Runoilija ja kolumnisti Heli Laaksonen vieraili <strong>Kokkolan</strong> <strong>Energia</strong>n 100-vuotisjuhlapuhujana marraskuussa 2005. Sähkö o vaikkia ymmärttä 2 SAUNA JA SÄHKÖLAITOS Heli Laaksosen teoksia: Pulu Uis (Sammakko 2000) Maapuupäiv (Sammakko 2000) Raparperisyrän (Sammakko 2002) Jänes pussis (äänikirja, Sammakko 2003) Sekaherelmäpuu (Kolumnikokoelma, Sammakko 2004) Sulavoi (Otava <strong>2006</strong>) Lisätietoja: www.hulimaa.fi Paikalla olleille Laaksosen hersyvällä Lounais-Suomen murteella pitämä puhe jäi mieleen poikkeuksellisen virkistävänä.
Runoilija Heli Laaksonen toteaa tyytyväisenä, että mielikuva murteesta ja murretta käyttävistä ihmisistä on viime vuosina kokenut positiivisen muutoksen. – Murret käyttävie ihmiste imago o viime vuasin selväst parantunu: usse heit piretä avoimempin ja helpommi lähestyttävin, jotenki ihmisempin ihmisin ko muit. Olen huamannu, et joskus see on kääntyny jopa niin päi, et ihmine, joka puhuu simmost hualitelttu yleiskiält, arvioira jotenki epäilyttäväks ja falskiks... Mikkä ennakkoluulo kyl ei ol hyvä asi. Omaa tietään murteella kirjoittavaksi runoilijaksi ja kolumnistiksi Laaksonen kuvailee sangen mutkattomasti. Hän kirjoittaa sillä kielellä millä ajatteleekin. – Munst tul murttel kirjottava runoilija sen tähre, et olen piänest saak sekä lukenu runoi et kuunnellu murret - olen Lounais-Suames murtten keskel kasvanu. Ko sit tuli runonkirjottamisentarve - joskus Helsinkin-vuasin - huamasin, et mun ajatukset kulkke murttel ja runoi on paras kirjotta sil kiälel mil ajatteleeki. Kolumnit taas on keviämppi kirjotta ko runoi, nee pittä munt kirjottamisen syrjäs kii, ko joka kuukaus täytyy yks saara tulema. Murre puhutusta kirjoitetuksi Yleensä murre mielletään enemmän puhutuksi kuin kirjoitetuksi kieleksi ja tottumattomalle murteella kirjoittaminen tuntuu hyvin vaikealta. Myös Laaksonen kertoo totutelleensa murteella kirjoittamiseen, nyt se käy jo luonnostaan. – Mää olen koulutukseltan suamen kiäle maister ja meil puhutti luennoil murtte litteroimisest - teoreettinen tiato autto, ko rupesin runoi kirjottama murttel. Murre on enssijasest puhuttu kiäl ja kaikki sen vivahtei, mm. intonaatioi, ei saa millä esil kirjotukses. See täyty vaa hyväksy. Mut seeki on tärkiä huamat, et kirjotettu murre on tavallas iha oma lajis, see ei ol sitä, et kirjoteta niinko puhuta - jos suara haastattelunauhalt kopiois mun puhettan, see olis ihan kauhia: "siis totanoini oikkiastas mää tarkota mitä mun pit sanno sitä et niinku..." Kirjotettu murre o jonkunäköne yksinkertastettu, "rönsyt pois" -versio puhutust murttest. Hiuka aikka meni, ko totuttel kirjottama murret, mut nykyäs see tule mult hyvi luannostas. Ja tehokastki see on tätä meijän kiält kirjotta, ko ei tart iha joka kirjaint naputel. Miten uudet sanat muutetaan murteeksi? – Murttes on tiättyi säännöi, mitä ihmine ei välttämät ossa nimetä ja analysoir, mut käyttää kylläki. Ko murttesse tulee uus sana, see muakkanttu näite sääntöje mukka helpost kiäle osaks. Tietokone - tiatokone, fontteja - fontei, CD - seeree. Raumal o innokkai murtten kehittäji, siäl on keksitty iha omi uutuussanojaki: kännykkä = plakkarfon, videonauhuri = elävitten kuvitten kotomasin, porrasperä = trapumalline ahter. Pual-vitsin nee taitaa siäl noit kehitel. Murretta ei voi EU viedä Heli Laaksosen runokirjojen ja kolumneja sisältävän Sekaherelmäpuun suuren suosion lisäksi viime vuosina on muutoinkin ollut havaittavissa, että murteita arvostetaan kirjallisen ilmaisun muotona aiempaa enemmän. Muun muassa monista sarjakuvakirjoista on tehty käännöksiä eri murteille. Heli Laaksonen uskoo, että kyse on jostain suuremmasta ja pysyvämmästä kuin pelkästä buumista. – Mää uskon siihe, et mikkä kovi äkki ohimeneväine tämä murreinnostus ei ol. Munst see liitty siihe sama sarja, et vanhoi tavaroi o ruvettu arvostama, nostama huushollin parhail paikoil. Ko toi EU ja kaikemailman pörssiytymiset tua epävarmuut tähä elämisse, o ihana, et o joku oma ja lämmin asi, mitä kukka ei voi millä varjol viär pois. Laaksonen vieroksuu ajatusta siitä, että hän on henkilöitynyt Suomessa jonkinlaiseksi murreguruksi. Murteella ja murteista puhuminen jaksaa kiinnostaa eikä siihen kyllästy. Samalla Laaksonen toivoo, että murteiden saadessa osakseen aiempaa enemmän huomiota ja kiinnostusta myös tietous murteista paranisi. – Emmää ossa itteäni oikke murregurun ajatella... Ja mää olen nii vilpittömäst murtteist kiinnostunu, ettei see munt ikä haitta, et ihmiset siit mun kanssan tykkävä puhella. Joskus ko puhe mene oikke kliseiseks (vrt. Ookkonää Oulusta, Kyl määki Turus, Onko sulla lippuja myyrä), meinaa ruveta kyllästyttämä. Mut murtteist ei voi ikä puhella liikka - ihmiste murretiatoures o viäl pal parantamist. Munki suuhu ol täsä yks päiv laitettu sitaatiks, et "Elä mahottomia puhu"! Ja kerra Helsinkis yks frouva kuuntel munt vähä aikka ja kysys sit : "Oleksä likka Savosta?" Runoilla ympäri Suomen Suositun runoilijan kalenteri täyttyy nopeasti, keikkoja on noin sata vuodessa. <strong>Kokkolan</strong> <strong>Energia</strong>n juhlat jäivät Laaksosen mieleen mukavana tilaisuutena. – Mää tykkäsi, et nee ol yht aikka komiat ja kotosat juhlat. Teijän kaupunkijohtajan stand up -puhe ol mukavast erilaine. Sit mul ol kiva pöytäseurue. Maaliskuussa ilmestynyt uusi runokirja Sulavoi vie hänet laajalle runokiertueelle ympäri Etelä-Suomea. – Juu, mun runokiartue lähte Turust, menee Poriin, Lohjal, Helsinkki, Piäksämäel, Valkealaan, Tampereel... Aika eteläine on mun kiarroksen täl kertta. Mut olen jonnekki teil päinki tulos kyl kevääl. Mitä sähkö merkitsee runoilijalle? Sähkö o vaikkia ymmärttä. Usse sähkövirtta verrata vesivirtta: ko kääntä kraana auk, nii ruppe tulema vett, ko käänttä knappi, ruppe tulema valo. Ja ko käänttä kii, ni virta loppu. Mut selittäkäs mul tämä ero: jos mää unhotan sulkke sen vesikraanan, ni huushol on koht täys vett, nousse kynnykse ylitte ja valu trapui alas. Mut jos mää jätän koko päiväks kattolampun palama, nii ei see valo siält mihenkkäs yli äyräitte ol tulvinu ja lyä kauhial painel vasta ko mää ava ove. Mut juu, vaikkei sitä käsitäkä, nii kyl see surkkia ja kylm olis talvisenki aikka ehtoste koitta kirjotel höpinöitäs, jollei sähkö olis. Virtaa sisältää ja antaa myös Heli Laaksosen aurinkoinen lopputoivotus: – Voi hyvi ja ol ilone ja valone! SAUNA JA SÄHKÖLAITOS 3
Change language