Pimpinella 25, 2006 - Botania

tyypillisiä suolamaita ja häiriödynamiikka
muuttuu. Yksi puutarhojen tehtävä koko
maailmassa on edesauttaa monimuotoisuuden
suojelua. Me emme ole poikkeus.
Siksi mm. rantalajiston ex situ -suojelun
kehittäminen mm. mikrolisäystekniikoiden
avulla on tärkeä tutkimuskohde.
Puutarhanjohtajalla on myös opetusvelvollisuus
(50 t). Mitä aiot opettaa?
Luennoin kasvien evoluution ja systematiikan
kurssin ja sen toinen harjoitusosio
(siemenkasvit) tukeutuu puutarhan kokoelmiin.
Lisäksi on tietysti puutarhakasvitentit.
Tulevaisuudessa voimme järjestää erityiskursseja
mm. ex situ -suojelun alalta.
Näitä voisimme toteuttaa yhteistyössä mm.
Helsingin puutarhan kanssa.
Miten aiot kehittää puutarhaamme?
Tuo on aika monitahoinen kysymys. Jos
tarkoitat hallinnollista kehittämistä, pitää
tarkastella puutarhaa ja kasvimuseota kokonaisuutena.
Tulevaisuudessa voimme
mahdollisesti hakea nykyistä enemmän
synergiaa puutarhan ja museon välille yhteisillä
viroilla. Jos tarkoitat puutarhan suhdetta
Biologian laitokseen, niin erityisen
tärkeätä on tiivistää puutarhan tutkimustoiminnan
ja laitoksen yhteyttä. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että puutarhan
tutkimuksessa pitäisi olla aina soveltavan
puolen lisäksi perustutkimuksellinen aspekti
ja mahdollisuuksien mukaan opinnäytetöiden
tekijöitä. Täytyy tietysti myös
muistaa että puutarhallamme on jo nyt
vahva identiteetti mm. pohjoisten talvenkestävien
koristekasvien asiantuntemuksen
puolella ja tuota identiteettiä ei ole tarvetta
muuttaa, vaan kehittää edelleen. Itse
puutarhan kokoelmien ja osastojen kehittäminen
on tietysti oma kysymyksensä ja
tietysti jonkin verran systematiikkaa harrastaneena
näkisin, että systematiikan osaston
modernisoiminen alkaa olla ajankohtaista
lähivuosina.
Miten olet pohtinut kansallista ja kansainvälistä
verkottumista ja yhteistyötä?
Verkostoituminen ei ole minulle itseisarvo,
vaan sen hyödyt on aina harkittava tarkkaan.
Aito yhteistyö syntyy yhteisistä kiinnostuksen
kohteista ja on jokaista osapuolta
hyödyttävää. Suomalaisten puutarhojen
välinen yhteistyö ja kansainvälinen yhteistyö
esim. BGCI:n piirissä on ehdottoman
hyvä juttu. Kaikki tieteellinen toiminta on
luonnollisesti kansainvälistä.
Entäpä perheesi?
Olemme ydinperhe: minä, Tiina-vaimoni,
Veera (17 v.) ja Tatu (14 v., n. 2 m). Pakertaessani
itse Nottinghamissa väikkäriä Tiina
teki siellä gradua intialaisvähemmistön
kielellisestä identiteetistä (tai jotain sinnepäin)
ja valmistui sittemmin kulttuuriantropologian
puolelta. Myöhemmin hän valmistui
myös suomen kielen laitokselta ja toimii
nykyään äidinkielen opettajana yläasteella.
Lapset käyvät lukiota ja yläastetta. �
Ekologi perennapenkissä
Riia Hörkkä
36
Tein syventäviin opintoihin kuuluvan harjoitteluni
Savonlinnan kampuksen puutarhalle
kesällä 2006. Ekologiaan ja ympäristönsuojeluun
suuntautuneelta opiskelijalta
se oli erikoinen valinta, mutta olin kuitenkin
koko ajan sitä mieltä, että se oli puoleltani
oikea ratkaisu. Koska en omista ajokorttia,
olen ekologiksi valitettavan työmatkarajoitteinen.
Ekologin työtä tai harjoittelupaikkaa
hakevalta vaaditaan lähes poikkeuksetta
ajokortti. Minä halusin kuitenkin päästä
suorittamaan harjoitteluni kesällä 2006.
Savonlinnan kampuksen puutarhan tarjoama
harjoittelupaikka oli hyvä paketti.
Kasvitieteellisessä puutarhassa työskentely
ja puutarha-ala olivat minulle sen verran
vieraita, että otin sen haasteena oppia jotain
uutta. Puutarhan pieni koko tarjosi
myös mahdollisuuden tutustua alan kaikkiin
osa-alueisiin. Lisäksi Savonlinna kaupunkina
on hyvämaineinen ja sen sijainti
oli kannaltani sopiva. Niinpä minä sitten
pakkasin rinkkani ja suuntasin tennarini
kohti Savonlinnaa.
Savonlinnan kampuksen puutarha on toinen
ja pienempi Joensuun yliopiston hallinnoimista
puutarhoista. Joensuussa sijaitseva
Botania tunnetaan paremmin laajemmaltikin
Suomessa erityisesti sen huhtikuusta
syyskuuhun kestävän perhosnäyt-