anne Birgitta, s. 1975, jäseneksi 2012, hum.

os., teol. toht., Helsingin yliopiston kirkkososiologian

prof.

Pettersson, Mika Johannes, s. 1969, jäseneksi 2017,



Pettersson, Torsten Per Gustav, s. 1955, jäseneksi

1993, hum. os., fil. toht., Uppsalan yliopiston

kirjallisuuden prof.

Piekkari, Rebecca, s. 1967, jäseneksi 2016, hum. os.,

kauppat. toht., Aalto-yliopiston kansainvälisen

liiketoiminnan prof.

Pihko, Petri Matias, s. 1971, jäseneksi 2016, matem.-



Pihlajamäki, Heikki Tapio, s. 1961, jäseneksi 2014,


vertailevan oikeushistorian prof., akatemiaprof.

Pihlajaniemi, Taina Annikki, s. 1957, jäseneksi


Oulun yliopiston lääketieteellisen biokemian

prof.

Pihlström, Sami, s. 1969, jäseneksi 2017, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian

prof.

Piironen, Vieno Irene, s. 1955, jäseneksi 2008,


yliopiston elintarvikekemian prof.

Piitulainen, Marja-Leena, s. 1945, jäseneksi 2005,

hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston germaanisen


Pirttilä, Jukka Olavi, s. 1970, jäseneksi 2019, hum. os.,

valtiot. toht., Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen

tutkimuskeskuksen julkistalouden prof.

Pitkänen, Asla Sirkka Liisa, s. 1959, jäseneksi 2010,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., fil. toht., Itä-

Suomen yliopiston neurobiologian prof.

Pitkäranta, Markku Juhani, s. 1948, jäseneksi 2001,



Pohjola, Matti Tapani, s. 1950, jäseneksi 1996, hum.

os., D.Ph., Aalto-yliopiston kansantaloustieteen

prof.


Poso, Simo Johannes, s. 1938, jäseneksi 1995,


Helsingin yliopiston metsänarvioimistieteen

prof., täysinpalv.

Poutanen, Juri, s. 1965, jäseneksi 2016, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Turun yliopiston tähtitieteen

prof.

Poutanen, Kaisa Sinikka, s. 1954, jäseneksi 2015,

matem.-luonnont. os., tekn. toht., VTT:n tutkimusprof.

(elintarviketeknologia), täysinpalv.

Poutanen, Markku Juhani, s. 1955, jäseneksi 2009,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Prof., Secretary

General, International Association of Geodesy

IAG

Poutiainen, Esko Kalevi, s. 1936, jäseneksi 1983,


Maatalouden tutkimuskeskuksen ylijoht. ja

prof., täysinpalv.

Primmer, Craig Robert, s. 1970, jäseneksi 2009,


perinnöllisyystieteen prof.

Puhakka, Mikko Tapio, s. 1955, jäseneksi 2012, hum.

os., Ph.D., Oulun yliopiston kansantaloustieteen

prof.

Pulkkinen, Lea Raakel, s. 1939, jäseneksi 1994, hum.

os., kasvatust. toht., Jyväskylän yliopiston psykologian

prof., täysinpalv.

Pulkkinen, Tuija Kaarina, s. 1956, jäseneksi 2011,


naistutkimuksen prof.

Pulkkinen, Tuija Inkeri, s. 1962, jäseneksi 2001,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Chair of the

Climate and Space Sciences and Engineering

Department, University of Michigan

Punamäki, Raija-Leena Eliisa, s. 1952, jäseneksi

2007, hum. os., fil. toht., Tampereen yliopiston

psykologian prof.

Punkkinen, Matti, s. 1939, jäseneksi 1982, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Turun yliopiston fysiikan

prof., täysinpalv.

Puolanne, Eero, s. 1947, jäseneksi 2001, matem.-

luonnont. os., maat. ja metsät. toht., Helsingin

yliopiston lihateknologian prof., täysinpalv.

Puska, Martti, jäseneksi 2006, matem.-luonnont.

os., tekn. toht., Aalto-yliopiston fysiikan prof.

Puttonen, Pasi Kalevi, s. 1954, jäseneksi 2014,

matem.-luonnont. os., maat. ja metsätiet.

toht., Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen

prof.

Pyrhönen, Heta Marjatta, s. 1960, jäseneksi 2005,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston yleisen

kirjallisuustieteen prof.

Pyykkö, Veli Pekka, s. 1941, jäseneksi 1989, matem.-



Pyysiäinen, Ilkka Eljas, s. 1959, jäseneksi 2007, hum.

os., teol. toht., Helsingin yliopiston uskontotieteen

yliopistonlehtori, uskontotieteen dos.

Pyörälä, Pertti Kalevi, s. 1930, jäseneksi 1982,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Kuopion


Päivänen, Eero Juhani, s. 1941, jäseneksi 1997,


Helsingin yliopiston suometsätieteen prof.,

täysinpalv.

Päivärinta, Lassi Juhani, s. 1954, jäseneksi 1991,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Tallinnan Teknillisen

Yliopiston matematiikan prof.

Pöysä, Hannu Kalervo, s. 1957, jäseneksi 2018,

matem.-luonnont. os., fil. toht., johtava tutkija

(ekologia), Luonnonvarakeskus, täysinpalv.

Raitakari, Olli Tuomas, s. 1963, jäseneksi 2014,


Turun yliopiston kardiovaskulaarilääketieteen

prof., Sydäntutkimuskeskuksen joht., akatemiaprof.

Raitio, Juha Tapani, s. 1967, jäseneksi 2021, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden

prof.

Raivio, Kari Olavi, s. 1940, jäseneksi 1987, matem.-


yliopiston ent. kansleri, perinataalilääketieteen

henk.koht. ylim. prof., täysinpalv.

Ranki, Päivi Annamari, jäseneksi 2010, matem.-


yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin prof.


Rantala, Veikko Reima, s. 1933, jäseneksi 1989, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston filosofian,

erityisesti logiikan ja tietoteorian prof., täysinpalv.

Rantanen, Taina Tuulikki, s. 1959, jäseneksi 2022,

matem.-luonnont. os., liikuntat. toht., Jyväskylän

yliopiston gerontologian ja kansanterveyden

prof.

Rasila, Viljo Fridolf, s. 1926, jäseneksi 1982, hum.

os., yhteiskuntat. toht., Tampereen yliopiston


Rasku-Puttonen, Helena Marjatta, s. 1952, jäseneksi

2015, hum. os., psykol. toht., Jyväskylän yliopiston

kasvatuspsykologian prof.

Raunio, Raimo Tapio, s. 1969, jäseneksi 2011, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston valtio-opin

prof.

Rauvala, Heikki Matti Eemeli, s. 1947, jäseneksi


Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksen

prof., täysinpalv.

Rentola, Kimmo Kaleva, s. 1953, jäseneksi 2009,


poliittisen historian prof.

Repo, Timo Juhani, s. 1967, jäseneksi 2017, matem.-



Riekkola, Marja-Liisa, s. 1953, jäseneksi 2007,


analyyttisen kemian prof.

Riikonen, Hannu Kalevi H.K, s. 1948, jäseneksi


yleisen kirjallisuustieteen prof., täysinpalv.

Rikkinen, Jouko Kalevi, s. 1961, jäseneksi 2015,


ja Luonnontieteellisen keskusmuseon

kasvitieteen prof.

Rikkinen, Kalevi Vilho, s. 1936, jäseneksi 1983,



Rinne, Juha, s. 1960, jäseneksi 2021, matem.-luonnont.

os., Prof., Turun yliopisto, valtakunnallinen

PET-keskus

Rinne, Heikki Juhani, s. 1939, jäseneksi 2003,



Rinne, Risto Armas Tapani, s. 1952, jäseneksi 2002,

hum. os., kasvatust. toht., Turun yliopiston


Riska, Dan-Olof Wilhelm, s. 1944, jäseneksi 2001,



Rissanen, Kari Tapani, s. 1959, jäseneksi 2004,


yliopiston orgaanisen kemian prof.

Ritala, Mikko Kalervo, s. 1968, jäseneksi 2009,



Roos, Jeja Pekka J.P, s. 1945, jäseneksi 1995, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan

prof., täysinpalv.

Routti, Jorma Tapio, s. 1938, jäseneksi 1982,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Euroopan komission

tutkimuspääosaston pääjoht. ja prof.,

täysinpalv.

Rummukainen, Kari Olavi, s. 1962, jäseneksi 2009,


teoreettisen fysiikan prof., akatemiaprof.

Ruoppila, Isto Raimo, s. 1935, jäseneksi 1992, hum.

os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston psykologian,

erityisesti kehityspsykologian prof., täysinpalv.

Ruskoaho, Heikki Juhani, s. 1952, jäseneksi 2010,


yliopiston farmakologian ja lääkekehityksen

prof.

Ruusuvuori, Johanna Elisabeth, s. 1964, jäseneksi

2015, hum. os., yhteiskuntat. toht., Tampereen

yliopiston sosiaalipsykologian prof.

Räihä, Kari-Jouko, s. 1951, jäseneksi 2003, matem.-


tietojenkäsittelyopin prof., täysinpalv.

Räikkä, Juha Aimo Tapio, s. 1965, jäseneksi 2018,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston käytännöllisen

filosofian prof.

Räikkönen, Katri, s. 1963, jäseneksi 2012, hum. os.,

Helsingin yliopiston psykologian prof.


Rämö, Osmo Tapani, s. 1959, jäseneksi 2004,


geologian ja mineralogian prof.

Räsänen, Markku Olavi, s. 1949, jäseneksi 2000,


fysikaalisen kemian prof., täysinpalv.

Saarenpää, Ahti, s. 1946, jäseneksi 2003, hum. os.,

oikeust. toht., Lapin yliopiston yksityisoikeuden

prof., täysinpalv.

Saarinen, Hannes Kalervo, s. 1946, jäseneksi 2004,

hum. os., Dr. phil., Helsingin yliopiston yleisen


Saarinen, Jarkko Juhani, s. 1968, jäseneksi 2013,


maantieteen prof.

Saarinen, Risto Juhani, s. 1959, jäseneksi 1999, hum.

os., teol. toht., fil. toht., Helsingin yliopiston

ekumeniikan prof.

Saarinen, Sirkka Aulikki, s. 1954, jäseneksi 2002,



Saarinen, Timo Olavi, s. 1957, jäseneksi 2011, hum.

os., kauppat. toht., Aalto-yliopiston tietojärjestelmätieteen

prof., täysinpalv.

Saarnisto, Matti Juhani, s. 1942, jäseneksi 1995,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Geologian tutkimuskeskuksen

ent. tutkimusjoht. ja prof.

Saastamoinen, Olli Juhani, s. 1945, jäseneksi 2004,


Itä-Suomen yliopiston metsäekonomian prof.,

täysinpalv.

Saikkonen, Pentti Juhani, s. 1952, jäseneksi 2011,

matem.-luonnont. os., valtiot. toht., Helsingin

yliopiston tilastotieteen prof., täysinpalv.

Sakaranaho, Tuula, s. 1955, jäseneksi 2014, hum.

os., Helsingin yliopiston uskontotieteen prof.

Saksela, Eero Juhani, s. 1937, jäseneksi 1983,


yliopiston patologisen anatomian prof.,

täysinpalv.

Saksela, Kalle Martti, s. 1962, jäseneksi 2003,


yliopiston virologian prof.

Saksman, Eero Antti, s. 1962, jäseneksi 2007,


matematiikan prof.

Salmela-Aro, Jaana Katariina, s. 1961, jäseneksi

2018, hum. os., psykol. toht., Helsingin yliopiston

kasvatustieteen prof., akatemiaprof.

Salmelin, Riitta Helena, s. 1961, jäseneksi 2009,


neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan

laitoksen prof.

Salmi, Hannu Juhani, s. 1961, jäseneksi 2017, hum. os.,

fil. toht., Turun yliopiston kulttuurihistorian prof.

Salmi, Tapio Olavi, s. 1957, jäseneksi 2012, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Åbo Akademin kemiallisen

reaktiotekniikan prof., akatemiaprof.

Salminen, Seppo Jaakko, s. 1954, jäseneksi 2013,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Turun yliopiston

funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen

joht., prof.

Salminen, Tapani Antero, s. 1962, jäseneksi 2004,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston etnolingvistiikan

ja fennougristiikan dos.

Salmivalli, Eija Christina, s. 1967, jäseneksi 2020,

hum. os., psykol. toht., Turun yliopiston psykologian

prof.

Salo, Ahti Antero, s. 1962, jäseneksi 2017, matem.-


systeemianalyysin prof.

Salo, Jouko Heikki Kalevi, s. 1959, jäseneksi 2013,


tähtitieteen prof.

Salo, Mikko Johannes, s. 1979, jäseneksi 2020,



Salo, Tuula Anneli, s. 1958, jäseneksi 2010, matem.-

luonnont. os., hammaslääket. toht., Oulun

yliopiston suupatologian prof.

Salomaa, Arto, jäseneksi 1970, matem.-luonnont.

os., fil. toht., akateemikko, Turun yliopiston


Salomaa, Ralf Rainer Eerik, s. 1947, jäseneksi 2010,




Salomies, Olli Ilmari, s. 1951, jäseneksi 2001, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston latinan kielen

ja Rooman kirjallisuuden prof.

Salonen, Kirsi Leena, s. 1972, jäseneksi 2020, hum.

os., fil. toht., oikeust. toht., prof. of medieval

history, University of Bergen

Salonen, Veli-Pekka, s. 1952, jäseneksi 1997, matem.-


ympäristögeologian prof.

Sammallahti, Pekka Lars Kalervo, s. 1947, jäseneksi

1988, hum. os., fil. toht., Oulun yliopiston saamen


Sams, Mikko Ensio, s. 1953, jäseneksi 2018, hum. os.,

fil. toht., Aalto-yliopiston kognitiivisen neurotieteen

prof.

Sandu, Niculae Gabriel, s. 1954, jäseneksi 2011,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston teoreettisen

filosofian prof.

Sariola, Hannu, s. 1954, jäseneksi 2003, matem.-

luonnont. os., M.D., Ph.D., Helsingin yliopiston

kehitysbiologian prof.

Saukkonen, Pauli, s. 1933, jäseneksi 1992, hum. os.,

fil. toht., Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen

joht. ja prof., täysinpalv.

Saura, Anssi Jaakko Elias, s. 1943, jäseneksi 1985,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Uumajan yliopiston

perinnöllisyystieteen prof., täysinpalv.

Savijärvi, Hannu Ilmari, s. 1947, jäseneksi 1999,


meteorologian prof., täysinpalv.

Savolainen, Markku Juhani, s. 1950, jäseneksi 2008,



Savolainen, Outi Anitra, s. 1951, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Oulun yliopiston

perinnöllisyystieteen prof.

Scheinin, Martin, s. 1954, jäseneksi 2003, hum. os.,

oikeust. toht., British Academy Global Prof., University

of Oxford, osa-aikainen kansainvälisen

oikeuden prof., European University Institute

Scheinin, Mika, s. 1952, jäseneksi 2009, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Turun yliopiston

farmakologian prof.

Schwab, Ursula Sonja, s. 1968, jäseneksi 2019,


yliopiston ravitsemusterapian prof.

Seppä, Heikki Tapani, s. 1964, jäseneksi 2013,


kvartäärigeologian prof.

Seppälä, Jukka Veli, s. 1955, jäseneksi 2005, matem.-


polymeeriteknologian prof.

Seppälä, Markku Tapio, s. 1936, jäseneksi 1982,


yliopiston synnytys- ja naistentautiopin

prof., täysinpalv.

Seppälä, Risto Juhani, s. 1943, jäseneksi 2001,

matem.-luonnont. os., valtiot. toht., Metsäntutkimuslaitoksen

tilastotieteen prof., täysinpalv.

Sihvola, Ari Henrik, s. 1957, jäseneksi 2007, matem.-


sähkömagnetiikan prof.

Sihvonen, Jukka Veli Olavi, s. 1953, jäseneksi 2014,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston elokuvatutkimuksen

prof.

Siirilä, Seppo Ilmari, s. 1937, jäseneksi 1985, matem.-


aluetieteen prof., täysinpalv.

Siiskonen, Harri Olavi, s. 1956, jäseneksi 2005,

hum. os., fil. toht., Itä-Suomen yliopiston yleisen

historian prof.

Sillanpää, Mika Erik Tapio, jäseneksi 2018, matem.-

luonnont. os., tekn. toht., Visiting Prof, Florida

International University

Sillanpää, Mika Antero, s. 1976, jäseneksi 2016,

matem.-luonnont. os., PhD, Aalto-yliopiston

fysiikan prof.

Siltala, Juha Heikki, s. 1957, jäseneksi 2014, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston Suomen historian

prof.

Siltala, Raimo Olavi, jäseneksi 2022, hum. os.,

oikeustiet. toht., Turun yliopiston yleisen oikeustieteen

prof.

Siltanen, Samuli, s. 1970, jäseneksi 2020, matem.-

luonnont. os., Helsingin yliopiston teollisuusmatematiikan

prof.


Silvennoinen, Olli Juhani, s. 1960, jäseneksi 2002,


yliopiston biolääketieteellisen teknologian

yksikön prof.

Simell, Olli Gunnar, s. 1945, jäseneksi 2003,


yliopiston lastentautiopin prof., täysinpalv.

Simola, Hannu Jaakko, s. 1950, jäseneksi 2014, hum.

os., kasvatust. toht., Helsingin yliopiston kasvatussosiologian

prof., täysinpalv.

Simola, Liisa Kaarina, s. 1938, jäseneksi 1987,



Sintonen, Matti Tapani, s. 1951, jäseneksi 2008,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston filosofian

prof., täysinpalv.

Sipilä, Jorma Jaakko Kalevi, s. 1945, jäseneksi 2000,

hum. os., valtiot. toht., Tampereen yliopiston

ent. kansleri, sosiaalipolitiikan prof., täysinpalv.

Siponen, Timo Mikko Tapani, s. 1974, jäseneksi

2019, matem.-luonnont. os., fil. toht., yhteiskuntat.

toht., Jyväskylän yliopiston tietojärjestelmätieteen

prof.

Sistonen, Lea Tuulikki, s. 1959, jäseneksi 2004,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Åbo Akademin

solu- ja molekyylibiologian prof.

Sisula-Tulokas, Lena, s. 1945, jäseneksi 2001, hum.


prof., täysinpalv.

Sivonen, Anna Kaarina, s. 1954, jäseneksi 2002,


Helsingin yliopiston mikrobivarantojen tutkimusyksikön

joht.

Slotte, Pamela Paulina, jäseneksi 2022, hum. os.,

teol. toht., Åbo Akademin uskonnon ja oikeuden

prof.

Snellman, Hanna Kyllikki, s. 1961, jäseneksi 2010,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston kansatieteen

prof.

Soininen, Hilkka Sirkku, s. 1950, jäseneksi 2010,


Itä-Suomen yliopiston neurologian prof.,

täysinpalv.

Solin, Heikki Lauri Abel, s. 1938, jäseneksi 1983,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston latinalaisen

filologian henk.koht. ylim. prof., täysinpalv.

Sollamo, Raija Tellervo, s. 1942, jäseneksi 2006,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston Raamatun

alkukielten prof., täysinpalv.

Somersalo, Erkki Jaakko, s. 1960, jäseneksi 2007,

matem.-luonnont. os., fil. toht., matematiikan

prof., Case Western Reserve University

Sorjonen, Marja-Leena, s. 1956, jäseneksi 2015,

hum. os., PhD, Helsingin yliopiston suomen

kielen prof.

Sorsa, Veikko Valio, s. 1928, jäseneksi 1979, matem.-


perinnöllisyystieteen henk.koht. ylim. prof.,

täysinpalv.

Stark, Laura Michelle, s. 1966, jäseneksi 2013, hum.

os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston etnologian

prof.

Steinby, Eva Margareta, s. 1938, jäseneksi 2000,

hum. os., fil. toht., Oxfordin yliopiston roomalaisen

arkeologian prof., täysinpalv.

Stenbacka, Leif Rune, s. 1960, jäseneksi 2010, hum.

os., valtiot. toht., Hankenin kansantaloustieteen

prof.

Stoddard, Frederick Lothrop Fred, s. 1958, jäseneksi

2021, matem.-luonnont. os., PhD, Helsingin

yliopiston kasvinviljelytieteen yliopistonlehtori,

dosentti

Strandberg, Timo Einar, s. 1953, jäseneksi 2013,


yliopiston ja Oulun yliopiston geriatrian prof.

Suhonen, Jouni Tapio, s. 1956, jäseneksi 2019,


yliopiston teoreettisen fysiikan prof.

Sulkunen, Irma Hilda Tuulikki, s. 1948, jäseneksi



Sulkunen, Pekka Juhani, s. 1948, jäseneksi 2002,


sosiologian prof., täysinpalv.

Sun, Zhipei, s. 1978, jäseneksi 2022, matem.-luonnont.

os., Aalto-yliopiston fotoniikan prof.


Sundholm, Dage Mats Börje, s. 1957, jäseneksi 2015,


laskennallisen ja teoreettisen kemian prof.

Suomela-Härmä, Marja Elina, s. 1946, jäseneksi


italialaisen filologian prof., täysinpalv.

Suominen, Juha Kalevi, s. 1940, jäseneksi 1973,



Suominen, Kalle-Antti, s. 1964, jäseneksi 2002,


fysiikan prof.

Syrjälä, Leena, s. 1947, jäseneksi 2001, hum. os., fil.

toht., Oulun yliopiston kasvatustieteen prof.,

täysinpalv.

Sänkiaho, Risto Heikki, s. 1941, jäseneksi 2001,

hum. os., valtiot. toht., Tampereen yliopiston

yhteiskuntatieteiden metodologian prof., täysinpalv.

Taalas, Jukka Petteri, s. 1961, jäseneksi 2009,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Maailman

ilmatieteen järjestön (WMO) pääsiht.

Taavitsainen, Irma, jäseneksi 2004, hum. os., fil.

toht., Helsingin yliopiston englantilaisen filologian

prof., täysinpalv.

Taavitsainen, Jussi-Pekka, s. 1951, jäseneksi 2004,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston arkeologian

prof.

Tahvonen, Olli Ilari, s. 1958, jäseneksi 2010, hum.

os., kauppat. toht., Helsingin yliopiston kansantaloudellisen

metsäekonomian prof.

Tainio, Risto, s. 1947, jäseneksi 1992, hum. os., kauppat.

toht., Aalto-yliopiston liiketaloustieteen,

erityisesti hallinnon prof., täysinpalv.

Taipale, Jussi, s. 1968, jäseneksi 2020, matem.-luonnont.

os., Helsingin yliopiston lääketieteellisen

systeemibiologian prof.

Tanila, Heikki Juhani, s. 1962, jäseneksi 2020,

matem.-luonnont. os., lääket. toht., Itä-Suomen

yliopiston translationaalisen neurotieteen prof.

Tanskanen, Antti Johannes, s. 1946, jäseneksi 1993,

hum. os., taloust. toht., Jyväskylän yliopiston

ent. rehtori, pääjoht., OP-ryhmä, eläkkeellä

Tanskanen, Sanna-Kaisa, s. 1965, jäseneksi 2017,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston englantilaisen

filologian prof.

Tarasti, Eero Aarne Pekka, s. 1948, jäseneksi 1987,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston musiikkitieteen

prof., täysinpalv.

Tarkiainen, Kari, s. 1938, jäseneksi 2000, hum. os.,

fil. toht., prof., arkistolaitoksen pääjoht., valtionarkistonhoitaja,

täysinpalv.

Tarkka, Lotte Maria, s. 1963, jäseneksi 2012, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston folkloristiikan prof.

Taskinen, Marja-Riitta, s. 1940, jäseneksi 2002,


yliopistollisen keskussairaalan sisätautiopin

prof., täysinpalv.

Teeri, Teemu Heikki, s. 1956, jäseneksi 2010,


kasvinjalostustieteen prof.

Tenhu, Heikki Juhani, s. 1955, jäseneksi 2013,


polymeerikemian prof.

Tenkanen, Tiina Maija, s. 1963, jäseneksi 2016,


yliopiston biotuotannon kemian prof.

Tepora, Jarno Kalervo, s. 1948, jäseneksi 2004, hum.


prof., täysinpalv.

Tervo-Niemelä, Kati, s. 1972, jäseneksi 2017, hum.

os., teol. toht., Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen

teologian prof.

Thesleff, Irma Paula Nathalia, s. 1948, jäseneksi

1994, matem.-luonnont. os., hammaslääket.

toht., akateemikko, Helsingin yliopiston Biotekniikan

instituutin prof., täysinpalv.

Thuneberg, Erkki Veikko, s. 1955, jäseneksi 2005,


teoreettisen fysiikan prof., täysinpalv.

Tiitinen, Kari-Pekka, s. 1944, jäseneksi 2005, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston työoikeuden

prof., täysinpalv.

Tiittula, Liisa Maria, s. 1950, jäseneksi 2009, hum.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston saksan kielen

prof., täysinpalv.


Tikkanen, Matti J., s. 1943, jäseneksi 2003, matem.-



Tilvis, Reijo, s. 1945, jäseneksi 2005, matem.-luonnont.

os., lääket. ja kir. toht., Helsingin yliopiston

geriatrian prof., täysinpalv.

Tirri, Kirsi Anne Helena, s. 1961, jäseneksi 2006,

hum. os., kasvatust. toht., Helsingin yliopiston

kasvatustieteen (erityisesti didaktiikka) prof.

Tkachenko, Nikolai, s. 1957, jäseneksi 2022,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Tampereen


Toivanen, Auli Marjaana, s. 1938, jäseneksi 1991,



Toivanen, Otto Iisakki, s. 1965, jäseneksi 2020, hum.

os., PhD, Aalto-yliopiston taloustieteen prof.

Toivanen, Reetta Johanna, jäseneksi 2021, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston kestävyystieteen

prof.

Toivo, Raisa Maria, s. 1972, jäseneksi 2021, hum.

os., fil. toht., Tampereen yliopiston historian,

erit. varhaismodernin yhteiskunnan prof.

Toivonen, Hannu Tauno Tapani, s. 1967, jäseneksi


yliopiston tietojenkäsittelytieteen prof.

Tomppo, Erkki Olavi, s. 1947, jäseneksi 2002,

matem.-luonnont. os., valtiot. toht., Luonnonvarakeskuksen

metsäninventoinnin prof.,

täysinpalv.

Toom, Auli Mari Hannele, s. 1975, jäseneksi 2020,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan

prof.

Toppari, Jorma Into Kalervo, s. 1958, jäseneksi

2013, matem.-luonnont. os., lääket. toht., Turun

yliopiston fysiologian prof.

Toppinen, Anne, s. 1966, jäseneksi 2020, matem.-luonnont.

os., maatal. ja metsät. toht., Helsingin yliopiston

metsäekonomian ja markkinoinnin prof.

Tryggvason, Karl, s. 1947, jäseneksi 1992, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Karoliinisen

instituutin lääketieteellisen kemian prof., täysinpalv.

Tukia, Pekka Pertti, s. 1945, jäseneksi 1992, matem.-



Tuomala, Matti, s. 1949, jäseneksi 2001, hum. os.,

valtiot. toht., Tampereen yliopiston kansantaloustieteen

prof., täysinpalv.

Tuomi, Juha Antero, s. 1953, jäseneksi 1999,



Tuomilehto, Jaakko Olavi Iivari, s. 1946, jäseneksi

2004, matem.-luonnont. os., lääket. toht., Helsingin

yliopiston kansanterveystieteen prof.,

täysinpalv.

Tuomisto, Hanna Marjaana, s. 1965, jäseneksi 2021,


ekologian prof.

Tuomisto, Jarmo Juhani, s. 1952, jäseneksi 2006,

hum. os., oikeust. toht., Turun yliopiston siviilioikeuden

prof.

Tuomisto, Jouko Juhani, s. 1939, jäseneksi 1994,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., fil.

toht., Kansanterveyslaitoksen tutkimusprof.,

täysinpalv., Kuopion yliopiston osa-aik. prof.,

täysinpalv.

Tuononen, Heikki Markus, s. 1978, jäseneksi 2021,


yliopiston epäorgaanisen kemian prof.

Tuori, Kaarlo Heikki, s. 1948, jäseneksi 1994, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston yleisen

oikeustieteen prof., täysinpalv.

Tuori, Kaius Tapani, s. 1974, jäseneksi 2020, hum.

os., oikeust. toht., Helsingin yliopiston eurooppalaisen

aatehistorian prof.

Tuorila, Hely Margareetta, s. 1950, jäseneksi 2010,


yliopiston elintarvikkeiden aistinvaraisen

tutkimuksen prof.

Turpeinen, Oiva Paavo, s. 1942, jäseneksi 2005,

hum. os., fil. toht., prof. h.c.

Turunen, Tauno Ensio, s. 1946, jäseneksi 1998,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Sodankylän

geofysiikan observatorion joht. ja prof., täysinpalv.


Törmä, Päivi, s. 1969, jäseneksi 2006, matem.-luonnont.

os., fil. toht., Aalto-yliopiston teknillisen

fysiikan prof.

Törmälä, Pertti Olavi, s. 1945, jäseneksi 1994, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Tampereen teknillisen

yliopiston akatemiaprof., täysinpalv., tutkimusjoht.

ja hallituksen puh.joht.

Ukkonen, Esko Juhani, s. 1950, jäseneksi 2000,


tietojenkäsittelytieteen prof., täysinpalv.

Uotila, Pertti Johannes, s. 1943, jäseneksi 2003,


kasvimuseon osastonjoht. ja prof., eläkkeellä

Urtti, Arto Olavi, s. 1956, jäseneksi 2012, matem.-

luonnont. os., farm. toht., Helsingin yliopiston

Lääketutkimuksen keskuksen joht., prof.

Usoskin, Ilya, s. 1965, jäseneksi 2019, matem.-luonnont.

os., PhD, Oulun yliopiston avaruusfysiikan

prof.

Utriainen, Terhi Pepita, jäseneksi 2021, hum. os., fil.

toht., Helsingin yliopiston uskontotieteen prof.

Uusikylä, Kari Tapio, s. 1945, jäseneksi 1999, hum. os.,

fil. toht., Helsingin yliopiston kasvatustieteen, erit.

didaktiikan prof., täysinpalv.

Uusitalo, Liisa Anneli, s. 1944, jäseneksi 1997, hum.

os., kauppat. toht., Aalto-yliopiston markkinoinnin

prof., täysinpalv.

Uusitupa, Matti Ilmari Julius, s. 1946, jäseneksi 2005,

matem.-luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Itä-Suomen

yliopiston nutrigenomiikan prof., täysinpalv.

Vaara, Eero, s. 1968, jäseneksi 2022, hum. os., kauppat.

toht., Oxfordin yliopiston strategisen johtamisen

prof.

Vaara, Juha Tapani, s. 1967, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., fil. toht., Oulun yliopiston fysiikan

prof.

Vaarala, Outi Minna Anneli, s. 1962, jäseneksi 2014,


yliopiston tutkimusjoht., tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja,

Orion

Vaattovaara, Mari Kaarina, s. 1967, jäseneksi 2016,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen

prof.

Waenerberg, Leeni Annika, s. 1952, jäseneksi 2005,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston taidehistorian

prof., täysinpalv.

Vaheri, Antti Ilmari, s. 1938, jäseneksi 1985, matem.-


yliopiston virologian prof., täysinpalv.

Vahtola, Jouko Olavi, s. 1949, jäseneksi 2001, hum.

os., fil. toht., Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian


Vainio, Martti, s. 1960, jäseneksi 2020, hum. os.,

Helsingin yliopiston fonetiikan prof.

Vainio, Olli-Pekka, s. 1976, jäseneksi 2021, hum. os.,

teol. toht., Helsingin yliopiston dogmatiikan

yliopistonlehtori

Vainio-Korhonen, Kirsi Maaria, s. 1958, jäseneksi

2010, hum. os., fil. toht., Turun yliopiston Suomen

historian prof.

Valkonen, Jari Pekka Tapani, s. 1964, jäseneksi


toht., agronomi, Helsingin yliopiston kasvipatologian

prof., täysinpalv.

Valkonen, Yrjö Tapani, s. 1941, jäseneksi 1991, hum.

os., valtiot. toht., Helsingin yliopiston sosiologian,

erityisesti väestötieteen prof., täysinpalv.

Wallenius, Ilkka Jyrki, s. 1949, jäseneksi 2002, hum.

os., kauppat. toht., Aalto-yliopiston liikkeenjohdon

systeemien prof., täysinpalv.

Valmari, Antti Arvi, s. 1961, jäseneksi 2008,


yliopiston tietojenkäsittelytieteen prof.

Valtonen, Mauri Juhani, s. 1945, jäseneksi 2009,

matem.-luonnont. os., Ph.D., Turun yliopiston

tähtitieteen prof., täysinpalv.

Vanhatalo, Aila Orvokki, s. 1960, jäseneksi 2016,


Helsingin yliopiston kotieläintieteen prof.

Vapaatalo, Heikki Ilmari, s. 1939, jäseneksi 1985,


Helsingin yliopiston farmakologian prof., täysinpalv.

Vapalahti, Olli, s. 1963, jäseneksi 2018, matem.-


zoonoosivirologian prof.


Varantola, Eeva Krista Johanna, s. 1946, jäseneksi


ent. kansleri, englannin kielen prof., täysinpalv.

Vartiainen, Hannu Kalevi, s. 1968, jäseneksi 2022,

hum. os., valtiot.toht., Helsingin yliopiston

mikrotalousteorian prof.

Wartiovaara, Anu Elina, s. 1966, jäseneksi 2007,


yliopiston kliinisen molekyylilääketieteen prof.,

akatemiaprof.

Vasander, Harri Tapani, s. 1954, jäseneksi 2010,


suometsätieteen prof.

Vattulainen, Ilpo Tapio, s. 1968, jäseneksi 2021,


yliopiston biologisen fysiikan prof.

Vauras, Marja Merja Sinikka, s. 1953, jäseneksi 2013,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston kasvatustieteen

prof.

Vehkamäki, Hanna Tuula Katariina, s. 1969, jäseneksi


yliopiston laskennallisen aerosolifysiikan prof.

Vehviläinen, Olli-Pekka, s. 1933, jäseneksi 1994,

hum. os., fil. lis. (väit.), Tampereen yliopiston

yleisen historian prof., täysinpalv.

Veijola, Riitta, s. 1960, jäseneksi 2021, matem.-

luonnont. os., Oulun yliopiston lastentautiopin

prof.

Ventola, Eija Maritta, s. 1951, jäseneksi 2011, hum.

os., Ph.D., Aalto-yliopiston talouselämän viestinnän,

erityisesti kansainvälisen yritysviestinnän

prof., täysinpalv.

Vepsäläinen, Kari Antero, s. 1942, jäseneksi 1984,


eläintieteen dos., eläintieteen assistentti,

täysinpalv.

Vesala, Timo Veikko, s. 1963, jäseneksi 2005,


meteorologian prof.

Westermarck, Jukka, s. 1969, jäseneksi 2017,


yliopiston syöpäbiologian prof., Turun biotiedekeskuksen

tutkimusjoht.

Wiberg, Matti Johannes, s. 1954, jäseneksi 2003,

hum. os., valtiot. toht., Turun yliopiston valtioopin

prof., täysinpalv.

Vihavainen, Timo Juhani, s. 1947, jäseneksi 2009,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston Venäjän

tutkimuksen prof., täysinpalv.

Vihervuori, Aimo Pekka, s. 1950, jäseneksi 2005,

hum. os., oikeust. toht., Korkeimman hallintooikeuden

presidentti, eläkkeellä

Vihko, Reijo Kalevi, s. 1939, jäseneksi 1982, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Oulun yliopiston

kliinisen kemian prof., täysinpalv., ent.

Suomen Akatemian pääjoht.

Viikari, Jorma Sauli Antero, s. 1947, jäseneksi 2004,



Viisanen, Yrjö Antero, s. 1959, jäseneksi 2008,


laitoksen tutkimusjoht. ja prof.

Viljamaa, Toivo Matti Johannes, s. 1937, jäseneksi

1994, hum. os., fil. toht., Turun yliopiston antiikin

kielten ja kulttuurin prof., täysinpalv.

Vilkki, Helmi Johanna, s. 1956, jäseneksi 2006,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Luonnonvarakeskuksen

prof., kotieläintuotannon nutrigenomiikka,

täysinpalv.

Vilkuna, Janne Tapio, s. 1954, jäseneksi 2003, hum. os.,

fil. toht., Jyväskylän yliopiston museologian prof.

Vilkuna, Kustaa Heikki Juhani, s. 1966, jäseneksi

2022, hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston


Virén, Matti Eino Ensio, s. 1948, jäseneksi 1997,

hum. os., valtiot. toht., Turun yliopiston taloustieteen

prof., täysinpalv.

Virrankoski, Pentti Akseli, s. 1929, jäseneksi 1979,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston Suomen


Virta, Marko Petri Juhani, s. 1968, jäseneksi 2022,


mikrobiologian prof.

Virtanen, Keijo Aarre, s. 1945, jäseneksi 2000,

hum. os., fil. toht., Turun yliopiston ent. rehtori,

kulttuurihistorian prof., täysinpalv.


Visakorpi, Jarmo Kustaa, s. 1931, jäseneksi 1987,


yliopiston ent. rehtori, lastentautiopin prof.,

täysinpalv.

Visakorpi, Tapio, s. 1965, jäseneksi 2007, matem.-

luonnont. os., lääket. toht., Tampereen yliopiston

syöpägenetiikan prof.

Wrede, Johan Otto Wilhelm, s. 1935, jäseneksi 1982,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston ruotsalaisen

kirjallisuuden prof., täysinpalv.

Vuola, Elina Inkeri Tellervo, s. 1960, jäseneksi 2019,

hum. os., teol. toht., Helsingin yliopiston globaalin

kristinuskon ja uskontodialogin prof.

Vuorinen, Aleksi Risto Johannes, s. 1980, jäseneksi


yliopiston teoreettisen hiukkasfysiikan apulaisprof.

Vuorinen, Tapani, s. 1957, jäseneksi 2020, matem.-

luonnont. os., Aalto-yliopiston puunjalostuksen

kemian prof.

Vuorio, Eero Ilkka, s. 1948, jäseneksi 1998, matem.-

luonnont. os., lääket. ja kir. toht., Turun yliopiston

ent. kansleri, molekyylibiologian prof.,

täysinpalv.

Wähälä, Kristiina, jäseneksi 2014, matem.-luonnont.

os., fil. toht., Helsingin yliopiston orgaanisen


Väisälä, Jussi Ilmari, s. 1935, jäseneksi 1971, matem.-



Välimäki, Juuso Tapani, s. 1966, jäseneksi 2007, hum.

os., Ph.D, Aalto-yliopiston kansantaloustieteen prof.

Väyrynen, Raimo Veikko Antero, s. 1947, jäseneksi

1992, hum. os., yhteiskuntat. toht., Helsingin

yliopiston valtio-opin ent. prof., Notre Damen

yliopiston valtio-opin ent. professori, Suomen

Akatemian ent. pääjohtaja, Ulkopoliittisen instituutin

johtaja, eläkkeellä

Väänänen, Jouko Antero, s. 1950, jäseneksi 2002,


matematiikan prof.

Väänänen, Heikki Kalervo, s. 1952, jäseneksi 2000,


yliopiston solubiologian prof.

Yki-Järvinen, Hannele, s. 1956, jäseneksi 2001,


yliopiston sisätautiopin prof.

Yli-Halla, Markku Juhani, s. 1956, jäseneksi 2020,

matem.-luonnont. os., maatal. ja metsät. toht.,

Helsingin yliopiston maaperä- ja ympäristötieteen

prof., täysinpalv.

Yli-Jokipii, Pentti Olavi, s. 1941, jäseneksi 1988,



Yli-Kauhaluoma, Jari Tapani, s. 1966, jäseneksi


yliopiston lääkeainekemian prof.

Ylikangas, Heikki Eemeli, s. 1937, jäseneksi 1993,

hum. os., fil. toht., Helsingin yliopiston Suomen

ja Skandinavian historian prof., täysinpalv.

Ylikorkala, Reino Olavi, s. 1942, jäseneksi 1996,


yliopiston synnytys- ja naistentautiopin prof.,

täysinpalv.

Ylikoski, Jussi Mika Petteri, s. 1974, jäseneksi 2022,


kielentutkimuksen prof.

Yliperttula, Marjo Liisa, s. 1960, jäseneksi 2019,


biofarmasian prof.

Ylä-Herttuala, Seppo Pasi Antero, s. 1957, jäseneksi

2006, matem.-luonnont. os., lääket. toht., Itä-

Suomen yliopiston molekylaarisen lääketieteen

prof.

Ylätalo, Eero Matti Olavi, s. 1946, jäseneksi 1999,


Helsingin yliopiston maatalousekonomian prof.,

täysinpalv.

Zetterberg, Seppo Juhani, s. 1945, jäseneksi 2006,

hum. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston yleisen


Zhao, Guoying, s. 1977, jäseneksi 2022, matem.-luonnont.

os., Ph.D., Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen

ja tekniikan prof., akatemiaprof.

Äystö, Juha Heikki Eskeli, s. 1948, jäseneksi 1997,

matem.-luonnont. os., fil. toht., Jyväskylän yliopiston



Ulkomaiset jäsenet

31.12.2022

Nimen, syntymävuoden ja jäseneksitulovuoden

jälkeen mainitaan oppiarvo ja nykyinen

tai viimeksi hoidettu virka.

Achtenhagen, Frank, s. 1939, jäseneksi 1999, Dr. rer.

pol., Prof. of Economics and Business Education

and Management Training, Director, University

of Göttingen

Aleskerov, Fuad, s. 1951, jäseneksi 2021, D.Sc., Prof.,

Head of the Department of Mathematics for

Economics, National Research University

Allik, Jüri, s. 1949, jäseneksi 1997, Ph.D., Prof. of

experimental psychology, University of Tartu

Andreev, Alexander Feodorovich, s. 1939, jäseneksi

2002, Academician, Prof., Director, Kapitza

Institute for Physical Problems, Vice-President,

Russian Academy of Sciences

Anttila, Raimo, s. 1935, jäseneksi 1995, Prof. emer.

of Indo European Linguistics, University of

California, Los Angeles

Arnborg, Stefan Robert, s. 1945, jäseneksi 2013,

Ph.D., Prof. emer., Royal Institute of Technology

Arter, David, s. 1944, jäseneksi 2001, Ph.D., Emeritus

Prof. of Politics, University of Aberdeen,

Research Director (Political Science), University

of Tampere

Asiegbu, Fred Obioma, s. 1961, jäseneksi 2017, Ph.D.,

Prof. of Forest Pathology, University of Helsinki

Bengtsson, Olof Lennart, s. 1935, jäseneksi 1998,

Dr., Prof. emer. of Geophysics, Max Planck

Institute for Meteorology

Bertinetto, Pier Marco, s. 1947, jäseneksi 2006, Full

Prof. of General Linguistics, Scuola Normale

Superiore of Pisa

Birmelé, Marc André, s. 1949, jäseneksi 2000, Doctorat

en Sciences religieuses, Doctorat J‘Etat en

théologie, Prof. of Dogmatic Theology, University

of Strasbourg

Bova, George Steven, jäseneksi 2018, M.D., Prof.,

personalized cancer medicine, Tampere University

Bradley, Raymond Stuart, s. 1948, jäseneksi 2008,

Distinguished Prof., University of Massachusetts

Brickmont, Jean Louis Joseph, s. 1952, jäseneksi

2013, Ph.D., Prof. emeritus, Universite

Catholique de Louvain la Neuve

Bringéus, Nils-Arvid, jäseneksi 1979, Prof. emer. of

Ethnology, Lund University

Buchwald, Vagn Fabritius, s. 1929, jäseneksi 1994,

D.Sc., Docent, retired, Technical University of

Denmark

Bünzli, Jean-Claude G, s. 1944, jäseneksi 1998, Dr.-

Ing. Chem., Prof. of Chemistry, ETH Lausanne

Bäckvall, Jan-Erling, s. 1947, jäseneksi 1996, Tekn.

Dr., Prof. of Organic Chemistry, Stockholm

University


Carleson, Lennart Axel Edvard, s. 1928, jäseneksi

1970, Ph.D., Prof. emer., Royal Institute of

Technology

de Castro, Ivo Jose, s. 1945, jäseneksi 1996, Prof. de

História da Língua Portuguesa, University of

Lisbon

Chaniotis, Angelos, s. 1959, jäseneksi 2009, Dr.,

Prof. of Ancient History and Classics, Princeton

University

Cheeger, Jeff, s. 1943, jäseneksi 1998, Prof. of Mathematics,

New York University

Clark, Peter Alan, s. 1944, jäseneksi 2006, Ph.D.,

Prof. of European Urban History, University of

Helsinki

Crone, Elizabeth Ellen, s. 1969, jäseneksi 2017,

Ph.D., Prof. of population ecology and dynamics,

Tufts University

Deppermann, Arnulf, s. 1964, jäseneksi 2018, Prof.

Dr., Prof. of German Linguistics, University of

Mannheim

Diamond, Jared Mason, s. 1937, jäseneksi 2000,

Ph.D., Prof. of Geography, University of California,

Los Angeles

Dobaczewski, Jacek Jan, s. 1952, jäseneksi 2015,

Prof., University of Jyväskylä, University of York

DuBois, Thomas, s. 1960, jäseneksi 2016, Ph.D.,

Halls-Bascom Professor of Scandinavian Studies,

Folklore, and Religious Studies, University

of Wisconsin-Madison

Duchhardt, Heinz, s. 1943, jäseneksi 2003, Prof. Dr.,

Director, Leibniz Institute of European History

Dunbar, Robin Ian MacDonald, s. 1947, jäseneksi

2021, MA, PhD, DSc (Hons), Prof. emer. of

evolutionary psychology, University of Oxford

Eck, Werner, s. 1939, jäseneksi 1998, Prof. ordinarius

for Ancient History, University of Cologne

Eldridge, Richard, s. 1953, jäseneksi 2010, Ph.D.,

Charles and Harriett Cox McDowell Prof. of

Philosophy, Swarthmore College

Enflo, Kerstin Sofia, s. 1978, jäseneksi 2021, Prof. of

economic history, Lund University

Engwall, Gunnel Birgitta, s. 1942, jäseneksi 2014, fil.

dr., Prof., Stockholm University

Engwall, Lars Otto Victor, s. 1942, jäseneksi 1998,

fil.dr., Prof. emer. of business administration,

Uppsala University

Enss, Christian Walter Dietrich, s. 1960, jäseneksi

2016, Dr., Full Professor, Kirchhoff-Institute for

Physics, Heidelberg University

Eriksson, Ove Jörgen, s. 1956, jäseneksi 2014, Prof.,

Stockholm University

Fuglede, Bent, s. 1925, jäseneksi 1980, Dr. phil., Prof.

emer. of Mathematics, University of Copenhagen

Gaddis, John Lewis, s. 1941, jäseneksi 1985, Ph.D.,

Robert A. Lovett Prof. of History, Yale University

Galdia, Marcus, s. 1961, jäseneksi 2017, Dr.phil.,

Dr.iur., Associate Prof. of Law, International

University of Monaco

Garzón Valdés, Ernesto, s. 1927, jäseneksi 1989, Dr.

jur., Dr. h.c. mult., Prof. emer., Johannes Gutenberg

University of Mainz

Gerber, Robert Benny, s. 1944, jäseneksi 2007,

D.Ph., Saerree K. and Louis P. Fiedler Prof. of

Chemistry, Hebrew University, Prof. of Chemistry,

University of California, Irvine

Giron Alconchel, José Luis, s. 1947, jäseneksi 1997,

Doctor en Filologia Hispánica, Catedrático de

Historia de la Lengua Española, Complutense

University of Madrid

Granberg, Hardy B, s. 1943, jäseneksi 1998, Ph.D.,

Professeur agrégé, Univeristé de Sherbrooke

Greenlees, Paul Thomas, s. 1973, jäseneksi 2018,

PhD, Prof. of Physics, University of Jyväskylä

Groten, Erwin, s. 1935, jäseneksi 1997, Dr.-Ing.,

Prof., Darmstadt University of Technology

Hambraeus, Leif Magnus, s. 1936, jäseneksi 1997,

Med.Dr., Prof. emer. human nutrition, Uppsala

University

Heide, Ola Mikal, s. 1931, jäseneksi 1995, Dr. agric.,

Prof. emer. of Botany, Norwegian University of

Life Sciences

Heikkilä, Walter J, s. 1928, jäseneksi 1977, Prof.

emer. of Physics, University of Texas at Dallas

Helenius, Ari, s. 1944, jäseneksi 2003, Ph.D., Prof.

of Biochemistry, ETH Zürich


Hinkkanen, Aimo Heikki Juhani, s. 1958, jäseneksi

2005, fil. toht., Prof. of Mathematics, University

of Illinois at Urbana-Champaign

Holler, Manfred, s. 1946, jäseneksi 2022, Prof. of

economics, University of Hamburg

Holly, Michael Ann, s. 1944, jäseneksi 2011, Ph.D.,

Starr Director of Research and Academic Program,

Sterling and Francine Clark Art Institute

Holmström, Bengt Robert, s. 1949, jäseneksi 2007,

Ph.D., Paul A. Samuelson Prof. of Economics,

Massachusetts Institute of Technology, MIT

Holsti, Kalevi J, s. 1935, jäseneksi 2005, Prof. emer. of

Political Science, University of British Columbia

Hroch, Miroslav, s. 1932, jäseneksi 1996, Ph.D. h.c.,

Ph.D., Dr. Sc., emer. University Prof. of History,

Charles University Prague

Hugdahl, Kenneth, s. 1948, jäseneksi 2002, Ph.D.,

Prof., University of Bergen

Hutcheon, Linda, s. 1947, jäseneksi 2010, Ph.D.,

Prof. emer. of English and Comparative Literature,

University of Toronto

Hånell, Björn Olof, s. 1951, jäseneksi 2014, Dr., Prof.,

Swedish University of Agricultural Sciences

Häyry, Matti, jäseneksi 2005, Dr. Soc. Sci., Prof. of

Philosophy of Management, Aalto University

Hökfelt, Tomas Gustav Magnus, s. 1940, jäseneksi

2018, PhD, Prof. emer. of histology, Karolinska

Institut

Hösch, Edgar Johann, s. 1935, jäseneksi 1996, Dr.

phil., Prof. emer. of history, Ludwig Maximilian

University of Munich

Imahori, Hiroshi, s. 1961, jäseneksi 2018, Prof.,

Kyoto University

Iwaniec, Tadeusz, s. 1947, jäseneksi 2012, Ph.D.,

FiDiPro Prof., University of Helsinki, John

Raymond French Prof. of Mathematics, Syracuse

University

Jacobs, Howard Trevor Howy, s. 1955, jäseneksi

2002, Ph.D., Prof. of Molecular Biology, Tampere

University

Jauho, Antti-Pekka, s. 1952, jäseneksi 2003, Prof. of

Theoretical Nanotechnology, Technical University

of Denmark

Jeltsch, Rolf, s. 1945, jäseneksi 2002, Dr., Full Prof.,

ETH Zürich

Johannessen, Ola M, s. 1938, jäseneksi 1997, Prof.

emer., University of Bergen

Johansen, Hans-Christian, s. 1935, jäseneksi 1997,

Dr. Oecon, Prof. emer. of Economic and Social

History, University of Southern Denmark

Johansson, Bror Henning, s. 1940, jäseneksi 1998,

Ph.D., Prof. emer. of Education, Jönköping

University

Jonson, Mats Sigvard, s. 1947, jäseneksi 2013, Ph.D.,

Prof. of Physics, University of Gothenburg

Jänne, Pasi A, jäseneksi 2016, Prof. of Medicine,

Harvard Medical School

Jänterä-Jareborg, Maarit, s. 1954, jäseneksi 2008,

Jur. dr., Prof. of Private International Law and

International Civil Procedure, Uppsala University

Jäättelä, Marja Helena, s. 1963, jäseneksi 2016, MD,

Ph.D., Head of Research Unit, Danish Cancer

Society Research Center

Kanninen, Markku Tapani, s. 1952, jäseneksi 2004,

Ph. Sci. Agric. For., Prof. of tropical silviculture,

University of Helsinki

Kasimov, Nikolay, s. 1946, jäseneksi 2021, Dean/

President, Faculty of Geography, Moscow State

University

Kenttämaa, Hilkka Inkeri, s. 1954, jäseneksi 2004,

Prof. of Organic and Analytical Chemistry,

Purdue University

Kertész, János, jäseneksi 2021, Dr. rer. nat., D.Sc.,

Prof., Head of Department of Network and

Data Science, Central European University

Klabbers, Johannes Antonius Maria Jan, s. 1963,

jäseneksi 2014, Dr., Academy Prof. (Martti

Ahtisaari Chair), Prof. of International Law,

University of Helsinki

Klingemann, Hans-Dieter Albert Robert, s. 1937,

jäseneksi 1999, Dr. rer. pol., Prof. emer. of Political

Science, Free University of Berlin

Knott, Kim, s. 1955, jäseneksi 2016, Ph.D., Prof. of

Religious and Secular Studies, Lancaster University


Kolaitis, Phokion Gerasimos, s. 1950, jäseneksi 2007,

Ph.D., Prof. of Computer Science, University of

California, Santa Cruz

Kolstad, Nils Kristoffer, s. 1930, jäseneksi 1998, Dr.

agric., Prof. emer. of Agriculture, Agricultural

University of Norway

Krajcik, Joseph, s. 1952, jäseneksi 2021, Prof., Michigan

State University

Krosby, Hans Peter, s. 1929, jäseneksi 1978, Ph.D.,

Prof. of History, State University of New York

at Albany

Kuich, Werner, s. 1941, jäseneksi 1988, Dr. phil.,

Dr. h.c., Prof. of Mathematics and Theoretical

Informatics, Vienna University of Technology

Kusch, Martin Paul Heinrich, s. 1959, jäseneksi

2008, Dr., Applied Philosophy of Science and

Epistemology, University of Vienna

Kuznetsov, Nikolay, s. 1979, jäseneksi 2020, Dr. Sci.,

Prof. and Head of the Department of Applied

Cybernetics, Saint-Petersburg State University;

Head of the Laboratory of information and

control systems, Russian Academy of Science

Kytö, Merja Maija, jäseneksi 2016, Prof. of English

language, Uppsala University

Landsberg, Joseph John Joe, s. 1938, jäseneksi 1999,

B.Sc, Ph.D., Adjunct Prof., Charles Sturt University

(New South Wales), Prof. emer., The

University of Queensland

Lang, Valter, s. 1958, jäseneksi 2017, Ph.D., Prof. of

Archaeology, University of Tartu and University

of Turku

Lepore, Ernest, s. 1950, jäseneksi 2014, Ph.D., Prof.

of Philosophy, Rutgers University, Center for

Cognitive Science

Levin, Christoph, s. 1950, jäseneksi 2014, Dr. theol.,

Prof. of Old Testament Studies, Ludwig Maximilian


Ley, Steven Victor, s. 1945, jäseneksi 2007, Ph.D.,

Prof. of Chemistry, University of Cambridge

Lloyd, Alan Christopher, s. 1950, jäseneksi 2016, Ph.D.,

Emeritus Prof., University of New England

Löfstedt, Leena, s. 1937, jäseneksi 1995, former Prof.

of Romance Philology, University of Jyväskylä

Marchello-Nizia, Christiane Marie, s. 1941, jäseneksi

2002, Docteur d’ Etat, Prof. emer., École

normale supérieure de Lyon

Martin, Gaven John, s. 1958, jäseneksi 2016, Ph.D.,

Distinguished Professor of Mathematics, Massey

University

Maurer, Hermann, s. 1941, jäseneksi 1996, Dr., Prof.

emer., Graz University of Technology

McLerran, Larry, s. 1949, jäseneksi 2000, Senior

Scientist, Brookhaven National Laboratory

McMahon, April Mary Scott, s. 1964, jäseneksi 2008,

Ph.D., Vice-President for Teaching, Learning and

Students, University of Manchester

Mieder, Wolfgang, s. 1944, jäseneksi 1996, Dr., Prof.

of German and Folklore, University of Vermont

Mitra, Sanjit Kumar, s. 1935, jäseneksi 2013, Ph.D.,

Research Prof. of Electrical and Computer Engineering,

University of California, Santa Barbara

Moen, Asbjörn, s. 1944, jäseneksi 2006, D.Phil.,

Prof. in Vegetation Ecology and Conservation

Biology, Norwegian University of Science and

Technology

Mondada, Lorenza, s. 1963, jäseneksi 2017, Prof.

Dr. Dr. h.c., Full Prof. of general linguistics and

French linguistics, University of Basel

Moore, John C, jäseneksi 2016, Prof., Beijing Normal

University and University of Lapland

Morrill, John Stephen, s. 1946, jäseneksi 2002,

D.Phil., D.Litt., F.B.A, Prof. of British and Irish

History, University of Cambridge

Motohashi, Yoichi, s. 1944, jäseneksi 1999, Ph.D.,

Ph.D. h.c. (University of Turku), Prof. of Mathematics,

Nihon University

Muglia, Louis Joseph, s. 1959, jäseneksi 2020, MD,

PhD, President and CEO, Burroughs Wellcome

Fund, Adj. Prof. of pediatrics, University of

Cincinnati

Nakajima, Hiroshi, s. 1923, jäseneksi 1984, Ed. D.

(Hon.), Prof. emer. of Education, Waseda University

Nembach, Ulrich Reinhard, s. 1935, jäseneksi 1997,

Dr. theol., Dr. iur., Prof. emer. of practical theology,

University of Göttingen


Niemann, Hermann Michael, s. 1948, jäseneksi 2000,

Dr. theol.habil., Prof. of Old Testament Studies

and Biblical Archaeology, Rostock University

Niemi, Richard Gene, s. 1941, jäseneksi 2002, Ph.D.,

Don Alonzo Watson Prof. of Political Science,

University of Rochester

Nilsson, Lars-Göran, s. 1944, jäseneksi 1993, Prof.

of Psychology, Stockholm University

Noble, Allen G, s. 1930, jäseneksi 2000, Distinguished

Prof. emer. of Geography and Planning,

University of Akron

Norris, Margot, s. 1944, jäseneksi 2008, Ph.D.,

Chancellor’s Prof. of English and Comparative

Literature, University of California, Irvine

Nurmikko, Arto Veikko, s. 1945, jäseneksi 2010,

Ph.D., Herbert Ballou University Prof. of Engineering

and Physics, Brown University

Olesen, Jens Ejnar, s. 1950, jäseneksi 2003, Dr. phil.,

Prof. of Nordic History, Ernst-Moritz-Arndt

University Greifswald

Opgenoorth, Hermann Josef, s. 1951, jäseneksi 1997,

Prof., Swedish Institute of Space Physics

Ott, Hans Rudolf, s. 1940, jäseneksi 2005, Prof.

emer. of physics, ETH Zürich

Ottersen, Ole Petter, s. 1955, jäseneksi 2017, MD,

Ph.D., Prof., Rector, Karolinska Institute

Pickett, George Richard, s. 1939, jäseneksi 1998,

D.Phil., Prof. of Low Temperature Physics,

Lancaster University

Pulkkinen, Antti, s. 1974, jäseneksi 2022, Director

of the Heliophysics Science Division, NASA

Goddard Space Flight Center

Reedijk, Jan, s. 1943, jäseneksi 1997, Prof. of Chemistry,

Leiden Institute of Chemistry

Reimann, Hans-Martin, s. 1941, jäseneksi 1994,

Prof. emer. of Mathematics, University of Bern

Rieger, Bernhard, s. 1959, jäseneksi 2008, Dr.,

WACKER-Chair of Macromolecular Chemistry,

Director of Institute of Silicon Chemistry, Technical


Risku, Hanna Maria, s. 1967, jäseneksi 2016, Dr.,

University Prof., Department of Translation

Studies, University of Vienna

Robinson, Douglas Jack, s. 1954, jäseneksi 2020,

PhD, Prof. of translating and interpreting,

Chinese University of Hong Kong

Rojas, Orlando, s. 1962, jäseneksi 2017, Ph.D., Prof.

of Biobased Materials, Aalto University

Romaine, Suzanne, s. 1951, jäseneksi 2010, Ph.D.,

Merton Prof. emer. of English Language, University

of Oxford

Rose, Richard, s. 1933, jäseneksi 1985, D.Phil., FBA,

Director, Centre for the Study of Public Policy,

Prof. of Politics, University of Strathclyde

Rozenberg, Grzegorz, s. 1942, jäseneksi 1984, Prof.

of Computer Science, Leiden University

Ruin, Olof Kristian, s. 1927, jäseneksi 1982, Ph.D.,

Lars Hierta prof. emer. of Government, Stockholm

University

Ruud, Kenneth, s. 1969, jäseneksi 2014, Dr. Philos.,

Prof., University of Tromsø - The Arctic University

of Norway

Saari, Donald Gene, s. 1940, jäseneksi 2009, Ph.D.,

Distinguished Prof. of Mathematics and Economics,

University of California, Irvine

Saarma, Mart, s. 1949, jäseneksi 2000, Ph.D., Director,

Finnish Centre of Excellence in Molecular

and Integrative Neuroscience, Prof., University

of Helsinki

Salomaa, Kai Tapani, jäseneksi 2017, Ph.D., Full

Prof., Queen’s University

Sanaev, Victor Georgievich, s. 1956, jäseneksi 2013,

Dr. Sc. (Tech.), Rector, Moscow State Forest

University

Sannino, Francesco, s. 1968, jäseneksi 2015, Ph.D.,

Director, Prof., University of Southern Denmark

Satz, Helmut, s. 1936, jäseneksi 1994, Dr. rer. nat.,

Prof. emer. of Physics, University of Bielefeld

Schneider, Barbara, s. 1946, jäseneksi 2017, Ph.D.,

John A. Hannah University Distunguished

Prof., Michigan State University

Schulze, Winfried, s. 1942, jäseneksi 2000, Dr. phil.,

Prof. emer., Ludwig Maximilian University of

Munich

Schwerdtfeger, Peter, s. 1955, jäseneksi 2022, Prof.

of theoretical chemistry, Massey University


Scott, Dana Stewart, s. 1932, jäseneksi 1976, Ph.D.,

Prof. emer. of Computer Science, Mathematical

Logic and Philosophy, Carnagie Mellon

University

Shaikh, Naz Ahmed, s. 1939, jäseneksi 1998, Dr.

phil., Docent, Director of Geological Survey of

Sweden, retired

Shallit, Jeffrey Outlaw, s. 1957, jäseneksi 2020, PhD,

Prof., School of Computer Science, University

of Waterloo

Shanmugalingam, Nageswari, jäseneksi 2021, PhD,

Prof. of mathematics, University of Cincinnati

Sixta, Herbert, s. 1954, jäseneksi 2022, Prof. of forest

products technology, Aalto University

Smend, Rudolf, s. 1932, jäseneksi 1994, Prof. emer.

of biblical exegetics, University of

Göttingen

Smith, Carsten, s. 1932, jäseneksi 1985, Dr. jur.,

former Chief Justice of the Supreme Court of

Norway

Spence, John Richard, s. 1948, jäseneksi 2003, Prof.

of Insect Ecology, University of Alberta

von Staden, Heinrich, s. 1939, jäseneksi 2005, Prof.

of Classics and History of Science, Princeton

University

Strömholm, Stig Fredrik, s. 1931, jäseneksi 1980, Jur.

Dr., Dr. jur., Prof. emer. of Private and Private

International Law, Rector emer.,

Uppsala University

Stump, Eleonore, s. 1947, jäseneksi 1999, Ph.D.,

Robert J. Henle Prof. of Philosophy, Saint Louis

University

Svensson, Lars Erik Oskar, s. 1947, jäseneksi 1998,

Ph.D., Prof. of economics, Stockholm School of

Economics

Takala, Irina, jäseneksi 2018, Ph.D., Petrozavodsk

State University

Teisseyre, Roman Marian, s. 1929, jäseneksi 1979,

Ph.D., Prof. emer., Institute of Geophysics, Polish

Academy of Sciences

Terhart, Ewald, s. 1952, jäseneksi 2004, Prof. Dr.

phil., Prof. für Schulpädagogik und Allgemeine

Didaktik, University of Münster

Tiedemann, Jörg, s. 1972, jäseneksi 2019, Prof. of

language technology, University of Helsinki

Troe, Hans Jürgen, s. 1940, jäseneksi 2012, Prof.

Dr. Dr.h.c.mult., Prof. emer. and Niedersachsen

Prof. of Physical Chemistry, University of

Göttingen, retired Director at the Max Planck

Institute for Biophysical Chemistry

Wadhams, Peter, s. 1948, jäseneksi 2006, Prof. of

Ocean Physics, Head of the Polar Ocean Physics

Group, University of Cambridge

Weiner, Bernard, s. 1935, jäseneksi 2001, Dr., Distinguished

Prof. of Psychology, University of

California, Los Angeles

Welker, Michael Armin, s. 1947, jäseneksi 2008,

Dr. theol., Dr. phil., Prof. of Systematic Theology

and Director of the Research Center for

International and Interdisciplinary Theology,

University of Heidelberg

Vermeer, Martinus Martin, s. 1953, jäseneksi 1993,

Ph.D., Prof. of geodesy, Aalto University

Vilonen, Kari Kaleva, s. 1955, jäseneksi 2004, Ph.D.,

Prof. of Mathematics, University of Melbourne

Wingfield, Michael J, s. 1954, jäseneksi 2016, Director,

Prof., University of Pretoria

Volkov, Mikhail, s. 1955, jäseneksi 2017, D.Sc., Head

of the Chair of Algebra and Theoretical Computer

Science, Ural Federal University

Volovik, Grigory E, s. 1946, jäseneksi 2001, Dr.,

Visiting Prof., Aalto University

Ziolkowski, Jan Michael, s. 1956, jäseneksi 2020,

Arthur Kingsley Porter Prof. of Medieval Latin,

Harvard University

Öhrn, Nils Yngve, s. 1934, jäseneksi 1982, Ph.D.,

Prof. emer. of Chemistry and Physics, University

of Florida

Österberg, Eva, s. 1942, jäseneksi 1993, Prof. emer.

of History, University of Lund


MUISTO-

KIRJOITUKSET

Tiedeakatemioiden pitkä

perinne julkaista muistokirjoituksia

jäsenistään juontaa

juurensa aina 1600-luvulle.

Myös Suomalainen Tiedeakatemia

on perustamisestaan

alkaen julkaissut

muisto kirjoituksia.


Antti Ahlström

* 27.1.1939 † 22.2.2022

Ravitsemustieteen emeritusprofessori,

innostava opettaja ja ravitsemuspolitiikan

asiantuntija Antti Gustav Ahlström kuoli

Nurmijärvellä 22. helmikuuta 2022. Hän

oli 83-vuotias, syntynyt Helsingissä 27.

tammikuuta 1939.

Antti Ahlström opiskeli ravintokemiaa

Helsingin yliopistossa ja teki toisen maisteritutkinnon

Yhdysvalloissa (Massachusetts

Institute of Technology). Hän toimi apulaisprofessorina

Helsingin yliopistossa vuosina

1971–1974 ja Tampereen yliopistossa

1974–1977. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen

professoriksi Antti Ahlström

valittiin vuonna 1977 ja tästä tehtävästä

hän jäi eläkkeelle vuonna 2002. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi Antti Ahlström

kutsuttiin vuonna 1991.

Ahlströmin edeltäjä oli Paavo Roine,

ensimmäinen ravitsemustieteen professori

Suomessa ja A. I. Virtasen läheinen työtoveri.

Ahlström astui siis suuriin saappaisiin.

Sopeutumista auttoi ainakin se, että hän

peri Roineen komean, puisen työpöydän –

tästä Ahlström oli aidosti ylpeä.

Ahlström tutki väitöskirjassaan raudan

aineenvaihduntaa rottamallissa, mutta

professorina hän kiinnostui ravitsemuksen

yhteiskunnallisesta merkityksestä ja

erityisesti ravitsemuspolitiikasta. Myös

opettamisesta hän piti paljon, ja hän olikin

loistava, hauska ja laajasti asioita taustoittava

luennoitsija. Erityisen suosittu oli

Ahlströmin pitämä ravitsemustieteen

peruskurssi.

Leppoisan ja joskus veijarimaisenkin

olemuksen takana Ahlströmistä löytyi kuitenkin

tarkka perinteitä ja sääntöjä kunnioittava

puoli. Väitteleville ravitsemustieteen

opiskelijoille hän aina tähdensi, että

lectio precursoriassa ei keskitytä oman työn

tuloksiin, vaan väitöskirja on osattava

sijoittaa laajempaa kehykseen. Hän myös

muistutti väittelijää, että karonkkapuhe

aloitetaan kiittämällä yliopistoa.

Jäätyään eläkkeelle Ahlström innostui

opiskelemaan Taideteollisen korkeakoulun

visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmassa.

Hän suunnitteli etenevänsä tässä väitöskirjaan

saakka, mutta se jäi haaveeksi. Hän oli

myös vahvasti mukana Helsingin yliopiston

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan

historian kirjoittamisessa.

Ahlström asui pitkään Nurmijärven

Klaukkalassa vaimonsa Liisan kanssa.

Heillä oli kuusi lasta. Kotona oli tilaa Ahlströmin

yhdelle tärkeälle harrastukselle:

hän keräili vanhoja hevoskärryjä. Kotikeittiössään

hän myös leipoi mielestään maailman

parhaita ohrarieskoja.


Ahlström oli hyvin isänmaallinen ja

reserviupseeritoiminta oli hänen sydäntään

lähellä. Hän toimi aktiivisesti myös

muissa järjestöissä, kuten Suomen Kulttuurirahastossa.

Täyttäessään 60 vuotta vuonna 1999

Ahlström totesi Helsingin Sanomien haastattelussa

”Meillä erilaisia ravintoaineisiin ja terveyteen

liittyviä asioita käsitellään poikkeuksellisen

paljon esimerkiksi tiedotusvälineissä.

Nopeasti uutisoidussa asiassa on yleensä pikkiriikkinen

linkki ravitsemukseen, mutta sitä

ei suhteuteta kokonaisuuteen”. Tämä

havainto ei ole muuttunut 23 vuodessa.

Mikael Fogelholm, Marja Mutanen

ja Riitta Freese


Risto Alapuro

* 28.4.1944 † 6.12.2022

Helsingin yliopiston sosiologian emeritusprofessori

Risto Alapuro kuoli itsenäisyyspäivän

iltana vuonna 2022 Helsingissä pitkäaikaiseen

sairauteen 78-vuotiaana. Hän

teki merkittävän, yli 50-vuotisen uran tutkijana,

opettajana ja professorina Helsingin

ja Jyväskylän yliopistoissa. Alapuro oli Suomen

tunnetuimpia sosiologeja ja historiallisen,

poliittisen ja vertailevan sosiologian

uranuurtaja.

Alapuro aloitti yliopisto-opinnot Helsingin

yliopistossa vuonna 1964 valmistuen

valtiotieteiden maisteriksi 1967 ja tohtoriksi

1973. Väiteltyään hän toimi Helsingin yliopistossa

tutkijana ja opettajana sekä Suomen

Akatemian nuorempana ja vanhempana

tutkijana. Jyväskylän yliopiston sosiologian

professorin virkaan Alapuro

nimitettiin vuonna 1986. Helsingin yliopiston

professoriksi hän tuli vuonna 1991. Hän

toimi akatemiaprofessorina vuosina 2005–

2009 ja jäi eläkkeelle vuonna 2010.

Alapuron kansainvälinen suuntautuminen

ilmeni hakeutumisena pitkiin tutkijavierailuihin.

Hän oli stipendiaattina Michiganin

yliopistossa vuosina 1973–1974 ja

tutkijana Pariisin École des hautes études

en sciences socialesissa 1980–1981, Suomen

historian ja kulttuurin vierailevana

professorina Pariisin yliopistossa (III)

1985–1987 ja 1999–2000. Moskovassa ja

Leningradissa hän oli vierailevana tutkijana

1990–1991.

Alapuron väitöskirja Akateeminen Karjala

Seura. Ylioppilasliike ja kansa 1920-ja

1930-luvulla on perusteellinen kuvaus

AKS:n ideologiasta, toiminnasta ja jäsenistöstä.

Teos herätti huomiota ja sen historiallissosiologinen

tutkimusote toimi myöhemmin

esikuvana monille tutkijoille.

Alapuro osallistui myös sosiologian

perusoppikirjojen kirjoittamiseen. Hän oli

yhtenä toimittajana ja kirjoittajana vuonna

1973 ilmestyneessä teoksessa Suomalaisen

sosiologian juuret ja sen toisessa painoksessa

Suomalaisen sosiologian historia

vuonna 1992. Hän oli yksi toimittajista ja

kirjoittajista myös vuonna 1980 ilmestyneessä

oppikirjassa Suomalaiset. Yhteiskunnan

rakenne teollistumisen aikana. Sen

neljäs uudistettu painos ilmestyi 1985.

1980-luvulla Alapuro aloitti keskeisten

yhteiskunnallisten järjestöjen, kansanliikkeiden

ja kansakuntien synnyn aiheuttamien

muutosten tutkimisen. Vuonna 1987

hän julkaisi tutkimusalueen suomalaisen

perusteoksen Kansa liikkeessä yhdessä

Ilkka Liikasen, Kerstin Smedsin ja Henrik

Steniuksen kanssa. Myöhemmin hän jatkoi

tämän aihealueen käsittelyä ana-


lyyseillä muista Pohjoismaista ja kehityksestä

Venäjällä.

Kansainvälisen maineensa Alapuro loi

kansalaissotaa koskevalla, Yhdysvalloissa

vuonna 1988 ilmestyneellä teoksellaan

State and Revolution in Finland. Tutkimuksen

kohteena ovat erityisesti vallankumousyrityksen

rakenteelliset ja ideologiset

edellytykset. Suomen kehitystä verrataan

itäisen Euroopan vallankumousliikkeisiin.

Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2017 Alapuron

pojan, Mikko Alapuron, käännöksenä.

Risto Alapuro kirjoitti suomennokseen

jälkikirjoituksen, jossa hän arvioi

teosta, sen virikkeitä ja vastaanottoa. Hän

kertoo, että kirjan synnyn kannalta stipendiaattivuosi

Michiganin yliopistossa oli

”onnenpotku”. Historiallisen sosiologian

suuret nimet Charles Tilly ja Immanuel

Wallerstein tulivat siellä tutuiksi. Kirja teki

Alapurosta kansainvälisesti tunnetun historiallisen

ja vertailevan sosiologian edustajan.

Historiallisen makrososiologian ohella

Alapuro oli kiinnostunut myös mikrohistoriasta

ja yksilöiden sosiaalisten verkostojen

tutkimuksesta. Vuonna 1994 ilmestynyt

tutkimus Suomen synty paikallisena

ilmiönä 1890–1933 analysoi yhden kunnan,

Huittisten, sosiaalista rakennetta ja eri

ryhmien reaktioita taloudellissosiaalisiin

muutoksiin, niiden toimintaan kansalaissodassa

ja itsenäisen Suomen rakentamisessa.

Alapuron analyysit historian makro- ja

mikrotasoisista ilmiöistä ja kehityskuluista

lähensivät historia- ja yhteiskuntatieteitä.

Alapuron välittävä vaikutus historian ja

sosiologian suhteeseen käy hienosti ilmi

hänelle omistetussa juhlakirjassa Between

Sociology and History: Essays on Microhistory,

Collective Action, and Nation-Building

(2004).

Vaikutteet sosiaalisten verkostojen tutkimiseen

tulivat Ranskasta yhteistyössä

mikrohistorioitsija Maurizio Gribaudin ja

hänen tutkimusryhmänsä kanssa. Alapuro

osallistui Gribaudin johtamaan laajaan

eurooppalaiseen tutkimushankkeeseen ja

toi ammattiryhmien verkostojen tutkimuksen

suomalaiseen sosiologiaan.

Yhdessä ryhmänsä kanssa hän tutki

ammattiryhmien verkostoja eri maissa.

Tästä tutkimussuuntauksesta valmistui

Alapuron ohjauksessa useita väitöskirjoja.

Tutkimusyhteistyö erityisesti Markku

Lonkilan kanssa jatkui pitkään.

Venäjä oli yksi Alapuron keskeisistä tutkimuskohteista.

Hän julkaisi useita venäläisen

yhteiskunnan ongelmia kuvaavia

artikkeleita ja toimitti yhdessä Oleg Kharkhordinin

kanssa vuonna 2011 teoksen

Political Theory and Community-Building

in Post-Soviet Russia.

Viimeiseksi Venäjää koskevaksi julkaisuksi

jäi vuosien 1990–1991 vierailun

aikana syntyneiden päiväkirjojen toimittaminen

teokseksi Vallankumouksessa. Moskovan

päiväkirjat 1990–1991. Teos ilmestyi

vuonna 2021.

Neuvostoliiton murtumisen lisäksi Alapuro

seurasi 1980–90-lukujen taitteessa

kiinteästi toista lähinaapuria, Viroa, ja teki

merkittävää yhteistyötä virolaisten kollegojen

kanssa. Alapuro oli mukana järjestämässä

suomalaisissa yliopistoissa luentoja

Viron poliittisista liikkeistä. Yhdessä virolaisten

tutkijoiden kanssa Alapuro tutki

postkommunistisen Viron kansalaisyhteiskuntaa

mikronäkökulmasta.

2000-luvun taitteessa Alapuro suuntautui

verkostoista takaisin kansalaisyhteiskuntien

makro- ja mikrotason prosesseihin

ja kehitykseen. Ensin akatemiahankkeen

ja sen jälkeen akatemiaprofessuurin

turvin Alapuro perusti uuden tutkimus-


ryhmän, koordinoi pohjoismaista yhteistyötä

ja avasi uusia väyliä tutkimusyhteistyöhön

Ranskassa. Näistä hankkeista syntyi

muun muassa Henrik Steniuksen

kanssa toimitettu teos Nordic Associations

in a European Perspective: European Civil

Society (2010). Samana vuonna valmistui

Alapuron ohjauksessa kaksi väitöskirjaa,

jotka jatkoivat hänen tutkimusohjelmaansa

kansalaisyhteiskunnan ja demokratian

edellytyksistä. Kansalaisyhteiskuntatutkimuksessa

virisi merkittävää uutta

yhteistyötä ranskalaisen sosiologian kanssa

Alapuron kohdattua Laurent Thévenot’n,

ranskalaisen pragmatismin keskeisen vaikuttajan.

Thévenot’n, Alapuron ja tutkimusryhmän

yhteistyön seurauksena

oikeuttamisteoria ja Thévenot’n sitoumusten

sosiologia on saanut kantavuutta suomalaisessa

poliittisessa sosiologiassa.

Alapuro oli mukana toimittamassa

lukuisia teoksia. Hänen artikkelituotantonsa

oli runsaslukuinen ja hyvin monipuolinen.

Artikkeleita ja kirjoituksia ilmestyi

kaikkiaan kuudella eri kielellä. Suomenkielistä,

kansallista politiikkaa,

älymystöä ja yhteiskunnallista ajattelua

luotaavista artikkeleista hän kokosi vuonna

1997 kirjoituskokoelman Suomen älymystö

Venäjän varjossa.

Risto Alapuro oli pidetty professori. Hän

ohjasi joukon korkeatasoisia väitöskirjoja

vaatimalla huolellista perehtymistä kirjallisuuteen,

käytettyjen aineistojen perusteellista

analysointia ja tukemalla tekijöitä tinkimättömästi.

Ohjaussuhteet johtivat usein

elinikäiseen ystävyyteen. Monista hänen

oppilaistaan tuli professoreita. Lukuisat kollegat

arvostivat Alapuron rakentavaa ja

hyväntahtoista, ihmiset huomioivaa otetta

niin opetuksen kuin yliopiston hallintotehtävien

parissa.

Alapuro oli kysytty asiantuntija tieteellisissä

lehdissä, väitöskirjojen esitarkastajana

ja vastaväittäjänä sekä asiantuntijana

professorien virkojen täytössä.

Sosiologia-lehden päätoimittajana hän

toimi 1979–1980. Alapuro kuului Koneen

Säätiön hallitukseen vuosina 1995–2014.

Suomen Historiallisen Seuran jäseneksi

hänet kutsuttiin 1980. Academia Europaean

jäsen hän oli vuodesta 1998. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi hän

tuli vuonna 1993.

Risto Alapuron ykkösharrastus oli koripallo

koulupojasta eläkevuosiin. Hän pelasi

pitkään Helsingin Jyryssä ja myöhemmin

Suomen 70-vuotta täyttäneiden maajoukkueessa

sekä seurasi intensiivisesti Suomen

maajoukkueen otteluja. Viimeisin maajoukkueen

kannustusmatka suuntautui

syksyllä 2022 Prahaan. Koripallon lisäksi

Alapuro oli intohimoinen elokuvaharrastaja

ja osallistui monet kerrat Sodankylän

elokuvajuhlille. Vapaa-aikaan kuuluivat

myös kaunokirjallisuus ja musiikki. Hän

rakasti pitkiä iltoja hyvässä seurassa ja viihtyi

Pariisissa, josta tuli vuosien saatossa toinen

kotikaupunki.

Keskustelutoverina ja ystävänä Risto

oli auttavainen, älykäs, monipuolinen,

hienotunteinen ja ystävällinen. Häntä jäivät

kaipaamaan elämänkumppani Dominique

Pelou, pojat Aappo Kähönen ja

Mikko Alapuro sekä suuri joukko työtovereita

ja ystäviä.

Matti Alestalo, Eeva Luhtakallio

ja Hannu Uusitalo


Henry Bacon

* 4.12.1957 † 25.11.2022

Professori Henry Bacon aloitti teatteritieteen

ja musiikkitieteen opiskelun Helsingin

yliopistossa vuonna 1986. Hän oli jo ennen

sitä opiskellut Tampereen teknillisessä korkeakoulussa

ja osallistunut aktiivisesti ylioppilaiden

järjestötoimintaan sekä täysin kaksikielisenä

myös hankkinut virallisen englantilaisen

todistuksen pätevyydestään

englannin opettajana. Tuohon aikaan teatteritieteen

opintovaatimuksiin sisältyi muutaman

opintoviikon laajuinen valinnainen

elokuvantutkimuksen osio, mutta arvelen

Baconin valintojen perustuneen oopperaa

koskevaan kiinnostukseen. Elokuvantutkimus

nousi keskeiseksi viimeistään graduvaiheessa,

mutta Bacon ei työntänyt sivuun

kiinnostusta oopperaan. Aikaisemman

kokemuksensa, tiedonhalunsa ja kielitaitonsa

ansiosta Henry Bacon eteni opinnoissaan

tehokkaasti, ja valmistui filosofian kandidaatiksi

toukokuussa 1990 ja lisensiaatiksi

saman vuoden syksyllä. Vuonna 1994 hän

väitteli filosofian tohtoriksi.

Tulin itse hoitamaan teatteritieteen

apulaisprofessuuria kaksi vuotta Baconin

opintojen alkamisen jälkeen, aluksi vuoden

määräaikaisilla kiinnityksillä ja 1990-luvun

alun laman päätyttyä vakinaisesti. Teatteritiede

oli huonosti resursoitu, mikä koski

myös tiedollisia voimavaroja, mutta oppiaineessa

löytyi ymmärrystä yliopistosta täysin

puuttuvaa elokuvatutkimusta kohtaan.

Alkuvuosina Bacon oli opiskelija, mutta

myös merkittävä vaikuttaja pyrittäessä

lisäämään elokuvaopintoja olemassa oleviin

kehyksiin. Hänen opintojaan suunniteltaessa

hyödynnettiin kaikki mahdollisuudet

valita elokuvaan liittyvä suoritus, ja

hänen opinnäytteensä keskittyivät elokuvaan.

Bacon etsi itse tutkijakoulutuksen

vaatimat elokuvan asiantuntijaverkostot.

Elokuva- ja televisiotutkimuksen asema

itsenäisenä tutkimusalanaan oli 1990-luvun

alun Suomessa vaatimaton, vaikka alaa tutkittiin

ansioituneesti yksittäisissä hankkeissa

eri oppiaineiden puitteissa. Turun yliopistossa

elokuva- ja televisiotiede oli oma oppiaineensa

1990-luvun alusta, mutta vuosituhannen

vaihteessa se fuusioitui viestinnän ja

puheopin kanssa mediatutkimukseksi.

Henry Baconin uralla merkittäväksi muodostui

Oulun yliopisto, missä hän opetti

ensin yliassistenttina ja sitten apulaisprofessorina

elokuvaopintoja syksystä 1994 elokuuhun

1998 ja laati alan perus- ja aineopintojen

opintokokonaisuuden. Vuonna 1995

hänet nimitettiin teatteritieteen dosentiksi

Helsingin yliopistoon, ja käytännössä kaikki

tuon oppiaineen elokuvaan ja televisiotutkimukseen

liittyvä sisältö siirtyi hänen


hoitoonsa. Elokuva-arkiston läheisyys tuki

Helsingin yliopiston opetusta merkittävällä

tavalla, ja Baconin siirtyminen Oulun jälkeen

arkistoon tutkijaksi ja projektinjohtajaksi

lähensi näitä kahta entisestään.

1990-luvun alussa Henry Bacon kuului

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan aktiiviseen

elokuvakerhoon, jonka pitkän tähtäimen

tavoitteena oli saada elokuva- ja televisio-opinnot

omaksi aineekseen. Laman

alkaessa teatteritieteenkään asema ei ollut

täysin turvattu. Suora tie oppiaineeksi oli

utopiaa, vaikka elokuvatutkimuksen tärkeys

hyväksyttiin yleisesti, samoin tarve saada eri

aloille hajaantuneille opinnoille alaa laajasti

seuraava tukipiste. Opiskelijoiden kanssa

käydyissä neuvotteluissa edettiin ajatuksella

”mikä ei ole kiellettyä kannattaa ottaa harkittavaksi”.

Ensimmäinen askel itsenäistymiseen

oli kymmenen opintoviikon elokuva-

ja televisiotutkimuksen kokonaisuus,

joka voitiin sijoittaa pääaineesta erillisenä

osiona eri aineiden tutkintoon. Elokuvaan

erikoistuneiden suoritukset ja opinnäytteet

upotettiin teatteritieteen opintoihin. Eteneminen

kohti omaa ainetta oli hidasta eikä

asema juuri muuttunut virallisesti, mutta

taideaineiden yhdistyessä taiteiden tutkimuksen

laitokseksi vuosikymmenen lopulla

elokuva- ja televisiotutkimus profiloitui

aikaisempaa selvemmin yhdeksi osaksi taideaineiden

kokonaisuutta. Baconin oman

työn ja muutamien muiden elokuvantutkijoiden

ansiosta opetuksen tasosta vastasivat

pätevät asiantuntijat. Väitöskirjatutkijat

joutuivat edelleen väittelemään ja maisterit

kirjoittamaan tutkielmansa teatteritieteen

nimissä, mutta tutkijakoulutus oli vahvasti

elokuvatutkimuksen käsissä.

Nopeasti akateemiseen tutkijayhteisöön

noussut Henry Bacon oli keskeinen vaikuttaja

prosessissa, joka päättyi lopulta vuonna

2004 elokuva- ja televisiotutkimuksen professorin

viran perustamiseen, Baconin valintaan

professoriksi ja toiminnan käynnistämiseen

Helsingin yliopistossa. Oppiaine sai

viisivuotisen pooliprofessuurin, joka vakinaistettiin

myöhemmin. Sen laajuudeksi

määriteltiin aineopinnot.

Henry Bacon oli opettanut valmistumisestaan

saakka omassa yliopistossaan, Sibelius-Akatemiassa,

Oulun yliopistossa ja

muuallakin ja vaikuttanut alan suosioon

opiskelijoiden piirissä. Jo taiteiden tutkimuksen

laitoksen elokuva- ja televisiotutkimuksen

suppean opintokokonaisuuden

menestys oli vankka, ja ajan kuluessa elokuvatutkimuksen

vuosittaisten opintopisteiden

korkea määrä auttoi koko tiedekuntaa

tulostavoitteiden saavuttamisessa ja siis

talouden tasapainottamisessa. Tiedekunnan

päätöksenteko ei silti edennyt voimavarojen

ja tulosten vertailun pohjalta. Vaikka oppiaine

saavutti vuonna 2017 pääaineen aseman

taiteiden tutkimuksen opintosuuntana,

Bacon sai vain lyhyeksi ajaksi rinnalleen

lehtorin ja riittäviä resursseja. Oppiaine

joutui 2020-luvun taitteessa uudelleen

kamppailemaan olemassaolostaan, kunnes

Koneen säätiön lahjoitus pelasti tilanteen.

Tosin professuurin alan määrittely audiovisuaaliseksi

kulttuuriksi saattaa johtaa Turun

tapaan elokuvataiteen tutkimuksen aseman

sivuuttamiseen. Kehitys kokonaisuudessaan

kertoo Baconin yliopistouran muodostuneen

merkittävistä voitoista ja jatkuvasta

kamppailusta. Hän edusti omalla persoonallaan

elokuvan ja television tutkimuksen keskusta

laajan asiantuntemuksensa, koti- ja

ulkomaisten verkostojensa, innostavan opetuksensa

ja erityisesti runsaan oman tutkimuksensa

ansiosta. Henry Bacon valittiin


vuonna 2008.

Tunnettuani Henry Baconin ja hänen

työnsä usean vuosikymmenen ajan muis-


tan hänet silti erityisesti itsenäisenä tutkijana,

joka hoiti yhteyksiään yhtä lailla julkaisemalla

kirjoja ja artikkeleita kuin osallistumalla

aktiivisesti keskusteluihin

kongresseissa ja vierailuilla. Hän julkaisi

kirjan – suomeksi tai englanniksi – parin

vuoden välein, ja samanaikaisesti ilmestyi

artikkeleita ja kokoomateosten lukuja

tasaiseen tahtiin. Tapahtumien lukuisuudesta

päätellen hän oli erityisen innostunut

järjestämään seminaareja ja tutkimuksellisia

keskusteluja. Julkaisuissa näkyy laaja

kiinnostus taiteisiin ja niitä yhdistäviin

menetelmällisiin ja teoreettisiin kysymyksiin.

Bacon tutki laajoja linjoja mutta

perehtyi myös kiinnostaviin yksityiskohtiin,

ja hän uskalsi vetää johtopäätöksiä ja

tehdä omia tulkintojaan. Hän kirjoitti yhtä

lailla kollegoille ja suurelle yleisölle.

Tutkijan ura alkaa yleensä väitöskirjasta,

mutta Henry Bacon ehti jo ennen sitä julkaista

lisensiaatintutkimuksen aihetta jatkavan

laajan teoksen Luchino Viscontin elämästä

ja elokuvista nimellä Tiikerikissan

aika (1992). Vuonna 1998 siitä ilmestyi Visconti-tutkijoiden

piirissä kiitetty, laajennettu

englanninkielinen painos Luchino Visconti

– Explorations of Beauty and Decay.

Väitöskirja Continuity and Transformations.

The Influence of Literature and

Cinema as a Process of Cultural Continuity

and Renewal (1994) eteni samasta aiheesta

mutta laajeni teoreettisiin pohdintoihin elokuvan

suhteesta muihin taiteisiin, adaptaation

merkitykseen ja ajankohtaisten tutkimussuuntausten

hyödyntämiseen ja arviointiin.

Seuraava teos oli yllätys, mutta

väistämättä pitkäaikaisen perehtymisen

tulos, Oopperan historia (1995), koostui 672

sivusta, joiden 26 lukua sisälsivät katsauksen

oopperan suuntauksiin ja teoksiin esihistoriasta

alkaen ja päättyen toisen maailmansodan

jälkeiseen aikaan. Teos syntyi yliopisto-opettajalle

ominaiseen tapaan rinnan

suositun luentosarjan kanssa.

Henry Bacon tarkasteli elokuvaväkivallan

lumon syntymistä teoksessa The Fascination

of Film Violence (2015). Seuraavana

vuonna hänen toimittamanaan ilmestynyt

Finnish Cinema: A Transnational Enterprise

oli hänen johtamansa taiteiden tutkimuksen

laitoksen vuosien 2012–2014 akatemiahankkeen

”Suomalaisen elokuvan

transnationaalinen historia” loppujulkaisu.

Viimeisiin julkaisuihin kuuluu myös kirja

The Films of Teuvo Tulio: An Excessive Outsider

(2020), vaikuttavia ekspressiivisiä

elokuvia luoneesta alkuaan latvialaisesta

taiteilijasta. Seuraavaa teosta emme ehkä

saa enää nähdä, vaikka eläkkeelle juuri siirtyneen

professorin pöydälle on oletettavasti

jäänyt runsaasti uusia hankkeita.

Henry Baconin lukuisasta tuotannosta

on erityisesti mainittava valtionpalkinnon

saanut Seitsemäs taide. Elokuva ja muut taiteet

(2005), joka heijastaa kirjoittajansa pyrkimystä

nähdä elokuva osana laajempaa taiteen

kenttää – ja kenties samalla osoittaa

oma kuuluminen tuohon kenttään. Kirjasta

sai nimensä Baconin ystävien ja kollegojen

onnittelukirja 60-vuotissyntymäpäivänä

Noin seitsemännen taiteen poika. Kirjoituksia

elokuvasta ja muista taiteista (2017).

Bacon täytti kaikki velvollisuudet omaa

erityisalaansa kohtaan, myös toimimalla

vuosikymmenen ajan Suomen elokuvaseuran

hallituksessa ja puheenjohtajistossa,

mutta kirja kuvastaa sitä, ettei hän rajannut

kiinnostustaan omaan erityisalaansa.

Hänen valoisa hahmonsa säilyy mielessäni

kaikkien noin seitsemän taiteen poikana.

Pirkko Koski

Kuva: Helsingin yliopistomuseo / AV-yksikkö


Lauri Eskola

* 27.5.1940 † 11.8.2022

Professori emeritus Lauri (Lassi) Olavi

Eskola oli syntynyt 27.5.1940 Eurassa ja

menehtyi 11.8.2022 Parkinsonin tautiin.

Eskola teki elämäntyönsä Geologian tutkimuskeskuksessa

geofysiikan, erityisesti

sähkömagneettisten malminetsintämenetelmien

parissa.

Eskola valmistui ylioppilaaksi vuonna

1960 Euran lukiosta, opiskeli Helsingin

yliopistossa fysiikkaa ja valmistui filosofian

kandidaatiksi 1966. Jatko-opinnoissaan

Eskola keskittyi geofysiikkaan ja väitteli

Oulun yliopistolla tohtoriksi vuonna 1978.

Eskola toimi vuodesta 1966 alkaen geofyysikkona

Geologisella tutkimuslaitoksella

(nyk. Geologian tutkimuskeskus), ensin

malmiosastolla vuosina 1966–1979, geofysiikan

osaston valtiongeofyysikkona 1979–

1981 ja osastonjohtajana vuodesta 1981

alkaen. Eskola nimitettiin professoriksi

vuonna 1981. Hän palveli Geologian tutkimuskeskuksessa

aina vuoteen 2003 saakka,

kunnes jäi eläkkeelle.


Lauri Eskola kutsuttiin vuonna 2003.

Lauri Eskola oli kiinnostunut erityisesti

sovelletun geofysiikan potentiaalikenttien

ja sähkömagnetismin menetelmistä, jotka

ovat olleet ja ovat edelleen keskeisiä malminetsinnän

työkaluja. Eskola oli tinkimätön

fysiikan ja matematiikan taitaja, joka

vaati samaa myös kollegoiltaan. Hän julkaisi

vuonna 1992 oppikirjan Geophysical

Interpretation Using Integral Equations.

Teos tarjoaa teoreettisen pohjan integraaliyhtälöiden

soveltamiselle geofysiikassa

yleisille reuna-arvoprobleemoille.

Lauri Eskola veti Geologian tutkimuskeskuksessa

(GTK) ryhmää, joka kehitti

tulkinta- ja mallinnusmenetelmiä galvaanisiin

ja sähkömagneettisiin malminetsintämenetelmiin.

Kollegat kävivät hänen

kanssaan lukemattomia keskusteluja ja

väittelyitä etenkin tieteestä, mutta myös

monista muista elämän teemoista. Eskola

puolusti muuttuvassa GTK:ssa aina perustutkimusta

ja tiedettä. Eskola oli intohimoinen

klassisen musiikin harrastaja,

soitti pianoa ja nuorempana myös pasuunaa.

Ilmo Kukkonen


Eero Holopainen

* 20.9.1937 † 29.11.2022

Meteorologian emeritusprofessori Eero

Holopainen menehtyi 29.11.2022 vaikeaan

sairauteen 85-vuotiaana. Hän oli syntynyt

20.9.1937 Kuhmossa pienviljelijäperheeseen

ja kävi vielä professorinakin auttamassa

kesäisin kotitilan heinätöissä. Kansakoulunopettaja

huomasi pojan lahjakkuuden

ja ohjasi hänet Kajaanin klassiseen

lyseoon. Sieltä Holopainen sai muun

ohessa latinan taidon, jolla briljeerasi myöhemminkin.

Hän perusti muun muassa

Miekallisten Meteorologian Tohtoreiden

Ritarikunnan, jonka nimi ja säännöt olivat

tietenkin latinankieliset.

Eero Holopainen lähti ylioppilaana

vuonna 1957 Helsingin yliopistoon opiskelemaan

meteorologiaa professori Vilho

Väisälän, Lauri Vuorelan ja akateemikko

Erik ”Maestro” Palmenin ohjauksessa.

Opiskeluboksin hän sai presidentinlinnasta,

jonne presidentti Urho Kekkonen oli

varannut tilaa eteville köyhille kainuulaisopiskelijoille.

Myös Holopaisen pienimuotoiset

häät pidettiin Linnassa ja myöhemmin

Kekkonen vielä onnitteli lahjakasta

entistä vuokralaistaan professuurista myllykirjeessään.

Opinnot sujuivat nopeasti. Väitöstutkimusta

Eero teki Tukholman yliopistossa

(väitös oli vuonna 1964 Helsingissä), ja

perhe vietti sen jälkeen pari vuotta Michiganin

yliopistossa Ann Arborissa. Holopainen

oli sittemmin Ilmatieteen laitoksen

sääosaston vs. johtajana, tosin vain lyhyen

ajan vuosina 1966–1968, mutta ehti jo

tuolloin vaikuttaa ratkaisevan myönteisesti

Ilmatieteen laitoksen ensimmäisen tietokoneen

hankintaan.

Eero Holopainen toimi Helsingin yliopistossa

meteorologian laitoksen apulaisprofessorina,

professorina ja johtajana

1969–1996 ohjaten monen meteorologisukupolven

opintoja, aina ajan tasalla pysyen.

Hän toi esimerkiksi opetukseensa tuoreeltaan

jo vuonna 1969 äskettäin Nobel-palkitun

Syukuro Manaben keskeiset ilmastonlämpenemislaskelmat

ja tulokset. Holopainen

oli kannustava opettaja ja sovitteleva

laitosesimies, jolla oli hyvät suhteet Ilmatieteen

laitokseen sekä yliopiston ja tiedekunnan

johtoon. Suomalaiseen Tiedeakatemiaan

hänet valittiin vuonna 1974 ja Suomen

Tiedeseuraan 1975. Vaikeutuvat sairaudet

pakottivat hänet ennenaikaiselle eläkkeelle

vuoden 1997 alusta.

Eero Holopainen oli myös ahkera tutkija.

Valot paloivat usein myöhään laitoksen

nurkkahuoneessa Porthanian ylimmässä

kerroksessa. Holopaisen ominta tutkimusalaa

oli puhtaasti säähavaintoihin


perustuva ilmakehän käyttäytyminen ja

ilmastodynamiikka, etenkin energiatalous

sekä länsiperusvirtauksen ja siinä ajelehtivien

matalapaineiden kaoottinen keskinäinen

vuorovaikutus, jonka kuvaamiseen hän

kehitti useita menetelmiä. Hän oli kysytty

kokousesitelmöijä ja lukuisat meteorologian

suurnimet poikkesivat matkoillaan

Helsingissä vaihtamassa ajatuksia kuuluisan

parivaljakko Palmen–Holopaisen

kanssa. Vaikka Holopainen ei itse ollut laitetutkija

eikä ilmakehän mallittaja, hän

onnistui hankkimaan erityisrahoituksen

yliopiston uudelle modernille Doppler-säätutkalle

(aikanaan Suomen ensimmäiselle),

ja oli erinomaisen hyvin perillä säänennustus-

ja ilmastomalleista.

Yliopiston meteorologian laitoksen esimiehenä

Holopainen joutui myös usein

valistamaan kansaa ja päättäjiä kulloinkin

ajankohtaisista sään ja ilmaston aiheista ja

ongelmista, kuten happosateista, kaaosteoriasta,

ydinlaskeumista ja ydintalvesta,

otsonikadosta, ilmastonmuutoksista ja

ilmaston lämpenemisestä, josta hän varoitti

jo 1970-luvun alussa Manaben töiden pohjalta.

Häntä pyydettiin myös lukuisiin luottamustehtäviin,

tärkeimpinä ehkä Euroopan

keskipitkien sääennusteiden laskentakeskuksen

(ECMWF) ja Maailman

ilmatieteen järjestön (WMO) tieteellisten

neuvostojen pitkäaikaiset jäsenyydet.

ECMWF:n neuvonantajat kokoontuivat

vuosittain Readingissä Englannissa ja

WMO:n ”kaksitoista apostolia” Genevessä,

joten hän pysyi hyvin perillä ilmatieteen

uusimmista virtauksista.

Eeron tukena oli Raija-vaimo, neljä lasta

ja kaunis kirjallinen koti Herttoniemessä,

jossa vieraat saivat ylenpalttisen kainuulaisen

trahteerin. Hän löysi myöhempinä vuosinaan

itsestään myös yhteislaulajan ja

humppatanssijan, sopivana vastapainona

sille Immanuel Kant -hahmolleen, joka mielellään

teki pitkiä kävelyretkiä tieteellisiä

probleemeja syvämietteisesti fundeeraten.

Hannu Savijärvi

Kuva: Helsingin yliopistomuseo

/ Kuvaamo AV-keskus


Veli-Pekka Järveläinen

* 11.5.1938 † 5.6.2022

Helsingin yliopiston yksityismetsätalouden

täysin palvellut professori Veli-Pekka

Järveläinen kuoli 5. kesäkuuta 2022 Tampereella

84-vuotiaana. Hän oli syntynyt 11.

toukokuuta 1938 Kuopiossa, missä myös

vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

Isä, Tauno Järveläinen oli Pohjois-Savon

metsälautakunnan päämetsänhoitajana

alueen keskeisiä vaikuttajia ja hänen toimiaan

seuratessaan Veli-Pekka kasvoi sisälle

yksityismetsän omistajien ongelmiin.

Niinpä oli varsin odotettua, että kirjoitettuaan

ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta

keväällä 1957 Veli-Pekka Järveläinen

hakeutui Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteelliseen

tiedekuntaan opiskelemaan

pääaineenaan metsätaloustiede.

Metsätalouden ja -teollisuuden voimakas

laajeneminen 1950–1960-luvuilla oli

herättänyt huolen metsävarojen riittävyydestä.

Lyhyessä ajassa asetettiin useita työryhmiä

laatimaan laskelmia siitä, miten

metsiä tulisi hakata ja hoitaa niin, että hakkuumahdollisuudet

säilyisivät ja jopa

paranisivat. Tavoitteita syntyi, mutta kaikkia

vaivasi sama ongelma: niiden toteutuminen

oli 70 prosenttisesti kiinni Suomen

noin 300 000:n yksityisomistuksessa olevan

tilan eli metsälön päätöksistä. Niin niiden

omistajista, heidän tavoistaan tehdä

päätöksiä kuin päätöksiin vaikuttavista

muista kuin metsätaloudellista tekijöistä

tiedettiin liian vähän.

Veli-Pekka Järveläisen valmistuessa

metsänhoitajaksi maaliskuussa 1962 Helsingin

yliopiston ja metsäntutkimuslaitoksen

metsäekonomian yksiköt olivat juuri

käynnistämässä yksityismetsänomistukseen

kohdistuvaa tutkimusta. Hänet värvättiin

heti mukaan jatko-opiskelijana.

Tutkimustehtävänä oli selittää havaitut

erot yksityismetsänomistajien innostuksessa

metsiensä hoitoon.

Vuonna 1971 valmistuneessa väitöskirjassaan

Factors Influencing Silvicultural

Activity: A Study of the Influence of Attitudes,

Individual Farm Backgrounds and

Regional Conditions on the Silvicultural

Activity of Forest Owners in Karstula and

Jamsa, Finland Veli-Pekka Järveläinen

yhdisti traditionaaliseen metsäekonomiseen

tutkimustapaan sosiologiassa käytettyjä

näkökulmia ja menetelmiä. Tämän jälkeen

hän laajensi tarkastelukenttäänsä, ja sai

käyttöönsä metsäntutkimuslaitoksen valtakunnallisen

hakkupoistumatutkimuksen

aineiston. Samalla Järveläinen siirtyi vuonna

1972 valtion maatalous-metsätieteellisen

toimikunnan nuoremmaksi tutkijaksi ja jatkoi

vanhempana tutkijana vuoteen 1985.


Jakso tuotti useita tutkimusjulkaisuja,

joista merkittävimpiä olivat yksityismetsänomistajien

hakkuukäyttäytymistä, neuvontatoiminnan

vaikutusta yksityismetsien

hakkuumahdollisuuksien käyttöön

sekä metsänomistajakunnan rakenteen

muutoksen seuraamuksia analysoivat työt.

Veli-Pekka Järveläisen arvostus kasvoi,

ja hänestä kehittyi yksityismetsätalouden

keskeinen asiantuntija metsätalouden

suunnittelussa ja erilaisia metsäpolitiikan

ongelmia ratkottaessa. Tämä merkitsi

myös kansainvälisen yhteistyön alkua. Järveläinen

valittiin Metsäntutkimuslaitosten

kansainvälisen liiton (IUFRO) maailmankongressissa

Oslossa vuonna 1976 työryhmän

puheenjohtajaksi. Viiden vuoden

kuluttua, Japanin Kiotossa tehtävä muuttui

asiaryhmän 4.06 Metsäpolitiikka (Forest

Policy) johtajaksi. Varajohtajana hän jatkoi

vielä Ljubljanan kongressin jälkeen Montrealin

kongressiin vuonna 1990 asti.

1980-luvun puolivälissä Veli-Pekka

muutti painopistettä Helsingin yliopiston

ja opetuksen puolelle. Hän oli jo vuodesta

1976 ollut kansantaloudellisen metsäekonomian

dosentti ja oli hoitanut vähän

aikaa viransijaisena saman oppiaineen professorin

virkaa. Vuonna 1985 tiedekunnassa

tuli auki metsätalouden apulaisprofessorin

virka. Veli-Pekka Järveläinen haki

ja sai tuon viran, nimike tosin muutettiin

paremmin sisältöä vastaavaksi yksityismetsätalouden

apulaisprofessoriksi. Vuonna

1988 nimike muuttui vielä täydeksi professuuriksi.

Suomen Metsätieteellinen Seura oli

Veli-Pekka Järveläiselle tärkeä tutkijauran

alusta lähtien. Hän toimi seuran hallituksen

jäsenenä 1972–1979 ja sen tiede- ja

ohjelmapoliittisen valiokunnan jäsenenä

1975–1976. Hänen aloitteestaan seuraan

perustettiin 1988 metsäekonominen alajaos,

jonka johtoon hänet itseoikeutetusti

valittiin. Seuran hallituksen varapuheenjohtajana

Veli-Pekka toimi 1994–1995 ja

puheenjohtajana 1995–1997. Suomen Metsätieteellisen

Seuran kunniajäseneksi hänet

nimitettiin vuonna 1999.


Veli-Pekka Järveläinen kutsuttiin

vuonna 1995.

Veli-Pekka Järveläinen tunnettiin tasaisena

ja huolellisesti ongelmiin syventyvänä

tutkijana. Olemukseltaan hän muistutti

enemmän piipunnysää virittelevää hämäläisisäntää

kuin lupsakkaa savolaista. Vanhempien

sukujuuret olivat Hämeessä, ja

sinne, Tampereelle, hän eläköidyttyään

myös muutti. Sieltä hän edelleen seuraili

metsäalan tapahtumia ja tarvittaessa ilahdutti

napakan osuvilla lehtikommenteillaan.

Matti Keltikangas


Juhani Kakkuri

* 12.9.1933 † 6.8.2022

Emeritusprofessori, Geodeettisen laitoksen

entinen ylijohtaja Juhani Kakkuri kuoli

kotonaan Helsingissä 6.8.2022. Hän oli

88-vuotias, syntynyt Kurikassa 12.9.1933.

Helsinkiin Kakkuri saapui jo lukioikäisenä,

sillä Kurikassa ei tuolloin ollut lukiota.

Ylioppilaaksi hän valmistui Arkadian

yhteislyseosta vuonna 1955. Ylioppilastutkinnon

jälkeen opinnot jatkuivat Helsingin

yliopistossa pääaineena geofysiikka ja

fysiikka, joista kummastakin hän suoritti

laudatur-oppimäärän. Jo lukioaikana hän

oli ollut vuodesta 1952 alkaen kesätöissä

Geodeettisessa laitoksessa Lapin vaaitus- ja

kolmiomittausretkikuntien kirjurina ja

apulaisena. Vuodesta 1957 lähtien hän oli

yhtämittaisesti Geodeettisen laitoksen virkamiehenä

yli 40 vuoden ajan. Laitoksen

toimintaan ja tutkimuksiin hän vaikutti

kaikkiaan seitsemällä vuosikymmenellä.

Vuonna 1975 Kakkurista tuli tähtitieteen

osaston johtaja. Virkaan kuului professorin

arvonimi. Vuonna 1977 presidentti Urho

Kekkonen nimitti hänet Geodeettisen laitoksen

ylijohtajaksi. Vuonna 1998 hän siirtyi

täysinpalvelleena eläkkeelle, mutta kiinnostus

geodesiaan jatkui senkin jälkeen.

Tiedemiehenä Kakkuri oli oman alansa

edustajana yksi maailman kuuluisimpia.

Vuonna 1973 valmistuneen väitöskirjansa

Stellar triangulation with balloon-borne

beacons and satellites hän teki pitkien etäisyyksien

mittaamisesta tähtikolmiomittauksella,

jonka periaatteen akateemikko Yrjö

Väisälä, Kakkurin opettaja, oli esittänyt jo

vuonna 1946 Suomalaisen Tiedeakatemian

kokouksessa pitämässään esitelmässä.

Menetelmä mahdollisti suurten kolmioverkkojen

mittaamisen havaitsemalla sääpallolla

stratosfääriin nostetun salamavalon

välähdykset tähtitaivasta vasten. Kvartsikellon

avulla ajastetun salamalaitteen välähdykset

kuvattiin samanaikaisesti kolmella

Schmidt-Väisälä-tyyppisellä tähtikuvaukseen

tarkoitetulla kaukoputkella. Kakkurin

ryhmä mittasi viiden pisteen kolmioverkon

Etelä-Suomeen. Kolmioiden sivujen pituudet

olivat yli 200 km, ja kolmioiden sulkuvirhe

oli vain 0,68”. Menetelmän käyttö jäi

lyhytaikaiseksi, sillä samaan aikaan tulivat

Maata kiertävät optiset satelliitit, mikä

mahdollisti ensimmäisen maailmanlaajuisen

geodeettisen verkon mittaamisen saman

periaatteen avulla.

Satelliittien etäisyyden mittaaminen laserilla

oli tullut mahdolliseksi 1970-luvulla.

Kakkuri sai vuonna 1974 Ranskan hallitukselta

stipendin, jonka ansiosta hän pääsi

tutustumaan tähän uuteen tekniikkaan

Ranskassa. Vierailun tuloksena Metsähoviin


rakennettiin Pohjois-Euroopan ensimmäinen

satelliittilaserlaitteisto Geodeettisen

laitoksen, Teknillisen korkeakoulun, Tuorlan

observatorion ja VTT:n yhteistyönä.

Samanaikaisesti Geodeettisessa laitoksessa

ja Teknillisessä korkeakoulussa kehitettiin

etäisyydenmittauksessa tarvittavaa tarkkaa

ajan määrityksen tekniikkaa, joka perustui

LORAN-signaalin havaitsemiseen. Tämä

tutkimus hyödytti koko maata, sillä Yleisradio

perusti aikasignaalimerkkinsä

LORAN-signaaleihin lukittuun kvartsikelloon.

Vuonna 1978 alkaneista laserhavainnoista

sai alkunsa Metsähovin geodeettinen

tutkimusasema, joka on nykyään yksi

globaalin geodeettisen verkon perusasemista.

Kakkuri pyrki koko uransa ajan

kehittämään Metsähovin toimintaa. Satelliittilaserin

lisäksi Metsähoviin tuli Suomen

ensimmäinen pysyvä GPS-asema

1990-luvun alussa, ja siitä lähtien se on

ollut osa geodeettista maailmanverkkoa.

Metsähoviin rakennetun painovoimalaboratorion

ja pysyvien painovoimamittausten

myötä siitä tuli myös kansallisen painovoimajärjestelmän

peruspiste. Geodeettisesta

laitoksesta tuli myös putoamiskiihtyvyyden

kansallinen mittanormaalilaboratorio.

Kakkuri osallistui vuosikymmenien

aikana aktiivisesti myös Kansainvälisen

Geodeettisen Assosiaation, IAG:n, toimintaan,

muun muassa kansallisena edustajana

ja Geodeettis-geofysikaalisen kansalliskomitean

jäsenenä. 1990-luvulla hän

johti IAG:n ”The Baltic Sea Level Project”

-työryhmää. Se oli kaikkien Itämeren

ympärysvaltioiden yhteishanke. Hankkeen

kunnianhimoiset tavoitteet olivat alueen

korkeusjärjestelmien yhdistäminen, painovoimakentän

ja geoidin määritysten tarkentaminen

Itämeren alueella, Itämeren

merenpinnan ja merenpinnan topografian

määrittäminen sekä jääkauden jälkeisen

maannousun tarkempi määritys erityisesti

merialueella. Uutta havaintoaineistoa saatiin

erityisesti kolmesta laajasta GPS-kampanjasta.

Viimeisimmässä, vuonna 1997

toteutetussa kampanjassa mittauksia tehtiin

viidelläkymmenellä mareografilla

kaikkien Itämeren ympärysvaltioiden rannikolla.

Hankkeen sihteerinä Markku

Poutanen organisoi ja koordinoi mittauskampanjat

ja tulosten laskennan, ja projektin

tuloksena hän teki väitöskirjansa

Juhani Kakkurin johdolla.


Juhani Kakkuri kutsuttiin vuonna 1976.

Hän oli myös Wuhanin yliopiston kunniaprofessori

ja Stuttgartin yliopiston

kunniatohtori, Saksan geodeettisen

komission ulkomaalaisjäsen ja Teknillisten

tieteiden akatemian jäsen. Kakkurille

myönnettiin Geofysiikan seuran Palménmitali

ansiokkaasta työstään geodesian

alalla. Hänen mukaansa on nimetty asteroidi

3597 Kakkuri.

Juhani Kakkuri toimi lukuisissa kansallisissa

ja kansainvälisissä luottamustehtävissä,

muun muassa Suomen edustajana

kansainvälisissä geodesian yleiskokouksissa

ja kahdenkymmenen vuoden ajan

Kansainvälisen geodeettis-geofysikaalisen

unionin edustajana New Yorkissa YK:n

kartografian toimiston kokouksissa. Hän

oli jäsenenä useissa kansalliskomiteoissa

sekä muun muassa Maanmittauslaitoksen

johtokunnassa.

Kakkurin yhteydet Kiinan Akatemian

maanmittaus- ja karttalaitokseen käynnisti

1980-luvulla tähän päivään saakka jatkuneen

geodesian ja geotieteiden alan yhteistyön.

Yhteistyön tuloksena useita kiinalaisia

opiskelijoita tuli Geodeettiseen laitokseen,

jona aikana he tekivät väitöskirjansa,

osa heistä Kakkurin ohjauksessa. Vastaa-


vasti Geodeettinen laitos teki perusviivamittauksia

ja painovoimamittauksia Kiinassa

1980- ja 1990-luvuilla.

Eläkkeellä Kakkuri kirjoitti useita kansantajuisia

tiedekirjoja, kertomuksia laajoista

matkoistaan ja edeltäjiensä Veikko

Heiskasen ja T. J. Kukkamäen elämäkerrat.

Hänen viimeisimmäksi teoksekseen jäi

omaelämäkerta Muistelmia geodeettien

maailmasta, joka julkaistiin Paikkatietokeskuksen

julkaisusarjassa vuonna 2021.

Elämänsä loppuun asti Kakkuri oli

kiinnostunut tieteestä ja hän oli tuttu näky

Geodeettisella laitoksella, jossa hänellä oli

oma nurkkaus kirjoitustyötään varten. Laitoksen

kahvihuoneessa Kakkuri jakoi mielellään

nuoremmalle tutkijapolvelle kokemuksiaan

uransa varrelta.

Lukion jälkeen Kakkuri harkitsi myös

taidemaalarin uraa. Hän asui joitakin vuosia

taidemaalari Lassi Tokkolan alivuokralaisena,

joka opetti hänelle maalausta. Kakkuria

kiinnosti erityisesti muotokuvien

maalaus. Taidemaalaria hänestä ei tullut,

mutta harrastus säilyi läpi hänen elämänsä.

Vapaa-ajallaan hän maalasi useita muotokuvia

kollegoistaan. Yksi maalauksista,

professori Vidal Ashkenazin muotokuva

kuuluu nykyisin Nottinghamin yliopiston

kokoelmiin.

Markku Poutanen ja Jarkko Koskinen


Aarne Kinnunen

* 4.2.1930 † 18.4.2022

Estetiikan professori emeritus Aarne Kinnunen

kuoli Helsingissä 18.4.2022. Hän oli

92-vuotias, syntynyt Lieksassa 4.2.1930.


Aarne Kinnunen kutsuttiin vuonna 1987.

Kinnunen kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan

lyseosta vuonna 1949. Filosofian

kandidaatiksi hän valmistui 1952, lisensiaatiksi

1960 ja filosofian tohtoriksi Helsingin

yliopistosta 1967.

Kinnunen pätevöityi alun perin psykologiksi,

ja ennen akateemista uraansa hän

työskenteli ammatinvalinnanohjaajana

Tampereella ja Helsingissä. Pitkä yliopistoura

alkoi yleisen kirjallisuustieteen ja estetiikan

assistenttina vuonna 1963 ja jatkui

apulaisprofessorina ja vt. professorina vuoteen

1986. Estetiikan henkilökohtaisen ylimääräisen

professuurin Kinnunen sai

1986, ja hän hoiti tointa aina eläköitymiseensä

asti vuoteen 1994.

Kinnunen julkaisi uransa aikana estetiikan,

kirjallisuuden ja draaman alalta pari

kymmentä monografiaa ja lukuisia artikkeleita

ja yhteistoimitteita. Vuosikymmenten

ajan hän kirjoitti arvosteluja kirjallisuudesta

ja kirjallisuudentutkimuksesta.

Kinnusella oli keskeinen osa suomalaisen

estetiikan uudessa nousussa 1960-

luvun lopulta alkaen. Hänen vuonna 1969

ilmestynyt teoksensa Esteettisestä elämyksestä

toi ensimmäistä kertaa suomalaiseen

tutkimukseen virikkeitä anglo-amerikkalaisesta

estetiikasta. Kinnunen argumentoi

uskottavasti kaikenlaisia esteettisen elämyksen

määritelmäyrityksiä vastaan ja

päätyy Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian

innoittamaan kantaan, jonka

mukaan elämyksen luokittelussa on keskeistä

konteksti, josta käsin elämyksen

kokija puhuu. Perustilanne on Kinnusen

mukaan se, että kokija itse määrittelee elämyksensä

esteettiseksi eikä esimerkiksi

uskonnolliseksi.

Kinnunen oli perustamassa Suomen

estetiikan seuraa alkuvuodesta 1972 ja toimi

pitkään seuran puheenjohtajana. Hän järjesti

seuran puitteissa yhdessä kollegoidensa

kanssa erittäin suosittuja yleisöluentosarjoja.

Näistä mainittakoon ympäristöestetiikan

luentosarja, joka oli tutkimusalalla kansainvälisesti

aivan ensimmäisiä. Esitelmien

pohjalta julkaistiin kirja Ympäristöestetiikka

(1981). Suomalaisen ympäristöestetiikan

vahvan tutkimusperinteen voi sanoa alkaneen

tästä.

Kinnusen oma artikkeli tässä kokoelmassa

oli tärkeä avaus suomalaisessa tutkimuksessa

luonnonympäristön esteettisiin

kysymyksiin. ”Luonnonestetiikka” antaa


valaisevan katsauksen tuolloin vielä estetiikan

tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneeseen

problematiikkaan. Kinnunen nostaa

esiin monia taideteosten ja luonnonkohteiden

esteettisen arvioinnin eroja. Yksi

keskeinen on hänen mukaansa se, että

luonnonkohteita ei arvioida kriittisesti

kuten taideteoksia; luonnon esteettinen

arviointi on ”positiivista”. Ilmaisu ”positiivinen

estetiikka” onkin jäänyt elämään

alan tutkimukseen, joskaan millään tavalla

yleisesti hyväksytty näkemys se ei ole.

Vuonna 2000 ilmestyi laaja estetiikan

peruskysymyksiä käsittelevä teos, jonka

nimi on yksinkertaisesti Estetiikka. Tässä

kirjassa Kinnunen erkaantui monella

tavalla akateemisesta estetiikan alan tutkimuksesta.

Jo hänen määritelmänsä siitä,

mitä estetiikka tutkii, poikkeaa alan valtavirrasta

ja yleisesti hyväksytyistä käsityksistä.

Kinnunen nimittäin erottaa estetiikan

ja taidefilosofian, eikä teoksessa käsitellä

lainkaan filosofisen estetiikan alaan

kuuluvia taidefilosofian kysymyksiä kuten

taiteen määrittelyn problematiikkaa. Kirjalle

on tunnusomaista myös hyvin runsas

kaunokirjallisten sitaattien käyttö; sen

sijaan viittaukset estetiikan alan uudempaan

tutkimukseen ovat niukassa.

Ylipäätään Kinnusen filosofista estetiikkaa

käsittelevien tutkimusten keskeinen

piirre on rikas esimerkkien käyttö.

Tämä teki hänen tyylistään omaperäisen ja

tunnistettavan, joskin erityisesti tuotannon

myöhemmässä vaiheessa myös paikoin vaikeasti

lähestyttävän.

Kirjallisuuden ja draaman tutkijana

Kinnusen kiinnostus kohdistui suomalaisen

kirjallisuuden klassikoihin. Aleksis

Kiven näytelmiä tarkasteleva väitöskirja sai

jatkoa draaman ja teatterin tutkimuksilla

Mitä näyttelijä tekee (1984) ja Draaman

maailma (1985). Prosaisteista Kinnusta

askarruttivat erityisesti Kivi, Lehtonen,

Haanpää, Hyry ja Haavikko, joista syntyi

useampikin teos. Tuli, aurinko ja Seitsemän

veljestä (1973) sekä Seitsemän veljestä

ja lukemisen juonet (2002) ovat modernin

Kivi-tutkimuksen kulmakiviä.

Uran eri vaiheissa ilmestyneet teokset

niin draamasta, proosasta kuin lyriikasta

osoittavat Kinnusen kyvyn liikkua suvereenisti

eri tutkimustraditioissa. Hänen tutkijakuvassaan

ilmenee sekä suomalaisen että

maailmankirjallisuuden laaja tuntemus.

Persoonallinen esitystapa, jossa yhdistyvät

naseva ilmaus, huumori ja syvällinen oivallus,

teki tutkimuksen lukemisesta nautinnon.

Tyyli on maukkaimmillaan vaikkapa

Joel Lehtosen Putkinotkosta kirjoitetussa

teoksessa Talo ilmassa (2011). Viimeiset

teokset kuten Horror vacui: Antti Hyryn

proosasta, lyyrisestä ja dramaattisesta

(2015) sekä Paavo Haavikon runoudesta

Korskea monisielu: Suppea ensyklopedia

Paavo Haavikon lyriikkaan (2018) irtautuivat

yhä etäämmälle tutkimuksen standardimuodoista

kohti kirjallista ja filosofista

esseetä.

Peruskurssien luennoitsijana Kinnunen

näyttäytyi laajoille opiskelijapiireille hieman

etäisenä ja pelottavana eleettömän ja lyhytpuheisen

opetustapansa ansiosta. Seminaareissa

jynkeän oloisesta professorista paljastui

leppoisa, huumorintajuinen ja ystävällinen

opettaja, joka osasi rohkaista ja tukea.

Opetuksessaan Kinnunen korosti oppilailleen

hyvän tutkimuksen perusasioita: hyvää

kirjoitustaitoa, omintakeisuutta, hedelmällisten

ongelmien havaitsemista.

Kinnuselle luonteenomaisin opetustapa

oli keskustelu. Seminaari-istunnolla opiskelijat

kysyivät kerran leikillisesti Kinnuselta,

miksi tämä tyytyi kirjoissaan kovin

niukkoihin kirjallisuusviitteisiin. Professori

vastasi tavalleen ominaisesti: esikuvani


on Aristoteleen Runousoppi – ei yhtään

lähdeviitettä. Kinnusen siirtyessä eläkkeelle

yksi hänen tohtoreistaan esitti

hänelle jäähyväisillallisella puheen pitämisen

sijasta kysymyksen: tarvitseeko normaalitieteen

harjoittajan tuntea tieteen

filosofiaa? Vastaus tuli välittömästi: Ei tarvitse,

hän on jo omaksunut sen.

Kinnunen ohjasi ja koulutti poikkeuksellisen

joukon tutkijoita ja asiantuntijoita

yliopistojen tutkijoiksi, professoreiksi,

teatterimaailman, taidehallinnon ja median

tehtäviin. Vuosikymmenien yliopistollisesta

opetustyöstä ja kirjallisista kontakteista

syntyi laaja, vuosikymmenet kestänyt

ystäväpiiri. Kruununhaan koti oli avoin

oppilaille ja kollegoille ja puolison Aino-

Maijan kautta syntyneille ystäväsuhteille.

Aarne muistutti aina olevansa maalta

kotoisin, maalaistalon poika. Kahta viimeistä

kesää lukuun ottamatta hän vietti

kesäkuukautensa Ihamaniemen mökillään,

joka kävi tutuksi myös ystäville ja kollegoille.

Viimeisen, Haavikon runoutta käsittelevän

kirjansa julkistamistilaisuudessa

Aarne piti tapojensa vastaisesti puheen,

toki lyhyen, ja totesi että hänen vanhuuden

iloihinsa kuuluvat Bachin musiikki ja

jokailtainen lasi viiniä, lääkärin suosituksesta.

Viimeiseen asti puhelinkeskusteluissa

tarkasteltiin suorapuheisesti ja kriittisesti

tutkimuksen ja yliopiston tilaa.

Aarnea jäävät kaipaamaan tyttäret

Helka-Maria ja Saara, poika Petteri, lastenlapset

Iida ja Eetu sekä laaja ystäväpiiri.

Arto Haapala ja Jyrki Nummi


Simo Knuuttila

* 8.5.1946 † 17.6.2022

Teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian

emeritusprofessori Simo Knuuttila nukkui

pois kotonaan Helsingissä aamuyöstä 17.

kesäkuuta 2022. Knuuttila oli kuollessaan

76-vuotias, syntynyt Peräseinäjoella 8. toukokuuta

1946.

Päästyään ylioppilaaksi Seinäjoen Lyseosta

vuonna 1965 Simo Knuuttila aloitti

teologian ja filosofian opinnot Helsingin

yliopistossa. Opinnäytteensä teologian

kandidaatin tutkintoon 1969 ja teologian

lisensiaatin tutkintoon 1971 hän teki

uuden testamentin eksegetiikan alalta,

mutta vanhoillinen luterilainen kirkko

eväsi radikaaliksi epäillyltä nuorukaiselta

papiksi vihkimisen. Knuuttila hakeutui

tutkimustyöhön liittyen vuonna 1971 tutkijaprofessori

Jaakko Hintikan työryhmään

– suorittaen samalla teoreettiseen filosofiaan

ja klassisiin kieliin keskittyvän filosofian

kandidaatin tutkinnon vuonna 1972.

Helsingissä Metsätalolla toimiva Hintikan

ryhmä oli huippuyksikkö ennen kuin tätä

käsitettä tunnettiin Suomessa. Hintikan

laajojen intressien mukaisesti mukana oli

loogikkoja, filosofian historian tutkijoita ja

kielifilosofeja. Hintikan yhteydet Stanfordin

yliopistoon ja Synthese-lehteen avasivat

nuorille tutkijoille nopeasti portit kansainvälisiin

eturivin kontakteihin.

Hintikka, joka oli 1950-luvulla keksinyt

mahdollisten maailmojen semantiikan, piti

Aristoteleen piilevänä ajattelutaipumuksena

tilastollista teoriaa, jonka mukaan

mahdollista on se mikä joskus toteutuu.

Artikkeliväitöskirjassaan Time and Possibility

in Scholasticism (1976) Knuuttila –

Hintikan ja Risto Hilpisen innoittamana –

otti tutkimustehtäväkseen käydä huolella

läpi keskiajan skolastikkojen modaaliteoriat.

Niistä löytyi aristoteelisen statistisen

mallin lisäksi ajatus, jonka mukaan jumalan

kaikkivaltiutta rajoittaisi se, että ei ole

olemassa ajallisesti toteutumattomia mahdollisuuksia.

1200-luvun lopussa Duns

Scotus muotoili uuden semantiikan, jossa

luovutaan ”runsauden periaatteesta” sallimalla

rinnakkaisia mahdollisuuksia, jotka

eivät koskaan toteudu. Scotus myös erotti

toisistaan loogiset ja reaaliset mahdollisuudet,

mikä antoi tieteelle uuden tehtävän

luonnonlakien tutkimiseksi.

Väiteltyään teologian tohtoriksi Knuuttila

toimi Suomen Akatemian tutkijana

vuosina 1976–1980 ja nimitettiin vuonna

1977 Helsingissä käytännöllisen filosofian

dosentiksi sekä Oulussa aate- ja oppihistorian

dosentiksi. Hän hoiti käytännöllisen

filosofian professuuria vuodesta 1981. Hän

olisikin ollut tähän virkaan vahva hakija


Jussi Tenkun jälkeen, mutta kertoi preferoivansa

teologista tiedekuntaa, jossa opiskelijat

osaavat kreikkaa ja latinaa. Vuonna

1981 Knuuttila nimitettiin Lauri Haikolan

jälkeen Helsingin yliopistoon teologisen

etiikan ynnä uskonnonfilosofian professoriksi.

Teologinen tiedekunta esitti virkaan

toista henkilöä, mutta Knuuttilan valitus

hyväksyttiin suuressa konsistorissa filosofijäsenten

ehdotuksen mukaisesti.

Knuuttilasta tuli nopeasti tiedekuntansa

näkyvimpiä ja tieteellisesti ansioituneimpia

tutkijoita. Hän toimitti teokset

Reforging the Great Chain of Being (1981)

ja Modern Modalities (1988) ja julkaisi

uraauurtavat tuloksensa modaalilogiikan

historiasta teoksessa Modalities in Medieval

Philosophy (1993, 2.p. 2020), minkä jälkeen

hän paneutui erityisesti mielenfilosofian

ja tunneteorioiden historiaan. Esseekokoelma

Järjen ja tunteen kerrostumat

ilmestyi vuonna 1998, ja teos Emotions in

Ancient and Medieval Philosophy vuonna

2004.

Vuosina 1994–2009 Knuuttila oli

kolme kautta Suomen Akatemian akatemiaprofessorina

ja johti kahta noin parinkymmenen

tutkijan huippuyksikköä: mielen

historian tutkimusyksikkö 2002–2007

ja filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan

tutkimusyksikkö 2008–2013. Näissä

tehtävissä hän ohjasi vaativalla, mutta kannustavalla

tavallaan kymmeniä väitöskirjoja

teologian, uskonnonfilosofian ja aatehistorian

aloilta. Monista hänen oppilaistaan

tuli filosofian tai teologian

professoreita, jotka ovat jatkaneet hänen

avaamiaan aiheita ja tutkimusteemoja.

Oppilaat omistivat rakastetulle opettajalle

juhlakirjat tärkeiksi merkkipäiviksi:

50-vuotiskirjan Sielun liikkeitä (1996) ja

60-vuotiskirjan Mind and Modality

(2006).

Simo Knuuttila osallistui 1970-luvun

lopulla Holger Thesleffin johtamaan Platonin

teosten käännösprojektiin laatimalla

selityksiä suomennettuihin dialogeihin.

Vuonna 1981 hän julkaisi oman selityksillä

varustetun käännöksen Aristoteleen teoksesta

Nikomakhoksen etiikka, minkä jälkeen

hänen johdollaan Gaudeamus julkaisi

1989–2008 yhdeksänosaisen sarjan Aristoteleen

filosofisten teosten suomennoksia.

Mainitun etiikan teoksen lisäksi Knuuttila

itse suomensi selityksineen syllogistisen

logiikan perusteoksen Ensimmäinen analytiikka.

Knuuttilan asemaa johtavana antiikin

ja keskiajan tutkijana vahvistivat hänen

lukuisat kirjoituksensa alan keskeisissä

lähdeteoksissa ja käsikirjoissa sekä aktiivinen

jäsenyys kansainvälisissä organisaatioissa,

kuten Société International pour

l´Etude de la Philosophie Medieval (hallituksen

jäsen 1987–1997), Institut International

de Philosophie (varapresidentti

2009–2011) sekä Academia Europeia.

Hän toimi 1998–2001 puheenjohtajana

European Science Foundationin tutkijaverkostossa

Early Modern Thought, joka

pyrki osoittamaan, miten varhaismodernin

filosofian synty noin vuonna 1600

voidaan siirtää kolme vuosisataa aiemmaksi.

Esimerkiksi ainekset individualistiselle

ihmiskäsitykselle löytyvät jo 1300-

luvun nominalisteilta.

Knuuttilan esitystapa on tiivis, historiallisesti

tinkimätön ja käsitteellisesti äärimmäisen

tarkka. Hänen terävää otettaan

analyyttisena filosofina täydensi opintovaihdossa

Saksassa 1967–1968 omaksuttu

Hans-Georg Gadamerin hermeneutiikan

tuntemus. Filosofian historia ei ole hänelle

oppeja luetteloivaa doksografiaa, vaan tutkijan

on osattava herkästi paikallistaa tarkasteltavien

tekstien käsitteellisiä tausta-


oletuksia ja ajassa muuttuvia merkityksiä,

minkä edellytyksenä on tutkijan tietoisuus

omista lähtökohdistaan ja nykyfilosofian

tuloksista. Knuuttilan mukaan filosofia

tutkii sitä, mikä lisää ymmärrystä ja huvittaa.

Luennoitsijana ja opettajana hän elävöittikin

tiukkaa materiaaliaan omaperäisellä

huumorilla.

Myös uskonnonfilosofiassa Knuuttila

lähestyi aihetta täsmällisen historian

kautta. Nykykeskustelua kommentoidessaan

hän suhtautui kriittisesti evidentialistiseen

teismiin ja ateismiin, joille uskonto

on tieteeseen verrattavissa oleva argumentatiivinen

maailmankatsomus, samoin

kuin kalvinistifilosofien reformoituun

epistemologiaan. Knuuttila ei kuitenkaan

yhtynyt fideistien näkemykseen uskonnosta

pelkkänä kielipelinä, sillä uskonnolliseen

kieleen liittyy realistinen edellytys,

jonka mukaan voi pitää mahdollisena ja

toivoa Jumalan olemassaoloa.

Knuuttilalla oli lukuisia luottamustehtäviä,

kuten Vartija-lehden päätoimittaja

vuosina 1975–1985, The New Synthese

Historical Libraryn päätoimittaja vuodesta

1995, Etelä-Pohjalaisen osakunnan inspehtori

1985–1994, teologisen tiedekunnan

varadekaani 1988–1991, dekaani 1991 ja

promoottori 2005.


Simo Knuuttila valittiin vuonna 1988. Hän

toimi Tiedeakatemian varaesimiehenä

vuosina 2001–2003 ja esimiehenä 2004–

2006. Hänen saamiinsa tunnustuksiin

kuuluvat muun muassa Suomen Kulttuurirahaston

kunniapalkinto 1998, Professoriliiton

valinta vuoden professoriksi 2002,

ruotsalainen Kuninkaallisen kaunokirjallisuusakatemian

Gad Rausing -palkinto

2008 ja Opetusministeriön myöntämä

suuri 85 000 euron tiedepalkinto 2011.

Simo Knuuttila teki aktiivisesti tutkimusta

ja osallistui seminaareihin viimeisiin

elinpäiviinsä saakka. Hän oli ahkera mietiskelijä

mutta viihtyi myös keskusteluissa.

Meille kollegoille ja monille oppilailleen

Simo oli älyllisesti valpas ja luotettava seuralainen,

hyväntahtoinen ja lämminhenkinen

ystävä.

Ilkka Niiniluoto


Heikki Leskinen

* 10.10.1930 † 7.12.2021

Jyväskylän yliopiston suomen kielen emeritusprofessori

Heikki Leskinen kuoli pitkällisen

sairauden uuvuttamana itsenäisyyspäivän

jälkeisenä iltana 7.12.2021. Hän

oli syntynyt Aleksis Kiven päivänä

10.10.1930, joten voidaan sanoa, että Aleksis

Kiven tavoin hänkin eli Eino Leinon

sanoin syksystä jouluun. Syksyn ja joulun

väliin onneksi mahtui 91 onnellista ja työntäyteistä

vuotta.

Heikki Leskinen oli syntyisin Laatokan

luoteisrannikolta, missä hän viettikin elämänsä

ensimmäisen vuosikymmenen.

Hänen isänsä toimi Kurkijoella metsätalousneuvojana,

ja Heikin lisäksi perheeseen

kuului neljä vanhempaa ja yksi nuorempi

veli. Koulutiensä Leskinen aloitti Elisenvaarassa

Suohovin kansakoulussa, jonka

vanha rakennus lienee edelleen pystyssä -

oli ainakin silloin, kun hän monen vuosikymmenen

jälkeen pääsi itse käymään paikan

päällä vuosituhannen vaihteessa. Talvisodan

alettua tuo koulutie katkesi. Perhe

asettui asumaan uuden rajan toiselle puolen

Parikkalaan eikä sieltä väliaikaisestikaan

enää siirtynyt takaisin idemmäs.

Heikki Leskisen kiinnostus kieleen ja

erityisesti kotiseudun kielimuotoon oli

syntynyt hyvin varhain. Vaikka urasuunnitelmat

lienevät hahmottuneet nekin jo

aikaisessa vaiheessa, ei niiden toteutuminen

ollut lainkaan varmaa. Isä epäröi kuulemma

aluksi pitkään, kannattaako kaikkia

poikia ylipäänsä kouluttaa, ja vaikka

Heikki-poika olikin osoittanut erityisesti

kielellistä lahjakkuutta, oli isällä lopulta

mielessään aivan muita vaihtoehtoja, ja

kuulemma hän oli ajatellut nuorimmalle

pojalleen erityisesti farmaseutin uraa. Kiintoisa

sattuma on muuten se, että Leskisen

julkaisuluettelon ensimmäinen kirjoitus

näyttää käsitelleen keltataudin hoitoa.

Lopulta hän osoitti määrätietoisuutta, joka

oli hänessä leimallinen ominaisuus muutenkin,

ja hakeutui Helsingin yliopistoon

opiskelemaan suomen kieltä. Heikki Leskinen

on itse kertonut, että ainevalinnan

taustalla vaikutti paitsi kielellinen lahjakkuus

myös se, että hän piti hyvin tärkeänä

korostaa juuriaan ja suomalaisuuttaan.

Samat perusteet tuntuvat olleen painavia

hänen myöhemmissäkin valinnoissaan.

Kun esimerkiksi professuurin hakeminen

aikanaan ajankohtaistui, oli tarjolla kaksi

samanaikaista vaihtoehtoa, Jyväskylä ja

Turku. Jyväskyläänhän Leskinen sitten

päätyi eikä ilmeisesti tullut katumapäälle

missään vaiheessa, sillä toisinaan hän yksityisesti

puheli siihen tapaan, että ”se Turku

olisi ollut niin kaukana kotoa”. Kodilla hän


siis tarkoitti itäisiä synnyinseutujaan, jotka

säilyivät hänelle aina rakkaina ja tärkeinä.

Kandidaatinopinnoissaan Heikki Leskinen

opiskeli suomen kieltä ja kotimaista

kirjallisuutta, sivuaineena Suomen historia

ja kansanrunoudentutkimus. Pro gradu

valmistui vuonna 1954 Parikkalan murteesta

professori Martti Rapolan ohjauksessa.

Opiskeluaikoinaan Leskinen teki

paljon murteiden ja nimistön tutkimukseen

liittyvää kenttätyötä alan pioneerin

Veikko Ruoppilan opastuksella. Kandidaattiopintojensa

loppuvaiheessa hän pääsi

työhön karjalan kielen sanakirjan toimitukseen

ja antautui tutkijan uralle, vaikka

hankki varmuuden vuoksi myös äidinkielen

opettajan pätevyyden.

Heikki Leskinen väitteli vuonna 1963

diakronis-synkronisella tutkimuksella

Luoteis-Laatokan murteiden äännehistoria,

jonka aineiston oli pääosin kerännyt

itse. Huolellisen analyysin avulla hän

osoitti, että Luoteis-Laatokan murteen

pohja on muinaiskarjalassa, vaikka sen

peittääkin uudempi vaikutus Viipurin Karjalasta

ja Savosta. Helsingin yliopiston

dosentiksi hänet nimitettiin vuonna 1966.

ja Jyväskylän yliopiston suomen kielen

professoriksi 1.9.1967. Hän toimi tässä

virassa eläkeikään saakka, yhteensä 26

vuotta. Virkaanastujaisesitelmä käsitteli

kielihistoriallisen tutkimuksen asemaa.

Heikki Leskisen nimissä on, yhteisjulkaisut

mukaan lukien, lähes 80 julkaisua 50

vuoden ajalta. Keskeiset tutkimukset liittyivät

suomen murteiden, etenkin kaakkoismurteiden

mutta myös laajemmin itämerensuomalaisten

kielten äännehistoriaan.

Tämä suunta oli nähtävissä jo hänen väitöskirjassaan.

Hän käsitteli muun muassa siirtokarjalaisten

murteen sulautumista, kaakkois-

ja inkeroismurteiden äänteiden kestosuhteita

ja kaakkoismurteiden

sananloppuisen n-äänteen edustusta. Morfologian

ja syntaksin puolella Leskinen tutki

itämerensuomalaisten kielten ja saamen

imperatiivin muodostusta, kuten analyyttista

anna ~ laske -tyyppiä. Myöhemmin

urallaan hän kiinnostui englantilaisperäisistä

lainasanoista ja onomatopoeettis-deskriptiivisestä

sanastosta.

Kielitieteen forumien ulkopuolella

Leskinen julkaisi lukuisia yleistajuisia kirjoituksia

etenkin suomen itämurteista ja

karjalan kielestä. Kuriositeettina voi mainita,

että hän tarkasti yhdessä professori

Heikki Kirkisen kanssa murreasun kaakkoismurteisesta

Asterix-julkaisusta Kallija

tyttölöi. Leskisen 60-vuotisjuhlakirjassa

Laatokan piiri (1960) julkaistiin viisitoista

artikkelia, joiden yhdistävänä

teemana on muinaiskarjalainen kieliyhteys

ja sen eri taholle ulottuva vaikutus.

Tieteellinen toiminta ei luonnollisestikaan

rajoitu pelkkiin julkaisuihin. Heikki

Leskinen toimi vuonna 1976 perustetun

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen

johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana

kaksitoista vuotta. Leskisen johdolla Jyväskylässä

aloitettiin myös sosiolingvistinen

suomen puhekielen murroksen tutkimus,

jota hänen oppilaansa Aila Mielikäinen jatkoi.

Toinen merkittävä tutkimushanke oli

karjalan kielikartasto, joka käsittelee kaikille

suomen itämurteille ja karjalan kielelle

yhteisiä sanoja. Sen ensimmäinen osa

ilmestyi laitoksen omana julkaisuna, ja

myöhemmin hankkeen tuloksia on julkaistu

osana laajaa itämerensuomalaista

kielikartastoa Atlas linguarum fennicarum.

Eräänlaisena tieteellisen uran huipentumana

voi pitää 8:tta kansainvälistä fennougristikongressia

(CIFU 8), joka järjestettiin

Jyväskylässä vuonna 1995. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi Heikki

Leskinen kutsuttiin vuonna 1973.


Jyväskylän yliopiston suomen kielen

laitoksen henkilökunta ja voimavarat kasvoivat

Leskisen professorikaudella huomattavasti.

Laitos muutti vuonna 1977

Seminaarinmäelle vasta peruskorjattuun,

arvokkaaseen 1800-luvulta peräisin olevaan

tiilirakennukseen, joka ristittiin Fennicumiksi.

Suomen oppiaine toimi Fennicumissa

ensin itsenäisenä laitoksena ja sitten

osana kielten laitosta yli neljäkymmentä

vuotta. Laajimmillaan silloisessa suomen

kielen ja viestinnän laitoksessa opetettiin

suomen kielen lisäksi suomen sukukieliä,

fonetiikkaa, yleistä kielitiedettä ja puheoppia.

Suomen kielen opiskelijoiden sisäänottokiintiöksi

vakiintui 35, mitä luokkaa se

on yhä. Leskisen kaudella laitoksesta valmistui

lähes 300 filosofian kandidaattia, 17

lisensiaatintutkintoa ja 8 väitöskirjaa.

1970- ja 1980-luvun hierarkkisessa

ilmapiirissä laitoksen johtaja ja professori

jäi helposti etenkin alkuvaiheen opiskelijoille

etäiseksi, kun hänet opintojen parissa

tapasi oikeastaan vasta syventävissä opinnoissa

ja seminaareissa. Toki hänen kirjoittamansa,

laitoksen julkaisusarjassa ilmestynyt

suomen murteiden kolmiosainen oppikirja

tuli tenttiin lukiessa tutuksi.

Vanhemmille opiskelijoille ja aloitteleville

tutkijoille Heikki Leskinen näytti vähemmän

muodollisen, leikkisänkin puolensa, ja

muuten kirjakielisessä puheessakin saattoi

vilahtaa kotoinen ”mie”. Eläkeiän lähestyessä

hän teki opiskelijoiden kanssa kollektiiviset

sinunkaupat. Hän jäi eläkkeelle

vuonna 1993.

Monien hallintouudistusten jälkeenkin

voidaan todeta, että Jyväskylän yliopiston

kieli- ja viestintätieteiden laitoksen ja

soveltavan kielitieteen keskuksen juuret

ovat Heikki Leskisen johtamassa laitoksessa.

Erillistä fonetiikan, yleisen kielitieteen

tai suomen sukukielten opetusta

Jyväskylässä ei enää ole, mutta toisaalta

viestintätieteet ja soveltava kielitiede ovat

kasvaneet 1980-luvulta lähtien huomattavasti.

Suomen kielen tutkimuksen, opetuksen

ja äidinkielen opettajien koulutuksen

asema Jyväskylän yliopistossa on vakaa.

Kielentutkimuksen ohella Heikki Leskisellä

oli toki muitakin kiinnostuksen

kohteita, joiden parissa hän rentoutui ja

joista hän mieluusti jutusteli perhepiirissä

ja lähimpien tuttujensa seurassa. Urheilu

oli ollut hänelle tärkeä asia lapsesta asti.

Aktiiviurheilijaksi Leskinen ei missään vaiheessa

ryhtynyt millään tasolla, mutta

penkkiurheilijana hän oli sitäkin innokkaampi

ja kaikkien hänen urheiluinnostustaan

vierestä seuranneiden mukaan varsin

eläytyvä. Pian pääkaupunkiin asetuttuaanhan

hän pääsi seuraamaan Helsingin olympialaisia,

joista hänelle jäi loppuiäksi lukuisia

tärkeitä urheilumuistoja. Erityisesti

suomalaisurheilijoiden perinteiset menestyslajit

yleisurheilu ja hiihto olivat Leskiselle

rakkaita, mutta sen lisäksi hän seurasi

tarkasti muun muassa jalkapalloa. Jyväskylässä

hän esimerkiksi istuskeli kesäisin

säännöllisesti Harjun stadionin katsomossa

seuraamassa paikallisten jalkapalloseurojen

otteita. Omasta kunnostaan hän piti huolta

lenkkeilemällä aktiivisesti erityisesti Laajavuoren

maastoissa.

Heikki Leskinen oli kiinnostunut myös

historiasta ja seurasi hyvin kiinteästi ajankohtaisia

asioita vaikkakaan ei koskaan

ollut poliittisesti aktiivinen. Hän on itse

kertonut, että kiinnostus lähti lapsena liikkeelle,

kun hän kuuli uutisen Itävallan liittämisestä

Saksaan. Tuolloin hän oli vasta

seitsenvuotias eli kävi kansakoulun ensimmäistä

luokkaa. Jotenkin hän kertoi aavistaneensa,

että nyt on tapahtumassa jotain,

mitä on pakko seurata, ja kyllähän ne seuraukset

häneen omakohtaisesti osuivatkin.


Aivan viimeisiin elinviikkoihinsa asti Leskinen

seurasi maailmanpolitiikan tapahtumia

lopulta paljolti kyselemällä niistä

muilta siinä vaiheessa, kun lehtien lukeminen

ja television seuraaminen ei enää helposti

onnistunut. Voi hyvin kuvitella, mistä

hänen kanssaan tällä hetkellä keskusteltaisiin,

jos elinpäiviä olisi riittänyt enemmän.

Vesa Jarva ja Juha Leskinen


Jaakko Nousiainen

* 20.12.1931 † 24.3.2022

Jaakko Ilmari Nousiainen, Turun yliopiston

pitkäaikainen yleisen valtio-opin professori

(emeritus), syntyi Pälkjärvellä

20.12.1931 ja kuoli Turussa 24.3.2022.

Hän kävi koulunsa Joensuussa suorittaen

ylioppilastutkinnon Joensuun Lyseossavuonna

1950. Yliopisto-opintonsa hän suoritti

Helsingin yliopistossa ripeään tahtiin

valmistuen valtiotieteen kandidaatiksi jo

vuonna 1952 ja väitellen valtiotieteen tohtoriksi

1956. Hänet kutsuttiin Suomalaisen


Yliopistollisen opettajantoimensa Nousiainen

aloitti Helsingin yliopiston dosenttina

vuosina 1959–1965 ja Jyväskylän kasvatustieteellisen

korkeakoulun yhteiskuntatieteen

apulaisprofessorina 1961–1963.

Turun yliopiston humanistiseen tiedekuntaan

vastaperustettuun yleisen valtio-opin

professorin virkaan Nousiainen nimitettiin

vuonna 1963, siis varsin nuorella iällä.

Tuon viran haltijana hän oli aina vuoteen

1993 asti. Turun yliopiston kanslerina hän

toimi vuosina 1994–1997.

Professorin viran, nyttemmin tehtävän,

velvoitteet liittyvät tutkimustyöhön,

opetukseen (mukaan lukien tutkimustyön

ohjaaminen) ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Uransa alkuvuosikymmeninä

Nousiainen korosti erityisesti kahta

ensin mainittua velvoiteryhmää, mutta

uran loppupuolella varsinaisen akateemisen

työn ulkopuoliset asiantuntijatehtävät

saivat yhä suuremman sijan hänen työjärjestyksessään.

1960-luvulla nuorella professorilla

oli etupäässä tiedehallinnollisia

haasteita, kuten uuden laitoksen perustaminen

tutkintovaatimuksineen, kiihkeät

hallinnonuudistuskeskustelut, kansallisten

ja kansainvälisten yhteyksien luominen ja

työ yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan

perustamiseksi. Nousiainen osoittautuikin

varsin tehokkaaksi, sovittelevaksi ja kulloisiinkin

tehtäviinsä perinpohjaisesti valmistautuvaksi

yliopistomieheksi. Tämä ei

jäänyt yliopiston johdolta huomaamatta.

Niinpä hänet valittiinkin Turun yliopistoon

vuonna 1967 perustetun yhteiskuntatieteellisen

tiedekunnan ensimmäiseksi

dekaaniksi. Kymmenisen vuotta myöhemmin

hän toimi yliopistonsa vararehtorina,

sittemmin valtuuston puheenjohtajana ja

uransa päätteeksi vielä kanslerina. Erityistä

pyrkyä hänellä ei näihin tehtäviin

liene ollut – hän piti itseään ensisijaisesti

tutkijana, opettajana ja tieteellisenä asiantuntijana.

Viimeksi mainitussa roolissa

hän näytteli tärkeää osaa vuoden 2000

valtiosääntöuudistuksessa ja sen seurannassa.


1960- luvulla yhden professorin laitoksessa

ei professorilla juuri ollut erikoistumismahdollisuuksia

opetuksen suhteen. Niinpä

pakollinen luento-opetus oli lähes kokonaan

Nousiaisen vastuulla. Valtio-opin johdantokurssi

kuului itsestään selvästi professorille.

Tästä periaatteesta hän piti kiinni

vielä silloinkin, kun laitoksen laajennuttua

muitakin opettajakandidaatteja olisi ollut

käytettävissä. Yli kahdenkymmen vuoden

ajan Nousiaisella oli muihin nähden verraton

etu, hänen kirjoittamansa Suomen

poliittinen järjestelmä - teos, jonka painoksia

hän uutterasti päivitti aina kymmenteen

painokseen saakka. Se oli ja on kattavuudeltaan

ainutlaatuinen esitys Suomen politiikan

instituutioista ja voimista. Se oli vuosikymmenien

ajan keskeisellä sijalla kaikkien

suomalaisten yliopistojen valtio-opin tutkintovaatimuksissa.

Teos on käännetty

ruotsiksi (1966) ja englanniksi (1971).

Nousiaisen professoriuran alkuvaiheissa

elettiin behavioralismina tunnetun oppisuunnan

läpimurron aikaa Suomessakin.

Keskeistä oli ihmisten poliittisen käyttäytymisen

dynamiikan tutkimus, erityisesti

äänestyskäyttäytymisen determinanttien

selvittäminen ja analysointi. Nousiainen ei

behavioralismista juuri innostunut, vaikka

toki sitäkin luennoissaan esitteli ja arvioi.

Häntä kiinnostivat uran alkuvuosina

poliittisen ekologian tutkimusteemat. Väitöskirjan

hän laati kommunismista Kuopion

läänissä. Myös puoluetutkimukseen

hän antoi panoksensa. Tähän häntä lienee

innoittanut opintovierailu Pariisin yliopistoon,

missä hän tutustui Maurice Duvergerin

tutkimuksiin. Näiltä ajoilta on peräisin

myös kiinnostus politiikan vertailevaan

tutkimukseen. Pikkuhiljaa Nousiaisen

huomio alkoi kuitenkin kiinnittyä poliittisiin

instituutioihin, joista sitten muodostuikin

hänen tutkijanuransa keskeisin tutkimusalue.

Jo hänen ensimmäinen luentosarjansa

Turun yliopiston professorina

käsitteli valtioneuvostoa. Nuoren professorin

rauhallinen ja pohdiskeleva luennointi

oli esimerkki siitä, mitä yliopistollinen

opetus parhaimmillaan on: kuulijan johdattamista

tutkitun tiedon ja vielä selvittämättömän

rajalle.

Ensimmäisten maisterikohorttien valmistuttua

1960-luvun lopulla käynnistyivät

Nousiaisen tutkijaseminaarit. Lähes

kaikki valmistuneet osallistuivatkin niihin.

Keskustelut olivat varsin vilkkaita ja jatkuivat

usein pikkutunneille asti. Myös jatkoopetusyhteistyötä

käynnisteltiin erityisesti

Tampereen yliopiston kanssa. Tämän

yhteistyön pohjalta syntyi muun muassa

Seilin seminaarina tunnettu vuosittainen

kollokvio, joka kokoontui Saaristomeren

tutkimuslaitoksella. Nousiainen ponnisteli

myös kansainvälisen tutkijayhteistyön

käynnistämiseksi. 1970-luvun puolella

suomalaiset valtio-opin laitokset alkoivat

liittyä European Consortium for Political

Researchin (ECPR) piiriin. Turun laitos oli

alusta asti mukana. Uransa alkuvuosina

Nousiainen osallistui myös IPSAn (International

Political Science Association)

konferensseihin. Kansainvälisen yhteistyön

käynnistäminen toi mukanaan myös

monia luottamustehtäviä, kuten ao. järjestöjen

hallitusjäsenyyksiä. Näissä tehtävissä

Nousiainen toimi velvollisuudentuntoisesti

suomalaisen valtio-opin etua ajaen. Hän oli

aktiivinen myös kansallisella tasolla, muun

muassa Valtiotieteellisen yhdistyksen

puheenjohtajana, Politiikka-lehden päätoimittajana

ja Suomen Akatemian yhteiskuntatieteellisen

toimikunnan jäsenenä

Opetustyö keskeytyi Nousiaisen tultua

vuonna 1987 nimitetyksi tutkijaprofessoriksi

Suomen Akatemiaan viiden vuoden toimikaudeksi.

Uutena avauksena instituutio-


tutkimuksen ohella Nousiainen paneutui

poliittisen johtajuuden problematiikkaan.

Inspiraatiota tähän tutkimukseen hän sai

muun muassa ECPR:n kokouksista ja tutkijavierailusta

Euroopan yliopistoinstituutissa

Firenzessä. Tulosta syntyikin kelpo lailla,

erityisesti hieno teos Politiikan huipulla.

Myös artikkelimuotoisia tutkimuksia alkoi

ilmestyä kansainvälisillä foorumeilla. Professorin

virkaan paluuseen ajoittuu vuoden

2000 valtiosääntöuudistuksen valmistelutyö,

jossa Nousiainen oli vahvasti mukana

asiantuntijan roolissa. Tämän työn tuloksia

on esitelty uudistuksen jälkeisissä julkaisuissa,

erityisesti laajassa Suomalainen parlamentarismi

-artikkelissa, joka julkaistiin

Eduskunnan historia 2 -teoksessa. Työ korkeimpien

valtioelinten valtasuhteiden analyysin

parissa täydentyi vielä 2009 julkaistussa

kirjasessa Nine Decades of Finnish

Presidency. Nousiaisen instituutiotutkimuksen

ajallinen kaari oli pitkä alkaen

Eduskunta aloitevallan käyttäjänä -teoksesta

(1961). Parlamentaarisen hallitustavan

vankkana kannattajana Nousiainen pääsi

läheltä seuraamaan, miten poliittiset aatteet

ja ideat yhtäältä ja poliittiset instituutiot valtasuhteineen

toisaalta muuttuvat ja muuttuessaan

muovaavat toisiaan.

Ansioista suomalaisen parlamentarismin

tutkimuksen ja edistämisen alalla Suomen

Kulttuurirahasto myönsi Nousiaiselle tunnustuspalkinnon

vuonna 2016. Turun yliopiston

oikeustieteellinen tiedekunta

myönsi hänelle kunniatohtorin arvon vuoden

2000 promootiossa.

Henkilönä Jaakko Nousiainen oli usein

melko muodollinen, nopeasti asiaan

menevä ja ratkaisuhakuinen. Hänen vastaanotoillaan

ei turhia lörpötelty. Jatkoopiskelijoihinsa

hän kuitenkin suhtautui

leppoisasti ja kannustavasti. Jatko-opintojen

yksityiskohdista keskusteltiin työn

alkaessa. Nousiainen seurasi edistymistä

yleensä etäältä eikä edellyttänyt säännöllisiä

edistymispalavereita. Töiden loppuvaiheissa

toki käytiin asiat perinpohjaisesti

läpi. Ohjattavan kannalta Nousiainen oli

hyvin miellyttävä ohjaaja. Hän oli tarvittaessa

käytettävissä, mutta antoi ohjauksessaan

oleville laajat vapaudet eikä ryhtynyt

mikromanageriksi. Hänen akateemisessa

toiminnassaan ilmenivät Ranskan suuren

vallankumouksen periaatteet: vapaus (erityisesti

tutkimusongelmien ja -otteiden

valinnassa), veljeys (opiskelijoihin ja työtovereihin

kohdistuvana lojaalisuutena) ja

tasa-arvo (suhtautumisessa kaikkiin yliopistoyhteisön

jäseniin). Viimeksi mainittua

periaatetta Nousiainen noudatti muun

muassa kieltäytyessään hänelle ehdotetuista

kunniamerkeistä.

Nousiaisen ympärille Turun yliopistoon

syntyi tiivis tutkijayhteisö, joka keskittyi

poliittisiin instituutioihin ja politiikan vertailevaan

tutkimukseen. Tähän yhteisöön

kuului ja kuuluu edelleenkin myös Åbo

Akademin tutkijoita, joten joskus käytetty

nimitys, Turun koulukunta, on oikeutettu

ja luonteva. Nousiaisen tieteellinen perintö

elääkin yhä tämän yhteisön töissä ja tulevaisuuden

suunnitelmissa.

Vapaamuotoisissa pohdinnoissaan Nousiainen

usein varoitti nuorempiaan olemaan

ottamatta poliittisessa retoriikassa esiintyviä

väitteitä ”at the face value”. Aihetta varoitukseen

ilmeni, kumma kyllä, aika ajoin. Ei

vähiten kiihkeissä yliopistojen hallinnonuudistuskeskusteluissa.

Nousiainen oli politiikan

realisti, mutta ei suinkaan vailla idealistisia

näkemyksiä, joista yksi hänen usein

toistamansa oli se, ettei tulevaisuuden

yhteiskunta voi perustua silkkaan omanvoitonpyyntiin.

Nousiainen piti huolta fyysisestä kunnostaan,

ensin juoksulenkeillä Turun


Koroistenniemen maastoissa ja talvisilla

hiihtoretkillä Lapissa, sittemmin säännöllisillä

iltakävelyillä kotinsa liepeillä.

Pian Turkuun muuttamisensa jälkeen

hän hankki kesäasunnon Turun saariston

Korpoströmistä. Matkat kesäasunnolle

tehtiin usein pikaveneellä. Navigointitaitojen

kehittyessä perheeseen hankittiin

purjevene, jolla liikuttiin laajalti Saaristomerellä

ja kauempanakin Itämeren piirissä.

Pitkän elämän synkkään puoleen kuuluvat

usein läheisten ihmisten poismenot.

Jaakko Nousiainen joutui hyvästelemään

vaimonsa Evan kymmenisen vuotta sitten.

Jaakko Nousiaista jäävät kaipaamaan

perheen kaksi lasta perheineen, entiset

oppilaat, kollegat ja ystävät.

Hannu Nurmi ja Heikki Paloheimo

Kuva: Turun yliopiston arkisto


Heikki Palva

* 5.5.1935 † 26.11.2022

Helsingin yliopiston arabian kielen professori

emeritus Heikki Palva kuoli pitkällisten

sydänongelmien uuvuttamana 26.

marraskuuta 2022 kotonaan Tuusulassa

87-vuotiaana. Hän oli syntynyt Porvoossa

5. toukokuuta 1935.

Heikki Palva kasvoi Riihimäellä pappilan

kahdeksanlapsisessa perheessä, kävi

koulua sikäläisessä lyseossa ja valmistui ylioppilaaksi

vuonna 1953. Kouluvuosista

saakka partiotoiminta ja ”kynäily” kuuluivat

hänen lempiharrastuksiinsa. Opiskelu

Helsingin yliopistossa alkoi teologisessa ja

humanistisessa tiedekunnassa latinan, kreikan,

arabian ja heprean aloilla.

Filosofian maisteriksi valmistumista

seurasi ensimmäinen kielitieteellinen

matka 1959 rahtilaivalla Haifaan ja mopedilla

Galileaan havainnoimaan paikallisten

arabikylien puhuttuja murteita. Matkalla

Heikki Palva viipyi lähes vuoden suorittaen

kielellistä kenttätyötä erityisesti Turʿanin

arabikylässä. Tästä aineistosta muodostui

hänen lisensiaattityönsä vuonna 1961. Seuraavat

matkat liittyivät osin osallistumiseen

Kefr Kaman tšerkessikylässä sijaitsevan

kirkon kaivauksiin, joita professori

Aapeli Saarisalo johti. Saatuaan nyt nauhureita

käyttöönsä Palva täydensi murreaineistoaan

parinkymmenen arabikylän

osalta. Hänen väitöskirjansa Lower Galilean

Arabic (1966) käsitteli näiden murteiden

tavurakenteita ja apuvokaaleja sekä

tätä kautta arabian kielen kehityspiirteitä.

Kenttätöihin perustuvasta arabian murteiden

tutkimuksesta tuli Palvan tieteellinen

erikoisala. Arabian kirjakieli ei ainakaan

nykykäytössään ole kenenkään arabin äidinkieli,

vaan siinä roolissa ovat monet murteet,

joita ei juurikaan kirjoiteta. Luotettavaa murreaineistoa

on siksi saatavissa vain kenttätöiden

avulla. Palvan tutkimusten kohteet aitojen

puhekielisten näytteiden kokoamiseksi ja

niiden analysoimiseksi laajenivat keskisen

Jordanian kaupunkimurteisiin ja Huweitat-,

Bani Sakhr- ja al-ʿAjarma-beduiiniheimojen

pariin sekä Jordaniasta Syyriaan, Irakiin,

Marokkoon, Tunisiaan ja Saudi-Arabiaan.

Murteiden historiaa valaisi Venäjän Kansalliskirjastossa

Pietarissa säilytettävien juutalaisarabialaisten

käsikirjoitusten tutkiminen;

käsikirjoitusten joukkoon sisältyy heprealaisin

kirjaimin laadittuja arabiankielisiä tekstejä,

joiden poikkeuksellinen kirjoitusmuoto

nostaa näkyville puhekielenomaisia murreilmiöitä

1400–1700-luvuilta.

Arabian murretutkimuksen piirissä

Palva kuului maailmalla eturivin tutkijoihin.

Hänen tietonsa ja taitonsa tulivat ilmi

julkaisujen ohella myös lukuisissa kongres-


seissa, konferensseissa, kirjallisuusarvosteluissa

ja virantäytöissä. Palvan julkaisuilla on

pysyvä arvo arabian murretutkimuksen

monilla aloilla. Tässä mainittakoon vain

kolme: Studies in the Arabic dialect of the

semi-nomadic al-ʿAjarma tribe (1976),

Artistic Colloquial Arabic (1992) ja A 17th-

18th Century Manuscript in Spoken Egyptian

Arabic. Part One: Text and translation

& Part Two: Linguistic Notes (2007–2008).

Hänen julkaisuluettelossaan osuvat silmään

myös poikkeuksellisen runsaat review’t arabistiikkaa

koskevista monikielisistä julkaisuista

lukuisissa kansainvälisissä sarjoissa.

Ne kertovat Heikki Palvan suuresta ahkeruudesta,

arvostuksesta ja näköpiirin laajuudesta

niin hänen omalla arabistiikan erikoisalallaan

kuin myös laajemmilla arabimaiden

ja Lähi-idän kentillä.

Runsaan tieteellisen tuotannon ohella

Palva julkaisi myös suomenkieliselle yleisölle

suunnattua kirjallisuutta Lähi-itää,

Raamattua ja uskontoja koskevista aiheista.

Erityisesti on syytä mainita suuri Raamatun

tietosanasto (3. p. 2006), runsaasti

myyty Islamilainen kulttuuri (4. p. 2016),

jonka Palva toimitti yhdessä Irmeli Perhon

kanssa, sekä Galilean kujilta Idän majoille

(2014), kokoelma jossa Palva kertoo niin

kenttätöiden arjesta arabian murretutkimuksen

vaihtuvissa kohteissa kuin myös

osallistumisestaan Lähi-idän suurjuhliin.

Vielä eläkevuosinakin syntyi tieteen ohella

oman suvun historiaa ja muistelmia lähipiiristä.

Surullista kyllä, korkealle tasolle saatettu

arabian murretutkimus on Heikki

Palvan virkakauden jälkeen jäänyt yliopistollamme

pahasti varjoon sekä rahoituksen

niukkuuden että uusien uljaiden suuntausten

uhrina.

Heikki Palvan virkaura kulki Helsingissä

1963 alkaneesta arabian, heprean ja

kreikan tuntiopetuksesta ensin teologisen

tiedekunnan Vanhan testamentin ja Uuden

testamentin assistentiksi vuosina 1965–

1969. Upsalan yliopiston seemiläisten kielten

vs. professoriksi hänet valittiin vuonna

1968 ja sen jälkeen Göteborgin yliopiston

arabian kielen, erityisesti nykyarabian, professoriksi.

Ura siellä kesti vuodet 1970–

1982. Tätä vaihetta seurasi paluu Helsinkiin,

yliopistoon monien mutkien jälkeen

perustettuun arabian professorin virkaan

vuonna 1982. Tästä virasta Heikki Palva jäi

täysinpalvelleena eläkkeelle vuonna 1998.

Virka oli ja on alan ainoa professuuri Suomessa,

vaikka arabiaa oli sitä ennen opetettu

yliopistossa itämaisten kielten laajan

otsikon alla jo 300 vuoden ajan.

Innostava, ihmisläheinen ja uusia kohteita

hakeva opettaja osallistui runsaan tutkimustyönsä

ohella monialaisena ja vastuullisena

henkilönä sangen laajasti myös

tieteellisten, kulttuuristen ja kirkollisten

toimielinten ja yhdistysten työhön. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi Heikki

Palva kutsuttiin 1986, sen hallituksen jäsenenä

hän toimi vuosina 1999–2009.

Vuonna 1993 hänet valittiin päätoimittajaksi

Tiedeakatemian B-sarjalle, joka

vuonna 1996 muutettiin kansainvälisyyteen

pyrkiväksi Humaniora-sarjaksi. Palvan

kaudella sarjassa ilmestyi tasan sata

huolellisesti toimitettua sekä ulkomaisen

että kotimaisen kirjoittajakunnan laatimaa

tutkimusta, useimmat englanniksi, ranskaksi,

saksaksi ja espanjaksi, joku vielä italiaksi

ja portugaliksi. Myös lukijakunta oli

vastaavasti kansainvälistä. Palva toimi

lisäksi vuosina 2002–2009 Tiedeakatemian

julkaisutoimikunnan puheenjohtajana.

Näistä ansiosta hänet palkittiin kunniajäsenen

arvolla vuonna 2012.

Suomen Akatemian humanistisen toimikunnan

jäsenenä Palva vaikutti vuosina


1992–1994. Myös Suomen Itämaisen Seuran

esimiehenä 1983–1993 Palva toimi

aktiivisesti, ja Seuran kunniajäseneksi

hänet kutsuttiin vuonna 2005. Raamatunkäännöskomitean

jäsenyys 1983–1991 oli

hänelle erityisen mieluinen tehtävä. Myös

muiden kirkollisten toimiensa ansiosta

Palva vihittiin teologian kunniatohtoriksi

vuonna 2005. Pohjoismaisen Lähi-idän

tutkimuksen seuran puheenjohtajana hän

oli neljän vuoden ajan ja Suomen Lähiidän

instituutin säätiön hallituksen

puheenjohtaja yhdeksän vuotta, Kirkon

ulkosuomalaistyön jaoston jäsen kahdeksan

vuotta, Ruotsin suomenkielisen seurakuntatyön

keskuksen varapuheenjohtaja

yhdeksän vuoden ajan, opetusministeriön

Euroopan ulkopuolisten kulttuurien ja

kielten toimikunnan varapuheenjohtaja

viisi vuotta ja saman ministeriön uskonnonvapauskomitean

jäsen neljä vuotta,

Alfred Kordelinin säätiön hallituksen jäsen

seitsemän vuotta, Suomen Pakolaisavun

hallituksen jäsen – ja mukana myös

monessa, monessa muussa.

Heikki Palvan osallistumisesta suvun

tapahtumiin, kesäelämästä muun muassa

Asikkalan mökin maisemissa ja käsillä

tekemisen taidoista on luettavissa lisää

hänen muistelmakirjoistaan. Alussa mainittu

partiotoiminta säilyi harrasteista keskeisenä

koko iän pituudelta leireilyä, taitokilpailuja

ja eläkeläiskokoontumisia sisältävänä.

Mutta kuinka 87 vuoden pitkäkään

miehenikä on ollut pilkottavissa kaikkien

näiden osa-alueiden kesken, kun vielä tunnemme

Palvan reiluutta, huolellisuutta ja

tasapuolisuutta arvostavan luonteen ja

hänen taipumuksensa vastata myöntyvästi

hänelle esitettyihin pyyntöihin?

Vuonna 1965 solmittu avioliitto Leena

o.s. Holman kanssa ja kolme lasta – rakkaan

taidekokoelman ohella – muodostivat

kaiken toimen keskelle virvoittavan ja

innostavan kotikentän. Heikin itsensä

mukaan hänen aktiivinen elämänsä ”ei olisi

ollut mahdollista ilman Leenaa, uskollista

elämänkumppania, kodin sydäntä”. Ja

aikuisiksi kasvaneet yhdeksän lastenlasta

tarjosivat Isolle monia ilon hetkiä.

Tapani Harviainen ja Kaj Öhrnberg


Markus Pessa

* 21.11.1941 † 31.12.2022

Professori Markus Pessa, suomalaisen

puolijohdeteknologian pioneeri ja Tampereen

teknillisen yliopiston pitkäaikainen

fysiikan professori, kuoli 31.12.2022.

Hänen tutkijanuransa kesti lähes neljäkymmentä

vuotta ja jätti vahvan jäljen

puolijohdealan juurtumiseen ja kehittymiseen

Suomessa. Hänen perustamansa ja

pitkään johtamansa Optoelektroniikan

tutkimuskeskus (ORC) synnytti Tampereelle

elinvoimaisen puolijohteiden ja kuitulaserien

teollisen klusterin. Hän toimi

ORC:n johtajana vuoteen 2009 asti, jolloin

hän jäi eläkkeelle.

Markus Pessa syntyi Petsamossa

vuonna 1941 ja opiskeli fysiikkaa Oulun

yliopistossa, jossa hän suoritti maisterin

(1966) ja lisensiaatin (1970) tutkinnot.

Hän valmistui filosofian tohtoriksi Turun

yliopistossa vuonna 1971. Vuosina 1970–

1976 Pessa vietti useita tutkimusjaksoja

Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa.

Hänet nimitettiin Tampereen teknillisen

korkeakoulun (nykyisin Tampereen yliopisto)

fysiikan professoriksi vuonna 1976.

Markus Pessasta tuli keskeinen hahmo

Tampereen vahvasti kehittyvässä koulutuksen

ja tutkimuksen ekosysteemissä.

Professori Markus Pessa oli maailmalla

hyvin arvostettu ja näkyvä optoelektroniikan

tutkija, tunnettu erityisesti ansioistaan

puolijohderakenteiden monipuolisen ja

tarkan kasvatuksen mahdollistavan molekyylisuihkuepitaksian

(Molecular Beam

Epitaxy, MBE) monipuolisena kehittäjänä

ja soveltajana. Hän rakensi laboratorioonsa

ensimmäiset kasvatuslaitteet vuonna 1984

ja jatkoi niiden niiden kehittämistä useana

laitesukupolvena koko uransa ajan. Niiden

ympärille rakentui Tampereelle monipuolinen

optoelektroniikan puhdastilakompleksi

ja instrumentointi.

Markus Pessa sai ansioistaan useita

tunnustuksia sekä kotimaassa että ulkomailla.

Markus Pessa kutsuttiin vuonna

2006 United States National Academy of

Engineering ulkomaiseksi jäseneksi, toistaiseksi

ainoana suomalaisena. Hänet

valittiin Vuoden Professoriksi vuonna

1998 ja hän sai vuonna 2005 Tekniikan

Akatemia -säätiön innovaatiopalkinnon

ansioistaan laserteknologiassa. Vuonna

2006 Markus Pessa vastaanotti Tampereen

kaupungin kultaisen mitalin. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi Markus

Pessa kutsuttiin vuonna 1994 ja Teknillisten

Tieteiden Akatemian jäseneksi

vuonna 1996. Hän sai Suomalaisen Tiedeakatemian

kunniapalkinnon elämäntyöstään

vuonna 2016.


Pessan tieteellinen ura alkoi elektronispektroskopian

tutkijana ja instrumentalistina

Oulussa ja Turussa, aluksi professori

Matti Karraksen ohjauksessa. Hänen itsenäisesti

rakentamansa elektronispektrometrit

olivat ensimmäiset laatuaan Suomessa

ja avasivat tietä monipuoliselle

spektroskopian ja pintafysiikan tutkimukselle

monissa Suomen yliopistoissa. Elektronispektroskopiaa

sovelletaan nykyisin

laajasti materiaalitutkimuksessa ja materiaalien

analytiikassa.

Tampereelle siirtymisen jälkeen Markus

Pessan mielenkiinto kohdistui erityisesti

puolijohderakenteiden atomintarkkaan

kasvatukseen ja valmistamiseen sekä

niiden erilaisiin sovelluksiin lasereina,

valoa emittoivina diodeina (LED), detektoreina,

aurinkokennoina ja muina puolijohdekomponentteina.

Toiminta laajeni

nopeasti ja keskittyi vuonna 1999 perustetun

ORC:n ympärille, josta kehittyi vahva

tutkimusyksikkö ja josta syntyi vuosien

mittaan useita spin-off-yrityksiä. Markus

Pessa oli inspiroiva johtohahmo puolijohdekomponentteja

ja -lasereita valmistavan

teollisuuden syntymisessä Tampereen seudulle,

mistä ansiosta hän sai julkisuudessa

luonnehdinnan ”Mr. Laser”.

Pessan visionäärisyydellä sekä hänen

ohjaamillaan 30 väitöskirjatyöllä ja lukuisilla

oppilailla on ollut tärkeä rooli puolijohdelasereiden

ympärille rakentuneen kahdeksan

yrityksen muodostaman klusterin

syntymisessä. Tuossa klusterissa työskentelee

nykyisin yli 250 huippuammattilaista ja

sillä on käytössään korkeatasoinen infrastruktuuri;

se on todennäköisesti Euroopan

tihein laserteknologian keskittymä.

Markus Pessa oli intohimoinen ja innostava

tutkija ja fyysikko, jonka työn tulokset

näkyivät monina julkaisuina ja patentteina

ja esiintymisinä kansainvälisillä areenoilla.

Hän korosti vahvasti kunnianhimoisten

tavoitteiden asettamisen tärkeyttä ja tutkijoiden

vastuuta tulosten siirtämisessä hyödyllisten

sovellusten käyttöön. Markus

Pessa oli edelläkävijä yliopistoja ja yrityksiä

yhdistävien siltojen rakentajana.

Puolijohdesirujen kasvava kriittinen

merkitys yhä useammissa sovelluksissa on

johtanut globaalin kilpailun voimakkaaseen

kiristymiseen Yhdysvaltojen, Kiinan

ja Euroopan välillä. Sitä heijastavat esimerkiksi

EU:n Chips Actin kaltaiset laajat

poliittiset aloitteet sekä voimistuva kilpailu

alan osaajista ja investoinneista. Markus

Pessan elämäntyön tärkeys sekä sen vaikutukset

puolijohdeteknologian ja fotoniikan

sirujen valmistamisen kehittämiseksi Suomessa

ja Euroopassa näkyvät edelleen

hyvin vahvoina.

Risto Nieminen ja Mircea Guina


Kalevi Pihlaja

* 13.2.1940 † 2.9.2022

Professori Toivo Kalevi Pihlaja kuoli

82-vuotiaana 2. syyskuuta 2022. Hän oli

syntynyt 13. helmikuuta 1940 Aurassa ja

asui lapsuutensa Mellilässä. Hän valmistui

ylioppilaaksi vuonna 1958 Elisenvaaran

lukiosta Kyrössä, joka tuohon aikaan kuului

Karinaisten kuntaan. Asevelvollisuutensa

Pihlaja suoritti seuraavana vuonna

Turun laivastoasemalla, jonka jälkeen hän

aloitti opintonsa Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä

tiedekunnassa.

Valmistuttuaan kemian maisteriksi

hän suoritti jatko-opintonsa professori

Pentti Salomaan ohjauksessa ja väitteli tohtoriksi

vuonna 1967 aiheenaan Kinetic conformational

analysis of 1,3-dioxane and its

methyl derivatives.

Väittelyn jälkeinen tutkimustyö ohjautui

erityisesti heterosyklisten yhdisteiden

rakennetutkimukseen. Tutkijauransa alussa

hän hyödynsi perinteisiä fysikaalisen

kemian menetelmiä reaktiokinetiikaa ja

kalorimetriaa orgaanisten reaktioiden kvantitatiiviseen

kuvaamiseen. Jo 1970-luvulla,

samanaikaisesti silloisen kollegansa Jaakko

Paasivirran kanssa, alkoi modernin NMRspektroskopian

ja massaspektrometrian

hyödyntäminen heterosyklisten ja ympäristölle

haitallisten yhdisteiden sekä luonnon

aineiden rakennetutkimuksissa. Pihlaja

meritoitui poikkeuksellisen nopeasti

rakennekemian ja orgaanisten molekyylien

konformaatioanalyysin taitajana ja

saavutti alalla kansainvälisesti arvostetun

aseman. Hänet nimitettiin fysikaalisen

orgaanisen kemian dosentiksi Turun yliopistoon

vuonna 1969 ja orgaanisen

kemian apulaisprofessoriksi vuonna 1971.

Vuosina 1973–1974 Pihlaja työskenteli

vierailevana professorina Stirlingin yliopistossa,

Skotlannissa, jossa pääsi tutustumaan

heterosyklisten yhdisteiden NMR

spektroskopiaan ja vuosina 1977–1978

New York State College:ssa Potsdamissa,

USA:ssa, jossa hän perehtyi massaspektroskopian

hyödyntämiseen orgaanisten

yhdisteiden rakennetutkimuksessa. Jo

Potsdamin aikana hänet nimitettiin

vuonna 1978 Turun yliopiston fysikaalisen

kemian professoriksi.

Kalevi Pihlajan tutkimustoiminta laajeni

1980-luvulla ympäristökemiaan ja

yleisemminkin ympäristön tilan tutkimukseen

ja edelleen 1990-luvulla luonnonaineiden

kemiaan. Aihepiirit näkyvät

vahvana hänen julkaisutoiminnassaan.

Tutkimustyönsä ohella hän toimi Suomen

Suoseuran puheenjohtajana, oli Maj ja Tor

Nesslingin säätiön pitkäaikaisena asiantuntijajäsenenä

ja piti aktiivisesti yhteyttä


turvetta hyödyntävään teollisuuteen erityisesti

ympäristökysymyksissä.

Professori Pihlajan kansainvälinen

yhteistyö ulottui Iso-Britannian ja USA:n

ohella moniin itäisen Euroopan tutkimusryhmiin

ja säilyi vuosikymmenten ajan

aktiivisena. Erityisesti mainittakoon

yhteistyö synteettisen orgaanisen kemian

alalla Albert Szent-Györgyi lääketieteellisen

yliopiston, Joszef Attila yliopiston

(yhdistyivät vuonna 2000 Szegedin yliopistoksi),

Bratislavan Comenius yliopiston,

Kosice yliopiston, Slovakian Tiedeakatemian,

Potsdamin yliopiston, Kocaelin yliopiston

(Turkki), Lublinin lääketieteellisen

yliopiston, Gdanskin yliopiston ja Tarton

yliopiston kanssa. Hänet kutsuttiin Albert

Szent-Györgyi Medical yliopiston farmakologian

kunniatohtoriksi vuonna 1989,

Pietarin yliopiston fysiikan kunniatohtoriksi

vuonna 2000 ja Åbo Akademin filosofian

kunniatohtoriksi vuonna 2005. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi hänet

kutsuttiin vuonna 1982 vain 42-vuotiaana.

Professori Pihlaja oli menestynyt opettaja

ja tieteen edistäjä. Merkittävimpänä

saavutuksena opetuksen saralla voitaneen

pitää ympäristön ja luonnonaineiden

kemian opintolinjan perustamista Turun

yliopistoon ja myöhemmin EU:n yhteistyöhankkeena

Tarton yliopistoon. Hänen

ohjauksessaan 36 jatko-opiskelijaa on väitellyt

tohtoriksi. Hänen opetusportfolioonsa

kuuluivat muun muassa rakennekemian,

konformaatioanalyysin, massaspektroskopian,

ympäristökemian ja luonnonainekemian

kurssit. Pihlaja vaikutti merkittävästi

siihen, että Turkuun saatiin ensimmäinen

nykyaikainen NMR-spektrometri, JEOL

GX400, vuonna 1984 ja että Turun yliopisto

ja Åbo Akademi perustivat yhteisen

Kemian laitekeskuksen. Laitekeskukseen

hankittiin yhteisellä rahoituksella kalliita

analyysilaitteita, käytännössä NMR- ja

massaspektrometreja. Laitekeskus tunnetaan

nykyään nimellä Turku Centre for

Chemical and Molecular Analytics

(CCMA) ja se sijaitsee yliopistojen yhteisessä

Aurum-rakennuksessa.

Professori Pihlaja oli useiden kotimaisten

ja kansainvälisten kokousten järjestäjä

rakenneanalyysin, synteettisen orgaanisen

kemian ja ympäristökemian aloilla. Erityisesti

mainittakoon hänen roolinsa perustettaessa

Suomalaisten Kemistien Seuran

alaista NMR-jaostoa 1970-luvulla, jonka

pääasialliseksi toimintamuodoksi muodostui

vuosittaisten valtakunnallisten NMR

päivien järjestäminen. Toiminta jatkuu

edelleen. Uransa aikana hän luennoi yli 20

maassa ulottaen matkansa aina Japaniin ja

Uuteen Seelantiin saakka.

Mittavan tieteellisen uransa ohessa

professori Pihlaja hoiti lukuisia luottamustehtäviä.

Hän toimi matemaattisluonnontieteellisen

tiedekunnan dekaanina

Turun yliopistossa (1981–1986) ja

jäsenenä Suomen Akatemian luonnontieteellisessä

toimikunnassa (1980–1985).

Hän oli toimija, joka laajalti tunnettiin

tutkijayhteisössä. Tasavallan presidentti

Martti Ahtisaari myönsi professori Pihlajalle

hänen ansioistaan Suomen Valkoisen

Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin

vuonna 1995.

Professori Pihlaja osallistui vielä eläkepäivilläänkin

aktiivisesti tutkimuksen

tekoon ja oli mukana lähes 20 tieteellisen

julkaisun kirjoittamisessa, joskin suuntautui

harrastuksiinsa enenevässä määrin.

Näistä mainittakoon ansiot keittotaidon

osalta hänen saatuaan mestarikokkinimityksen

Chevalier du Bailliage de Finlande

(Confrérie de la Chaíne des Rotisseurs)

2019. Emeritusprofessorina hän antoi mielellään

haastatteluja ja kertoi esimerkiksi


metsän parantavasta voimasta ja siihen liittyvästä

tutkimuksesta. Hänen uusperheeseensä

kuuluivat vuodesta 1996 lähtien

vaimo Anne ja hänen lapsensa, minkä

myötä ajan kuluessa hänestä tuli yhdeksän

lapsenlapsen rakastettu isoisä. Viihtymisestä

lasten kanssa oli osoituksena vapaaehtoistoiminta

Lausteen peruskoulun

ensimmäisen ja toisen asteen ”kouluvaarina”.

Eläkepäivillään Pihlaja ehti myös

kalastaa siikaa ja silakkaa ja nauttia yhteisestä

ajasta perheen ja lastenlasten kanssa.

Harri Lönnberg, Maarit Karonen, Juha-

Pekka Salminen ja Jouko Korppi-Tommola


Tuomo Polvinen

* 2.12.1931 † 22.1.2022

Professori Tuomo Ilmari Polvinen kuoli

Helsingissä 22.1.2022 täytettyään 90

vuotta vain noin kuukautta aiemmin. Hän

oli syntynyt Helsingissä 2.12.1931. Polvinen

tunnettiin näkyvänä tutkimuksen ja

tyylin mestarina, historiantutkijana, joka

teki merkittävän uran myös arkistolaitoksessa.

Laajan tuotannon takana oli mainio

seuramies, historiallisten anekdoottien

muistaja ja kertoja. Tuomo Polvinen oli

pidättyvä herrasmies, joka harkitsi tarkoin

kannanottonsa. Hänen syvälliseen asiantuntemukseensa

perustuneet mielipiteet

saivat arvovaltaa.

Polvisen isoisällä kultaseppä Tuomas

Polvisella oli Pietarissa Gorohovaja-kadun

varrella maineikas liike, jonka taidokkaat

tuotteet tyydyttivät keisarillisen pääkaupungin

ylimystön vaativaa, mutta usein

oikuttelevaa makua. Vain hieman ennen

ensimmäisen maailmansodan syttymistä

isoisä siirsi liikkeensä Mikkeliin. Yhteys

vallankumouksen jälkeiseen Neuvostoliittoon

säilyi, kun Tuomon täti työskenteli

Suomen Moskovan-lähetystössä. Vuorineuvos

Johan Nykopp kertoo muistelmissaan,

miten ”neiti Polvinen” oli J. K. Paasikiven

mukana talvisodan rauhanneuvotteluissa

Moskovassa maaliskuussa 1940.

Lähetystössä palvellessaan neiti Polvinen

sai usein kuulla temperamentikkaan valtioneuvoksen

kannanottoja, purevuudessaan

verrattomia ajan kuvia.

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Tuomo

Polvinen lähti opiskelemaan historiaa.

Suvun värikäs historiallinen tausta lienee

vaikuttanut tähän sekä myös kiinnostukseen

suuren naapurin kieleen ja kulttuuriin.

Helsingin yliopiston venäjän kielen

lehtorin ja myöhemmin professorin Igor

Vahroksen luennoille ilmestyi 1950-luvun

alkupuolella nuori historian ylioppilas

Tuomo Polvinen. Venäjän kielen käytännön

harrastusta Polvinen jatkoi tätinsä

kanssa.

Ennen valmistumistaan filosofian kandidaatiksi

Polvinen oli tullut mukaan professori

Arvi Korhosen lisensiaattiseminaariin.

Korhonen ohjasi oppilaitaan tutkimaan

joko vieraiden maiden keskeisiä

historiallisia ongelmia tai Suomea kansainvälisen

tapahtumasarjan osana. Kun Korhonen

tunsi hyvin nuoren opiskelijan

Venäjän harrastuksen, hän ohjasi Polvisen

pohtimaan kysymystä, mikä merkitys Suomen

rautateillä oli Venäjän politiikassa.

Polvinen väitteli kolmekymmenvuotiaana

vuonna 1962 tutkimuksella Die finnischen

Eisenbahnen in den militärischen und politischen

Plänen Russlands vor dem Ersten


Weltkrieg. Vaikka aihe rajoittui Suomeen,

osoitti se samalla, kuinka vaikeaa oli sovittaa

yhteen sotaan valmistautuvan Venäjän

keisarikunnan ja autonomiansa puolesta

taistelevan Suomen suuriruhtinaskunnan

erilaisia etuja, näkökantoja ja motiiveja.

Polvinen valmisteli väitöskirjansa työn

ohella. Siihen hänelle tarjoitui hyvä mahdollisuus,

kun hänet heti maisteriksi valmistuttuaan

oli otettu valtionarkiston

arkistoavustajan tehtävään. Syvällisen

arkistoaineiston tuntemukseen perustuvasta

historiantutkimuksesta tuli tärkeä

osa Tuomo Polvisen tutkijaprofiilia.

Arkistouran alku sattui vaiheeseen,

jossa kansainvälinen arkistoyhteistyö eli

voimakasta nousukautta ja valtionarkistossa

panostettiin uuden teknologian käyttöönottoon.

Valtionarkistonhoitajana toiminut

Yrjö Nurmio oli erinomainen esikuva

nuorelle Polviselle. Nurmio korosti

arkistojen asemaa humanististen tieteiden

tärkeimpänä infrastruktuurina. Hän oli

aktiivinen tutkija Helsingin yliopiston

poliittisen historian dosenttina, tieteellisten

seurojen esimiehenä ja Suomalaisen

Tiedeakatemian jäsenenä. Nurmio otti

uuden arkistoharjottelijan nopeasti

mukaansa samaan aikaan käynnistymässä

oleviin hankkeisiinsa. Erityisen hyvä avu

oli Polvisen hyvä venäjänkielen taito ja

Venäjän historian ja venäläisten aineistojen

tuntemus.

Valtionarkisto oli vuonna 1955 esittänyt

juuri perustetulle Suomen ja Neuvostoliiton

tieteellis-tekniselle yhteistyökomitealle

Suomea koskevien keskeisten asiakirjojen

mikrofilmausta. Neuvostoliitto hyväksyi

yhteistyötarjouksen ja molemmat osapuolet

lähettivät delegaation tutustumaan

sopiviin vaihtokohteisiin. Tuomo Polvinen

oli alusta asti mukana tässä tieteellisessä

yhteistoiminnassa. Hän opasti Suomeen

saapuneita neuvostoliittolaisia arkistoasiantuntijoita

Suomen arkistojen käyttöön, joka

avoimuudellaan erosi selvästi Neuvostoliiton

arkistoista, jotka olivat paljon suljetumpia.

Suomeen onnistuttiin saamaan vaihtoohjelman

ansiosta 1950-luvulla kaikkiaan

170 000 mikrofilmikuvaa Neuvostoliiton

arkistoissa olevasta Suomea koskevasta

arkistoaineistosta. Yhteistyön ansiosta ovet

avautuivat myös arkistoihin Viroon, jossa

tasavallan presidentti Urho Kekkosen vierailu

Tarttoon vuonna 1964 avasi laajemmin

yhteistyötä, joka jatkui seuraavina vuosina

ja vuosikymmenellä opetusministeriön

myöntämällä erityisrahoituksella.

Yhteisissä arkistohankkeissa solmitut

suhteet edistivät Polvisen tutkimustoimintaa.

Hänen aloitteestaan syntynyt projekti ja

sen saavutukset kuvattiin tarkasti vuonna

1983 ilmestyneessä julkaisussa Suomen ja

Neuvostoliiton väliset suhteet 1948–1983.

Asiakirjoja ja aineistoja (1983). Teoksen toimituskunnassa

olivat tutkijoiden lisäksi ankkureina

opetusministeriöstä korkeakoulu- ja

tiedeosaston tehtävissä 1960-luvulta lähtien

toiminut kansliapäällikkö Jaakko Numminen

ja hänen seuraajansa Markku Linna.

Polvinen oli kansainvälisesti suuntautunut.

Hän syvensi tieteen ja arkistokentän

tuntemustaan ja kielitaitoaan työskentelemällä

eri tehtävissä ulkomaiden yliopistoissa.

Hän oli Moskovassa Lomonosovin

yliopistossa historiatieteen aspiranttina

sekä työskenteli Marburgin yliopiston Itä-

Euroopan historianlaitoksen assistenttina.

Marburgin kausi oli merkittävä, sillä hän

pääsi siellä maineikkaan Peter Scheibertin

tutkijaryhmään.

Lukevan suomalaisyleisön tietoisuuteen

Polvinen nousi läpimurtotutkimuksellaan

Suomi suurvaltojen politiikassa (1964, ruotsiksi

1969). Kirja herätti sotavuodet kokeneessa

sukupolvessa niin ihastusta kuin


hämmennystäkin. Kiitosta sai kirjan tiukan

looginen, viileän selkeä ja tyylillisesti nautittava

ote. Tutkimuksessa Suomi asetettiin

objektiksi suuressa toisen maailmansodan

sotilaallisessa ja poliittisessa pelissä, jossa

”vallinneessa kansainvälisessä anarkiassa

oman valtion etu merkitsi kaiken muun

yläpuolelle asetettavaa periaatetta”.

Polvisen seuraava suurtyö oli Venäjän

vallankumous ja Suomi (1967, 1971). Harvoin

uusimman ajan historiantutkija valitsee

näin arkaluontoista ja suuria poliittisia

intohimoja herättävää tutkimuskohdetta.

Työ osoitti Polvisen perusteellisen Venäjän

historian asiantuntemuksen sekä taidon

pysyä laajan arkistoaineiston realiteettien

pohjalla. Hän korosti tutkimuskohteen

suurta ongelmallisuutta, kun vastakkain

olivat Suomen kansan suvereniteetti ja bolsevikkinen

maailmanvallankumous. Suomen

itsenäisyyden tunnustaminen ei Polvisen

mukaan ollut Leninille itsetarkoitus,

vaan ennen kaikkea välikappale sosialistisen

vallankumouksen toteuttamiseksi Suomessa.

Omana aikanaan tutkimustulos oli

rohkea, sillä se näytti himmentävän Leninin

sankarikehää Suomen itsenäisyyden

tunnustamisessa ja osoitti pikemminkin

hänen vaikuttaneen vuoden 1918 tapahtumiin

Suomessa. Polvisen viileä objektiivisuus

sai tunnustusta ja luottamusta myös

Neuvostoliiton historiantutkijoiden ja tiedehallinnon

piirissä: hän toimi Suomen ja

Neuvostoliiton tieteellis-teknisen yhteistoimintakomitean

historiatyöryhmän

puheenjohtajana ja yhteistoimintakomitean

jäsenenä.

Arkistouran jälkeen Polvinen jatkoi tutkimuksen

parissa. Englannissa, Ruotsissa,

Suomessa ja Yhdysvalloissa oli toista maailmansotaa

ja osin sen jälkeistäkin aikaa

koskevat aineistot avautuneet tutkijoiden

käyttöön. Myös Neuvostoliitosta alkoi tihkua

materiaalia. Tätä kaikkea Polvinen

hyödynsi, kun syntyi trilogia Barbarossasta

Teheraniin, Teheranista Jaltaan ja Jaltasta

Pariisin rauhaan (1979–1981). Tässä Polvinen

kirjoitti perusteellisemmin samasta

aihepiiristä kuin oli tehnyt aiemmin

1960-luvulla. Teossarja sai kauttaaltaan

ylistävät arviot. Kyseessä onkin Suomen

historian keskeinen perusteos, joka käsittelee

maamme historian kohtalokkaimpia ja

samalla merkittävimpiä vuosia. University

of Minnesota Press julkaisi 1987 englanninkielisenä

teossarjan yhteenvedon Between

East and West. Finland in International

Politics, 1944-1947. Tämä teos on yksi

tärkeimmistä kansainvälisillä kielillä julkaistuista

Suomen toisen maailmansodan

jälkeistä asemaa analysoivista teoksista.

Trilogian jälkeen Polvinen siirtyi toiselle

alueelle – hänestä tuli henkilöhistorioitsija,

joka asetti kohdehenkilönsä laajempiin

historiallisiin ja yhteiskunnallisiin

yhteyksiinsä. Tutkimuksessaan Valtakunta

ja rajamaa. N. I. Bobrikov Suomen

kenraalikuvernöörinä 1898–1904 (1984)

hän osoitti, että Venäjä tarkasteli Suomea

sotilaspoliittiselta kannalta ja sen vuoksi

lähetti sotilaan Suomea rauhoittamaan.

Polvisen mukaan Nikolai II oli joutunut

1890-luvun lopulla pohtimaan, kuinka

Jumala auttaisi häntä ”löytämään tarpeellisen,

kunniallisen ja hyödyllisen ihmisen”

rajamaan kenraalikuvernööriksi. Tehtävään

löytyi – Jumalan avulla tai ilman –

Nikolai Bobrikov. Kun Bobrikov sai surmansa,

Nikolai II piti sitä päiväkirjansa

mukaan kyllä suunnattomana ja korvaamattomana

menetyksenä, mutta siirtyi

sitten pohtimaan päivän sääoloja: valtakunnan

kannalta oli sittenkin kyse rajamaasta,

kun taas Suomen näkökulmasta

kyse oli suorastaan olemassaolosta. Polvisen

teos sai kansainvälisestikin ylistävät


arvioinnit jäntevän kokonaishallinnan ja

esitystapansa johdosta.

J. K. Paasikiven kuoleman jälkeen sekä

Alli Paasikivi että Urho Kekkonen olivat

esittäneet Arvi Korhoselle, että tämän

tulisi – Paasikiven hyvänä ystävänä – ryhtyä

valtiomiehen elämäkerran kirjoittajaksi.

Korhonen kieltäytyi perustellusti, sillä Paasikiven

yksityisarkisto jäi Paasikiven oman

tahdon mukaisesti tutkijoiden ulottamattomiin

25 vuoden ajaksi. Kun tämä tehtävä

sitten avautui, Tuomo Polvinen nousi lähes

itsestäänselvyytenä työn tekijäksi. Hän

kuitenkin oikeutetusti edellytti, ettei

kyseessä olisi legenda jo eläessään -tyyppinen

historiikki, vaan korkeat laatukritiikit

täyttävä tutkimus. Tuloksena on massiivinen,

koko Suomen historiaa ja sen kansainvälisiä

yhteyksiä käsittelevä viisiosainen

teossarja, joka käsittelee maamme historiaa

1800-luvun lopulta 1950-luvulle. Polvinen

on kiteyttänyt tähän tutkimukseen sen laajan

tuntemuksen, jonka hän oli sisäistänyt

Venäjä-tuntemuksessaan ja perehtyessään

eri maiden arkistoihin. Samalla J. K. Paasikivi

-elämäkerta tekee kronologisen

yhteenvedon siitä, mikä on Tuomo Polvisen

tieteellisen tutkimustyön sisältö.

Polvisen laajan ja tasokkaan tutkimustyön

taustalla oli – kiistämättömän lahjakkuuden

lisäksi – rahoituksen löytyminen.

Hän työskenteli 1960-luvulla assistenttina

niin Helsingin yliopistossa kuin

myös Marburgissa. Valtion humanistisen

toimikunnan vanhempi tutkija Polvinen

oli 1965–1968. Ennen tultuaan nimitetyksi

valtionarkistonhoitajaksi Polvinen

ehti palvella muutaman vuoden Tampereen

yliopiston yleisen historian professorina.

Arkistolaitoksen johdon jälkeen Polvinen

tuli nimitetyksi Helsingin yliopiston

yleisen historian, erityisesti uusimman

ajan historian professoriksi, jossa virassa

hän toimi aina eläkkeelle siirtymiseen

asti. Tutkimustyön kannalta olennaisia

olivat erilaiset virkavapaudet ja mahdollisuudet

kuten Suomen Akatemian tutkijaprofessuurit

vuosina 1979–1989 ja 1992–

1995 sekä muu rahoitus.

Tuomo Polvisen laadukkaat tutkimukset

osuivat ajan hermolle ja niistä keskusteltiin

laajalti – kuten tehdään edelleenkin.

Kustantajansa WSOY:n oli helppo ottaa

hänen työnsä julkaisulistalleen. Polvisen

työ ei jäänyt omana aikanaan huomiotta ja

hän sai merkittäviä kunnianosoituksia.

Näitä olivat muun muassa Suomen Kulttuurirahaston

sekä Alfred Kordelinin yleisen

edistys- ja sivistysrahaston tunnustuspalkinnot.

Polvinen kutsuttiin Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi vuonna

1971. Hän oli myös Venäjän humanististen

tieteiden akatemian jäsen. Hän sai kahdesti

valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Hannu Heikkilä ja Jussi Nuorteva

Kuva: Kari Santala / Otavamedia /

Journalistinen kuva-arkisto JOKA /

Museovirasto


Olavi Riihinen

* 9.4.1930 † 16.5.2022

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori

Olavi Riihinen kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen

16. toukokuuta 2022

Helsingissä̈. Hän oli 92-vuotias, syntynyt

Pielavedellä 9. huhtikuuta 1930.

Riihinen varttui maatalon poikana Karstulassa

ja kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän

yhteislyseosta. Koulukaupungissaan hän

harrasti myös urheilua ja saavutti 17-vuotiaiden

Suomen mestaruuden keihäänheitossa

vuonna 1947.

Opintonsa Helsingin yliopistossa Riihinen

aloitti kansatieteessä opettajanaan

professori Kustaa Vilkuna, mutta sosiaalipolitiikan

professori Heikki Waris sai houkuteltua

hänet siirtymään valtiotieteelliseen

tiedekuntaan, sosiologian ja sosiaalipolitiikan

pariin sekä assistentikseen.

Riihinen väitteli valtiotieteen tohtoriksi

vuonna 1965 alueellisen muutoksen tutkimuksen

alalta, josta hän oli tehnyt pro

gradu -tutkielmansakin (1956). Väitöskirjan

aihe oli Teollistuvan yhteiskunnan alueellinen

erilaistuneisuus, jossa sovellettiin tuolloin

suosittua faktorianalyysin menetelmää.

Väitöskirja oli erittäin perusteellinen ja

osoitti Suomen aluekehityksen perusulottuvuudet,

muun muassa palveluyhteiskunnan

orastavan kehityksen. Väittelyn jälkeen

hän oli ASLA-stipendiaattina Yhdysvalloissa,

Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.

Hänet nimitettiin aluetieteen professoriksi

Tampereen yliopistossa 1968, mutta hän ei

ehtinyt hoitaa virkaa kovin pitkään ennen

siirtymistään Helsingin yliopistoon.

Vuonna 1969 Olavi Riihinen valittiin

Heikki Wariksen seuraajaksi sosiaalipolitiikan

professoriksi, missä tehtävässä hän

toimi 25 vuoden ajan. Uutena professorina

ja laitoksensa esimiehenä hän joutui heti

koville radikaalin opiskelijaliikkeen hullunmyllyyn,

eikä kasvava opiskelijatulva

niukoilla opetusresursseilla liioin helpottanut

tilannetta. Opetus- ja hallintotehtävien

ohessa ei tuolloin juurikaan jäänyt aikaa

tutkimukselle.

Tästä huolimatta Riihinen osallistui

moniin tutkimushankkeisiin ja kirjoitti

artikkeleita sosiaalipolitiikan ajankohtaisista

kysymyksistä. Hänen aikanaan myös

laitoksen resurssit lisääntyivät moninkertaisiksi.

Kun hän lähti eläkkeelle, laitoksella

oli jo kolme professoria ja lukuisia

muita opettajia.

Yksi aikakauden merkittävimpiä tutkimuksia,

jossa Riihinen oli mukana, oli

Rautatieläisten Liiton historia I-II (1975).

Hän jatkoi myös sosiaalisen aluepolitiikan

tutkimusta, uusina aiheina perhepolitiikka

sekä hyvinvoinnin ongelmat. Jo


tuolloin Riihinen oli huolissaan huono- ja

hyväosaisten välisen kuilun syvenemisestä.

Hän kiinnitti varhain huomiota myös

ekologisisiin kysymyksiin. Mainittakoon,

että hänen väitöskirjatutkimuksensa toistettiin

jo vuonna 1984 (Juha Kärkkäinen),

jona aikana suomalaisen yhteiskunnan

alueellinen rakenne oli muuttunut melko

dramaattisesti.

1990-luvulla Riihinen toimitti kaksi

suurteosta Suomi 2017 (1990) ja Sosiaalipolitiikka

2017 (1992), jotka eivät saaneet

ilmestyessään ansaitsemaansa huomiota

julkisuudessa. Jälkimmäisessä Riihinen kirjoituksessaan

ennakoi tarkkanäköisesti ja

huolestuneesti suomalaisen yhteiskunnan

ja hyvinvointivaltion kehitystä. Itse hän oli

hyvinvointivaltion puolestapuhuja viimeiseen

asti.

Eläkevuosinaan hän oli tutkimuksellisesti

sangen aktiivinen ja kirjoittajana produktiivinen

ja osallistui muun muassa Sosiaalipoliittisen

yhdistyksen historian (2009)

kirjoittamiseen.

Riihisellä oli monia luottamustehtäviä,

joista yksi merkittävimpiä oli International

Council on Social Welfare (ICSW) -järjestön

Suomen toimikunnan pitkäaikaisena

puheenjohtajana. Suomalaisen Tiedeakatemian

jäseneksi Olavi Riihinen kutsuttiin

vuonna 1981.

Luonteeltaan Riihinen oli vaatimaton

eikä tehnyt numeroa itsestään, mutta

osasi hän olla jämäkkäkin sosiaalipolitikan

laitoksen esimiehenä ja myöhemmin

tiedekunnan dekaanina puolustaessaan

oppiaineensa etua yliopiston sisäisissä

kiistoissa. Hänen akateeminen asenteensa

oli hyväntahtoisen suvaitsevainen, joskin

myös kriittinen, jos tarve niin vaati. Keskustelijana

hän pyrki selkeään sanontaan,

jota hän höysti välillä älyllisellä ironialla.

Yksi selitys Riihisen pitkään ikään ja

hyvään terveyteen lienee nuoruusvuosilta

periytynyt liikunnan harrastus, erityisesti

tennis ja hiihto. Vielä vanhoilla päivillään

hänet saattoi nähdä talvisin sivakoimassa

kotinsa lähistöllä Pirkkolan-Paloheinän

laduilla.

Viimeiset elinvuotensa Olavi Riihinen

asui vaimonsa Eeva-Kaarinan kanssa

helsinkiläisessä palvelutalossa, missä hän

seurasi valppaasti yhteiskunnallista keskustelua.

Riihisen veli Päiviö (1926–2013) oli

myös professorina Helsingin yliopistossa,

metsätaloustieteessä. Veljekset vaikuttivat

monin tavoin toistensa tutkimustyöhön,

erityisesti menetelmällisesti faktorianalyysin

soveltajina.

Riihisen lähipiiriin kuului tyttären

Taina-Marin perhe.

Keijo Rahkonen ja J.P.Roos

Kuva: Helsingin yliopistomuseo /

Kuvasiskot


Rauno Ruuhijärvi

* 4.9.1930 † 18.6.2022

Rauno Ruuhijärvi oli soiden tutkimisen,

toiminnan ymmärtämisen ja suojelun taituri.

Ruuhijärvi oli arvostetuimpia suomalaisia

luonnontutkijoita, monien biologisukupolvien

opettaja sekä järjestö- ja

julkisuusvaikuttaja niin kotimaassa kuin

ulkomaillakin. Vuosikymmenien monipuolinen

ja taitava elämäntyö Suomen

luonnon hyväksi on aikamme vaikuttavimpia.

Professori Rauno Ruuhijärvi kuoli

91-vuotiaana nopeasti edenneeseen syöpään

kotonaan Vantaalla 18.6.2022. Hän

oli syntynyt 4. syyskuuta 1930 Hankasalmella.

Perhe muutti pian Kauhavalle, jossa

Ruuhijärvi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

Pohjanmaan avarat maisemat, retkeily

ystävien kanssa ja lukiolaisena opettajansa

kanssa Lapissa kultaa kaivaen vietetty

kesä synnyttivät kiinnostuksen ja rakkauden

luontoa kohtaan.

Ruuhijärvi aloitti luonnontieteiden

opiskelun Helsingin yliopistossa 1951. Kasvitiede

valikoitui pääaineeksi ja väitöskirjan

aiheeksi Pohjois-Suomen soiden kasvillisuus

ja aluejako. Väitöskirjan ideat ja tietoisuus

suoluonnon uhanalaisuudesta

kypsyivät lopullisesti Sompion suurilla

aavoilla, jossa hän johti Lokan allasalueen

luontokartoituksia kesinä 1958–1960.

Ruuhijärven väitöskirja kuului professori

Aarno Kalelan suureen projektiin,

jossa tutkittiin metsä- ja suokasvillisuuden

alueellisuutta Suomessa. Kalelaa vaivasi

isänsä, A. K. Cajanderin, kuvaamien metsäja

suokasvillisuuden aluejakojen periaatteellinen

erilaisuus. Soilta oli erotettu toisaalta

maaston morfologian ja toisaalta

ilmaston aiheuttamia suoyhdistymätyyppejä.

Keidas-, aapa- ja palsasoiden rinnalla

oli karjalainen suoyhdistymätyyppi Sisä-

Suomessa ja rinnesuoyhdistymätyyppi Kainuun–Kuusamon

alueella. Soista projektissa

väittelivät Ruuhijärven lisäksi Seppo

Eurola (Etelä-Suomen soiden kasvillisuus

ja aluejako), Paavo Havas (rinnesoiden ekologia),

Pekka Isoviita (rahkasammalten

taksonomia) ja Yrjö Vasari (Koillismaan

kasvillisuuden historia). Kaikista heistä tuli

esimerkillisiä professoreja.

Rauno Ruuhijärvi opetti kasviekologiaa

Helsingin yliopiston apulaisprofessorina

vuodesta 1963. Kenttäkurssit pidettiin

Lammin biologisella asemalla, jonka esimies

hän oli yli 30 vuotta. Mieleenpainuvia

olivat myös Lapin ja Pohjois-Norjan retkeilyt,

joita hän veti. Ruuhijärvi johti vesi-,

suo- ja metsäekologian tutkimusprojekteja

sekä ohjasi kymmeniä väitöskirjoja ja opinnäytetöitä.

Suomen luonnon tuntemuksen


ja suojelun kannalta oli tärkeää, että hän

aloitti luonnon- ja ympäristönsuojelun yliopisto-opetuksen

1960-luvulla jatkaen sitä

eläkkeelle siirtymiseensä saakka.

Hallinnossa työtehtävät laajenivat luontevasti

opetusministeriön luottamustehtäviksi

Jyväskylän ja Joensuun yliopistojen

suunnittelussa ja akateemisten tutkintojen

uudistamisessa 1960- ja 1970-luvulla. Hän

toimi niin ikään Suomen Akatemian

ympäristötieteellisen keskustoimikunnan

ensimmäisenä puheenjohtajana ja tieteen

keskustoimikunnan jäsenenä vuosina

1986–1989 sekä Helsingin yliopiston

matemaattis-luonnontieteellisen osaston

varadekaanina ja dekaanina 1990-luvulle

saakka ennen eläköitymistään.

Ruuhijärven vapaaehtoinen luonnonsuojelutyö

alkoi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen

Kemijoen patoamisaltaiden

tutkimustoimikunnan sihteerinä ja luonnontieteellisen

kenttätutkimusten johtajana

1958–1960 Pelkosenniemen Kemihaaran

soilla. Vuotoksen allashankkeen KHO

kumosi syksyllä 2002. Lisäksi Ounasjoen ja

Kyrönjoen suojelutoiminnassa sekä koskiensuojeluohjelman

valmistelussa Rauno

oli yhtenä keskeisenä asiantuntijana

mukana, koska hän oli pioneeri etenkin

pohjoisia patoamisaltaita koskevassa luonnontieteellisessä

tutkimuksessa. Tämän

takia tekoallassuunnitelmat supistuivat

taikka sammuivat tykkänään.

Systemaattinen soidensuojelu sai Suomessa

alkunsa, kun Ruuhijärvi aloitti Suomen

Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Suoseuran

soidensuojelutoimikunnan puheenjohtajana

vuosina 1965–1972. Ensimmäiset

suuret soidensäilytyssuunnitelmat valmisteltiin

valtion soille, jotka suojeltiin suurelta

osin Metsähallituksen päätöksin. Soiden

suojelutyö laajeni tämän jälkeen systemaattisiksi

soiden luonnontilaisuuden ja

luontokirjon selvityksiksi. Maa- ja metsätalousministeriön

soidensuojelutyöryhmä

laati valtakunnallisen soidensuojelun

perusohjelman vuosina 1976–1982 ja Valtioneuvosto

teki ohjelman toteuttamisesta

periaatepäätöksen.

Soidensuojelutoimikunnan kehittämä

suojeltavien soiden arvottamismenetelmä

oli aikaansa edellä. Koska se on julkaistu

vain suomeksi, sitä ei maailmalla juuri tunneta.

Periaatteena oli laittaa suot paremmuusjärjestykseen

suojelua varten. Tässä

käytettiin apuna suoyhdistymien peruskriteerejä

ja lisäkriteerejä. Peruskriteereinä

olivat suoyhdistymän edustavuus, koko ja

luonnontilaisuus sekä suotyyppien ja pesivän

suolinnuston lukumäärät. Lisäkriteerejä

olivat uhanalaisten kasvien ja eläinten

esiintymät, marjastusmahdollisuudet, suon

käyttö opetukseen ja tutkimukseen sekä

suomaisema. Jokaiselle kohdalle annettiin

pisteytys, pisteet laskettiin yhteen ja saatiin

suojelujärjestys. Tämän ensimmäisen soidensuojelusuunnitelman

tuloksena suojeltiin

n. 600 suota, joiden yhteispinta-ala oli

n. 500 000 hehtaaria.

Kun luonnonsuojelutehtävät siirrettiin

maa- ja metsätalousministeriön toimialaksi

vuonna 1972, Ruuhijärvestä tuli vähitellen

luotettava asiantuntija yli 30:ssä maa- ja

metsätalous-, ympäristö- ja kauppa- ja teollisuusministeriön

sekä valtioneuvoston

kanslian työryhmissä, toimikunnissa ja

komiteoissa, joissa vuosikymmenien kuluessa

käsiteltiin luonnonsuojelualueiden

perustamista, tutkimusta ja ympäristönsuojelun

kysymyksiä.

Ympäristöhallinnon heikkouden takia

Suomen Luonnonsuojeluliitolla (SLL) oli

pitkään paljon viranomaistyyppisiä töitä

ympäristövalistuksen, tiedotuksen ja ympäristökoulutuksen

saralla. Ruuhijärvi oli

SLL:n pitkäaikaisin puheenjohtaja (1978–


1990), ja sittemmin liiton kunniapuheenjohtaja.

Ruuhijärven aikana SLL:n arvostus

ja vaikutusvalta kohosivat huippuunsa.

Näinä vuosina suurina kansallisina ympäristökysymyksinä

ja Ruuhijärven tärkeinä vaikuttamiskohteina

nousivat esiin ympäristöministeriön

perustamiskamppailu, eduskuntaan

ja lainsäädäntöön vaikuttaminen,

soidensuojelualueiden ja kansallispuistojen

perustaminen, Vesihallituksen uudelleen

organisointi ja yhteistyö Suomen WWF:n

kanssa.

SLL sai ensimmäisenä kansalaisjärjestönä

Suomen eduskunnan mitalin. Luonnonsuojelualueiden

kulttuurinen ja sosiaalinen

merkityskin katsottiin korvaamattomaksi.

Ruuhijärven luonnonsuojelutyö jatkui

myös eläkepäivinä Suomen ympäristökeskuksen

metsien ja soiden suojelun ryhmissä

ja suomalais-venäläisessä luonnonsuojelutyöryhmässä.

Hänen viimeiset julkaisunsa

tänä vuonna käsittelivät

Tunturi-Lapin palsasoiden ekologista tilaa

sekä aapasuoalueen koivulettoja. Palsasuokirjoitus

Suo-lehdessä on erinomainen katsaus

eri palsasuotyyppien (kumpu- ja laakiopalsat)

esiintymiseen ja niiden sulamiseen

(suuri vaikutus) ja muodostumiseen

(pieni vaikutus).

Ruuhijärvi osallistui vuosina 1978–

1985 Suomen ja Neuvostoliiton ympäristönsuojelun

yhteistyökomission ja luonnonsuojelutyöryhmän

jäsenenä työhön,

joka jatkui ympäristöministeriön alaisen

luonnonsuojelutyöryhmän Suomen osapuolen

puheenjohtajana vuosina 1986–

2002. Ruuhijärvi oli Venäjän luonnonsuojeluviranomaisten

ja -tutkijoiden piirissä

tunnetuin ja arvostetuin suomalainen toimija

1990–2000-luvuilla.

Rauno Ruuhijärvi harrasti valokuvausta,

rakasti kirjallisuutta ja tunsi runouden

ja kuvataiteen klassikot. Hän säilytti

loistavan muistinsa sekä kykynsä keskustella

ja argumentoida loppuun asti.

Avioliitto kurssitoveri Liisa Tenhusen

kanssa solmittiin vuonna 1956 ja perheeseen

syntyi kolme poikaa vuosina 1958–

1965. Kotitalo rakennettiin Korsoon

vuonna 1964. Rauno asui siellä vaimonsa

kuoleman jälkeen yksin. Lapsenlapset ja

lapsenlapsenlapset olivat Raunolle rakkaita.

He saivat nauttia Papan lämpimästä

sylistä, tarinoista ja karkkikaapin antimista

niin Padasjoen mökillä kuin Korsossakin.

Myös sukulaiset saivat nauttia Raunon ja

Liisan vieraanvaraisuudesta. He kävivät

yhdessä liki 80 maassa muun muassa biologian

ja maantieteen opettajien kesäretkeilyillä.

Joulun aikoihin sukulaiset saivat

nähdä ja kuulla Raunon ja Liisan valmistaman

diaesityksen kesäretkeltä jonnekin

eksoottiseen maailman kolkkaan.

Palataan vielä siihen Lapin kultamailla

vietettyyn kesään, jolla oli Raunon tulevaisuudelle

suuri merkitys. Löytyikö kultaa?

Jonkin verran; siitä teetettiin Liisa-vaimolle

koru, jonka murtovaras vei Korson kodista.

Raunon Lemmenjoen kultamailta kaivettu

kulta jatkaa siis ikuista kiertoaan!

Toinen Ruuhijärven ajatteluun vaikuttanut

asia oli, kun hän kultamailla

yht’äkkiä huomasi kävelleensä keskelle

saksalaisten rakentamaa maamiinakenttää.

Palatako takaisin vai jatkaa kentän toiseen

laitaan? Rauno katsoi aina eteenpäin ja

nytkin hän varovasti kävellen pääsi pois

ehjin jaloin. Kokemus teki hänestä maamiinavastaisen,

joka kannatti Ottawan

maamiinat kieltävää sopimusta.

Rauno Ruuhijärvelle myönnettiin

lukuisia erilaisia tunnustuspalkintoja ja

huomionosoituksia työstään: UNEPin

Global 500 Award -palkinto, Alfred Kordelinin

säätiön tunnustuspalkinto, Maj ja


Tor Nesslingin Säätiön ympäristöpalkinto,

Suomen Kulttuurirahaston kunniapalkinto,

Suomen WWF:n tunnustuspalkinto,

Joensuun yliopiston kunniatohtorin

arvo, Metsähallituksen ja Luonnonsuojeluliiton

kultainen ansiomerkki sekä Suoseuran

kunniajäsenyys ja Suomen Luonnonsuojeluliiton

kunniapuheenjohtajuus. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi hän

tuli vuonna 1993.

Vantaan kaupunki perusti Rauno Ruuhijärven

90-vuotispäivien 4.9.2020 kunniaksi

53 hehtaarin luonnonsuojelualueen

Korsoon ja nimesi sen Rauno ja Liisa Ruuhijärven

metsäksi.

Rauno kuoli lauantaina aamupäivällä

omaan sänkyynsä. Olin samaan aikaan

opiskelijoideni kanssa tutustumassa Islannin

biogeografiaan, soihin, rahkasammaliin

ja metsityksiin. Kun Rauno kuoli,

olimme kiikaroimassa merilintuja keskisen

Islannin kalliojyrkänteillä. Mieleeni jäi erityisesti

pieni parinkymmenen linnun muodostama

lunnipopulaatio. Aivan kuin

Rauno olisi hyvästellyt minut lunnina. Vertaus

Raunosta ja lunnista tuntuu varmasti

ensin oudolta. Mutta lunnin tavoin Rauno

oli kuin kotonaan erilaisissa ympäristöissä:

lunni vedessä tai jyrkänteellä tai kolossaan

– Rauno maastossa retkiasussa tai valtioneuvoston

kuultavana tai kansainvälisissä

tapaamisissa. Kuten lunnilla on suussaan

useita kaloja, joita se syöttää poikasilleen

yksi kerrallaan, myös Raunolla oli mielessä

useita projekteja, joita hän edisti aina kun

mahdollista. Kaloja ei syöty välttämättä

ajallisessa järjestyksessä, vaan silloin, kun

tilaisuus tarjoutui. Hän myös jakoi ideoitaan

opiskelijoilleen kuin lunni kaloja poikasilleen.

Raunolla oli luonnonsuojelussa

ja tutkimuksessa nopeat reaktiot ja selkeät

suunnat, joka antoi hänelle erinomaisen

startin. Niinpä hän oli jo heti alussa muita

edellä, eikä häntä helposti ohitettu.

Harri Vasander

Kuva: Rauno Ruuhijärven kotiarkisto


Hannu Saloniemi

* 11.10.1944 † 25.9.2022

Professori, eläinlääkäri Hannu Saloniemi

menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen

78-vuotiaana 25.9. 2022 Helsingissä. Hän

oli syntynyt 11.10.1944 Nummella Antsepän

maatilalla. Tuomo-veljen jatkaessa vanhan

jo 1550-luvulta saman suvun halussa

olleen tilan hoitoa, Hannu suuntautui akateemiselle

uralle eläinlääketieteen pariin.

Tausta lypsykarjatilalla lehmien ja hevosten

parissa kasvamisesta näkyi myös Saloniemen

tieteellisessä suuntautumisessa ja

ymmärryksessä tuotantoeläintenkasvatuksen

kehittyvistä käytännöistä.

Saloniemi kirjoitti ylioppilaaksi vuonna

1963 Helsingin kaksoislyseosta. Hän valmistui

eläinlääketieteen lisensiaatiksi

eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta

1970 ja väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi

1980 lypsylehmien utareterveydestä, väitöskirjan

nimi on Udder diseases in dairy

cow. Dosentiksi hänet nimitettiin vuonna

1981 sekä eläinlääketieteelliseen korkeakouluun

että Helsingin yliopiston maa- ja

metsätieteelliseen tiedekuntaan. Suomalaisen

Tiedeakatemian jäseneksi Hannu Saloniemi

valittiin vuonna 2004. Kunniatohtoriksi

hänet on promovoitu sekä Viron että

Latvian maatalousyliopistoissa.

Eläinlääketieteellinen korkeakoulu

perustetiin heti sotien jälkeen vuonna 1945,

mutta aluksi Suomessa opiskeltiin vain

eläinlääketieteen kandidaatiksi asti ja kliinisen

vaiheen opintoja jatkettiin eläinlääketieteen

lisensiaatiksi Tukholman tai Oslon

eläinlääketieteellisillä klinikoilla. Saloniemen

vuosikurssi oli toinen, joka opiskeli

koko tutkinnon Suomessa. Tuon aikaista

opiskelijaelämää leimasi oman korkeakoulun

vasta perustettujen klinikoiden pioneerihenki

ja sama alma materiin sitoutuminen

oli leimaa antavaa Saloniemen kaikelle

myöhemmällekin toiminnalle.

Valmistumisestaan vuonna 1970 alkaen

Saloniemi toimi eri tehtävissä Eläinlääketieteellisessä

korkeakoulussa (EKK) ja Helsingin

yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa

(ELTDK). Väliin mahtui muutaman

vuoden kausi, jolloin hän työskenteli

erikoistutkijana Valtion Eläinlääketieteellisessä

laitoksessa lypsylehmien utaretulehdustutkimuksessa.

Hänet nimitettiin

vuonna 1987 EKK:n kotieläinhygienian

professorin tehtävään, jota hän hoiti yli kahdenkymmenen

vuoden ajan. Eläkkeelle Helsingin

yliopistosta hän jäi vuonna 2009.

Saloniemi hoiti uransa aikana lukuisia

hallintotehtäviä opetustehtäviensä ohella.

Hän toimi muun muassa EKK:n peruseläinlääketieteen

osaston johtajana, ELTDK:n

varadekaanina ja yhdeksän vuotta dekaa-


nina. Saloniemen dekaaniaikana tiedekunnan

Hämeentiellä toimineet yksiköt ja

eläinsairaala siirtyivät Viikin kampukselle

rakennettuihin uusiin toimitiloihin. Helsingin

yliopistossa hän oli muun muassa

konsistorissa ja kollegion puheenjohtajana

sekä lukuisissa valmistelevissa toimikunnissa,

myös ministeriöissä (muun muassa

kuusi ensimmäistä vuotta maa- ja metsätalousministeriön

perustaman tuotantoeläinten

hyvinvoinnin neuvottelukunnan

puheenjohtajana).

Saloniemen työvuosiin mahtuivat lukuisat

raskaat poliittiset väännöt eläinlääketieteen

koulutuksen siirtämisestä Helsingistä

Kuopion yliopistoon. Eläinlääketieteellisessä

korkeakoulussa ja sen johdossa

ymmärrettiin poliittiset realiteetit ja Helsingin

yliopistossa eläinlääketieteen merkitys,

ja EKK liitettiin vuonna 1995 tiedekuntana

Helsingin yliopistoon. Vielä tämän jälkeen

käytiin hajasijoituskamppailu, kun Viikkiin

ryhdyttiin rakentamaan uusia tiloja

Hämeentieltä siirtyvälle uudelle eläinlääketieteelliselle

tiedekunnalle. Näissä neuvotteluissa

Saloniemen rauhallinen ja sovitteleva

tyyli sekä varma näkemys koulutuksen

menestymisen edellytyksistä loivat henkilökunnalle

uskoa tulevaisuuteen ja eläinlääketieteen

menestykseen.

Saloniemi kiinnostui jo opiskeluaikanaan

eläinten pito-olosuhteista ja terveydenhuollosta,

joista muodostui hänen tieteellisen

uransa ydin. Hän uskalsi katsoa pitkälle

tulevaisuuteen, ja toi kotieläinten

hyvinvointi- ja käyttäytymistutkimuksen

Suomeen. Saloniemellä oli myös rohkeutta

ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnalliseen

keskusteluun kotieläinten hyvinvoinnista.

Hänen akateeminen uransa ei rajoittunut

edistämään vain tutkimustoimintaa, vaan

hänen työnsä jälki näkyy käytännössä tuotantoeläinten

terveyden edistämisessä: Saloniemi

oli keskeisessä roolissa, kun Suomeen

luotiin kansainvälisesti ainutlaatuinen tuotantoeläinten

terveydenhuoltojärjestelmä.

Saloniemen ohjauksessa syntyi lukuisia

väitöskirjoja. Ohjattavat muistavat Saloniemen

lempeän, kannustavan otteen ohjaustyössä.

Hänellä oli poikkeuksellinen kyky

läsnäoloon ja kuuntelemiseen muista kiireistään

huolimatta. Hän sai aloittelevankin

tutkijan uskomaan itseensä ja kykyihinsä.

Saloniemen työtä jatkavat Eläinten hyvinvoinnin

tutkimuskeskus Helsingin yliopistossa

sekä Eläinten hyvinvointikeskus Luonnonvarakeskuksessa.

Saloniemi oli jo opiskelijana aktiivinen

yhteisten asioiden hoitaja eläinlääketieteen

opiskelijoiden ainejärjestössä. Vastuu

yhteisten asioiden hoidosta näkyi myös

hänen järjestötehtävissään sekä kotimaassa

että ulkomailla oman tieteenalansa edustajana.

Suomessa hän toimi useissa tehtävissä

sekä Suomen eläinlääkäriliitossa että Professoriliitossa.

Suomen Eläinlääkäriliitto

kutsui hänet ansioistaan kunniajäsenekseen.

Ammatillisten järjestöjen ohella Saloniemi

toimi myös keskeisissä eläinlääketiedettä

tukevissa säätiöissä ja oman tieteen

alansa yhteisöissä. Hänellä oli laaja kansainvälinen

verkosto, ja hän toimi hyvin

aktiivisesti kansainvälisessä kotieläinhygienian

tieteellisessä järjestössä (ISAH) muun

muassa sen presidenttinä muodostaen elinikäisiä

ystävyyssuhteita moniin ulkomaisiin

tutkijoihin. Saloniemi myös varmisti,

että kansainvälistä osaamista tuotiin Suomeen,

ja loi ohjattavilleen siten vahvan

pohjan kansainväliselle verkostoitumiselle.

Saloniemen laaja eläinlääketieteen ja

yhteiskunnan tuntemus palveli myös yritystoimintaa,

hän toimi eläinlääkeyritys

Vetcare Oy:n hallituksessa jäsenenä yli

kymmenen vuoden ajan, josta osan

puheenjohtajana.


Saloniemi vaali isänmaallisuutta toimimalla

pääkaupungin sotilaspoikien ja pikkulottien

järjestöissä. Monen huoneessa

kävijän mieleen on jäänyt EKK:lla Saloniemen

työhuoneen seinällä ollut marsalkka

Mannerheimin kuva. Saloniemi oli isänmallinen,

hän arvosti vanhoja perinteitä ja loi

uusia. Hän piti Helsingin yliopiston kanslerin

luvalla Eläinlääketieteellisen korkeakoulun

rehtorin käätyjä yliopiston päärakennuksessa

juhlallisissa publiikeissa, kun

eläinlääketieteen lisensiaatit saivat tutkintotodistuksensa.

Dekaaniaikananaan hän vaali

hyviä ja tiiviitä suhteita opiskelijoihin tapaamalla

säännöllisesti ainejärjestön hallitusta,

mitä tapaa myös myöhemmät dekaanit ovat

jatkaneet.

Tieteen teon ja yliopistomaailman kiireiden

keskellä perhe oli Hannulle tärkein.

Työpäivät alkoivat aikaisin, mutta myös

päättyivät ajallaan, jotta aikaa oli perheelle.

Hannu löysi elämänkumppanikseen hammaslääkäri

Elina Inkisen, ja perheeseen

syntyi kolme lasta: Timo, Tiina ja Mikko.

Lapset ja lastenlapset antoivat Hannulle

myös eläkepäivinä elämänsisältöä. Kotimaisemiinsa

Nummella rakennetulla kesämökillä

Hannu sai toteuttaa mieluisaa

rakennusharrastustaan, ja mökki toimii

koko suvun yhteisenä kaikille rakkaana

kokoontumispaikkana.

Me, joilla oli ilo jakaa aikaa Hannun

kanssa, muistamme hänen hymynsä ja

tukensa. Hannulla oli kyky luoda ympärilleen

lämpöä ja luottamusta sekä hyvinä

että vaikeina aikoina. Hannun äkillinen

poismeno jätti ison tyhjän tilan kollega-,

ystävä- ja perhepiiriin.

Antti Sukura, Olli Peltoniemi,

Anna Valros ja Laura Hänninen


Olli Tammi

* 24.12.1924 † 22.11.2022

Olli Tammi syntyi 24. joulukuuta vuonna

1924 Helsingissä ja menehtyi 22. marraskuuta

2022 Kauniaisissa, lähes 98 vuoden

iässä. Hän toimi Helsingin yliopiston

matematiikan professorina vuodet 1970–

1992. Tammi oli Suomalaisen Tiedeakatemian

jäsen vuodesta 1973.

Tammen matemaattinen tutkimus liittyi

klassiseen suomalaiseen koulukuntaan,

kompleksianalyysiin. Hän väitteli vuonna

1952 aiheenaan On the Minimalization of

the Coefficients of Schlicht Functions. Väitöskirjan

ohjaajana toimi Rolf Nevanlinna.

Geometrisen funktioteorian piiriin kuuluva

alue, erityisesti ns. sileiden funktioiden sarjakehitelmien

kertoimien ääriarvotehtävät,

pysyi Tammen tutkimuksen pääkohteena

koko hänen uransa ajan. Alan tunnetuimman

hypoteesin, Bieberbachin konjektuurin,

selvitti amerikkalainen de Branges

vuonna 1984. Tammen (ja hänen silloisten

oppilaidensa) tutkimuksen kohde oli yleisempi

ongelma, useamman kertoimen kerroinalueiden

määrittäminen yksittäisten

kertoimien ääriarvojen sijaan. Tästä aiheesta

Tammi julkaisi viimeisimmät työnsä vielä

reilusti eläkeiän ylitettyään. Keskeisiä tutkimusmenetelmiä

alalla ovat olleet Menahem

Schifferin kehittämät variaatiometodit sekä

Charles Loewnerin yhtälön teoria. Molemmat

heistä vaikuttivat Stanfordin yliopistolla,

jonne Tammi perheineen teki useamman

tutkimusvierailun. Molempien allekirjoittaneiden

väitöskirjojen keskeinen

työkalu oli juuri Loewnerin yhtälö. Teoreettisten

todistusten ohella Olli Tammella oli

tapana verifioida ja havainnollistaa tuloksia

numeerisesti ja graafisesti – hänellä oli jo

1970-luvulla käytössään ohjelmoitava HPlaskin.

Loewnerin yhtälöiden ratkaisujen

graafiset tarkastelut olivatkin osaltaan

ohjaamassa meitä oppilaitaan siirtymään

myöhemmin soveltavan matematiikan ja

numeeristen menetelmien tutkimukseen.

Oman alansa ohella Tammea opetuksessa

kiinnosti erityisesti deskriptiivinen

geometria. Tähän liittyen hän oli kiinnostunut

stereovalokuvaamisesta. Hän hankkikin

stereokuvaamiseen tarkoitetun kameran,

jolla hän otti matkakuvia mustavalkoisina

runsain määrin. Hän myös kuvasi ensimmäisenä

Sputnik 1 -satelliitin lentoa Suomesta

käsin – kuva julkaistiin sanomalehti

Maakansassa 17. lokakuuta 1957.

Muistamme Ollin leppoisana ja rauhallisena

ohjaajana. Tutkijana hän oli selkeä

perusteluissaan ja aina valmis kuuntelemaan

muiden ideoita.

Olli Jokinen ja Heikki Haario

Kuva: Helsingin yliopistomuseo / Kuvalaitos

Aimo Tietäväinen

* 6.7.1937 † 27.9.2022

Turun yliopiston matematiikan professori

Aimo Tietäväinen kuoli 27. syyskuuta

2022 Savonlinnassa jonkin aikaa sairasteltuaan.

Hän oli syntynyt 6. heinäkuuta

1937 Suistamossa kauppiasperheeseen.

Kun Suistamo jäi sotien jälkeen rajan

taakse, perhe muutti Savonlinnaan, josta

tuli hänen elinikäinen toinen kotikaupunkinsa.

Kirjoitettuaan Savonlinnan lyseosta ylioppilaaksi

Tietäväinen aloitti vuonna 1957

opiskelun Turun yliopistossa. Taloudellisista

syistä hän keskeytti välillä opintonsa

vuodeksi ja meni opettajaksi Iin yhteiskouluun.

Jo 1960-luvun alussa hän hoiti matematiikan

laitoksella assistentin ja opettajan

tehtäviä.

Tietäväinen väitteli matematiikassa

filosofian tohtoriksi vuonna 1965 ja toimi

sitten apulaisprofessorin ja professorin

viroissa vuodesta 1967 lähtien sekä kotiyliopistossaan

että lyhyitä jaksoja Tampereen

teknillisessä korkeakoulussa. Hän siirtyi

täysinpalvelleena eläkkeelle vuonna 2000.


hänet kutsuttiin vuonna 1978.

Väitöskirjallaan Tietäväinen liittyi

Turun yliopiston lukuteoreetikkojen koulukuntaan,

jonka hänen opettajansa Kustaa

Inkeri oli perustanut. Inkerin tohtorioppilaista

Tietäväinen väitteli neljäntenä.

Hänen väitöskirjansa käsitteli yhtälöryhmiä

äärellisissä kunnissa, aihetta joka silloin

oli vilkkaan tutkimuksen kohteena.

Tietäväinen jatkoi tutkimustyötä lukuteoriassa

ja siihen liittyvässä algebrassa ja

sai huomiota herättäneitä tuloksia. Useat

niistä koskevat tietyntyyppisten yhtälöiden

ratkaisujen lukumäärää. Kuuluisimpia

näistä tuloksista oli kauan avoimena pysyneen

S. Chowlan otaksuman todistus.

Kyseessä oli yleisesti tunnetun Waringin

probleeman kanssa samantyyppinen otaksuma,

joka oli esitetty tässä muodossa

alkujaan vuonna 1943 ja josta oli saatu

vuosien varrella osittaisia tuloksia.

1970-luvun alussa Tietäväinen siirtyi

tutkimaan koodausteoriaa. Tämä oli tietokoneiden

esiinmarssiin liittyvä uusi ala,

jonka probleemat olivat pitkälti käytännön

sanelemia. Niitä voitiin ratkaista klassisella

lukuteorialla. Matemaattinen koodausteoria

käsittelee virheitä korjaavia

koodeja, joiden avulla voidaan parantaa

lähettäjän ja vastaanottajan välisen digitaalisen

viestinnän virheettömyyttä. Virheitä

korjaavat koodit ovat myös tärkeä

apuväline tiedon tallentamisessa. Esimerkkinä

mainitaan usein cd-levyyn liitetty

koodi, jonka tarkoitus on poistaa


musiikista levyn pölyisyydestä ja naarmuista

aiheutuvia häiriöitä.

Matemaattiselta rakenteeltaan erityisen

elegantteja ovat ns. täydelliset koodit. Tietäväinen

”räjäytti pankin” esittämällä tyhjentävän

ratkaisun binääristen täydellisten

koodien olemassaolosta sekä tälle merkittävän

yleistyksen ei-binääriseen tapaukseen.

Näitä tuloksia siteerattiin laajalti.

Tietäväistä voidaankin pitää suomalaisten

koodausteoreetikkojen oppi-isänä.

Tietäväisen mielenkiinnon kohteena

olivat myös sykliset koodit ja koodien

parametreja koskevat erilaiset rajat eli sen

tutkiminen, miten hyviä virheitä korjaavat

koodit voivat olla. Myöhemmissä artikkeleissaan

hän käsitteli erityisesti koodien

peittosädeparametriin ja sen rajoihin liittyviä

kysymyksiä sekä jonojen korrelaatioita.

Koodausteoriasta on tullut merkittävä

matematiikan ja tietoliikennetekniikan

osa-alue, ja pelkästään sen johdannoksikin

on kirjoitettu paksuja kirjoja. Tietäväisen

tutkimukset veivät alaa monella rintamalla

eteenpäin. Tyypillistä hänen töilleen on

syvällisen algebrallisen koneiston käyttö,

jossa erityisesti äärelliset kunnat ja karakterisummat

näyttelevät tärkeää osaa.

Tietäväinen osallistui Suomen Akatemian

projektitutkimukseen, jossa koodausteoreetikot

olivat Akatemian huippuryhmässä

yhdessä tietotekniikan ja diskreetin

matematiikan edustajien kanssa. Hänen

näköalapaikkansa koodausteoriassa tuli

usein esille sekä itse tutkimuksessa että sen

seurantaryhmän työssä.

Aktiivista tutkimustyötä Tietäväinen

jatkoi ja säilytti kiinnostuksensa alaan eläkevuosinakin.

Uransa aikana hän myös

koulutti lukuisia tohtoreita, joista jotkut

ovat nykyään professoreita. Hänen täyttäessään

50 vuotta kollegat ja entiset oppilaat

julkaisivat juhlakirjan The Very Knowledge

of Coding, joka sisältää tutkimuksia paitsi

koodausteoriasta myös muilta matematiikan

aloilta. Kirjan nimi viittaa päivänsankarin

nimeen!

Kansainvälisessä matemaatikkoyhteisössä

Tietäväinen toimi muun muassa

alansa julkaisusarjojen ja aikakauslehtien

toimituskunnissa. Kongresseissa hän sai

moniin maihin ulottuvan tuttavapiirin.

Hän teki tieteellistä yhteistyötä useiden

ulkomaisten kollegojen kanssa. Tätä työtä

ovat monet hänen oppilaansa jatkaneet.

Voidaankin puhua ”Tietäväisen koulukunnasta”.

Kansainvälinen tieteellinen julkaisusarja

Applicable Algebra in Engineering,

Communication and Computing julkaisi

vuonna 1997 numeron, jonka kaikki

artikkelit oli omistettu Tietäväiselle

hänen 60-vuotispäivänsä johdosta. Hän

myös kuului vuonna 1998 julkaistun käsikirjan

Handbook of Coding Theory kirjoittajiin.

Kotimaan tiede-elämässä Tietäväisellä

oli tärkeitä luottamustehtäviä, kuten jäsenyys

valtion luonnontieteellisessä toimikunnassa.

Turun yliopistossa hän hoiti

sekä tiedekunnan dekaanin että matematiikan

laitoksen johtajan tehtäviä. Hänelle

myönnettiin ansioistaan Suomen Valkoisen

Ruusun I luokan ritarimerkki.

Tietäväinen oli pidetty opettaja, joka

suhtautui työhönsä tunnollisesti ja piti

huolta oppilaistaan. Hän oli samalla lailla

kotonaan luennoidessaan yli sadan hengen

yleisölle peruskurssia tai viidelle kuulijalle

alansa erikoiskurssia. Ylemmillä kursseilla

oppilaista tuli usein hänen henkilökohtaisia

ystäviään.

Aimo oli ihmisenä vaatimaton, mutta

toisaalta määrätietoinen. Hän huolehti terveydestään

säännöllisesti harjoittamalla


reipasta liikuntaa joko kävellen tai sopivilla

talvikeleillä myös hiihtäen. Kollegoiden

kanssa hän harrasti vilkasta kanssakäymistä.

Kesäisin me kollegat perheinemme

kävimme monesti Savonlinnassa, varsinkin

oopperajuhlien aikaan, ja saimme nauttia

Aimon isännöimästä kaupunkivierailusta.

Laajan ystäväjoukon lisäksi Aimo Tietäväistä

jäi kaipaamaan Savonlinnassa

läheisten sukulaisten piiri.

Tauno Metsänkylä


Peter Tigerstedt

* 8.12.1936 † 10.10.2022

Akateeminen monitaituri, professori emeritus

Peter Tigerstedt kuoli Espoossa 10.

lokakuuta 2022. Hän oli 85-vuotias, syntynyt

Helsingissä 8. joulukuuta 1936.

Peter Tigerstedt valmistui Helsingin yliopistossa

metsänhoitajaksi vuonna 1959.

Hän jatkoi opintojaan samassa yliopistossa

pääaineenaan perinnöllisyystiede, jossa hän

suoritti filosofian tohtorin tutkinnon 1969.

Hän opiskeli myös useissa ulkomaisissa yliopistoissa.

Peter Tigerstedt oli maatalousmetsätieteellisen

tiedekunnan kasvin- ja

metsäjalostustieteen professori 1970–1999,

ja hän teki Viikin kampuksella merkittävän

työn uuden oppiaineen perustajana ja kehittäjänä.


Tigerstedt kutsuttiin vuonna 1989.

Tigerstedtin yliopistollinen tutkijan- ja

opettajantyö keskittyi metsäpuiden populaatiogenetiikkaan

ja metsänjalostuksen

kvantitatiiviseen ja ekologiseen taustaan.

Tämä oli Suomessa erityisen tärkeä kehittämisen

ala kun 1960- ja 1970-luvulla aloitettiin

metsäpuiden siemenviljelmien suurimittainen

toteuttaminen. Nyt Suomessa

korjataan tuon työn tuloksia, kun valinnan

kautta jalostetun siemenaineksen käytöllä

ennustetaan saatavan jopa 30 prosentin

suuruinen puiden kasvun lisäys. Tigerstedtin

julkaisutoiminta on ollut laajaa. Yli

kahdensadan julkaisun joukossa on 50 tieteellistä

alkuperäisjulkaisua, lisäksi Tigerstedt

toimitti lukuisia kasvinjalostuksen

alan kirjoja. Hänen julkaisuihinsa viitataan

edelleen usein.

Tigerstedtin isoisä Axel oli vuonna 1902

perustanut kotitilalleen Elimäelle Arboretum

Mustilan, josta on kehittynyt ainutlaatuinen,

kokonaisista eri puulajien metsiköistä koostuva

puulajipuisto. Alue on myös metsäpuutarha-käsitteen

malli, jossa eri metsiköissä

myös pensaat, liaanit ja ruohomaiset kasvit

ovat ekologisesti toimivan ja esteettisesti

kiehtovan kokonaisuuden osia. Tigerstedtin

yhtenä elämäntyönä oli arboretumin ja sen

hoidon kehittäminen ja erityisesti uusien alppiruusulajikkeiden

aikaansaaminen risteytysjalostuksella

arboretumin tarjoaman laajan

Rhododendron-suvun lajivalikoiman pohjalta.

Kymmenet tuhannet Suomeen istutetut

ja ilmastollisesti kestävät ja upeasti kukkivat

alppiruusut ja niiden kaupallinen lisäystoiminta

ovat loistava näyttö Peter Tigerstedtin

alkuun panemasta jalostustyöstä. Myös puistoatsaleoista

ja puistoruusuista on nimetty

kotimaisia, kestäviä kaupallisia lajikkeita,

joita on ollut yleisön saatavilla jo pidemmän

aikaa.

Tigerstedt selvitteli maissin viljelyn

mahdollisuuksia Suomessa paljon ennen


kuin se ilmastonmuutoksen myötä on nyt

realisoitumassa. Hänen laitoksellaan oli viljelyssä

maailman pohjoisin rehumaissin

jalostusaineisto: lämpiminä kasvukausina

maissin varret venyivät puolitoistametrisiksi

ja tuottivat hyvin itävää siementä, kylminä

vuosina mitta jäi alle puolen metrin ja harvoista

jyvistä saattoi muutama ehtiä kypsyä.

Ruisvehnän jalostusohjelma aloitettiin

1970-luvun lopulla risteyttämällä runsaasti

uusia Triticale-linjoja, niiden alkumenestystä

seurattiin bulk-viljelypopulaatioissa

vuosien ajan ja niistä valittiin lupaavimmat

linjat jatkoon. Tähän liittyi myös haploidiviljelytekniikan

kehittäminen jalostusprosessin

nopeuttamiseksi.

Vehnän viljelyvarmuuden lisäämiseksi

laitoksella kokeiltiin myös 1980-luvulla

vehnälajikkeiden seosviljelyä: olisiko ekologisesti

edullista viljellä 2–3 kasvuajaltaan

samankaltaista lajiketta tai jalostuslinjaa

samassa pellossa, jolla voitaisiin tehostaa

kasvuolosuhteiden tehokkaampaa hyväksikäyttöä

ja lisätä siten viljelyvarmuutta.

Tyrnin kotimaisia kantoja risteytettiin

venäläisten ja kiinalaisten kestävien kantojen

kanssa ja saatiin aikaan aromikkaita ja vitamiinipitoisia

marjoja tuottavia pensaskantoja.

Ruusukvittenin jalostus puutarhojen

monikäyttökasviksi oli myös laitoksen ohjelmassa.

Useimmat tuotetut risteytyskannat

kukkivat alkukesällä näyttävästi pienehköinä

pensaina ja tuottivat syksyisin runsaasti

komeanvärisiä ja runsaan pektiinipitoisia

hedelmiä, joita saattoi käyttää sellaisenaan tai

muiden hedelmien säilönnässä lisukkeina.

Kansainvälinen tieteellinen toiminta oli

osa Peter Tigerstedtin monivivahteista elämäntyötä.

Hän toimi neuvonantajana Maataloustutkimuslaitosten

kansainvälisessä

verkostossa CGIAR:issa ja erityisesti tähän

verkostoon kuuluvassa, Intian Hyderabadissa

sijaitsevassa Puolikuivien trooppisten

alueiden maatalouden tutkimuskeskuksessa

ICRISAT:issa, jossa hän oli hallintoneuvoston

jäsen. Hän toimi myös Euroopan kasvinjalostajien

järjestön presidenttinä ja oli

Viron maatalousyliopiston kunniatohtori.

Vuonna 1969 Tigerstedt oli aloitteentekijä

Dendrologian Seuran perustamisessa, ja

hän toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana.

Samana vuonna hänen ehdotuksestaan

perustettiin Viikin arboretum, jossa

on viety astetta pitemmälle Mustilan metsikköarboretum-periaate:

erillisiin metsäkuvioihin

on koottu aina tietyn maantieteellisen

alueen luontaisia puita ja muita kasveja

todellisuutta vastaaviksi ekosysteemeiksi.

Peter Tigerstedtista tuli jo 15-vuotiaana

radioamatööri, ja hän kohosi alan harrastajien

seuran pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi

ja kunniajäseneksi.

Tigerstedtin elämää ei voi kuvata mainitsematta

hänen musiikkiharrastustaan, joka

tuli ilmi kamarimusiikin kuuntelijana ja

omakohtaisena soiton ja laulun harrastajana.

Hän toimi promoottorina vuoden 1996

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan

promootiossa, jossa perinteet edellyttivät,

että promoottori poistuu tanssiaisista aamuyön

tunteina. Kuinka ollakaan, Tigerstedt

ilmestyi läpi yöllisen Helsingin vaeltavalle

promootioväelle pukeutuneena Carl Michael

Bellmaniksi, jonka laulelmia juhlaväki sai

kuulla hänen esittämänään. Hän toimi Östra

Finlands Nation -osakunnassa sekä kuraattorina

että inspehtorina ja elävöitti myös musiikin

esittäjänä osakunnan toimintaa.

Peter Tigerstedtin muita harrastuksia

olivat maastohiihto ja sisävesisoutu. Hänen

puolisonsa, kaksi lastaan ja kolme lastenlastaan

olivat usein mukana näissä tapahtumissa.

Olavi Luukkanen, Veikko Koski,

Teemu Teeri ja Terttu Parkkari


Päiviö Tommila

* 4.8.1931 † 18.11.2022

Juhani Päiviö Tommila syntyi Jyväskylässä

4.8.1931. Hänen isänsä oli seminaarinlehtori,

vuodesta 1944 Helsingin yliopiston

fysikaalisen kemian professori Eero Tommila

ja äitinsä matematiikan opettaja Salli

Tommila. Päiviö Tommila kävi koulunsa

ensin Jyväskylän lyseossa, sitten Helsingin

reaalilyseossa. Lapsuudenkodistaan hän

peri kiinnostuksen tilastotieteeseen sekä

valokuvaukseen ja postimerkkiharrastukseen.

Opiskeluaineekseen Tommila valitsi

kuitenkin Suomen ja yleisen historian.

Sivuaineita hänellä oli monien muiden historianopiskelijoiden

tapaan suomalaisugrilainen

kansatiede ja valtio-oppi. Varusmiespalveluksensa

nuori Tommila suoritti

Niinisalossa Kankaanpäässä.

Tommila eteni perinteisen urapolun

mukaisesti tilaushistorian tekijästä akateemisiin

virkoihin. Hän toimi aluksi Nurmijärven

pitäjän historian kirjoittajana, sitten

Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian

historian assistenttina kuusi

vuotta (1959–1965). Assistenttiaikanaan

Tommila väitteli filosofian tohtoriksi

vuonna 1962 väitöskirjallaan La Finlande

dans la politique européenne en 1809–1815.

Vastaväittäjänä toimi professori Jaakko

Suolahti ja kustoksena professori Eino

Jutikkala. Saman laitoksen professorit

tapasivat olla vielä tuolloin usein vastaväittäjinä.

Tommila sai väitösvuonnaan dosentuurin

Suomen ja Skandinavian oppituolissa.

Turun yliopiston Suomen historian

professorina Tommila viihtyi yksitoista

vuotta (1965–1976) ja Helsingin yliopistossa

seuraavat 18 vuotta (1976–1994).

Päiviö Tommilasta kasvoi 1990-luvulle

tultaessa vaikutusvaltainen Suomen historian

professori, mitä ilmentää muun

muassa hänelle vuonna 2004 myönnetty

akateemikon arvo. Professori Tommilan

hallinnollista uraa siivitti laaja työkokemus

Turun ja Helsingin yliopistoissa vuosina

1967–1992. Sen kruunasi toimiminen Helsingin

yliopiston rehtorina 1988–1992.

Hänen tiheä verkostoitumisensa tiedejärjestöissä

vahvisti hänen asemaansa akateemisessa

yhteisössä. Hän oli aktiivinen toimija

Suomalaisessa Tiedeakatemiassa,

jonka jäseneksi hänet kutsuttiin vuonna

1970. Tommila oli näkyvästi esillä myös

muun muassa Suomen Tiedeseurassa, Suomen

Kulttuurirahastossa, Professoriliitossa,

Viro-instituutissa ja Tieteellisten

Seurain Valtuuskunnassa.

Professori Päiviö Tommilan tutkimusura

rakentui kolmelle pilarille: perusteellisille

lehdistötutkimuksille ja paikallishistorioille

sekä historiankirjoituksen historian


esityksille. Hänen ensimmäinen lehdistötutkimuksensa

on vuodelta 1963 (Suomen

lehdistön levikki ennen vuotta 1860). Sitä

ennen häneltä julkaistiin paikallishistoriasta

Nurmijärven pitäjän historia (1958–

1959) sekä sittemmin Jyväskylän kaupungin

historia (1970–1972) ja tutkimushankkeen

tuloksena kokoelma Muuttuva kylä

(1980). Töillään Tommila modernisoi

1930-luvun paikallishistoriallista tutkimusperinnettä.

Kolmannen pylvään Tommilan

julkaisutoiminnassa muodostaa

kiinnostus tieteen historiaan, josta mainittakoon

oppikirjana levinnyt teos Suomen

historiankirjoitus (1989).

Näistä intressialueistaan Tommilan johtamat

tutkijaryhmät julkaisivat suurteosprojektiensa

tulokset vuosina 1979–2002:

Suomen kaupunkilaitoksen historia 1–3,

Suomen kulttuurihistoria 1–3, Suomen lehdistön

historia 1–10 ja Suomen tieteen historia

1–4. Näitä akateemiseen tutkimukseen

perustuvia käsikirjoja ovat hyödyntäneet

lukuisat opiskelija- ja tutkijapolvet aina

näihin päiviin. Professori Tommilan tutkimuksissa

näkyy vahva pyrkimys siirtää historiantutkimuksen

perinnettä uusille tutkijasukupolville:

Se ilmenee erityisen selvästi

hänen paikallishistorian, Suomen

autonomisen ajan (1809–1917) ja historiankirjoituksen

historian esityksissään.

Aktiivisena yhteiskunnallisten liikkeiden

havainnoijana Tommila kirjoitti tutkimustensa

lisäksi noin 400 artikkelia muun

muassa Kotiseutu-lehteen, Suomalaiseen

Suomeen, Valvojaan, Uuteen Suomeen ja

Kanavaan. Tommilan viimeisin teos (2011)

käsittelee hänen isänsä sukualuetta satakuntalaista

Merikarviaa. Satakuntalaiset

juuret olivat Tommilalle tärkeät siinä missä

kesähuvila Kustavissakin. Tommila oli aviossa

matematiikan opettaja Seija Kilven

(1931–2017) kanssa ja perheeseen syntyi

viisi lasta. Viimeisenä elinvuotenaan hoitokodissa

asuva mutta hyväkuntoinen Tommila

sai nauttia 15 lapsenlapsen ja 10 lapsenlapsenlapsen

seurasta. Professori Päiviö

Tommila menehtyi Kauniaisissa 91-vuotiaana

18. marraskuuta 2022. Tommilan

opetusta ja ohjausta saaneiden historianopiskelijasukupolvien

joukko on laaja.

Kiitollisena muistamme hänen historiantutkimukselle

ja Suomen tieteelle tekemiään

palveluksia.

Maria Lähteenmäki

Kuva: Suomen Akatemia


Suomalaisen Tiedeakatemian Vuosikirja 2022

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?