oikeustieteellisiä

Kirkot ja eri uskonnot eutanasiasta
Tomi Karttunen, johtava asiantuntija, teologia ja ekumenia KUO
TT, dosentti
Yleistä
Kirkot suhtautuvat yleisesti ottaen eutanasiaan torjuvasti. Ne korostavat saattohoidon kehittämistä
ihmisarvon ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi kaikissa elämän vaiheissa. Varsinkin aiemmin
tehtiin erottelu ”aktiivisen” ja ”passiivisen” eutanasian välillä, jolloin aktiivinen eutanasia tarkoittaa
kuoleman tarkoituksellista jouduttamista ja passiivinen eutanasia epätarkoituksenmukaisesta
ylihoitamisesta pidättäytymistä ja palliatiiviseen kivunhoitoon keskittymistä.
Virallisessa peruslinjassa ei viime aikoina ole tapahtunut muutosta, vaikka etenkin niin kutsutuissa
liberaaliprotestanttisissa kirkoissa, kuten Amerikan episkopaalinen kirkko, on myös eutanasiaan
ymmärtävämmin suhtautuvia ääniä. Tässä mielessä Antti Rahikaisen pro gradu –työssään
Sietämään sietämätöntä. Sairaalapapit eutanasiaongelman äärellä (2015) - Pöystin ja Korhosen
tutkimuksiin viitaten (Pöysti 2009, 110–111; Korhonen 1994, 91) - esittämä kiteytys pitää
paikkansa:
”Eutanasiakysymyksessä monet uskonto- ja kirkkokunnat lähtevät liikkeelle passiivisesta eutanasiasta.
Passiiviseen eutanasiaan suhtaudutaan eri uskonnoissa lähes aina vähintään neutraalisti, usein jopa
positiivisesti. Sen sijaan aktiivinen eutanasia ei saa kannatusta. Oikeastaan yksikään kirkkokunta ei ole
vahvistanut eutanasian oikeutusta, tosin eräät kirkkokunnat eivät suoranaisesti tuomitse sitä ja jättävät
yksilöille vapauksia asiassa.” 1
1. Kristilliset kirkot
1.1 Roomalaiskatolinen kirkko:
Katolisen kirkon Katekismus toteaa asian selkeästi: ”Välitön eutanasia merkitsee sitä, että
vammaisilta, sairailta tai kuolevilta ihmisiltä riistetään elämä mitä tahansa perustetta käyttäen. Sitä
ei voida moraalisesti hyväksyä.” Asiaa on käsitelty seikkaperäisemmin asiakirjassa Julistus
eutanasiasta (1980). 2
Asiaa selvittää suomeksi Katolinen kirkko Suomessa –kirkon yleisvikaari, lääkäri Raimo Goyarrola
kirjassaan Eutanasia. Muutamia lääketieteellisiä ja eettisiä kysymyksiä (2013). Ennen katolisen
kirkon opin esittämistä asiassa hän kumoaa eutanasian puoltajien argumentteja, mm.: ”Kokemus
osoittaa, että eutanasian hyväksi käydyt kampanjat on aina aloitettu eutanasian puolustajien
vakuutteluilla siitä, että eutanasia koskisi vain vapaaehtoisia tapauksia. Kokemus osoittaa kuitenkin
myös sen, että on vain ajan kysymys, milloin otetaan seuraava askel: eutanasian pyytäminen myös
niille, joilla ei ole mahdollisuutta ilmaista tahtoaan, kuten vammaiset, vastasyntyneet tai
tajuttomuuden tilassa olevat sairaat – onhan jo rikottu perusoikeutta, elämän kunnioittamista
vastaan. Käytännössä ei ole selvää eroa vapaaehtoisen, ei-vapaaehtoisen ja tahdonvastaisen
eutanasian välillä, kuten on käynyt ilmi niissä maissa, joissa eutanasia on laillistettu.”
1
2015, 20. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150577/urn_nbn_fi_uef-20150577.pdf
Viittaukset: Korhonen, Rauno 1994 Eutanasia - hyvä kuolema ja kuolemisen vaikeus. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä
julkaisuja, C-sarja, 18. Rovaniemi: Pandecta Oy sekä Pöysti, Sirkka
2009 Eutanasia ja etiikka. Suomalainen eutanasiakeskustelu kansainvälisen eutanasiakeskustelun osana 1970-luvulta
nykypäivään. Helsinki.
2
http://www.vatican.va/roman_curia/congregations/cfaith/documents/rc_con_cfaith_doc_19800505_euthanasia_en.html
Ks. myös Bedford-Strohm 2015, 100-114.

Goyarrola kiteyttää katolisen kirkon opin eutanasiasta:
Potilaan tappaminen ei ole koskaan oikeutettua, ei edes silloin, kun halutaan vapauttaa
potilas kärsimyksistä, ei vaikka hän pyytäisi sitä nimenomaisesti. Potilailla, lääkäreillä,
hoitohenkilöstöllä ja omaisilla ei ole oikeutta päättää potilaan kuolemasta tai aiheuttaa sitä.
Kiellettyä on myös toiminta, joka luonteensa vuoksi aiheuttaa suoraan tai tahallisesti
potilaan kuoleman.
On kiellettyä jättää suorittamasta potilaalle sellainen tarvittava toimenpide, jonka
laiminlyönti aiheuttaa peruuttamattomasti kuoleman.
On luvatonta kieltää tai lopettaa tavanomaiset keinot, kun tiedetään niiden tehoavan,
vaikkakin vain osittain. Ei pidä varsinkaan jättää pois tajuttoman potilaan hoitoa, jos on
olemassa pienikin mahdollisuus parantumisesta, siinäkään tapauksessa, että hoito
jouduttaisiin myöhemmin keskeyttämään, jos se havaitaan tehottomaksi. Joka tapauksessa
on aina jatkettava toimenpiteitä, jotka pyrkivät elämän säilyttämiseen.
Ei ole pakko altistaa terminaalipotilasta uusiin kirurgisiin leikkauksiin tai erityislaatuisiin
hoitoihin, kun ei ole perusteltavissa, että hänen elämänsä muuttuisi siedettävämmäksi.
On luvallista antaa vahvoja kipulääkkeitä, jotka lievittävät kärsimystä, vaikkakin ne
vähentäisivät tietoisuutta.
Kehitysvammaisilla ja muuten vammautuneilla ihmisillä on samat oikeudet kuin muillakin
saada terapeuttisia hoitoja.
Yhteiskunta ei voi sallia eutanasian laillistamista, sillä viattoman ihmisen elämä on oikeus,
joka ylittää sekä yksilön että valtion määräämisvallan.
Eutanasia on ihmiselämää ja Jumalan lakia vastaan tehty rikos, johon syyllistyvät kaikki ne,
jotka osallistuvat murhasta päättämiseen ja sen toimeenpanemiseen.
1.2 Ortodoksinen kirkko:
Ortodoksinen kirkko jakaa saman tyyppisen eutanasian torjuvan kannan kuin roomalaiskatolinen
kirkko. Venäjän ortodoksisen kirkon vuoden 2000 sosiaaliopissa todetaan:
“Laillistettu euthanasia johtaisi arvokkuuden häviämiseen ja lääkärin ammatillisen velvollisuuden
seurata kutsumusta pitää yllä pikemmin kuin päättää elämä turmeltumiseen. ‘Oikeudesta kuolla’ voi
helposti tulla uhka potilaiden elämälle, joiden hoito vaikeutuu varojen puutteessa. Siksi eutanasia on
murhan muoto tai itsemurha riippuen siitä, ottaako potilas osaa vai ei. Jos hän ottaa, eutanasia tulee
kanonien [kirkollisten lakien] alle, joiden mukaan sekä tarkoituksellista itsemurhaa että apua sille
pidetään vakavana syntinä.” 3
Kreikan kirkon pyhä synodi totesi 2002:
“Ortodoksinen kristillinen kirkko uskoo sielun kuolemattomuuteen: ruumiin ylösnousemuksen;
iankaikkisuusperspektiivi ja ihmisen todellisuus; kärsimyksissä ‘Herramme Jeesuksen merkit’ ovat
ruumiissamme (Gal. 6:17); koettelemukset tarjoavat mahdollisuuden kasvaa kohti pelastusta;
kasvava rakastava yhteys ja keskinäinen tuki. Siksi:
a. se julistaa, että elämä on yksin Jumalan käsissä ja että kaikki, mikä tapahtuu meille, on
meidän parhaaksemme eikä meillä ole oikeutta korjata Jumalan suunnitelmaa, ja
b. se torjuu jokaisen kuoleman, joka on seurausta ihmisen päätöksistä ja valinnoista
loukkauksena Jumalalle – riippumatta siitä, miten ‘hyväksi’ sitä kutsutaan. Lisäksi kirkko
torjuu epäeettisenä ja loukkaavana lääkintäammatille, jokaista lääketieteellistä
toimenpidettä, joka ei tähtää elämän pidentämiseen, vaan päinvastoin edistää kuoleman
hetken saapumista. Meidän, ihmisten, tulisi rukoilla, ei päättää elämästä ja kuolemasta.” 4
3
https://mospat.ru/en/documents/social-concepts/xii/
4
http://www.bioethics.org.gr/en/Euthanasia4l.pdf. Ks. myös Bedford-Strohm 2015, 113-117.

1.3 Luterilainen maailmanliitto:
Luterilaisella maailmanliitolla ei ole asiasta yleistä kantaa, mutta esimerkiksi Viggo Mortensenin
Luterilaiselle maailmanliitolle toimittamassa kirjassa Life and Death. Moral Implications of
Biotechnology (1995) on Svend Andersenin ja Jaana Hallamaan artikkeli, jossa todetaan: ”Vaikka
tekisimmekin johtopäätöksen, että ei ole absoluuttista ja yleistä Eitä eutanasialle kristillisen uskon
pohjalta, tätä johtopäätöstä ei voida laajentaa yhteiskunnalliseen piiriin, sillä tämä tarkoittaisi, että
terveydenhoidon ammattilaisille … annettaisiin oikeus ja heidät jopa velvoitettaisiin suorittamaan
eutanasia ja avustamaan itsemurhassa auktorisoidulla tavalla. Sellainen legitimaatio ei voi perustua
kristilliseen etiikkaan sellaisena kuin me ymmärrämme sen.” 5
Samansuuntaisesti Hallamaa linjasi myös Kirkkohallituksen eutanasia-symposiumissa 1995: ”Tätä
taustaa vasten on mielestäni selvää, että kristillinen kirkko voi vain vastustaa eutanasian
laillistamista. Kristillinen usko edustaa radikaalia näkemystä inhimillisen elämän
loukkaamattomasta arvosta, joka ei ole sidottu mihinkään ihmisen ominaisuuteen tai kykyyn, vaan
joka on absoluuttisessa mielessä näistä riippumatonta, annettua.” 6
1.4 Euroopan protestanttiset kirkot:
Myös protestanttiset kirkot torjuvat yleisesti eutanasian, vaikka niiden liberaalisuusaste vaihtelee.
Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisön julkaisussa A time to live, and a time to die (2011),
joka ei ole sitova, mutta joka edustaa varsin hyvin kirkkojen yleistä virallista kantaa, korostetaan
ihmisarvon huomioon ottavaa hoivaa ja hoitoa erityisesti hauraille ja kuoleville sekä todetaan:
”Eutanasia on protestanttisten kirkkojen mielestä eettisesti ongelmallinen vastauksena tilanteeseen
monista eri syistä. Se on ristiriidassa syvien moraalisten vakaumusten kanssa, ei vain erityisesti
kristillisen tradition, vaan laajemman yhteisen moraalisen perinnön kanssa: nimittäin ihanteen olla
ottamatta viatonta elämää ja suojella elämää, erityisesti haavoittuvaa ja haurasta elämää.” 7
1.5 Saksan evankelinen kirkko:
Saksan evankelinen kirkko on nähnyt erityisesti vaivaa ekumeenisen konsensuksen rakentamiseksi
elämän loppumista bioetiikan teemana tarkasteltaessa. Niinpä se julkaisi vuonna 2011 yhdessä
Saksan katolisen piispainkokouksen kanssa tekstikokoelman: Sterbebegleitung statt aktive
Sterbehilfe. Eine Textsammlung kirchlichen Erklärungen. Taustalla oli jo vuonna 1989 julkaistu
ekumeeninen kirjoitus: Gott ist ein Freund des Lebens. Herausforderungen und Aufgaben beim
Schutz des Lebens. Siinä todetaan: ”Toisen ihmisen tappaminen ei voi missään olosuhteissa olla
rakkauden ja toisen kanssa myötäelämisen teko, sillä se tekee tyhjäksi rakkauden perustan.”
Passiivinen ja epäsuora kuolinapu nähdään eettisesti hyväksyttäväksi, mutta aktiivinen kuolinapu ja
autettu itsemurha torjutaan selkeästi. 8
Saksan evankelisen kirkon neuvoston puheenjohtaja, Baijerin maakirkon piispa, prof. Dr Heinrich
Bedford-Strohm julkaisi vuonna 2015 teema käsittelevän kirjan: Saada elää, täytyä elää.
Argumentteja kuolinapua vastaan (Leben Dürfen – Leben Müssen. Argumente gegen die
Sterbehilfe).
5
Andersen & Hallamaa 1995, 68.
6
Hyvä ja paha kuolema 1995, 27.
7
http://www.ebcpcw.cymru/userfiles/files/resources_E/Church_Society/A_Time_to_Live.pdf. Ks. myös Bedford-
Strohm 2015, 117-130.
8
Ks. myös Bedford-Strohm 2015, 130-143.

2. Juutalaisuus
Juutalais-kristillinen yhteinen perintö näkyy juutalaisten suhtautumisessa eutanasiaan.
Juutalaisuuden eri suuntaukset suhtautuvat eutanasiana kaikki torjuvasti. Elämä on Raamatun
mukaan pyhä eikä sitä tule tuhota ihmisen omilla toimilla. 9 Juutalainen usko on aina reagoinut
voimakkaasti kompromisseihin suhteessa ihmisyksilön oikeuteen elää. Näin myös äärimmäisen
epätoivoisissa tilanteissa, joissa voi näyttää, että elämällä ei ole merkitystä. Juutalaisuus uskoo
vahvasti, että vain Jumalalla on oikeus päättää elämä. Uskonnollisessa moraalissa ruumis on
oleellisesti Jumalan omaisuutta, eikä yksilöllä ole oikeutta päättää oman ruumiinsa kohtalosta.
Juutalaisuus on aina opettanut, että elämä tai kuolema ovat tahdosta riippumattomia. Vain Luoja,
joka antaa elämän lahjan, saa ottaa pois tämän elämän, vaikka siitä olisikin tullut pikemminkin
taakka kuin siunaus. 10
3. Islam
Islam ajattelee samansuuntaisesti kuin kirkot ja juutalaiset, eikä eri suuntien välillä näytä olevan
tässä eroa. Islamin lääketieteellisen etiikan koodissa todetaan, että elämä on pyhä eikä eutanasia ole
mahdollinen. 11 The European Council for Fatwa and Research (ECFR) totesi 2008:
"Aktiivisen eutanasian kielto sekä itsemurhan ja sen avustamisen kielto, sillä Sharian mukaan
vakavasti sairaan potilaan tappaminen ei ole lääkärille, perheelle tai potilaalle luvallista. Potilasta,
olipa hänen sairautensa mikä tahansa ja olipa hän miten sairas tahansa, ei tule tappaa epätoivon ja
toipumisen toivon hävittyä tai potilaan sairauden siirtymisen toisille estämiseksi. Ketä tahansa, joka
toimittaa tappamisen aktin, tulee pitää tietoisena tappajana. Koraanin teksti vahvistaa ilman
epäilyksen häyvää, että itsemurha on absoluuttisesti kielletty, kuten Allah Kaikkivaltias sanoo:
‘Älkää ottako elämää, jonka Allah on tehnyt pyhäksi, paitsi oikeuden ja lain mukaan.’ (VI: 151) ja
kuten Allah Kaikkivaltias myös sanoo: ’Sen vuoksi määräsimme Israelin lapsille, että jos joku
tappaa henkilön ei kostona murhasta tai pahan levittämisestä maassa, olisi kuin hän olisi tappanut
koko ihmiskunnan.’ (V:32) …
On laitonta potilaalle tappaa itsensä ja on laitonta jollekulle muulle tappaa hänet, vaikka hänelle
annetaan lupa tappaa hänet. Ensimmäinen tapaus on itsemurha, ja jälkimmäinen on aggressio toista
vastaan tappamalla hänet, sillä hänen lupansa ei tee laitonta tekoa lailliseksi. Potilas ei omista omaa
sieluaan voidakseen antaa luvan jollekulle muulle ottaa se." 12
4. Hindut
Useimmat hindut sanoisivat, että lääkärin ei tulisi hyväksyä potilaan pyyntöä eutanasiasta, koska
tämän seurauksena sielu ja ruumis erotetaan toisistaan epäluonnolliseen aikaan. Tämä vahingoittaa
niin lääkärin kuin potilaan karma. Toiset hindut uskovat, että eutanasiaa ei voi sallia, koska se on
vastoin ahimsan, vahingon tekemisen välttämisen periaatetta. Kutienkin muutamat hindut sanovat,
että auttamalla päättämään kivuliaan elämän henkilö tekee hyvän teon ja täyttää siten moraaliset
9
Heikka 2014, 200.
10
https://www.nswjbd.org/What-is-the-Jewish-view-on-euthanasia-/default.aspx;
http://euthanasia.procon.org/view.answers.php?questionID=000155
11
Heikka 2014, 164.
12
http://euthanasia.procon.org/view.answers.php?questionID=000156

velvoitteensa. 13
5. Buddhalaisuus
Buddhalaisilla ei ole yhteistä käsitystä eutanasiasta, mutta muiden ihmisten tavoin useimmat
buddhalaiset ovat tahdonvastaista eutanasiaa vastaan. Kysymys tahdonvaraisesta eutanasiasta on
epäselvempi. Yleisin kanta on, että vapaaehtoinen euthanasia on väärin, koska se osoittaa henkilön
mielen olevan huonossa tilassa ja että henkilö on antanut fyysisen kärsimyksen aiheuttaa henkistä
kärsimystä.
Meditaatio ja oikea kipua lievittävä lääkitys voi auttaa saavuttaa tilan, jossa ei ole henkistä kipua
eikä enää ajatella eutanasiaa tai itsemurhaa. Buddhalaiset voisivat myös sanoa, että jonkun elämän
päättymisen auttaminen saattaa auttajan todennäköisesti huonoon mielentilaan, ja tätä tulisi välttää.
Buddhalaisuus antaa suuren painoarvon vahingon tuottamisen ja elämän päättymisen välttämiselle.
Päämääränä on suojella elämää ja siten tietoinen elämän päättyminen näyttää olevan buddhalaista
opetusta vastaan ja tahdonvarainen eutanasia tulisi olla kiellettyä. Tietyt buddhalaiset luostarilain
koodeksit kieltävät eksplisiittisesti sen. Maallikoilla ei ole luostarilakia, joten heidän voi sanoa vain
tehneen virhearvion.
Vaikeuksia tulee myös, jos katsomme tahdonvaraista eutanasiaa itsemurhan muotona. Buddha itse
näytti suvaitsevaisuutta munkkien itsemurhaa kohtaan kahdessa tapauksessa. Japanilaisessa
buddhalaisessa traditiossa on monia kertomuksia munkkien itsemurhista, ja buddhalaiset munkit
käyttivät itsemurhaa myös poliittisena aseena Vietnamin sodassa.
Mutta nämä olivat munkkeja, ja tämä on ratkaiseva ero. Buddhalaisuudessa elämäntavalla on
perustava vaikutus tapaan, jolla uusi elämä tulee alkamaan. Niinpä ihmisen mielentila kuoleman
hetkellä on tärkeä. Heidän ajatustensa tulee olla epäitsekkäitä ja valaistuneita, vapaita raivosta,
vihasta tai pelosta. Tästä seuraa, että itsemurha ja eutanasia olisi sallittua vain henkilöille, jotka ovat
valaistuneet ja että meidän muiden tulisi välttää tätä. 14
13
http://euthanasia.procon.org/view.answers.php?questionID=000157
14
http://euthanasia.procon.org/view.answers.php?questionID=000158